Kielen osa-alueet Fonologia äänteet, äännejärjestelmä, äänneoppi Morfologia sanojen muodostaminen ja taivuttaminen, muoto-oppi Syntaksi lauserakenteet, lauseoppi Semantiikka Grammatiikka kielioppi sanojen ja ilmaisujen merkitykset, merkitysoppi Pragmatiikka käyttötaidot (sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä erilaisissa tilanteissa ja erilaisiin tarkoituksiin) (ks. esim. Siiskonen ym., 2014) Lukemisvaikeudet Luetun ymmärtäminen + Dysleksia/ Lukivaikeudet Ei vaikeuksia Laajaalaiset lukemisvaikeudet Ymmärtämisvaikeudet + Tekninen lukutaito (mm. Seymour, 1994; ks. esim. Siiskonen, 2010) Kielelliset vaikeudet Ei-fonologiset kielelliset taidot + Dysleksia/ Lukivaikeudet Ei vaikeuksia Kielelliset erityisvaikeudet Ymmärtämisvaikeudet + Fonologiset taidot (Bishop & Snowling, 2004; ks. esim. Siiskonen, 2010) Tiina Siiskonen 1
Fonologinen prosessointi Sanaa pienempien yksiköiden havaitsemista, muistamista ja käsittelyä. Korkeammat kielelliset prosessit Kielen merkitykset, rakenteet ja käyttö. Vaikeuksien ennustaminen Noin viisivuotiaan taidoista voidaan jo melko luotettavasti ennustaa myöhempää kielellistä kehitystä. Riski lukemisvaikeuksien ilmenemiseen on suurempi niillä, joilla ilmenee kielellisiä vaikeuksia vielä tässä ikävaiheessa. Esiopetusvaiheessa puhutun kielen taidot voivat olla jo hyvät, mutta lukemisvaikeudet eivät ole tulleet vielä esille. Vaikeudet saattavat tulla esiin vasta myöhemmässä vaiheessa, jopa vuosia lukemaanoppimisen jälkeen. (ks. esim. Siiskonen, 2010; Siiskonen ym., 2014) Tiina Siiskonen 2
Lukutaidon kehityksen riskitekijöitä Puutteellinen kyky erotella puheäänteiden kestoeroja Myöhään puhumaan oppiminen Heikot kielen ymmärtämisen ja tuottamisen taidot Sanavaraston suppeus ja taivutusmuotojen vähäisyys (ks. esim. Siiskonen, 2010; Siiskonen ym., 2014) Lukutaidon kehityksen riskitekijöitä Heikot fonologiset taidot Heikko kielellinen muisti Sarjallisen nimeämisen hitaus Heikko kirjaintuntemus Puheen tuottamisvaikeudet (puhemotoriikan sujuvuus ja äännejärjestelmän hallinta) Sarjallisen nimeämisen hitaus ja virheellisyys (ks. esim. Siiskonen, 2010; Siiskonen ym., 2014) Puheen tuottamisvaikeudet Yksittäisten äänteiden tuottamisvaikeuksista ei yleensä seuraa lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia. Puheen tuottamisvaikeudet saattavat aiheuttaa vaikeuksia lukemaan oppimisessa, jos niihin liittyy laajempia kielellisiä vaikeuksia, ja niitä ilmenee vielä lukemaan opetteluvaiheessa. Puhekyvyttömyys saattaa vaikeuttaa äänteellisten edustusten muodostumista. (mm. Bishop & Snowling, 2004; Snowling & Hulme, 2008) Tiina Siiskonen 3
Puheen havaitseminen, tuottaminen ja kielellinen muisti Ennalta tuntemattomat äänteelliset edustukset on pidettävä mielessä, kunnes pysyvämmät muistijäljet ovat muodostuneet. Pysyvät muistijäljet luovat pohjan puheen havaitsemiselle ja tuottamiselle sekä kielen kehitykselle. Puheen havaitsemisen ja tuottamisen vaikeudet vaikeuttavat tarkkojen muistijälkien syntymistä. (esim. Leppänen ym., 2014) Puheen havaitseminen, tuottaminen ja kielellinen muisti Tarkkojen muistijälkien muodostuminen edellyttää erityisen paljon, monipuolisia ja selkeitä kokemuksia uusista sanoista. Toisto, eri aistien monipuolinen käyttö ja ääneen lukeminen. Ääneen lukemisessa omasta puheesta saatu motorinen palaute yhdistyy näkö- ja kuulohavaintoon. (esim. Leonard & Deevy, 2004; Leppänen ym., 2014) Puhutun ja kirjoitetun kielen väliset yhteydet Korostuvat sitä enemmän, mitä suurempia kielelliset vaikeudet ovat. Puheen, kielen ja lukutaidon kehitys voivat tukea toisiaan vastavuoroisesti. Kirjoitettu kieli tukee puheen havaitsemista ja tuottamista sekä kielen rakenteiden ja merkitysten ymmärtämistä. Puheen tuottaminen tukee äänteiden havaitsemista sekä kielen rakenteiden ja merkitysten ymmärtämistä. (mm. Snowling & Hulme, 2008; Leonard, Tiina 1998) Siiskonen Tiina Siiskonen 4
Kielelliset vaikeudet voivat vaikeuttaa lukutaidon omaksumista heikot fonologiset taidot sarjallisen nimeämisen hitaus heikko kirjaintuntemus lukemisvaikeudet vaikeuttavat ja hidastavat edelleen muuta kielellistä kehitystä lukemisharrastus vähäistä tiedonhankinta vaikeaa voivat helpottua lukutaidon omaksumisen myötä kirjoitettu kieli puheen visuaalisena tukena puhe selkiytyy ja kieli kehittyy kirjainäännevastaavuus kielen rakenteet ja merkitykset ero ikätovereihin kasvaa (Leonard, 1998) Suomen kielen erityispiirteet kirjain-äännevastaavuuden säännönmukaisuus sanojen jakautuminen tavuihin eli tavurytmi sanojen merkitysten muuttuminen äänteiden keston vaihtelun myötä (äänteiden keston johdonmukainen merkitseminen) pitkäsanaisuus sanojen monet eri taivutusmuodot Luki-perustaitojen hierarkia LUKEMINEN Kielellinen tietoisuus Kirjain-äännevastaavuudet Äänteiden yhdistäminen tavuksi: erilaiset tavurakenteet lyhyet pitkät tavut Tavujen yhdistäminen sanaksi: erilaiset tavurakenteet lyhyet pitkät sanat Ymmärtävä lukeminen KIRJOITTAMINEN Tuottavan kirjoittamisen taidot Äänne-kirjainvastaavuudet Tavujen jakaminen äänteiksi: erilaiset tavurakenteet lyhyet pitkät tavut Sanan jakaminen tavuiksi: erilaiset tavurakenteet lyhyet pitkät sanat Kielellinen tietoisuus (esim. Siiskonen ym., 2014) Tiina Siiskonen 5
Kielellinen tietoisuus Tietoisuus kielen äännerakenteista (fonologinen tietoisuus) Tietoisuus sanojen muodosta (morfologinen tietoisuus) Tietoisuus lauserakenteista (syntaktinen tietoisuus) Tietoisuus sanojen merkityksestä (semanttinen tietoisuus) Tietoisuus kielen käytöstä (pragmaattinen tietoisuus) (ks. esim. Siiskonen ym., 2014) Sanatietoisuus / fonologinen herkistyminen lorut ja riimittely (muistaminen ja tuottaminen) sanojen vertailu (alku- ja loppusoinnut, sanojen pituus ) Tavutietoisuus Fonologinen tietoisuus oivallus sanan tavurakenteesta, tavurytmi tavujen yhdistäminen sanaksi ja sanojen jakaminen tavuiksi Äännetietoisuus äänteiden havaitseminen ja erottelu äänteiden tunnistaminen ja nimeäminen sanojen jakaminen äänteisiin Sanojen muuntelu / sanan yksiköiden käsittely kyky lisätä, poistaa ja vaihtaa tavuja ja äänteitä Fonologinen tietoisuus ja lukeminen Vastavuoroinen suhde Voi ennustaa lukemisvaikeuksia yhdessä muiden kielellisten vaikeuksien kanssa. Myös lukemaan opettelu kehittää fonologista tietoisuutta. Jo hyvä kirjaintuntemus auttaa suoriutumaan fonologisista tehtävistä. Tehokkaimpia ovat harjoitukset, joissa yhdistetään puhuttu ja kirjoitettu kieli. Ei suurta merkitystä enää lukemaan oppimisen jälkeen Merkitys on suurin aivan lukutaidon alkuvaiheessa. Liittyy erityisesti teknisen lukutaidon tarkkuuden kehitykseen. (mm. Bishop & Snowling, 2004; Puolakanaho, ym., 2008) Tiina Siiskonen 6
Fonologinen tietoisuus ja kielelliset vaikeudet Yhteys riippuu kielellisten vaikeuksien luonteesta Ei välttämättä vaikeuksia kaikilla, joilla on kielellisiä vaikeuksia Ymmärtämisvaikeuksien huomioonottaminen Arviointi Harjoitukset ohjeet, käsitteet, harjoitus- ja toimintatavat, tehtävien vaikeustaso Kirjaintuntemus Vastavuoroinen suhde Fonologinen tietoisuus ja kirjaintuntemus kehittyvät vastavuoroisesti toistensa ja lukutaidon kehityksen kanssa Lukutaidon oppimisen edellytys Riittävän hyvä kirjaintuntemus Lukutaidon oppiminen ei edellytä vierasperäisten kirjainten hallintaa, mutta niiden omaksuminen on välttämätöntä lukutaidon kehittymisen näkökulmasta Vierasperäisten kirjainten hallinta liittyy kirjakielen omaksumiseen Kirjain-äännevastaavuus ja kielelliset vaikeudet Kirjainten nimien opettelua tärkeämpää on kirjainmerkkejä vastaavien äänteiden oppiminen. Kirjainten nimien opettelu lukemaan opettelun yhteydessä saattaa jopa vaikeuttaa kirjainäännevastaavuuksien omaksumista. Merkityksettömyys saattaa vaikeuttaa omaksumista. Mielikuvien ja eri aistien käyttö avuksi Sormiaakkoset ja huomion kiinnittäminen artikulaatioasentoihin tukevat havaitsemista, tuottamista ja muistamista. Tiina Siiskonen 7
Nähdyn ja kuullun puheen havaitseminen Nähdyn ja kuullun puheen on havaittu toimivan yhdessä aiemmin luultua enemmän. Kun puhetta nähdään ja kuullaan, havaitseminen nopeutuu ja tarkentuu. Äänteiden käsittelytaidot ovat kielihäiriöisillä muita heikompia. Äänteiden käsittelyvaikeudet eivät rajoitu vain kuultuun puheeseen, vaan myös audiovisuaaliseen ja visuaaliseen puheeseen. (Meronen ym., 2013) Puheen näkyvien piirteiden havainnointi Kirjainmerkit, sormiaakkoset ja huulioluku tukevat yksittäisten äänteiden havaitsemista. Kielihäiriöisen lapsen kyky havainnoida puheen näkyviä piirteitä voi olla tavallista heikompi. Kykyyn havainnoida puheen näkyviä piirteitä tulisi kiinnittää erityistä huomiota. (Meronen ym., 2013) Mitä suuremmat kielelliset vaikeudet, sitä yleisemmin niihin liittyy muita vaikeuksia: motorinen kömpelyys, hahmotusvaikeudet Sama kirjaintyyppi, kunnes kirjain-äännevastaavuus hallitaan Mietittävä ainakin Pien- vai suuraakkoset? Kirjaintyyppi Miten kykenee tunnistamaan? Miten kykenee tuottamaan? Tiina Siiskonen 8
Sarjallisen nimeämisen nopeus ja tarkkuus Ennustaa lukemisvaikeuksia yhdessä muiden kielellisten vaikeuksien kanssa. Kouluikäiset eivät yleensä enää tee virheitä. Nimeämisnopeus on yhteydessä erityisesti lukemisnopeuteen ja nimeämistarkkuus lukemistarkkuuteen. Nimeämisen hitaus ja virheiden määrä ovat yhteydessä toisiinsa. Hitaus ja virheellisyys yhdessä kuvastavat nimeämisvaikeuksien vaikea-asteisuutta. (mm. Ahonen ym., 1999; Salmi, 2008) Nopea sarjallinen nimeäminen ja kielelliset vaikeudet Nimeämisvaikeudet ovat yleisiä kielihäiriöisillä lapsilla. Kielihäiriöiset ovat keskimäärin ikätovereitaan hitaampia ja epätarkempia nimeäjiä, mutta hajontaakin on tavallista enemmän. Normaali sarjallisen nimeämisen nopeus on lukivaikeuksilta suojaava tekijä lapsilla, joilla on fonologisia vaikeuksia tai laajempia kielellisiä vaikeuksia. Erityisesti äänteellisen tiedon käsittelyn ja sarjallisen nimeämisen vaikeudet johtavat yhdessä laaja-alaisiin ja vakaviin lukivaikeuksiin (kaksoisvaikeusoletus). (esim. Ahonen ym., 1999; Pennington ja Bishop, 2009) Entä sitten? Lukemisvaikeuksien kielelliset riskitekijät tiedetään Vaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus (moniammatillisena yhteistyönä) Kehitys on viivästynyttä ja hidasta Aika ja tuen jatkuvuus Taitojen omaksuminen työlästä Tuen riittävyys ja kohdentaminen Puhuttu ja kirjoitettu kieli sekä niiden kehitykseen liittyvät taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa Vastavuoroinen ja mahdollisimman varhain aloitettu tuki Vaikeuksilla taipumusta kasvaa ja laaja-alaistua suhteessa ikätasoon Tavoitteiden asettaminen (Siiskonen, 2010) Tiina Siiskonen 9
Lähteitä ja lisätietoja Siiskonen, T., Poikkeus, A-M., Aro, M. & Ketonen, R. (2014). Lukemis- ja kirjoittamisvalmiudet. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s.311-332). Jyväskylä: PS-kustannus. Siiskonen, T. (2010). Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 386. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Muita esityksessä mainittuja lähteitä Ahonen, T., Tuovinen, S. & Leppäsaari, T. (1999). Nopean sarjallisen nimeämisen testi. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti ja Haukkarannan koulu. Bishop, D. V. M. & Snowling, M. J. (2004). Developmental dyslexia and specific language impairment: same or different? Psychological Bulletin 130 (6), 858 886. Catts, H. (1997). The early identification of language-based reading disabilities. Language,Speech and Hearing Services in Schools, 28, 86 89. Leonard, L.B. (1998). Children with specific language impairment. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press. Leonard, L. B. & Deevy, P. (2004). Lexical deficits in specific language impairment. Teoksessa L. Verhoeven & H. van Balkom (toim.), Classification of developmental language disorders. Theoretical issues and clinical implications. Mahwah, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates, inc., 209 233. Leppänen P., Ervast L., Heikkinen, E., Hämäläinen, J. & Guttorm, T. (2014). Aivotutkimuksen näkökulma kielellisiin vaikeuksiin. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (ss. 346-372). Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus. Meronen, A., Tiippana, K., Westerholm, J. & Ahonen, T. (2013). Audiovisual speech perception in children with developmental language disorders in degraded listening conditions. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 56, 1 11. Muita esityksessä mainittuja lähteitä Pennington, B. F. & Bishop, D. V. M. (2009). Relations among speech, language, and reading disorders. Annual Review of Psychology 60, 283 306. Puolakanaho, A., Ahonen, T., Aro, M., Eklund, K., Leppänen, P. H. T., Poikkeus, A-M., Tolvanen, A., Torppa, A. & Lyytinen, H. (2008). Developmental links of very early phonological and language skills to second grade reading outcomes. Strong to accuracy but only minor to fluency. Journal of Learning Disabilities 41 (4), 353 370. Salmi, P. (2008). Nimeäminen ja lukemisvaikeus. Kehityksen ja kuntoutuksen näkökulma. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 345. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Seymour, P. (1994). Variability in dyslexia. Teoksessa C. Hulme & M. Snowling (toim.), Reading development and dyslexia. London: Whurr Publishers Ltd., 65 85. Snowling, M. J. & Hulme, C. (2008). Reading intervention for children with language learning difficulties. Teoksessa F. Norbury, J.B. Tomblin & D.V.M. Bishop (toim.), Understanding developmental language disorders. From theory to practice. Hove, East Sussex: Psychology Press, 175 188. Tahvonen, L., Ojanen, P. & Meronen, M. (2009). Sanat huulilla. Huuliokuvasto. Jyväskylä: Haukkarannan koulu. Tiina Siiskonen 10