RANUAN KUNTA Simonjärvi Vohonpetäjän ranta-asemakaava luontoselvitys

1 RANUAN KUNTA Simonjärvi Vohonpetäjän ranta-asemakaava luontoselvitys KimmoKaava Ekotoni Ky

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 ELÄIMISTÖ 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. VAIKUTUSARVIO

3 1. TAUSTA Ranta-asemakaava-alue sijaitsee Ranuan kunnan Simojärven koillisrannalla laajan Petäjänvaaran länsipuolella. Suunnittelualueella on entuudestaan kaksi loma-asuntoa Ammo-ojanniemen alueella (kesä 2010). Muilta osin luontoselvityksessä tarkasteltavat alueet ovat rakentamattomia. Simojärven vesialueet kuuluvat lähes kokonaisuudessaan Natura2000 verkostoon. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta heinäkuun 13. päivänä 2010. Alueen inventointiin käytettiin aikaa 6,5 h. Inventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden huomionarvoisten luontotyyppien ja lajistojen esiintymiseen kaavaalueella. Selvityksen perusteella on annettu suosituksia rakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että alue inventoitiin etelästä pohjoiseen so. Ammoojanniemeltä Petäjäniemeen. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geomorfologia Maaston muodot ovat loivapiirteisiä. Suunnittelualueen relatiiviset korkeuserot ovat vähäiset, yleensä alle 5 m. Alueen topografinen tasaisuus ilmenee selvästi maaperän soistumisena ja suoalueiden esiintymisenä (ks. kuva 1). Ranta-aluetta voidaan luonnehtia tasankomaaksi tai kankaremaaksi. Jyrkkiä rantoja ei esiinny lainkaan, kuten ei myöskään varsinaisia geomorfologisia muodostumia. Ainoan poikkeuksen muodostavat Petäjälahden lohkareikot. Ne ovat syntyneet alun perin jääkauden aikana ja lopussa. Sen jälkeen vuosisataiset jäätymis-, sulamis- ja routimissyklit ovat aikaansaaneet nykyiset komeat lohkareikot (ks. kuva 2). Alueen kallioperä on graniittia, migmatiittia ja graniittigneissiä. Rannat ovat moreenipeitteisiä ja suurelta osin soistuneita ja turpeen alla lienee 1-2 pohjamoreenipatjaa. Moreenin päällä on kaikkialla paitsi muusta ympäristöstä hieman korkeammalla olevilla niemillä turvekerros. Paksuimmillaan se lienee Petäjälahden pohjoisrannan luhta- ja rämealueella.

4 Kuva 1. Turvekerros peittää laajoja alueita suunnittelualueella. Kuvassa Petäjälahden pohjoisrantaa. Kuva 2. Petäjälahden pohjukan lohkareikkoa. 3.2 Vesistöt Simojärvi on kirkasvetinen ja kalaisa järvi. Järven pinta-ala on noin 97 km2. Pituutta järvellä on n. 40 km. Järven keskimääräinen pinnankorkeus on 176,3 m ja suurin syvyys 27 m keskimääräisen syvyyden ollessa 5 m. Simojärvi on luonnontilainen säännöstelemätön järvi, johon laskee useita pieniä jokia. Simojärvi kuuluu lähes kokonaan Natura2000 -alueverkostoon. Suurin osa järven rannoista ja saarista on mukana rantojensuojeluohjelmassa. Järvi on tunnettu kirkkaasta vedestään. Järvellä on myös lukuisia matalikkoja ja karikoita. Järven suurimpia selkiä ovat Näskänselkä, Pajuselkä, Välttämönselkä, Soppananselkä ja Isoselkä. Järvi on kalastoltaan ja linnustoltaan poikkeuksellisen monipuolinen; järvellä tavataan jopa yli 13 kalalajia, mm. siika, muikku ja järvitaimen. Yleisiä järvellä nähtäviä lintuja ovat mm. kuikka ja laulujoutsen.

5 Simojärvi on erämainen järvi kalastusmahdollisuuksineen ja lähes koko järvi on yhteislupa-alueena. Taimen- ja kuhaistutusten ansiosta Simojärvestä on tullut suosittu vetouistelukohde. Suunnittelualueen eteläosassa on runsaasti topografian tasaisuudesta ja alavuudesta ja maaperän huonosta vedenläpäisykyvystä johtuvaa soistumista. Suo-ojia lukuun ottamatta suunnittelualueella ei ole lampia tai pysyviä vedenjuoksu-uomia. 3.3. Kasvillisuus Simojärvi kuuluu vesikasvillisuudeltaan uposruohojärviin eli sen yleisimpiä vesikasveja ovat järven pohjalla kasvavat uposlehtiset lajit, uposruohot ja vesisammalet. Vedenpinnalle ulottuva ilmaversoiskasvillisuus on niukkaa, esimerkiksi kortteikot ja ruovikot ovat harvoja ja kapeita. Simojärven rantojen suot ovat pääasiassa rämeitä. Kangasmailla tuoreet kankaat ovat vallitsevia. Kasvillisuuden yleiskuva alueella on karu. Myös suunnittelualueen kasvillisuutta hallitsevat tuoreille kankaille tyypilliset lajit Inventointi aloitettiin ranta-asemakaavan eteläosasta Ammo-ojanniemen alueelta, jonne johtaa (maastokarttoihin merkitsemätön) uusi tonteille rakennettu tie. Ensimmäiseksi inventoitiin kahden olemassa olevan loma-asunnon (122:3 ja 122:1) välinen lahtialue. Metsäkasvillisuus rannan tuntumassa on harvahkoa tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta (ks. kuva 3). Maapuita tai pystykeloja ei esiinny: puusto on noin 60-80 -vuotiasta. Mänty on ehdoton valtapuu: jonkin verran sekapuuna esiintyy nuorta koivua. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen: mustikka ja variksenmarja ovat valtalajit. Jonkin verran esiintyy puolukkaa, kanervaa. Kuva 3. Tyypillistä mäntyvaltaista harvennettua tuoretta mäntykangasta suunnittelualueen eteläosasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1-2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Poa pratensis, niittynurmikka 1-2

6 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Ranta on kivinen, paikoin jopa lohkareinen. Etäämpänä rannasta on laajalti soistuvaa: metsäkasvillisuus on lähinnä mäntyvaltaista ojikkoa tai rämettä. Paikoin on myös avosuota etenkin Ammo-ojanniemen Petäjälahden puoleisella rannalla. Läntisempi (rakenteilla, kesä 2010) loma-asunto sijaitsee kauniilla niemellä: ympäröivä puusto on mainitun ikäistä ja kenttäkerroksessa vallitsevat edellä mainitut lajit. Rakentamisen myötä puustoa on poistettu melko runsaasti. Kuva 4. Näkymä pitkin rantaviivaa kohti länttä. Tekstissä mainittu uusi rakenteilla oleva loma-asunto sijaitsee taustalla näkyvän niemen kärjessä. Jonkin matkaa mökin pohjoispuolella säilyy metsäkasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena mutta alkaa pian soistua ja muuntua ojikoksi / isovarpuiseksi rämeeksi. Ranta on verraten kivinen lohkareinen. Variksenmarja, puolukka, juolukka, vaivaiskoivu, variksenmarja jne. vallitsevat kenttäkerroksessa. Paikoin on jonkin verran kuusta sekapuuna aivan rantaviivan tuntumassa, mutta etäämpänä rantaviivasta mänty vallitsee puustossa. Ammo-ojanniemen pohjoisimpaan niemeen tultaessa, maasto alkaa nousta ja kenttäkerros muuntuu tyypilliseksi mustikka-variksenmarja kankaaksi. Puusto on 40-50 -vuotiasta mäntyä. Kun siirrytään Petäjälahden etelärantaa kohti pohjoista, säilyy kasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena. Maasto on ojikkoa ja paikoin jopa lähes avointa rämettä. Petäjälahden pohjukassa maasto alkaa taas uudelleen nousta ja pohjukassa on laaja luonnollinen louhikko (ks. kuva ja kuvaus edellä). Itse louhikko on lähes puuton, mutta sen reunoilla puusto säilyy edelleen mäntyvaltaisena; ehkä hieman runsaammin on koivua sekapuuna. Louhikon perusrakenne lienee syntynyt jäätikön loppuvaiheessa; veden kulutustoiminnan myötä vain karkein aines on jäänyt jäljelle ja vuosisatoja jatkuneet talvenaikaiset jäätymis - sulamissykslit (kuviomaailmiö) ovat lajitelleet ainesta entistä enemmän (ks. edellä kuva 2). Louhikoiden länsi- ja rannan puolella aivan rannan tuntumassa on kaksi pinta-alaltaan rehevämpää pientä nuorta koivua ja harmaaleppää kasvavaa aluetta (ks. kuva 6). Kun edelleen siirrytään länteen Petäjälahden pohjoisrantaa pitkin, saavutaan aivan rantaan asti ulottuvalle rämeelle. Suo ulottuu leveänä vyöhykkeenä Petäjälahdelta luoteeseen aina Vohonperän pohjukkaan asti. Rantaa reunustaa komea rantaluhta (ks. edellä kuva 1).

7 Kohti Petäjäniemeä tultaessa maasto alkaa uudelleen nousta ja suokasvillisuus alkaa vähetä ja mustikka-variksenmarja muodostavat kenttäkerroksen valtalajiston. Mänty yksin muodostaa puukerroksen. Puusto on tasaikäistä verraten nuorta talousmetsää ja jopa taimikkoa (ks. kuva 5). Niemen tausta-alueella on toteutettu laajoja hakkuita. Kuva 5. Näkymä Petäjäniemeltä kohti Kariniemeä. Petäjäniemen puusto on nuorta taimivaiheen männikköä. Kuva 6. Petäjäniemeä. Kasvillisuus on tavanomaista harvennettua mäntyvaltaista kangasta. Taimivaiheen puustoakin esiintyy. Kenttäkerros: Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Sedum palustre, suopursu 2 Linnaea borealis, vanamo 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2

8 Equisetum palustre suokorte 1 Kuva 6. Petäjälahden pohjukan lohkareikon tuntumassa on kaksi pienialaista nuorta koivua ja harmaaleppää kasvavaa aluetta. 3.4 Maisema Suunnittelualueen rantamaisema vesialueelta käsin tarkasteltuna on melko tavanomainen; erityisiä maisemallisia kiintopisteitä tai solmukohtia ei esiinny. Rantaviivalta tarkasteltuna Kariniemen suuntaan avautuu verraten kauniita näkymiä. Myös Petäjälahti muodostaa kauniin kokonaisuuden; erityisesti pohjoisrannan rantasuo ja luhta kiinnittää huomiota. Maa-alueiden maisemakuva on puoliavoin (ks. esim. kuvat 1,2,3 ja 6). Etäämpänä rannasta ja Petäjäniemellä sekä hakkuiden että laajan avosuon johdosta maisemakuva on jopa avoin. 3.5. Eläimistö Järvessä tavataan 13 kalalajia, joista mainittakoon siika, muikku, järvitaimen ja harjus. Simojokea pitkin järveen voi nousta myös merilohi. Simojärven alueella kuikka on runsaslukuinen, ja järvellä tavataan myös muita vesilintuja. Tosin suunnittelualueella inventointiajankohdasta johtuen ei vesilinnustoa juuri havaittu. Simojärven luontoon kuuluu lisäksi nuoret laulujoutsenet, jotka eivät kuitenkaan pesi alueella. Petolinnuista mm. kalasääsket saalistavat järvialueella. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita eikä valtakunnallisissa suojeluohjelmissa tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. Natura-verkostoon kuuluvia alueita ei ole suunnittelualueella, mutta Simojärvi on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Lisäksi Soppanan vanhojen metsien alue sijaitsee suunnittelualueesta itään. Simojärvi-Soppana alueeseen kuuluu kaksi Natura2000 aluetta: Simojärven rantojensuojeluohjelmakohde NAT FI1301205, (6367 ha) ja Soppanan vanhojen metsien suojeluohjelmakohde NAT FI 1301208, (1094 ha). Natura-alueista suurin osa on Metsähallituksen hallinnassa. Simojärvi on Suomen suurin säännöstelemätön järvi. Sen vedenlaatu on erinomainen. Natura-alueiden keskeisiä luontoarvoja ovat niiden suojelun perusteena olevat direktiiviluontotyypit ja lajit. Niiden lisäksi Simojärvellä ovat keskeisiä arvoja laaja luonnontilainen vesiekosysteemi, maisema-arvot ja monipuoliset virkistyskäyttöarvot. Valuma-alueella tapahtuvat muutokset, esim.

9 hajakuormituksen lisääntyminen vaikuttavat järven vedenlaatuun ja ympäristön metsien käsittely heikentää maisema-arvoja. Simojärven Natura-alue Koodi FI 130 1205 Kunta Ranua Pinta-ala 6 367 ha Aluetyyppi SCI Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot: Simojärvi kuuluu rantojensuojeluohjelmaan (RSO). Alueen suojelu tullaan toteuttamaan rakennuslain ja luonnonsuojelulain keinoin. Luontodirektiivin luontotyypit: Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) 80 % *Puustoiset suot 20 % * priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajit: saukko Lintudirektiivin liitteen I linnut: kalatiira kuikka laulujoutsen uivelo Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: isokoskelo tukkakoskelo telkkä tukkasotka heinätavi metsähanhi kalalokki Natura-alueiden (Simojärvi ja Soppana) rajaukset on esitetty liitekartassa. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista.

10 Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Petäjälahden pohjukassa sijaitsevia lohkareikkoja voitaneen pitää metsälain tarkoittamina kivikkona ja louhikkona. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja kohteita. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Uhanalaislajistosta ei tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa mainituista lajeista eikä myös direktiivilajistosta. 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET

11 Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Suunnittelualueelta ei löydetty alueita tai kohteita, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista (arvoluokka 4). Alueella ei ole toisaalta maisemavaurioalueiksi luokiteltavia alueita tai kohteita (arvoluokka 0). Valtaosa alueesta voidaan luokitella luonnonympäristöltään tavanomaiseksi (luokka 1). Petäjälahden pohjukan lohkarepelto tulee sijoittaa arvoluokkaan 2 (huomioitava luonnonarvo). Myös luhtareunus Petäjälahden pohjoisrannalla sijoitetaan samaan luokkaan. Kaavassa tulisi mainitut alueet merkitä MY merkinnällä tai geo- ja luo- rajauksilla. 8. VAIKUTUSARVIO Luontoselvityksen perusteella ei ranta-asemakaava-alueella ole sellaista luontoarvoja, joita tulisi suojella SL-merkinnällä. Petäjälahden lohkareikot ovat mainitsemisen arvoisia; ilmiö on sinällään melkoisen tavallinen Pohjois-Suomessa, mutta Petäjälahden lohkareikot ansaitsevat maininnan laajuutensa vuoksi. Petäjälahden pohjoisrannan rämesuon luhtareunus ansaitsee myös tulla mainituksi. Muilta osin tutkitut ranta-alueet ovat tavanomaista mäntyvaltaista puustoa; paikoin kosteampipohjaista isovarpuista rämettä, paikoin ojikkoa ja paikoin avosuota. Ammo-ojanniemen ranta-alueet soveltuvat kasvillisuutensa puolesta hyvin rantarakentamiseen. Myös Petäjäniemi soveltuu hyvin lisärakentamiseen. Lisärakentaminen mainituille niemialueilla ei aiheuta merkittäviä muutoksia tai vaikutuksia nykyisiin luontoarvoihin; alue on kasvillisuudeltaan tavanomaista ja entuudestaan ihmistoiminnan vaikutuksen alaista. Nyt esitettävä vähäinen rantarakentaminen ei aiheuta vaikutuksia Simojärven Natura-alueen luontotyyppeihin (niukkaravinteiset vedet tai puustoiset suot) tai uhanalaislajistolle, joista alueella mainitaan esiintyvän saukko ja kalatiira, kuikka, laulujoutsen ja uivelo. Lisäksi Simojärvellä ovat keskeisiä arvoja laaja luonnontilainen vesiekosysteemi, maisema-arvot ja monipuoliset virkistyskäyttöarvot. Lisärakentaminen ei aiheuta merkittävää muutosta nykytilanteeseen ja täten kaavan toteuttaminen ei vaaranna Natura-alueen kriteereinä olevia arvoja tai muita Simojärven keskeisiä arvoja. Vähäinen lisärakentaminen ei myöskään aiheuta nykytilanteeseen verrattuna mainittavaa lisähaittaa Soppanan vanhan metsän Natura-alueelle. 20. maaliskuuta 2011 Jari Hietaranta liitteet: luontoselvityskartta Natura-rajaukset

12

13