Ihminen häviää peruselintoimintojen sekaan. Ihmiskäsitys pitäisi pitää sisällään taiteen. Se on niin vahvasti henkilökohtainen, sisään rakennettu tarve luoda jotain. Sotesta ja kulttuurista sotekuksi TEIJO -hankkeen 2015-2016 esiselvitys
Jotta tulisi muutosta, pitää tehdä asioita toisin! Julkaisijatiedot: TEIJO tee itse taidetta ja osallistu -hanke, esiselvitys Kulttuurikeskus PiiPoo, Lempäälä 2016 Taitto: Anne Lehtelä Kuvat: Karo-Liina Kähkölä ja teijolaiset
MIKÄ ON TEIJO? Esipuhe - Mitä TEIJOSSA TAPAHTUI? MIKSI TAIDETTA LAITOKSIIN? TAITEEN ÄÄRELLÄ YHDESSÄ TANSSIN PIENVILJELIJÄ ammattina epävarmuus PUTOILEVIA PALLOJA JA ITSEN YLITTÄMISTÄ TEIJO-KESKUS tulevaisuus turvattu? TAIDETOIMINTA NORMITETUSSA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ onko sirkus sirkusta vankilassakin? KOHTAAMISEN LAATU JA MERKITYS OSALLISUUDEN RAKENTUMISESSA LAITOSMAAILMASSA OSALLISTUJIEN AJATUKSIA TAIDETOIMINNASTA JA TAITEESTA - Onko puu taidetta? OLLI-PETTERIN RUNO TAITEEN MERKITYS SOTE-RAKENTEISSA - Taide kuuluu meille! TAIDEMUOTONA IHMISTEN KANSSA TEKEMINEN YHTEISÖSSÄ TAITEILIJANA MONIAMMATILLINEN TYÖSKENTELY -Taidetyön ja järjestötyön kohtaaminen MIKÄ MUUTTUI TEIJO:N MYÖTÄ VAI MUUTTUIKO? Mikä TEIJOssa ja taiteessa sitten on tärkeää? - kooste toimijoiden kiteytyksistä EI MIKÄÄN LOPPUJULKAISU askelmerkit tulevaisuuteen TEIJO-TILASTO LINKKEJÄ 2 4 8 10 12 14 18 20 24 29 30 32 34 38 40 42 44 46 48 49
Mikä on Teijo? TEIJO tee itse taidetta ja osallistu on neljän kulttuurialan ja yhdeksän sosiaali- ja terveysalan toimijan hankkeena käynnistynyt kehittyvä toimintamuoto, joka tähtää taide-, kulttuurija sote-toimijakentän kestävään yhteistyöhön. TEIJOn taidetoimintakirjoon kuuluvat teatterin eri muodot, tanssi, sirkus, musiikki, kuva- ja sanataide ja elokuva. Kaiken toiminnan ydintavoitteena on mahdollistaa eri tavoin osallistumiseensa tukea tarvitsevien väestöryhmien kulttuuristen oikeuksien toteutuminen. TEIJOlaiset jakavat yhteisen arvomaailman; tasa-arvo ja ihmisyys ohjaavat yhteistä työskentelyä ja valintoja. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi työskentelee moniammatillinen joukko asiantuntijoita; taiteilijoita, kulttuurituottajia, johtajia, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, ohjaajia jne. Taide on TEIJOn monimuotoinen toimintaympäristö, joka mahdollistaa erilaisten ihmisten yhteistoiminnan, kohtaamisen ja näkyväksi tulemisen. Taiteilijoiden ja taidetoiminnan mukanaan tuomat uudet ja erilaiset lähestymistavat rikastuttavat haasteellisessa elämäntilanteessa olevien ja laitoksissa asuvien elämänpiiriä. TEIJO tee itse taidetta ja osallistu -hanke käynnistyi vuonna 2015 Suomen kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan turvin. Lisäksi hanketta rahoittivat vuosina 2015-2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä kaikki TEIJOssa mukana olleet organisaatiot. Hanketta hallinnoi Kulttuurikeskus PiiPoo. 2
Teijossa vuosina 2015-2016 mukana olleet toimijat ovat: Kulttuuritoimijat Kulttuurikeskus PiiPoo teatteri ja draama, nukketeatteri, sirkus, kuvataide, musiikki monitaiteisuus Sorin Sirkus sirkus Sisä-Suomen tanssin aluekeskus yhteisötanssi Teatteri Telakka teatteri ja draamamenetelmät Sote-toimijat Kangasalan kunnan ikäihmisten asumispalvelut ja kotihoito Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Kylmäkosken vankila Lempäälän Ehtookoto ry Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry Pirkanmaan senioripalvelut Oy / Tampereen vanhuspalveluyhdistys ry Nauha ry / Villa Hockey nuorten huumekuntoutuskoti Sopimusvuori ry Tampereen Parkinson-yhdistys ry 3
Esipuhe - Mitä Teijossa tapahtui? TEIJO on vienyt taidetta laitoksiin ja hoitolaitoksissa asuvien sekä laajojen tukipalvelujen piirissä olevien ihmisten elämään. Eri taiteenalojen taiteilijat ovat työskennelleet laitoksissa eri mittaisissa projekteissa ja residensseissä, joissa on toteutettu taide ja kulttuuritoimintaa monimuotoisesti ja yhdessä asetettuihin tavoitteisiin perustuen. Vuosina 2015-2016 TEIJOssa työskenteli 31 taiteilijaa ja taidepedagogia, joilla kaikilla oli pohjalla kokemus eri tavoin tukea tarvitsevien ihmisten kanssa työskentelystä. Kaikkia TEIJOssa työskenteleviä taiteilijoita kutsutaan yhteisötaiteilijoiksi. Lisäksi hankkeessa on työskennellyt kuusi kulttuurituottamisen ammattilaista sekä 173 sote-alan ammattilaista erilaisissa rooleissa mm. taiteilijoiden työpareina ja osallistujien tukena ja osallistujina ryhmissä sekä kehittämis- ja koordinointityön asiantuntijoina. Vuosien 2015 2016 aikana on toteutettu yhteensä 1267 tuntia taiteilijoiden ja soveltavan taiteen ammattilaisten fasilitoimaa taidetoimintaa, esitysvierailuja ja tapahtumia hoiva- ja hoitolaitoksissa, palvelukeskuksisssa, lastensuojelun avo- ja asumispalveluissa sekä vankilassa, 29:ssä eri toimipisteessä kahdeksan eri kunnan alueella Pirkanmaalla (ks. s. 48 tilasto). Lisäksi hankkeeseen on sisältynyt taiteilijoiden muuta työtä, kuten toiminnan kehittämistä, käsikirjoittamista, koreografian tekemistä, esitysten valmistelua, editointia, rakentamista ja sote-henkilökunnan koulutusta. Toimintaan osallistui yhteensä 731 kohderyhmien henkilöä. Suurin osa osallistui toimintaan pitkäkestoisesti usean kuukauden tai koko hankkeen ajan. Lisäksi TEIJOssa järjestetyt kertaluontoiset tapahtumat, esitysvierailut ja seminaarit keräsivät yhteensä noin 1700 katsojaa ja osallistujaa. Vastaavanlaista usean eri kulttuuri- ja sotetoimijan yhteishanketta ei ole aikaisemmin tässä laajuudessa toteutettu, ainakaan Pirkanmaalla. 4
TEIJOssa toimitaan monin eri tavoin. Taide elävänä, muuntuvana ja monimuotoisena toimintaympäristönä on muokkaantunut eri ryhmien ja yhteisöjen toiveisiin ja tarpeisiin. Toiminnassa on toteutettu myös eri taiteenalojen toimintaa yhdistävää monitaiteista työskentelyä ja kokeiltu orastavasti myös eri kohderyhmien välistä yhteistoimintaa. TEIJOn toimintatavat ovat: säännöllinen taidelähtöinen ryhmätoiminta esitysvierailut laitoksissa ja kulttuuritaloissa (mm. teatteri, sirkus, musiikki ja tanssi) erimittaiset taiteilijaresidenssit laitoksissa taiteilijoiden vaihtotunnit eli ristiin vierailut ryhmissä kaikille ryhmille avoimet treenit ja leirit TEIJO -kokoontumisajot alan ammattilaisille 2015 ja 2016 ryhmien osallistujista koostuvat asiantuntijaryhmät SOTEKU - organisaatioiden yhteinen kehittämisryhmä KUTO - kulttuuritoimijatiimi ja työnohjaus valtakunnallinen yhteisötaiteilijoiden residenssileiri (oma projektinsa, joka toteutettiin TEIJOn ohessa TAIKEn tuella) alueellinen ja valtakunnallinen verkostoituminen Tämän julkaisun valmistelussa on kysytty TEIJO-toimijoilta, ohjausryhmältä ja keskeisiltä sidosryhmiltä yhteisen toiminnan merkityksistä ja arvosta. Artikkelit avaavat toiminnassa ja yhteisessä kehittämistyössä merkittäviksi nousseita näkökulmia. Osallistujien, asiantuntijaryhmän, rahoittajan, tutkijoiden ja eri organisaatioiden edustajien ajatukset, kokemukset ja huomiot ovat TEIJOn ja tämänkin julkaisun parhainta antia. 5
Tasa-arvoinen tekeminen yhdessä on ollut kivaa. Parasta on yhdessäolo. Aina kysytään jokaiselta erikseen ja monta näkökantaa asioihin.
Miksi taidetta laitoksiin? Veli-Markus Tapio / Erityisasiantuntija / Suomen Kulttuurirahasto Suomen Kulttuurirahaston kaltaiset suuret apurahasäätiöt ovat perinteisesti noudattaneet toimintatapaa, jossa varojen käyttöä ohjaa tiede- ja taideyhteisön sisäinen tahto. Ajattelu korostaa tieteen ja taiteen autonomiaa: rahoittajan ei haluta puuttuvan toiminnan sisältöön. Toinen apurahasäätiöille ominainen piirre on keskittyminen juurakon sijasta latvukseen. Rahaa saa huipputiede ja huipputaide. Myös julkisen ja yksityisen välinen raja on ollut selvä. Julkishallinto ylläpitää koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kaltaisia yhteiskunnan peruspalveluja. Yksityiset säätiöt eivät niihin osallistu. Maailman nopea muutos haastaa instituutioita arvioimaan roolejaan uudelleen. Tulisiko säätiöiden toiminnan painottua enemmän sinne, missä epäkohdat ilmenevät? Voidaanko vaikuttavuutta parantaa lisäämällä julkisen ja yksityisen piirin yhteistyötä? Tulisiko säätiön oman tahdon ohjata rahoituspäätöksiä nykyistä pontevammin? Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa jaettu Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha perustuu edellä kuvatun kaltaiseen aktivismiin. Suomen Kulttuurirahaston hallitus halusi osoittaa osan taiteen yleisestä jakovarasta sellaiseen taiteeseen, jota toteutetaan määrätyssä ympäristössä määrätynlaiselle yleisölle. Teijo-hankkeen saama kahdensadantuhannen euron tuki oli tähän tarkoitukseen myönnetyistä 34 apurahasta suurin. Väite, että taide kuuluu kaikille, ei ole uusi. Perustuuhan koko hyvinvointivaltiollinen kulttuuripolitiikka tämänkaltaiselle ajattelulle. Uutta kenties on se, että tunnustetaan ne katvealueet, joita järjestelmäämme on jäänyt. Taide on myös alettu nähdä tapana tuottaa laajempia hyvinvointivaikutuksia. 8
Viime aikoina lisääntynyt puhe soveltavasta taiteesta jakaa kentän mielipiteitä. Yhdet näkevät sen mahdollisuutena lisätä taiteen yleistä merkityksellisyyttä yhteiskunnassa. Toisille terveyteen, hyvinvointiin tai talouteen liittyvien tavoitteiden asettaminen on ristiriidassa taiteen autonomiaperiaatteen kanssa. Teijo-hanke on merkittävä päänavaus paitsi sen piirissä toimiville taiteilijoille ja erityisryhmille myös Suomen Kulttuurirahastolle. Käytännön työn kautta karttuu kokemusta, joka auttaa meitä kehittämään toimintaamme. Kun yhteistä hyvää jaetaan, on tavoitteet syytä asettaa korkealle. 9
Taiteen äärellä yhdessä Pirkko Kiiski ja Veera Lahtinen / teijolaiset Lempäälästä Meille heitettiin haaste: kirjoittakaa juttu. Niinpä me - Pirkko ja minä, kaksi melko erilaisista lähtökohdista elämän samalle radalle heittämää ihmistä istuimme alas pohtimaan taidetta ja kulttuuria, sekä niiden vaikutuksia ja merkitystä elämän eri vaiheissa. Heräsi kysymys: Voiko kukaan, tai miksi edes pitäisi määritellä. Onko joku riittävän tai liian vanha tarvitakseen taidetta elämäänsä? Tai onko kenelläkään oikeutta kieltää kulttuuria toiselta ihmiseltä kokijana tai tekijänä? Kaikki taiteen lajit eivät varmasti ole kenenkään mieleen, mutta onneksi on vaihtoehtoja: yhtä kiehtoo kirjallisuus tai runous, toista kuvataide, tanssi tai musiikki ja kolmas vannoo teatterin tai sirkuksen nimeen. Niiden joukosta jokainen voi halutessaan löytää oman suuntansa. Joku ei edes halua valita. Ehtookodossa tehtiin Teijo-projektin puitteissa teatteria. Tarina, hahmot, tarpeisto ja lopulta koko esitys kasattiin ihan omin pikku kätösin alusta loppuun. Tästä syystä Itse tekeminen osoittautui oivalliseksi vaihtoehdoksi nimenomaan yhteisöllisyyttä ajatellen. Teatterissa esitys, jonka yleisö näkee, on vain jäävuoren huippu. Sen alle mahtuu kuitenkin valtava määrä ideoita, oivalluksia ja työvaiheita, joiden toteuttamiseksi tarvitaan monia käsipareja, joita ilman itse esitys ei koskaan valmistuisi. Projekti toteutettiin yhdessä vanhusten ja mielenterveyskuntoutujien kesken, mikä tuki myös sosiaalisuutta. Pirkko kertoi, että oli rikastuttavaa työskennellä nuorempien ihmisten kanssa. Ilman yhteistä projektia heitä saattoi nähdä vain vilaukselta joskus, saati sitten, että olisi tutustunut paremmin. Projektin myötä ryhmästä muodostui kuin pieni perhe, joka puhui samaa kieltä ja teki töitä yhteisen päämäärän eteen ilman sen suurempaa hierarkiaa. Kuulumisia vaihdellaan edelleen myös vapaa-aikana. Ilman hyvää ohjausta projekti tuskin silti olisi koskaan edennyt alkukaaosta valmiimmaksi. 10
Oli tärkeää, että vastuunjako oli jonkun harteilla, langat osaavissa käsissä. Ilman osaavaa ohjaajaa niistä langoista olisi tullut vain suttumytty hauskan kuvakudelman sijasta. Projektin aikana moni tuskaili vuorosanojen opettelun tai esiintymispelon vuoksi, mutta harjoitusten ja taitavan ohjauksen myötä ongelmat saatiin selätettyä toinen toistamme tukien. Moni kertoi itseluottamuksen kasvaneen paljon projektin myötä. Roolihahmot veivät mukanaan niin, että itse esityksessä lavalla ei enää ollutkaan esiintymiskammoinen ihminen, vaan hahmo omana itsenään. Kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen ovat Ehtookodossa olleet suuressa roolissa, mistä olen työntekijänä ollut ylpeä. Toki se osaltaan on ollut myös kuormitustekijä työyhteisössä, mutta varmasti sen myötä on tullut myös paljon lisäarvoa ihmisten elämään. Pirkolle muutto Ehtookotoon avasi aikanaan uuden elämän. Vaikka hän olikin nuorempana lukenut kirjallisuutta, käynyt teatterissa ja kuunnellut musiikkia, oli hän aina ollut omien sanojensa mukaan vain kuunteluoppilas. Pojan kuoleman jälkeen elämä oli myös käynyt hyvin yksinäiseksi. Ehtookotoon muutettuaan hän pääsi itse osallistumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Hän kertoi myös, että Teijo-projektin aikana perjantain harjoituksia aina oikein odotti, niin tärkeitä ne olivat. Projektin päättyminen jätti jälkeensä tyhjiön, koska Pirkko ei aluksi keksinyt mitään tilalle. Erilaisen taide-, kulttuuri- ja viriketoiminnan hän kokee erittäin tärkeäksi. Ilman niitä elämä olisi Pirkon mukaan todella tylsää. Osaltani voin samaistua Pirkon tunteeseen. Hoitajana koen, että vaikka perushoiva onkin tärkeää, ei se mielestäni yksin takaa laadukasta elämää. Siksi oli ilo ja kunnia olla mukana tässä projektissa. Se oli pieni piristysruiske, joka sai työn tuntumaan taas himppusen verran arvokkaammalta. 11
Tanssin pienviljelijä ammattina epävarmuus Marjo Hämäläinen / tanssija-koreografi Olen työskennellyt koko elämäni ajan eri pituisissa projekteissa. Poikkeuksena yhdeksän kuukauden jakso Oriveden Opiston monitaiteellisen linjan opettajana ja kolmevuotinen taiteilija-apuraha jakso 2009-2011. Leivän hankkimisen ja työn näkökulmasta katsottuna minut on määritelty mm. pätkätyöläiseksi, freelanceriksi, itsensä työllistäjäksi ja nyttemmin on ollut uhkana yrittäjäksi nimeäminen. Olen nimennyt itse itseni Tanssin Pienviljelijäksi se kertoo työni luonteen. Pienviljely tapahtuu innostamalla, opettamalla, tanssimalla, koreografioimalla ja saattamalla ihmisiä tanssitaiteen polulle. Viljelijä pyrkii toiminnassaan saamaan tulosta. Parhaimmillaan siemenistä saadaan iloinen, monimuotoinen puutarha, joka sopivalla lannoituksella ja kastelulla kukkii ja kukoistaa rönsyillen moneen suuntaan. Lyhytprojekteissa orastavat versot loistavat hetken, mutta nääntyvät usein kuivuuteen. Pidemmissä projekteissa päästään jo kukkavaiheeseen, jossa alkuun saatettu into ja taito näkyvät arjessakin. Mutta vaarana on varsien kaatuminen ja kuihtuminen tukien puutteessa. Tanssin Pienviljelijänä olen projektien armoilla. Projektirahoituspäätöksiä odotellessa ei voi koskaan tietää onko sinulle annettu yksi projekti vai sattumoisin viisi samaan aikaan. Jatkuva epävarmuus on aina läsnä. Koskaan ei voi tietää mille projektille arpa on osunut. Tulevaisuus näyttäytyy sattumanvaraisena ja sumuisena. Teijo-hanke on toistaiseksi pisin viljelyjaksoni, mikä on ollut onnellista ja palkitsevaa. Neljä erilaista Tampereen Parkinson-yhdistyksen yhteisöä neljällä eri paikkakunnalla on tanssinut vimmatusti. Olen kerrankin voinut työskennellä yhden ryhmän kanssa syys- ja kevätkauden. Viljely onnistui: he haluavat lisää! He löysivät jotain vahvistavaa ja iloa arkeensa. Teijo tarjosi myös mahdollisuuden työskennellä työparin kanssa, kuulua ryhmään ja olla osa isompaa ko- 12
konaisuutta. Työparin mukana tuli myös toinen taide: musiikki. Saatoimme suunnitella yhdessä muusikon kanssa, jakaa kokemuksia ja pohtia erilaisia ratkaisuja ongelmiin. Nyt on taas se epävarmuuden hetki Teijonkin kohdalla. Jääkö Teijo kesannolle? Saimme kaikki jotain innoittavaa, upean siivun kokemusta, mikä tuli ja meni. Yhteinen ilo liikkeestä ja musiikista, esiintymisen palkitsevat kokemukset, hyvänolon tunteet, toisten kehojen ja läheisyyden kokeminen ovatko ne enää muistoja? Voimme vain odottaa ja haaveilla pysyvyyden Teijosta, jatkumosta. Tanssin Pienviljelijä haaveilee koko elämän Teijosta, jossa voisi työskennellä pitkäjänteisesti ilman pakkotaukoja erilaisissa tanssiviljely-ympäristöissä. Sellainen viljely tuottaa runsaan ja jokavuotisen sadon. Se sato on iloa, hyvinvointia, taidetta ja elämänlaatua meille kaikille. 13
Putoilevia palloja ja itsen ylittämistä Nuorten Toimintakeskus Verstas / Sopimusvuori ry TEIJO-projekti on antanut siihen osallistuneille Sopimusvuori ry:n Verstaan nuorille valtaisan määrän iloa ja rakennuspalikoita oman itsen kehittämiseen. Projektin myötä olemme päässeet taiteilemaan Sorin Sirkukseen. Monet nuoret ovat sitoutuneet viikoittaisiin sirkustreeneihin todella tiiviisti, mikä osaltaan kertoo niiden mielekkyydestä ja arvosta. Mielenterveysongelmien kanssa painiskelevien nuorten voimavarojen vaihdellessa päivästä toiseen, ei jokaviikkoinen tekeminen ymmärrettävästi aina tahdo luonnistua. Sirkuksen kohdalla innostus on ollut ilmeistä. Keräsimme Verstaan sirkuslaisilta kirjallista palautetta, jotta heidän äänensä ja asiantuntemuksensa kuuluisi kirkkaana tässä tekstissä. Monissa palautteissa koettiin tärkeäksi se, miten sirkuksessa on päässyt opettelemaan uusia taitoja, saamaan onnistumisen kokemuksia ja siten kohottamaan itsetuntoa. Sirkus on siis antanut asioita, joita me kaikki ihmiset janoamme ja tarvitsemme. Hyvinä puolina nähtiin myös se, miten sirkus on antanut päiviin sisältöä ja vienyt ajatuksia pois arjen murheista. Ohjaajien näkökulmasta kaikki edelliset pitävät paikkansa niin nuorten kuin meidän työntekijöidenkin kohdilla. Sirkus on tervetulleesti rikkonut arkirutiineja ja rentouttanut, kun ei olekaan aina tarvinnut itse olla vetovastuussa. Olemme päässeet havainnoimaan nuoria rauhassa uudenlaisessa ympäristössä löytäen heistä uusia puolia. Selkeänä ansiona nousee esiin lisäksi porukkaa tiivistänyt yhdessä tekeminen. On ollut hienoa, että myös me ohjaajat olemme päässeet harjoittelemaan tasavertaisina yhdessä nuorten kanssa, mikä on tiivistänyt yhteisöllisyyden kokemusta myös sirkuksen 14
ulkopuolella. Nuorille tekee hyvää nähdä, miten me ohjaajatkaan emme aina osaa kaikkea. Putoilevat jonkkapallot vahvistavat kummasti tunnesiteitä! Lisäksi itse harjoitteluun sitoutuminen on itseisarvo ja nuoria eteenpäin vievä asia pitkäjänteisyyden hyötyjen opettelemisessa. Murheiden keskellä voi usein tuntua vaikealta keskittyä tulevaan. Sirkustaiteen treenaaminen vaatii kuitenkin katseen suuntaamista kauas ja toistamisen toistamista, elämässä tärkeitä taitoja. Haasteeksi osoittautui nuorten kunnon vaihtelemisen mukanaan tuomat muutokset. Jäimme pohtimaan, miten kertoa sirkusohjaajille tärkeistä asioista rikkomatta vaitiolovelvollisuutta. Yhden nuoremme kunnon romahtamisen synnyttämät ongelmat opettivat puolin ja toisin, miten vastaisuudessa kannattaisi menetellä, jotta kaikinpuolinen turvallisuus säilyy, ja vedämme yhtä köyttä ja vieläpä samaan suuntaan. Jäimme pohtimaan, olisiko sirkusjakson alkaessa osallistujien tarpeen täyttää lupalappu, joka oikeuttaisi Verstaan ja Sorin ohjaajien vaihtamaan nuorten vointiin liittyviä tietoja, jos se on turvallisuuden kannalta tarpeellista. TEIJO on tarjonnut siihen osallistuneille nuorille tärkeitä työkaluja kuntoutumisen tukemiseen. Lisäksi se on antanut uusia mahdollisuuksia ja kehittäviä haasteita meille ohjaajille. Keskeiseksi oivallukseksi kokemuksistamme voisi nostaa erään nuoren palautteessa lukeneen ajatuksen: Minä osaan kaikenlaista, vaikkei aina tuntuisikaan siltä. 15
Taide on ihmisoikeus. Tässä mielen jäätä vähän sahataan ohuemmaksi.
Teijo-keskus tulevaisuus turvattu? Anna-Mari Rosenlöf / projektipäällikkö / Taikusydän - taiteen ja hyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste / Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia En häpeä tunnustaa, että Pirkanmaalla menee kulttuurihyvinvoinnin saralla niin lujaa, että muiden on vaikea pysyä perässä. Ainakin jos asiaa arvioidaan aiheeseen sitoutuneiden toimijoiden määrällä, konkreettisilla teoilla ja poikkisektorisella yhteistyöllä, jossa ovat mukana sekä julkinen että kolmas sektori. Siinä missä muualla jahkaillaan, ollaan Pirkanmaalla jo kädet savessa miettimässä, miten taidelähtöisiä kulttuurihyvinvointipalveluita tuotetaan maakunnan asukkaille. Yksi syy tähän erinomaisuuteen on TEIJO. Se näyttäytyy minulle kumppanuusverkostojen keskuksena, jonka toimijat jakavat samat arvot, ammattilaisuuden sekä riittävän kokemuksen. TEIJOssa on ymmärretty se, mitä muualla usein vasta haeskellaan, nimittäin eri taiteen alojen yhteistyö ja verkostoituminen. Kyllä muuallakin yhteistyötä tehdään ja verkostoidutaan, mutta ratkaisevaa on, syntyykö siitä jotain konkreettista. Teijossa syntyy eikä tähän reseptiin kuulu kateus, kyräily tai moninkertainen päätöksenteko. Sote- ja maakuntauudistus ajaa eri alojen toimijoita suurempien kokonaisuuksien hallintaan ja verkostomaiseen yhteistyöhön asiakkaan liikkuessa palvelusta toiseen. Näyttää siltä, että sote-palveluiden hahmottumassa oleva monituottajamalli ja valinnanvapauslainsäädäntö luovat uudistuksessa mahdollisuuksia taidelähtöisille hyvinvointipalveluille, mikäli niiden vaikuttavuus pystytään riittävästi osoittamaan. Monituottajamallissa kilpaillaan laadulla, ja palveluiden tuottajille maksettava hinta on sama. Jos Pirkanmaan tulevassa maakunnallisessa sote-keskuksessa nähdään taidelähtöiset hyvinvointipalvelut osana vaikuttavia sosiaali- ja terveyspalveluita, on kokeneella, monialaisella ja 18
poikkitaiteellisella TEIJO-verkostolla tuhannen taalan paikka onnistua. TEIJOn reseptiikasta pitää mainita myös laatu. Taidelähtöisten hyvinvointipalveluiden laatua voidaan arvioida parhaiten ammattitaitoisten prosessien avulla. TEIJOn keskiössä ovat prosessit, joissa palvelut rakentuvat aidossa vuorovaikutuksessa tilaajan, henkilöstön, taiteilijoiden ja asiakkaiden kanssa. Prosessit ovat palvelupolkuja, joissa konkretisoituu se, miten taide solahtaa osaksi erilaisten toimintaympäristöjen arkea. TEIJO on tarinoita, ihmeitä ja rajojen ylittämistä. Sitä miten taide on erottamaton osa ihmisyyttä. Tämän täytyy tulla näkyväksi ja pysyväksi. TEIJO-kumppanit jatkavat kehittämistä %taidetta -hankkeessa kohti maakunnallisen kulttuurihyvinvointiin keskittyvän TEIJO-keskuksen perustamista. Muitakin rautoja on tulessa. Kannattaa seurata mitä Pirkanmaalla tapahtuu ja pistää hyvä kiertämään! TEIJOssa laadun varmistaminen toteutuu myös toimijoiden vertaisarviointina. 19
Taidetoiminta normitetussa toimintaympäristössä onko sirkus sirkusta vankilassakin? Kamilla Nisso / sosiaalisen sirkuksen ohjaaja, yhteisötaiteilija / Kaisa Penny, apulaisrehtori / Sorin Sirkus Taidetoimintaa kuvataan usein sanoilla luovuus ja vapaus. Kumpaakaan näistä sanoista ei yleensä yhdistetä suljettuun vankilaan. Vankila ei myöskään välittömästi herätä mielleyhtymiä naurusta, leikkimielisyydestä tai kokeellisuudesta, jotka taas kuuluvat oleellisesti sirkukseen. Tästä ristiriidasta huolimatta Sorin Sirkuksen ja Kylmäkosken vankilan sirkusprojekti on kuitenkin ollut varsinainen menestys, jossa ennakkoluuloja on purettu puolin ja toisin. Sosiaalisen sirkuksen toiminnan periaatteiden mukaisesti vankilassa toteutettu sirkustoiminta on pyrkinyt pitkäjänteisyyteen ja monipuolisuuteen, sekä tarjoamaan vangeille uudenlaisia virikkeitä ja myös uudenlaisia näkökulmia yhdessä toimimiseen. Lisäksi vankilassa on nähty sirkusesityksiä. Haasteitakin on toki ollut. Vankila on lähtökohtaisesti suljettu ympäristö, johon ei voi viedä mitä vain välineitä ja jossa toimitaan tiukasti säädellyssä ympäristössä tarkasti määritellyin säännöin. Nämä ovat kuitenkin ratkaistavissa hyvällä suunnittelulla ja aktiivisella vuoropuhelulla vankilan ja sirkuskoulun henkilöstön välillä. Kenties isoin haaste on ollut ryhmien lyhytkestoisuus. Koska toimintaa on haluttu tarjota eri osastojen väelle, on toiminta jaettu 3-4 kerran jaksoihin. Lyhyetkin työpajakokonaisuudet mahdollistavat monien eri sirkuslajien kokeilun, mutta syvemmälle luovaan työskentelyyn ja lajien harjoitteluun ei lyhyessä ajassa päästä. Lyhyessäkin ajassa ryhmissä on syntynyt luottamus ohjaajien ja osallistujien välille, mutta juuri kun prosessissa voitaisiin ottaa seuraava askel eteenpäin, toiminta loppuu. Pitkäkestoisemmat ryhmät mahdollistaisivat syvemmän paneutumisen myös toiminnan sosiaalisiin tavoitteisiin sekä ryhmältä heräävien toiveiden kuunteluun. 20
Huolimatta rajoitteista ja tiukoista toiminnan normeista, sirkus on sirkusta vankilassakin. Tunneilla raikuu nauru, vangit ovat heittäytyneet toimintaan mukaan ja kokeilevat asioita, joita eivät ehkä olisi koskaan ajatelleet tekevänsä. Mukana on ollut niin jongleerausta, tasapainoilua kuin akrobatiaakin. Ihmispyramideissa on päästy kohtaamaan toisia turvallisen ja kunnioittavan kosketuksen kautta, mikä ei ehkä ole osallistujien arjessa itsestäänselvyys. Yksipyöräisellä tasapainoillessa tukeudutaan toiseen ja pyydetään apua, jotta yhdessä päästään eteenpäin. Yhdessä tekeminen ja toisen auttaminen tulevat sirkustoiminnassa esiin myös vankilassa. Myös TEIJO -hankkeeseen olennaisesti kuuluvat monitaiteinen työskentely on otettu vastaan avoimesti. Kylmäkoskella on kokeiltu sirkuksen lisäksi myös yhteisötanssia, johon osallistujat lähtivät heittäytyen mukaan. Sorin Sirkuksen esiintyjät ja opettajat ovat olleet mukana myös vankilan muussa arjessa. Vankien isä-lapsi päivässä toteutettiin taikuusja jongleerausesitys, jonka vangit lapsineen pääsivät näkemään yhdessä. Kevätkausi 2016 päätettiin pidempään esitykseen, jossa oli mukana kahdeksan Sorin Sirkuksen opettajaa ja esiintyjää. Esitys oli yleisömenestys ja palaute oli hyvin positiivista. Toiminnan merkityksiä Sosiaalisessa sirkuksessa toiminnalle keskeistä on sen hyvinvointivaikutusten määrittely, niiden saavuttaminen ja ryhmän omia määriteltyjä tavoitteita kohti eteneminen. Osallistujilta kerätyssä palautteessa nousevat esiin toiminnassa koetut onnistumiset, mahdollisuus kokeilla itselle uusia asioita sekä kokemus siitä, että tulee kohdatuksi kunnioittavasti. 21
Sirkustyöpajoissa ei kysellä osallistujien taustoja tai tuomioiden syitä, vaan kokeillaan yhdessä uutta, onnistutaan ja epäonnistutaan positiivisessa ilmapiirissä. Tärkeitä ovat kokemukset omista mahdollisuuksista onnistua ja oppia uutta sekä positiiviset kokemukset toiminnasta yhdessä muiden kanssa. Vankilaympäristössä itselle merkityksellisten asioiden tekeminen ja itsensä kehittäminen ei välttämättä ole jokapäiväistä. Sirkustyöpajat piristävät niihin osallistuvien vankien mielialaa ja tuovat vaihtelua vankilan harmauteen, mikä auttaa ehkäisemään laitostumista. Positiiviset onnistumisen kokemukset lisäävät vankien itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin oppia uusia asioita. Ryhmässä tapahtuva toiminta opettaa vangeille yhteistyön tekemistä käytännössä. Sirkustyöpajoissa vangeilla on myös mahdollisuus toteuttaa itseään ympäristössä, missä itsensä toteuttaminen muuten on hyvin vaikeaa. 22
Kohtaamisen laatu ja merkitys osallisuuden rakentumisessa laitosmaailmassa Marjukka Colliander / väitöskirjatutkija / Tampereen yliopisto Ei nää oo ihan täysiä. Minkähänlaiseen seuraan mä oon tullu? sanoittaa hoivakodin asukas Rauno kenties myös omia ajatuksiani lämpimän hersyvällä huumorilla, joka synnyttää naurunremakan läsnä olevan joukon keskuudessa. Olemme kokoontuneet TEIJO-hankkeen miesten kokkikerhon tapaamiseen Kuuselakeskukseen. Istun varhaisen kevään aurinkoisena päivänä noin kymmenhenkisen porukan kanssa valoisan kokoontumistilan pöydän ympärillä, ja nauran Raunon kommentille itse kenties kovaäänisimmin. Olen läsnä tutkijana työtehtävissä ja samanaikaisesti ihmisenä muiden joukossa. Tehtävänäni on havainnoida kokkikerhon toteutusta laitosympäristössä ja löydän itseni kuuntelemasta miesten kertomuksia entisistä työpaikoista, ruoanlaitosta, talonrakennuksesta ja laulua vitamiinirikkaista kengänpohjista ja reikäleivän reiästä. Kokkikerhon havainnointi on osa väitöskirjatutkimustani, jossa tutkin muitakin kulttuuriprojekteja eri laitosympäristöissä. Havainnointitunteja on tähän mennessä kertynyt vankilasta, mielenterveysyksiköstä, palvelukeskuksista, vanhainkodista ja vanhuspalvelu-keskuksista. Tutkimuksessani tarkastelen kokkikerhotapaamisia sekä yleensä kulttuuria ja taidetta laitoksissa ideologisen kulttuuri-osallisuus ja kulttuuri-hyvinvointi puheen valossa. Hyvä tavoite lisätä aktiivisuutta laitoksen asukkaiden elämässä näyttäytyy käytännössä erilaisina kohtaamisina ja tilanteina, joissa alun perin suunniteltu toiminta saattaa vaihtua asiakkaan voinnin, henkilöstön kiireen, aikataulujen ja tiedonkulun haasteiden keskellä kokonaan toiseksi tai toisen näköiseksi. Näiden kokkikerhon tapaamisten jälkeen olen ollut iloinen ja rentoutunut. Nautin itseäni vanhempien ihmisten seurasta ja yhdessä touhuamisesta. Aika pysähtyy keittiöaskareiden ja juttelun lomassa. Erityisesti muistisairaiden seurassa huomaan ajan menettävän merkitys- 24
tään ja kohtaamisen tulevan sitäkin merkityksellisemmäksi. Kaikki osallistujat eivät tunnu muistavan minkälainen suhteemme vaihe kulloinkin on. Olemme käytännössä kokeneet yhdessä kokkikerhon tapaamiset usean viikon ajalta. Kuitenkin osa miehistä kertoo samat tarinat viikko toisensa jälkeen yhä uudelleen. Mikä meitä yhdistää, ellei muisti? Suuri merkitys on nyt jokaisessa kohtaamisen hetkessä. Meitä yhdistää se, että katsomme toisiamme silmiin, kuuntelemme, valmistamme ruokaa yhdessä, ja olemme toinen toisillemme läsnä juuri tässä ja nyt. Kokkikerhossa keskustelu jatkuu taukoamatta ja hulvatonta huumoria viljellään puoliin ja toisiin. Sinulla on tuollainen nahkakravatti tänään. kuittaa Toivo Veikolle, jonka kauluspaidasta vain ylin nappi on napitettuna ja paidan helmat housunkauluksiin sullottuna. Toivo avustaa ystävänsä pois ehkä kiusallisestakin tilanteesta huumorin avulla, tarjoten tälle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa ja vastata leikillisesti takaisin samalla paitaansa napittaen. Mitäpä siitä, jos jonkun napa vähän vilkkuukin samalla, kun juttelemme ja valmistamme ruokaa yhdessä. Miehet kohtaavat toisensa huumorin kautta. Ilmassa on usein leikinomaista kiistelyä ja huumorin avulla on helppo ilmaista eriäviäkin ajatuksia. Nauru lakkaa vain alkaakseen jälleen, jos nyt välillä voikin antaa myös kyyneleiden tulla muistojen mukana. Yhteensä läsnäolijoita on joka kerta kymmenen molemmin puolin. Vetäjinä toimivat ammattikokki Santeri Vuosara ja PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. Kerhoon osallistuneiden kahdeksan miehen lisäksi on paikalla usein joku laitoksen henkilökunnasta. Jokaiselle kerralle ideoivat Pilvi, Santeri ja miehet yhdessä uuden ruokalajin, jonka valmistaminen käy yllättävän nopeasti tällä joukolla. Kaikki tekevät jotain. Yksi voi maustaa kermakastikkeen, toinen kääriä silakat rullalle, yksi pilkkoa vihanneksia jne. Lantun pilkkominen saattaa käydä voimille ja kermakulhokin kiertää sylistä toiseen vatkaajien käsien väsyessä. Ruoan valmis- 25
tuksen lomassa Pilvi jututtaa miehiä ja kyselee kuulumisia. Joskus hän myös laulaa, ja jotkut miehistä innostuvat laulamaan mukana heille tuttuja lauluja. Näissä kokkikerhon tapaamisissa kiteytyy paljon kulttuuritoiminnan järjestämiseen ja laitosmaailman arjen kohtaamiseen liittyviä erityispiirteitä, joita tutkijana olen havainnoinut. Läsnä on samanaikaisesti kaksi eri toiminnallista tasoa, jotka ilmentyvät erilaisissa kohtaamispisteissä. Kulttuuritoiminnan kanssa päällekkäin on aina hoivamaailma, jonka asema itseasiassa näyttäytyy dominoivana. Olen havainnoinut tilannetta, jossa kesken kerhotapaamisen hoitaja tulee huoneeseen antamaan insuliinipistosta yhdelle osallistujista. Hoitaja tulee tilaan reippaalla asenteella ja kertoo osallistujalle tulevasta toimenpiteestä, samalla kun jo nostaa miehen paitaa meidän muiden nähden ja tuikkaa piikin vatsaan. Hoivamaailman realiteetit näkyvät myös tilanteessa, jolloin henkilökunnan edustajan on poistuttava hetkeksi ja hän pyytää meitä vahtimaan, ettei muistisairas poistu tilasta yksin. Joskus joku miehistä yrittääkin lähteä kesken kaiken, mutta hänet palautetaan henkilöstön toimesta päättäväisesti takaisin pöydän ääreen. Asiakkaan tarve näyttäisi olevan tällaisissa tilanteissa ristiriidassa laitosmaailman realismin kanssa, joka sanelee käytännön. Kaikissa tilanteissa työntekijän ei ole mahdollista jättää muuta ryhmää ja lähteä saattamaan yhtä henkilöä takaisin osastolle. Hoitolaitoksen todellisuus on läsnä aina, sillä siitä muistuttavat myös muut tekijät. Ennen kokkikerhon alkua, miehiä täytyy joskus muistuttaa ja houkutellakin, että he saapuisivat paikalle siitä huolimatta, että he silmin nähden vaikuttavat nauttivan näistä tapaamisista. Aina kaikki eivät kuitenkaan osallistu. Varsin usein syynä on sairaus, väsymys tai haluttomuus. Yksilöiden voinnin lisäksi laitosmaailman vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat siihen, millaiseen toimintaan ihmiset laitosympäristössä osallistuvat ja miten kukin erilaiset aktiviteetit kokee. 26
Näissä pienissäkin tilanteissa kohtaamisen laatu merkitsee paljon. Hoivalaitoksissa ensisijainen toiminnallinen tavoite on pitää asiakkaista huolta. Laitoksessa asioivien henkilöiden arkeen liittyy laitosarjen myötä uusia asioita. Päivän toiminnot rakentuvat kellotetun aikataulun mukaan, jota rytmittävät erityisesti ruokailut. Hoitotoimenpiteitä annetaan ja tehdään vaikka kesken kokkikerhon. Ulkopuolisen silmin tämä näyttäytyy erilaisten aikataulujen ja intentioiden yhteensovittamiseen liittyvänä asiana. Näistä tilanteista mieleeni jäi monia kysymyksiä. Voisiko insuliinipistosta antaa muuna aikana, kuin kesken porkkanan kuorinnan? Miten pistoksen saanut henkilö toimenpiteen keskiössä tämän väliintulon kokee, se näyttää jäävän sivuseikaksi. Yhtäältä pyrkimys on suoda osallistujille mukava kulttuurinen kokemus, mutta toisaalta kahden toiminnallisen maailman yhteensovittaminen ei välttämättä suju ilman hoitajien näkyvää interventiota. Voi olla, että sokeriarvojen tarkkailu on tarpeen tiuhaan, ja mittari määrää piikin tarpeen silloinkin, kun se keskeyttäisi muut askareet. Voi myös olla, että hoitajat toteuttavat oman työvuoronsa tehtävät siinä järjestyksessä, kuin se on heille mahdollista. Tällöin hoitajalle sopiva väli ohittaa ja keskeyttää hoidon kohteeksi asemoituvan henkilön kulloinkin meneillään olevan tilanteen. Kokkikerho näyttäytyy ulkopuoliselle tarkastelijalle tässä tilanteessa itseasiassa ensisijaisesti hoitolaitoksen arkena. Kulttuuriharrastaminen ja laitosmaailma kietoutuvat toisiinsa tuossa hetkessä erityisellä tavalla. Pistoksen saanut henkilö on samanaikaisesti potilas, muistisairas ja yksilö, joka kokee kaikki itse omassa kehossaan. Toimijuuden näkökulmasta nämä eri piirteet ovatkin hyvin keskeisessä osassa silloin, kun puhutaan laitoksessa asuvan ihmisen osallistumisesta yhteisön toimintaan ja yksilökohtaisista osallisuuden kokemuksista. Tutkimuksessa tekemieni haastattelujen yhtenä teemana on taide- ja kulttuuritoiminta 27
laitoksissa. Näissä keskusteluissa ilmenee usein valtava määrä erilaisia laitosmaailman termejä, jotka sinänsä eivät kerro kulttuuritoiminnasta ja sen laadusta paljoakaan. Puhuminen palvelulupauksista, palvelusopimuksista, ostopalveluista, asiakaskeskeisestä sekä asiakaslähtöisestä toiminnasta kuvastavat pääasiallisesti organisaatioita ja niiden toimintatapoja. Samoissa haastatteluissa kuulen henkilökunnan puhuvan myös asiakkaiden hyvästä kohtaamisesta. Puhetavat näyttäytyvät olevan toisinaan ristiriidassa käytännön kanssa. Olen havainnoinut joitakin tilanteita, joissa henkilökunta tai vapaaehtoistyöntekijät tuovat asiakkaat kulttuuritoimintaan ja siirtyvät itse syrjään seuraamaan toimintaa. Tilanne näyttäytyy ikään kuin kulttuuritoiminnan vetäjän ja hoitomaailman henkilökunnan vastuunsiirtona, jossa myös vastuu kohtaamisesta vaihtuu. Kokkikerhossa tällaisissa tilanteissa kerhon vetäjät ovat pyytäneet reunoille vetäytyneitä henkilöitä osallistumaan ja ryhmädynamiikka onkin muuttunut tämän jälkeen erilaiseksi. Edellä kuvattujen esimerkkien kautta haluan korostaa kohtaamisen laadun merkitystä. Osallistujien kokemus ja toimijuus muotoutuu hoivamaailmassakin näiden tilanteiden kautta. Kokkikerhossa kohdataan ja ollaan aktiivisesti läsnä. Kokki Santeri ja Pilvi ylläpitävät ystävällistä ja iloista ilmapiiriä. Havaintoni mukaan, koko toiminnan merkitys perustuu vahvaan läsnäolon taitoon. Ilman taitavia ja energisiä ohjaajia, osallistujien vireys ja aktiivisuus jäisi alhaisemmaksi. Erityisesti muistisairaiden mutta myös muiden osallistujien aktiivisuus ja toimijuus on pitkälti toisen ihmisen toimijuuden varassa. Kaikki nimet on muutettu artikkeliin osallistujien yksityisyyden suojelemiseksi. 28
On vaikuttanut omaan ajatukseeni omasta itsestäni. Nautin elämästä enemmän kuin ennen tätä. On kivaa, että on ryhmä Itsensä voittaminen on tärkeää ja menee mukavuusalueen ulkopuolelle ja huomaa, että onnistuu. Olen tullut rohkeammaksi ja uskaliaammaksi. Yhtäkkiä toisessa on niin paljon potentiaalia - kai itsessäkin. Osallistujien ajatuksia taidetoiminnasta ja taiteesta - Onko puu taidetta?
Olli-petterin runo Kun olet nuori, sinulla on valtavasti avoimia ovia Ovien labyrintti on ahdistava Kun viisastut, havaitset toisten ovien napsahtavan lukkoon samalla hetkellä, kun päätit avata sattumanvaraisen tai kun määrätietoisesti etenit käytäviäsi eteenpäin Ovet saattavat painua lukkoon epäoikeudenmukaisesti Lopulta ovia vaikuttaa olevan muutama Kiinnostu enemmän ikkunoista, sillä ne tuovat valon Valo auttaa sinua löytämään ehkä avattavissa olevia salpoja Uusia reittejä On suunnaton rikkaus nähdä ja luoda kauneutta Käytävien pituus ja ovien määrä on sivuseikka 30
Taiteen merkitys Sote-rakenteissa - Taide kuuluu meille! Jaana Holm / johtaja / Lempäälän Ehtookoto ry Ihmisen elämä on matka, johon mahtuu monenlaista. Taide on maailmaa liikuttava voima ja koskettaa meitä kaikkia. Ymmärrämme toisiamme paremmin taiteen välityksellä. Taide on painava voima ihmisen elämässä sen eri vaiheissa. Tätä painavaa voimaa haluaisimme levittää eteenpäin. Taide vahvistuu sille kulttuurisesti ja sosiaalisesti myönteisessä ilmapiirissä. Taide osana hoivaa on parasta lääkettä, jonka sote-toimijat voivat ottaa itse aktiivisesti käyttöön yhteistyössä taiteen tekijöiden kanssa. Taiteen käyttäminen hoivan rinnalla parantaa tutkitusti sekä vanhusten, mielenterveyskuntoutujien että henkilökunnan hyvinvointia. Toiminnan suunnittelu yhdessä, innostunut tekeminen, tasavertainen kumppanuus ja onnistumisen kokemukset sekä uuden löytämisen riemu kantavat eteenpäin. Yhteisöllisyys ja hyvinvointi lisääntyvät valtavasti yhdessä tekemisen myötä. Eri projektien kautta olemme saaneet Ehtookotoon monenlaisia taide- elämyksiä; mm. ikäsirkuksen, sosiaalisen sirkuksen, nukketeatterin, tanssin, voimaannuttavan valokuvauksen, musiikin ja kesäteatterin kautta. Taide on läsnä päivittäin. Sen kirjo on laaja. Upeaa on ollut, että asukkaat ja henkilökunta ovat löytäneet oman luovuutensa sekä tapansa toimia ja ilmaista itseään. Myös henkilökunnan työhyvinvointi on lisääntynyt. Sote-toimijoilta puuttuu rakenne palvelujärjestelmien ja taiteen väliltä. Sote- ja kulttuuritoimijoiden yhteistyö on vielä sattumanvaraista ja potentiaalisia taiteen yhteistyökumppaneita voi olla vaikeaa löytää. Palvelujärjestelmässä työskentelevien sote-toimijoiden saattaa olla haasteellista saada tietoa alueensa tarjolla olevasta taiteen tekijöiden mahdollisuuksista. Jotta visio taiteen 32
käytössä osana sote-rakenteita voisi toimia, tarvittaisiin rakenne, jonka kautta taiteen mahdollisuuksista voidaan tiedottaa ja hakeutua yhteistyöhön. Budjettiin tulisi myös luoda oma momentti rahoitukselle, sillä siihen taiteeseen ja kulttuuriin käytetyt rahat tuloutuvat moninkertaisesti takaisin. Olemme täällä Ehtookodossa sitä mieltä, että taiteen tehtävänä on muistuttaa maailmaa siitä, että on jotain mahtavampaa ja suurempaa kuin rahan ja soten voima. Taide kuuluu meille! Taide kuuluu kaikille! Kulttuurikeskus PiiPoo on ollut mahtava ja innovatiivinen yhteistyökumppani Teijo-projektissa ja tarjonnut monimuotoisia mahdollisuuksia eri taiteenlajien toteuttamisessa. Erityisesti nyt, kun vanhustenhuollosta puhutaan paljon ja pääsääntöisesti negatiiviseen sävyyn, haluamme antaa taiteen vaikuttaa, ottaa kantaa, koskettaa, liikuttaa, itkettää ja naurattaa. Uskomme, että osaltaan taiteen avulla syntyy lämpöä, painovoimaa, keskustelua ja ymmärrystä vanhustenhoitoon yhteiskunnallisesti sekä yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvää energiaa tekijöiden kesken. 33
Taidemuotona ihmisten kanssa tekeminen Sari Karttunen, / erikoistutkija / Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (Cupore) Olen työskennellyt syksystä 2015 lähtien Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa (nro 293199), jossa tarkastellaan taiteen mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa. Vedän hankkeessa alaryhmää nimeltä Socially Responsible Arts Institutions and Artists. Lisäksi teen taidesosiologista haastattelututkimusta, joka koskee yhteisötaiteilijoiden koulutus- ja työpolkua, ammattikuvaa ja identiteettiä, toimeentulo- ja rahoituslähteitä, yhteistyökumppaneita ja toimintaympäristöjä. Olen kiinnostunut työn sisällöistä, menetelmistä ja lähtökohdista, motivaatiosta ja tavoitteista sekä työssä kohdatuista ongelmista ja työn palkitsevuudesta. Yhteisötaide-termillä viittaan taiteen tekemiseen ihmisten kanssa erilaisissa toimintaympäristöissä, yleensä vakiintuneiden taidelaitosten ulkopuolella (mutta toisinaan yhteistyössä niiden kanssa). Kaikki kohdejoukossani eivät itse käytä yhteisötaide-käsitettä. Osa suosii tarkkoja määritelmiä, kuten sosiaalinen sirkus tai vankilateatteri, tai toisella tavalla painottuneita ilmauksia, esimerkiksi dialoginen taide tai kaupunkiaktivismi. Asiayhteydestä riippuen jotkut hyödyntävät myös termejä soveltava tai osallistava taide. Taide-sanaa kiertäen voidaan puhua työpajojen tai harjoitteiden tekemisestä. Yhteisötaide näyttäisi kuitenkin olevan vakiintumassa tämän kaltaisen työskentelyn kattokäsitteeksi Suomessa. Kuluneen vuoden aikana olen valmistellut tutkimustani seuraamalla taiteilijoiden työskentelyä vankiloissa, vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa sekä avoimessa kaupunkitilassa. Varsinaiset tutkimushaastattelut aloitin elokuussa saatuani Pilvi Kuidulta kutsun Kulttuurikeskus PiiPoon järjestämälle yhteisötaiteilijoiden residenssileirille Voipaalan taidekeskukseen. Tein leiriläisten kanssa kymmenen teemahaastattelua. Ne kestivät 1 1,5 tuntia, ja litteroituina niistä kertyi yli 200 sivua tekstiä. Haastateltavat edustivat sanataidetta, kuvataidetta, tanssia ja 34
teatteria. Voipaalan haastattelut muodostavat alkupisteen tiedonkeruulle, jota laajennan useisiin eri suuntiin lumipallomenetelmällä. Analysoin parhaillaan Voipaala-aineistoa. Olen ensimmäiseksi kirjoittamassa artikkelia siitä, kuinka haastateltavat näkevät oman roolinsa taiteilijana ja kuinka he luonnehtivat taiteilijuuttaan. Nämä haastattelukohdat ovat äärimmäisen kiinnostavaa ja opettavaista luettavaa. Huomaan oman taide- ja taiteilijakäsitykseni vanhentuneeksi ja suppeaksi, vaikka olen lukenut läjittäin taiteen sosiaalista käännettä käsittelevää kirjallisuutta. Vasta nyt alan konkreettisesti ymmärtää, että meillä on Suomessa laajeneva joukko taiteilijoita, joiden taidemuotona on työskentely ihmisten kanssa erilaisissa ympäristöissä, siis olennaisesti sosiaalinen prosessi. 35 Yhteisötaiteilijoiden toiminta hahmottuu haastatteluiden valossa ihmisten kohtaamiseksi, kuunteluksi, vuorovaikutukseksi ja läsnäoloksi. Taiteilija ei sanele ihmisille tai ryhmille omia tavoitteitaan eikä hyödynnä näitä uransa edistämiseen. Hän ei myöskään esiinny toiminnan keskipisteenä vaan pyrkii hiljalleen tekemään itsestään ryhmälle tarpeettoman. Taiteellisen laadun suhteen hän opettaa itselleen sallivuutta, sillä teoksen omistajuus ei ole yksin hänen. Paitsi yhteisötaiteen tekemisen tapa myös sen tavoitteet esitetään haastatteluissa perimmältään eettisiksi. Motiivikseen moni haastateltavista ilmoitti halunsa parantaa syrjäytyneiden tilannetta ja ylipäätään kiinnostuksensa ihmisiin. Tästä esimerkkinä lainaus miespuolisen teatterin ja sirkuksen aloilla toimivan taiteilijan haastattelusta: Kaikista eniten varmaan se, miks mä sillon aikanaan alotin tän ja sitten oon jatkanu, on se, että tapaa niin erilaisia ihmisiä, ja myös sitten se, että pääsee jakamaan heidän kanssaan asioita. Et se on semmonen ehkä suurin motivaattori, että toi ihminen ja ihmisyys kiinnostaa.
Paljon on naurettu. Ja juteltu. Jos hoitajat ei tekis tätä meille niin sittenhän me jäätäis heitteille.
Yhteisössä taiteilijana - Keskeneräinen matka yhteisötaiteeseen Noora Nenonen ja Riku Laakkonen / yhteisötaiteilijat (Luettava ääneen) Kohtaaminen, kohti tuleminen, vetäytyminen, harominen, uskallus, tunnustelu, uusi ihminen, tuttuus, tarkastella lähemmin, jättää huomioitta, päästää lähelle, epäillä. Avoimuus, suoruus, kuuntelu, mielipide, törmäys, kunnioitus, huumori. Kuka minä olen? Entä sinä? Uskallanko minä olla? Miten me olemme? Mitä meistä voi tulla? Yhdessä, erikseen. Kenen silmin? Kuka näkee? Tila. Miksi olemme tässä tilassa? Miksei meillä ole tilaa? Esteettömyys, aika, Paljonko on sopivasti? Miten käytän aikaa? Kenelle jaan huomiota? Mahdollisuus. Mihin olemme sidoksissa? Iho, kosketus, katse, hengitys, tilavaraus, palaveri. Miksi olen niin monissa paikoissa? Olenko korvaamaton? Mitä? Suunnitelma, suunnittelu, toteutus, rytmi, rikkoutuminen, kaiku, peilaus, minä, sinä, me. Yhteisö, olemassa oleva, tuleva. Miksi? Miksi on tärkeää tehdä tätä? Miksi sinä teet tätä? Mitä hyötyä tästä on? Potentia, harjoitus, kahvihetki. Missä syön evääni? Olenko osa yhteisöä ennen kuin minulla on oma kahvimuki? Tauko, uusi, ihme, pettymys. Miten mittaroida? Miten kertoa ulos päin mitä teemme? Mistä löytyvät oikeat sanat? Keskustelu, yhteys, tyhjyys, pelko, jännitys, tekeminen, suostuminen, valta, vastuullisuus, rohkaiseminen, toisto, kyseenalaistaminen, torjunta, tehtävä, hitaasti etenevä, hengitys, vaikeus, pois jääminen, ujous, istuminen, odottaminen. Kaventuminen, periksi antaminen, innostus, oman kiinnostuksen löytyminen, ehkä. Mistä minä tiedän? Henkilökunta, ulkopuoli, sisäpuoli, moneus, taide. Mitä taide on ollut? Mitä taide on tällä hetkellä? Mihin kaikkeen taide on menossa? Mistä keskustelumme taso kertoo? Perimä, historia, taiteilija, taiteenlaji, hengen viljely, harjoitteet, kehikko, vapaaehtoisuus, arvot. Muistinko sanoa? Alkupiiri, hymy, nauru, ilo, hetki, hetki, hetki Näenkö sinua ensi viikolla? Peräkkäisyys, toisteisuus, päättäväisyys, tilan 38
antaminen, joustavuus, rohkeus, rutiinit, tuttuus, näyttämö, fiktio, leikki. Muistatteko? peli, vaikutus, usko, uskominen, toiseus, paljaus, roolit. Valinta ilman ironiaa. Miten identiteetti rakentuu? Ohjaajan? Asiakkaan? Taiteilijan? Henkilökunnan? Kuntoutujan? Vammaisen? Vanhuksen? Hullun? Hoitajan? Hiljaisen? Heikon? Ylimielisen? Oudon? Sinisilmäisen? (Epä) onnistujan? Ihmisen? Naamiot, odotus, sopiva, hetki, poismeno, tulo, valmistautuminen, uusi, kiintyminen. Mitä sulle kuuluu? Rikkonaisuus, vierailija, sovellus, pitkäkestoisuus, sitoutuminen, vaikuttaminen, vaikuttuminen, ammattitaito, armollisuus, estetiikka, etiikka, poliittisuus, käyttäytymissäännöt, rutiinit, taide, moninaisuus, suvaitseminen, muuntuvat totuudet, pelko, turva, ujuttaminen, jujuttaminen, hymy, haave, kuunteleminen, usko, päättäväisyys, herkkyys, kohtaaminen. 39
Moniammatillinen työskentely -Taidetyön ja järjestötyön kohtaaminen Petri Mäkipää / Teatteri Telakka ry Anne Vuorenpää / Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Työpari Petri, teatterialan ammattilainen, näyttelijä ja teatteriopettaja, jolla on teatteritaiteen maisterin tutkinto ja Anne, kehitysvamma-alan koulutussuunnittelija, jolla on sosionomin koulutus. Yhdessä työskentelymme on kestänyt kuusi vuotta. Olemme kehittäneet Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -hankkeen. Hanke on Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Teatteri Telakan kehittämä ryhmätyöskentelyn muoto. Sen tarkoituksena on vahvistaa osallistujien vuorovaikutustaitoja teatterin keinoja hyödyntäen. Päämääränä ei ole teatteriesityksen valmistelu vaan tavoitteena on, että jokainen osallistuja löytää uusia tapoja ilmaista itseään. Mukana on kehitysvammaisia henkilöitä sekä työntekijöitä. Miksi jokin toimii Työparityöskentely vaati harjoittelua, puhumista ja kuuntelemista sekä roolien selkeyttämistä puhumalla ja sopimalla. Moniammatillisuus on tuonut työhön perusteltuja miksi-kysymyksiä. Miksi teen niin kuin teen ohjatessani, miksi jokin toimii ja miksi jokin ei, miksi en voisi tehdä toisin? Olemme huomanneet työparityöskentelyn kautta opitun vaikuttavan kaikkeen ohjaukseen ja koulutukseen myös vuorovaikutusryhmiemme ulkopuolella. Olemme ohjanneet hankkeessa seitsemää ryhmää kutakin kaksi kertaa kuukaudessa ja lisäksi olemme yhdessä miettineet ja istuneet vähintään kaksi kertaa kuukaudessa suunnittelemaan ja arvioimaan. Pitkäkestoisella yhdessä työskentelyllä olemme mahdollistaneet kehittämistyön. Harjoittelemme yhdessä kokemuksen ja tiedon toiselle siirtoa ja jakamista työparina ja lisäksi mukana olevan tiimin sekä laajan yhteistyöverkoston kanssa. 40
Arviointia ja vielä arviointia Olemme vuosien varrella jatkuvasti ja säännöllisesti arvioineet toimintaamme; opiskelijat ovat raportoineet toimintaa, ryhmämme jäsenet ovat antaneet meille palautetta omien tavoitteidensa toteutumisesta ja jakaneet kokemuksiaan hankkeen aikana. Me löysimme sanoja kuvaamaan työmme merkityksiä. Nyt kykenemme kertomaan ja perustelemaan sitä entistä paremmin myös muille. Me saimme hetken, jossa emme olleet ohjaamassa vaan yhteistä kokemusta jakamassa. Myös toimintaympäristön työntekijät ovat keskustelleet ja arvioineet hankkeen toimintatapoja ja muutoksia ryhmän vuorovaikutuksessa. Heidän kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta on syntynyt uusia tavoitteita. Työskentelymme aikana olemme saaneet myös työnohjausta. Työnohjaajan avulla olemme syventäneet tietoisuuttamme kokemuksistamme ja oppimisestamme moniammatillisesta yhteistyöstämme. 41
Mikä muuttui Teijon myötä vai muuttuiko? Piia Kulin / Toiminnanjohtaja / Sisä-Suomen tanssin aluekeskus Mielestäni tärkein TEIJO-hankkeen saavutus on ollut asennemuutos, niin kulttuuritoimijoiden kuin sote-toimijoiden keskuudessa. Me olemme yhtä SOTEKU-perhettä, jolla on yhteinen käsitteistö, yhteinen ymmärrys toiminnasta ja asiakkaiden kohtaamisesta ja ennen kaikkea yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Me kaikki haluamme toiminnan onnistumista ja jatkumista ja teemme yhdessä sen eteen töitä. Asenteiden lisäksi olemme voittaneet osan peloistamme ja saaneet luotua vahvan keskinäisen luottamuksen. Emme pärjää yksin, vaan yhdessä. Olemme voineet kaikki omilla tahoillamme viedä TEIJOa ja TEIJO-keskusta eteenpäin siten, että se on mm. kirjattu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueelliseen hyvinvointikertomukseen 2017-2020. Minusta se on merkittävä saavutus 1,5 vuodessa! Toiminnasta saatujen palautteiden mukaan olemme onnistuneet asiakkaiden elämänlaadun parantamisessa sekä heidän toiveiden ja tarpeiden kuuntelemisessa, mitkä ovat olleet hankkeen ydinajatukset. Halusimme myös lisätä kohderyhmien mahdollisuuksia vaikuttaa ja toimia yhteiskunnassa, mutta tähän emme ole vielä päässeet yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on jäänyt hankehallinnon tasolle. Näin jälkikäteen huomaan, että idealisteina halusimme parantaa maailman mm. itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuskysymysten muodossa. Näitä on varmasti liipattu läheltä sekä ohjausryhmän, SOTEKU-tiimin että toiminnan parissa, mutta mitään virallista kantaa tai mallia näiden toteuttamiseen emme ole ehtineet luoda. 1,5 vuotta ei ole riittänyt myöskään ratkomaan taloudellisia kysymyksiä. Yhä edelleen toiminta on pääsääntöisesti hankemuotoista, mutta onneksi OKM:n kärkihankkeiden myötä rahoitusmallien mietintää voidaan jatkaa. 42