Kohtaamisia potilaiden kanssa Laitoskirjastopäivä 23.10.2008 Sairaalapastori Mari Kivinen, Laakson sairaala, Helsinki
Miten kohdata potilas? tarkkoja toimintaohjeita ei voi antaa, sillä kyse on aina kahden ihmisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta, johon vaikuttavat sanojen lisäksi ilmeet, äänensävy, elekieli, potilaassa ja itsessä nousevat tunteet, ympäristö ja muut ihmiset sekä lukemattomat muut asiat, joita ei voi ennakoida siksi kysymys onkin jännittävästä, joka kerta erilaisesta tilanteesta: millaisen ihmisen tapaan? Miten saisin häneen yhteyden, miten voisin auttaa häntä?
Muutamia perusasioita kohtaamiseen ovelle koputtaminen, silmiin katsominen, hymy, itsensä esittely sairaus voi regressoida, mutta potilasta tulee aina kohdella aikuisena arvostava ja ymmärtävä suhtautuminen tarkka kuuntelu, kysely --- voi syntyä dialogia, jolloin potilas voi kokea, että tulee kuulluksi yksilönä
Keitä kohtaamme sairaalassa? muistamattomat ja sekavat potilaat odottavat potilaat saattohoitopotilaat
1.Muistamattomat ja sekavat potilaat potilaalla usein tarve keskustella: että joku pysähtyisi ja kysyisi, mitä kuuluu kohtele arvostavasti, rauhoittavasti ja aikuisena puhu selkeästi ja hitaasti, mahdollisimman yksinkertaisin lausein, yksi asia kerrallaan anna aikaa vastata, älä arvaa tai vastaa toisen puolesta selvennä puheen sisältöä, varmista: Voisitko sanoa uudestaan, mitä tarkoitat potilas ei useinkaan muista, missä on; siksi hänellä on tarve päästä tuttuun ja turvalliseen kotiin
Dementiaa ei ole mielialamuutoksiin liittyvä muistamattomuus, keskittymisongelmat pelkkä muistin heikkeneminen lääkkeiden ja muiden aineiden sivuvaikutukset
Miten kohtaat muistamattoman potilaan? Mitä vastaisit potilaalle, joka sanoo: Voisitteko tilata minulle taksin? Olen ihan terve, miksi minua pidetään täällä vankina? Auta sinä minua! Täällä (osastolla) ei ole mitään tekemistä, en jaksa keskittyä mihinkään...
Kokemuksia muistamattomista potilaista? Mikä ollut sinulle vaikeaa näissä kohtaamisissa? Missä olet onnistunut? Minkälaisia kirjoja muistamattomille potilaille voisi tarjota?
2. Odottavat potilaat Hitaasti kuntoutuvat vanhusten kohdalla sairaalajaksot usein pitkiä ja kuntoutuminen usein sitä hitaampaa, mitä iäkkäämmästä on kyse luopumisen prosessi: koti, puoliso, liikkuminen, itsestä huolehtiminen potilaan minäkuva voi muuttua: onko elämälläni enää merkitystä, kun en ole enää hyödyksi?
Kuolema antaa odottaa itseään sekä potilaan että omaisen on vaikea sopeutua pitkäaikaishoitoon potilas: täydellinen riippuvuus muista omainen: syyllisyydentunne siitä, ettei jaksanut hoitaa läheistä kotona
Toista hoitopaikkaa odottavat epätietoisuus: Minne minut pannaan?
Muistelu muistelemalla potilas voi käydä läpi sitä, mikä hänelle on ollut tärkeää elämässä: mikä on satuttanut, mikä auttanut selviytymään vaikeista asioista ja ajoista eteenpäin yhä uudestaan kerrotuista tarinoista muodostuu OMAN ELÄMÄN TARINA potilaan elämänkokemuksen ja -viisauden arvostaminen
3. Saattohoitopotilas jokainen ihminen kokee lähestyvän kuolemansa eri tavalla joku saattaa olla ahdistunut ja peloissaan, joku vihainen ja epätoivoinen kuolemaansa saakka joku ei pelkää eikä toivo enää mitään joku käy läpi useita tunnetiloja ja kriisivaiheita samoja tunteita myös omaisilla ja henkilökunnalla
Tunteet tunteet motivoivat käyttäytymistä ja luovat yhteyden toiseen ihmiseen useimmiten tunneviestintä on ei-kielellistä ---- miten osata tulkita sitä? tunteet kertovat, että jotain tapahtuu joskus sanaton ja sanallinen viestintä keskenään ristiriitaista
Kieltäminen kieltäminen voi olla ajoittaista: potilas haluaa välillä unohtaa todellisuuden ja ajatella iloisempia asioita kuoleman torjuminen ja kieltäminen: todellisuus liian uhkaava, että sen voisi myöntää itselleen: On tapahtunut erehdys rauhallisuus, turvallisuus, potilaan kieltämisentarpeen hyväksyminen
Viha ja katkeruus tukahdutettu viha voi kääntyä itseen: itsemurhan hautominen, kieltäytyminen hoidoista ja ravinnosta, miksi -kysymykset suhtautuminen vakavasti potilaan tunteisiin ja toiveisiin Miten haluaisit, että auttaisin sinua?
Miksi juuri minä sairastuin? koska mitään yleistä vastausta ei ole olemassa, potilas joutuu etsimään omaa henkilökohtaista vastaustaan tähän kysymykseen tai tyytymään lopulta siihen, ettei löydä mitään syytä kysymyksen pohtiminen ja tunteiden ilmaiseminen voi mahdollistaa miksi -kysymyksen muuttumisen uuteen muotoon: Mitä tämä sairaus minulle merkitsee?
Suru luopuminen ihmissuhteista, työstä, harrastuksista, omasta itsenäisyydestä ja ruumiin hallinnasta, minäkuvan muutos muistelu katkera suru: aggressiivisuus ja tyytymättömyys, ei halua tavata ketään, irrottautuminen
Masennus huonommuuden, osaamattomuuden, omanarvontunteen ja itsetunnon heikkeneminen, avuttomuus, itsesääli Olen taakka läheisille pienienkin toiveiden noudattaminen, tapojen kunnioittaminen Mitä hyvää elämässäsi on ollut? Missä olet onnistunut? rohkaisu puhumaan tunteista
Sopeutuminen tai alistuminen Elämäni on ollut rikas, olen valmis luopumaan... Minun on alistuttava kohtalooni... hautajaisten suunnittelu, läheisten auttaminen osa ihmisistä kuolee itseltään salaa, elämä ei pääty, vaan katkeaa
Potilaan lohduttaminen vaikeillakin tunteilla oma tehtävänsä, tarkoituksensa ja aikataulunsa usein yritystä saada potilaan hankalat tunteet - suru, viha tai pelko - vähenemään parasta lohdutusta on olla vierellä ja hyväksyä toisen tunteet
Minkälaiset kirjat voisivat auttaa saattohoitopotilasta? lepo ahdistavasta todellisuudesta: viihde, jännitys, taide- ja runokirjat kuolemaa käsittelevät kirjat: vertaistuki, tiedon etsiminen, valmistautuminen kuolemaan hengellinen tai filosofinen kirjallisuus, runot: vastausten etsiminen perimmäisiin kysymyksiin, tunteiden käsittely muistelu: elämäkerrat, historiikit