MUISTIO Build Up Skills -workshop 18.3.2013 Paikka: Rakennusteollisuus RT Aika: 18.3.2013 kelo 12.00 16.00 Läsnäolijat: Ahonen Erkki Brax Tiia Hakala Keijo Honkanen Jouni Huhtamäki Harri Huttunen Kimmo Jalo Tapio Jauhiainen Mikko Kasanen Pirkko Kokki Pertti Kuusela Minna Lahtinen Raija Lounema Kati Mikkonen Irmeli Mäkinen Juha-Ville Mäntynen Juha Nieminen Ari O'Neill Mia Råman Tuula Saastamoinen Arto Sallinen Emma Sorri Jaakko Teriö Olli Uotila Ulrika Weijola Varpu Vesalainen Matti Kauppi Pekka HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Kiinteistöpalvelut ry HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Tampereen teknillinen yliopisto Koja Oy Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy Motiva Amiedu Koordinet Oy Rateko TTS tutkimus Rakennustieto Oy Opetushallitus Motiva LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry Rakennusteollisuus ry RT Stadin ammattiopisto Suomen Ympäristöopisto SYKLI Rakentamisen Laatu RALA Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry Rakennusosakeyhtiö Hartela Tampereen teknillinen yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto TEM Työllisyys- ja yrittäjyysosasto Amiedu Suomen Ympäristöopisto SYKLI
WORKSHOPIN KULKU 1. Irmeli Mikkonen avasi tilaisuuden: Irmeli Mikkonen kertoi Build Up Skills hankkeesta yleisesti ja sen taustoista (esitys liitteenä 1). 2. Juha Mäntynen alusti Rakennusteollisuuden näkökulmasta (esitys liitteenä 2) Juha Mäntynen kertoi, kuinka energiatehokkuus on kokonaisuutena iso paketti. Rakennustuotannon näkökulmasta lopputulokseen vaikuttaa se, mitä työvoima osaa. Jo tehdyt energiamääräykset tarkoittavat suomeksi sitä, että laaturakentaminen nostetaan eri tavalla jalustalle tulevaisuudessa. Energiatehokkuus on iso kakku: on kirjoitettava auki rakentamisporukalle, että mikä osuus ja vaikutusmahdollisuus siinä on kenelläkin projektin lopputulokseen. Määräyksiä uudistettaessa ei näy yleensä koulutuksellista näkökulmaa ja osaamisen kehittämiseen liittyvien tarpeiden ennakointia. Koulutus kehittyy pahimmassa tapauksessa vasta uusien määräysten voimaantulon jälkeen. Vuoden 2020 osalta isot linjaukset ovat jo olemassa EU:n taholta. Mäntynen totesi, että etenemissuunnitelmassa olisi syytä olla käsiteltynä, missä ollaan 2020 ja millaiset stepit koulutuksessa tarvitaan, että sinne päästään. Määräysten kiristämisessä mennään substanssi edellä, siinä vaiheessa ei koulutusasioita niin mietitä. Koulutuksessa pienetkin liikkeet olemassa oleviin asioihin ovat merkityksellisiä. Energiatehokkuusasiat on vietävä peruskoulutukseen jo nyt. Mäntynen toivoi etenemissuunnitelmassa otettavan kantaa ammatilliseen peruskoulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Isona kysymyksenä Mäntynen nosti esiin sen, että miten varmistetaan, että opetusmaailmaan on tietopakettia aiheesta vietävissä. Nykyisin kun ei vielä ole olemassa sellaista yhteisesti sovittua tietopakettia, millä voisi viedä opetuksen sisältöä energiatehokkuuteen päin. Jos halutaan perusopetukseen paukkuja siellä olemassa oleville ihmisille, pitää sopia kuka tekee ja mitä tehdään. Opettajien kouluttaminen ja viestin vienti oppilaitoksiin on olennainen asia. Opetushallitus ja rakennusteollisuus ovat tärkeässä roolissa opetusmateriaalien kehitystyössä. Opetushallitus viranomaisena allekirjoittaa tutkinnot ja niiden perusteet. Datan pitää kuitenkin tulla muualta, mm. teollisuudelta. Toimeenpanijana tässä ovat tutkintotoimikunnat. Tukimateriaalia tarvitaan, jos halutaan kasvattaa näkökulmaa perusopetuksessa ja aikuiskoulutuksessa. Katsoessa tämän workshopin osallistujajoukkoa voi havaita, että jäsenliikkeiden osanotto on heikkoa. Viestiä on kuitenkin viety sekä tuotantojohtoon että henkilöstöhallintoon. Jos kuitenkin tunnistetaan että koulutukselle on tarvetta, niin Mäntynen halusi kysyä, olisivatko lyhytkestoiset koulutukset vaihtoehto: pitäisikö road mapissa mennä road show tyyppiseen lähtökohtaan, ja siis viedä koulutus työmaalle, missä osaajat ovat. Mäntynen totesi, että toimialan on sisällä katsottava, tarvitaanko pätevöitymis- tai sertifiontikoulutusta. Talonrakennuspuolella hän ei sellaista nähnyt, mutta hän kyseli, olisiko tarpeita talotekniikkapuolella: jotain erityisosaamista, joka vaatii keihäänkärkenä kapeampaa erityisosaamista. Hän myös kyselisi, olisiko sellaisia energiaosaamisalueita, joihin voisi jatkossa muodostua uusia ammattiryhmiä.
3. Etenemissuunnitelman avainkohdat ja haastattelujen alustavia tuloksia Olli Teriö ja Jaakko Sorri esittelivät etenemissuunnitelman avainkohtia, haastattelujen alustavia tuloksia ja alustivat ryhmätehtäviä (Esitys liitteenä 3) 4. Juha-Ville Mäkinen alusti talotekniikan näkökulmaa (esitys liitteenä 4) Juha Ville Mäkinen rajasi alustuksensa käsittelemään vain LVI-talotekniikkaa. Hän totesi muun muassa seuraavaa: Ollaan siirtymässä uudistuotantomarkkinoista korjausrakentamisen markkinoihin. Tulevaisuuteen liittyy muitakin asioita kuin vain energiatehokkuus. Yksi lähtökohta on, että ollaan jo nyt siirrytty tilanteeseen, jossa isompi osa alan yritysten liikevaihdosta tulee korjausrakentamisesta kuin uudisrakentamisesta. 40 % uudisrakentaminen, 40 % korjausrakentaminen, 20 % huolto. Tältä osin ala poikkeaa esim. talonrakennusalasta, jossa rakennetaan enemmän uutta. LVI-puolella tärkeämpää vanhan ylläpito ja muuttaminen. Energiatehokkuus vaikuttaa järjestelmiin. Lämpöä tullaan jakamaan, ilmastointi korostuu. Jos on ammattilainen, joka nykyisessä ympäristössä pärjää, nykyinen osaaminen ei mene hukkaan. Nykyinen osaaminen on nimittäin hyvinkin paljon käyttökelpoista myös tulevaisuudessa. Uudet asiat eivät ole vaikeita oppia. Normaalijärjellä varustettu kaveri varmasti pystyy ne oppimaan, jos vain haluaa. Haasteiden ja ongelmien paisuttelu ei ole siksi tarpeen. Ollaan tilanteessa, jossa pitäisi kaiketi puhua opetuksen sijasta (asenne)kasvattamisesta. Työmenetelmissä ei ole näkyvissä mitään olennaisia muutoksia lähitulevaisuudessa. Putkia laitetaan kiinni jatkossakin. Järjestelmät muuttuvat ja tulee uusia menetelmiä, mutta se ole ongelma. Työvälineet varmaan kehittyvät jatkossakin, mutta ne lienevät silti aika samanlaisia kuin nykyään. Materiaaleja tulee lisää. Uusiin materiaaleihin liittyy asioita, joita jatkossa pitää tietää. Näiden ei pitäisi olla kuitenkaan mahdottomia asioita oppia alan ammattilaisille. Työturvallisuus on tärkeä asia jatkossakin. Siihen liittyen ei suuria muutoksia määräyksiin ole ilmeisesti tulossa. Kuva. Juha-Ville Mäkinen korosti ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitojen sekä palveluosaamisen merkitystä. Työprosesseissa alkaa tulla uudenlaisia prosesseja, jotka pitää tulevaisuudessa osata hanskata. Siellä on tietopuolista osaamista, jossa on uutta asiaa, jotka pitää tietää ja tuntea. Tietopuolisen ymmärryksen avulla
työntekijä tekee ratkaisuja, joilla sörssitään tai tehdään hyvää. Korjausrakentamisen näkövinkkelistä ja energia-asioihin liittyvien asioiden takia korostuu ongelmanratkaisutaito. Se on oleellinen taito. Tähän liittyy esimerkiksi kysymyksiä: Mitä mä teen? Mistä mä hankin tietoa? Mistä mä tiedän, mitä mä voin tehdä? Tekniikan puolen opetuksessa ja varsinkaan LVI-puolen opetuksessa näitä asioita ei opeteta. Vuorovaikutustaidot ovat myös tärkeitä. Jotta kokonaisuudesta tulee hyvä, on yhteistyötä tehtävä. On osattava toimia toisten ihmisten kanssa. Tämä ei nykyisin ole vielä hyvällä tasolla. Palveluosaamista ei opeteta missään. Energiatehokkuuteen liittyen voitaisiin ajatella tuotettavan olosuhdetta, eikä vain ruuvauspalvelua. Pitää nähdä, että tuotetaan kokonaisuus, mitä asiakas tarvitsee. Siihen liittyy monenlaista, mm. kommunikointitarve: pitää saada kommunikoitua asiat niin, että toteutetaan asiakkaan tarpeita vastaavasti. Tulevaisuudessa on odotettavissa työmenetelmiä, jotka liittyvät putkien sisäpuoliseen pinnoitukseen. Tulee myös valmiimpia elementtejä asennettaviksi, jotka pitää koota. Kaikkea ei enää itse ruuvata kiinni, vaan voidaan hyödyntää teollista ajattelua. Tulee järjestelmiä, jotka asennetaan vanhan päälle, ja esim. vanhat putkistot jätetään sinne, missä ne jo nyt ovat. Uusia putkia ei tarvitse asentaa samoihin paikkoihin, vaan voi tehdä ikään kuin uuden systeemin. Tämä on usein nopeampaa, halvempaa ja lopputulos voi olla kuitenkin fiksu, siisti ja toimiva. Työvälineissä voi järjestelmäkohtaisesti tulla uusia. Jatkossakin putkia varmaan kiinnitetään kiertäen tai puristamalla yms. Vaikea kuvitella, että jokin uusi väline olisi kauhean mystinen. Käytettävien materiaalien määrä kasvaa ja sitä kautta hallittavan tiedon määrä myös kasvaa. Työprosessit liittyvät korjausrakentamiseen vahvasti: purkutöihin ja suojauksiin liittyen pitää oppia kokonaan uutta prosessia. Pitää miettiä logistiikkaa: missä työmaalla tavaraa säilytetään? Miten liikutetaan tavaraa työn edetessä? Purkujätteiden käsittely on myös tärkeä teema, jos puoli mökkiä puretaan yms. Jatkossa tarvitaan myös usein erilaisia tilapäisratkaisuja lämmitykseen, viemäriin ja ilmanvaihtoon liittyen. Harvoin on sellainen tilanne, että elämä loppuu kiinteistöstä, yleensä saneerausten aikaan on jotain käyttöä kiinteistöissä samaan aikaan. Tietopuolinen osaaminen on yksi osa-alue. Mitä tietopuolista osaamista tarvitaan? Rakennusfysiikka pitää ymmärtää, miten rakennettu talo elää. Miten kosteus menee, miten lämmöt menee. Pitää ymmärtää, mitä tapahtuu. Näitä ei pidä hallita niinkään siksi LVI-puolella, että LVI-alan ihminen osallistuisi itse eristeiden rakentamiseen, vaan siksi ettei vahingossa tuhoa toisen tekemää hyvää duunia. Siksi pitää ymmärtää, mitä itse tehty reikä vaikuttaa kokonaisuuteen. Jätehuoltomääräykset tiukentuvat jatkossa. Järjestelmät tulee muuttumaan, tässä isoin haaste LVI-puolella. Tulee maalämpöä, aurinkolämpöä yms. Viime kesä oli henkisesti tärkeä juttu, koska siihen asti rakentamismääräykset ovat säädelleet, mistä ja miten rakennus muodostuu. Nyt puhutaan siitä, paljonko se kuluttaa energiaa. Varmasti tullaan näkemään uusia järjestelmiä, mutta vaikea nyt vielä tietää, mitä ne ovat vuonna 2020. Se mikä niissä on merkittävää, on että uusien järjestelmien toiminnan näkökulmasta ne ovat hyvin hienovaraisia ja herkkiä järjestelmiä, jotka pitää asentaa niin kuin on suunniteltu, ja kyetä säätämään ja virittämään toimintaan. Jos ajatellaan nykyistä LVI-tekniikkaa, se mitä on totuttu sotien jälkeen rakentamaan, on antanut paljon anteeksi asennusvirheille. Käyttäjä ei ole siksi yleensä edes tajunnut, että on tehty ehkä moka, jos sellainen on tehty. Jatkossa järjestelmät eivät toimi, ellei niitä rakenneta ja asenneta sekä viritetä oikein. Kyse ei ole siitä, etteikö kaverit osaisi, vaan siitä että kymmeniä vuosia on totuttu, ettei sillä ole niin väliä. Tämä pitäisi muuttaa. Tarvitaan asennekasvatusta, että nyt onkin väliä. Siinä on iso haaste.
5. Keskustelu alustusten pohjalta Palveluosaaminen on myös tietyllä tapaa asennekysymys. Senkin voi oppia, jos vain näkee tarpeelliseksi. Työturvallisuus on tulevaisuudessa yksi juttu: miten työmaa-alue rajataan. Oleellista erottaa, mikä on työmaata, mikä ei ole, miten sivulliset suojataan, miten määräyksiä noudatetaan. Vuorovaikutustaidoista ja ongelmanratkaisutaidoista ei enempää, mutta selvästi tulevaisuudessa jollain täytyy olla hyvät vuorovaikutustaidot ja jonkun huolehtia siitä, että asiat hoidetaan finaaliin nätisti. Saastamoinen: Puuttuu valaistuksen ja laite-energian hallinta. Se on sähköpuolella lisämausteena. Sähkötyöturvallisuus oma kysymyksensä, johon liittyy paloturvallisuus. Esim. kuvitellaan että LED olisi aina turvallinen. Väärin asennettuna väärään paikkaan niilläkin saa kyllä tulipalon aikaan. Juha-Ville Mäkisen ajatuksia etenemissuunnitelmaan: Mitä tänäänkin on puhuttu, koulutusjärjestelmä tuntuu nousevan monen ihmisen ajatuksiin siitä, miten energiaosaaminen tulevaisuudessa otetaan haltuun. Sen ymmärtää läsnä olevien taustasta. Jos ajatellaan, että nyt olisi RES-direktiiviä noudattavan opetussuunnitelman osalta ehdotus, olisi aikaisintaan 2014 elokuussa tutkinnon perusteet voimassa. Vaikka uudistettujen perusteiden mukaan joku opetussuunnitelmaa muuttaisi, puhutaan siitä että koulutuksen järjestäminen lähtee aikaisintaan 2015 liikkeelle. Mutta pitäisi opettajiakin perehdyttää. 2018 valmistuu ensimmäiset oppilaat, ja sitten onkin jo vuosi 2020. On auttamatta hidasta. Ei realismia, että uusien työntekijöiden ammatillisen peruskoulutuksen kautta olisi asiat 2020 jotenkin hanskassa työmaalla. Menee 3 vuotta opetukseen, 1 vuosi opetussuunnitelmaan ja sitä ennen ainakin 1,5 vuotta leipomiseen. Jos vuonna 2018 uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleet ovat työmaalla intoa puhkuen, sitten siellä tulee vastaan vanhat konkarit ja työnjohto, joiden mielestä tällaisilla asioilla ei ole niin väliä. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän työmaille: miten hoidetaan että työmailla 2020 oleva porukka (joka on valtaosin sitä, mikä on siellä jo tänään) saataisiin ajattelemaan positiivisesti tästä teemasta? Se ratkaisee, miten käy, pennut ei pysty asioita muuttamaan siihen mennessä. Ahonen: Miten opettajat saadaan valmennettua? Ei auta vaikka olisi millaisia suunnitelmia, jos opettaja ei voi tuottaa toimintaa, joka tuottaa tavoitteet. Opettajien keski-ikä on aika korkea. Voi olla, että se on onnellinen sattuma, sillä tulee tilalle uusia nuoria. Koulutusvaje on kuitenkin jo nyt suuri opettajien kohdalla. Ei resursseja, millä saataisiin nopeasti ratkaisu opettajakysymykseen. Olisi tärkeää, että raporteissa muistutettaisiin avainhenkilöstön kouluttamisesta. Mäkinen: Kauhuskenaario, että opettajat loppuvat. Työssä oppimisesta puhutaan. Ei yritykset osaa paikata aukkoja, joita oppilaitoksissa jää. Monta tekijää, jotka ovat aavistuksen kriittisiä. Mutta olemassa olevan porukan kouluttaminen ja kasvattaminen lienee asia, jota kannattaa rehellisesti tarkastella, vaikka vaikealta tuntuisikin. Työmailla askartelevasta porukasta riviasentaja on houkutteleva valinta vaikuttamisen kohteeksi. Vaikka tämä olisi jotain mieltä, jos etumies tai työnjohtaja, projektipäällikkö tms. on toista mieltä, lopputulos on sinne päin. Miten saataisiin työnjohtoon liittyvät henkilöt sitoutumaan asiaan? Miten saataisiin urakkaryhmien etumiehet sitoutettua asiaan niin, että nämä katsoisivat oman työryhmänsä toimintaa päältä? Kysymys: Voisiko mestari-kisälli tyyppinen juttu toimia? Että olisi kunnia-asia että omat kisällit tekee hommat kunnialla?
Mäkinen: Olisi hienoa, mutta tulee skeptisyys mieleen. Yrityksissä vastuulliset voisivat ottaa työnohjaajan roolia. Sitä ennen pitäisi vaikuttaa heihin. Nyt pitäisi löytää uskottava suunnitelma, miten se toteutuu. Joku: Mentorilla pitää olla uudet systeemit hallussa, koska hän opettaa omat käytännöt nuorelle kaverille. Jos ei tunne nykyaikaista toimintaa, opettaa vanhat. Mäkinen: On selkeä tavoite järjestönä, että LVI-työt pitäisi olla luvanvaraisia. Pätevyystaso nousisi nopeasti, jos YM pistäisi tulevaan rakennuslakiin selkeän määräyksen, että tällainen tutkinto vaaditaan, jotta töitä saa tehdä. Se olisi hyvä. Voisi sisällyttää myös asennekasvatusta. Huhtamäki: Mitä tuotekehitysaspekti tuo mukanaan? Laitevalmistajien tuotekehityksestä siirryttäisiin oppilaitosten tuotekehitysosaamiseen. Myös tulevaisuudessa maailma toimii rahan ympärillä. Osaaminen on helpompi tuottaa yrityksissä, kun saa konkreettisen hyödyn. Euroopan ja maailman mittakaavassa Suomi on aika pieni paikka. Talotekniikkakoordinaattorina toiminut vuosia työmaalla, ja todennut että aliurakoitsijat ja sivu-urakoitsijat herkästi sitoutetaan, mutta jos on isompi ketjutus, ei työmaalla ole oikeasti osaamista, ellei joku katso talotekniikan kokonaisuutta ja rakentamisen kokonaisuutta. Tukee pitkälti urakoitsijaliiton näkemystä. LVI-suunnittelijoiden toive on, että laitevalmistajat pitäisivät koulutuksia. Sellaista organisaatiota ei ole olemassa, joka haluaisi hallita kokonaisuutta. Aina kun jakaa palasiksi, tulee kaksi näkemystäkin asioiden hoitamisesta. Laitevalmistajapainotteisuudessa on pienenä varjopuolena se, että jokainen laitevalmistaja puhuu asioista omien aurinkolasiensa läpi. Brax: Kokonaisuushaaste kysymykseen. Tässä on rajauduttu rakentamisen näkökulmaan. Kyllä haaste muotoutuu kertaluokkaa isommaksi, kun aletaan katsoa koko kiinteistön elinkaarta, ja mikä rooli käyttäjillä ja ylläpidolla on, jotta hyvin rakennettu rakennus pysyisi monen vuoden ajan toimintakelpoisena ja käyttäjien tarpeita vastaavana. Juha-Ville Mäkinen toi esiin käyttäjäpuolenkin osa-alueet, kuten palvelukuviot. Tähän pitäisi osaamispuolellakin liittää, miten käyttäjiä tai ylläpitopuolen tahoja opastetaan, eikä anneta vain avaimia kouraan. Pitäisi olla kytkös myös osapuolella. Että varmistetaan, että klusterin eri osapuolet toimii koulutuksen osalla ketjuna. Saastamoinen: Kun puhutaan työmaalla tulevasta laadusta, voisi laittaa YM:ään terveisiä, että on keksitty energiatodistus, joka on pelkästään laskennallinen. Jos rakentamiseen liittyisi automaattisesti mittauksellinen osuus, joka tuottaisi rakennuksen valmistuksen jälkeen tietoa energiankulutuksesta, se pakottaisi toteuttamaan tavoitteet. Omistajan asia lähteä nyt seuraamaan. Lainsäädännöllistä pakkoa tähän ei ole. Mittauksellinen aspekti olisi ollut loistavaa ottaa mukaan, mutta se päätettiin kokonaan hylätä. Jalo: Asenneasia talotekniikan osalta korostuu. Varsinkin se, että energiatehokkuus on monen asian summa niin lämmityksessä, jäähdytyksessä yms. puhumattakaan sähköisen talotekniikan merkityksestä. Rakentamisessa tarvitaan enemmän painoarvoa toiminnallisuudelle ja sen varmistamiselle energiatehokkuuden kannalta. Pitäisi voida todentaa, että rakennetaan oikein jo matkan varrella. Monenlaisia erillisiä valvontatarpeita, mutta pitäisi nähdä, että jokaiseen työsuoritukseen liittyy laadunvarmistus. Tekijän pitäisi hyötyä hyvästä laadusta. Hyvästä laadusta ei nyt palkita matkan varrella eikä myöhemmin. Jos näitä kytkentöjä olisi lisää, laadun tekeminen voisi kiinnostaa. Mäkinen: Avainhenkilöiden paikantaminen ja heihin vaikuttaminen on tärkeää. Umpipäinenkin asentaja tekee oikein, kun joku vaatii tekemään. Pitäisi olla ihmiset, jotka pitää kunnia-asiana että asiat tehdään asiat tehdään valmistajien ja suunnittelijoiden ohjeiden mukaan.
Erkki Ahonen kertoi Korok-projektista: Korok tulee sanoista Korjausrakentamisen opetuksen kehittämisprojekti. Projekti on opetushallituksen rahoittama. HAMK on hallinnoinut sitä. Se kohdistuu rakennusalan opettajiin. Projektin läpikäynyt tähän mennessä 40 opettajaa ympäri maata. Jokainen suunnitteli omaan oppilaitokseen korjausrakentamisen opetuksen toteuttamista. Tätä häiritsi alussa se, että nykyiset opetussuunnitelmat ovat vanhoja korjausrakentamisen kannalta, joten jouduttiin käymään kädenvääntöä, kuinka rohkeita askelia voi ottaa. Tulokset ja palautteet ovat olleet hyviä. Korok-projektin jatkona on Krok-projekti: Korjausrakentamisen osaamisen kartoitus, jonka Arto Pekkala on tilannut. On sitouduttu saamaan valmista materiaalia toukokuun loppuun mennessä korjausrakentamisen osalta: rakennustekniikka, talotekniikka, LVISA, kiinteistöpuoli. Mäkinen: Erkin puheenvuoro toi mieleen, että jos on yksittäinen koulutuksen järjestäjä, joka haluaa asioihin puuttua, nykyinen koulutusjärjestelmä mahdollistaa kyllä 10+10 opintoviikkoa vapaata koulutusoikeutta, joka ei tarvitse OKM:n hyväksyntää. Ammattitaitovaatimukset kirjattu sen verran fiksusti, että mahdollistaa kyllä nopeitakin asioihin puuttumista, jos koulutuksen järjestäjillä on tahtoa.
6. Ryhmätehtävissä esiin nousseet näkemykset Opetuksen teema Keskusteluissa nousi esiin, että on tärkeää löytää parhaat käytännöt opetukseen ja tehdä yhteistyötä yrityksen kanssa esim. pilottihankkeiden muodossa. Yhteistyöstä olisi hyötyä sekä yrityksille että opiskelijoille/opettajille tiedon siirtyessä eri osapuolten välillä. Ammattiopetuksen tutkintojen perusteiden ja osaamiskriteerien päivittämiseen on tietoa hankittava työnantajilta ja työntekijöiltä ja saatettava opettajien tietoon. Opetuksen sisältöjä on kehitettävä keskitetysti. Aineistot tulisi koota ja laittaa jakeluun esim. MOTIVAn sivuille. Materiaaleja tulisi voida vapaasti käyttää ja niitä tulisi päivittää tarpeen mukaan. On tärkeää päivittää opettajien ja työelämässä olevien osaaminen nykyaikaan ja järjestää täydennyskoulutusprojekteja. Koulutusten järjestäjät on sitoutettava laadukkaaseen opetukseen. Uutta tietoa olisi saatava myös tutkimuslaitoksilta. Koulutuksen järjestäjillä on merkittävä rooli täsmäkoulutusten ja työssä oppimisen menettelyjen kehittämisessä. Myös yritykset on saatava mukaan. Talotekniikkaryhmä Osaamistarpeet-ryhmä Pätevyydet, ohjaustoimenpiteiden ryhmä Aikuiskoulutus, työssä oppimisen ryhmä
Energiaosaamisen todentamisen teema Teema käsitteli osaamisen todentamista työvoiman käytön kannalta. Siihen sisältyi kolme alaotsikkoa, joissa aihealuetta lähestyttiin koulutus-, työntekijä- ja viranomaisnäkökulmista. Ryhmien pohdinnoissa koulutushenkilökunnan auditointia ei pidetty hankerahoituksen painopistealueena. Auditoinnin tehostamisen hyötyihin suhtaudutaan skeptisesti ja toivotaankin, että olemassa olevia järjestelmiä käytettäisiin paremmin. Uusien menetelmien luominen olisi haastavaa. Yleisesti todettiin, että työntekijäpätevyyksiä myöntäviä yhteisöjä on paljon ja että olisi hyvä olla yksi rekisteri, johon kaikki voimassa olevat pätevyydet on koottu. Tekniseksi ratkaisuksi esitettiin työntekijän sirukorttia, jolla pätevyydet tarkastettaisiin tietokannasta. Työntekijöiden osaamisen todentaminen on osallistujien mielestä rahoituksen tärkein painopistealue. Pätevyysvaatimuksiin, lupiin ja sertifiointeihin liittyvien viranomaisohjeiden muuttaminen tai päivittäminen olisi tapahduttava yritysvetoisesti. Energiaosaamisen jalkauttamisen nähtiin olevan mahdollista ensisijaisesti yritysten omien koulutuspolkujen kautta.
Osaamisen jalkauttamisen teema Osaamisen jakamisessa ja jalkauttamisessa ei pidä rajata kohderyhmää tiukasti. Osaamista on lisättävä kaikilla tasoilla aina rakennuttajista kuluttajiin asti. Mahdollisina keinoina esitettiin tv-kampanjoita ja tvklinikoita sekä verkkoaineistoja. Toisaalta nähtiin, että oppilaitokset ovat osaamisen jakamisessa avainasemassa. Osaamisen jalkauttamiseen tulee osallistua laajalti rakentamisen kentän organisaatiot. Vetovastuulle ei löytynyt selkeää ratkaisua. Ympäristöministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Motiva nähtiin mahdollisina koordinaattoreina. Varmastikin tarvitaan myös yhteistyötä, joten ohjaukseen voisi osallistua edustajia useista organisaatioista. Jalkauttamisen budjetissa tiedottaminen sidosryhmille median kautta nähtiin tärkeimmäksi osa-alueeksi ( 50% / +6). Miljoona euroa nähtiin ehdottomaksi alarajaksi vuoteen 2020 mennessä. Rajallisten resurssien käytössä on arvioitava myös panostuksista saatavaa hyötyä. (Kuluttajien tottumusten muuttaminen voi olla vähäistä suurista panostuksista huolimatta)
Koordinoinnin ja seurannan teema Koordinoinnin ja seurannan osalta esiin nousi toimenpiteiden tuloksista tiedottamisen tärkeys. Erilaisia hankkeita on Suomessa tehty paljon, joiden tulokset eivät ole kuitenkaan saavuttaneet suurta osaa niistä, joille tieto olisi ollut erityisen tarpeellista. Toisaalta koettiin, että tietoa nykyisinkin kyllä löytyy, jos vain tietää mistä etsiä. Energiatehokkaaseen rakentamiseen liittyvän tiedon levittämiseen keskittyvää portaalia pidettiin tarpeellisena. Ajatuksena oli se, että portaaliin koottaisiin monenlaista tietoa energiatehokkaaseen rakentamiseen liittyen, siis muutakin kuin vain toimenpiteissä tuotettua tietoa. Sivustolla voisi olla ilmaiseksi saatavissa olevaa tietoa niin yrityksille kuin oppilaitoksille ja muillekin sidosryhmille. Vertailukohdaksi esitettiin Kiviteollisuuden sivusto http://www.finstone.com/luonnonkivi.php jossa voi tutustua valmiiksi koottuun tietoon, mutta myös esittää kysymyksiä ja saada niihin vastauksia. Keskustelua herätti se, miten kehittämisen koordinointi toimisi käytännössä. Esitettiin myös kysymys, millaista tiedollista tukea ennakoinnin parantamiseen voitaisiin antaa ELY-keskuksille, jonka täytyy kyetä määrittelemään omalta osaltaan alueiden koulutustarpeita tulevaisuutta silmällä pitäen. Koordinoinnin vetovastuuseen ehdotettiin ministeriöitä. Selkeää ehdotusta ei workshopin osallistujien toimesta kuitenkaan syntynyt.
7. Loppukeskustelu: Mikkonen: Työelämässä olevat ovat ensisijainen kohderyhmä. Nuorisoaste kuuluu aiheeseen sikäli, että sieltä tullaan työelämään. Teriö: Miten lähestytään yrityksiä? Mistä löytyy kouluttajat? Ammattiopistojen opettajat ovat jo jonkin verran järjestäneet yrityksille täsmäkoulutuksia eri aiheisiin. Tähän tehtävään olisi myös syytä ammattiopistojen opettajia valjastaa. Kokki: Täydennyskoulutuksesta on ehkä tehtävä pieni pakko. Suomessa ei mennä vapaaehtoisesti. Mäkinen: Perusopetus menee virkakoneiston kautta, mm. tutkinnon perusteet muuttuu, menee raskaan junan avulla, mutta menee kuitenkin. Mutta millä tavoin työpaikoilla olevat ihmiset saadaan suhtautumaan positiivisesti? Katse kääntyy nykyisten aikuiskoulutuskeskusten suuntaan. Pystyvätkö nämä tuotteistamaan koulutusta sellaiseen houkuttelevaan muotoon, että yritykset kokevat koulutukset hyödyllisiksi? Kokki: Aikuiskoulutuskeskuksille pitää myös asettaa vaatimuksia. Siksi auditointi on hyvä asia, koska on niin monentasoisia aikuiskoulutuskeskusteluja. Joku: Kuntien rooli ei ole tullut esiin. Ne ovat ratkaisevassa asemassa. Miten varmistetaan työpaikoilla oppiminen yms. Kuntien rooli koulutuksen järjestäjinä. Itse kouluttaa paljon työpaikoilla, ongelmana ettei ole työpaikkaohjaajia, eikä opettajat käy myöskään työpaikoilla. Dialogi työpaikkojen kesken osin puuttuu. Teriö: Parhaimmillaan kaksisuuntainen oppimisprosessi, jossa molemmat hyötyvät, kun ammattiopettajat käyvät työpaikoilla. Saastamoinen: Koulutuskohderyhmänä ottaisi myös omana kohtanaan yrityskoulutuksen. Kun kyse isommista yrityksistä, valmista organisaatiota jo sisällä, jota voi hyödyntää koulutuksiin. Joku: Pienyrityksissä ei henkilöstöhallintoa ole apuna. Teriö: Onko 4 miljoonaa sopiva summa? Joku: Olisiko miljoona vuodessa? Saastamoinen: Jos ei kymmentä miljoonaa vuoteen 2020 mennessä, ei kannata edes käynnistää. Amiedu: Jonkun on koordinoitava jatkoa, ettei lössähdä tähän. Aikuiskoulutuskeskuksille tuttua, että mennään yrityksiin ja tehdään tuotteita tarpeisiin. Rakennusala ottaa mielellään ilmaista koulutusta, mutta ei maksa mielellään. Koulutuksen pitää olla niin hyvää, että joku on valmis maksamaan siitä. Koulutusta työmailla jatkossa Pillar II:ssa? Tapio Jalo: Koulutuksen kiinnostavuus on kaksipiippuinen juttu työmaiden oman kiireen ja resursoinnin kannalta. Rakennuttaja voisi hyvin edellyttää, että työmaalla pitää olla x päivää koulutusta osaamisen varmistamiseksi. Olisi varma, että raha tulee takaisin. Yhtenä rakentamiskulttuurin tason nostamisena. Esim. senaattikiinteistöt voisi tehdä tällaisen vaatimuksen. Nyt vaatimuksia on jo suojaukseen yms. Amiedu: Senaatti soveltanut jo tätä kiinteistön ylläpitoon. Olisi laajennus rakentamiseen. Jalo: Rakennusalalla porkkanat ovat harvinaisia, enemmän sanktioiden pohjalla. Sakot kuitenkin niin pieniä, että eivät tunnu kauheasti. Olli Teriö kiitti osallistujia ja päätti tilaisuuden hieman ennen kello 16.