Mekaaninen nurmen lopetus Nurmen maksimaalisen hyödyn saavuttamiseksi on sen lopetus tärkeää. Kuinka tulee sitten toimia, jotta paras rikkakasvivaikutus ja esikasvivaikutus saada aikaan ilman ympäristöllistä haittaa typpihuuhtoumien muodossa? Nurmi on pääasiallisin viljelykasvimme ja se on välttämätön osa viljelykiertoja. Nurmea viljellään eläinten rehuksi, mutta sillä on myös tärkeä tehtävä maanrakenteen ylläpidossa. Erityisesti palkokasvien juuret ulottuvat syvälle ja palauttavat pakkautuneen maan rakenteen ennalleen. Palkokasveja sisältävissä nurmissa on paljon typpeä, mikä antaa hyvän esikasvivaikutuksen seuraavalle viljelykierron kasville, mutta lisää samalla riskiä typpihuuhtoumille. Nurmi toimii myös rikkakasvien hillitsijänä. Hyödynnä kasviravinteet nurmen lopetuksen yhteydessä Vinkkejä typpihukan estämiseen nurmen lopetuksen yhteydessä: Viljele syysrapsia kesällä lopetettavan apilarikkaan nurmen jälkeen Lopeta nurmi myöhään syksyllä tai jos mahdollista keväällä, jos seuraava viljeltävä on kevätvilja Vanhempi heinärikas nurmi voidaan lopettaa kesällä ilman suuria riskejä ravinnehukalle Minimoi riskit ja maksimoi esikasvivaikutus Nurmen lopetuksen yhteydessä typpeä voidaan menettää kahdella tavalla: typpihuuhtoumina maaprofiilista tai typen denitrifikaation kautta ilmaan. Huuhtoutuminen tapahtuu nitraattityppenä pintaveden virtausten mukana ympäröiviin vesistöihin. Typpihuuhtoumien riski on suurimmillaan syksyn ja talven aikana, kun sadekertymää on runsaasti ja typenotto maaperästä kasvien toimesta on hyvin vähäistä. Keveillä maaperillä vesi liikkuu nopeasti maaprofiilin läpi ja lisää huuhtoumien riskiä. Denitrifikaatio tapahtuu hapettomissa ja vesikylläisissä olosuhteissa maaperässä. Nitraatti muuntuu typpikaasuksi tai ilokaasuksi (dityppioksidi) denitrifioivien bakteerien toimesta. Riski denitrifikaatiolle on suurin pakkautuneissa, huonosti ojitetuissa savipelloissa, joihin muodostuu helposti hapettomat olosuhteet. Lisäksi, riski on suurempi syksyllä ja aikaisin keväällä, jolloin kasvien typenotto ei enää ole niin nopeaa ja tehokasta. Välttääkseen näitä typen menetyksiä on tärkeää, että nurmen lopetuksen yhteydessä mineralisoituva typpi on seuraavan viljelykierron kasvin käytettävissä. Jos nurmi lopetetaan kesän aikana, täytyy maaperässä olevan typen tulla syksyllä kylvetyn kasvuston käyttöön. Syksyllä kylvettävistä kasveista syysrapsi, kerääjäkasvit ja jossain määrin myös aikaisin kylvetyt syysviljat (lähinnä ruis) voivat käyttää typpeä jo syksyllä. Ennen kevätkylvöä tapahtuva nurmen lopetus tulisi suorittaa niin myöhään kuin mahdollista niin, että suurin osa typen mineralisoitumisesta tapahtuu myöhään keväällä, mutta savimaita ei tulisi kuitenkaan kyntää niin myöhään, että maanrakenne kärsii. Huono maanrakenne pelossa johtaa myös heikompiin kasvuolosuhteet sekä ravinteidenottoon, mikä vuorostaan lisää ravinnemenetysten riskiä. Vanhojen nurmien juuristossa on runsaasti kasviravinteita Nurmen iällä on merkitystä sen kannalta, kuinka suuri nurmen juuristo on. Tämä vuorostaan vaikuttaa sinne sitoutuneen typen määrään sekä siihen, kuinka nopeasti typen toimittaminen kasvien käyttöön tapahtuu. Yksivuotisella nurmella on hyvin rajallinen juuristo ja jos nurmi lopetetaan heti ensimmäisen satokauden jälkeen, on kasviravinteiden määrä melko vähäinen. Mitä vanhempi nurmi on, sitä enemmän on myös kasviravinteita varastoitunut juuristoon.
Nurmen ikä vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon nurmen kasvustosta jää peltoon nurmen lopetuksen jälkeen ja muuttuu siten rikkakasveiksi sitä seuraavassa kasvustossa. Iäkäs sinimailasnurmi jättää usein jälkeensä runsaasti satojätettä. Sinimailasnurmi tulisi aina muokata ennen kyntöä, jotta tämä riski voidaan minimoida. Myös vanhahko heinänurmi, jossa on paljon tuppaita, voidaan muokata yhden ylimääräiseen kerran, jotta ongelmat ylijäämäkasvuston kanssa voidaan välttää. Yksivuotiset apila-heinänurmet ilman rikkaongelmaa voidaan useimmiten kyntää suoraan ilman, että se aiheuttaisi ongelmia uudiskasvun kanssa seuraavassa kasvustossa. Korkea hiilipitoisuus nurmessa myöhäistää kasviravinnevaikutusta Nurmen lopetuksen yhteydessä täytyy muistaa ottaa huomioon myös nurmen koostumus, erityisesti palkokasvien suhteen. Palkokasvit sisältävät runsaasti typpeä, joka taas antaa hyvän esikasvivaikutuksen seuraavalle kasvustolle, mutta lisää samalla ravinnehukan riskiä nurmen lopetuksen yhteydessä. Se, kuinka nopeasti typpi vapautuu, riippuu nurmen kasvuston koostumuksesta ja maaperän olosuhteista. Kasvustossa hiilen ja typen suhde määrää hajoamisnopeuden ja sen vapautuuko vai sitoutuuko typpi (taulukko 1). Taulukko 1. Typen jälkivaikutus eri-ikäisissä luomuapilaheinänurmissa, kg N/ha ja vuosi. (Lähde: Hansson, 2004) Perustamisvuosi 1-vuotinen nurmi 2-vuotinen nurmi 3-vuotinen nurmi Varastoitunut 20 60 100 150 200 300 250 450 varteen ja juuristoon Jälkivaikutus, 1. 40 60 60 90 24 45 vuosi Jälkivaikutus, 2. vuosi 10 15 30 45 40 70 Korkea hiilityppisuhde tarkoittaa sitä, että hajottavat pieneliöt saavat liian vähän typpeä. Tämä taas johtaa siihen, että hajottamisprosessit hidastuvat. Materiaalin hajottamisessa sitoutuu typpeä niin kauan, kunnes suhde on sellaisella tasolla, että pieneliöt saavat typpeä yli tarpeidensa hajoamisen yhteydessä. Tämä tapahtuu silloin, kun hiilityppisuhde on noin 15. Typen mineralisoituessa lopputuotteena on nitraatti, joka menee kasvien ja pieneliöiden käyttöön. Korkea hiilityppisuhde aiheuttaa sen, että typen saatavuus on hidasta. Tällöin on hyvä, jos nurmen lopetusta seuraavan kasvin typen tarve on suurimmillaan vasta sitä seuraavana keväänä. Jos korkean hiilityppisuhteen omaava materiaali muokataan keväällä, on riskinä se, että typpi päätyy kasvien saataville liian myöhään.
Taulukko 2. Hiilityppisuhde eri kasvimateriaaleissa. (Lähde: Hansson, 2004). Hiilityppisuhde Kommentti Heinä 15 25 Sitä korkeampi mitä vanhempi ja pidemmälle kasvanut materiaali Apila 10 14 Matalin lehdissä ja korkeampi varressa ja juurissa* Olki 80 100 Viljan olki Kuivalanta 15 Riippuu levitteen määrästä ja laadusta *Apilalajikkeista valkoapilalla on nopein mineralisoituminen sen laajemman ja varrettoman kasvutavan vuoksi. Punaapilan varsi ja juuristo on vahvaa ja vaikeammin hajotettavissa. Nurmen lopetus apuna rikkakasvien torjunnassa Nurmella on keskeinen merkitys rikkakasvienhallinnassa. Nurmi luo yhtenäisen kasvipeitteen, josta saadaan satoa ja joka kilpailee hyvin rikkoja vastaan useamman vuoden ajan. Sen vaikutus riippuu kuitenkin siitä, mikä rikkakasvi on kyseessä. Osaa rikkakasveista nurmi pystyy pitämään kurissa, mutta ei hävittämään kokonaan. Tässä tapauksessa on nurmen lopetus erityisen tärkeää, jotta sen vaikutus rikkakasveja saadaan kokonaan hyödynnettyä. Nurmen lopetus vaikuttaa ennen kaikkea juuririkkakasveihin. Rikkakasvin juuriston syvyys, pääasiallinen kasvukausi sekä sen mekaaniselle torjunnalle herkin vaihe (kompensaatiopiste) ovat tekijöitä, jotka vaikuttuvat siihen, miten nurmen lopetus tulisi suorittaa (taulukko 3). Taulukko 3. Juuririkkakasvien ominaisuudet ja eri muokkaustapojen vaikutus (Jordbruksverket, 2011). ***=hyvä vaikutus, **=kohtuullinen vaikutus, *=huono vaikutus, = ei vaikutusta. Rikkakasvi Kompensaatiopiste Juuriston Pääasiallinen Kuivuminen Nääntyminen 1 syvyys kasvukausi Juolavehnä 3 4 lehteä 0 12 cm Kevät ja syksy *** ** Poimuhierakka 5 6 lehteä 0 50 cm Kevät syksy * * Pelto-ohdake 8 10 lehteä 15 50 cm Kevät Kesä * ** Peltovalvatti 5 7 lehteä 5 15 cm Kevät kesä * ** Voikukka Nuppuvaihe 0 30 cm Kevät Syksy - ** 1 osoittaa vaikutuksen kasvukauden aikana. Juolavehnä Juolavehnä on heinä, jolla on suuri maanalainen juuristo. Nurmi ei puhdista tätä maanalaista juuristoa, vaan nurmen lopetus on tärkeä osa tehokasta ja toimivaa juolavehnäntorjuntaa. Juolavehnän maajuuret kuivuvat nopeasti niiden joutuessa maan pinnalle. Jos sää on suosiollinen, voi maanmuokkauksella saada hyvän vaikutuksen jo kahdessa viikossa. Juolavehnän kompensaatiopiste on 3 4 lehden vaiheessa. Näännyttämistekniikkaa toistuvan käsittelyn muodossa voidaan toteuttaa koko kesän ja syksyn sillä juolavehnä työntää jatkuvasti uusia versoja koko kasvukauden ajan. Hierakka Peltorikkakasveina ongelmia aiheuttavia hierakoita löytyy kolmea eri lajiketta, joista tavallisin on poimuhierakka. Hierakka on sekä siemen- että juuririkkakasvi. Pidemmän aikavälin tavoitteena on
yleensä pienentää siemenvarastojen määrää, mikä saavutetaan estämällä kasvien siementuotanto. Nurmen lopetus on tärkeä jo vakiintuneen hierakkakasvuston torjunnassa niin, etteivät muokkauksesta selvinneet kasvit pääse levittämään siemeniään seuraavaan viljeltävään kasvustoon. Hierakan pääjuuri voi ulottua syvälle ja kasvaa hyvin vahvaksi. Silppuuntunut pääjuuri voi kasvattaa uusia kasveja pääosin juuren yläosasta (5 7 cm) lähteneistä palasista. Tavoitteena on sijoittaa nämä juuren palaset mahdollisimman syvälle. Yksivuotinen pääjuuri ei yleensä jaksa enää nousta kyntösyvyydestä uuteen kasvuun. Pelto-ohdake ja -valvatti Pelto-ohdake ja -valvatti ovat vaeltavia monivuotisia kasveja, jotka etupäässä leviävät juuristonsa avulla. Hyvin perustettu nurmi, josta korjataan 2 3 satoa vuodessa, pärjää yleensä hyvin näitä rikkoja vastaan, jos sitä pidetään vähintään 2 vuotta. Jos näiden rikkakasvien määrä on suuri tai nurmi ei muuten ole pärjännyt kilpailussa niitä vastaan, voi nurmen lopetus näissä tapauksissa toimia täydentävänä rikantorjunta keinona. Voikukka Voikukalla on yksi pääjuuri, mutta se leviää ennen kaikkea siementen kautta nurmessa oleviin aukkokohtiin. Etenkin vanhoissa nurmissa näkee paljon voikukkien leviämistä tällä tavalla. Huolella tehty kyntö on tehokas keino voikukkien torjunnassa. Nurmen lopetukseen käytettävä koneisto Se, miten nurmen lopetus tulisi hoitaa, riippuu halutusta lopputuloksesta. Taulukossa 4 löytyy ehdotuksia eri tilanteisiin sopivista koneista ja laitteistoista. Jotta tulos olisi optimaalinen, tulee laitteiston koko kapasiteetti osata hyödyntää ja oikeiden säätöjen olla käytössä. Polttoaineenkulutus vaihtelee Maanmuokkaukseen kuluvan energian määrää riippuu käytettävästä laitteistosta, maalajista ja työstösyvyydestä. Lautasmuokkain kuluttaa vähemmän energiaa kuin hanhenjalka kultivaattori, ja kyntöaura vie eniten energiaa. On toki tärkeä muistaa, että näitä laitteita käytetään eri tarkoituksiin, kuten taulukko 4 tulee ilmi. Energiankulutuksen kannalta on keskeisintä muistaa tehdä huolelliset säädöt parhaan mahdollisen jäljen saavuttamiseksi sekä valita oikea laitteisto ja työstösyvyys niin, että maanmuokkauksen tavoite saavutetaan.
Taulukko 4. Esimerkkejä nurmen lopetukseen käytettävistä menetelmistä ja koneista. Tavoite Laitteisto Kommentti Rikkoa nurmi Kultivaattori kapeilla piikeillä, lautasmuokkain/-kultivaattori Tavoitteena rikkoa nurmen pinta ilman tuppaiden muodostumista Rikkoa nurmi Yhdistelmäkoneet, nurmijyrsin* Jyrsin toimii parhaiten keveillä maaperillä Hajottaa maanmyötäiset maajuuret ja juuristo Raskas lautasmuokkain, lautaskultivaattori, kultivaattori Koneiston täytyy työstää kiinteää pohjaa vasten kapeilla piikeillä Katkoa maanmyötäiset juuret Hanhenjalka kultivaattori, raskas Tärkeää, että laitteisto leikkaa Nostaa juuristo maan pinnalle kuivumaan lautasmuokkain Kultivaattori kapeilla piikeillä, nurmijyrsin*, kylvöhara tarpeeksi syvältä Jyrsijät toimivat ainoastaan keveillä maaperillä Mullata materiaali syvälle Kyntöaura Tärkeää, että etuaurojen säädöt kunnossa. Kevätkyntö on tehokas kaikkia juuririkkoja vastaan. *Suuri jyrsin heittää materiaalin ilmaan niin, että juuret päätyvät päällimmäiseksi. Strategioita nurmen lopetukseen eri tilanteissa Nurmen lopetuksen ajankohtaa, muokkaustapaa ja seuraavaa kasvia mietittäessä on tärkeä ottaa huomioon sekä valumien riski että mahdollisuus saavuttaa hyvä vaikutus rikkakasveja vastaan. Aikainen nurmen lopetus ennen syysrapsia Syysrapsi tarvitsee paljon typpeä jo syksyllä, minkä vuoksi nuorehko, paljon palkokasveja sisältävä nurmi on hyvä esikasvi tässä tapauksessa. Maalaji ja rikkakasvien esiintyvyys ratkaisevat, milloin maanmuokkaus tulisi aloittaa. Raskailla maaperillä tulisi kyntö suorittaa kuukausi ennen kylvöä, jotta pelto ehtisi saada sadetta, ja näin voitaisiin varmistua hyvästä itämisestä. Rikkakasvit ratkaisevat, miten maa muokataan. Juolavehnän esiintyminen sekä hyvä ilma antavat hyvät olosuhteet tiheään toistuvalle kuivatusmenetelmälle, jossaa maajuuret saadaan nostettua pintaan. Hierakat taas vaativat täydellisen läpileikkauksen 7 8 cm syvyydeltä, minkä jälkeen juuristo näännytetään toistuvalla muokkauksella kompensaatiopisteen aikaan. Jotta rikkavaikutus olisi hyvä, täytyy nurmi keskeyttää jo ensimmäisen sadon jälkeen. Nurmen lopetus ennen syysviljaa Syysviljan typenotto keväällä on vähäistä, minkä vuoksi nuorehkojen palkokasvinurmien, erityisesti valkoapilanurmien, lopetus on riskaabelia typpihukkaa ajatellen. Viljoista ruis hyödyntää eniten typpeä syksyllä. Pitkäikäinen nurmi, jossa heinän osuus on suurempi, on vähemmän riskaabeli vaihtoehto syysviljan esikasviksi. Toisen sadon jälkeen tapahtuva nurmen lopetus antaa hyvät mahdollisuudet rikantorjuntaan. Syysvilja itää helpommin kuin syysrapsi karkeallakin kylvöalustalla, joten kynnön voi suorittaa lähempänä kylvöajankohtaa verrattuna syyrapsiin. Nurmen lopetus ennen kevätkylvöä
Raskaat maat tulisi kyntää syksyllä, mutta keveämmillä maaperillä voi kevätkyntöäkin hyödyntää. Syksyllä ennen kaikkea näännytystekniikka on ajankohtainen sään ja kostean maan vuoksi. Savimailla on tärkeää muistaa ottaa huomioon mahdollinen kynnön epäonnistuminen runsaiden sateiden vuoksi. Pintaveden saamiseksi pois muokattavalta pellolta voi käyttää kultivaattoria, joka rikkoo nurmea, ja mahdollistaa veden imeytymisen syvemmälle maahan. Kyntöä ei tulisi myöskään suorittaa liian myöhään. Keveillä, runsaasti juolavehnää sisältävillä mailla tulisi nurmen pintamuokkaus aloittaa jo syyskuussa, jotta saataisiin aikaan maksimaalinen juolavehnän hajottaminen. Tämän voi suorittaa ajamalla kahteen kertaan lautasmuokkaimella tai kapea piikkisellä kultivaattorilla, ja tekemällä hyvän jälkityön niin, että juolavehnä työntää useita uusia versoja. Muokkaus toistetaan juolavehnän ollessa 3 4 lehden vaiheessa. Työstösyvyyttä tulisi laskea jokaisella työstökerralla niin, että koneisto työstää aina uutta maata. Tämän jälkeen annetaan maan levätä niin, että juolavehnä saavuttaa 3 4 lehden vaiheen ennen talvea. Keväällä juolavehnän tulee jälleen antaa kasvaa 3 4 lehden vaiheeseen ennen kevätkyntöä. Keveillä mailla, joilla juolavehnä ei ole ongelma, voidaan runsaasti palkokasveja sisältävä nurmi lopettaa keväällä. Tällöin kevätkyntö vähentää valumien riskiä ja antaa hyvän vaikutuksen muita rikkakasveja vastaan. Nurmen lopetus ilman kyntöä? Tulisiko nurmen lopetus suorittaa aina kyntämällä? Kun kyseessä on kevyt maaperä, on vastaus kyllä. Ei ole mitään syytä olla hyödyntämättä kynnön antamaa ainutlaatuista mahdollisuutta muokata nurmimateriaali ja rikkakasvit kokonaisuudessaan maaperään. Raskailla savimailla syyskylvöä edeltävä kyntö voi huonontaa maan rakennetta merkittävästi, etenkin syysrapsia kylvettäessä. Pintakerros on usein hyvärakenteista ennen kyntöä, mutta kynnön seurauksena nousee syvemmältä karkeaa sokeripalarakennetta pintaan näin heikentäen maan kasvuolosuhteita. Jos nurmen aikoo lopettaa ilman kyntöä, täytyy nurmikasvusto saada kuoletettua kunnolla. Tämä vaatii melko monta ajokertaa. Kasvusto tulisi rikkoa pieniin osiin ja tuppaiden muodostumista tulisi välttää. Työstösyvyyttä tulisi laskea asteittain 12 14 senttiin. On tärkeää, ettei muokkausta lopeta lautasmuokkaimella etenkin, jos maaperä on kostea. Vaarana on, että vesi jää seisomaan työstöjälkeen. Lähde: Ståhl, P. (2014) Mekaniskt Vallbortt. Jordbruksinformation 1 2014, Jordbruksverket.