13. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Simo Näyhä 1,2 ja Mauri Laakso 1 1 Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos 2Oulun aluetyöterveyslaitos 13.1 Katsauksen tausta Kun kuva maamme alueellista terveysongelmista alkoi muotoutua viime sotien jälkeen, Lappia ei pidetty erityisen ongelmallisena alueena. Tapaturmia ja keuhkotautia tiedettiin esiintyvän Lapissa paljon, mutta niitä pidettiin luonnollisena seurauksena alueen erityisolosuhteista. 1970-luvulta alkaen käsitys Lapin väestön terveysprofiilista on huomattavasti täydentynyt. Suurten rekisteri- ja väestötutkimusten perusteella tiedetään, että lappilaisten keskuudessa esiintyy runsaasti verenkiertoelinten sairauksia, eräitä syöpiä, mielenterveyshäiriöitä ja onnettomuuksia, jotka usein johtavat työkyvyttömyyteen tai kuolemaan ja lyhentävät Lapin miesten ja naisten elinaikaa. 1980-luvulla tulivat tunnetuiksi eräiden Lapin paikkakuntien ja alueiden erityisongelmat. Tämän katsauksen tarkoituksena oli muodostaa Lapin väestön terveydestä ja sen taustatekijöistä kokonaisvaltainen kuva käytettävissä olevien tietojen perusteella. Alueellisella terveyskatsauksella, joka käsittelee riittävästi myös paikallisia ongelmia, on merkitystä ennenkaikkea terveydenhuollon suunnittelun kannalta. Terveydenhuollon toiminnan täytyy perustua paitsi valtakunnallisiin, myös alueellisiin ja paikallisiin tietoihin kohdeväestön terveydentilasta. Vain siten on mahdollista seurata sairauksien ehkäisyn ja hoidon sekä terveyden edistämistoimien vaikutuksia väestötasolla. 13.2 Lapin väestönkehitys Väestön terveyden perustekijöitä ovat elinolot, jotka kuvastuvat myös muuttoliikkeenä ja väestömäärän muutoksina. 1990-luvulla Lappi on menettänyt väestöään maakunnista toiseksi eniten, ja kehityksen ennustetaan toistaiseksi jatkuvan. Asutus on vähentynyt maaseudulla ja kuntien taajama-alueilla ja hiukan lisääntynyt kaikkein tiheimmin asutuilla alueilla. Opiskeluiässä olevien (15-24- vuotiaat) määrä on lisääntynyt tiheään asutuilla alueilla, samoin vakiintuneen keski-ikäisen väestön määrä. Sen sijaan nuorten aikuisten (25-34-vuotiaat) määrä on vähentynyt kaikilla alueilla, mikä kuvastaa työpaikkojen saannin vaikeutta elämän vakiintumisvaiheessa. Vanhusten määrä on lisääntynyt kaikkialla Lapissa, eniten taajama-alueilla. Koska väestömuutokset ovat valikoivia, niillä on merkitystä myös sairastavuuden kannalta. Työkykyisen väestönosan poismuutto voi muuttaa paikalleen jääneen väestön rakennetta terveydellisesti epäedulliseen suuntaan. Tämän katsauksen tuloksissa muuttotappioalueiden terveysongelmat kuvastuivatkin selvästi. Asutuskeskuksiin työn tai opiskelun takia muuttaneet voivat vaikuttaa tulopaikkakunnan terveysprofiiliin edullisesti, mutta toisaalta sopeutumisvaikeudet voivat myös kuvastua paikkakunnan terveysongelmien lisääntymisenä. Vanhusten määrän lisääntyminen aiheuttaa myös palvelujen järjestämisongelmia, sil-
lä 60 % yli 65-vuotiaista lappilaisista asuu asuu kaukana taajama-alueista. 13.3 Työttömyys, taloudellinen huoltosuhde ja tulotaso Taloudellisen hyvinvoinnin ja terveyden yhteydet ovat vanhastaan tunnettuja. Yleissääntönä on, että elintaso ja sairastavuus ovat käänteisessä suhteessa, ts. matala elintaso lisää sairastavuutta. Säännöstä on toki poikkeuksia; hyvinvoivan väestönosan keskuudessa yleisiä ovat ns. elintasotaudit, joihin kuuluvat esimerkiksi eräät syöpämuodot. Kokonaisten väestöjen hyvinvoinnin tasoa voidaan mitata esimerkiksi tulotasolla, työttömyydellä ja huoltosuhteella. Lappilaisten tulotaso on maamme muihin alueisiin verrattuna keskimääräinen. Lapissa ei ole sellaisia matalan tulotason alueita kuin esimerkiksi Oulun läänin keskiosissa. Toisaalta vain Keminmaan kunta sijoittui vuonna 2000 tulotasoltaan maamme kuntien ylimpään neljännekseen. Sen sijaan työttömyysluvut ja taloudellista huoltorasitusta kuvaava huoltosuhde ovat olleet Lapissa maan keskitasoa korkeammat varsinkin 1990- luvulta lähtien. Työttömyys on erityisesti Lapin kaupunkien ongelma. Työttömyyteen liittyy syrjäytyminen, jolla on tunnetusti kielteisiä terveysvaikutuksia. Vaikutukset välittyvät elintapojen sekä psykososiaalisten ja taloudellisten tekijöiden kautta. Myös valikoitumisella saattaa olla merkitystä: jo alun perin terveysongelmista kärsivät joutuvat muita helpommin tähän ryhmään. Katsauksen tuloksista voidaan päätellä, että merkittävä osa Lapin paikallisista terveysongelmista liittyy elinolosuhteisiin, työttömyyteen ja syrjäytymiseen. 13.4. Kuolleisuus ja elinaika Väestön terveyttä voidaan yksinkertaisimmin mitata kuolleisuudella ja keskimääräisellä elinajalla. Viime sotien jälkeen kuolleisuus väheni ja elinaika piteni Lapissa samaan tapaan kuin muuallakin Suomessa. 1960-luvulla miesten ja naisten ikävakioitu kuolleisuus oli maan keskitasoa ja vanhimmissa ikäryhmissä jopa tätä alempi. Tämän jälkeen kuolleisuus on kuitenkin vähentynyt Lapissa keskimääräistä hitaammin ja on jäänyt miehillä 8 % ja naisilla 7 % Suomen keskitasoa suuremmaksi. Viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana miesten elinaika on ollut Lapissa likimain vuoden ja naisten elinaika 0,1 0,7 vuotta maan keskitasoa lyhempi. Eniten elinaikaa lyhentävät verenkiertoelinten sairaudet, erityisesti sepelvaltimotauti. Vaikka tauti on vähentynyt voimakkaasti koko maassa 1970-luvulta alkaen, sen aiheuttama kuolleisuus on Lapissa pysynyt maan keskitasoa suurempana; 1990-luvulla ylimäärä oli miehillä 14 % ja naisilla 15 %. Muita Lapissa yleisiä kuolinsyitä ovat hengityselinten sairaudet ja syöpätaudeista keuhkosyöpä. Miesten keuhkosyöpä on Suomessa vähentynyt 1980-luvulta alkaen ja naisilla lisääntynyt ainakin 1970-luvulta alkaen. Lapissa kehityskulku on ollut samansuuntainen, mutta kuolleisuus on pysynyt miehillä 1/10 ja naisilla 15-30 % maan keskitasoa suurempana. Koko syöpäkuolleisuus on Lapin miehillä suunnilleen maan keskitasoa ja naisilla hiukan sitä vähäisempää. Naisten suhteellisen vähäinen syöpäkuolleisuus johtuu paljolti rintasyövän harvinaisuudesta Lapissa. Tapaturmakuolleisuus ja itsemurhat ovat olleet Lapissa maan keskitasoa yleisem-
piä ainakin 1930-luvulta alkaen, ja vielä 1990-luvulla tilanne oli samankaltainen. Liikennekuolemat ovat vähentyneet 1970-luvulta lähtien mutta ne ovat Lapissa edelleen ¼ yleisempiä kuin Suomessa keskimäärin. Itsemurhat ovat Lapin työikäisillä miehillä 1/3 maan keskitasoa yleisempiä mutta Lapin naisilla tätä harvinaisempia. Lapin kuntien välillä on suuria kuolleisuuseroja. Kuolleisuusluvut ovat suurimmat Keski-Lapin kunnissa ja Kemin kaupungissa. Kemin ero valtakunnan keskitasoon verrattuna näyttää 1990-luvulla hiukan kasvaneen sekä miehillä että varsinkin naisilla. Kemiläisten suurentunut kuolleisuus johtuu useista kuolinsyistä. Lapin maaseudulla kuolleisuus on entistä enemmän keskittynyt läänin keskiosiin. 13.5 Syöpätautien ilmaantuvuus Miesten syöpiä esiintyy Lapissa suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa yleensä mutta Lapin naisilla on syöpää suhteellisen vähän. Miesten syövän ilmaantuvuus on viime vuosina pysynyt miltei ennallaan mutta naisten syöpä on hitaasti lisääntynyt, myös Lapissa. Miehillä syövän kokonaisilmaantuvuuteen vaikuttavat eniten eturauhassyöpä, joka on lisääntynyt Lapissa 5-kertaiseksi 1960-luvun tasosta, ja keuhkosyöpä, joka on vähentynyt puoleen 1970-luvulta alkaen. Miesten keuhkosyöpä alkoi Lapissa vähetä 5 vuotta myöhemmin kuin koko maassa. Naisten syövän pienehköön ilmaantuvuuteen Lapissa vaikuttaa eniten rintasyöpä, jota on Lapin naisilla noin viidenneksen vähemmän kuin suomalaisilla naisilla yleensä. Kohdunkaulan syöpä on vähentynyt neljäsosaan 1960-luvun tasosta, eikä se ei Lapissa ole 1990-luvulla lisääntynyt kuten koko maassa. Kohdunrungon syöpä ja munasarjasyöpä ovat olleet Lapissa maan keskitasoa harvinaisempia mutta ne ovat lisääntyneet kohti valtakunnan keskitasoa. Naisten keuhkosyövän ilmaantuvuus on ollut Lapissa viidenneksen suurempi kuin Suomessa yleensä, ja se on lisääntynyt 1960-luvulta 2-kertaiseksi. Kummallakin sukupuolella lisääntyneitä syöpiä ovat suoliston syöpä, munuais- ja virtsarakon syöpä sekä kilpirauhassyöpä varsinkin naisilla. Syövän ilmaantuvuudessa havaittiin myös kunnittaisia eroja. Kemissä miesten syöpäsairastuvuus on ollut maan keskitasoa suurempaa 1960-luvulta lähtien. 1970-luvulle saakka tämä johtui keuhkosyövästä, sen jälkeen eturauhasja virtsarakkosyövästä. Keuhkosyövän ilmaantuvuus on suurentunut myös Kemin naisilla; lisäksi suuria ilmaantuvuuslukuja havaittiin useissa Keski-Lapin maaseutukunnissa. Aikaisempien tutkimusten mukaan sekä miesten että naisten tupakointi on yleistä Kemissä ja miesten tupakointi Keski-Lapissa. Miesten keuhkosyövän väheneminen johtuu ennen kaikkea tupakoinnin vähenemisestä, joka on saattanut pienentää myös munuaissyövän ilmaantuvuutta. Naisten tupakoinnin lisääntyminen on kuvastunut keuhkosyövän jatkuvana lisääntymisenä. Rintasyövän pientä ilmaantuvuutta Lapissa selittävät suuri lapsiluku ja varhainen ensisynnytys. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuutta ovat vähentäneet joukkotarkastukset. 13.6 Työkyvyttömyys Sairauksien esiintyvyyttä voidaan mitata myös työkyvyttömyyseläkkeiden määrällä. Kyseessä ei silloin ole pelkästään
lääketieteellinen sairastavuus, vaan eläkkeen perustana ovat lisäksi työ ja sen vaatimukset. Vuosina 1981-1995 työkyvyttömyyden ilmaantuvuus on 16-54- vuotiailla Lapin miehillä ollut 13-16 % maan keskitasoa suurempaa, ja vuosien 2000-2002 tietojen mukaan ero on kasvanut 27 %:iin. Lapin naisilla työkyvyttömyys on yleensä ollut maan keskitasoa. Miesten työkyvyttömyyttä Lapissa lisäävät ennenkaikkea tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyshäiriöt sekä verenkierto- ja hengityselinten sairaudet. Lapissa silmiinpistäviä ovat työkyvyttömyyden kunnittaiset erot, jotka ovat samankaltaisia kuin vastaavat kuolleisuuserot. Kemissä työkyvyttömyyden ilmaantuvuus 16-54-vuotiailla miehillä on ollut noin 1,5-kertainen maan keskitasoon verrattuna ja ero näyttää kasvavan. Naisilla tilanne on samankaltainen. Kemin huono tilanne maan keskitasoon verrattuna näkyy erityisesti mielenterveyshäiriöissä, sepelvaltimotaudissa, tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa sekä vammoissa ja myrkytyksissä. Lapin muissa kaupungeissa miesten työkyvyttömyys on maan keskitasoa ja naisilla yleensä sitä vähäisempää. Lapin maaseutukunnissa varsinkin Keski-Lapissa työkyvyttömyyttä nostavat maan keskitasoa suuremmaksi sepelvaltimotauti ja hengityselinten sairaudet ja miehillä lisäksi tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. 13.7 Tapaturmat Työpaikkatapaturmien määrä Lapissa on kehittynyt edullisempaan suuntaan kuin Oulun läänissä tai koko maassa. Myös työpaikkatapaturmasuhde (tapaturmia palkansaajaa kohti) on Lapissa alempi kuin vertailualueilla. Sen sijaan työmatkatapaturmien esiintymisessä ei ollut eroja muihin alueisiin verrattuna. Lapissa työtapaturmat keskittyvät työpaikkojen sijainnin mukaisesti Kemi- Tornion ja Rovaniemen seuduille. Rakennusala on myös Lapissa kaikkein riskialttein ja teollisuus toiseksi riskialttein työala. Lapin erikoispiirre on korkea tapaturmataajuus (tapaturmia työtunteja kohti) kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla. Selityksenä voivat olla pitkät kuljetusetäisyydet ja ajoajat sekä se, että usein sama henkilö hoitaa kuljetuksen sekä varastoinnin ja jakelun. Työsuojelu on tehnyt hyvää työtä työpaikkatapaturmien ehkäisemiseksi, mutta tapaturmaluvut Lapissakin osoittavat, että tarvitaan toiminnan tehostamista. Näyttää siltä, että työsuojelu on monilla työpaikoilla ajautunut liiaksi erilleen niin, että sen sisältymistä työpaikan päätoimintoihin on syytä tarkentaa. Lisäksi työterveyshuollon asema työtapaturmien ehkäisyssä voisi olla huomattavasti nykyistä voimakkaampi. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhde oli Lapissakin korkea, kaksinkertainen verrattuna palkansaajiin. Toteutettavissa oleva keino nopeasti parantaa turvallisuutta ko. alalla on yhteistyö työterveyshuollon kanssa. Sama pätee myös muihin pienyrityksiin, joissa yrittäjien pitkät ja epäsäännölliset työajat ja vahva sitoutuminen omaan yritystoimintaan saattaa lisätä työtapaturmien riskiä. On huomattava, että työ- ja liikennetapaturmat kattavat vain osan kaikista tapaturmista. Yleisin tapaturmalaji ovat koti- ja vapaa-ajan tapaturmat. Niiden tilastointi on kuitenkin puutteellista.
13.8 Poronhoitajien terveys Lapille tyypillinen elinkeino on poronhoito, joka on yleinen pää- tai sivuammatti erityisesti läänin pohjoisosissa. Vuosina 1986 ja 1989 suoritettiin Oulun aluetyöterveyslaitoksen, Oulun yliopiston ja useiden muiden laitosten kanssa poronhoitajien terveystutkimus, johon osallistui mainittuina vuosina vastaavasti 2705 ja 2081 poronhoitotyötä tekevää miestä. Koska aineisto kattoi koko Lapin läänin ja suurin osa tutkituista teki poronhoitotyötä sivutoimenaan, tutkimus antaa lisätietoa Lapin yleisen miesväestön terveydestä. Poronhoitajien itse ilmoittama sairastavuus oli samaa tasoa kuin muissakin tutkimuksissa, ja verenkiertoelinten sairauksien vaaratekijöitä oli poromiehillä suunnilleen yhtä paljon kuin Pohjois- Suomen miehillä yleensä. Seerumin kokokonaiskolesterolipitoisuus oli heillä hiukan suurempi kuin yleisessä väestössä, mutta vastaavasti triglyseridipitoisuus hiukan tätä matalampi. Poromiehet olivat myös lihavampia kuin Pohjois- Suomen miehet keskimäärin, sen sijaan verenpaine oli heillä matalahko. Tupakoivien määrä ei poikennut alueen normaalitasosta, mutta alkoholinkulutus oli hiukan tätä suurempaa. Poronhoitajien terveystutkimuksessa havaittiin myös sairauksien ja vaaratekijöiden kasautumista tietyille alueille. Tupakointi, alkoholinkäyttö, tuki- ja liikuntaelinten oireet ja yleinen sairastavuus kasautuivat Lapin pohjoisosiin ja kohonnut verenpaine ja rasva-arvot Keski-Lappiin, jossa poromiehet olivat myös lihavimpia. Sepelvaltimotaudin laskennallinen vaara arvioitiin korkeimmaksi juuri Keski-Lapissa, jossa myös yleisen miesväestön sepelvaltimotautikuolleisuus oli korkein. 13.9 Koululaisten terveys Koska useat terveyteen vaikuttavat elintavat ja käyttäytymismallit syntyvät nuoruudessa, tiedot Lapin koululaisten terveydestä ja niihin perustuvat toimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä. Kouluterveystutkimuksen mukaan koululaisten terveystilanne on Lapissa samankaltainen tai parempi kuin koko maassa. Lapin koululaisilla lääkkeiden käyttö, lyhyet poissaolot, väsymys ja masentuneisuus ovat hiukan harvinaisempia kuin Suomen koululaisilla yleensä. Suurin osa Lapin koululaisista oli sitä mieltä, että tupakan ostaminen on helppoa ja lähes kaikki ilmoittivat ostaneensa tupakkaa kyselyä edeltäneen kuukauden aikana. Lapin lukiolaisista tupakoi päivittäin 1/5, peruskoululaisista 1/4 ja ammattioppilaitosten oppilaista puolet. Luvut olivat Lapissa hiukan korkeammat kuin koko maassa. Myös Lapin koululaisten vanhempien joukossa äidit mukaanlukien oli tupakoivia suhteellisesti enemmän kuin koko maassa. Lukiolaisista 1/4, peruskoululaisista 1/3 ja ammattikoulujen oppilaista puolet ilmoitti, että koulun henkilökunta tupakoi päivittäin. Luvut olivat hiukan korkeammat kuin Suomessa keskimäärin mutta paljon korkeammat kuin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla. Suurin osa vastaajista oli ottanut alkoholia kyselyä edeltäneenä viikonloppuna ja tosihumalassa ilmoitti olleensa 1/3 2/3 vastaajista. Huumeita oli tarjottu noin joka viidennelle, ja marihuanaa tai hassista ilmoitti kokeilleensa 9 % peruskoululaisista, 14 % lukiolaisista ja 27 % ammatillisten oppilaitosten oppilaista.
Kovia huumeita oli kokeillut 2-4 % vastaajista. 13.10 Koettu terveys ja sairastavuus Terveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi kokevien osuus (54 % miehistä ja 60 % naisista) oli Lapin läänissä suunnilleen yhtä suuri kuin maan muilla tutkimusalueilla lukuun ottamatta Pohjois-Karjalan maakuntaa, jossa se oli muuta maata matalampi. Lähes puolet lappilaisista miehistä ja noin 40 % lappilaisista naisista koki terveytensä enintään keskitasoiseksi tai huonoksi. Osuudet ovat jonkin verran suuremmat kuin muualla Suomessa. Kemijärveläiset naiset kokivat terveytensä hyväksi tai erittäin hyväksi harvemmin kuin muiden Lapin kaupunkien naiset, muuten Lapin kaupunkien välillä ei ollut mainittavia eroja. Huono koulutustaso, matala tulotaso, tiheämmät lääkärissäkäynnit ja lihavuus olivat Lapissa yhteydessä huonoon koettuun terveyteen. Huono koettu terveys oli myös jonkin verran yleisempi eronneilla kuin muilla. Subjektiivisen terveyden eroja voi selittää esimerkiksi lappilaisten muuta maata jonkin verran alempi koulutustaso, työllisyystilanne ja terveyskäyttäytyminen. Selkäkipu oli lappilaisten keskuudessa ylivoimaisesti yleisin oire; lähes puolet vastaajista oli kärsinyt siitä. Nivelsäryistä oli kärsinyt noin kolmannes ja kävelyvaikeuksista viidennes vastaajista. Masennuksen oireita oli ollut joka viidennellä vastaajalla. Näiden oireiden esiintymisessä ei ollut eroja sukupuolten välillä ja ne olivat yhtä yleisiä kuin muillakin FINRISKI tutkimusalueilla. Yleisin lääkärin toteama sairaus oli verenpainetauti, jota oli lähes joka neljännellä lappilaisella. Se oli etenkin miesten osalta hiukan yleisempi Lapissa kuin muilla FINRISKI 2002 -tutkimusalueilla. Seuraavaksi yleisin oli lääkärin toteama selkäsairaus, jota oli noin viidenneksellä tutkituista. Ilmoitettu lääkärin toteama sydäninfarkti ja aivohalvaus olivat yhtä yleisiä kuin koko maassa. 13.11 Tupakointi ja alkoholinkäyttö FINRISKI 2002 -tutkimuksen mukaan kolmasosa (32 %) 25-74-vuotiaista lappilaisista miehistä ja neljäsosa (25 %) naisista ilmoitti tupakoivansa säännöllisesti. 25-64-vuotiaiden tupakoivien miesten ja naisten osuudet olivat lähes poikkeuksetta Lapissa maan muiden alueiden vastaavia lukuja korkeammat, sillä ainoastaan Helsingin ja Vantaan alueella suunnilleen yhtä suuri osuus miehistä (37 %) ilmoitti tupakoivansa säännöllisesti. Lappilaisten 25-64-vuotiaiden naisten tupakointi (29 %) oli myös huomattavasti yleisempää kuin samanikäisten naisten tupakointi esimerkiksi Pohjois- Savossa. Kuitenkin noin 60 % Lapin läänin miehistä ja naisista ilmoitti haluavansa lopettaa tupakoinnin. Osuus on 5-10 % suurempi kuin useimmilla muilla tutkimusalueilla. Tupakointi on yleisempää vähemmän kouluttautuneilla ja työttömillä sekä muutoin sosiaalisesti syrjäytyneillä. Myös kulttuuriset tekijät ja sosiaalinen normisto vaikuttavat tupakoinnin yleisyyteen Nämä tekijät voivat osittain selittää myös lappilaisten muuta Suomea yleisempää tupakointiaktiivisuutta. Toisaalta suurin osa lappilaisista tupakoijista halusi lopettaa tupakoinnin, mikä on hyvä lähtökohta tupakanpolton vähentämiseksi. FINRISKI 2002 -tutkimuksen mukaan 59 % lappilaisista ilmoitti käyttävänsä alkoholia vähintään kerran kuukaudessa,
28 % harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 4 % ilmoitti lopettaneensa alkoholinkäytön kokonaan ja 9 % ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia. Miehillä alkoholin käyttö näytti olevan hieman yleisempää kuin naisilla. Joka kymmenes lappilainen mies ja joka sadas nainen ilmoitti käyttävänsä suurkulutuksen rajana pidettävän vähintään 18 ravintola-annosta eli 216 grammaa alkoholia viikossa. Niiden osuus, jotka käyttävät vähintään 18 ravintola-annosta alkoholia viikossa on Lapissa saman suuruinen kuin Oulun läänissä, Pohjois- Karjalassa ja Pohjois-Savosssa. Sen sijaan Turun ja Loimaan alueella sekä Helsingissä ja Vantaalla vastaavan määrän alkoholia kulutti joka viides mies ja 2-4% naisista. Lappilaiset miehet olivat käyttäneet tutkimusta edeltäneen viikon aikana useimmin keskiolutta (61 %) ja viinaa (51 %), viiniä oli käyttänyt vain noin 20 %. Myös naiset olivat käyttäneet yleisimmin keskiolutta (51 %), mutta heillä viinin käyttö (35 %) oli yhtä yleistä kuin viinan (37 %). Lappilaisten miesten eri tyyppisten alkoholijuomien käyttö edellisen viikon aikana ei juuri poikennut esimerkiksi Oulun läänin miesten vastaavista luvuista, mutta lappilaisten naisten erityyppisten alkoholijuomien käyttö oli hiukan yleisempää Oulun läänin naisiin verrattuna. Alkoholin käyttö, tupakointi ja muut haitalliset terveystottumukset, kuten ravintosisällöltään yksipuolinen ruoka voivat liittyä yhteen. Tämä lisää yksittäisten epäterveellisten elintapojen haittavaikutuksia. Toisaalta joidenkin elintapojen muuttuminen terveellisemmiksi voi helpottaa myös muista epäterveistä elintavoista luopumista. 13.12 Ruokatottumukset Ruokatottumukset ovat Lapissa yleensä samankaltaiset kuin muuallakin Suomessa. Yli puolet tutkituista ilmoitti syövänsä arkipäivisin lounaansa kotona, mikä on suurempi osuus kuin muualla maassa. Tyypillisiä kuidun lähteitä olivat ruis- tai näkkileipä, peruna, puuro ja ja vihannekset. Vain 5 % vastaajista käytti voita leivän päällä. Ruoanvalmistuksessa käytettiin yleisimmin kasviöljyä (40 % vastaajista); voita käytti ¼ vastaajista, mikä on enemmän kuin muualla maassa. Kolmannes Lapin miehistä ja naisista ilmoitti juovansa rasvatonta maitoa. Vähärasvaisia juustoja söi päivittäin tai lähes päivittäin 39 % miehistä ja 49 % naisista. Yli puolet vastaajista söi kalaa vähintään 1-2 kertaa viikossa ja joka toinen söi kanaa tai broileria. Makkaraa tai makkararuokia söi päivittäin tai lähes päivittäin 14 % miehistä mutta tuskin kukaan naisista. 1/3 vastaajista söi suklaata tai karamellejä. Lapin miehet joivat 5-6 kupillista kahvia päivässä ja naiset 4-5 kupillista. Suodatinkahvia joi 80 % lappilaisista ja pannukahvia 10 %. Pannukahvin käyttö oli Lapissa yleisempää kuin useimmilla muilla Suomen alueilla. Ruoankäytössä oli jonkin verran alueellisia eroja. Ruis- ja näkkileipää sekä perunaa käytettiin eniten Kemijärvellä, vähiten Rovaniemellä. Kemijärven miehet söivät marjoja selvästi useammin kuin muiden kaupunkien miehet. 13.13 Sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät Verenpaine Lappilaisista miehistä kaikissa ikäryhmissä vain alle 20 %:lla oli optimaalinen verenpaine, eli tutkimustilanteessa mitattujen kolmen mittauksen keskiarvo oli pienempi kuin 120/80 mmhg. Jopa nuorimmassa ikäryhmässä optimaalisen verenpainerajan alle pääsi vain 19 %
miehistä. Naisten kohdalla tilanne oli selvästi parempi, optimaalinen verenpaine oli 27 %:lla kaikista naisista, nuorimmassa ikäryhmässä yli puolella (56 %). Yli kahdella kolmasosalla naisista, mutta vain noin kolmanneksella kaikista miehistä verenpainetaso alitti 140/90 mmhg eli normaalina pidetyn verenpaineen rajan. Keskimäräinen verenpaine oli Lapissa korkeampi kuin useimmilla muilla alueilla, mutta ero oli pieni (1-3 mmhg). Veren rasvapitoisuus Lappilaisten miesten keskimääräinen kokonaiskolesteroliarvo oli 5,8 mmol/l ja naisten 5,7 mmol/l Arvot olivat muualla maassa sekä miehillä että naisilla jonkin verran matalammat (0,2-0,35 mmol/l ) kuin Lapissa. Vain noin neljäsosalla lappilaisista miehistä ja naisista kokonaiskolesteroli oli alle 5 mmol/l, joka on nykyinen tavoitetaso. Muualla maassa vastaava osuus oli noin kolmasosa. Lapin kaupunkien välillä ei todettu isoja eroja kokonaiskolesteroliarvoissa. Hyvän eli HDL-kolesterolin keskiarvo oli lappilaisilla miehillä 1,4 mmol/l ja naisilla 1,6 mmol/l. Viidellä prosentilla miehistä ja yhdellä prosentilla naisista HDL-kolesteroliarvo oli alle 0,9 mmol/l, kun vastaavat luvut muualla maassa olivat miehillä keskimäärin hieman korkeammat (6-8 %) ja naisilla koko maassa samanlaiset. Lappilaisten miesten keskimääräinen LDL-kolesteroli oli 3,7 mmol/l ja naisten 3,5 mmol/l. Kolmella lappilaisella miehellä neljästä ja kahdella kolmasosalla naisista LDLkolesteroli ylitti Käypä Hoito-suosituksen mukaisen tavoiterajan 3 mmol/l ja tämä luku oli Lapissa molemmilla sukupuolilla suurempi kuin vastaavat luvut koko FINRISKI -tutkimusjoukossa. Lappilaisten miesten keskimääräinen triglyseridiarvo oli 1,62 mmol/l ja naisten 1,27 mmol/l. Koko Lapin miesten triglyseridiarvot olivat matalampia kuin maan muissa osissa ja naisilla samanlaisia kuin Pohjois-Karjalassa ja Pohjois- Savossa, mutta korkeampia kuin maan muilla FINNRISKI -tutkimusalueilla. Liikunta Päivittäistä, vähintään 20-30 minuuttia kestävää, lievästi hengästyttävää ja hikoiluttavaa vapaa-ajan liikuntaa Lapissa harrastivat eniten 65-74 vuotiaat miehet (28 %) ja naiset (34 %). Vain 11-15 % 25-54 -vuotiaiden ikäryhmästä harrasti vastaavantyyppistä liikuntaa päivittäin. Oulun läänin vastaaviin lukuihin (M 11 %, N 13 %) verrattuna lappilaisissa oli edellä mainitun kaltaista päivittäistä liikuntaa harrastavia jonkin verran enemmän lähes kaikissa ikäryhmissä (miehet 16 %, naiset 18 %). Noin joka kuudes (M 16 %, N 11 %) lappilainen ei harrastanut tai kyennyt harrastamaan juuri ollenkaan vapaa-ajan liikuntaa. Kunnon säilyttämisen kannalta riittävästi eli vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa ripeää liikuntaa harrasti 57% miehistä ja 65% naisista. Nämä luvut ovat samansuuruiset kuin muualla maassa. Ikäryhmittäin tarkasteltuna päivittäinen liikunta näytti sekä miehillä että naisilla lisääntyvän iän myötä. Liikapaino ja lihavuus Lappilaisten 25-74-vuotiaiden miesten painoindeksin keskiarvo oli 27,4 kg/ m 2 oli samaa luokkaa kuin koko FINRISKI -aineiston 25-64-vuotiaiden miesten. Myöskään lappilaisten naisten painoindeksit eivät juuri poikenneet muiden FINRISKI -tutkimusalueiden samanikäisten naisten painoindekseistä lukuun ottamatta Helsingin ja Vantaan alueen naisten painoindeksiä, joka oli muita alueita matalampi (25,4 kg/ m 2 ). Liika-
painoisten (BMI yli 25 kg/m 2 ) osuus oli Lapissa (72 % miehistä ja 40 % naisista) jonkin verran korkeampi kuin joillakin muilla FINRISKI tutkimus-alueilla. Selkein ero oli Helsingin ja Vantaan alueeseen, jossa vastaavasti 65 % miehistä ja 35 % naisista oli liikapainoisia. Keskivartalolle painottuva lihavuus on Lapissa varsin yleistä, sillä noin neljäsosalla miehistä vyötärönympärys ylitti riskirajana pidetyn 102 cm ja kolmasosalla naisista se ylitti 88 cm. Keskivartalolihavuus lisääntyi sekä miehillä että naisilla merkittävästi iän myötä. 13.14 Johtopäätökset Lappilaisten terveys on viime vuosikymmeninä ollut maan keskitasoa huonompi. Tärkeimmät syyt tähän ovat verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat ja onnettomuudet sekä korkeat työkyvyttömyysluvut. Vakavat terveysongelmat ovat tosin vähentyneet Lapissa niinkuin muuallakin Suomessa, mutta suotuisa kehitys on Lapissa eri mittareilla arvioiden viivästynyt muutamalla vuodella. Tärkein yksittäinen terveysongelma Lapissa on sepelvaltimotauti, joka on vähentynyt Lapissa keskimääräistä hitaammin. Taudin vaaratekijöitä esiintyy Lapissa paljon: tupakointi on tavallista yleisempää, seerumin kokonaiskolesteroli on korkeampi kuin muualla ja verenpainetaso on suhteellisen korkea. Sairauksien vaaratekijöistä merkittävin on tupakointi, joka on Lapissa muuta maata yleisempää niin miehillä kuin naisillakin. Tupakointi lisää useiden vakavien sairauksien vaaraa. Suurin osa tupakoijista ilmoitti kuitenkin haluavansa lopettaa tupakanpolton, mikä on hyvä lähtökohta tupakoinnin lopettamisinterventioille. Tupakointi oli suhteellisen yleistä myös Lapin koululaisten keskuudessa, ja keskimääräistä suurempi osa Lapin peruskoululaisista ilmoitti koulunsa henkilökunnan tupakoivan. Alkoholia lappilaiset eivät käytä erityisen runsaasti maan muihin alueisiin verrattuna. Ruokatottumukset ovat Lapissa samankaltaiset kuin koko maassa; silmiinpistävää on vain runsas pannukahvin käyttö, joka lisää seerumin kolesterolipitoisuutta. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijätasot ovat Lapin läänin aikuisväestössä edelleen korkeita huolimatta viime vuosikymmenien suotuisasta kehityksestä koko maassa. Kohonneen verenpaineen hoitoon on käytettävissä monia sekä lääkkeettömiä että lääkkeellisiä hoitokeinoja. Kansalaisten omaa aktiivisuutta, vastuunottoa ja tietoisuutta verenpaineen käyttäytymisestä eri tilanteissa voidaan lisätä tukemalla itsemittaus- ja omahoitovaihtoehtoja. Veren rasva-arvojen osalta tulokset osoittavat, että rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden lääkkeettömään ja lääkkeelliseen hoitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota suositusten mukaisten tavoitetasojen saavuttamiseksi. Lihavuuden ja erityisesti keskivartalolle painottuvan lihavuuden esiintyminen on niin yleistä, että kansanterveydellisesti se on yksi merkittävimmistä terveysuhkista lähivuosikymmeninä. Kuntien väliset terveyserot Lapissa ovat suuret, joskin samanlaisia eroja on muuallakin maassa. Sairaudet ja terveysongelmat kasautuvat Kemin kaupunkiin ja Keski-Lapin kuntiin. Syynä ovat elinolosuhteet, mahdollisesti muuttoliikkeen aiheuttama valikoituminen sekä epäterveelliset elintavat. Erityisesti näillä paikkakunnilla olisi ryhdyttävä tarkempiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin paikallisen väestön terveyden edistämiseksi sekä luotava väestöpohjainen terveyden seurantajärjestelmä toimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi.