Kehittyvä. Pakkausteknologia & logistiikka. Pakkausten digitaalinen vallankumous alkanut

Kehittyvä 4 2001 Pakkausteknologia & logistiikka Pakkausten digitaalinen vallankumous alkanut

Sisällys 4/2001 14.9.2001 Pääkirjoitus Ajat muuttuvat, mutta pakkaukset pitävät pintansa...........3 Raija Ahvenainen Kolumni Hyvä pakkaus kuluttajalähtöisen ja toimivan logistiikan perusta..4 Eeva Jokela Teema Elintarvikepakkaukset kevenevät ja paranevat...............6 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Edistykselliset yritykset erottuvat pakkauksillaan............8 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Uusi pakkauspalkinto jaossa PacTec-messuilla..............8 Pakkausten digitaalinen vallankumous on alkanut...........10 Yrjö Aho Metsäjätit ja tutkijat kehittävät uusia pakkausmateriaaleja....10 Yrjö Aho Kartonkipakkauksille vihdoin eurooppalaiset suositukset......12 Birgit Aurela, Liva Söderhjelm Pakkausvahingot maksavat paljon......................14 Björn Sjöberg Pakkausalan koulutusta saa kotimaassa ja ulkomailla........16 Harry Helén Logistiikkahanke kokosi markkinatietoja suomalaisyrityksille...18 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Kuljetusten oma klusterihanke.........................19 Ismo Mäkinen Uusi pakkauslinja tehosti Mykora Oy:n toimintaa............20 Eila Törmä Ruokakeskolle ympäristösertifikaatti....................20 Timo Jäske Toimintaympäristön muutos muokkaa logistiikkaa...........22 Erkki Muilu Atrian logistiset toiminnot uudelle vuosituhannelle..........22 Valio tehostaa logistiikkaa ja lisää kierrätettäviä kuljetuspakkauksia.................................24 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Alumiinin ja kloorin hävitystalkoot loppusuoralla............25 Pakkausjätteen hyötykäyttötavoitteet realistisia............26 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Juomatölkkien koodit vaihtuvat euron myötä...............28 Haastattelu Pirjo Huhtakangas Pakkausmerkinnät usein tuontierien hylkäyssyy............28 Meira investoi kahvin pakkaamiseen....................28 Jätteet kiertoon ja energiaksi..........................29 Kesprolle uusi tukku Vantaalle.........................29 Yhteistyö eläinkuljetuksissa toisi miljoonasäästöt...........30 Seppo Hytönen Elektroninen nenä haistaa pakkauksen..................32 Raija-Liisa Heiniö Ajankohtaista Elintarvike- ja metallialalle investointitietopankki?...........33 Elintarvikevalvonnassa yhä puutteita....................33 Työpaikan vaaran arviointiin ilmainen työkalu..............34 Tiede & Tutkimus Hyvään pakkaushygieniaan entistä paremmin keinoin........34 Tuija Pirttijärvi Tekes ja teollisuus panostavat pakkauksen tiedon ja turvan tutkimukseen................................36 Annukka Leppänen-Turkula, Terhen Järvi-Kääriäinen Tutkijakouluille lisää rahaa...........................37 Pohjoisen Laatumarjat vauhditti marjanviljelyä..............37 NeoBio käynnistymässä.............................37 Kalateknologit koolla Suomessa.......................37 Tapani Hattula Lainsäädäntö Pakkauksen perustehtävät ja direktiivin säännökset ristiriidassa?.....................................38 Annukka Leppänen-Turkula Eläinperäisten elintarvikkeiden varastot varastolaitoksiin......39 Marjatta Rahkio Palstat Nettinurkka......................................40 Juttusilla: Irma Isotalo..............................41 Haarukassa......................................42 Hankintaopas.....................................43 Tapahtumia......................................47 ETS-sivut Norjan elintarvikepäivillä puolet jäsenistä.................48 Suvi Ryynänen Prosessit hallintaan................................49 Elintarvikekemia hyvin esillä Kemian Päivillä ja KEMIA 2001:ssä..................................50 ATJ kesäretkellä itäisellä Uudellamaalla..................51 Soili Lampolahti ETS-palsta.......................................51 Nimitykset.......................................51 Ilmestymisaikataulu ja teemat 2001 2.11. Valmistus- ja lisäaineet, FI-messut 14.12. Kuluttaja ja elintarvikemarkkinat Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Seuraavaan lehteen tulevien kirjoitusten pitää olla toimituksessa 17.9.2001 mennessä. Toimitus pidättää itselleen oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palk - kioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa nii - den laatija. Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan aatteellinen yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja se kattaa elintarvikekemian, -teknologian, -ekonomian, ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. ETS on usein mukana järjestämässä mm. Kemianpäivien Elintarvikesymposiumia ja Elintarvikepäivää.

Kehittyvä ELINTARVIKE 12. vuosikerta ISSN 0787-8273 Aikakauslehtien liiton jäsen Julkaisija Elintarviketieteiden Seura r.y. Toimitus PL 115, 00241 Helsinki Puhelin/faksi (09) 547 4700 GSM 040 822 1370 toimitus@ke-lehti.ets.fi Vt. päätoimittaja Raija Ahvenainen (1.1. 31.12.2001) VTT Biotekniikka PL 1500, 02044 VTT Puh. (09) 456 5201, faksi (09) 455 2103 raija.ahvenainen@vtt.fi Toimittaja Pirjo Huhtakangas Avustajat Marianne Boström-Kouri Anne Haikonen Anna-Maija Sjöberg Marleena Tanhuanpää Marjatta Vahvaselkä Ari Virtanen Toimituskunta 4/2001 Harry Helén Leo Junkkarinen Terhen Järvi-Kääriäinen Eila Törmä Päivikki Savola Raija Ahvenainen Pirjo Huhtakangas Neuvottelukunta Juha Ahvenainen Seppo Heiskanen Timo Hirvi Juhani Hvitfelt Matti Kalervo Anneli Koskenkorva Matti Leisola Hannu Mykkänen Esko Pajunen Eero Puolanne Marjatta Rahkio Mervi Sibakov Ilmoitusmyynti Infoteam Oy Tarja Nikki, Kaija Palokas, Jukka Peussa, Anna-Liisa Virkki Puhelin (09) 441 133 Faksi (09) 447 427 infoteam@dlc.fi Ulkoasu Kati Kaivo/Vammalan Kirjapaino Oy Puhelin (09) 621 6115 Faksi (09) 622 004 55 kati.kaivo@vkp.fi Kaisaniemenkatu 1 F 159, 00100 Hki Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy Tilaushinta 210 mk/vsk, 6 numeroa vuodessa Irtonumero 35 mk/kpl + postituskulut Kansikuva: Kansikuva: Digitaalinen painatus/jyrki Komulainen/Stora Enso Tämä lehti on painettu pohjoismaisen Joutsen-ympäristömerkin saaneelle pa - perille. Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset sekä ETS r.y:n jäsenasiat Suvi Ryynänen Puhelin: GSM 050 331 2972, (09) 191 58213 Faksi: (09) 191 58212 Sähköposti: suvi.ryynanen@helsinki.fi Postiosoite: Helsingin yliopisto Elintarviketeknologia PL 27, 00014 Helsingin yliopisto Voisimmeko kuvitella yhteiskuntaamme ilman pakkauksia? Tuskinpa. Vuosien saatossa pakkauksia on kuitenkin syytetty milloin mistäkin. Erityisesti terveyshaitat, mikrobiologiset riskit ja ympäristörasitukset nousevat silloin tällöin keskustelun alle. 1980-luvun pilapiirroksessa irtomyyntitiskin myyjä kysyi asiakkaalta: Otatteko sen riskin, että pakataan? Kysymys oli pehmitetyistä PVC-kalvoista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista vaaroista. Tänä päivänä ei varsinkaan Suomessa käytetä juurikaan PVC:tä elintarvikepakkauksissa, saatikka pehmitettynä. Irtomyyntikin on mieluummin vähenemään kuin lisääntymään päin. Entistä enemmän elintarvikkeet ns. ennaltapakataan. Keskustelu on vaikuttanut pakkausalan kehitykseen. On ollut pakko etsiä uusia ratkaisuja. Pakkausalan kehitys onkin ollut huimaa niiden 21 vuoden aikana, jonka itse olen saanut olla enemmän tai vähemmän pakkausalalla mukana. Kukapa olisi osannut haaveilla parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi muovisista virvoitusjuomapulloista, suojakaasupakkauksista, mikroaaltouuniin soveltuvista vuoista, aktiivisista ja älykkäistä pakkauksista tai e- kaupasta? EAN-kooditkin tekivät tuolloin vasta tuloaan. Pakkausalan kehitykseen on vaikuttanut muukin kuin alalla vellonut keskustelu ja lainsäädännön kehitys. Uudet pakkausmateriaalien valmistusteknologiat, pakkauskoneitten kehitys, biotekniikka, it-teknologia jne. antavat aivan uusia mahdollisuuksia tehdä entistä toimivampia, tehokkaampia ja turvallisempia pakkauksia järkevään hintaan, ympäristöarvoja ja kestävää kehitystä kunnioittaen. Henkilökohtaisesti iloitsen myös juuri käynnistyneestä Tekesin panostusalueesta Pakkauksen tieto ja turva. Se on jatkoa PÄÄKIRJOITUS Ajat muuttuvat, mutta pakkaukset pitävät pintansa reilu vuosi sitten päättyneelle Tekesin Pakkausalan teknologiaohjelmalle. Tässä ohjelmassa syntyi monia uusia ideoita, joita päästään nyt konkretisoimaan. Uskottavaa on, että ennestäänkin hyvin kansainvälisesti menestynyt pakkausteollisuutemme saa aivan uusia pakkaustuotteita vientiin. Myös elintarviketeollisuutemme tulee saamaan innovatiivisia pakkausteknisiä keinoja tarjota kuluttajille laadukkaita ja turvallisia tuotteita. Tässä lehtemme numerossa tarkastellaan pakkausalan kehitystä ja tulevaisuutta useasta eri näkökulmasta. Ajat ja teknologiat muuttuvat, mutta pakkaukset pitävät pintansa. Onpa hurjimmissa visioissa unelmoitu puhuvista ja kuluttajaa viihdyttävistä pakkauksista. Pakkaukset ikään kuin inhimillistyisivät. Kehittyvistä pakkauksista huolimatta on kuitenkin hyvä pitää yllä myös aivan perinteisiä ystävyyssuhteita ja kruunata niitä välillä kauniisti paketoiduilla lahjoilla, joissa ajatus on se kaikkein tärkein. Raija Ahvenainen Vt. päätoimittaja Johtava tutkija VTT Biotekniikka 3

Kolumni Hyvä pakkaus kuluttajalähtöisen ja toimivan logistiikan perusta Eeva Jokela Laboratoriopäällikkö Inex Partners Oy Me elintarvikeasiantuntijat olemme kiitettävästi kehittäneet ja tutkineet elintarvikemateriaaleja sekä erilaisia elintarvikkeita. Myös kuluttajapakkauksiin liittyvät selvitykset ja innovatiiviset, teknologiset pakkausratkaisut ovat nykypäivää elintarvikealalla. Työyhteisöstä riippuen panostamme osaamistamme tuotteisiin, kuluttajapakkauksiin, myymälä- ja kuljetuspakkauksiin, tuotantoon, tutkimukseen, valvontaan, logistiikkaan, tiedottamiseen jne. Moni on saavuttanut erinomaisia tuloksia omassa tehtävässään, mutta joutunut myös miettimään, miksi muutosten aikaansaaminen käytännön tasolla on niin monimuotoista ja aikaa vaativaa. Pakkausten ja pakkausteknologian hyväksyttävyyspäätösten taustalla ovat kuluttajien tarpeet, kustannustehokkuus ja toimivuus siinä toimintaketjussa tai ympäristössä, mitä varten valintoja tehdään. Uusimpana reunaehtona pakkausten suunnittelussa ja toteutuksissa vaikuttavat ympäristöasiat. Yrityksen menestyminen on pitkäjänteisen ja realistisen toiminnan tulosta: hyvä tuote pakkauksineen ja logistiikan vaatimat kuljetusyksiköt on suunniteltu ja rakennettu koko toimitusketjun ehdoilla. Kun lisäämme tähän tiedonsiirron vaateet yritysten välillä ja yrityksissä, tehokas toimiminen yhteistyöverkostoissa on välttämättömyys. Menestynyt päivittäistavarakauppa on ketjuuntunutta, ja sen logistiikkaa kehitetään kuluttajalähtöisesti. Taustalla on prosessi, jossa tarkastellaan elintarvikeketjua kokonaisuutena. Kaupan oman vastuualueen kehittäminen edelleen edellyttää tehokasta tuoteryhmä- ja jakelutiehallintaa ja uusien mahdollisuuksien tunnistamista. Eri osatekijät aika, kustannukset ja laatu ovat kokonaistarkastelussa mukana. Kun tehdään ratkaisuja toimintaketjun edellisissä vaiheissa, myymälän toimintaedellytyksien parantaminen on painopistealueita; tällä hetkellä myymälöiden logistiikan kustannukset ovat yli puolet koko muun logistiikan kustannuksista. Kuluttajapakkauksen logistiset ominaisuudet Ensimmäinen edellytys pakkaukselle on sen toimivuus ja käytön mukavuus siinä tarkoituksessa, mihin se on tehty. Pakkaushan suojelee tuotetta pilaantumiselta, rikkoontumiselta ja ympäristöltä. Sen pitäisi olla helposti avattavissa ja suljettavissa, sopia luontevasti käteen ja kestää normaalia käyttöä. Lisäksi pakkaus on käytön jälkeen pystyttävä vaivatta ohjaamaan hyötykäyttöön tai hävittämään. Ympäristönäkökohtien huomioiminen pakkausten valintaprosesseissa on monimutkaistanut päätösten tekoa, koska mm. materiaaleja vähennettäessä pakkausten kestävyydestä ei saa tinkiä ja jätekäsittelykustannuksien vaikutusta ei kaikilta osin tunneta. Kustannusten jakautumiseen vaikuttavat mm. pakkausjätteiden erilaiset hyödyntämismahdollisuudet eri puolella Suomea. Kuluttajapakkaus on tuotteen tärkein media. Pakkaus kokonaisuutena, kuten kuvat, tekstit, väritys ja muotoilu, vaikuttaa ratkaisevasti kuluttajan mielikuvaan ja valintapäätökseen. Tuotesisällön ja pakkauksen on oltava sopusoinnussa keskenään, eikä kokonaisvaikutelma saa antaa vääränlaista viestiä kuluttajalle. Oikeiden ja riittävien tietojen antaminen kuluttajapakkauksissa on tavarantoimittajille ja kaupalle tuttua perusasiaa. Kaupan toiminnan kannalta oikea EAN-koodi, oikein asetetut ja merkityt päiväykset ja pakkausten kestävyys ovat ominaisuuksia, joissa ilmeneviä virheitä ei voida hyväksyä. Valistunut kuluttaja haluaa löytää pakollisten tietojen ohella allergiaan, laatuun, terveyteen, ravitsemukseen ja käyttöön liittyviä tietoja. Tuotantotavasta ja toiminnan luotettavuudesta toivotaan myös tietoa pakkausmerkinnöissä. Tietojen antaminen kuluttajapakkausten materiaaleista ja pakkauksista on myös tärkeää. Tosin tällä hetkellä tämä osa pakkausmerkinnöistä vaatii vielä parantamista, koska käytössä on erilaisia tekstejä ja symboleita. Toisaalta valtakunnalliset eroavuudet hyödyntämismahdollisuuksissa vaikeuttavat kuluttajapakkausten merkintää oleellisesti. Lainsäädännön lisäksi toimijoilta odottaisikin yhdensuuntaisia ratkaisuja reunaehtojen ja toimintamallien rakentamiseen. Moninaiset ja epäselvät symbolit ilman ohjaavia tekstejä eivät anna riittävää tietoa kuluttajille. Kuluttajapakkausten mitoitukseen kuluttajilla ja kaupalla on omat näkemyksensä. Kotona pakkausten tulisi sopia tavallisiin keittiökaappeihin ja myymälässä niiden pitäisi täyttää annettu hyllytila tehokkaasti. Hyvä myymäläpakkaus tukee työskentelyä Hyvä myymäläpakkaus on moduulimitoitukseen sopiva, koska standardoinnissa on jo huomioitu myymälän hyllysyvyydet. Se on rakenteeltaan kestävä, helposti avattava ja käsiteltävä sekä sellainen, että hyllytys myymälässä on helppoa. Hyvää myymäläpakkausta voidaan käyttää tarvittaessa tuotteiden esillepanoon. Koska myymälässä on hyllytilasta puutetta, myymäläpakkaus asetetaan hyllyyn syvyyssuunnassa siten, että kuluttajapakkauksen etupuoli tulee esille. Siisti ulkonäkö, kuluttajapakkausten helppo ottaminen ja tekstien näkyminen myymäläpakkauksesta parantavat myyvyyttä. Materiaalivalintojen tulisi pohjautua uudistettuihin lainsäädäntövaatimuksiin, mikä edellyttää mm. syntyvän jätteen määrän minimointia. Myymälä- ja kuljetuspakkausten ja lavakuormien merkinnät rakentuvat EAN Finland Pakkausten ja lavakuormien kuljetusyk- 4 4 01 Kehittyvä Elintarvike

sikkömerkinnät -ohjeistuksen mukaan. Myyntieräpakkauksen koolle kaupalla on oma tavoitteensa: koon pitäisi pohjautua menekkiin. Logistiikan jatkuvan täydentämisen malli, joka on kaupan tavoitteellinen toimintatapa ja joka on jo aloitettu joissakin ketjuissa, varmistaa tuotteen toimitukset myymälään oikea-aikaisesti ja myyntimääriin pohjautuen. Liian suuret myyntierät saattavat olla este valikoimiin hyväksymiselle. Varastoinnin odotuksia pakkauksille Varastokäsittely asettaa pakkauksille perusvaatimuksia, ja kaikki puutteet ja virheet aiheuttavat lisäkustannuksia. Pohjamitoiltaan pakkausten tulee olla moduulijärjestelmään sopivia ja korkeuden lavakuorman korkeuden jako-osa. Pakkausten on kestettävä nostot, pinoamiset ja pitkät kuljetukset. Pakkaus- ja sidontamateriaalit on suunniteltava ympäristöpolitiikan vaatimusten mukaisesti. Ylipakkaaminen ja väärät valinnat aiheuttavat turhaa työtä kierrätyksessä, jätehuollossa ja siivouksessa. Lisäksi väärät pakkausmateriaalivalinnat kuljetuspakkauksissa aiheuttavat kuljetuksen ja varastoinnin aikana tuotehävikkiä, mikä lisää syntyvän jätteen määrää. Toisaalta huonot pakkaukset laskevat tuotteen myyvyyttä, sillä huono lavakuorma aiheuttaa mm. pakkausten rikkoutumista. Kuljetusyksiköt logistiikassa Kuljetusyksiköitä ovat lavat, kontit, rullakot ja laatikot. Logistiikan ammattilaiset hallitsevat eri lavavaihtoehdot: FIN-, EUR-, CHEP- ja myymälälavan. Kaikista kertakäyttölavoista pitäisi luopua ja sopia lavoille palautusjärjestelmä. Lavakuormien korkeudelle ja painolle on omat suositukset. Lavan yli menevät pakkaukset ja vinot lavakuormat aiheuttavat ongelmia ja lisäkuluja varastossa. Kun sidotaan tai käytetään kutistekalvoja, valitaan kierrätettäviä materiaaleja. Lavakuormiin tehdään logistiset merkinnät EAN Finland - ohjeiden mukaan. Ne helpottavat varaston työskentelyä ja auttavat tuotteen jäljitettävyyttä jakeluketjussa. Tällä hetkellä merkinnöissä on vielä paljon korjaamista. Kierrätettäviä muovilaatikoita on kahta eri tyyppiä: kotimaassa transbox-laatikot ja tuonnissa chep-laatikot. Pakkauksina ne toimivat erittäin hyvin hedelmien, vihannesten ja monien pakattujen, jalostettujen tuoretuotteiden kuljetuksissa. Ympäristönäkökohdat pakkauksissa Kaupalta odotetaan onnistuneita materiaalivalintoja kaikkien käsittelemiensä pakkausten suhteen. Se edellyttää toimitusketjun yrityksiltä yhteisiä tavoitteita. Suositaan esim. helposti hyödynnettäviä vaihtoehtoja, vältetään yhdistelmäpakkauksia, valitaan mahdollisimman vähän erilaisia materiaaleja sisältäviä pakkauksia, käytetään kierrätettäviä pakkauksia ja kuljetusapuvälineitä. Niistä pakkauksista, jotka sisältävät vaikeasti hävitettäviä materiaaleja, kuten styrox, pvc ja teräsvanteet, pyritään määrätietoisesti eroon. Hyvä ja toimiva pakkaus kuuluu logistiikan perusasioihin. Jotta pakkaukset olisivat halutunlaisia, yrityksiltä edellytetään toimintamalleja, joiden tavoitteisiin sitoudutaan. Näin parannetaan osaltaan toimitusvarmuutta koko ketjussa. Kehittyvä Elintarvike 4 01 5

Teema Elintarvikepakkaukset kevenevät ja paranevat Useimmat kuluttajapakkaukset suunnitellaan 20 40-vuotiaille kaupunkilaisille, joilla on 1 2 lasta, toimitusjohtaja Jorma Hämäläinen muistuttaa. Elintar vikepakkaukset kevenevät ja materiaaliominai - suudet paranevat, mutta varsinaisia suuria uutuuksia on tuskin lähivuosina tulossa, tiivistää Suomen Pak - kausyhdistyksen toimitusjohtaja ja PacT ec-messujen näyttelytoimikunnan puheenjohtaja Jor ma Hämäläinen. Hämäläisen mukaan kartonkisten nestepakkausten tapaisille suuroivalluksille ei elintarvikealalla ole nyt tilaa, vaikka pakkaustutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetään paljon rahaa ympäri maailmaa. Älypakkaukset tulevat hitaasti markkinoille, älykäs etiketti ehkä sitä ennen. Moni elintarvike on halpa massatuote, joka ei siedä suurta kustannuslisää, mutta älykäs etiketti tekee tuloaan: etiketissä oleva siru estää mm. varkauksia. Sen sijaan arvokkaissa tuotteissa voisi olla kuntoindikaattoreita. Jos viinipullo maksaa 150 markkaa, sen kyljessä voi olla viiden markan indikaattori, Jorma Hämäläinen sanoo. Hän uskoo, että vakuumipakkaukset pitävät pintansa, mutta pakasteiden merkitys vähenee, koska niiden kylmäketju maksaa. Pakkauksen ilmakehän muuntelu (suojakaasu) on Hämäläisen mukaan etevä systeemi. Suurin kehitys tapahtuu pakkausmateriaaleissa, ja pakkausmäärät vähenevät, vaikka kulutus kasvaa. Aluksi esimerkiksi jogurttipurkki painoi 11 grammaa, nyt viitisen grammaa. Muovikalvot ovat keventyneet yli puolella ja lasipullot yli neljänneksellä, Hämäläinen listaa. Elintarvikepakkauksista puolet kuljetuspakkauksia Hän muistuttaa, että kuluttajapakkaukset haukkaavat vain puolet elintarvikealan käyttämistä pakkauksista. Loppu on sidontakalvoa, aaltopahvilaatikkoja ja muita kuljetuspakkauksia. Massatuotteissa teollisuuden pitää pakata lavoille isoja kauppoja varten ja alustoilla pienille kaupoille. Koska Suomessa kaksi kolmasosaa tuotteista menee teollisuudesta suoraan kauppaan, tavara pakataan alustoille ja sidotaan kalvolla, jotta käsittely kaupassa olisi helpompaa. Moni tavara menee hyllyyn alustoineen päivineen, Hämäläinen sanoo. Elintarvikkeiden irtomyynti, kuten liha- ja juustotiski, onnistuu enää isoissa kaupoissa, joissa on paljon asiakkaita, koska se on kallista. Hyvä pakkaus säästää ympäristöä ja rahaa ja varmistaa tuotteen säilyvyyden. Kun Suomessa siirryttiin pakattuun maitoon, ei lavantautiepidemioita ole sen jälkeen tullut maidosta, Hämäläinen huomauttaa. Hänen mukaansa pakkauskoneet ja -materiaalit ovat pysyneet hyvin ajan tasalla. Koneet ja laitteet ovat nopeutuneet ja monipuolistuneet kautta linjan. Elektroniikan ja tietotekniikan yhdistäminen tuotantoon on kehittynyt. Etenkin koodit ovat muuttaneet maailmaa: viivakoodit ovat mahtava juttu, Hämäläinen kiittää. Kuljetuslaatikko on usein samalla myyntialusta, ruokakaupan maitotaloustuotteista vastaava Anna Kärkkäinen esittelee. Konferenssi pureutuu elintarvikepakkaamiseen Pakkaus- ja materiaalinkäsittelyalan PacTec-messujen ensimmäisenä päivinä 16.10. pidettävä PAK 2001 -konferenssi pureutuu elintarvikepakkausten uusimpiin saavutuksiin ja visioihin. Elintarvikepakkaukset muutosten paineissa -tilaisuudessa käsitellään mm. pakkausmateriaaleja ja -tutkimusta sekä sitä, millaisia pakkaukset ovat vuonna 2020. Seminaari on suunnattu elintarvikealalle, johon pakkausuutuudetkin ovat paljolti keskittyneet. Pakkaus on osa tuotetta ja tuotekehitystä. Monissa pienissä ja keskisuurissa firmoissa on kiinnitetty liian vähän huomiota pakkauksiin. Kun isoissa firmoissa ryhdytään kehittämään tuotteelle pakkausta, kehitysryhmän vetäjänä on usein tuotepäällikkö. Ryhmässä on asiantuntemusta omasta talosta ja sen ulkopuolelta, kuten pakkaus- ja konetoimittaja ja designeri, Hämäläinen tähdentää. PacTec esittelee pakkausalan uutuudet PacTec 2001 -messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 16. 19.10. Suomen Messut järjestää messut joka kolmas vuosi yhteistyössä Suomen Pakkausyhdistyksen ja Teknisen Kaupan Liiton kanssa. Edellisillä PacTec-messuilla vuonna 1998 tuotteitaan esitteli 258 näytteilleasettajaa, ja messuilla vieraili noin 17 000 kävijää. Elokuun puoliväliin mennessä tämänvuotisille mes- 6 4 01 Kehittyvä Elintarvike

Elintarvikeala käyttää puolet pakkauksista, joista puolet on kuljetuspakkauksia. Anne Klemetti järjestelee vihannes- ja hedelmätiskejä helsinkiläisessä elintarvikekaupassa. suille oli ilmoittautunut noin 250 näytteilleasettajaa. PacTec kokoaa pakkausalan ammattilaiset yhteen yhdeksättä kertaa. Tänä vuonna ovat laajimmin esillä pakkauskoneet ja -laitteet, pakkaukset, pakkausmateriaalit ja -tarvikkeet sekä materiaalinkäsittelyyn ja sisäisiin siirtoihin liittyvät koneet ja laitteet. Jorma Hämäläisen mielestä kolmen vuoden periodi järjestää messut on sopiva. ELKO liittyy samaan aihepiiriin, samoin kuljetusnäyttely, mutta messut rytmittyvät hyvin keskenään. Kansallisista pakkausalan messuista PacTec on Pohjoismaiden suurin. Suoria ulkomaisia näytteilleasettajia meillä on vähän, mutta näyttelyssä on silti edustettuna satoja ulkomaisia yrityksiä jälleenmyyjien osastoilla, Jorma Hämäläinen toteaa. Hän sanoo, että näyttelyosastojen koko on pienentynyt lamavuosien myötä, mutta messukävijöiden laatu on hyvä: he ovat ammattilaisia. Neliöt eivät ole niin tärkeitä. Näyttelyn rakentaminen on kallista. Pienikin yritys maksaa osastostaan helposti 100 000 markkaa, isot yritykset miljoonan, pari. Varsinaisia uusia vetonauloja näyttelyyn ei ole tulossa: uutuudet ovat nyt lähinnä tuoteparannuksia, Hämäläinen toteaa. Messujen uutuutena on PacTec Plaza, jossa mm. tutkijat ja yritysten edustajat kertovat pakkausalan uusista tuulista. PH Lisätietoja PacTec-messuista ja pakkaamisesta mm. osoitteista www.pactec.fi ja www.pakkaus.com Kehittyvä Elintarvike 4 01 7

Teema Edistykselliset yritykset erottuvat pakkauksillaan Pakkausala ei ole eturivin uutuuksien kehittäjä, vaan se kehittyy sitä mukaa, kun yhteiskunta ja kaupankäynti muuttuvat, toiminnanjohtaja Annukka Leppänen-Turkula (oik.) ja erikoistutkija Terhen Järvi-Kääriäinen kertovat. pakkausteknologiaa opiskelleen paperi-insinöörin heti töihin, Annukka Leppänen-Turkula tähdentää. Hän ja Terhen Järvi-Kääriäinen vastaavat ainoan suomalaisen pakkausalan perusoppikirjan ajantasaistamisesta muun työnsä ohessa. Nykyinen perusteos on vuodelta 1992 ja auttamattomasti vanhentunut. Pakkausteknologia PTR ry:n toiminnanjohtaja Annukka Leppänen-Turkula ja erikoistutkija Terhen Järvi-Kääriäinen tähdentävät, että edistykselliset yritykset erottuvat edukseen jo pakkauksissa. Esimerkiksi Valio on korvannut nestepakkausten alumiinifoliot uusilla, ympäristöystävällisemmillä materiaaleilla. Myös Fazerilla on ajateltu pakkauksia ja logistiikkaa. Leikkelepakkaukset ovat nykyisin helposti avattavia ja suljettavia, he kiittävät. Vaikka suomalainen elintarviketeollisuus on kehittynyt pakkaajana hurjasti, se yltää vain hyvään eurooppalaiseen tasoon. On ymmärrettävää, ettei elintarviketeollisuus ole satsannut pakkauksiin tutkimuksellisesti kovinkaan paljoa, koska se on keskimäärin pientä, mutta laadullisesti ja hygieenisesti suomalaiset elintarvikkeet ovat korkeatasoisia, Järvi-Kääriäinen ja Leppänen-Turkula sanovat. Pakkausteknologia pääoppiaineeksi Heitä harmittaa se, että pakkausalan koulutusta on Suomessa tarjolla todella vähän. Alasta kiinnostuneiden pitää kasata kurssit korkeakouluista ja muista opinahjoista itse edes jonkinlaiseksi järkeväksi kokonaisuudeksi. Pakkausalan PDtutkintokin on kuivumassa kasaan osin kouluttajapulan vuoksi. USA:ssa on isoja yliopistoja, joissa pakkausteknologian voi valita pääaineeksi. Niistä valmistuneet ihmiset ostetaan teollisuuteen isolla rahalla. Kun PTR selvitti, mikä on teollisuuden koulutustarve Suomessa, suuret metsäyhtiöt kertoivat, että ne ottaisivat jokaisen Suomen Messut alkaa myöntää uutta suomalaista pakkausalan palkintoa yhteistyös - sä Suomen Pakkausyhdistyksen kanssa. Pal - kinto jaetaan puolentoista vuoden välein pak - kausalan messutapahtumien yhteydessä, en - simmäisen kerran lokakuussa PacTec 2001 -messujen yhteydessä. Palkintosumma on 5000 euroa, ja varat siihen luovuttaa Suomen Messusäätiö. Palkintoraadin puheenjohtaja, Suomen Pak - kausyhdistyksen toimitusjohtaja Jorma Hämäläinen kertoo, että vaikka hyviä ehdokkaita pal - kinnon saajaksi oli monia, ratkaisu oli helppo. Voittajan valinta oli selkeä. Vaakakupissa painoi se, että tuotetta ja tuotesarjaa oli kehi - tetty erinomaisesti ja pakkauskriteerit täytetty mallikelpoisesti. Palkinto julkistetaan PacTec - messujen ensimmäisen päivän päätteeksi Hel - singin Messukeskuksen talvipuutarhassa, Hä - mäläinen kertoi. Hänen lisäkseen palkintoraadissa työsken - telivät toiminnanjohtaja Annukka Leppänen-Turkula (Pakkausteknologia PTR), yliassistentti Harry Helén (Helsingin yliopisto) toimitusjohtaja Kari Hämäläinen (Suomen Markkinointiliitto), toimittaja Eeva Salonen (Helsingin Sanomat), vt. toiminnanjohtaja Leena Välimäki (Marttaliit - to), pakkaussuunnittelupäällikkö Tapani Sievänen (Hartwall) ja varatoimitusjohtaja Bror Felixson (Suomen Messut). Palkinnon tarkoituksena on lisätä pak - kausalalla työskentelevien kiinnostusta pak - kauksia ja alan kehittämistä kohtaan sekä tuoda pakkausasioita julkiseen keskusteluun. Pakkauspalkinto myönnetään Suomessa val - mistetulle ja markkinoilla olevalle pakkaukselle, joka täyttää seuraavat hyvän pakkauksen kri - teerit: Suojaa tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta Säilyttää pakatun tuotteen ominaisuudet Mahdollistaa tehokkaan tuotannon ja jakelun Parantaa hygieniaa ja käyttäjän mukavuutta Kertoo tuotteesta ja sen käytöstä Vähentää hävikkiä Täyttää kaikki pakkaukseen kohdistuvat ympäristövaatimukset Antaa osaltaan mielikuvaa tuotteesta, on myyvä Palkinnon kohde voi olla myös suomalaista pakkaamista edistänyt ansiokas pakkausteko ja palkinnonsaaja pakkauksen valmistaneen, Suomessa rekisteröiden yrityksen suunnittelija, suunnitteluryhmä tai pakkausteon tehnyt yhtei - sö, henkilö tai ryhmä. Pakkausala muuttuu yhteiskunnan myötä Pakkausala ei ole eturivin uutuuksien kehittäjä, vaan se kehittyy sitä mukaa, kun yhteiskunta ja kaupankäynti muuttuvat. Muun muassa digitaalinen painatus, sähköinen kaupankäynti ja logistiikan kehittyminen muokkaavat alaa. Pakkauslinjojen yhteyteen voidaan asentaa digitaalinen painokone, jolla voidaan painaa joustavasti esimerkiksi erikieliset versiot, oma kampanjapakkaus tietylle kaupalle tai vain yksi uniikkipakkaus, Annukka Leppänen-Turkula selittää. Uusi pakkauspalkinto jaossa PacTec-messuilla Joka toinen kerta pakkauspalkinto jaetaan elintarviketeollisuuden tuotantotekniikan ja pak - kausten ELKO-mes - suilla, seuraavan ker - ran vuonna 2003. ELKO-vuosina palkinto kohdistuu johonkin elintarvikepakkaami - sen ratkaisuun. kuva Suomen Messut Pakkaus- ja materiaalinkäsittelyalan PacTec-messut pidetään lokakuun puolivälissä Helsingin Messukeskuksessa. Kuva edellisiltä messuilta vuonna 1998. 8 4 01 Kehittyvä Elintarvike

Pakkauksella on monenlaisia tehtäviä: se suojaa, säilyttää ja markkinoi tuotetta ja tarjoaa tietoa kuluttajille. Itse asiassa moni tuote tunnetaan maailmalla nimenomaan pakkauksestaan. Esimerkiksi maitotölkki on hyvä pakkaus. Kuluttajat ostavat litran sinistä, punaista tai vaaleansinistä maitoa alle 30 gramman pakkauksessa. He eivät edes näe koko kuljetus- ja jakelujärjestelmää. Lopputuloksena maidon jakelusta ei synny paljon pakkausjätettä, Annukka Leppänen-Turkula kiittää. Hän muistuttaa, että jakelun kehittyminen vaatii uudentyyppisiä pakkausratkaisuja. Sähköinen kaupankäynti saattaa jopa lisätä pakkaamista, koska tuotteet pitää kuljettaa pienemmissä erissä ostajalle. Pakkauskoot pienenevät entisestään, kun ihmiset vanhenevat ja perheet pienenevät. Mutta missä määrin ihmiset ovat valmiita siihen, että tavarat toimitetaan kotiin, ovathan isot kauppakeskukset myös ajanviettopaikkoja? Toisaalta pienet kivijalkakaupat tulevat takaisin, eikä sinne voi kuljettaa tavaroita lavakuormina, Leppänen-Turkula pohtii. Tekniikka antaa uusia mahdollisuuksia Taistelu pakkausmateriaalien välillä on aikamoista, mutta monet vanhat materiaalit säilyttävät pintansa, kuten lasi, koska kukaan ei osta muovipulloon pakattua shampanjaa. Uudet pakkausmateriaalit ja - tekniikat antaisivat kuitenkin usein mahdollisuuden käyttää modernimpia pakkauksia. Pakkauksen valmistajan ja käyttäjän yhteistyössä on parantamisen varaa: markkinointi ja tekninen kehitys eivät aina kulje tarpeeksi tasajalkaa. Kun on ristikkäisiä vaatimuksia, joita on vaikea täyttää, ostaja tilaa helposti sitä samaa kuin ennenkin, vaikka joku toinen vaihtoehto olisi parempi, Terhen Järvi-Kääriäinen arvioi. PTR:llä on lusikkansa vahvasti pakkausalan tutkimussopassa etenkin nyt, kun se koordinoi Tekesin Pakkauksen tieto ja turva -panostusaluetta. Ohjelman käynnistäminen on ollut kovan työn takana. Isotkaan kansainväliset yritykset eivät ole välttämättä ymmärtäneet olevansa pakkausten suurkäyttäjiä ja sitä, että niiden pitää olla mukana pakkaustutkimuksissa, Annukka Leppänen-Turkula sanoo. PH Pakkausalan lukuja Pakkausalan kokonaistuotannon arvo on Suomessa noin 10 miljardia markkaa (1,4 % BKT:stä), josta kotimaassa käytetään 65 % Pakkauskustannukset ovat maailmanlaajuisesti noin 2 % teollisuuden tuotantokustannuksista Elintarviketeollisuus käyttää puolet pakkauksista Pakkaavia yrityksiä on Suomessa kymmeniä tuhansia Osastonhoitaja Mikko Karmakka vastaa helsinkiläisen elintarvikekaupan liha- ja einesosastosta. Kehittyvä Elintarvike 4 01 9

Teema Pakkausten digitaalinen vallankumous on alkanut Yrjö Aho Paperipohjaisten tuottei - den digitaalista painatusta on harrastettu teollisessa mitassa jo muutaman vuo - den. Muuttuvaa tietoa käy - tetään menestyksellä eri - laisissa esitteissä ja lehdy - köissä; hyvinkin pienten sarjojen valmistus on jous - tavaa ja taloudellisesti jär - kevää. Myös kirjoja paine - taan digitaalisesti on-de - mand-pohjalta. Paperia valmistava teollisuus on tutkinut ja kehittänyt aktiivisesti paperilaatuja yhdessä digipainokoneiden valmistajien kanssa jo reilun viiden vuoden ajan. Pakkauksiin digitaalinen painatus on tullut hitaasti hiipien. Paperien kehittämisessä kerättyä tietotaitoa on siirretty kartonkien maailmaan. Lisäsävynsä ovat tuoneet erilaisten polymeeripohjaisten barrier-päällysteiden virittäminen digitaaliselle aaltopituudelle. Digitaalinen painatus mahdollistaa jokaisen pakkauksen personoinnin: pienin sarjakoko on yksi pakkaus. Tällöin esimerkiksi nopeat alueelliset ja myymäläkohtaiset kampanjat saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Yltiöindividualistit voivat periaatteessa tilata pastapakettinsa ja mieliwokkinsa omilla painatuksillaan. Isot monikansalliset elintarvikevalmistajat, jotka pyrkivät suuriin tuotantosarjoihin, voivat sijoittaa digitaalisella painatuksella pakkauksen kylkeen paikalliset mausteet murteita myöten. Toisaalta muuttuvan tiedon käyttö avaa paikallisille tuottajille oivan mahdollisuuden hankkia korkealuokkaisia pakkauksia pienissä sarjoissa. Tämä parantaa pienessä mitassa tuotetun eksoottisen ruoan nettikauppamahdollisuuksia huomattavasti. Logistiikan kannalta merkittävimpiä digitaalisen pakkaamisen etuja on tuotannon sitominen suoraan kulutukseen, ei varastointiin. Tuotetta ja pakkauksia tehdään vain kysyntää varten. Nykyään valtaosa esimerkiksi kotelopakkauksista valmistetaan elintarviketehtaiden ulkopuolella: pakkausteollisuus tekee ne isoissa erissä. kuva Jyrki Komulainen/Stora Enso Helsingin ydinkeskustan kioskeihin ilmestyi loppukesästä Stora Enson digitaalilaboratoriossa painettuja jäätelöpikareita. Pakkauksiin yksilöllisiä mainoksia Muutama digipainokoneiden valmistaja puurtaa tällä hetkellä kuumeisesti kehittääkseen kokonaan integroidun (painatusstanssaus-kokoonpano) kompaktin pakkauslinjan, joka sijoitetaan elintarvikelinjan loppupäähän. Tällainen järjestelmä mahdollistaisi esimerkiksi paikallisen, räätälöidyn kampanjaerän tilaamisen kuluttajamyyntiä edeltävänä päivänä. Muuttuva osa informaatiosta tulisi suoraan kaupan järjestelmästä pakkauslinjalle. Nähtäväksi jää, ketkä digitaalisia pakkauslinjoja pyörittävät: elintarviketeolli- Metsäjätit ja tutkijat kehittävät uusia pakkausmateriaaleja Stora Enso, UPM Walki Wisa ja Tampereen Teknillinen Korkeakoulu ovat jo reilun puolen vuoden ajan tehneet tuotekehitysyhteistyötä, jonka päätavoitteena on kehittää uusia polymeeripäällystettyjä paperi- ja kartonkipohjaisia pakkausmateriaaleja ja - pakkausjärjestelmiä. Kolmikantaan liitetään projektikohtaisesti muita yhteistyökumppaneita, kuten pakkauskonevalmistajat, painovärin tekijät, muut tutkimusinstituutit ja pakkausvalmistajat. Tutkimustyössä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan opinnäytteitä. Yhteistyö perustuu alaprojekteihin, joihin osallistuu kunkin sopimusosapuolen tutkimusväkeä. Tällä hetkellä painopiste on tiivispakkauksissa, uusissa pakastepakkauksissa ja kompostoituvissa pakkausmateriaaleissa. Tiivispakkausprojektin tavoitteena on tuoda markkinoille tiivis kartonkipakkaus, jossa ei ole sisäpussia. Nykyisiä monikerrospäällysteitä kehitetään edelleen, jotta ne toimisivat moitteetta esimerkiksi kuivien tuotteiden pakkaamisessa jopa trooppisissa oloissa. Projektin päähaaste on kuitenkin siinä, että kuivatuotteiden kartonkipakkauskonemarkkinoilla ilmatiiviiden ratkaisujen osuus on likimain nolla. Tämä vaatii laajaa perustutkimusta ja yhteistyötä pakkauskonevalmistajien ja näiden alihankkijoiden kanssa. Tässä projektissa saatua tietoa hyödynnetään myös kuitupohjaisten joustopakkausten tuotekehittelyssä. Kartonkipohjaisten pakastepakkausten spesifikaatiot ovat olleet muuttumattomia jo liki parin vuosikymmenen ajan. Yhden osaprojektin tehtävänä on selvittää, löytyykö nykyisille polymeeripäällysteille parempia vaihtoehtoja, onhan esim. monikerrospäällystysteknologia loikannut aimo harppauksin eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Asiaa tutkitaan yhdessä elintarviketeollisuuden ja pakkausvalmistajien kanssa. Biohajoavat päällysteet ovat tehneet tuloaan jo reilun kymmenen vuoden ajan, mutta suurta läpimurtoa ei ole vielä nähty. Osasyinä ovat riittämättömät sulkuominaisuudet, ajettavuusongelmat ja polymeerien korkeat hinta. Uudenlaisia kompostoituvia materiaaleja tullaan testaamaan mm. jäätelökoteloissa, tuuttikääreissä, purkkimuotoisissa pakkauksissa ja näiden kansissa. Stora Enson, UPM Walki Wisan ja Tampereen Teknillisen korkeakoulun kehitysyhteistyö tukee suomalaisen elintarviketeollisuuden ponnisteluja niin kotimaan markkinoilla kuin vientimarkkinoillakin. Pakkauksen merkitys myynnissä ja markkinoinnissa kasvaa entisestään. Uudenlaiset pakkaukset tukevat brandia ja vähentävät panostustarpeita muissa medioissa. Yrjö Aho Markkinointijohtaja Stora Enso Consumer Boards GSM 040 501 69 82 10 4 01 Kehittyvä Elintarvike

suus itse, nykyiset pakkausvalmistajat, vai antaako pakkaava teollisuus tehtävän täysin uusille toimijoille? Pakkauksen rooli tulee jatkossa vankistumaan. Television, lehtimainonnan ja Internetin kautta tuleva informaatiotulva vain korostaa pakkauksen yksilöllisen viestin merkitystä. Nopeasti kiertävän, aamiaispöydällä pidettävän elintarvikepakkauksen arvo tiedon välittäjänä kasvaa. Digitaalinen painatus mahdollistaa esimerkiksi kuluttajapakkauksen yhden sivun myymisen paikalliselle asunnonvälittäjälle yhdeksi päiväksi tietyn myymälän toiminta-alueella. Pelkkä houkutteleva painatus ei riitä, tarvitaan uudenmallisia ja -muotoisia, uusiutuviin luonnonvaroihin ja optimoituun polymeerimäärään perustuvia pakkauksia. Pienet digipainajat palvelevat isoja asiakkaita Kesäkuun lopun PIRA:n (Paper Industry Research) digipakkauskonferenssi Lontoossa antoi hyvän yleiskuvan eurooppalaisesta nykytilasta. Tilaisuudessa esiintyi puolisen tusinaa pakkausvalmistajaa, jotka tekevät digitaalisesti etikettejä ja pakkauksia kuluttajatuotteita varten. Valtaosa pakkausvalmistajista oli pieniä tai keskisuuria, ja ne toimittavat koe- ja promootiopakkauksia mm. Nestlélle, Kraftille ja L Orealle. Painatusten eräkoot vaihtelevat 20:stä 20 000:een per design. Ranskalainen Digital Packaging on keskittynyt pelkästään digitaalisten pakkausten valmistukseen. Personointia laajassa mitassa ei harrastanut vielä kukaan. Suomessa ainakin Valio on ottanut ensiaskeleita digitaalisissa pakkauksissa. Loppukesästä ilmestyi Helsingin ydinkeskustan kioskeihin Stora Enson digitaalilaboratoriossa teollisessa mitassa painettuja erilaisilla designeilla varustettuja jäätelöpikareita. Kartonkiteollisuutta on moitiskeltu siitä, että se kehittää uusia tuotteita joka neljännesvuosisata, kun uusi teollisuus syytää uutuuksia joka neljännesvuosi. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, miten vanha ja uusi maailma voivat luoda kokonaan uusia toimintamalleja ja tuotteita. Stora Enson Imatran tutkimuskeskukseen kasautunut digitaalinen tietämys on jo sitä luokkaa, että konevalmistajat ja muut aktiiviset toimijat hakevat sieltä näkemystä ja oppia. Yrjö Aho markkinointijohtaja Stora Enso Consumer Boards GSM 040 5016982 Havistra Oy on suurin kotimainen alkoholijuomien tukkumyyntija markkinointiyhtiö. Yritys toimii Suomessa ja Baltian maissa sekä näiden alueiden verovapaakaupassa. Havistran liikevaihto vuonna 2000 oli 592 Mmk ja henkilöstön vahvuus 90. Havistra on osa Altia Group -konsernia, johon kuuluvat myös alkoholijuomien tuotantoyhtiö Primalco Oy ja Finlandia Vodka Worldwide Ltd. Havistralla on kattava, asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita vastaava tuotevalikoima. Sen perustan muodostavat Altia Group -konsernin valmistamat viinat, vodkat, liköörit ja miedot alkoholijuomat. Lisäksi tuomme maahan maailmanlaajuisesti tunnettujen alkoholijuomien tuottajien, mm. Brown-Formanin, William Grant & Sonsin, Moët-Hennessyn, De Kuyperin, Masin, Baron Philippe de Rothschildin, Bodegas & Bebidasin ja Les Vins Skallin tuotteita. Haemme markkinointiprosessiin TUOTEKEHITYSPÄÄLLIKKÖÄ vastaamaan alkoholijuomien tuotesuunnitteluprosessista. Tuotekehitystiimin vetäjänä vastaat tuotteiden kaupallisesta laadusta sekä alkoholijuomien ja juomapakkausten suunnittelusta yhteistyössä markkinoinnin ja tuotannon kanssa. Lisäksi osallistut kuluttajatutkimusten suunnitteluun ja hyödyntämiseen yhteistyössä tuotepäälliköiden kanssa. Toimit myös viisihenkisen tuotekehitystiimin esimiehenä sekä vastaat tuotesuunnitteluprosessin ylläpitämisestä ja kehittämisestä yli yhtiörajojen. Hakijoilta edellytämme Korkeakoulu- tai yliopistotasoista, mieluiten elintarviketeknologian peruskoulutusta Työkokemusta elintarvikkeiden tuotekehityksessä Kykyä hyödyntää markkinatutkimuksia tuotteiden kehittämisessä Kykyä innostaa ja tukea omaa tiimiä tavoitteisiin pääsemiseksi Kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten ja sidosryhmien kanssa Innovatiivisuutta ja dynaamisuutta Tarjoamme kehittyvän myynti- ja markkinointiyhtiön edut sekä tiimihenkisen työyhteisön ja haasteellisen tehtäväkentän, johon voit itse vaikuttaa. Stora Enso, UPM Walki Wisa ja Tampereen Teknillinen Korkeakoulu ovat sopineet tuotekehitysyhteistyöstä, jonka päätavoitteena on kehittää uusia polymeeripäällystettyjä paperi- ja kartonkipohjaisia pakkausmateriaaleja ja -pakkausjärjestelmiä. Sopimuksen allekirjoittivat professori Antti Savolainen (TTKK), johtaja Niilo Pyhönen (Stora Enso Paperboards), johtaja Ilkka Lumme ja kehitysjohtaja Hannu Karhuketo (UPM- Kymmene Walki Wisa), johtaja Yrjö Aho ja kehitysjohtaja Tapani Penttinen (Stora Enso Paperboards) sekä tohtori Jukka Kuusipalo (TTKK). Kirjalliset hakemukset palkkatoivomuksineen ja ansioluetteloineen pyydämme lähettämään 24.9.2001 mennessä postitse osoitteella kehitysjohtaja Irma Nykänen, Altia Group Oy, PL 350, 00101 Helsinki tai sähköpostitse irma.nykanen@altiagroup.fi. Kuoreen tai sähköpostiin merkintä Tuotekehityspäällikkö. Lisätietoja tehtävästä antaa markkinointijohtaja Anneli Lindeman puh. (09) 133 2925 maanantaina 17.9.2001 klo 12-14. Lue lisää Havistrasta www.havistra.fi. Kehittyvä Elintarvike 4 01 11

Teema Kartonkipakkauksille vihdoin eurooppalaiset suositukset Birgit Aurela, Liva Söderhjelm kuva KCL Kartonkipakkauksille on saatu vihdoin yhteiseu - rooppalaiset suositukset. Euroopan neuvoston paperia ja kartonkia koskeva suositus, paperiresoluutio, julkaistiin internetissä ke - väällä. Vaikka neuvoston suositus on vielä kesken - eräinen eikä se val - miinakaan vastaa EU-direk - tiiviä, se antaa suuntavii - vat koko Euroopalle. Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen tulevalle paperille ja kartongille laaditaan uudet määräykset paperiresoluution pohjalta, mutta aikataulu on vielä auki. Euroopan yhteisön puitedirektiivi (89/109/ETY) koskee kaikkia elintarvikepakkauksia, mutta erityisesti paperia ja kartonkia koskevaa yhteiseurooppalaista lainsäädäntöä ei ole ollut olemassa. Yhteisen lainsäädännön puuttuessa paperille ja kartongille on sovellettu useimmiten Yhdysvaltojen FDA:n (Food and Drug Administration) määräyksiä, Saksan BgVV:n (Bundesinstitut für gesundheitlichen Verbrauchershutz und Veterinärmedizin) suosituksia sekä Suomessa elintarvikelakia ja sitä tarkentavia kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksiä. Keräyskuitu laajempaan käyttöön Euroopan neuvoston resoluutio tuo olennaisia muutoksia totuttuun käytäntöön. Suurin muutos koskee keräyskuidun käyttöä. Suomi joutuu sallimaan laajemman keräyskuidun käytön, tosin tietyin rajoituksin. Ohjeita laadittaessa on otettu huomioon erilaisten keräyspaperilaatujen sisältämät erilaiset epäpuhtaudet. Kuluttajan turvallisuuden kannalta on tärkeintä, että terveydelle mahdollisesti haitalliset aineet eivät siirry pakkauksesta elintarvikkeeseen. Pakattu elintarvike vaikuttaa aineiden siirtymiseen (migraatioon). Monet aineet siirtyvät helpommin rasvaisiin ja/tai kosteisiin elintarvikkeisiin kuin kuiviin. Tämän takia Euroopan neuvoston suositus sisältää matriisin, jossa yhdistyvät keräyspaperin alkuperä, keräyskuidulle vaadittavat puhdistusprosessit sekä pakkausmateriaalille vaadittavat analyysit yhdistettynä pakattavan elintarvikkeen ominaisuuksiin. Kuorittavien ja pestävien elintarvikkeiden pakkausmateriaalien raaka-aineeksi kelpaavat käytännössä kaikki keräyspaperilaadut. Tähän ryhmään kuuluvat hedelmät, vihannekset, pähkinät ja marjat. Tosin painetun paperin, kotikeräyspaperin ja aaltopahvin käyttö edellyttää paperin valmistajalta erillistä massan pesuvaihetta. Toimisto- ja kotikeräyspaperia sekä aaltopahvia voi käyttää paperi- ja kartonkiraaka-aineena, kun valmistetaan paperia tai kartonkia, joka tulee kosketukseen kuivien ja rasvattomien elintarvikkeiden kanssa. Edellytyksenä on, että käsittelyprosessiin sisältyy erillinen pesuvaihe. Materiaalin valmistajan on erikseen osoitettava, että tulos täyttää elintarvikepakkausmateriaalille asetetut vaatimukset. Kotikeräyspaperi eikä muukaan painettu paperi kelpaa raaka-aineeksi rasvaisille elintarvikkeille, mutta painamaton tai kevyesti painettu paperi sallitaan. Edellytyksenä on erillinen pesuvaihe sekä sen osoittaminen, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Laillisia Aineiden siirtymistä voidaan testata elintarvikesimulantilla, varsinaisella elintarvikkeella tai yksinkertaistetulla elintarvikkeella. Kuvassa hampurilainen on korvattu pelkällä sämpylällä. pakkauksia tulevat olemaan sekalaista keräyskuitua sisältävä aaltopahvi marjoille, mutta ei pizzalle, harmaa kartonki näkkileivälle ja painamatonta vaaleaa keräyskuitua sisältävä kartonki pizzalle. GMP myös paperi- ja kartonkitehtaille Euroopan neuvosto julkaisee paperi- ja kartonkiteollisuudelle kohdistetun GMP:n (Good Manufacturing Practice) eli hyvän valmistuskäytännön. Elintarvikepakkausmateriaalin valmistajan on voitava osoittaa, että hän noudattaa tuotteen puhtautta takaavaa menettelyä. GMP perustuu elintarviketeollisuudessa yleisesti hyväksyttyyn HACCP-periaatteeseen (Hazard Analysis of Critical Control Points) ja ISO 9000 - sarjaan. Siihen sisältyvät mm. raaka-aineen vastaanottotarkkailu, raaka-aineen ja tuotteen täydellinen jäljitettävyys, varastojen ja prosessitilojen selkeys ja siisteys sekä prosessin ja testauksen tarkat ohjeistot. Se ei korvaa Suomessa voimassa olevaa omavalvontapakkoa. Hyvän valmistuskäytännön merkitys korostuu entisestään, kun käytetään keräyskuitua. GMP-asiakirja kohdistuu nimenomaan paperin ja kartongin valmistukseen, mutta samat periaatteet pätevät myös materiaalin jatkojalostukseen. Paperin ja kartongin lisäaineet Valmistuksessa käytettävien, sallittavien lisäaineiden luettelon laatiminen on vasta työn alla. Luettelo tullaan julkaisemaan myöhemmin erillisenä asiakirjana, joka koostuu kahdesta listasta. Ykköslista käsittää ne aineet, jotka on arvioitu toksikologisesti ja joiden käyttö on todettu vaarattomaksi. Kakkoslista on eräänlainen odotuslista. Erityisesti kakkoslistalla olevia aineita käytettäessä valmistaja joutuu kantamaan täyden vastuun tuotteen turvallisuudesta. Aineet, jotka on hyväksytty käytettäviksi muovissa, tullaan sallimaan paperin ja kartongin lisäaineina, ja myös mahdolliset raja-arvot säilyvät samoina. Tuoteturvallisuuden testaus Useimmat raja-arvot ilmoitetaan suurimpana pitoisuutena, joka saa siirtyä pakkauksesta elintarvikkeeseen eli aineen ominaismigraationa (specific migration). Koska varsinaisten migraatiotestien suorittaminen on vaikeaa, ne korvataan käytännössä usein muilla menettelyillä, kuten määrittämällä tutkittavan aineen kokonaispitoisuus pakkausmateriaalissa. Jos kokonaispitoisuus on niin pieni, että 100-prosenttisellakaan siirtymisellä ei migraatiorajaa ylitetä, materiaali on tämän aineen suhteen hyväksyttävissä. Hienorakeista Tenaxhartsia voidaan käyttää kuivien, rasvattomien elintarvikkeiden simulanttina migraatiokokeissa. Tiettyjen ainesosien kohdalla Euroopan neuvoston suositus poikkeaa selvästi KTM:n päätöksestä: PCB:n raja-arvoa ei enää ole, koska merkittäviä PCB-pitoisuuksia ei enää paperista tai kartongista löydy. 12 4 01 Kehittyvä Elintarvike

Taulukko. Raskasmetallien raja-arvot Euroopan neuvoston suositus KTM:n päätös 400/96 Kadmium 0,02 mg/dm 2 paperia 0,5 mg/kg paperia Lyijy 0,03 3 Elohopea 0,02 0,3 Pentakloorifenolin (PCP) raja-arvo nousee arvoon 0,15 mg/kg paperia. Näin korkeaa PCP-pitoisuutta sisältävää paperia ei yleensä voida käyttää elintarvikkeen pakkaamiseen jo sen hajun takia. Raskasmetallien raja-arvot ilmenevät taulukosta. Kromi on kokonaan poistunut rajoitusten piiristä. Kuiville, rasvattomille elintarvikkeille tarkoitetusta paperista tai kartongista metalleja ei tarvitse enää määrittää. Rajoitukset koskevat vain kosteiden tai rasvaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen tulevia tarvikkeita ja materiaaleja, kuten paperilautasia. Euroopan neuvoston suosituksen rajoitukset on annettu pakkausmateriaalin pinta-alaa kohti. Tyypilliselle kotelokartongille (200 400 g/m 2 ) uudet suositukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin nykyiset KTM:n päätöksessä mainitut. Uusia ovat ne lisäanalyysit, joita tulee tehdä keräyskuitupitoisille paperi- ja kartonkilaaduille. Analyysitarve vaihtelee jonkin verran materiaalin käyttötarkoituksesta riippuen. Kuivien ja rasvattomien elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevalle materiaalille on rajoituksia mm. seuraaville yhdisteille tai yhdisteryhmille: DIPN (di-isopropyylinaftaleenit), HTTP (osittain hydrogenoidut terfenyylit), ftalaatit, liuottimet, PAH (polysykliset aromaattiset hiilivedyt) ja bentsofenoni. Kosteiden ja/tai rasvaisten elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevasta materiaalista on testattava lisäksi fluoresoivien vaalenteiden siirtyminen, tietyt bentsofenonin johdannaiset, karsinogeenisiksi epäillyt primääriset aromaattiset amiinit sekä sellaiset atso-väriaineet, jotka muodostavat hajotessaan aromaattisia amiineja. Rajoitukset koskevat joko aineen kokonaispitoisuutta materiaalissa tai aineen siirtymistä pakkauksesta elintarvikkeeseen. Lähes kaikki edellä mainitut aineet ovat peräisin ensisijaisesti painoväreistä, tosin mm. pakkauksen saumaliimat voivat sisältää merkittäviä määriä ftalaatteja. DIPN on peräisin itsekopioituvista papereista, ja monet paperit ja kartongit sisältävät fluoresoivia vaalenteita. Materiaalille, joka on tarkoitettu kosketukseen vain kuorittavien ja pestävien elintarvikkeiden kanssa, ei vaadita edellä mainittuja lisäanalyyseja. Suositus koskee myös tarvikkeita Euroopan neuvoston suositus koskee sekä materiaaleja että tarvikkeita. Tarvikkeita ovat mm. valmiit pakkaukset ja kertakäyttöiset paperilautaset. Yksityiskohtaisia ohjeita ei ole kaikille niille materiaaleille, joita tarvikkeiden valmistaja joutuu käyttämään. Työn alla olevat ainelistat koskevat vain paperin ja kartongin valmistusta. Painovärejä varten ohjeet ovat vasta laadittavina, eikä liimoja ole käsitelty ollenkaan Euroopan neuvostossa. Tällaisille komponenteille on voimassa EU:n puitedirektiivi, jonka mukaan materiaali ja tarvike ei saa olla terveydelle vaarallinen. Tarvikkeen valmistajan on varmistettava tuotteiden toimittajilta, että hänen käyttämänsä kaikki komponentit ovat puitedirektiivin määräyksen mukaisia. Birgit Aurela Senior Scientist KCL Science and Consulting birgit.aurela@kcl.fi Liva Söderhjelm Konsultti liva.soderhjelm@kolumbus.fi Paperiresoluutio on nähtävänä Internet-osoitteessa www.coe.fr/socsp. Sieltä löytyvät myös keräyskuitujen yksityiskohtaiset käyttöohjeet sekä perusohjeet analyysien suorittajille. Myös GMP-ohjeet ovat tulossa Internet-sivulle. Myöhemmin julkaistaan ns. Practical Guide. Varsinaisia analyysimenetelmiä julkaisee eurooppalainen standardointielin (CEN). %,/:,1&2$67DQVNDPRQLSllYDD DW, elintarvikkeille, makeisille, kappaletavaroille, nauloille, ruuville %5('(/+RVHSXPSV%9+ROODQWLOHWNXSXPSXW )(,*(*PE+$EI OOWHFKQLN6DNVDWl\WW NRQHHW nesteille ja viskoottisille tuotteille Täyttää kontteja, tynnyreitä, ämpäreitä, kanistereita ja purkkeja puoli- tai täysautomaattisesti. Täyttöalue 3 1000kg. )/(;,&21$67DQVNDWl\WW NRQHHW /$1**87+*PE+ &R6DNVDHWLNHW LQWLNRQHHW Paperietiketti etiketöintikoneet pulloille, purkeille, laatikoihin ja ämpärille. 6$89(10DUNLQJ/WG(QJODQWLPHUNNDXVODLWWHHW :$76210$5/2:/WG(QJODQWLOHWNXSXPSXW Kehittyvä Elintarvike 4 01 13

Teema Pakkausvahingot maksavat paljon Elintar viketeollisuuden pakkausratkaisut kehittyvät niin nopeasti, ettei kaikkia seurauksia aina pystytä ar vioimaan ennakolta. Suomen elintar viketeollisuudessa on ollut monta merkittävää vahinkoa, jossa pakkaus on epäonnistunut tehtävässään ja aiheuttanut isoja taloudellisia seurauksia pakkaajalle. Suomessa tapahtuu vuosittain 5 10 taloudellisesti merkit - tävää elintar vikkeiden pakkausvahinkoa. Kun tekniikka kehittyy, raja virheellisen pakkausmateriaalin ja epäonnistuneen pakkaamisen välillä hämärtyy. Tämä aiheuttaa vaikeitakin riitatapauksia seurausten maksajasta. Kuluttajalle asti nämä vahingot eivät ole kuitenkaan yltäneet. Elintarvikkeet ja niiden turvallisuus ovat olleet keskeisessä asemassa kiristettäessä valmistajien tuotevastuuta. Laajoilta tuotevastuuvahingoilta on vältytty Euroopassa ja Suomessa, mutta Euroopan elintarviketeollisuus on viime vuosina kohdannut useita uusia kriisejä (BSE, jäteliete ranskalaisessa rehussa ja Belgian dioksiini-kriisi) miljardiseuraamuksineen. Vaikka näihin tapauksiin liittyy kuluttajien todellisia vahinkoja, tuotevastuun osuus laskuista on vähäinen. Pakkauksiin liittyvät vahingot eivät nouse tähän suuruusluokkaan. Hyvin harvoin niissä on ollut mukana kuluttajien kärsimiä terveysriskejä, ja valtaosa on voitu sopia ilman julkisuutta. Merkittävä poikkeus tähän on Belgiassa sattunut Coca Cola -tapaus, jossa puulavojen kyllästeestä arvioitiin koituvan terveyshaittoja kuluttajille. Siinäkin vahinko koostuu lähinnä menetetystä myynnistä sekä jakelussa olevien tuotteiden hävittämisestä. Suomessa toteutuneiden pakkausvahinkojen kustannukset karkaavat käsistä, kun koko tavaraerä joudutaan hävittämään, vaikka virhe on vain pienessä osassa erää. Monesti mm. peltipurkin sauman virheellisyys ei ole teknisesti todettavissa ja uudelleen pakkaaminen tulee harvoin kustannussyistä kysymykseen. Pakkausvaatimukset Elintarvikepakkausten tärkeimpiä tehtäviä on varmistaa tuotteen turvallisuus monella tavalla: estää ja hidastaa luonnollista pilaantumista, jakelun aiheuttamia tuotemuutoksia ja tuotteiden tahallista vahingoittamista sekä antaa käyttäjille tarvittava tietoa sisällöstä ja sen käytöstä. Pakkauksen virhe tai pakkaamisen epäonnistuminen merkitsee selkeää tuotevastuuriskin kasvamista. Virheellinen pakkaus/pakkaaminen on monesti myös syy siihen, että suurempi tuote-erä joudutaan vetämään markkinoilta pois. Lisäksi pakkauksella on kaksi taloudellisesti tärkeää tehtävää: edistää tuotteen myyntiä sekä helpottaa ja tehostaa jakelua. Epäonnistuminen näiden tehtävien täyttämisessä ei vielä aiheuta tuotevastuuriskiä. Vahinko on kuitenkin teollisuudelle todellinen, ja pakkausvalmistajaa etsitään helposti seurausten maksajaksi. Vaikka huono pakkaus ei aiheuta turvallisuusriskiä, on näitäkin eriä vedetty pois markkinoilta, koska on haluttu suojata tuotemerkkiä. Vahinkotyypit Tuotevastuulla tarkoitetaan perinteisesti toimitetun tuotteen aiheuttamaa henkilövahinkoa. Käsitteeseen sisältyy myös esinevahingot siltä osin, kuin tuote aiheuttaa niitä muille tuotteille. Tuotevastuulaki säätelee vastuuta ainoastaan kuluttajien kärsimistä vahingoista. Kun itse tuote on virheellinen, puhutaan virhevastuusta. Elintarvikepuolella pakkausvalmistajien keskittyminen ja kansainväistyminen on ollut hyvin voimakasta, ja myös vahingot kansainvälistyvät. Pakkausvalmistajan kannalta toteutuneet vahingot voidaan jakaa viitteen tyyppiin: 1) Pakkaus aiheuttaa kuluttajille henkilövahinkoja. Suomessa nämä vahingot ovat olleet vain lieviä (mm. nestekartongista on irronnut kuituja tai lasipakkauksessa on ollut lasisiruja). Vakavan vahinkotyypin muodostaa lasisten virvoitusjuomapullojen räjähtäminen (mm. silmävahingot). Pakkaaja joutuu kantamaan itse valtaosaa näistä vastuista, koska uudessa lasipullossa ei ole pystytty osoittamaan virhettä. Muovipullot ovat vähentäneet näitä vahinkoja. 2) Pakkaus vuotaa ja aiheuttaa kuluttajalle esinevahinkoja (mm. vaatteille, kodin pinnoille ja autonistuimille). Näillä vahingoilla ei ole taloudellista merkitystä, ja teknisesti ne johtunevat useimmiten pakkausprosessin laiminlyönneistä. 14 4 01 Kehittyvä Elintarvike

3) Pakkaus ei täytä tehtäväänsä, vaan sisältö vahingoittuu. Kun kyseessä on tuote, jolla on pitkä säilytysaika, vahinkomäärä nousee helposti miljooniin markkoihin, ennen kuin vahinko huomataan. Selkeimpiä näistä tapauksista ovat virheet, joissa pakkauksesta irtoaa sisältöön vieraita aineita. Tällaisia tapauksia ovat olleet peltipurkeista irronnut lakka tai pakkausmateriaalissa olevat vieraat kiintoaineet. Hankalampia miljoonavahinkoja ovat kartongista tulevat haju- tai makuhaitat makeisiin. Tällöin vahingon toteaminen on täysin aistinvarainen eikä teknisesti useinkaan todettavissa. 4) Pakkaus on virheellinen ja hankaloittaa tuotteen pakkaamista, jakelua ja käyttöä. Muovipullon tekstin heikko pysyvyys on johtanut tilanteeseen, jossa pitkä tuotantoerä etikkaa jouduttiin tuhoamaan. Samantyyppinen vahinko on liittynyt liian heikkoon viivakoodiin, jolloin jakelussa ja käsittelyssä syntyi ylimääräisiä kustannuksia. 5) Yksi muunnos edellisestä vahinkotyypistä on vuotavat pakkaukset. Olutta tai vihanneksia on purkitettu varastoon. Jo ennen myyntiä todetaan, että luvattoman suuri määrä tölkeistä vuotaa. Näissä tapauksissa on jouduttu tekemään päätös koko erän hävittämisestä. Tällöin on juridisesti hankalaa määritellä, onko oluisiin kohdistunut esinevahinko! Suomessa pakkausteollisuudella on pitkään ollut laaja tuotevastuuvakuutussuoja, joka on kattanut myös business to business -vahingot. Sen perusteella on voitu korvata lähes kaikkia vahinkotyyppejä (paitsi nelosryhmän vahingot ja osa viitosryhmän vahingoista). Nelostyypin vahingoista vakuutusyhtiöt saavat vain satunnaisesti tietoa, koska yritykset pyrkivät ratkaisemaan ne keskenään. Oletettavasti näitä vahinkoja on paljon, mutta ne ovat pieniä, alle miljoonaa markkaa maksavia. Suurvahinkojen perusteella voidaan arvioida, että Suomessa tapahtuu vuosittain 5 10 taloudellisesti merkittävää elintarvikkeiden pakkausvahinkoa. Vahinkoesimerkkejä Uusi asiakas käytti elintarvikemuovikalvoa kasvisten pakkaamiseen, mutta tuotteet eivät säilyneet toivotulla tavalla. Toimitettu kalvo oli standardituote, ja tekniset analyysit osoittivat kalvon olevan spesifikaation mukainen. Jotta kalvotoimittaja joutuisi maksamaan tällaisen vahingon, toimituksen pitäisi olla joko spesifikaation vastainen tai että toimittaja olisi suoraan tai muilla tavoin vakuuttanut (takuu), että kalvo soveltuu tähän tarkoitukseen. Tässä miljoonavahingossa arvioitiin, ettei toimittaja ollut ratkaisevasti vaikuttamassa kalvovalintaan eikä joutunut korvaamaan vahinkoa. Seitsemän miljoonaa lasipurkkia oli ehditty täyttää, kun markkinoilta alkoi tulla valituksia lasisirujen lohkeamisesta purkin pohjasta sekä haavoista kitalakeen ja huuleen. Teknisesti lasissa olevan virheen toteaminen on vaikeaa, varsinkin jos ongelmaa esiintyy vain satunnaisesti. Vähittäiskauppa otti tuotteen pois myynnistä. Puoli miljoonaa täytettyä purkkia hävitettiin. Lisäksi takaisinvedosta syntyi kustannuksia. Alumiinitölkit olivat sekä sisä- että ulkopuolella suojalakattu, mutta pakkaamisen jälkeen huomattiin lakkauksen hilseilleen. Todennäköisesti purkkien pesu ennen lakkausta oli epäonnistunut. Toimittaja maksoi miljoonavahingon pakkaajalle jo ennen juridista selvitystä. Kartonkipakkausta käytettiin jälkiruokaherkun pakkaamiseen. Kansien liimaus epäonnistui pakkaustoimittajalta. Pakkaukset alkoivat avautua, eivätkä tuotteet säilyneet hygieenisesti suojattuina myyntitiskeissä. Kansia vaihtamalla tuotteet pysyivät myyntikelpoisina. Tämä on todennäköisesti ainoa vahinkotapaus, jossa pakkauksen vaihto on ollut mielekästä. Osto- ja myyntisopimukset Pakkausvahinkojen osalta kuluttajien kärsimät vahingot eivät ole taloudellisesti merkittäviä. Niiden osalta myös jalostusketjun myynti- ja ostosopimuksilla on vähäisempi merkitys. Pakkaustoimittajan ja elintarvikepakkaajan välinen toimitussopimus määrittelee sen sijaan kaikissa vahinkotapauksissa kustannusten lopullisen maksajan. Varsinkin kansainvälinen kauppalaki asettaa ankaran vastuun toimittajalle. Pakkaajalla on mahdollisuus saada korvatuksi jopa saamatta jäänyt myyntivoitto. Sopimuksessa osapuolilla on kuitenkin oikeus määritellä, miten vastuu kannetaan vahinkotilanteessa. Yhtä tärkeää on tuotteen spesifikaatioiden määrittely sekä osapuolten velvollisuuksien määrittely. Markkinoilta vetäminen ja tuotesabotaasin esto Suomessa vedetään vuosittain kymmeniä erilaisia elintarvikeeriä markkinoilta niiden vaarallisuuden takia. Arviolta kolmannes näistä tapauksista johtuu pakkauksen/pakkaamisen epäonnistumisesta. Näitä tapauksia ovat mm. säilyketölkit, joiden sauma on pettänyt ja lasinsirut olutpulloissa, koska pakkauskone on säädetty väärin. Monessa tapauksessa tuoteseloste on ollut puutteellinen. Tuotesabotaasi alentaa myyntiä nopeasti. Lopputuloksena saattaa olla tilanne, jossa valmistajan on syyttömänäkin pakko vetää tuotteita pois markkinoilta luottamuksen palauttamiseksi. Sabotaasin uhalla yritetään myös kiristää elintarviketeollisuuttamme vuosittain. Tiettävästi kukaan ei ole vielä saanut lunnaita jäämättä kiinni. Mitä paremmin pakkausratkaisu saadaan osoittamaan, että joku on jälkeenpäin vaikuttanut tuotteeseen, sitä pienempi on riski, että kyseinen tuote joutuisi tällaisten rikosten kohteeksi. Toimenpidemahdollisuudet Pakkausvahingot liittyvät monesti muutoksiin, kuten uusi pakkaustoimittaja, pakkaustoimittajan tuotemuutos tai pakkaajan prosessin, tuotteen tai olosuhteiden muutos. Muutosten riskit ja seuraukset on järjestelmällisesti arvioitava. Usein yrityksissä arvioidaan vain teknisen häiriön seuraukset, mutta ei oteta huomioon markkinoiden herkkyyttä. Riittävä riskiarviointi suuntaa panostukset kriittisiin kohtiin. Pakkaamisen kehitys tehdään tiiviissä yhteystyössä toimittajien kanssa, jolloin osapuolten tehtävät ja velvollisuudet on syytä sopia tarkemmin. Tämä kehitysvaihe dokumentoidaan sisäänajoineen usein heikosti. Siihen kuuluu myös pakkauksen tekstin sisällön tuottaminen ja sen hyväksymiskäytäntö. Varsinkin muutosten yhteydessä testaustarpeiden määrittelyyn pitää kiinnittää huomioita. Pakkaajan on seikkaperäisesti määriteltävä toimittajalle kaikki ne olosuhteet ja vaatimukset, joita pakkausmateriaalilta edellytetään. Pakkausten teknillinen erittely toleransseineen kaipaa monessa toimituksissa tarkennuksia. Toimittajan antama koulutus oikeiden ajotapojen oppimiseksi ja pakkausparametrien löytämiseksi on usein välttämätöntä. Vaikka pakkauksen osuus tuotantokustannuksissa ei olisi suuri, sen virheellisyydestä syntyvä vahinko voi olla todella kallis. Tasapainoiset ostosopimukset mahdollistavat tehokkaan tien ratkaista hankalatkin vahingot. Pätevän juristin apu sopimuspolitiikassa on suositeltavaa. Elintarviketeollisuuden riskit ovat kehittyneet ennalta arvaamattomiksi ja asettavat täysin uusia haasteita yritysjohdolle. Voittajia tulevat olemaan ne yritykset, joilla on hyvien tuotantotapojen lisäksi pitkälle suunniteltu kriisihallinnan valmius. Björn Sjöberg toimialajohtaja Sampo Teollisuusvakuutus Oy Kemia ja elintarviketeollisuus bjorn.sjoberg@sampo.com Kehittyvä Elintarvike 4 01 15

Teema Pakkausalan koulutusta saa kotimaassa ja ulkomailla Harry Helén Pakkausalan koulutusta on tarjolla sekä Suomessa että ulkomailla. Korkeatasoisinta ja laaja-alaisinta pakkausalan koulutus lienee Yhdysvalloissa, jossa sitä voi opiskella yli kymmenessä yliopistossa. Koulutuksen tavoitteena on antaa alaa tuntemattomille perustiedot pakkauksen tehtävistä, tärkeimmistä pakkausmateriaaleista, käytettävistä pakkaustekniikoista ja pakkauksen yhteiskunnallisista kytkennöistä. Tavoitteena on myös antaa koulutettaville valmiudet jatkossa hankkia itse ja tarkastella kriittisesti pakkausmateriaaleja, pakkauksia, pakkaamista, viranomaismääräyksiä ja pakkausten ympäristövaikutuksia käsittelevää tietoa. Jo pakkausalalla toimivien tietoja ja taitoja pyritään pitämään koulutuksella ajan tasalla tarjoamalla heille sopivin välein täydennyskoulutusta suppeammista aiheista. Jotkut pakkaustehtäviin jo hyvin perehtyneet haluavat kehittää itseään yhä paremmiksi asiantuntijoiksi, mitä varten tarvitaan mahdollisuudet myös jatkokoulutukseen. Peruskoulutus Suomessa Suomen Pakkausyhdistys järjestää pakkausalan peruskoulutusta laajimmassa muodossa ja toteuttaa kaksi kertaa vuodessa Pakkausalan Peruskurssin. Se sisältää kaksi viikon mittaista internaattiopetusjaksoa. Kurssilla käydään läpi oleellisimmat pakkausalaan liittyvät aiheet lukuisten asiantuntijoiden opastuksella. Kurssi on suunniteltu palvelemaan sekä pakkauksia käyttävän että pakkauksia valmistavan teollisuuden tarpeita. Kullakin kurssilla on ollut viime vuosina keskimäärin 30 koulutettavaa. Ensi marraskuussa alkaa 58. peruskurssi. Kurssin suorittaneet voivat liittyä Pakkauskiltaan, joka toimii epävirallisena tietoverkkona alalla työskentelevien välillä. Killan jäsenmäärä on tällä hetkellä noin 650. Koulutus korkeakouluissa Laaja-alaista pakkausalan perusopetusta annetaan Helsingin yliopiston elintarviketeknologian laitoksessa lukukauden mittaisella Pakkausteknologia 1- kurssilla, jolla opiskelijat perehdytetään pakkausmateriaaleihin, pakkaustekniikkaan ja pakkauksen merkitykseen elintarvikkeen kulkiessa jakeluketjun läpi. Kurssilla motivoidaan opiskelijoita ongelmalähtöiseen opiskeluun, johon kuuluu mm. opiskelijoiden ryhmätyönä toteuttama laaja, jonkin elintarvikkeen koko pakkausratkaisun suunnittelu. Kurssin on suorittanut vuosittain keskimäärin 40 50 opiskelijaa. Osa Pakkausteknologia 1- kurssin suorittaneista jatkaa Pakkausteknologia 2-kurssille. Sillä opiskelijat perehdytetään elintarvikkeen ja pakkauksen väliseen vuorovaikutukseen, pakkauksen läpäisevyysominaisuuksiin ja niiden mittaamiseen, interaktiivisiin pakkauksiin, mikroaaltouunissa lämmitettäviin pakkauksiin, biohajoaviin pakkauksiin sekä tärkeimpiin nykyaikaisiin pakkaustekniikoihin, kuten aseptiseen pakkaamiseen ja suojakaasupakkaamiseen. Kurssi on selvästi tutkimusorientoitunut, ja siihen kuuluu teoreettisluonteisten luentojen lisäksi laboratoriossa suoritettavia, asioita käytännössä opettavia pienimuotoisia pakkaustutkimuksia. Kurssin on suorittanut vuosittain keskimäärin 10 20 opiskelijaa. Opiskelijalla on mahdollisuus opintojen loppuvaiheessa erikoistua pakkausteknologiaan tekemällä pro gradu -tutkimus jostakin elintarvikkeiden pakkaamiseen liittyvästä, yleensä poikittaistieteellistä lähestymistapaa vaativasta aiheesta. Pakkausteknologiset pro gradu -työt on tehty lähes aina yhteistyössä yritysten kanssa. Teknillisessä korkeakoulussa on paperitekniikan opintojen yhteydessä tarjolla myös pakkaustekniikan kurssi, ja Tampereen teknillisessä korkeakoulussa perehdytään pakkaustekniikkaan osana paperinjalostustekniikan koulutusta. Myös Tampereen ammattikorkeakoulussa käsitellään paperitekniikan opetuksen yhteydessä pakkausasioita. Pakkausmuotoiluun voi erikoistua Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa, jossa käynnistettiin vuonna 1999 pakkausmuotoilun suuntautumisvaihtoehto. Muotoilua voi opiskella laaja-alaisesti myös Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osastossa. Helsingin kauppakorkeakoulussa pakkausasioita on käsitelty logistiikan ja markkinoinnin opetuksen yhteydessä. Helsingin alueen korkeakoulujen kursseista opiskelija voi rakentaa opintokokonaisuuden, joka painottuu vahvasti pakkausalalle. Tiedekorkeakouluissa opinnoissa voidaan edetä tohtorin tutkintoon saakka. Pakkausalasta kiinnostuneiden opiskelijoiden kannattaa hakeutua jo pakollisten harjoittelujaksojen yhteydessä sellaisiin kesätyöpaikkoihin, joissa joutuu päivittäin työskentelemään käytännön pakkausongelmien parissa. Korkeakouluopinnoissaan pakkausalalle erikoistuneet ovat 16 4 01 Kehittyvä Elintarvike

valmistuttuaan sijoittuneet pääosin pakkauksia käyttävän tai valmistavan teollisuuden palvelukseen, korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin sekä erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Täydennyskoulutus, messut ja näyttelyt Pakkausalan täydennyskoulutusta ovat tarjonneet mm. Suomen Pakkausyhdistys, AEL- Insko ja Pyhäjärvi-instituutti. Kurssit ovat olleet yleensä päivän mittaisia, jotakin ajankohtaista pakkausteemaa käsitteleviä. Erittäin tärkeitä uuden tiedon ja uusien ideoiden hankintapaikkoja ovat alan messut ja näyttelyt. Suomessa järjestetään joka kolmas vuosi syksyllä PacTec -messut, joiden yhteydessä pidetään myös ajankohtaisia pakkausalan seminaareja. Tänä vuonna messut pidetään 16. 19.10. Ruotsissa järjestetään vastaavantyyppiset ScanPack -messut niihin liittyvine koulutustilaisuuksineen. Seuraavat messut ovat lokakuussa 2003 Göteborgissa. Pakkausalan suurimmat kansainväliset Interpack -messut pidetään joka kolmas vuosi Saksassa, Düsseldorfissa. Seuraavan kerran messut pidetään huhtikuussa 2002. Muita vierailun arvoisia pakkausalan messuja ovat Pakex Birminghamissa, Englannissa ja Emballage Pariisissa. Japanin korkeatasoiseen pakkauskulttuuriin pääsee tutustumaan Tokyo Packissa joka kolmas vuosi, seuraavan kerran lokakuussa 2002. Suomessa ELKO-messut ja usein myös Elintarvikepäivät sekä Kemian Päivät tarjoavat mahdollisuuden omatoimiseen pakkausalan tietämyksen kasvattamiseen. Myös elintarvikealan kansainvälisillä Anugamessuilla Kölnissä on esillä runsaasti myös pakkausalan edustajia kiinnostavia uusia ratkaisuja. Pakkauskoulutus ulkomailla Jotkut suomalaiset ovat uskaltautuneet pakkausalan koulutukseen ulkomaille. Tämä vaihtoehto on erittäin kannatettava kansainvälisten yritysten tai organisaatioiden palvelukseen tähtääville tai vaativista tutkimustehtävistä kiinnostuneille. Opiskelu kansainvälisessä ympäristössä ja alan huippuasiantuntijoiden ohjauksessa ei kouluta pelkästään tiedollisesti, vaan kehittää samalla sosiaalisia taitoja. Kotimaahan palattuaan ulkomailla koulutetut voivat hyödyntää opiskeluaikana muodostunutta suhdeverkostoa ja ottaa yhteyttä eri puolille maailmaa sijoittuneisiin tuttuihin pakkausalan asiantuntijoihin ja vaikuttajiin. Ulkomaille pitemmäksi aikaa opiskelemaan lähteminen vaatii tietyn henkisen kynnyksen ylittämistä, mutta yleensä se kannattaa. Korkeatasoisinta ja laajaalaisinta pakkausalan koulutus lienee Yhdysvalloissa. Siellä on mahdollista opiskella pakkausalaa yli kymmenessä yliopistossa, eräissä tohtorin tutkintoon (Ph.D.) saakka. Laajamittaisinta pakkausalan koulutus on Michigan State Universityssä, jossa on oma School of Packaging. Joissakin muissa maineikkaissa yliopistoissa pakkausalalta voi väitellä erikoistumalla elintarvikkeiden pakkaamiseen, kuten San Jose State Universityssä, Clemson Universityssä, North Carolina State Universityssä, Purdue Universityssä ja Rutgers Universityssä. Myös Rochester Institute of Technologyssa on oma Department of Packaging Technology. Tohtoritutkintoon johtavat opinnot kestävät perustutkinnon suorittaneen opiskelijan taustasta, työmotivaatiosta ja lahjakkuudesta riippuen keskimäärin 3 5 vuotta. Euroopassa Ranskan Reimsissä on pakkausinsinöörikoulutusta, johon on ollut vaikea päästä, koska sinne otetaan vain rajoitettu määrä opiskelijoita. Valmistuneet ovat sijoittuneet hyvin useisiin EU-maihin. Harry Helén, Ph.D. Elintarviketeknologian laitos PL 27, 00014 Helsingin yliopisto puh. (09) 1915 8242 harry.helen@helsinki.fi Monipuolisesta tuotevalikoimastamme löytyvät maittavat ja helppokäyttöiset marinadit, joko seoksina tai valmismarinadeina, grillausmausteet ja pintamausteet sekä muut maustamisvalmisteet kesäisten grilliherkkujen valmistamiseen! HERKULLISTA KESÄÄ! LTK-MAUSTEPALVELU OY * maustamisen mestari * Postiosoite: LTK-Maustepalvelu Oy PL 56 13101 HÄMEENLINNA Tilaukset: (03) 5705 200, fax (03) 5705 209 Tuotekehitys: (03) 5705 210, fax (03) 5705 219 Vaihde: (03) 5705 11 Kehittyvä Elintarvike 4 01 17

Teema Logistiikkahanke kokosi markkinatietoja suomalaisyrityksille Suomalaisten logistiikkayritysten, Finpron ja Tekesin yhteinen logistiikkaalan kansainvälinen markkinaselvityshanke ruoti Euroopan ja Kiinan logistiikkaratkaisuja ja -trendejä. Selvityksen mukaan suomalaiset logistiikkayritykset saavat selkeitä kilpailuetuja, kun ne tekevät keski - näistä yhteistyötä kansainvälisillä markkinoilla. Liikenneministeriön ja Tekesin KETJU-ohjelmaan liitetyssä Prologistics -projektissa keskityttiin raskaan ja kevyen materiaalikäsittelyn asiakkaisiin mm. satamissa, logistiikkakeskuksissa, metalli- ja paperiteollisuudessa sekä elintarvike- ja juomateollisuudessa Espanjassa, Hollannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Saksassa, Portugalissa, Puolassa sekä Kiinan Shanghaissa. Logistics-projekti kokosi yleisiä ja toimialakohtaisia tietoja kunkin maan infrastruktuurista, päätöksentekijöistä, potentiaalisista kumppaneista, toimintatavoista paikallisilla markkinoilla, logistiikkatrendeistä, teknologiasta, kilpailusta ja siitä, miten markkinoille voi päästä kussakin maassa. Hanke tuotti lisäksi markkinalähtöisiä kehitys- ja sopeutumisideoita yrityksille ja Tekesin tutkimusja tuotekehityshankkeisiin. Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Hollanti ovat logistisesti edistyneitä maita, joiden markkinoille suomalaisyritykset pääsevät vain hyvillä innovaatioil- Keskeistä on materiaalitoimitusten sujuminen, nopeus ja koko logistiikkaketjun hallinta, projektipäällikkö Silva Paananen ja johtava konsultti Maarit Ahola tähdentävät. la, eroavilla tuotteilla ja hyvällä markkinaosaamisella. Voimakkaassa kehitysvaiheessa olevia maita ovat Espanja, Portugali ja Italia. Puola ja Kiina ovat maita, joiden logistiset ratkaisut ovat alkuvaiheissaan, mutta joiden kaupankäyntimahdollisuuksissa on odotettavissa pitkällä tähtäimellä valtavaa kasvua, johtava konsultti Maarit Ahola Finprosta tiivistää. Isot, kansainväliset elintarvikeyritykset ja vähittäiskauppaketjut ovat edelläkävijöitä moderneimman logistiikan hyödyntämisessä. Johtajina ovat suuret vähittäiskauppaketjut Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Puolaan, Tsekkiin ja Unkariin on tullut 10 15 kansainvälistä ketjua, jotka tuovat mukanaan omat logistiikkakäytäntönsä. Saksassa on elintarvikeyrityksiä, joiden varastoja lähetystoiminnot ovat pitkälle automatisoituja, mutta myös niitä, joissa automatisointi on alkutekijöissään. Puolan uusimmissa investoinneissa on hypätty suoraan modernimpaan tekniikkaan kuin monessa länsimaassa, Ahola pohtii Euroopan tilannetta. Kiinassa yrityksillä pitää olla toimisto myös Pekingissä, jos haluaa helpottaa asioiden sujumista. Jakelun järjestäminen on maassa suuri haaste. Rannikolla se hoituu, ja siellä on ostovoimaa, mutta ostovoima on jakautunut epätasaisesti pitkin maata, projektipäällikkö Silva Paananen Finprosta sanoo. Koko logistiikkaketjun hallinta keskeistä Ruokaskandaalit ovat pistäneet länsimaat miettimään, miten saada logistiikka sujumaan kitkattomasti. Euroopassa toimintoja yhdistetään, ja logistiikkakeskuksia nousee lisää. Isoissa keräilykeskuksissa tavara kulkee läpi yhden päivän aikana, sillä ne vain lajittelevat tavaran jatkokuljetuksia varten. Keskeinen ilmiö on materiaalitoimitusten sujuminen, nopeus ja koko logistiikkaketjun hallinta. Esimerkiksi Ranskassa osa logistiikkapalveluista on ulkoistettu tai kaupan ketjut ovat perustaneet omia erikoistuneita logistiikkayrityksiä, jotka myyvät palveluita myös muille. Lisäksi on syntynyt yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet toimittamaan kauppaketjuille mm. kampanjoita, pakkaamaan näytteitä tai tekemään monia pieniä asioita, joihin kauppa ja valmistava yrityskään ei halua investoida lisäresursseja, Maarit Ahola selittää. Silva Paananen muistuttaa, että monet yritykset ovat ulkoistaneet fyysisiä kuljetuksia, mutta tuntevat ammatillista mustasukkaisuutta, kun ulkopuolinen ryhtyy parantamaan esimerkiksi varastokiertoja. Kivennäisvesiä kuljettava yritys voi kuitenkin kuskata samalla myös oluita ja muita juomia, koska asiakkaat ovat samoja. Suomalaisilla erikoisosaamista Euroopan maantieverkosto on ylikuormitettu, ja kuljetuskapasiteetti ja kuljetusajat maksimissaan. Siksi yhdistetyt kuljetukset ja teknologia kasvavat reippaasti Euroopassa. Menestyksen takaa nopea ja tehokas materiaalinkäsittely solmukohdissa. Tämä avaa vientimahdollisuuksia suomalaisille kuljetusvälineille ja materiaalinkäsittelylaitteille sekä niiden komponenttitoimittajille. Osaamista 18 4 01 Kehittyvä Elintarvike

voidaan tarjota yksittäisten laitteiden ja koko kuljetusketjun hallintaan ja niihin liittyvään informaatiotekniikkaan, Ahola listaa. Toinen selkeä trendi on konttikuljetusten lisääntyminen. Läntisen Euroopan konttiliikenteen suurimmat kasvualueet ovat Pohjois-Saksan ja Hollannin satamat sekä voimakkaasti kasvava Ranska, jossain määrin myös Espanja. Näissä maissa on odotettavissa isoja satamien kehittämishankkeita seuraavan 15 vuoden aikana: Espanjan Valencia, Ranskan LeHavre ja Saksan Willhelmshafen. Konttiteknologia soveltuu myös mm. logistiikkakeskuksiin, Ahola painottaa. Suomalaisyritykset ovat menestyneet konttien- ja kuormankäsittelyyn sekä tietoliikenteeseen liittyvän teknologian kehittämisessä, ja ne ovat pitkällä näiden teknologioiden soveltamisessa omissa kuljetuksissaan. Tavaraliikenne keskittyy logistiikkakeskuksiin Lähitulevaisuudessa keskeinen osa tavaraliikenteestä keskittyy isoihin logistiikkakeskuksiin. Ne kasvavat entistä suuremmiksi, ja pienet yritykset toimivat niiden alihankkijoina. Kulutustavaroiden materiaalinkäsittelyssä avainasemassa ovat aikataulutetut kuljetukset, nopeat toimitusajat sekä pitävä kylmä- ja laatuketju. Myös pieni tavaraliikenne kasvaa ja lisää mm. lentokuljetuksia. Kansainvälinen elintarviketeollisuus, logistiikkaoperaattorit ja yli rajojen laajeneva vähittäiskauppa ovat kehityksen edelläkävijöitä: kone- ja laiteteollisuuden asiakaspalvelujen ohella palveluja ulkoistetaan erikoistuneille logistiikkayrityksille. Varastoverkostoa kehitetään, varastoja automatisoidaan, ostoissa teollisuudelta verkostoidutaan, ja kylmäketjun toimivuuteen ja logistiikkatoimintojen tietojärjestelmien kehittämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Myös sähköisellä kaupalla on jatkossa valtava vaikutus logistiikkaan, Ahola kertoo. Pakasteala kasvaa monissa maissa Iso-Britannia ja Suomi ovat Euroopan einesmaat, mutta pakastepuoli kasvaa lähes kaikissa Euroopan maissa. Isossa-Britanniassa on tehokas kylmäketju ja varastoja, joissa näkee ihmisiä vain näppäilemässä tietokoneita. Vähittäiskauppa on Euroopassa hyvin eri kehitysvaiheissa. Italia on pitkä maa, jossa tavara kulkee pääosin kumipyörillä. 57 miljoonan asukkaan maassa elintarvikekauppa on hajallaan: elintarvikealalla on kymmeniä tuhansia, valtaosin pieniä yrityksiä, mutta ne ovat hyviä verkostoitumaan keskenään mm. maakunnallisesti. Einesteollisuus on Italiassa uusi ilmiö, mutta ketjut ovat nyt panostaneet maakunnan herkkuihin. Tuotehitteinä ovat ns. mummonruoat. Mikroaaltouunit ovat yleistyneet Italiassa vasta nyt, Italian Prologistics -projektista Milanon vientikeskuksessa vastannut Silva Paananen kertoo. Maarit Aholan mukaan 2010-luvulla pärjäävät hyvin erikoistuneet yritykset ja tuotteet. Uskon funktionaalisiin elintarvikkeisiin ja luomutuotteisiin, vaikka luomussa olemme vasta alkutekijöissä. Tietotaito kehittyy Suomessa taatusti. Funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimuksessa Suomi on maailman johtavia maita, mutta patentointi, lisensiointi ja markkinointiosaaminen vaativat parantamista. PH Euroopan logistiikkamarkkinat ovat jakautuneet seuraavasti: Saksa 32 %, Ranska 15 %, Iso- Britannia 12 %, Italia 10 %, Espanja 6 %, Hollanti 4 %, Belgia 4 %, Suomi 4 %, Itävalta 3 %, Portugali 2 %, Ruotsi 2 %, Tanska 2 %, Norja 1 %, Sveitsi 1 %, Irlanti 1 % ja Kreikka 1 %. Kuljetusketjujen oma klusterihanke Pidentyneet kuljetusetäisyydet ja kiristynyt kilpailu on pakottanut yrityksen toisensa jälkeen siirtymään kokonaisvaltaiseen tarkasteluun: koko arvoketjua raaka-aineista tuotannon ja puolivalmisteiden kautta asiakastoimituksiin tarkastellaan yhtenäisenä logistisena prosessina. Suomessa kuljetus- ja logistiikkatoimintojen sujuvuus ja taloudellisuus on erityisen tärkeää kaikille tuotannonaloille. Juuri näistä syistä keväällä 1998 käynnistyi liikenne- ja viestintäministeriön aloitteesta Kuljetusketjujen toiminnan ja teknologian kehittämisohjelma KETJU. Kun se päättyi kolme vuotta myöhemmin, oli ohjelmassa käynnistynyt noin 40 tutkimusja kehittämishanketta, kokonaislaajuudeltaan noin 100 miljoonaa markkaa. Julkisia varoja hankkeisiin saatiin viidestä eri rahoituslähteestä yhteensä noin 43 miljoonaa markkaa. Ohjelman projektien tuloksena saatiin kehitettyä mm. uutta kuljetus- ja kuormankäsittelykalustoa sekä selvitettyä erilaisten menetelmien käyttökelpoisuutta. Elintarviketeollisuus ja -kauppa vaisusti mukana KETJU-ohjelma keskittyi tiukasti kansainvälisiin kuljetusketjuihin, joissa sovelletaan suuryksikkökuljetuksia (mm. kontit) ja hyödynnetään useita eri kuljetusmuotoja samassa ketjussa. Pääasiassa kotimaan kuljetusketjujen kehittämisestä kiinnostuneen kaupan osuus ohjelmasta jäi pieneksi osittain tästä syystä. Yrityksiä käynnistää projekti mm. Välimeren hedelmien ja suomalaisten elintarvikkeiden vientikuljetusten yhdistämiseksi usean kuljetusmuodon kuljetusketjuun toki tehtiin, mutta riittävää pohjaa projektin käynnistämiseksi ei saatu aikaan. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa keskityttiin kuljetusketjujen riskien arviointiin ja hallintaan. Yhtenä tarkastelukohteena oli elintarvikkeiden kuljetus vähittäiskauppaan. Elintarvikeala hyötyy välillisesti monista KETJU-projektien tuloksista. Elintarvikealan yritykset ovat vähitellen siirtyneet kolmansilta osapuolilta (mm. kuljetusliikkeet) ostettujen palvelujen käyttöön. Logistiikkapalveluja tuottavat yritykset ovat taas tehostaneet toimintaansa ja siirtyneet käyttämään KETJUn kehityskohteena olleita menetelmiä ja tekniikoita. KETJU päättyi kehitys jatkuu Keväällä käynnistyi liikenne- ja viestintäministeriön ja kauppaja teollisuusministeriön yhteistyönä uusi VALO-ohjelma (Verkostojen Ajantasainen Logistiikka), ja Tekes suunnittelee sähköiseen liiketoimintaan liittyvän logistiikkaohjelmansa käynnistämistä. Näiden lisäksi ovat edelleen käynnissä mm. monet julkiset ja yksityiset kehityshankkeet sekä liikenne- ja viestintäministeriön koordinoima kansainvälinen TEDIM-ohjelma, jossa on hierottu mm. sähköistä tullausprosessia. TEDIM-ohjelmasta (Telematic in Foreign Trade Logistics and Delivery Management) löytyy tietoja osoitteesta www.tedim.com. Logistiikan kehittäminen on keskeinen osa myös EU:n liikennepolitiikkaa, ja siksi se on mukana EU:n tutkimusohjelmissa. Elintarvikeyritystenkin olisi aika panostaa kestävän kehityksen mukaisten logististen ketjujen kehittämiseen. On lyhytjänteistä ja epämoraalista ratsastaa markkinoinnissa tuotteiden ympäristöystävällisillä vaikutuksilla, ellei samalla huolehdita siitä, että myös toimitusketjut ovat vastaavassa kunnossa. Ismo Mäkinen, DI ELC Finland Oy ismo.makinen@elcfinland KETJU-ohjelman koordinaattorina työskenteli DI Ismo Mäkinen ELC Finland Oy:stä. Ohjelman loppuraportti on julkaistu englanninkielisenä Tekesin sarjassa teknologiaohjelmien raportteja 9/2001. Lisätietoja KETJUsta löytyy osoitteesta www.tekes.fi/ohjelmat/ketju Kehittyvä Elintarvike 4 01 19

Teema Uusi pakkauslinja tehosti Mykora Oy:n toimintaa Eila Törmä Kesä on ehdottomasti kiir eisintä aikaa Mykora Oy:ssä, joka tuottaa viljeltyjä ko - timaisia, tuoreita sieniä. Sienisesonki on parhaimmillaan maaliskuusta lokakuun loppuun, ja juhannus on ehdoton huippu. Uusi pakkauslinja on tehostanut yrityk - sen toimintaa tuntuvasti. Toimitusjohtaja Heikki Parviainen (oik.) ja markkinointipäällikkö Björne Blomback näkevät yrityksen tulevaisuuden erittäin hyvänä: kasvupotentiaalia on runsaasti. Huolellinen pakkaus vaikuttaa ratkaisevasti sienten säilymiseen. Kauppa ja kuluttaja asettavat yhä suurempia vaatimuksia. Herkkusieni kestää oikein kohdeltuna poiminnasta kuusi päivää, joten pakkauksen, logistiikan ja jakelun pitää toimia. Pakkaukselta vaaditaankin paljon. Sen pitää säilyttää tuote, olla myyvän näköinen, helposti käsiteltävä, kierrätettävä, ja lisäksi sen pitää sisältää riittävästi informaatiota. Kuluttaja haluaa mielellään nähdä tuotteen pakkauksen ikkunasta, mutta samalla hän odottaa myös vinkkejä ja reseptejä ruuanlaittoon. Korkean hygieniatason ja toimitusvarmuuden varmistamiseksi Mykora Oy uudisti pakkaamonsa kevään 2001 aikana. Yritys investoi uuteen pakkauslinjaan yli miljoona markkaa. Myös kuluttajapakkauslinja uusittiin. Uusi linja on rakennettu keskieurooppalaiseen malliin, ja se edustaa uusinta teknologiaa Suomessa. Uuden investoinnin myötä pakkaamon teho liki kolminkertaistui, pakkaustarvikkeisiin sitoutunut pääoma väheni kolmanneksella ja kaiken kaikkiaan työ automatisoitui. Ehdotonta ammattitaitoa ja huolellisuutta vaativa vaihe eli poiminta tapahtuu edelleen käsin. Poimija lajittelee sienet koon ja laadun mukaan suoraan erilaisiin kuluttajapakkauksiin. Sienisadosta pakataan noin 70 prosenttia suoraan kuluttajarasioihin, loput kulkee irtotavarana. Käsin poimitut, lajitellut sienet tulevat polystreeni-muovipakkauksissa pakkauslinjalle. Painolajittelija punnitsee pakkausten painot, pakkaukset kansitetaan ja niihin laitetaan etiketit. Pakkaukset jatkavat edelleen matkaansa laitteelle, joka rakentaa laatikkoaihioista toimituspakkaukset. Toimituspakkaukset pinotaan automaattisesti, ja laatikon sisältö merkitään mustesuihkulla. Ryhmäpakkaukset lavoitetaan tukkukohtaisesti ja mahdollisesti myös vähittäiskauppakohtaisesti. Mykoralla hyvä tulevaisuus Kiukaisiin vuonna 1988 perustetun Mykora Oy:n liikevaihto on tällä hetkellä 40 miljoonaa markkaa, ja yritys tarjoaa työtä 55 työntekijälle. Kausityössä Mykoralla on kesäaikaan yli 50 opiskelijaa. Sienien tuotantoon on oman tuotannon lisäksi rakennettu viljelijäverkosto, jossa on toistakymmentä yksityistä viljelijäyrittäjää. Tuotteita ovat valkoinen herkkusieni, joista Mykora tuottaa liki 80 prosenttia Suomen tuotannosta, sekä kastanjasieni eli ruskea herkkusieni, luomusiitake, osterivinokas sekä sienijalosteet. Tuotteet markkinoidaan Champ-tuotemerkillä. Ruokakeskolle ympäristösertifikaatti Ruokakeskon logistiikalle ja Kesped Oy:lle myönnettiin maaliskuussa sertifikaatti kansainvälisen ISO 14001 -standardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä. Sertifikaatti koskee päivittäistavaroiden varastointia, terminaalitoimintaa ja kuljetusta. Se on ensimmäinen ruokakaupalle Suomessa myönnetty sertifikaatti ympäristöasioiden hallintajärjestelmästä. Sertifikaatin myönsi L loyds Register Quality Assurance. Keskossa on tehty järjestelmällistä ympäristötyötä vuodesta 1990 lähtien. Ympäristötoiminnan tunnuslauseena on ollut alusta asti käytännön tekoja ympäristön hyväksi. Ensimmäisiä mittavia ympäristötoimenpiteitä oli mm. aaltopahvin talteenotto K-kaupoista ja Kespro Oy:n asiakkailta, joita ovat ravintolat, hotellit, huoltamoketjut ja suurkeittiöt. Talteenotettu aaltopahvi kuljetetaan paluukuormassa Keskon varastoon ja sieltä edelleen hyötykäyttöön. Ruokakeskon logistiikan ja Kespedin ympäristösertifikaatti tukee myös K-ruokakaupoissa ja Kespron asiakkailla tehtävää ympäristötyötä. Ympäristöjärjestelmän keskeisenä päämääränä on vähentää logistiikan ympäristökuormaa ruoan jakeluketjussa. Keskeisenä keinona on mm. paluulogistiikka, jossa asiakkailta palautuva tavaravirta, kuten pahvit, rullakot, lavat ja alkoholipullot ohjataan uudelleen hyötykäyttöön. Ruokakeskon ympäristötavoitteina tälle vuodelle on mm. vähentää sekajätemääriä ja pakkausjätteen ja jakelukeskusten energiakulutusta sekä lisätä henkilöstön ympäristötietoisuutta. Ruokakeskon ostotoiminnot liitetään ympäristöjärjestelmään vuosien 2001 2002 aikana. Tällöin yhteistyö ympäristöasioiden hoitamisessa teollisuuden ja kaupan välillä tiivistyy. Kansainvälinen ympäristösertifikaatti antaa hyvän pohjan jatkaa ympäristötyötä. Serti- 20 4 01 Kehittyvä Elintarvike