SUOMI Ammatillinen koulutusjärjestelmä, kansallisen raportin yhteenveto, REFERNET Cedefop sekä Ammatillinen erityisopetus kansallisen raportin yhteenveto European Agency for Development in Special Needs Education
Finland
Sisällys 1 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN JÄRJESTELMÄ... 1 1.1 Koulutusjärjestelmä... 1 1.2 Määritelmät... 2 1.3 Ammatillisen koulutuksen kansalliset painopistealueet ja kehittämiskohteet... 2 1.3.1 Ammatillisen koulutuksen päätavoitteet... 3 1.4 Koulutuksen hallinnollinen ja lainsäädännöllinen perusta... 3 1.5 Ammatilliset opettajat ja ohjaajat... 3 1.6 Tarvittavan osaamisen ennakointijärjestelmät... 4 1.7 Säännösten yhteensovittaminen osaamistarpeiden kanssa... 4 1.8 Oppimisen, urasuunnittelun ja työllistymisen ohjaus... 4 1.9. Ammatillisen koulutuksen rahoitus... 4 1.10 Lähteet... 4 2 AMMATILLINEN ERITYISOPETUS... 5 2.1 Kohderyhmä... 5 2.2 Organisaatio ja ammatillisen koulutuksen tarjonta... 5 2.2.2 Koulutusvaihtoehdot... 8 2.2.3 Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat, arviointimenettelyt ja kriteerit. 9 2.3 Ammatillinen koulutus ja työllisyys... 11 2.3.1. Paikallisten työmarkkinoiden tarpeiden ja opiskelijoiden osaamisen yhteensovittamisen strategiat ja käytänteet... 11 2.4 14 25 -vuotiaat erityisopiskelijat sekä heidän työhönsijoittumisensa... 12 2.4.1. 14 25 vuotiaiden erityisopiskelijoiden määrät ammatillisissa koulutusohjelmissa kansallisella ja/tai paikallisella tasolla... 12 2.4.2 Erityisopiskelijoiden sijoittuminen ammatillisen koulutuksen yleisopetuksen ryhmiin, erityisryhmiin ja ammatillisiin erityisoppilaitoksiin... 13 2.4.3 14 25 vuotiaiden erityisopiskelijoiden koulutukseen osallistuminen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevaan nuorisoikäluokkaan verrattuna kansallisella ja/tai paikallisella tasolla... 13 2.4.4. 14 25-vuotiaiden erityisopiskelijoiden koulupudokkuus kaikkiin ammatillisen koulutuksen opiskelijoihin verrattuna kansallisella ja/tai paikallisella tasolla... 15
2.4.5 Erityisopiskelijoiden työelämään siirtyminen paikallisella ja/tai kansallisella tasolla.... 15 2.5 Lainsäädäntö ja toimintaperiaatteet... 16 2.5.1 Voimassaolevat säädökset... 16 2.5.2 Ammatillista erityisopetusta ja opiskelijoiden koulutuksesta työelämään siirtymistä koskevat pääkohteet ja periaatteet kansallisissa politiikassa.... 17 2.5.3 Eri toimijoiden roolit ja vastuut institutionaalisessa kehyksessä... 18 2.5.4 Ammatillisen koulutuksen arvioinnin toimijat ja käytänteet... 20 2.6 Ammatillisen koulutuksen opettajat, ohjaajat ja muut ammattilaiset... 21 2.6.1 Henkilökunta ammatillisessa koulutuksessa... 21 2.6.2 Erityisopiskelijoiden uraohjauspalvelut... 22 2.7 Rahoitus... 24
1 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN JÄRJESTELMÄ 1.1 Koulutusjärjestelmä Finland 1
1.2 Määritelmät AMMATILLINEN KOULUTUS VOCATIONAL EDUCATION; YRKETSUTBILDNING; Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on antaa koulutukseen osallistujille tietyssä ammatissa tai ammattialalla tarvittavat tiedot, taidot ja osaaminen. Koulutuksen menestyksellinen suorittaminen johtaa autorisoitujen toimijoiden (Opetus- ja kulttuuriministeriö, ammattijärjestöt) tunnustamaan ammatilliseen pätevöitymiseen. Ammatillinen koulutus on mahdollista suorittaa ammattioppilaitoksessa, aikuiskoulutuskeskuksessa, oppisopimuskoulutuksena ja näyttötutkintona. a) Ammatillinen perustutkintokoulutus Initial Vocational Education and Training; Grundläggande Yrkesutbildning; ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa on tavallisesti kyse kokopäiväisestä opiskelusta, jonka tavoitteena on tietyssä ammatissa tai ammattialalla tarvittavien tietojen ja taitojen kehittäminen. Opinnot on mahdollista suorittaa joko oppilaitosmuotoisena tai työympäristössä. Ammatillinen koulutus voi olla myös aikuiskoulutusta tai oppisopimuskoulutusta. b) Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat pääsääntöisesti 16 25 vuotiaita. Oppilaitosmuotoinen koulutus tarkoittaa kolmen vuoden kokopäiväisiä opintoja ammattioppilaitoksessa. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjontaan sisältyy 52 ammatillista perustutkintoa ja niihin sisältyy 119 eri koulutusohjelmaa. Vuonna 2006 65 prosenttia ylemmän toisen asteen opiskelijoista opiskeli ammatillisessa koulutuksessa ja vain 35 prosenttia lukiokoulutuksessa. c) Oppilaitosmuotoinen koulutus School-based Programmes; Skolbaserad Utbildning; Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opinnot suoritetaan joko kokonaan tai pääosin oppilaitoksissa. Oppilaitosten ylläpitäjinä voivat olla joko julkaiset tai yksityiset yhteisöt yritykset. Koulutuksiin sisältyy työpaikoilla tapahtuvaa työssäoppimista. d) Oppisopimuskoulutus Apprenticeship Training; Läravtalsutbildning; Oppisopimuskoulutuksessa työpaikalla suoritettavat jaksot ja oppilaitoksessa suoritettavat teoriajaksot vuorottelevat systemaattisesti, opiskelijan sitoutuessa tekemään opintojen aikana työnantajalle töitä palkkaa tai korvausta vastaan. Opiskelijan on oltava vähintään 15-vuotias allekirjoittaessaan oppisopimuksen ja hänellä täytyy olla peruskoulun oppimäärä tai vastaava suoritettuna. Työnantaja sitoutuu tarjoamaan opiskelijalle mahdollisuuden työharjoitteluun, joka johtaa tiettyyn ammattiin pätevöitymiseen. Työnantaja maksaa opiskelijalle oppisopimuskoulutuksen ajalta palkkaa. Palkkaus vaihtelee alakohtaisesti, mutta se on yleensä 80 prosenttia kyseisen alan ammattilaisen palkasta. 1.3 Ammatillisen koulutuksen kansalliset painopistealueet ja kehittämiskohteet Perustana hallitusohjelman koulutus- ja tiedepolitiikkaan pohjautuva Koulutus- ja tutkimus 2007 2012 suunnitelma, jota arvioidaan 2010. Finland 2
1.3.1 Ammatillisen koulutuksen päätavoitteet Kehittämisen painopisteitä ovat kaikille yhtäläisten mahdollisuuksien koulutukseen, koulutuksen korkean laadun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden takaaminen, korkeakoulutuksen kehittäminen ja opetusresurssien turvaaminen. Erityisenä painopisteenä on perusopetuksen ja korkeakoulutuksen laadun parantaminen. Ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus varmistetaan niin, että koulutus tuottaa työelämän edellyttämää ja laaja-alaisen ammatillista osaamista ja antaa kelpoisuuden jatko-opintoihin. Ammatillisen koulutuksen joustavuutta on lisätty mahdollistamalla muiden ammatillisten tutkintojen osien sisällyttämisen opintoihin. Samalla varmistetaan, ettei valinnaisuus vähennä koulutuksen tuottamaa ammatillista osaamista. Opettajia tarjotaan täydennyskoulutusta järjestelmällisesti ja alueellista yhteistyötä täydennyskoulutuksen järjestämisessä edistetään. 1.4 Koulutuksen hallinnollinen ja lainsäädännöllinen perusta Koulutuspolitiikasta päättää eduskunta ja hallitus. Lainsäädännön lisäksi koulutuspoliittisia linjauksia tehdään erilaisissa kehittämisohjelmissa ja valtion talousarviossa. Keskeinen koulutussektorin kehittämisasiakirja on Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma (Kesu), joista viimeisin on vuosille 2007 2011. Paikallisviranomaiset (kunnat, yhteensä 348 kuntaa) tehtävänä on peruskoulutuksen järjestäminen paikallistasolla ja ne ovat osavastuussa myös koulutuksen rahoittamisesta. Hallitus päättää ammatillisen koulutuksen yleisistä tavoitteista, tutkintorakenteesta ja opetettavista aineista. Opetusministeriö päättää ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnoista ja niiden laajuudesta. Paikallisviranomaiset (348 kuntaa) vastaavat peruskoulutuksen järjestämisestä paikallisella tasolla ja ovat osavastuussa myös sen rahoituksesta. Politiikka: lainsäädännön uudistus 1999 lisäsi paikallisten viranomaisten, muiden koulutuksenjärjestäjien ja oppilaitosten itsenäisyyttä päätöksenteossa. Oppisopimuskoulutusta ja ammatillista perustutkintokoulutusta säätelevät Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja Asetus ammatillisesta koulutuksesta (811/1998). Laki kattaa sekä nuorille että aikuisille järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen sekä näyttötutkinnot. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/1998; kumottu säädöksellä 1705/2009) kattaa rahoituksen kaikilla koulutustasoilla yliopistokoulutusta lukuun ottamatta. 1.5 Ammatilliset opettajat ja ohjaajat Suomessa on selvä ero opettajien ja ohjaajien välillä. Opettajilta vaaditaan säädetty pätevyys. Oppisopimuskoulutuksen ohjaajien ja työpaikkaohjaajien pätevyyttä ei sen sijaan ole säännelty. Myös heidän työympäristönsä on eri. Opettajat työskentelevät oppilaitoksissa, kun ohjaajat ja työpaikkaohjaajat työskentelevät yrityksissä. Ohjaajat opastavat opiskelijoita työssäoppimisjaksojen ja oppisopimuskoulutukseen sisältyvien työharjoittelujaksojen aikana. Ohjaajat ovat tavallisesti työnjohtajia tai ammattitaitoisia työntekijöitä. Heillä on tavallisesti ammatillinen pätevyys, muttei pedagogista pätevyyttä. Finland 3
1.6 Tarvittavan osaamisen ennakointijärjestelmät Määrällistä osaamistarpeiden ennakointitietoa tuottaa Opetushallitus (käytetty voimassaolevan kehittämissuunnitelman 2007 2012 valmistelussa) ja Työministeriön koordinoima Työvoima 2025 projekti. Ennakoinnin keskeisiä hallinnollisia toimijoita ovat koulutus- ja tutkintotoimikunnat ja neuvottelukunnat. 1.7 Säännösten yhteensovittaminen osaamistarpeiden kanssa Opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet muodostavat lainkaltaisen normin, joka koskee kaikkia näyttötutkintoja ja nuorten ja aikuisten ammatillista koulutusta järjestäviä koulutuksen järjestäjiä. Opetushallitus hyväksyy eri koulutusalojen opetussuunnitelman perusteet. Ne laaditaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, muiden elinkeinoelämän edustajien ja asiantuntijoiden sekä opettajien ja opiskelijoiden kanssa. 1.8 Oppimisen, urasuunnittelun ja työllistymisen ohjaus Ohjaus ja neuvonta politiikkaan vaikuttavat arvioinnit, tutkimukset, indikaattorit jne. Kaikki ammatilliset perustutkinnot sisältävät vähintään 1,5 opintoviikkoa ohjausta. Tämän lisäksi opiskelijalla on opintojensa puitteissa oikeus riittävään ja tarpeen mukaiseen ohjaukseen. Opinto-ohjaajille täytyy olla ammatillisen koulutuksen opettajapätevyys ja vähintään vuosi työkokemusta ennen erikoistumistaan. 1.9. Ammatillisen koulutuksen rahoitus Opetusministeriöllä on vastuu koulutuksen rahoituksesta Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla olevaa yövoimakoulutusta lukuun ottamatta. Valtaosa ammatillisista oppilaitoksista (yleensä ammatilliset oppilaitokset) on paikallisten viranomaisten tai kuntayhtymien ylläpitämiä. Kaikista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 16 prosenttia opiskelee yksityisissä ammattioppilaitoksissa. Rahoituskriteerit ovat yhdenmukaiset koulutuksenjärjestäjästä riippumatta. Oppisopimuskoulutuksessa valtio vastaa koko rahoituksesta: sataprosenttinen valtionavustus muodostuu Opetusministeriön määrittämästä yksikköhinnasta. 1.10 Lähteet Koukku, Aapo; Kyrö, Matti & Volmari, Kristiina (2009) Ammatillinen koulutus Euroopassa. Kansallinen raportti Suomi. Refernet, Cedefop. Finland 4
2 AMMATILLINEN ERITYISOPETUS 2.1 Kohderyhmä Suomessa ammatillista koulutusta säätelevät Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998), Asetus ammatillisesta koulutuksesta (811/1998), Koulutus ja tutkimus 2007 2010 -kehittämissuunnitelma sekä Opetushallituksen vahvistamat valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Oikeus koulutukseen ja kulttuuriin on kirjattu Suomen perustuslakiin (11.6.1999/731) kansalaisten perusoikeutena. Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys koulutustakuusta osana nuorten yhteiskuntatakuuta. Koulutustakuu tarkoittaa, että jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle on taattava mahdollisuus jatkokoulutukseen. Oikeus jatkokoulutukseen koskee myös vaikeavammaisia sekä muita eri syistä erityistä tukea tarvitsevia nuoria. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi, että vähintään 96 % peruskoulun päättävistä nuorista jatkaa opintojaan toisen asteen oppilaitoksessa tai muussa nivelvaiheen koulutuksessa välittömästi peruskoulun päättämisen jälkeen. Erityisopiskelijoita ovat opiskelijat, jotka tarvitsevat opinnoissaan ja työllistymisessään vammaisuuden, sairauden, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn takia erityistä tukea. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ovat oikeutettuja saamaan erityisopetusta, opiskeluhuollon palveluja ja opinto-ohjausta. Opiskelijat, joilla on lyhytaikaisia tai lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia ovat oikeutettuja yleisopetuksen yhteydessä annettuun tukiopetukseen tai osa-aikaiseen erityisopetukseen. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetus integroidaan mahdollisuuksien mukaan tavalliseen ammatilliseen koulutukseen. Jos opiskelija ei voi vammaisuuden, sairauden, kehityksen viivästymän, tunne-elämän häiriön tai muun syyn takia selviytyä ammatillisessa yleisopetuksessa, voidaan hänet hyväksyä opiskelijaksi ammatilliseen erityisopetukseen. Jokaiselle erityisopiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). HOJKS:n laadinta perustuu ammatillisesta koulutuksesta säädettyyn lakiin 630/1998 ja asetukseen 811/1998. 2.2 Organisaatio ja ammatillisen koulutuksen tarjonta 2.2.1 Erityisopiskelijan koulutusmahdollisuudet Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) takaa kansalaisten oikeuden koulutukseen. Viranomaisten on turvattava kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen myös oppivelvollisuuskoulutuksen jälkeen asuinpaikasta riippumatta. Jokaisella nuorella, myös vaikeasti vammaisella, on oikeus toisen asteen koulutukseen. Opinto-ohjaajat pyrkivät löytämään jokaiselle opiskelijalle jatko-opiskelupaikan, joka vastaa opiskelijan toiveita ja kykyjä. Finland 5
Kuvio 1. Siirtyminen peruskoulusta toisen asteen koulutukseen Opiskelijat voivat hakea haluamaansa ammatilliseen koulutukseen asuinpaikastaan riippumatta. Ammatillinen erityisopetus on integroitu mahdollisimman pitkälle tavallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin. Erityistä tukea tarvitsevalla opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua ammatillisen koulutuksen sijaan peruskoulun vapaaehtoiseen lisäopetukseen tai valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen. Valmentavaa koulutusta järjestävät erityisesti ammatilliset erityisoppilaitokset. Finland 6
Kuvio 2. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden vaihtoehtoja perusopetuksen jälkeen Peruskoulun vapaaehtoinen lisäopetus on tarkoitettu nuorille, jotka ovat suorittaneet peruskoulun, mutta ovat sen jälkeen vaarassa pudota koulutuksen ulkopuolelle eivät ole vielä tehneet uravalintaansa liittyviä päätöksiä haluavat parantaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja ja opiskelutaitoja ovat jääneet ilman jatko-opiskelupaikkaa Vapaaehtoisen lisävuoden tarkoituksena on parantaa opiskelijan mahdollisuuksia päästä toisen asteen koulutukseen kehittämällä opiskelijan opiskeluvalmiuksia ja toisen asteen opinnoissa tarvittavaa tietopohjaa. Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on suunnattu nuorille, jotka tarvitsevat vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi opinnoissaan runsaasti erityistä tukea. Opintojen laajuus vaihtelee opiskelijan yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen laajuus on 20 40 opintoviikkoa ja sen tarkoituksena on kuntouttaa ja valmentaa opiskelijaa ammatilliseen perusopetukseen siirtymistä varten. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus on laajuudeltaan 40 120 opintoviikkoa. Valmentavat ja kuntouttavat koulutukset antavat opiskelijoille valmiuksia toisen asteen opintoihin, itsenäiseen elämään ja auttavat heitä löytämään paikansa työelämässä sekä selventämään tulevaisuuden suunnitelmiaan. Peruskoulun jälkeinen toisen asteen ammatillinen koulutus pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Koulutus kestää 3 vuotta (noin 120 opintoviikkoa) ja se järjestetään pääsääntöisesti oppilaitoksissa. Kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy kuitenkin vähintään 6 kuukauden (20 opintoviikon) työssäoppimisjakso. Ammatillinen koulutus Finland 7
voidaan toteuttaa myös oppisopimuskoulutuksena, joka sisältää oppilaitoksessa järjestettäviä teoriaopintoja. Taulukko 1. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat peruskoulun vapaaehtoisessa lisäopetuksessa sekä valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa vuonna 2010 Perusopetuksen vapaaehtoinen lisäopetus Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus - oppilaitokset, joiden erityisenä tehtävänä erityisopetus - Muut koulutuksenjärjestäjät Yleisopetuksen koulut* Erityisryhmät/ erityiskoulut Yhteensä 47 256 303 0 0 0 2903 2274 629 2903 2274 629 Ammatillinen koulutus 13758 3699 17457 * Oppisopimuskoulutus sisältyy ammatilliseen koulutukseen 13805 6858 20 663 Tietolähteet: 1) Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu Wera-web, 2) Opetushallitus, rahoitus ja hallinto, 3) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä toisen asteen koulutuksessa on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta erityisopiskelijoiden muita nuoria alhaisemman koulutuksen riski on silti säilynyt. 2.2.2 Koulutusvaihtoehdot Suomessa erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat on integroitu ammatilliseen yleisopetukseen mahdollisuuksien mukaan. Sen vaihtoehtoina on integrointi erityisryhmään tai opiskelu osin yleisopetuksessa ja osin erityisryhmässä. Erityistä tukea on saatavilla myös oppisopimuskoulutuksessa. Vaikeasti vammaisten ja runsaasti tukea tarvitsevien opetuksen järjestämisestä ovat vastuussa ammatilliset erityisoppilaitokset. Vaikeasti vammaisille suunnattua valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta järjestävät ammatilliset erityisoppilaitokset sekä jotkut tavalliset ammattioppilaitokset. a. Tavalliset ammattioppilaitokset; 13747 opiskelijaa b. Tavallisten ammattioppilaitosten erityisryhmät; 1759 opiskelijaa c. Ammatilliset erityisoppilaitokset; 1942 opiskelijaa d. Oppisopimuskoulutus 9 opiskelijaa e. Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille; tavalliset ammattioppilaitokset 1088 opiskelijaa ja ammatilliset erityisoppilaitokset 1772 opiskelijaa Useimmat tavalliset ammattioppilaitokset ovat kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä. Nykyään kaikki ammatilliset erityisoppilaitokset ovat yksityisiä, mutta ne ovat julkisen valvonnan alla. Opetushallituksen säätämät opetussuunnitelman perusteet koskevat myös Finland 8
yksityisiä ammatillisia erityisoppilaitoksia. Yksityiset oppilaitokset saavat saman määrän julkista rahoitusta kuin julkiset oppilaitokset. 2.2.3 Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat, arviointimenettelyt ja kriteerit Suomessa ammatillinen koulutus on ryhmitelty koulutusaloihin, jotka jaetaan tarkemmin tutkintoihin ja koulutusohjelmiin. Koulutusaloja ovat humanistinen ja kasvatusala, kulttuuriala, luonnonvara- ja ympäristöala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, tekniikan ja liikenteen ala, luonnontieteiden ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Näihin koulutusaloihin sisältyy yhteensä 53 ammatillista perustutkintoa ja 119 koulutusohjelmaa. Ammatillinen perustutkinto antaa kattavat perustiedot koulutusalasta sekä erikoistuneempaa tietoa kunkin tutkinnon kohdealueesta. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat voivat hakea tavallisiin ammattioppilaitoksiin yhteishaun tai siihen liittyvän joustavan haun kautta minne tahansa Suomessa. He voivat hakea myös suoraan ammatillisiin erityisoppilaitoksiin. Vaikeavammaisille valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta tarjoavat ammatilliset erityisoppilaitokset sekä jotkut yleisistä ammattioppilaitoksista. Opinto-ohjaajat pyrkivät löytämään kullekin opiskelijalle heidän kykyjään ja toiveitaan vastaavan opiskelupaikan. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmajärjestelmään sisältyvät opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet, kunkin ammatillisen koulutuksen järjestäjän paikalliset opetussuunnitelmat sekä opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat. Opetushallitus antaa jokaiselle ammatilliselle perustutkinnoille sekä valmentavalle ja kuntouttavalle opetukselle ja ohjaukselle opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet. Opetussuunnitelmien perusteisiin sisältyvät tiedot tutkintojen tavoitteista, keskeisistä sisällöistä ja arviointikriteereistä. Lisäksi niihin sisältyy opiskelija-arviointia, opintoohjausta, työssäoppimista, erityisopetusta, maahanmuuttajien koulutuksen järjestämistä ja oppisopimuskoulutusta koskevia määräyksiä. Myös paikallisten, koulutuksen järjestäjäkohtaisten opetussuunnitelmien sisällöt on määritelty opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutus järjestetään ensisijaisesti tavallisissa ammattioppilaitoksissa. Jos tämä ei ole opiskelijan tuen tarpeen vuoksi mahdollista, toteutetaan opetus tavallisen ammattioppilaitoksen erityisryhmässä tai erityisoppilaitoksessa. Tavoitteena on tukea ja auttaa erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ammatillisessa koulutuksessa, niin että he saavat muiden nuorten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet täydentää opintojaan kykyjensä mukaan. Koulutuksen järjestäjillä on päätösvalta sen suhteen, miten erityistä tukea tarvitseva opiskelija määritellään ja miten henkilökohtainen opintosuunnitelma heille laaditaan. Ammatillisessa erityisopetuksessa voidaan poiketa ammatillista opetusta koskevista yleisistä säännöksistä tietyin osin ammatillista koulutuksesta annetun lain ja opetussuunnitelman perusteiden määrittämissä puitteissa. Opiskeluaikaa ja opetusjärjestelyjä voidaan yksilöllistää opiskelijan terveydentilan ja aikaisempien opiskelujen perusteella. Finland 9
Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on laadittava jokaiselle ammatillista erityisopetusta saavalle opiskelijalle. Suunnitelman on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot opiskelijan erityisopetuksen perusteista, suoritettavista opinnoista ja niiden lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteista sekä opiskelijan saamista erityisopetuksen ja opiskeluhuolloin palveluista ja muista tukipalveluista. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) lähtökohtana ovat opiskelijan vahvuudet sekä hänen erityisen tuen tarpeen perusteensa. Opetuksen tavoitteet ja sisällöt ovat erityisopiskelijoilla samat kuin muillakin opiskelijoilla niin pitkälle kuin mahdollista. Opiskelijoiden oppiminen ja ammatillinen osaaminen arvioidaan opetussuunnitelman arviointikriteerien mukaisesti. Koulutuksen tavoitteita ja oppisisältöjä voidaan mukauttaa opiskelijan edellytykset huomioiden. Opintojen päällekkäisyyttä pyritään välttämään ottamalla huomioon opiskelijan aiemmat opinnot sekä hyväksymällä ne osaksi tutkintoa. Aiemmat toisen asteen opinnot voidaan hyväksi lukea täydentävinä ammatillisina opintoina, valinnaisina opintoina ja vapaavalintaisina opintoina. Hyväksi luettavien opintojen ja työkokemuksen tulee olla ammatilliseen koulutukseen verrattavissa ja niiden tulee vastata opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. Opintojen hyväksi lukemisen ehtona on, että opiskelija pystyy esittämään hyväksi luettavista opinnoista/työkokemuksista virallisen todistuksen arvosanoineen. Jos todistus puuttuu, tulee opiskelijan suorittaa ylimääräinen koe, jolla hän osoittaa muualla hankitun osaamisensa. Opiskelijoiden oppimista arvioidaan ammatillisessa koulutuksessa antamalla opiskelijalla opintojen edistymisestä sekä suullista että kirjallista palautetta. Arvioinnin suorittavat opettajat, työssäoppimisen ohjaajat ja muut opiskelijan kanssa toimineet. Opiskelijan tietoja ja taitoja verrataan jokaisen opintojakson päätyttyä koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman tavoite- ja sisältökriteereihin. Vapaasti valittavien opintojen sekä joidenkin valinnaisten opintojen tavoite- ja sisältökriteerit laaditaan paikallisesti. Vapaasti valittavien opintojen arvioinnissa voidaan opiskelijan luvalla käyttää suoritusmerkintää arvosanan sijaan. Yleensä arviointi perustuu näyttöihin, erilaisiin teoriakokeisiin, portfolioihin, ryhmä-arviointeihin jne. Tutkintojen sisältöjä säätelevät Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja Asetus ammatillisesta koulutuksesta (811/1998) sekä Opetushallituksen antamat valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ja muut määräykset. Elokuusta 2006 lähtien ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden osaamista kaikista ammatillisista tutkinnon osista on arvioitu ammattiosaamisen näyttöjen perusteella. Näyttö järjestetään yhteistyössä työelämän kanssa ja sen arviointiin osallistuvat opettajat ja työelämän edustajat. Uusi asetus arvioinnista 488/2008 tuli voimaan elokuussa 2008 ja otettiin käyttöön elokuun alusta vuonna 2009. Uuden arviointiasteikon myötä opiskelijoiden arvioinnissa käytetään asteikkoa kiitettävä (3), hyvä (2) ja tyydyttävä (1). Opiskelija saa tutkintotodistuksen suoritettuaan kaikki tutkintoon sisältyvät pakolliset, vapaavalintaiset ja valinnaiset opintojaksot (yhteensä 120 opintoviikkoa). Erityisopiskelijat saavat tutkintotodistuksen ja Finland 10
todistuksen ammattiosaamisen näytöistä vaikka tutkintotavoitteita olisi mukautettu. Mikäli opiskelija ei suorita kaikkia opinto-ohjelmaan kuuluvia tutkinnon osia hyväksytysti tai hän opiskelee valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen koulutusohjelmassa, hän saa tutkintotodistuksen sijaan todistuksen suoritetuista opinnoista. 2.3 Ammatillinen koulutus ja työllisyys 2.3.1. Paikallisten työmarkkinoiden tarpeiden ja opiskelijoiden osaamisen yhteensovittamisen strategiat ja käytänteet Ammatillinen koulutus tarjoaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarvittavia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäiseen ammatin harjoittamiseen. Tavoitteiden saavuttamista tuetaan kehittämällä työssäoppimista lisäämällä valmistuneiden määrää ja tukemalla opintojen jälkeistä työllistymistä edistämällä innovaatioita, aluekehitystä ja yrittäjyyttä varmistamalla opiskelijoiden osaaminen ja pätevyys laatustrategioiden avulla ennakoimalla työelämän ja työmarkkinoiden muutoksia ja kehittämällä koulutusta vastaamaan niihin nopeasti ja joustavasti Yhteistyö työelämän kanssa oppilaitokset ja työpaikat tekevät entistä enemmän yhteistyötä työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt sisältyvät kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Näytöt annetaan ensisijaisesti aidoissa työelämän tilanteissa. opetussuunnitelmien suunnittelua, koulutuksien arviointia sekä tulevaisuuden tarpeiden ennakointia tehdään yhteistyössä työelämän kanssa 38 eri koulutusalojen tutkintotoimikuntaa (oph) oppilaitoksilla on omia toimialakohtaisia neuvottelukuntia ja yhteistyöryhmiä Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet yhdessä yritysten, ammattiliittojen, opetusalan ammattijärjestön ja opiskelijayhdistysten kanssa. Opetussuunnitelmatyö toteutetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamissa tutkintotoimikunnissa, jotka edistävät myös koulutuksen ja työelämän yhteistyötä sekä kehittävät ammatillista koulutusta. Tutkintotoimikunnat ovat kolmikantaisesti edustettuja ja niiden toimikauden kesto on 3 vuotta. Paikalliset kolmikantaiset edustajat ja myös muut työelämän edustajat toimivat neuvonantajina sekä konsultteina opetussuunnitelmien kehittämisessä. Ammatillisen koulutuksen tarjoajien toimikunnat hyväksyvät ammatillisen koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat. Työssäoppiminen on osa opetussuunnitelmaa ja sitä koskevia määräyksiä sisältyy myös Lakiin ammatillisesta koulutuksesta (630/98) ja Asetukseen ammatillisesta koulutuksesta (811/98). Työssäoppimiseen liittyvät muutokset ovat edistäneet ammatillisessa erityisopetuksessa jo aiemmin käytettyä oppimista käytännön kautta. Jokaiseen koulutusohjelmaan kuuluu vähintään 6 kuukautta (20 ov) työssäoppimista. Finland 11
Työssäoppiminen on opetussuunnitelmaperusteista työpaikalla tapahtuvaa opiskelua, jota ohjataan ja valvotaan. Opiskelijoille työssäoppimisjakso on yleensä palkaton. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat voivat suorittaa työssäoppimisjaksonsa myös ammatillisessa oppilaitoksessa. Vuodesta 2006 lähtien ammattiosaamisen näytöt ovat sisältyneet kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin. Niiden tarkoituksena on parantaa ja vahvistaa ammatillisen koulutuksen laatua. Ammattiosaamisen näytöissä opiskelija osoittaa, kuinka hyvin hän on saavuttanut työelämän edellyttämän, ammatillisten opintojen tavoitteiden mukaisen ammattitaidon. Ammattiosaamisen näyttöjä suoritetaan koko koulutuksen ajan ja ne suunnitellaan, toteutetaan, järjestetään ja arvioidaan yhteistyössä työelämän kanssa. Näytöt annetaan todellisissa käytännön työtehtävissä. Ammattiosaamisen näyttöjen integroiminen työssäoppimisjaksoon on edistänyt näyttöjen suorittamista oikeissa työtilanteissa. Ammattiosaamisen näyttöjen myötä myös opettajien tietämys työelämästä on lisääntynyt. 2.4 14 25 -vuotiaat erityisopiskelijat sekä heidän työhönsijoittumisensa 2.4.1. 14 25 vuotiaiden erityisopiskelijoiden määrät ammatillisissa koulutusohjelmissa kansallisella ja/tai paikallisella tasolla Opiskelijat voivat periaatteessa hakea valitsemaansa ammatilliseen koulutusohjelmaan vapaasti. Tosiasiassa, joillain ammatillisen koulutusaloilla on kuitenkin vain vähän erityisopiskelijoita. Eniten erityisopiskelijoita on tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, hotelli- ja ravintola-alalla. Liikunta-alalla, humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla on sen sijaan opiskelemassa vain vähän erityisopiskelijoita. Taulukko 2. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat (%) kaikista opiskelijoista koulutusaloittain vuonna 2010. Lähde: Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu Wera-web.ammatillisessa koulutuksessa lukuvuonna 2010/2011. Finland 12
2.4.2 Erityisopiskelijoiden sijoittuminen ammatillisen koulutuksen yleisopetuksen ryhmiin, erityisryhmiin ja ammatillisiin erityisoppilaitoksiin Ammatillinen erityisopetus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat vamman, kehityksen viivästymän, sairauden, tunne-elämän häiriön tai muun vastaavan syyn vuoksi erityisiä opetusjärjestelyjä ja oppimisen tukitoimia. Erityisopiskelijoilla on oikeus erityisopetukseen, opiskelijahuoltopalveluihin sekä opinto- ja ammatinvalintaohjaukseen. Jokainen ammatillisen koulutuksenjärjestäjä vastaa erityisopetuksen ja muiden tukipalveluiden järjestämisestä niille opiskelijoille, joilla on todettu erityisopetuksen peruste. Opiskelijoilla, joilla on lyhytaikaisia tai lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia, on oikeus saada tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta ammatillisen yleisopetuksen yhteydessä. Suomessa suurin osa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista on integroitu ammatillisen yleisopetuksen ryhmiin. Jos ensisijainen vaihtoehto ei ole mahdollinen, järjestetään opetus tavallisen ammattioppilaitoksen erityisryhmässä tai erityisoppilaitoksessa. Ammatillisten erityisoppilaitoksien tehtävänä on tarjota opetusta ja ohjausta vaikeasti vammaisille ja muille runsaammin tukea tarvitseville. Taulukko 3. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat erityisopiskelijat erityisopetuksen toteutumispaikan mukaan. Lähde: Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu Wera-web. 2.4.3 14 25 vuotiaiden erityisopiskelijoiden koulutukseen osallistuminen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevaan nuorisoikäluokkaan verrattuna kansallisella ja/tai paikallisella tasolla Vuonna 2010 ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 9 prosentilla oli jonkin asteinen erityisen tuen tarve. Keski-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Etelä- Karjalassa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osuudet ylittivät valtakunnallisen keskiarvon ja keskiarvot alittuivat Lapissa, Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa oli keskimääräistä vähemmän erityisopiskelijoita. Finland 13
Taulukko 4. Erityisopiskelijat koulutuksen toteutuspaikan ja alueen mukaan 2010. Lähde: Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu Wera-web. 01 Uusimaa 02 Varsinais-Suomi 04 Satakunta 05 Kanta-Häme 06 Pirkanmaa 07 Päijät-Häme 08 Kymenlaakso 09 Etelä-Karjala 10 Etelä-Savo 11 Pohjois-Savo 12 Pohjois-Karjala 13 Keski-Suomi 14 Etelä-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Kainuu 19 Lappi 21 Ahvenanmaa Kuvio 3. Suomen maakunnat vuonna 2010. Finland 14
2.4.4. 14 25-vuotiaiden erityisopiskelijoiden koulupudokkuus kaikkiin ammatillisen koulutuksen opiskelijoihin verrattuna kansallisella ja/tai paikallisella tasolla Peruskoulun jälkeen koulutusjärjestelmästä ulkopuolelle jääneet nuoret ovat todellinen ongelma koulutus- ja työvoimapolitiikassa. Ammatillisen koulutuksen keskeytti vuonna 2008 9,8 prosenttia opiskelijoista. Keskeyttämisillä oli useita syitä: Koulutusohjelman vaihto Opiskelu toimi koulutusalaan ja omiin ammatillisiin kykyihin tutustumisena Koulutus ei vastannut toiveita tai odotuksia Opiskelupaikka ei ollut ensisijainen vaihtoehto opiskelijalle Siitä, kuinka monella koulunsa keskeyttäneistä oli erityisen tuen tarpeita, ei ole saatavilla julkista tietoa. Esimerkiksi Suomen suurimmasta ammatillisesta erityisoppilaitoksesta, Ammattiopisto Luovista, keskeytti vuosina 2010 2011 10,7 prosenttia opiskelijoista. Ammattiopisto Luovissa ja muissakin ammatillisissa oppilaitoksissa keskeyttäneiden määrä oli korkein luonnonvara- ja ympäristöalalla. Ammattiopisto Luovin perustutkintoopiskelijoista kaikki ovat erityisopiskelijoita. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat kuuluvat opintojen keskeyttämisen riskiryhmään. Riski on suuri erityisesti silloin, jos opiskelija ei saa tarvitsemiaan erityisiä opetusjärjestelyjä ja oppimisen tukitoimia. Koulutus voi keskeytyä tukitoimista huolimatta, esimerkiksi silloin, jos opiskelijalla on vakavia mielenterveyden ongelmia tai sosiaalisia ongelmia. Koulutuksen puuttuminen lisää erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työttömyysriskiä. Monet vailla toisen asteen koulutusta olevista ovat pitkäaikaistyöttömiä ja heidän työllistämisensä on vaikeaa. Noin 58 % kaikista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista ja 48 % erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista suorittavat ammatillisen peruskoulutuksen kolmessa vuodessa. Neljässä vuodessa ammatillisen peruskoulutuksen läpäisee 70 prosenttia kaikista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista ja 56 prosenttia erityisopiskelijoista. Monet niistä, jotka eivät ole läpäisseet ammatillista peruskoulutusta neljässä vuodessa, eivät ole suorittaneet myöskään mitään muuta tutkintoa. Jos he keskeyttävät toisen asteen koulutuksen, on heidän työttömyysriskinsä korkea. Tavoitteena on varmistaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen työpaikka, työharjoittelupaikka tai muu vastaava. Tavoitteeseen pääseminen vaatii sekä uusia työvoimapoliittisia toimenpiteitä että vanhojen uudistamista. Ensisijaisena tavoitteena on ammatillisen koulutuksen saaminen henkilöille, joilla ei ole mitään toisen asteen tutkintoa. 2.4.5 Erityisopiskelijoiden työelämään siirtyminen paikallisella ja/tai kansallisella tasolla. Nuorten työmarkkina-asema heikentyi Suomessa edellisen laman seurauksena. Nuorten työmarkkina-asema parantui laman jälkeen, mutta positiiviset muutokset eivät koskettaneet kaikkia nuoria. Esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien nuorten asema työmarkkinoilla on ollut vaikea myös taloudellisen noususuhdanteen aikana. Vammaisten Finland 15
ja muiden erityistä tukea tarvitsevien työllisyysaste on edelleen alhainen. Erityisesti vaikeavammaisten osallistuminen työelämään on vielä vähäistä. Korkea työttömyysriski koskettaa erityisesti niitä erityistä tukea tarvitsevia nuoria, joilla on matala koulutustaso. Monet heistä kuuluvat pitkäaikaistyöttömien ryhmään, johon kuuluvien työllistäminen on hankalaa. Nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet 1990- luvun lopulta lähtien ja mielenterveyskuntoutujien pitkäaikaistyöttömyys ja varhaiseläkkeelle jääminen ovat yleistyneet. 60 50 40 30 Ammatillisten erityisoppilaitosten opiskelijat Kaikki opiskelijat 20 10 0 Työelämässä Työtön Opiskelija Muu Kuvio 4. Ammatillisten erityisoppilaitoksien opiskelijoiden ja kaikkien ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden työhönsijoittuminen vuonna 2009. Lähde: Tilastokeskus. 2.5 Lainsäädäntö ja toimintaperiaatteet 2.5.1 Voimassaolevat säädökset Suomen perustuslain (11.6.1999/731) mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia työvoiman suojelusta ja sen tulee edistää työllisyyttä sekä pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla. Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä (Suomen perustuslaki 11.6.1999/731). Työ- ja elinkeinoministeriö sisällytti vuosien 2003 2007 työllistämisohjelmaan nuorisotakuun, jonka tavoitteena on vähentää ja ehkäistä nuorten työttömyyttä. Tässä eri hallinnonalojen välisessä työllistämisohjelmassa työvoimaviranomaisilla on ensisijainen vastuu nuorten työllistymisen edistämisestä. Nuorisotakuu sisältää toimenpiteitä Finland 16
työmarkkinoilla ja ohjelmia nuorille. Nuorisotakuun toteutukseen pyritään lisäämällä yhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä sekä tehostamalla työvoimapalveluita ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Takuun päätavoitteena on, että jokaiselle työttömälle tarjotaan koulutus-, työharjoittelu- tai työpajapaikka viimeistään 3 kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Takuun tärkeimpänä kohderyhmänä ovat alle 25 -vuotiaat nuoret, jotka ovat olleet työttöminä kolmen kuukauden ajan. 2.5.2 Ammatillista erityisopetusta ja opiskelijoiden koulutuksesta työelämään siirtymistä koskevat pääkohteet ja periaatteet kansallisissa politiikassa. Erityistä tukea tarvitsevien tasavertainen pääsy työelämään on laajalti hyväksytty periaatetasolla. Nuorille, jotka tarvitsevat syystä tai toisesta erityistä tukea, tulee tarjota työllistymispalveluita kuten esimerkiksi ammatillista ohjausta ja urasuunnittelua. Näitä palveluita tarjoavat työvoimatoimistot ja ne perustuvat kunkin nuoren yksilöllisiin tarpeisiin. Erityispalveluja ja toimenpiteitä, esimerkiksi palkkatukea, työolojen järjestelytukea ja työhön valmennusta käytetään tarvittaessa. Viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota kuntoutuksen mahdollisuuksiin parantaa erityistä tukea tarvitsevien työkykyä, selviytymistä vamman tai muun terveydellisen ongelman kanssa sekä työelämään pääsyä. Työelämään päässeiden kuntoutujien lukumäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Erityistä tukea tarvitsevien työllisyysaste on kuitenkin edelleen alhainen muuhun työväestöön verrattuna. Edelleen ajatellaan usein, ettei erityistä tukea tarvitsevien tarvitsisi tehdä työtä, koska heillä on mahdollisuus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Monet olettavat, että vammaisuus estää henkilön työskentelemisen kokonaan ja ettei ole tarvetta palkata vammaista henkilöä, koska hän saa jo eläkettä. Nuorten työmarkkinatilanne huononi yleisesti edellisen talouslaman aikana. Se on sittemmin parantunut, mutta myönteiset muutokset eivät ole koskettaneet kaikkia työnhakijoita, esimerkiksi nuoria, joilla on jokin vamma tai terveysongelmia. Vammaisten työllisyysaste on edelleen alhainen. Trendinä näyttää olevan, että tuettujen työpaikkojen määrä on vähentynyt samalla kun työharjoittelu ja vastaavat toiminnot ovat yleistyneet. Vaikka tilanne on viime aikoina kehittynyt parempaan suuntaan, on moni erityistä tukea tarvitseva nuori edelleen työmarkkinoiden ulkopuolella. Mitä vaikeampi vamma on kyseessä, sitä vähäisempää on työelämään osallistuminen. Erityisesti työelämän ulkopuolelle jäämisen vaarassa ovat vailla toisen asteen koulutusta olevat nuoret, joilla on erityisiä tuen tarpeita. Työkyvyttömyys ja ennenaikainen eläköityminen varsinkin mielen terveydellisten syiden takia ovat lisääntyneet 1990 lopun jälkeen. Finland 17
2.5.3 Eri toimijoiden roolit ja vastuut institutionaalisessa kehyksessä Kuvio 5. Eduskunnan, hallituksen, opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen ja koulutuksen järjestäjien roolit ja velvollisuudet. Lähde: Opetushallitus ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Eduskunta säätää koulutuksen lait ja päättää koulutuspolitiikan yleiset periaatteet. Valtioneuvosto ja Opetus- ja kulttuuriministeriö toimeenpanevat nämä periaatteet keskushallinnon tasolla. Keskeinen koulutusalan kehitysasiakirja on koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelma, jonka hallitus hyväksyy joka neljäs vuosi hyväksymisvuodesta alkaen seuraavaksi viideksi kalenterivuodeksi. Nykyinen kehittämissuunnitelma vuosille 2011 2016 hyväksyttiin vuonna 2011. Finland 18
Valtioneuvosto päättää ammatillisen koulutuksen yleisistä tavoitteista sekä yhteisistä opinnoista ja niiden laajuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastuussa ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnoista ja niiden laajuudesta, opiskelijaksi ottamisen perusteista. Se myöntää myös luvat ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen järjestämislupa määrittää muun muassa opetettavat koulutusalat, opiskelijoiden lukumäärän sekä sen millä paikkakunnilla koulutusta voidaan järjestää. Järjestämisluvan ja kelpoisuuden määräämissä rajoissa koulutuksen järjestäjät voivat vapaasti valita, miten he järjestävät koulutuksen siten, että se kohtaa elinkeino- ja työelämän tarpeet. Peruskoulutusta, toisen asteen koulutusta, ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta koskevissa asioissa ministeriötä avustaa Opetushallitus. Opetushallitus valmistelee opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet jokaiseen ammatilliseen perustutkintoon sekä määrittelee opintojen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Opetussuunnitelman perusteet muodostavat oppilaitoksille lainkaltaisen normin. Niiden tarkoitus on kuvastaa koulutuspolitiikan tavoitteita, antaa valtakunnallisesti yhtenevät ammatillisen pätevyyden kriteerit sekä luoda edellytykset opiskelijoiden oppimaan oppimiselle ja kansalaisena toimimiselle. Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden tulee toimia kansallisten oppimistuloksien arvioinnin perustana. Opetussuunnitelman perusteet sisältävät myös opiskelija-arviointiin, opinto-ohjaukseen, työssäoppimiseen, erityisopetukseen, maahanmuuttajien koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen liittyviä määräyksiä. Paikallisen opetussuunnitelman sisältö on määritelty yleisissä opetussuunnitelman perusteissa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät päättävät ammatillisen koulutuksen järjestämisestä Opetus- ja kulttuuriministeriön antaman koulutuksenjärjestämisluvan puitteissa. Ne päättävät itsenäisesti tarjolla olevasta koulutuksesta ja opintojen suoritustavoista sekä siitä mitä koulutusyksiköitä ylläpidetään. Koulutuksen järjestäjä ottavat toimintansa suunnittelussa huomioon työmarkkinoiden koulutukselliset tarpeet ja alueen väestön. Paikalliset opetussuunnitelmat valmistellaan kansallisen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Aluehallinto koostuu viidestä aluehallintovirastosta, jotka valvovat koulutusta sekä opiskelijoiden oikeusturvaa. Lisäksi aluehallintovirastot tarjoavat ohjausta kouluille ja alueen viranomaisille ja arvioivat peruspalveluja. Suomessa, paikallishallinto toteuttaa valtion rahoittamat opettajien koulutukset omalla alueellaan. Lisäksi, ne myöntävät projektirahoitusta koulutuksen ja työelämäyhteistyön kehittämiseen ammatillisissa oppilaitoksissa. Ne myös hallinnoivat alueellista ESR-rahoitusta, joka myönnetään muun muassa työssä oppimisen kehittämiseen. Finland 19
2.5.4 Ammatillisen koulutuksen arvioinnin toimijat ja käytänteet Toimijat ovat Opetus- ja kulttuuriministeriö Opetushallitus Koulutuksen arviointineuvosto Tilastokeskus Ammatillisen koulutuksen järjestäjät Suomen ammatillisen koulutuksen laadunhallinta perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön kokoamaan ammatillisen koulutuksen laatustrategia 2011 2020 ja ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan suosituksiin. Tavallisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien toimintaa arvioidaan tulosrahoitusmittareilla, joita ovat suoritetut opinnot, työllistyminen tai pääsy jatkoopintoihin, opettajien pätevyys, henkilöstön kehittäminen ja oppilaitoksessa opiskelevien erityisopiskelijoiden määrä. Pääajatus on se, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja opetushallitus tukevat ja kannustavat ammatillisen koulutuksen järjestäjiä niiden pyrkimyksissä laadukkaaseen toimintaan ja toiminnan kehittämiseen sekä luottavat siihen, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät seuraavat ja arvioivat myös itse omaa toimintaansa. Tällä hetkellä opetushallitus kehittää näyttötutkintojen tuloksien seurantaa. Seuranta kohdistuu myös erityistä tukea tarvitsevien ammatilliseen koulutukseen ja erityistä tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Päivitetyn opetussuunnitelman seuranta alkaa vuonna 2012. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmajärjestelmä muodostuu valtakunnallisista opetussuunnitelman perusteista, koulutuksen järjestäjäkohtaisista opetussuunnitelmista ja opiskelijoiden henkilökohtaisista opintosuunnitelmista. Ammatillisia perustutkintoja on 53 ja niihin sisältyy 119 opinto-ohjelmaa. Koulutuksen arviointineuvosto toimii koulutuksen arvioinnin asiantuntijana yhdessä opetusja kulttuuriministeriön kanssa. Arviointineuvosto suunnittelee ja koordinoi valtakunnallisia koulutuksen arviointeja. Ammatillisen koulutuksen (sisältää erityistä tukea tarvitsevien ammatillisen koulutuksen) arviointikohteina 2009 2010 ovat olleet toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskeluhuollon toteutus, käytännöt ja kehitys (saatavana englanninkielinen tiivistelmä) Ammatillisten näyttötutkintojen toteuttaminen (saatavana englanninkielinen tiivistelmä) Tilastokeskus tuottaa tietoa jatko-opintoihin siirtymisestä ja työllistymisestä. Valmistuneiden sijoittumista seurataan tilastoimalla, ovatko he valmistumisvuotensa lopussa työssä, työttöminä, jatko-opinnoissa, asepalveluksessa tai muussa toiminnassa. Tilastot kuvaavat myös valmistuneiden sijoittumista alueittain, alan ja työnantajasektorin mukaan. Tilastot tuotetaan yhdistelemällä tilastokeskuksen tietoja yksilöistä. Tieto on maksullinen ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Valmistuneiden kyselytutkimuksia ei ole tehty. Finland 20
2.6 Ammatillisen koulutuksen opettajat, ohjaajat ja muut ammattilaiset 2.6.1 Henkilökunta ammatillisessa koulutuksessa Ammatillisen koulutuksen opetushenkilökunta koostuu ammattitaitoa tukevien oppiaineiden opettajista, ammatillisten oppiaineiden opettajista, erityisopettajista ja opintoohjaajista. Ammattitaitoa tukevien oppiaineiden opettajien pätevyysvaatimukset ovat samat kuin muillakin aineopettajilla toisen asteen koulutuksessa. Ammatillisten aineiden opettajilta edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta, opettajan pedagogiset opinnot (vähintään 60 op) ja soveltuva korkeakoulututkinto. Tutkinto voi olla kandidaatin tai maisterin tutkinto tai korkein mahdollinen pätevyys omalta alalta. Ammatillinen opettajankoulutus sisältää kasvatustieteen perusopinnot, ammatillisten aineiden pedagogiset opinnot, opetusharjoittelun sekä muita opintoja. Opettajaopintoihin sisältyvässä harjoittelussa pääperiaatteena on varustaa opetusharjoittelijat keskeisillä pedagogisilla taidoilla, joita voidaan soveltaa kaikkien aineiden opetuksessa. Tämän lisäksi erityisopettajilta ja opinto-ohjaajilta edellytetään opintoja omalta erityisalaltaan. Ammatillisten aineiden opettajan, erityisopettajan ja opinto-ohjaajan koulutusta tarjotaan opettajakorkeakouluissa, jotka toimivat ammattikorkeakoulun yhteydessä. Ammatilliset erityisopettajat toimivat erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa sekä ammatillisessa yleisopetuksessa että ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Taulukko 5. Opettajien pätevyydet ammattioppilaitoksissa Lähde: Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu Wera-web. Finland 21