SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMAPUISTON LAAJENNUS

TUULIWATTI OY SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMAPUISTON LAAJENNUS FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P26479

2 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 4 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS... 5 2.1 Hankealue... 5 2.2 Hankkeen kuvaus... 6 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 9 3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit... 9 3.2 Linnusto... 9 3.2.1 Yleistä... 9 3.2.2 Pesimälinnusto... 10 3.2.3 Muuttolinnusto... 12 3.2.4 Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta... 13 3.3 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit... 13 3.3.1 Lepakkoselvitys... 14 3.4 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet... 14 3.4.1 Linnusto... 14 4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT... 16 4.1 Kasvillisuusalue... 16 4.2 Tuulivoimapuistoalueen luonnonolojen yleiskuvaus... 16 4.2.1 Alueen metsät ja suot... 16 4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot... 20 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto... 20 4.4.1 Kansallisten lakien mukaiset kohteet... 21 4.4.2 Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus... 21 4.4.3 Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto... 25 5 LINNUSTO... 27 5.1 Hankealueen linnuston nykytila... 27 5.1.1 Tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnusto... 27 5.1.2 Muuttolinnusto... 29 5.1.3 Suojelullisesti arvokkaat lajit... 44 5.1.4 Linnustollisesti arvokkaat alueet... 47 5.2 Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta... 47 6 MUU ELÄIMISTÖ... 49 6.1 Alueen tavanomainen eläinlajisto... 49 6.2 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit... 49 6.2.1 Lepakot... 49 6.2.2 Liito-orava... 51 6.2.3 Saukko... 51 6.2.4 Suurpedot... 51 6.2.5 Viitasammakko... 52 KIRJALLISUUS... 53

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 3 (54) LIITTEET: Liite 1. Leipiön luontokohdekartta Liite 2. Leipiön pesimälinnusto Liite 3. Leipiön petolintureviirit VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Pohjakartat Maanmittauslaitos 10/2015 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 10/2015 Valokuvat (Tanja Jylänki ja Minna Tuomala).

4 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 JOHDANTO Tämä työ on osa TuuliWatti Oy suunnitteleman Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennuksen YVA-menettelyä ja tuulivoimakaavoitusta. Alueelle laaditut luontoja linnustoselvitykset on koottu tähän erillisraporttiin ja hankkeen vaikutuksia luontoarvoille on arvioitu YVA-selostuksessa. Aiemmassa TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen YVA-menettelyssä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2013) on tutkittu neljää tuulivoimapuistoa Simon alueella ja Leipiö oli yksi näistä alueista. Vuoden 2013 YVA-menettelyn jälkeen Leipiön alueelle laaditussa osayleiskaavassa on alueelle osoitettu 13 uutta tuulivoimalan rakennuspaikkaa ja Leipiön tuulivoiman osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa 6.10.2014. Tuulivoimaloiden rakennustyö on käynnissä. Nyt selvitystyön alla oleva Leipiön laajennusalue sijoittuu välittömästi Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen pohjoispuolelle. Luontoselvitykset on kohdistettu YVA-menettelyssä olevalle laajennusalueelle ja selvityksissä on myös hyödynnetty aiempaa luontotietoa alueelta. Sähkönsiirtoreitin luontokohteita ja ympäristövaikutuksia on käsitelty aiemmassa YVAmenettelyssä sekä voimajohtoreitin luvituksen aikana laaditussa ympäristöselvityksessä (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2014). Leipiön voimajohtoreitti on luvitettu (Energiamarkkinavirasto, 2.10.2015) ja sen rakentaminen on käynnissä. Luontoselvitysten erillisraportissa kuvataan tuulivoimapuiston luonnonolosuhteiden nykytilaa, kuten yleisiä metsä- ja suoluontotyyppejä, arvokkaita ja suunnittelussa huomioitavia luontokohteita ja lajistoa sekä pesimä- ja muuttolinnustoa. Alueelle laadittujen luontoselvitysten tavoitteena on paikantaa arvokkaat kohteet, kuten luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita tai arvokkaan lajiston elinympäristöjä. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartoilla ja arvotettu sekä kuvailtu kuviokohtaisesti raportissa. Muut alueen ympäristöolosuhteet, kuten pinta- ja pohjavedet, maa- ja kallioperätiedot sekä lähimmät suojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet on esitetty hankkeen YVA-selostuksessa. Hankeen suunnittelussa on laadittu erillinen Natura-arviointi (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2016). Luonto- ja linnustoselvityksen raportoinnista ovat vastanneet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala sekä FT biologi Petri Lampila.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 5 (54) 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS 2.1 Hankealue TuuliWatti Oy suunnittelee Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennusta. Leipiön tuulivoimapuistossa on 4 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa ja Leipiön alueelle laaditussa osayleiskaavassa on osoitettu 13 uutta tuulivoimalapaikkaa, joiden rakentaminen on käynnissä. Nyt käsillä oleva Leipiön laajennusalue sijoittuu Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen pohjoispuolelle. Alue on yksityisten maanomistajien, Tornator Oyj:n sekä Metsä-Marttilan yhteismetsän omistuksessa. Hankealue sijaitsee Simon kuntakeskuksesta noin 4 9 km etäisyydellä pohjoisluoteeseen. Matkaa merenrantaan on lähimmillään noin 7 kilometriä ja Simojoelle noin 3 kilometriä. Maaston korkeuserot alueella ovat vähäisiä. Laajennusalueen koko on noin 2500 hehtaaria. Laajennusalueelle on alustavasti suunniteltu enintään 28 uuden tuulivoimalan rakentamista. Koko Leipiön alueen tuulivoimalamäärä tulisi silloin olemaan 45 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuistohanke muodostuu hankealueesta ja tarkasteltavasta sähkönsiirrosta. Voimalasijoittelu, voimaloiden määrä, huoltotielinjaukset ja sähkönsiirtoreitti tarkentuvat hankesuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Kuva 1. Hankealueen sijainti ja sijoittuminen jo kaavoitetun Leipiön tuulivoimapuiston pohjoispuolelle sekä lähiseudun rakennetut tai rakenteilla olevat tuulivoimalat.

6 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2.2 Hankkeen kuvaus Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia tuulivoimaloita, joiden yksikköteho on 3 8 MW. Teräslieriö- tai teräs/betoni -hybriditornin napakorkeus on enintään 170 metriä ja roottoriympyrän halkaisija enintään 160 metriä (siipi 80 m), jolloin voimaloiden siiven kärki nousee enimmillään 250 metrin korkeuteen. Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Rakennustekniikaltaan umpinaisesta tornista käytetään nimitystä lieriötorni. Lieriötornit voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimapuistossa tuotettu sähköenergia siirretään valtakunnanverkkoon uuden Simon tuulivoimahankkeita palvelemaan rakennettavan 110 kv voimajohdon kautta. Voimajohto rakennetaan Leipiön sähköaseman ja Keminmaan Taivalkosken sähköaseman välille. Voimajohdon rakentaminen on käynnissä ja se rakennetaan suurimmaksi osaksi Fingrid Oyj:n Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohdon rinnalle, noin 26 kilometrin matkalla. Täysin uutta johtoaluetta rakennetaan Leipiön sähköaseman ja 400 kv voimajohtolinjauksen välille noin 6,3 kilometriä. Kuva 2. Rakenteilla oleva 110 kv sähkönsiirtoreitti Leipiöstä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 7 (54) Kuva 3. Voimaloiden sijainti ja tieverkosto.

8 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 4. Leipiön laajennuksen alue ja voimalanumerointi sekä tiestö ilmakuvalla. Ruskealla parannettava tieyhteys ja vihreällä uusi tieyhteys.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 9 (54) 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin elokuussa 2015, yhteensä neljän maastotyöpäivän ajan. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa tutkittiin alue arvokohdetarkasteluna poimien hankealueen edustavat luontokohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutoksiin olisi olemassa selvitysaineistoa. Voimaloiden sijoituspaikkoja on tarkasteltu sen hetkisen tilanteen mukaisesti siten, että erilaisille metsätyypeille sijoittuvia rakennuspaikkoja on inventoitu. Lähialueen ja osin myös laajennusosan luonnonolosuhteita on kartoitettu aiemmin Simon tuulipuistojen YVA-menettelyn ja kaavoituksen yhteydessä vuonna 2013. Etenkin jo kaavoitetun Leipiön sähkönsiirtoreitin inventointien yhteydessä laajennusalueen itäosan soita ja Koivuojan aluetta on inventoitu maastokaudella 2013. Lähtöoletuksena oli, että alueella ei esiinny luonnonsuojelulain (29 ) mukaisia arvokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2. luku 11 ) mukaisia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalaisia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymiä. Hankealueen rajaus laajeni maastoselvitysten jälkeen, jolloin tiettyjä osia alueen pohjois- ja kaakkoisosassa on täydennysinventoitu syyskuussa 2015. Alueelta ja sen lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto on tiedusteltu ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit - tietokanta, Lapin ELY-keskus 6/2015). Lisäksi tiedusteltiin Metsäkeskukselta alueelle mahdollisesti sijoittuvia kohteita, joista maksetaan metsätalouden ympäristötukea (Lapin Metsäkeskus, 2015). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maastotöistä on vastannut FM biologi Tanja Jylänki ja täydennysinventoinneista sekä raportoinnista FM biologi Minna Tuomala :stä. 3.2 Linnusto 3.2.1 Yleistä Leipiön hankealueen sekä lähivaikutusalueen linnustoa selvitettiin maastoinventoinneilla vuonna 2015. Inventoinnit koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta sekä hankealueen pesimälinnustoinventoinneista. Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet linnustoasiantuntijat Kalle Hiekkanen ja Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnustoselvitysten raportoinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa ja FT biologi Petri Lampila FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Alueella suoritettujen linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueen ja sen lähivaikutusalueen pesimälinnustoa sekä suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä ja luoda yleiskuva alueen kautta muuttavaan linnustoon. Linnustoselvitysten aikana huomioitiin erityisellä tarkkuudella kaikki suojelullisesti arvokkaat lajit: Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja luonnonsuojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädetyt lajit, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit (79/409/ETY) ja Suomen Punaisen kirjan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit sekä alueellisesti uhanalaiset lajit (Tiainen ym. 2016). Lisäksi huomioitiin tuulivoiman linnustovaikutuksille herkiksi tiedetyt lajit sekä mahdolliset linnustollisesti arvokkaat kohteet.

10 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hankealueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien erityistä suojelua vaativien petolintujen pesäpaikkoja tiedusteltiin Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Muiden petolintujen tai suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikkatietoja selvitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteydessä toimivan Rengastustoimiston tietokannoista ja sääksirekisteristä (Heidi Björklund, kirjall. ilm.). Simon alueen pesimälinnustosta sekä alueen kautta muuttavasta linnustosta on kohtalaisen hyvin olemassa olevaa tietoa useiden muiden alueelle sijoittuvien tuulivoimahankkeiden linnustoselityksistä (mm. 2014, 2013) sekä muualle Perämeren koillisrannikon kautta muuttavien lintujen muuttoreitille sijoittuvista tuulivoimahankkeista (mm. 2015, 2012, Pöyry Finland Oy 2011). 3.2.2 Pesimälinnusto Leipiön suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettujen laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Luomus 2015). Hankealueen pesimälinnuston yleiskuva (pesimälajit ja lajien yleisyys) selvitettiin hankealueelle luodun pistelaskentaverkoston avulla, jossa yhteensä 25 laskentapistettä sijoitettiin alueellisesti kattavasti hankealueen laajuudelle (kuva 5). Hankealueelle sekä sen lähivaikutusalueelle mahdollisesti sijoittuvia linnustollisesti arvokkaita kohteita sekä uhanalaisten ja muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä selvitettiin sovelletun kartoituslaskennan avulla. Sovelletussa kartoituslaskennassa kierreltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta ennalta valittuja elinympäristöjä (mm. vesistöt, avosuot, iäkkäämmät ja yhtenäiset metsäkuviot), joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Pesimälinnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien tavanomaisten lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Kaikille havaituille lajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011), jolloin varman tai todennäköisen pesimävarmuusindeksin saanut laji tulkittiin alueella pesiväksi. Tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin todennäköisesti pesiväksi. Kartoitusten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen reviireihin ja pesäpaikkoihin alueella. Pesimälinnustoselvitykset suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Myöhemmin päivällä selvitettiin petolintujen mahdollisia reviirejä tarkkailemalla alueen ilmatilaa sopivilta näköalapaikoilta sekä tarkistamalla mahdollisia linnustollisesti arvokkaita kohteita. Selvitysten aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Luomus 2015) mukaisesti.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 11 (54) Kuva 5. Leipiön tuulivoimapuston laajennusalueen pesimälinnustoselvitysten pistelaskentapisteiden (25 laskentapistettä) ja muutontarkkailupaikan sijoittuminen. Osana hankealueen pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys, jonka tarkoituksena oli kartoittaa metsäkanalintujen merkittävien soidinpaikkojen sijoittuminen hankealueella. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys toteutettiin Metsoparlamentin (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2008) metson soidinpaikkainventoinnin ohjeita soveltaen. Hankealueelta rajattiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä muiden mahdollisten lähtötietojen perusteella metsäkanalintujen soidinpaikoiksi soveltuvat alueet. Alueet tarkastettiin maastotöiden aikana kiertelemällä niitä aamuyöllä lajien soidinääntelyä kuunnellen. Mahdollisen soidinpaikan löydyttyä lintujen lukumäärä pyrittiin tarkastamaan soidintavia lintuja häiritsemättä. Soidinääntelyn lisäksi kiinnitettiin huomiota myös lintujen jätöksiin ja lumijälkiin, jotka voivat liittyä oleellisesti lintujen soidinkäyttäytymiseen. Mahdollisten soidinpaikkojen löytyessä alueet rajattiin kartoille soidintavien lintujen sijoittumisen, lumijälkien sekä soidinalueelle tyypillisen elinympäristörakenteen perusteella. Osana hankealueen pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin pöllöselvitys maalis-huhtikuulla, jonka tarkoituksena oli selvittää eri pöllölajien esiintymistä alueella. Pöllöreviirejä kartoitettiin lajien parhaimpaan soidinaikaan yökuuntelumenetelmää soveltaen (Lundberg 1978, Korpimäki 1980, Korpimäki 1984). Pöllöselvityksen yhteydessä alueen metsäautoteillä liikuttiin autolla tai kävellen ja hiihtäen, ja pöllöjä pysähdeltiin kuuntelemaan noin 3 5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Pöllökuuntelu ajoittui noin auringonlaskun ja aamuyön väliseen aikaan, jolloin pöllöjen soidin on aktiivisimmillaan. Pöllökuuntelujen aikaan sää oli selkeä ja tyyni, jolloin pöllöjen ääntely kantaa pisimmälle. Pöllöjen soidinääntelyn suunnan perusteella havainnot pyrittiin sijoittamaan kartoille mahdollisimman tarkoin. Pöllöjen esiintymiseen alueilla kiinnitettiin huomiota myös muiden linnustoselvitysten aikaan, koska ne ajoittuvat aikaiseen aamuun, jolloin esimerkiksi mahdolliset pöllöpoikueet ovat aktiivisesti äänessä. Hankealueen pesimälinnustoselvitykset ajoittuivat kokonaisuudessaan aikavälille 17.3. 13.7.2015, jossa pöllökuuntelua toteutettiin 17. 18.3. ja 23. 24.4., metsäkanalintujen soidinpaikkainventoinnit suoritettiin 18. 24.4. välisenä aikana ja var-

12 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY sinaiset pesimälinnustoselvitykset 26.5. 13.7. välisenä aikana. Leipiön suunnitellun tuulivoimapuiston laajennusalueen sekä sen lähivaikutusalueen pesimälinnustoa selvitettiin yhteensä 12 maastotyöpäivän aikana yhteensä (noin 90 tuntia). Pesimälinnustoselvitysten lisäksi alueella pesivästä linnustosta saatiin täydentävää tietoa mm. muutontarkkailujen, lepakkoselvitysten sekä kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien yhteydessä. 3.2.3 Muuttolinnusto Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen kautta kulkevaa lintujen muuttoa tarkkailtiin vuonna 2015. Muutontarkkailu kohdennettiin alueen kautta kulkevan lintumuuton todentamiseen eli lajiston selvittämiseen, muuttajamäärien ja muuttoreittien selvittämiseen sekä lentokorkeuksien tarkkailuun. Muutontarkkailu kohdennettiin erityisesti tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien (mm. laulujoutsen, hanhet, kurki ja petolinnut) sekä muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien muuttokaudelle. Erityishuomion kohteena oli alueen kautta kulkeva petolintumuutto, josta on olemassa jo kohtalaisesti julkaistua tietoa muissa Simon ja Iin alueen tuulivoimahankkeissa. Muutontarkkailun ohessa saatiin hyvä yleiskuva myös muusta hankealueen kautta sekä sen ympäristössä kulkevasta lintujen muutosta. Muutontarkkailun ohessa selvitettiin myös hankealueella tai sen lähiympäristössä mahdollisesti sijaitsevia lintujen tärkeitä muuton aikaisia levähdyspaikkoja. Hankealueen kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin 15 päivän aikana aikavälillä 11.4. 21.5.2015 (yhteensä noin 110 tuntia) ja syysmuuttoa tarkkailtiin 19 päivän aikana aikavälillä 29.8. 27.10.2015 (yhteensä noin 110 tuntia). Muutontarkkailupäivät sekä vuorokautinen tarkkailu ajoitettiin muuton etenemisen ja vallitsevan säätilan perusteella, tarkkailun kohteena olleen lajiston päämuuttokaudelle ja otollisiksi arvioiduille muuttopäiville. Muutontarkkailua suoritettiin yhden ihmisen toimesta Simon Leipiön louhokselle varta vasten rakennetusta noin 10 metriä korkeasta lintutornista. Tornista avautui hyvä näkymä Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen suuntaan sekä muualle ympäristöön, ja kaikki törmäyskorkeudella hankealueen kautta muuttaneet linnut olivat havaittavissa tarkkailutornista käsin. Matalammalla kulkeva muutto jäi joissain ilmansuunnissa enemmän katveeseen metsän latvusten taakse. Hankealueen pohjoisosan kautta suuntautuvaa muuttoa on voitu hahmottaa suhteessa Honkamaan-Karhumaansuon alueelle sijoittuvaan voimajohtoon, jonka voimajohtopylväät oli havaittavissa tornista käsin. Samalle lintujen muuttoreitille sijoittuvien Iin Olhavan ja Nybyn tuulivoimapuistojen alueella toteutettiin kevään ja syksyn 2015 aikana vastaavaa linnustonseurantaa, jossa muuttoreittien selvittämisen lisäksi pääpaino oli lintujen käyttäytymisen havainnoinnissa tuulivoimaloiden läheisyydessä ( 2016). Olhavan tarkkailupaikka sijoittuu tuulivoimapuiston keskelle, Parviaisenkankaalle, noin 27 km etäisyydelle Leipiön tarkkailupaikan kaakkoispuolella. Olhavassa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin yhteensä 27 maastotyöpäivän aikana aikavälillä 27.3. 16.5.2015 (yhteensä noin 200 tuntia) ja syysmuuttoa tarkkailtiin 13 maastotyöpäivän aikana aikavälillä 26.8. 27.10.2015 (yhteensä noin 110 tuntia). Sekä keväällä että syksyllä osa tarkkailupäivistä pyrittiin ajoittamaan samoille päiville, jolloin Perämeren koillisrannikon kautta muuttavista linnuista saataisiin laajempi ja yhtenäisempi kokonaiskuva. Keväällä Olhavassa ja Leipiössä oli 13 samanaikaista tarkkailupäivää ja syksyllä 8. Molemmissa paikoissa tarkkailuaika myös oli likimain sama kaikkina samanaikaisina tarkkailupäivinä. Olhavan muutontarkkailun tulokset sekä samanaikaisen tarkkailun tulokset on esitetty tarkemmin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seurannan erillisraportissa ( 2016).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 13 (54) Havaituista muuttolinnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden etäisyydestä ja ohituspuolesta suhteessa tarkkailupisteeseen sekä lintujen arvioidut lentokorkeudet. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla, joka vastaa hankkeessa suunniteltujen tuulivoimaloiden kokoja: I = alle 80 m, II = 80 200 m ja III = yli 200 m. Lentokorkeusluokittelussa korkeus II määritellään tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudeksi, joka on korkeus missä tuulivoimalan lavat pyörivät. Mikäli lintuyksilö tai parvi muutti lentokorkeuttaan havainnon aikana, sijoitettiin se aina törmäyskorkeudelle eli lentokorkeusluokkaan II. 3.2.4 Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta Muuttavien lintujen käyttäytymistä Leipiön (4 kpl) ja Putaankankaan (3 kpl) rakennettujen tuulivoimaloiden alueella selvitettiin alueella toteutetun muutontarkkailun yhteydessä keväällä ja syksyllä 2015. Erityistä huomiota kiinnitettiin lintujen lentoreiteissä ja lentokorkeuksissa mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin niiden lähestyessä tuulivoimaloita. Lentoreiteissä havaitut muutokset sekä tuulivoimaloiden kohtaamistilanteessa tapahtuvat väistöliikkeet ja mahdolliset törmäykset pyrittiin havainnoimaan ja dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti. Työ toteutettiin vertailukelpoisuuden vuoksi samoja menetelmiä käyttäen kuin Olhavan tuulivoimapuiston kahden ensimmäisen vuoden linnustovaikutusten seuranta (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2015, 2016). Muuttolinnuston seurannan ohessa keväällä ja syksyllä Leipiön (4 kpl) tuulivoimaloiden alapuolelta etsittiin voimaloihin törmänneitä lintuja. Tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja etsittiin noin 100 150 metrin laajuiselta alueelta tuulivoimalan alapuolelta, joka käveltiin järjestelmällisesti läpi silmillä kuolleita lintuja etsien. Syksyllä apuna käytettiin ajoittain myös koiraa. Etsintäaluetta laajennettiin tai supistettiin sen mukaan millainen kasvillisuus tuulivoimalan alapuolella oli, koska metsistä ja varvikoista kuolleiden lintujen etsiminen on huomattavan hankalaa verrattuna kasvittomaan ja sorapintaiseen tuulivoimalan pystytyskenttään tai tiealueeseen. Kuolleiden lintujen etsintää suoritettiin muutontarkkailujen yhteydessä keväällä 12 aamun aikana ja syksyllä kolmen aamun aikana. Syksyllä Leipiön tuulivoimapuiston rakennustoimien vuoksi etsintöjä ei voitu aina suorittaa suunnitellusti. Keväällä kierrettiin yhteensä 48 tuulivoimalaa ja syksyllä yhteensä 12, kun jokaisen etsintäkerran aikana tutkitut tuulivoimalat lasketaan yhteen jokaiselta etsintäpäivältä. Näin ollen koko selvityksen työmäärä oli yhteensä 15 etsintävuorokautta, jonka aikana tutkittiin yhteensä 60 tuulivoimalaa. Mahdollisten kuolleiden lintujen löytyessä määritettiin linnun laji ja ikä sekä kuolinsyy ja -aika, minkä lisäksi linnut oli tarkoitus dokumentoida ja valokuvata mahdollisimman tarkoin. Tarvittaessa linnut oli mahdollista lähettää myös jatkotutkimuksiin tarkemman kuolinsyyn selvittämiseksi. 3.3 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat pääosin yleistietoon nisäkkäidemme levinneisyydestä sekä hankealueella toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten aikana tehtyihin havaintoihin alueen eläimistöstä ja eri eläinlajeille potentiaalisista elinympäristöistä. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu haastattelemalla paikallisia metsästäjiä YVA -menettelyn riistatalousselvitysten yhteydessä. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista tarkemmin on selvitetty lepakoiden esiintymistä alueella (ks. kappale 3.3.1). Muun luontodirektiivin liitteessä IV(a) luetellun lajiston osalta niiden esiintymistä ja potentiaalisia elinympäristöjä on huomioitu hankealueella toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä.

14 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3.3.1 Lepakkoselvitys Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen lepakkoselvitykset toteutettiin yleispiirteisenä kiertolaskentana alueen suuresta pinta-alasta sekä saavutettavuudesta johtuen. Lepakkoselvitykset toistettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosituksen mukaisesti kolme kertaa maastokauden aikana, jotta eri lepakkolajien eri vuodenaikaan käyttämistä alueista saataisiin riittävän kattava kokonaiskuva. Hankealueen lepakkoselvitykset ajoittuivat 26. 29.6.2015, 17. 23.7.2015 ja 6. 13.8.2015 väliselle ajalle. Yhden kartoituskierroksen työmäärä oli kaksi yötä, joten hankealueen lepakkoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä kuusi yötä. Lepakkoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet FM biologi Ville Suorsa ja FT biologi Petri Lampila FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä. Lepakkoselvitysten raportoinnista on vastannut Ville Suorsa ja Petri Lampila. Lepakkoselvityksen aikana hankealueelle sijoittuvat lepakoille potentiaaliset alueet kierrettiin läpi hiljalleen kävellen. Metsäautoteiden osalta sovellettiin myös autokartoitusmenetelmää, jossa alueen tieverkostoa hyödyntäen voitiin kartoittaa laajempia alueita yhden yön aikana. Lepakkoselvitysten aikana havainnointiin käytetyn detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erottaisiin toisistaan. Lepakkoselvitykset toteutettiin yöllä noin klo. 22:30 04:30 välisenä aikana. Kesä- ja heinäkuun kartoituskierroksilla sää oli lepakoiden tarkkailuun soveltuva, mutta hiukan viileä (yön minimi noin +6 C), mutta muuten tyyni ja poutainen. Elokuun kartoituskierroksilla sää oli lepakoiden selvittämiseen optimaalinen, sään ollessa tyyni ja poutainen sekä yön minimilämpötilan ollessa noin +17 C. Sään soveltuvuutta lepakkoselvitysten tekoon voi arvioida kartoituskierrosten aikana mm. lepakoille soveltuvien hyönteisten lentomäärien perusteella. Lepakkoselvitykset kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sopiviksi arvioiduille lepakoiden saalistusalueille sekä mahdollisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. Lepakoiden elinympäristönä potentiaalisiksi alueiksi arvioitiin alueella mahdollisesti esiintyvien lajien elinympäristövaatimusten mukaisesti puronvarret, rakennusten lähiympäristö, iäkkäämmät metsäkuviot, soiden laiteet sekä muut eri elinympäristöjen raja-alueet. Esimerkiksi rakennuksista tai kolopuista ei kuitenkaan etsitty mahdollisia lisääntymiskolonioita, mutta niiden esiintyminen alueella huomioitiin muuten. Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Echometer 3M+ ja Petterson D200), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Detektorilla voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden ja BatSound -ohjelman avulla. Lepakkoselvitysten yhteydessä löydetyt mahdolliset lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004): Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. 3.4 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet 3.4.1 Linnusto Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen pesimäja muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maasto-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 15 (54) kauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat vallitsevasta säätilasta, ja lintujen pesimäkannoissa tapahtuvat muutokset johtuvat osin myös muutoksista niiden talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella. Vuonna 2015 kevät ja alkukesä oli erittäin viileä ja sateinen, joka on saattanut vaikuttaa negatiivisesti useiden lajien yksilömääriin ja pesimätulokseen alueella. Pikkunisäkkäiden määrä alueella oli kuitenkin vuonna 2015 erittäin korkea, joten niitä ravintonaan käyttävät lajit esiintyivät runsaina. Lintujen muuttajamäärissä ja muuttoreiteissä tapahtuvan vaihtelun merkitystä vähentää se, että Simon ja Iin alueen kautta kulkeva lintujen muuttokäyttäytyminen on jo varsin hyvin tiedossa muun muassa useiden alueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden ja jo toteutuneiden tuulivoimapuistojen linnustoselvitysten kautta. Hankealueella toteutettujen pesimälinnustoselvitysten tarkoitus ei ollut selvittää kaikkien yleisten metsälintulajien reviirien sijainteja tai parimääriä alueella, mutta selvitysten myötä saatua pesimälinnuston yleiskuvaa voidaan kuitenkin pitää kattavana. Pesimälinnustoselvitysten pääpaino oli suojelullisesti arvokkaan lajiston selvittämisessä sekä mahdollisten linnustollisesti arvokkaiden kohteiden tunnistamisessa. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä hankealueella arvioidaan saadun hyvä ja vaikutusten arviointiin riittävä kuva, mutta hankealueen laajuudesta sekä pesimälinnustoon varattujen resurssien rajallisesta määrästä johtuen suojelullisesti arvokkaiden lajien reviirejä on todennäköisesti jäänyt löytymättä. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen vaihtelee myös vuosien välillä esimerkiksi säätilasta tai ravintoresursseista johtuen eikä eri lajien eri vuosina käyttämistä alueista tai niiden pesimäkantojen vaihtelusta hankealueella ole tarkempaa tietoa. Muutontarkkailujaksojen ajoittaminen suurten ja tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lintulajien päämuuttoon tarkoittaa sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoinnin ulkopuolelle. Muutontarkkailun vuorokautinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, mutta lintuja muuttaa läpi koko valoisan ajan ja usein muutto jatkuu myös yöllä. Muutontarkkailun tuloksia tuleekin tulkita yhden maastokauden mittaisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Vuoden 2015 erityispiirteenä oli tasaisen viileä ja lintujen muuttoa jarruttanut kevät, joka vaikeutti huomattavasti tarkkailupäivien valitsemista. Monella lajilla ei ollutkaan kevään aikana selvää päämuuttopäivää, vaan muutto jakautui tasaisemmin pitkälle aikavälille. Tämä lienee pudottanut joidenkin lajien havaittuja yksilömääriä selvästi tavanomaista alemmas. Myös ennätyksellisen leudon syksyn aikana lintujen muutontarkkailua vaikeutti selkeiden päämuuttopäivien puuttuminen ja pohjoisenpuoleisten tuulien vähäisyys. Esimerkiksi alueen kautta suuntautuva petolintujen muutto sijoittuu selkeinä ja heikkotuulisina päivinä niin korkealle, että sen havainnoiminen pilvettömältä sinitaivaalta ei käytännössä ole mahdollista perinteisin muutontarkkailumenetelmin. Perämeren koillisrannikolla kulkevasta lintujen muutosta on julkaistu runsaasti tietoa mm. aiempien tuulivoimahankkeiden yhteydessä, joten alueen muuttolinnuston lajisto, yksilömäärät ja muuttoreitit arvioidaan olevan riittävällä tavalla tiedossa. Muutontarkkailu ja lentokorkeuksien sekä etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta johtuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia ja muutontarkkailukokemuksesta riippuvia arvioita. Työhön osallistuneilla henkilöillä on kuitenkin useamman kymmenen vuoden mittainen lintuharrastustausta ja he ovat kokeneita muutontarkkailijoita, joka vähentää huomattavasti virhelähteen merkitystä. Linnustovaikutusten seurantaan ja tuulivoimaloihin mahdollisesti törmänneiden lintujen etsimiseen liittyviä epävarmuustekijöitä on kuvattu laajemmin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seurantaan liittyvässä raportissa ( 2016).

16 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 4.1 Kasvillisuusalue Hankealue sijoittuu Meri Lapin alueelle ja on metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan (3a) ja Lapin kolmion (3c) alueiden rajoilla. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Lapin kolmion alueella esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja, joiden vuoksi maaperä on ravinteikkaampaa ja mahdollistaa vaateliaan kasvillisuuden esiintymisen. Simon alueella kivennäismaan talousmetsät ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois- Suomen tuoreita kankaita sekä karumpia kuivahkoja kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa kangasta. Lehtomaista kangasta esiintyy niukemmin, mutta se voi Lapin kolmion kalkkialueen tuntumassa olla myös hyvin rehevää. 4.2 Tuulivoimapuistoalueen luonnonolojen yleiskuvaus Tässä kappaleessa on esitelty hankealueen kasvillisuuden yleiskuvaus, eli metsien kasvillisuustyypit ja niiden käsittelyaste sekä soiden tila ja yleiset suotyypit. Lisäksi on esitelty tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen sekä suunnitellun huoltotiestön alueiden kasvillisuutta. Erikseen on poimittu lainsäädännöllä huomioitavat tai muutoin paikallisesti arvokkaat luontokohteet tuulivoimapuiston alueelta ja kohteet on esitelty kappaleessa 4.5.3. 4.2.1 Alueen metsät ja suot Metsät Hankealueen talousmetsät ovat pääosin tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) ja kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Alue on metsätalouden käytössä ja puustoltaan voimakkaasti käsiteltyä. Alueen yleisilmettä kuvaavat varttuneet taimikot, kapeat päätehakkuualat ja mäntyvaltaiset kasvatusmetsät. Alueen länsiosassa on enemmän tuoreita kankaita, joiden puusto on nuorta sekapuustoista kasvatusmetsää. Alueella ei sijaitse lehtoja, puustoltaan edustavia lehtomaisia kankaita tai kalliometsiä, eikä laajempia kalliopaljastumia. Alueen pohjoisosaan sijoittuu laajempia louhikoita ja osin kallioisia metsiä, mutta puusto on niilläkin alueilla tasaikäistä ja nuorehkoa. Hankealueelle sijoittuu paljon myös turvemaiden metsiä. Suurin osa hankealueen metsäalasta on ollut alun perin rämeisiä ja korpisia soita, jotka ovat nykyisin muuttumia tai turvekankaita, ja kasvavat kohtalaisesti mäntyä ja kuusta. Rämevarpujen yleisyys leimaa myös kivennäismaiden metsiä, jolloin kangasmetsien ja turvemaiden raja on häilyvä. Suot ja pienvedet Hankealueen muutamat lähes luonnontilaiset suot ovat karuja tai keskiravinteisia nevoja ja rämeitä. Nevoista tavataan lyhytkortisia ja saraisia tyyppejä kun taas rämeet ovat isovarpuisia tai rahkaisia. Paikoin nevojen laiteilla tavataan myös korpisia suotyyppejä, joista suurin osa on ojitettuja ja muuttumia. Hankealueen laajemmat suoaltaat Ison Poromaansuon, Kortesuo Koivumaan ja Mattilansuon alueilla ovat laiteiltaan ojitettuja ja vain osa alkuperäisestä suoalasta on nykyisin luonnontilaisen kaltaista nevaa ja rämettä. Lukkarinjänkä alueen luoteisosassa on nykyisin kauttaaltaan ojitettua turvekangasta, samoin Takasuon alue etelässä. Edustavin ja laajin luonnontilainen laaja suoalue on Karhumaansuo, joka sijoittuu osittain hankealueelle pohjoisessa ja sen halki kulkee 400 kv voimajohto.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 17 (54) Kuva 6. Tuoreen kankaan sekapuustoista talousmetsää alueen länsiosassa Hankealueen soiden inventoinneissa tarkasteltiin soiden ravinteisuustasoa ja hydrologista edustavuutta. Alueen laiteiltaan ojitetut ja pääosin pienialaiset suot eivät sisälly edustavampiin Perämeren rannikkoalueella esiintyviin maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoihin. Hankealueen suot sijoittuvat rannikon matalampien valuma-alueiden yläpuolelle ja ovat keskimäärin paksuturpeisempia ja karumpia kuin Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien rajalla inventoidut aapasuokehityssarjojen suot. Hankealueelle ei sijoitu edustavia pienvesiä, kuten luonnontilaisia puroja, noroja tai lähteitä. Sarviojaa on uomaltaan pääosin oikaistu ja siihen on johdettu runsaasti metsätalouden ojituksia. Näätämaan länsipuolella Sarvioja on uomaltaan luonnontilaisen kaltainen ja se rikastuttaa talousmetsien olosuhteita lajiston elinympäristönä, mutta sen varrelle ei sijoitu erityisiä puustoisia luontokohteita. Hankealueen kaakkoiskulmalla Rakkamaan luonnonsuojelualueen halki virtaava Pikkuoja on niin ikään uomaltaan käsiteltyä ja siihen on johdettu ojituksia. Pikkuojan varrelle sijoittuu korpisia luontotyyppejä, jotka sisältyvät suojelualueeseen. Koivuoja alueen itäosassa on uomaltaan pienen joen kaltainen ja sen varrelle sijoittuu luonnontilaisen kaltaisia korpikuvioita, joista edustavimmat osat on rajattu luontokohteiksi.

18 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 7. Alueen pohjoisosaan sijoittuu louhikkoisia kangasmaita ja kapeita pirunpeltoja, joilla puusto on pääosin nuorta. Kuva 8. Alueelle sijoittuu runsaasti rahkoittuneita mätäspintaisia ja lähes puuttomia nevarämeitä. Kuvassa Koivumaan eteläosaa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 19 (54) Kuva 9. Sekapuustoista korpimuuttumaa Sarvikankaan alueella, voimalan 11 rakennuspaikalla. Kuva 10. Koivuojan varren tulvanalaisia korpia ja rantametsiä hankealueen itäosassa

20 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot Tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Hankesuunnittelun alkuvaiheessa voimalapaikat ja huoltotielinjaukset on pyritty jo lähtökohtaisesti sijoittamaan siten, että ne eivät sijoitu ennalta arvioiduille luontokohteille, kuten ojittamattomille soille. Tielinjauksista ja voimaloiden rakennuspaikoista oli maastotöiden aikana tiedossa alustavat sijainnit, ja alueelta poimitut luontokohteet ovat hieman muuttaneet suunnitelmaa. Hankkeen voimalapaikat ja huoltotielinjaukset on sijoitettu esisuunnittelun jälkeen siten, että arvokkaat luontokohteet ja lajisto on huomioitu. Voimaloiden rakennuspaikoista lähes puolet sijoittuu puustoiselle turvekankaalle. Rakennuspaikat ovat useimmiten puustoltaan nuoria korpimuuttumia. Runsaasti rakennuspaikkoja alueen pohjoisosassa sijoittuu myös kuivahkoille mäntykankaille, joilla puusto on tasaikäistä ja kohtalaisen nuorta. Neljä voimalapaikkaa sijoittuu nuoren taimikon alueelle. Yksi rakennuspaikka on suoluontokohteeksi rajatun alueen laiteessa. Luonnontilaisen kaltaisten pienvesien välittömään lähiympäristöön ei sijoitu voimalan rakennuspaikkoja. Sarviojan kaksi kertaa ylittävä tielinjaus on alueella oleva ja kunnostettava tie. Hankealueen eteläpuolella Sarviojan ylittävä uusi alueelle tuleva huoltotieyhteys on jo osittain rakennettu. Koivuojan lähelle ei ole osoitettu voimaloiden rakennuspaikkoja tai uusia tielinjauksia. Hankkeen rakentamisen vaikutuksia todetuille luontokohteille ja lajistolle on käsitelty YVA- ja kaavaselostuksissa. Sähkönsiirtoreitin luontoarvot Tuulivoimapuistossa tuotettu sähköenergia siirretään valtakunnanverkkoon uuden Simon tuulivoimahankkeita palvelemaan rakennettavan 110 kv voimajohdon kautta (Kuva 2). Voimajohto on jo rakenteilla Leipiön sähköaseman ja Keminmaan Taivalkosken sähköaseman välille. Leipiön sähkönsiirtoreitin luontokohteita ja ympäristövaikutuksia on käsitelty aikaisempien Simon tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyissä ja voimajohtoreitin luvituksen aikana laaditussa ympäristöselvityksessä (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2014). Leipiön voimajohtoreitti on luvitettu (Energiamarkkinavirasto, 2.10.2015) ja sen rakentaminen on käynnissä. Voimajohtokäytävä sijoittuu Leipiön laajennusalueen kaakkoisosaan ja sen lähialueelle ja osittain alle sijoittuu karuja nevarämeitä. Johtoreitti ylittää Koivuojan sen edustavampien korpiluontotyyppien pohjoispuolelta. Voimajohtoreitti sijoittuu Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohtolinjan rinnalle lähes koko matkan Taivalkosken sähköasemalle saakka. 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueen luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 21 (54) Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Simon Leipiön hankealue sijoittuu Keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet (LSL 49 ). 4.4.1 Kansallisten lakien mukaiset kohteet Leipiön laajennuksen hankealueella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä eikä vesilain 2 luvun 11 :n määritelmän mukaisia pienvesiä. Hankealueen arvokkaat luontokohteet ovat metsälain 10 :n mukaisia luonnontilaisia yhdistelmätyypin vähäpuustoisia soita tai puustoisia ja lajistoltaan edustavampia pienialaisia korpityyppejä, isomman virtaveden lähiympäristöä tai runsaslahopuustoista kangasmetsää. 4.4.2 Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus Hankealueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsä- ja suoluontokohteita. Arvokkaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu. Luontokohteet on esitetty raportin kuvassa 14. Ison Poromaan suo (luontokohde 1a ja 1b) Karhunpesämaan länsipuolella Ison Poromaan suon suoaltaasta suuri osuus on ojitettua ja nykyisin korpimuuttumaa ja turvekangasta. Luontokohteeksi rajattiin kahdessa osassa oleva edustavampi avoin saraneva. Luontokohteista pohjoisempi (1a) on lähinnä puustoisempaa saranevarämettä. Eteläisemmällä suolla (1b) on laajempi jouhisaravaltainen nevaosuus. Rajatut suoluontokohteet ovat laiteiltaan puustoista nevarämettä, jotka ovat tyypiltään pääosin sararämettä. Ison Poromaan soiden välistä kulkee Perämaan metsäautotie. Metsälain 10 :n erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin suoluontokohteelta voidaan lukea niukkapuustoiset suot. Luontotyyppeinä sararämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU). Karhumaansuo (luontokohde 2a ja 2b) Karhumaansuon pohjoisosa (1a) on puustoisempaa, osin mätäspintaista nevarämettä, jonka suotyyppejä edustavat tupasvillaräme, rahkainen lyhytkorsiräme ja sararäme. Suoaltaan avoimempi eteläosa (1b) on tyypiltään ologotrofista suursaraista kalvakkanevaa, jolla on paikoin luhtaisuutta. Tyypillistä lajistoa kenttäkerroksessa ovat jouhi- ja pullosara, mutasara, raate ja tupasvilla. Karhumaansuo on laajalti lähes ojittamaton ja siellä esiintyy ojittamattomia rämeitä, joita lähialueella ei juuri ole laajemmassa mittakaavassa. Suoallasta on laiteiltaan ojitettu ja Karhumaansuon keskivaiheilta suon ylittää Perämaantien metsäautotie. Suon etelä- ja lounaisalueelle sijoittuu Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohto sekä sen rinnalla tuulivoiman käyttöön suunniteltu ja luvitettu 110 kv voimajohto, jonka rakentaminen on aloitettu. Karhumaansuon laiteilla esiintyy sararämeitä, lyhytkorsirämeitä ja pallosararämeitä sekä etenkin näiden muuttumia.

22 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Karhumaan suon suoluontokohteilla vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Luontotyyppeinä pallosararämeet, lyhytkorsirämeet, sararämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU). Pienet suoluontokohteet, nevarämeet (luontokohde 3 a-h) Hankealueelle sijoittuu useita laiteiltaan ojitettuja suoaltaita, joiden avoin nevaosa on edelleen luontokohteeksi rajattavissa ja vähäpuustoisena suona alueen elinympäristöjä monipuolistava. Tällaisia ovat Kortesuon (3a) ja Koivumaan (3b) alueille sijoittuvat nevarämeet sekä Ansamaan itäpuolelle sijoittuva pienialainen ja luonnontilaisen kaltainen avosuokohde (3d). Suot ovat tyypiltään karua tupasvillasararämettä, saranevaa ja osittain lyhytkorsirämettä sekä laiteiltaan ojitusten vuoksi puustoisempaa tupasvillarämettä ja rämemuuttumaa. Ansamaan koillispuolelle sijoittuva suoluontokohde (3c) on avoimempi ja siellä saranevan osuus on suurempi. Koivuojan länsipuolelle sijoittuu laajempi rahkainen lyhytkorsineva ja rahkaräme (3h), joka on avoimelta osaltaan mätäspintaista, ologotrofista lyhytkorsinevaa ja rämettä, ja jossa muuraimen osuus on huomattava. Puusto on keskiosilla niukkaa, vaikka rahkamättäitä esiintyykin. Avosuo muuttuu itälaiteellaan Koivuojan suunnassa edustavaksi pallosararämeeksi ja edelleen muurainkorven kautta ruoho- ja heinäkorveksi. Näätämaan itä- ja koillispuolelle sijoittuvat suoluontokohteet (3e, 3f ja 3g) ovat osin rimpisiä saranevoja, jolla on mesotrofisia piirteitä. Ravinteisuutta ilmentävät siniheinä ja villapääluikka. Kohteen 3f saraneva on pohjoisosastaan pohjanpajuvaltaista luhtaa ja sille laskee korpiselta kangasmaalta (luontokohde 4a) lyhyt luonnontilaisen kaltainen purouoma. Luontokohteen 3e alueella on rimpinen lyhytkorsinevan osa, jolla esiintyy vaaleasaraa. Kaikki pienet suoluontokohteet ovat laiteiltaan ojitettuja, eikä niillä esiinny edustavia korpilaiteita, Koivuojan varrelle sijoittuvaa luontokohdetta (3h) lukuun ottamatta. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät kitu- ja joutomaan elinympäristöinä vähäpuustoiset suot. Uhanalaisina suotyyppeinä pienillä nevarämeillä esiintyvät pallosararämeet (VU), saranevat (VU) ja sararämeet (VU). Pajuluhdat ovat luontotyyppeinä silmälläpidettäviä (NT). Kuva 11. Saranevaa Näätämaan koillispuolella (Luontokohde 3f).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 23 (54) Kuva 12. Koivumaan alueen (Luontokohde 3b) suon eteläosaa. Rahkoittunutta lyhytkortista nevaa ja rämettä. Kuva 13. Koivuojan länsipuolelle sijoittuvaa muurainkorpea.

24 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Metsäluonnon monimuotoisuuskohteet (luontokohde 4a ja 4b) Luontokohde 4a on pieni metsäkuvio, jonka pääkasvillisuustyyppi on pääosin tuoretta kangasta. Kangasmaan painanteissa on paikoittain mustikkakangaskorpea. Rehevämpää korpilajistoa edustavat metsäkurjenpolvi ja kielo. Puusto on iäkästä, pääpuulajina kuusi ja joukossa esiintyy useita järeitä haapoja. Kohteella on jonkin verran lahopuustoa sekä maapuuna että pökkelönä. Kohteelle sijoittuu ojaverkoston lasku-uoma, jonka alaosa on uomaltaan luonnontilainen ja laskee luontokohteen 3f luhtaiselle nevalle. Puronvarrelta voidaan tyypitellä pienialaisesti ruoho- ja heinäkorpea, jossa vallitsevat mesiangervo ja metsäalvejuuri. Luontokohde 4b on puustoltaan nuorempaa, mutta sisältää myös haapoja ja on potentiaalinen metsäluonnon säästökohde. Kohteella esiintyy pirunpeltoa ja kiviröykkiöitä, joten se on myös muinaismuistojen kannalta säästämisen arvoinen kuvio. Puuston rakenteeltaan edustavammat metsäiset luontotyypit voidaan lukea metsälain muihin arvokkaisiin elinympäristöihin vanhat havu- ja sekametsiköt. Kohteet ovat Metso monimuotoisuusohjelman kriteerit täyttäviä ja siten metsäsuunnittelussa huomionarvoisia. Pienen purouoman varsi voidaan sisällyttää Metsälain 10 :n kohteeksi pienen virtaveden välitön lähiympäristö sekä ruoho- ja heinäkorpi. Kokonaisuutena kohde on rajattu laajemmin sisältämään myös puustoltaan edustavaa kangasmaan kuviota, jolloin se luokitellaan luonnon monimuotoisuuskohteisiin. Koivuojan korvet (luontokohde 5a ja 5b) Koivuojan varrelle sijoittuu ruoho- ja heinäkorpea sekä mosaiikkimaisesti lehtokorpea (5a). Kohde on puustoltaan lehtipuuvaltaista ja osin aukkoista tulvavesivaikutuksen vuoksi. Kohteelle sijoittuu tulvavesiuomia, joiden alueella tulvan tuoma savi pitää kasvillisuuden aukkoisena ja puuston lehtipuuvaltaisena. Edustavin osa korven alueesta muodostuu ruohokorven, ruoho- ja heinäkorven, luhtaisen tulvametsän ja lehtokorven muodostamasta mosaiikista. Lehtokorpea on alueilla, joille tulva on tuonut ravinteita. Koivuojan varren luhtainen ruohokorpi voidaan määritellä osin myös tulvametsäksi. Korpiluontokohteen lajistossa mainittavimpina esiintyvät keltakurjenmiekka, pohjanhoikkaängelmä, näsiä ja mesilillukka. Lisäksi lehtokorven alueella sudenmarja, kullero, metsäkurjenpolvi, kielo ja hiirenporras ovat näyttävimmät lehtojen lajit. Ruohokorpien tyyppilajistossa esiintyvät lisäksi huopaohdake, korpi-imarre, korpiorvokki, lillukka ja mesiangervo. Paikoin korpi on ruohokanukkavaltaista ja muuttuu mustikkakorven kautta avosuolaiteen muurainkorveksi (kuva 12). Ruoho- ja heinäkorpien alueilla vaateliaammat ruohovartiset putkilokasvit vähenevät ja korpi- ja viitakastikka ovat runsaita. Myös keltakurjenmiekkaa esiintyy paikoin laajoina kasvustoina näillä alueilla. Rehevämmät korpikuviot vaihettuvat aitokorpien (mustikkakorpi) ja muurainkorpien kautta ojan länsipuolisen nevarämeen (3h) luontokohteeksi. Tyypiltään ja edustavuudeltaan vaihtelevat korpikuviot jatkuvat pitkin Koivuojanvartta Manukankaan länsiosassa, jossa korpi on tyypiltään enemmän ruohokorpea (5b). Rajattujen luontokohteiden välisellä alueella metsät on käsitelty ihan ojan varrelle saakka. Koivuojan itäpuolella korvet on enemmän puustoltaan harvennettuja, kuivempia ja valoisana kastikoiden vallitsemia. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät rehevät korvet; ruoho- ja heinäkorvet sekä aitokorvet (muurainkorpi). Uhanalaisuusluokituksen mukaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät lehtokorvet (EN), ruoho- ja heinäkorvet (EN), aitokorvet (VU) ja muurainkorvet (VU).