Glyfosaattihankkeen aloitusseminaari: GLYFOSAATIN YMPÄRISTÖRISKIT

Glyfosaattihankkeen aloitusseminaari: GLYFOSAATIN YMPÄRISTÖRISKIT Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, seminaarisali 1.9.2016 Esitelmätiivistelmät H. Jalli, Luke J. Heikkinen, Luke J. Heikkinen, Luke K. Saikkonen, Luke 1 / 10

Sari Autio 1.9.2016 Tukes / Kasvinsuojeluaineet Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari, Ruissalo TIETOPAKETTI GLYFOSAATISTA JA SEN MYYNTILUPA Glyfosaatti on hyvin laajasti käytetty rikkakasvien torjunta-aine. Suomessa glyfosaatti muodostaa noin puolet maataloudessa käytettävien kasvinsuojeluaineiden kokonaismäärästä. Glyfosaatin uudelleen hyväksymisen ehtoja on käsitelty EU:n toimielimissä koko alkuvuoden ajan. Saksan valmisteleman riskinarvioinnin pohjalta annetut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn johtopäätökset ja kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n arvio glyfosaatin syöpävaarallisuus-luokituksen tarpeellisuudesta olivat keskenään ristiriitaiset. Luokitus ratkaistaan Euroopan kemikaaliviraston ECHAn riskinarviointikomiteassa, jonka päätöstä odotetaan alkuvuodesta 2017. Komissio päätti antaa glyfosaatin hyväksymiselle jatkoaikaa 31.12.2017 saakka. Nykyinen hyväksyminen olisi päättynyt 30.6.2016. Glyfosaatin hyväksyttävyyttä käsitellään komissiossa seuraavan kerran vuoden 2017 aikana, kun tehoaineen luokituksesta on päästy yksimielisyyteen. Heinäkuussa glyfosaatin käytön ehtoja tarkennettiin siten, että markkinoilla olevat glyfosaattivalmisteet eivät saa sisältää POEA-apuainetta, jonka epäillään olevan glyfosaattia haitallisempi aine. Käytön ehtoja suositellaan tarkennettavaksi siten, että glyfosaattivalmisteiden käyttöön tulee kiinnittää huomiota herkillä alueilla, erityisesti viljelemättömillä alueilla, julkisilla alueilla ja leikkipuistoissa. Lisäksi glyfosaatti-valmisteiden käyttöä ennen puintia suositellaan rajoitettavaksi. Suositukset eivät suoraan johda valmisteiden käytön kieltämiseen esimerkiksi kuluttajakäytössä, vaan ohjaavat jäsenvaltioita entistä huolellisempaan harkintaan valmisteiden käytön ehtoja tarkasteltaessa. Tukes tarkastaa kaikkien glyfosaattivalmisteiden käytön ehdot syksyn 2016 aikana ja tekee ehtoihin tarvittavat muutokset. Suomessa POEA-apuainetta on vain muutamassa ammattikäyttöön tarkoitetussa glyfosaattivalmisteessa. Glyfosaatin käyttö ennen puintia on kielletty leipäviljoilla jo ennestään. EFSAn johtopäätöksissä glyfosaatin käyttäytymistä ympäristössä koskevassa tutkimustiedossa osoitettiin edelleen olevan tiettyjä puutteita. Mm. glyfosaatin ja sen hajoamistuotteen AMPAn pintavaluntaa ja kulkeutumista pohjavesiin sekä hajoamista happamissa maalajeissa edellytetään tutkittavan lisää. Tämän tutkimushankkeen avulla saadaan uutta tietoa juuri näistä puutteellisesti tunnetuista ominaisuuksista Suomen oloissa. 2 / 10

Jaana Uusi-Kämppä 1.9.2016 Luke / Vesitalous ja vesistökuormitus Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari GLYFOSAATIN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN -HANKKEEN ESITTELY Keväällä 2016 alkanut hanke on jatkoa Glyfosaatin käytön aiheuttamat ympäristöriskit: aineen kulkureitit savimaalla ja päätyminen vesistöön (GlyFos) -hankkeelle, jossa kehitettiin glyfosaatin ja sen hajoamistuotteen AMPAn määritysmenetelmä vesi- ja maanäytteille. Lisäksi selvitettiin glyfosaatin ja hajoamistuote AMPAn sitoutumista maahan, hajoamisnopeutta sekä kulkeutumista salaoja- ja pintavalunnan mukana. Koe toteutettiin Jokioisissa Kotkanojan huuhtoutumiskentällä, jossa viljeltiin kevätviljaa savimaalla sekä suorakylvömenetelmällä että perinteisesti muokkaamalla (syyskyntö). Suorakylvössä maan ylimmästä 5 cm:n paksuisesta maakerroksesta löytyi glyfosaattia 0,24 1,12 kg/ha ja AMPAa glyfosaatiksi laskettuna 0,76 1,59 kg/ha. Maasta löytyneet jäämät olivat suuria, kun ottaa huomioon vuosittain ruiskutetut glyfosaattimäärät 1,4 2,0 kg/ha. Näiden maasta mitattujen määrien ympäristövaikutuksista ei ole tietoa. Uudessa hankkeessa kerätään maanäytteitä viljelijöiden suorakylvömailta, verrataan niiden glyfosaatti- ja AMPA-määriä Kotkanojan kentän tuloksiin. Myös peltomaan kautta aiheutuvia ympäristövaikutuksia ei-kohde-eliöihin selvitetään. Tavoitteet: (i) Selvittää, onko viljelijöiden suorakylvömailla glyfosaatti- ja AMPA-määrät yhtä suuria kuin Kotkanojalla. (ii) Selvittää metsätaimitarhoilla glyfosaatin käyttöä ja kertymistä maahan. (iii) Mallittaa glyfosaatin ja AMPAn kulkeutumista muokkaamattomalla (suorakylvetty) ja kynnetyllä savimaalla. (iv) Selvittää maassa olevan glyfosaatin ja AMPAn vaikutuksia ei-kohde-eliöihin. Toteutuksesta vastaavat Luke, Turun yliopisto ja SYKE. Yhteistyötä tehdään myös ProAgrian, Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR.:in, Suomen CA-viljelyn (conservation agriculture) yhdistyksen ja Kasvinsuojeluseuran kanssa. Hankkeen tavoitteena on glyfosaattiin liittyvän tutkimustiedon vieminen glyfosaattivalmisteiden käyttäjille. Hanketta ja tuloksia esitellään mm. kotimaisissa seminaareissa, ammattilehtikirjoituksissa ja hankkeen omilla nettisivuilla. Glyfosaattivalmisteet ovat yleisimpiä rikkakasvien torjuntaan käytettyjä torjunta-aineita, sillä ne ovat edullisia, ja niiden ympäristö- ja terveysvaikutukset on oletettu vähäisiksi. Glyfosaatilla torjutaan pääasiassa juolavehnää. Viime aikoina on kuitenkin esitetty, että (pitkäaikaisella) käytöllä olisi vaikutuksia mm. mikrobien toimintaan, hedelmättömyyteen, keskenmenoihin sekä epämuodostumien ja tiettyjen syöpien syntyyn. Keskustelua on myös herättänyt, käsitelläänkö viljakasvustoja glyfosaattivalmisteilla ennen puintia. Peltokäytön lisäksi glyfosaattia käytetään kaupunkiympäristöissä, metsätaimitarhoilla ja kotipuutarhoissa. 3 / 10

Katri Siimes 1.9.2016 SYKE Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari, Ruissalo GLYFOSAATIN HAJOAMINEN SUOMALAISESSA PELTOMAASSA Glyfosaatin ympäristökäyttäytymisestä tiedetään että, se ei haihdu, että se on erittäin vesiliukoinen ja että se sitoutuu vahvasti maahan. Glyfosaatti sitoutuu maassa mm. rauta- ja alumiinioksideihin. Suomalaissa maissa glyfosaatista on hiukkasiin sitoutuneessa muodossa tyypillisesti >97% ja maavedessä liukoisena <3%. Maan fosforitaso vaikuttaa glyfosaatin sitoutumiseen. Steriloidussa maassa glyfosaatin ei ole todettu hajoavan lainkaan (paitsi poikkeusoloissa, missä paljon magnesium oksidia). Useat bakteerit ja eräät sienet hajottavat glyfosaattia kometabolisesti eli hajottajat eivät saa siitä itselleen energiaa. Minkään eliön ei ole havaittu erikoistuvan nimenomaan glyfosaatin hajottamiseen, joten hajoaminen ei nopeudu toistuvasti käsiteltäessä. Kirjallisuudessa tunnetaan kaksi glyfosaatin hajoamisreittiä, toisessa syntyy AMPA:aa ja toisessa sarkosiinia. Sarkosiini hajoaa maassa edelleen hyvin nopeasti, joten sitä ei ole havaittu maaperänäytteistä. Kirjallisuudessa on esitetty lukuisia laboratoriossa tehtyjä glyfosaatin hajoamiskokeita, joissa on määritetty glyfosaatin hajoamisnopeutta erilaisissa maanäytteissä. Hajoamisnopeudet ovat vaihdelleet merkittävästi näytteiden välillä. Hajoamisnopeuteen on havaittu vaikuttavan mm. glyfosaatin sitoutumiskerroin maahan ja maaperän Pseudonoma sp. bakteerien määrä. Hajoamista kuvataan usein ensimmäisen asteen differentiaaliyhtälöllä (da/dt = -ka), joka sopii radioaktiivisen hajoamisen kuvaamiseen. Sen mukaisesti hajoamisen puoliintumisaika (DT50 = ln 2 / k) pysyy samana eli aina jäljellä olevan aineen hajoaminen puoleen entisestään vie saman ajan. Ensimmäisen puoliintumisajan jälkeen alkuperäisestä ainemäärästä on jäljellä ½, toisen ¼, kolmannen 1/8, jne. Näin ollen yli 90 % aineesta häviäisi neljän puoliintumisajan jälkeen. Tämä on kuitenkin vain laskennallinen ideaali. Glyfosaatin hajoamisen on usein havaittu hidastuvan vielä enemmän ja siksi toisinaan hajoamista on kuvattu myös matemaattisesti monimutkaisemmilla yhtälöillä. Hajoamisen hidastumista on selitetty muun muassa sillä, että sitoutunut aine ei ole suoraan mikrobien käytettävissä ja siten glyfosaatin desorptio (sitoutuneen aineen vapautuminen maaveteen) säätelisi hajoamista. Hajottavien mikrobien aktiivisuus muuttuu olosuhteiden mukana ja samalla muuttuu glyfosaatin hajoamisnopeuskin. Tämä on osoitettu mm. norjalaisissa ja saksalaisissa kokeissa, joissa glyfosaatin hajoamista on tutkittu laboratoriossa eri lämpötiloissa. Lämpötilan vaikutus otetaan yleensä huomioon aineiden ympäristökäyttäytymisen mallintamisessa. Oletuksena esimerkiksi EU:n kasvinsuojeluaineiden rekisteröintiin liittyvissä mallinnuksissa on, että hajoamisnopeus hidastuu 2,58-kertaiseksi lämpötilan laskiessa 10 astetta. Simulointimalleissa lasketaan hajoamista 4 / 10

päivittäin tai tunneittain vaihtuvissa olosuhteissa. Kylmyyden lisäksi malleissa huomioidaan myös kuivuuden vaikutus. Kenttäkoeoloissa glyfosaatin häviämiskokeita on tehty huomattavasti vähemmän kuin laboratoriossa. Laboratoriossa saadaan hallituissa oloissa (usein radioleimattua ainetta käyttäen) luotettavia tuloksia, jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole suoraan kentälle siirrettävissä. Kenttäkokeissa puolestaan epävarmuuslähteitä on paljon eivätkä tulokset ole välttämättä yleistettäviä vuodesta toiseen tai alueelta toiselle. Toisaalta kuitenkin kenttäkokeiden avulla päästään kiinni todellisiin olosuhteisiin. Suomessa on selvitetty glyfosaatin käyttäytymistä metsämaalla (Heinonen-Tanski 1998, mm. lämpötila), Perniön savimaalla ja Turengin hietamaalla (Laitinen ym. 2006, ruiskutukset kesällä, GM-juurikas), Toholammin hietamaalla (mm. Siimes ym. 2006 ja Laitinen ym. 2009) ja Kotkanojan savimaalla (käsikirjoitukset). Näistä muutamissa kokeissa on ollut mahdollista laskea tuloksista ns. kentältä häviämisen puoliintumisaika. Yhteenvetoa näistä kokeista voidaan todeta, että glyfosaatti sitoutuu suomalaisiin maihin hyvin vahvasti ja siitä sekä kylmästä ilmastosta johtuen se häviää hitaasti suomalaisista maista. Toisaalta lasketut hajoamisnopeudet eivät poikkea kirjallisuudessa esitetystä vaihteluvälistä ja vertailulämpötilaan arvioidut referenssiolojen arvot ovat jopa keskimääräistä nopeampia. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että suomalaiset mikrobit ovat erikoistuneet täällä vallitseviin oloihin ja lämpötilan vaikutus todellisuudessa ei ehkä ole aivan yhtä suuri kuin laskennallisesti oletettu. GlyFos2-hankkeessa selvitetään mm. Kotkanojan savimaalla tehtyjen kokeiden yleistettävyyttä selvittämällä glyfosaattipitoisuuksia eteläsuomalaisilla pelloilla, joilla on käytetty glyfosaattia. Hankkeen mallinnusosassa simuloidaan glyfosaatin käyttäytymistä suomalaisilla savimailla. Simuloinneissa huomioidaan maan fosforitason vaikutukset glyfosaatin sitoutumiseen ja sitoutumisen vaikutus hajoamisnopeuteen. Lisäksi huomioidaan maan lämpötilan (ja kosteuden) vaikutus hajoamisnopeuteen. Simuloinneista saadaan laskettua mm. glyfosaattipitoisuus maassa (esim. päivittäin ja syvyyksittäin), huuhtoutuminen pinta- ja salaojavaluntaan sekä simuloidun profiilin alapuolelle (pohjaveteen). Simulointituloksia verrataan soveltuvin osin saatavilla olevaan mittausaineistoon. Glyfosaatin pitoisuustuloksia pintavesistä on melko vähän, mutta kesällä 2016 glyfosaattipitoisuuksia on seurattu intensiivisesti Savijoen valuma-alueella maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa MaaMet-hankkeessa. 5 / 10

Kari Saikkonen ja Marjo Helander 1.9.2016 Luke / Agroekologia ja Turun yliopisto Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari GLYFOSAATIN EPÄSUORAT VAIKUTUKSET Tutkimme glyfosaatin vaikutuksia ei-kohde-eliöihin, joita ovat esimerkiksi viljelykasvit, kasvien taudit, kasvinsyöjät ja maaperän mikrobit. Turun yliopiston Ruissalon kasvitieteellisellä puutarhalla sijaitsevalla koealueella on 20 koeruutua, joista puolet on saanut glyfosaattikäsittelyn (Roundup Gold) kolmen vuoden ajan ja puolet on kontrolliruutuja. Ruuduilla on kesällä 2016 kasvatettu kauraa, perunaa, rypsiä ja härkäpapuja. Kasvien kasvua ja lisääntymistä seurataan kasvukauden ajan. Lisäksi maaperästä sekä kasveista kerätään näytteitä glyfosaattimäärityksiä varten. Glyfosaatin mahdollisia vaikutuksia siementen itämiseen ja taimivaiheen kasvuun tutkitaan kasvihuoneessa toteutettavilla kokeilla, joissa käytetään kasvualustana kontrollimaaperän lisäksi puhtaalla glyfosaatilla tai Roundup Goldilla käsiteltyä maaperää. Ruissalon puutarhalla tutkitaan myös glyfosaatin vaikutuksia koloradonkuoriaisen menestymiseen, maaperän ravinnekiertoon ja kasvihuonetomaattien kasvuun ja tuottoon. 6 / 10

Heikki Jalli 1.9.2016 Luke / Kasvinterveys Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari, Ruissalo VILJALY ILMAN GLYFOSAATTIA Glyfosaatilla torjutaan pääasiassa juolavehnää. Juolavehnä on sopeutunut hyvin pohjoiseen ilmastoon ja kilpailee voimakkaasti etenkin viljakasvustoissa. Glyfosaatin lisäksi voi juolavehnää torjua leveälehtisistä viljelykasveista, kuten herne, öljykasvit, kumina ja peruna valikoivilla juolavehnäntorjuntaan tarkoitetuilla herbisideillä tai pienannosherbisideillä vehnäkasvustoista. Glygfosaatin käytöstä luopuminen nopeuttaa siemenlevintäisten heinien herbisidiresistenssin syntymistä, kun glyfosaattia korvaavien tehoaineiden käyttö lisääntyy. Kemiallisten käsittelyjen lisäksi voi juolavehnää torjua mekaanisesti muokkauksella ja fysikaalisesti esimerkiksi liekittämällä. Monipuolinen viljelykierto ja kilpailukykyiset kasvustot mahdollistavat glyfosaatitoman viljelyn. Eri menetelmiä yhdistämällä saa parhaan tuloksen. Ongelmatilanteissa voi hoidettu pika/avokesantokin olla tarpeen etenkin, jos siihen yhdistetään rukiinkylvö. 7 / 10

Marja Poteri 1.9.2016 Luke / Metsien terveys Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari, Ruissalo GLYFOSAATIN KÄYTTÖ METSÄTAIMITARHOILLA Glyfosaatti-valmisteita ei käytetä metsätaimitarhoilla varsinaisessa taimien kasvatuksessa, vaan mahdolliset käsittelyt ovat reuna-alueilla tapahtuvaa rikkakasvien torjuntaa. Metsäpuiden paakkutaimet kasvatetaan kennostoissa kasvuturpeessa, jolloin kasvustokäsittelyssä riski glyfosaatin aiheuttamista taimivioituksista on suurempi kuin aikaisemmin paljasjuuritaimien kasvatuksessa avomaalla. Paakkutaimista rikkakasvit kitketään käsin. Nykyisistä metsätaimitarhoista vajaa puolet sijaitsee pohjavesialueilla. Useimpien glyfosaattivalmisteiden käyttöohjeissa on valmisteen käyttö pohjavesialueilla rajoitettu pesäkekäsittelyyn. Taimitarhoilla mahdollisia glyfosaatin käyttökohteita ovat kasteluramppien ja taimikennostojen suuralustojen reuna-alueet, missä mekaanisten laitteiden käyttö on vaikeaa tai mahdotonta. Pientareilla ja muualla rikkakasveja voidaan torjua mekaanisesti muokkaamalla ja lanaamalla sekä kitkemällä. Ennakkotorjuntana kasvatusalueita on myös asfaltoitu. Glyfos-II -hankkeessa seurataan metsätaimitarhan entisellä avomaakentällä glyfosaatin kulkeutumista maaperässä. Pohjavesialueella sijaitsevalla tarhalla tehtiin kesäkuun alussa käyttöohjeen mukainen pesäkekäsittely glyfosaatilla (Round-up Bioactive). Käsittelyalueelta analysoidaan glyfosaatin määrä maanäytteistä, jotka on otettu 1 vrk, 1 viikko ja 1 kuukausi käsittelyn jälkeen. Samalta alueelta on otettu näytteet myös keväällä ennen käsittelyä ja kasvukauden lopussa syksyllä. Maanäytteet edustavat kolmea eri syvyyttä: 0 2,5 cm, 2,5 25 cm sekä 25 95 cm. Tuoreen käsittelyalan lisäksi otettiin samoilta syvyyksiltä maanäytteet myös avomaakentältä, jossa oli vuonna 2011 tehty glyfosaatilla pesäkekäsittely. Vertailuna kahteen eriikäiseen glyfosaatin käyttöalueeseen on lisäksi koskemattomasta metsämaasta otetut maanäytteet vastaavilta syvyyksiltä. Hankkeessa saadaan tietoja glyfosaatin kulkeutumisesta ja kertymisestä kevyillä hiekkamailla, mistä maamme olosuhteissa on vähän aikaisempaa seurantatietoa. Hankkeessa myös kartoitetaan glyfosaatin nykyistä käyttöä metsätaimitarhoilla ja kerätään tietoja glyfosaatin aikaisemmasta käyttöhistoriasta. 8 / 10

Pentti Ruuttunen 1.9.2016 Luke / Kasvinterveys Glyfosaatin ympäristöriskit -seminaari, Ruissalo GLYFOSAATIN KÄYTTÖ KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ Kaupungeissa rikkakasvien torjunta-aineita eli herbisidejä käytetään rikkakasvien torjuntaan erityisesti kovilla pinnoilla (mm. kadut, jalkakäytävät, pysäköintialueet, sorakäytävät, kivetyt alueet). Kovat pinnat on suunniteltu nopeaan sadevesien poistamiseen viemäriverkostojen kautta pintavesiin. Vettä helposti läpäisevien sorakerrosten kautta herbisidit voivat joutua myös pohjavesiin. Kovilla pinnoilla on hyvin vähän kasviainesta tai maa-ainesta, johon herbisidit voisivat sitoutua tai jossa niiden hajoamista voisi tapahtua. Kaupungeissa herbisidien mahdollisuus huuhtoutua sadevesien mukana pinta- ja pohjavesiin on siten suuri. Monissa Euroopan maissa onkin havahduttu ympäristöriskeihin ja rajoitettu herbisidien käyttöä kaupungeissa. Vuonna 2007 Suomi oli mukana seitsemän pohjoiseurooppalaisen maan selvityksessä kaupunkialueiden rikkakasvien torjunnan keinoista ja niitä säätelevistä määräyksistä (Kristoffersen ym. 2008). Selvityksessä olivat mukana Suomi, Tanska, Saksa, Latvia, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta (UK). Selvityksen mukaan Tanskassa säännellään herbisidien käyttöä kaupungeissa erityisen ankarasti: esimerkiksi glyfosaatin käyttö kovilla pinnoilla on ollut kokonaan kielletty jo vuodesta 2000 lähtien. Myös Ruotsissa, Hollannissa, Saksassa ja Englannissa herbisidien käyttöä erityisesti kovilla pinnoilla on rajoitettu merkittävästi joko valtion tai kuntien päätöksillä. Herbisidien käyttökiellot ovat johtaneet vaihtoehtoisten menetelmien kehittelyyn ja käyttöön ottoon. Suomi ja Latvia olivat Kristoffersenin selvityksen ainoat maat, joissa kemiallista rikkakasvien torjuntaa kaupunkien alueilla ei rajoitettu valtion taholta lainkaan ja paikallisestikin vain vähän. Suomessa selvitykseen osallistui 46 kuntaa, jotka edustivat yhteensä noin kahta miljoonaa asukasta eli noin 40 % Suomen väkiluvusta. Viidennes kunnista ilmoitti tuolloin käyttävänsä rikkakasvien torjuntaan säännöllisesti herbisidejä. Lähes kaksi kolmannesta kunnista ilmoitti käyttävänsä herbisidejä satunnaisesti ja 15 % kunnista ilmoitti että eivät käytä niitä lainkaan. Selvityksessä arvioitiin, että vuonna 2002 torjunta-aineiden käyttömäärä Suomen kaupunkialueilla yhteensä olisi ollut noin 5000 6000 tehoainekiloa vuodessa (0,4 0,5 % torjunta-aineiden kokonaismyynnistä Suomessa). 35 % kunnista ilmoitti, että aineiden käyttöä on jollakin tavalla paikallisesti rajoitettu kunnan alueella. Suurimmassa osassa kunnista rikkakasvien torjuntaan käytettiin glyfosaattia sisältäviä valmisteita erityisesti kovilla pinnoilla. Muita kuntien käyttämiä herbisidejä olivat MCPA, glufosinaatti-ammonium, isoksabeeni ja aklonifeeni. Yhdeksässä kunnassa rikkakasvien torjunnassa käytettiin perinteisten herbisidien lisäksi tai vaihtoehtona nopeasti luonnossa hajoavia etikkahappo- ja sitruunahappopohjaisia luomuherbisidejä, ja useassa muussa kunnassa niiden käyttöä haluttiin kokeilla. Talvella 2014 2015 MTT/Luonnonvarakeskus toteutti Helsingin kaupungin tilauksesta esiselvityksen, jossa selvitettiin seitsemän suomalaisen kaupungin käyttämiä rikkakasvien torjunnan keinoja, ja jossa esiteltiin vaihtoehtoja erityisesti glyfosaatin käytön korvaamiseksi (Ruuttunen 2015). Kaupungeille osoitetun kyselyn mukaan glyfosaattiruiskutus oli eniten käytetty rikkakasvien torjuntakeino katupuiden ja -pensaiden alustoilla. Lisäksi glyfosaattiruiskutus oli 9 / 10

koneellisen harjauksen rinnalla eniten käytetty menetelmä kaduilla, muilla asvalttipinnoilla ja kivetyillä pinnoilla. Yhdessä kaupungissa glyfosaatti mainittiin eniten käytetyksi rikkakasvien torjuntakeinoksi jopa leikkipuistoissa, vaikka se on Viherympäristöliiton viheralueiden hoidon ohjeiden vastaista. Kahdessa kaupungissa oltiin sitä mieltä että glyfosaatista luopuminen on mahdotonta, neljä piti osittaista luopumista mahdollisena ja yksi kaupunki uskoi selviytyvänsä tarvittaessa ilman glyfosaattia. Useimmat vastaajat korostivat, että glyfosaatti on tehokkain ja halvin vaihtoehto, ja että nykyisin resurssein siitä luopuminen on hyvin vaikeaa. Moni totesi, että glyfosaatista luopuminen edellyttäisi uudenlaista suunnittelua: sopivia materiaali- ja kasvivalintoja, hoitoa helpottavia ratkaisuja ja todennäköisesti myös kevyempiä laatuvaatimuksia ja luonnonmukaisten alueiden lisäämistä. Luken selvityksessä esiteltiin monenlaisia termisiä ja mekaanisia menetelmiä, joita maailmalla on testattu ja otettu käyttöön kaupunkien kovien pintojen rikkakasvien torjunnassa. Selvitykseen sisältyneeseen kyselyyn vastanneista seitsemästä kaupungista kuusi ilmoitti olevansa kiinnostunut testaamaan uusia, glyfosaattia korvaavia menetelmiä mahdollisessa kehityshankkeessa. Glyfos II - hankkeen osaksi suunniteltiin tällainen kaupunkien rikkakasvien torjunnan kehityshanke, mutta Makera ei myöntänyt sille rahoitusta. Lähteet: Kristoffersen, P., Rask, A. M., Grundy, A. C., Franzen, I., Kempenaar, C., Raisio, J. ym. (2008). A review of pesticide policies and regulations for urban amenity areas in seven European countries. Weed Research, 48(3), 201 214. Ruuttunen, P. (2015). Kaupunkien rikkakasvien torjuntamenetelmät Suomessa Esiselvitys. 24 s. 10 / 10