TV:N NAISKUVA JA NAISEKSI KASVAMINEN HELSINKILÄISTEN 14 17-VUOTIAIDEN TYTTÖJEN KOKEMUKSIA

TV:N NAISKUVA JA NAISEKSI KASVAMINEN HELSINKILÄISTEN 14 17-VUOTIAIDEN TYTTÖJEN KOKEMUKSIA Tuula Huotari Anne-Mari Karjalainen Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ HELSINGIN YKSIKKÖ Huotari, Tuula ja Karjalainen, Anne-Mari. Tv:n naiskuva ja naiseksi kasvaminen helsinkiläisten 14 17-vuotiaiden tyttöjen kokemuksia. Helsinki, syksy 2003, 44 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tutkimus käsittelee median ja erityisesti tv:n vaikutusta tyttöjen naiseksi kasvamisessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja tarkastella helsinkiläisten 14-17 -vuotiaiden tyttöjen kokemuksia tv:n katselusta ja tv:n tuomista naiskuvista sekä miten ne vaikuttavat heidän sukupuoliroolinsa kehittymiseen ja naiseksi kasvamiseen. Työn yhtenä osa tavoitteena on saada tietoa, miten työssämme kasvattajina pystyisimme tukemaan tyttöjen turvallista ja tasapainoista kasvua naiseuteen. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa käsitellään sukupuoli-identiteetin, sukupuoliroolin, seksuaalisuuden muodostumista aiempien tutkimuksien ja kirjallisuuden pohjalta. Teoriaosiossa käsitellään myös mediaa ja sen naiskuvaa. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmäteemahaastattelujen avulla, jotka järjestettiin 14 17- vuotiaille tytöille helsinkiläisillä Tyttöjen Talolla ja kahdella yläasteella. Tutkimusjoukkomme koostui kolmesta 5 11 tytön ryhmästä. Tarkoituksenamme oli saada ryhmien tytöt keskustelemaan keskenään siten, että tutkijoina olimme spontaanissa vuorovaikutuksessa haastateltaviin esittäen tarvittaessa tarkentavia lisäkysymyksiä. Ryhmähaastattelun suuntaa antava kysymysrunko oli teemoiteltu aihealueittain tutkimuskäsitteiden pohjalta. Tutkimuksemme on laadullinen eli kvalitatiivinen. Tutkimusaineiston analysointia suuntasi fenomenologinen näkökulma, koska tutkimuskohteenamme olivat tytöt ja heidän kokemuksensa, siitä miten media vaikutti heidän sukupuoliroolin kehittymiseen. Lähtökohtana olivat tytöt, jotka elävät nykypäivää, omassa nuorisokulttuurissaan ja ihmissuhteissaan, johon myös median tuottamilla kubilla on omat vaikutuksensa. Tässä toteutuu fenomenologinen ajattelutapa. Tutkimusaineiston olemme analysoineet teemoittelua käyttäen. Olemme luokitelleet saatuja vastauksia uudelleen teemoittelun mukaan. Näin olemme saaneet tuloksia, joiden tueksi olemme esittäneet lainauksia saaduista vastauksista. Tutkimuksemme mukaan media näytti luovan paineita tyttöjen naiskuvaan; kuvaan itsestä, pukeutumiseen, ulkonäköön, seksuaalisuuden muokkautumiseen ja käyttäytymiseen. Tytöt pitivät tv:n naiskuvaa moniulotteisena, mutta tiedostivat myös liian seksipainotteisen naisen kuvan. He osoittivat kriittisyyttä arvioidessaan tv:n naiskuvaa. He kokivat tarvitsevansa oman foorumin käsitelläkseen näitä asioita, esim. oman oppiaineen kouluun. He pitivät tärkeänä, että työskentely olisi monipuolista ja myös toiminnallista. Asiasanat: seksuaalinen identiteetti; sukupuoliroolit; seksuaalisuus; seksuaalinen käyttäytyminen; media; naiskuva; tutkimus; kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Huotari, Tuula and Karjalainen, Anne-Mari. Television, Media and Sexual Identity: influencing the development of teenage girls in Helsinki. Language: Finnish. Autumn 2003 Pages 44, Appendices 2. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The purpose of this thesis is to explore how girls experience the media s and, especially, television s influence on the development of their sexual identity. This thesis takes a closer look at what and how girls watch television and what they think about the images of women on television. One goal of the thesis is to gain knowledge about how professionals social workers and educators can support the safe and stable growth of girls into womanhood. The theoretical framework is based on previous studies and literature. It concentrates on sexual identity, sexual roles and the development of sexuality. It also describes the media and its portrayal of women. The research material was collected in Spring 2003 by conducting three tape-recorded group interviews. The interviews took place in two secondary schools and in the Helsingin Tyttöjen Talo, a girls youth centre in Helsinki. In every group, there were 5 to 11 girls. The questions were divided into themes based on theoretical concepts. The aim of the interviews was to give a chance to discuss spontaneously in the group about these subjects. The thesis is qualitative. The interviews indicated that media did indeed have an effect on the girls appearance, dressing habits, thoughts about relationships, sexual behaviour and on the development of images of womanhood and femaleness. Therefore, it appears that the girls would need increased support for growth into womanhood. However, they were critical toward the portrayal of sex and sexuality in the media and on television. For example, they showed irritation about the amount of sexual material shown in entertainment. They expressed a desire to talk about these issues and stated a need for such an organised forum and school lessons. Keywords: sexuality; media; womanhood; girl studies; research; qualitative

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 8 2.1 Aikaisemmat tutkimukset 8 2.2 Sukupuoli-identiteetti 9 2.3 Sukupuolirooli 10 2.4 Seksuaalisuus 10 2.5 Seksuaalikulttuuri 12 2.6 Media 13 2.7 Naiskuva 14 3 TUTKMUKSEN TAVOITTEET JA METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 16 3.1 Tutkimuksen tarkoitus 16 3.2 Laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus 16 3.3 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 16 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 17 4.1 Kohderyhmä ja tutkimusympäristö 17 4.2 Aineiston keruu teemahaastattelulla 18 5 AINEISTON ANALYSOINTI 19 5.1 Fenomenologinen näkökulma aineiston analysoinnissa 19 5.2 Teemoittelu 20 6 TUTKIMUSTULOKSIA 21 6.1 Tv:n sarjojen vaikutus 21 6.2 Tv:n ihannenaiset 22 6.3 Vastenmielinen nainen tv:ssä ja todellisuudessa 23 6.4 Suosikkinäyttelijät ja ulkonäkö 23 6.5 Tv:n naiskuvien ulkonäön vaikutus omaan ulkonäköön ja ajatteluun 24 6.6 Tv:n naiskuvien vaikutus tyttöjen pukeutumiseen 26 6.7 Tv:n vaikutus sukupuolikäyttäytymiseen ja seurusteluun 28

6.8 Mitä asialle voisi tehdä? 29 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 33 8 TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS 37 9 POHDINTA 38 10 LÄHTEET 44 LIITTEET 45 Liite 1. Haastattelukysymykset 45 Liite 2. Haastatteluilmoitus 48

1 JOHDANTO Tutkimuksemme tavoitteena on tutkia ja tarkastella helsinkiläisten 14-17-vuotiaiden tyttöjen sukupuoliroolin kehittymistä ja sitä, miten tv:n kuvat vaikuttavat siihen. Mielestämme aihe on ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeä tutkia, koska kasvattajina ja sosionomeina tarvitsemme lisää tietoa siitä, kuinka kohdata ja ymmärtää nuoria tyttöjä sekä kuinka tukea heitä naiseksi kasvamisessa. Aiheen käsittely on myös ajankohtainen ja se auttaa meitä ymmärtämään sukupuolisuuden kehittymiseen liittyviä tyttöjen ongelmia kuten syömishäiriöitä, itsetuntokriisejä, päihdekokeiluja ja voimakkaita tunneilmaisuja. Aiheemme valintaan on vaikuttanut kiinnostuksemme asioihin, jotka vaikuttavat tyttöjen sukupuoliroolin kehittymiseen. Olemme keskittyneet tarkastelemaan erityisesti sitä, kuinka median ja etenkin tv:n tuottamat kuvat mahdollisesti vaikuttavat tytöstä naiseksi kasvamiseen. Kiinnostuksemme tyttöjen sukupuoliroolin muodostumisessa vaikuttaviin seikkoihin on herännyt suoraan työelämässä asiakastyössä. Lastensuojelun vastaanottoyksikössä ja nuorisotalolla olemme tunnistaneet ajallemme ominaisia piirteitä tyttöjen tavassa tuoda itseään esille. Tyttöjen käyttäytymisessä ja pukeutumisessa näkyy seksuaalisuuden ylikorostaminen. Tyttöjen rivo kielenkäyttö, niukka ja paljastava pukeutuminen sekä puheet harkitsemattomista seksikokeiluista kertonee jotain ajan hengestä ja esikuvista. Tyttöjen vanhemmat ihmettelivät keskusteluissa sitä, että miten heidän murrosikäiset tyttärensä haluavat näyttää mahdollisimman seksikkäiltä, ja hyvin paljastavaakin pukeutumista oli vanhempien hyvin vaikea estää. Tarkoituksenamme on selvittää, miten media ja sen luomat trendit ja esikuvat vaikuttavat tyttöjen sukupuoliroolin kehittymiseen. Paljon keskustellaan aikamme hengestä tai voisiko sanoa hengettömyydestä ja pinnallisuudesta. Markkinavoimat tuntuvat ohjaavan elämäämme ja määräävät, että kaiken täytyisi olla mahdollisimman myyvää. Ehkä juuri tämä ajan pinnallisuus luo mediassa esiintyvään naiskuvaan tietynlaisen suuntauksen. Paljon on puhuttu median luomista paineista, jotka kohdistuvat naisiin. Pitää olla mahdollisimman kaunis ja naisellinen sekä ennen kaikkea mahdollisimman seksikäs. Haluamme tarkastella, miten paljon juuri tällaiset median ja erityisesti tv:n luomat paineet

7 vaikuttivat tyttöjen ajatteluun. Pystyvätkö he tunnistamaan tai pohtimaan ilmiön vaikuttavuutta ja sitä kautta kyseenalaistamaan ulkopuolelta syötettyjä malleja? Tavoitteenamme on myös saada alustavaa tietoa siitä, miten pystyisimme työssämme myös kasvatuksellisen tehtävän toteuttajina edesauttamaan tyttöjen turvallista ja tasapainoista kasvua naiseuteen. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten tytöt itse kokevat median ja erityisesti tv:n vaikuttavan oman sukupuoliroolinsa kehittymiseen. Ammatillisesti se auttaa ymmärtämään nuorten tyttöjen elämää paremmin ja antaa paremmat lähtökohdat tukea tyttöjä heidän naiseksi kasvamisessaan.

8 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 2.1 Aikaisemmat tutkimukset Aiheeseen liittyen löysimme Minna Karttusen ja Pihla Salemaan ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Kunnon tyttö pienessä mekossa, jossa tarkasteltiin suomalaista tyttöyttä 2000-luvun alkaessa. Tutkimuskysymyksenä oli, millaista tukea tytöt tarvitsevat kehittäessään itsetuntoaan ja naiseuden identiteettiään. Työssä oli haastateltu 77 tyttöä Porvoossa ja Helsingissä. Tutkimustulokset tukivat aiempia tyttötutkimuksia. Tuloksena olivat tyttöjen arvostus ystävyyssuhteita, perhe-elämää ja tasa-arvoa kohtaan. Tuloksina tuli esille myös, että tytöt arvostivat aikuisia ja tyttötyö kiinnosti sekä tytöt tarvitsivat aikuisten tukea ja keskustelukumppanuutta tytöille tärkeistä asioista. ( Karttunen & Salemaa 2001.) Taija Alatalon tekemässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä Menomimmit 12- vuotiaiden tyttöjen vertaistukiryhmä naiseksi kasvun tukena, jonka tarkoituksena oli etsiä ja kokeilla sopivia metodeja 12-vuotiaiden tyttöjen naiseksi kasvamisen tukemiseen ja pohtia käytettyjen metodien sopivuutta. Tutkimus tehtiin Vallilan ala-asteella pidetystä tyttöryhmästä. Ryhmä kokoontui 10 kertaa ja tavoitteena oli tukea naiseksi kasvua ja ehkäistä tulevaisuuden ongelmia. Tutkimustuloksena tuli esille ryhmä- ja toiminnallisten menetelmien sopivan osittain 12-vuotiaiden tyttöjen naiseksi kasvun tukemiseen. Teemat ryhmän toimintaan nousivat tyttöjen arkipäivästä ja tutut aiheet motivoivat tyttöjä työhön. Tutkimus osoitti, että tämän tapainen vertaistukiryhmä naiseuteen liittyvissä kysymyksissä sopisi paremmin 15-19-vuotiaille tytöille. Tuloksia olivat myös tyttöjen unelmat perinteisestä naisen roolista, siihen liittyvät äitiys, avioliitto sekä myös itsenäinen, emansipoituneen (tasa-arvoisen) naisen ihannekuva. (Alatalo 2002.) Median merkitystä naiseuteen kasvamisessa on tarkasteltu Sara Lindströmin pro gradutyössä "Kaikki sitä katsoo" Ally Mcbeal -televisiosarja nuorten naisten muoti-ilmiönä. Tutkimuskysymyksinä olivat, miksi nuoret tytöt pitävät Ally Mcbealista ja miten tytöt tulkitsevat sarjassa esitettyjen naisten sukupuolirooleja ja elämäntilanteita. Lisäksi työ pyrki selvittämään, kuinka realistisina nuoret näkevät henkilöhahmot ja edustavatko he

9 eräänlaisia naisen malleja sekä naisen elämäntavan malleja. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää miten haastateltavat näkivät sinkkuuden elämänmuodon. Haastateltavat olivat 15 16-vuotiaita tyttöjä. Tuloksissa ilmeni, että tytöt katsoivat sarjaa aktiivisen markkinoinnin, amerikkalaisuuden ja sarjan hauskan huumorin vuoksi. Sisältöä tärkeämmäksi tytöt kokivat sarjan seuraamiseen liittyvän sosiaalisen ulottuvuuden eli sarjaa piti seurata, koska kaikki muutkin katsoivat. Haastateltavat tytöt toivoivat tulevansa samanlaisiksi naisiksi kuin mitä sarjan hahmot edustivat. Sarjan roolihahmoja tytöt pitivät suhteellisen realistisina ja ihailtavina, mutta päähenkilöä Allya ei pidetty kiinnostavana eikä realistisena hahmona. Sarjassa näyttäytyvän sinkkuuden elämäntapana, tytöt käsittivät hyvin moninaisesti, mutta pääasiassa sinkkuus on tapa elää ilman vakituista parisuhdetta. ( Lindström 2000.) 2.2 Sukupuoli-identiteetti Sukupuoli-identiteettimme muodostuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tällöin lapsi oivaltaa oman sukupuolensa ja hän tietää olevansa tyttö ja kasvavansa naiseksi. Lasta myös kohdellaan sukupuolen mukaan, joka näkyy puhuttaessa lapselle ja vaatetuskin on sukupuolen mukainen. (Jarasto & Sinervo 1999, 213-214.) Nummelin kirjoittaa, että sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan yksilön omaa käsitystä omasta sukupuolestaan. Sukupuoli-identiteetti sisältää sekä yksilön tiedollisen että tunteenomaisen vakuuttuneisuuden omasta sukupuolestaan olen tyttö tai olen poika. ( Eerola 1995, 395: Siltala 1992b, 95.) Sukupuoli-identiteetin muodostumisen syitä, tapaa ja vaiheita ei tunneta, vaikka tiedetään, että geneettiset, hormonaaliset ja kasvatukselliset tekijät kuten vanhempien käsitys lapsen sukupuolesta, vaikuttavat siihen. ( Mäenpää & Siimes 1995, 61; Pimenoff 1995, 108, 109.) Sinkkosen (1992, 14) sanoin Sukupuoli-identiteetin kehitys on äärettömän mutkikas prosessi, jossa hormoneilla ja keskushermostolla on tärkeä sijansa. Lopullisesti identiteetti syntyy kuitenkin vasta objektisuhteissa vuosien kuluessa ja tässä kehityskulussa ruumiin tuntemuksilla ja sen anatomialla on suuri merkitys. ( Nummelin 1997, 15.) On syytä huomata, että sukupuoli-identiteetti saa uusia sisältöjä yhteiskunnan muuttuessa. Kokemus itsestä naisena/ miehenä on osittain sosiaalisesti konstruoitu. Sukupuoli-

10 identiteetti riippuu siis tavasta, jolla yksilö tulkitsee sukupuolirooleja ja soveltaa niitä itseensä. (Vuorinen 1998, 229 230.) Marcian (1980) mukaan identiteetin muodostumista nuoruuden kuluessa voidaan kuvata kaksivaiheisena tapahtumasarjana. Nuoret etsivät erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, jotka liittyvät myös sukupuolirooleihin. Tämän jälkeen he tekevät päätöksiä sillä elämänalueella ja sitoutuvat joihinkin vaihtoehtoihin. (Lyytinen, Korkiakangas & Lyytinen (toim.), 1995.) 2.3 Sukupuolirooli Sukupuoli-identiteetti ohjaa esimerkiksi tyttöä omaksumaan kulttuurissamme vallitsevat sukupuoliroolit eli käsityksiä ja odotuksia, mitä tytöt/ naiset saavat tehdä ja mitkä ovat poikien/ miehien juttuja. Nämä roolit ovat käyttäytymismalleja, jotka helpottavat ja ehkä rajoittavatkin elämää. (Jarasto & Sinervo 1999, 213-214.) Tutkimuksessaan Nummelin käyttää termiä sosiaalinen sukupuoli rinnastaen sukupuolirooliin. Sukupuolirooli on (Gordon 1992) kontekstiin sidottu olotila ja kategoria. Sukupuolirooli rakentuu sen mukaan, miten vanhemmat ja lasta ympäröivä yhteiskunta reagoivat lapseen somaattisen sukupuolensa edustajana. Lapsi nimetään (Ronkainen 1994) ja vaatetetaan somaattisen sukupuolensa mukaisesti tytöksi tai pojaksi. Lasta kohdellaan ja hänen kanssaan ollaan tavalla, joka kaiken aikaa viestii lapselle hoivaajien häneen tyttönä tai poikana liittämiä odotuksia, uskomuksia ja toiveita. Kun vanhemmat ja lasta ympäröivä yhteiskunta näin toistuvasti vahvistavat lapsen merkitsemistä tytöksi tai pojaksi, lapsi oppii sosiaalisen sukupuolen: sen kulttuurisen merkityssisällön, joka somaattiselle sukupuolierolle annetaan. Lapsi oppii, mitä merkitsee olla tyttö ja mitä merkitsee olla poika sekä miten tytöt ovat ja miten pojat ovat.(nummelin 1997, 15.) 2.4 Seksuaalisuus Seksuaalisuutta määritellään (Karanka 1993, Kontula 1991) ja säädellään useilla yhteiskuntaelämän esimerkiksi lainsäädäntö, politiikka, uskonto ja joukkotiedotus sekä tiedon esimerkiksi lääketieteen, psykologian ja kasvatuksen osa-alueilla. Näiden välityksellä

11 yhteiskunta tuottaa ja muokkaa sopivaksi tai palkitsevaksi tulkitun seksuaalisuuden. Yhteiskunnan yleiset käsitykset ja käytännöt seksuaalisuudesta tiettynä historiallisena ajankohtana ovat ratkaisevia sille, miten yksilö kulloinkin tulkitsee ja käsittelee omaa seksuaalisuuttaan. Kulttuurin sisällä elävä ihminen ei välttämättä tiedosta seksuaalisuuden yhteiskunnallisuutta, sillä sen olemus ja merkitys ymmärretään ja koetaan itsestäänselvyydeksi tai luonnon muovaamaksi. Modernissa yhteiskunnassa seksuaalisuuden kontrollia toteuttavat lääkärit, psykologit, opettajat, koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät sekä muut valistustyöntekijät. (Kosonen & Lustig 1999, 13.) Seksuaalisuuden kehitys alkaa jo tavallaan ennen syntymää. Lapsuuden aikana ihminen käy läpi seksuaalisuuteen vaikuttavia asioita. Nuoruuden aikana seksuaalisuus varsinaisesti puhkeaa kukkaan, jolloin kasvetaan kohti aikuisuutta. Kiinnostus seksuaalisuutta kohtaan herää. Nykyaikana seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat jatkuvasti esillä joukkotiedotuksen myötä. Asia ei ole enää tabu niin kuin ennen. Tosin joukkotiedotuksen kautta saatava kuva ei ole riittävän syvällinen ja asiallinen. Tällöin nuori tarvitsee kysymystä herättäviin asioihin aikuisen tukea ja keskustelua. Vanhempien tehtävä onkin neuvoa ja kasvattaa seksuaalisuuden perustiedoissa, ennen kuin kaverit tai media ehtivät antamaan vääränlaista informaatiota. Seksuaalisuus on nuorelle hyvin herkkä alue, koska se on henkilökohtainen ja yksilöllinen asia. Seksuaalisuuden kehittymisen hyvänä ihanteena voidaan pitää sitä, että nuori kokee sukupuolisuuden itsessään sekä muissa luonnollisena ja ymmärtää sen kuuluvan osana persoonallisuuteen. (Jarasto & Sinervo 1999, 221-223.) Nuoruudessa seksuaalisuuden osalta täytyy muistaa kehityksen keskeneräisyys. Vaikka nuorilla saattaa ollakin omakohtaisia seurustelukokemuksia, on heillä vielä pitkä tie matkalla kohti läheisyyden tunteelle rakentuvaa suhdetta toiseen ihmiseen. (Vuorinen 1998, 229.) Käsitykset seksuaalisuudesta (Karanka 1993) opitaan ja muodostetaan sosiaalisten vuorovaikutusten tuloksena. Jokainen ihminen saa seksuaalikasvatusta eri muodoissa ja kaikki ihmiset ovat epämuodollisia seksuaalikasvattajia, olimmepa siitä tietoisia tai emme. (Kosonen & Lustig 1999, 12.)

12 2.5 Seksuaalikulttuuri Seksuaalikulttuuri tarkoittaa kokonaisuutta (Palosuo & Sievers 1985, Terveyskasvatuksen neuvottelukunta 1989), joka kattaa ihmisyhteisössä vallitsevat seksuaalitavat (seksuaalikäyttäytymisen), seksuaalimoraalin (sukupuolielämää koskevat arvot ja normit), seksuaalisuutta koskevat tiedot ja uskomukset (tieteelliset ja ei tieteelliset käsitykset) sekä seksuaalisuutta ilmentävät henkiset ja aineelliset tuotteet (kieli, kirjallisuus, kuvat, musiikki, tanssi ym.). Kulttuurilla on (Kemppinen 1998 & Kontula 1991) keskeinen vaikutus siihen, miten ihminen ajattelee omasta ja muiden seksuaalisuudesta. (Kosonen & Lustig 1999, 12-13.) Miten ja milloin media, mainonta, vaate- ja kosmetiikkateollisuus sitten muuttui yliseksualisoituneeksi? Kaupallisen seksin murros alkoi 1990 luvulla, kun Suomi alkoi eurooppalaistua. Elimme lama-aikaa ja seksin huomattiin olevan yksi rahan lähde bisneksessä ja mm. naiskauppa ja prostituutio tuli näkyvämmäksi köyhyyden myötä. Uudenlainen seksuaalikulttuuri alkoi näyttäytyä myös mediassa ja mainonnassa. Alkoi seksillä ja keholla myyminen ja mainostaminen, tavarat ja palvelut. Media foorumeineen, lehdistö ja internet innostui asiasta. Esille alkoi tulla ideaali kehojen markkinointi ja kauneuden kaupallistaminen sekä tuotteistaminen. Kun tähän listaamme misseys tai mallin ura toiveet, laihdutusopit, -kirjat, -klinikat, treenausvälineet, kosmetiikan, plastikkakirugian ja muut foorumit, kuten naistenlehdet, internetin sekä ostoskanavat olemme saaneet koko kentän kirjon, miten tavoitella ikuista kauneutta, nuoruutta, laihuutta, seksikkyyttä ja naiseutta. Samaisena seksin murrosaikakautena seksin, seksuaalisuuden ja kehon myyminen tuli nykypäiväämme. Seksikauppa, prostituutio, pornographia, seksiturismi ja ihmiskauppa alkoi rehottaa, kun sen huomattiin olevan helppoa rahaa. Alettiin perustaa bordelleja, seksiliikkeitä ja seksilehtiä. Huomattiin, että seksi myy ja kysyntää on, seksi alkoi tulvia nettiin, päivälehtiin ja ilmaisjakelulehtiin. Median ja mainonnan linjat alkoivat myös löystymään, kun seksin murros tuli niin voimakkaasti keskuuteemme. Nyt 2000-luvulla sitä ei edes eroteta kuulumisesta yhteiskuntaamme ja se alkaa olla hyväksyttävää. Voimme siis kysyä, miten paljon tämä vaikuttaa nuorten käsityksiin seksuaalisuudesta ja naisena olemisesta? Nämä nuoret sukupolvet ovat syntymästään asti nähneet yliseksualisoitumista ja erotiikan läsnäoloa, joten he eivät kai osaa edes ajatella aikaa ennen sitä. ( Jyrkinen 2003.)

13 2.6 Media Sana media tulee latinan medium-sanasta ja tarkoittaa ilmaisun tapaa sekä sitä sosiaalista yhteyttä, jossa ilmaisu on tuotettu ja välitetty. Se välittää merkityksiä ja ihmisten tai asioiden suhteita ja tuottaa kontakteja sekä yhteisiä kokemuksia. Media sanaa (mass media) on käytetty jo pitkään kuvaamaan joukkoviestimiä. Silverblatti (1995) määrittelee median joukkoviestinnän kanavaksi, mikä mahdollistaa viestinnän ajallisesti ja paikallisesti viestijästä erillään oleville suurille kohderyhmille. Wrigtin (1986) mukaan medialla on anonyymi yleisö, joissa on eri kohderyhmiä. Media määritelmä edellyttää tuottajien järjestyneisyyttä ja instutionaalisuutta. Median eri muotoja ovat printtimedia eli kirjat, lehdet ja muu painettu sana, valokuvat, kuvat, radio, televisio, elokuva ja multimedia. ( Mustonen 2001, 8.) Media välittää median taustavoimien näkemystä todellisuudesta. Media luo myös omaa todellisuuttaan ja siten vaikuttaa siihen todellisuuteen, jossa elämme. Heathn ja Bryantin (1992) mukaan massamedialla on suuri merkitys sosialisaatiossa eli arvojen siirtämisessä. Sosialisaatiossa ihmiset omaksuvat normeja sekä käyttäytymis- ja ajattelutapoja. Erityisesti lasten todellisuuskäsitys on osittain median pohjalle rakennettu luomus. Harriksen (1994) mukaan esimerkiksi nuoruuden ihannoiminen voi hämärtää kehitysvaiheiden tai sukupolvien rajoja: ikääntyville luodaan paineita tavoitella nuorekkuutta, lapsille kypsymisen ja aikuistumisen painetta. Postman (1985) onkin tarkentanut, että sosialisaatiovaikutus voi toimia lapsuutta lyhentävästi tuomalla lasten ulottuville aikuisten maailmaan kuuluvia asioita ennen aikojaan. Sosialisaatio onkin Murrayn mukaan (1981) vahvin niillä, joilla on vähän kokemuksia elämästä oman olohuoneen ja mediamaiseman ulkopuolelta. Mustonen tarkastelee myös Gerbnerin valtavirtaistamisen mallin pohjalta television voimakasta imua, joka muokkaa keskenään hyvinkin erilaisten ryhmien käsityksiä samaan suuntaan. Kuluttajat omaksuvat television välittämiä yhteisiä ajatuksia ja arvoja riippumatta esim. elinympäristöstä. Televisio vetää mukaan dynaamiseen ja vuorovaikutteiseen prosessiin, jossa katsojat omaksuvat imagoja ja identiteettejä. (Mustonen 2001, 63 64.) Mustonen toteaa, että yksi median käytön motiiveista on sosiaalisen hyväksynnän saaminen ja erityisesti nuorten alakulttuureissa pakollisten mediatuotteiden harrastaminen on suorastaan jengiin kuulumisen edellytys. Mediaa siis seurataan, jotta oltaisiin yhtä

14 mieltä siitä, mikä omassa ryhmässä pukeutumistyylillisesti on "in" tai tiedettäisiin, miten mihinkin asiaan pitää asennoitua. Mustonen kirjoittaa myös median sisällön ylierotisoimisesta ja toteaakin Harrista (1994) lainaten, että media ujuttaa seksiä moniin sellaisiinkin mediayhteyksiin, jotka eivät varsinaisesti ole seksuaalisia. Päiväannos Music Television eroottisia videoita, tv-mainoksia ja tietokonepelien kurvikkaita naissankareita tuottaa eroottisesti reippaan ylikorostuneen todellisuuskuvan. Mustonen pohtii Shieldsiä (1993) lainaten, että eivät vain nuoret, vaan jo lapset altistuvat saippuaoopperoiden, nuortenlehtien ja mainosten erotisoituneille kuville aikaisemmin kuin heidän kehitykselleen olisi sopivaa. Edellä todettu tukee ajatustamme oletuksesta, että media vaikuttaa tyttöihin. Mediatutkimuksessa on myös todettu seksin yltäkylläisyys ja sen nuoriin luoma paine, joka voi johtaa luuloon, että elämässä on jotakin vialla, jos se ei ole aamusta iltaan seksin kyllästämää. (Mustonen 2001, 79,116.) Seksin ja erotiikan korostuneisuus mediassa liittyy keskeisesti tutkimuksemme tärkeään seksuaalisuuden käsitteeseen. 2.7 Naiskuva Suomalaisessa mainonnassa sukupuolikuvia on nähty jo parin sadan vuoden ajan. Varsinainen sukupuolistunut ilmoituskuvitus alkoi 1920 - luvun taitteessa. Ilmoituksissa alettiin esittää naisten ja miesten välisiä suhteita, naisten muotoihanteita ja perhekuvastoa. Television lähetykset alkoivat Suomessa 1957, jolloin television mainonta alkoi vaikuttaa myös elokuva-, lehti- ja ulkomainontaan. Vuonna 1960 luvulla televisiomainonnan naiskuva alkoi muuttua huolehtivasta kotiäidistä rohkeaksi esiintyväksi ja vetomaiseksi seikkailijattareksi. 1960 luvun ihmishahmot kuuluivat tällöin vaurastuvaan ja kulutuskeskeiseen ikäluokkaan. ( Rossi 2003, 24 25.) Rossin kirjassa Merja Salon (Salo, 1991) mukaan 1970 luku oli kansainvälisessä mainonnassa aikaa, jolloin romantiikkaa, väkivaltaa ja seksiä alettiin hyödyntää mainonnassa. Suomessa jo 1960 luvun nautintoainemainonnassa käytettiin avoimesti seksuaalisuutta korostavia naisruumiita. Miesruumiiden käyttö mainonnassa on huomattavasti myöhäisempi ilmiö, vasta 1990 luvulta. Mainonnan yliseksualisoitumisen aikakausi alkoi 1990- luvulla, yhä paljastetumman ja jopa alastoman ruumiin esittämisellä. Mainokset ovatkin herättäneet kiivasta julkista keskustelua naisten esineellistämisestä ja

15 halventamisesta mainonnassa. Mainosten hyväksyttävyyden arviointia ovat tehneet kuluttaja-asiamiehet, markkinatuomioistuin ja 2001 perustettu mainonnan eettinen lautakunta.( Rossi 2003, 25.) Mainonta on korostuneesti visuaalisen estetisoinnin, kauneuskäsitysten, mielihyvän ja ihanteiden tuottamisen ja esittämisen aluetta. Suuri osa mainonnasta liittää kauppaamiinsa tuotteisiin hyvin konventionaalisia ja sellaisina mytologisoituja kauneuden ja hyvän elämän merkkejä. (Rossi 2003, 32.) Yleinen käsitys on, että naisten kuvien ja ruumiiden käyttö on aina ollut ensisijaisesti luonnollisen harmonian ja kauneuden ilmentämistä. Nykyisen mediakulttuurin on katsottu jatkavan naisiin kohdistettujen vaatimusten ikiaikaista esittämistä, vaikkakin tämä ilmiö on historiallisesti aika uusi ilmiö. Naisruumiit ovat toki olleet ulkonäköön kohdistuvan ihailun kohteena kautta historian, mutta hyvin toisenlaisesta näkökulmasta kuin miesruumiit. Naisten kauneus ja muodikkuus laskettiin 1800 luvulla miesten aviomiesten ja isien- eduksi ja ansioksi. ( Rossi 2003, 34-35.) Vaikka kuvat eivät koskekaan suoranaisesti ruumiisiin, lihaan ja luihin. Mediakuvissa sekä arkipuheessa näkyy edelleen 1800- luvun käsitys, jossa korostuu kauneuden ja naisfeminiinisyyden luonnollinen yhteen nivoutuminen. Viime vuosikymmeninä kauneusihannetta on leimannut hoikkuuden vaatimus, joka oli äärimmillään 1990- ja 1960- luvun anorektisen laihan naisen kuvissa. Twiggy -malli edusti 1960-luvulla laihuusihannetta ja 1990-luvulla oli ns. heroin chic -kuvasto, jolloin mallit näyttivät laihoilta huumeiden käyttäjiltä. 2000 -luvun alussa Suomen televisiossa nähtävän mainonnan naiskuva on pitkähkö ja hoikka. Tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ja tytöt kokevat yhä useammin tyytymättömyyttä omaan ruumiiseensa ja pyrkivät miehiä/ poikia enemmän muokkaamaan ruumistaan median esittämiä ihanteita vastaaviksi.( Rossi 2003, 36.) Median mainonnan kautta välittämät kauneusihanteet osittavat naisruumiin. Naisen huulet, jalat, hiukset, silmät ja kädet luovat kuvaa naisesta ja hänen seksuaalisuudestaan. Yhä useammin esiintyvä pakaroiden ja rintojen käyttö mainoksissa ilmentää yliseksualisoitunutta naiskuvaa. (Rossi 2003, 37-39.)

16 3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 3.1 Tutkimuksen tarkoitus Kysymme tutkimuksessamme miten tytöt kokevat median ja erityisesti tv:n vaikuttavan heidän sukupuoliroolinsa kehittymiseen? Tavoitteenamme on selvittää, kuinka tukea tyttöjen kasvua naiseksi ja millaista tukea tytöt kokevat tarvitsevansa. 3.2 Laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus Lähtökohtana laadulliselle tutkimukselle on todellisen elämän kuvaaminen sekä pyrkimys tutkia kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 161). Tämä lähestymistapa pyrkii tulkitsemaan ja ymmärtämään ihmisten ainutlaatuisia ajatuksia, merkityksiä, kokemuksia ja käyttäytymistä eri ympäristöistä (Kraus & Kiikkala 1996, 67). Tutkimuksessamme laadullinen tutkimustapa on ainut mahdollinen keino selvittää tyttöjen kokemusta siitä, miten he kokevat tv:n ja median vaikuttava heihin. 3.3 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Janesickin mukaan (2000, 393) laadullisessa tutkimuksessa ydinasioita ovat, henkilöiden, tapahtumien ja paikkojen kuvaukset. Validius on kuvausten ja siihen liittyvien selitysten ja tulkintojen yhteensopivuutta. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta kohentaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Tarkkuus koskee tutkimuksen kaikkia vaiheita. Tulemme kertomaan aineiston tuottamisen olosuhteet selvästi ja totuuden mukaisesti. Kuvaamme haastattelu olosuhteet ja paikat, joissa aineisto kerätään. Samoin kerromme haastatteluihin käytetyn ajan, mahdolliset häiriötekijät, virhetulkinnat haastattelussa ja myös oman itse arviointimme tutkijana tilanteessa. Laadullisessa aineiston analyysissä on keskeistä luokittelujen tekeminen. Kerromme lukijalle luokittelun syntymisen alkujuuret ja perusteet. Tulosten tulkinnassa pätee sama tarkkuusvaati-

17 mus: pyrimme kertomaan, millä perusteella esitämme tulkintoja ja mihin päätelmämme perustamme. ( Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 214-215.) Tutkijatriangulaatiossa tutkimukseen osallistuu useampia tutkijoita aineiston kerääjinä, tulosten analysoijina ja tulkitsijoina (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2000, 215). Tutkimuksessamme teemme tutkimustyötä parityönä. Tarkastellessamme tuloksiamme kahden ihmisen silmin on objektiivisuuden säilyminen ehkä hivenen suurempaa, kun keskenään käymämme dialogi tutkimusprosessin aikana on jatkuvaa. Tämä lisää osaltaan tutkimuksen luotettavuutta. 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Kohderyhmä ja tutkimusympäristö Kohderyhmä tutkimuksessamme olivat 14-17-vuotiaat tytöt. Kohderyhmämme saimme Helsingin Tyttöjen Talon draamaryhmästä ja helsinkiläisen yläasteen kahdeksannesta sekä yhdeksännestä luokasta. Draamaryhmän tyttöjoukko koostui kuudesta 15 17- vuotiaista tytöistä. Yläasteen kahdeksasluokkalaisten ryhmä koostui viidestä 14 15- vuotiaista tytöistä ja yhdeksäsluokkalaisten ryhmä yhdestätoista 15-16-vuotiaista tytöistä. Tutkimusympäristömme ja kohdejoukkomme valinta tarkentui, kun soitimme läpi helsinkiläisten yläasteiden kouluja ja nuorisotaloja. Haastatteluun emme hakeneet erillistä lupaa, koska tyttöjen osallistuminen haastatteluun oli vapaaehtoista. Tyttöjen Talon draamaryhmän ohjaaja ja opettajat yläasteella tekivät esiesittelyn tutkimuksesta tytöille ja jakoivat informoivan kirjeemme (liite 2) mahdollisille haastateltaville. Tällöin tytöt tiesivät, mitä tutkimus käsittelee ja sen perusteella he saattoivat päättää halusivatko osallistua tutkimukseen vai eivät. Tutkimuspaikkana olivat draamaryhmän tila Nuoriasiankeskuksen mediapajalla ja yläasteen tytöt haastattelimme heidän koulunsa luokkahuoneessa. Tilojen varauksen olimme sopineet etukäteen draamaryhmän vetäjän ja koulun opettajien kanssa.

18 4.2. Aineiston keruu teemahaastattelulla Teemahaastattelun idea on saada selville, mitä joku ajattelee jostakin asiasta. Teemahaastattelu on siis eräänlainen keskustelu, joka toteutuu tutkijan aloitteesta, kuitenkin vuorovaikutuksessa haastateltaviin, jolloin saadaan tutkimukselle oleellista tietoa. Teemojen muodostaminen voi lähteä luovan ideoinnin pohjalta, aiempien tutkimusten, muun luetun kirjallisuuden sekä johtamalla teoriasta. Toteuttaessamme teemahaastattelua käsitteistä johdetut teemat ovat tiedossa. Olennaista on muistaa, että tutkimusongelma sitoo kokonaisuuden yhteen ja oikeuttaa erilaisten kysymysten esittämistä. Tällöin kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat. Näin haastattelun keskustelu ominaisuus säilyy. Teemahaastattelu kestää noin tunnista kahteen tuntiin. Haastattelupaikka on onnistumisen kannalta olennainen tekijä. Paikan ja tilanteen on hyvä olla mahdollisimman rauhallinen, eikä muita virikkeitä saisi olla. Haastattelijan puhetavan tulee olla neutraalia, koska haastateltava huomaa nopeasti onko, tyyli aitoa vai onko kyseessä kosiskelutyyli. (Aaltola & Valli 2001, 23 33.) Ryhmähaastattelu on tehokas tiedon keruun muoto sekä toimii hyvin, kun voidaan ennakoida haastateltavien arastelevaisuus haastateltaessa (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2000, 197). Toteutimme haastattelumme ennalta teemoiteltujen kysymysten pohjalta. Aineiston keruu menetelmänä käytimme siis teemahaastattelua ja olimme suunnitelleet kysymykset jaoteltuina muutamaan teema-aihealueeseen. Aihealueet alustavassa suuntaa antavassa kysymysluettelossa (liite 1) käsittelivät tv:n suosikkiohjelmia, naisihanteita, naisihanteiden ulkonäköä/ seksikkyyttä/ parisuhdekäyttäytymistä tai muita ominaisuuksia, tv:n/ median vaikuttavuutta parisuhde- tai seksuaalikäyttäytymiseen tai ulkoiseen olemukseen sekä keinoja puuttua tai käsitellä median mahdollista liiallista vaikuttavuutta. Pyrkimyksenä oli myös kysyä samaa asiaa monella erilaisella tavalla. Vaikka kysymysluettelo olikin tehty suuntaa-antavaksi ja muistin tueksi, niin halusimme kuitenkin jättää mahdollisuuden spontaaneihin tarkentaviin lisäkysymyksiin. Halusimme säilyttää tilanteessa mahdollisimman pitkälle keskustelun tunnun tyttöjen kesken. Emme siis edenneet haastattelussa välttämättä kysymysluettelon mukaan. Haastattelijana roolimme oli siis seurata käynnistyvää keskustelua ja mielipiteiden esittämistä sekä tarvittaessa tarkentaa lisäkysymyksin tai esittää uusia kysymyksiä uudesta aihealueesta. Teemoittelimme haastattelun kysymysrungon suoraan tutkimuskäsitteiden pohjalta.

19 Kerroimme haastattelun alussa tytöille haastattelumme tarkoituksen, miten äänitettäviä haastatteluja käytämme ja kuinka säilytämme tyttöjen anonymiteetin. Äänitimme haastattelut C- kasetille. Annoimme ennen haastattelua tytöille ohjeita haastattelumme onnistumiseksi. Pyysimme tyttöjä puhumaan vuorotellen ja kuuluvasti sekä sammuttamaan kännykät siksi aikaa, ettei tulisi häiriöitä nauhoitukseen. Tyttöjen ei tarvinnut missään vaiheessa kertoa omaa nimeään. Yritimme myös motivoida tyttöjä haastatteluun kertomalla, että he voivat ehkä antaa meille kallisarvoista tietoa omasta arjestaan ja siten he lisäävät mahdollisesti tulevien sosiaalialan ammattilaisten tietotaitoa työskennellä tyttöjen tukemiseksi. Haastattelutilan oveen kiinnitimme lapun ei saa häiritä, jottei häiriötekijöitä syntyisi. Haastatteluihin meni aikaa noin puolestatoista tunnista kahteen tuntiin haastattelua kohden. Haastattelun kesto riippui tyttöjen aktiivisuudesta keskustella aiheestamme ja vastata kysymyksiimme. 5. AINEISTON ANALYSOINTI 5.1. Fenomenologinen näkökulma aineiston analysoinnissa Fenomenologinen metodin (ajattelutavan) perustana ovat filosofiset ongelmat kuten ihmiskäsitys, eli millainen ihminen on tutkimuskohteena sekä tiedonkäsitys siitä, miten tuollaisesta kohteesta voidaan saada tietoa ja millaista. Tutkimuksessammehan tutkimme tyttöjä ja heidän kokemustaan siitä, kuinka media vaikuttaa heidän sukupuoliroolin kehittymiseen. Keskeistä tutkimuksen kannalta on kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet. Kysymyksinä esiin kuitenkin nousevat tulkinta ja ymmärtäminen. Tutkimuksellamme siis tulkitsemme tyttöjen kokemuksia ja ymmärrämme sen vaikutusta sukupuolin roolin kehittymiseen. Kun tutkitaan ihmistä fenomenologisen näkökulman kautta, joudutaan tarkastelemaan tutkijana myös omaa ihmiskäsitystä. Tutkimme kokemusta, joka käsittää ihmisen kokemuksellisen suhteen omaan todellisuuteensa. Ihmiskäsitystä ei voi ymmärtää irrallaan tuosta suhteesta. Ajateltuna, että tyttönä oleminen ei ole vain biologinen fakta, vaan sillä on aina merkitykset kulloisenkin tytön ja hänen todellisuutensa välisessä suhteessa sekä se kietoutuu tiettyyn sosiaaliseen elämään ja kulttuuriin. Tutkimuksen lähtökohtana ovat tytöt, jotka elävät nykypäivää, omassa nuo-

20 risokulttuurissaan ja ihmissuhteissaan, johon myös median tuottamilla kuvilla on omat vaikutuksensa. ( Aaltola & Valli 2001, 26-27.) Fenomenologiassa voidaan puhua ihmisen suhteesta maailmaan intentionaalisena eli kaikki merkitsee meille ihmisille jotakin. Lähdemme myös tutkimuksemme perusajatuksena siitä, että media vaikuttaa tyttöjen sukupuolirooliin. Näemme/ koemme todellisuuden hyvin monin eri tavoin havainnoiden pyrkimysten, uskomusten ja kiinnostusten valossa. Konkreettisemmin näemme jonkin kohteen kauniina, hienona tai kaukaiselta. Kun teemme jotain, ymmärrämme toimintamme tarkoituksen kysyen, millaisen merkityksen pohjalta toimin. Olemme pyrkineet juuri tutkimuksen kautta selvittämään millaisia merkityksiä tytöt kokevat saaneensa mediasta omaan elämäänsä ja vaikuttavatko nuo merkitykset heihin sekä heidän sukupuoliroolinsa muotoutumiseen. Kokemuksemme on muotoutunut merkityksen pohjalta. Merkitykset ovat fenomenologisen tutkimuksen kohteena. ( Aaltola & Valli 2001, 26-27.) Kuten tutkimuksessamme olemme halunneet kysyä, miten median luoma merkitys vaikuttaa tyttöjen sukupuoliroolin kehittymiseen ja onko sillä merkitystä. 5.2. Teemoittelu Luettuamme haastatteluaineiston muutamaan kertaan läpi jaoimme aineiston siitä selvästi erottuviin eri pääteemoihin. Aineiston analysointia jatkoimme siten, että lähdimme tarkastelemaan kustakin teema-aihealueesta erityisesti esille nousevia asioita tai toistuvia samansuuntaisia vastauksia ja toisaalta myös poikkeavia vastauksia. Ensimmäinen lähestyminen aineistoon kulkee useimmiten tematisoinnin kautta, toteavat Eskola ja Suoranta tarkastellessaan laadullisen aineiston analyysitavoista juuri teemoittelua. He tarkentavat seuraavasti: Aineistosta voi nostaa esiin tutkimusongelmaa valaisevia teemoja. Näin on mahdollista vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. Tekstimassasta on ensin pyrittävä löytämään ja sen jälkeen eroteltava tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Eskola ja Suoranta kuitenkin huomauttavat, että vaikkakin teemoittain järjestetyt vastauksista irrotetut sitaatit ovat usein mielenkiintoisia, niin ne eivät kuitenkaan osoita kovin pitkälle menevää analyysia ja johtopäätöksiä ellei tutkimustekstissä näy teorian ja empirian lomittuminen toisiinsa.

21 Eskola ja Suoranta tarkentavat käyttäen Savolaisen (1991, 454) kuvausta pelkistämisen tavoista, joissa esim. voidaan tekstikatkelmaa käyttää perustelemaan tutkijan tekemää tulkintaa tai sitaatti voi toimia aineistoa kuvaavana esimerkkinä.( Eskola & Suoranta 1998, 175 176.) Juuri edelliseen tietoon analyysin teosta perustaen olemme seuraavassa tulosten esittelyosiossa kirjoittaneet omia toteamuksiamme tai tulkintoja teemoitellusta aineistosta. Käytämme myös sitaattilainauksia suoraan aiheistomme vastauksista tukemaan tulkintaamme. 6 TUTKIMUSTULOKSIA 6.1 TV: n sarjojen vaikutus Tytöt katsoivat tv:stä mielellään mm. nuorille suunnattuja sarjoja, Felicity, Small Ville, Suositut, As If ja 70`S Show. Mieleisiä olivat sarjat ja ohjelmat, joissa on huumoria ja hauskuutta sekä ohjelmat, jotka eivät ole mitenkään todellisia. Toisin sanoen sarjat, jotka ovat tyttöjen mukaan hiukan utopistisia, myös kauhuleffat ja komediat olivat tyttöjen mieleen. Tytöt sanoivat ottavansa sarjoista arkielämäänsä mukaansa hauskojen repliikkien heittoja, ns. sanottua läppää, jota he sanailivat keskenään, kun puhuivat sarjan tapahtumista. Tytöt tekivät toisilleen sarjoista otettuja käytännön piloja esim. erilailla säikyttelyä. Jos tytöt katsoivat jotain todellisemman tuntuista, niin he kertoivat aika vähän ajattelevansa, että sarjojen tai ohjelmien tapahtumia voisi oikeasti tapahtua. Toisaalta ohjelmat kuitenkin saivat välillä ajattelemaan omaakin elämää, ainakin ne sarjan herättämät tunteet. Salatut on pakko kattoo vaik se onkin ihan tyhmä, mut pakko tietää mitä siin tapahtuu seuraavaksi. Siinä mullan alla sarjassa on sellaista tietynlaista romantiikkaa.

22 Siskona on noita, niin siinä naiset aina pelastaa maailman ja se on ihan hauskaa 6.2. TV:n ihannenaiset Tytöt löysivät sarjoista muutamia näyttelijöitä/ roolihahmoja, keitä he ihannoivat. Tytöillä olivat samansuuntaiset mielipiteet siitä, kuka näyttelijä ja mistä sarjasta, oli heidän suosikkinsa. (Felicity ja Small Villen Lana). Kun se on kiltti ja kaikkea (vastaus ympäripyöreästi). Kuitenkin esille nousi selkeästi henkilöhahmojen etäisyys: Kun ne eivät ole mahdollisia, ei sitä ota ketään, mitään niin kuin esikuvaksi, sitä kattelee vaan. Perusteluina oli myös se, että naishahmot sarjoissa eivät ole todellisia, koska näyttelijät ovat usein siviilielämässä vanhempia kuin mitä he sarjoissa näyttelevät. Tytöt sanoivat, että roolihahmot ovat liian fiksuja ollakseen esim. 18-vuotiaita ja ovat liian täydellisiä. Täydellisyyden käsitystä tytöt eivät perustelleet. Mediassa ihailtavan naisartistin esimerkkinä oli espanjalainen Rosa, joka ei ollut ennen mitään ja pärjää nyt loistavasti musabisneksessä. Erityisesti musiikkiohjelmien naiskuvista esille nousi ihailtuna Madonna, koska hän on tyttöjen mukaan saavuttanut elämässään tosi paljon ja se on musiikkimaailman ykkösnainen ja tehnyt koko elämänsä töitä sen eteen. Toisaalta esikuviksi musiikkimaailmasta määriteltiin ilman nimeämistä myös sellaiset naiset, jotka tekevät itse laulut ja, et se on järkevää, eikä myydään, myydään Musiikkimaailman naisista todettiin myös toistuvasti: Mä ainakin olen huomannut, että musavideoissakin naisia vain niin kuin käytetään koristeina tai Nykypäivänä ei näe yhtään sellaista musiikkivideota, jossa ei hilluisi joku nainen bikineissä. Tätä tyttöjen ehkä kriittistäkin katsontatapaa kuvaa myös toteamukset: No en mä tiedä pitäisinkö mä sitä idolina, mutta niin ku Kelly Osbourne on erilainen kuin muut ja se ei välitä mitä muut ajattelee. Se yrittää niinku riikkoo muureja ettei ulkonäöstä välitettäisi niin paljon. Audrie Lavincehan sanoo, että sen pomot sanoo, et ne haluaa pukea sen paljastaviin vaatteisiin, mut sehän käyttää skeitti-vaatteita ja ne aina pynttäisi sitä meikillä ja laittais hiuksia, mut se ei anna

23 Ominaisuudet, joita tytöt naishahmoissa ihailivat, olivat rehellisyys, reiluus muita kohtaan, kauneus, yritteliäisyys, ymmärtäväisyys ja ajattelevaisuus/ harkintakyky sekä tyttöjen ilmaisun mukaan se, että miettii ennen kuin tekee jotain. Erityisen sijan saivat kuitenkin menestyminen ja itsevarmuus: Ja kyllähän se kun ne on aika usein menestyviä, oishan se kiva, että menis elämässä hyvin. Mulle tulee mieleen itsenäisyys, pystyy huolehtii itsestään ilman ketään muuta. Tossa Mullan alla sarjassa on se Brenda Se on mun mielestä itsenäinen, vahva persoona. 6.3. Vastenmielinen nainen tv:ssä ja todellisuudessa Kaikkien tyttöjen mielestä henkilökohtaisen hygienian laiminlyöminen on hirveää. Myös se, ettei huolehdi muutenkaan itsestään eikä välitä miltä näyttää koettiin vastenmielisenä. Tytöt mainitsivat myös ei-pidettyinä ominaisuuksina itsekkyyden, hirveän luonteen, ylimielisyyden, itsestään liikoja luulemisen, jos tekee itseään liikaa tykö, jättää huomioimatta toiset ja tekopirteyden. Mediassa esiintyvistä artisteista mainittiin Emmi, koska hän ei ollut pukeutunut gaalailtaan sopivasti ja siistinä. Myös Ally Mc- Beal ja Britney Spears mainittiin ärsyttävinä naishahmoina. Britney Spears on kun se on olevinaan sellanen hirveän tavallinen tyttö ja sitten se on kuitenkin seksiobjekti. Tai sit se on vaan sen imago. No mun mielestä Emmi on vähän semmoinen, tuolla jossain gaalassa, oliko se Emma- gaala vai missä se oli, niin se ei laittanut mitään siistejä vaatteita päälle vaan sillä on jotkut vaan. Kyll se niin suureen tilaisuuteen voisi laittaa siistimmät vaatteet ja hiukset jotenkin. Kun sillä oli ihan likaiset hiukset siellä. Se on muin mielipide. 6.4. Suosikkinäyttelijät ja ulkonäkö Ulkonäön vaikutus suosikkinäyttelijän valitsemiseen: Ei vaikuta paljoa, tärkeintä on

24 se, että minkälainen on. Luonteen ja ajattelun koettiin vaikuttavan roolihenkilön tai näyttelijän ulkonäköön. Tämä tuli esille useamman kerran. Ilkeä ihminen tai roolihahmo voi alkaakin näyttää rumalta. Ulkonäkö ei ollut vaikuttava tekijä ihanne roolihahmon valintaan kaikissa vastauksissa. Tyttöjen mielestä tv-sarjan nainen on kaunis/ viehättävä/ seksikäs silloin, kun hän on rehellinen, miettii mitä tekee, nätti, ei liian avoin tai puhelias ja ei käytä liian paljastavia vaatteita. Se voi näyttää rumalta jos on ilkeä siinä sarjassa/ leffassa. Ei se ulkonäkö kuitenkaan siinä ekaksi ole. Ja mun mielestä on ihan sama että ei sillä ulkonäöllä ole mitenkään väliä vaan enemmänkin sillä luonteella. Niin en mä tiiä, ehkä se Lana. No se on rehellinen, eikä se valehtele ja se on reilu kaikille ja on se kaunis ja yritteliäs. 6.5. Tv:n naiskuvien ulkonäön vaikutus omaan ulkonäköön ja ajatteluun Tyttöjen omasta mielestä median luomat ulkonäkö vaatimukset aiheuttavat heille paineita. Täytyisi olla laiha varsinkin kesällä ja media luo laihan, anorektisen naisen kuvan malliksi. No kyllä jotkut on tehnyt itsemurhia sen takia, et ne on liian läskejä ja rumia. Kyllä sekin varmaan johtuu tavallaan siitä, että on katsonut liikaa tv:tä. Kyllähän sitä tietysti alitajuntaan noi kuvat jää pyörii ku tv:stä tulee Mitä just jää mieleen on se vartaloihanne, mitä sit tarkastelee Käyttää sellasia vaatteita mistä tykkää, vaikka kyllä sitä kun katsoo tv:stä sillai kauniita naisia, täydellisen näkösiä, niin tulee sillai, et voi kun voisi olla ton näkönen. Sitähän tulee joka tuutista, kaikkea tällasta, että pitäisi vaan olla tyytyväinen itseensä. Ja sit joku ei pääse yli siitä ja sairastuu syömishäiriöihin. Siinä vaan pitäis saada tarpeeksi vahva itsetunto, että ne ei vaikuttaisi Tytöt puhuivat myös itseään nuoremmista tytöistä eli alle kymmenenvuotiaista, jotka jo siinä iässä katsoivat esimerkkejä mediasta. Jo he muodostavat tyttöjen mukaan itselleen ihannenaisen kuvan median kautta. Tytöt miettivät sitä, että jos noinkin pienenä alkaa

25 muokata itseään, niin millainen tulee olemaan sitten isona. Kuitenkaan heidän asenteensa ja mielipiteensä plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin ulkonäön parantamisen vuoksi ei ollut myönteinen ja se ei heidän mielestään ollut hyväksyttävää. Mut kyl sitä mediassa luodaan sellainen kauhean laihan naisen kuva, mutta on sellaisiakin hyviäkin esimerkkejä kuten Hanna Kraaf, joka on itse puhunut siitä ettei ole järkeä laittaa silikonirintoja nuorena, että siihen pitäisi vanhempien puuttua. Ja just et kahdeksanvuotiaat tytöt sanoo että ne ei pidä Jennifer Lopezista koska se on liian läski. Ja musta se on sellanen normaali eikä mikään tikku, mutta ne tytöt ei pidä siitä koska se ei ole tarpeeks laiha. Eli pitää olla joku anorektikko tai muuten sä et ole sopiva.. Tai oikeastaan se johtuu tästä koko maailmasta et kun tytöiltä vaaditaan liikaa niin se kaikki johtaa siihen et saattaa olla jossain kauneudenhoitokierteessä No ei sitä jaksa enää välittää, just tää kauniit naise ajattelu menee toisesta korvasta ulos. Ne on vähän menettäneet arvoaan. Eihän siinä ole mitään järkeä jäljittelee sellaista ihmistä joka si ole oikea ihminen. Kaikki julkkikset on jollain tavalla tehtyjä. Toisaalta tytöt myös tunnustivat ihailunsa: Välillä kuitenkin ajattelee sitä, että haluaisi olla kaunis, laiha ja pukeutua hyvin niin kuin mediassa esiintyvät naiset ja olisihan se kivaa jos nimmaria pyydettäisiin. Kun kysyttiin miten naiskuvat vaikuttavat tyttöjen ulkonäköihanteisiin, niin tytöt viittasivat ikään kuin huomaamattaan monessa kohtaa sen vaikuttavan juuri poikien kautta. Tyttöjen mielestä pojat ottavat enemmän vaikutteita ulkonäköasioissa sarjoista ja asettavat tytöille vaatimuksia millaisia tyttöjen pitäisi olla. Tyttöjen pitäisi olla poikien mielestä sarjojen kaltaisia naisia, täydellisiä, six packillisiä (litteä/ treenattu-vatsaisia) ja isorintaisia. Jos näin ei ole, pojat saattavat kysyä miksi näytät tuolta. Tytöt saavat kuulla pojilta suoraan kommentointia sarjojen naishahmojen seksikkyydestä. Tyttöjen mielestä se on ärsyttävää, koska pojat eivät tajua, että he eivät voi olla täysin sellaisia kuin sarjoissa olevat naiset ovat. Pojat jopa ottavat kännyköihin naisen takapuolen kuvia, joita he näyttävät tytöille, ikään kuin millainen takapuoli heillä pitäisi olla. Ja jotkuthan tilaa kännykkään sellasia kuvia ja niinku perseen kuvia ja sit näyttää tämmönen perse sulla pitäisi olla

26 Pojat myös arvostelevat tyttöjen ulkonäköä. Jos tyttö on laiha, pojat saattavat viestittää, että pitäisi olla enemmän muotoja, mistä saa kiinni. Pojat saattavat myös suoranaisesti haukkua tyttöjen ulkonäköä esim. tikuksi tai lautakunnan johtajaksi tai, että tyttö on lauta, joka on pilattu reiällä. Tytöistä se on loukkaavaa, koska ulkoiseen olemukseen ei pysty itse aina vaikuttamaan. Kaikkien tyttöjen mielestä tämä oli yleistä poikien taholta heidän omassa koulussaan. Muualla olevat pojat ovat tyttöjen mukaan erilaisia. Tyttöjen mielestä oman ikäiset pojat vaikuttavat tyhmiltä, koska tytöt ovat edempänä kehityksessä. Vanhemmat pojat ovat tyttöjen mielestä järkevämpiä. Toisaalta tytöt sanoivat, että tytötkin katsovat ja vaativat pojilta tietynlaista ulkonäköä ja mallit poikien ulkonäköstandardeista tulevat ehkäpä juuri tv:stä ja muista medioista. Kyl se silleen meidän elämään vaikuttaa, että just jätkät kuvittelee, että meidän pitäisi olla sellaisia kuin tv-sarjojen naiset. Tänäänkin tuli kommenttii et sulla ei ole six packkii Sulla on liian pienet rinnat No en mä tiedä, sit on hirveesti poikii, jotka sanoo, et pitää olla jotain mistä ottaa kiinni eikä tarvii olla tikkulaiha.. 6.6 Tv:n naiskuvien vaikutus tyttöjen pukeutumiseen Tytöt puhuivat haastattelussa erittäin paljon pukeutumisesta, mikä todella vaivasi heitä melkein päivittäin. Tietyllä tavalla pitäisi pukeutua muodin mukaan, poikien toiveiden mukaan ja olla persoonallinen, mutta ei liian omaperäinen. Haukkumista kuulee jos on liian kalliita vaatteita, koska sitten kuulee olevansa hemmoteltu kakara. Toisaalta jos on pukeutunut johonkin erikoiseen, niin toiset saattavat matkia ja se taas koettiin ärsyttävänä. Tyttöjen mukaan tv:stä tai muista medioista vaikutteita ottavien tyttöjen pukeutumistyyliä näkee omassa koulussa, kaupungilla ja sen huomaa esimerkiksi vaatetuksesta kun