Uutta ARTTU2-ohjelmasta arttu2-tutkimusohjelman JULKAISUSARJA nro 6/2015 Tutkimusohjelma Forskningsprogrammet Valtionosuudet teoriassa ja käytännössä Sanna Lehtonen Sisältö pähkinänkuoressa Kuntien valtionavut ovat valtion rahoitusta peruspalvelujen järjestämiseen Valtionosuusjärjestelmä tasaa kuntien välisiä eroja Valtionosuudet ARTTU2-kunnissa vuonna 2014 Kunnan valtionosuusrahoitus muodostuu hallinnollisesti kahdesta osasta Kustannustenjaon tarkistus yhdistää valtionosuuspohjan ja todelliset kustannukset Valtionosuudet ja verotulot yhdessä muodostavat kuntien verorahoituksen Valtionosuuksien kehitys ARTTU2-kunnissa vuosina 2010-2015 Valtionosuudet kuntien talousarviovalmistelussa Kuntien valtionavut ovat valtion rahoitusta peruspalvelujen järjestämiseen Kaikilla suomalaisilla on perustuslain takaama yhtäläinen oikeus tiettyihin peruspalveluihin. Vaikka kunnat järjestävät valtaosan peruspalveluista, rahoitusvastuu palveluista on jaettu kuntien ja valtion kesken. Valtio osallistuu peruspalvelujen rahoitukseen valtionapujärjestelmän kautta. Kuntien valtionavut ovat noin 11 miljardia euroa vuonna 2015, mistä kunnille myönnettävä valtionosuusrahoitus kattaa valtaosan, noin 10 miljardia euroa. Loppuosa noin miljardi euroa myönnetään kunnille eri ministeriöiden hallinnoimina valtionavustuksina. Valtionavuilla pyritään takaamaan kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, järjestäminen koko maassa niin, että kaikki kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella veroasteella. Koska kunnat eroavat toisistaan, tarvitaan järjestelmä erojen tasaamiseksi kuntien välillä. Valtionosuusjärjestelmä tasaa kuntien välisiä eroja Valtionosuusjärjestelmä tasaa sekä kuntien välisiä kustannuseroja että eroja kuntien tulopohjassa. Valtionapujärjestelmässä otetaan huomioon kuntien tulopohja laskennallisiin verotuloihin perustuen. Jos kunnan verotulot ylittävät koko maan keskiarvon, kunnan valtionosuutta vähennetään tasausvähennyksellä. Ta- Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 00530 Helsinki www.kunnat.net Vastuutaho: Kuntakehitys, demokratia ja johtaminen -yksikkö Yhteystiedot: arttu2@kuntaliitto.fi ISSN 2342-9682 (pdf) Helsinki 2015
VALTIONAVUT VALTIONOSUUDET KUNNAN PERUSPALVELUJEN VALTIONOSUUS (VM) OKM:N VALTION- OSUUS VALTIONAVUSTUKSET VM STM OKM TEM SM LVM Kuvio 1. Kuntien valtionapujärjestelmä Suomessa sausvähennys on 80 prosenttia koko maan keskiarvon ylittävältä osalta. Jos kunnan verotulot ovat alle koko maan keskiarvon, kunnan valtionosuuteen lisätään tasauslisä. Tasauslisä on noin 35 prosenttia koko maan keskiarvon ylittävältä osalta. Valtionosuuden perusteena käytettävä laskennallinen kustannus perustuu pääosaltaan kunnan asukaslukuun. Lisäksi otetaan huomioon asukkaiden palvelutarve kuten sairastavuus ja ikärakenne, ja palvelutoiminnan kustannuksia kohottavat olosuhdetekijät, esimerkiksi kunnan harva asutus. Valtionavuilla on keskeinen merkitys kuntien ja alueiden välisten erojen tasaajana. Valtionavuilla pyritään huolehtimaan siitä, että millään alueella erilaistumisesta ja hajautumisesta aiheutuvat ongelmat eivät kasvaisi liian suuriksi, eivätkä perustuslailla säädetyt yksilön oikeudet palvelujen saantiin vaarannu. Historia kuntien väliselle tasa-arvolle on pitkä. Hyvinvointiyhteiskunnan syntyhetkellä sotien jälkeisessä Suomessa kaikkien puolueiden yhteisellä päätöksellä koko Suomi päätettiin pitää asuttuna. Päätös liittyi tietysti läheisesti turvallisuuspolitiikkaan. Vaikka maailma muuttuu, talous heilahtelee suhdanteiden mukaan ja ihmiset muuttavat keskuksiin ja kaupunkeihin, hyvin voiva yhteiskunta kantaa vastuunsa ja huolehtii kaikista asukkaistaan heidän asuinpaikastaan riippumatta myös muuttuneessa tilanteessa. Tasausta tehdään kaikissa sivistysvaltioissa, suomalainen tapa ei ole ainutlaatuinen. Pohjoismaisen hyvinvointimallin keskeinen tavoite on jo pitkään ollut henkilöiden ja alueiden välinen tasa-arvo, minkä seurauksena tulonsiirtojärjestelmät ovat laajoja. Tästä syystä Pohjoismaissa asukkailla ei ole tarvetta hakeutua naapurikuntaan parempien palveluiden tai selvästi edullisemman verotuksen vuoksi. Alueiden ja kuntien välisen tasauksen suuruudesta ja keskeisistä tasausrajoista päättäminen on aina poliittinen päätös. Mitä halutaan tasata ja kuinka paljon? Tasataanko kuntien väliset tarve- ja olosuhde-erot täysimääräisestä vai tiettyyn rajaan saakka? Ha- lutaanko tulopohja tasata kokonaan vai vain osittain? Käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus nostaa nämä kysymykset ajankohtaisiksi jälleen tulevina vuosina. Valtionapujärjestelmä voi rakentua monella tavalla. Hyvä rahoitusjärjestelmä riippuu paikallistason tehtävistä ja palvelutoiminnalle asetetuista tavoitteista. Tasausjärjestelmien suunnittelussa on otettava huomioon tasa-arvonäkökulmat kuitenkaan unohtamatta tehokkuuteen liittyviä kannustimia. Valtionosuudet ARTTU2-kunnissa vuonna 2014 ARTTU2-tutkimusohjelmassa on mukana kaikkiaan 40 erityyppistä ja -kokoista kuntaa eri puolelta Suomea. Näille kunnille myönnettiin valtionosuutta vuonna 2014 yhteensä 2,4 miljardia euroa, mikä on alle kolmannes, noin 29 prosenttia kunnille myönnettävästä valtionosuusrahoituksesta (8,1 miljardia euroa vuonna 2014). Koko maan väestöstä ARTTU2-kunnissa asuu yli kolmannes, noin 35 prosenttia. Vuonna 2014 valtionosuuksia myönnettiin keskimäärin 1 507 euroa asukasta kohden. ARTTU2-kunnissa valtionosuus vastaavana vuonna oli noin 260 euroa pienempi, 1 247 euroa/asukas. Valtionosuusjärjestelmän toimintaperiaatteesta ja tasaustavoitteesta johtuen kuntien välillä on merkittäviä eroja valtionosuusrahoituksen tasossa, mikä näkyy myös vertailtaessa keskenään ARTTU2-kuntia kuntakoon mukaan. Kuten koko maassa keskimäärin, myös ARTTU2-kunnissa valtionosuudet ovat pienimmät suurissa kaupungeissa (946 /asukas) ja suurenevat kuntakoon pienentyessä. Kuntakohtaiset erot valtionosuuden määrässä on esitetty kuviossa 2. Asukasta kohden tarkasteltuna suurinta valtionosuudenvaihtelu on ARTTU2-kuntakokoluokassa 5 000 10 000 asukasta. Siinä missä Pudasjärvelle myönnetty valtionosuus vuonna 2014 on 4 436 euroa/asukas, on samaan kuntakokoluokkaan kuuluvan Hattulan valtionosuus alle neljännes Pudasjärven vastaavasta, noin 1 057 euroa/asukas. Samassa kuntakokoluokassa myös 2
Taulukko 1. Kuntien, väestön ja valtionosuuden määrä koko maassa ja ARTTU2-kunnissa kuntakokoluokittain vuonna 2014 keskimääräinen valtionosuusrahoitus (2 783 euroa/asukas) on kokoluokkien keskiarvoista korkein. Pudasjärven ja Hattulan välinen ero on tyyppinen esimerkki valtionosuuden jakautumisesta asukasmäärältään samanlaisten kuntien välillä. Valtionosuutta laskevat kunnan suotuisat olosuhteet ja ominaisuudet sekä alhainen palvelutarve, kuten korkea asukastiheys, maan keskimääräistä pienempi sairastavuus ja edullinen ikärakenne. Tulopohjan tasauksen kautta myös kunnan verotettavilla tuloilla ja yhteisöverotuloilla on vaikutusta valtionosuuden määrään. Mitä korkeammat kunnan verotulot ovat, sitä enemmän valtionosuutta siirtyy tulopohjan tasauksen kautta muille kunnille. Pienintä valtionosuuden vaihtelu ARTTU2-kuntakokoluokista on 20 000 50 000 ja 50 000 100 000 asukkaan luokissa. Näissä pienimmän ja suurimman asukaskohtaisen valtionosuuden ero on 676 euroa/asukas ja 485 euroa/asukas vastaavasti. Näihin kuntakokoluokkiin kuuluu sekä maakuntakeskuksia että keskuskaupunkien ympäryskuntia. Niistä kummallakin on tyypillisesti valtionosuuksien taso muita kuntia pienempi suotuisista olosuhteista, mutta myös koko maan keskimääräistä paremmasta verotulokertymästä johtuen. Kuvio 2. Valtionosuudet ARTTU2-kunnissa vuonna 2014 kuntakokoluokittain tarkasteluna, euroa/asukas 3
Kunnan valtionosuusrahoitus muodostuu hallinnollisesti kahdesta osasta Suomessa kunnille myönnettävä valtionosuusrahoitus koostuu hallinnollisesti kahdesta osasta. Ensimmäinen osa koostuu valtiovarainministeriön hallinnoimasta kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) ja toinen osa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) mukaisesta opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudesta, jota hallinnoi opetus- ja kulttuuriministeriö. Kunnan valtionosuusrahoituksen kokonaisuutta arvioitaessa kumpikin valtionosuusjärjestelmän osa tulee ottaa huomioon. Valtionosuuden kustannuspohja, valtionosuuspohja muodostuu niiden tehtävien kustannuksista, joihin valtionosuutta lain mukaan myönnetään. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta myönnetään terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon (ml. oppilas- ja opiskelijahuolto), vanhustenhoidon, vammaistenhoidon, lastensuojelun, mielenterveys- ja päihdehuollon, lasten päivähoidon, esiopetus ja perusopetuksen, kirjastojen, kuntien kulttuuritoiminnan ja taiteen perusopetuksen järjestämiseksi. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen valtionosuusrahoituksen euromääräisesti merkittävin osa on koulutuksen ylläpitäjille myönnettävä yksikköhintarahoitus lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Yksikköhintarahoitus on saajan näkökulmasta täysimääräistä, mutta rahoittajina ovat kunnat ja valtio yhdessä. Joka vuosi kaikki kunnat maksavat noin 300 euron asukaskohtaisesti tasasuuruisen rahoitusosuuden toisen asteen koulutuksen järjestämiseksi. Toisen asteen koulutuksen yksikköhintarahoituksen saajina on kuntien lisäksi yksityisiä opetuksen järjestäjiä, kuntayhtymiä, säätiöitä, yhdistyksiä ja yliopistoja. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää kunnille ja muille opetuksen järjestäjille perusopetukseen oppilaskohtaista lisärahoitusta (pidennetty oppivelvollisuus, lisäopetus, maahanmuuttajien perusopetukseen valmistava opetus jne.) ja rahoituksen muuhun opetus- ja kulttuuritoimintaan (kansalaisopistot, museot, teatterit, orkesterit, nuorisotyö jne.). Kuviossa 3 on esitetty ARTTU2-kuntien valtionosuuden jakautuminen järjestelmän kahteen osaan, kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen (sininen alue) ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuteen (vihreä alue). Lisäksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta on erotettu omaksi osakseen verotuloihin perustuvan tulopohjan tasauksen osuus (punainen alue). Kunnan valtionosuusrahoituksen yhteismäärä asukasta kohden laskettuna on merkitty kuvioon mustalla pisteviivalla (sinisen ja vihreän alueen summa). Koko maan valtionosuudet vuonna 2014 ovat keskimäärin 1 507 euroa/asukas ja ARTTU2-kuntaryhmässä 1 247 euroa/asukas. Valtionosuudet eroavat merkittävästi toisistaan ARTTU2-kunnissa paitsi tasoltaan, myös määräytymisperusteeltaan. Erityisesti kuntien välillä vaihtelee tulopohjan tasaus (punainen alue), sillä koko maan tilannetta mukaillen myös osa ARTTU2-kunnista on Kuvio 3. Valtionosuuden muodostuminen ARTTU2-kunnissa vuonna 2014, euroa/asukas 4
tasausvähennyksen maksajia (negatiivinen tasaus) ja osa tasauslisän saajia (positiivinen tasaus). Koko maasta vähiten valtionosuuksia myönnettiin vuonna 2014 Espoolle, noin 116 euroa asukasta kohden. Toisessa ääripäässä ARTTU2-kuntien välisessä valtionosuusvertailussa on Pudasjärvi, 4 436 euroa/asukas. Keskimmäisinä mediaanikuntina ARTTU2- kuntaryhmässä ovat Salo ja Kotka, joiden kummankin valtionosuus vuonna 2014 oli 1 660 euroa asukasta kohden. Suurin osa kunnalle myönnettävästä valtionosuusrahoituksesta määräytyy kunnan peruspalvelujen valtionosuutena. Tämä näkyy kuviossa 3 sinisen alueen suurena osuutena kokonaisuudesta. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusrahoituksen (vihreä alue) osuus on kaikille kunnille selvästi pienempi, valtaosalle negatiivinen. Negatiivinen valtionosuus johtuu opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuteen sisältyvästä kunnan maksuosuudesta toisen asteen ammatilliseen ja lukiokoulutukseen. Toiminnan rahoitus myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriöstä suoraan koulutuksen ylläpitäjälle. Valtaosa toisen asteen koulutuksen järjestäjistä on muita kuin kuntia (kuntayhtymiä tai yksityisiä koulutuksen järjestäjiä), mutta kuntien osuus ylläpitäjien yksikköhintarahoituksesta on yli 70 prosenttia. Tämän toisen asteen koulutuksen ylläpitäjien yksikköhintarahoitukseen kunnilta perittävän omarahoitusosuuden johdosta kuviossa 3 vihreänä alueena näkyvä opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus on suurimmalle osalle kunnista negatiivinen. ARTTU2-kunnista vuonna 2014 Tampere, Turku ja Vaasa toimivat toisen asteen ammatillisen koulutuksen ylläpitäjinä, mikä näkyy kuviossa 3 opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuden positiivisena arvona (vihreä alue 0-tason yläpuolella). Kustannustenjaon tarkistus yhdistää valtionosuuspohjan ja todelliset kustannukset Valtionosuuden perusteena käytettävä laskennallinen kustannus tarkistetaan koko maan tasolla vastaamaan kuntien todellisia, valtionosuuspohjan mukaisia kustannuksia. Vuodesta 2015 alkaen tämä tarkistus tehdään joka vuosi. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että yksittäisen kunnan tasolla valtionosuudet eivät perustu toteutuneisiin kustannuksiin, vaan tarkistus tehdään koko maan yhteiskustannuksia vertaamalla. Valtionosuusrahoitus maksetaan kunnille ja muille rahoituksen saajille yhtenä eränä jokaisen kuukauden 11. päivään mennessä. Valtionosuus on kunnille täysimääräisesti yleiskatteellista tuloa, jonka kunta saa käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla lakisääteisten palvelujen järjestämiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että valtionosuuden määräytymistekijöinä käytetään yksityiskohtaisia kertoimia ja laskentatekijöitä. Valtionosuudet ja verotulot yhdessä muodostavat kuntien verorahoituksen Kuntien verorahoitus muodostuu kunnallis-, yhteisö- ja kiinteistöverotulojen ja valtionosuuksien summana. Verotuloina kuntien tuloista kertyy noin puolet, 45 prosenttia kuntien kokonaistuloista vuonna 2014 (kuvio 4). Valtionosuudet ovat koko maan tasolla noin viidennes kuntien tuloista. Vaikka koko maan tasolla tarkasteltuna valtionosuuksien osuus kuntien tuloista on noin viidennes, peittää tämä keskiarvoluku Kuvio 4. Kuntien ja kuntayhtymien talous 2014 5
Kuvio 5. Verorahoituksen jakautuminen ARTTU2-kunnissa vuonna 2013 (Verotulojen osuus merkittynä oranssilla ja valtionosuuksien osuus lilalla värillä) alleen merkittävän vaihtelun yksittäisten kuntien välillä. Kuviossa 5 on esitetty ARTTU2-kuntien tulojen jakautuminen verotuloihin (oranssi) ja valtionosuuksiin (lila). Kunnat on järjestetty kuviossa laskevaan järjestykseen sen mukaan, kuinka suuri osuus kunnan verorahoituksesta tulee valtionosuutena. Vuonna 2013 verotulojen osuus kuntien tuloista oli koko maassa 71 ja ART- TU2-kunnissa 75 prosenttia. Vastaavasti valtionosuuksien osuus verorahoituksesta oli koko maassa 29 prosenttia ja ARTTU2-kunnissa 25 prosenttia. Valtionosuuksien osuus kunnan verorahoituksesta oli vuonna 2013 ARTTU2-kunnista suurinta Pudasjärvellä (63 %), Rautalammella (57 %) ja Paltamossa (53 %). Vastaavasti valtionosuuksien merkitys kunnan kokonaistuloissa oli pienin Espoossa (3 %), Vantaalla (14 %) ja Sipoossa (16 %) Valtionavut kunnille nousevat säännöllisin väliajoin julkisuuteen kärjekkäin otsikoin, joilla usein pyritään vastakkainasetteluun kuntien ja alueiden välillä. Sata kuntaa elää Suomessa muiden rahoilla, Etelän kaupungit elättävät pieniä kuntia Itä- ja Pohjois- Suomessa, Verotulojen tasauksella Espoon rahoja siirretään Pudasjärvelle. Valtionosuusrahoituksen merkitystä ja kuntien valtionosuusriippuvuutta arvioitaessa tulee muistaa valtionapujärjestelmän tärkein tavoite: palvelujen rahoitus siten, että järjestelmä turvaa kansalaisten välisen tasa-arvon palvelujen saannissa kohtuullisella veroasteella asuinpaikasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toiset kunnat saavat enemmän valtionosuutta kuin toiset. Valtionapujärjestelmä toimii siis kuten Robin Hood: se ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Kun näin tapahtuu, järjestelmä toimii juuri niin kuin sen on tarkoitus toimia. Valtionosuuksien kehitys ARTTU2- kunnissa vuosina 2010 2015 Valtionosuudet kasvoivat ARTTU2-kunnissa noin 11 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2015. Valtionosuuksien kasvu on ollut kaikissa ARTTU2-kuntakokoluokissa suurempaa kuin koko maan vastaava kasvu (+9 %) tarkasteluajanjaksolla. Eniten valtionosuudet kasvoivat pienimpien, alle 5000 asukkaan kuntakokoluokassa (+17 %). Tarkasteluajanjaksolla vuodesta 2010 2015 tapahtuneen valtionosuuden kasvun taustalla on monia tekijöitä. Valtionosuutta on lisännyt vuonna 2012 tehty kustannustenjaon tarkistus, valtionosuusjärjestelmän kautta kompensoitujen kuntien veromenetysten kasvu tarkasteluajanjaksolla ja kustannustason muutokseen perustuva hintojen nousu, joka otetaan huomioon tarkistamalla valtionosuuden laskennan perusteena käytettävät hinnat kustannustason muutosta kuvaavalla indeksillä. Valtionosuuden tasoa on vastaavalla ajanjaksolla alentanut pääministeri Kataisen hallituksen päättämät leikkaukset, jotka kohdistuivat valtionosuusrahoitukseen erityisen suurina vuosina 2012 2015. Kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä uudistui vuoden 2015 alusta. Keskeiset perusperiaatteet ja rakenteet säilyivät, 6
Kuvio 6. Valtionosuuden muutos ARTTU2-kunnissa kuntakokoluokittain vuosina 2010-2015, euroa/asukas mutta valtionosuuden määräytymisperusteet, kuten ikäryhmitys ja tarve- ja olosuhdekertoimet muuttuvat. Myös tulopohjan tasauksen painoarvo kasvoi. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima valtionosuuslainsäädäntö säilyi uudistuksessa entisellään. Valtionosuusuudistus muutti kuntien saaman valtionosuuden määrää. Kuviossa 7 on esitetty valtionosuusuudistuksen vaikutus ARTTU2-kunnissa. Valtionosuusjärjestelmän uudistus lisäsi valtionosuuden määrää 16 ARTTU2-kunnassa ja vähensi 24 ARTTU2-kunnassa. Asukasta kohden laskettuna suurin lisäys oli Kotkan valtionosuudessa, 259 euroa/asukas. Valtionosuus väheni eniten Pudasjärvellä 308 euroa/asukas ja Kemiönsaarella 290 euroa/asukas. Kuvio 7. Vuoden 2015 valtionosuusjärjestelmäuudistuksen vaikutus ARTTU2-kunnissa, euroa/asukas 7
Kuvio 8. Valtionosuuden ennakkoarvioinnissa huomioon otettavat erät Valtionosuudet kuntien talousarviovalmistelussa Talousarviovalmistelu käynnistyy kunnissa aikaisin varainhoitovuotta edeltävänä keväänä. Talousarviovalmistelun tukena kunnilla on käytettävänään erilaisia ennakkotietoja, kuten kuntien veroennustekehikko ja ennakolliset valtionosuuslaskelmat. Lopulliset päätökset valtionosuuksista tehdään varainhoitovuotta edeltävän joulukuun lopussa. Kunnan valtionosuutta arvioitaessa tulee muistaa ottaa huomioon kaksiosaisen järjestelmä kumpikin osa: peruspalvelujen valtionosuus ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukainen valtionosuus. Valtionosuusrahoitusta ennakoitaessa huomioon otettavat erät on esitetty kuviossa 8. ARTTU2-tutkimusohjelma Kunnissa toteutettujen ja tulevien uudistusten arviointitutkimusohjelma 2014 2018 eli ARTTU2 on useasta osaprojektista koostuva tutkimuskokonaisuus. Sen tavoitteena on tuottaa systemaattista ja vertailukelpoista tutkimustietoa kuntia koskevien uudistusten ja kehittämistoiminnan vaikutuksista. Se selvittää, miten uudistukset ovat vaikuttaneet mm. kuntien palveluihin, talouteen, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstövoimavaroihin sekä yhdyskuntarakenteeseen ja elinvoimaan. Ohjelmassa on mukana 40 tutkimuskuntaa, jotka edustavat erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia eri puolilta Suomea. ARTTU2 on jatkoa vuosina 2008 2012 toteutetulle, vastaavantyyppiselle Paras-arviointitutkimusohjelmalle. Ohjelma on eri tutkimus- ja rahoittajatahojen yhteinen, ja sitä koordinoi Kuntaliitto. Lisätietoja ARTTU2-tutkimusohjelmasta: www.kunnat.net/arttu2 8