AKT:N JA EU:N YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS Istuntoasiakirja AKT-EU/100.202/B/2008 20.2.2008 MIETINTÖ rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien sosiaalisista vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista Sosiaali ja ympäristöasioiden valiokunta Esittelijät: Alma Oumarou (Niger) ja Gay Mitchell Osa B: PERUSTELUT PR\709857.doc PEAPP/100.202/B/rev
PERUSTELUT Euroopan parlamentin esittelijän Gay Mitchellin kanta Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki ovat käyttäneet rakenteellista mukauttamista koskevia ohjelmia jo vuosikymmeniä kehitysmaissa. Rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien päätavoitteena on luoda kestävän talouskasvun edistämistä tukevat olosuhteet. Ohjelmiin sisältyy myös laajasti useita kehitysmaita koskevia ehtoja, teknistä apua ja poliittista neuvontaa, yleensä osana niiden lainaohjelmaa. Mietinnössä todetaan, että rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien periaatteet ja tavoitteet ovat kestäviä ja että ohjelmat ovat tarpeellisia maiden auttamisessa myönteiseen kehityssuuntaan. Ratkaistavana on kuitenkin edelleen useita merkittäviä kysymyksiä. Taloudellinen tilanne Rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmat ovat ensisijaisesti talousohjelmia, koska niiden tavoitteena on edistää talouskasvua vakaassa taloudellisessa ympäristössä. Kehno talouden suunnittelu ja heikko politiikka haittaavat vakavasti maiden mahdollisuuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Makrotalouden vakaa tila, julkisten menojen parantaminen, terve verosuunnittelu ja velanhoito, tehokas julkinen varainhoito ja tehokkaat budjettijärjestelmät, markkinaperusteiset korot ja valuuttakurssit sekä vastuullinen rahapolitiikka ovat kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. On huolestuttavaa, että eräät AKT-maat ovat riippuvaisia yhden pääasiallisen hyödykkeen yleensä perushyödykkeen viennistä. Teollisuuden kehityksen ja talouden monipuolistamisen edistäminen ovat keskeisen tärkeitä kestävän kasvun saavuttamiseksi. Uudistusohjelmien rinnalla olisi toteutettava politiikkoja, joilla kannustetaan yksityistä sektoria kasvuun esimerkiksi edistämällä ulkomaisia suoria sijoituksia, tarjoamalla avoimia ja toimivia rahoituspalveluja, monipuolistamalla taloutta sekä edistämällä yrittäjähenkeä ja yksityistä maanomistusta. Vaikka yksityistäminen on ollut kiistanalainen aihe rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien yhteydessä, mietinnön esittelijät katsovat, että joillakin aloilla yksityistämisestä voi olla todellista hyötyä kilpailun lisääntyessä ja julkisten menojen hoidon parantuessa. Alakohtainen yksityistäminen edellyttää maan todellista sitoutumista toteutettavaan politiikkaan sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten täyttä ymmärtämistä. Parhaimman mahdollisen hyödyn saavuttaminen koko yhteiskunnan kannalta edellyttää yksityistämisen moitteetonta ja avointa hallintaa julkisella puolella sekä valtion vahvoja sääntelyvaltuuksia. Mietinnössä todetaan, että vaikka talouskasvu on äärimmäisen tärkeää, se ei automaattisesti vähennä köyhyyttä, ja korostetaan tasapuolisen kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä ja köyhiä tukevia kasvustrategioita, jotka johtavat koko yhteiskuntaa koskeviin sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Lisäksi mietinnössä korostetaan etenkin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen keskittyviä strategioita. Näin ollen periaatteen, jonka mukaan kestävä kehitys vastaa tämänhetkisiin tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien valmiuksia vastata omiin tarpeisiinsa, olisi oltava keskeisellä sijalla. Mikäli maat eivät sitoudu voimakkaasti kestävän PEAPP/100.202/B/rev 2/6 PR\709857.doc
kehityksen periaatteeseen, kehitystavoitteet heikentyvät pitkällä tähtäimellä erityisesti ympäristön kestävyyden osalta. Maiden omavastuu ja sitoutuminen Rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmat voivat onnistua vain, jos maat kantavat itse vastuun poliittisista uudistuksista ja sitoutuvat niihin. Mailla on mahdollisuus sopia kehitysstrategioista köyhyyden lieventämistä koskevien strategia-asiakirjojen mukaisesti osana maiden kehitystavoitteisiin ja -tarpeisiin mukautettuja ohjelmia. Uudistusohjelmien laadinnalla ja toteutuksella pitäisi pyrkiä lisäämään demokraattista oikeutusta ottamalla parlamentit mukaan ja neuvottelemalla muiden toimijoiden kuten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Mietinnössä korostetaan, että kansallisen omavastuun politiikkojen toteuttamisessa tulisi olla todellista ja että Bretton Woods -instituutioiden ja muiden avunantajien olisi tuettava omavastuuta aina kun tilanne sen sallii. On ehdottoman tärkeää todeta, että kansallinen omavastuu asettaa hallituksille merkittäviä tehtäviä, jotka koskevat avun moitteetonta käyttöä, hyvää hallintoa ja vakaata sitoutumista kehityssuunnitelmaan. Avun käyttö ja avunantajien koordinointi Mietinnössä kehotetaan pyrkimään parempaan avun käyttöön rakenteellista mukauttamista koskevan ohjelman puitteissa. Bretton Woods -instituutioiden ja avunsaajamaiden olisi suunniteltava ohjelmansa paremmin saatavilla olevan avun mukaisiksi. Jotta tämä olisi mahdollista, avunantajien olisi parannettava saatavilla olevan avun ennustettavuutta. Paremmin käytetystä avusta voisi olla todellista etua kehitysohjelmalle ja asiaan olisi suhtauduttava hyvin vakavasti. Mietinnössä annetaan tunnustusta EU:n osoittamalle avulle rakennemuutosta läpikäyville AKT-maille. Tämä osoittaa, että EU on jatkuvasti ja pitkäaikaisesti sitoutunut Afrikan maihin tarjoamalla niille sekä taloudellista apua että muita avustusmuotoja. Mietinnössä myös todetaan, että Euroopan unioni voisi käyttää tehokkaammin vaikutusvaltaansa rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien alalla. Mietinnössä korostetaan Euroopan unionin valtioiden koordinoinnin puutteellisuutta Bretton Woods -instituutioiden johtokunnissa. Bretton Woods -instituutiot ja rakenteellista mukauttamista koskevat ohjelmat Mietinnössä kiitetään Bretton Woods -instituutioiden myönteistä vaikutusta rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien täytäntöönpanoon, erityisesti tehokkaamman köyhyyden vähentämisen ja maan omavastuun merkityksen, eri alojen politiikkojen yhdenmukaistamisen, sidosryhmien konsultoinnin, tärkeimpien toimien toteuttamisen, räätälöityjen politiikkojen, lisääntyneen ennustettavuuden ja avoimuuden aloilla. Mietinnössä korostetaan myös instituutioiden toiminnassa esiin tulleita puutteita ja vaaditaan toimien tehostamista ja rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien hallinnan parantamista. PR\709857.doc 3/6 PEAPP/100.202/B/rev
Esittelijä Alma Oumaroun (Niger) kanta Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) perustettiin tukemaan maailmanlaajuista taloudellista kysyntää ja Maailmanpankki edistämään kehitystä. Valitettavasti nämä instituutiot päättivät 80-luvun alussa muuttaa alkuperäistä tehtäväänsä siten, että niiden tehtäväksi tuli rakennesopeutusohjelmien laatiminen ja toteutus. Teoreettiset puitteet Rakennesopeutusohjelmien perustana on kolme periaatetta: talouden vapauttaminen yksityistäminen tiukka talouspolitiikka. Nämä kolme periaatetta muodostavat niin kutsutun Washingtonin konsensuksen. Tarkemmin määriteltynä rakennesopeutuspolitiikat koostuvat kahdesta vaiheesta: vakautusvaihe, jolla pyritään vaikuttamaan kysyntään lyhyellä aikavälillä rakennesopeutusvaihe, jolla pyritään vaikuttamaan tarjontaan pitkällä aikavälillä. Ensimmäinen vaihe kuuluu IMF:n vastuualueeseen. Siinä suositaan valuutta ja talousarviopolitiikkaa (rahan määrän vähentäminen, kysynnän kutistaminen, talousarvion alijäämän vähentäminen jne.). Ekspansiivisten taloustoimien sijasta pyritään toteuttamaan tiukkaa talouspolitiikkaa. Toisessa vaiheessa pyritään palauttamaan tasapainoisen kasvun edellyttämät olosuhteet erityisesti vapauttamisen ja yksityistämisen avulla sekä hintauudistusta, kilpailukyvyn ja viennin lisäämistä sekä tuonnin vähentämistä kyseiseen valtioon koskevien toimien avulla. Rakennesopeutusohjelmien sisältö vaihtelee vain vähän maittain, ehdotetut parannuskeinot ovat kaikille samat. Sosiaaliset ja ympäristövaikutukset Rakennesopeutusohjelmien täytäntöönpano on epäonnistunut maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki harjoittavat nyt itsekritiikkiä. Elinten entiset johtajat, esimerkiksi Joseph Stiglitz teoksessaan Globalization and Its Discontents, ovat yhtä mieltä siitä, että epäonnistuminen on ilmeistä. Se oli ennustettavissa, koska rakennesopeutusohjelmissa puututtiin taudin oireisiin, ei syihin. Samoin kun talouden odotettu nousu ei käynnistynyt, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset olivat katastrofaaliset. Se käy ilmi seuraavista esimerkeistä: Kustannusten rajoittaminen aloilla, jotka eivät ole tuottavia, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa ja vesihuollossa, on aiheuttanut koulua käyvien lasten määrän pysymisen ennallaan ja opetuksen tason laskun, lapsi ja äitikuolleisuuden pysymisen erittäin korkeana (ilmaisten hoitojen lopettaminen ja kustannusten takaisinperintää koskeva politiikka) sekä juomaveden saantiin liittyvien ongelmien kärjistymisen. Virkamiesten määrän ja hallintomäärärahojen vähentäminen maissa, joissa virkamiehiä on muutenkin erittäin vähän suhteessa asukaslukuun, on vähentänyt hallinnon tehokkuutta. Virkamiesten palkkojen jäädyttäminen ja usein alentaminen on johtanut ostovoiman ja siten kulutuksen alenemiseen, yhteiskunnallisen liikehdinnän puhkeamiseen (lakot, mellakat jne.) ja korruption ja julkisten varojen kavaltamisen yleistymiseen. Tukien poistaminen erityisesti maatalouden alalla (vaikka kehitysmaat tukevat maatalouttaan massiivisesti) on aiheuttanut satojen ja tuotannon romahtamisen, koska maanviljelijöillä ei ole käytettävissään tuotantopanoksia. Tämä on myös lisännyt viljan tuontia ja heikentänyt AKT-maiden kauppa ja maksutasetta. PEAPP/100.202/B/rev 4/6 PR\709857.doc
Valtionyritysten yksityistäminen ja purkaminen ei ole aina tapahtunut avoimesti. Yrityksiä on suljettu jopa hämmästyttävän röyhkeästi. Näin on tapahtunut erityisesti maatalousalalla toimivien valtionyritysten ja varsinkin maataloustuotteita myyvien yritysten yhteydessä. Yrityksiä on purettu, mutta tilalle ei ole luotu korvaavaa ratkaisua. Näin luodun tyhjiön ovat täyttäneet keinottelijat, jotka ostavat tuotteita tuottajilta alhaiseen hintaan ja myyvät ne kuluttajille kalliilla hinnalla. Useimmissa maissa odotettua talouden nousua ei ole tullut. Se ei ole yllätys, sillä talouskasvu edellyttää myös kysynnän, toisin sanoen kulutuksen, kasvua. AKT-maissa ongelmana on kuitenkin liian alhainen kulutus, joka on yksi talouskriisin syistä. IMF:n ja Maailmanpankin maille määräämä tiukka talouspolitiikka on vähentänyt kysyntää ja siten pahentanut kriisiä. Työttömyys, myös nuorten korkeasti koulutettujen työttömyys, on lisääntynyt. Samoin ovat lisääntyneet muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin sekä rikkaisiin maihin muuttavien määrä. Rakennesopeutusohjelmat ovat epäonnistuneet, koska IMF:llä ja Maailmanpankilla ideologinen lähestymistapa yksityistämiseen ja kaupan vapauttamiseen. Miksi ne eivät tutkineet historiaa? Historia olisi muistuttanut niitä keinoista, joita suositeltiin vuoden 1929 vakavasta kriisistä selviytymiseen, sekä keinoista toisessa maailmansodassa tuhoutuneen Euroopan jälleenrakentamiseksi. Ne olisivat todenneet myös, että Japani nousi alikehittyneisyydestä ekspansiivisen talouspolitiikan, ei tiukan talouskurin, sekä valtion toimen avulla. IMF ja Maailmanpankki ovat tietoisesti unohtaneet nämä opetukset ideologisen valintansa vuoksi. Äskettäinen subprime-luottoihin liittyvä kriisi, joka on vallinnut Yhdysvalloissa 21. tammikuuta alkaen ja jolla on ollut vaikutuksia keskeisiin pörsseihin, muistuttaa, että markkinoita ohjaava näkymätön käsi ei pysty hallitsemaan kaikkea. AKT-maiden alikehityksen perimmäiset syyt Jotta rakennesopeutusohjelmat voivat onnistua, niissä on puututtava AKT-maiden alikehityksen syihin. Mitkä ne syyt ovat? Seuraavassa mainitaan neljä syytä, mutta luettelo ei ole tyhjentävä: epätasa-arvoinen kauppa velkaantuminen ylikansallisten yhtiöiden hallitseva asema AKT-maiden huono hallinto, erityisesti johtajien korruptoituminen ja julkisten varojen kavaltaminen. Huono hallinto tuottaa epätasa-arvoa, joka haittaa talouden ja yhteiskunnan kehitystä ja rauhaa. Kun otetaan huomioon epätasa-arvoisen kaupan avulla toteutettavat rikkauksien siirrot, velkaantuminen ja monikansalliset yhtiöt, voidaan todeta, että julkisesta kehitysavusta huolimatta AKT-maihin suuntautuvat rahavirrat ovat huomattavasti pienempiä kuin maista pois suuntautuvat rahavirrat. Nettomääräiset rahavirrat ovat negatiiviset. Nykyisin näyttää siltä, että rikkaat auttavat AKT-maita, mutta todellisuudessa AKT-maat auttavat rikkaita. Muuten ei voida ymmärtää, miksi rikkaat tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmiksi. Lisäksi AKT-maissa hallitsevien diktaattorien kavaltamat varat ovat suuri kehityksen este. Suositukset Kuten olemme havainneet, rakennesopeutusohjelmien sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat katastrofaaliset AKT-maille. Havaittuaan ohjelmien epäonnistumisen IMF ja Maailmanpankki pyrkivät käynnistämään AKT-maissa köyhyyden vähentämistä koskevia strategioita, mutta niille saattaa käydä samalla tavalla kuin rakennesopeutusohjelmille, jos PR\709857.doc 5/6 PEAPP/100.202/B/rev
niissä ei puututa ongelman syihin. On jo havaittu, että strategiat eivät riitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Rakennesopeutusohjelmien aiheuttamien sosiaalisten ja ympäristövahinkojen korjaamiseksi ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi on kehitettävä oikeudenmukaisempaa kansainvälistä kauppaa peruutettava AKT-maiden velat, ei pelkästään kaikkein köyhimpien AKT-maiden velkoja hallittava ylikansallisten yhtiöiden toimia edistettävä hyvää poliittista hallintotapaa (demokratia) ja talouden hyvää hallintotapaa pyrkimällä erityisesti vähentämään korruptiota ja julkisten varojen kavaltamista palautettava AKT-maille diktaattorien kavaltamat varat lisättävä julkista kehitysapua ainakin 0,71 prosenttiin rikkaiden maiden BKT:sta jaettava valtion ja yksityissektorin tehtävät viisaasti; valtioiden on ennen muuta investoitava huomattavia summia sosiaalisiin aloihin, kuten koulutukseen (myös ylempi koulutus ja tutkimus), terveydenhuoltoon ja vesihuoltoon otettava tavoitteeksi köyhyyden vähentämisen sijaan epätasa-arvon poistaminen. Jotkut näistä toimista vaativat IMF:n, Maailmanpankin ja myös Maailman kauppajärjestön uudistamista. PEAPP/100.202/B/rev 6/6 PR\709857.doc