Uuskasvua ymmärtämässä. kutsu kestävään tuottavuuteen

Uuskasvua ymmärtämässä kutsu kestävään tuottavuuteen

Uuskasvua ymmärtämässä kutsu kestävään tuottavuuteen

Lukijalle Kaksikymmentä vuotta sitten Nokia tunnettiin kumisaappaista, ilmastoa kirottiin liian kylmäksi ja suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Sittemmin teknohuuma nousi ja laski, elektroniikkateollisuus synnytti työpaikkoja ja siirsi ne hetken päästä halvan tuotannon maihin. Suomi päihtyi ennätyksellisestä hyvinvoinnista ja kärsi sen krapulasta. Nyt väestön ikärakenne ja kasvanut työpahoinvointi koettelevat työvoimaa. Kaiken seurauksena tuottavuuden kasvu on puolittunut huippuvuosista ja työn tuottavuus alkanut jo laskea. Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj Toimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera) Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) Jari Manninen (TeliaSonera) Kalevi Nikulainen (toimittaja) Ville Ohtonen (Adsek Avec) Juha Siltala, Juha Siltalan artikkeli Tutkimus: Laura Aaltonen (Aalto-yliopisto) Simo Hakkarainen (Aalto-yliopisto) Kimmo Pekkanen (Aalto-yliopisto) Eliisa Puska (HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu) Kuvitus ja taitto: Matti Riikonen (Imagemaker) Valokuvat: Juliana Harkki (sivut: 108, 176) Sami Helenius (sivu: 32) Anna Hämäläinen (sivut: 30, 76) Jussi Koivunen (sivu: 35) Jouni Leino (sivu: 225) Enrico Seri (sivut: 43, 75, 81, 218) Aki-Pekka Sinikoski (sivut: 4, 39, 46, 90, 100, 118, 125, 134, 144, 152, 160, 168, 186, 234, 238) Matti Silvennoinen (sivu: 22) Kimmo Virtanen (sivu: 64) Copyright: TeliaSonera Finland Oyj ISBN 978-952-5187-98-4 TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2010 Siinä missä talouden käyrät ovat osittain taipuneet alaspäin, tieto- ja viestintätekniikan kehitys jatkuu hidastumatta. ICT:stä on tullut muotisana. Laitteet ja sovellukset ovat tulleet vuosi vuodelta nopeammiksi, tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Lähes kaikki dokumentoitu tieto on saatavilla melkein missä ja milloin vain. Tekninen kehitys on jo niin nopeaa, että ani harva pysyy sen perässä. Nykyään tieto- ja viestintätekniikka ympäröi arkeamme kaikkialla: kiinteistöjen lämmitystä hallitaan etänä, auton kojelaudan alla raksuttaa käyttöjärjestelmä, lotto oli on-line jo 1990-luvulla. Tekniikka on automatisoinut tehtaita, pienentänyt ja reaaliaikaistanut maailmaa ja mullistanut monen toimialan esimerkiksi lehdistön toimintaympäristön. Kaikki ymmärtävät, että tekniikalla on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa, mutta tietääkö kukaan millaiset mahdollisuudet ja vaikutukset sillä voisi parhaimmillaan olla? Mitä hyötyjä tekniikka tuo ja miten niitä mitataan? Ja jos se on niin autuaaksi tekevää, miksi sana tietotekniikka nostaa useimpien niskavillat pystyyn ja tuo mieleen katkoja, odottelua ja tietotulvan? Tieto- ja viestintätekniikka on väistämättä kaikkialla, mutta miten sitä hallitaan ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, kuinka sen avulla kyetään paremmin palvelemaan asiakkaita? Tieto- ja viestintätekniikka kehittyy niin nopeasti, että useimmat ovat jo nostaneet kädet pystyyn ja luottavat vain teknisten asiantuntijoiden neuvoihin. Hieman kuten pimeällä keskiajalla tiedon suhteen, totuus ICT:stä on harvoilla ja valituilla, joiden sanomisia muut eivät uskalla kyseenalaistaa. Tekniikka on kuitenkin vain mahdollistaja: nopea yhteys, monipuolinen sovellus ja laaja kapasiteetti ovat ainoastaan keinoja parempaan yhteydenpitoon ja tiedon levittämiseen. Ne eivät yksin takaa onnistumisia. Vaikka tekniikka voisi mahdollistaa merkittävänkin toiminnan tehostamisen, päättävät tieto- ja viestintäteknisistä asioista yleensä tekniikan, ei tiedon tai viestinnän asiantuntijat, liiketalousjohdosta puhumattakaan. 7

Sonera on toiminut suomalaisen tieto- ja viestintätekniikan keskiössä alusta alkaen ja toimii vastaisuudessakin. Haluamme, että suomalaiset onnistuvat hyödyntämään tekniikkaa mahdollisimman hyvin ja kääntämään kansantaloutemme tuottavuuden uuteen nousuun. Meillä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja tai ihmeparannusta kaikkiin ongelmiin, mutta historiamme velvoittaa meidät nostamaan kissan pöydälle. Haluamme herättää keskustelua nykyisistä tavoista käyttää tieto- ja viestintävälineitä ongelmista, tarpeista ja mahdollisuuksista. Tätä kirjaa varten kutsuimme tusinan verran suomalaisia eri alojen vaikuttajia ja kymmenkunta yrityspäättäjää ja asiantuntijaa laventamaan näköalaa ja jakamaan näkemyksensä Suomen tulevaisuudesta. Puheenvuorot syventävät kokonaiskuvaa, kaivavat esiin kipeitäkin seikkoja Suomen nykytilasta, mutta takovat myös uskoa tulevaisuuden menestysmahdollisuuksiin. Tarinan loppuratkaisu on avoin ja sen kirjoitat sinä. Lue asiantuntijoiden näkemykset kriittisesti, hahmottele oma kantasi ja kerro se meille kaikille, sillä Suomi tarvitsee haasteiden ratkaisemisessa meidän kaikkien panosta. Uuskasvua ymmärtämässä kutsu kestävään tuottavuuteen on keskustelunavaus, jolla haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuuden kilpailukykyä. Kauas tuottavuus karkaa? -luku summaa nykytilanteen ja Pysyykö Suomi pinnalla? pureutuu tarkemmin haasteisiin, jotka maamme kohtaa. Vuorovaikutus hukassa? erittelee tieto- ja viestintätekniikan synnyttämiä ongelmia ja mahdollisuuksia ja Kestävän tuottavuuden lähteillä etsii mahdollista poispääsyä umpikujasta. Tabuja ja totuuksia tuottavuudesta kokoaa yhteen kaikki asiantuntijapuheenvuorot sekä Aalto-yliopiston tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Tulevaisuus rakennetaan nyt on toimintaohje muutoksen aloitukseen. Ja nimenomaan aloitukseen, sillä loppu on sinun käsissäsi. Me soneralaiset avasimme omat toimintatapamme Aaltoyliopiston tutkijoiden retosteltaviksi. Vertaa tuloksia oman organisaatiosi tilanteeseen, toivottavasti löydät tutkimuksen avulla uusia kehityskohteita. Kiitämme kirjan synnyssä auttaneita asiantuntijoita, yrityspäättäjiä ja Aalto-yliopiston tutkijoita heidän arvokkaasta panoksestaan! Tervetuloa rakentamaan tulevaisuutta kanssamme! Juha-Pekka Weckström Toimitusjohtaja TeliaSonera Finland Oyj LUKIJALLE Kauas tuottavuus karkaa? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Minne kasvu katosi? Tulevaisuuden teknologia on jo täällä Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteetti Ylitöitä ja alisuorittamista Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitoja Kuuntelevatko tulevaisuuden päättäjät meitä? Vuorovaikutus hukassa? Kun internet putosi puusta Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointia Tiedon haalinnasta tiedon johtamiseen Kestävän tuottavuuden lähteillä Millaiseksi annamme Suomen muuttua? Kestävän tuottavuuden lähtökohdat Nykyrakenteet jarruttavat muutosta Tabuja ja totuuksia tuottavuudesta Antti Tanskanen Onnistuminen on tahdon asia Esko Kilpi Huomio kommunikaatiokulttuuriin Henna Virkkunen Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan Jorma Eloranta Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista Juha Siltala Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi Marja-Liisa Viherä Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen Matti Lehti Pään sisäinen kuormitus kasvaa Mikael Jungner Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen Mikko Kosonen Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista Olli Martikainen Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa Olli-Pekka Kallasvuo Liiketoiminnassa maali liikkuu aina Pentti Malaska Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta Aalto-yliopiston tutkimus ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen Tulevaisuus rakennetaan nyt Ajattelurakenteet muutoksen mahdollisuutena Yksilön mahdollisuudet Yrityksen mahdollisuudet Yhteiskunnan mahdollisuudet Uuden alun saatesanat SANASTOA 3 6 14 16 20 25 33 40 46 52 54 58 63 68 70 78 85 88 90 99 107 118 125 134 143 152 159 168 176 186 197 216 219 222 227 230 236 239 8 9

Kauas tuottavuus karkaa? Suomen kansainvälinen kilpailukyky on vaarassa. Entinen teknologian ihmemaa on jäänyt kehityksessä jälkeen, globalisaatio järkyttää talouselämämme rakenteita ja tuottavuutemme kasvu on lähes pysähtynyt. 1990-luvun lamasta nousimme teknologiahuumassa, mutta sittemmin menetimme edelläkävijäasemamme. Perinteisen teollisuutemme aloja uhkaa tuotannon siirtäminen halvempiin maihin ja lähemmäksi markkinoita. Ja vaikka teknologia kehittyy edelleen huimaavaa vauhtia, ei tuottavuutemme ole olennaisesti kasvanut kehityksen siivellä kuten toivoimme. Väestömme ikärakenne on muuttumassa radikaalisti. Työelämän ulkopuolella olevien osuus kasvaa, käytössä oleva työvoima vähenee ja lisäksi aikaisempaa suurempi osa tästä niukkenevasta voimavarastamme joudutaan suuntaamaan terveydenhuollon alueelle. Tuottavuuttamme on kyettävä kasvattamaan merkittävästi. 10 11

KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? Samanaikaisesti kansallisen kilpailukyvyn horjumisen kanssa myös yksilöiden asema työelämässä on heikentynyt. Uusien viestintävälineiden katsotaan velvoittavan ympärivuorokautiseen tavoitettavuuteen. Työ- ja vapaa-aikaa ei aina kyetä erottamaan toisistaan silloinkaan kun se olisi erityisesti tarpeen. Kvartaalitaloudessa tulosta mitataan aina viimeisimmän Teknologian ja tuottavuuden kehitys suorituksen perusteella ja siksi töitä painetaan kuin viimeistä päivää ja valitettavan usein työpäivä jääkin viimeiseksi. Raskaat paineet ja vapaa-ajan menettäminen näkyvät työhyvinvoinnin laskuna ja yhä nuorempien työkyvyttömyytenä. Myös maailmanlaajuiset haasteet koskevat Suomea. Ilmaston lämpeneminen herätti kansainvälisen yhteisön ymmärtämään ympäristön kannalta kestävän kehityksen tärkeyden. Pian kuitenkin Yhdysvalloista alkanut taloudellinen taantuma murensi mahdollisuudet muuttaa toimintatapoja nopeasti luontoa vähemmän kuormittaviksi. Vaikka energiankulutusta pienentävät toimenpiteet säästävät yleensä myös kustannuksia, moni pitää kestävän kehityksen ja tuottavuuden kasvattamisen yhdistämistä yhä hankalana yhtälönä. Liiketoiminnan ja työelämän perinteiset menestyskaavat eivät enää aina tepsi kansainvälisessä kilpailussa. Ahkerammin ja enemmän tekeminen on monella alalla tullut tiensä päähän. Alituisen tehostamisen sijaan kilpailukykyä ja tuottavuutta on yhä useammin luotava toimintamalleja ja -tapoja muuttamalla. Siten vastaamme paremmin muuttuvan toimintaympäristön ja uusien työntekijäsukupolvien vaateisiin. Kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää yhteiskunnalta, yrityksiltä ja yksilöiltä valmiutta kyseenalaistaa ennakkoluulottomasti nykyiset toimintatavat. Vanhat rakenteet ja kilpailuedut eivät enää takaa menestystä. Keskeinen kysymys Suomen tulevaisuudelle on, onnistummeko synnyttämään, ylläpitämään ja kasvattamaan uudenlaista kestävää tuottavuutta. Yhteiskunta, joka toimii niin kuin aina ennenkin, tuskin komeilee kansainvälisen kilpailun kärkisijoilla. Koska muutkin valtiot ovat vastaavanlaisessa tilanteessa, on uudenlaisen tuottavuuden synnyttäminen myös mahdollisuus nousta kilpailukyvyn kärkisijoille. Kysymys kuuluukin, olemmeko valmiita tarttumaan tilaisuuteen? Luo nonvarat Työhyvinvointi Teknologia Tuottavuus Avaruusajan tekniikka kivikautisessa käytössä Perinteinen teollisuus ei ole enää yksinään uuden kasvun dynamo. Maailmankauppa tiivistyy ja raaka-aineisiin sekä suorittavaan työhön pohjautuvat alat kohtaavat kilpailua yhä uusista maista. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannata siirtää Aasiaan. Suomalaisten korkea koulutustaso mahdollistaa itse asiassa velvoittaa keskittymään ja panostamaan liiketoimintaan, joka pohjautuu palveluihin, innovatiiviseen ajatteluun ja luoviin sosiaalisiin malleihin. Globaaleilla markkinoilla emme pysty kilpailemaan pelkällä raaka-aineisiin ja tuotantoon pohjautuvalla liiketoiminnalla vaan nimenomaan korkealla osaamisella. Kun suorittava työ vähentyy toisilta aloilta, korvautuu se osittain tuottavammalla työllä muilla aloilla, mutta osittain se täytyy myös korvata uudenlaisella tietovaltaisella palvelutyöllä. Ajatteluun, innovaatioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvassa palveluliiketoiminnassa tiedon hallitseminen, jalostaminen ja välittäminen muodostavat samanlaisen tuottavuuden selkärangan kuin liukuhihna tehdastyössä. Kulloinkin hyödyllisimmän, jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Koska työntekijät, Viestintätavat yhteistyökumppanit ja asiakkaat liikkuvat ja verkostoituvat yhä enemmän, myös hyvä tavoitettavuus ja ajanhallinta ovat menestykselle kriittisiä. Siksi organisaatioiden on kehitettävä aktiivisesti uusia ennakkoluulottomia tapoja viestiä sisäisesti ja ulkoisesti sekä etenkin kommunikoida asiakkaidensa kanssa. Nykyään kehittynyt teknologia tarjoaakin valtavan kirjon erilaisia työkaluja viestinnän kehittämiseen mutta myös huimat mahdollisuudet vaarantaa tuottavuus. Kun tiedon määrä on kasvanut, on sen käsitteleminen ja hallittu välittäminen vaikeutunut. Uusia teknologioita on otettu käyttöön vanhojen rinnalle, ilman että niiden käyttötapoja ja vaikutusta organisaation toimintatapoihin on suunniteltu ennalta. Kukaan ei opasta työntekijöitä uusien välineiden toiminnoissa, vaan kukin selviytyy omine hoksottiminensa tai on selviytymättä. Myöskään sopivimman viestintävälineen valitsemista eri tilanteisiin ei koordinoida organisaatiotasolla, ja siksi jokainen hyödyntää aina kussakin tilanteessa itselleen mieluisinta viestintäkanavaa riippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajille. Tämä näkyy eri viestintätapojen yli- ja alipainottumisena. Käyttö TAPAAMISET PUHELUT TEKSTIVIESTIT SÄHKÖPOSTI PIKAVIESTINTÄ VIDEONEUVOTTELUT SOSIAALINEN MEDIA 12 13

KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? Koska yhteisiä pelisääntöjä ei ole, samansisältöisiä viestejä lähetetään päällekkäin eri kanavissa puheluilla, tekstiviesteillä, sähköpostilla, pikaviesteillä ja videoneuvotteluilla täysin erilaisissa tilanteissa, joista toisissa kaivattaisiin hyvin niukkaa viestintää ja toisissa hyvin monipuolista vuorovaikutusta. Lopputuloksena tietoa tulvii enemmän kuin kukaan pystyy käsittelemään, silti olennaista tietoa ei löydetä juuri silloin, kun sitä kiperimmin tarvittaisiin. Päällekkäiset viestit eivät ole ongelma sinällään, mutta ne muuttuvat ongelmaksi hyvin nopeasti, mikäli niiden tulo johtuu siitä, ettei syntyvää tilannetta ole kyetty hallitsemaan ja johtamaan. Jatkuvasti saapuvat viestit keskeyttävät työskentelyn alituisesti, viestisuman purkaminen haukkaa leijonanosan työtunneista eivätkä olennaiset tiedot löydy tietotulvan keskeltä. Niinpä purkamaton tieto kasautuu työpöydille, muistilapuille ja postilaatikoihin, joista sitä säännöllisesti välitetään eteenpäin tarkistamatta, mitkä asiat mihinkin liittyivät. Koska kaikki ovat omaksuneet saman tavan, kiertää organisaatioiden viestijärjestelmissä kirjaimellisesti lukemattomia viestejä, joista kukaan ei ehdi ottamaan koppia. Asiakkaiden toimeksiannot ja muut kriittisen tärkeät viestit uppoavat samaan pohjattomaan nieluun yhdessä roskapostien ja kiertovitsien kanssa, eivätkä pikaista reagointia kaipaavat viestit löydä ajoissa perille. Esimerkiksi sähköpostia, sinänsä erittäin käyttökelpoista työkalua, väärinkäytetään pahimmillaan tavalla, joka hidastaa koko organisaation toimintaa: yksinkertaista kyllä ei-viestinvaihtoa jatketaan kymmenien vastausten verran. Pahimmillaan viestit lähetetään Vastaa kaikille -toiminnolla, jolloin puolen tusinaa ihmistä, joita alkuperäisestä aiheesta eksynyt sivujuonne ei edes koske, joutuu toistuvasti keskeyttämään omat työnsä kaksikon ajatustenvaihtoa seuratakseen. Kun työntekijät ottavat jatkuvasti vastaan liikaa tietoa eri lähteistä ja eri kanavista, jää sen pureskeluun liian vähän aikaa. Jäsentämättömän tiedon eteenpäin leviäminen synnyttää loputtomasti palavereja, joissa viestejä yritetään purkaa. Koska palaverikierre on jo muodostunut vallitsevaksi olotilaksi, ovat ihmiset omaksuneet oudon tavan: viestejä luetaan ja lähetetään kokousten aikanakin häiriten näin omaa ja muiden osallistujien keskittymistä itse kokouksen agendaan. Asiakkaiden parempi palveleminen tuntuu tulevan viimeisenä liian monen ajatuksissa. Hyvinvointiyhteiskunnan yksilöt ja ympäristö voivat pahoin Viime vuosisadan tieteiskirjallisuus ennusti 2000-luvun tietoyhteiskunnan kansalaisten olevan onnellisia vapaaherroja ja älykkäiden koneiden tekevän työt. Todellisuudessa nykyajan työelämä on usein raaempaa kuin koskaan. Työuupumus ja stressiperäiset sairaudet ovat jo arkipäivää ja yhä nuoremmat joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle. Sci-fi-kirjailijoiden kuvailemat, kaiken taitavat ja väsymättömät robotit ovatkin tavallisia tietotyöläisiä, joilta odotetaan loputonta venymistä ja yli-inhimillistä omaksumiskykyä. Ja vaikka töitä paiskitaan raskaammin, intensiivisemmin ja kuluttavammin, eivät työteho ja tuottavuus ole olennaisesti kasvaneet. Nykyään työpäivät koostuvat usein monen tehtävän samanaikaisesta suorittamisesta. Mitään ei saa tehtyä kerralla valmiiksi, kun täytyy jo rientää palaveriin käynnistämään seuraavaa projektia. Kalenterin täyttyminen palavereista, työnteon katkonaisuus ja ylitsevuotava tietotulva estävät keskittymästä kunnolla varsinaiseen työntekoon. Niinpä työpäivän päättyessä viestit ovat yhä lukematta ja työt tekemättä. Aherrus jatkuukin illalla kotona ja aamupalaveria valmistellaan vielä yön tunteina. Tasapainoilu työssä suoriutumisen ja perheen kanssa vietetyn ajan välillä repii yksilöä ja synnyttää jatkuvasti voimistuvan riittämättömyyden tunteen. Vaikka yksilöt kokevat työelämän aiempaa kiireisemmäksi ja haastavammaksi, ei heidän työtehonsa ole lisääntynyt eikä yritysten kokonaistuottavuus juurikaan kasvanut kun työntekijä voi pahoin, voi yrityskin. 1900-luvun teollisuuden tuottavuus rakentui tehokkaalle raaka-aineiden hyödyntämiselle ja materiaalisten hyödykkeiden nopealle kuluttamiselle. Lyhytnäköinen kertakäyttökulttuuri on kuitenkin tullut tiensä päähän ja kestävän kehityksen vaatimukset sekä tavoitteet vaikuttavat organisaatioiden toimintaan yhä voimakkaammin. Raaka-aineita ja energiaa on pyrittävä säästämään kaikessa toiminnassa. Kestävä kehitys ei ole enää vaihtoehto, vaan ainoa tapa rakentaa talouskasvua ja hyvinvointia. Aiemmin työhyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä huolehtimisen ajateltiin jarruttavan yrityksen tuottavuutta. Nykyään ymmärretään, että nämä ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkimusten mukaan vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransa ajan. Ainoastaan kestävällä kehityksellä voidaan menestyä myös pidemmällä aikajänteellä. Työhyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tärkeyden oivaltaminen on yksi Suomen menestyksen kohtalonkysymyksistä 2010-luvulla etenkin aloilla, joilla tiedolla ja viestinnällä on suuri merkitys. Tämä vaatii johtajilta ja esimiehiltä todella paljon näkemyksellisyyttä, mutta myös nöyryyttä ja rohkeutta kyseenalaistaa organisaatioidensa pyhinä pitämiä asioita. Miten luodaan kestävää tuottavuutta? Kun jo ennestään haasteelliseen yhtälöön ynnätään väestöltään massiivisten Kiinan ja Intian talouskasvu, käy entistä selkeämmäksi, että nykyinen toimintatapa on tulossa tiensä päähän. Tapaamme luoda tuottavuutta ja talouskasvua tulee vähintäänkin tarkastella erittäin kriittisesti. Meillä on tähän erittäin hyvät lähtökohdat, sillä suomalaisyritykset tiedostavat jo nyt vastuunsa paremmin kuin kiinalais- ja 14 15

KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? intialaiskilpailijansa. Tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattaminen hierarkkisiin, kankeisiin prosesseihin ja rakenteisiin nojaavan toimintamallin sisällä ei välttämättä riitä, mikäli halutaan olla kehityksen ja kasvun kärjessä myös tulevaisuudessa. Toiminnan tehostamisella pelkästään ympäristön ja yksilön kustannuksella ei enää pötkitä pitkälle globaalilla kilpailukentällä, koska asiakkaat ovat yhä tiedostavampia ja vaativampia. Uudet viestintävälineet mahdollistavat jo nyt kosolti enemmän kasvumahdollisuuksia kuin osataan hyödyntää. Viestintävälineiden keskeinen rooli tuottavuuden ja kasvun mahdollistajana korostuu kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin niiden avulla voidaan tehostaa nykyistä toimintaa niillä toimialoilla, joilta halutaan vapauttaa työvoimaa muualle tai muihin tehtäviin, joissa tämä työvoima on tuottavammassa käytössä. Toiseksi viestintävälineet muodostavat keskeisen tärkeän perustan tietovaltaiselle palvelutyölle. Jälkimmäisen merkitys korostuu etenkin, kun puhutaan kasvun luomisesta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka viestintävälineiden teknologinen kehitys on ollut huimaa, niin meillä on yhä varsin vajavainen käsitys niiden hyödyntämisestä hyvistäkään työkaluista ei ole hyötyä, jollei niitä osata käyttää oikein. Siirtyminen tuotantokeskeisestä toiminnasta tieto- ja palvelukeskeiseen toimintaan tarkoittaa myös tiettyjen liiketoiminnan lainalaisuuksien muutosta. Jotain toki säilyy ennallaankin, mutta on erittäin tärkeää tunnistaa oleelliset muutokset. Tuottavuuden parantaminen tieto- ja palvelukeskeisessä mallissa tulee perustumaan yhä enemmän yritysten vuorovaikutuskyvykkyyteen. Organisaation on kyettävä hallitsemaan, välittämään ja luomaan sellaista uutta tietoa ja ymmärrystä, jolla on kaupallista lisäarvoa sen asiakkaille. Tämän tehokkuuden kehittämisessä tulee yhä suurempi painoarvo olemaan viestintävälineiden ja niiden käyttöä määrittävän kulttuurin hallinnassa ja johtamisessa. Liiketoimintamallit ovat jo vuosia sitten jääneet jälkeen viestintäteknologian kehityksen mahdollistamista toimintatapojen muutoksista. Aikakausi, jolloin informaatiosta oli pulaa, prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua ja tiedon kulku oli rajoitettua ja hidasta, sitoo yhä organisaatioiden rakenteita, toimintamalleja ja ennen kaikkea ajattelua. Joillain aloilla vanhat säännöt pätevät yhä ja prosessimainen tarkkuus ja ajattelu on ylivertaista, mutta monella alalla tilanne on muuttunut. Nykyään teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioiden toteuttamista. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt kommunikaatioteknologioiden edellyttämällä tasolla ja ennen kaikkea taloudellisesti yhä useampien ulottuvilla. Uudenlaiset, mielekkäämmät toimintatavat voivat nostaa työntekijät ja tiedon tuottavuuden lähteiksi tuotantovälineiden ja raaka-aineiden rinnalle. Tietokeskeisessä mallissa talouskasvu voidaan rakentaa myös kestävämmälle pohjalle niin yksilön, yrityksen, yhteiskunnan kuin ympäristönkin kannalta. Tuottavuuden kehittämisessä tulee nähdä olennaisina asioina materiaalien ja rajallisten raaka-aineiden käytön tehostamisen lisäksi myös kyky innovoida uutta osaamista ja tietämystä sekä edelleen jalostaa niitä kaupallisiksi palveluiksi. Palveluliiketoiminnan ydinasioita ovat osaaminen, innovaatiot ja tieto. Niitä ei ole vielä kehitetty riittävästi meillä eikä muualla. Siksi kansakunta, joka onnistuu kehittämään ja luomaan toimivan viitekehyksen palvelutoiminnalle, tukee riittävästi uusien toimintatapojen tutkimusta ja kehittämistä sekä saa yksilöt osallistumaan ja ottamaan toimintatavat omakseen, johtaa suvereenisti tulevaa kehitystä ja määrittää palveluliiketoiminnan uudet globaalit pelisäännöt. 16 17

Pysyykö Suomi pinnalla? Lossikuskin ei kannata tilailla uutta alusta, kun silta on valmis. Talon kattoa ei pidä korjata, kun perustukset ovat lahot. Viikatetta on turha teroitella, kun puimuri on saapunut tilalle. Suomen talous on saatu tehostettua monilla toimialoilla huippuunsa saakka. Keskittyminen omaan ydinosaamiseen raskaaseen teollisuuteen, metsätalouteen, tieto- ja viestintäteknologiaan kantoi Suomen kilpailukykyä niin kauan kuin kysyntää riitti. Nyt jäätiköt sulavat, mielialalääkkeet maistuvat ja talouskasvu horjuu. Oikein tekeminen ja tehostaminen ei riitä, kun vihreän kullan maata ympäröivä maailma on muuttunut perusteellisesti. 1900-luvun temput eivät enää tepsi ja tuottavuuden kasvu on pysähtynyt. Oman mausteensa soppaan tuo ilmastonmuutos, jonka torjuminen edellyttää kestävän kehityksen huomioimista kaikessa toiminnassa. Toinen ulkoinen kirittäjä on tehostunut maailmankauppa, jonka ansiosta hedelmät ehtivät toiselta puolelta maailmaa meille yhä raakoina ja teolliset työpaikat yhtä raa asti meiltä pois. Jos on ulkopuolinen maailma muuttunut, ovat kansantalouden rakennuspalikatkin rähjääntyneet. Väestön ikärakenne tikittää eläkepommin sytytyslankaa lyhyemmäksi ja tuottavuuden pelastaminen jää aina vain pienemmän porukan rastiksi. Töissä sinnittelevät pelkäävät jatkuvasti työpaikkansa menettämistä ja näännyttävät itsensä varhaiseläkkeelle. Tähän asti Suomi on kellunut vuosikymmenestä toiseen, mutta kohtaa nyt useita samanaikaisia karikoita. Seuraavilla sivuilla puidaan kuutta jo pitkään vaikuttanutta uhkaa ja mahdollisuutta, joista Suomen täytyy selvitä pysyäkseen pinnalla. 18 19

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Minne kasvu katosi? Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot osoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausien aikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa inflaation suitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta lukuun ottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu tehdastuotteiden korvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan ilmentänyt toivetta välttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla kakkua. Se tie on nyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään eikä vain miten tehdään. Juha Siltala Tiede ja tekniikka kehittyvät kehittymistään ja tarjoaisivat lähes rajattomat mahdollisuudet liiketoiminnan ja palvelutuotannon tehostamiseen. Silti Suomen tuottavuuden kasvu on hiipunut eikä paluuta nousukiitoon tunnu olevan monenkaan näköpiirissä. Tekniikan uusi kyvykkyys valuu hukkaan, kun organisaatioiden toimintatavat polkevat paikoillaan edunvalvontakoneistojen muutosvastarinnan ikeessä. Mahdollisuuksien runsaudesta poimitaan kehittämisen pohjaksi vain pieniä sovinnaisia murusia, jotta hyödyn ja kurjuuden suhde ei vain jakaantuisi uudella tavalla sidosryhmien kesken. Tietoyhteiskuntaa povataan kasvun moottoriksi, mutta samaan aikaan kasvu tukahdutetaan taantumusta hellivän konsensusyhteiskunnan suohon. Myös tavat tarkastella organisaatioiden toimintamallien tehokkuutta jäävät yhä enemmän jälkeen teknologian kehityksen suomista mahdollisuuksista. Sitä mitataan, mitä on totuttu mittaamaan teollistumisen alkuajoista lähtien. Sen sijaan toimintatapojen kehitystä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ei juurikaan mitata. Suomi ei onneksi ole yksin. Moni muukin Euroopan valtio pälyilee pelonsekaisesti Etelä-Korean, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan suuntaan. Kun kyky soveltaa tietoa ja tekniikkaa yhdistetään nopeasti uusiutuviin rakenteisiin, ovat huikeat tuottavuusloikat mahdollisia. Suomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksi entisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla. Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannon bulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä ja etäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajasta halpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessien tehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaan sitoutumiseen. On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita. Vaikuttavuus (efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisi esimerkiksi kasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta, jos korjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiin paikallisen aloitteellisuuden hyväksi. Juha Siltala Tieto itsessään on noussut koneiden ja raaka-aineiden rinnalle keskeiseksi tuotannon tekijäksi ja tuottavuuden määrittäjäksi. Silti teollisessa yhteiskunnassa vallinneet muisti- ja prosessorikapasiteettirajoitteet, tiedon välittämisen hitaus ja hierarkkinen johtamismalli kahlitsevat yhä toimintatapojamme. 1980-luvun oppimiskäsityksen perintönä kehitetyt, 1990-luvulla toteutetut ERP- ja CRM-järjestelmät optimoitiin käytettävissä olleen muistikapasiteetin hallittavuuden ja prosessoriajan hinnan mukaan. Jo 1990-luvun alussa Business Process Reengineering -ajattelu pyrki kyseenalaistamaan tuolloin vallinneita toimintatapoja, mutta silloinen uudistusinto kuivui kasaan laman alkaessa. Tämän jälkeen ISO9000- ja Six Sigma -aallot keskittyivät hallitsemaan prosessipoikkeamia, mutta eivät kyseenalaistaneet itse prosesseihin pohjautuvien toimintatapojen mielekkyyttä ja tavoitteita. Vaikka tallennustila ja järjestelmien suorituskyky ovat sukupolven aikana siirtyneet aivan uusiin mittayksiköihin, ei toimintaprosesseissa vieläkään hyödynnetä tätä kehitystä. Viime vuosituhannen lopulla tiedon niukkuus rajoitti toimintaa ja prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua. Nykyään informaation saatavuus tai teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioita. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt korkean viestintätehokkuuden edellyttämällä tasolla ja ennen kaikkea riittävän edullisia. Silti vanhat rakenteet ja toimintamallit vallitsevat. Etlan tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärin noin 8 18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissa yrityksissä vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60 prosenttia plussaa. Ekonomistit pystyivät sanomaan, että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla on yrityksissä toteutettu prosessi- tai organisaatiomuutos. Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat mahdollisia näillä uusilla välineillä. Olli Martikainen Aalto-yliopiston professorin Matti Pohjolan mukaan tietotuotteet ovat yhteis- 20 21

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? kunnan hyvinvoinnin kannalta liian kalliita. Pohjola korostaa, että Suomessa julkisesti tuotetusta tiedosta noin 30 prosenttia on maksullista. Professori huomauttaa, että kaikki toimintatavat, joissa tieto luodaan aina uudelleen, ovat tehottomia. Tätä esiintyy esimerkiksi potilastietojen hallinnassa. Tiedon niukkuus johtuu jälkeenjääneistä toimintatavoista. Pohjolan mukaan emme edes tiedä, kuinka paljon Suomen julkisen hallinnon tietojärjestelmiin on investoitu. Julkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole johdettu riittävän keskitetysti. Meillä on todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät ole lainkaan yhteensopivia. Valtion hallinnossa on nyt herätty vaatimaan, että jatkossa, kun eri virastot tekevät tietojärjestelmähankintoja, varmistetaan samalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti myös virastojen välillä. On myös erittäin tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä puolta uudistetaan, uudistetaan myös työtapoja. Henna Virkkunen Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Olli Martikainen Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentää koko kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: se työllistää jo noin 600 000 ihmistä. Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan se pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappoja kääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussa on tehostamisen mahdollisuuksia. Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niin sanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäin voimakkaasti. Antti Tanskanen taminen ja käyttöönotto ovat nekin hitaita, olemme tilanteessa, jossa Lindénin kuvaamien esteiden ja hidasteiden purkaminen haastaa vireillä olevat tuottavuusinvestoinnit. Hidasteet tekniikan ja tieteen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä heijastuvat myös julkiselle sektorille palveluja tuottaviin yrityksiin, jolloin myöskään näille ei kehity edellytyksiä menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevat teknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta, suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen. Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön. Ehkä niitä isoja juttuja [kuten sähkö ja tietotekniikka] joskus löytyy ja päästään tuottavuusloikkiin. Mutta todennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevät merkittävimpiin tuottavuuden parantamisiin uusien liiketoimintamallien ja bisneskonseptien avulla. Jorma Eloranta Suomen kasvumahdollisuuksien yhdeksi rakenteelliseksi esteeksi on mainittu pienyritysten suhteellisen vähäinen määrä väestöön verrattuna. Vaikka uudet pienyritykset eivät yksin ole mikään oikotie onneen, on Suomen talouselämä liikaa muutamien suuryritysten varassa. Tasapainoisempi suhde suurten toimijoiden ja verkottuneiden pienten yritysten välillä toimisi nykyistä paremmin. Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Suomessa yrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisesti vertailtuna, keskitasoa. Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä, eivätkä ne aina halua oikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämä ovat kyllä kansakunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä. Henna Virkkunen Viestintäministeri Suvi Lindén on vastannut valtiovallan puolesta, että tiedon, taidon ja toiminnan edistämiseksi on muutettava lainsäädäntöä ja purettava tiedon jakamisen ja saatavuuden esteitä. Hänen mukaansa on tärkeää, että tietoa voidaan hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin ja tarjota näin mahdollisuus avoimeen vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä. Ministeri selvittää, että Suomen talouden perinteisten kivijalkojen lisäksi tarvitaan uusia kivijalkoja digijalkoja. Julkiset puheet uudesta tekniikasta eivät kuitenkaan aina toteudu käytännön tasolla. Länsimaisessa demokratiassa toimitaan vaalikausittain ja lakien muuttaminen on hidasta. Kun toisaalta tiedetään, että uusien toimintamallien raken- 22 23

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? 24 Tulevaisuuden teknologia on jo täällä Ihmiskunta on vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Se on taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, tieto- ja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on samansuuruinen. Tietysti tieto- ja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla. Antti Tanskanen Tietotekniikka harppoo eteenpäin suuremmin loikin kuin fanaattisimmatkaan teknouskovaiset 1990-luvun alussa unelmoivat. Vaikka tehojen kasvu oli nopeaa jo vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, on tietokoneiden suorituskyky monikymmenkertaistunut vielä viimeisen viiden vuodenkin aikana. Aiemmin kunkin päätelaitteen prosessorissa oli yksi suoritin, nyt tuplaydinprosessori on jo sangen yleinen eikä kaksitoistakaan suoritinta samassa prosessorissa ole tavaton kokoonpano. Kun suorittimien lukumäärä nousee jyrkästi, kasvanut suorituskyky paisuttaa myös käytettävien ohjelmistojen kokoa. Esimerkiksi vuoden 1997 tyypillisen toimistosovelluspaketin 250 megatavua viisinkertaistui vastaavassa vuoden 2008 paketissa 1,25 gigatavuksi. Kehityksen uskotaan jatkuvan; vuoden 2018 paketille ennakoidaan peräti 6,25 gigatavun kokoa. Myös itse käyttöjärjestelmät ovat turvonneet valtaviksi resurssisyöpöiksi, joilta edellytetään kohta yhä moninaisempia ominaisuuksia kahvinkeitosta parranajoon asti. Jokaisen uuden version lanseerauksessa oletetaan tyystin uusien maailmojen avautuvan. Ohjelmistojen ja käyttöjärjestelmien tehoa nopeammin paisuu kuitenkin tallennuskapasiteetti. Vuonna 2005 kaikki suomalaisten tiedostot mahtuivat 10 petatavuun (1 petatavu = 1 000 000 gigatavua). 2008 saavutettiin 37 Pt ja seuraavana vuonna hivottiin jo 50 Pt:n haamurajaa. Tähän käsittämättömään 50 000 000 000 000 000 tavun tietomassaan on uponnut lukematon määrä kopioita, itseään kertaavia viestiketjuja sekä keskeneräisiä työversioita samoista tiedostoista. Ei olekaan mikään yllätys, että suomalaisten levyjärjestelmien sisällön ennustetaan 2012 täyttävän peräti 200 petatavun tallennuskapasiteetin. Lisäpontta hallitsemattomalle tiedon hamstraamiselle tuo tallennustilan hinnan jatkuva syöksykierre. Tieto- ja viestintätekniikan komponenttien ja ohjelmistoratkaisuiden kehityskulku on kohdannut myös valtavasti karikkoja. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, miten uuden aallon käy. Nyt keskiössä on eri viestintäjärjestelmien kautta välittyvä tieto. Viime vuosina onkin laajennettu matkaviestinverkkoja maantieteellisesti sekä tuotu markkinoille valokuituyhteyksien mahdollistamia nopeita laajakaistayhteyksiä. Viestintäviraston tutkimuksen mukaan uusimmista käytössä olevista viestintätekniikoista ja tarjonnan monipuolistumisesta huolimatta puhelut ovat säilyttäneet asemansa ensisijaisena viestintätapana. Kun ihmisiltä kysyttiin tärkeintä tapaa viestiä etäällä olevien ystävien ja sukulaisten kanssa, 85 prosenttia mainitsi puhelut, 8,4 prosenttia tekstiviestin, 3,0 prosenttia sähköpostin, 2,0 prosenttia internetin keskustelusivut tai yhteisöt sekä 1,0 prosenttia pikaviestit. Samansuuntaisia tuloksia saadaan kysyttäessä mieluisinta asiointitapaa viranomaisten ja yritysten kanssa. Nopeiden laajakaistayhteyksien määrä ei ole Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Esko Kilpi tilastojen mukaan viime vuosina kasvanut. Esimerkiksi 100 megabitin yhteyksiä oli Viestintäviraston mukaan vuoden 2009 lopussa vain noin prosentti kaikista laajakaistaliittymistä. Vaikka hyvin harvat kuluttajat ovat toistaiseksi hankkineet nopeita laajakaistayhteyksiä, yhä suurempi osa Viestintäviraston telepalvelujen käyttötutkimukseen vastanneista kuluttajista ilmoitti käyttävänsä tai olevansa halukkaita käyttämään IPTV-palveluja (internet-yhteyden kautta tarjottavia televisiopalveluja) sekä internetin tilausvideopalveluja, joiden käyttö edellyttää nopeaa laajakaistayhteyttä. Informaatiotulvan edessä ei pidä lannistua, sillä vika ei ole ihmisessä. Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelman ratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitä ei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimme tutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille. Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti. Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa koko ajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva, voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen alue työskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet. Olli Martikainen Moni organisaatio ei ole käytännössä lainkaan perillä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvistä liiketoimintariskeistä. Usein riskit on selvitetty kriittisten tietojärjestelmien osalta, mutta niiden jatkuva tunnistaminen ja prosessi niiden arvioimiseen saattaa puuttua kokonaan, ilmenee Market-Visio Oy:n julkaisemasta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan suuryritykset ja huoltovarmuuden kannalta kriittisimmät julkisen sektorin organisaatiot ovat keskimääräisesti jatkuvuussuunnittelun vahvimpia osaajia. Sen sijaan keskisuurissa ja pienissä yrityksissä käytännöt vaihtelevat suuresti. Etenkään liiketoiminnan sekä tieto- ja viestintätekniikan välisiä riippuvuussuhteita ei ymmärretä eikä tieto- ja viestintätekniikan riskejä tunnisteta. 25

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? Yhteydenpitoratkaisu Vaahto Oy Jyrki Strengell Toimitusjohtaja Vaahto Groupiin kuuluu seitsemän yritystä Suomesta, Venäjältä, Saksasta ja Kiinasta. Ryhmän palveluksessa työskentelee 380 henkeä yhteensä kahdeksassa toimipisteessä. Viisailla toimintatavoilla tuottavampaa työskentelyä Myös organisaatioiden osto-osaamisessa on suuria eroja, samoin kuin johdon sitoutumisessa ja suhtautumisessa jatkuvuuskysymyksiin. Käsitteet ja määrittelyt ovat paikoitellen epäselviä; esimerkiksi järjestelmällä voidaan tarkoittaa sovellusta tai esimerkiksi laitteiden ja sovellusten muodostamaa kokonaisuutta, joka sisältää tietokannatkin. Tilannetta ei juuri selvennä eri teknologioiden yhdentyminen ja samojen sovellusten käyttö eri päätelaitteilla. Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, että matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaa ja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone. Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemällä internetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueelle matkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian ja taustan omaavia yrityksiä. Olli-Pekka Kallasvuo HAASTE RATKAISU HYÖDYT MITÄ OPIMME Vaahto Groupissa me työstämme projekteja saumattomasti yli organisaatiorajojen ja suunnittelijat eri toimipisteistä miettivät teknisiä ratkaisuja päivittäin yhdessä. Aiemmin pelkkään Lahden ja Tampereen väliseen matkustamiseen kuluikin satoja työtunteja kuukaudessa. Otimme jo vuonna 2002 käyttöömme videoneuvottelulaitteet, jotka käynnistyivät kuitenkin todella hitaasti ja joilla oli hankala jakaa dokumentteja. Myös kuvan- ja äänenlaatu oli niin heikkoa, että se haittasi itse kokoukseen keskittymistä. Päätimme modernisoida videoneuvotteluratkaisumme 2009. Laitteet toimitettiin ja asennettiin todella nopeasti eikä meidän työpanostamme tarvittu lainkaan. Suunnittelemamme käyttäjäkoulutuskin osoittautui tarpeettomaksi. Kuten kaiken uuden tekniikan, täytyy videoneuvottelulaitteidenkin olla helppokäyttöisiä ja laadukkaita. Uusia laitteitamme oppii käyttämään käyttöohjeita avaamatta ja siksi niitä hyödyntävät sellaisetkin työntekijät, jotka välttelivät vanhan järjestelmän käyttöä. Nykyiset videoneuvottelulaitteet ovat parantaneet yhteistyötä etenkin Shanghain toimipisteemme kanssa. Nyt videoneuvotteleminen tuntuu täysin luonnolliselta, aivan kuin olisimme samassa paikassa. Vähentynyt matkustaminen tekee työskentelystä mielekkäämpää eikä etäneuvotteluista luopuminen tulisi enää kysymykseenkään. Itse asiassa videoneuvottelut ovat jopa perinteisiä kokouksia tehokkaampia. Uudet välineet ja uusi teknologia eivät ole itseisarvo, niitä on osattava myös hyödyntää. Lisäksi toimintatapoja on muutettava. Nykyään käsittelemme asiat kokouksissa tehokkaammin, koska etäneuvotteluiden myötä olemme alkaneet valmistella pöytäkirjat tarkemmin eikä aikaa muutenkaan kulu turhaan ihmettelyyn. Myöskään jatkuvuustarvetta (disaster recovery) ei aina tunnisteta. Liiketoimintaprosessien kriittisyyden luokittelu esimerkiksi palautustilanteita ajatellen voi olla tekemättä, koska prosesseja ei ole määritelty riittävän seikkaperäisesti. Jos kriittisyysluokittelua ei ole tehty eikä liiketoimintaprosessien kriittisyysjärjestystä tunneta, organisaation tietohallinto ei voi myöskään määritellä näitä itse. Asia kuuluu liiketoimintajohdolle ja edellyttää sen panosta ja sitoutumista, Market-Vision tutkimuksessa todetaan. Myös virtualisointiin voi liittyä jatkuvuusriskejä. Jos järjestelmää ei ole toteutettu täysin hallitusti, tietoon ja käyttäjäoikeuksiin liittyviä sekaannuksia syntyy normaaliolosuhteissakin, poikkeustilanteista puhumattakaan. Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänyt teoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla. Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, että meiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluita ja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan ei ole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällä hetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy. Antti Tanskanen Tulevaisuuden todellisten innovaatioiden näkeminen vaatii entistä enemmän mielikuvitusta, avoimuutta, rohkeutta ja rajojen rikkomista. Erään tutkimuksen mukaan vuoteen 2010 mennessä vain viidennes valtionhallinnon suurista keskittämis- ja palveluhankkeista oli saavuttanut tavoitellut hyödyt. Epäonnistumisten keskeisiä 26 27

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? syitä ovat olleet tehoton tai kokonaan puuttuva päätöksenteko ja ohjaus. Kustannussäästötavoitteet ovat olleet epärealistisia, eikä tuleviin parannuksiin ole varattu riittävästi varoja. Myös johtamisen ongelmat, eriävät näkemykset tavoitteista, riittämätön investointirahoitus ja ongelmat projektien johtamisessa ovat estäneet onnistumisia. Lisäksi tilannetta ovat rassanneet sisäisten resurssien ja osaamisen puute, epäluottamus hanketta vetävään tahoon ja haluttomuus luovuttaa valtaa muille. Teknologia ei ole enää vuosiin estänyt uusien sovellusten, toimintatapojen tai tuottavuuden lähteiden syntymistä. Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässä yhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi. Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämä kaikki tieto- ja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jo monessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa. Esko Kilpi Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteetti Kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, että me emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvä tulevaisuus. Pentti Malaska Kestävä kehitys mielletään arkikeskusteluissa varsin usein lähinnä ympäristön pelastamiseksi. Hyvin harvoin kuulee kestävän kehityksen muista ulottuvuuksista taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Taloudellinen kestävyys viittaa lähinnä siihen, kuinka pitkäjänteisellä työllä rahallinen hyvinvoinnin kasvu on saatu aikaan. Perustuuko se ensisijaisesti velkaantumiseen vai jokaisen isompaan ponnisteluun bruttokansantuotteen puolesta? Kuinka hyvinvointi jakautuu eri osapuolten kesken? Erityisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmasta endogeeninen kasvuteoria tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisia ajatuksia. Voisiko tulevaa kasvua saada aikaan entistä enemmän sellaisella uudella tiedolla ja ymmärryksellä, jolla on selkeää lisäarvoa markkinoille ja asiakkaille? Sosiaalisella ja kulttuurillisella kestävyydellä tavoitellaan ihmisten välistä tasaarvoa. Kuinka paljon me panostamme yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen ihmisten terveyttä ja turvallisuutta ajatellen? Tai kuinka hyvin ylläpidämme luonnollista erilaisuutta eri kulttuurien kesken? Voisimmeko tehdä tuttuja asioita aivan uusilla tavoilla se ei olisi meiltä pois, mutta mahdollistaisi muille paremman hyvinvoinnin. Toisen maailmansodan jälkeen monet maat kokivat talousihmeen ja moninkertaistivat kansantaloutensa koon yhden sukupolven aikana. Viime vuosikymmeninä nopein kasvu on siirtynyt Euroopasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta Aasiaan, etenkin Kiinaan ja Intiaan. Nykyinen talouskasvu on kuitenkin osittain perustunut ehtymättöminä pidettyjen raaka-aineiden ja energian kiihtyvään kulutukseen. Jo nyt on raaka-aineiden hinnoissa nähty erittäin suuria heilahteluja. Mitä tapahtuu, kun raaka-aineista on vielä suurempi pula ja se näkyy sekä hinnoittelussa että tarjonnassa? Jos raaka-aineita ei enää ole varaa viedä muualle jalostettavaksi, mitä se tarkoittaa syrjäisempien maiden kuten Suomen kannalta? Ihmiskunnan toiminta on kasvattanut kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, määrää ilmakehässä ja siten muuttanut ilmastoa. Kaksinkertaistuneiden hiili- 28 29

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? dioksidipitoisuuksien arvioidaan nostavan maapallon keskilämpötilaa 2 4,5 asteella. Jos pitoisuudet kasvavat tätäkin enemmän, lämpötila jatkaa nousemistaan. Samalla olemme pilanneet vesistöjä ja laajoja maa-alueita yhdyskunta- ja teollisuusjätteillä sekä maatalouden päästöillä. Jo pelkästään juomaveden tuottaminen vaatii koko ajan tehokkaampia prosesseja ja kemikaalikäsittelyjä. Näin vahinkojen korjaaminen tuottaa uusia vahinkoja. Kun maapallon tilaa katsoo sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta, ei tilanne ole yhtään sen lohdullisempi. Köyhyysrajan alapuolella elää yhä enemmän ihmisiä myös länsimaissa. Suomen kotitalouksista köyhyysrajan alapuolella oli vuonna 2007 yli 13,5 % ja osuus on kasvanut koko vuosikymmenen ajan. Erilaiset kehitysmaiden mikrolainajärjestelmät ja reilun kaupan ratkaisut toki ovat liikkeitä oikeudenmukaisempaan suuntaan, mutta perinteisen talousjärjestelmän edunvalvontaa ne eivät ole onnistuneet juurikaan heiluttamaan. Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden hoitamista. Pentti Malaska Meillä on todella köyhä kansa ja sitten todella rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevan tällä hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kun on sanottu että bruttokansantuote lisää hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet. Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä. Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä, koska valtion kilpailukyvyn pitää olla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita yksiköitä. Niitä voivat olla erilaiset heimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat sitten toisenlaisen verkoston maailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole valtiota, ei ole kansakuntaa, vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä. Marja-Liisa Viherä Vaikka poliitikoilla olisikin aitoa tahtoa muuttaa suuntaa, on talousjärjestelmän romahtaminen niin iso pelote, että korjaavat toimet jäävät enemmän hyvää tarkoittaviksi eleiksi. Proaktiivisimmatkin keskustelunavaukset hyssytellään kuoliaiksi. Björn Wahlroos kuvaa kehitysapua rahojen heittämiseksi kankkulan kaivoon ja esittää tilalle Kiinan mallia, jossa Afrikkaan rakennetaan investointien kautta niin poliittista kuin taloudellistakin läsnäoloa. Centre for the New Europen raportissa EU Trade Barriers Kill (2003) laskettiin, että EU:n tullimuurit tappavat 6 600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan EU-kaupasta edes prosenttiyksikön verran, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä. Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita, rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen että taloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudelliset rakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu. Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasaarvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineet ovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään koko ajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle ja yhteiskunnan perusrakenne voi murtua. Marja-Liisa Viherä Nähtävästi ympäristökysymyksistä keskustellaan aina nousukauden aikana, mutta taantumassa ne unohdetaan. Ilmastonmuutos oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuuma keskustelunaihe kahvipöydissä. Keskustelu sai lopulta populistisia piirteitä ja tutkijatkin sortuivat ylilyönteihin. Riippumatta siitä, mikä on ihmisen osuus muutoksissa ja mikä on lopulta syy ja seuraus, on ilmeistä, että ilmastolliset ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Professori Pentti Malaska korostaa, että ilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, joka romuttaa kaikki ihanteelliset ajatukset ihmiskunnan hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden hoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaan järkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa. Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän. Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Se on oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviin perusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitä samoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkin ovat meille hallitsemattomia. Pentti Malaska Rooman Klubi tilasi jo lähes 40 vuotta sitten Massachusetts Institute of Technologyn tutkijaryhmältä Kasvun rajat -raportin (1972). 1960-luvulla luonnonsuojelu alkoi kääntyä uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja maisemien suojelusta ympäristön ja ihmisen suojeluun. Käännekohtana voidaan pitää YK:n ensimmäistä ympäristökokousta Tukholmassa 1972. On vain yksi maa oli kokouksen motto ja päähuolina olivat ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen: ihmisten terveys ja maapallon elämää ylläpitävä järjestelmä olivat uhanalaisia. Konferenssissa päätettiin ympäristökysymysten organisoimisesta YK:ssa, perustettiin YK:n ympäristöohjelma UNEP ja annettiin julistus ihmisen ympäristöstä. 30 31