SUOMEN KASVUKOLMIO Kasvukolmion alueen merkitys aluetalouden tunnusluvuilla 1
Kasvukolmion alueanalyysin toteuttaminen Analyysin kohteena oli Suomen kasvukolmio eli Helsingin, Tampereen ja Turun välisen kolmion sisällä olevat 11 seutua: Helsingin, Riihimäen, Hämeenlinnan, Etelä-Pirkanmaan, Tampereen, Forssan, Loimaan, Turun, Turunmaan, Salon ja Raaseporin seudut. Kasvukolmion seuduilla asuu 47 % ja Turku- Tampere käytävän vaikutusalueella 15,1 % koko maan väestöstä. Analyysi sisältää neljä alueiden ulkoiseen elinvoimaan (kilpailukykyyn) liittyvää teemaa, jotka liittyivät aluetalous-, työllisyys-, väestö- ja TKI- ja osaamisdynamiikkaan. Jokaisessa teemassa oli useampia muuttujia 1. ALUE- TALOUS 2. TYÖPAIKAT JA TYÖLLISYYS 3. VÄESTÖKE- HITYS JA VETOVOIMA 4. OSAAMI- NEN JA TKI- TOIMINTA Analyysin aikajänne käsitti kaikkien muuttujien osalta pääsääntöisesti vuosien 2005-2014 väliset tilastotiedot. Analyysi sisältää sekä määrällisiin että suhteellisiin muutoksiin perustuvaa tietoa. 2
Aluerakenteen keskeiset muutosvoimat Kaupungistuminen Keskittyminen Vyöhykkeisyys 1. 2. 3. Liikkuvuus Demografia Pirstoutuminen 4. 5. 6.
Kasvukolmion alueen osuus (%) koko maasta Väestöstä Työpaikoista Yksityisen sektorin työpaikoista 47,1 % 50,5 % 53,6 % BKT:sta T&K-menoista Korkeakoulutetuista 54,4 % 68,7 % 58,0 %
Tiivis tilannekuva alue- ja liikennerakenteen kehityksen näkökulmasta 1. Saavutettavuus, sujuva liikkuminen ja nopeat liikenneyhteydet ovat yhä keskeisempi menestystekijä alueiden välisessä kilpailussa ja aluerakenteen muotoutumisessa. Aluetaloudellisissa tutkimuksissa on kyetty osoittamaan selkeä yhteys saavutettavuuden ja aluekehityksen välillä. 2. Kaupunkiseutujen välillä korostuu liikkumisen edistämisen lisäksi aikaetäisyys matkaetäisyyden sijaan ja nopeat liikenneyhteydet työssäkäyntialueiden välillä. Lyhyemmät aikavälit tuovat liikenneväylien varrella olevia kaupunkeja lähemmäksi toisiaan ja luovat myönteisiä muutosvaikutuksia ei-liikenteellisille sosiaalisille ja taloudellisille vaikutuksille. Työasialiikkuvuus kasvaa merkittävästi, jos yhteydet toimivat sujuvasti 60-180 minuutin aikaetäisyydellä ja pendelöintihalukkuus noin 45-60 minuutin kynnysarvoon saakka. 3. Aluerakenteeseen muodostuu vähitellen liikennekäytävien ohjaamaan suonistoon perustuvia laajoja suuralueita/työssäkäyntialueita, jotka eivät perustu olemassa oleviin maantieteellisiin, hallinnollisiin ja ohjelmallisiin aluejakoihin 5
Aluerakenteen ja liikenneyhteyksien välinen hierarkia 1.Työssäkäyntialueet: asutus- ja työpaikkakeskittymiin perustuvat työssäkäyntialueet, jotka eivät ole kiinteässä yhteydessä toisiinsa Tampereen seutu 2.Liikennekäytävät: liikenneväylien ja liikenneinfran muodostumisen kautta muodostuvat liikennekäytävät alueiden välillä 3.Kasvu- ja kehityskäytävät: nauhamaiset ja vyöhykemäiset kasvu- ja kehityskäytävät, jotka yhdistävät useammat työssäkäyntialueet kiinteämmin toisiinsa 4.Suuralueet: laajat ja yhtenäiset suuralueet / työssäkäyntialueet, joissa sujuvat liikenneyhteydet keskeisessä roolissa kaupunkiseutujen sisäisessä ja kaupunkiseutujen välisessä kehityksessä Turun seutu Helsingin seutu 6
Kasvukolmio yhtenäistä ja toisiinsa sidoksissa olevaa suuraluetta? Tulevat suuralueet työssäkäynnin, asutus- ja työpaikkakeskittymien ja liikkuvuuden näkökulmasta? 1 Etelä- ja Lounais-Suomen vyöhyke (Helsinki-Turku-Tampere) 2 Pohjanmaiden vyöhyke (Vaasa- Seinäjoki-Kokkola) 3 Itäisen ja keskisen Suomen vyöhyke (Kuopio-Jyväskylä- Joensuu) 4 Pohjoisen vyöhyke (Oulu) Kartta ja kartan data: Oulun yliopiston maantieteen laitos Analyysi alueluokittelu: Timo Aro 2014
Kaupunki- ja maaseutualueiden väestömäärän muutos ilman kuntarajoja vuosina 1990-2013 Kaupunki-maaseutuluokituksen tyyppi Väestömäärän muutos abs. vuosina 1990-2013 KAUPUNKIALUEET 645 189 20,8 Sisempi kaupunkialue Ulompi kaupunkialue Kaupungin kehysalue 267 304 18,4 257 368 21,9 120 517 25,6 MAASEUTUALUEET -190 375-10,4 Väestömäärän muutos % vuosina 1990-2013 250 km Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu -11 331-3,4 27 385 7,4 Ydinmaaseutu -92 724-13,0 Harvaan asuttu maaseutu -113 705-27,3
Turun ja Tampereen välinen liikennekäytävä Turun ja Tampereen välisellä vaikutusalueella asuu noin 825 000 asukasta ja sijaitsee 337 000 työpaikkaa. Turun ja Tampereen pendelöintivyöhykkeet ulottuvat noin 40 kilometrin päähän keskuskaupungeista. Vaikutusalueen väestö on kasvanut 118 000 henkilöllä (+16,7 %) vuosien 2000-2014 välisenä aikana. Turun ja Tampereen välillä kulkeva valtatie 9 on valtakunnallista päätieverkkoa ja ratayhteys koostuu yksiraiteisesta Turku-Toijala ja kaksiraitaisesta Toijala- Tampere rataosista. Rata-yhteys on osa raskaan liikenteen tavoiterunkoverkkoa Tampere toimii rautatieliikenteen yhtenä kansallisena solmupisteenä ja Turku meriliikenteen. MALPE -näkökulmasta alue on tiimalasimainen, jossa asukkaat, työpaikat, palvelut, suurimmat liikennemäärät, joukkoliikenne jne. sijoittuvat Turun ja Tampereen kaupunkiseuduille. Välialueet ovat pääosin yhdyskuntarakenteeltaan hajautuneita ja maaseutumaisia. Käytävä on kehittynyt liikenneväylälähtöisesti ja on hajanainen yhtenäisen kehittämiskohteen ja organisoinnin näkökulmasta Lähde: Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050
Kasvukolmion aluerakenne jatkossa? Asukkaiden ja työpaikkojen kasvu keskittyy Kasvukolmion suuriin kaupunkeihin, niiden pendelöintietäisyydellä oleville kaupunkiseuduille ja edelleen nauhamaisesti Helsingin ja Tampereen, Helsingin ja Lahden sekä osittain Helsingin ja Turun väliselle kehityskäytävälle. Liikennekäytävien ja yhteyksien merkitys korostuu. Turun ja Tampereen välinen kehityskäytävä on kehittynyt liikenneväylälähtöisyyden ehdoilla, mutta on väestön, työpaikkojen ja taajamarakenteen toiminnallisuuden näkökulmasta toistaiseksi kehittymätön, sisältä ontto. Metropolialueen vaikutusalue laajenee koko Etelä- ja Lounais-Suomen käsittäväksi suuralueeksi. Muut kaupunkikeskittymät ja niiden vaikutusalueet toimivat alueellisina keskittyminä ja kasvuvyöhykkeinä. Maaseutualueet erilaistuvat ja niiden menestyminen on sidoksissa alueellisen työnjaon kehittymiseen sekä yhteyksien ja vuorovaikutuksen kiinteyteen suhteessa kasvaviin kaupunkiseutuihin. Biotalous saattaa nostaa esille pistemäisesti paikallisia menestystarinoita. Lähde: Kartta: Tilastokeskus; Suomen ympäristökeskus 2015; Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 10 Analyysi: Timo Aro 2015
Lopuksi: Onko seuraava mahdollinen kehityskulku alueille mahdollisuus vai uhka? 1.Koulutetut nuoret ja nuoret aikuiset asettuvat minne haluavat eli mukaviin paikkoihin 2.Työpaikat seuraavat koulutettua eliittiä 3.Muu väki seuraa työpaikkoja 4.Jos näin, alueiden kriittinen kysymys jatkossa: miten houkutella nuorta, koulutettua ja luovaa väestöä? 11
Lisätietoja: Valtiotieteen tohtori Timo Aro timokaro@gmail.com www.timoaro.fi @timoaro 045 6577890 12