TILASTOJA 2016 TILASTOJA 2016 32 32 Eri alueilla saman perhetyypin tulot vaihtelevat melko paljon: yksinasuvien tulot ovat Eteläisessä suurpiirissä lähes puolet korkeammat kuin keskitulo koko kaupungissa. Itäisessä suurpiirissä ne olivat kymmenesosan keskitasoa alhaisemmat. Korkein tulotaso henkeä kohti laskettuna on lapsettomilla pareilla. Heikoin tulotaso on ollut yhden huoltajan talouksissa. Kaksi kolmasosaa helsinkiläisten tuloista oli työtuloja. Eläketulojen osuus oli 18 prosenttia ja pääomatulojen osuus 8 prosenttia vuonna 2014. Vuonna 2014 kunnallisveron alaiset tulot asuntokuntaa kohti olivat noin 42 100 euroa ja valtionveron alaiset tulot lähes 55 000 euroa Helsingissä. Sekä kunnallisettä valtionveronalaiset tulot kasvoivat Helsingissä 1990luvun loppupuolella voimakkaasti, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen tulojen kehitys on ollut jopa laskevaa. Vuonna 2014 Helsingissä asuntokunnan keskimääräinen käytettävissä oleva tulo oli runsas 36 500 euroa. Mediaani oli 31 800 euroa vuodessa. Julkaisutilaukset p. 09 310 36293 Internet www.hel.fi/tietokeskus Helsingissä oli 44 000 pienituloista asuntokuntaa vuonna 2014. Pienituloisten osuus väestöstä oli noin 12,1 prosenttia. Pienituloisissa asuntokunnissa asuvia lapsia oli 12 600. Sekä koko väestön että alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on hieman laskenut sekä Helsingissä että koko maassa tämän vuosikymmenen aikana. ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ 1995 2014 32 TILASTOJA 2016 Helsinkiläistä asuntokuntarakennetta leimaa yksinasuvien suuri osuus, joka on kuitenkin hieman supistunut viime vuosina. Vuonna 2014 lähes joka toinen asuntokunta oli yhden hengen talous. Etenkin Keskisen suurpiirin asuntokunnat ovat painottuvat pieniin talouksiin. ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ 1995 2014 LEENA HIETANIEMI
TIEDUSTELUT FÖRFRÅGNINGAR INQUIRIES Leena Hietaniemi, p. tel. 09 310 36404 etunimi.sukunimi@hel.fi JULKAISIJA UTGIVARE PUBLISHER Helsingin kaupungin tietokeskus Helsingfors stads faktacentral City of Helsinki Urban Facts OSOITE ADRESS ADDRESS PL 5500, 00099 Helsingin kaupunki (Siltasaarenkatu 18-20 A) PB 5500, 00099 Helsingfors stad (Broholmsgatan 18-20 A) P.O.Box 5500, FI-00099 City of Helsinki Finland (Siltasaarenkatu 18-20 A) PUHELIN TELEFON TELEPHONE 09 310 1612 INTERNET www.hel.fi/www/tieke/fi TILAUKSET, JAKELU BESTÄLLNINGAR, DISTRIBUTION ORDERS, DISTRIBUTION p. tel. 09 310 36293 tietokeskus.tilaukset@hel.fi TIETOKESKUKSEN KIRJASTO FAKTACENTRALENS BIBLIOTEK CITY OF HELSINKI URBAN FACTS LIBRARY Siltasaarenkatu 18-20 A Broholmsgatan 18-20 A p. - tel. 358 9 310 36377 tietokeskus.kirjasto@hel.fi
ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ 1995 2014 LEENA HIETANIEMI TILASTOJA STATISTIK STATISTICS 2016:32
TAITTO JA KUVIOT OMBRYTTNING OCH FIGURER GENERAL LAYOUT AND GRAPHS Lotta Haglund KARTAT KARTOR MAPS Aino Hiekkavuo KANSI PÄRM COVER Tarja Sundström-Alku KANSIKUVA PÄRMBILD COVER PICTURE Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko, Seppo Laakso Visit Helsinki / sunahlee PAINO TRYCKERI PRINT Edita Prima Oy, Helsinki 2016 ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X
SISÄLLYS Aluksi... 5 1. Asuntokunnat... 6 1.1 Helsinkiläiset asuntokunnat missä ja millaisia?... 6 1.2 Yhden hengen talouksia lähes puolet... 7 1.3 Kantakaupungissa aiempaa suurempia asuntokuntia... 8 2. Asuntokuntien tulot Paljonko tulot ovat ennen verotusta?...11 2.1 Veronalaiset tulot ja niiden lähteet...11 2.2.1 Neljässä suurpiirissä valtionveron alaiset tulot keskimääräistä korkeammat... 12 2.2 Miten perhetyyppi vaikuttaa tulotasoon?... 15 2.3 Helsinkiläisten perheiden tulot alueittain vuonna 2014... 15 2.3.1 Yksinasuvien tulotasossa suuria alueellisia eroja... 15 2.3.2 Kahden henkilön lapsettomissa talouksissa on korkein tulotaso.. 16 2.3.3 Lapsiperheiden tulot vaihtelevat alueittain... 16 2.3.4 Yhden huoltajan perheet heikoimmassa asemassa... 16 3. Käytettävissä olevat tulot Paljonko tuloja jää käyttöön verojen jälkeen?... 21 3.1 Käyttötulojen mediaani laskenut viime vuosina... 21 3.2 Käytettävissä olevien tulojen kehitys alueittain... 23 3.3 Vertailukelpoisin tulojen mittari: Ekvivalenttitulo eli kuluttajayksikkökohtainen mediaanitulo... 25 4. Gini-kerroin Ovatko tulot jakautuneet tasaisesti?... 27 5. Pienituloisuus Helsingissä Väheneekö pienituloisuusriski?... 28 6. Verot ja veroluonteiset maksut... 30 6.1 Keskimääräinen kunnallisvero on noussut tasaisesti... 30 6.2 Eteläisestä suurpiiristä kerätään neljäsosa kunnallisverokertymästä... 31 Yhteenveto... 35 3
4
ALUKSI Tässä julkaisussa vuositulot tullaan ilmaisemaan pääasiassa asuntokuntaa kohti ja lisäksi niissä asuvia henkilöitä tai kulutusyksikköjä kohti laskettuina. Ensimmäiseksi tarkastellaan helsinkiläisten asuntokuntien luku- ja henkilömääriä suupiireittäin vuosina 1995 2014. Toiseksi huomio kohdistuu asuntokuntien ja niissä asuvien henkilöiden tulojen kehitykseen vuodesta 1996 vuoteen 2014. Viimeksi mainitun vuoden aikana ansaittuja valtionveron alaisia tuloja esitellään tarkemmin, myös rakenteellisesti suur- ja peruspiireittäin. Eri perhetyyppien tuloja vertaillaan keskenään ja koko kaupungin tulotasoon vuosina 1985, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2014. Vertailu tehdään myös alueellisesti vuoden 2014 aineistoon perustuen. Kolmannessa osiossa keskitytään asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen kehitykseen vuosina 1995 2014. Mittareina ovat sekä tulojen keskiarvo että mediaani, jonka kehitystä seurataan vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi sitä verrataan valtakunnalliseen mediaaniin. Helsingin alueellisina yksikköinä ovat suurpiirit. Niissä tarkastelun kohteena ovat käytettävissä olevien tulojen keskiarvo ja mediaani sekä kulutusyksikkökohtaisten nettotulojen mediaani. Myös pienituloisuusastetta tarkastellaan Helsingissä ja koko maassa vuosina 1995 2014. Määrittelyrajana on 60 prosenttia koko maan ekvivalenttitulon mediaanista. Neljännessä osiossa esitellään helsinkiläisten asuntokuntien maksamien kunnallisverojen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen kehitys vuodesta 1995 vuoteen 2014. Alueellisesti eli suur- ja peruspiireittäin erityyppisten verojen osuuksia tarkastellaan vuoden 2014 aineistolla. Lisäksi eritellään alueen osuus Helsingin kunnallisverokertymästä ja asuntokunnista sekä alueen työttömyysaste. Tulojen kehitystä tarkasteltaessa on huomioitava, että eräänä lähteenä olevassa Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa tulojen rakennetta on tarkennettu. Vuoden 2010 jälkeen käytettävissä oleviin tuloihin on otettu mukaan mm. kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja kuten elatusmaksut. Tämä katkaisee aikasarjojen vertailtavuuden ennen 2010 vallinneeseen tulotasoon eikä pienituloisuusasteitakaan voida suoraan verrata aiempiin lukuihin. Sen sijaan vuoden 2010 jälkeen luvut ovat vertailukelpoisia keskenään ja samoin 1995 2009 vuosien arvot. Kuvio 1. Asuntokuntien koko, Helsinki vuonna 2014 5+ henkilöä 4 henkilöä 3 7 3 henkilöä 11 2 henkilöä 31 % 1 henkilö 48 5
1. ASUNTOKUNNAT 6 1.1 Helsinkiläiset asuntokunnat missä ja millaisia? Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Käsite kattaa kaikki mahdolliset yhdessä asuvien henkilöiden yhdistelmät sekä yksinasuvat. Helsingissä oli vähän yli 318 000 asuntokuntaa vuonna 2014. Se oli 3 100 edellisvuotta enemmän. Vuoteen 2005 verrattuna lisäystä oli 27 000 ja vuoteen 2000 nähden vajaa 41 000 asuntokuntaa. Asuntokunnista 35 prosenttia sijaitsee kantakaupungissa. Vuonna 2014 eniten lähes 61 000 asuntokuntaa sijaitsi Eteläisessä suurpiirissä. Vuosikymmenten kuluessa alueen osuus kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista on vähentynyt. Joka neljäs asuntokunta oli Eteläisen suurpiirin alueella 1970-luvulla, mutta 2000-luvun alkaessa enää joka viides. Toiseksi eniten asuntokuntia oli Läntisessä suurpiirissä, lähes 58 000. Itäisessä suurpiirissä asuntokuntia oli miltei 54 000 ja sen merkitys asuinalueena on edelleen kasvanut. Vuonna 1975 siellä asui 12 prosenttia kaikista Helsingin asuntokunnista, kun vuonna 2014 osuus oli jo 17 prosenttia. Itäisessä suurpiirissä asuntokuntien lukumäärä kasvoi huomattavasti parisenkymmentä vuotta - etenkin 1980-luvun puolivälistä lähtien. Kuluvalla vuosikymmenellä kasvu on enää ollut melko vähäistä. Keskisessä suurpiirissä oli asuntokuntia yhtä paljon kuin Itäisessäkin suurpiirissä vuonna 2014. Kummankin osuus kaikista kaupungin asuntokunnista oli 17 prosenttia. Keskisen suurpiirin osuus on hieman laskenut ajan kuluessa, sillä 1970-luvulla joka viides helsinkiläinen asuntokunta sijaitsi siellä. Kuluvan vuosikymmenen aikana asuntokuntien lukumäärä on kuitenkin kasvanut usealla sadalla asuntokunnalla vuosittain. Koillisessa suurpiirissä oli lähes 47 000 asuntokuntaa vuonna 2014. Osuus kaikista asuntokunnista oli 15 prosenttia. Pieniä suurpiirejä olivat Kaakkoinen ja Pohjoinen suurpiiri. Ensiksi mainitulla alueella oli lähes 25 000 ja Pohjoisella alueella vajaa 20 000 asuntokuntaa. Östersundomin suurpiiri liitettiin Helsinkiin 1.1.2009. Asuntokuntia siellä on lähes 700. Kuvio 2. Asuntokuntien osuus suurpiireittäin (%) kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista vuonna 2014 Lähde: Aluesarjat, tietokanta. Yhteensä, lkm 318 225
Kuvio 3. Asuntokuntien lukumäärän kehitys Helsingin suurpiireissä vuosina 1975,1985, 1995, 2005 ja 2010 2014 Lukumäärä 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 Suurpiiri: Eteläinen Län nen Itäinen Keskinen Koillinen Kaakkoinen Pohjoinen Östersundom 0 1975 1985 1995 2000 2005 2010 2015 Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 1.2 Yhden hengen talouksia lähes puolet Vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli miltei puolet kaikista Helsingin asuntokunnista. Niitä oli 154 000. Osuus onkin kasvanut ajan kuluessa, sillä vielä 1970-luvun puolivälissä se oli kolmasosa. Vuonna 2007 joka toisessa helsinkiläisessä asuntokunnassa asui vain yksi henkilö. Tämän jälkeen osuus kääntyi kuitenkin loivaan laskuun ja vuonna 2014 asuntokunnista 48 prosenttia oli yhden henkilön asuttamia. Vuonna 1985 yhden hengen asuntokuntien sijainti jakautui miltei tasan kanta- ja esikaupunkialueiden kesken. Sen jälkeen tilanne muuttui siten, että suurempi osuus yhden hengen asuntokunnista sijaitsee esikaupunkialueilla siellä tapahtuneen asuntokannan kasvun myötä. Vuoden 2010 jälkeen enää neljä kymmenestä yhden hengen taloudesta sijaitsi kantakaupungissa. Kahden hengen talouksia on ollut 30 prosenttia kaikista asuntokunnista 1980- luvulta lähtien. Sitä ennen niiden osuus oli hieman pienempi. Osuus on kuitenkin ollut hivenen noususuunnassa kuluvalla vuosikymmenellä. Vielä 1970-luvun puolivälissä joka toinen kahden henkilön asuntokunnista sijaitsi kantakaupungissa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen enää joka kolmas sijaitsee kantakaupungissa. Yhteensä kahden hengen talouksia oli 99 000 vuonna 2014. Joka kymmenes asuntokunta on kolmen hengen asuntokunta. Osuus on säilynyt tällä tasolla kuluvan vuosituhannen alusta asti. Vuonna 1975 osuus oli 18 prosenttia asuntokunnista ja vuoteen 1990 mennessä se oli laskenut 13 prosenttiin. Osuus kääntyi lievään kasvuun kuluvan vuosikymmenen alussa. Vuonna 2014 kolmen hengen talouksia oli 33 000. Neljä kymmenestä kolmen hengen kotitaloudesta sijaitsee kantakaupungissa. Neljän hengen asuntokuntia oli noin 23 000, joten niiden osuus kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista oli 7 prosenttia vuonna 2014. Vuonna 1975 se oli jopa 13 prosenttia. Osuus laski aina kuluvan vuosikymmenen alkuun asti, mutta sen jälkeen se on ollut lievässä kasvussa. 7
Kuvio 4. Helsinkiläisten asuntokuntien henkilömäärät vuosina 1975, 1985, 1995, 2000, 2005, 2012 ja 2014, osuus (%) asuntokunnista 50 1975 1985 1995 2000 2005 2010 2012 2015 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1 henkilö 2 henkilöä 3 henkilöä 4 henkilöä 5+ henkilöä Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 8 Viiden hengen tai sitä suurempia asuntokuntia oli miltei 10 000, joka oli vähän yli kolme prosenttia asuntokunnista vuonna 2014. Osuus on säilynyt suunnilleen samana jo vuodesta 1985 lähtien. Kymmenen vuotta aikaisemmin se oli vielä lähes 7 prosenttia. Perinteisesti isot asuntokunnat ovat asuneet esikaupunkialueilla. Vuonna 2014 joka viides yli viiden hengen talouksista asui kantakaupungissa. Kantakaupunkiin kuuluvat Eteläinen ja Keskinen suurpiiri sekä Reijolan peruspiiri ja Mustikkamaa, mutta ei Lauttasaaren peruspiiri. Esikaupunkia on muu Helsingin kaupungin alue. 1.3 Kantakaupungissa aiempaa suurempia asuntokuntia Eteläinen suurpiiri on asuntokuntamäärältään suurin ja sen asuntokuntarakenne on painottunut yksinasuviin. Vuonna 2014 heidän osuutensa oli 51 prosenttia alueen asuntokunnista, joka oli kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin keskimäärin koko kaupungissa. Vuonna 1975 osuus oli ollut vain 40 prosenttia ja se kasvoikin aina vuoteen 2005 asti. Tällä vuosikymmenellä osuus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Kahden hengen talouksia oli kolmasosa alueen asuntokunnista (koko Helsingissä 31 prosenttia) vuonna 2014. Kolmen hengen ja sitä suurempien asuntokuntien osuus alueella oli alhaisempi kuin keskimäärin on koko kaupungissa, vaikka sekin on ollut nousussa viime vuosina. Yhteensä vuonna 2014 Eteläisessä suurpiirissä oli 61 000 asuntokuntaa eli 19 prosenttia kaikista Helsingin asuntokunnista. Asuntokuntien määrä oli kasvanut kymmenesosan vuoteen 2000 verrattuna ja vuoteen 1980 verrattuna miltei viidesosan. Näin ollen se on asuntokuntamäärältään suurin Helsingin suurpiireistä. Keskisessä suurpiirissä ovat pienimmät asuntokunnat. Vuonna 2014 alueen asukkaista 87 prosenttia asui yhden tai kahden hengen talouksissa. Yksinasuvien osuus oli Eteläistäkin suurpiiriä suurempi, sillä heitä oli 59 prosenttia asuntokunnis-
ta. Osuus on kuitenkin laskenut viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Kahden hengen asuntokuntia oli 29 prosenttia kaikista alueen asuntokunnista, kun kymmenen vuotta aikaisemmin osuus oli kolme prosenttiyksikköä vähemmän. Vain prosentissa asuntokunnista asukkaita on viisi tai sitä enemmän. Keskisen suurpiirin asuntokuntamäärä oli lähes 54 000 vuonna 2014. Vuosituhannen vaihteeseen verrattuna asuntokuntia oli miltei viidesosa enemmän ja vuoteen 1980 verrattuna noin kolmasosa enemmän. Läntisessä suurpiirissä asuntokuntarakenne on ollut vakaa ajan kuluessa. Siellä joka toisessa asuntokunnassa asuu yksi henkilö. Yhden henkilön asuntokuntien osuus oli siis hieman korkeampi kuin koko kaupungissa keskimäärin. Osuus on säilynyt hyvin vakaana jo viime vuosikymmenen alusta lähtien. Myös muiden erikokoisten asuntokuntien osuudet ovat säilyneet samoina. Kahden henkilön asuntokuntien osuus oli 30 prosenttia, kolmen henkilön asuntokuntien 10 prosenttia ja sitä suurempien asuntokuntien 9 prosenttia kaikista asuntokunnista vuonna 2014. Yhteensä asuntokuntia oli miltei 58 000 vuonna 2014. Vuoteen 2000 verrattuna niitä oli 8 prosenttia enemmän ja vuoteen 1980 verrattuna 39 prosenttia enemmän. Kaakkoinen suurpiiri vastaa melko tarkalleen asuntokuntarakenteeltaan koko kaupungin keskiarvoa. Kahden henkilön asuntokuntien osuus oli vuonna 2014 yhtä suuri kuin koko kaupungissa. Yhden hen- Kuvio 5. Erikokoisten asuntokuntien osuus (%) alueen kaikista asuntokunnista, vuosina 1980, 2000 ja 2014 Helsinki 1980 2000 2014 Eteläinen suurpiiri 1980 2000 2014 Län nen suurpiiri 1980 2000 2014 Keskinen suurpiiri 1980 2000 2014 Pohjoinen suurpiiri 1980 2000 2014 Koillinen suurpiiri 1980 2000 2014 Kaakkoinen suurpiiri 1980 2000 2014 Itäinen suurpiiri 1980 2000 2014 Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 1 henkilö 2 henkilöä 3 4 henkilöä 5+ henkilöä 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % 9
kilöiden osuus oli hieman pienempi eli 46 prosenttia asuntokunnista. Kolmen ja neljän hengen asuntokuntaosuudet olivat noin prosenttiyksikön korkeammat kuin koko kaupungissa. Joka kymmenes asuntokunta oli kolmen henkilön asuttama vuonna 2014 ja 8 prosentissa asuntokunnista asui neljä henkilöä. Osuudet ovat säilyneet melko vakaina vuosituhannen alusta lähtien. Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntia oli 25 000 vuonna 2014. Pohjoisen ja Koillisen suurpiirin asuntokuntarakenne painottuu useamman kuin yhden henkilön talouksiin ja yksinasuvien osuus on pienempi kuin kaupungissa keskimäärin. Kummassakin suurpiirissä noin 40 prosentissa talouksista asui yksi henkilö vuonna 2014. Asuntokuntarakenne painottuu siis useamman henkilön talouksiin. Joka kolmas asuntokunta koostui kahdesta henkilöstä. Lapsiperheitä oli enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Asukkaita oli kolme tai sitä enemmän noin 30 prosentissa asuntokunnista. Esimerkiksi neljän hengen talouksia oli runsas kymmenesosa, kun koko kaupungissa osuus oli 7 prosenttia. Vuonna 2014 Pohjoisen suurpiirin asuntokuntamäärä oli miltei 20 000 ja Koillisen suurpiirin vajaa 47 000. Asuntokuntarakenteeltaan ne ovat säilyneet melko vakaina vuoden 2005 jälkeen. Tosin muista suurpiireistä poiketen yksinasuvien osuus on kasvanut Koillisessa suurpiirissä. Itäisessä suurpiirissä yksinasuvia on myös keskimääräistä vähemmän. Alueen asuntokunnista niiden osuus oli 45 prosenttia vuonna 2014. Kahden henkilön asuntokuntien osuus on sama kuin kaupungissa keskimäärin. Viiden tai sitä useamman henkilön asuntokuntia oli runsas neljä prosenttia, joka oli prosenttiyksikön enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Tilanne oli sama kolmen ja neljän hengen asuntokuntien osalta. Kolmen hengen asuntokuntien osuus oli 12 prosenttia ja neljän henkilön asuntokuntien osuus 8 prosenttia kaikista suurpiirin asuntokunnista. Itäisessä suurpiirissä oli miltei 54 000 asuntokuntaa vuonna 2014. Asuntokuntien määrä oli kasvanut vuosituhannen vaihteeseen verrattuna viidesosan ja vuoteen 1980 verrattuna se oli miltei kaksinkertaistunut. Kuvio 6. Suurpiirien väestön ikärakenne, vuonna 2014 HELSINKI Eteläinen Län nen 10 Keskinen Pohjoinen Koillinen Kaakkoinen Itäinen Östersundom Lähde: Aluesarjat, tietokanta. Ikäryhmä Alle 20 20 40 40 65 Yli 65 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 %
2. ASUNTOKUNTIEN TULOT Paljonko tulot ovat ennen verotusta? Valtionveronalaisia tuloja ovat palkkatulot (ansiotulot), yrittäjätulot ja muut valtionveronalaiset tulot (kuten pääomatulot). Tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa. 2.1 Veronalaiset tulot ja niiden lähteet Helsinkiläisen asuntokunnan valtioveronalaiset tulot olivat keskimäärin 54 730 euroa vuonna 2014. Vuoteen 2000 verrattuna valtionveronalaiset tulot ovat reaalisesti nousseet asuntokunta kohden 2 200 euroa ja 1 800 euroa asukasta kohden. Vuoden 2010 jälkeen valtionveronalaiset tulot ovat reaalisesti säilyneet käytännöllisesti katsoen ennallaan. Kunnallisveron alaiset tulot olivat 42 090 euroa asuntokuntaa kohti vuonna 2014. Kunnallisveron alaiset tulot olivat reaalisesti laskeneet 2 200 euroa ja 500 euroa asukasta kohden vuoteen 2000 verrattuna. Vuoden 2010 jälkeen kunnallisveron alaiset tulot ovat myös laskeneet, asuntokuntaa kohti laskien noin 600 euroa ja asukasta kohden 60 euroa. Asuntokunnissa asuvaa henkilöä kohti valtionveron alaiset olivat 29 200 euroa ja kunnallisveron alaiset tulot 22 450 euroa vuonna 2014. Valtionverotus on progressiivinen eli tulotaso vaikuttaa nousevasti maksettujen verojen määrään. Kunnallisvero on siten tasavero, että kunnallisveroprosentti ei muutu tulojen mukaan. Vuonna 2014 veroprosentti oli 18,50 Helsingissä. Helsinkiläisten asuntokuntien valtionveron alaisista tuloista keskimäärin kaksi kolmannesta oli työtuloja vuonna 2014. Pääomatulojen osuus oli 8,5 prosenttia ja eläketulojen 18 prosenttia. Työttömyysturvaetuuksia oli 2,8 prosenttia tuloista ja muita sosiaaliturvaosuuksia 1,7 prosenttia. Lisäksi muita tuloja oli 3,3 prosenttia yhteenlasketuista helsinkiläisten valtionveron alaisista tuloista vuonna 2014. Kuvio 7. Valtion- ja kunnallisveronalaiset tulot asuntokuntaa ja asukasta kohti Helsingissä, vuosina 1996 2014, euroa, kiintein hinnoin (vuoden 2014 rahassa). Euroa 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. Val onveron alaiset tulot asukaskuntaa koh Kunnallisveron alaiset tulot asukaskuntaa koh Val onveron alaiset tulot asukasta koh Kunnallisveron alaiset tulot asukasta koh 11
Taulukko 1. Asuntokuntien valtion- ja kunnallisveron alaiset tulot Helsingissä, vuosina 1996 2014, (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa). Vuosi Valtionveron alaiset tulot Kunnallisveron alaiset tulot Veroprosentti euroa/asuntokunta euroa/asukas euroa/asuntokunta euroa/asukas 1996 40 954 21 263 38 656 20 070 17,00 1997 42 899 22 238 39 540 20 497 16,50 1998 45 345 23 546 40 951 21 263 16,50 1999 49 443 25 784 43 105 22 479 16,50 2000 52 529 27 395 44 296 22 935 16,50 2001 50 297 26 415 44 690 23 285 16,50 2002 50 289 26 576 40 154 21 268 16,50 2003 51 151 27 161 39 675 20 324 17,50 2004 53 764 28 743 40 086 20 667 17,50 2005 50 635 27 298 38 435 20 721 17,50 2006 52 810 28 485 39 889 21 361 17,50 2007 55 091 29 693 41 542 22 160 17,50 2008 52 960 28 575 41 607 22 450 17,50 2009 57 550 30 793 45 544 24 068 17,50 2010 54 716 29 223 42 700 22 510 17,50 2011 54 030 29 000 41 974 22 529 18,50 2012 53 333 28 601 41 769 22 399 18,50 2013 54 515 29 192 42 031 22 506 18,50 2014 54 728 29 197 42 086 22 453 18,50 Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset ja Helsingin kaupungin tietokeskus: Vuosikirja 2015. 12 Kuvio 8. Valtionveron alaiset eriteltynä tulotyypeittäin (%) Helsingissä, vuonna 2014 Muu sosiaaliturva 2 % Työ ömyysturva 3 % Pääomatulot 8 % Eläketulot 18 % Työtulot 66 % Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. Muut tulot 3 % Yhteensä 17,4 mrd 2.2.1 Neljässä suurpiirissä valtionveron alaiset tulot keskimääräistä korkeammat Sekä Eteläisen, Pohjoisen, Kaakkoisen ja Östersundomin suurpiirin keskimääräinen asuntokuntakohtainen tulotaso oli kaupungin keskiarvoa (54 730 euroa) korkeampi. Myös 15 peruspiirissä valtionveronalaiset tulot olivat korkeammat kuin keskimäärin koko kaupungissa. Sen sijaan 19 peruspiirissä jäätiin sen alapuolelle (kts. kuvio 9.). Yhteensä Helsingissä on 34 peruspiiriä.
Kuvio 9. Keskimääräiset valtionveron alaiset tulot asuntokuntaa kohti Helsingin suur- ja peruspiireissä, euroa, vuonna 2014 Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka-Töölö Lau asaari Län nen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Her oniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Var okylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 0 20 000 40 000 60 000 80 000 Euroa 100 000 120 000 140 000 13
Kuvio 10. Valtionveron alaisten tulojen lähteet Helsingin suur- ja peruspiireissä, osuus (%), vuonna 2014 Työtulot Pääomatulot Eläketulot Työ ömyysturvaetuudet Muu sosiaaliturva Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka-Töölö Lau asaari Län nen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki 14 Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Her oniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Var okylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 0 20 40 60 80 100 %
2.2 Miten perhetyyppi vaikuttaa tulotasoon? Jotta erikokoisten perheiden tuloja voidaan verrata keskenään ja koko kaupungin keskiarvoon nähden, niin ne on syytä laskea henkilöä (tai kulutusyksikköä) kohti. Vertailukohteena käytetään Helsingin kaikkien asuntokuntien valtionveron alaisia, henkilöä kohti laskettua tuloa (29 197 euroa, vuonna 2014). Sen vertailulukuna on 100. Perhetyypeittäin henkilöä kohti lasketut valtionveron alaiset tulot vaihtelevat melkoisesti. Toisaalta myös perhetyyppien sisällä on alueellisia eroja. Korkein tulotaso oli lapsettomilla pareilla (kts. taulukko 2.). Vuonna 2014 heidän tulonsa henkeä kohti laskettuina olivat runsaan viidenneksen koko kaupungin keskiarvoa korkeammat. Yksinasuvien tulot olivat 8 prosenttia keskitasoa korkeammat. Heikoin tilanne oli yksinhuoltajaperheissä, sillä heidän talouksissaan valtionveron alaiset tulonsa henkilöä kohti laskettuna ovat olleet vain noin puolet koko kaupungin keskiarvosta. Vuonna 1985 se oli ollut 74 prosenttia helsinkiläisten valtionveron alaisesta keskitulosta. Tämän vuosikymmenen ajan osuus on kuitenkin ollut runsas puolet. Lapsiperheissä kyseiset tulot olivat kymmenesosan keskiarvoa pienemmät. 2.3 Helsinkiläisten perheiden tulot alueittain vuonna 2014 2.3.1 Yksinasuvien tulotasossa suuria alueellisia eroja Vuonna 2014 yksinasuvan helsinkiläisen keskimääräiset, valtionveron alaiset tulot olivat vuodessa 31 570 euroa. Se oli 8 prosenttia keskimääräistä tuloa korkeampi (29 200 euroa). Alueellisesti korkeimmat tulot yksinasuvilla henkilöillä olivat Östersundomissa. Siellä taso oli noin kaksinkertainen koko kaupungin tasoon verrattuna. Eteläisessä suurpiirissä ne olivat 45 prosenttia korkeammat kuin kaupungin keskiarvo. Sekä Koillisessa että Itäisessä suurpiirissä yksinasuvien valtionveron alaiset tulot olivat noin kymmenen prosenttia keskitasoa alhaisemmat. Alhaisimmat yksinasuvien tulot olivat Jakomäen peruspiirissä, jossa ne olivat vajaa 30 prosenttia koko kaupungin keskiarvoa alhaisemmat. Maunulan ja Mellunkylän peruspiireissä taso oli noin 20 prosenttia keskitasoa alhaisempi. Keskisen suurpiirin kaikissa peruspiireissä yksinasuvien tulotaso on noussut. Kallion ja Pasilan peruspiireissä taso oli jopa hieman korkeampi kuin keskimäärin koko kaupungissa. Taulukko 2. Helsinkiläisten asuntokuntien valtionveron alaiset tulot henkilöä kohti perhetyypeittäin, 1985, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2014. Kaikki asuntokunnat = 100 vuosittain, käypiin hintoihin Asuntokunta 1985 1995 2000 2005 2010 2014 Kaikki asuntokunnat 100 100 100 100 100 100 Yhden hengen asuntokunnat 115 113 110 109 110 108 Lapseton pari 115 121 122 123 120 122 Avio/avoparilapsiperhe 91 90 91 89 90 90 Yhden huoltajan perhe 74 60 53 54 56 54 Tulot/henkilö, Kaikki asuntokunnat, euroa 9 719 15 026 21 529 22 782 26 790 29 197 vuoden 2014 rahassa 18 942 20 647 27 395 27 298 29 223 29 197 Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 15
2.3.2 Kahden henkilön lapsettomissa talouksissa on korkein tulotaso Perhetyyppien välisessä vertailussa kahden henkilön lapseton pari ansaitsi korkeimmat tulot. Kyseisissä talouksissa ansaittiin vuodessa keskimäärin henkilöä kohti 31 600 euroa vuonna 2014. Se oli lähes neljänneksen enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Korkein tulotaso oli Ullanlinnassa ja Kulosaaressa. Kummassakin vuositulot olivat noin kaksinkertaiset koko kaupungin tasoon verrattuna. Keskisessä suurpiirissä tulotaso on kohonnut ja siellä asuu aiempaa paremman tulotason omaavia kahden hengen talouksia. Peruspiireistä alhaisimmat tulot ovat olleet tässä perhetyypissä Jakomäessä ja Mellunkylässä. olivat puolet koko kaupungin keskiarvosta. Eteläisen suurpiirin kaikissa peruspiireissä lapsiperheiden tulotaso oli korkeampi kuin keskimäärin koko kaupungissa. Mikäli lapsiperheeseen kuuluu ydinperheen lisäksi muitakin jäseniä, kuten isovanhempia, niin asuntokunnan tulotaso henkilöä kohden on huomattavasti alhaisempi kuin vain ydinperheen tapauksessa. Tällöin henkilöä kohden lasketut tulot ovat noin 30 prosenttia pienemmät kuin koko kaupungissa keskimäärin. Alhaisimmat ne olivat Myllypurossa, Mellunkylässä ja Pitäjänmäellä. Korkein tulotaso oli Itä-Pakilassa, Ullanlinnassa ja Munkkiniemessä. 2.3.4 Yhden huoltajan perheet heikoimmassa asemassa 16 2.3.3 Lapsiperheiden tulot vaihtelevat alueittain Valtionveron alaiset tulot henkilöä kohti laskettuna vaihtelevat huomattavasti alueellisesti avio- ja avopareilla, joilla on lapsia. Keskimäärin lapsiperheissä vuositulot olivat henkilöä kohti laskettuna 26 300 euroa vuonna 2014. Ne olivat siis kymmenesosan alhaisemmat kuin kaikki perhetyypit huomioiva kaupungin keskiarvo. Itäisessä suurpiirissä on muuta kaupunkia enemmän usean henkilön perheitä. Siellä henkilöä kohti lasketut valtionveronalaiset tulot olivat noin 70 prosenttia Helsingin keskimääräisestä tasosta. Alhaisin tulotaso henkilöä kohti laskettuna lapsiperheillä oli Jakomäen peruspiirissä, jossa ne Alue Kaikki Yhden hengen asuntokunnat Perhetyypeistä heikoimmassa asemassa ovat olleet yhden huoltajan perheet. Heillä henkilöä kohti lasketut, valtionveronalaiset tulot olivat puolet kaupungin keskiarvosta. Alhaisin tulotaso yksinhuoltajilla oli Itäisessä suurpiirissä. Koko kaupungin alhaisin se oli kuitenkin Jakomäen peruspiirissä, jossa yhden huoltajan talouden henkeä kohti laskettu tulo oli 30 prosenttia helsinkiläisten keskitulosta. Latokartanossa, Mellunkylässä, Myllypurossa ja Vuosaaressa osuus oli 40 prosenttia. Myös Eteläisessä suurpiirissä Ullanlinnan aluetta lukuun ottamatta yksinhuoltajien tulot olivat alhaisemmat kuin helsinkiläisellä keskimäärin. Yhden huoltajan talouksissa tulot olivat 15 800 euroa henkilöä kohti vuonna 2014. Taulukko 3. Väestön valtionveronalaiset tulot/henkilö vuonna 2014. Perhetyyppien keskinäinen vertailu; kaikkien perhetyyppien tulo/henkilö = 100 (29 197 ) Lapseton av(i)opari tai vähintään 2. henkilöä (ei perhe) Av(i)opari lapsiperheet Av(i)opari lapsiperheet ja muita Yhden huoltajan perheet HELSINKI 100 108 122 90 68 54 70 Eteläinen suurpiiri 141 145 166 127 84 81 91 Vironniemi 148 159 177 128 88 86 88 Ullanlinna 171 163 215 155 92 96 109 Muut
Alue Kaikki Yhden hengen asuntokunnat Lapseton av(i)opari tai vähintään 2. henkilöä (ei perhe) Av(i)opari lapsiperheet Av(i)opari lapsiperheet ja muita Yhden huoltajan perheet Muut Kampinmalmi 127 138 144 113 78 70 84 Taka-Töölö 130 132 147 120 79 83 78 Lauttasaari 132 137 154 121 89 75 87 Läntinen suurpiiri 98 106 115 91 68 56 66 Reijola 100 112 120 86 81 56 71 Munkkiniemi 138 131 165 144 110 76 85 Haaga 92 99 102 83 69 58 56 Pitäjänmäki 90 102 109 77 50 50 70 Kaarela 82 93 98 75 54 48 59 Keskinen suurpiiri 92 99 102 79 66 52 70 Kallio 98 102 104 83 70 59 76 Alppiharju 91 94 94 81 58 57 71 Vallila 91 97 101 78 57 52 67 Pasila 86 103 99 65 41 45 65 Vanhakaupunki 89 98 104 81 75 51 67 Pohjoinen suurpiiri 107 104 135 103 82 62 74 Maunula 84 83 102 84 55 53 68 Länsi-Pakila 130 142 167 120 79 85 81 Tuomarinkylä 119 148 162 108 76 75 81 Oulunkylä 99 105 122 90 82 55 70 Itä-Pakila 119 128 157 110 176 67 78 Koillinen suurpiiri 83 93 104 75 59 47 64 Latokartano 78 93 97 68 45 42 58 Pukinmäki 80 93 95 67 52 46 58 Malmi 87 96 111 80 66 46 66 Suutarila 84 98 103 78 58 54 69 Puistola 89 96 117 82 72 55 70 Jakomäki 59 73 76 50 46 32 54 Kaakkoinen suurpiiri 103 104 133 96 74 57 75 Kulosaari 163 139 201 174 94 84 97 Herttoniemi 92 99 121 81 63 50 66 Laajasalo 106 106 138 99 83 64 81 Itäinen suurpiiri 78 90 101 70 59 42 57 Vartiokylä 90 91 113 88 73 50 66 Myllypuro 77 86 101 69 50 42 54 Mellunkylä 70 83 87 61 53 40 53 Vuosaari 80 98 108 67 55 41 56 Östersundomin suurpiiri 151 218 223 132 129 203 76 Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 17
Kartta 1. Helsingin peruspiireissä työ- ja pääomatulojen osuus alueen valtionveron alaisista tuloista, %, vuonna 2014 Työtulojen osuus (%) kokonaistuloista 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. ш 70,0 65,0 69,9 60,0 64,9 55,0 59,9 ч 54,9 Pääomatulojen osuus (%) 15,0 26,4 5,0 14,9 1,1 4,9 Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Kartta 2. Helsingin peruspiireissä pienituloisuusaste ja alueen kaikkien sekä pienituloisten asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen mediaani,, vuonna 2014 18 Pienituloisuusaste (%) ш ϭϱ Ϭ ϭϭ Ϭʹϭϰ ϵ ϱ Ϭʹϵ ϵ ч ϰ ϵ <ćljƚğʃćǀŝɛɛć ŽůĞǀĂŶ rahatulon mediaani <ĂŝŬŬŝ ĂƐƵŶƚŽŬƵŶŶĂƚ WŝĞŶŝƚƵůŽŝƐĞƚ 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto. <ŽŬŽ ŬĂƵƉƵŶŬŝ 31 805 ĞƵƌŽĂ DĂŬƐŝŵŝĂƌǀŽ 73 171 ĞƵƌŽĂ
Kartta 3. Helsingin peruspiireissä yhden huoltajien talouksien osuus alueen kaikista asuntokunnista, %, ja yhden hengen sekä yhden huoltajan talouksien valtionveron alaiset tulot per henkilö peruspiireissä,, vuonna 2014 Yhden huoltajan perheet osuus (%) asuntokunnista ш ϵ Ϭ ϳ Ϭʹϴ ϵ ϱ Ϭʹϲ ϵ ч ϰ ϵ săůɵžŷǀğƌžŷăůăŝɛğƚ ƚƶůžƚ (euroa) per henkilö zŭɛŝŷăɛƶǀăƚ zŭɛŝŷśƶžůƚăũăƚ 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Helsingin ŬĞƐŬŝĂƌǀŽ 29 197 ĞƵƌŽĂ DŝŶŝŵŝĂƌǀŽ 17 357 ĞƵƌŽĂ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.. Kahden huoltajan lapsiperheiden osuus (%) asuntokunnista ш Ϯϴ Ϭ ϭθ ϬʹϮϳ ϵ ϭϯ Ϭʹϭϳ ϵ ч ϭϭ ϵ săůɵžŷǀğƌžŷăůăŝɛğƚ ƚƶůžƚ (euroa) per henkilö 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.. zŭɛŝŷăɛƶǀăƚ <ĂŚĚĞŶ ŚƵŽůƚĂũĂŶ lapsiperhe Helsingin ŬĞƐŬŝĂƌǀŽ 29 197 ĞƵƌŽĂ DĂŬƐŝŵŝĂƌǀŽ 50 023 ĞƵƌŽĂ Kartta 4. Helsingin peruspiireissä kahden huoltajan lapsiperheiden osuus alueen kaikista asuntokunnista, % ja yhden hengen sekä kahden huoltajan lapsiperheiden valtionveron alaiset tulot per henkilö,, vuonna 2014 19
Kartta 5. Helsingin peruspiireissä ekvivalenttitulo (=käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohti, kaikki asuntokunnat) ja alueen asuntokuntatyyppien (yksinasuvat, 2 henkilön lapseton talous, kahden huoltajan lapsiperheet, yhden huoltajan lapsiperheet ja muut), %, vuonna 2014 2 km Helsingin kaupunkimi ausosasto, Helsingin seudun kunnat ja HSY, 2015 Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.. 32 000 29 000 31 999 26 000 28 999 23 000 25 999 19 565 Yksinasuvat Pariskunnat Kahden huoltajan perheet Yhden huoltajan perheet Muut Kartta 6. Helsingin piirijako. 20 Suurpiiri Peruspiiri Länsi- Pakila Pukinmäki Oulunkylä Kampinmalmi Vironniemi ETELÄINEN Ullanlinna Haaga Vanhakaupunki Pasila Munkkiniemi KESKINEN Reijola Vallila Alppiharju Taka- Kallio Töölö Kaarela LÄNTINEN Pitäjänmäki Lau asaari Tuomarinkylä POHJOINEN Itä- Pakila Maunula Suutarila Myllypuro KOILLINEN Malmi Latokartano Puistola Her oniemi Kulosaari KAAKKOINEN Laajasalo Jakomäki Mellunkylä ITÄINEN Var okylä ÖSTERSUNDOM Östersundom Vuosaari 2 km
3. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT TULOT Paljonko tuloja jää käyttöön verojen jälkeen? Kun asuntokunnan jäsenten yhteenlasketuista palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista vähennetään niistä maksetut välittömät verot ja veroluonteiset maksut, saadaan käytettävissä olevat tulot. Käytettävissä oleva rahatulo on käytännön elämässä merkittävämpi tulotason mittari kuin bruttotulot (valtion- tai kunnallisveron alaiset tulot). Mediaani jakaa asuntokunnat kahteen yhtä suureen osaan. Puolella asuntokunnista oli tuloja vähemmän kuin mediaanitulotaso ja toisella puolella sitä enemmän. Mediaanitulo on suuruusjärjestykseen järjestetyistä tuloista keskimmäinen. Mediaanitulo on vertailussa keskiarvoa parempi mittari, koska siihen ei vaikuta esimerkiksi muutaman erittäin korkeatuloisen yksikön tulot, jotka voivat nostaa keskiarvoa huomattavastikin. Aineistossa tuloja kuvaavat aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät ole täysin vertailukelpoisia. Vuodesta 2010 lähtien tulonjaon kokonaistilastossa metsätulojen laskentamenetelmä uudistettiin, kuntoutusrahojen muodostumista tarkennettiin ja uusia tuloeriä lisättiin tulonimikkeistöön. Uusia tuloeriä ovat elatustuki, saatu elatusapu, verottomat apurahat ja asevelvollisten päivärahat. Maksettu elatusapu lisättiin maksettuihin tulonsiirtoihin veroluonteiseksi maksuksi henkilöille, jotka ovat vähentäneet elatusmaksuja verotuksessa. Elatustuki saadaan suoraan Kelan rekistereistä. Kuntoutusrahojen muodostamisessa niistä poistettiin se osuus, joka ohjautuu suoraan työnantajalle. Metsänmyyntitulot muodostetaan tilastovuodesta 2010 alkaen suoraan lopullisen verotuksen tiedoista. Vuonna 2014 Helsingissä käytettävissä vuositulot olivat keskimäärin asuntokuntaa kohti 42 100 euroa. Koko maassa ne olivat 38 600 euroa eli noin 3 500 euroa vähemmän. Vuonna 1995 ne olivat olleet lähes samalla tasolla. Eriytyminen Helsingin eduksi tapahtui 1990-luvun loppupuolen vuosina. Vuonna 2010 helsinkiläisen asuntokunnan keskitulot olivat 42 800 euroa ja koko maassa ne olivat 39 300 euroa. Helsingissä asuntokuntien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 31 820 euroa vuonna 2014. Edelliseen vuoteen verrattuna se oli lähes yhtä korkea. Koko maassa asuntokuntakohtainen käyttötulojen mediaani oli vain noin 400 euroa Helsingin tasoa alhaisempi. 3.1 Käyttötulojen mediaani laskenut viime vuosina Vuonna 2014 asuntokuntakohtainen käytettävissä olevien tulojen mediaani oli siis Helsingissä miltei 32 000 euroa ja koko maassa se oli 31 700 euroa. Vuoteen 2010 nähden se oli laskenut Helsingissä puoli prosenttia ja koko maassa prosentin. Koko maassa käyttötulojen mediaani on ollut hieman Helsingin tasoa korkeampi lukuun ottamatta vuosituhannen vaihteen vuosia, jolloin ne olivat lähes yhtä korkeat. Käytettävissä olevien tulojen mediaanin vuotuinen kasvuvauhti on esitetty kuviossa 12. Vielä 1990-luvun lopulla asuntokuntien mediaanitulo kasvoi Helsingissä huomat- 21
Euroa 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 Kuvio 11. Palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot ja saadut tulonsiirrot asuntokuntaa kohti, käytettävissä oleva rahatulo (keskiarvo ja mediaani) asuntokuntaa kohti Helsingissä vuosina 1995 2014, euroa vuoden 2014 rahana* 0 1995 97 99 01 03 05 07 09 11 13 14 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Käyte ävissä olevat rahatulot/ asuntokunta, keskiarvo, Palkkatulot/asuntokunta, keskiarvo, Käyte ävissä oleva rahatulo/ asuntokunta, mediaani Käyte ävissä oleva rahatulo/ kulutusyksikkö/asuntokunta, mediaani Saadut tulonsiirrot/asuntokunta, keskiarvo, Omaisuustulot/asuntokunta, keskiarvo, Yri äjätulot/ asuntokunta, keskiarvo, *Aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät täysin vertailukelpoisia. ro en a 5 Kuvio 12. Helsingissä ja koko maassa asuntokuntien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanin muutos (%) edellisestä vuodesta, 1996 2014 sekä sen keskiarvo (1996 2007 ja 2010 2014)* ro en a 5 4 3 2 1 0 4 3 2 1 0 Helsinki, asukaskuntaa koh Suomi, asukaskuntaa koh Helsinki, keskiarvo 1995 2009, 2010 2014 Suomi, keskiarvo 1995 2009, 2010 2014 22-1 -2-2 1996 98 00 02 04 06 08 09 2011 12 13 14 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. tavasti voimakkaammin kuin valtakunnallisesti. Tuolloin koko maassa käytettävissä olevien tulojen mediaani oli euromääräisesti Helsinkiä korkeampi. Mielenkiintoista mediaanitulojen vuotuisen kasvuvauhdin kehityksessä on, että tilanne vaihtui päinvastaiseksi vuosituhannen vaihtuessa -1 *Aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät täysin vertailukelpoisia. ja kasvuvauhti oli koko maassa korkeampi kuin Helsingissä. Heikko taloustilanne ja työttömyyden lisäys vaikuttivat enemmän Helsingissä kuin koko maassa käytettävissä olevien tulojen kehitykseen. Taustalla oli ainakin osittain työttömyyden nousun kohdistuminen erityisesti Helsingin kan-
nalta keskeisille toimialoille kuten IT-alalle ja teknologiateollisuuteen. Vuodesta 2005 lähtien asuntokuntakohtaisten, käytettävissä olevien tulojen vuotuinen kasvuvauhti on ollut lähes yhtä nopea sekä Helsingissä että koko maassa. Vuosina 1995 2010 asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen mediaani kasvoi Helsingissä keskimäärin 2,3 prosentin vuosivauhtia. Koko maassa lisäystä oli keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa. Vuoden 2010 jälkeen mediaanitulon muutosvauhti vaihtui jopa laskuksi ja keskimäärin Helsingissä käytettävissä olevien tulojen mediaani lasku oli 0,1 prosenttia ja koko maassa 0,3 prosenttia. Tulokäsitteen sisältö on uudistettu ja vuodesta 2010 lähtien käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen otettiin mukaan mm. asuntokuntien välisistä tulonsiirroista elatusavut. Tästä johtuen vuosien 1995 2009 ja 2010 2014 väliset tiedot eivät ole täysin vertailukelpoiset. 3.2 Käytettävissä olevien tulojen kehitys alueittain Vuonna 1995 käytettävissä oleva rahatulo helsinkiläistä asuntokuntaa kohti oli keskimäärin 28 500 euroa vuoden 2014 hintatasossa ilmaistuna. Vuonna 2000 se oli 37 000 euroa ja vuonna 2009 määrä oli 41 500 euroa. Koko kaupungin tasolla keskimääräiset käyttötulot olivat asuntokuntaa kohti 42 100 euroa vuonna 2014. Vuodesta 2010 lähtien käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen otettiin mukaan mm. kotitalouksien väliset tulonsiirrot kuten elatusmaksut. Tällä tulokäsitteellä edelleen korkeimmat käyttötulot olivat Östersundomissa. Kaupungin alhaisimmat keskimääräiset käytettävissä olevat tulot ovat olleet Keskisessä suurpiirissä, jossa ne olivat 34 000 euroa vuonna 2014. Korkeimmat ne olivat Östersundomissa 105 000 euroa. Keskisessä suurpiirissä asuntokunnalla oli keskimäärin käytössään 34 000 euron vuositulot ja Itäisessä suurpiirissä ne olivat 36 900 euroa. Östersundomin lisäksi Eteläisessä, Pohjoisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntaa kohti oli käytettävissä tuloja enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Vuonna 2014 Pohjoisessa suurpiirissä määrä oli 49 900 euroa. Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntakohtainen, keskimääräinen tulo oli 45 000 ja Eteläisessä suurpiirissä 53 300 euroa. Mediaanin arvoon ei vaikuta yksittäisen kotitalouden korkea tulotaso, joka voi nostaa keskiarvoa huomattavastikin. Mediaanitulo jakaa siis tarkastelun kohteena olevat asuntokunnat kahteen yhtä suureen osaan: tulotaso on korkeampi puolella asuntokunnista ja toisella puolella asuntokunnista tulot jäävät alle mediaanitulon. Vuonna 2014 koko kaupungissa asuntokunnan käyttötulojen mediaani oli 31 800 euroa. Östersundomissa se oli suurpiireistä korkein eli 73 200 euroa. Toiseksi korkein mediaanitulotaso oli Pohjoisessa suurpiirissä, jossa se oli 39 700 euroa. Kahdeksasta suurpiiristä neljässä käytettävissä olevien tulojen mediaani oli kaupungin keskitasoa korkeampi. Östersundomissa, Pohjoisessa ja Eteläisesä suurpiirissä mediaanitulo oli huomattavastikin koko kaupungin tasoa korkeampi. Kaakkoisessa suurpiirissä taso oli hivenen korkeampi kuin koko kaupungissa. Keskisessä suurpiirissä se jäi huomattavasti koko kaupungin tason alapuolelle. 23
Kuvio 13. Käytettävissä olevat tulot keskimäärin asuntokuntaa kohti Helsingin suurpiireissä, euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa), 1995 2014* Euroa Suurpiiri: 60 000 Östersundom 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 1995 97 99 01 03 05 07 09 11 13 14 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Eteläinen Pohjoinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Koillinen Keskinen Itäinen *Aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät täysin vertailukelpoisia. Euroa 80 000 Kuvio 14. Asuntokuntakohtaisten käytettävissä olevien tulojen mediaani Helsingin suurpiireissä, euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa) 1995 2014* 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 Suurpiiri: Östersundom Pohjoinen Eteläinen Koillinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Itäinen Keskinen 10 000 1995 97 99 01 03 05 07 09 11 13 14 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. *Aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät täysin vertailukelpoisia. 24
3.3 Vertailukelpoisin tulojen mittari: Ekvivalenttitulo eli kuluttajayksikkökohtainen mediaanitulo Tarkin asuntokunnat vertailukelpoisiksi tekevä tulokäsite on asuntokuntien käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti laskettuna. Kulutusyksiköt kuvaavat asuntokunnan henkilöiden lukumäärää OECD:n käyttämän määritelmän mukaisina. Asuntokunnan ensimmäinen aikuinen asukas saa kulutusyksikköjä laskettaessa yhteen arvon 1 ja muiden osuus määrittyy henkilön iän mukaan. Muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja 0 13-vuotiaat lapset saavat painon 0,3. Yhteenlasketuilla painoilla jaetaan asuntokunnan käytettävissä olevien tulojen kokonaisarvo ja päädytään kulutusyksikkökohtaiseen asuntokunnan tuloon. Erikokoisten asuntokuntien tuloja verrattaessa käytetään siis myös kulutusyksikkö-käsitettä. Se on henkilöä kohti laskettuja tuloja tarkempi mittari, koska erikokoisten talouksien kokoerojen lisäksi tulee huomioitua myös niin sanotut yhteiskulutushyödyt. Sen sijaan, että tulot jaettaisiin pelkällä henkilömäärällä, ne jaetaan asuntokunnan kulutusyksikköjen yhteenlasketulla lukumäärällä. Talouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet henkilöt painon 0,5 ja 0 13-vuotiaat lapset painon 0,3 (OECD, uudet kulutusyksiköt). Esimerkiksi kahden aikuisen ja yhden lapsen talouden kulutusyksikköjen yhteenlaskettu määrä on 1,8. Tällä luvulla jaetaan asuntokunnan yhteenlasketut tulot ja saadaan ekvivalenttitulo kyseiselle asuntokunnalle. Kuvio 15. Käytettävissä olevat tulot asuntokuntaa ja kulutusyksikköä kohti Helsingissä ja koko maassa, mediaani euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa), vuosina 1995 2014 Euroa 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 Helsinki, asukaskuntaa koh Suomi, asukaskuntaa koh Helsinki, kulutusyksikköä koh Suomi, kulutusyksikköä koh 10 000 1995 97 99 01 03 05 07 09 11 13 14 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Vuodesta 1995 vuoteen 2010 asuntokuntakohtaiset (ilman kulutusyksikköjen huomioimista) ja kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevien tulojen mediaanitaso nousi loivasti. Vuoden 2010 jälkeen kehitys on ollut tasaisempaa. Kyseisiä aikaperiodeja ei voida suoraan verrata, sillä tulokäsitteen sisällössä tapahtui muutos vuonna 2010. *Aikasarjat 1995 2009 ja 2010 2014 eivät täysin vertailukelpoisia. Helsingissä asuntokuntien käytettävissä olevien, kulutusyksikköä kohti laskettujen tulojen eli ekvivalenttitulojen mediaani oli 24 700 euroa vuonna 2014. Se oli lähes samaa tasoa kuin vuotta aikaisemminkin, sillä vähennystä oli 28 euroa. Tällä vuosikymmenellä ekvivalenttitulon mediaani kasvoi aluksi, mutta vuoden 2012 jälkeen se laski. 25
Taulukko 4. Käytettävissä oleva rahatulo asuntokuntaa kohti Helsingin suurpiireissä, euroa, kiintein hinnoin (vuoden 2014 rahassa), 1995, 2000, 2005, 2010, 2012, 2014 Alue 1995 2000 2005 Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani HELSINKI 28 490 22 820 17 350 37 050 26 380 20 180 39 050 28 450 22 300 Eteläinen 30 780 22 950 18 490 47 450 28 440 23 040 49 960 31 330 25 730 Läntinen 28 230 22 640 17 600 36 050 26 170 20 510 37 560 28 070 22 440 Keskinen 22 180 18 630 15 870 26 610 21 630 18 430 28 870 23 660 20 310 Pohjoinen 34 210 28 510 18 990 43 930 33 090 22 120 47 160 35 830 24 820 Koillinen 29 610 25 990 17 360 35 160 28 700 19 710 36 840 30 180 21 750 Kaakkoinen 31 430 24 350 17 610 40 140 27 480 20 250 42 540 29 810 22 710 Itäinen 27 640 23 580 16 750 32 680 25 830 18 760 34 310 27 480 20 610 Östersundom 58 180 35 510 20 350 84 400 50 740 27 170 101 160 63 340 31 980 Alue 2010 2012 2014 Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani HELSINKI 42 840 31 980 25 030 41 910 31 830 24 850 42 130 31 820 24 710 Eteläinen 53 970 36 130 29 220 52 090 36 020 29 080 53 340 36 430 29 070 Läntinen 40 930 31 270 25 040 40 150 30 890 24 690 40 070 30 550 24 400 Keskinen 33 110 27 070 23 120 33 410 27 440 23 290 33 990 27 690 23 360 Pohjoinen 50 910 39 890 27 740 50 350 39 870 27 690 49 850 39 660 27 450 Koillinen 40 940 33 540 24 440 40 170 33 310 24 250 39 800 33 180 23 960 Kaakkoinen 47 070 33 070 25 270 45 390 32 660 25 010 44 990 32 620 24 820 Itäinen 37 850 30 390 22 980 36 940 30 080 22 690 36 920 29 900 22 420 Östersundom 101 670 75 760 38 420 97 090 74 110 36 670 104 920 73 170 35 660 Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto. 26 Taulukossa 4. on esitetty käytettävissä olevien tulojen arvot eri käsitteillä Helsingin eri suurpiireissä. Arvot on tehty vertailukelpoisiksi deflatoimalla ne vuoden 2014 hintatason mukaisiksi. Vuosien 1995, 2000 ja 2005 tiedot ovat vertailukelpoisia keskenään, mutta eivät 2010-luvun lukuihin. Tämä johtuu tulokäsitteen sisäisestä muutoksesta. 26
4. GINI-KERROIN Ovatko tulot jakautuneet tasaisesti? Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran. Onko alueen tulot jakautuneet tasaisesti? Saako esimerkiksi 40 prosenttia alueen väestöstä 40 prosenttia alueen tuloista tai 70 prosenttia tuloista 70 prosenttia? Jos tilanne on tällainen, niin tulonjaon tasaisuutta mittaava Gini-kerroin saa arvon nolla. Ja tulot ovat siis tasaisesti jakautuneet alueen tulonsaajien kesken. Toisena äärivaihtoehtona on, että yksi henkilö saa kaikki kyseisen alueen tulot. Tällöin Gini-kerroin saa arvon 1. Näin ollen mitä korkeampi on Gini-kertoimen arvo, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Korkein Gini-kertoimen arvo on ollut Östersundomin ja Eteläisessä suurpiirissä. Vuonna 2014 se oli Östersundomissa 0,47 ja Eteläisessä suurpiirissä 0,40. Koko kaupungin keskiarvo oli 0,32. Hieman keskiarvoa korkeammalla tasolla Gini-kerroin on ollut myös Kaakkoisessa suurpiirissä, jossa se oli 0,33. Tasaisin tulonjako on ollut Koillisessa ja Itäisessä suurpiirissä. Ensiksi mainitulla alueella Gini-kerroin oli 0,25 ja Itäisessä suurpiirissä se oli 0,27 vuonna 2014. Kuvio 16. Tulonjaon tasaisuus Helsingin suurpiireissä, Gini-kerroin, vuosina 2005 2014 Gini-kerroin 0,50 0,45 0,40 0,35 0,30 0,25 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto. Suurpiiri: Östersundom Eteläinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Pohjoinen Keskinen Itäinen Koillinen 27
5. PIENITULOISUUS HELSINGISSÄ Väheneekö pienituloisuusriski? Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (=käytettävissä oleva rahatulo OECD-kulutusyksikköä kohden) jää pienemmäksi kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta. Pienituloisuusriski kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien henkilöiden osuutta (%) koko asuntokuntaväestöstä. Pienituloisuusraja on määritetty koko maan asuntokuntien mediaanitulon pohjalta ja se oli 14 300 euroa yhden hengen taloudelle vuonna 2014. Lapset eli alle 18-vuotiaat ovat pienituloisia eli pienituloisuusriskin alaisia silloin, kun he asuvat edellä mainitulla tavalla pienituloisiksi luokitelluissa asuntokunnissa. Pienituloisuusriski kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien lasten osuutta (%) koko lapsiväestöstä. Vuoden 2010 jälkeen tulokäsite on uudistettu ja mukaan on laskettu myös mm. kotitalouksien kesken maksetut tulonsiirrot kuten elatusmaksut. Näin ollen aiemmat tiedot eivät ole suoraan verrattavissa vuoden 2010 jälkeisiin lukuihin. Taulukko 5. Pienituloisuus Helsingissä, henkilöt ja prosenttiosuus, 1995 2014 Vuosi Pienituloiset, lukumäärä Pienituloisuusriski, prosenttia Asuntokunnat Henkilöt Lapset Koko väestö Lapset 1995 25 902 40 308 6 104 7,9 6,4 1996 26 806 42 329 7 133 8,3 7,5 1997 29 338 46 655 7 970 9 8,3 1998 29 864 47 429 8 286 9 8,5 1999 29 430 46 798 8 422 8,9 8,7 2000 31 236 49 716 9 534 9,3 9,8 2001 32 419 52 685 10 727 9,8 11,1 2002 33 812 54 716 11 041 10,2 11,5 2003 37 680 61 115 12 198 11,3 12,7 2004 41 688 66 751 13 203 12,4 13,8 28 2005 44 606 71 820 14 311 13,2 15,1 2006 46 135 74 433 14 692 13,6 15,6 2007 48 125 77 671 15 142 14,1 16,2 2008 48 170 78 203 15 577 14,1 16,7 2009 47 706 78 435 15 231 14 16,2 2010 46 543 74 768 13 070 13,2 13,9 2011 48 287 77 655 13 919 13,6 14,7 2012 47 101 75 943 13 373 13,1 13,9 2013 45 037 72 622 12 557 12,3 12,9 2014 44 051 72 104 12 620 12,1 12,7 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako.