SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNI IKKA RAJAKIIRI OY SIMON SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMAHANKKEET Luonto- ja linnustoselvitykset Erillisraportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21859

2 2 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMAHANKKEET Alueiden sijainti Hankkeiden tekninen kuvaus AINEISTO JA MENETELMÄT Maa- ja kallioperä sekä vesistöt Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto Yleistä Pesimälinnusto Muuttolinnusto Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Lepakkoselvitys Maastotyöt Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kasvillisuusolosuhteet Tuulivoimapuistoalueiden luonnonolojen yleiskuvaus Hankealueiden kasvillisuus Rakentamisalueiden luontoarvot Sähkönsiirtoreittien luontoarvojen yleiskuvaus Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Kansallisten lakien mukaiset kohteet Muut arvokkaat kohteet Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvi- ja jäkälälajisto LINNUSTO Hankealueiden linnuston nykytila Tuulivoimapuistoalueiden pesimälinnusto Muuttolinnusto Sähkönsiirtoreittien linnusto Suojelullisesti arvokkaat lajit Linnustollisesti arvokkaat alueet ELÄIMISTÖ EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Lepakot Liito-orava Saukko Suurpedot Viitasammakko LÄHTEET LIITELUETTELO: Liite 1. Luontokohdekartta, Seipimäki Liite 2. Luontokohdekartta, Tikkala Liite 3. Luontokohdekartta, sähkönsiirtoreitit Liite 4. Linnustoselvitysten liitteen Pohjakartat Maanmittauslaitos 4/2014 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 4/2014 Valokuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (Ville Suorsa ja Minna Tuomala) sekä Tmi Luontotieto Carex, Pekka Halonen.

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 3 (59) 1 JOHDANTO Tämä työ on Simon Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyä sekä tuulivoimahankkeiden osayleiskaavoitusta palveleva luonto- ja linnustoselvitysten erillisraportti. Työssä kuvataan tuulivoimapuistojen luonnonolosuhteiden nykytila. Tuulivoimapuistojen vaikutukset alueen luonnonolosuhteisiin arvioidaan erikseen hankkeen YVA-selostuksessa. Alueille laadittujen luonto- ja linnustoselvitysten tavoitteena on paikantaa arvokkaat luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita. Lisäksi selvitysten tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisen ja luonnonsuojelulain (47 ja 49 ) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiintymisalueet sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisen kasvi-, eläin- ja lintulajiston esiintymät. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartoilla ja kuvailtu yleispiirteisesti. Tuulivoimapuistoalueiden muun eläimistön nykytila on käsitelty tämän raportin yhteydessä EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien osalta. Alueilla esiintyvien riistalajien nykytilaa sekä hankkeiden vaikutuksia riistalajeille ja niiden metsästykseen on käsitelty tarkemmin hankkeen YVA-selostuksessa osana hankkeiden virkistyskäyttövaikutusten arviointia (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a). Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyn yhteydessä on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta erillisraporttina (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014b) niiden Natura-alueiden osalta, joiden suojeluperusteille hankkeesta saattaa aiheutua potentiaalisia vaikutuksia. Luonto- ja linnustoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta.

4 4 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMA- HANKKEET 2.1 Alueiden sijainti Rajakiiri Oy suunnittelee kahta tuulituulivoimapuistoa Simon kunnan lounaisosaan. Hankealueille suunnitellaan yhteensä enintään 39 tuulivoimalan rakentamista. Näistä voimaloista 3 rakennettaisiin pienemmälle Seipimäen hankealueelle ja loput 36 laajemmalle Tikkalan hankealueelle. Seipimäen hankealueen pinta-ala on noin 411 ha ja Tikkalan hankealueen pinta-ala on noin 1946 ha. Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. Seipimäen hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuolella noin 7 kilometriä Simon kuntakeskuksesta luoteeseen. Tikkalan hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuolella Maksniemen alueella noin 10 kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta ja noin 13 kilometrin etäisyydelle Kemin keskustasta. Hankealueet sekä niiden lähialueet ovat pääosin metsä- ja suovaltaisia, ja alueet ovat tavanomaisessa metsätalouskäytössä. Alueille sijoittuu olemassa olevia metsäautoteitä, ja Seipimäen hankealueelle sijoittuu kivilouhosalue. Kuva 1. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden sijoittuminen Simon kunnan pohjoisosaan. 2.2 Hankkeiden tekninen kuvaus Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden YVA-menettelyssä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a) tarkastellaan kolmea varsinaista tuulivoimapuiston toteutustapavaihtoehtoa sekä niin sanottua nollavaihtoehtoa eli hankkeiden toteuttamatta jättämistä. YVA-menettelyssä arvioidaan tuulivoimapuistojen hankevaihtoehtojen lisäksi niihin olennaisesti liittyvät sähkönsiirtovaihtoehdot.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 5 (59) Taulukko 1. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA menettelyn hankevaihtoehdot. Tuulivoimapuistojen hankevaihtoehto VE 0 Uusia tuulivoimaloita ei toteuteta, vastaava sähkömäärä tuotetaan muilla keinoilla. VE 1 VE 2 VE 3 Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 19 tuulivoimalaa. Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 36 tuulivoimalaa. Seipimäen alue ei toteudu, Tikkalan alueelle toteutetaan 36 tuulivoimalaa. Taulukko 2. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen hankevaihtoehtoihin liittyvät sähkönsiirron toteutusvaihtoehdot. Sähkönsiirron toteutusvaihtoehto VE A VE B VE C VE D Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kv:n ilmajohdolla Taivalkosken sähköasemalle. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyisen 110 kv ilmajohdon rinnalle Simon Leipiön tuulivoimapuistoon asti, mistä sähkönsiirto erillis tai yhteisjohtorakenteella 110 kv:n jännitteellä olemassa olevan 400 kv johdon rinnalla Taivalkosken sähköasemalle. Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kv:n ilmajohdolla uudelle, olemassa olevan 400 kv voimajohdon varteen rakennettavalle 110/400 kv sähköasemalle. VEB toteutuu vasta, kun lähialueiden tuulivoimatuotanto yhteensä ylittää 250 MV. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyisen Raasakka Isohaara 110 kv ilmajohdon rinnalle Simon Leipiön tuulivoimapuistoon asti, mistä sähkönsiirto yhteisjohtorakenteella olemassa olevan 400 kv johdon varteen uudelle sähköasemalle. Lisäksi vaihtoehdon toteutuminen saattaa sisältää kantaverkon nykyisen 110 kv voimajohdon ns. sisäänvedon uudelle 110/400 kv sähköasemalle. Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kv ilmajohdolla uudelle Kittilänjärven sähköasemalle. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyinen Raasakka Isohaara 110 kv voimajohdon rinnalle muuten, mutta kiertää Musta aavan Natura alueen sen eteläpuolelta. Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kv:n ilmajohdolla Taivalkosken sähköasemalle. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu uuteen johtokäytävään Tikkalan sähköasemalta pohjoiseen 400 kv voimajohtoreitille saakka, josta erillis tai yhteisjohtorakenteella 110 kv:n jännitteellä olemassa olevan 400 kv johdon rinnalla Taivalkosken sähköasemalle. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistot muodostuvat hankevaihtoehdosta riippuen maksimissaan 39 tuulivoimalasta perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kv maakaapeli), puistomuuntamoista ja alueverkkoon liitettävistä keskijännitekaapeleista sekä valtakunnan verkkoon liittymistä varten rakennettavista 110 kv ilmajohdoista ja sähköasemista. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistot voidaan toteuttaa useammassa vaiheessa. Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia, ja ne voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimaloiden yksikköteho on 3 6 MW, jolloin tuulivoimapuistojen yhteisteho olisi enintään noin 234 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus on noin metriä ja roottoriympyrän halkaisija metriä (siipi m). Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 240 metriä. Tuulivoimaloihin asennetaan voimassa olevien lentoestemääräysten mukaiset lentoestevalot. Tuulivoimaloiden kokoamiseen tarvitaan kokoamisalue, jonka tarvitsema maa-ala on noin 70 m x 50 metriä. Lisäksi tarvitaan noin 6 x 200 metrin tasainen ja puuton alue nosturin kokoamista varten. Tuulivoimalan rakennuspaikalla puusto pois-

6 6 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY tetaan noin yhden hehtaarin kokoiselta alueelta, mutta osa tästä alueesta saa palautua metsätalouskäyttöön rakentamisen jälkeen. Liikenne tuulivoimapuistoihin tullaan suunnittelemaan pääasiassa olemassa olevia teitä hyödyntäen ja niitä tarvittaessa parantaen. Sorapintaisten huoltoteiden leveys on noin 6 metriä, ja tien vaatima puustosta vapaa alue on keskimäärin noin 10 metriä leveä. Tuulivoimapuiston sisäiseen sähkönsiirtoon tarvittavat maakaapelit tullaan sijoittaman pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Tuulivoimapuiston sisäisen sähköverkon maakaapelit kytketään 110 kv sähköasemilla, joita rakennetaan hankevaihtoehdosta riippuen 1 3 kappaletta. 110 kv sähköasema tarvitsee noin 0,5 ha suuruisen maa-alueen ja 400/110 kv sähköasema tarvitsee tilaa noin 2 4 hehtaaria. Sähköaseman alueet aidataan turvallisuussyistä. Ilmajohtona toteutettava 110 kv voimajohto vaatii noin 26 metriä leveän puuttoman alueen, jonka reunoilla rajoitetaan puuston kasvua. Mikäli 110 kv voimajohto sijoittuu olemassa olevien voimajohtojen rinnalle, levenee nykyinen johtoaukea noin 23 metriä. Voimajohtopylväät ovat kaksi- tai kolmijalkaisia harustettuja portaalipylväitä, joiden korkeus on noin metriä ja niitä sijoittuu voimajohdolle noin metrin välein. Kuva 2. Hankevaihtoehto VE 1. Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 19 tuulivoimalaa.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 7 (59) Kuva 3. Hankevaihtoehto VE2. Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 36 tuulivoimalaa.

8 8 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 4. Hankevaihtoehto VE3. Tikkalan alueelle toteutetaan 36 tuulivoimalaa.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 9 (59) Kuva 5. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtovaihtoehdot.

10 10 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt Simon Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen hankealueiden maa- ja kallioperäolosuhteita on selvitetty peruskartoilta sekä maa- ja kallioperäkartoilta ja paikkatietoikkunasta (GTK 2013). Pintavesien tilaa on selvitetty ympäristöhallinnon OIVA -tietokannasta (Hertta, pintavesien tila, 2013). Pohjavesialueiden sijainti ja luokitus perustuu myös OIVA -paikkatietopalvelun aineistoihin. 3.2 Kasvillisuus ja luontotyypit Hankealueiden kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin maastokaudella 2013, yhteensä 15 maastotyöpäivän ajan. Lisäksi joitain kohteita on tarkistettu heinäkuussa 2014 sähkönsiirtoreittien maastoselvitysten yhteydessä myös hankealueelta. Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien maastoselvityksiin on käytetty yhteensä 10 maastotyöpäivää kesällä Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maastotöistä ja luontokohteiden raportoinnista on vastannut FT biologi Pekka Halonen (Tmi Luontotieto Carex). Kasvillisuuden raportoinnin ja YVA-selostuksen vaikutusarvioinnin on laatinut FM biologi Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Kasvillisuusinventoinneissa huomioitiin tarkemmin tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen luonto-olosuhteet sekä laajemmin koko tuulivoimapuistojen alueita arvokohdetarkasteluna. Arvokohdetarkastelun tarkoituksena oli kartoittaa hankealueiden edustavat luontokohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutoksiin olisi olemassa selvitysaineistoa. Tuulivoimapuistojen hankealueiden luonnonolosuhteita ei ole kartoitettu aiemmin muissa selvityksissä. Lähtöoletuksena oli, että alueilla ei esiinny luonnonsuojelulain (29 ) mukaisia arvokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2 luku 11 ) mukaisia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalaisia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymispaikkoja. Hankealueilta ja niiden lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto on tiedusteltu ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit -tietokanta, Lapin ELY-keskus 6/2013). Lisäksi tiedusteltiin Metsäkeskukselta alueille mahdollisesti sijoittuvia kohteita, joista maksetaan metsätalouden ympäristötukea (Lapin Metsäkeskus, 2013). Ympäristötukikohteita hankkeen alueille ei sijoittunut. Tässä raportissa käsitellään alueen luonnon yleispiirteet, kuten metsien kasvupaikkatyypit ja niiden käsittelyaste. Lisäksi mahdolliset arvokkaat luontokohteet, mm. kansallisten lakien mukaiset sekä paikallisesti muutoin arvokkaat luontotyypit kuvaillaan. Kuvauksissa huomioidaan mm. luontotyyppien uhanalaisuusluokitus. Arvokkaat luontokohteet hankealueilta ja vaihtoehtoisilta sähkönsiirtoreiteiltä esitetään kartoilla, samoin huomionarvoinen lajisto liitteiden tarkemmissa karttakuvissa (liitteet 1 3). 3.3 Linnusto Yleistä Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen hankealueiden sekä niiden lähivaikutusalueen linnustoa selvitettiin maastoinventoinneilla vuosina Inventoinnit koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta sekä hankealueiden pesimälinnustoinventoinneista. Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet Ville Suorsa ja Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnustoselvitysten raportoinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 11 (59) Linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueiden sekä niiden lähivaikutusalueen pesimälinnustoa sekä suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä, ja luoda yleiskuva alueiden kautta muuttavaan linnustoon. Linnustoselvitysten aikana huomioitiin erityisellä tarkkuudella kaikki suojelullisesti arvokkaat lajit: Suomen Punaisen kirjan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaiset lajit (Rajasärkkä ym. 2013), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksella ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädetyt lajit. Lisäksi huomioitiin tuulivoiman linnustovaikutuksille herkiksi tiedetyt lajit sekä mahdolliset linnustollisesti arvokkaat kohteet. Maastohavainnointia täydentävää tietoa alueen linnustosta hankittiin haastattelemalla alueen tuntevia lintu- ja luontoharrastajia sekä metsästysseurojen edustajia. Hankealueilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevien erityistä suojelua vaativien petolintujen pesäpaikkoja tiedusteltiin Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Muiden petolintujen tai suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikkatietoja selvitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteydessä toimivan Rengastustoimiston tietokannoista ja sääksirekisteristä (Juha Honkala, kirjall. ilm.) Pesimälinnusto Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettujen laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueiden pesimälinnuston yleiskuva (pesimälajit ja lajien yleisyys) selvitettiin hankealueille luodun pistelaskentaverkoston avulla, jossa yhteensä 20 laskentapistettä sijoitettiin alueellisesti kattavasti molempien hankealueiden laajuudelle (kuva 6). Pistelaskennat toistettiin eli pisteet laskettiin kahteen kertaan kesän aikana. Hankealueille sekä niiden lähivaikutusalueelle mahdollisesti sijoittuvia linnustollisesti arvokkaita kohteita sekä uhanalaisten ja muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä selvitettiin sovelletun kartoituslaskennan avulla. Sovelletussa kartoituslaskennassa kierreltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta ennalta valittuja elinympäristöjä (mm. vesistöt, avosuot, iäkkäämmät ja yhtenäiset metsäkuviot), joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Hankealueiden pesimälinnustoselvitykset ajoittuivat aikavälille Hankealueille sijoittuvia metson ja teeren soidinalueita inventoitiin välisenä aikana. Soidinalueiden inventoinnit kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä metsästäjien haastattelujen perusteella lajien potentiaalisille soidinalueille. Lisäksi hankealueilla suoritettiin pöllökuuntelu lajien kiivaimpaan soidinaikaan välisenä yönä. Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen hankealueiden sekä niiden lähivaikutusalueen pesimälinnustoa selvitettiin kaikkiaan 10 maastotyöpäivän aikana yhteensä noin 90 tuntia. Pesimälinnustoselvitysten lisäksi alueilla pesivästä linnustosta saatiin täydentävää tietoa mm. muutontarkkailujen, lepakkoselvitysten sekä kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien ohessa. Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen sähkönsiirtoreittien linnustoa ei ole selvitetty maastoinventoinneilla. Sähkönsiirtoreittien linnustoa koskevat kuvaukset perustuvat yleistietoon alueen linnustosta sekä tietoon sähkönsiirtoreitin varrelle sijoittuvista elinympäristöistä (kartat ja ilmakuvat, kasvillisuusja luontotyyppi-inventoinnit). Lisäksi on hyödynnetty muissa alueen tuulivoimahankkeissa sekä voimajohtohankkeissa julkaistua tietoa alueen linnustosta (mm. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2013, Fingrid Oyj 2001). Pesimälinnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien tavanomaisten lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Kaikille havaituille lajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011), jolloin varman tai todennäköisen pesimävarmuusindeksin saa-

12 12 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY nut laji tulkittiin alueella pesiväksi. Alueiden laajuudesta ja kartoitusresurssien määrästä johtuen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin todennäköisesti pesiväksi. Kartoitusten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen reviireihin ja pesäpaikkoihin alueella. Pesimälinnustoselvitykset suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Myöhemmin päivällä selvitettiin petolintujen mahdollisia reviirejä tarkkailemalla alueen ilmatilaa sopivilta näköalapaikoilta sekä tarkistamalla mahdollisia linnustollisesti arvokkaita kohteita. Selvitysten aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Rajasärkkä 2011) mukaisesti. Kuva 6. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen pesimälinnustoselvitysten pistelaskentapisteiden sijoittuminen (20 laskentapistettä). Osana hankealueiden pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys, jonka tarkoituksena oli kartoittaa metsäkanalintujen merkittävien soidinpaikkojen sijoittuminen hankealueilla. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys toteutettiin Metsoparlamentin (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2008) metson soidinpaikkainventoinnin ohjeita soveltaen. Hankealueilta rajattiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä muiden mahdollisten lähtötietojen perusteella metsäkanalintujen soidinpaikoiksi soveltuvat alueet. Soidinpaikoiksi soveltuvat kohteet tarkastettiin maastotöiden aikana kiertelemällä niitä aamuyöllä lajien soidinääntelyä kuunnellen. Mahdollisen soidinpaikan löydyttyä lintujen lukumäärä pyrittiin tarkastamaan soidintavia lintuja häiritsemättä. Soidinääntelyn lisäksi kiinnitettiin huomiota myös lintujen jätöksiin ja lumijälkiin, jotka voivat liittyä oleellisesti soidinpaikkaan. Mahdollisten soidinpaikkojen löytyessä soidinalueet rajattiin kartoille sodintavien lintujen sijoittumisen sekä soidinalueelle tyypillisen elinympäristörakenteen perusteella. Osana hankealueiden pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin pöllöselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää eri pöllölajien esiintymistä alueella. Pöllöreviirejä kartoitettiin lajien parhaimpaan soidinaikaan yökuuntelumenetelmää hyödyntäen (Lundberg 1978, Korpimäki 1980, Korpimäki 1984). Pöllöselvityksen yhteydessä alueen metsäautoteillä liikuttiin autolla tai kävellen, ja pöllöjä pysähdeltiin kuuntelemaan noin 3 5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Pöllökuuntelu ajoittui noin auringonlaskun ja aamuyön väliseen aikaan, jolloin pöllöjen soidin on aktiivi-

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 13 (59) simmillaan. Kartoitushetkinä sää oli selkeä ja tyyni, jolloin pöllöjen ääntely kantaa pisimmälle. Pöllöjen esiintymiseen alueilla kiinnitettiin huomiota myös muiden linnustoselvitysten aikaan, koska ne ajoittuvat aikaiseen aamuun, jolloin esimerkiksi mahdolliset pöllöpoikueet ovat aktiivisesti äänessä Muuttolinnusto Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen kautta kulkevaa lintujen muuttoa selvitettiin muutontarkkailujen avulla vuosina Muutontarkkailu kohdennettiin alueen kautta kulkevan lintumuuton todentamiseen, lajiston selvittämiseen sekä muuttajamäärien ja muuttoreittien selvittämiseen. Muutontarkkailu kohdennettiin erityisesti tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien (mm. laulujoutsen, hanhet, kurki ja petolinnut) sekä muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien muuttokaudelle. Erityishuomion kohteena oli alueen kautta kulkeva petolintumuutto, josta on olemassa julkaistua tietoa myös muissa Simon ja Iin alueen tuulivoimahankkeissa. Muutontarkkailun ohessa saatiin hyvä yleiskuva myös muusta hankealueiden kautta kulkevasta muuttolinnustosta. Muutontarkkailun ohessa selvitettiin myös hankealueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia tärkeitä muuton aikaisia levähdyspaikkoja. Hankealueiden kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin kymmenen päivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 85 tuntia), ja syysmuuttoa tarkkailtiin kymmenen päivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 75 tuntia). Muutontarkkailupäivät sekä vuorokautinen tarkkailu ajoitettiin muuton etenemisen ja vallitsevan säätilan perusteella, tarkkailun kohteena olleen lajiston päämuuttokaudelle ja otollisiksi arvioiduille muuttopäiville. Muutontarkkailua suoritettiin yhden ihmisen toimesta pääasiassa Kemin Holstinharjun vanhan kaatopaikan mäeltä, josta avautui esteetön näkyvyys hankealueiden suuntaan. Seipimäen ja Tikkalan suunnitellut tuulivoimapuistot sijoittuvat noin 4 10 km etäisyydelle havainnointipaikan itäpuolelle, mutta lähialueen käyttökelpoisista muutontarkkailukohteista Holstinharju oli käytännössä ainoa metsänrajan yläpuolinen tarkkailupaikka. Ympäristössä näkyvien maamerkkien perusteella hankealueiden kautta kulkeva lintujen muutto arvioitiin havaitun riittävällä tarkkuudelta Holstinharjulta. Havaituista muuttolinnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden etäisyydestä ja ohituspuolesta suhteessa tarkkailupisteeseen sekä niiden arvioidut lentokorkeudet. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla, joka vastaa hankkeen alkuvaiheessa suunniteltujen tuulivoimaloiden kokoja: I = alle 80 m, II = m ja III = yli 200 m. Lentokorkeusluokittelussa korkeus II määritellään tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudeksi, joka on korkeus missä tuulivoimalan lavat pyörivät. 3.4 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat pääosin yleistietoon nisäkkäidemme levinneisyydestä. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu haastattelemalla paikallisia metsästäjiä sekä alueen tuntevia luonto- ja lintuharrastajia. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista tarkemmin on selvitetty lepakoiden esiintymistä alueella (ks. kappale 3.4.1). Tavanomaisemman lajiston osalta eri lajien mahdollisia elinympäristöjä on huomioitu muiden hankealueilla toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä Lepakkoselvitys Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen lepakkoselvitykset toteutettiin yleispiirteisenä kiertolaskentana alueiden suuresta pinta-alasta sekä saavutettavuudesta johtuen. Lepakkoselvitykset toistettiin kolme kertaa maastokauden aikana: kartoitusajankohdat olivat , ja Yhden kartoituskierroksen työmäärä oli neljä yötä, joten Seipimäen ja Tikkalan hankealueiden lepakkoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä 12 yö-

14 14 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY tä. Lepakkoselvitysten maastotöistä on vastannut luontokartoittaja Sami Luoma Ahlman Group Oy:stä (Ahlman Group Oy 2013a & 2013b). Lepakkoselvitysten raportoinnista on vastannut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä. Lepakkoselvityksen aikana hankealueet kierrettiin läpi hiljalleen pyöräillen tai kävellen, ja havainnointiin käytetyn detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erottaisiin toisistaan. Lepakkoselvitykset toteutettiin yöllä noin klo. 22:30 04:30 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Lepakkoselvitykset kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sopiviksi arvioiduille lepakoiden saalistusalueille sekä mahdollisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. Esimerkiksi rakennuksista tai kolopuista ei kuitenkaan etsitty mahdollisia lisääntymiskolonioita, mutta niiden esiintyminen alueella huomioitiin muuten. Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D240X ja D200), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Detektorilla voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodynemenetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden ja BatSound -ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. Lepakkoselvitysten yhteydessä todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004): Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lepakoiden lisääntymis tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille Maastotyöt Taulukossa 1 on esitetty eri selvitysten maastoinventointeihin käytetty aika. Maastossa on kulloinkin havainnoitu varsinaisen selvitysaiheen lisäksi ympäristön muitakin ominaispiirteitä. Taulukko 3. Luonto ja linnustoselvitysten maastoinventointien työmäärä sekä selvitysten ajoittuminen. Vuoden 2014 inventoinnit vihreällä ja vuoden 2013 inventoinnit sinisellä. Selvitys Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Työmäärä (h / pv) Pesimälinnusto 90 / 10 Muuttolinnusto 160 / 20 Kasvillisuus 120 / 15 Lepakot 75 / 12

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 15 (59) 3.5 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet Kasvillisuus ja luontotyypit Luontotyyppiselvitysten epävarmuuksiin voidaan lukea runsaiden suoalueiden tyypittelyn ja arvottamisen ongelmat alueilla, missä suoaltaita on runsaasti tietyiltä osiltaan ojitettu. Tämä muuttaa soiden hydrologista tasapainoa ja usein suot ovat luontaisestikin kehittymässä tyypistä toiseen. Kohdekuvauksissa suoluontokohteiden osalta on esitetty päätyypit ja ne, jotka ovat reheviä tai lajiston kannalta merkittäviä tai sijoittuvat lähelle esimerkiksi tarkasteltua voimajohtoreittiä. Koko suon arvottaminen sen suotyyppien kevyen tarkastelun perusteella on siten epävarmuuksiin luettava tekijä. Sama koskee siten myös huomionarvoisen lajiston esiintymiä. Selvitysalueet voimajohtoreitteineen ovat niin laajat, että uhanalaislajistoa on varmasti jäänyt myös paikantamatta. Hankkeen rakentamistoimia lähimmät ja/tai potentiaalisimmat alueet on kuitenkin pystytty tunnistamaan ja rajaamaan Linnusto Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen pesimäja muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maastokauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat vallitsevasta säätilasta, ja lintujen pesimäkannoissa tapahtuvat muutokset johtuvat osin myös muutoksista niiden talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella. Hankealueilla toteutettujen pesimälinnustoselvitysten tarkoitus ei ollut selvittää kaikkien yleisten metsälintulajien reviirien sijainteja tai parimääriä alueella, mutta selvitysten myötä saatua pesimälinnuston yleiskuvaa voidaan kuitenkin pitää kattavana. Pesimälinnustoselvitysten pääpaino oli suojelullisesti arvokkaan lajiston selvittämisessä sekä mahdollisten linnustollisesti arvokkaiden kohteiden tunnistamisessa. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä hankealueella arvioidaan saadun hyvä ja vaikutusten arviointiin riittävä kuva, mutta hankealueiden laajuudesta sekä pesimälinnustoon varattujen resurssien rajallisesta määrästä johtuen joitain suojelullisesti arvokkaiden lajien reviirejä on saattanut jäädä löytymättä. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen vaihtelee vuosien välillä jonkin verran eikä eri lajien eri vuosina käyttämistä alueista tai niiden pesimäkantojen vaihtelusta ole tarkempaa tietoa. Muutontarkkailujaksojen ajoittaminen suurten ja tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lintulajien päämuuttoon tarkoittaa sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoinnin ulkopuolelle. Muutontarkkailun vuorokautinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, mutta lintuja muuttaa läpi koko valoisan ajan ja usein muutto jatkuu myös yöllä. Muutontarkkailun tuloksia tuleekin tulkita yhden maastokauden mittaisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Perämeren koillisrannikolla kulkevasta lintujen muutosta on julkaistu runsaasti tietoa mm. aiempien tuulivoimahankkeiden yhteydessä, joten alueen muuttolinnuston lajisto, yksilömäärät ja muuttoreitit katsotaan olevan riittävällä tavalla tiedossa. Muutontarkkailu ja lentokorkeuksien sekä etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta johtuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia ja muutontarkkailukokemuksesta riippuvia arvioita. Työhön osallistuneilla henkilöillä on kuitenkin useamman kymmenen vuoden mittainen lintuharrastustausta, joka vähentää virhelähteen merkitystä. Tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtoon suunniteltujen voimajohtoreittien linnustosta ei ole olemassa olevaa tietoa eikä alueella ole tehty maastohavaintoihin perustuvia selvityksiä. Voimajohtoreittien pesimälinnustoa on hahmotettu yleispiirteisesti alueen elinympäristötyyppeihin ja linnuston alueelliseen esiintymiseen suhteuttaen. Lisäksi alueelta on pyritty tunnistamaan mahdollisia linnuston kannalta arvokkaita kohteita. Suojelullisesti arvokkaan lajiston esiintymisestä ja reviirien sijoittumisesta ei ole tietoa.

16 16 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 4.1 Kasvillisuusolosuhteet Simon alue lukeutuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan ja Lapin kolmion alueiden rajoille. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Lapin kolmion alueella esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja, joiden vuoksi maaperä on rehevämpää ja mahdollistaa vaateliaan kasvillisuuden esiintymisen. Hankealueella diabaasin esiintyminen kallioperässä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a) aiheuttaa potentiaalin rehevämmän kasvillisuuden esiintymiselle niillä alueilla. Metsätyyppien luokittelussa Simon alue sijaitsee Pohjanmaan Kainuun alueella. Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa Simo kuuluu 3c-alueeseen (keskiboreaalinen, Lapin kolmio). Suokasvillisuuden vyöhykejaossa Perämeren rannikko on Pohjanmaan Kainuun aapasuoaluetta. Simon alueella kangasmaiden talousmetsät ovat pääosin tuoreita puolukkamustikkatyypin (VMT) kankaita sekä kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarjakanervatyypin (ECT) kankaita Simon alueella kangasmaan talousmetsäalueet ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois-Suomen tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita sekä karumpia kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kangasta. Pohjanmaan-Kainuun aapasoille on tyypillistä lyhytkortisten soiden suurempi osuus kuin muualla maassamme. Rannikon tasaisuus suosii laajojen soiden, kuten myös nevojen esiintymistä. Hankealueiden tuntumassa, niiden itäpuolella sijaitsee Keminmaalla laaja ja linnustoltaan edustava Kirvesaavan aapasuoalue, joka osittain kuuluu Natura 2000 alueisiin. 4.2 Tuulivoimapuistoalueiden luonnonolojen yleiskuvaus Tässä kappaleessa on esitelty hankealueittain kasvillisuuden yleiskuvaus, eli metsien kasvillisuustyypit sekä niiden käsittelyaste ja yleiset suotyypit. Lisäksi on esitelty tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen sekä suunnitellun huoltotiestön alueiden kasvillisuutta. Erikseen on poimittu lainsäädännöllä huomioitavat tai muutoin paikallisesti arvokkaat luontokohteet molempien tuulivoimapuistojen alueilta ja kohteet on esitelty kappaleessa Arvokkaaksi poimittujen luontotyyppien osalta on esitetty niiden status luontotyyppien uhanalaisluokituksessa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa hankealue lukeutuu Keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen mukaisesti Etelä-Suomeen (Raunio ym. 2008) Hankealueiden kasvillisuus Metsät Seipimäen hankealueella, kuten myös Tikkalassa, metsät ovat olleet pitkään voimakkaassa talouskäytössä, ja siten ne edustavat suurelta osin varhaisia sukkessiovaiheita eli taimikoita tai nuorten kehitysluokkien metsiä. Myös turvemaiden ojikkojen sekä turvemaapohjaisten korpi- ja rämemuuttumien osuus on molemmilla hankealueilla suuri. Seipimäellä kivennäismaan kasvillisuustyypeissä vaihtelevat kuivahkot mäntyvaltaiset kankaat sekä tuoreet sekapuustoiset kankaat. Hoikkakankaan ja Äijänkankaan alueilla on laajempia kalliopaljastumia, joiden päällä esiintyy kuivempia ja karumpia kasvupaikkatyyppejä. Äijänkankaan luoteispuolella on kiviainesten louhinta-alue. Tikkalan hankealue on Seipimäen tapaan vahvasti metsätalouskäytössä, ja yleisimmät metsätyypit ovat sielläkin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita sekä sekapuustoisia, yleensä kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Metsätalouden tehokkaiden ojitusten ja hakkuiden vuoksi luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä ja korpia on hyvin vähän. Hankealueen itäosassa, Kalliomaan kaakkoispuo-

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 17 (59) lella, on aiemmin hakkuissa säästetty ylispuuna erittäin vanha ja kookas kilpikaarnainen mänty, jonka latvus on poikkeuksellisen laaja (kuva, otsikkosivu osa1). Tikkalan hankealueella on niukasti kalliopaljastumia ja sen myötä potentiaalisia kallioluontokohteita. Kookkaimmat kalliokohteet sijaitsevat pohjoisosassa. Kallioperässä on kuitenkin kapeita diabaasijuonteita, joten alueen moreenimaaperässä on paikoitellen ravinteisen kallioperän vaikutusta, mikä luo olosuhteet vaateliaamman kasvillisuuden esiintymiselle. Suot ja kosteikot Seipimäen hankealueella turvepohjaisia alueita esiintyy etenkin Seipiojan lähivaluma-alueella sekä Keltamaan ja Hoikkakankaan moreeniselänteiden laiteilla. Nämä suot ovat kumminkin suhteellisen pienialaisia. Metsätalouden turvemaiden ojitusten vuoksi hankealueen alkuperäiset laajemmat suoluontokohteet on tehokkaasti käsiteltyjä ja alueella esiintyy runsaasti sekä rämeisiä että korpisia turvemaamuuttumia. Luonnontilaisina tai lähes luonnontilaisina säilyneitä soita on enemmän kuin Tikkalan hankealueella. Merkittävimmät luonnontilaiset suokohteet ovat Hevossuon alueella sekä Hoikkakankaan ja Keltamaan tuntumassa hankealueen länsi- ja itäreunoille. Tikkalan hankealueella on turvemaiden osuus suurempi kuin Seipimäellä, ja ne ovat tällä alueella yleensä myös pinta-alaltaan laajempia. Alueella esiintyy Seipimäen tapaan runsaasti myös turvekankaita sekä räme- ja korpimuuttumia. Aiemmin Tikkalan alueella on sijainnut suuria suoaltaita, joista laajimmat ovat olleen Tikkalanojan itäpuoliset Seipisuo sekä Ylimaansuo Kurikkamaansuon välinen alue. Nykytilassa edustavimmat suot ovat mm. laiteiltaan ojitetut Pirttimaansuon ja Sipojuntinsuon avosuoalueet sekä Saintiensuunojan ja Rajastenojan korpikohteet. Kuva 7. Päätehakkuuala ja säästöhaapoja Tikkalan alueella.

18 18 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 8. Kunnostusojitettua nevarämettä Kalliokummun alueella. 4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot Hankealueelle suunniteltujen voimalapaikkojen olosuhteita tarkastettiin maastoinventointien yhteydessä vuosina 2013 ja Hankkeen voimalapaikat ja huoltotielinjaukset on sijoitettu esisuunnittelun jälkeen siten, että arvokkaat luontokohteet on huomioitu. Voimaloiden rakennuspaikat sijoittuivat tavanomaisen ja usein varsin vahvasti käsitellyn talousmetsän alueille. Inventoinneissa tarkastettiin useita voimalapaikkoja, joista hankkeen edetessä on karsiutunut eri kriteerien perusteella useita haitalliseksi todettuja kohteita. Voimaloiden rakennuspaikat eivät sijoitu arvokkaille luontokohteille, mutta voivat sijoittua niiden läheisyyteen, soiden ja pienvesien valuma-alueille. Hankkeen rakentamisen vaikutuksia todetuille luontokohteille ja lajistolle on käsitelty YVA-selostuksessa. Voimaloita yhdistävän huoltotiestön sijoittuminen, olemassa olevan tiestön parantaminen ja uuden tiestön rakentaminen on esitetty kartoilla YVA-selostuksen yhteydessä. Lisäksi voimalapaikat, huoltotiestö ja sähköasemat suhteessa luontokohteisiin on esitetty tämän raportin kuvassa 9. Tielinjauksista oli maastotöiden aikana tiedossa alustavat sijainnit, ja alueelta poimitut luonnonarvokohteet ovat muuttaneet tiesuunnitelmaa. 4.4 Sähkönsiirtoreittien luontoarvojen yleiskuvaus Hankkeen YVA-menettelyssä tarkasteltiin neljää sähkönsiirtoreittivaihtoehtoa, joista VE D sisältää eteläosallaan kaksi alareittivaihtoehtoa. Reittivaihtoehdot ja niiden alueille sijoittuvat luontokohteet on esitetty kuvassa 17. Taivalkosken sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VEA sijoittuu hankealuerajauksen ulkopuolella alkuosaltaan Raasakka Isohaara 110 kv voimajohdon rinnalle, sen eteläpuolelle. Reittivaihtoehto ylittää Viantienjoen talousmetsätaimikoiden sekä pienen peltoaukean kohdalla. VEA sivuaa Järvelän yksityistä luonnonsuojelualuetta (YSA207831) noin metriä sen pohjoispuolelta. Leipiön alueelta reitti suuntautuu Tuuliwatin hankkeessa suunnitellun ilmajohdon rinnalle, missä se ylittää laiteiltaan runsaasti ojitetun Iso-Leipiön karun avosuoalueen ja edelleen muutaman pienemmän ja alueellisesti yleisen puustoisen nevarä-

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 19 (59) meen. Johtoreitti ylittää Koivuojan ennen liittymistään Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohdon rinnalla Hirvimaan alueella. Johtoreitti sijoittuu 400 kv voimajohdon länsipuolelle ja ylittää pääasiassa hyvin runsaasti ojitettuja entisiä suoalueita, jotka edustavat nykyisin rämemuuttumia. Karhumaansuo ja Tukkilanjänkä ovat reitin eteläosan suoalueista luonnontilaisimmat ja voimajohto sijoittuu niiden laiteille, joilla esiintyvät suotyypit ovat pääosin muuttumia tai turvekankaita. Pohjoisessa, Niivinmaan ja Putoustenahon alueilla, edustavimmat luonnontilaiset osat soista ovat rehevän lettoisia ja niillä esiintyy lettolajistoa. Helkusenvaaran alueella johtoreitin läheisyyteen sijoittuu lehtomaista kangasta ja lehtoa, jossa esiintyy vaateliaampaa kasvilajistoa. Muutoin reitin metsät ovat tavanomaista kuivahkon ja tuoreen kankaan talousmetsää. Sähkönsiirtoreitti VEB suuntautuu Tikkalan alueelta Leipiön sähköaseman kautta Hirvimaan kankalle suunnitellulle uudelle 110/400 kv sähköasemalle. Reitti sijoittuu edellä kuvatulle alueelle, mutta ei jatku enää Keminmaa Pikkarala 400 kv johdon rinnalla kohti pohjoista. Kittilänjärven sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VEC ylittää hankealueen ulkopuolella muutamia osin luonnontilaisia soita sekä Iso-Ruonaojan virtaveden, jonka luonnontilaa on muutettu oikaisemalla ja johtamalla siihen ojitusvesiä reitin ylityskohdassa. Reitille sijoittuvien soiden osalta laajimpia ovat Matinaavan pohjoisosat sekä Musta-aavan Natura-alueen eteläpuoliset suot. Reittivaihtoehto kiertää Musta-aavan Natura-alueen sen eteläpuolelta. Metsäluonnon osalta reittivaihtoehto sijoittuu tyypilliseen talousmetsään; pääosin sekapuustoisten tuoreiden kangasmaiden alueelle. Taivalkosken sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VED sijoittuu Tikkalan hankealueen pohjoispuolella uuteen johtokäytävään ja sillä on kaksi alavaihtoehtoa (VED-1 ja VED-2). VED-1 reitin tarkastelualueelle sijoittuva ainut suoluontokohde sijoittuu Simon ja Kemin kuntien rajalle, jossa on karu luonnontilainen pieni lyhytkorsineva. VED-2 vaihtoehto sijoittuu Kalliokummun alueella rimpilettojen läheisyyteen, mutta sivuaa edustavimmat letot ja sijoittuu kunnostusojitettujen lettorämeiden alueille. Johtoreitin läheisyyteen sijoittuu Alimmainen Vähäjärvi, mutta ei muita arvokkaita pienvesiä. Molempien VED reittivaihtoehtojen metsäiset osat ovat varsin vahvasti käsiteltyjä ja keskimäärin nuoria kasvatusmetsiä. Sähkönsiirtoreitti VED jatkuu alavaihtoehtojen jälkeen 400 kv voimalinjan rinnalla Taivalkosken asemalle ja sisältää aiemmin VEA:n kohdalla mainitut luontoarvot. 4.5 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueiden luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Seipimäen ja Tikkalan hankealueet sijoittuvat Keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä- Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne

20 20 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet (LSL 49 ) Kansallisten lakien mukaiset kohteet Seipimäen ja Tikkalan hankealueilla tai tarkastelluilla vaihtoehtoisilla sähkönsiirtoreiteillä ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Hankealueen arvokkaat luontokohteet ovat pääasiassa metsälain 10 :n mukaisia soita, lehtoja, kallioalueita ja pienvesien välittömiä lähiympäristöjä. Metsälain erityisen tärkeinä elinympäristöinä Tikkalan hankealueella esiintyy pienvesistöjen lähiympäristöjä, lehtokorpia, aitokorpia sekä lähes luonnontilaisia yhdistelmätyypin vähäpuustoisia soita, joista osa on rehevyystasoltaan meso-eutrofisia lettoja. Seipimäen hankealueella vastaavat kohteet ovat karuja yhdistelmätyypin soita sekä pienialaisia runsaslahopuustoisia aitokorpia. Vesilain 2 luvun 11 :n määritelmän mukaisia virtavesiä (norot) alueelle ei sijoitu, sillä luontokohteiksi poimitut purouomat eli uomaltaan luonnontilaiset ojat ovat kohtalaisen suuria ja edustavimmilta osiltaan lähinnä luonnontilaisen kaltaisia ja suurelta osin metsätaloustoimissa oikaistuja. Lähinnä vesilain 2 luvun 11 :n mukaisina kohteina Tikkalan alueella esiintyy kaksi metsätaloustoimissa ympäriltään käsiteltyä lähteikköä Ohenojanjängän koillis- ja lounaisosissa Muut arvokkaat kohteet Arvokkaiksi luontokohteiksi poimittiin lahopuustoisia kangasmetsäkuvioita sekä puustoltaan edustavampia korpia, joilla on luonnon monimuotoisuutta lisäävää arvoa Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus Kokonaisuutena hankealueet ovat varsin voimakkaasti käsiteltyjä, alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja miltei kaikki alueen rämeistä ja korvista on ojitettu. Hankealueiden ja sähkönsiirtoreittien arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Arvokkaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu, jotta niiden paikantaminen kartalla on helpompaa. Luontokohteet on esitetty liitekartoilla 1 3

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet 21 (59) Kuva 9. Arvokkaat luontokohteet suhteessa hankkeen rakentamisalueisiin Seipimäen hankealue Äijänkangas N (luontokohde 1) Niukkapuustoinen ojittamaton suo, jolla esiintyy mineratrofista, rahkaista lyhytkorsirämettä ja suon laiteilla pallosararämettä ja sararämettä. Eteläosassa on hiukan nevarämettä, jonka kenttäkerroksen hallitsevana suursarana esiintyy jouhisara. Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä Pallosararämeet ja sararämeet ovat vaarantuneita (VU).

22 22 (59) Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Keltamaa SW (luontokohde 2) Puustoinen ojittamaton suo, joka on pääasiassa oligotrofista, rahkaista tupasvillarämettä. Suota luonnehtivat tupasvillan ohella runsaat mätäspinnat. Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Seipioja (luontokohde 3) Luontokohde edustaa lehtokorpea ja lehtoa Seipiojan varrella. Puustoltaan alue on uudistuskypsää kuusivaltaista metsää, jossa on runsaasti myös koivua. Kohteella kapeina kaistaleina lehtoa ja lehtokorpea, joiden lajistoa ovat mm. korpi-imarre, ojakellukka, mesiangervo, huopaohdake, suokeltto, oravanmarja, käenkaali, lillukka, metsätähti, sudenmarja ja nuokkuhelmikkä. Puron varrella on myös ruohokangaskorpea ja hieman ruohoheinäkorpea. Kohteen eteläosassa lähellä metsäautotietä esiintyy tuoretta kangasta. Rajatulla osuudella Seipiojan uoma on luonnontilaisen kaltainen purouoma. Havumetsävyöhykkeen turve- ja kangasmaiden purot ovat luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneita (VU) ja puron välitön lähiympäristö sekä lehdot ja rehevät korvet lukeutuvat metsälain 10 mukaisiin monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lehtokorvet, ruohokangaskorvet ja ruoho- ja heinäkorvet on luokiteltu luontotyyppeinä erittäin uhanalaisiksi (EN), tuoreet keskiravinteiset lehdot vaarantuneiksi (VU). Hevossuo (luontokohde 4) Vähäpuustoinen ojittamaton Hevossuo sijaitsee Seipimäen länsireunalla ja osittain rajauksen ulkopuolella. Luontokohde on Seipimäen hankealueen laajin luonnontilaisena säilynyt suokohde. Pohjoisosassa vallitsee rahkaräme, ja etelää kohden siirryttäessä suo on lyhytkorsirämettä ja lyhytkorsinevaa. Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet, minerotrofiset lyhytkorsinevat ja sararämeet ovat vaarantuneita (VU). Hoikkakangas W (luontokohde 5) Ojittamaton suo. Reunoilla on kangasrämettä ja rahkarämettä, joka vaihettuu pallosararämeeksi. Eteläreunassa on rahkaista pallosararämettä ja sekapuustoista pallosarakorpirämettä. Puuttomassa nevaosassa esiintyy mesotrofista, ruohoista saranevaa, jolla kasvaa mm. keräpäärahkasammalta ja runsaasti järvikortetta. Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä pallosararämeet, korpirämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU). Hoikkakangas (luontokohde 6) Hankealueen luoteisrajalla on säästynyt pienialainen, yli 200 vuotta vanha kallioinen männikkö. Kohteesta löytyy melko järeitäkin eläviä puita, sekä kuolleita pysty- ja maapuita. Eräillä rungoilla näkyy 1800-luvulla kirveellä tehtyjä pilkkoja. Kohteella esiintyy silmälläpidettävää (NT) kanadanluppoa. Puustoltaan edustava kallioluontokohde voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin kalliot, kivikot ja louhikot.