KUTSUMUSJOHTAJA TAPIO AALTONEN PAULA KIRJAVAINEN EEVA PITKÄNEN TALENTUM HELSINKI 2014
Talentum Media Oy sekä tekijät Kansi: Jarkko Nikkanen Taitto: Heikki Rönkkö Takakannen kuva: Karoliina Paavilainen ISBN 978-952-14-2118-1 ISBN 978-952-14-2119-8 (sähkökirja) Print Best, Viro 2014 Palaute kirjasta: www.talentumshop.fi
Esipuhe Tämän kirjan kirjoittamiseen liittyi kutsumuksellisia piirteitä. Me olemme paljon tutkineet ja hyödyntäneet käytännön työssämme kirjan teemoja, Paula johtamisen kehittäjänä, tutkijana ja tietokirjailijana, Eeva valmentajana ja ryhmien ohjaajana, Tapio pitkän linjan johtajana ja konsulttina. Olemme kantapään kautta kokeneet johtamisen arkea ja keskustelleet johtamisesta kymmenissä organisaatioissa sekä kirjoittaneet artikkeleja ja kirjoja näistä teemoista. Me kaikki olemme tahoillamme havainneet, että juuri nyt on aika tarkastella kutsumusta johtajuuden ydintekijänä. Maailma on rajussa murroksessa. Ilmaston lämpeneminen, poliittiset ja kulttuuriset jännitteet, globaalin talouden kriisit, teknologian edistysaskeleet ja monet muut asiat pommittavat mieltämme. Se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten näemme johtajuuden ja sen, mikä johtajuudessa on tärkeää. Johtamisen kehittyminen seuraa maailman muutosta. Mitä tämän hetken murrokset merkitsevät johtamiselle? Onko johtaminen keksittävä uudelleen? Meidän teesimme on, että johtamisen ja johtajuuden on palattava juurilleen. Meidän on uudelleen tunnistettava johtajuuden ydin, tehtävä, motivaatio ja kutsumus. Kirjamme on manifestimme siitä, että johtaminen ja johtajuus on otettava vakavasti. Sitä täytyy lähestyä yksilöllisenä kehityshaasteena, ryhmäilmiönä ja organisaation kyvykkyytenä. Kutsumusta on tarkasteltu filosofisena ja teologisena käsitteenä vuosisatojen ajan. Johtamiskirjallisuudessa ja -puheessa se on alkanut esiintyä varsinaisesti vasta 90-luvun alusta lähtien, aluksi hitaalla kiihdytyksellä ja nyttemmin vahvemmalla nosteella. Mitä lisäarvoa kutsumuksen idea tuo johtamiskeskusteluun tai yleensä työ- 8
elämään? Yksi syy, miksi kutsumuksesta on tarpeellista puhua, on tarve sekoittaa pakkaa. Kehittymisen pahimpia jarruja on ilmiöiden lokeroiminen toisistaan irrallisiksi. Kutsumus on herkullisen poikkitieteellinen ja -taiteellinen käsite. Se pureutuu suoraan meidän ajattelumme, tehtävämme ja toimintamme ytimeen. Kutsumuksen käsitteen avulla pyrimme laajentamaan johtamisen spektriä ja syventämään ymmärrystä siitä, mihin suuntaan johtaminen mahdollisesti on kehittymässä. Kirjan tavoitteena on syventää ymmärrystä johtamisesta ja johtajuudesta sekä vahvistaa tietoisuutta johtajuuden merkityksestä murtaa johtamiseen ja organisaatioihin liittyviä uskomuksia ja raivata tilaa uusille laajentaa johtajien perspektiiviä sekä itsetuntemuksen että maailman ymmärtämisen suuntaan kasvattaa osaavia ja onnellisia johtajia, jotka kasvattavat osaavia ja kutsumustietoisia organisaatioita, työntekijöitä ja uusia johtajia. Kirjamme on osin puheenvuoro, osin näkemyksellistä kokemusten ja tutkimusten esittelyä. Varsinainen opaskirja tämä ei ole, vaikka siellä täällä annammekin joitakin käytännön vinkkejä käsillä olevan teemaan. Lähestymme johtajuutta ja kutsumusta sekä yksilöiden, lähiryhmien että organisaatioiden tasolta. Niin johtajuudessa kuin kutsumuksessakin yksilöiden ja organisaatioiden tarinat etenevät toisiinsa kietoutuneina. Vaikka selkeyden vuoksi käsittelemme niitä erillään, oikeassa elämässä niitä on vaikea ja usein tarpeetontakin erottaa toisistaan. Valaisemme kutsumusjohtajuutta kolmen toisiinsa liittyvän valokeilan avulla: 1. Kutsumusjohtaja vaikuttajana ja johtajuus osana globaalia maailmaa. Lähestymiskulmana on yksilöiden johtajuus ja kutsumusjohtajan idean esittely. 2. Johtaja ja hänen ryhmänsä. Johtaja tutkii itseään ja kasvuaan ihmisten tarjoamien peilien avulla, vuorovaikuttajana ja lähiryhmien jäsenenä. 3. Johtaja organisaatiossa, organisaatio johtajuuden ilmentäjänä. Painopiste on johtajuuden rakentamisessa kollektiiviseksi kyvykkyydeksi. Tutkimme myös johtajuuden kehittämisen uusia lähestymistapoja ja menetelmiä. Pyrimme pitkin matkaa etsimään perspektiiviä historiasta, osin myös kaukaisesta, vaikka nykyjohtamisen teorioiden historia onkin nuori. Historia laajentaa näkökulmaamme ja kertoo, mitkä asiat tuntuvat olevan kestäviä ajatteluraken- 9
teita ja mitkä vasta syntymässä olevia trendejä. Historia nostaa esille ihmisen ylivoimaista selviytymisen taitoa mutta myös varoittavia esimerkkejä. Nykyhetken käsittelyssä parhaat apuneuvomme ovat päivittäiset kokemuksemme ja keskustelumme sekä kaikkein tuoreimmat case-uutiset ja ajankohtaiset tutkimusartikkelit. Luotaamme myös tulevaisuuteen. Jotkut kehityssuunnat ovat tunnistettavissa, perustuen osin historiassa tapahtuneeseen kehitykseen sekä ennen kaikkea yleiseen mielikuvaan siitä, mihin maailma näyttää menevän. Tulevaisuuden tarkastelu on varautumisen ja joustavuuden taidetta. Siitä on hyötyä silloinkin, kun tapahtuu jotain täysin odottamatonta, joka muuttaa lähes kaiken. Mihin johtajuus on matkalla? Onko nykyiselle johtamiselle vaihtoehtoa? Millaista on johtaminen 500 vuoden kuluttua? Perspektiivi tuntuu pitkältä, varsinkin jos sitä vertaa kolmen kuukauden kvartaalisykleihin tai nykymanagementin lyhyeen historiaan. Jälkimmäisestä saa hyvän kuvan, kun muistaa, että Frederick Winslow Taylorin Tieteellinen liikkeenjohto käännettiin suomeksi tasan 100 vuotta sitten, vuonna 1914. Taaksepäin katsoessa 500 vuotta oli äskettäin. Kolumbus matkasi Amerikkaan, Luther toteutti uskonpuhdistuksen ja Kustaa Vaasa yhdisti Ruotsin. Bach teki upeat sävellyksensä noin 300 vuotta sitten. Suomi itsenäistyi vajaat 100 vuotta sitten. Toisesta maailmansodasta on runsaat 60 vuotta. Kennedy murhattiin, kun tämän hetken eläköityvät johtajat olivat koululaisia. Sokrateen elämästä on kulunut runsaat 24 vuosisataa, eikä sekään niin pitkä ajanjakso ole. On vaikea kuvitella, että kymmenessä vuodessa johtamisessa tapahtuisi mitään mullistavaa. Sadassa vuodessa ehkä. Viidessäsadassa vuodessa todennäköisesti. Tuhannessa vuodessa varmasti. Joskus johtaminenkin pääsee evoluutionsa seuraavaan vaiheeseen, pois monituhantisen heimopäällikkö- ja sääty-yhteiskunnan mallista. Milloin? Elämä näyttää, todennäköisesti joskus meidän jälkeemme. Kristallipallomme vinkkaa, että johtamisesta tulee nykyiseen verrattuna dramaattisesti selkeämmin jaettu ilmiö. Organisaatio on itse oma johtajansa. Sillä on kollektiivinen kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja synnyttää yhteinen tahtotila. Ja se kantaa vastuun koko planeetasta. Enempää kristallipallo ei valitettavasti näytä. Helsingissä huhtikuussa 2014 Tapio Aaltonen, Paula Kirjavainen & Eeva Pitkänen 10