Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatussuunnitelma Turun yliopisto Rauman OKL Ympäristökasvatus opetustyössä 9.9.2009-21.4.2010 Rautiainen Sari
Sisällys 1. Johdanto...3 2. Ympäristökasvatus päivähoidossa...3 2.1 Mitä ympäristökasvatus on?...3 2.2 Ympäristö...4 2.3 Luontosuhteen kehittyminen...4 2.4 Aikuisen rooli...5 2.5 Ympäristövastuullisen päiväkodin tunnuspiirteitä...5 3. Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatuskäytännöt...7 3.1 Lapsen luontosuhteen vahvistaminen...7 3.2 Luonto-opetus...7 3.3 Kuluttaminen ja kierrätys...8 4. Lähteet...9 Liite 1...10 2
1. Johdanto Lähtökohtana Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatussuunnitelmalle ovat Tampereen kaupungin ja Pelipuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatusympäristöä ei ole enää tässä yhteydessä tarkasteltu erikseen, sillä sitä on käsitelty tarkemmin Tampereen kaupungin ja Pelipuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa (liite 1.). Tampereen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa (s. 5) yhteen arvoista sisältyy vastuu ympäristöstä. Päivähoito kantaa vastuun toimintansa aiheuttamasta ympäristökuormituksesta ottamalla huomioon kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Lapsia kasvatetaan ympäristötietoisuuteen sekä ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Pelipuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa aihetta on tarkennettu Pelipuiston päiväkodin näkökulmasta seuraavasti: Aikuiset näyttävät lapsille tärkeää esimerkkiä omalla toiminnallaan ekologisista toimintatavoista. Kasvatus ekologisuuteen koetaan yhteisenä haasteena. Lajittelemme keskeisimmät kierrätykseen sopivat materiaalit ja pyrimme kehittämään toimintaamme ja valintojamme ympäristöystävällisemmiksi. (s.6) Päiväkodin käytössä on monipuolinen ja rikas lähiympäristö. Päiväkodin vieressä on palloilu-/ luistelukenttä, lyhyen matkan päässä on talvisin hiihtomahdollisuudet ja ympäri vuoden käytössämme on monet puistot sekä pienet että suuremmat lähimetsät, joita käytämme usein. (s.21) Ympäristökasvatussuunnitelman alkuun olen liittänyt teoriaosuuden, jota voi hyödyntää jatkossa Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatusta kehitettäessä. Tähän kirjattu suunnitelma on lähinnä katsaus siihen, mitä ympäristökasvatus on tällä hetkellä Pelipuiston päiväkodissa. Näen, että siinä on paljon kehitettävää edelleen. Koin ympäristökasvatussuunnitelmaa kootessani, että ilmapiiri on tällä hetkellä myönteinen ympäristökasvatusta kohtaan. Aiempi ympäristökasvatukseen liittyvä asiakirja on Pelipuiston päiväkodin ympäristöohjelma, joka on useita vuosia vanha. 2. Ympäristökasvatus päivähoidossa Ympäristökasvatuksen merkitys päivähoidossa on kiistattomasti suuri. Lasten luontosuhteen kehittyminen ei ole nykyisin itsestään selvyys. Kaikki lapset eivät käy luonnossa vapaa-ajallaan syystä tai toisesta. Näin ollen ympäristökasvatuksen merkitys päivähoidossa korostuu. Lapsella on päivähoidossa mahdollisuus saada positiivisia elämyksiä ja kokemuksia luonnosta sekä oppia arvostamaan ja kunnioittamaan sitä. 2.1 Mitä ympäristökasvatus on? Ympäristökasvatus ei ole muusta toiminnasta erillään olevaa kasvatusta, vaan se on läsnä aina, kun lasta ohjataan ja kannustetaan luovuuteen, huolenpitoon, toisten huomioon ottamiseen, säästäväisyyteen, itse tekemiseen, korjaamiseen, vaikuttamiseen jne. Ympäristökasvatukseen 3
sisältyy luonto-opetus, jossa pyritään lisäämään kasvatuksen kohteen luontotietoutta mm. käsitteitä ja luonnon lainalaisuuksia. Siihen liittyy olennaisena osana tunnesuhteen kehittäminen luontoa kohtaan. Luonto-opetus tekee luonnosta tutumman ja helpommin lähestyttävän, minkä seurauksena luonnosta tulee merkityksellinen. Sen, mikä on tärkeää, haluaa säästää ja sitä haluaa suojella. (Kurttio & Kurki 1999, 6.) Ympäristökasvatuksen perimmäisenä tavoitteena onkin ympäristöä säästävien valintojen ja elämäntavan omaksuminen. (Kurttio & Kurki 1999, 11.) Tarkemmin ympäristökasvatuksen tavoitteita ovat kasvu vastuuseen luonnosta ja toisista ihmisistä, elämän kunnioittaminen sen kaikissa muodoissa sekä myönteinen ja palkitseva luontosuhde (Kurttio & Kurki 1999, 9.) Tuomaala & Myyryläinen käyttävät luonto-opetuksen sijaan termiä luontokasvatus. Se on tunnesiteen luomista luontoon. Samalla lisätään luontotietoutta tutustumalla luontoon ja luonnonilmiöihin. Luontokasvatus on arkista yhdessäoloa, vuodenkierron seuraamista ja luonnonilmiöiden ihmettelyä. Ympäristökasvatukseen kuuluu ohjaus vastuulliseen kulutuskäyttäytymiseen ja kestävään elämäntapaan. (Tuomaala & Myyryläinen 2002, 10.) Mannisen & Verkan mukaan ympäristökasvatuksen tulee sisältää tietoa ympäristöstä, toimintaa ympäristössä ja toimintaa ympäristön puolesta (2004, 92). Opetuksen ja kasvatuksen kautta pyritään vahvistamaan lasten ympäristömyönteistä arvopohjaa (Manninen & Verka 2004, 103). 2.2 Ympäristö Ympäristön käsite on laaja. Siihen kuuluu meitä ympäröivä fyysinen ja biologinen maailma. Ympäristöön kuuluu niin luonto kasveineen, eläimineen ja muine eliöineen kuin rakennettukin ympäristö. Luontoa voi olla myös rakennetun ympäristön keskellä puistoissa, pihoilla jne. Ympäristöä ovat myös maa, vesi ja ilma. Ympäristön käsitteeseen sisältyy myös sosiaalinen ympäristö. (Kurttio & Kurki 1999, 6.) Tärkeä osa ympäristöämme on ääniympäristö. Sen merkitys ympäristön viihtyisyydelle ja miellyttävyydelle on suuri. Ääniympäristöön, sen suunnitteluun ja muokkaamiseen onkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota. (Riikonen 2010.) Kaikki, mitä teemme, vaikuttaa ympäristöömme. Myös ympäristö vaikuttaa meidän tekemisiimme. Näin ollen jokainen tekomme on myös ympäristöteko, siksi omia valintoja onkin hyvä miettiä tarkaan. Ympäristökasvatus liittyy kaikkeen toimintaan. Siinä ei ole kyse toimintatuokioista tai irrallisista teoista. (Kurttio 1995, 110.) Se on arjen toimintoja ja voi näkyä kaikessa toiminnassa (Nummi 1998, 12). Päiväkodin arjessa on niin paljon ympäristökasvatuksen kannalta tärkeitä asioita, ettei niitä kaikkia voi, eikä tarvitse ottaa kerralla käyttöön. Tarkastelun kohteeksi voidaan valita esim. yksi aihe kerrallaan. 2.3 Luontosuhteen kehittyminen Lapsena saaduilla luontokokemuksilla on tärkeä merkitys, sillä ne luovat pohjan elinikäiselle luontosuhteelle. Siihen liittyy kyky nauttia luonnosta sekä halu toimia luonnon ja hyvän elinympäristön puolesta. (Tuomaala & Myyryläinen 2002, 24.) Alle kouluikäisellä lapsella ympäristökasvatuksessa on tärkeintä positiivisten elämysten ja kokemusten saaminen luonnosta. Pienen lapsen ympäristökasvatus on toimintaa, tutkimista, liikkumista ja seikkailuja. (Kurttio & Kurki 1999, 7.) Lapselle mielikuvituksella on tärkeä merkitys, minkä ansiosta ympäristötietoa on hyvä opettaa elämyksellisellä tavalla. Elämykset ja tärkeät kokemukset koskettavat 4
kokonaisvaltaisesti ja kokemus tietoineen jää pysyvästi mieleen. Ympäristökasvatuksessa on tärkeää ottaa kaikki aistit käyttöön. (Nummi 1998, 12-14.) Kurttio & Kurki mainitsevat kirjassaan ympäristökasvatuksen didaktisiksi periaatteiksi lapsenomaisuuden (satu, leikki ja seikkailu, joihin voi liittää asiatietoa), totuudellisuuden, havainnollisuuden, kiireettömyyden, toiminnallisuuden, turvallisuuden, sosiaalisuuden, joustavuuden, lapsikeskeisyyden ja elämyksellisyyden. (Kurttio & Kurki 1999, 7.) Myös Nummen mukaan mielikuvitus on tärkeä osa lapsen ympäristökasvatusta. Satujen avulla lapsen on helpoin omaksua luonnontietoa. (Nummi 1998, 34.) Ympäristökasvatuksen tärkein menetelmä on retket luontoon. Ympäristökasvatuksellisista asioista lapselle tärkeitä ovat sellaiset asiat, jotka koskettavat häntä itseään. Lasten kanssa voi esimerkiksi tutkia lelujen olemusta syvemmin. Hämeenlinnassa pohdittiin lasten kanssa mm. Mikä on lelu? Kuka on lelun tehnyt? Voiko leluja tehdä itse? Saako leluja ilmaiseksi? Voiko vanhan lelun antaa jollekin toiselle? (Kurttio 1995, 89.) Leluprojektin avulla voidaan saada lapsi miettimään kulutusta omasta näkökulmastaan: tarvitsenko kaikkea, mitä näen ja haluan? Se voisi olla mielekäs aihe saada myös vanhemmat tai isovanhemmat osallistumaan yhteiseen toimintaan. 2.4 Aikuisen rooli Aikuisen mallilla on tärkeä merkitys ympäristökasvatuksessa. Lapset oppivat mallista ja matkivat erityisesti arvostamiaan aikuisia ja haluavat tulla heidän kaltaisikseen. Tällaiselta aikuiselta saatu palaute tai rohkaisu kannustaa lasta toimimaan kunnioittavasti ympäristöä kohtaan. Interaktio- eli vuorovaikutusteorioiden mukaan kasvattaja on innostaja ja virittäjä. Aktiivinen vuorovaikutus ympäristön ja siinä olevien ihmisten kanssa kehittää lapsen käsitystä maailmasta. Tekemällä asioita itse (tekemällä oppiminen) asiat opitaan ja omaksutaan helposti. Itse toimiessaan ihminen käyttää kaikkia aisteja, mikä edesauttaa oppimista. Ongelmakeskeinen oppiminen antaa ratkaisujen keksimisen myötä onnistumisen kokemuksia. Sen avulla opitaan löytämään erilaisia, hyvinkin luovia ratkaisumalleja. Ympäristökasvatuksessa ongelmanratkaisumenetelmällä on tärkeä merkitys, sillä luonnon suojeleminen ja säilyttämisen onnistuminen vaativat luovia ratkaisuja. (Kurttio & Kurki 1999, 19-21.) Aikuinen innostaa lasta tutkimaan ja havainnoimaan ympäristöä. Aikuisella ei ole vastauksia kaikkiin lapsen kysymyksiin, mikä antaa mahdollisuuden tutkia ja oppia yhdessä. Lapsi saa tärkeän kokemuksen osallisuudesta, kun asioita pohditaan yhdessä. Pysyvien ympäristökasvatuksellisten tulosten saavuttaminen edellyttää retkien ja luontotoiminnan säännöllisyyttä (Kurttio & Kurki 1999, 53). 2.5 Ympäristövastuullisen päiväkodin tunnuspiirteitä Manninen & Verkka ovat koonneet ympäristövastuullisen koulun tunnuspiirteitä. Samat piirteet ovat käyttökelpoisia myös päiväkodin ympäristövastuullisuutta arvioitaessa ja kehitettäessä. Materiaalien käytössä ja hankinnoissa tulee ottaa huomioon ympäristönäkökohdat aina kun mahdollista. Tärkeimpien materiaalien kulutusta myös seurataan. Kierrätys on toimivaa ja siihen liittyvät vastuut on jaettu. Uusia työntekijöitä ja lapsia kannustetaan, opastetaan ja perehdytetään lajitteluun. Veden kulutukseen kiinnitetään huomiota ja vesikalusteiden ja vesijohtojärjestelmien huolto on asianmukaista. Vettä ja energiaa säästävistä toimintatavoista on laadittu ohjeet. 5
Energiankulutusta seurataan ja tilastoidaan. Puhtaanapidossa huomioidaan ympäristöystävällisyys. Keittiön hankinnoissa on otettu huomioon ympäristönäkökohdat. Henkilökuntaa ja perheitä kannustetaan kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen käyttöön. Mahdollisten vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi on asianmukaista. Työilmapiiriä ja viihtyisyyttä arvioidaan kyselyillä. Sisäilman laatu tunnetaan, sekä mahdolliset kosteusvauriot ja homeongelmat on selvitetty. Ympäristöohjelman tekeminen alkaa nykytilanteen selvittämisellä eli tekemällä ympäristökatselmus tai -kartoitus. (Manninen & Verkka 2004, 99-100.) 6
3. Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatuskäytännöt Tampereen kaupungin päiväkodeissa päiväkotikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat hiljattain valmistuneet. Sen puitteissa käsittelimme varhaiskasvatusympäristön suunnitteluun (liite 1.) liittyviä asioita, joten tässä ympäristökasvatussuunnitelmassa ei ole niitä enää käsitelty. Keskustelujen pohjalta tämän hetken tärkeimmiksi asioiksi nousivat lapsen luontosuhteen vahvistaminen, luonto-opetus sekä kuluttaminen ja kierrätys. 3.1 Lapsen luontosuhteen vahvistaminen Päiväkodilla on suuri merkitys tutustuttaessa lasta lapsen omaan elinympäristöön. Aluksi lapsi tutustuu päiväkodin sisätiloihin ja pihaan, minkä jälkeen tutkimuksia laajennetaan lähiympäristöön. Päiväkotimme sijainti tarjoaa ihanteelliset mahdollisuudet tutkia erilaisia ympäristöjä, sillä se on kerrostalojen keskellä tiiviisti rakennetussa ympäristössä. Heti aidan takana meille avautuu kuitenkin kenttä, jossa talvella luistellaan ja kesällä juostaan, pelataan palloa ja opetellaan liikuntaleikkejä. Kentän vierestä alkaa leikkipuisto, jossa on kiinteitä, rakennettuja leikkivälineitä sekä pieni metsä. Isompaan metsään on matkaa vain noin 15 minuuttia kävellen. Isompien lasten kanssa teemme retkiä myös kauemmas. Luontevana osana arkea tutustumme liikenteeseen ja harjoittelemme turvallista liikkumista. Lapsen luontosuhteen tukemisessa on tärkeä lähteä liikkeelle lapsen kokemusmaailmasta ja tukea lapsen luontaista uteliaisuutta. Lapselle annetaan mahdollisuus tutkia ympäristöään. Aikuinen on yhdessä kokija sekä mahdollisuuksien tarjoaja. Aikuinen innostuu lapsen havainnoista, joita tutkitaan yhdessä. Myös aikuisella on herkkyyttä havainnoida ympäristössä olevia asioita ja muutoksia. Hän ohjaa lasta huomaamaan näitä muutoksia. Muutoksista ja havainnoista keskustellaan ja niitä pohditaan lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Aikuiselta saadulla palautteella on tärkeä merkitys lapsen innostuksen säilymiselle, sillä aikuiselta saatu palaute vaikuttaa lapsen käsitykseen omasta itsestään ja kyvyistään. Positiivisen luontosuhteen kehittymisessä on tärkeää lapsen saamat myönteiset kokemukset. Lapsi saa säännöllisesti kokemuksia ja tietoa luonnosta. Aistien monipuolinen käyttäminen on olennainen osa luonnon tutkimista ja siihen tutustumista. Haistamalla, maistamalla, näkemällä ja kokemalla lapsi saa kokonaisvaltaisen kokemuksen ympäristöstään. Elämykset ja kokemukset ympäristöstä ja ympäristössä vahvistavat lapsen suhdetta siihen. 3.2 Luonto-opetus Ympäristökasvatus on kaikkiin tilanteisiin liittyvää. Aikuisen malli on tärkeä kaikissa ympäristökasvatukseen liittyvissä asioissa. Lapsi oppii aikuisen toimintaa ja valintoja seuraamalla luonnon ja koko ympäristön kunnioittamista, jätteiden lajittelua, energian säästämistä sekä järkevää kuluttamista, esimerkiksi lelujen ja muiden tavaroiden oikeaa kohtelua. Lapsi saa oppia, että sekä pienillä että isoilla teolla on merkitystä. Lapsi ei ole vain tarkkailija, vaan hän saa osallistua toimintaan ja sitä kautta kokemuksen oman toiminnan vaikutuksista. Lapselle kehittyy usko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa elinympäristöönsä. Yhdessä lasten kanssa mm. kierrätämme, keräämme roskia ja teemme pieniä kasvin kasvatuskokeiluja. Lasta ei ahdisteta suurilla 7
luonnonkatastrofeilla ja ilmaston lämpenemisellä, vaan asioita käsitellään lapsen näkökulmasta: mitä lapsi voi tehdä luonnon suojelemiseksi ja säästämiseksi. Tutustumme luontoon ja ympäristöasioihin monipuolisin menetelmin. Teemme retkiä luontoon ja havainnoimme luontoa eri vuodenaikoina. Luonnossa opimme mm. luonnossa liikkumisen säännöt (jokamiehen oikeuksia). Pohdimme vuodenajan ja sään vaikutuksia vaatevalintoihin. Tutustumme lapsen iästä ja kehitystasosta riippuen mm. erilaisiin eläimiin ja kasveihin. Käytämme kuvia, satuja, loruja, lauluja, elokuvia, seikkailuja, leikkejä ja pelejä tuomaan monimuotoisuutta ympäristökasvatukseen. Lapsella tulee olla aikaa tutkia ja omaksua tietoa. 3.3 Kuluttaminen ja kierrätys Kiinnitämme huomiota päivittäisten valintojemme ympäristövaikutuksiin. Huomioimme, ettei vettä ja sähköä kuluteta turhaan. Valot sammutetaan tilasta, ellei sitä käytetä seuraavaan 10 minuuttiin. Erityisesti ulkoilu- ja lepoajaksi valot sammutetaan tiloista, joissa niitä ei tarvita. Erilaisia sähkölaitteita esim. kuivauskaappeja ja kahvinkeitintä ei pidetä myöskään turhaan päällä. Tietokoneen näyttö sammutetaan, kun tietokonetta ei käytetä. Tietokone ja kopiokone sammutetaan yöksi kokonaan. Huoneiden tuuletus tapahtuu nopeasti läpituuletuksella. Uusia tavaroita hankittaessa pyrimme valitsemaan ekologisesti mahdollisimman kestäviä tuotteita. Mahdollisuuksien mukaan ostamisen sijaan teemme itse, uudistamme vanhaa sekä käytämme vanhoja tarvikkeita uusiin tarkoituksiin. Lapsille opetamme tavaroiden kunnioittamista ja niistä huolehtimista. Askartelumateriaaleja käytämme säästeliäästi kuitenkin niin, että lapset saavat toteuttaa luovuuttaan. Lapsia voi ohjata suunnittelemaan ja tekemään työnsä huolellisesti, niin ettei materiaalia kulu turhaan. Askartelumateriaaleina hyödynnetään kierrätysmateriaaleja. Leluja kierrätetään ryhmissä, näin ryhmän leluvalikoimiin saadaan vaihtelua ostamatta uusia leluja. Askartelutarvikkeista ym. pidetään mahdollisimman paljon yhteisissä varastoissa, jotta materiaalit pysyvät käyttökelpoisina. Yhteisen varaston käyttäminen säästää sekä hankintakustannuksia että ryhmän tiloja. Lajittelemme ja kierrätämme erilaiset jätteet. Päiväkodin pihasta löytyy sekajäte-, biojäte-, pahvinkeräys- ja paperinkeräysastiat. Lisäksi kierrätämme pienmetallin, paristot ja lasin sekä ongelmajätteet. Lapset ovat mahdollisuuksien mukaan mukana viemässä kierrätettäviä jätteitä ja tavaroita keräyspisteisiin. 8
4. Lähteet Kurttio, Tuovi & Kurki, Outi. 1999. Varhaiskasvattajan ympäristöopas. Ylöjärvi: Painohäme Oy Kurttio, Tuovi (toim.).1995. Tuulinen polku muistiinpanoja ympäristökasvatuskokeilusta. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Manninen, Laura & Verkka, Kirsi. 2004. Suunnittelu ja arviointi ympäristökasvatuksessa. Teoksessa H. Cantell (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. Juva: WS Bookwell Oy, 82-111. Nummi, Elina. 1998. Täti Vihreän ympäristöopas. Rauma: Kirjapaino Oy West Point. Riikonen, Hannu. 20.1.2010. Ääniympäristökasvatus (luento). Rauman OKL. Tampereen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma / Pelipuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Tuomaala, Tuija & Myyryläinen, Maija. 2002. Luonto tutuksi. Jyväskylä: Gummerrus Kirjapaino Oy. 9
Liite 1. Tampereen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmasta / Pelipuiston päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmasta luku 4.4 Varhaiskasvatusympäristön suunnittelu 4.4 Varhaiskasvatusympäristön suunnittelu Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä toiminnallisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Päivähoidossa kasvattaja toimii psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ympäristön rakentajana. Laadukkaan varhaiskasvatusympäristön suunnittelu edellyttää kasvattajilta aktiivista yhteistyötä. Lähtökohtana varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa huomioidaan lasten kehitykseen ja ikään liittyvät haasteet. Lasten kehittyminen vaatii läheiset vuorovaikutussuhteet ja turvallisen, liikkumaan kannustavan ja kielellisesti rikkaan ympäristön. Varhaiskasvatusympäristöä suunniteltaessa pohditaan, mitä ryhmän lapset ovat oppimassa ja opettelemassa, mitä he leikkivät ja mihin he tarvitsevat tukea ja välineitä. Suunnittelu lähtee lapsen maailmasta ja kiinnostuksen kohteista. Kasvattajat tuntevat lapset ja havaitsevat lasten herkkyydet uusien asioiden oppimiseen. He suunnittelevat toimintaa, tarjoavat materiaaleja ja välineitä ja muokkaavat tiloja lasten tarpeiden mukaan. Lasten havainnointi leikissä ja toiminnassa on ympäristön rakentamisen lähtökohta. Luovuuteen kannustava ympäristö antaa mahdollisuuksia monipuolisiin kokemuksiin ja elämyksiin. Innostavan, lasten taidoille sopivan ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävän varhaiskasvatusympäristön rakentaminen ja ylläpitäminen vaikuttaa lapsen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen. Kasvattaja luo lasta kunnioittavan ja kannustavan ilmapiirin. Kaikki lapset haluavat onnistua ja nauttia osaamisestaan vertaisryhmässä. Kannustava palaute auttaa lasta jatkamaan ja yrittämään vastoinkäymisistä huolimatta. Lasta rohkaistaan ilmaisemaan mielipiteensä ja toiminnassa korostetaan lapsen osallisuutta ja omaa ilmaisua. Lapset saavat osallistua varhaiskasvatusympäristön suunnitteluun ja muunteluun osana toiminnan toteuttamista. Lapset saavat tehdä valintoja ja kokea onnistumista. Hyvin suunniteltu varhaiskasvatusympäristö tukee monipuolista toimintaa. 4.5 Pelipuiston päiväkodin käytännöt Havainnointiin, tutustumiseen ja ryhmäytymiseen liittyvät käytännöt Havainnointi on tärkeä osa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamista. Lapsia havainnoidaan jatkuvasti. Eri ryhmissä on hieman toisistaan poikkeavia menetelmiä dokumentoida havaintoja. Lähes kaikissa ryhmissä on käytössä jokaisella lapsella oma vihko, johon havainnot kirjataan. Vihkoihin kirjataan mm. lapsen lähtötilanne 10
päivähoidon aloittaessa, kehityksessä tapahtuvat olennaiset muutokset ja lapseen liittyvät erityiset asiat. Havainnoinnin tukena käytetään lisäksi lapsen havainnointikaavaketta jäsentämään lapsen taitoja. Monissa ryhmissä on käytössä erillinen vihko tai kaavake tuokioilla havainnointia varten. Havainnoista keskustellaan kasvattajatiimin kesken. Havainnot ovat pohjana toiminnan suunnittelulle ja kehittämiselle. Niiden avulla pyritään löytämään jokaiselle ryhmälle ja lapselle sopivat toimintatavat sekä muokkaamaan tiloja ja toimintaa paremmiksi. Havainnot helpottavat myös lapsen siirtymistä ryhmästä toiseen: pieniltä isoille ja edelleen esiopetukseen ja sieltä kouluun. Uuden henkilökunnan on helpompi valmistautua ottamaan lapsi vastaan, kun etukäteen tiedetään lapsen taidot, kiinnostuksen kohteet ja haasteet. Lasten tutustumiseen ja ryhmäytymiseen käytetään aikaa ja niiden merkitys tiedostetaan. Ryhmäytyminen on pohja lasten viihtymiselle ja kaverisuhteiden syntymiselle. Hyvässä ryhmässä jokaista arvostetaan sellaisena kuin hän on. Lasten yksilölliset tarpeet ja taidot huomioidaan. Erityisen tärkeää ryhmäytymisvaiheessa on kannustava ilmapiiri. Henkilökunnan taidoilla, ammatillisuudella ja tahtotilalla on tärkeä merkitys ryhmäytymisen onnistumiselle. Kasvattajilla on oltava herkkyyttä huomata muutokset ja tarpeet ryhmässä. Ryhmäytymisvaiheessa kasvattajien rooli on merkityksellinen. He tarjoavat lapsille mm. ryhmäytymistä ja tutustumista tukevia leikkejä, opastavat lapsia päiväkodin ja ryhmän tavoille, järjestävät retkiä tai muuta me henkeä tukevaa toimintaa. Hyvinvoiva lapsi vertaisryhmän jäsenenä Pelipuiston päiväkodissa tuetaan jokaisen lapsen yksilöllisyyttä ja oikeutta olla sellainen kuin on. Meillä erilaisuus on rikkaus ja osa jokapäiväistä arkea. Päiväkodissamme on matala kynnys puuttua kiusaamiseen ja lasten kaverisuhteita tuetaan aktiivisesti. Sosiaalisia taitoja harjoittelemalla opitaan tulkitsemaan kavereiden tunnetiloja ja reagoimaan niihin sopivalla tavalla. Sopivaa vuorovaikutusta tuetaan muun muassa mallittamalla ja erilaisten leikkien ja projektien avulla. Lasten osallisuutta ja kuulemista vahvistavat käytännöt Päiväkodissamme otetaan lasten toiveita huomioon ja niitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Ennen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista lasta haastatellaan kysellen hänen ajatuksiaan päivähoidosta. Haastattelua varten on käytössä Tampereen kaupungin päivähoidon lasten laatukysely sekä päiväkodin oma kysely lapsille. Kasvattajat valitsevat ryhmälleen sopivimman tavan selvittää lasten toiveita ja ajatuksia. Tärkeä lasten osallisuutta vahvistava menetelmä on lasten havainnointi. Leikin tarkkailu antaa kasvattajille paljon tärkeää tietoa lasten kiinnostuksen kohteista. Tyypillisimmät lasten toiveet koskevat retkiä ja leikkejä. Lapsi nähdään päiväkodissamme aktiivisena toimijana, ei vain kasvatuksen kohteena. Lapsi osallistuu ikänsä, kehitystasonsa ja taitojensa mukaan toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Lapsille tarjotaan vaihtoehtoja, joista he voivat valita. Lasten toiveiden mukaan voidaan järjestää erilaisia leikkimahdollisuuksia. Päiväkodissamme on aktiivisessa 11
käytössä pienryhmätoiminta, mikä tukee lapsen kuulemista ja osallisuutta. Lapsen on helpompi kertoa asioistaan ja osallistua keskusteluun pienemmässä ryhmässä. Silloin aikuisellakin on paremmin aikaa kuunnella, mitä lapsella on sanottavaa. Ryhmään luodaan ilmapiiri, jossa lapsen on helppo ja turvallinen kertoa ajatuksistaan ja toiveistaan, niin että hän kokee tulevansa kuulluksi. Positiivinen palaute sekä aikuisen aito läsnäolo, lapsen kanssa keskusteleminen ja lapsen kuuleminen rohkaisevat lasta tuomaan ajatuksiaan ja toiveitaan esille. Erilaisuuden ja erilaisten ajatusten kunnioittamisen ja arvostamisen tulee näkyä henkilökunnan toiminnassa. Toimintakulttuuriin ja tiimiytymiseen liittyvät käytännöt Päiväkodissamme on panostettu viime vuosina toimintakulttuuriin ja tiimiytymiseen liittyvien käytäntöjen kehittämiseen. Päiväkodissamme tehtiin toimintakautena 2007-2008 auditointi tiimiytymisestä. Sen pohjalta olemme kehittäneet tiimiytymis- ja päiväkodin sisäisiä yhteistyökäytäntöjä. Tärkeiksi nousseita asioita on pohdittu tiimeissä ja päiväkodin yhteisissä palavereissa ja niiden pohjalta olemme koonneet yhteiset toiminta-, kasvatus- ja yhteistyön periaatteet päiväkodin yhteiseen sopimukseen. Lisäksi olemme tehneet muistioita sovituista asioista selkeyttämään tiedon saatavuutta, työn tekemistä ja työnkuvaa. Varhaiskasvatusympäristön suunnittelu / Fyysinen ja psyykkinen ympäristö Päiväkotimme toimii noin 30-vuotiaassa rakennuksessa. Lasten tarpeet ja ryhmän haasteet eivät aina kohtaa tilojen toimivuuden kanssa. Pyrimme kuitenkin luomaan mahdollisimman viihtyisän niin leikin kuin toiminnankin mahdollistavan varhaiskasvatusympäristön. Ryhmien kasvattajien yhteistyö mahdollistaa yhteisten tilojen mahdollisimman tehokkaan ja oikeudenmukaisen käytön. Päiväkodin tiloja käyttävät myös päiväkodissa käyvät terapeutit. Jokainen lapsiryhmä luo omat haasteensa tilojen järjestämiselle mahdollisimman toimiviksi. Lapsiryhmää havainnoimalla kasvattajat muokkaavat tiloja tarpeen mukaan. Lähes jokaisessa ryhmässä on leikkitaulu ja/tai leikkialueet ohjaamassa leikinvalintaa, rauhoittamassa toimintaa ja lisäämässä leikin pitkäkestoisuutta. Leikkitaulun avulla opetellaan myös omatoimisuutta ja vuorovaikutustaitoja toisten lasten kanssa. Henkilökunta valitsee lasten toiveita kuunnellen käytössä olevia leikkejä ja leikkivälineitä. Välineet ovat lasten saatavilla. Päiväkotiin on hankittu viime vuosina uusia, erikokoisille lapsille sopivia pöytiä ja tuoleja. Käytämme monissa tilanteissa lapsille omia merkittyjä paikkoja, mikä auttaa lapsia keskittymään meneillään olevaan tilanteeseen. Leikki- ja muiden toimintavälineiden hankinnassa on mietitty kunkin lapsiryhmän ikä- ja kehitystasoa ja tarpeita. Pyrimme järjestämään lapsille rauhallisen ja turvallisen toimintailmapiirin, joka mahdollistaa leikkimisen, tutkimisen ja oppimisen. Positiivinen palaute ja kannustaminen nähdään tärkeänä hyvän psyykkisen ympäristön muodostajana. Lasten annetaan toteuttaa itseään muun muassa leikeissä, kädentaidoissa ja musiikissa. Lapsen työn tulokset hyväksytään. Lasta kannustetaan omatoimisuuteen ja kokeilemaan myös uusia asioita. Aikuisen syli on lapsille avoin. Kasvattajilta löytyy herkkyyttä huomata lasten muuttuvat psyykkiset tarpeet. Kasvattajatiimin välit vaikuttavat koko ryhmän ilmapiiriin. 12
Koska päiväkodissamme on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia, lähes jokaisen ryhmän käytössä on kuvat (PCS) puheen ja toiminnan tukena. Kuvien lisäksi käytämme tarvittaessa myös viittomia ja eleitä. Ryhmän ja yksittäisen lapsen kieli- ja kehitystason huomioiden käytämme selkeää puhetta sekä lyhyitä, ositettuja ohjeita. Havainnollistaminen, mallittaminen ja toistaminen ovat olennainen osa toimintaamme. Ohjaamme ja tuemme kutakin lasta hänen omien tarpeidensa mukaan. Seuraamme jatkuvasti erityisesti lasten kielenkehitystä. Apuvälineinämme ovat muun muassa Kettutesti ja Repun takanassa -suomen kielen kartoitusmenetelmä. Jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle lapselle tehdään suomi toisena kielenä (S2) suunnitelma. Teemme tiivistä yhteistyötä puheterapeuttien kanssa kielen kehityksen tukemiseksi. Päiväkodin piha on remontoitu 2000-luvulla. Ryhmät ulkoilevat usein hieman toisista poikkeavina aikoina, mikä rauhoittaa ulkoilutilanteita. Päiväkodin käytössä on monipuolinen ja rikas lähiympäristö. Päiväkodin vieressä on palloilu-/ luistelukenttä, lyhyen matkan päässä on talvisin hiihtomahdollisuudet ja ympäri vuoden käytössämme on monet puistot sekä pienet että suuremmat lähimetsät, joita käytämme usein. 13