Suomen muistiasiantuntijat ry:n Etnimu-projekti järjesti marraskuun 2016 lopulla seminaarin, jossa valotettiin monikulttuurista ja kulttuurisensitiivistä muistityötä monesta näkökulmasta. Tietoa ja ideoita oli tarjolla kotiin vietäväksi paljon. FINGER-tutkimuksesta ehkäisytietoa Tutkija Tiia Ngandu THL:stä avasi FINGER-tutkimuksen tuloksia. FINGER selvitti Alzheimerin taudin ehkäisymahdollisuuksia. Jo 20 prosentin väheneminen riskitekijöissä vähentäisi Alzheimerin taudin puhkeamista 15 prosentilla. Alzheimerin riskitekijät tunnetaan: aikuisiän epäterveellinen ravinto, alkoholin liikakäyttö, tupakointi, diabetes ja masennus. Niitä ovat myös korkea verenpaine, lihavuus ja korkea kolesteroli. Mukana on myös sukurasite. Muistisairauksien suojatekijöitä puolestaan ovat koulutus, liikunta sekä kognitiivinen ja sosiaalinen aktiivisuus. FINGER selvitti, voidaanko näihin vaikuttamalla todella siirtää mahdollisen Alzheimerin taudin puhkeamista. Muistitoimintojen heikentymisen ehkäisytutkimuksessa pyrittiin vaikuttamaan samaan aikaan moneen riskitekijään. 2-vuotinen monimuotoinen elämäntapainterventio sisälsi ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa, ohjausta kognitiiviseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen sekä tehostettua riskitekijöiden, kuten verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin seurantaa ja hallintaa sekä painoindeksi BMI:n seurantaa. Tutkimukseen osallistui 1260 aiempien väestötutkimusten osallistujien joukosta poimittua 60-77- vuotiasta suomalaista, joilla oli kohonnut riski muistisairauksiin. Heidät satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai tavanomaista terveysneuvontaa ja toiset osallistuivat tehostettuun elintapaneuvontaan ja ohjattuun sekä itsenäiseen harjoitteluun. Intervention vaikutukset kognitioon eli muisti- ja muihin älyllisiin toimintoihin olivat selviä. Interventioon osallistuneiden tulokset olivat 25 prosenttia paremmat kuin tavallista terveysvalistusta saaneilla. Toiminnanohjauksessa paranemista tapahtui 83 prosenttia enemmän, tiedonkäsittelyn nopeus parani 150 prosenttia ja vaativissa muistitehtävissä interventioryhmään osallistuvat pärjäsivät 40 prosenttia paremmin kuin verrokit. Tavanomaista elintapaneuvontaa
saaneilla muistitoimintojen heikkenemisen riski oli 31 prosenttia suurempi kuin tehostettua elintapaohjausta saaneilla. Tutkimus osoittaa selvästi, että muistihäiriöitä ja kognition heikentymistä voidaan ehkäistä monipuolisella elintapaohjauksella. Monikulttuurinen muistisairas vastaanotolla Dosentti, neurologian erikoislääkäri Kati Juva tarkasteli esityksessään monikulttuurisen muistisairaan kohtaamista vastaanotolla. Muistisairauksia esiintyy kaikkialla maailmassa ja esimerkiksi Alzheimerin tauti on yhtä yleistä eri kulttuureissa. Kehitysmaissa esiintyy paljon sairauksia, jotka vaikuttavat tiedolliseen toimintakykyyn. Lapsuuden infektiot ja aliravitsemus sekä aikuisena sairastetut aivokalvontulehdukset tai aivokuumeet ja esimerkiksi aivomalaria vaikuttavat muistisairauksien kehittymiseen. Ikä on kehitysmaissakin suuri riskitekijä. Koska lapsuuden ja aiemman elämän merkitys on tässä tapauksessa suuri, on toisista kulttuureista tulevan henkilön elämänkaaren selvittely aloitettava selvästi kauempaa kuin kantasuomalaisilla. Vastaanotolla on varattava riittävästi aikaa kohtaamiseen. On hyvä tutustua etukäteen kyseisen kulttuurin erityispiirteisiin, jos mahdollista. Huomio on kiinnitettävä potilaaseen, ei vain omaisiin, vaikka he ovatkin usein mukana potilaan puolestapuhujina. Muistisairaudessa kaikki vanha ja erityisesti pahat kokemukset nousevat pintaan. Sota ja kidutus aiheuttavat usein myöhemmin paniikkikohtauksia. Ihmisen tausta on tärkeää tuntea. Olisi hyvä ymmärtää, mitä tämän ikäiseltä ihmiseltä voidaan heidän yhteisössään odottaa. Epäiltäessä muistisairautta on tärkeää selvittää muutos tai heikennys aikaisempaan, ei vain miten hyvin tai huonosti henkilö pärjää tällä hetkellä. Aiemmasta toimintakyvystä saa tietoa omaisilta. Muistisairauden perustutkimukset laboratoriokokeet ja pään kuvantaminen ovat samat kuin muillakin. Kognitiivinen testaus voi tuottaa haasteita kovin erilaisista oloista tuleville. Huono kielitaito vaikuttaa aina asiaan, siksi testit tulisi tehdä äidinkielellä. Testauksia kannattaa tehdä toistuvasti, jotta saadaan selville, tapahtuuko muutosta. On myös tärkeää miettiä onko kysyttävillä asioilla potilaalle merkitystä, onko hän osannut niitä aikaisemmin, mikä on hänen motivaationsa ja kielitaitonsa. Monissa maissa esimerkiksi aikakäsitys on hyvin erilainen kuin meillä erityisesti Afrikan maissa täsmällisillä kellonajoilla ei ole niin suurta merkitystä kuin meillä. Mitä on kulttuurisensitiivisyys? Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö selvitti maahanmuuttajien ja eri kulttuurien kohtaamisessa tärkeitä käsitteitä.
Kulttuurisensitiivisyys on herkkyyttä ja kykyä huomata ja kokea kulttuurisia eroja ja erilaisuuksia. Kulttuurien välinen kompetenssi on kykyä ajatella ja toimia kulttuurien kohtaamisessa sopivalla tavalla. Herkkyyden kasvaessa myös kulttuurienvälinen kompetenssi kasvaa. Etnistaustaisella iäkkäällä on samat ikääntymisprosessit ja elämänkokemus ja sen tuoma viisaus kuin kantaväestölläkin. Ikä yhdistää enemmän kuin etninen tausta erottaa. Hänellä on usein roolinsa perheen vanhimpana sekä kulttuurin kantajan ja jakajan rooli. Sen lisäksi tulevat oman kulttuurin tuomat tavat, uskomukset, arvostukset ja odotukset. Kulttuuri koostuu monista asioista. On kansallinen kulttuuri symboleineen. Erilaisia alakulttuureja ovat maantieteellinen, ammatillinen, ikäryhmittäinen, uskomus- ja aatepohjainen kulttuuri. Suvuilla on omia kulttuureitaan, samoin perheillä. Voiko näitä kaikkia mitenkään hallita tiedollisesti? Kulttuurisensitiivisen muistityön työkaluja ovat herkkyys, huomaavaisuus ja avoin mieli. Voimme langeta kahteen sudenkuoppaan, jos kuvittelemme, että voimme hallita kulttuurisia eroja tiedollisesti. Voimme elää illuusiossa, että tiedämme miten toinen kulttuuri toimii. Kulttuurit ovat kuitenkin eläviä ja muuttuvia. Somalit Suomessa tai Norjassa käyttäytyvät eri tavalla kuin Somaliassa, koska nykyisen maan kulttuuri vaikuttaa aina. Hyväkään kulttuurinen tietämys ei pysty ennustamaan toisen kaikkia arvoja. Ylikulturisointi johtaa helposti yksinkertaistamiseen, ennakkoluuloihin ja kulttuurisiin väärinkäsityksiin. Voimme ajatella, että somalialaisten kulttuuriin kuuluu hoitaa vanhuksia, se ei kuitenkaan ole Suomessa aina mahdollista. Voimme myös sulkea silmämme niin ettemme näe miten epätasa-arvo ja poissulkeminen vaikuttavat iäkkäiden elämään. Emme näe esteitä, jotka estävät heitä hakeutumasta palveluiden piiriin. Jos emme huomioi kulttuurisia tapoja, sorrumme minimointiajatteluun. Tällöin ajattelemme, että olemme kaikki pohjimmiltamme samanlaisia ja havaitsemme vain näkyvät erot ja kohtelemme kaikkia samalla tavalla. Emme huomaa jäävuoren pinnan alle kätkeytyviä asioita emmekä kohtaa vieraan kulttuurin ihmistä yksilönä. Tällöin meillä ei ole valmiuksia kohdata iäkästä omana itsenään, maailmankatsomuksineen. Itsemääräämisoikeus koskee myös iäkästä maahanmuuttajaa. Kulttuurien kohtaamisessa on syytä katsoa itseään ja pohtia, millaisia ovat omat aikaisemmat kokemukseni eli ennakko-oletukseni. Kulttuurisensitiivisessä työotteessa tarvitsemme tunnistamista ja tunnustamista. Ennakkoluulot eivät poistu kieltämällä vaan tunnistamalla. Kulttuurisensitiivinen työntekijä on sopeutuja ja luottamuksen ja siltojen rakentaja. Tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan kuinka se kuullaan. Tärkeää ei ole se, miltä näytetään vaan miten se nähdään. Kulttuurista kompetenssia ei ole se, että tietää kaiken erilaisten kulttuurien traditioista ja tavoista. Kukaan ei voi tietää kaikkea. Aina voi kysyä, jokainen tietää parhaiten itse, mikä hänelle on tärkeämpää. Olennaista on se, että olemme valmiita kysymään. Että kuunnellaan herkällä korvalla ja reagoidaan herkästi yksilöiden tarpeisiin.
Terveisiä Hollannista Hollannissa on vanhana siirtomaaisäntänä perinteisesti paljon muista kulttuureista muuttaneita. Terveyserojen osaamiskeskuksen Pharoksen projektinvetäjä Jennifer van den Broeke kertoi heidän kokemuksiaan työstä dementiaan sairastuneiden maahanmuuttajien keskuudessa Korkeammin koulutetut elävät parempikuntoisina ja pidempään kuin vähemmän koulutetut. Eliniän ero ääripäissä on peräti seitsemän vuotta. Muistisairauksien oireita ilmaantuu jo parikymmentä vuotta ennen sairauden toteamista. Terveyseroihin halutaan vaikuttaa osallistamalla, fyysiseen ja sosiaalisiin ympäristöihin vaikuttamalla, ennaltaehkäisyllä ja hoidolla sekä käyttäytymisen muuttamisella ja tiedon lisäämisellä. Yksinäisyys on iäkkäillä suuri ongelma, joten on selvitettävä millaisessa ympäristössä ihminen elää. Houkutteleeko se ulos liikkumaan ja muiden ihmisten pariin? Terveyden lukutaito määritellään ihmisen älyllisiksi ja sosiaalisiksi taidoiksi, jotka määrittelevät yksilön motivaation ja kyvyt hankkia tietoa, ymmärtää ja käyttää tietoa niin, että se edistää ja auttaa ylläpitämään hyvää terveyttä. Hollannissa on tutkittu, että lähes kolmanneksella (28,7 prosentilla) väestöstä terveyden lukutaito on matala. Hollannissa on kehitetty työkaluja muistisairauksia koskevan tiedon levittämiseen. Infomateriaalia on laadittu eri kielillä ja tuotettu videoita, joissa muistisairauksien oireita kuvataan minuutin mittaisilla oirekuvauksilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille on laadittu kommunikaatiokortteja, joihin on koottu asiakastilanteissa huomioitavia asioita: henkilöhistoria, uskonto ja kulttuuri, kieli, muistisairaus, perhe ja sen antama hoiva. Se, että haluat oppia tuntemaan asiakkaasi, antaa hänelle tunteen, että hän voi luottaa sinuun, koska haluat ymmärtää. On hyvä muistaa, että kulttuurit eivät kohtaa, vaan ihmiset kohtaavat. Van den Broeke kehottaa henkilökuntaa olemaan avoimia, aitoja ja kiinnostuneita. Kommunikaatio ratkaisee siitä 56 prosenttia on kehon kieltä, äänen sävyä 38 prosenttia ja sanoja vain seitsemän prosenttia. ETNIMU-projekti 2015-2017: Mitä tähän mennessä ollaan saavutettu? Päivän päätteeksi ETNIMU-projektin projektipäällikkö Siiri Jaakson ja projektikoordinaattori Urve Jaakkola avasivat tähän mennessä saavutettuja projektin tuloksia. Mukana olivat myös projektiin osallistuneiden etnistaustaisten ikääntyneiden ryhmien edustajat. ETNIMU-projekti sai alkunsa, kun Jaakson ja Jaakkola kohtasivat työssään viron- ja venäjänkielisiä, muististaan huolestuneita helsinkiläisiä. Jaakson ja Jaakkola huomasivat, että Suomessa oli selkeä tarve kehittää monikulttuurista muistityötä. Niinpä Suomen muistiasiantuntijat ry tarttui Jaakkolan ja Jaakson projekti-ideaan ja alkunsa sai kulttuurisensitiivisen muistityön hanke, jossa työskenneltäisiin viron- ja venäjänkielisten ryhmien kanssa. Suunnitelmaan lisättiin myös romaniväestön ja somalinkielisten ryhmät, mutta näissä ryhmissä oli alun perin tarkoitus vain kartoittaa heidän tietonsa ja tarpeensa. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun
yhteistyö kaikkien kumppaneiden kanssa sujuikin niin hienosti. Siksi päätettiin aloittaa kaikkien ryhmien kanssa samanaikaisesti samanlainen kurssitoiminta. Projektin toimintasuunnitelma selkeytyi kesällä 2015, jolloin vironkieliselle ryhmälle järjestettiin pilottimainen leiripäivä. Syntyi suunnitelma: yhdistetään äidinkielellä muistitiedon jakaminen aivoterveyttä edistäviin motorisiin ja ratkaisuharjoituksiin. Kurssitapaamisia toteutettiin 1 x kuukaudessa/ 2h (yhteensä 6 ryhmää/4 kieliryhmää, viro, venäjä, somali ja romaniväestö). Teemat käytiin läpi keskustelemalla aiheista, käyttäen apuna diaesitystä. Aiheet välitettiin selkokielellä, ryhmäläisten äidinkielellä. Somalinkielisessä ryhmässä oli mukana tulkki. Jokaisella tapaamiskerralla oli 2-3 harjoitusta aivojen aktivointiin. Kurssitapaamisten teemoja oli 9 + 1. Aineiston kurssien toimintaan kerättiin luotettavista tietokannoista. Oman asiantuntijuuden lisäksi ryhmien ohjaajille järjestettiin koulutuksia, joissa alan asiantuntijat esittivät syventävää tietoa aiheista, kuten aistit, liikunta, ravitsemus, uni ja unihäiriöt. Jokaisen tapaamisen ennen ja jälkeen Jaakson ja Jaakkola keskustelivat: millaisia ajatuksia tuli, millaisia tunteita tapaamiset heissä herättivät. Kaikesta yritettiin ottaa oppia, ja tapaamisista tehtiin myös muistioita. Tieto muistisairauksista on etnistaustaisissa ryhmissä edelleen heikko. Äidinkielellä ja selkokielellä saatavia materiaaleja ei ole. Projektin kautta pystyttiin kuitenkin jakamaan ennaltaehkäisevää tietoa oman aivoterveyden edistämisestä. Projektissa työskentelyn aikana muutama asia on terävöitynyt. Kulttuuristen erityispiirteiden huomioiminen on erityisen tärkeää: täytyy ottaa huomioon ryhmäläisten tapakulttuuri (esim. teitittely), kielitaito, koulutustaso, sosiaalinen asema ja uskonto. Asiakastyö etnistaustaisten kanssa ei kuitenkaan poikkea Ryhmänohjaajien jaettu ennakkotieto ei aina pitänyt paikkaansa: ryhmät elävät ja muuttuvat myös ulkopuolelta tulevien vaikutusten takia. työstä kantaväestön kanssa sisällöllisesti palvelut ovat yleisiä ja yhdenvertaisia. On kuitenkin olemassa kulttuurisia kysymyksiä, jotka on hyvä ottaa huomioon: oman kulttuuritaustan vaikutus on hyvä tiedostaa, ja erilaisuutta tulee kunnioittaa. Kulttuurisensitiivisessä muistityössä tulee ottaa huomioon myös seuraavat asiat: Kiinnostus: kun on itse kiinnostunut aiheesta, se näkyy, se huomataan ja siten saadaan osallistujatkin kiinnostumaan aiheesta. Kiinnostuksella tarkoitetaan niin kiinnostusta työn asiasisältöihin (muistiterveyteen) kuin itse ihmisenkin kohtaamiseen. Kunnioitus: suhtautuminen toiseen ihmiseen, yksilöllisesti ja osana ryhmää, katsomatta vain kulttuurista taustaa. Täytyy olla herkkyyttä huomioida yksilöiden erityispiirteitä. Välittäminen: on tärkeää olla läsnä, kuunnella ja reagoida kysymyksiin.
Vuorovaikutus: vuorovaikutus syntyy luottamuksesta. Sitä joko on tai ei, ja tämä luottamus on myös hyvin hauras rikkoutumaan. Empatia: toiminnan perusta. Yhteenvetona kulttuurisensitiivisestä työstä: Tätä työtä ei voi tehdä hosumalla. Aika on se, mitä etnistaustainen iäkäs ihminen tarvitsee. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten täytyy löytää työhönsä kärsivällisyyttä: aikaa pysähtyä hetkeksi, tutustua henkilön taustaan, osata antaa asiallisia neuvoja ja käsitellä mahdollisia muistiongelmia (ottamalla huomioon mm. maahanmuutosta aiheutuvan stressin ja kielitaidon). Ajan lisäksi työssä on tärkeää luottamuksen rakentuminen ja yksilöllisyyden kohtaaminen: nämä kokemukset ovat vain meidän kokemuksiamme, eikä niitä voi yleistää koskemaan koko ryhmää tai väestöä. Lisätietoa ETNIMU-projektista: muistiasiantuntijat.fi/etnimu