Oinilan luontoselvitys 2014 Paimio 12.9.2014 Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski
2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 3 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät 3 2.2 Kuvio 1 3 2.3 Kuvio 2. 3 2.4 Kuvio 3. 4 3. Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 5 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus. 5 4. Liito-oravaselvitys. 6 4.1 Yleistä liito-oravasta 6 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät. 6 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset 6 5. Linnusto 6 5.1 Linnustoselvityksen tulokset 7 5.2 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit..9 6. Yleistä viitasammakosta 9 6.1 Viitasammakkoselvityksen menetelmät ja tulokset 9 7. Lepakot.. 10 7.1 Yleistä lepakoista 10 7.2 Selvitysalueen lepakot 11 8. Päätelmät 11 Lähteet.. 13
3 1 Johdanto Oinilan luontoselvitys on tehty asemakaavan suunnitelmien pohjaksi Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Alueelta on laadittu kevään ja kesän 2014 aikana liito-orava-, viitasammakko-, linnusto-, lepakko-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. Selvitysalue on 6,8 hehtaarin suuruinen ja sijaitsee Paimion kunnassa, kaksi kilometriä keskustasta pohjoiseen. Alue rajautuu luoteispuolelta Sähköyhtiöntiehen ja muilta osin asuinalueeseen. Selvitysalueella ei ole rakennuksia. 2 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin 25.6.2014 kiertämällä alue kattavasti jalkaisin läpi. Kasvillisuutta katseltiin muillakin kartoituskerroilla. Alue on kuvioitu luontotyyppien mukaan. 2.2 Kuvio 1 Kuvio 1 on hoidettua puistoaluetta, jossa on myös pieni kaivettu lampi. Kuviolle on istutettu esimerkiksi lehmuksia, jalavia, saarnia, tammia, vaahteroita, tervaleppiä ja rauduskoivuja. Kuvion koillis- ja kaakkoisreunoilla kasvaa raunioyrttejä, puistolemmikkiä, käenkukkaa, nokkosta, saunakukkaa, vuohenputkea, koiranputkea, kotkansiipeä, lupiinia, kuunliljaa, pionia, illakkoa, rönsyleinikkiä ja leskenlehteä. Käenrieska kukkii nurmikolla keväällä. Kuva 1: Puistomaisenalueen kaakkoisreuna Kuva 2: Puistomaisen alueen lampi 2.3 Kuvio 2 Kuvio 2 alkaa selvitysalueen koilliskulmasta, jonne on istutettu pihtoja. Lisäksi siellä kasvaa kuusia, mäntyjä ja rauduskoivuja. Istutetun alueen jälkeen metsä jatkuu pääosin männikkönä, jonka seassa kasvaa myös kuusia. Männyt ovat 60 80 vuotiaita. Pensaskerroksessa kasvaa vähän pihlajan- ja vaahterantaimia sekä terttuseljaa. Kuvion itäreunalla polun vieressä kasvaa pähkinäpensas. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, metsätähteä, metsälauhaa,
4 oravanmarjaa, käenkaalia, juolukkaa ja kanervaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä- ja metsäkerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuva 3: Mustikkatyypin tuore kangasmetsä 2.4 Kuvio 3 Kuvio 3 on kallion lakialuetta, jossa on näkyvillä paljon kalliopintaa. Kalliolla risteilee useita ihmisten käyttämiä polkuja ja lapset ovat rakentaneet sinne majoja. Kalliosta on joskus myös louhittu isoja kappaleita rakennusmateriaaliksi. Kallion painanteissa kasvaa eri-ikäisiä mäntyjä, rauduskoivuja ja kuusia sekä katajia. Painanteissa kasvaa myös mustikkaa, puolukkaa, metsälauhaa, juolukkaa, kanervaa, mäkitervakkoa, kalliohatikkaa, kallioimarretta, seinä-, kangasrahka- ja kangaskynsisammalta. Avoimilla kallion päällisillä kasvaa sammalia ja jäkäliä. Kuvio on karua kalliometsää (Vr). Kallionlakialue on metsälain mukaan erityisen tärkeä elinympäristö, joka tulee säästää rakentamiselta. Kuva 4: Kallion lakialuetta Kuva 5: Lasten rakentama maja kalliolla
5 Kuva 6: Louhittua kallion rinnettä Kartta 1: Selvitysalueen luontotyypit Numero 1 on puistoaluetta, nro 2 on mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää ja nro 3 on kalliometsää 3 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois- Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Suot olivat arvioinnissa mukana yhtenä seitsemästä pääryhmästä. Soiden jako eri tyyppeihin luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa perustuu perinteiseen kasvitieteelliseen suoluokitukseen (mm. Eurola 1995).
6 Karut avoimet laakeat sisämaankalliot ovat luokituksen mukaan säilyviä (LC), keski-ikäiset mäntyvaltaiset tuoreet kankaat ovat silmälläpidettäviä (NT). Selvitysalueelta ei löytynyt uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia, Suomen vastuulajeja tai luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvilajeja. 4 Liito-oravaselvitys 4.1Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen, leppien ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. alueen liito-oravaselvitys tehtiin 24.5.2014. 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. 5 Linnusto Linnustoselvitystä tehtäessä alue kierrettiin jalkaisin kartoituslaskentamenetelmää käyttäen 24.5., 9.6. ja 25.6. klo 4:00 10:00 välisenä aikana. Apuna laskennassa käytettiin kiikareita ja gpspaikanninta. Laskennat suoritettiin poutaisella ja tyynellä tai heikko tuulisella säällä. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Myös aluerajauksen läheisyydessä ääntelevät linnut merkittiin karttaan (noin 50 m etäisyydellä alueen rajalta). Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös.
7 5.1Linnustoselvityksen tulokset Alueella havaittiin yhteensä 20 lintulajia, joista alueella pesiviksi tulkittiin 15 lajia. Tiaiset, telkkä ja kirjosieppo pesivät koloissa ja pöntöissä, joita ei alueella ollut. Nämä lintulajit käyttävät aluetta etsiessään ruokaa, mutta pesivät läheisissä pihapiireissä. Yleisimmät pesivät lintulajit olivat pajulintu, peippo ja punarinta. Ne ovat yleisiä lintulajeja koko maassa. Lajilista Telkkä pesii puunkoloissa ja pöntöissä. Alueella ei ollut sille sopivia koloja tai pönttöä, mutta koiras telkkä havaittiin lammessa 24.5. ja 9.6. lammessa ui naaras telkkä viiden poikasen kanssa. Sepelkyyhky on yleinen lintu Etelä- ja Keski-Suomessa. Se pesii metsänreunojen tiheissä kuusikoissa. Selvitysalueella yksi sepelkyyhkypari pesi mustikkatyypin kangasmetsässä kuviolla 2. Käpytikan pesää ei löydetty alueelta, mutta se havaittiin alueella 24.5. ja 9.6. Käpytikka on yleisin tikkalaji Suomessa. Metsäkirvinen pesii mäntymetsissä ja rämeillä. Se välttää tiheitä metsiä (Laine, L. 1996). Metsäkirvispari pesi kuvion 2 pohjoisosassa. Punarinta pesii sekametsissä ja suosii kuusia. Selvitysalueella niitä pesi neljä paria. Mustarastas pesii yleisesti Etelä-Suomen puutarhoissa ja puistoissa. Myös lehdot, kuusi- ja sekametsät ovat sen pesimäaluetta. Selvitysalueella pesi yksi mustarastaspari selvitysalueen etelärajan tuntumassa. Räkättirastas pesii usein yhdyskunnittain metsänreunoissa ja metsiköissä. Selvitysalueellakin ne pesivät yhdyskunnassa kuvion 2 reunassa. Laulurastasta tavataan monen tyyppisissä metsissä. Mäntymetsissä se on yleensä vähälukuinen (Laine, L. 1996). Selvitysalueen koillisosan metsässä pesi yksi laulurastaspari. Punakylkirastas on pajulinnun ja peipon jälkeen Suomen kolmanneksi runsain lintulaji. Se sopeutuu monenlaisiin ympäristöihin. Punakylkirastaspari pesi kuviolla 2. Hernekerttu elää nuorissa kuusi- ja mäntymetsissä sekä pensaikkoisissa metsänreunoissa. Hernekerttuparit pesivät kuvioilla 1 ja 2. Lehtokerttu pesii lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Selvitysalueella lehtokerttupari pesi puistomaisen alueen reunalla. Mustapääkerttu pesii sekametsissä ja lehdoissa. Selvitysalueella yksi pari pesi puistomaisella alueella. Tiltaltti pesii kuusivaltaisissa metsissä. Yksi tiltalttipari pesi selvitysalueen koillisosan istutetussa havupuumetsikössä. Pajulintu on hyvin yleinen lintu koko Suomessa, selvitysalueella niitä pesi viisi paria.
8 Hippiäinen pesii kuusivaltaisissa metsissä ja selvitysalueella niitä pesi yksi pari kuviolla 2. Kirjosieppo pesii koloissa. Sitä tavataan pihoilla sekä lehti- että havumetsissä. Selvitysalueella kaksi kirjosieppoparia pesi kuvion 2 viereisessä pihapiirissä. Sinitiainen pesii puunkoloissa ja linnunpöntöissä lehti- ja sekametsissä. Sinitiaispareja pesi kaksi paria selvitysalueen viereisillä piha-alueilla. Talitiainen pesii runsaana kaupunkien puistoissa ja ihmisten lähettyvillä pöntöissä, mutta myös seka- ja lehtimetsissä. Talitiaisia pesi alueen läheisillä viereisillä pihoilla 4 paria. Peippo on pajulinnun ohella yleisimpiä lintuja Suomessa. Se on selvitysalueen yleisin lintu ja sen reviireitä löytyi neljä. Vihervarpunen pesii sekä kuusi- että mäntymetsissä. Vihervarpunen on Etelä-Suomessa hyvin yleinen lintu (Laine, L. 1996). Yksi pari pesi kuviolla 2. Taulukko 1: Alueella havaitut lintulajit ja niiden parimäärät kuvioittain. Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3 Telkkä 1 koiras ja naaras viiden poikasen kanssa Sepelkyyhky 1 Käpytikka havaittiin alueella, pesää ei löydetty Metsäkirvinen 1 Punarinta 1 2 1 Mustarastas 1 Räkättirastas yhdyskunta Laulurastas 1 Punakylkirastas 1 Hernekerttu 1 1 Lehtokerttu 1 Mustapääkerttu 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 2 2 1 Hippiäinen 1 Kirjosieppo Pesii viereisessä pihapiirissä Sinitiainen Pesii viereisessä pihapiirissä Talitiainen Pesii viereisessä pihapiirissä Peippo 2 2 Vihervarpunen 1 Yhteensä: 11 paria 13 paria sekä räkättirastas yhdyskunta 2 paria
9 5.2 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2010 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut. 2005. Ympäristöministeriön wwwsivut. ) Uhanalaisia, vaarantuneita, silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia tai lintudirektiivin I- liitteen lajeja ei havaittu selvitysalueella. Telkkä on Suomen vastuulaji. 6 Yleistä viitasammakosta Viitasammakkoa tavataan Suomessa Metsä-Lappiin asti. Viitasammakko on paikkauskollinen ja elää kutuvetensä läheisyydessä. Viitasammakko ei kude helposti kuivuviin ojiin ja lammikoihin kuten sammakko. Viitasammakot elävät merenlahdissa, järvien rantamilla sekä räme- ja aapasoilla. Viitasammakko on Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen IV laji ja luonnonsuojelulain 714/2009 mukaan rauhoitettu. Uhanalaisuusluokan mukaan viitasammakko on elinvoimainen (LC). Viitasammakoiden esiintyminen alueella on helpointa selvittää niiden kerääntyessä kutupaikoille lisääntymisaikana. Viitasammakon ääni kuulostaa pulputukselta, kun taas sammakko kurnuttaa. Viitasammakoiden soidin on aktiivisimmillaan hämärän aikaan. 6.1 Viitasammakkoselvityksen menetelmät ja tulokset Viitasammakko suosii lisääntymispaikkanaan reheviä järviä ja umpeenkasvaneita merenlahtia (M. Lappalainen 2009). Koska viitasammakon soidin on aktiivisimmillaan hämärän ja pimeän aikaan, tehtiin selvitys klo 23.00 01.00 välisenä aikana 23.5. Lammikon vierelle kuljettiin jalkaisin ja kuunneltiin viitasammakoiden mahdollista pulputusta. Sää oli puolipilvinen ja tyyni. Lämpötila oli + 5 astetta. Epävarmuustekijänä voidaan pitää selvityksen myöhäistä aikaa, sillä viitasammakon soidin on Etelä-Suomessa yleensä toukokuun alkupuolella. Selvitystyö tehtiin samalla viikolla, jolloin työ toimeksiannettiin.
10 Selvitysalueen lammessa ei havaittu viitasammakoita. 7 Lepakot 7.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50 80 metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin 15 20 metriä. Viiksisiipat asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999. Sopimuksen mukaan lepakoiden tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee pyrkiä säästämään. Tämän mukaan lepakkoalueet luokitellaan luokkiin I III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, joka on ehdottomasti säilytettävä ja sen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Luokka III tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tällainen alue on mahdollisuuksien mukaan huomioitava maankäytössä.
11 7.2 Selvitysalueen lepakot Lepakkoselvitys tehtiin kolme kertaa; 23.5., 25.6. ja 14.8. Sää oli selvityskerroilla poutainen ja tuuli tyyntä tai heikkoa. Selvityksen tekeminen aloitettiin vasta tunnin kuluttua auringon laskemisesta. Alueella kuljettiin rauhallisesti kävellen polkuja pitkin metsässä ja kalliolla sekä puiston nurmikolla. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä tehtäessä katseltiin löytyykö alueelta lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja tai mahdollisia talvehtimispaikkoja. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa on vaikea erottaa toisistaan detektorin avulla, joten niitä nimitetään yhdessä viiksisiipoiksi. 23.5. ja 25.6. selvitysalueen lammikolla saalisti kaksi vesisiippaa. 14.8. lammikolla ei havaittu enää lepakoita. Kaikilla kolmella kerralla havaittiin yksi pohjanlepakko saalistamassa asutuksen ja metsänrajassa selvitysalueen itäreunalla. 25.6. pohjanlepakko kävi myös lammella. Selvitysalueella on vanhoja puita, joiden kaarnan alla lepakot voivat olla päivällä suojassa. Myös kalliossa on rakoja, joita lepakot voivat käyttää hyväkseen, kuten myös ympäröivän asutuksen rakennusten välikattoja. Selvitysalue kuuluu luokkaan II eli on lepakoiden ruokailualue. Kartta 2: Lepakoiden saalistusalueet Punaisella on merkitty vesisiippojen ja vihreällä pohjanlepakon saalistusalue 8 Päätelmät Selvitysalueen kallionlakialueet ovat metsälain mukaan erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Näin ollen kuvion 3 kallionlakialue tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Kallion raot tarjoavat myös alueella saalistaville vesisiipoille ja pohjanlepakolle lepopaikkoja. Kuvio 1 on ihmisen tekemää
12 puistoaluetta, jossa on kaivettu lampi. Kuvio 2 on hoidettua mustikkatyypin tuoretta mäntyvaltaista kangasmetsää. Selvitysalueelta ei löytynyt uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia, Suomen vastuulajeja tai luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvilajeja. Alueella ei havaittu liito-oravia ja viitasammakoita. Lammikolla saalisti vesisiippoja ja alueen reunoilla havaittiin yksi saalistava pohjanlepakko. Alue luokitellaan II-luokkaan eli lepakoiden saalistusalueeksi. Alueella ei havaittu uhanalaisia, vaarantuneita, silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia tai lintudirektiivin I-liitteen lintulajeja. Telkkä kuuluu Suomen vastuulajeihin, mutta sopivien pesäpaikkojen puuttuessa alueelta, sitä ei tulkittu pesiväksi alueella.
13 Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Lappalainen, M. 2002: Lepakot, salaperäiset nahkasiivet. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Jyväskylä. Lappalainen, M. & Sirkiä, P. 2009: Suomalainen sammakkokirja. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Turku. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti 17.9.2007 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V- liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=248356&lan=fi Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. www.ymparisto.fi/fi.fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit/suomen_lajien_punainen_lista_2010/alueellisesti_uh analaisista_lajeista Sisältödokumentti 1.2.2012 / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=404980&clan=fi www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/lajit.htm Suomessa tavatut lepakkolajit. Tulostettu 5.7.2013