15.6.2011 Pyhäjoen yhteistarkkailu v. 2010 Vesistö- ja kalataloustarkkailu
1 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU V. 2010 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO OSA I OSA II OSA III JOHDANTO JA TARKKAILUVELVOITTEET VESISTÖTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU Pöyry Finland Oy, Vesi ja ympäristö Lotta Lehtinen, MMM Tuija Hilli, MMM Eeva-Leena Anttila, FM Eero Taskila, FM Pekka Majuri, FM Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
2 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO Vuosi 2010 oli Pyhäjoen yhteistarkkailussa laajan tarkkailun vuosi, johon sisältyi vuosittaisten tarkkailutoimenpiteiden lisäksi laaja alueellinen veden laadun tarkkailu, Pyhäjärven sedimenttitutkimukset ja vesistöjen biologiset tutkimukset. Pyhäjoen vesistöalueelle kohdistuva pistekuormitus oli vuonna 2010 tavanomaista vähäisempää. Hajakuormitus on Pyhäjoen valuma-alueella selvästi pistekuormitusta suurempaa. Suurin hajakuormittaja valuma-alueella on maatalous. Vuonna 2010 Pyhäjoen veden laadun ajallinen vaihtelu oli jokseenkin tavanomaista. Loppukesän ja syksyn sateet aiheuttivat huuhtoumien kasvua ja veden laadun heikentymistä ajankohdan tavanomaista tasoa jonkin verran heikommaksi erityisesti joen keski- ja alaosalla. Pyhäjärven luusuassa veden laatu oli myös jokseenkin keskimääräinen lukuun ottamatta ajoittain hieman kohonneita kiintoainepitoisuuksia. Pyhäjoen yläosalla mitattiin vuoden 2010 keväällä jonkin verran tavallista alhaisempi ph-taso johtuen Junttiselältä tulevista happamammista vesistä, mutta vakavia happamuusongelmia ei jokialueella tarkkailuajankohtina havaittu. Myöskään vuoden 2007 kaltaista alunamaiden aiheuttamaa happamuutta Pyhäjoen alaosalla ei havaittu. Pyhäjoen veden laadun vaihtelut vuosijaksolla 2008 2010 ovat liittyneet paljolti kesän valuntaolosuhteisiin. Pidemmällä tarkasteluvälilläkään Pyhäjoen veden laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuosittaiset vaihtelut Pyhäjoen veden laadussa ovat olleet etenkin kesäaikana suuria johtuen virtaamatilanteen vaihteluista. Pyhäjoen sivujokien veden laatu oli pääasiassa selvästi pääuomaa heikompi ja sivujoista tuleva vesi heikensi veden laatua myös pääuomassa sivujokien alapuolella. Sivujoet olivat hyvin tummavetisiä ja sisälsivät runsaasti humusta ja ravinteita, erityisesti fosforia. Alueellisen tarkkailun ajankohtina alku- ja keskikesällä virtaamat olivat melko vähäisiä, jolloin kuormituksen vaikutukset näkyivät selvimmin pitoisuustason kohoamisena joen keskiosalla. Laimennuslaskelmissa taajamien ja teollisuuden vaikutus veden laatuun oli merkittävä erityisesti virtaamaltaan pienissä sivujoissa. Myös turvetuotanto lisäsi erityisesti typpipitoisuuksia pienissä sivujoissa, joiden valuma-alueella turvetuotantoa on runsaasti. Taajamien ja teollisuuden laskennallinen vaikutus Pyhäjoen pääuoman fosforipitoisuuksiin oli melko vähäinen, typpipitoisuuksiin kuormituksella sen sijaan oli enemmän vaikutusta. Pyhäjärven tilassa ei havaittu juurikaan muutoksia. Happitilanne oli heikentynyt kaikilla Pyhäjärven tarkkailupaikoilla alusvedessä kevättalvella ja ajoittain myös kesällä. Heikoin happitilanne oli Junttiselällä. Kaivosteollisuuden jäteveden vaikutuksia oli havaittavissa erityisesti kevättalvella Junttisyvän syvimpien vesikerrosten korkeina sähkönjohtavuusarvoina ja sulfaattipitoisuuksina. Myös raudan ja mangaanin pitoisuudet olivat Junttiselällä koholla. Pyhäjärven pohjoisosan kunnostushankkeeseen liittyvä Junttiselän ilmastuskokeilu päästiin aloittamaan vasta maaliskuussa eikä ilmastuksen vaikutuksia ollut yhteistarkkailutuloksissa havaittavissa. Junttiselkä oli tyypilliseen tapaan myös muuta järvialuetta selvästi rehevämpi. Kasviplanktontulokset ja sedimenttitutkimusten hiili-typpisuhde sekä piilevämääritysten tulokset olivat linjassa Pyhäjärven rehevyyskäsityksen ja aikaisempien tutkimusten kanssa. Pyhäsalmen kaivoksen vaikutus Junttiselän ja Kirkkoselän sedimentin metalli- ja rikkipitoisuuksiin oli selvästi havaittavissa. Raskasmetallipitoisuudet olivat suurimmat Kirkkoselällä ilmeisesti sinne aiemmin johtaneen kaivoksen hätälaskuojan päästöjen vaikutuksesta. Rikkiä puolestaan oli eniten Junttiselän sedimentissä. Rautaa ja mangaania oli eniten Pyhäselän sedimentissä.
Haapajärven vesi oli tummaa, humuspitoista ja rehevää. Myös kasviplankton tutkimuksen tulokset tukivat Haapajärven rehevyyskäsitystä, mutta reheville vesille epätyypillisesti Haapajärvessä ei esiintynyt lainkaan kukintoja muodostavia sinileviä. Haapajärven happitilanne oli talvella hyvä voimalaitoksen jäähdytysvesien takia, mutta kesällä alusveden happitilanne oli heikko. Myös useissa muissa alueen tarkkailluissa järvissä (Iso-Vatjusjärvi, Piipsjärvi ja Lohvanjärvi) esiintyi talvista happikatoa. Ravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet ilmensivät rehevyyttä kaikissa tutkituissa järvissä. 3 Vuoden 2010 pohjaeläintarkkailun tulokset kuvaavat sekä Haapajärvellä että Pyhäjoen pääuomassa vesistön erinomaista ekologista tilaa ja Vaikonojassakin hyvää/erinomaista tilaa. Tulokset ovat siten osin ristiriidassa vedenlaadun ja nykyisen tilaluokituksen kanssa. Tulosten mukaan vesistön tila olisi myös parantunut vuodesta 2007, jolloin pohjaeläintarkkailu toteutettiin edellisen kerran. Vuoden 2007 pohjaeläintuloksiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia, jotka heikentävät tulosten suoraa vertailtavuutta. Joka tapauksessa etenkin Pyhäjoen ala- ja keskiosan pohjaeläinyhteisöjä voidaan pitää erittäin rikkaina ja monimuotoisina. Kasvillisuuden, rihmamaisten viherlevien sekä pohjasakan esiintymisen ja määrän perusteella arvioituna tutkittujen koskikohteiden kunto näytti heinäkuun lopulla varsin hyvältä. Poikkeuksen muodostivat Mieluskoski ja Hirsiperän koski, joissa 70 80 % vesipinta-alasta oli yhtenäisten järvisätkin- tai ärviäkasvustojen peitossa. Viherlevien ja pohjasakan esiintyminen voi vaihdella virtavesissä kuitenkin voimakkaasti ajankohdasta riippuen johtuen mm. suurten virtaamien aiheuttamasta huuhtelusta. Pyhäjoen vesistön kalataloudellinen yhteistarkkailu käsitti v. 2010 vuosittaisen kalastuskirjanpidon ja määrävuosin tehtävät sähkökoekalastukset ja kalastustiedustelun. Kirjanpitokalastajien määrä oli vähentynyt edellisellä ohjelmakaudella ja keväällä 2003 alueelle hankittiin 8 uutta kirjanpitokalastajaa, millä on ollut vaikutusta myös yksikkösaaliiden muutoksiin 2000-luvulla. Haapajärvellä harvoilla verkoilla saadun hauen, lahnan ja kuhan yksikkösaaliit olivat pieniä. Hauen yksikkösaalis on ollut v. 2003 lähtien alle puolet aiempien vuosien tasosta, mikä johtunee pääasiassa kirjanpitäjien vaihtumisesta ja aiempaa aktiivisemmasta kesäkalastuksesta. Lahnan yksikkösaalis on alentunut tarkkailujakson aikana. Kuhaistutukset ovat onnistuneet Haapajärvellä, ja kuha on ollut verkkokalastuksen merkittävä saalislaji 1990- luvun puolivälistä lähtien. Pyhäjokisuulla verkkokalastus keskittyy keväiseen nousuhauen pyyntiin sekä talvikalastukseen. Verkoilla v. 2010 saadun hauen yksikkösaalis oli hyvä. Saalis on ollut v. 2003 lähtien aiempaa heikompi, mikä johtunee paljolti kalastajien vaihtumisesta ja pyynnin erilaisesta ajoittumisesta. Nahkiaisen rysäpyyntitulos v. 2010 oli keskimääräistä parempi. Virtaama joessa oli syksyllä varsin suuri, mikä edesauttoi nahkiaisen nousua jokeen. Pyhäjokisuun meriedustalla verkoilla saadun siian yksikkösaalis oli v. 2010 pieni. Siian yksikkösaaliiseen v. 2002 jälkeen on saattanut vaikuttaa kalastajien ja kalastuspaikkojen muuttuminen sekä pyynnin laajuuden vaihtelu. Harvoilla rysillä saatiin siikaa v. 2010 kohtalaisen hyvin. Rysillä saadut lohi- ja taimensaaliit olivat pieniä. Sähkökoekalastusten mukaan Pyhäjoen pääuoman koskikalasto oli pääasiassa särkeä, salakkaa, mutua, kivennuoliaista ja kivisimppua. Särkeä oli runsaasti etenkin Haapajärven alapuolisella Haapakoskella ja Oulaisten Hirsiperän koskella. Madetta esiintyi vain satunnaisesti yhdellä koealalla. Lohta esiintyi pienin tiheyksin vain jokisuulla. Saadut lohet olivat luonnonpoikasia. Taimenta ei koealoilla esiintynyt. Harjusta esiintyi satunnaisesti kolmella kohteella. Pyhäjoen sivuvesistöjen koskikalasto oli pääasiassa särkeä, ahventa, mutua, kivennuoliaista ja kivisimppua. Särkitiheys oli korkea Mäyräojalla. Kalastustiedustelun mukaan Pyhäjoen pienten sivujokien, Kärsämäenjoki, Vuohtojoki, Piipsanjoki ja Vihanninjoki, kalastus oli v. 2010 pienimuotoista heittovapa-, onki- ja katiskakalastusta. Saaliit olivat pieniä ja saalis oli lähes täysin haukea, ahventa ja särkeä. Pyhäjoen pääuomalla Kärsämäen alueella kalasti lähinnä heittovavoilla noin 60 kalastajaa. Ko-
konaissaalis, 680 kg, oli lähes täysin istutettua kirjolohta, haukea ja ahventa. Haapajärvellä kalasti v. 2010 noin 70 taloutta pääasiassa verkoilla, katiskoilla ja heittovavoilla. Kokonaissaalis oli 4,9 t, josta haukea, ahventa ja kuhaa oli yhteensä vajaa 80 %. Kuha on nykyisin merkittävä saalislaji. Kalastus Haapajärvellä on vuosien mittaan vähentynyt. Haapajärven alapuolisella Pyhäjoen pääuomalla Mieluskylän, Matkanivan ja Oulaisten alueella kalasti v. 2010 pääasiassa vapapyydyksin noin 290 kalastajaa. Kokonaissaalis oli 8,4 t, josta haukea, ahventa, lahnaa ja särkeä oli yhteensä vajaa 90 %. Näiden lisäksi saatiin merkittävästi pyyntikokoisena istutettua kirjolohta. 4 Pyhäjoen vesistössä kalastusta haittaavat mm. vesistön säännöstely ja pyydysten roskaantuminen sekä pyydysten limoittuminen ja kalojen ajoittaiset makuvirheet, joilla on yhteys vesistön rehevyyteen. Haapajärvellä ja sen alapuolisella Pyhäjoella jäätilanteen muuttuminen turvevoimalaitoksen käyttöönoton jälkeen on vaikeuttanut talvikalastusta.
5 OSA I JOHDANTO JA TARKKAILUVELVOITTEET Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUVELVOITTEET... 1 2.1 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot... 1 2.2 Teollisuus... 1 2.3 Turvetuotanto... 2 2.4 Hajakuormitus... 4 2.5 Muut... 4 3 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 4 4 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 6 5 KUORMITUS... 9 5.1 Taajamat ja teollisuus...9 5.2 Kaatopaikat... 11 5.3 Turvetuotanto... 12 5.4 Hajakuormitus... 13 6 VIITTEET... 14
1 1 JOHDANTO Pyhäjoen vesistöalueen voimassa oleva yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2006 2011 ja se sisältää kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (PSV Maa ja Vesi Oy 2005). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nyk. Pohjois-Pohjanmaan ERLY-keskus) on hyväksynyt tarkkailuohjelman päätöksellään 1195Y0188-103 (1.2.2006) ja Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö (nyk. Kainuun ELY-keskus) päätöksellään Dnro 1343/5723-2005 (27.2.2006). Vesistötarkkailu sisältää vuosittain Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun sekä eräiden sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden tarkkailun. Myös Pyhäjärven ja Haapajärven veden laadun tarkkailu on vuosittaista. Määrävuosina toteutetaan laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu sekä Pyhäjärven sedimenttitutkimukset, Pyhäjärven ja Haapajärven kasviplanktontarkkailu, Haapajärven ja Pyhäjoen pohjaeläintarkkailu, kohdekuvaukset sekä Pyhäjärven kalojen raskasmetallipitoisuuden tarkkailu. Vuosi 2010 oli laajan tarkkailun vuosi. Raportoinnissa hyödynnetään vuosittain myös Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia. Kalataloudellinen yhteistarkkailu käsittää vuosittaisen kalastuskirjanpidon sekä määrävuosin tehtäviä kalastustiedusteluja ja sähkökoekalastuksia. Pyhäjärven säännöstelyn ja Pyhäjärven kaupungin jätevedenpuhdistamon kalataloustarkkailut toteutetaan erillisten ohjelmien mukaisesti. Tarkkailuohjelman mukaisesti Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailu raportoidaan erikseen, mutta vesistö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan yhdessä. Tässä raportissa esitetään vesistö- ja kalataloustarkkailujen tulokset vuodelta 2010. Raportissa esitetään lisäksi lyhyet yhteenvedot alueella toteutetuista erillistarkkailuista. 2 TARKKAILUVELVOITTEET 2.1 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsee seitsemän kunnan jätevedenpuhdistamot sekä kaksi pienempää puhdistamoa. Lampinsaaren pienpuhdistamo ja Vihannin Kirkonkylän puhdistamo ovat jäämässä pois käytöstä, sillä jatkossa jätevedet johdetaan Raahen keskuspuhdistamolle siirtoviemäriä pitkin. Lampinsaaren puhdistamo jouduttiin ottamaan huhtikuussa 2010 uudelleen käyttöön Lampinsaari Vihanti -siirtoviemärin purkupäässä ilmenneen hajuongelman vuoksi. Vihannin jätevedenpuhdistamon käyttö on lopetettu 31.5.2010, josta lähtien kaikki kirkonkylän jätevedet on johdettu Raahen keskuspuhdistamolle. Taulukossa 1 on esitetty jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteiden perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittajien sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteessä 1. 2.2 Teollisuus Pyhäjoen vesistöalueella on elintarviketeollisuutta. Lisäksi alueella sijaitsevat Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivos ja Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden turvevoimalaitos. Valio Oy:n Haapaveden meijerin jätevedet johdetaan Haapaveden kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Oulaisten jäähdyttämö on lopettanut toimintansa ja se ei enää ole mukana yhteistarkkailussa. Tarkkailuvelvolliset teollisuuslaitokset sekä niiden velvoitteen perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt on esitetty taulukossa 2. Teollisuuslaitosten sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteessä 1.
2 Taulukko 1 Kuormittaja Pyhäjoen vesistöalueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Lupapäätös/ lausunto Vesistötarkkailuvelvoite x Kalataloustarkkailuvelvoite x erill. ohjelma Lupa voimassa Purkuvesistö Pyhäjärvi PSY 86/07/2 18.9.2007 2014 Pyhäjärvi Kärsämäen Vesihuolto PPO-2004-Y-362-121 x x 2015 Pyhäjoki Oy 11.8.2005 Haapavesi PSY 67/08/2 x x 2017 Pyhäjoki 2.6.2008 Oulainen PSY 29/05/2 x x 2015 Pyhäjoki 2.6.2005 Vihannin Vesi Oy, PPO-2002-Y-115-121 x x 2010 Vihanninjoki Kirkonkylä 18.6.2004 Merijärvi PPO 1101Y1660-121 x 2010 Talusoja 2.10.2001 Pyhäjokisuun Vesi Oy PPO-2008-Y-422-111 x x 2019 Pyhäjoki 9.12.2009 Vattukylän koulu Ouvy 1192 A 171/29 toistaiseksi Pyhäjoki 10.3.1993 Haapaveden ympäristöjaos 15.4.1993 Mieluskylän koulu PPO-2006-Y-432-111 toistaiseksi Pyhäjoki Taulukko 2 Kuormittaja Valio Oy, Haapavesi, lauhdevedet Pyhäsalmi Mine Oy, Pyhäsalmen kaivos Kanteleen Voima Oy, Haapaveden voimalaitos Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten teollisuuslaitosten lupapäätökset ja purkuvesistöt. Lupapäätös/ lausunto PPO-2003-Y-83-111 18.11.2004 PSY 86/07/2 18.9.2007 PSY 58/01/2 29.11.2001 VHO 03/0139/3, 4.7.2003 KHO 3043/1/03, 23.11.2005 Vesistötarkkailuvelvoite x x Kalataloustarkkailuvelvoite Purkuvesistö Haapajärvi Pyhäjärvi x x Haapajärvi 2.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueen turvetuotannon kokonaispinta-ala oli vuonna 2010 4 136 ha, josta tuotantovaiheessa oli yhteensä 2 577 ha. Tuotannosta poistuneita alueita ilmoitettiin 1218 ha ja kunnostusvaiheessa oli 341 ha. Turvetuotantoalueita oli kaikkiaan 27. Pyhäjoen vesistöalueen suurin turvetuotantosuo on Piipsanneva (1 251 ha). Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotantoalueiden voimassaolevat lupapäätökset on esitetty taulukossa 3.
3 Taulukko 3 Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvolliset turvetuotantoalueet, niiden lupapäätökset sekä purkuvesistöt. Suo Lupapäätös Vesistö- Kalatalous- Ala Lupaeht. Ves. Laskureitti tarkkailu- tarkkailu- 2007 tarkistus- alue velvoite velvoite ha vuosi Vapo Oy Ahmaneva PSY 37/03/2, 20.8.03 x x 32 2012 54.079 Ahmaoja - Vihanninjoki Haaponeva 29/00/2, 7.6.00 x x 399 2016 54.022 Humaloja/Lylyoja PSY 3/07/2, 2.1.07 Hankilann. (osa) PSY 17/03/2, 7.3.03 x x 46 2012 54.037 Hankilanoja-Luonuanoja Kivineva PSY 70/06/2, 1.9.06 x x 90 2015 54.037 Luonuanjoki Kärsämäenneva PSY 33/07/2, 22.3. 07 VHO 07/0601/3, 8.10.2007 KHO 326, 22.2.2008 x x 31.12.16 54.081 laskuoja-kärsämäenjoki Iso-Lamminneva PSY 74/09/2, 30.9.09 x x 2019 54.041 laskuoja-venetoja Kuljunneva PSY 25/08/2, 21.2.2008 x x 2018 54.032 kuivatusojasto-pyhäjoki Kuuhkamonn. 66/99/2, 16.12.99 x x 237 2016 54.072 Piipsanjoki-Piipsanjärvi-Piipsanjoki PSY 16/07/2, 2.2.07 Lehtoneva PSY 79/03/1, 11.9.03 x x 200 2012 54.085 Puuro-oja/Tammapuro -Vuohtojoki- Kärsämäenjoki Luomaneva 22/98/2, 6.7.1998 x x 106 2016 54.085 Luomaoja-Vuohtojoki-Kärsämäenjoki 93/06/2, 4.12.06 Märsynneva PSY 50/09/2, 26.5.2009 x x 2019 54.077 Vihanninjoki Piipsanjoki Piipsjärvi Nurmesn. (osa) PSY 18/03/2, 7.3.03 x x 211 2012 54.047 Isopeurapuro Ojaneva 66/99/2, 16.12.99 87/07/2, 20.9.07 x x 55 2010 54.076 Kilpuano.-Piipsanjoki-Piipsanjärvi- Piipsanjoki Onkineva PSY 28/04/1, 22.3.04 x x 103 2012 54.084 Juurusoja-Kärsämäenjoki Pihlajaneva PSY 64/03/1, 18.7.03 x x 157 2012 54.085 Luomaoja-Vuohtoj.-Kärsämäenjoki Piipsanneva PSY 64/03/2, 31.12.03 x x 1388 2012 54.034 Kotaoja-Piipsanoja / Savaloja Puntarisuo PSY 5/09/2, 13.1.09 x x 2019 54.046 purkuoja-haapapuro-lohvanjärvi- Lohvanjoki Puutionneva 3/98/2, 23.1.98 x x 238 2015 54.028 Puutionkanava-Mäyränoja 98/07/2, 7.12.07 Siloneva PSY 27/04/1 22.3.04 x x 154 2012 54.084 Silo-oja-Juurusoja-Kärsämäenjoki Tavaskanneva 66/99/2 PSY 26/07/2, 2.3.07 x x 0 54.07 Vihanninj.-Piipsanjoki-Piipsanjärvi- Piipsanjoki Verkaneva PSAVI 53/10/1, 22.6.10 x x 2020 54.072 Piipsanjoki Piipsjärvi Vittouvenn. (osa) PSY 7/05/2, 20.1.05 VHO 07/0051/1, 6.2.07 x x 151 2013 54.051 Sammaljoki-Pyhäjärvi Äijönneva PSY 31/05/2, 21.6.05 x x 0 2015 54.028 laskuoja-mäyränoja VHO 060198/3, 29.8.06 Äijönneva PSY 31/05/2, 21.6.05 x x 2015 54.028 laskuoja-mäyränoja Turveruukki Oy Lehtoneva 80/03/1, 11.9.2003 x x 81 2012 54.085 Vuohtojoki - Kärsämäenjoki Megaturve Oy Jahtavisneva 100/03/1, 13.11.03 x 50 2012 54.017 Uitonoja-Tähjänjoki Marjaneva 52/03/2, 16.10.03 x 15 2012 54.019 Sarpaoja-Talusoja-Tähjänjoki Jukuturve Oy Aittoneva PPO lausunto 30.3.1990 x 17-54.06 Viirelänoja-Saarelanoja-Hiito-oja AP_Peat Oy Kärsämäenneva PSY 33/07/2, 22.3. 07 x x 31.12.16 54.081 laskuoja-kärsämäenjoki VHO 07/0601/3, 8.10.2007 KHO 326, 22.2.2008 Tmi Hämäläinen Palaneva PSY 95/06/2, 4.12.06 x x 31.12.16 54.077 metsäoja-vihanninjoki Piipsanjoki Piipsjärvi
2.4 Hajakuormitus 4 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on alueensa kuntien kunnanhallituksille osoittamalla kirjeellään (22.8.1995) esittänyt, että kunnat kuntien ympäristönsuojeluhallintolain 6 3 lainkohdan perusteella osallistuisivat alueensa vesistön yhteistarkkailuun hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Pyhäjoen vesistöalueen kaikki kunnat (Merijärvi, Vihanti, Haapavesi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Kärsämäki ja Oulainen) ovat suhtautuneet myönteisesti vesistöjen tilan tarkkailuun osallistumiseen hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. 2.5 Muut Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 68/74/1, 21.8.1974 myöntänyt vesihallitukselle luvan Piipsjärven säännöstelyyn. Päätökseen sisältyy velvoite tarkkailla rakentamisen ja säännöstelyn vaikutusta alapuolisen vesistön kala- ja rapukantaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Vesihallitus pyysi kirjeessään 16.12.1982 maa- ja metsätalousministeriöltä vapautusta Piipsjärven alapuolisen vesistön kala- ja rapukannan tarkkailusta ja esitti, että vaikutusten seurantaa jatketaan veden laadun tarkkailuna. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi esityksen kirjeellään 4.11.1983. Hankkeen nykyinen luvanhaltija on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 3 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kaupungin alueella sijaitsevasta Pyhäjärvestä. Joki virtaa Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten ja Merijärven kautta kaakko - luodesuunnassa laskien Perämereen Pyhäjoen kunnan alueella. Kärsämäen taajaman yläpuolella pääuomaan laskee idästä Kärsämäenjoki, joka alkaa Kärsämäen kunnan itäosissa sijaitsevilta soilta ja pikkujärvistä. Pyhäjoen toinen huomattava lisäjuoksu, Piipsanjoki, yhtyy pääuomaan Oulaisten kaupungin alueella. Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valuma-alueen koko jokisuulla on 3 712 km 2 ja järvisyys 5,2 % (Ekholm, 1993). Pyhäjoen vesistöalueella on pinta-alaltaan yli 0,01 km 2 :n järviä kaikkiaan 143 kpl. Järvien kokonaispinta-ala on 189 km 2. Vesistöalueen suurin ja merkittävin järviallas on vesistön latvoilla sijaitseva Pyhäjärvi, jonka kokonaispinta-ala on 126 km 2. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960- luvun alussa, jolloin aloitettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä toteutettiin Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta (Venetpalo, Kalliokoski, Vesikoski). Lisäksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos. Koskiensuojelulain (23.1.1987/35) perusteella Pyhäjoen alaosa Haapakosken alapuolelle asti on rauhoitettu voimalaitosrakentamiselta. Pyhäjoen latvalla sijaitseva Pyhäjärvi on laadultaan jokseenkin kirkasvetinen ja niukkaravinteinen. Hyvälaatuisella Pyhäjärven vedellä on olennainen vaikutus Pyhäjoen veden laatuun etenkin alivirtaamakausina. Pyhäjärven ja Haapajärven välisellä jokiosuudella Pyhäjoen veden ravinne- ja erityisesti humuspitoisuus kasvaa kuitenkin voimakkaasti humuspitoisista ja ravinteikkaista sivu-uomista tulevien vesien vaikutuksesta. Osaltaan ravinnepitoisuuksia nostaa jokeen kohdistuva taajamien, elintarviketeollisuuden ja turvetuotannon kuormitus. Haapajärven alapuolella veden ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan ja laskevat jonkin verran jokisuulle mentäessä. Joen keskiosalla sijaitseva Haapajärvi on luonteeltaan rehevä läpivirtausjärvi. Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen Haapajärveen aiheuttaa järven jäätymisen viivästymistä ja järvellä voi olla laajoja sulaalueita talvellakin. Jäähdytysvesien johtamisen vuoksi myös Haapajärven alapuolisella Pyhäjoella on ajoittain tavallista suurempia sula-alueita.
Pyhäjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi Junttiselkää lukuun ottamatta. Junttiselän ekologinen tila on välttävä. Pyhäjoen yläosa Kärsämäenjokeen saakka on tunnistettu voimakkaasti muutetuksi ja sen ekologinen tila suhteessa parhaaseen saavutettavaan tilaan on huono. Kärsämäenjoen alapuolella Pyhäjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Pyhäjoen sivujoista on luokiteltu Kärsämäenjoki, jonka ekologinen tila on välttävä, ja Piipsanjoki, jonka ekologinen tila on valtaosin tyydyttävä ja osin (Piipsjärvi) välttävä. (Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalue 2009, kuva 1). Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien 2000 2003 aineistoihin perustuvan vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pyhäjärven Pyhäselkä kuului luokkaan erinomainen, Kirkkoselkä luokkaan hyvä ja Junttiselkä luokkaan tyydyttävä. Pyhäjoen pääuoman käyttökelpoisuusluokka oli yläosalla hyvä ja alempana tyydyttävä. Luokitellut sivujoet kuuluivat pääasiassa luokkaan välttävä. Pyhäjoki oli v. 1997 käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö. Ohjelman tarkoituksena oli palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Pyhäjoella laajamittaiset lohenpoikasten istutukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta eikä niitä ole enää tehty v. 2007 jälkeen. Haapakosken voimalaitoksen (Haapavesi) alapuoliset koskialueet on kunnostettu 1990-luvulla ja myös Pyhäjoen yläosan kunnostussuunnitelmat ovat valmiina toteutusta varten. 5 Kuva 1 Pintavesien ekologinen tila Pyhäjoen vesistöalueella.
4 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 6 Vuodet 2008 ja 2009 olivat vuositasolla tavanomaista lämpimämpiä, mutta kesä-syyskuun välinen aika oli vuonna 2008 tavanomaista viileämpi (taulukko 4, kuva 2). Vuosi 2010 oli vuositasolla keskimääräistä kylmempi, mutta kesä-syyskuu oli silti keskimääräistä lämpimämpi. Sademäärät olivat vuosina 2008 ja 2010 sekä vuositasolla että kesä-syyskuussa tavanomaista suurempia, kun taas vuosi 2009 oli selvästi tavanomaista kuivempi. Taulukko 4. Vuoden ja kesä-syyskuun keskilämpötila sekä sadesumma vuosina 2008-2010 sekä vertailujaksolla 1971-2000 keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos. Vuosi Kesä-syyskuu Vuosi Keskilämpötila Sadesumma Keskilämpötila Sadesumma C mm C mm 2008 3,7 631 11,5 314 2009 2,8 351 13,4 137 2010 1,5 570 13,7 314 1971-2000 2,2 533 12,4 254 Vuosi 2008 oli varsin lämmin, erityisesti tammi- ja helmikuussa sekä marras- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista lämpimämpää (kuva 2). Muutoin kuukausittaiset keskilämpötilat olivat lähellä pitkän ajan (1971 2000) vertailuarvoja. Vuoden keskilämpötila oli 3,7 ºC, mikä on 1,5 ºC vertailujakson keskiarvoa lämpimämpää. Vuoden kokonaissademäärä 631 mm oli noin 20 % tavanomaista suurempi, mutta kuukausitasolla vaihtelu verrattuna keskiarvoon oli huomattavan suurta (kuva 2). Tavanomaista vähäsateisempaa oli etenkin touko- ja syyskuussa, jolloin sadesumma jäi noin puoleen tavanomaisesta. Sen sijaan tavanomaista selvästi enemmän satoi kesä-heinäkuussa. Kesäkuun sademäärä oli noin kaksinkertainen vertailujakson keskiarvoon nähden. Myös tammikuussa ja loka-marraskuussa satoi keskimääräistä enemmän. Muutoin kuukausittaiset sademäärät olivat likimain samaa tasoa kuin vertailujakson keskiarvot. Vuosi 2009 oli hieman keskimääräistä lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli 2,8 ºC, mikä on 0,7 ºC enemmän kuin pitkän ajan (1971-2000) keskiarvo. Lämpimintä ajankohdan keskiarvoihin nähden oli toukokuussa, elo-syyskuussa sekä marraskuussa (kuva 2). Erityisesti marraskuun keskilämpötila oli lähes 4 ºC vertailuarvoa lämpimämpi. Lokakuu ja joulukuu puolestaan olivat hieman tavallista viileämpiä. Muutoin lämpötilan kuukausikeskiarvot olivat likimain samaa tasoa kuin vertailujaksolla. Vuoden kokonaissademäärä 631 mm oli Haapavedellä noin 30 % tavanomaista pienempi. Helmikuuta lukuun ottamatta kaikki kuukausittaiset sadesummat olivat pitkän ajan (1971-2000) keskiarvoja pienempiä (kuva 2). Jaksolla maaliskuusta kesäkuuhun sademäärät olivat vain noin 30 50 % ajankohdan tavanomaisesta tasosta. Heinäkuusta syykuuhun sademäärät olivat noin 70 % keskimääräisestä. Tammikuussa sekä loppuvuonna lokakuusta joulukuuhun sadesummat olivat noin 10 20 % vertailuarvoja pienempiä. Sen sijaan helmikuun sademäärä oli noin 1,5 -kertainen ajankohdan keskiarvoon verrattuna. Vuosi 2010 oli hieman tavanomaista viileämpi (kuva 2). Vuoden keskilämpötila oli 1,5 C, mikä on 0,7 C vertailujakson keskiarvoa vähemmän. Vuoden alku tammikuusta maaliskuuhun, samoin kuin loppuvuosi marraskuusta joulukuuhun oli selvästi tavanomaista kylmempää aikaa. Erityisesti tammikuussa ja joulukuussa kuukauden keskilämpötilat olivat yli 6 C tavanomaista alhaisempia. Keväällä, kesällä ja alkusyksyllä sää oli pääosin tavanomaista lämpimämpi lukuun ottamatta kesäkuuta, jolloin kuukauden keskilämpötila oli hieman alle ajankohdan vertailuarvon. Erityisesti heinäkuu oli lämmin kuukauden keskilämpötilan ollessa lähes 4 C ajankohdan keskiarvoa lämpimämpi. Vuoden 2010 kokonaissademäärä 570 mm oli hieman pitkän ajan (1971 2000) vertailujakson keskimääräistä sademäärää (533 mm) suurempi. Tavallista vähäsateisempaa oli tammikuussa, kesä-
heinäkuussa ja loka-joulukuussa (kuva 2). Erityisesti Tammikuussa ja joulukuussa pakkasjaksoista johtuen sademäärät jäivät alle puoleen tavanomaisesta. Helmikuusta toukokuuhun satoi tavallista runsaammin, samoin elo-syyskuussa. Etenkin elokuussa satoi yli kaksinkertainen määrä vettä vertailujakson keskiarvoon verrattuna. 7 Lämpötila o C 25 20 15 10 5 0-5 -10-15 -20 2008 2009 2010 1971-2000 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä mm 2008 180 2009 160 2010 140 1971-2000 120 100 80 60 40 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Haapavedellä vuosina 2008-2010 sekä vertailujaksolla 1971 2000 keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos. Pyhäjoen virtaamat vuosina 2008 2010 Pyhäjoen keskivirtaama Tolpankoskessa oli vuonna 2010 noin 10 % vuosien 1991 2005 keskiarvoa pienempi. Pyhäjärvestä juoksutetut vesimäärät ovat vaihdelleet melko huomattavasti vuosittain (kuva 3). Keväällä järveä täytetään sulamisvesillä, jolloin juoksutusmäärät ovat vähäisiä. Vuonna 2010 juoksutusmäärät olivat alkuvuonna tammi-helmikuussa alle puolet tavanomaisesta, mutta muutoin melko lähellä vertailujakson keskiarvoja. Vuonna 2009 juoksutusmäärät olivat alkuvuonna jokseenkin keskimääräisiä, mutta kesäkuun jälkeen koko loppu vuoden 30 50 % pienempiä. Sateisena vuonna 2008 juoksutukset olivat tavallista runsaampia koko vuoden syyskuuta lukuun ottamatta. Haapakoskessa ja Tolpankoskessa alkuvuoden 2010 pakkasjaksolla virtaamat olivat pieniä. Sen sijaan vuosina 2008 ja 2009 virtaamat olivat ajoittain talven lauhoilla jaksoilla koholla. Kevättulvan maksimivirtaamat ovat olleet vuosijaksolla 2008 2010 jokseenkin tavanomaisia. Kevättulvahuippu ajoittui vuosina 2008 ja 2009 huhti-toukokuun vaihteeseen ja vuonna 2010 jo huhtikuun puoliväliin. Etenkin vuonna 2010 kevään virtaamia kasvattivat myös sa-
teet. Vuonna 2010 alkukesän virtaamat olivat tavallista pienempiä, mutta elokuun sateet kasvattivat loppukesän virtaamia. Syyskuulle muodostui selkeä tulvapiikki. Sen sijaan vuonna 2009 virtaamat olivat kesällä ja vielä alkusyksylläkin alle puolet ajankohdan keskimääräisestä tasosta. Vuonna 2008 koko kesä oli tavallista sateisempi ja viileämpi ja virtaamat kasvoivat kesäkuukausina selvästi tavanomaista runsaammiksi. 8 m 3 /s Pyhäjärvi, luusua 2008 14 2009 12 2010 1991-2005 10 8 6 4 2 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. m 3 /s 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Haapakoski 2008 2009 2010 1991-2005 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. m 3 /s 300 250 200 150 100 50 0 Tolpankoski 2008 2009 2010 1991-2005 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 3 Virtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskessa ja Tolpankoskessa vuosina 2008-2010 (Hertta-tietojärjestelmä) sekä vertailujaksolla 1991-2005 (Korhonen 2007) keskimäärin.
Marraskuun 2010 alussa oli lyhyt lauha jakso, jolloin virtaamat hetkellisesti kasvoivat. Muutoin virtaamat laskivat sään kylmetessä ja joulukuun virtaama oli selvästi ajankohdan keskiarvoa pienempi. Vuonna 2009 marras-joulukuun vaihteessa virtaamat kasvoivat leudon sään ja lumien sulamisen seurauksena, mutta kuukausitasolla virtaamat olivat silti melko keskimääräisiä. Vuonna 2008 marras-joulukuun virtaamat olivat jonkin verran tavanomaista suurempia leudosta säästä johtuen. 9 Kuvassa 4 on havainnollistettu virtaaman lisääntymistä eri jokiosuuksilla vuonna 2010. Pyhäjärvestä juoksutettu vesi muodosti keskimäärin vajaat 40 % koko Pyhäjoen virtaamasta alajuoksulla. Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuus oli suurimmillaan helmikuussa sekä kesä-elokuussa. Huhti-toukokuussa osuus oli erittäin pieni. Syksyn sateet pienensivät jälleen Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuutta. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Pyhäjärvi - Luusua Haapakoski Tolpankoski Kuva 4 Pyhäjärven luusuan, Haapakosken ja Tolpankosken virtaamien osuudet Tolpankosken kokonaisvirtaamasta kuukausittain vuonna 2010 5 KUORMITUS Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailujen tulokset on raportoitu erikseen. Kuntien ja teollisuuden tarkkailujen tulokset on raportoitu Pyhäjoen yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2011a), turvetuotannon kuormitukset on raportoitu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2011b) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä raporteissaan (Pöyry Finland Oy 2011c f). 5.1 Taajamat ja teollisuus Taulukossa 5 on esitetty Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus. Vuonna 2010 edellisten yhteenlaskettu keskimääräinen happea kuluttava (BOD 7 ) kuormitus Pyhäjoen vesistöalueella oli 64 kg/d happea kuluttavia aineita (BOD 7 ), 5,5 kg/d fosforia, 265 kg/d typpeä ja 179 kg/d kiintoainetta (taulukko 5). BOD-kuormitus oli vuonna 2010 hieman suurempi kuin edeltävinä vuosina 2008 ja 2009. Fosforikuormitus on vuosina 2008 2010 ollut varsin tasaista. Typpikuormitus oli tarkastelujaksolla suurin vuonna 2008 ja kiintoainekuormitus vuonna 2009.
Kanteleen Voima Oy:n (30.11.2006 asti Fortum Power and Heat Oy:n) Haapaveden voimalaitoksen jätevedestä tutkitaan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi metalli, sulfaattija kloridipitoisuudet. Haapaveden voimalaitoksen happea kuluttavan aineen kuormitus mitataan voimalaitoksen jätevesille paremmin soveltuvana -COD Mn -kuormituksena. Vesistöön kohdistunut kuormitus vuonna 2010 oli fosforin, typen, sulfaatin ja kloridin osalta pienempi kuin vuosina 2008 2009. Erityisesti ravinnekuormitus oli pienentynyt selvästi. Sen sijaan COD Mn - ja kiintoainekuormitus oli edeltäviä vuosia hieman suurempaa. Kiintoaine- ja COD Mn -kuormituksen kasvu johtui mahdollisesti viivästysaltaalla tehdyistä kunnostustöistä (Pöyry Finland Oy 2011a). 10 Kaivosteollisuutta Pyhäjoen vesistöalueella harjoittaa Pyhäsalmi Mine Oy, jolla on toiminnassa Pyhäsalmen kaivos. Pyhäsalmen kaivoksella tarkkaillaan kiintoaineen, happea kuluttavan aineen (COD Cr ), typpiyhdisteiden sekä sulfaatin ja metallien kuormitusta. Myös kaivoksen fosfaattifosforikuormitusta on tarkkailtu vuosina 2008 2010, mutta pitoisuudet ovat olleet alle määritysrajan eikä fosfaattia enää jatkossa enää määritetä. Vuonna 2010 kuormitusarvot olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suurempia kuin vuonna 2009 (taulukko 7). Vuoden 2009 alusta lähtien määritykset on tehty suodattamattomasta näytteestä, mikä selittää erityisesti sinkki- ja rautakuormituksen voimakasta kasvua. Kiintoaineen, happea kuluttavan aineen, sulfaatin, kalsiumin ja kuparin kuormitus oli vuonna 2008 suurempi kuin vuosina 2009 2010. Taulukko 5 Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus vuonna 2010 sekä kuormitus yhteensä vuosina 2008 2010. Kuormittaja Kuormitus kg/d BOD7 Kok.P Kok.N Kiintoaine Purkuvesistö Pyhäjärvi 24 2,1 33 53 Pyhäjärvi Kärsämäki 5,0 0,2 15 6,6 Pyhäjoki Haapavesi* 11 1,5 64 17 Pyhäjoki Oulainen 12 0,7 37 16 Pyhäjoki Pyhäjoki 4,0 0,1 12 4,4 Pyhäjoki Vihanti** 1,6 0,2 1,5 0,31 Vihanninjoki Vihanti, Lampinsaari** 3,3 0,4 4,2 5,7 Vihanninjoki Merijärvi 1,6 0,2 4,5 2,7 Talusoja Yhteensä 63 5,5 171 106 Valio Oy (jäähdytysvedet) 1,3 0,06 0,9 Haapajärvi Kanteleen Voima Oy 0,01 0,7 35 Haapajärvi Pyhäsalmi Mine Oy 93 38 Pyhäjärvi Yhteensä 2010 64 5,5 265 179 2009 59 5,5 222 216 2008 63 5,4 283 206 *sis. Valio Oy: jätevedet sekä Haapaveden voimalaitoksen ruokalan ja sosiaalitilojen jätevedet. **Toiminnassa vain osan vuotta 2010
11 Taulukko 6 Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen kuormitus vuosina 2008 2010. Vuosi Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N SO4 Cl t/a t/a kg/a kg/a t/a t/a 2008 9,7 7,5 45 790 41 2,7 2009 4,8 5,9 24 770 155 10 2010 10,5 8,1 2,3 225 32 2,3 Keskiarvo 8,3 7,2 24 595 76 5,0 Taulukko 7 Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivoksen kuormitus vuosina 2008 2010. Vuodesta 2009 alkaen määritykset tehty suodattamattomasta näytteestä. Vuosi Kiintoaine CODCr N SO4 Ca Cu Zn Fe Cd t/a t/a kg/a t/a t/a kg/a kg/a kg/a kg/a 2008 28 622 30 143 13 198 5409 186 423 435 1,5 2009 15 513 24 169 9 234 3791 133 641 2676 1,2 2010 14 578 33 767 11 196 4485 182 1823 5422 5,5 Keskiarvo 19 571 29360 11209 4562 167 962 2844 2,7 Pyhäjoen vesistöalueen pistekuormituksen kehitys pidemmällä aikavälillä on esitetty kuvassa 4. Taajamat ovat olleet suurin pistekuormituksen lähde poikkeuksetta. Merkittävin muutos Pyhäjoen alueen pistekuormituksessa tapahtui kesällä 1983, jolloin Haapavedelle valmistui kunnan ja Pohjolan Maidon yhteinen uusi jätevedenpuhdistamo. Tuolloin teollisuuden kuormitus pieneni merkittävästi, koska Pohjolan Maidon jätevedet johdettiin uudelle puhdistamolle, minkä jälkeen Pohjolan Maidon (nyk. Valio) kuormitus on sisältynyt taajamien kuormitukseen. Taajamien BOD 7 ja fosforikuormitus on ollut laskusuunnassa vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2001 pistekuormitus oli koholla Haapaveden jätevedenpuhdistamon häiriöstä johtuen. Typpikuormituksessa sen sijaan ei ole tapahtunut juurikaan muutosta. Teollisuuden BOD 7 ja fosforikuormitus on vuodesta 1984 lähtien ollut varsin vähäistä. Teollisuuden typpikuormituksen kasvu vuonna 2007, johtuu Pyhäsalmen kaivoksen typpikuormituksen tulosta tarkkailun piiriin. Turvetuotannon kuormitusta on tarkkailtu keskitetysti vuodesta 1986 lähtien. Turvetuotannon kuormitus on vaihdellut sääoloista johtuen huomattavasti vuosittain. Vuodesta 1989 lähtien kuormituksessa on kuitenkin ollut laskeva suuntaus ja 2000-luvulla kuormitus on ollut selvästi pienempää kuin 1980- ja 1990-luvulla. Turvetuotannon pinta-alassa ei ole tapahtunut merkittävää laskua 2000-luvuulla, joten kuormituksen pienentyminen johtunee parantuneesta vesiensuojelun tasosta. 5.2 Kaatopaikat Pyhäjoen vesistöalueella ei ole enää toiminnassa olevia kaatopaikkoja. Suljettujen kaatopaikkojen (Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi ja Oulainen) päästöjä tarkkailtiin jälkihoitovaiheen tarkkailuna voimassaolevien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailut on raportoitu erikseen (Pöyry Finland Oy 2011 c-f). Kaatopaikoilla ei sulkemisen jälkeen ole kuntien toimesta enää mitattu virtaamia. Pyhäjärvellä, Kärsämäellä ja Oulaisissa mittapadot olivat vuonna 2010 näytteenottohetkinä kuivia ja näin ollen kuormitusta ei voitu määrittää. Ainoastaan Haapaveden suljetun kaatopaikan
kuormitukset pystyttiin arvioimaan näytteenoton yhteydessä mitattujen virtaamien perusteella ja siten arvio on myös Haapaveden osalta varsin karkea. 12 Haapaveden kaatopaikalla näytteenottohetkillä (3 kertaa avovesikaudella). mittapadon virtaama vaihteli välillä 0 0,15 l/s (0 12 m³/d). Näytteenottohetkien virtaamien ja vedenlaatutietojen perusteella mittapadon kautta vesistöön menevä kuormitus oli vähäistä: COD Mn 0,1 kg/d, fosfori 0,00 kg/d, typpi 0,06 kg/d, kloridi 0,3 kg/d ja kiintoaine 0,06 kg/d. kg/d 600 500 400 300 200 100 0 BOD 7 Taajamat Teollisuus 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 kg/d 25 20 15 10 5 0 Kok.P Taajamat Teollisuus Turvetuotanto, netto 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 kg/d 300 250 200 150 100 50 0 Kok.N Taajamat Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto, netto 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuva 4 Pyhäjoen vesistöalueen pistekuormitus vuosina 1980-2010. 5.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2010 kaikkiaan 27 turvetuotantosuota, ja tuotantoa oli 24 suolla. Tuotantopinta-alaa oli 2 577 ha, joka on hieman enemmän kuin edellisvuonna. Poistuneita alueita ilmoitettiin 1218 ha ja kuntoonpanossa oli 341 ha. Vapo Oy:n Piipsanneva muodosti n. 30 % koko Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotantopinta-alasta. Turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pinta-alasta oli 1,1 %. Suurin osa soista oli Vapo Oy:n
hallinnassa. Lisäksi alueella toimi kolme muuta tuottajaa. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotannon kuormitustarkkailu toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella keskitetysti. Osa soista oli päästötarkkailun piirissä (jatkuvatoiminen virtaaman mittaus ja näytteenotto) ja muille tuotantosoille kuormitukset laskettiin tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Tulokset turvetuotannon kuormitustarkkailusta Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella v. 2010 on esitetty erillisessä raportissa (Pöyry Finland Oy 2011b). Turvetuotannon kuormitus on esitetty taulukossa 8. 13 Turvetuotannon vuoden 2010 nettokuormitus (kuormitus, josta on mitatusta bruttokuormituksesta vähennetty luonnontilaisten soiden kuormitus vastaavalla pinta-alalla) oli noin 600 kg fosforia, 16 t typpeä ja 110 t kiintoainetta. Fosforin kuormitus oli hieman pienempi ja typen sekä kiintoaineen hieman suurempi kuin edeltävänä vuonna 2009. Vuonna 2008 turvetuotannon kuormitus oli vuosia 2009 2010 suurempaa johtuen lähinnä sateisesta kesästä. Turvetuotannon vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa. Turvetuotannossa olevan alueen pinta-ala on kasvanut jonkin verran jaksolla 2008 2010. Taulukko 8 Turvetuotannon kuormitus Pyhäjoen valuma-alueella vuosina 2008 2010. Vuosi Pinta-ala Bruttokuormitus t/a Nettokuormitus t/a CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a 2008 3809 529 1,5 35 216 1,1 24 174 2009 3946 374 1,3 22 133 1,0 14 103 2010 4136 374 0,9 24 139 0,6 16 110 5.4 Hajakuormitus Uusin Pyhäjoen vesistöalueen hajakuormitusselvitys on esitetty ympäristöhallinnon Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuonna 2009 (Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009) ja se korvaa siten vuonna 2007 yhteistarkkailun puitteissa tehdyn hajakuormitusselvityksen (Pöyry Environment Oy 2008). Taulukossa 9 on esitetty vesienhoitosuunnitelman mukainen yhteenveto ravinnekuormituksesta koko Pyhäjoen valumaalueella vuositasolla. Lisäksi on esitetty pistekuormitustiedot vuodelta 2010. Taulukossa 9 esitetyt arviot perustuvat jokisuulle v. 2001 2006 laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin (Antti Räike), joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v. 2001 2006 tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä. Hajakuormituslähteiden arvioitu kokonaiskuormitus on 45 900 kg/a fosforia ja 609 100 kg/a typpeä (taulukko 9). Verrattuna vuonna 2007 tehtyyn hajakuormitusselvitykseen, joka pohjautui osin samaan aineistoon (VEPS), on maatalouden ja haja-asutuksen fosforikuormitusta korjattu tässä suuremmaksi. Maatalous on selvästi suurin kuormittaja Pyhäjoen valuma-alueella. Ravinnekuormituksesta maatalouden osuus on keskimäärin noin 67 %. Seuraavaksi merkittävimpiä hajakuormituslähteitä ovat fosforin osalta haja-asutus ja typen osalta ilmalaskeuma. Hajakuormitus oli selvästi pistekuormitusta suurempaa. Vesienhoitosuunnitelman mukaisesti arvioituna pistekuormittajien fosforikuormitus on noin 9 % ja typpikuormitus 13 %
kokonaiskuormituksen määrästä. Vuonna 2010 fosforin pistekuormitus oli selvästi vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua pienempää. Taajamien kuormitus oli vuonna 2010 silti suurempaa, mutta teollisuuden ja turvetuotannon pääosin pienempää. Mahdollisesti eroon vaikuttaa jossain määrin laskentatapa. Teollisuuden ja kaivostoiminnan yhteenlaskettu typpikuormitus oli vuonna 2010 vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua suurempaa, mikä johtuu todennäköisesti Pyhäsalmen kaivoksen typpikuormituksen tulosta tarkkailun piiriin. 14 Fosforin luonnonhuuhtouma on vesienhoitosuunnitelmnoin 30 % ja typen luonnonhuuhtouma noin 60 % kokonaiskuormituksesta. Taulukko 9 Yhteenveto Pyhäjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta vuositasolla. Fosfori kg/a Typpi kg/a Kuormittaja 2001-2006* 2010 2001-2006* 2010 Haja-asutus 6 300 28 000 Maatalous 33 700 475 400 Metsätalous 3 900 35 600 Ilmalaskeuma 2 000 70 100 Hajakuormitus yht. 45 900 609 100 Asumajäte- ja hulevedet 1 000 1 993 30 700 62 488 Teollisuus ja kaivostoiminta 1 800 26 14 100 34 351 Turvetuotanto 1 700 632 50 500 15 772 Pistekuormitus yht. 4 500 2 650 95 300 112 611 Kokonaiskuormitus 50 400 704 400 Luonnonhuuhtouma 14 900 430 100 * Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009 6 VIITTEET Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Korhonen, J. 2007 (toim.). Hydrologinen vuosikirja 2001 2005. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 44. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 PSV Maa ja Vesi 2002. Pyhäjoen hajakuormitusselvitys v. 2001. Moniste. PSV Maa ja Vesi 2005. Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille 2006 2011. Moniste. Pöyry Environment Oy 2008g. Pyhäjoen hajakuormitusselvitys v. 2007. Moniste. Pöyry Finland Oy 2011a. Pyhäjoen yhteistarkkailu 2010. Käyttö- ja kuormitustarkkailu. Moniste. Pöyry Finland Oy 2011b. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2007. Moniste. Pöyry Finland Oy 2011c. Kärsämäen kunnan jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu v. 2007. Moniste.
Pöyry Finland Oy 2011d. Haapaveden kaupungin jätteenkäsittelyalueen tarkkailun yhteenveto v. 2007. Moniste. 15 Pöyry Finland Oy 2011e. Oulaisten kaupungin jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu v. 2007. Moniste. Pöyry Finland Oy 2011f. Pyhäjärven kaupungin jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailun yhteenveto v. 2007. Moniste.