Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta.

Transkriptio

1 PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Viite: Lausuntopyyntö Dnro 9972/2017 Asia: Pirkanmaan alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 219 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 71 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta. Lisätietoja: erityisasiantuntija Ritva Varamäki, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri

2 Yhteenvetona SOSTE toteaa: SOSTE pitää positiivisena asiana, että taide ja kulttuuri on otettu osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kyseessä on hyvin laadittu ja jäsennetty kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka on osa Pirkanmaan alueellista hyvinvointikertomusta. Suunnitelman tavoite on väestötason terveyserojen kaventaminen. Tavoitteet ikäryhmittäin, toimenpiteet, vastuu- ja yhteistyötahot, rahoitus sekä yhteys päätöksentekoon on hyvin määritelty. Toiminnan indikaattoreiden kehittäminen vaatii työtä. SOSTE arvostaa sitä, että toiminta lähtee ihmisen omasta vapaudesta määrittää, mistä hänen osallistumisensa taiteeseen ja kulttuuriin koostuu. Riittävänä voidaan pitää taiteesta nauttimista kokijana, vaikka suositeltavana tasona pidetään sekä osallistujana että kokijana olemista SOSTE kannattaa kulttuurihyvinvointisuositusta, jossa jokaiselle ihmiselle suositellaan osallistumista kulttuuriin ja taiteeseen 100 minuuttia viikossa. SOSTE kannattaa kulttuurihyvinvointikeskuksen perustamista koordinoimaan ja kehittämään kulttuurihyvinvointitoimintaa sekä seuraamaan kulttuurihyvinvointisuunnitelman toteutumista. Koska kyseessä on ihmisten hyvinvointia ja terveyttä koskeva toiminta, joka valtaosin toteutuu sosiaali- ja terveysalan rakenteissa, kulttuurikeskuksessa tulisi olla myös sosiaali- ja terveysalan erityisosaamista.

3 Lausunnon sisältö on jäsennetty Kulttuurihyvinvointisuunnitelman mukaisesti keskittyen lausuntopyynnössä esitettyihin lukuihin. Yleistä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys kiittää mahdollisuudesta kommentoida Pirkanmaan alueellista kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa. SOSTE arvostaa hyvin suunniteltua ja jäsenneltyä työtä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, ja pitää tärkeänä eri toimijoiden yhteistyötä. SOSTE pitää myös erittäin tärkeänä, että taide ja kulttuuri on sisällytetty osaksi kuntien ja alueellisen hyvinvointikertomuksen toimeenpanoa. SOSTE näkee väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisen olevan keskeinen tavoite hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja on iloinen, että Pirkanmaalla kulttuurihyvinvointisuunnitelma toteuttaa tätä tavoitetta kulttuuristen oikeuksien toteutumisen rinnalla. Terveyserojen kaventamiseen tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä, ja monimuotoiset kulttuurihyvinvointipalvelut tukevat osaltaan kaikkien väestöryhmien yhdenvertaista toimijuutta ja osallisuutta. SOSTE arvostaa myös sitä, että toiminta lähtee ihmisen omasta vapaudesta määrittää, mistä hänen osallistumisensa taiteeseen ja kulttuuriin koostuu. Riittävänä voidaan pitää taiteesta nauttimista kokijana, vaikka suositeltavana tasona pidetään sekä osallistujana että kokijana olemista, kuten suunnitelmassa mainitaan. Luku 5. Kulttuurihyvinvointisuositus Kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa otetaan käyttöön suositus, jossa jokaiselle ihmiselle suositellaan taiteeseen ja kulttuuriin osallistumista vähintään 100 minuutin ajan viikossa. SOSTE pitää tätä kannatettavana. Aiemmin suosituksia on tehty liikunnan ja ravitsemuksen osalta, ja nyt tehty avaus voi toimia esimerkkinä kunnille ja maakunnille terveyden ja hyvinvoinnin toimenpidevalikon laajentamisessa. Yksilötasolla suositus kiinnittää huomion ja kannustaa taiteen ja kulttuurin harrastamiseen ja osallistumiseen. Kuten suunnitelmassa mainitaan, suosituksen toteutuminen on varmistettava erityisesti tukea osallistumiseensa tarvitsevien ihmisten kohdalla. Tämä edellyttää asenteiden ja toimintatapojen muutosta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samanaikaisesti on muistettava, että on paljon erilaisia ihmisryhmiä, jotka voisivat hyödyntää yleisiä kulttuuripalveluja nykyistä paremmin, jos esteettömyydestä ja muista erityistarpeista huolehditaan.

4 Suunnitelmasta ei ilmene, mihin suositus 100 min viikossa perustuu. Tämä pitäisi kirjoittaa auki, mutta pragmaattisesti katsottuna aika vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta. Luku 6. Kulttuurihyvinvoinnin organisointi Tulevissa sote- ja maakuntarakenteissa terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kunnan ja maakunnan yhteistyötä, näin myös kulttuurihyvinvointi. Suunnitelmassa esitetään kunnille palvelukumppanuutta maakunnan kanssa ja maakunnan kulttuuritarjottimen luomista. Tämän sisältöjä maakunta voi hyödyntää kohdentamalla palveluja sellaisille henkilöille, jotka eivät voi muuten käyttää kulttuuripalveluja. Tavoitteena suunnitelman mukaan tulisi olla, että ehkäisevään työhön tarkoitetusta rahoituksesta osa tulisi kohdentaa kulttuuripalveluihin. Tässä mallissa toteutuu hyvin maakunnan ja kuntien erilaiset tehtävät, ja mallia voidaan pitää suositeltavana. Valtion ja muiden toimijoiden roolit on havainnollistettu hyvin kuviossa 5. Osa kulttuurihyvinvointipalveluja toteutuu myös korjaavan työn alueella. Arviointia ja ponnisteluja siihen suuntaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta osa voitaisiin kohdistaa kulttuurihyvinvointiin, tulee jatkaa. Asia on linjassa sen kanssa, että sote-palvelulain mukaan maakuntien on huolehdittava ihmisten kulttuuristen oikeuksien ja kulttuurihyvinvoinnin sekä niihin liittyvän asiantuntijaosaamisen huomioimisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuottajien valinnassa. Luku 7. Toimenpide-ehdotukset kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi Toimenpide-ehdotukset kattavat kulttuurihyvinvoinnin laajasti, ja toimenpiteet ovat kokonaisuudessaan kannatettavia. Kulttuurihyvinvointisuunnitelma toimenpide-ehdotuksineen ja ikäryhmittäisine ehdotuksineen esittää kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, miten kulttuurihyvinvointi tulisi organisoida ja toteuttaa sekä kenelle eri toimintojen järjestämisvastuut kuuluvat. Suunnitelmassa on huomioitu toiminnan kustannukset ja miten toimintoja tulisi rahoittaa. Suunnitelma on tehty kattavasti ja kaikki väestöryhmät huomioiden. Positiivista on myös se, että kohderyhmien edustajille annetaan mahdollisuus osallistumiseen toiminnan suunnittelusta lähtien, tähän voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota. Joidenkin toimenpiteiden vastuutahoina on mainittu mm. potilasjärjestöt. SOSTE haluaa tähdentää, että potilasjärjestöjen lisäksi sosiaali- ja terveysalan järjestöihin lukeutuu mm. järjestöjä, joiden jäsenkunta koostuu haavoittuvista ja vaikeasti tavoitettavista ryhmistä. Myös näiden järjestöjen jäsenille mukana olo ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen on ensiarvioisen tärkeää. Kulttuurihyvinvointityön eri vaiheissa tarvitaan monen alan ammattilaisia ja moniammatillista yhteistyötä. Kulttuurihyvinvointityö voi luoda säännöllisiä ja pitkäkestoisia työpaikkoja taidealan ammattilaisille. Taiteellisen laadun varmistamiseksi ja työn integroimiseksi osaksi sosiaali- ja

5 terveys- ja muiden palvelujen kokonaisuutta taiteen ja kulttuurin ammattilaisten käyttäminen on perusteltua. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, varsinkin kun tavoitteena on terveyserojen kaventaminen, että sosiaali- ja terveysosaamisen on kuljettava rinnan taiteellisen osaamisen kanssa. Tämä korostuu toiminnan suunnittelussa ja erityisesti toiminnan tulosten ja vaikutusten arvioinnissa. Pirkanmaa on kansallisesti edelläkävijänä sisällyttämässä kulttuuria sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tietoisuus taiteen ja kulttuurin myönteisistä vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on lisääntynyt, mutta kulttuurilähtöiset menetelmät käytännössä ovat vielä aika harvinaisia. SOSTE tukee tätä kehitystä, ja kiittää Pirkanmaan innokkuutta ja aloitteellisuutta kehittää oma kulttuurin ja hyvinvoinnin aluekeskus, joka voi toimia kansallisesti kulttuurin ja hyvinvoinnin yhdistämisen esimerkkinä. Tällä hetkellä suunnitelma aluekeskuksesta painottuu hyvin paljon taiteen ja kulttuurin edistämiseen. Jos keskuksen tehtävänä on kulttuurihyvinvointisuunnitelman lanseeraus laajasti sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten nyt on ajateltu, silloin taideammattilaisten lisäksi keskukseen tarvitaan myös sosiaali- ja terveysalan erityisasiantuntijuutta. On erittäin tärkeää, että keskuksen sisällä on syvällistä sote-kentän ja sote-kulttuurin osaamista. Tämä myös lisää aluekeskuksen uskottavuutta hyvinvoinnin edistäjänä.