SASTAMALAN KAUPUNKI. Sastamalan Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavan luontoselvitys. Raportti

SASTAMALAN KAUPUNKI Sastamalan Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavan luontoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24042

Raportti Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Ympäristön yleiskuvaus... 2 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 2 3.2 Pinta- ja pohjavedet... 5 3.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet... 5 4 Aineistot ja menetelmät... 8 4.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus... 8 4.2 Liito-oravakartoitus... 8 4.3 Lepakkokartoitus... 9 4.4 Linnusto ja muu eläimistö... 10 4.5 Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen... 11 4.6 Uhanalaiset ja suojellut lajit... 13 5 Tulokset... 13 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit... 13 5.1.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus... 13 5.1.2 Rakentamisalueiden kasvillisuus ja luontoarvot... 17 5.2 Linnusto... 19 5.3 Muu eläimistö... 23 5.4 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit... 23 5.4.1 Liito-orava... 23 5.4.2 Lepakot... 24 5.4.3 Viitasammakko... 26 5.4.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit... 27 5.4.5 Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit... 27 5.5 Arvokkaat luontokohteet... 27 6 Yhteenveto... 29 7 Lähteet... 29 Pohjakartat ja paikkatietoaineistot: Maanmittauslaitos 2014, OIVA/ Suomen Ympäristökeskus 2014 Valokuvat: FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy / Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 Sastamalan Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavan luontoselvitys 1 JOHDANTO 2 SELVITYSALUE PT-Wind Oy suunnittelee Sastamalan kaupungin Suodenniemen Kortekallion alueelle enintään kahdeksasta tuulivoimalasta muodostuvaa tuulivoimapuistoa. Tämän luontoselvityksen tavoitteena on tuoda esille suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteiden nykytila. Tässä selvityksessä on esitetty lyhyesti myös hankkeen kuvaus sekä selvitysalueen ympäristön yleispiirteet ja lähimmät suojelualueet. Luontoselvityksen ovat laatineet FM biologi Tiina Mäkelä ja FM ympäristösuunnittelija Suvi Rinne FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Tuulivoimaosayleiskaava laaditaan Sastamalan kaupungin pohjoisosaan Suodenniemen taajaman kaakkoispuolelle. Matkaa taajamaa lähimpänä olevan tuulivoimalan sijoituspaikkavaihtoehdon ja taajaman välillä on noin 1,5 kilometriä. Suunnittelualue on alustavan rajauksen mukaan pinta-alaltaan noin 7,3 km 2. Kuva 1. Selvitysalue sijoittuu Sastamalan kaupunkiin, Suodenniemen eteläpuolelle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 Suunnittelualue on pääasiassa käsiteltyä talousmetsää, suureksi osaksi viljelemällä uudistettua. Nuoret metsät ovat vallitsevia ja kasvupaikat kuivasta tuoreeseen kankaaseen. Alueen metsätaloudelle on ominaista mäet ja kalliot joiden ansiosta puunkorjuuta voidaan harjoittaa lähes koko vuoden. Alueella on lisäksi joitain ojitettuja soita, jotka nykyisin ovat siis istutettua talousmetsää. Lisäksi alueella on vähäisiä määriä peltoa ja muutama pieni järvi. Alueen etelälaidassa kulkee Vesunnintie. Alueella sijaitsee erittäin arvokas Hautavuoren kalliomaasto ja alueen itäpuolelle sijoittuu Iso Punapää Pikku Punapään arvokas kallioalue. Suunnittelualueen sijainti on esitetty kuvassa 1. 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Alue on topografialtaan vaihtelevaa maastoa, jossa vuorottelevat moreenimaat ja kalliomäet. Maanpinnankorkeuden vaihtelut alueella ovat suuria, matalimpien alueiden sijoittuessa tasolle + 1,5 ja korkeimpien kohtien ulottuessa tasolle + 125 m mpy. Maaston korkeimpia kohtia ovat mm. Kortesuonkalliot, Paiskallio, Peräsuonkalliot, Kattilavuori, Välivuori ja Hautavuori. Kuva 2. Selvitysalueen kallioperä on vaihtelevaa ja monin paikoin paljastanut kalliomäkien kohdilla (Paikkatietoikkuna 2014, GTK 2014, MML 2014).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 Suodenniemen kallioperä on kaksijakoinen. Alueen eteläosassa on luode-kaakkosuuntainen, laaja suonigneissivyöhyke, kun taas keski- ja pohjoisosat ovat enimmäkseen tonaliittia ja porfyyristä graniittia, joiden seassa on gabroa ja lavialiittia. Gneissit ovat alkuperältään hiekka- ja savisedimenttejä sekä kivettyneitä tulivuoren purkaustuotteita. Valtaosa selvitysalueesta sijoittuu kiilleliuskeesta ja kiillegneissistä koostuvalle kallioperälle. Alueen pohjoisosassa kallioperä on dioriittia, gabroa, meta-arkoosia sekä kvartsidioriittia. Selvitysalueen keskiosat ovat amfiboliittia, dioriittia ja gabroa. Maaperä selvitysalueella on pääosin moreenia (Mr), joka ympäröi paljastuneita kallioalueita. Kalliomäkien välisiin painanteisiin on muodostunut sara- ja rahkaturvesoita (Ct, St). Vesistöjen laitamilla on pienialaisia savikkoja (Sa). Kuva 3. Maaperä selvitysalueella on pääosin moreenia. Kallioiset mäet ovat ohuen maaperäkerroksen peittämiä tai paljastuneita (GTK 2014). Selvitysalueelle sijoittuu yksi luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas kallioalue (luokka 2), Hautavuoren kalliomaasto. Arvokkaita kallioalueita koskeva paikkatietoaineisto on laadittu päätöksenteon tueksi maa-aineislain ja rakennuslain mukaisia ratkaisuja tehtäessä. Aineistoa käytetään maankäytön suunnittelussa, mutta sillä ei ole kuitenkaan juridista asemaa. Hautavuoren kalliomaasto on Pirkanmaan maakuntakaavassa merkitty geologisesti arvokkaaksi kohteeksi, kuten myös selvitysalueen itäpuolella, osittain Mouhijärven puolella sijaitsevat Iso Punapään ja Pikku Punapään kallioalueet.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 Kuva 4. Arvokkaat kallioalueet selvitysalueella (OIVA 2014). Kuva 5. Selvitysalueella sijaitsee useita kalliojyrkänteitä.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 3.2 Pinta- ja pohjavedet Selvitysalueelle ei sijoitu pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Suodenniemi kk (0277201), jonka etäisyys selvitysalueesta on noin 350 metriä pohjoiseen. Kohde on luokkaan I kuuluva, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, joka on antikliinen eli purkava muodostuma. Harjualueella sijaitseva muodostuma saa vettä myös rantaimeytymisen kautta. Pohjavesialueelle on 1 vedenottamo, 11 havaintoputkea ja yksi pohjavesilammikko ja sen suojelusuunnitelma on tehty 14.7.2010. Samassa harjumuodostumassa, noin 450 metriä selvitysalueesta koilliseen sijaitsee Hyynilänkangas-niminen I-luokan pohjavesialue (0249302). Pohjavesialueella on yksi vedenottamo, 83 havaintoputkea, 5 kaivoa ja yksi lähde sekä vedenottamon hana. Alueen suojelusuunnitelma on valmistunut 14.7.2010. Kuva 6.Pohjavesialueen selvitysalueen läheisyydessä (OIVA 2014). 3.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Selvitysaluealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 alueita, luonnonsuojelualueita tai valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteita. Lähin Naturaalue on Lavijärven-Palojärven kalliot (FI0200157, SCI), noin 3,7 kilometriä selvitysalueesta luoteeseen. Alue on pinta-alaltaan 233 hehtaaria ja koostuu kahdesta vierekkäisestä kallioalueesta.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 Lavijärven-Palojärven kallioiden Natura-alueella Markkulankorpi ja Velhonvitun putous on perustettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Muun alueen suojelu toteutetaan maa-aineslailla. Markkulankorven puronvarsilehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen. Seutukaavassa Huuhkajanvuori-Velhonvuori, Laakakallio ja Karhuvuori-Kuusniemennokka ovat arvokkaita kallioalueita (ak) ja Velhonvitun putous suojelualueena (S). Lavijärven-Palojärven kallioiden Natura-alueen suojeluperusteena olevat luontodirektiivin luontotyypit: Humuspitoiset järvet ja lammet (3160) <1% Pikkujoet ja purot (3260) <1% Silikaattikalliot (8220) 25% Lehdot (9050) 5% Puustoiset suot* (91D0) <1% *priorisoitu luontotyyppi Kuva 7. Natura- ja luonnonsuojelualueet sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet selvitysalueen läheisyydessä (OIVA 2014). Noin kahdeksan kilometriä selvitysalueesta länteen sijoittuu Kuorsumaanjärven Naturaalue (FI0318002, SPA), joka on noin 226 hehtaaria pinta-alaltaan.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 Kuorsumaanjärvi on matala, runsasravinteinen ja rehevä järvi. Sen länsi- ja koillispuoli on kyläasutuksen ympäröimää. Järven keskisyvyys on alle metrin. Linnuston kannalta parhaat alueet ovat umpeenkasvaneet etelä- ja pohjoisosat. Pesimälajistoon kuuluvat mm. laulujoutsen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä ja nokikana, mustakurkku-uikku, kurki, luhtahuitti ja ruskosuohaukka. Alue on myös tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka mm. laulujoutsenelle. Kuorsumaanjärven Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintudirektiivin liitteen I linnut: kalatiira Sterna hirundo kaulushaikara Botaurus stellaris kurki Grus grus laulujoutsen Cygnus Cygnus liro Tringa glareola luhtahuitti Porzana porzana mehiläishaukka Pernis apivorus mustakurkku-uikku Podiceps auritus pikkulokki Larus minutus ruskosuohaukka Circus aeruginosus räyskä Sterna caspia suokukko Philomachus pugnax uivelo Mergus albellus vesipääsky Phalaropus lobatus Edellä mainittujen lisäksi alueella esiintyy kolme uhanalaista lajia. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: harmaahaikara Ardea cinerea heinätavi Anas querquedula härkälintu Podiceps grisegena jouhisorsa Anas acuta lapasorsa Anas clypeata mustalintu Melanitta nigra mustaviklo Tringa erythropus naurulokki Larus ridibundus nuolihaukka Falco subbuteo punajalkaviklo Tringa totanus selkälokki Larus fuscus

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 4 AINEISTOT JA MENETELMÄT Tuulivoima-alueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Luontoselvitysraportissa on kuvailtu alueen luonnon yleis- ja erityispiirteet sekä paikannettu luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Selvitysalueelle sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu. Luontoselvityksessä on hyödynnetty seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot Hertta uhanalaispaikkatiedot ja suojelualuetiedot (ELY-keskus) Rengastustoimiston rekisteritiedot selvitysalueella ja sen läheisyydessä enintään noin 3 km etäisyydellä tiedossa olevista petolintujen pesäpaikoista Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) 4.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus Selvitysalueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä kartoitettiin pääasiallisesti 24.6 ja 16.7.2014. Kasvillisuuteen kiinnitettiin huomiota myös linnusto- ja liitooravakartoitusten yhteydessä. Kasvillisuusinventoinneissa tarkasteltiin metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (Meriluoto ym. 1998), luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia arvokkaita luontotyyppejä sekä mahdollisia arvokkaan tai alueellisesti huomionarvoisen lajiston kasvupaikkoja. 4.2 Liito-oravakartoitus Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteissä IV (a) mainittu laji ja se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) uusimmassa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010). Selvitysalueelta kartoitettiin liito-oravatilanne 26.4.2014. Maastossa tutkittiin liitooravalle soveltuvat elinympäristöt eli varttuneet vanhat kuusimetsän ja kuusisekametsät, joissa kasvaa sekapuuna lehtipuuta kuten haapaa ja koivua. Erityisen huolellisesti tarkistettiin alueelle sijoittuvien jyrkänteiden alusmetsät, jotka ovat usein liito-oravalle potentiaalisia elinalueita. Maastossa etsittiin ulostepapanoita, joita kertyy liito-oravan pesimiseen, ruokailuun, liikkumiseen ja oleskeluun talven aikana käyttämien puiden tyville. Tällaisia puita ovat erityisesti kookkaat kuuset ja haavat. Lisäksi havainnoitiin kolopuita, risupesiä, pesäpönttöjä sekä metsän rakennetta ja soveltuvuutta liito-oravalle. Työn suorittamisessa on huomioitu viranomaisohjeistukset (Sierla ym. 2004, Söderman 2003). Liito-oravan esiintyminen vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen välillä, lajille soveltuvan elinympäristön asettamissa rajoissa. Se, että joltain metsäkuviolta ei löydetä inventointiajankohtana papanoita, ei sulje pois mahdollisuutta, että seuraavana vuonna alue onkin liito-oravan käytössä. Liito-orava käyttää elinpiirinsä eri osia eri tavalla eri vuodenaikoina ja sillä on myös käytössään vaihtopesiä, jolloin kevään ja kesän poikueet voivat

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 4.3 Lepakkokartoitus olla eri pesissä. Jotkin lajille ihanteelliset metsäkuviot voivat olla autioina joinain vuosina, jos esimerkiksi kuviolla elänyt yksilö on menehtynyt. Kuviolle voi kuitenkin levitä uusi liito-oravayksilö ja lajille onkin oltava sekä asuttuja että asumattomia metsäkuvioita tarjolla. Mikäli metsätaloudessa ja maankäytön suunnittelussa jätetään jäljelle vain kulloinkin asutut metsäkuviot, johtaa se alueen liito-oravien taantumiseen ja häviämiseen pitkällä aikavälillä. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueita, ruokailualueita sekä niille johtavia reittejä kartoitettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeiden mukaisesti kolmen toistokerran kartoitusmenetelmällä kesällä 2014 (SLTY 2014). Kartoitus tehtiin ultraääniilmaisinta eli lepakkodetektoria apuna käyttäen (Echometer 3 + sekä passiividetektori Petterson D500X). Kartoituksessa alueella kuunneltiin detektorilla lepakoiden ääniä. Kartoitus kohdennettiin erityisesti voimaloiden ja huoltotiestön rakentamisalueille sekä alueille, jotka ovat lepakoiden elinympäristöiksi soveliaita (mm. varttuneet metsäalueet ja rannat). Havainnot merkittiin ylös gps-paikantimella. Kartoitus toistettiin kolme kertaa eri aikoina kesästä, sillä lepakot vaihtavat usein ruokailualueitaan kesän aikana. Loppukesällä kiinnitettiin huomiota erityisesti pohjanlepakoiden potentiaalisiin parveilualueisiin (kallioalueet). Kartoitusyöt olivat 24.6. 25.6., 16. 17.7 ja 28. 29.8.2014. Kartoitukset suoritettiin tyyninä, lämpiminä ja sateettomina öinä, jolloin lepakoiden lentoaktiivisuus on suurimmillaan (Taulukko 1). Passiividetektori asennettiin kunakin kartoitusyönä pysyvästi johonkin selvitysalueen osaan ja sen tallentama ääniaineisto analysoitiin jälkikäteen tietokoneohjelmalla (Batsound pro). Siippojen äänien erottaminen lajilleen passiividetektorin tallentamasta ääniaineistosta on hyvin vaikeaa, jonka vuoksi niitä on käsitelty tässä selvityksessä vain lajiryhmänä siipat. Taulukko 1. Seurantapäivät ja -ajat, seurantapisteet sekä vallitsevat sääolosuhteet: lämpötila, pilvisyys (0/8 = pilvetön 8/8 täysin pilvinen), tuulisuus sekä näkyvyys. Päivä 24.6.-25.6.2014 16.-17.7.2014 28.-29.8.2014 Aika klo 22.30 3.00 klo 22.30 3.00 klo 22.00 3.30 Sää +4 C- +8 C, 3 / 8, 0-2 m / s +17 C - +13 C, 1 / 8, 0 m / s +12 C, 0 / 8, 0 m / s -1 m / s

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 Kuva 8. Lepakkokartoituksessa käytettyjen passiividetektorien sijaintipaikat. Lepakkoselvitysten yhteydessä mahdollisesti todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien, nykyään yleisesti käytössä olevien, periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004). Luokitusperusteet ovat: Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. 4.4 Linnusto ja muu eläimistö Tiedot selvitysalueen linnustosta sekä muusta tavanomaisesta eläimistöstä perustuvat pääosin maastohavaintoihin. Selvitysalueella pesivää linnustoa on hahmotettu myös valtakunnallisen lintuatlaksen (Valkama ym. 2011) aineistoihin perustuen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 Linnustokartoitukset suoritettiin yleisen kartoituslaskentamenetelmää soveltamalla, kolmella erillisellä käyntikerralla. Käyntikerrat ajoitettiin eri aikaan keväästä ja alkukesästä. Ensimmäisellä käyntikerralla kartoitettiin erityisesti mahdollisia metson soidinpaikkoja alueella sekä aikaisin pesintänsä aloittavia lajeja kuten tikkoja. Kartoituslaskennan ohella tehtiin pistelaskennat jokaisella alustavalla voimalan rakennuspaikalla sekä näiden lisäksi viidellä muulla vapaavalintaisella pisteellä (kuva 9). Näin selvitysalueella esiintyvästä lintulajistosta ja eri lajien runsaussuhteista voitiin muodostaa kattava kuva. Kartoitukset tehtiin aikaisen aamupäivän aikana, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on korkeimmillaan. Kartoituspäivät olivat 26.4., 31.5. ja 24.6.2014. Kuva 9. Linnuston pistelaskentapaikat. Selvitysalueella muuta eläimistöä havainnoitiin kaikkien maastokäyntien yhteydessä. 4.5 Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet, joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maan-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 omistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Metsälain mukaisiksi kohteiksi tässä selvityksessä arvotetut luontokohteet on rajattu selvitysten laatijan asiantuntija-arvion mukaisesti ja ko. kohteet ovat siten mahdollisia metsälain 10 mukaisia kohteita. Metsälain mukaisten kohteiden virallisesta rajaamisesta ja niiden valvonnasta vastaava taho on Metsäkeskus. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ). Lisäksi selvityksessä huomioitu myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Luontokohteita suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (Lsl 46 ja 47 ) esiintymät sekä EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a) sisällytettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ). Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Luontokohteiden arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 1996): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat ja edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 4.6 Uhanalaiset ja suojellut lajit Selvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Selvitysalue luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella kuin lajit (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan ja Etelä-Suomen osalta. 5 TULOKSET 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit 5.1.1 Selvitysalueen yleiskuvaus Kortekallion selvitysalue kuuluu Satakunnan eliömaakuntaan ja sijoittuu kasvillisuusvyöhykkeiden alajaossa Eteläboreaalisen vyöhykkeen vuokkovyöhykkeelle eli lounaismaalle (OIVA 2014). Soiden osalta alue kuuluu Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan konsentristen kilpikeitaiden alueeseen (Vasander 1998). Selvitysalueen metsät Selvitysalueen kivennäismaan metsät ovat melko nuoria ja havupuuvaltaisia, pääosin kasvupaikkatyypiltään mustikkatyypin (MT) ja puolukkatyypin (VT) tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Rinteiden välisiin notkelmiin ja peltojen laitamille sijoittuu myös lehtomaisen kankaan alueita (OMT) ja pieniä tuoreen lehdon laikkuja. Metsät ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä ja osittain viljelemällä perustettuja. Kangasmetsät vuorottelevat mosaiikkimaisesti alueella sijaitsevien karujen kallioalueiden kanssa. Kallioiden lakialueilla kasvaa paikoin poronjäkälävaltaista kalliometsää. Monilla kallioalueilla esiintyvä puusto ei kuitenkaan ole luonnontilaista, vaan myös kallioalueita on päätehakattu tai niille on tehty poimintahakkuita, joiden vaikutuksesta vallitseva puusto on melko nuorta ja tasaikäistä ja lahopuun määrä on vähäinen. Kasvillisuudeltaan edustava kallioalue sijoittuu Kortesuonkallioiden länsiosiin, jossa kallion lakialueella kasvaa luonnontilaisempaa, varttunutta männikköä, pystykeloja, lahoa maapuuta sekä jonkin verran myös mm. katajaa. Selvitysalueelle sijoittuu useita kalliojyrkänteitä, mutta jyrkänteiden alusmetsät eivät metsätaloustoimien vuoksi ole luonnontilaltaan erityisen edustavia. Kalliojyrkänteiden

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 alusmetsät ovat tyypillisesti lehtipuuvaltaisia ja niillä esiintyy paikoin runsaasti nuorta haapaa. Selvitysalueella on myös useita päätehakkuualoja sekä nuorten taimikoiden alueita. Kuva 10. Selvitysalueelle hyvin tyypillistä mäntykangasmetsää. Alueella ei esiinny erityisen edustavia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia vanhan metsän alueita. Hieman varttuneempia, kuusivaltaista kangasmetsää on selvitysalueen pohjoisosissa Ylinen ja Alinen Laisjärvien länsipuolella. Hankealueen metsäalasta osa on alun perin kuusivaltaista korpea sekä mäntyvaltaista rämettä, jotka ovat ojitusten myötä nykytilassaan korpi- ja rämemuuttumia ja turvekankaita. Selvitysalueen pohjoisosissa Honkasuon alueella on hieskoivuvaltaista ojitettua korpea. Lehtomaista kasvillisuutta esiintyy paikka paikoin mäkien rinteillä ja mäkien välisissä notkelmissa, joilla kasvaa paikoin runsaastikin mm. sinivuokkoa sekä valkolehdokkia. Nämäkin alueet ovat kuitenkin intensiivisesti hoidettuja talousmetsäalueita.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 Kuva 11. Hieman varttuneempaa kuusikangasmetsää selvitysalueen pohjoisosissa. Kuva 12. Jyrkänteiden alarinteillä esiintyy lehtipuustoa Selvitysalueen suot Selvitysalueen pinta-alasta osa on turvemaapohjaisia muuttumia, joilla metsänkasvua on pyritty ojituksin lisäämään. Hankealueen ojitetuista soista laajimpia ovat Lakeissuo, Saarisuo ja Hautaneva. Ojittamattomia suoluontotyyppejä esiintyy vähässä määrin ainoastaan alueen pohjoisosissa, Ylisen ja Alisen Laisjärven sekä Mustajärven nevarannoilla.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 Hankealueella ei esiinny ojittamatonta ja puustoltaan edustavaa korpea. Alueen vähäiset korpimuuttumat ovat sekapuustoisia, nuoria ja valoisuuden vuoksi heinäisiä ja osaltaan jo turvekankaita. Runsaat ojitukset ja puuston käsittely ovat koko hankealueella merkittävästi muuttaneet korpimaisten suotyyppien luonnontilaa. Kuva 13. Ylinen Laisjärveä reunustavaa nevasuota. Selvitysalueen vesikasvillisuus Selvitysalueelle sijoittuvat järvet ovat melko karuja, eikä niiden rannoilla esiinny erityistä vesikasvillisuutta. Ylinen Laisjärven kaakkoisrannalla on järviruokokasvustoa. Selvitysalueen kulttuuriympäristöt Hankealueelle ei sijoitu asuttuja kulttuuriympäristöjä, eikä edustavia, entisiä hakamaita tai metsälaitumia havaittu. Hankealueen länsiosiin sijoittuu pieniä viljelykäytössä olevia peltoalueita. Kortesuon alue on poistettu viljelykäytöstä ja alue on kasvamassa umpeen. Alueelle johtavien metsäautoteiden pientareiden kasvilajisto on tavanomaista ja hyvin yleistä pientareiden ja viljelyalueiden lajistoa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 Kuva 14. Kortesuonkallioilta avautuu maisema kallioiden länsipuolelle jäävälle peltoalueelle. 5.1.2 Rakentamisalueiden kasvillisuus ja luontoarvot Tuulivoimaloiden suunnitellut rakennuspaikat, niille johtava huoltotiestö ja maakaapelointi sijoittuvat hyvin tavanomaisen talousmetsän alueelle. Alustavien suunnitelmien mukaisilla rakennuspaikoilla tai niiden läheisyydessä ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia, uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä eikä uhanalaista tai muutoin harvinaista kasvilajistoa. Kaikki tuulivoimaloiden rakennuspaikat sijoittuvat hyvin samantyyppisille, karuille kallioalueille, joilla esiintyvä puusto on melko nuorta ja harvennettua. Alueet eivät ole luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Alla on kuvattu tuulivoimaloiden alustavilla rakennuspaikoilla esiintyvää kasvillisuutta tarkemmin voimalakohtaisesti. Voimala numero 1 Välivuoren alueella kasvaa poronjäkälävaltaista kalliometsää, jolla esiintyvä puusto on pääasiassa nuorta mänty- ja koivusekataimikkoa. Kenttäkerroksessa esiintyy puolukan ohella kanervaa sekä soistuneissa kallionpainanteissa myös mm. suopursua.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 Voimala numero 2 Rakennuspaikka sijoittuu Peräsuonkallioiden alueella kalliometsäalueelle, jolla esiintyvä puusto on nuorta ja harvennettua männikköä. Sekapuuna esiintyy vain vähän kuusta. Kenttäkerroksessa esiintyy mustikkaa, puolukkaa sekä hieman kanervaa ja metsälauhaa. Paikoin on pienialaisia jäkälävaltaisia, puuttomia kallioalueita. Voimala numero 3 Rakennuspaikka sijoittuu kalliometsäalueelle, jossa puusto on nuorta ja voimakkaasti harvennettua männikköä. Kenttäkerroksessa esiintyy vain vähän varpuja sekä hieman kanervaa. Jäkälävaltaiset kallioalueet ovat vallitsevia. Voimala numero 4 Rakennuspaikka sijoittuu Kortesuonkallioille puolukkatyypin kuivahkolle kankaalle. Puusto on nuorta ja harvennettua männikköä. Kenttäkerroksessa esiintyy tavanomaisia varpuja sekä hieman kanervaa. Paikoin esiintyy pieniä jäkälävaltaisia kallioalueita. Voimala numero 5 Rakennuspaikka sijoittuu puolukkatyypin kuivahkolle kankaalle. Puusto on nuorta ja harvennettua männikköä. Sekapuuna kasvaa yksittäisiä kuusia. Kenttäkerroksessa esiintyy varpuja; mustikkaa ja puolukkaa sekä hieman kanervaa. Paikoin esiintyy jäkälävaltaisia kallioalueita.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 5.2 Linnusto Pesimälinnusto Valtakunnallisessa lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006 2010. Selvitysalue sijoittuu Suodenniemen keskustan (683:327, selvitysaste erinomainen) atlasruutuun, missä havaittiin atlaksen aikana yhteensä 135 lajia. Niistä 78 lajia arvioitiin alueella varmasti ja 41 lajia todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). On huomioitava, että atlasruudun kattama alue on huomattavasti suunnittelualetta suurempi, joten kaikki atlasruudulla havaitut lajit eivät luonnollisesti pesi selvitysalueella. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin 175 200 paria/km 2 (Valkama ym. 2011). Kesän 2014 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä Kortekallion selvitysalueella havaittiin yhteensä 50 lintulajia, joista 44 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Taulukko 3). Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät lajit olivat metsien yleislajeiksi luokiteltavat peippo ja pajulintu (Taulukko 2). Muita yleisiä lajeja olivat mm. metsäkirvinen, punarinta, laulurastas, mustarastas, sepelkyyhky, pikkukäpylintu, talitiainen ja käki. Hankealueen ja sen lähiympäristön pesimälajisto on toteutettujen selvitysten perusteella melko tavanomaista ja lajisto käsittää enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltaisten metsätalousalueiden peruslajeja (Taulukko 3). Huomattava osa alueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuualuetta ja ojitettua turvemaata. Alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on myös useampia viljelysalueita sekä järviä, joilla pesivistä lajeista tehtiin äänihavaintoja myös selvitysalueelta vaikka lajit eivät varsinaisesti pesi alueella (mm. kuovi ja laulujoutsen). Selvitysalueella sijaitsevilla järvillä ja lammilla (Ylinen ja Alinen Laisjärvi sekä Kuusjärvi) havaittiin satunnaisesti kalalokkeja ravinnonhaussa. Järvillä pesivä vesilinnusto on melko niukkaa. Niillä havaittiin ainoastaan sinisorsia sekä taveja. Rannoilla pesii Suomessa yleinen kahlaajalaji, metsäviklo. Ylisen Laisjärven etelärannalla havaittiin ensimmäisellä kartoituskerralla kurkipari, mutta myöhemmissä kartoituksissa lajia ei enää tavattu selvitysalueelta. Muista kahlaajalajeista alueella pesii myös Suomessa hyvin yleinen lehtokurppa. Rantalinnustosta havaittiin ainoastaan ruokokerttunen Kuusjärven rantaruovikossa. Selvitysalueella on melko vahva kanalintukanta ja alueella tavataan kaikkia kolmea yleisintä kanalintulajiamme; pyytä (lintudirektiivin liite I), teertä (lintudirektiivin liite I, NT) ja metsoa (lintudirektiivin liite I, NT). Etenkin pyy ja teeri esiintyvät runsaslukuisina. Teerien soidinpaikkoja sijoittuu selvitysalueen läheisyydessä sijaitseville peltoalueille. Muutamia soivia teerikukkoja havaittiin alkukeväällä myös alueen järvien ja lampien nevarannoilla. Teeri on soidinpaikkansa suhteen joustava ja voi soida myös esimerkiksi hakkuaukeilla. Metsojen soidinpaikkakartoituksessa ei havaittu merkittäviä metson soidinalueita. Peräsuonkallion itäosassa havaittiin yksi paikallinen metso, jonka lisäksi samalta alueelta löydettiin muutamia irtosulkia. Havainto voi viitata kahden metsokukon soidinkamppailuun alueella. Selvityksen perusteella selvitysalueella ei kuitenkaan sijaitse lajin populaation kannalta merkittäviä, useiden metsokukkojen soitimia. Metso on luokiteltu Eteläboreaalisen lounaismaan alueella alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Harvalukuisista lajeista selvitysalueella tavattiin kevään ensimmäisellä käynnillä pikkusieppo (lintudirektiivin liitteen I laji), joka on tyypillinen vanhojen metsien pesimälaji. Lajia ei kuitenkaan myöhemmissä kartoituksissa tavattu, joten sen pesintä alueella on epävarmaa. Alueella havaittiin myös muutama silmälläpidettävän sirittäjän (NT) reviiri. Tikkalinnuista alueella esiintyvät ainakin käpytikka ja palokärki (lintudirektiivi liite I). Alueella havaitut niittykirviset (NT) ovat olleet todennäköisesti muuttavia yksilöitä. Suojelullisesti arvokkaiden pesimälajien havaintopaikat on esitetty liitekartalla 1.