1 HYVINVOINTIA OSUUSTOIMINNALLA 28.08.2012 Sokos Hotel Presidentti Osuustoiminta yritysmuotona 2000-luvulla Arvoisa juhlaväki Yritysmuodot ovat taloudellisen ja sosiaalisen järjestymisen tyyppejä. Ne on kehitetty palvelemaan yhteiskunnan tarpeita ja antamaan raamit yrittäjyydelle. Perustaessaan yritystä, tuleva omistaja tai omistajat valitsevat muodon, jonka puitteissa yritystoimintaa harjoitetaan. Yritysmuodot ovat perustaltaan teoreettisia. Valinta siis tapahtuu, jos se tehdään huolella, itse asiassa erilaisten teoreettisten mallien välillä. Erilaiset mallit rakentuvat niitä määrittelevien periaatteiden pohjalta. Periaatteet ovat ajan kuluessa mallin yhteyteen muodostuneita, joko ideologisesti perusteltuja tai varsinaisessa toiminnassa hyväksi havaittuja käytänteitä ja menetelmiä. Kunkin teoreettisen mallin menestys riippuu siitä, sopivatko sitä määrittävät periaatteet ajan tarpeisiin ja tiedostetaanko tämä yhteensopivuus siinä ympäristössä, jossa mallia käytetään. Osuustoiminta yritysmuotona perustuu kymmeniä, satoja ja taustaltaan jopa tuhansia vuosia vanhoihin perusajatuksiin, jotka määrittelevät osuustoimintaa myös 2000-luvulla. Hyvä näin, sillä monet yhteiskunnalliset trendit korostavat osuustoiminnan periaatteiden soveltuvuutta nykypäivään. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten monet sanoivat minulle osuustoiminnan olevan menneen ajan jäänne. Itse näin osuustoiminnan olleen aikaansa edellä ja tämä kuva on vain vahvistunut vuosi vuodelta.
2 Käyn seuraavassa läpi osuustoiminnan perusajatuksia kommentoiden niiden sopivuutta aikaamme. Osuustoiminnan ydinajatus on yhteenliittyminen. Yhteen liitytään, koska siten saavutetaan taloudellisia etuja suhteessa siihen, että jokainen toimisi yksin. Yhteenliittymisen edut ovat ajattomia ja pätevät myös osuustoiminnan ulkopuolella. Toisaalta ne ovat erittäin ajankohtaisia niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Yrittäjiä, yrityksiä ja kuntia kannustetaan yhteistyöhön, jotta päällekkäisyyksiä voidaan poistaa ja sitä kautta vähentää resurssien käyttöä. Kestävä kehitys on otsikko, jonka alla asiasta puhutaan niin meillä kuin maailmalla. Yhteenliittyminen voi tuoda tavalliselle sukankuluttajalle myös vaikuttavuutta ja turvaa. Yhdessä naapurustonsa kanssa hän voi vaikuttaa siihen säilyykö tietty palvelu vai ei. Osuustoiminta luo mahdollisuuksia myös henkiseen kasvuun ja virikkeisiin, sillä se kaipaa johtajia ja vastuunkantajia. Yhteenliittyminen tyydyttää myös yksilön tarvetta kokea tunneyhteyttä kanssaihmisiin. Ei tämäkään tarve ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin. Ihmisen tulevaisuus on sosiaalinen. Osuustoiminnan sopivuutta jälkiteolliseen aikaan kuvastaa se, että yritysmuoto on ennen kaikkea ihmisten, ei pääoman, yhteenliittymä. Johtamisen kannalta tällä on eräs merkittävä seuraamus. Kasvua on haettava ensi sijassa jäsenistöä lisäämällä sekä jäsenten osallistumista tiivistämällä ja laajentamalla.
3 Yhteenliittymisen periaate kytkeytyy myös valtaan. Yhdistyneinä ihmiset voivat saavuttaa vaikuttavuutta ja neuvotteluvoimaa suhteessa toisiin yhteisöihin. Tähän liittyvät tarpeet ovat nykyisin usein ylikansallisia vastauksena esimerkiksi toimialarakenteiden yleiseen kehitykseen. Osuustoiminnan toinen kantava ajatus on vastuullisuus. Lähtökohtana on yleisempääkin organisaatio-oppia edustava oivallus, jonka mukaan osuuskunnat ovat osa laajempia järjestelmiä. Menestyäkseen niiden on kyettävä korkealaatuisesti vastaamaan ympäristönsä taloudellisiin, sosiaalisiin, psykologisiin, fyysisiin ja teknisiin tarpeisiin. Yksilöiden ja yksiköiden sopiva erikoistuminen; kouluttaminen ja sijoittaminen eivät yksin riitä. Jokaisen toimijan, systeemin osan, on kannettava niin laillinen kuin moraalinen vastuunsa tehtävistään. Jäsenen osuuskunnassaan ja osuuskunnan ympäristössään. Vastuuntunto on tärkeää siksi, että koko yhteistoimintajärjestelmän menestys riippuu osien suoriutumisesta. Osuustoiminnan soveltuvuudesta aikakauteemme kertoo se, että vastuullisuus on tänään yhteiskunnallisten diskurssien ytimessä. Yrityksistä puhuttaessa yhteiskuntavastuusta on tullut normi. Kasvavia ovat myös vaatimukset yksilöiden ja kotitalouksien omavastuisuuden lisäämiseksi terveytensä ja taloutensa hoitajina. Vastuullisuuden puutetta puolestaan valitellaan muun muassa eräiden euromaiden ongelmista puhuttaessa. Osuustoiminnan kolmas periaate on vapaus.
4 Malli perustuu ajatukselle ihmisestä vapauden kaipuun omaavana yksilönä, jolla on tarve olla oma itsensä, toteuttaa itseään ja tulla ihannekuvansa kaltaiseksi. Vapautta pidetään osuustoiminnassa tärkeänä, sillä ihmisen on havaittu antavan parhaansa vain sellaisessa yhteistoiminnassa, johon hän kohdistaa voimansa vapaasta tahdostaan johon ei painosteta tai pakoteta. Tämä sopii yleiseen länsimaiseen ihmiskäsitykseen, jonka näkökulmasta pohjoiskorealainen meininki saa osakseen kauhistelua. Toisin kuin jotkut vinoilevat, Pohjois-Korea ei todellakaan ole osuuskunta. Osuuskuntaan liitytään ja siitä erotaan vapaasta tahdosta. Vapaus tarkoittaa myös sitä, että jäsenyys jossain muussa yhteisössä ei voi olla ehtona osuuskunnan jäsenyydelle. Vastaavasti osuuskunnan jäsenyys ei saa automaattisesti tarkoittaa jäsenyyttä jossain toisessa yhteisössä. Yksilöiden vapaus ei tosin ole osuustoiminnassakaan rajoittamatonta. Jos yksilö päättää liittyä jäseneksi, hänen odotetaan omaksuvan oikeuksien ohella myös ne vastuut, joiden toteutumisesta osuustoiminnan menestys on riippuvainen. Vapaus osuustoiminnan puitteissa onkin ennen kaikkea vapautta yhdessä muiden jäsenten kanssa. Ajatus vapaudesta toimii myös osuuskuntatasolla. Jäsenyhteisö on sydämellään mukana toiminnassa vain siinä tapauksessa, että siinä toteutuu riittävä itsenäisyys suhteessa muihin yhteisöihin. Siksi osuustoiminnan halutaan pysyvän riippumattomana esimerkiksi poliittisista tai uskonnollisista organisaatioista. Tämä yhteisöllinen vapaus on sekin rajoittunutta. Osuuskunnalla on vastuunsa niille organisaatioille, joiden kanssa se muodostaa verkoston.
5 Osuustoiminnan lähtökohtaisena ajatuksena kuitenkin on, että riippuvuuksia voidaan hallita. Ollakseen vapaampi ympäristönsä määräysvallalta ja hyväksikäytöltä on jäsenyhteisön luotava vahva osuuskunta. Mitä suurempi on osuuskunnan vaikuttavuus ympäristössään, sitä vapaampi jäsenyhteisö on itse päättämään toiminnastaan. Tämä ajatus on yhdenmukainen yleisien organisaatio-oppien kanssa ja vastaa siis käsityksiä myös osuustoiminnan ulkopuolella muun muassa kuntauudistuksesta puhuttaessa. Osuustoiminnan neljäs periaate on demokratia. Sen ajankohtaisuudesta puhuvat isossa mittakaavassa muun muassa arabikevät ja pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi vaatimukset henkilöstön valtuuttamiseksi työpaikoilla. Osuustoiminnassa demokratia valtuuttaa jäsenet muodostamaan yhteistä tahtotilaa henkilö ja ääni menetelmällä. Tämän uskotaan olevan tarkoituksenmukaista ajatellen yhteistoiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Vapaus yhteisönä vaatii nimittäin jäsenten osallistumista päätöksentekoon ja yhteisten päätösten tiedostettua hyväksyntää. Muussa tapauksessa jäsenen on mukauduttava päätöksiin, joihin hänellä itsellään ei ole mitään osuutta. Vapaus yhdessä edellyttää toisaalta sitä, että päätöksenteon agendana ovat ne jäsenintressit, joiden toteuttamiseksi osuuskunta on perustettu eivät joidenkin muiden yhteisöjen intressit. Usein jää huomiotta, että osuustoiminnan hallintoperiaatteet eivät suinkaan rajoitu jäsen ja ääni -menetelmään. Laajemmin tarkasteltuna ne korostavat selkeää työnjakoa ja vastuullisuutta, joiden perään nykyään yleisemminkin kuulutetaan. Jäsenistön osallistumisen laajuus on olennainen asia lähinnä päätöksenteon viitekehystä määriteltäessä.
6 Osallistumisen laatu, jäsenten osaaminen ja taidot nousevat keskeisemmiksi siirryttäessä kohti täsmällisempien strategioiden neuvottelua. Strategioiden toteuttajina voivat toimia vain rautaiset ammattilaiset. Osuustoiminnan ideana on, että sen päätöksentekojärjestelmä auttaa luomaan strategiaa, jonka kautta osuuskunta toimii mahdollisimman täsmällisesti ympäristönsä odotusten mukaan. Strategiaoppineet puhuvat tästä strategisena yhteensopivuutena, joka nähdään edellytyksenä yrityksen menestykselle. Viides osuustoiminnan perusajatus on taloudellisuus. Tämä ajatus perustuu havainnoille, jonka mukaan hyvinvointimme ei synny tyhjästä. Meidän on paitsi tehtävä työtä myös arvioitava jatkuvasti työmme tuloksia suhteessa niihin ponnistuksiin ja uhrauksiin, joita nuo tulokset edellyttävät. Näin opimme käyttämään voimavarojamme oikein. Näkemykset yritysten synnystä ylipäätään kertovat samaa tarinaa. Juuri voimien yhdistäminen ja oikeanlainen organisointi ovat yhteistoiminnan etujen lähde. Taloudellisuuden periaate on tärkeä, sillä juuri se mahdollistaa palvelut ihmisille, jotka eivät muuten pääsisi niihin käsiksi. Taloudellisuuden periaatteen sopivuudesta tähän päivään kertoo se, että sen nimiin vannotaan kaikkialla. Markkinatalousjärjestelmän on tarkoitus ohjata yrityksiä taloudellisuuteen, edistäen siten koko yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia. Osuuskunnilla on taloudellisuuteen edellytykset, sillä niissä huomio kiinnittyy pitkäjänteisesti tiettyjen markkinoiden palvelemiseen ja ne sietävät väliaikaista kannattamattomuutta.
7 Vailla päämäärätietoista omistajaa olevissa pörssiyhtiöissä lyhytnäköisyys ja tulospaineet voivat yhdessä johtaa taloudellisuutta vastaan toimiviin virheisiin. Julkisella sektorilla taloudellisuutta vastaan toimivat niin markkinaohjauksen kuin omistajuuden puute. Osuustoiminnassa taloudellisuuden toteutumista edesauttavat yritysmuodon idean mukaan taloudellisuuden periaatteen yhdistyminen muihin osuustoiminnan periaatteisiin. Kun periaatteet toteutuvat, on toiminta pitkäjänteistä, mutta muutosherkkää perustuen osuuskunnan hyvään markkinatuntemukseen ja omistajien herpaantumattomaan kiinnostukseen koskien toiminnan tuottamien palkkioiden ja sen nielemien panosten suhdetta. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että osuustoiminnassa taloudellisuuden periaate ei liity vain taloudellisten palkkioiden ja kustannusten väliseen suhteeseen. Tähtäimessä on kokonaishyvinvointi ja ideana on arvioida saavutettua hyvinvointia kaiken tyyppisiä uhrauksia vasten. Tämä tekee päätöksenteosta haastavaa, mutta toisaalta luo edellytykset sille, että päätökset ovat kokonaishyvinvoinnin kannalta kestävällä pohjalla. -- Oikeudenmukaisuus on osuustoiminnan periaate numero kuusi. Se lähtee siitä, että hyödynjakautumisen on tyydytettävä niin osallistuvien yksilöiden tarpeet kuin heidän moraaliset vaatimuksensa. Osuustoiminnan pioneerit havaitsivat hyväksi, että yhteisesti tuotettu lisäarvo jaetaan reilusti, jäsenten yksilöllinen myötävaikutus huomioiden. Oikeudenmukaisuus aktivoi yksilöt hyvinvoinnin rakentamiseen. Motivaatio syntyy nimenomaan siitä, että kukin jäsen hyötyy osallistumisensa suhteessa, eivätkä toiset saa ansiotonta etua.
8 Toteutuessaan tämä periaate puhaltaa yrittäjyyden hengen jäseniin ja on vahva tuki osuustoiminnan menestykselle. Osuustoiminnassa on siis ratkaistu se ongelma, joka on usein ympäröivälle yhteiskunnalle haaste. Kateuden yhteiskunta olettaa jaettavan kakun olevan yhtä suuri riippumatta tehdystä työstä. Tältä pohjalta katsotaan reiluksi jakaa yhteinen potti tasan eri toimijoiden kesken. Pääomavetoinen malli painottaa puolestaan finanssipääoman roolia silloinkin, kun sen osuus lisäarvon luomisessa ei ole keskeinen. Tältä pohjalta sijoittajille vaaditaan kohtuutonta osuutta tuloksesta. Osuustoiminta lähtee siitä, että yksilön myötävaikutus kasvattaa yhteistä pottia ja, että on reilua ja järkevää huomioida tämä kakun jakamisessa. Periaate ei koske vain jäseniä, vaan myös muita sidosryhmiä. Tässä suhteessa osuustoimintamalli vastaa niihin vaatimuksiin, jotka omistajien erioikeudet kyseenalaistava sidosryhmäteoria esittää taloudellisen lisäarvon oikeudenmukaiseen jakamiseen liittyen. Osuustoiminnan seitsemäs periaate on valistus. Se lähtee ajatuksesta, jonka mukaan tieto on toiminnan perusta. Valistuksen periaatteella on kolme ulottuvuutta: tekninen, toimintaympäristöön liittyvä ja osuustoiminnallinen. Tekninen valistus liittyy yleisesti tehokkuuteen ja laatuun. Siitä pitävät yleensä huolen julkiset, yksityiset tai niiden välimaastossa toimivat koulutuslaitokset. Myös toimintaympäristöä koskeva tietämys on edellytys sille, että osuustoiminta voi toimia menestyksekkäästi suhteessa laajempiin systeemeihin, joiden osa se on.
9 Eri yhteiskuntasektoreita luotaavat tieteenalat luovat perustaa tälle tietämykselle. Periaatteena on, että osuustoimijoita ja erityisesti strategisen tason päätöksentekijöitä valistetaan jatkuvasti monialaisia viitekehyksiä käyttäen ja päätöksentekoon otetaan mukaan myös muita kuin liiketalouden asiantuntijoita. Vastaavan periaatteen sisäänajoa yritysten hallintoon ovat monet asiantuntijat vaatineet muun muassa viimeaikaisten taloudellisten kriisien jälkimainingeissa. Osuustoimintatietämys liittyy tietysti yritysmuotoon. Yritysmuotoa koskevaa tietämystä tarvitaan, sillä ympäristöönsä sopiessaan osuuskunnan menestys riippuu viimekädessä siitä kuinka hyvin sitä edustavassa yrityksessä toimivat ihmiset noudattavat osuustoiminnan periaatteita. Osakeyhtiötietämyksen tapaan osuustoimintatietämyksen kehittämisen ja sen levittämisen vastuun tulisi olla yliopistoilla ja niiden tuottamaa tietoa hyödyntävillä oppilaitoksilla. Viestit maailmalta kertovat, että yliopistot ja oppilaitokset ovat tässä tehtävässä merkittävästi ryhdistäytymässä. Riippumattomuuden periaate vaatii kuitenkin osuuskuntia itse varmistamaan osuustoimintavalistuksen resurssit. Hyvä juhlaväki Osuustoiminnan perusajatukset; yhteenliittyminen, vastuullisuus, vapaus, demokratia, taloudellisuus, oikeudenmukaisuus ja valistus sopivat erinomaisesti nykyaikaan. Ne ovat monelta osin yhteensopivia yleisempien organisaatio-oppien, parhaiden käytänteiden kanssa ja vastaavat aikamme tarpeisiin. Yhdessä osuustoiminnan periaatteet muodostavat omaleimaisen ja haasteellisen yritysmuodon. Haasteellisuutta lisää se, että osuustoiminnan perusajatuksia ei syvällisesti tunneta osuuskunnissa ja niiden ympäristössä.
10 Tällöin yritysmuodon ydinajatukset eivät voi täysimääräisesti toteutua ja yhteensopivuus aikamme tarpeiden ja osuustoiminnan kesken jää helposti piiloon. Voimme kuitenkin tutkijoiden ja osuustoimintayritysten yhteistyön kautta täsmentää periaatteita, luoda osuustoimintayritysten johtamisen teoriaa ja edistää eri sidosryhmien osuustoimintatietämystä tältä pohjalta. Tätä kautta osuustoiminta yleensä ja kaikki sen erilaiset muodot voivat paremmin elää todeksi potentiaalinsa ja tuottaa nykyistä enemmän sekä kokonaisvaltaisemmin hyvinvointia niin jäsenilleen kuin koko yhteiskunnalle. Me kaikki osuustoimintaan omistautuneet ja sen parissa työskentelevät olemme kehittämistoimista vastuussa toinen toisillemme. Professori Iiro Jussila Lappeenrannan teknillinen yliopisto iiro.jussila@lut.fi p. 050 465 9899