Kuhmon Romuvaaran luontoselvitys 1 997

Työ r a p o r t t i 9 7-6 5 Kuhmon Romuvaaran luontoselvitys 1 997 Mikko Siitonen Pertti Ranta Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Joulukuu 1997 POSlVA OY Mikonkatu 15 A, FIN-001 00 HELSINKI, FINLAND Tel. +358-9-2280 30 Fax +358-9-2280 3719

Työ r a p o r t t i 9 7-6 5 Kuhmon Romuvaaran luontoselvitys 1 997 Mikko Siitonen Pertti Ranta Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Joulukuu 1997

TEKIJÄORGANISAATIO: TILAAJA: TILAUSNUMERO: TILAAJAN YHDYSHENKILÖ: KONSULTIN YHDYSHENKILÖ: TYÖRAPORTTI: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Hitsaajankatu 1 00810 HELSINKI POSIVAOy Mikonkatu 15 A 00100 HELSINKI 9598/97ffiMO Dl Antti Ikonen Mikko Siitonen 97-65 Kuhmon Remuvaaran luontoselvitys 1997 TEKIJÄT: VASTUUHENKILÖT: Mikko Siitonen Pertti Ranta Mikko Siitonen, Pertti Ranta

Posivan työraporteissa käsitellään käynnissä olevaa tai keskeneräistä työtä. Esitetyt tulokset ovat alustavia. Raportissa esitetyt johtopäätökset ja näkökannat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Posiva Oy:n kantaa.

TIIVISTELMÄ KUHMON ROMUVAARAN LUONTOSELVITYS Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa vuoden 1997lopussa aloitettavassa YVA-menettelyssä tarvittavat taustatiedot tutkimusalueen luonnonarvoista. Näiden tietojen avulla loppusijoituslaitos pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan siten, että alueelle tunnusomaiset lajit ja elinympäristöt säilyvät monipuolisina. Tutkimusalueen pinta-ala on 17,75 km 2 Alue jaettiin 500 x 500 metrin ruuduiksi, jotka käytiin systemaattisesti läpi. Vuonna 1997 kartoitettiin putkilokasvilajisto, rakennetekijät ja biotoopit. Lisäksi kerättiin tietoja tutkimusalueen sammal- jajäkälälajistosta, virkistyskäytöstä ja maisemallisista arvoista. Erillinen linnustosel vitys tehtiin keväällä 1997. Aineiston käsittely perustui valinta-algoritmeihin ja paikkatietoanalyysiin. Analyysien perusteella ruudut arvotett1in sen mukaan, mikä on niiden merkitys tutkimusalueen lajistollisen ja biotooppitason monimuotoisuuden kannalta. Tulosten pohjalta määriteltiin biodiversiteetin kannalta arvokkain ruutuyhdistelmä, johon sisältyy tutkimusalueen kasvilajista ja biotaoppi vaihtelu. Lisäksi rajattiin ja kuvailtiin arvokkaat pienkohteet ja laajemmat ekologiset aluekokonaisuudet Kuhmon Romuvaaran maasto edustaa tyypillistä Itä-Kainuun metsä- ja suoluontoa. Tutkimusalueen luontoa vallitsevat nuoret mäntyvaltaiset talousmetsät sekä ojitetutja luonnontilaiset rämeetja nevat. Lisäksi tutkimusalueelia on useitaluhtaisiatai lehtoisia purokäytäviä, pieniä lampia, keskiravinteisia ja lähteisiä soita, harjumaastoa sekä pari kilometriä Kalliojärven rantaviivaa. Metsätieverkkoa lukuun ottamatta kulttuuriympäristöjä esiintyy hyvin vähän. Tutkimusalueella ei tavattu valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja. Kainuussa uhanalaisia lajeja tavattiin kaksi. Lisäksi tutkimusalueelta löytyi joukko harvinaisia, vaatehaita tai muuten huomionarvoisia kasvi- ja sienilajeja. Erityisesti rehevien kosteikkojen lajista oli merkittävää. Tutkimusalueelta rajattiin lukuisia arvokkaita luontokohteita, lettomaisia soita ja puronvarsien kosteikkoja. Luontokohteiden ympärille rajattiin viisi arvokasta luontoaluekokonaisuutta, joista merkittävin on Särkän harjumuodostumaan liittyvä kosteikko- ja metsämaasto. Avainsanat kasvit, biotoopit, uhanalaiset lajit, arvokkaat elinympäristö!, virkistyskäyttö, ekologia, luontovaikutukset, YVA

ABSTRACT THE NATURE INVENTORY IN ROMUVAARA (KUHMO TOWN, NORTH-EAST FINLAND) IN 1997 The aim of the project is to carry out the basic information for environmental impact assessment, which started in 1997. The main goal ofthe project is to mitigate or prevent the harmful impacts of the construction and maintenance of final repository of the nuclear waste for the nature values and recreational use in the study area. The study area cover 17,75 km 2 forests and mires. The botanical and ecological inventories consist of combination of systematic grid mapping and identification and location the small areas with conservation value. The research included systematic inventories of vascular plants, biotopes and selected environmental factors. Some information concerning, mosses, lichens, polypores and recreational profits were also obtained. Various applications of reserve selection algorithms were used as a tool for analysing the data base. As a result of the analysis, every grid unit was calssified according to the importance for biodiversity in level of the study area. After that, ecological priority areas were identified. The selected areas represent the highest diversity of vascular plants and biotopes in the study area. The key biotopes and other areas with high conservation value were demarcated. The landscape of the Romuvaara area is characterized by commercial pine forests, partly drainaged bogs and swamps. Eskers, herb-rich and temporary flooded brook corridors, lakes and ponds, nutrient rich springs as well as mires are also common. The culturallandscapes virtually absend, except the forest road network. No populations of nationally endangered species were found in the study area. Of the provincially threatened species, two vascular plants in need for monitoring were detected. Moreover, numerous rare or otherwise notable vascular plants, mosses and polypores were observed. Particularly the flora of nutrient rich wetlands is rich. Many small areas with high conservation value were identified and located, expecially nutrient rich swamps and sprins or brook corridors. Five larger areas with high biological value were formed as a result of the combination of the small areas. Themost important larger area includes thesärkkä esker and the wetlands in its vicinity. Keywords Plants, biotopes, threatened species, key biotopes, recreational use, ecology, nature impacts, EIA

5 SISÄLTÖ: Tiivistel mä Abstract Esipuhe 6 1. TUTKIMUSALUEEN YLEISKUVAUS 6 1.1. Sijainti ja laajuus 6 1.2. Maaston muodot, maaperä ja kallioperä 8 1.3. Luontotyypit 9 1.3.1. Metsät 9 1.3.2. Suot 11 1.3.3. Pienvedet ja Kalliojärvi 16 1.3.4. Rakennettu ympäristö ja muut kulttuuriympäristöt 17 2. MENETELMÄT 20 2.1. Olemassa olevan tiedon keruu 20 2.2. Ruutukartoitus 20 2.3. Biotooppikartoitus 20 2.4. Alueiden arvottaminen 21 3. TULOKSET 23 3.1. Ruutukartoitus 23 3.1.1. Lehtomaiset metsät 23 3.1.2. Lenomaiset suot ja lähteiköt 23 3.1.3. Rehevät luhdat 23 3.1.4. Lajistollinen ja biotooppien monimuotoisuus 23 3.1.5. Rakennetekijöiden monimuotoisuus 23 3.1.6. Arvokkain ruutuyhdistelmä 23 3.2. Pienkohteet ja merkittävät aluekokonaisuudet 31 3.2.1. Paikallisesti arvokkaat pienkohteet 31 3.2.2. Merkittävät aluekokonaisuudet 33 3.2.3. Virkistyskäyttö 34 4. TULOSTEN ARVIOINTI 38 4.1. Yleistä 38 4.1.1. Tutkimusalueen lajistollinen merkitys 38 4.1.2. Luontokohteiden merkitys 38 4.1.3. Kokonaisarvia tutkimusalueen merkityksestä 39 4.2. Suunnitellun laitosalueen vaikutukset pienkohteisiin ja lajistoon 39 4.2.1. Vaikutukset lajistoon 39 4.2.2. Vaikutukset yksittäisiin luontokohteisiin 39 4.2.3. Vaikutukset merkittäviin aluekokonaisuuksiin sekä aluetason vaikutukset tutkimusaluealla ja sen ympäristössä 39 4.2.4. Minimiruutuyhdistelmän merkityksen tulkintaa 40 KIRJALLISUUS 40 LIITE 1. LIITE 2. LIITE 3 MAASTOTALLENNUSKAAVAKE KUHMON TUTKIMUSALUEEN PUTKILOKASVILAJISTO SUUNNISTUSKILPAILUN LUONTOVAIKUTUSTEN SEURANTA KUHMON ROMUVAARAN ALUEELLA 42 54 59

6 ESIPUHE Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta on tutkittu Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. Loppusijoituksesta ja siihen liittyvistä tutkimuksista vastaa Imatran Voima Oy:nja Teollisuuden Voima Oy:n omistama Posiva Oy. Tällä hetkellä tutkimuksen kohteena on neljä sijoituspaikka vaihtoehtoa, joista lopulliseksi sijoitusalueeksi valitaan yksi. Osana alueiden valintaprosessia suoritetaan lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA),johon sisältyy myös loppusijoituksen luontovaikutusten arviointi. Tätä varten eri loppusijoituspaikkaehdokkaiden luontoarvot kartoitettiin vuosina 1996-1997. Luontotutkimuksiin sisältyvät kasvillisuus- ja elinympäristöinventoinnit sekä niihin liittyvät virkistyskäyttöselvitykset teki Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Posiva Oy:n toimeksiannosta. Linnustatutkimukset teetettiin Suomen BirdLife ry:ssä. Mahdollisia loppusijoitusalueita ovat Eurajoen Olkiluoto, Kuhmon Romuvaara, Loviisan Hästholmenja Äänekosken Kivetty. Luontotutkimukset aloitettiin vuonna 1996, jolloin inventoitiin Kivetyn alueen kasvillisuus ja biotoopit sekä pikkunisäkäslajisto. Keväällä 1997 kartoitettiin kaikkien tutkimusalueiden linnusto. Vuoden 1997 aikana tehtiin kasvillisuus- ja biotooppi-inventoinnit Eurajoen, Kuhmon ja Loviisan tutkimusalueilla. Kasvillisuus- ja biotooppitutkimuksetjulkaistaan kultakin tutkimusalueelta omana tutkimusraporttina. Linn~stotutkimuksen tulokset julkaistaan yhtenä, kaikki tutkimusalueet kattavana raporttina. Kasvillisuus- ja biotooppiraportteihin sisältyy tietoa tutkimusalueiden arvokkaista luontokohteista, niiden suojelutarpeista sekä alustavia arvioita luontoon kohdistuvista vaikutuksista. Raporteissa on myös aineistoa tutkimusalueiden eläimistöstä, kääpälajistosta, jäkälistä ja sammalista, vaikka näitä eliöryhmiä ei inventoitu systemaattisesti. Raportteihin sisältyy yleispiirteistä tietoa alueiden virkistyskäytöstä ja maisemallisista arvoista. Romuvaaran kasvillisuus- ja biotooppitutkimuksen tekivät tutkijat Mikko Siitonen ja Pertti Ranta Metsätähti Oy:stä. Aineiston käsittelyyn ja raportointiin on lisäksi osallistunut Seppo Mäkinen ja Antti Tanskanen. Posiva Oy:ssä työtä on valvonut Dl Antti Ikonen. 1. TUTKIMUSALUEEN YLEISKUVAUS 1.1. Sijainti ja laajuus Tutkimusalue sijaitsee Kainuussa, Kuhmon kunnan pohjoisosassa. Kasvimaantieteellisesti tutkimusalue sijoittuu keskiboreaalisen vyöhykkeen eteläosaan (kuva 1 ). Suotyyppien levinneisyyskartalla tutkimusalue osuu Kainuun aapasoiden alueelle. Tutkimusalueen ilmasto on Suomen oloissa mantereinenja talvet ovat lumisia. Tutkimusalue käsittää likimain nelikulmaisen alueen (noin 4 x 4,5 km), jonka kokonaispinta-ala on 17,75 km 2 Tästä noin 0,8 km 2 on vesialueita, pääasiassa Kalliojärven lahtia. Varsinainen vesiluonto ei ollut mukana tutkimuksessa. Tutkimusalue on melkein kauttaaltaan metsää ja suota; vakituista asutusta tai viljeltyä peltoa ei ole lainkaan. Alue on lähes kokonaan valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Pieniä yksityismaiden palstoja on mm. jokivarsissaja tutkimusalueen länsireunan entisillä suopelloilla.

641 644 _M YMPARISTOTUTKIMUS OY _ t:tsätähti Kuva

8 1.2. Maastonmuodot, maaperä ja kallioperä Suurin osa tutkimusalueesta on melko loivapiirteistä tai miltei tasaista maastoa. Tutkimusalueen länsi-, itä- ja pohjoisosia hallitsevat laajojen soiden ympäröimät matalat ja loivapiirteiset kallioytimiset moreeniselänteet. Avokallioita on näkyvissä vain vähän. Myllysuon eteläpuolinen selänne ja Sarvikangas ovat tyypillisiä moreenista muodostuneita drumliineita eli luode-kaakko -suuntaisia mäkiä (vaaroja). Etelässä tutkimusaluetta sivuaa itä-länsisuuntainen jäätikön sulamisvesien synnyttämämuodostuma (Särkkä), johon sisältyy huomattava pitkittäisharju, deltamuodostumia sekä säännöllisen muotoisia harjukuoppia eli suppia. Harju kohoaa enimmillään noin 20 metriä ympäristön soita ja lampia korkeammalle. Suurimmat supat ovat noin 15 metrin syvyisiä. Tutkimusalueen kaakkoiskulmassa on harjuun liittyvä Latvakankaan del ta. Harjumuodostumaon monin paikoinjyrkkäpiirteinenja sen maisemallinen merkitys on huomattava. Maisemallista arvoa korostaa lakea verhoava vanha mäntymetsä ja lukuisat kelot (kuva 2). Tutkimusalueen keskiosassa maisemaa hallitsee Romuvaaran laaja kalliomäki, joka kohoaa noin 30 metriä ympäristön suomaastoa ylemmäksi. Romuvaaralla maaperä on ohut ja kalliopaljastumia esiintyy runsaasti. Laen maisema on pieni piirteistä: alueella on runsaasti pieniä soita ja kalliokumpareita. Romuvaaran erityispiirre on kallioperässä esiintyvät diabaasijuonet, joiden vaikutus näkyy myös kasvillisuuden suhteellisena rehevyytenä vaaran pohjoisrinteillä. Turvemaiden osuus tutkimusalueen pinta-alasta on noin 25 %. Pohjoisessa tutkimusalue rajautuu Kalliojärveen. Rantaviiva on pääosin louhikkoinen tai kallioinen, mutta myös turverantoja esiintyy yleisesti. Kuva 2. Iso kelo Romuvaaran länsirinteellä.

9 1.3. Luontotyypit 1.3.1. Metsät Puustorakenne Metsäkuvaa hallitsevat varttuneet taimikot ja nuoret kasvatusmetsät, jotka lähes kauttaaltaan ovat mäntyvaltaisia. Nuoria kuusi- ja lehtipuuvaltaisia metsiä näkee eniten Romuvaaran suhteellisen rehevillä pohjoisrinteillä. Tiheitä nuoria koivumetsiä tapaa lisäksi Myllyjoen varsilta ja paikoin muidenkin purojen reunamilta, sekä tutkimusalueen luoteisosassa järven rannoilla. Purovarsien metsissä kasvaa yleisesti myös harmaaleppää ja haapaa. Laajoilla alueilla puustoa on kuollut tulvien seurauksena. Tällaisia koivupökkelöiden ja mäntykelojen luonnehtimia lahopuutihentymiä näkee mm. ruutujen 61 ja 69 alueella Myllyjoen keskijuoksulla. Niiden biologinen merkitys on suuri erityisesti hyönteisten ja linnuston kannalta. Vanhoja metsiä on säilynyt vain vähän. Huomattavin vanhanmetsän alue on Särkän lakiosissa kasvava mäntymetsä (kuva 3) ja Niittylampeen laskevan purolaakson kuusivaltainen sekametsä. Tutkimusalueen pohjoisosien kankailla kasvaa paikoin melko vanhaa mäntymetsää, mutta näitä alueita on hakattu laajalti parin viime vuoden aikana. Soiden puustoiset osat ovat melkein kauttaaltaan mäntyä kasvavia isovarpurämeitä. Luhtaisilla alueilla, korvissa ja hylätyillä suopelloilla kasvaa lisäksi hieskoivikoita. Kuivahkot ja kuivat kankaat Vallitseva metsätyyppi tutkimusalueelia on kuiva ja kuivahko kangas. Alueella tavataan lähinnä variksenmarja-puolukka tyyppiä (EVT). Näiden metsien valtapuu on aina mänty. Nimilajien ohella näissä metsissä kasvaa paikoin mm. kissankäpälää (Antennaria dioica), keltaliekoa (Diphasiastrum complanatum), nuokkutalvikkia ( Orthilia secunda) jakatinliekoa(lycopodium clavatum). Varsinkin tutkimusalueen pohjoisosassa on myös kanervavaltaisia kankaita. Kuva 3. Karua kalliomaastoa Geopolun lähistöllä.

10 Tuoreet kankaat Lähinnä mustikkatyypin metsiä esiintyy soiden reunamilla mäkien alarinteillä. Laajimmat tuoreet kankaat löytyvät Romuvaaran rinteiltä ja tutkimusalueen luoteiskulmasta. Särkän pohjoisrinteellä tapaa variksenmarja-mustikka tyypin (EMT) kasvillisuutta. Tuoreiden kankaiden lajistossa esiintyy yleisesti mm. oravanmarjaa(maianthemum bifolium), metsätähteä (Trientalis europea), kellotalvikkia, kangasmaitikkaa ( Melampyrum pratense) ja nuokkutalvikkia, sekäjoskus runsaasti yövilkkaa (Goodyera repens), lillukkaa ( Rubus saxatilis) tai kieloa ( Convallaria majalis). Lehtomaiset metsät ja lehdot Yleisilmeeltään karulla tutkimusalueelia lehtomaiset metsät ovat hyvin pienialaisia. Huomattavimpia kohteita ovat Myllyjoen varren lehdot, Romuvaaran pohjoisrinteen lehtomaiset kankaat ja Kalliojärven paikoin lehtomaiset rantametsät Näiden metsien luonteenomaista lajistoa ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), sarjakeltano (Hieracium umbellatum), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), ruohokanukka ( Cornus suecica), lillukka ja metsäorvokki (Viola riviniana). Kasvillisuudeltaan rehevimpiäkohteita ovat Myllyjokivarren koskipaikkojen ympäristöt (kuva 4). Parhaissa lehdoissa näkee hiirenporrasta(athyriumfilix-femina), korpi-imarretta (Thelypteris phegopteris), suokelttoa(crepis paludosa), tesmaa(milium effusum), sudenmarjaa (Paris quadrifolia) ja mustaherukkaa ( Ribes nigrum). Varsinkin puronvarsissa kasvaa kuusikonjoukossa usein harmaaleppää, koivua, raitaaja haapaa. Rehevimmillä paikoilla erityisesti koskien partailla esiintyy myös tuomeaja halavaa. Tuomi kasvaa tutkimusalueelia vain pensasmaisena, mutta harmaaleppä muodostaa paikoin komeita metsiköitä. Kuva 4. Myllyjokivarren rehevää rantametsää.

11 1.3.2. Suot Yleistä Tutkimusalueen pinta-alasta on suota noin 25 %. Tästä yli puolet on ojitettu, mutta ojitusten vaikutus on monin paikoin jäänyt vähäiseksi. Esimerkiksi Räkkämäsuolla ja Myllyjoen ympäristön laajoilla soilla tapaa edelleen varsin luonnontilaisen kaltaisia alueita myös ojitetuilla paikoilla. Ojitukset ovat kohdistuneet lähinnä puustoisiin rämeisiin. Avosuot ja pääosin myös lenomaiset suot on jätetty ojittamatta. Siten kuivatusten vaikutus tutkimusalueen suoluontoon ja varsinkin suomaisemaan on ollut pienempi, kuin ojitusprosenteista voisi päätellä. Peruskartalla näkyvä ojitustilanne ei aivan vastaa todellisuutta, vaan esimerkiksi Särkkäpuron ympäristön suot ovat ojittamattomia. Tutkimusalueen laajimmat luonnontilaiset suokompleksit sijoittuvat Särkältä Räkkämäaholle yltävälle vyöhykkeelle Romuvaaran länsipuolella. Etelässä Särkänalussuo muodostaa maisemallisesti kiinnostavan pienipiirteisen avosoiden, rämeiden ja kangasmaiden mosaiikin harjumaaston ja Romuvaaran väliin. Suotyypit ovat pääosin hyvin karuja lyhytkorsinevoja tai isovarpurämeitä (kuva 5 ). Heti Romuvaaran länsipuolella avautuu laaja, nimetön suomaasto. Sitä luonnehtivat karut tai lievästi ravinteiset nevat ja rämeet, sekä karut kangasmaasaarekkeet. Romuvaaran luoteispuolella on kasvillisuudeltaan merkittävä suoalue, jossa esiintyy keskiravinteisia nevoja. Pohjoisempana Pikku-Räkkämä on hyvin säilynyt nevojen ja isovarpurämeiden vallitsema suoalue. Tutkimusalueen itäosan huomattavin suokohde on pääosin nevoista koostuva Myllysuo (kuva 6), jonka eteläreunassa on leveä ruohoisten korpisoiden vyöhyke. Vaikka tutkimusalue sijaitsee Kainuun aapasoiden alueella, eivät tyypilliset aapasuokompleksit ole erityisen hyvin kehittyneitä. Tutkimusalueella eniten aapasuon kaltainen kohde on Myllysuo. Kuva 5. Karua lyhytkortista nevaa Särkänalussuolla Geopolun varrella.

12 Kuva 6. Myllysuo; etualalla lyhytkorsinevaa ja varsinaista saranevaa. Nevat Pääosa tutkimusalueen avosoista on karu ja lyhytkortisia nevoja tai hieman ravinteisempia kalvakkanevoja. Nevojen valtalajeina kasvavat yleensä vetisillä rimpipinnoilla mutasara (Carex limosa), leväkkö (Scheuzeria palustris), suokukka (Andromeda polifolia) ja usein myös tupasluikka (Trichophorum cespitosum) tai tupasvilla ( Eriophorum vaginatum). Mätäspintoja elijänteitä luonnehtivat rämelajit Tyypillisiäjänne-rimpirakenteen luonnehtimia nevoja on tutkimusalueelia kaikkien suurehkojen soiden keskiosissa, edustavimpina ehkä Myllysuon keskiosissa. Saranevoja esiintyy lampien reunamilla, purojen tulva-alueilla, harjun reunamillaja ravinteisissa juoteissalaajempien suoalueiden keskellä. Huomattavia saranevoja tapaa Romuvaaran pohjoispuolisilla soilla, Särkän eteläpuolisissa suolahdekkeissaja Niittyjoen ympäristössä. Saranevojen valtalaji on yleensä pullosara ( Carex rostrata) tai jouhisara ( Carex lasiocarpa). Varsinkin tulvaveden vaikuttamilla paikoilla saranevat ovat tyypillisesti ruohoisia, jolloin kasvilajistossa esiintyy runsaasti raatetta, kurjenjalkaa ( Potentilla palustris ), terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), harmaasaraa (Carex canescens), jokapaikansaraa ( Carex nigra ssp. juncella) ja luhtavillaa ( Eriophorum angustifolium). Mustavetisenlammen länsipuolella on ruohoinen saraneva, jonka valtalajina kasvaa jouhisara. Tällä suolla esiintyy myös mesotrofisia piirteitä. Rämeet Karujen nevojen ohella tutkimusalueen suoluontoa hallitsevat rämeet. Yleisin tyyppi on isovarpuräme. Varsinkin tutkimusalueen luoteisosan soilla (Räkkämä- ja Pikku-Räkkämä) varvikon valtalaji on usein vaivaiskoivu. Muuten valtalajeinakasvavatjuolukka(vaccinium

13 uliginosum), vaivero ( Chamaedaphne calyculata), rahkasara ( Carex pauciflora), variksenmarja ( Empetrum nigrum), iso- ja pikkukarpalo (Vaccinium oxycoccus ja V. microcarpum) ja muurain (Rubus chamaemorus). Suopursu (Rhododendron tomentosum) ja kanerva(calluna vulgaris) ovat suhteellisen vähävaltaisia. Isovarpurämeiden ohella tutkimusalueelia tapaa tupasvillan vallitsemia tupasvillarämeitäja soiden reunoilla pallosaran ( Carex globularis) luonnehtimia korpiräme itä. Korvet Korpikasvillisuus on tutkimusalueelia vähä valtaista. Ravinteisempien soiden reunamilla näkee kapeita korpireunuksia, esimerkiksi Romuvaaran ympäristössä, Myllysuon etelälaidoilla ja tutkimusalueen luoteiskulman soilla. Yleisimpiä ovat muurainkorvet, mutta myös metsäkorte- ja mustikkakorpia tapaa usein. Korvissa kasvaa tavallisesti runsaasti tähtisaraa ( Carex echinata), pallosaraa, metsäkortetta ja harmaasaraa. Rehevämpiä ruohoisia korpia esiintyy lähinnä purojen reunamillaja Myllysuon eteläreunassa. Ruohoisten korpien lajistossa vallitsevat metsäkorte, kurjen jalka, korpi-imarre, harmaasara, korpikastikka, terttualpi, peltokorte (Equisetum arvense), metsäalvejuurija raate. Usein näissä korvissa kasvaa runsaasti maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata) ja herttakaksikkoa (Listera cordata). Rantaluhdat ja tulvaniityt Purojen ja järvien tulvamaille on syntynyt reheviä Iuhtaisia vyöhykkeitä, joiden kasvillisuus on monipuolista. Laajimmat luhtasuot löytyvät Myllypuron varsilta, missä useimmat luhdat ovat puustoisia, valtapuina harmaaleppä ja hieskoivu (kuva 7). Pohjanpajun (Salix lapponum), kiiltopajun (S. phyllicifolia) ja mustuvanpajun (S. myrsinifolia) vallitsemia pensaikkoluhtia on niin ikään runsaasti Myllyjoen ympäristössä, erityisesti Niittylammen lähistöllä ja yleensä puron yläjuoksuilla. Kuva 7. Myllyjokivartta; yläjuoksun tulvametsää.

14 Kuva 8. Myllyjoenvarren yläjuoksu; tulvametsää ja avoimia niittyjä. Luhtametsien valtalajistoon kuuluvat viitakastikka (Calamagrostis canescens), korpikastikka ( C. purpurea), jokapaikansara ( Carex nigra ssp. juncella), mesiangervo ( Filipendula uimaria), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), rantanurmikka (Poa palustris), kurjen jalka, suo-orvokki (Viola palustris), korpiorvokki (Viola epipsila) ja mesimarja (Rubus arcticus). Osa puronvarsien tulva-alueista on avoimia niittyjä (kuva 8). Niiden määrä kasvoi 1700- luvulta lähtien luonnonniittytalouden seurauksena, kun puronvarsia tulvitettiin tammipatojen avulla ns. paisuntaniittyinä. Luonnonniittyjen käyttö jatkui usein 1950-luvulle asti ja säännöllinen niitto piti puronvarret avoimina. Tutkimusalueella paisuntaniittyjä on ollut ainakin Niittyjoenja Pienijoen varsilla. Lisäksi Myllylahden rantaniittyjä on ilmeisesti ainakin ajoittain niitetty. Nykyisin avoimia tulvaniittyjä näkee eniten Pienijoen suupuolen ympäristössä. Sen sijaan Niittyjoen varsilla niityt ovat suureksi osaksi pensoittuneet tai metsittyneet. Laajimmat avoniityt ovat säilyneet Hurstipuron liittymiskohdan ympäristössä ja lähelläjoen suuta alajuoksulla. Avoniittyjen kasvilajista on suunnilleen samaa kuin kuin metsä- ja pensaikkoluhdissa, mutta lajisuhteet poikkeavat niistä. Varsinkin mesimarja kasvaa usein hyvin runsaana. Muita purovarsien tulvaniityille luonteenomaisia lajeja ovat mm. rantanurmikka ( Poa palustris ), luhtakuusio ( Pedicularis palustris ), villapääluikka (Trichophorum hudsonianus), pohjanpaju, luhtavilla, viitakastikka, suoputki (Peucedanum palustre), siniheinä (Molinia coerulea) jajouhivihvilä (Juncusfiliformis).

15 Letot ja lähdekorvet Kasvistollisesti tutkimusalueen merkittävimpiä kosteikkoja ovat lähdevaikutteiset letot ja mesotrofiset nevarämeet. Näitä esiintyy tutkimusalueen eteläosassa Särkkäpuron ympäristössä. Särkän harjumuodostuma purkaa pohjavetensä Ukonlammen länsipuolisissa lähteissä harjunsyrjän rinteillä. Välittömästi lähteiden ympäristössä on laaja lähteikkö, johon sisältyy useita lähdepuro ja, laajoja tihkupintoja ja korpimaisia kohteita. Lännempänä Särkkäpuron notkon etelärinteessä on vähävetisempiä lähteitä ja tihkupintoja noin kilometrin matkalla. Lähdevedet keräävän Särkkäpuron ympärillä on mesotrofisia ja meso-eutrofisia nevarämeitä. Varsinaisen lähteikön kohdalle on notkon pohjalle syntynyt Iampi, jonka etelärantoja reunustaa mesotrofinen neva ja pohjoisrantoja ruohoinen saraneva (kuva 9). Ukonlammesta laskevan puron varsilla on rehevää ja osin Iuhtaista ruohokorpea. Nevojen rehevimmissä paikoissa on myös selviä lettopintoja. Niiden pohjakerrosta luonnehtivat vaateliaat sammalet, kuten rassisammal (Paludella sqarrosa), kilpilehväsammal ( Pseudobryum cinclidioides ), kultasammal (Tometyphnum nitens ), lettolierosammal (Scorpidium scorpioides), lettorahkasammal ( Sphagnum teres), heterahkasammal(s. Warnstoifii) ja keräpäärahkasammal (S. subsecundum). Vaateliasta putkilokasvilajistoa edustavat hentosuolake (Triglochin palustre ), mähkä (Selaginella selaginoides), äimäsara ( Carex dioica), juurtosara (C. chordorrhiza), keltasara ( C. flava), hernesara ( C. serotina), villapääluikka, rimpivihvilä(luncus stygius), karhunruoho (Tofieldia pusilla) ja hoikkavilla (Eriophorum gracile). Ruudun 54 alueella kasvaa mesotrofisella saranevalla hieman Kainuussa uhanalaista punakämmekkää ( Dactylorhiza incarnata) ja harvinaista lettovillaa(eriophorum latifolium). Varsinaisessa lähteikössä kasvaa runsaasti vaateliaitamaksasammalia Kuva 9. Lähteikkökasvillisuutta ruudulla 63. sekälähdepinnoille luonteenomaisia lehtisammalia, kuten huurresammalia (Cratoneuron sp.) ja sirppisam-

16 malia (Warnstorfia sp.). Putkilokasvilajistoa luonnehtivat viiukko (Parnassia palustris ), suokeltto, metsäkurjenpolvi, tesma, leskenlehti (Tussilago farfara) ja mesiangervo. Myös Kainuussa uhanalainen vuorolehtihorsma (Epilobium davuricum) kuuluu lähteikön lajistoon. Lähteikköpintoja reunustavat lehtokorvet ja lehtomaiset kangasmetsät, joiden valtalaji on usein metsäkurjenpolvi. Niittylammen etelärannalla on kapea lettomaisen kasvillisuuden vyöhyke rantanevan ja kovan maan rantapaheen välimaastossa. Myös täällä lettomaista kasvillisuutta ruokkii lievä lähteisyys. Vaateliasta kasvilajistoa edustavat keltasara, mähkä, lettovihvilä, vilukko, hirssisara (Carex panicea), juolukkapaju (Salix myrtilloides) ja harvinainen nuijasara (Carex buxbaumii). Rantanevalla kasvaa hyvin runsaasti pitkälehtikihokkia. 1.3.3. Pienvedet ja Kalliojärvi Purot Runsasvetisiä purojaon tutkimus alueella melko runsaasti. Tutkimusalueen itäosan halki pohjoisesta etelään virtaa Myllyjoki. Ukonlammesta alkava lähteinen Särkkäpuro kulkee parin kilometrin matkan tutkimusalueen puolella. Edellisiä runsasvetisemmän Pienijoen alajuoksu yltää muutaman sadan metrin verran tutkimusalueen puolelle. Vähäisempiä luonnonpurojaja noroja ovat Räkkämäsuolta alkunsa saava uoma tutkimusalueen länsireunassa, Ukonlampeen etelästä laskeva noro, Hurstipuron alajuoksu ja Pikku-Räkkämäsuon laskupuro. Suurin osa tutkimusalueen purouomista on likimain luonnontilassa, mutta ympäröivien alueiden ojitukset ovat muuttaneet vesioloja niiden valuma-alueilla. Purokäytävien rantakasvillisuutta on tarkasteltu edellä soiden ja luhtien yhteydessä. Varsinainen uoman vesikasvillisuus on vaatimatonta. Tyypillistä lajistoa edustavat suuremmissa puroissa ulpukka (Nuphar lutea), rantapalpakko ( Sparganium emersum), järvikorte (Equisetumfluviatile) ja purovita(potamogeton alpinus). Pienijoen alajuoksulla kasvaa vähän Kainuussa harvinaista suomenlummetta (Nymphaea tetragona). Lisäksi puroissa kasvaa paikoin vesisammalia, erityisesti sirppisammalia(warnstorfia sp.) ja kuirisammalia(drepanocladus sp.). Lammet ja Kalliojärvi Tutkimusalueella on kahdeksan pientä lampea ja sinne ulottuvat suurehkon Kalliojärven eteläiset lahdet. Lisäksi kaksi lampea sivuaa tutkimusaluetta etelässä. Kasvillisuuden perusteella lammet voidaan ryhmitellä neljään luokkaan. Niittylampi (kuva 10) ja sen alapuolinen pikkulampi ovat reheviä suvantolampia, joiden rantoja reunustaa Iuhtainen ja ruohoinen saranevasekä ruovikko (kuva 11 ). Lammissa kasvaa runsaasti ulpukkaa, rimpivesihernettä(utricularia intermedia), pohjanlummetta(nymphaea candida) ja uistinvitaa. Romulampi, Harppulampi, Mustavetinenlampi, Särkkälampi ja Särkänalussuon nimetön pikkulampi ovat tyypillisiä ruskeavetisiä suolampia, joiden vesikasvillisuus on hyvin niukkaa. Näitä lampia ympäröi osittain kelluva lyhytkorsineva. Vesikasvillisuuden muodostaa lähinnä ulpukka. Tyypillinen harjukuopan suppalampi on Ukonlampi. Sen vesi on suolampiakitkkaampaaja vesikasvillisuudessaesiintyy myös pohjaruusukelajeja. Särkkäpuron lähteikköjen kohdalla avautuva lampare on kirkasvetinen lähdelampi.

17 Kuva 10. Niittylammen rantaa. Kalliojärven lahdissa tavataan tutkimusalueen mitassa monipuolista vesikasvillisuutta. Kirkasvetisenjärven pohjaruusukelajistoon kuuluvat nuottaruoho (Lobelia dortmanna) ja tummalahnanruoho ( Isoetes lacustris). Kelluslehtisen vesikasvillisuuden muodostavat ulpukka, siimapalpakko (Sparganium angustifolium), uistinvitaja varsinkin Myllylahden perukassa runsaana kasvava pohjanlumme. Ruovikko on enimmäkseen harvaaja sen lajistoon kuuluvat järviruoko ja järvikaisla ( Schoenoplectus lacustris ). Järvikorte muodostaa tiheitä kasvustoja etenkin Mylly lahdessa. Kuva 11. Niittylammen rantakasvillisuutta.

18 Kalliojärven rantaviiva on pääosin kivikkoa tai kallioita. Lahtien pohjukoissa esiintyy myös turverantoja. Erityisesti Myllylahden perukassa on laajoja saraluhtia, valtalajeina pullosara ja jouhisara, paikoin myös luhtasara. Ki vikkorannoilla kasvaa saraikon ohella pohjanpajua, terttualpia, kuljen jalkaa, luhtavuohennokaa( Scutellaria galericulata), rantamataraa ( Galium palustre ), jouhivihvilää, ruohokanukkaa, harmaasaraa, tähtisaraa, jokapaikansaraa, luhtakuusiota ja siniheinää. 1.3.4. Rakennettu ympäristö ja muut kulttuuriympäristöt Vakinaista asutusta ei tutkimusalueelia ole. Särkkälammen rannalla on Metsähallituksen vuokrakämppä, jonka ympärillä on pieni pihapiiri. Toinen entinen metsätyökämppä sijaitsee Myllyniemessä. Se toimii nykyisin karavaanareiden leirialueena. Rornuvaaran itäpuolella on tienvarressa vanhan metsäkämpän raunio (kuva 12). Tutkimusalueen länsireunaan yltää vanhoja hylättyjä suopeltoja, joilla nykyisin kasvaa koivumetsää ja vesakkoa. Pitämävaaran kohdalla tutkimusalueelle yltää parin hehtaarin kokoinen niittypalsta, jonka reunalla on kaksi hirsilatoa. Tutkimusalueen eteläreunassa kulkee harjua seuraileva vanha tie. Metsätieverkko painottuu Romuvaaran maastoon, jonne on tehty uutta tiestöä Posivan tutkimusten yhteydessä (kuva 13 ). Myös Särkkäharjun alueella on tiheä rnetsätieverkko. Sen sijaan Romuvaaran länsipuolineo osa tutkimusalueesta on tietöntä maastoa, joskin metsäkoneiden ajouria yltää alueelle Iso Räkkämäsuon pohjoispuolella. Neljän tien risteyksessä Niittylammen itäpuolella on laaja puutavaran varastoalue ja Latvakankaan pohjoisreunassa käytössä oleva sorakuoppa. Kuva 12. Vanha metsätyökämpän raunio nuoressa mäntymetsässä.

19 Kuva 13. Uutta tiestöä Romuvaaran pohjoisrinteellä. Särkän kämpältä on aikoinaan kulkenut kinttupolku vanhan kämppäraunion kautta Nurronniemeen. Tämän polun pohjia on edelleen näkyvissä paikoin. Tervanpolttokaudenjäljiltä on tutkimusalueelia muutamia tervahautoja ja niille johtavia polkuja. Myllyjoen varsilla on näkyvissä entisten, puronvarsiniittyjen tulvitukseen käytettyjen tammipatojen jäänteitä. Tutkimusalueen pohjoisosan soilla on näkyvissä nykyistä ojaverkostoa edeltäneitä, käsin kaivettu ja kuivatusojia. Tutkimusalueen kulttuurilajista on niukkaa. Tienvarsissa esiintyy lähinnä ympäristön metsäkasveja, muttajoskus mm. siankärsämöä(achillea millefolium), syysmaitiaista(leontodon autumnalis), timoteitä (Phleum pratense), nurmipiippoa (Luzula multiflora) tai niittynurmikkaa(poa pratensis). Pitämävaaran niitylläkasvavat mm. timotei, niittynurmikka, voikukka(taraxacumsp.),nurmirölli(agrostiscapillaris),ojakärsämö(achilleaptarmica), niittyleinikki ( Ranunculus acris ), valkoapila (Trifolium repens ), pikkulaukku ( Rhinanthus minor ), niittysuolaheinä ( Rumex acetosa) ja puna-apila (Trifolium pratense ). Lukuisiin suo-ojiin on syntynyt tyypillistä kasvillisuutta, jonka valtalajeina kasvavat harmaasara, tähtisara, pullosarajajouhivihvilä.

20 2. MENETELMÄT 2.1. Olemassa olevan tiedon keruu Tutkimusaluetta koskevaa olemassa olevaa luontotietoa kerättiin kirjallisista lähteistä ja asiantuntijoita haastattelemalla. Romuvaaraa koskevaa tietoa oli ylipäätään niukasti saatavilla Aineistoahankittiin Metsähallituksesta (luonnonsuojelu ja metsätalous), Ystävyydenpuiston tutkimusasemalta, Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) UHEX-rekisteristä sekä valtakunnallisista suojeluohjelmista. Kainuussa on lisäksi tehty omaa uhanalaisten kasvilajien selvitystyötä, jota koordinoi Kainuun ympäristökeskus. 2.2. Ruutukartoitus Ruutukartoituksen tarkoituksena oli tutkimusalueen putkilokasvilajiston selvittäminen, lajistollisen ja biotooppimonimuotoisuuden alueellisen vaihtelun kuvaaminen sekä lajien yleisyys- ja runsaussuhteiden kartoittaminen. Tutkimuksessa käytettyä ruutu- ja biotooppikartoitusmenetelmää on sovellettu useissa vastaavantyyppisissä tutkimuksissa viime vuosina (Ranta & Siitonen 1996). Tutkimusalue jaettiin 500 m x 500 m ruuduiksi, joita Romuvaarassa on 71 kappaletta (kuva 1 ). Kultakin ruudulta kartoitettiin putkilokasvilajisto, lajien runsaudet ja yleisyydet sekä kasvupaikat Lisäksi kartoitettiin luonnon monimuotoisuutta ilmentävät rakennetekijät sekä biotoopit Kartoittaja kiersi kartalta etukäteen nähtävissä olevat ympäristölaikut, kuten harjut, kosteikot, vesistöjen ranta-alueet, kalliomaastot ja kulttuuriympäristöt Kunkin ruudun kartoitukseen käytettiin 3-5 tuntia maaston vaikeudesta ja biotooppivaihtelusta riippuen. Tavoitteena oli yhtenäinen kartoitustarkkuus koko tutkimusalueella, jolloin eri osa-alueiden objektiivinen, numeerinen vertailu on mahdollista. Kartoittajasta johtuvaa virhettä vähennettiin siten, että kartoittajat inventoivat joitain ruutu ja yhdessä. Kartoituksen aikana tehtiin havaintoja myös muista eliöryhmistä, erityisesti maassa kasvavistajäkälistäja sammalistasekä käävistä. Näytteitä otettiin tarvittaessa myöhempää määritystä varten. Ruutuaineisto koottiin maastolomakkeelle (liite 1 ),josta se tailennettiin tietokantaan (BIODATA, Romuvaara). Ruutuaineistoa analysoitiin erilaisten optimointialgoritmienja paikkatietoanalyysien avulla. Kartat tulostettiin Maplnfo 4.0 ohjelmalla. 2.3. Biotooppikartoitus Maastokartoituksen aikana tunnistettiin, rajattiinja kuvailtiin arvokkaita elinympäristöjä. Kohteiden tunnistamisessa käytettiin hyväksi metsälain ja luonnonsuojelulain sisältämiä arvokkaiden elinympäristöjen luetteloita sekä tarkoitusta varten laadittu ja ohjeistoja ( esim. Karjalainen 1991, Skogstyrelsen 1993, Toivonen & Leivo 1993, Aapalaym. 1994, Meriluoto 1995). Arvokkaiksi kohteiksi katsottiin kaikki ympäristöstään poikkeavat, biologista monimuotoisuutta tavalla tai toisella tukevat ja lisäävät maastokuviot Mukaan tuli siten tutkimusalueelia harvinaisia, mutta esimerkiksi Kainuun ~ueella melko tavanomaisia ympä-

21 ristöjä. Luonteenomaisimpia elinympäristökohteita olivat rehevät suot, luhdatja lähteiköt. Arvokkaat alueet luokiteltiin paikallisesti, maakunnallisestija valtakunnallisesti merkittäviin kohteisiin. Kohteiden merkitystä arvioitiin lajiston, edustavuuden ja luonnontilaisuuden perusteella. Lisäksi tarkasteltiin kohteiden arvoa sellaisten eliöryhmien kannalta, joita tässä tutkimuksessa ei voitu erikseen inventoida. Lähellä toisiaan sijaitsevien arvokkaiden kohteiden ryhmistä muodostettiin merkittäviä aluekokonaisuuksia,joiden käsittelyä on syytä suunnitellakokonaisuutena Tällaisten luontoalueiden arvon säilyttäminen edellyttää ekologisten yhteyksien ja alueiden yhtenäisyyden turvaamista. Laajimmat kokonaisuudet ulottuvat tutkimusalueen ulkopuolelle. 2.4. Alueiden arvottaminen Ruutuaineistoa analysoitiin erilaisten ekologisten lajiryhmien avulla. Indikaattorilajeiksi valittiin tutkimusalueen mitassa merkittäviä lajeja, joiden läsnäolo osoittaa jonkin monimuotoisuutta lisäävän rakennepiirteen esiintymistä. Tarkasteluun otettiin reheviä kosteikkoja, reheviä metsäalueita ja runsaslajisia luhtaniittyjä osoittavia lajiryhmiä. Lisäksi ruutujen keskinäistä arvoa tarkasteltiin niillä esiintyvien biotooppien ja rakennetekijöiden lukumäärän perusteella. Tutkimuksessa käytetyt biotoopit ja rakennetekijät on lueteltu edempänä. Tutkimusalueen eri osien merkitystä monimuotoisuuden säilymisen kannalta tutkittiin ns. optimointialgoritmien avulla (esim. Ranta ym. 1997, Tanskanen 1996 ja 1997). Tällöin esimerkiksi etsittiin sellaisia minimiruutuyhdistelmiä, jotka sisältävät kaikki tutkimusalueelia esiintyvät lajit ja elin ympäristöt. Käytetyt menetelmät ovat sovellutuksia suojelualueverkostojen optimointeihin tehdyistä malleista ( esim. Margules & Nicholls 1988, Nicholls & Margules 1993, Williams ym. 1996). Toisena lähestymistapana käytettiin indikaattorilajeihin perustuvaa tarkastelua. Tällöin selvitettiin alueet, joihin osuu pinta-alayksikköä (ruutua) kohti erityisen runsaasti tavalla tai toisella vaateliasta kasvilajistoa. Indikaattorilajien valinnassa tukeuduttiin aiheesta tehtyihin selvityksiin (Soininen 1995, Siitonen 1997). Lehtomaisen metsäluonnon monimuotoisuutta tarkasteltiin indikaattorilajiston avulla Romuvaarassa tarkasteluun otettiin seuraavat lajit: metsäkurj enpoi vi suokeitto korpi-imarre karhunputki tuomi isoaivejuuri hiirenporras sudenmarja Rehevän suoluonnon monimuotoisuutta arvioitiin letoilla, lähteiköissä ja mesotrofisilla nevoilla viihtyvän, vaateliaan lajiston avulla. Tällaista lajistoa tutkimusalueelia edustavat: Iettovilla hoikkavilla rimpivihvilä turj anhorsma vuoroiehtihorsma keltasara äimäsara Iiereäsara juurtosara hentosuolake mähkä punakämme.kkä nmjasara villapääiuikka juolukkapaju hirssisara hernesara viiukko

22 Luhtaistenjokikäytävien ja muiden puronvarsikosteikkojen lajistollista monimuotoisuutta kartoitettiin näille paikoille tyypillisen, mutta suhteellisen vaateliaan lajiston avulla. Tähän lajiryhmään kuuluvat tutkimusalueella: viitakastikka mesiangervo korpiorvokki mesimarja pohjanpaju villapääl uikka luhtakuusio ruokohelpi siniheinä siperiansini val vatti Biotooppimonimuotoisuudella kuvataan eliöiden käytettävissä olevien elinympäristötyyppien määrää pinta-alayksikköä kohti. Kukin biotooppi on laskettu vain kerran, joten tarkastelu ei kerro laikkujen kokonaismäärää ruudulla. Tutkimusalueen biotooppimonimuotoisuutta tarkasteltiin ruututasolla seuraavan biotooppiryhmittelyn perusteella: kuiva kangas tuore- ja lehtomainen kangas lehto korpi räme neva lettomainen/mes otrofinen suo lähteikkö luhta ranta puro niitty pihapiiri ym. Biotooppimonimuotoisuuden tarkasteluun valitut yksiköt on valittu siten, että niiden keskinäiset painokertoimet olisivat likimain samat. Tätä varten on karujaja vähälajisia biotaoppeja yhdistelty laajemmiksi luontotyypeiksi, mutta reheviä ja runsaslajisia käsitelty tarkempina y ksiköinä. Tutkimusalueella esiintyvien biologista monimuotoisuutta lisäävien rakennetekijöiden monipuolisuutta kartoitettiin ruutu tasolla. Romuvaarassa käytetyt rakennetekijät ovat: lähteikkö :purokäy_tävä Iampi tai ranta lettomainen kosteikko lahopuutihentymä kookkaat haa vat/raidat/pihlaj at nuoret haapa-/raita-/pihlajametsiköt lehtomainen alue luonnontilainen suon ja metsän reuna kulttuuriympäristö Biologista monimuotoisuutta ilmentävät rakennetekijä on valittu viime vuosia tehtyjen, metsäluonnon monimuotoisuutta tarkastelevien tutkimusten pohjalta (ks. Lindholm & Tuominen 1993, Raivio 1995, Siitonen 1997). Näissä tutkimuksissa on kerätty maastossa massiivisia lajistoaineistoja,jotka on linkitetty keruualueiden elollisiinja elouomiin ympäristötekijöihin (rakennetekijöihin). Monimuuttuja-analyyseillä on selvitetty eri rakennetekijöiden merkitystä lajimäärän lisääjinä maan eri osissa. Tarkastelun perusteella on mahdollista arvioida eri elinympäristöjen merkitystä sellaisille eliöryhmille,joita ei ollut mahdollista suoraan tutkia.

23 3. TULOKSET 3.1. Ruutukartoitus 3.1.1. Lehtomaiset metsät Rehevän metsäluonnon kannalta selvästi merkittävimmät ruudut osuvat Särkän ympäristöön ja Myllyjoen varteen. Lisäksi tarkastelussa hahmottuvat Romuvaaran pohjoisrinteen ympäristöään rehevämpi alue ja Kalliojärven rantametsät(kuva 14). 3.1.2. Lettomaiset suot ja lähteiköt Tutkimusalueen rehevimmät suot nostavat Särkän ympäristön ruudut selvästi merkittävimmiksi (kuva 15 ). Tutkimusalueen muiden osien lajistollinen merkitys on pieni. 3.1.3. Rehevät luhdat Kasvistollisesti merkittävimmät luhdat erottuvatselvästi Mylly- ja Pienijoen varsilla sekä Särkän ympäristön rehevillä alueilla. Myös Kalliojärven rantakasvillisuuden merkitys korostuu tässä tarkastelussa (kuva 16). 3.1.4. Lajistollinen ja biotooppien monimuotoisuus Tutkimusalueelta tavatut putkilokasvilajit ilmenevät liitteestä 2. Lajistollisesti rikkaimmat ruudut keskittyvät vahvasti Särkän alueelle sekä jossain määrin Kalliojärven rantamaille (kuva 17). Biotooppimonimuotoisuuden kannalta keskeinen osa-alue hahmottuu Särkän ympäristöön ja purokäytävien alueelle (kuva 18). 3.1.5. Rakennetekijöiden mo_nimuotoisuus Monimuotoisuutta lisääviärakennetekijöitä esiintyy tutkimusalueelia tasaisemmin kuin tarkasteltu ja indikaattorilajeja tai biotooppeja. Kuitenkin tässäkin tarkastelussa erottuvat selvästi Särkän ympäristön vaihteleva maasto sekä purokäytävät (kuva 19 ). 3.1.6. Arvokkain ruutuyhdistelmä Kuvassa(20) on esitetty minimiruutuyhdistelmä,jokakattaa tutkimusalueelia tavatun lajistollisen ja biotooppitason vaihtelun. Merkittävimmät ruudut osuvat Särkän alueelle, erityisesti sen itä-ja länsipäähän. Näiltäruuduilta löytyvät tutkimusalueelia esiintyvät luontoelementit varsin suppealta alueelta: järvenrantoja ja niittyjä lukuun ottamatta ei tutkimusalueen muista osista löydy monimuotoisuutta lisääviä alueita. Tarkastelu perustuu vain putkilokasveista, epifyyttilajistosta, rakennetekijöistä ja biotoopeista systemaattisesti kerättyyn tietoon. Muiden eliöryhmien kannalta merkittäviä elinympäristöjä on muuallakin- esimerkiksi linnustollisesti tärkeät puronvarsikäytävien kosteikot erottuvat tarkastelussa heikosti. Toisaalta tutkimusalueelta tavattu huomionarvoinen sammal- ja kääpälajisto osuu lähes kokonaan minimiruutuyhdistelmän ruuduille.

24 YMPARISTOTUTKIMUS OY M: ETSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997 ------ 0 500 1000 1500 m Kuva 14. Lehto-ja lehtokorpilajisto lajimäärät ruuduilla 5-8 (4) ~ 3-5 (1 2) tij 1-3 (24) 0 0-1 (31) Kuhmon Romuvaaran /uontoselvitvs 1997

25 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997... 0 500 1000 1500 m Kuva 15. Vaatelias suolajisto lajimäärät ruuduilla 5-9 (3) ~ 2-4 (8) m 1 (9) 0 0 (51)

26 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997 ------ 0 500 1000 1500 m Kuva 16. Luhtalajistoa lajimäärät ruuduilla 6-8 (19) ~ 4-5 (13) ru 1-3 (18) D o (21 )

.----------:----------- - - --- 27 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997... 0 500 1000 1500 m Kuva 17. Putkilokasvien lajimäärät Kokonaislajimäärät ruuduittain 121-138 (8) ~ 101-120 (18) ~ 81-1 00 (20) 0 58-80 (25)

28 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI 1997 ------ 0 500 1000 1500 m Kuva 18. Biotooppimonimuotoisuus biotooppityyppien lukumäärä rn 7-1o (8) ~ 5-6 (30) D 3-4 (33) Kuhmon Romuvaaran luontoselvitvs 1997

29 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997 ------ 0 500 1000 1500 m Kuva 19. Rakennetekijät rakennetekijöiden lukumäärät 4-7 (5) rn 3 (30) ml 1-2 (23) D o (13)

30 YMPARISTOTUTKIMUS OY METSÄTÄHTI ROMUVAARAN LUONTOINVENTOINTI1997 Kuva 20. Monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät kartoitusruudut 0 500 100 1500 m ~ (7) Kuhmon Romuvaaran luontoselvitvs 1997

31 3.2. Pienkohteet ja merkittävät aluekokonaisuudet 3.2.1. Paikallisesti arvokkaat pienkohteet (kuva 21) A) Lammintaussuon laskupuron lehto ja vanha metsä Puro virtaa osittain koskimaisessa uomassa Särkän ja Latvakankaan välitse Niittylampeen. Harjujen kohdalle on purovarteen syntynyt erittäin rehevä lehto. Sen kasvilajistoon kuuluvat metsäkurjenpolvi, mesiangervo, suokeltto, hiirenporras, korpi-imarre, oravanmarja ja korpi orvokki. Puustossa vallitsevat harmaaleppä, koivu ja kuusi, sekapuina kasvavat myös raita ja haapa. Tuomi muodostaa paikoin pensaikkoja. Varsinaisen lehdon ympärillä harjun alarinteillä on lehtomaista ja tuoretta kangasta, jonka valtapuustona on vanha kuusi, seassa koivuaja haapaa. Sekä lehdossaettä kangasmetsissä esiintyy runsaasti kookastaja monen ikäistä!ahopuuta Kuolleilla kuusenrungoilla kasvaa suhteellisen vaateliasta kääpälajistoa, kuten ruostekääpä ( Phellinus ferrugineofuscus ), kuusenkääpä ( P. chrysoloma), riukukääpä ( Phellinus viticola) ja punahäivekääpä (Leptoporus mollis). B) Myllylahden puronvarsilehto Tien ja järven välisellä osuudella Myllyjoen varrella on saman tyyppinen lehto kuin Niittylammen yläpuolella. Monin paikoin kasvillisuuden valtalajeina esiintyvät korpi-imarre, hiirenporras tai metsäkurjenpolvi. Alueella kasvaa kookas ta harmaalepikkoa ja runsaasti tuomea. Koskimaisen uoman kivillä esiintyy runsaina kasvustoina vesisammalia. C) Myllyjoen keskijuoksun puronvarsilehto Pääosin ruudun 52 alueella sijaitseva kapea puronvarsilehto on kasvistollisesti melko edustava, mutta puustoltaan vaatimaton ja vähemmän rehevä kuin puronvarren muut lehdot. Uoma on tälläkin paikalla koskimainen, mutta osittain perattu. D) Niittylampi ja lammen pohjoispuolinen puronvarsi Myllyjokeen liittyvä rehevä lampi, jonka. rantoja reunustaa leveä luhtavyöhyke. Lammessa on myös ruovikoita ja saraikkoja sekä runsaasti kelluslehtistä vesikasvillisuutta. Etelärannalla esiintyy vaateliasta lettomaista kasvillisuutta. Vaateliaimpia lajeja ovat nuij asara, mähkä ja rimpi vihvilä. E) Särkkäpuron rehevät suot Lähdevaikutteisen Särkkäpuron varsilla erityisesti ruudun 54 alueella on rehevä suoalue. Tyypillisiä ovat mesotrofiset nevarämeet ja paikoin rämeletot. Suon eteläreunassa esiintyy lähteisiä tihkupintoja. Vaateliainta lajistoa edustavat rassisammal, kultasammal, lettolierosammal, lettovilla, hentosuolake, mähkä, liereäsaraja äimäsara, sekä Kainuussa uhanalaiset punakämmekkä ja vuorolehtihorsma.

32 F) Särkkäpuron lähteikkö Särkän harjumuodostuman länsipäähän on syntynyt laaja runsasvetinen lähteikköalue, jossa harjun pohjavedet purkautuvat Särkkäpuroon. Vesi kumpuaa useista pienistä lähteensilmistä harjunrinteen keski- ja alaosista. Harjun rinteeseen on siten kehittynyt lähteikköpintoja, pieniä lähdenoroja sekä alemmas Särkkäpuron varteen laajempi lähteinen nevaja Iampi. Lähdesilmien yläpuolella on vähävetisempiä tihkupintoja,joiden kohdalla esiintyy lähdevaikutteista korpikasvillisuutta. Lähteensilmissä ja puronuomissa kasvaa runsaita lehti- ja maksasammalkasvustoja, lajistossa mm. huurresammalia. Vaateliasta putkilokasvilajistoa edustavat vilukko, suokeltto, tuppisara, rimpivihvilä, äimäsara, turjanhorsma ja Kainuussa uhanalainen vuorolehtihorsma. Alempana lettomaisella nevalla kasvaa mm. juurtosaraa, äimäsaraa, hoikka villaa, mähkääja hemesaraa. Nevanja lammen itä- ja länsipuolella puronvarsijatkuu korpimaisena luhtana. G) Ukonlampi Kirkasvetinen Ukonlampi on Särkän harjumuodostuman edustavin suppalampi. Lampea ympäröivillä rinteillä etelässä ja lännessä kasvaa vanhaa metsää, mm. kookasta haapaa. Itse lammen vesikasvillisuus on vaatimatonta. Lajistoon kuuluu mm. kirkkaita vesiä suosiva nuottaruoho. H) Ukonlampeen etelästä laskeva noro Syvässäjajyrkkärinteisessä notkossa virtaavan noron ympäristössä on rehevää kasvillisuutta ja paikoin vanhaa puustoa. 1) Remuvaaran pohjoispuolinen suo Romuvaaran diabaasialueelta tulevat vedet vaikuttavat vaaran pohjoispuolisten soiden kasvillisuuteen. Ruudun 30 kohdalla suolle tulee noro, joka jatkuu länteen päin rehevänä juottina. 'Sen kasvillisuus edustaa mesotrofista saranevaa. Vastaavaa kasvillisuutta tavataan lisää tien länsipuolella, minne suolla kulkeva virtausjuopa jatkuu. Suhteellisen vaateliaaseen lajistoon kuuluvat mm. runsaina esiintyvät pitkälehtikihokki, juurtosara ja villapääluikka. J) Remuvaaran pohjoisrinne Kallioperän diabaasijuonet tuottavat rapautuessaan kasveille edullista emäksistä maaperää. Romuvaaran pohjoisrinteessä diabaasin vaikutus näkyy kasvillisuuden suhteellisena rehevyytenä muuhun vaaraan verrattuna. Alueella on laajalti tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä rehevänpuoleista korpikasvillisuutta. Vaateliasta runsaana esiintyvää lajistoa alueella ovat mm. metsäkurjen polvi, nuokkuhelmikkä ja ruohokanukka. Metsissä on tehty äskettäin laajoja hakkuita. Alueella kasvaa silti runsaasti nuortahaapaaja harmaaleppää, paikoin myös kookasta pihlajaa. Sopivan varovaisella metsänkäsittelyllä tulevaisuudessa on mahdollista luoda alueelle biologisesti merkittävä sekametsä.

--------------------------- -- - - 33 K) Myllylahti Matala ja turverantainen Myllylahden perukka on tutkimusalueen merkittävin vesialue. Myllyjoen suun edustalla ja lahden pohjukassa on laajoja saraluhtia, valtalajina pullosara. Myös pieniä ruovikoitaja pohjanpajun muodostamia pensaikkoluhtia tapaa lahden rannoilla. Ulompana esiintyy tiheitä kortteikkojaja niiden edustalla runsaasti kelluslehtistä vesikasvillisuutta. Lahden valtalajiston muodostavat pohjanlumme, ulpukka, uistinvitaja siimapalpakko. L) Pienijoen alajuoksu Lyhyen matkaa tutkimusalueen puolella virtaavan Pienijoen suulla on laajoja luhtaniittyjä. Näiden kasvillisuus on usein rehevää ja monin paikoin esiintyy runsaasti luhtakuusiota, hoikkavillaa tai villapääluikkaa. Avoin luhtamaasto on tutkimusalueen laajin. M) Särkän nevat Särkän harjun eteläreunassa on vetisiä suursaranevoja, joissa esiintyy mesotrofisia alueita ja verraten vaateliasta kasvillisuutta. Kohteet ovat myös maisemallisesti merkittäviä. N) Ikosenlahden rantaluhta Kasvillisuudeltaan monipuolinen rantaluhta ja rämealue. 0) Myllyjoen jokikäytävän luhtaniityt Reheviäja runsaslajisia tulvaniittyjä Myllyjoen jokikäytävässä. Karttaan on edellämainittujen lisäksi merkitty pisteillä alueella sijaitsevat tervahaudat (1) ja vanha metsäkämppä (2). 3.2.2. Merkittävät aluekokonaisuudet (kuva 22) Tutkimusalueen sisältä on mahdollistarajata sel väpiirteisiä osa-alueita, joihin sisältyy erityisen paljon merkittäviä luonnonarvoja. Näiden kokonaisuuksien turvaaminen säilyttää tutkimusalueen luonnonarvot varsin kattavasti. Joissain tapauksissa rajauksia voidaan pitää eräänlaisina ekologisinajärjestelminä, joihin sisältyvät alueiden arvokkaat kohteet ytiminä ja välialueet niiden tarpeellisina yhdyskäytävinä tai suojavyöhykkeinä. Tutkimusaluetta ympäröivillä valtion ja yhtiöiden mailla on käynnissä alue-ekologisen suunnitelman teko, johon tulevaisuudessa liitetään myös nyt kartoitettu maasto. A) Särkkä ympäristöineen Aluekokonaisuuteen sisältyvät Särkän glasifluviaalinen muodostuma sekä siihen liittyvät tai sen luomat arvokkaat elin ympäristöt. Näistä keskeisimpiä ovat Särkkäpuron alue ja Niittylammen pohjoispuolinen puronotko. Aluekokonaisuus on kasvistollisesti, biotooppien kannalta ja maisemallisesti maakunnallisesti merkittävä.