PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2016

Transkriptio

1 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10724

2 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu i PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Helena Puro, FM limnologi Satu Ojala, FM limnologi Sisällysluettelo YHTEENVETO TARKKAILUN TOTEUTUS VEDEN LAADUN TARKKAILU INTENSIIVINEN TARKKAILU YHTEENVETO INTENSIIVISEN TARKKAILUN VUOSIEN TULOKSISTA ALUEELLINEN TARKKAILU Sivujoet Pyhäjoen pääuoma KUORMITTAJIEN LÄHIALUEET PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JÄRVET Pyhäjoen laajan alueellisen tarkkailun sivujärvet Pyhäjärvi Haapajärvi Selkäinjärvi Komujärvi Iso ja Pieni (Vähä)Vatjusjärvi Iso ja Pieni Rytkynjärvi Rantasenjärvi ja Saarelanjärvi PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JOET Hiito-oja Komujoki Parkkimanjoki REHEVYYS JA MINIMIRAVINNE VEDEN HYGIEENINEN LAATU LÄMPÖTILA- JA JÄÄTARKKAILU YHTEENVETO PYHÄJOEN VEDENLAADUSTA VEDENLAADUN KEHITYS AINEVIRTAAMAT ERILLISTARKKAILUT TURVETUOTANTOALUEET YHTEENVETO LAKKAUTETTUJEN KAATOPAIKKOJEN TARKKAILUISTA RAVINNEKUORMITUKSEN VAIKUTUSLASKELMAT SIVUJOET PÄÄUOMA PYHÄJÄRVEN SEDIMENTTITUTKIMUKSET... 61

3 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 6.1 ORGAANINEN AINES JA RAVINTEET RAUTA, MANGAANI JA RIKKI RASKASMETALLIT PIILEVÄTUTKIMUS Aiemmat tutkimukset Vuoden 2016 tulokset ja tulosten tarkastelu KASVIPLANKTONTARKKAILU POHJAELÄINTARKKAILU HAAPAJÄRVEN POHJAELÄIMET PYHÄJOEN POHJAELÄIMET KALOJEN METALLIPITOISUUDET PERIFYTONIN PIILEVÄTARKKAILU SELVITYS VESISTÖN TILATAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESTA TARKKAILUOHJELMAN KEHITTÄMINEN VIITTEET ii

4 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Pyhäjoen vesistöalue ja vesistötarkkailupisteiden sijainnit Havaintopaikkaluettelo Intensiivisen tarkkailun tulokset Laaja alueellinen veden laadun tarkkailu vuonna 2016, joka sisältää myös vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun Laajan alueellisen tarkkailun ja intensiivisen tarkkailun tulokset maalis-, heinä- ja elokuussa 2016 Pyhäjoen pääuoman näytepisteillä Pyhäjärven tarkkailun tulokset Tikkalansalmen ja Pyhäjärven luusuan tarkkailun tulokset Haapajärven tarkkailun tulokset Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset Kuntien uimavesiseurannan tulokset Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset Ainevirtaamat Kanteleen Voima Oy:n ja AP-Peat Oyn Kärsämäennevan tarkkailun tulokset Menetelmätiedot Liite 6. Liite 7. Liite 8. Liite 9. Liite 10. Liite 11. Liite 12. Liite 13. Liite 14. Liite 15. Kasviplanktonraportti vuodelta 2016 Liite 16. Pohjaeläinraportti vuodelta 2016 Liite 17. Piileväraportti vuodelta 2016 Liite 18. Sedimenttien analyysit ja piileväraportti 2016 iii Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p

5 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu YHTEENVETO Vuosi 2016 oli Pyhäjoen vesistötarkkailussa laaja vuosi, joka sisältää vuosittaisten tarkkailutoimenpiteiden lisäksi mm. seuraavat kohdat: laajan alueellisen veden laadun tarkkailun, biologisen tarkkailun (piilevät, kasviplankton, pohjaeläimet ja kalat), sedimentin ja sedimentin piilevien tarkkailun, selvityksen vesistön tilan kehityksestä, selvityksen vesistön tilatavoitteiden saavuttamisesta ja suuntaviivat uuden tarkkailuohjelman pohjaksi. Lisäksi yhteistarkkailuraportissa on käsitelty ympäristöhallinnon seurantatuloksia tarkkailualueelta sekä kuntien uimavesiseurantojen tuloksia. Pyhäjoen veden laatu on ollut tyypillisesti heikoimmillaan kevättulvan aikaan, mutta myös runsassateiden aikaan on mitattu koholla olevia pitoisuuksia. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen poisjohdettavat vedet. Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Humus- ja ravinnepitoisuudet kasvavat Pyhäjoella tavallisesta alavirran suuntaan ja voimakkainta pitoisuuskasvu oli yläosalta keskiosalle ilmentäen valumaalueelta tulevaa huuhtoumaa. Vuosi 2016 oli näiden osalta pääosin edellisvuosien kaltainen. Luonnonhuuhtouman lisäksi Pyhäjoen alueelle kohdistuu voimakasta hajakuormitusta sekä pistekuormitusta asumajätevesistä, teollisuudesta ja turvetuotannosta. Vuosi 2016 oli alueella keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Vuoden kokonaissademäärä oli Haapavedellä noin 23 % sateisempi kuin pitkän ajan ( ) keskiarvo. Pyhäjoen keskivirtaamat vuonna 2016 olivat runsaan sadannan johdosta hieman korkeammalla tasolla vuosien keskimääräisistä lukemista. Kevättulvahuippu oli vuonna 2016 tavanomaista voimakkaampi, mutta keskimääräistä lyhyempi. Virtaamavaihtelut näkyivät Pyhäjoen vedenlaadun varsin suurena vaihteluna etenkin pääuoman alemmilla näytepisteillä. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Pyhäjoen vesi oli rehevää. Perustuotantoa rajoittava minimiravinne vaihteli sekä näytepisteiden kesken että ajallisesti; luusuassa tuotannon rajoittuneisuus painottui typen suuntaan, kun taas alempana minimiravinne vaihteli ajankohdasta riippuen. Pyhäjoella tuotantoa rajoittanevatkin lisäksi veden tumma väri ja virtaus. Pyhäjoen vedenlaatu ei laajana vuotena 2016 merkittävästi poikennut edellisen laajan vuoden 2013 vedenlaadusta. Pyhäjoen veden laadussa ei ollut myöskään havaittavissa selkeää kehityssuuntaa tarkastelujaksolla kuten ei havaittu myöskään vuoden 2013 laajassa tarkastelussa. Sivujokien veden laatu oli pääosin Pyhäjoen pääuomaa heikompi, mikä vaikuttaa Pyhäjoen pääuoman veden laadun heikkenemiseen alavirtaa kohden. Sivujokien veden laadussa oli voimakasta ajallista ja alueellista vaihtelua kuten aikaisempinakin vuosina. Pyhäjärven Pyhäselkä ja Kirkkoselkä ovat varsin niukkaravinteisia ja vedenlaatu heikkenee Junttiselkää kohti siirryttäessä. Alusveden happitilanne oli vuonna 2016 heikentynyt kaikilla Pyhäjärven tarkkailupaikoilla kevättalvella. Junttiselällä syvänteen alusvesi oli maaliskuussa käytännössä hapetonta, kuten vuonna Kesällä havaittiin veden lämpötilakerrostuneisuutta, mikä heikensi osaltaan happitilannetta alusvedessä. Täyskiertojen jälkeen lokakuussa koko vedenlaatu oli tasaista koko vesipatsaassa. Haapajärven veden laatu oli jokseenkin tavanomainen ja vesi oli pääsääntöisesti tummaa, humuspitoista ja rehevää kuten Pyhäjoen pääuomassakin. Haapajärvi oli heinä- ja elokuussa selvästi lämpötilakerrostunut. Kesäkerrostuneisuuden aikana heinä- ja elokuussa alusveden happitilanne oli heikko. Elokuussa alusvesi oli lähes hapetonta. Tämän seurauksena alusvesi oli erittäin sameaa ja ravinteikasta. 2

6 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjoen laajaan alueelliseen tarkkailuun kuuluvia, kolmen vuoden välein tarkkailtavia järviä ovat Vihannin Kirkkojärvi, Piipsjärvi, Pirnesjärvi ja Lohvanjärvi. Kirkkojärven pintaveden happitilanne oli maalis- ja heinäkuussa välttävä ja elokuussa hyvä. Veden ph oli maaliskuussa happaman puolella ja kesäaikaan lievästi emäksisen puolella. Veden hygieeninen tila oli hyvä. Ravinne- ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella Vihannin kirkkojärven vesi oli rehevällä tasolla. Piipsjärven pintaveden happitilanne oli kevättalvella välttävä ja selvästi kesää huonompi. Piipsjärven vesi oli tummaa, sameaa, runsas humuksista, ravinteikasta ja rautapitoista. Ravinne- ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella Piipsjärven vesi oli rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. Pirnesjärven pintaveden happitilanne oli maaliskuussa heikentynyt. Heinäkuussa happitilanne oli tyydyttävä ja elokuussa erinomainen. Ravinnepitoisuuksien ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella Pirnesjärven vesi oli rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. Lohvanjärven pintavesi oli maaliskuussa käytännössä katsoen hapetonta ja veden väriarvo, COD Mn -, ja rautapitoisuus olivat korkeita. Lohvanjärven vesi oli tummaa, humus- ja rautapitoista sekä ravinteikasta. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Lohvanjärven vesi oli muiden alueelliseen tarkkailuun kuuluvien järvien tavoin rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli talvella erinomainen, heinäkuussa välttävä ja elokuussa hyvä. Sivujokien laaja alueellinen tarkkailu suoritettiin edellisen kerran vuonna Pyhäjoen sivujokien veden laadun alueellinen vaihtelu ei kokonaisuutena tarkastellen merkittävästi eronnut vuonna 2016 vuodesta Pyhäjärven Emolahti kuuluu ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Vuoden 2016 seurannassa Emolahdella havaittiin hieman levää syyskuussa viikolla 38. Myöskään veden hygieenisessä laadussa ei havaittu merkittäviä ongelmia yhteistarkkailunäytteiden eikä kuntien uimavesiseurannan tulosten perusteella. Toimenpiderajat eivät ylittyneet missään vaiheessa. Haapaveden voimalaitoksen vaikutukset alapuolisen vesistön veden lämpötiloihin ja jäätilanteeseen olivat suhteellisen vähäisiä. Pyhäjoen ainevirtaamat laskivat vuonna 2016 kiintoaineen ja kokonaisravinteiden osalta edellisvuodesta. Tämä selittyy viime vuotta pienemmillä virtaamilla ja edelleen pienemmällä kokonaisvesimäärällä. Kokonaisravinnemäärät olivat samalla tasolla kuin vuonna Vuonna 2016 kokonaistypen ja kokonaisfosforin virtaamissa näkyy kevättulvan varsin normaali ajoittuminen huhtikuulle. Vuonna 2016 on tarkasteltu Pyhäjoen valuma-alueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon vaikutuksia vesistön ravinnepitoisuuksiin Pyhäjoen sivujoissa ja pääuomassa. Ravinnekuormituksen vaikutukset on laskettu laimenemissuhteen avulla. Merijärven jätevedenpuhdistamon kuormitus nosti arvioin perusteella Tähjänjoen fosforipitoisuutta 12 µg/l ja typpipitoisuutta 122 µg/l. Vastaavat osuudet ainevirtaamasta olivat 0,6 % ja 1,7 %. Merijärven kuormitus ja pitoisuudet joessa olivat hyvin vuoden 2013 kaltaisia. Turvetuotannon kuormituksen laskennallinen osuus ainevirtaamista oli suurin pienissä sivu-uomissa, joissa turvetuotantoalan osuus kokonaispinta-alasta on suuri (Piipsanoja ja Humaloja). Turvetuotannon kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät olivat vuonna 2016 pääosin vuoden 2013 luokkaa tai pienempiä. Jätevedenpuhdistamoista suurimmat vaikutukset aiheutuivat Pyhäjärven ja Oulaisten jätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta kuten vuonna Vuoden 2016 tilanne oli hyvin vuoden 2013 kaltainen pitoisuuslisäysarviossa. Sedimentit piilevätarkkailun tuloksissa näkyi selvästi tutkittujen alueiden rehevyysero, vaikka myös Kirkkoselkä oli melko rehevä. Kerrosten välillä oli hyvin vähän eroja ja ainoa heikko trendi oli Kirkkoselän laskennallisen ph-luvun lievä nousu. Tavoitteena ollut viimevuosien tilan kehityksen kuvaaminen ei toteutunut, koska ohuen pintasedimenttikerroksen perusteella oli varsin hankala tehdä järven tilan kehityksen arvioita, sillä erilaiset sedimentin tapahtumat. 3

7 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Kasviplanktontarkkailussa Haapajärven näytepisteellä kasviplanktonin biomassa oli selvästi alentunut vuoden 2013 tuloksista, mutta kasviplanktonyhteisössä esiintyi yhä rehevyyden ilmentäjiä. Pyhäjärven näytepisteistä Junttisyvä erottui selkeästi rehevimpänä paikkana. Junttisyvän kasviplanktonlajisto tuki paikan huonohkoa kuvaa, sillä yhteisössä esiintyi runsaasti reheviä oloja ilmentäviä lajeja. Junttisyvän tulokset olivat samanlaiset kuin vuonna Pyhäjärven Kirkkoselän biomassa-arvo ja kasviplanktonyhteisön rakenne olivat samankaltaisia kuin vuonna Pyhäjärven Pyhäselän tilanne näyttäisi kohentuneen: kokonaisbiomassa oli selvästi alentunut ja kasviplanktonyhteisön rakenne monipuolistunut vuodesta Piilevätarkkailussa tulosten antaman kuvan perusteella Pyhäjoen ekologinen tila oli keskimäärin hyvä, huolimatta alivirtaaman ajankohdasta ja myös siitä, että suuri osa näytteistä jouduttiin ottamaan kiinteiden alustojen puutteessa sedimentin pinnalta pipetoimalla. Jätevedenpuhdistamojen vaikutuspiireissä ei tuloksissa voitu havaita kuormituksesta johtuvia eroja. Pohjaeläintarkkailussa järvinäytteitä otettiin kolmelta näytealueelta Pyhäjoen keskivaiheilla sijaitsevalta Haapajärveltä. Haapajärven pohjaeläinlajisto vaihteli paikasta riippuen siten, että keskisyvänteellä vallitsevana ryhmä oli selkeästi sulkasääsket, eteläosan matalikolla harvasukasmadot ja pohjoisosassa järveä puolestaan surviaissääsket. Näytteenottoalueiden voimakas syvyysvaihtelu on todennäköinen syy pohjaeläinyhteisön vaihteluun näytealueiden kesken. Haapajärven ekologinen tila on kokonaisuudessaan luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta luokkaan tyydyttävä. Nyt saatu tulos on sopusoinnussa tämän luokituksen kanssa. Pyhäjoen yhteistarkkailun virtavesien näytteenotto tapahtui kolmella näytealueella: joen yläosalla Virtalankoskella, joen keskivaiheilla Haapakoskella ja alimmaisella Oulaisissa sijaitsevalla Hirsiperällä. Vuoden 2016 virtavesienaineiston perusteella ekologisessa tilaluokituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia edellisvuosiin. Kokonaisuutena vuoden 2016 tuloksissa voidaan havaita lievä positiivinen korjaava kehitys verrattuna vuoteen 2013, jolloin havaittiin lievä tilan heikentyminen mm. poikkeavien suurten virtaamienkin seurauksena. Kalojen metallipitoisuutta tutkittiin Pyhäjärven Junttiselältä ja Kirkkoselältä pyydetyistä ahvenista ja hauista Tulosten mukaan molemmilta Pyhäjärven kohdealueilta pyydettyjen haukien ja ahventen metallipitoisuudet jäivät elohopean, kadmiumin ja lyijyn osalta kalojen käyttökelpoisuusluokitukselle asetettuja raja-arvoja pienemmiksi. Myös sinkki ja kuparipitoisuudet olivat varsin pieniä. 4

8 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 5 1. TARKKAILUN TOTEUTUS Pyhäjoen yhteistarkkailu vesistötarkkailu toteutettiin Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma mukaisesti (Pöyry Finland 2011). Vuosi 2016 oli Pyhäjoen vesistötarkkailussa laaja vuosi, joka sisältää vuosittaisten tarkkailutoimenpiteiden (veden laadun intensiivinen tarkkailu, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailu, sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellinen tarkkailu) lisäksi seuraavat kohdat: laajan alueellisen veden laadun tarkkailun, joka sisältää myös vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun virtavesien perifytonin piilevätarkkailun kasviplanktontarkkailun Haapajärvessä ja Pyhäjärvessä pohjaeläintarkkailun Pyhäjoessa ja Haapajärvessä kalojen metallipitoisuusmäärityksen Pyhäjärvessä sedimenttitarkkailu sedimentin piilevien tarkkailu selvityksen vesistön tilan kehityksestä selvityksen vesistön tilatavoitteiden saavuttamisesta suuntaviivat uuden tarkkailuohjelman pohjaksi Yhteistarkkailun yhteydessä toteutettiin lisäksi Kanteleen Voima Oy:n Ilkannevan turvetuotantoalueen vesistötarkkailua. Kaikkien tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja havaintopaikkaluettelo liitteessä 2. Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 3 8, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset liitteessä 9 ja kuntien uimavesiseurannan tulokset liitteessä 10. Velvoitetarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti intensiivisen tarkkailun pisteiltä (Py161, Py82 ja Pi1) 13 kertaa vuoden 2016 aikana. Pyhäjoen alaosalta Hourunkoskesta (Py2) näytteet otettiin konsultin toimesta viisi kertaa ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta 13 kertaa. Laajan alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Haapajärvestä näytteet otettiin helmikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Pyhäjärvestä näytteet otettiin maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Pyhäjärven Tikkalansalmesta ja Luusuasta näytteitä otettiin Pyhäsalmen kaivoksen toimesta huhti-, touko-, kesäja heinäkuussa. Näytteitä otettiin huhtikuussa 3 kertaa ja toukokuussa 5 kertaa sekä kesä- ja heinäkuussa kerran (liite 7). Intensiivisen ja alueellisen tarkkailun näytteistä tehtiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä fekaaliset koliformiset bakteerit. Lisäksi havaintopaikalta Pyhäjoki (Py161) maalis-, touko- heinä- ja elokuussa samanaikaisesti Pyhäjärven tarkkailukertojen kanssa analysoitiin kupari, sinkki, rauta, mangaani ja sulfaatti. Velvoitetarkkailun tulosten lisäksi tässä raportissa käsitellään Pohjois-Pohjanmaan ELY -keskuksen seurantatulokset velvoitetarkkailun havaintopaikoilta sekä muutamilta muilta järvi- ja jokivesiltä. Ympäristöhallinnon seurantatulokset on esitetty velvoitetarkkailutulosten yhteydessä sekä liitteessä 9.

9 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otetaan vuosittain näytteet yhteensä kolme kertaa. Järvien näytteenottosyvyydet ovat seuraavat: Haapajärvi Pyhäjärvi 1m 1m vesipatsaan puoliväli 5m pohja -1 m pohja -1 m 6 Haapajärven näytteistä analysoitiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, sameus, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, fekaaliset koliformiset bakteerit, sulfaatti sekä kesä-elokuun näytteistä a-klorofylli. Pyhäjärven havaintopaikoilta (Pyhj4, Pyhj3, Pyhj1) tehtiin määritykset seuraavasti: 0-2 m:n kokoomanäytteet: 1 m, 5 m ja pohja-1 m näytteet - ph - lämpötila - Cu - kok-p - happi - Zn - PO 4 -P - sähkönjohtavuus - Fe - kok-n - ph - Mn - NO 2 +NO 3 -N -väri - SO 4 - NH 4 -N - a-klorofylli (kesä-elokuussa) Analyysien menetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat on esitetty liitteessä 14. Ympäristöhallinnon näytteiden kiintoainemääritykset on tehty 0,4 µm:n suodattimilla ja muut tarkkailun kiintoainemääritykset 1,2 µm:n suodattimilla. Kiintoainetulokset esitetään seuraavien vuosien raporttien taulukoissa suodatinkoko huomioiden omissa sarakkeissaan. Perustuottajien kasvua rajoittava minimiravinne määritettiin pintavesien ravinnepitoisuuksien suhteita tarkastelemalla. Minimiravinne määritettiin mineraaliravinnesuhteen avulla: (NH4-N + NO23-N) : PO4-P Kun mineraaliravinne suhde on yli 12, fosforin katsotaan rajoittavan levätuotantoa ja kun suhde on alle 5, typpi on todennäköinen minimiravinne. Mikäli suhde on 5-12, molemmat ravinteet ovat potentiaalisia minimiravinteita. Ravinnesuhdetarkastelusta saadaan luotettavimpia tietoja silloin, kun toisen ravinteen pitoisuus on hyvin pieni ja toisen selvästi suurempi (Pietiläinen 2008). Pyhäjärvestä lähtevän sekä Haapakosken ja Tolpankosken ainevirtaamat laskettiin näytteenottohetken veden laadun ja kuukauden keskivirtaaman perusteella. Mikäli vedenlaatutietoja oli useampia samalta kuukaudelta, laskettiin kyseisen kuukauden keskimääräinen veden laatu. Jos joltakin kuukaudelta ei ollut vedenlaatutietoja, käytettiin veden laatuna edellisen ja seuraavan kuukauden keskimääräistä veden laatua. Koko vuoden keskimääräiset ainemäärät laskettiin kuukausittaisten ainemäärien keskiarvona. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen pyrittiin tarkkailemaan marraskuulta huhtikuulle kerran kuukaudessa viidellä havaintopaikalla. Veden lämpötilan mittaukset tehtiin pääosin 0,5 m syvyydestä. Jäähdytysveden vaikutusta jään kantokykyyn ja sulan alueen muotoon ja laajuuteen seurattiin voimalaitoksen katolta tähystämällä.

10 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Jään ja avoveden väliset rajat piirrettiin karttapohjalle mahdollisimman tarkasti. Tulokset lämpötilaja jäätarkkailusta on esitetty liitteessä 11. Jäätarkkailu perustuu silmämääräiseen havainnointiin ja tulokset ovat aina havainnoijan subjektiivinen arvio tilanteesta. Tämän takia jäätarkkailutuloksiin liittyy virhetekijä ja tuloksia on syytä tarkastella varauksella. 2. VEDEN LAADUN TARKKAILU 2.1 Intensiivinen tarkkailu Intensiivisen tarkkailun tulokset vuodelta 2016 on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Vedenlaadun keski- ja ääriarvot on esitetty taulukossa 2-1. Pyhäjoen pääuoman veden happitilanne oli hapen kyllästysasteiden perusteella joen alaosalla (Py2) keskimäärin erinomainen (happi % > 85), keskiosalla (Py82) tyydyttävä (happi % > 70) ja joen yläjuoksulla Pyhäjärven luusuassa (Py161) keskimäärin hyvä (happi % > 80). Piipsanjoen happitilanne oli keskimäärin tyydyttävä. Ennen kevään jään ja lumen sulamisia happitilanne oli maaliskuussa välttävä Pyhäjärven luusuassa (Py161) ja Pyhäjoen keskiosalla (Py82). Kevään tulvahuipun jälkeen happitilanne oli selkeästi parempi. Heinä-elokuussa runsaista sateista johtuen virtaamissa havaittiin useita pitkän ajan keskivirtaamista poikkeavia virtaamapiikkejä. Veden ph vaihteli intensiivisen tarkkailun näytepisteillä vuonna 2016 välillä 6,12 7,3. Normaalivuosien tapaan alhaisimmat ph-arvot havaittiin kevättulvan aikaan. Alhaisimmat arvot mitattiin Pyhäjoen latva-alueella huhti-toukokuussa pisteessä Py161, virtaamien keväthuippujen jälkeen. Veden ph-arvot olivat korkeimmillaan heinä-lokakuun välisenä aikana, jolloin veden happamuus vaihteli lievästi happamasta lievästi emäksiseen, mutta heinä- ja elokuun runsaat sateet näkyivät paikoin myös yksittäisinä alhaisempina ph-arvoina. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (Py2) seurantanäytteistä määritettiin myös puskurointikykyä kuvaava alkaliniteetti. Alkaliniteettiarvojen perusteella (Heikkinen & Alasaarela 1988) puskurikyky oli vuoden 2016 näytteissä tyydyttävällä tasolla keväällä huhti-toukokuussa ja erinomaisella tasolla talvella tammihelmikuussa ja marras-joulukuussa. Pienimmillään alkaliniteettiarvo (0,13 mmol/l) oli kevättulvan runsaan virtaaman aikaan. Pyhäjärvestä lähtevän veden (Py161) sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet (sulfaatti). Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus kohoaa tyypillisesti keväällä ja laskee vähitellen syksyä kohden. Vuonna 2016 korkeimmat sähkönjohtavuudenarvot havaittiin toukokuussa ja lokakuussa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat yläjuoksulla pisteessä Py161 selvästi muista pisteitä korkeampia lukuun ottamatta havaintopisteen Py82 tammi- maalis- ja joulukuun havaintoja. Korkeammat sähkönjohtavuuden arvot voivat johtua kaivoksen jätevesistä, joiden vaikutus laimenee jokea alaspäin mentäessä. Sähkönjohtavuuden vaihtelut seuraavat melko tarkasti Haapakoskella ja Tolpankoskella havaittuja virtaaman vaihteluita. Vuosikeskiarvona sähkönjohtavuus laski Pyhäjoen pääuoman matkalla noin 47 %, eli hieman enemmän kuin vuotta aiemmin (taulukko 2-1). Piipsanjoessa sähkönjohtavuuden arvot olivat pääsääntöisesti Pyhäjoen pääuoman arvoja pienempiä ja pysyivät varsin tasaisina koko tarkkailukauden ajan (kuva 2-1). Pyhäjoessa veden väri lisääntyy yleensä alajuoksua kohden johtuen sivujokien tuomasta, pääuomaa tummemmasta vedestä ja vuoden 2016 intensiivisen tarkkailun tulokset tukivat tätä olettamusta hyvin. Korkeimmat väriarvot havaittiin Piipsanjoessa, kuten aiemminkin. Yläjuoksulla (Py161) väriarvoissa ei tapahtunut suuria muutoksia, huhtikuun kevättulvan aikaan osunutta korkeampaa tulosta lukuun ottamatta. Myös keski- ja alaosissa väriarvot nousivat selvästi kevättulvan aikaan. 7

11 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Heinä- ja elokuussa havaitut virtaamahuiput lisäsivät humusaineen määrää ja nostattivat myös väriarvoja. Vähäisten virtaamien aikaan humusainekset myös ehtivät laskeutua ja sedimentoitua paremmin jo sivu-uoman paikoin lähes seisovan veden alueilla. Pyhäjoen alaosalla kokonaisvaluma-alue on jo selvästi suurempi ja luontainen väriarvokin ilmeisesti mm. Piipsanjoen valuma-alueen myötä korkeampi. Pienten virtaamien aikaan myös Piipsanjoen kaltaisten sivu-uomien tuoman veden vaikutus pääuomaan on suhteellisesti suurempi. Veden humuspitoisuutta kuvaavat COD Mn -arvot käyttäytyivät ajallisesti ja alueellisesti hyvin samankaltaisesti väriarvojen kanssa (kuva 2-1). Kiintoainepitoisuuksien ajallinen vaihtelu oli Pyhäjoen intensiivisen tarkkailun näytepisteillä melko voimakasta. Enimmillään vedessä mitattiin kiintoainetta heinäkuussa Haapaveden näytepisteellä (Py 82; 25 mg/l). Keskimäärin pitoisuudet kasvoivat alavirran suuntaan. Ympäristöhallinnon näytteistä (Py2) kiintoainemääritys tehdään erityyppisellä suodattimella, jolloin tulokseen tulee mukaan enemmän hienoa kiintoainesta, mikä voi selittää osittain jokisuun keskimäärin korkeampia kiintoainepitoisuuksia (liite 9). Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat pääosin valumien ja edelleen virtaamatilanteiden mukaan. Yleensä korkeimmat kiintoainepitoisuudet havaitaan kevättulvan aikaan. Vuonna 2016 muista tuloksista poikkeava korkea kiintoainepitoisuus havaittiin Haapaveden näytepisteellä (Py82) heinäkuussa sekä Pyhäjärven luusuassa (Py161) syyskuussa. Loppuvuodesta kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia (kuva 2-1). 8 Kuva 2-1. Veden sähkönjohtavuudet, väriluvut, COD Mn -arvot ja kiintoainepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2016.

12 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjärvestä lähtevän veden fosforipitoisuudet olivat tavalliseen tapaan pienempiä kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla ja vesi voitiin tältä osin luokitella reheväksi (taulukko 2-1). Alemmilla intensiivisen tarkkailun näytepisteillä keskimääräiset kokonaisfosfori-pitoisuudet olivat 1-2-kertaisia ja vesi siten selvästi ja paikoin jopa erittäin rehevää. Fosfaattifosforin osalta pitoisuuserot olivat samansuuntaisia. Kuten vuotta aiemminkin, Haapaveden (Py82) ja Hourunkosken (Py2) näytteiden fosforitasossa ei ollut merkittävää eroa, vaikka ajallista vaihtelua ilmenikin. Piipsanjoen veden fosforipitoisuudet olivat jokseenkin samaa tasoa Pyhäjoen pääuoman alempien näytepisteiden pitoisuuksien kanssa. Korkeimmat kokonaisfosfori- ja fosfaattifosforipitoisuudet määritettiin maalis-huhtikuussa kevättulvan aikaan, mutta selvä nousu näkyi myös heinäkuun virtaamahuipun yhteydessä. Fosfaattifosforia oli, Pyhäjärven luusua (Py161) osin pois lukien jatkuvasti vapaana perustuotannon käyttöön, joskin Pyhäjoella perustuotantoa rajoittavat myös veden väri ja virtaus (kuva 2). Myös typpipitoisuudet olivat keskimäärin pienimmät Pyhäjärven luusuassa kuin muissa havaintopisteissä (taulukko 2-1). Pyhäjärven luusuassa vesi voitiin typen osalta luokitella keskimäärin lievästi reheväksi. Pitoisuudet kasvoivat fosforin tapaan selvästi alavirtaan päin siirryttäessä. Alemmat pisteet voitiin kuitenkin luokitella keskimääräisten pitoisuuksien osalta reheviksi. Pyhäjärven luusuassa (Py161) kokonaistyppipitoisuudet olivat koko vuoden samaa suuruusluokkaa ja ainoastaan huhtikuun kevättulvan aikaan havaittiin hieman korkeampi tulos. Sen sijaan muissa pisteissä havaittiin enemmän ajallisia vaihteluita, pitoisuuspiikkien osuessa korkeiden virtaamien aikaan huhtikuulle ja heinäkuun lopulle. Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat korkeimmillaan alkuvuodesta, minkä jälkeen pitoisuuksien kehityssuunta oli laskeva. Loppuvuotta kohti typpipitoisuuksissa havaittiin taas nousua. Haapaveden (Py82) ja Piipsanjoen (Pi1) pisteissä korkea epäorgaanisen typen pitoisuus havaittiin myös kesällä. Fosfori esiintyy vedessä veteen liuennutta fosfaattifosforia lukuun ottamatta epäorgaanisiin hiukkasiin sitoutuneena, kun taas typpipitoisuudet ovat selvemmin sidoksissa humukseen. Tämä näkyy fosforin ja kiintoaineen sekä typen ja COD Mn -pitoisuuksien samansuuntaisina muutoksina. Epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli kesäaikaan vähemmän ja Pyhäjoen luusuassa erityisen vähän käytettävissä perustuotannon tarpeisiin (kuva 2-2). Veden hygieenistä laatua kuvaavien fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet alittivat Pyhäjärven luusuan (Py161) ja Hourunkosken (Py2) näytteissä sosiaali- ja terveysministeriön sisävesille asettaman erinomaisen uimaveden laatuun (STMa 177/2008) liittyvän raja-arvon 500 pmy/100. Sen sijaan raja-arvo ylittyi kertaalleen Haapakoskella (Py82) heinäkuussa ja Piipsanjoella (Pi1) elokuussa. Muilla näytekerroilla raja-arvo alittui (taulukko 2-1, liite 3). 9

13 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 2-1. Veden laadun keski- ja ääriarvot Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2016 (n= havaintokertojen määrä). Pisteen Py2 osalta mukana ovat sekä Ahma ympäristö Oy:n että Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ottamat näytteet. Keskimääräinen ph laskettu logaritmisena. sähk. lämpök. väri O2 O2 ph joht. KA CODMn kok.n NH4-N NO2+3-N kok.p PO4-P kolif. mgpt/l mg/l kyll.% ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Py161 ka 70 9,8 84 6, , , ,3 17 (n=14) min 44 7,4 67 6,12 3,9 <0,7 9, ,50 <5 15 2,5 0 max , , , , ,0 100 Py82 ka 188 9,2 77 6,63 8, (n=13) min 110 6,8 63 6,32 3,7 < max ,0 88 7,14 12, Pi1 ka 269 9,1 76 6,69 5,9 6, , ,5 51 (n=13) min 190 6,2 58 6,34 4,2 < ,0 12, ,0 0 max ,0 87 7,19 8, Py2 ka 199 9,8 85 6,66 6,9 11, , (n=15) min 110 7,0 81 6,30 3,6 < , max ,6 91 7,08 9, Kuva 2-2.Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2016.

14 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjärven luusuassa (Py161) vuoden 2016 tulosten perusteella tuotanto oli pääosin osin typen rajoittamaa. Pyhäjoen keskivaiheella pisteellä Py82 ja Piipsanjoella (Pi1) tuotanto oli typen rajoittamaa ja osan ajasta kummankaan pääravinteen ei voitu katsoa olevan tuotantoa rajoittava tekijä. Pyhäjoen alaosassa (Py 2) tuotanto oli sen sijaan useimmiten fosforin rajoittamaa. Ajoittaisesta typpi- tai fosforirajoitteisuudesta huolimatta perustuotantoa rajoittanevat alueella myös veden väri ja virtaus. Kasvua rajoittavissa tekijöissä tapahtuu lisäksi myös vuosien sisällä ajallista vaihtelua. Tulosten perusteella fosfori oli rajoittava minimiravinne toukokuussa ja typpi näytepaikasta riippuen heinä- elo- tai syyskuussa (kuva 2-3) DIN (µg/l) Py161 Py82 Pi1 Py2 P rajoittaa P ja/tai N rajoittaa N rajoittaa DIP (µg/l) Kuva 2-3. Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisten havaintopaikkojen minimiravinnetarkastelu kesällä Pyhäjärvestä lähtevästä vedestä (Py161) määritettiin lisäksi raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin sekä sulfaatin pitoisuus kuusi kertaa velvoitetarkkailunäytteistä. Määritetyt kuparipitoisuudet olivat kokonaisuudessaan alle 3 µg/l (2,1-2,9 µg/l) ja sinkkipitoisuudet välillä 3,8 17,0 µg/l. Mangaanipitoisuudet kasvoivat näytteenottokertojen välillä maaliskuun 19,7 µg/l tasolta elokuun alun 136 µg/l tasolle, minkä jälkeen pitoisuus oli elokuun lopussa jälleen alhaisempi (56,5 µg/l). Talousvesiasetuksen (442/2014) mangaanin laatusuositus 50 µg/l ylittyi maaliskuun näytettä lukuunottamatta. Sulfaattia Pyhäjärven luusuan vedessä oli mg/l. Korkeahkot sulfaattipitoisuudet voivat aiheuttaa ongelmia mm. veden lämpötilakerrostuneisuuden purkautumiseen ja aiheuttaa edelleen happi- ja happamuusongelmia, joita on Pyhäjärvellä aiemmin havaittu. Rauta on usein sitoutuneena humukseen ja Pyhäjärvestä lähtevän veden rautapitoisuudet ovatkin olleet suhteellisen pieniä. Touko- ja elokuun näytteissä rautapitoisuus oli hieman koholla (liite 3). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (11400) näytteistä määritetään mm. EU:n prioriteettiainelistalla olevien metallien (kadmium, lyijy ja nikkeli) pitoisuuksia (liite 9). Em. metallien pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormeja. Rautaa on Pyhäjoen alaosalla vedessä runsaasti kuten ajoittain myös alumiinia.

15 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 2.2 Yhteenveto intensiivisen tarkkailun vuosien tuloksista Pyhäjärvestä lähtevä vesi (Py161) oli tarkkailujaksolla aiempaan tapaan väriltään kirkkaampaa sekä vähähumuksisempaa ja niukkaravinteisempaa kuin alempana joessa. Pyhäjoen keskiosalla, Haapajärven kohdalla (Py82), vesi oli jo selvästi tummempaa, humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Pyhäjärven luusuassa. Pyhäjokisuulle tultaessa veden väriluku ja humuspitoisuus edelleen lisääntyvät, mutta ravinnepitoisuuksissa lisäys Haapajärvestä jokisuulle oli vähäisempi kuin yläosalla. Sivujoista tuleva kuormitus heikentää näin ollen veden laatua Pyhäjoen keski- ja alaosalla (kuva 2-4). Pyhäjärvestä lähtevän veden (Py161) sähkönjohtavuus tarkkailujaksolla oli pääosin Pyhäjoen keski- ja alaosaa sekä Piipsanjokea korkeampi, sillä sähkönjohtavuutta kasvattaa Pyhäsalmen kaivoksen sulfaattia sisältävät jätevedet (kuva 2-4). Veden laadun vaihtelut vuosijaksolla olivat yleensä ottaen melko vähäisiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pyhäjärven luusuassa veden ph-arvot olivat laskeneet toistuvasti kevättulvan aikaan liittyen Junttiselän keväisiin happamuusongelmiin. Alimmillaan veden ph-arvo oli vuoden 2015 keväällä, jolloin ph laski 6,0. Alkaliniteetti oli vuosina Pyhäjoen alaosalla (Py2) keskimäärin hyvällä tasolla. Poikkeuksena vuoden 2014 marraskuussa alkaliniteetti oli välttävällä tasolla. Vuoden 2014 alkukesän ja vuoden 2016 kesän runsaat sateet heikensivät veden laatua lähinnä Pyhäjoen keski- ja alaosalla sekä Piipsanjoessa. Kiintoainepitoisuudet nousivat selvästi vuosina kevättulvien aikaan. Haapavedellä (Py82) havaittiin poikkeuksellisen korkea kiintoainepitoisuus alkukesällä Ravinnepitoisuudet vaihtelivat virtavesille tyypillisen tapaan vuodenaikojen mukaan eikä pitoisuuksissa havaittu suuria erovaisuuksia vuosijaksolla Fosforipitoisuuksissa havaittiin muutamia piikkejä alkukesällä 2014 ja Lisäksi typpipitoisuudet olivat koholla Pyhäjärven luusuan näytepistettä (Py161) lukuun ottamatta keväällä Kokonaisuutena tarkastellen ravinteidenpitoisuudet olivat viime vuosina pääosin rehevien vesien tasoa lukuun ottamatta Pyhäjärven luusuaa, jossa pitoisuudet olivat lähempänä lievästi rehevää tasoa. Piipsanjoen vesi oli vuosina tummempaa ja ajoittain humuspitoisempaa ja fosforipitoisempaa kuin Pyhäjoen pääuoman vesi (kuva 2-4). 12

16 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 13 Kuva 2-4. Fosfori- typpi-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus- ja väriarvot intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla Pyhäjoessa (Py161, Py82, Py2) ja Piipsanjoessa (Pi1) vuosina Alueellinen tarkkailu Laaja alueellinen veden laadun tarkkailu toteutettiin vuonna 2016 tarkkailuohjelman mukaisesti maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Laaja alueellinen tarkkailu sisältää myös vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun. Laajan alueellisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 2-2.

17 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Sivujoet Taulukossa 2-2 on esitetty Pyhäjoen sivujokien ja taulukossa 2-4 sivujärvien vedenlaadun tulokset vuodelta Vuonna 2016 Pyhäjoen alueella ei ollut yhtään turvetuotantoalueiden kuntoonpanokohdetta, joten vuonna 2016 ei myöskään toteutettu turvetuotantoalueiden tarkkailuihin liittyviä kuntoonpanovaiheen erillistarkkailuja Haapapurosta, Lohvanjärvestä, Luonuanojasta ja Piipsanjoesta. Alla on käsitelty laajaan alueelliseen tarkkailuun kuuluvien sivujokien vedenlaatutulokset vuodelta Sivujokien tulosten tarkastelu aloitetaan Pyhäjoen yläjuoksulta edeten jokea alaspäin kohti merta. Sammaljoki Sammaljoki laskee Pyhäjärven Kirkkoselälle Pyhäsalmen taajaman eteläpuolella. Vittouvennevan turvetuotantoalue sijaitsee Sammaljoen yläosalla. Sammaljoen veden happitilanne oli maalis- ja elokuussa huono, mutta hapettomuutta ei esiintynyt. Heinäkuussa happea oli hieman enemmän, mutta happitilanne oli edelleenkin välttävä. Sähkönjohtavuus oli maaliskuussa hieman pintavesien yleistä tasoa korkeampi ja aavistuksen myös kesällä. Vesi oli vuonna 2016 väriltään tummaa ja humuspitoista. Maalis- ja heinäkuussa vesi oli sameaa ja kiintoainepitoista. Rautapitoisuus oli maaliskuussa erittäin korkea. Joen vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja kesällä suhteellisen hapanta. Sammaljoen vesi oli vuonna 2016 ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla. Talvella ammoniumtypen ja fosfaattifosforin osuudet olivat suurimmillaan. Jokiveden hygieeninen laatu oli maaliskuussa erinomainen, kesäkuussa välttävä ja elokuussa välttävä (taulukko 2-2). Haapapuro-Lohvanjärvi Puntarisuon turvetuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen yläosalla Lohvanjoen valuma-alueella. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Haapapuroon, joka laskee Lohvanjärveen ja edelleen Lohvanjoen kautta n. 8 km matkan jälkeen Pyhäjoen yläosalle Jokikylän kohdalla. Puntarisuon kuormitusta ja vaikutuksia alapuoliseen vesistöön tarkkaillaan erillisen tarkkailuohjelman mukaisesti (Vapo Oy 2009). Näytteitä otetaan Puntarisuon alapuolelta Haapapurosta ja Lohvanjärvestä. Haapapuron happitilanne oli talvella tyydyttävä, mutta laski hieman ollen heinäkuussa välttävä. Elokuussa happitilanne oli jälleen parempi (81 happi %). Vesi oli purossa tummaa väriltään, rautapitoista ja humus- ja kiintoainepitoista sekä ajoittain sameaa. Vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja kesällä edelleen hieman happamempaa. Purovesi oli ravinnepitoisuuden perusteella keväällä erittäin rehevällä tasolla ja kesällä rehevällä tasolla. Keväällä ammoniumtypen ja fosfaattifosforin osuudet olivat suurimmillaan. Haapapuron veden hygieeninen laatu oli koko vuoden ajan välttävä (taulukko 2-2). Lohvanjärven tulokset on käsitelty tarkemmin kappaleessa Iso-Peurapuro Iso-Peurapuro laskee Pyhäjokeen n. 10 km Kärsämäen taajamasta ylöspäin. Nurmesnevan turvetuotantoalue sijaitsee Iso-Peurapuron yläosalla. Iso-Peurapurossa happitilanne oli vuonna 2016 erinomainen maaliskuussa ja elokuussa sekä hyvä heinäkuussa. Iso-Peurapuron väriarvot olivat maalis- ja heinäkuussa muihin sivujokien väriarvoihin verrattuna alhaisia. Elokuussa vesi oli väriltään tummaa. Maaliskuussa vesi oli selvästi laadultaan parempaa kuin kesällä, ravinne-, kiintoaine, COD Mn -, ja rautapitoisuuksien sekä väri- ja sameusarvojen ollessa alhaisempia kuin kesällä. Heinäelokuussa Iso-Peurapuron vesi oli tummaa, sameaa ja rautapitoista sekä ajoittain kiintoainepitoista. Puroveden ph-arvo oli talvella ja elokuussa lievästi happaman puolella ja heinäkuussa happamampaa. Ravinnepitoisuudet olivat Iso-Peurapurossa talvella lievästi rehevän veden tasolla ja kesällä rehevällä tasolla. 14

18 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Myös epäorgaanisia ravinteita esiintyi Iso-Peurapurossa kesälläkin jonkin verran. Veden hygieeninen laatu oli talvella erinomainen, heinäkuussa tyydyttävä ja elokuussa välttävä (taulukko 2-2). Venetoja Venetoja laskee Pyhäjokeen Kärsämäellä Venetpalon kylän kohdalla. Venetojaan laskevat Iso- Lamminnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet. Venetojan happitilanne oli välttävä sekä talven että kesän näytteissä. Veden laatu oli tasaisen heikko korkeiden sameus- ja väriarvojen, korkeiden COD Mn ja rautapitoisuuksien sekä rehevien ravinnepitoisuuksien osalta. Epäorgaanisia ravinteita esiintyi jonkin verran myös kesällä. Veden tumma väri johtui sekä suurista rautapitoisuuksista että erityisesti kesällä myös korkeista humuspitoisuuksista (COD Mn ). Sähkönjohtavuus oli heinäkuussa pintavesien normaalilla tasolla, mutta selvästi koholla maaliskuussa ja elokuussa. Veden ph oli heinäkuussa happaman puolella ja elokuussa lievästi emäksisen puolella ja maaliskuussa neutraali. Veden hygieeninen laatu oli talvella hyvä, mutta kesällä vain välttävä (taulukko 2-2). Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Vuohtojoki laskee Kärsämäenjokeen havaintopaikan Kä8 alapuolella. Vuohtojoessa sijaitsee kaksi havaintopaikkaa, toinen aivan joen yläosalla Saviselässä (Vu16) ja toinen Vuohtojoen alaosalla (Vu0). Kärsämäenjoessa on havaintopaikan Kä8 lisäksi toinen havaintopaikka jokisuulla (Kä0). Vuohtojokeen laskee kaikkiaan neljän (Vapo Oy:n Lehtoneva, Turveruukki Oy:n Lehtoneva, Luomaneva ja Pihlajaneva) ja koko Kärsämäenjoen valuma-alueelle seitsemän (em. lisäksi Kärsämäenneva, Onkineva ja Siloneva) turvetuotantoalueen valumavedet. Vuohtojoen yläosalla (Vu16) happitilanne oli vuonna 2016 huono ja parhaimmillaankin välttävä (elokuussa). Alempana joessa (Vu0) happitilanne oli selvästi parempi vaikka happitilanne oli edelleenkin välttävä (62-73 happi %). Sähkönjohtavuus oli kummassakin pisteessä maaliskuulla koholla todennäköisesti lumien sulamisvesistä johtuen. Kesällä sähkönjohtavuus oli pintavesien tasoa, paitsi elokuussa, jolloin se oli yläjuoksulla (Vu16) koholla. Vuohtojoen vesi sekä talvella että kesällä väriltään hyvin tummaa, johon vaikutti melko suuri humuksen määrä (COD Mn ) ja suuret rautapitoisuudet. Lisäksi vesi oli sameaa ja kiintoainetta oli ajoittain runsaasti. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita ja erityisesti fosforia oli Vuohtojoen vedessä runsaasti. Epäorgaanista fosfaattifosforia oli vedessä kesälläkin runsaasti, jolloin noin puolet fosforista oli epäorgaanisessa muodossa. Myös epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli myös kesällä vedessä jonkin verran ja ravinteiden pitoisuudet kasvoivat alavirran suuntaan. Vuohtojoen veden hygieeninen laatu oli sekä ylä- että alajuoksulla maaliskuussa hyvä ja kesällä välttävä. Vesi oli ravinnepitoisuuksien suhteen pääosin heikompilaatuisempaa Vuohtojoen alaosalla (Vu0) kuin Kärsämäenjoen alaosalla (Kä8). Siten Vuohtojoen hieman heikkolaatuisempi vesi nostaa jonkin verran alapuolisen Kärsämäenjoen ravinnepitoisuuksia. Kärsämäenjoen happitilanne oli pääosin tyydyttävä. Parhaimmillaan happitilanne oli elokuussa Kärsämäenjoen yläosalla. Ylä- (Kä8) ja alajuoksun (Kä0) vesi oli laadultaan hyvin samankaltaista. Vesi oli tummaa, sameaa sekä humus-, kiintoaine- ja rautapitoista. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli rehevällä tasolla. Kärsämäenjoen veden hygieeninen laatu oli sekä ylä- että alajuoksulla maaliskuussa hyvä ja kesällä välttävä (taulukko 2-2). 15

19 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Luonuanoja Luonuanoja laskee Pyhäjokeen Kärsämäen taajaman alapuolella. Hankilannevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat osin Luonuanojan yläosalle. Lisäksi Kivinevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Luonuanjokeen. Luonuanojassa sijaitsee kolme näytepistettä, joista ylimpänä sijaitseva piste Luo 5 on Kivinevan turvetuotantoalueen yläpuolinen vesistöpiste ja Luo 4 alapuolinen vesistöpiste. Näytteenottopiste Luo0 sijaitsee Luonoanojan alaosalla. Luonuanojan happitilanne oli hyvää tai tyydyttävää tasoa ja alimmillaan heinäkuussa ojan alaosalla (Luo0). Veden ph-arvot olivat alimmillaan heinäkuussa, jolloin ph-arvot vaihtelivat välillä 6-6,3. Luonuanojan vesi oli väriltään tummaa ja ravinnepitoista sekä erittäin rauta- ja kiintoainepitoista ja sameaa. Vesi oli laadultaan samankaltaista kaikissa näytepisteissä. Sähkönjohtavuudet olivat talvella koholla, mutta laskivat kesällä pintavesille tyypilliselle tasolle. Veden hygieeninen laatu oli välttävä tai huono kesällä sekä talvella erinomainen pisteessä Luo5 ja välttävä pisteissä Luo4 ja Luo0. Ainepitoisuudet olivat pääosin jonkin verran korkeampia Kivinevan alapuolisella pisteellä Luo4 kuin vertailupisteellä Luo5, mikä viittaa turvetuotantoalueelta tulevien kuivatusvesien vaikutukseen (taulukko 2-2). Piipsanoja Piipsanoja laskee Pyhäjokeen Haapajärven yläpuolelle. Piipsannevan turvetuotantoalue sijaitsee Piipsanojan yläosalla. Piipsanojan happitilanne oli talvella huono (35 happi %) ja kesällä välttävä ja tyydyttävä. Veden ph vaihteli välillä 6,4 7. Vesi oli Piipsanojassa useiden muiden Pyhäjoen sivujokien tavoin väriltään tummaa, sameaa sekä rauta- ja fosforipitoista. Ravinnepitoisuuksien perusteella Piipsanojan vesi oli keskimäärin erittäin rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli ojavedessä kesällä samoja määriä kuin talvella lukuun ottamatta ammoniumtyppeä, jota oli kesällä selvästi vähemmän. Veden hygieeninen laatu vaihteli välttävän ja hyvän välillä ollen parhaimmillaan maaliskuussa ja heikoimmillaan heinäkuussa (taulukko 2-2). Humaloja Humaloja laskee Pyhäjokeen Haapajärven alapuolelle. Humalojan yläosalla sijaitsee Haaponevan turvetuotantoalue. Humalojan happitilanne oli hyvä koko vuoden. Maaliskuussa vesi oli väriltään vaaleampaa, mutta sameampaa. Myös rautapitoisuus oli maaliskuussa noin puolet korkeampi kuin kesäaikaan. Veden ph-arvo vaihteli 6,1-7,1 välillä. Ravinnepitoisuuksien perusteella Humalojan vesi oli rehevällä tasolla. Ammoniumtypen- ja fosfaattifosforinpitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuussa, mutta epäorgaanisia ravinteita esiintyi vedessä myös kesällä. Ravinnepitoisuudet olivat monia muita sivuojia alhaisempia. Veden hygieeninen laatu oli talvella hyvä ja kesällä välttävä (taulukko 2-2). Mäyränoja Mäyränoja laskee Pyhäjokeen Mäyränperän kohdalla Haapaveden ja Oulaisten välissä. Puutionevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Mäyränojan yläosalle. Mäyräojaan laskee myös Äijönnevan turvetuotantoalueen vedet. Veden happitilanne oli välttävä talvella ja tyydyttävä kesällä. Veden ph-arvo oli keskimäärin lievästi hapan ja ph-arvot vaihtelivat välillä 6,8-7,1. Kiintoainepitoisuudet ja sameusarvot olivat korkeita ja vedessä oli runsaasti happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Mäyränojan vesi oli muiden sivuojien tapaan väriltään tummaa johtuen korkeista rauta- ja humuspitoisuuksista. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli rehevällä tasolla, mutta erityisesti fosforia oli Mäyräojassa runsaasti. Talvella hygieeninen laatu oli erinomainen, mutta kesällä vain välttävä. Elokuussa bakteerimäärä oli korkeimmillaan (taulukko 2-2). 16

20 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Ahmaoja Vihanninjoki Kilpuanoja Piipsanjoki Vihanninjoki saa alkunsa Vihannin taajaman pohjoispuolelta. Ahmaoja laskee Vihanninjokeen Vihannin alapuolella. Piipsanjoki puolestaan lähtee Ainalin alueen järvistä. Vihanninjoki yhtyy Piipsanjokeen Piipsjärven yläpuolella. Vihanninjoen ja Piipsjärven välillä Piipsanjokeen laskee Kilpuanoja. Vihannin Vesi Oy:n Vihannin kirkonkylän puhdistamolta jätevedet johdetaan Vihanninjokeen. Vihanninjokeen laskee lisäksi Märsynevan ja Palanevan sekä Ahmaojaa pitkin Ahmanevan turvetuotantoalueiden valumavedet. Piipsanjokeen Vihanninjoen yläpuolelle laskee Kuuhkamonnevan turvetuotantoalueen valumavedet ja Kilpuanojaan Ojanevan turvetuotantoalueen valumavedet. Tarkkailupaikkoja Vihanninjoessa on kolme (Vi2, Vi10 ja Vi17) ja yksi Kirkkojärvessä, jonka tuloksia on tarkasteltu raportin kohdassa, jossa käsitellään Pyhäjoen vesistöalueen järviä. Ahmaojassa (Ah1) ja Kilpuanojassa (Ki2) on yksi näytepiste sekä Piipsanjoessa neljä (Pi9, Pi16, Pi20 ja Pi33). Vihanninjoen yläosassa (Vi17) vesi oli maaliskuussa hapetonta ja alempanakin joessa (Vi10, Vi2) happitilanne oli vain välttävä. Yläosassa happitilanne oli välttävä myös kesällä ja alempana joessa tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli Vihanninjoessa koholla maaliskuussa ja lisäksi myös kesäaikaan joen alaosalla näytepisteellä Vi2. Vihanninjoen vesi oli sameaa, kiintoainepitoista, erittäin tummaa ja runsashumuksista. Ravinnepitoisuuksien perusteella Vihanninjoki oli keskimäärin rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli talvella kaikilla näytepisteillä erinomainen ja kesällä yläosalla (Vi17) hyvä ja alempana joessa (Vi10, Vi2) välttävä. Vihanninjoen yläosan (Vi17) maaliskuun näyte poikkesi huomattavasti muista kyseisen pisteen ja Vihanninjoen pisteistä. Vesi oli tuolloin käytännössä hapetonta, erittäin tummaa, rauta- ja ravinnepitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat erittäin korkeita. Ahmaojan happitilanne oli vuonna 2016 tyydyttävä. Veden ph-arvot vaihtelivat 6,2-6,6 välillä. Vesi oli väriltään tummempaa ja humuspitoisempaa kuin Vihanninjoen vesi, mutta ravinnepitoisuudet olivat alhaisempia. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli kuitenkin rehevällä tasolla. Kilpuanojan happitilanne oli hyvä ja kesällä erinomainen. Ravinnepitoisuuksien perusteella Kilpuanojan vesi oli rehevällä tasolla. Muiden sivujokien tavoin vesi oli tummaa, sameaa sekä kiintoaine- ja humuspitoista. Rautapitoisuudet olivat erittäin korkeita. Veden hygieeninen tila oli talvella erinomainen ja kesällä tyydyttävä tai välttävä. Piipsanjoen happitilanne oli maaliskuussa välttävä ja kesällä pääosin hyvä. Veden ph oli pääosin lievästi happaman puolella. Sähkönjohtavuuden arvot olivat pintavesille tyypillisellä tasolla. Ravinnepitoisuuksien perusteella Piipsanjoen vesi oli rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli myös kesällä perustuotannon käytettävissä. Veden hygieeninen tila oli erinomainen talvella ja näytepaikasta riippuen hyvä, tyydyttävä tai välttävä kesällä. Piipsanjoen vesi oli laadultaan parhainta yläosassa (Pi33) ja alajuoksulle päin erityisesti kiintoaine- rauta- ja fosforipitoisuudet kasvoivat. Piipsanjoen veden laatua heikentävät Vihanninjoesta ja Kilpuanojasta tulevat vedet (taulukko 2-2). Oulaistenoja Oulaistenoja laskee Pyhäjokeen Oulaisten taajaman alapuolelle. Oulaistenojaan on aikaisemmin johdettu nykyisin toimintansa lopettaneen Oulaisten jäähdyttämön jätevedet. Oulaistenojan happitilanne oli tyydyttävä tai hyvä. Veden ph oli lievästi happaman puolella. Vesi oli väriltään tummaa ja sameaa. Myös ravinnepitoisuudet olivat melko korkeat ja viittasivat rehevään vedenlaatuun. Epäorgaanisia ravinteita oli ojavedessä reilusti myös kesällä. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen talvella ja välttävä kesällä (taulukko 2-2). 17

21 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Vaikonoja Vaikonoja laskee Pyhäjokeen Merijärven ja Oulaisten puolivälissä. Vaikonojan valuma-alueella ei sijaitse pistekuormittajia. Vaikonojan happitilanne oli koko vuonna 2016 välttävä. Veden ph vaihteli 6,6-6,8 välillä. Vaikonojan vesi oli hyvin tummaa, humus- ja rautapitoista sekä sameaa ja kiintoainepitoista kaikilla näytekerroilla. Muiden sivujokien tapaan ravinnepitoisuudet olivat Vaikonojassakin rehevällä tasolla. Ravinnepitoisuudet olivat jokseenkin samalla tasolla koko vuoden mutta ammoniumtypen osuus oli selvästi suurimmillaan talvella. Epäorgaanista fosfaattifosforia oli Vaikonojan vedessä kesälläkin suhteellisen runsaasti. Veden hygieeninen laatu oli talvella erinomainen ja kesällä hyvä (taulukko 2-2). Tähjänjoki Merijärven taajaman jätevedet johdetaan Tähjänjokeen, joka laskee Pyhäjokeen Pyhänkosken alapuolelle. Lisäksi Tähjänjoen valuma-alueella sijaitsee Jahtavisnevan turvetuotantoalue ja osa Marjanevan turvetuotantoalueesta. Tähjänjoen happitilanne oli tyydyttävä vuonna Tähjänjoen sähkönjohtavuus oli selvästi koholla, mikä viittaa jätevesien vaikutukseen. Veden väriluku ja COD Mn - arvo olivat talvella selvästi pienempiä kuin Pyhäjoen sivujoissa keskimäärin, mutta kesällä samaa tasoa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Tähjänjoen vesi oli rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesällä. Rautapitoisuudet sen sijaan olivat hyvin korkeita, erityisesti elokuussa. Veden hygieeninen laatu vaihteli tyydyttävän ja hyvän välillä ollen parhaimmillaan maaliskuussa (taulukko 2-2). Veneoja Veneoja laskee Pyhäjokeen joen keskiosalla. Veneojan valuma-alueella sijaitsee Ilkanneva ja Veneneva. Veneojan happitilanne oli välttävä vuonna Veden ph vaihteli 6,1-7,1 välillä. Veneojan vesi oli hyvin tummaa, humus- ja rautapitoista sekä sameaa ja kiintoainepitoista kaikilla näytekerroilla. Ravinnepitoisuuksien perusteella Veneojan vesi oli rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesällä. Rautapitoisuudet olivat korkeita, erityisesti maaliskuussa. Veden hygieeninen laatu vaihteli välttävän ja hyvän välillä ollen parhaimmillaan maaliskuussa (taulukko 2-2). 18

22 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 2-2. Veden laatu Pyhäjoen sivujoissa maalis-, heinä- ja elokuussa vuonna Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. Chl-a tila johtavu us aine NO3-N kolif. bakt C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l Tähjänjoki Tä ,1 6, , Tähjänjoki Tä , , Tähjänjoki Tä ,7 7, , Vaikonoja Vai ,1 6, Vaikonoja Vai ,5 6, , Vaikonoja Vai ,8 6,4 67 6, , Oulaistenoja Oul ,1 6,7 7, , Oulaistenoja Oul ,5 6,9 8,1 80 7, Oulaistenoja Oul , ,7 27 6, , Piipsanjoki Pi ,6 8,8 56 8, , Piipsanjoki Pi ,8 6,5 79 7, ,4 Piipsanjoki Pi , , Piipsanjoki Pi ,5 6,4 62 9, , Piipsanjoki Pi ,2 6,7 4, Piipsanjoki Pi ,9 6,7 3,6 80 8, Piipsanjoki Pi ,1 6,6 6,2 61 8, Piipsanjoki Pi ,1 6,7 4,7 82 8, Piipsanjoki Pi ,9 6,7 3,5 82 8,3 33 9, Piipsanjoki Pi ,1 6,6 3,6 61 8,9 29 8, , Piipsanjoki Pi ,6 6 2,9 74 7,9 37 5, , Piipsanjoki Pi ,6 2,8 82 7,9 26 4, ,3 26 Kilpuanoja Ki ,2 6,6 8, <2 Kilpuanoja Ki ,8 6,6 4,9 88 8, Kilpuanoja Ki , , Ahmaoja Ah ,3 6,6 6, <2 Ahmaoja Ah ,9 6,2 3,4 73 7,5 45 5, , Ahmaoja Ah ,6 6,5 3,8 73 7,6 70 6, Vihanninjoki Vi ,5 6, , Vihanninjoki Vi ,2 6, , Vihanninjoki Vi , , Vihanninjoki Vi ,2 6, <2 Vihanninjoki Vi ,5 5,9 71 7, Vihanninjoki Vi ,7 6,7 7,7 67 6, Vihanninjoki Vi ,1 6,5 21 <1,0 <0, , <2 Vihanninjoki Vi ,5 6,5 4,4 59 5, , <5, Vihanninjoki Vi ,6 6,3 4,5 34 3, <5,0 8, <10 Mäyränoja Mä ,1 6,8 8,1 65 9, Mäyränoja Mä ,1 6,1 79 7, Mäyränoja Mä ,5 6,8 4,3 80 8, Humaloja Hu ,3 7,1 6, Humaloja Hu ,5 6,1 3,2 80 8,5 46 8, Humaloja Hu ,9 7,1 4,3 86 8,6 31 6, , Piipsanoja Pio , , Piipsanoja Pio ,2 6,4 6,2 64 6, Piipsanoja Pio ,2 7 8,3 72 7, Luonoanoja Luo ,2 7, Luonoanoja Luo ,2 6,3 4, Luonoanoja Luo ,7 7,2 8,9 78 7, Luonoanoja Luo ,5 7, Luonoanoja Luo ,9 6,1 3,6 74 7, Luonoanoja Luo ,3 7,1 7,9 76 7, Luonoanoja Luo ,3 7,1 8, Luonoanoja Luo ,6 6 3,2 71 7, Luonoanoja Luo ,8 79 7, Iso-Peurapuro Peu ,1 6,8 8, ,6 74 2, ,5 1 Iso-Peurapuro Peu ,7 6, ,6 24 9, Iso-Peurapuro Peu ,8 3,2 85 8,7 41 7, , <5, Veneoja Ve , , Veneoja Ve ,5 6, , Veneoja Ve ,9 7, ,

23 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 2 jatkoa edelliseltä sivulta Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. Chl-a tila johtavu us aine NO3-N kolif. bakt C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l Kärsämäenjoki Kä ,1 6,8 6,7 67 9, Kärsämäenjoki Kä ,1 6,1 3,5 68 7,1 46 9, Kärsämäenjoki Kä ,3 6,7 4,5 70 6, <5, Kärsämäenjoki Kä ,2 6,7 5, , Kärsämäenjoki Kä ,4 5,6 2,3 68 6,9 43 5, , Kärsämäenjoki Kä ,4 6,7 2,8 83 8,3 37 7, Vuohtojoki Vu ,2 6, , Vuohtojoki Vu ,1 6,1 3,8 62 6,2 50 7, , Vuohtojoki Vu ,2 7,1 8, Vuohtojoki Vu ,1 6,5 9,7 24 3, Vuohtojoki Vu ,8 5,7 3,1 33 3,4 50 4, <5, Vuohtojoki Vu ,3 6,3 4,2 47 4, Venetoja Vet ,1 6,3 5,2 30 4,4 28 8, , Venetoja Vet ,4 5,7 3,2 46 4,9 44 3, , ,9 34 5,2 100 Venetoja Vet ,1 3,3 56 5, ,4 <5, Haapapuro Ha ,2 6,8 5, Haapapuro Ha ,6 6,1 2,6 63 6,4 32 4, , Haapapuro Ha ,7 6,6 3,9 81 8, Sammaljoki Sa ,3 6, , <2 Sammaljoki Sa ,3 6,4 57 6, Sammaljoki Sa ,5 6,5 5,7 36 3,5 45 6, , Sivujokien vedenlaatu verrattuna vuoteen 2013 Laaja alueellinen tarkkailu suoritettiin edellisen kerran vuonna Pyhäjoen sivujokien veden laadun alueellinen vaihtelu ei kokonaisuutena tarkastellen merkittävästi eronnut vuonna 2016 vuodesta Muutamia yksittäisiä eroja joillakin näytepaikoilla havaittiin ja näistä on maininta kunkin parametrin kohdalla. Alla olevissa kuvissa käytettyjen näytepaikkojen lyhenteiden selitykset löytyvät taulukosta 2-2. Kevättalven kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääasiassa korkeampia vuonna 2013 kuin Molempina vuosina talviaikaiset pitoisuudet olivat pääasiassa kesäaikaisia pitoisuuksia korkeampia. Vihanninjoen yläosalla (Vi17) fosforipitoisuus oli maaliskuussa korkea molempina vuosina, mutta pitoisuus laimeni tehokkaasti alavirtaan. Vastaavasti kesällä fosforipitoisuus oli alhaisempi kuin alempana joessa (Vi10, Vi2). Vuonna 2013 fosforipitoisuus oli maaliskuussa huomattavasti suurempi Iso-Peuranojassa (Peu) sekä heinä-elokuussa Venetojassa (ve1) ja Haapapurossa (Ha0). Vastaavasti huomattavasti korkeampia pitoisuuksia vuonna 2016 havaittiin maaliskuussa Mäyränojassa (Mä0) ja Haapapurossa (Ha0). Sivujokien vesi oli yleisesti ottaen fosforipitoisuuksien perusteella rehevällä tai erittäin rehevällä tasolla (kuva 2-5). Myös kokonaistyppipitoisuuksissa vuosien väliset erot olivat pääosin pieniä. Maaliskuussa 2013 Venetojan (Ve1) typpipitoisuus oli selvästi muita havaintoja ja 2016 havaintoja korkeampi. Vihanninjoen yläosan (Vi17) maaliskuiset havainnot erottuivat muista myös typen osalta. Pääosin sivujokien vesi oli typpipitoisuuksien perusteella rehevällä tasolla (kuva 2-6). Kiintoainepitoisuudet olivat pääasiassa kevättalvella alhaisempia kuin kesäaikaan. Maaliskuussa poikkeuksellisen korkea kiintoainepitoisuus havaittiin v 2013 Piipsanojassa (Pi20) ja v Kilpuanojassa (Ki2). Vihanninjoen yläosassa (Vi17) kiintoainepitoisuus oli korkea molempina vuosina. Maaliskuussa 2016 kiintoainepitoisuudet olivat pääasiassa korkeampia kuin kolme vuotta aiemmin kun taas heinä-elokuussa tilanne oli päinvastainen (kuva 2-7). Kiintoainepitoisuuksien tavoin humuspitoisuudesta indikoivan COD Mn -pitoisuudet olivat matalampia talviaikaan kuin kesällä.

24 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Vuosien 2013 ja 2016 pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja lukuun ottamatta maaliskuun havaintoja Mäyränojassa (Mä0) ja heinä-elokuun havaintoja Sammaljoessa (Sa0) ja Haapapurossa (Ha0). Vesi oli sivujoissa COD Mn -pitoisuuksien perusteella pääosin runsashumuksista (kuva 2-8). Maaliskuun rautapitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin heinä-elokuun pitoisuudet. Pyhäjoen alaosalla sijaitsevien sivujokien, Tähjänjoen, Vaikonoja, Oululaistenojan ja Piipsanjoen sekä Iso- Peurapuron ja Sammaljoen rautapitoisuudet olivat vuonna 2013 maaliskuussa selvästi vuoden 2016 maaliskuuta korkeampia. Lisäksi heinä-elokuun pitoisuus oli v.2013 selvästi korkeampi Vuohtojoen suulla (Vu0). Vuonna 2016 rautapitoisuudet olivat puolestaan korkeampia maaliskuussa Mäyrönojassa (Mä0), Humalojassa (Hu0) ja Sammaljoessa (Sa0) sekä heinä-elokuussa Luonoanojassa (Luo4 ja Luo5) sekä Vuohtojoen yläosassa (Vu16) (kuva 2-9). Lumen sulamisvesistä johtuen sivujokien sähkönjohtavuuden arvot olivat kevättalvella korkeampia molempina vuosina. Vuosien 2013 ja 2016 välillä erot olivat suurimmaksi osaksi pieniä. Maaliskuun havainnot olivat Haapaojaa (Ha0) lukuun ottamatta hieman korkeampia vuonna 2013 kuin Pääosin sähkönjohtavuuden arvot olivat pintavesille normaalilla tasolla. Poikkeuksen tekivät Tähjänjoen (Tä0) havainnot, jotka poikkesivat muista sivujoista molempina vuosina ja molempina vuodenaikoina (kuva 2-10). Sivujokien happitilanne oli maaliskuussa pääosin tyydyttävä tai välttävä. Iso-Peurapuron (Peu) maaliskuun happitilanne oli molempina vuosina erinomainen (>85 happi %) kun taas Vihanninjoen yläosan (Vi17) vesi oli käytännössä hapetonta. Talviaikainen happitilanne oli molempina vuosina heikko myös Sammaljoessa (Sa0). Talviaikainen happitilanne oli vuonna 2016 hieman huonompi Piipsanjoessa (Pi9, Pi16, Pi20), Mäyränojassa (Mä0) ja Piipsanojassa (Pio2). Sen sijaan talviaikainen happitilanne oli parantunut vuodesta 2013 Vihanninjoen keskiosassa (Vi10) sekä Luonoanojassa (Luo0, Luo4, Luo5). Kesäaikaan happitilanne oli pääasiassa tyydyttävä. Happitilanne oli edelleen heikko Vihanninjoen yläosassa (Vi17) sekä Sammaljoessa (Sa0). Kesäaikainen happitilanne oli Vuohtojoessa (Vu16) heikentynyt ja Haapaojassa (Ha0) parantunut kolmen vuoden takaisesta tilanteesta (kuva 2-11). Talviaikaisissa veden ph-arvoissa ei vuosien 2013 ja 2016 välillä ollut suuria eroja lukuun ottamatta Vuohtojoen suuta (Vu0), jossa vuoden 2013 ph-havainto oli selvästi happaman puolella ja poikkesi muista tuloksista. Kesäaikaisissa ph-arvoissa oli enemmän eroja vuosien välillä. ph-arvot olivat vuonna 2016 korkeampia kaikissa sivujoissa (vuoden 2013 havainnot puuttuvat näytepaikoilta Vi17 ja Vet2). Yksi syy lienee ero vuosien hydrologisissa oloissa: vuonna 2013 näytteenotot osuivat heinäkuussa ja elokuussa osin alivirtaamatilanteeseen kun taas vuonna 2016 tarkkailun ajankohdat osui heinäkuussa virtaamapiikin kanssa samaan ajankohtaan ja elokuussa osin alivirtaamatilanteeseen (kuva 2-12). 21

25 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 22 Kuva 2-5. Sivujokien kokonaisfosforipitoisuudet maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja Näytepaikkojen lyhenteet ks. taulukko 2. Kuva 2-6. Sivujokien kokonaistyppipitoisuudet maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja 2016.

26 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 23 Kuva 2-7. Sivujokien kiintoainepitoisuudet maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja Kuva 2-8. Sivujokien kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn )-pitoisuudet maaliskuussa ja heinäelokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja 2016.

27 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 24 Kuva 2-9. Sivujokien rautapitoisuudet maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja Kuva Sivujokien sähkönjohtavuus maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja 2016.

28 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 25 Kuva Sivujokien hapen kyllästysprosentti maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja Kuva 2-12.Sivujokien veden ph-arvo maaliskuussa ja heinä-elokuun keskiarvona laajan alueellisen tarkkailun vuosina 2013 ja Pyhäjoen pääuoma Pyhäjoen pääuoman veden laadun alueellisen tarkkailun tulokset maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa vuonna 2016 on esitetty liitteessä 5. Alla olevissa kuvissa on esitetty pääuoman pisteiden ja sivujokien vedenlaatua. Kuvissa on esitetty kuitenkin vain sivujokien suilla esiintyvien pisteiden pitoisuuksia. Tekstissä käsitellään myös sivujokien muiden pisteiden vedenlaatua. Pääuoman osalta tuloksissa tarkastellaan myös intensiiviseen tarkkailuun kuuluvien näytepisteiden Py2, Py82 ja Py161 tuloksia. Pyhäjoen veden laatuun alaosallakin vaikuttaa erityisesti talvella Pyhäjärvestä juoksutettava hyvälaatuinen vesi. Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuus Tolpankosken virtaamasta oli vuoden 2016 tammi-maaliskuussa noin 37 %, huhti-toukokuussa 13 %, kesä-elokuussa 18 % ja syysjoulukuussa 18 %.

29 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Talvi 2016 Pyhäjoen pääuoman happitilanne oli vuoden 2016 kevättalven tarkkailuajankohtana pääosin tyydyttävä tai hyvä hapen kyllästys arvon vaihdellessa välillä %. Pääuoman keskiosassa ja osin yläosalla happitilanne oli pääosin hieman heikompi kuin alaosalla Mieluskoskesta (Py70) eteenpäin. Veden lämpötila oli pääasiassa 0,1 C. Vesi oli pääuomassa lievästi hapanta ph-arvojen vaihdellessa välillä 6,56 6,75. Alhaisimmat pharvot mitattiin Mieluskoskella (Py70) ja Haapakoskella (Py79). Sivu-uomien ph-arvot vaihtelivat välillä 6,3-7,2. Sähkönjohtavuus vaihteli pääuoman tarkkailupaikkojen välillä 7 11 ms/m, joten vaihtelu oli varsin pientä. Sivujoissa sähkönjohtavuus oli yleisesti lähellä pääuoman tasoa, mutta Tähjänjoessa (33 ms/m) sähkönjohtavuus oli selvästi korkeampi maaliskuussa (kuva 2-13). 26 Kuva Veden sähkönjohtavuus Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla kevättalvella Pyhäjoen pääuoman väriarvo nousi hieman yläosalta alaosalle siirryttäessä, mutta osassa sivujokia veden väriarvo oli moninkertainen pääuomaan verrattuna (kuva 2-14). Kärsämäenojan, Luonuanojan, Piipsanojan, Oulaistenojan ja Vaikonojan vesi oli selvästi muita sivuojia ja pääuomaa väriltään tummempaa. Pyhäjoen pääuoman yläosalta alaosalle veden väriarvo vaihteli pääosin tasolla mgpt/l. Suurimmat väriarvot mitattiin Pyhäjoen alaosalla pisteissä Py21 ja Py45 (150 mgpt/l). Sivujoissa veden väriarvo vaihteli enemmän, välillä mgpt/l. Tumminta vesi oli maaliskuussa sivuojista Vihanninjoessa. Lukuun ottamatta Iso-Peurapuroa, väriarvot olivat sivuojissa pääuomaa suurempia. COD Mn -arvojen vaihtelu oli Pyhäjoen pääuomassa suhteellisen vähäistä (12 17 mg/l). Väriarvon tavoin COD Mn - arvo kuitenkin hieman lisääntyi joen alaosaa kohden. Sivujoista Tähjänjoen, Humalojan, Piipsanojan ja Iso-Peuranpuron COD Mn - arvot olivat pääuoman tasoa. Muissa sivujoissa CODMn- arvo oli pääuomaa suurempi (kuva 2-14). Suurin CODMn -arvo (35 mg/l) Oulaistenojassa. Pyhäjoen pääuomassa rautapitoisuudet vaihtelivat suuresti ( μg/l) ja rautapitoisuus lisääntyi selvästi alajuoksua kohden sivujokien tuomasta rautamäärästä johtuen. Sivujokien rautapitoisuudet olivat pääosin suuria ( μg/l). Pyhäjärvestä lähtevässä vedessä rautapitoisuus oli 302 μg/l ja joen alaosalla μg/l, eli pitoisuus yli kolminkertaistui Pyhäjärvestä jokisuulle. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Pyhäjoen pääuomassa välillä 0,5-8,2 mg/l ollen pääosin melko pieniä (keskiarvo 3,9 mg/l). Muiden pisteiden kiintoainepitoisuuksista poiketen kiintoainepitoisuus oli hieman korkeampi Venetpalon (Py125) näytepisteellä (8,2 mg/l).

30 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Veden sameus oli pääuomassa suurimmaksi osaksi vähäistä. Sameusarvot vaihtelivat välillä 2,5-21 FTU (keskiarvo 6,6 FTU). Vesi oli sameinta Oululaisissa näytepisteellä Py49. Tätä havaintoa (Py49) lukuun ottamatta myös veden sameus kasvoivat lievästi jokiuomassa alavirran suuntaan. Sivujoissa kiintoainepitoisuudet (2-55 mg/l) ja sameus (2-59 FTU) vaihtelivat selvästi pääuomaa enemmän. Sivujoissa vesi oli pääasiassa selvästi sameaa ja ajoittain kiintoainepitoisuudet olivat melko suuria. Suurin kiintoainepitoisuus mitattiin Piipsanjoen keskivaiheille (Pi20) ja korkein sameusarvo mitattiin Venetojassa (Ve1). 27 Kuva Veden väri ja COD Mn arvo Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla kevättalvella Pyhäjoen yläosalla kokonaisfosforipitoisuudet olivat melko pieniä (15-24 μg/l), mutta pitoisuus kasvoi joen keskiosalla ja edelleen alaosalla sivujokien ravinteikkaiden vesien ja kuormituksen vaikutuksesta (kuva 2-15). Fosfaattifosforin pitoisuudet vaihtelivat pääuomassa välillä 2,5-26 μg/l. Kokonaisfosforin tavoin fosfaattifosforin pitoisuus oli pääosin pienin joen yläosalla ja suurin jokisuulla. Fosfaatin osuus kokonaisfosforista oli Pyhäjärven luusuassa (Py161) 17 % ja jokisuulla (Py1) noin 49 %. Sivujoissa fosforipitoisuudet puolestaan olivat pääsääntöisesti hyvin suuria (keskiarvo 114 µg/l) (kuva 2-15). Fosforipitoisuudet sivujoissa vaihtelivat välillä μg/l siten, että pienin pitoisuus mitattiin Luonoanojassa ja suurin Vihanninjoessa. Kokonaisfosforin tavoin fosfaattifosforia oli sivujoissa hyvin runsaasti (3,5-530 μg/l). Useissa sivujoissa fosfori oli suurelta osin fosfaattina. Esimerkiksi Luonoanojassa fosfaattifosforin osuus kokonaispitoisuudesta oli %. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat Pyhäjoen pääuomassa välillä µg/l (kuva 2-15). Pitoisuudet nousivat melko tasaisesti alavirtaa kohden sivujokien ravinteikkaiden vesien vaikutuksesta (kuva 2-15). Pyhäjoen alaosalla Oululaisista eteenpäin (Py49) kokonaistyppipitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin yläjuoksulla. Kokonaistyppipitoisuus kasvoi Pyhäjärven luusuasta jokisuulle tultaessa siten noin 1,7 -kertaiseksi. Sivujoissa kokonaistyppipitoisuudet olivat hieman tai jonkin verran pääuomaa korkeampia.

31 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Sivujokien maaliskuun kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (keskiarvo 1180 µg/l), joista yksittäinen korkea typpitulos (3400 µg/l) havaittiin Vihanninjoen yläosalla (Vi17), jolloin näyte poikkesi muutenkin muista tuloksista. Myös Tähjänjoessa, Haapapurossa ja Sammaljoessa typpeä oli selvästi korkeampina pitoisuuksina kuin Pyhäjoen pääuomassa. Myös nitraatti-nitriittitypen pitoisuus lisääntyi Pyhäjoen pääuomassa yläosalta alaosalle. Joen yläosalla nitraatti-nitriittitypen pitoisuus oli keskimäärin tasoa 125 μg/l ja alaosalla pääosin tasolla 240 μg/l. Ammoniumtypen pitoisuus ( µg/l) vaihteli jonkin verran pääuoman pisteiden välillä ja pitoisuudet kasvoivat nitraatti-nitriittitypen tavoin yläosalta alaosalle. Sivujoissa nitraattinitriittitypen pitoisuudet vaihtelivat melko paljon (8-450 μg/l). Korkein pitoisuus mitattiin Tähjänjoesta. Sivujokien ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat myös voimakkaasti ( μg/l) pitoisuuden ollessa korkeimmillaan Vihanninjoessa. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuus kokonaistypestä oli pääuomassa % ja sivujoissa %. Fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet vaihtelivat Pyhäjoen pääuomassa välillä pmy/100 ml. Pääuoman yläosalla suolistoperäisiä bakteereja havaittiin vähän ja runsaimmin indikaattoribakteereja havaittiin 86-tien sillan näytepisteellä Py49. Pääuoman veden hygieeninen tila oli keskimäärin hyvä. Sivujoissa bakteereja havaittiin pmy/100 ml ja runsaimmin Haapapurossa ja Luonoanojassa. 28 Kuva Fosfori- ja typpipitoisuudet Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla kevättalvella 2016.

32 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Kesä 2016 Pyhäjoen pääuoman happitilanne oli heinä- ja elokuun tarkkailukierroksilla pääosin hyvä (keskiarvo 80 %) ja hapen kyllästysaste vaihteli välillä %. Heikoin happitilanne oli pisteellä Py85 heinäkuun näytekerralla, jolloin happitilanne oli välttävä (69 %). Sivujokien happitilanne vaihteli enemmän ja oli keskimäärin tyydyttävä (33-88 %, keskiarvo 70 %). Erityisesti Vihanninjoen yläosalla (Vi17), Venetojassa (Vet2) ja Vuohtojoen yläosalla (Vu16) happitilanne oli huono, vaikka hapettomuutta ei esiintynyt. Pyhäjoen pääuoman veden ph-arvot olivat pääosin lievästi happamia (ph 6,1-7,1 keskiarvo 6,8). Sivujokien veden ph-arvoissa esiintyi vaihtelua hieman enemmän ja arvot vaihtelivat välillä 5,6-7,2. Alhaisin ph-arvo (5,6) mitattiin heinäkuussa Kärsämäenjoessa (Kä8). Korkeimmillaan sivujokien ph-arvot oli elokuussa Luonoanojan suulla, jolloin veden ph oli hieman emäksisen puolella (7,3). Sähkönjohtavuus oli tyypilliseen tapaan koholla Pyhäjärvestä lähtevässä vedessä, jossa sähkönjohtavuus oli heinä- ja elokuun näytekerroilla 15 ms/m. Alimmillaan sähkönjohtavuus oli pääuomassa heinäkuussa 85-tien sillan näytepisteessä (Py105). Alimmalla näytepisteellä jokisuulla (Py1) sähkönjohtavuus oli kesällä 2016 keskimäärin 8,9 ms/m. Sivujokien sähkönjohtavuus vaihteli pääuomaa enemmän, 2-29 ms/m. Keskimäärin sivujokien sähkönjohtavuus (ka 6,2 ms/m) oli kuitenkin samalla tasolla kuin pääuoman veden sähkönjohtavuus (ka 6,8 ms/m). Poikkeuksen teki kuitenkin Tähjänjoen sähkönjohtavuuden arvot (19 ja 29 ms/m) (kuva 2-16). 29 Kuva Pyhäjoen pääuoman sähkönjohtavuus heinäkuun ja elokuun tarkkailukerralla vuonna Kuvassa 17 on havainnollistettu Pyhäjoen veden laadun eroa vuoden 2016 heinäkuun ja elokuun tarkkailukierrosten välillä sähkönjohtavuuden avulla. Sähkönjohtavuus oli tyypillisesti Pyhäjoessa koholla johtuen Pyhäjärvestä juoksutettavasta runsaasti elektrolyyttejä sisältävästä vedestä. Pääosin alempana jokiuomassa sähkönjohtavuus pieneni johtuen osin voimakkaammasta laimentumisesta sivuvaluntana tulevan vesimäärän kasvaessa. Alueellisen tarkkailun ajankohdat osui heinäkuussa virtaamapiikin kanssa samaan ajankohtaan ja elokuussa osin alivirtaamatilanteeseen. Heinäkuun alussa runsaiden sateiden johdosta virtaamissa havaittiin selvä piikki. Elokuun näytteenoton aikaan virtaamat olivat kutakuinkin samalla tasolla kuin pitkänajan keskivirtaamat. Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus oli molemmilla tarkkailukerroilla korkeampi kuin muualla pääuomassa. Heinäkuun sähkönjohtavuus arvot laimenivat luusuasta tehokkaasti suuren virtaaman johdosta. Pyhäjoen yläosalla runsaat sateen näkyivät myös elokuuta alempina sähkönjohtokykyinä. Muualla joessa tarkkailukerojen välillä ei ollut havaittavissa selviä eroja.

33 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 30 Kuva Pyhäjoen sähkönjohtavuus heinä- ja elokuun tarkkailukerroilla vuonna Pyhäjärvestä juoksutetun veden (Py161) väriarvo oli suhteellisen pieni, mutta väri lisääntyi Pyhäjoen pääuomassa nopeasti sivujokien ja ojien tuomasta tummasta vedestä johtuen (kuva 2-18). Heinäelokuun keskiarvona vesi oli tumminta pääuoman alaosalla pisteellä Py21, joskin erot veden värissä Pyhäjärvestä juoksutettua vettä (Py161) lukuun ottamatta olivat vähäisiä. Sivujokien väriluku oli selvästi pääuomaa tummempi. Pyhäjärvestä juoksutetun veden humuksen määrä oli vähäinen ja keski- ja alaosissakin suhteellisen vähäinen (COD Mn <25 mg/l), mutta yläosalla pisteillä Py125-Py85 humuksen määrä lisääntyi COD Mn -arvojen kasvaessa välille 27-49,5 mg/l heinä-elokuun keskiarvona (kuva 2-18). COD Mn - arvo oli heinäkuussa suurempi kuin elokuussa joen yläosalla johtuen ainakin osittain sateiden aiheuttamasta huuhtoumasta. Sivujoissa humuspitoisuus oli pääuoman tasoa suurempia pääuoman yläosalla sijaitsevan Venetpalon näytepisteen (Py125) havaintoa lukuun ottamatta. Kiintoainepitoisuus vaihteli Pyhäjoen pääuomassa 3-84 mg/l välillä ja sivu-uomissa 4-46 mg/l kesän aikana. Keskimäärin kiintoainepitoisuus oli heinä-elokuussa sivujoissa korkeampi kuin pääuomassa, jos tarkastellaan sivujokia kokonaisuutena. Pääuoman korkein kiintoainepitoisuus (84 mg/l) mitattiin pisteellä Py85 heinäkuun näytekerralla, kun taas sivujoista vesi oli kiintoainepitoisinta (46 mg/l) Luonoanojassa elokuun ja Piipsanojassa heinäkuun näytekerralla. Luonoanojan kiintoainepitoisuudet olivat korkeita kaikilla kolmella näytepisteellä sekä heinä- että elokuussa. Myös Vuohtojoessa vesi oli ajoittain kesällä hyvin kiintoainepitoista. Rautapitoisuudet vaihtelivat pääuomassa µg/l välillä. Alhaisimmillaan rautapitoisuus oli Pyhäjärvestä juoksutetussa vedessä (Py161) elokuussa (1030 µg/l). Korkeimmat rautapitoisuudet havaittiin elokuussa. Kesällä 2016 rautapitoisuudet vaihtelivat jonkin verran pääuomassa, mutta selvä rautapitoisuuden lisäys havaittiin Venetpalon alapuolella. Sivujoissa rautapitoisuudet olivat keskimäärin (ka 4161 µg/l) puolet pääuomaa suurempia (ka 2031 µg/l). Korkeahkot rautapitoisuudet lisäsivät osaltaan sivujokien veden sameutta.

34 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 31 Kuva Veden väri ja COD Mn -arvo Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla heinä-elokuun 2016 keskiarvona. Heinä-elokuun keskiarvona kokonaisfosforipitoisuus vaihteli pääuomassa välillä µg/l. Suurin pitoisuus heinä-elokuun keskiarvona mitattiin ennen Haapajärveä (Py85) (kuva 2-19). Pyhäjärveltä lähtevässä vedessä fosforipitoisuus hieman alempi, mutta ei merkittävästi eronnut pääuoman alaosan pisteiden Py2 ja Py1 havaituista pitoisuuksista. Pääuoman keskivaiheilla (Py70-Py85) havaittiin kuitenkin selvästi korkeampia fosforipitoisuuksia. Sivujokien kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääosin pääuomaa suurempia. Ainoastaan Humalojan kohdalla fosforipitoisuus oli alhaisempi kuin pääuomassa. Sivujokien heinä-elokuun kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä μg/l. Alhaisin fosforipitoisuus havaittiin Humalojassa elokuussa, mutta koko kesän alhaisin fosforitaso oli sivujoista Venetojassa (34 µg/l). Sivujoista suurimmat pitoisuudet mitattiin elokuussa Luonuanojassa ja Venetojassa. Sivujokien tuoma fosforikuorma nosti paikoittain Pyhäjoen pääuoman pitoisuuksia (kuva 2-19). Fosfaattifosforia oli Pyhäjoessa kesälläkin keskimäärin 25 µg/l ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 42 %. Suurin fosfaattifosforin pitoisuus mitattiin kokonaispitoisuuden tavoin ennen Haapajärveä (Py85). Fosfaattipitoisuudet olivat osin elokuussa hieman korkeampia, mutta vaihtelua esiintyi. Sivujoissa fosfaattifosforipitoisuudet olivat pääasiassa pääuomaa suurempia, paitsi Humalojassa (kuva 2-19). Epäorgaanisten fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli sivujoissa keskimäärin 48 %.

35 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 32 Kuva Fosforipitoisuudet Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla heinäelokuun 2016 keskiarvona. Kokonaistyppipitoisuus lisääntyi jonkin verran Pyhäjärvestä jokisuulle tultaessa (kuva 2-20). Heinäelokuun keskiarvona Pyhäjärvestä lähtevän veden kokonaistyppipitoisuus oli 520 μg/l ja jokisuulla pitoisuus oli 845 μg/l. Suurin pääuoman typpipitoisuus havaittiin muiden ravinnepitoisuukisen tavoin heinäkuussa ennen Haapajärveä (Py85, µg/l). Pääuomassa heinäkuussa kokonaistyppipitoisuudet olivat pääosin elokuuta korkeammat. Humalojan havaintoa lukuun ottamatta heinä-elokuun kokonaistyppipitoisuus oli sivujoissa pääuomaa suurempi (kuva 2-20). Epäorgaanisen typen pitoisuudet eivät olleet Pyhäjoessa huomattavan suuria muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lisäksi alueellinen vaihtelu oli jokseenkin suurta (kuva 2-20). Nitraattinitriittitypen pitoisuuden vaihteluväli oli pääuomassa noin <5 350 μg/l. Pitoisuus oli jokisuulla noin moninkertainen jokisuulla Pyhäjärven luusuaan verrattuna, mutta selvästi korkeimmat pitoisuudet olivat kuitenkin joen keskiosalla (kuva 2-20). Useissa sivujoista nitraatti-nitriittityppeä oli enemmän kuin pääuomassa, mutta Humalojassa ja Piipsajoessa pitoisuudet olivat pääuomaa alhaisempia. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pääuomassa pääosin melko pieniä ja keskimäärin 27 μg/l. Sivujoissa ammoniumtypen pitoisuusvaihtelu oli nitraatti-nitriittitypen tavoin suurta. Korkeimmat ammoniumtyppipitoisuudet ( µg/l) mitattiin elokuun näytekerralla Tähjänjoessa, Piisanojassa ja Piipsanjoessa.

36 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 33 Kuva Typpipitoisuudet Pyhäjoen pääuomassa ja siihen laskevien sivujokien suilla heinäelokuun 2016 keskiarvona. Heinä- ja elokuun tarkkailukierroksilla fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet vaihtelivat pääuomassa välillä pmy/100 ml. Vähiten bakteereja mitattiin pisteellä Py82 elokuussa ja eniten pisteellä Py85 heinäkuussa. Sivujoissa veden hygieeninen laatu oli paikoitellen ajoittain pääuomaa heikompi ja fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet vaihtelivat välillä pmy/100 ml. Erityisesti Luonoanojassa veden hygieeninen laatu oli elokuussa huono.

37 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 2-3. Veden laatu vuonna 2016 Pyhäjoen pääuomassa laajan alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla. Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. tila johtavu us aine NO3-N kolif. bakt C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Pyhäjokisuu Py ,1 6, , , Pyhäjokisuu Py ,6 7,1 9,3 81 7,5 23 6, , Pyhäjokisuu Py ,1 7 8,4 81 7,7 24 6, , Pyhänkoski Py ,1 6, , , Pyhänkoski Py ,1 7,1 8,9 91 8,4 20 5, , Pyhänkoski Py ,9 7,1 87 8, , Sarvanniska Py ,1 6, , , Sarvanniska Py ,4 23 5, Sarvanniska Py ,9 7,8 77 7,2 26 5, tien silta Py ,6 9, , tien silta Py ,8 82 7, , tien silta Py ,9 7,9 86 7,8 25 4, , Matkaniva Py ,1 6, , Matkaniva Py , ,9 20 5, , Matkaniva Py ,5 7 8,8 82 7,6 22 5, , Annonen Py ,1 6,6 9, , , Annonen Py ,5 6,9 9,8 81 7,4 19 3, , Annonen Py ,8 9,6 75 6,8 21 3, , Mieluskoski Py ,1 6, ,1 14 4, , Mieluskoski Py ,2 6,7 9,5 75 7, Mieluskoski Py ,8 8, , , Haapakoski Py ,1 6, ,5 14 4, , Haapakoski Py ,7 6,8 9,3 75 7, , Haapakoski Py ,8 6,8 9,2 73 6,8 24 7, , Turvev tie Py ,1 6,7 7,9 66 9,6 14 4, , Turvev tie Py ,4 6,4 6,5 69 7, Turvev tie Py ,7 6,8 7, , tien silta Py ,1 6,8 7, ,3 83 3, tien silta Py ,5 6, , tien silta Py ,2 5,6 72 7,1 34 8, tien silta Py , ,5 18 5, , Kärs viem yp Py ,8 9, , , ,8 5 Kärs viem yp Py ,2 6, ,3 34 6, , Kärs viem yp Py ,6 6,9 9,8 83 7,4 22 8, Venetpalo Py ,1 6,7 8, ,5 76 8, ,4 8 Venetpalo Py ,5 6,4 9,6 82 8,4 26 9, Venetpalo Py ,8 73 4, , , Kuormittajien lähialueet Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsevien kuormittajien vaikutusta vedenlaatuun tarkasteltiin vertailemalla kuormittajalta lähtevän veden laatua ja lähimmän yhteistarkkailuun kuuluvan näytepisteen veden laatua. Joissakin tapauksissa pisteet sijaitsevat kaukana toisistaan ja vertailutulokset ovat vain suuntaa antavia.

38 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Jätevedenpuhdistamot Haapaveden jätevedenpuhdistamolta johdetaan jätevedet Pyhäjokeen havaintopaikkojen Py82 ja Py79 välille. Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3-5. Jätevedenpuhdistamon ylä- ja alapuolisten näytepisteiden vedenlaadussa ei ollut merkittäviä eroja heinäkuun kiintoainepitoisuutta lukuun ottamatta. Heinäkuussa puhdistamon yläpuolisen näytepisteen (Py82) kiintoainepitoisuus oli muita vuoden 2016 havaintoja ja alapuolisen pisteen kiintoainepitoisuutta korkeampi. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat aavistuksen suurempia jätevedenpuhdistamon alapuolisella näytepisteellä (Py79). Pyhäjoen jätevedenpuhdistamolta jätevedet johdetaan Pyhäjoen suulle havaintopaikkojen Py2 ja Py1 välille. Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3-5. Jätevedenpuhdistamon alapuolisella pisteellä (Py1) ammoniumtypen ja kiintoaineen pitoisuudet sekä kesäaikaan väriarvot olivat korkeampia kuin yläpuolisella pisteellä. Muutoin veden laadussa ei ollut suuria eroja ylä- ja alapuolisten näytepisteiden välillä. Vuonna 2016 Pyhäjoen vesistöalueella oli ympärivuotisessa tuotantovaiheen päästötarkkailussa 19 tuotantoaluetta. Tuotantoalueilta johdettujen vesien laatua on tarkasteltu kesäajan vedenlaatutulosten perusteella (Pöyry Finland Oy 2017c). 35 Vesistöaluekohtaiset tarkkailut Pyhäjoen alueella Ilkannevan (85 ha) vedet johdetaan Veneojaa pitkin Pyhäjokeen Kärsämäen alapuolelle ja yhteistarkkailun puitteissa lähimmät tarkkailupisteet sijaitsevat Veneojassa (Ve1) ja Pyhäjoessa (piste MTS 85). Ilkannevalta johdettava vesi oli etenkin pintavalutuskenttä 1:n (pvk1) osalta hyvin hapanta ja humuksista. Pintavalutuskentältä (pvk2) johdettava vesi oli hapanta, hyvin rehevää ja humuspitoista. Myös kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat selvästi koholla. Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli keskimäärin selvästi happamampaa, rehevämpää ja osin humuspitoisempaa kuin Veneojan tai Pyhäjoen vesi. Venenevan (142 ha) vedet johdetaan Veneojaa pitkin Pyhäjokeen Kärsämäen alapuolelle ja lähimmät tarkkailupisteet sijaitsevat Veneojassa (Ve1) ja Pyhäjoessa (MTS 85). Venenevalta johdettava vesi oli hapanta ja humuksista. Myös kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat koholla. Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli keskimäärin happamampaa ja humuspitoisempaa kuin Veneojassa ja Pyhäjoessa. Kärsämäennevan (139 ha) vedet laskevat Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen Kärsämäen kuntakeskuksen yläpuolelle. Vesienjohtamisreitin lähin yhteistarkkailun näytepiste sijaitsee Kärsämäenjoella 4-tien sillan kohdalla (Kä0) ennen sen laskua Pyhäjokeen. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden ph -arvot olivat kesäaikaan samaa suuruusluokkaa kuin yhteistarkkailupisteen vastaavat. Humuspitoisuus oli kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella hieman korkeampi yhteistarkkailupisteellä. Fosforin ja typen osalta turvetuotantoalueelta johdettava vesi oli Kärsämäenjoen vettä vähäravinteisempaa. Kiintoainepitoisuudet olivat Kärsämäennevalta lähtevässä vedessä jokivettä pienempiä. Ahmanevan (30 ha) vedet laskevat Ahmanojan ja Vihanninjoen kautta Pyhäjokeen. Yhteistarkkailun lähimmät tarkkailupisteet sijaitsevat Piipsanjoessa, johon Vihanninjoen vedet laskevat. Ahmanevalla kyse on jälkihoitovaiheen tarkkailusta. Ahmanevalta lähtevä vesi oli lievästi hapanta ja aavistuksen happamampaa kuin Piipsanjoen vesi. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Ahmanevalta lähtevä vesi oli kesäaikaan lievästi rehevää ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella rehevää. Piipsanjoen vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella selvästi rehevää. Nevalta lähtevä vesi oli keskimäärin hieman humuspitoisempaa kuin Piipsanjoen vesi, kun taas kiintoainepitoisuudet olivat Piipsanjoessa korkeampia.

39 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Iso-Lamminnevalta (34 ha) vedet johdetaan Venetojan kautta Pyhäjokeen hieman Kärsämäen kuntakeskuksen yläpuolelle. Koska vuosi 2016 oli Pyhäjoen yhteistarkkailun osalta ns. laajan tarkkailun vuosi, sijaitsi lähin yhteistarkkailun näytepiste Venetojassa (Ve 1). Suppean vuoden tarkkailussa lähimmät pisteet sijaitsevat vasta Haapaveden kuntakeskuksen alueella (Py 82, Py 79). Turvetuotantoalueelta kesäaikaan johdettu vesi ei ollut erityisen hapanta ja ph-arvot olivat keskimäärin samalla tasolla Venetojan veden kanssa. Turvetuotantoalueelta lähtevä vesi oli runsashumuksista ja ravinnepitoisuuksiltaan rehevää. Venetojan veteen verrattuna johdetun veden ravinnepitoisuudet olivat pienempiä ja erityisesti fosforin suhteen. Hankilannevalta (osa 46 ha) kuivatusvedet johdetaan Pyhäjoen valuma-alueelle Hankilanojan ja Luonoanojaa pitkin. Viimeinen tuotantovuosi Hankilannevalla oli 2012 ja viimeinen vesistötarkkailuvuosi oli Kuljunnevalta (82 ha) vedet johdetaan kuivatusojastoa pitkin Pyhäjokeen hieman ennen Haapaveden kaupunkitaajamaa ja Haapajärveä. Lähin vesistötarkkailupaikka vuonna 2016 oli Haapaveden kohdalla sijaitsevan laajan alueellisen tarkkailun piste Py85. Tuotantoalueelta kesäaikaan johdettu vesi oli runsashumuksista ja hapanta. Lisäksi Kuljunnevalta johdettu vesi oli typpipitoisempaa kuin Pyhäjoen pisteellä Py85. Kiintoainepitoisuus oli korkeampi Pyhäjoessa kuin tuotantoalueelta johdetussa vedessä. Kuuhkamonnevan (273 ha) vedet laskevat Piipsanjokeen Vihanninjoen yläpuolelle. Turvetuotantoalueelta johdettavan veden ph -arvot olivat Piipsanjoen veden vastaavia pienempiä ja vesi oli varsin hapanta. Vesi oli vähähumuksista ja kiintoainepitoisuus matala ja arvot olivat selvästi alhaisempia kuin Piipsanjoen kesäaikaiset arvot. Kuuhkamonnevalta johdettu vesi voitiin fosforipitoisuuksien perustella luokitella karuksi ja typpipitoisuuksien perusteella reheväksi. Fosforipitoisuudet olivat Piipsanjoen vastaavia pitoisuuksia alhaisempia, mutta typen pitoisuudet hyvin samaa luokkaa. Sen sijaan ammoniumtypen osuus oli tuotantoalueelta johtuvassa vedessä suurempi. Lehtonevalta (0 ha) vedet laskevat Puuro-ojaa pitkin Vuohtojokeen (Vu0) ja sieltä edelleen Kärsämäenjokeen (Kä0). Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli typpipitoisuuksiltaan ravinteikkaampaa kuin Vuohtojoessa ja Kärsämäenjoessa, kun taas fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat korkeampia Kärsämäenjoessa. Luomanevan (63 ha) vedet laskevat Luomaojaa pitkin Vuohtojokeen ja siitä edelleen Kärsmäenjokeen. Luomanevalla kyse oli jälkihoitovaiheen tarkkailusta. Luomaneva laskee Vuohtojokeen (Vu16 ja Vu0). Luomanevan tarkkailutulosten perusteella Vuohtojoen (Vu16) ph on alhaisempi kuin tuotantoalueen kuivatusvedessä. Luomanevalta johdettu vesi voitiin ravinnepitoisuuksien perustella luokitella reheväksi. Fosforipitoisuudet olivat Vuohtojoen vastaavia pitoisuuksia alhaisempia, mutta typen pitoisuudet hyvin samaa luokkaa. Märsynnevalta (129 ha) vedet johtuvat Vihanninjoen kautta Piipsanjokeen ja edelleen Piipsjärven kautta Pyhäjokeen Oulaisten kuntakeskuksen yläpuolelle. Märsynnevalta kesäaikaan lähtevän vesi oli laadultaan pääosin hyvin samanlaista kuin Piipsanjoen vesi. Tuotantoalueelta lähtevä vesi oli kuitenkin hieman humuspitoisempaa ja typpipitoisempaa. Nurmesnevalta (0 ha) vedet laskevat Iso-Peuranpuron kautta Pyhäjokeen. Yhteistarkkailuin lähin tarkkailupiste oli purkuojan jälkeen oleva Kärsämäenjoen suulla sijaitseva tarkkailupiste Kä0. Nevalta lähtevä vesi oli typpipitoisempaa kuin Kärsämäenjoen vesi. Vesi oli ravinneluokituksen perusteella rehevää. Turvetuotantoalueen kiintoainepitoisuudet olivat selvästi alhaisempia kuin jokivedessä. 36

40 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Ojanevalta (0,5 ha) vedet laskevat Kilpuanojan kautta Piipsanjokeen ja edelleen Piipsanjärveen. Ojanevan turvetuotantoalueen valumavedet laskee Kilpuanojaan (Ki2). Kilpuanojan vesi oli humusja ravinnepitoisempaa kuin Ojanevalta lähtevä vesi. Lisäksi Kilpuanojan vesi oli rauta- ja kiintoainepitoisempaa. Onkinevalta (13 ha) vedet johtuvat Juurusojan kautta Kärsämäenjokeen. Onkinevalla tuotanto on päättynyt ja jälkihoitovaiheen tarkkailu on suoritettu ennen vuotta Pihlajanevalta (66 ha) vedet johdetaan Luomaojan kautta Vuohtojokeen ja sieltä Kärsämäenjokeen. tuotanto on päättynyt ja jälkihoitovaiheen tarkkailu on suoritettu ennen vuotta Piipsannevan (298 ha) vesiä johdetaan Piipsanojan kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun puitteissa lähimmät tarkkailupisteet olivat Haapajärven näytepiste Haj1 ja Pyhäjoen näytepiste (Py82), mutta näiden lisäksi tarkkailtiin myös Piipsanojan vedenlaatua näytepisteellä Pio2. Piipsannevan Kem1:ltä johdettava vesi oli kesällä varsin hapanta, mutta ravinne-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia. Sen sijaan pvk2:lta ja pvk3:lta johdettavan veden pitoisuudet olivat pääosin korkeampia. Kem1:ltä tuleva vesi vastasi ainepitoisuuksiltaan lähinnä Pyhäjoen keskimääräistä vedenlaatua, kun taas pvk2:lta ja pvk3:lta tuleva vesi oli lähempänä Piipsanojan laatua. Porkannevan (40 ha) vedet johtuvat metsäojaan, josta ne johtuvat edelleen Vuohtojokeen ja Kärsämäenjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun lähin näytepiste on alueellisen tarkkailun Kärsämäenjoen näytepiste Kä0. Porkannevalta tuleva vesi oli hapanta, runsashumuksista ja rehevää. Turvetuotantoalueelta lähtevässä vedessä fosforipitoisuus oli matalampi, kun taas typpipitoisuus oli korkeampi kuin Kärsämäenjoessa. Puntarisuolta (58 ha) vedet johdetaan laskuojaa pitkin Haapapuroon (Ha0) ja sieltä Lohvanjärveen (Loh) ja edelleen Lohvanjokeen. Puntarisuo ei ollut tarkkailussa vuonna Puutionneva (82 ha) vedet johtuvat Mäyränojan kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen yhteistarkkailun lähin tarkkailupiste on Mäyränojan näytepiste Mä0. Puutionnevalta tuleva vesi oli lievästi hapanta. Veden ph-arvot olivat hieman alhaisempia kuin Mäyränojassa havaitut arvot. Kemiallisen hapenkulutuksen arvojen perusteella Mäyränojan vesi oli keskimäärin humuspitoisuudeltaan samankaltaista kuin Puutionnevalta tuleva vesi. Ravinnepitoisuuksien perusteella Puutionnevan vesi oli lähinnä rehevää. Typpipitoisuudet olivat samaa suurusluokkaa ja fosforipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin purkuvesistössä. Silonevan (115 ha) vedet laskevat silo-ojaan ja edelleen Juurusojaan, Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Kuten muidenkin Kärsämäenjokeen laskevien tuotantoalueiden, niin Silonevankin lähin Pyhäjoen yhteistarkkailunpiste on Kärsämäenjoen piste Kä0. Typpipitoisuus oli Kärsämäenjoen veteen verrattuna korkeampi, mutta kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat alhaisempia. Humuspitoisuudessa ei ollut merkittäviä eroja. Verkanevan (58 ha) vedet johdetaan Piipsanjokeen ja sieltä Piipsjärveen. Verkanevan vedet laskevat Piipsanjokeen Vihanninjoen yläpuolelle (Pi16). Verkanevalta lähtevä vesi oli happamampaa ja humuspitoisempaa kuin Piipsanjoessa. Sen sijaan Piipsanjoen vesi oli kiintoainepitoisempaa. Myös fosfori- ja rautapitoisuudet olivat selvästi korkeampia Piipsanjoessa kuin Verkanevalta lähtevässä vedessä. Vittouvennevan (osa 47 ha) jodet johtuvat Sammaljokea pitkin Pyhäjärveen. Vittouvennevan turvetuotantoalue sijaitsee Sammaljoen yläosalla (Sa0). Sammaljoen vesi oli humus- ja kiintoainepitoisempaa kuin Vittouvennevalta lähtevä vesi. Lisäksi ravinteiden ja raudan pitoisuudet olivat Sammaljoessa korkeampia kuin tuotantoalueen kuivatusvedessä. 37

41 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Äijönnevan (96 ha) vedet johtuvat Mäyräojan kautta Pyhäjokeen Oulaisten ja Haapaveden välille. Lähin vesistötarkkailupiste on vuosittaisen tarkkailun Mäyräojan näytepiste Mä0. Turvetuotantoalueelta johdettavan veden ph-arvot olivat lievästi happaman puolella ja hieman Mäyränojan vettä happamampaa. Äijönnevalta lähtevä vesi oli erittäin rehevää ja humuspitoista. Ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin Mäyränojassa kesäaikaan havaitut arvot. Ojaveden kiintoainepitoisuus oli kuitenkin korkeampi kuin lähtevässä vedessä. Humuspitoisuudet olivat keskimäärin samaa tasoa. Haaponevan (193 ha) vedet johtuvat Humalojaan ja/tai Lylyojaan. Humalojan (Hu0) vesi oli turvetuotantoalueelta tulevaa vettä keskimäärin rehevämpää ja humuspitoisempaa. Haaponevalta lähtevä vesi oli raviteiden perusteella lähinnä lievästi rehevää ja Humalojan vesi rehevää. Lehtonevan (0 ha) vedet johtuvat reittiä Puuro-oja/Tammapuro-Vuohtojoki-Kärsämäenjoki. Lehtonevan turvetuotantoalueelta lähtevä vesi oli rehevää ja humupitoista sekä lievästi hapanta. Palanevalta vedet johdetaan metsäojaa pitkin Vihanninjokeen (Vi2) ja sieltä edelleen Piipsanjokea (Pi16) pitkin Piipsjärveen. Palanevan tuotantoalueelta lähtevä vesi oli hapanta ja fosforipitoisuuden perusteella erittäin rehevää. Myös typpipitoisuuden perusteella lähtevä vesi oli rehevää. Vihanninjoessa ravinnepitoisuudet olivat alhaisempia, mutta raudan ja kiintoaineen pitoisuudet olivat kuitenkin korkeampia kuin Palanevan tuotantoalueelta lähtevässä vedessä Pyhäjoen vesistöalueen järvet Pyhäjoen laajan alueellisen tarkkailun sivujärvet Laajaan alueelliseen tarkkailuun kuuluvia, kolmen vuoden välein tarkkailtavia järviä ovat Vihannin Kirkkojärvi (Kij), Piipsjärvi (Piij), Pirnesjärvi (Pij) ja Lohvanjärvi (Loh). Vihannin Kirkkojärven pintaveden happitilanne oli maalis- ja heinäkuussa välttävä ja elokuussa hyvä. Veden ph oli maaliskuussa happaman puolella ja kesäaikaan lievästi emäksisen puolella. Kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia. Heinäkuussa veden väriarvo ja rautapitoisuus olivat alhaisempia, kun taas kiintoainepitoisuus ja sameusarvo olivat korkeampia kuin muilla tarkkailukerroilla. Kokonaisfosfori- ja typpipitoisuuksissa ei ollut suuria eroa tarkkailukertojen välillä. Sen sijaan epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuudet olivat kesällä selvästi talvea pienempiä. Veden hygieeninen tila oli hyvä. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Vihannin kirkkojärven vesi oli rehevällä tasolla (taulukko 2-4). Piipsjärven pintaveden happitilanne oli kevättalvella välttävä ja selvästi kesää huonompi, jolloin happitilanne oli hyvä. Piipsjärven vesi oli tummaa, sameaa, runsas humuksista, ravinteikasta ja rautapitoista. Epäorgaanisia ravinteita oli jonkin verran käytettävissä myös kesällä. Ravinne- ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella Piipsjärven vesi oli rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli erinomainen (taulukko 2-4). Pirnesjärven pintaveden happitilanne oli maaliskuussa heikentynyt hapen kyllästysprosentin ollessa 46 %. Heinäkuussa happitilanne oli tyydyttävä ja elokuussa erinomainen. Maaliskuussa vesi oli selvästi kirkkaampaa kuin kesällä ja kiintoainepitoisuus oli alhainen. Maaliskuussa vesi oli hapanta (ph 5,9), heinäkuussa lievästi hapanta (ph 6,7) ja elokuussa neutraalia (ph 7). Myös kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet olivat maaliskuussa selvästi alhaisempia kuin heinä-elokuussa. Ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Pirnesjärven vesi oli rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli erinomainen (taulukko 2-4). Lohvanjärven pintavesi oli maaliskuussa käytännössä katsoen hapetonta ja veden väriarvo, COD Mn -, ja rautapitoisuus olivat korkeita. Lisäksi kokonaistyppipitoisuus oli kesän tuloksiin nähden korkea. Lohvanjärven vesi oli tummaa, humus- ja rautapitoista sekä ravinteikasta.

42 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Veden ph-arvot vaihtelivat 6-6,7 välillä. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Lohvanjärven vesi oli muiden alueelliseen tarkkailuun kuuluvien järvien tavoin rehevällä tasolla. Veden hygieeninen tila oli talvella erinomainen, heinäkuussa välttävä ja elokuussa hyvä (taulukko 2-4). 39 Taulukko 2-4. Veden laatu Pyhäjoen sivujärvissä maalis-, kesä- ja elokuussa vuonna Järvi Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. Chl-a tila johtavu us aine NO3-N kolif. bakt C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l Kirkkojärvi Kij ,4 6,3 8,4 68 9,8 10 1,8 98 <2, ,1 0 Kirkkojärvi Kij ,2 7,1 7,4 79 7,6 11 2,3 59 4, <5,0 <5, Kirkkojärvi Kij ,8 7,1 7,7 80 7,3 10 1,5 92 <2, <5,0 8,5 26 3,6 <10 22 Piipsjärvi Piij ,5 6, ,2 25 9, Piipsjärvi Piij ,2 82 7,6 25 6, , , Piipsjärvi Piij ,6 6,9 5,9 80 7,3 31 7, , Pirnesjärvi Pij ,3 5,9 2,8 46 6,7 25 4, , ,9 0 Pirnesjärvi Pij ,2 6,7 2,1 76 7, ,6 5,9 75 5, Pirnesjärvi Pij ,5 7 2,3 90 8, <5,0 57 3, Lohvanjärvi Loh ,8 <1,0 <0, , , ,7 <2 Lohvanjärvi Loh ,5 6,6 2,6 78 7,8 28 4, ,2 <5,0 40 4, Lohvanjärvi Loh ,1 6,7 2, , , <5,0 8,1 43 5, Pyhäjärvi Pyhäjärven näytteet otettiin vuonna 2016 tarkkailuohjelman mukaisesti kolmelta selältä (Junttiselkä (=Junttisyvä), Kirkkoselkä ja Pyhäselkä) maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Junttisyvältä ei saatu pohjanläheisen (n. 7 m) näytteitä maaliskuussa eikä elokuussa. Maaliskuussa pisteen kokonaissyvyys oli vain 4,7 m, jolloin näytteet saatiin vain 1 m ja 3,7 m syvyyksiltä. Elokuussa pohjanläheinen näyte jäi epähuomiossa ottamatta. Pyhäjärven tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 6 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 2-5. Pyhäjärvi oli maaliskuussa lämpötilakerrostunut ja alusveden happitilanne oli kevättalvella heikentynyt kaikilla tarkkailupaikoilla. Edellisvuoden tavoin Junttiselän alusvesi oli pohjan läheisyydessä täysin hapetonta. Pyhäselällä kevättalven alusveden happitilanne oli myös huono hapen kyllästysasteen ollessa 14 % (O 2 -pitoisuus: 1,9 mg/l), mutta sen sijaan Kirkkoselällä alusveden happitilanne oli välttävä (62 happi %, 8,5 mg/l). Sisäisen kuormituksen oletetaan yleisesti alkavan pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuuden pudotessa alle 2 mg/l, joskin em. selkien alusvesinäytteet otettiin metri pohjan yläpuolelta. Heinäkuun puolen välin tienoilla vesi oli lämpötilakerrostunutta mikä heikensi happitilannetta syvyyden lisääntyessä. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt. Kirkkoselällä pohjanläheisen veden happipitoisuus oli heinäkuussa yhtä suuri kuin väliveden, 8,2 mg/l. Elokuussa vesi oli edelleen lämpötilakerrostunutta mikä näkyi alusveden heikentyneenä happipitoisuutena. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä alusveden happitilanne oli heinäkuuta heikompi. Lokakuussa lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut eikä täyskierron johdosta happiongelmia enää havaittu. Kirkkoselällä alusveden happipitoisuus oli kuitenkin 2 mg/l alhaisempi kuin päällys- ja väliveden, mutta happitilanne oli kuitenkin tyydyttävä (78 happi %) (kuva 2-21). Junttiselän alusvedessä on aikaisempina vuosina havaittu happamoitumisongelmaa (poikkeuksena vuosi 2015, jolloin happamoitumisongelmasta havaittu viitteitä). Tutkimustiedon perusteella (Räisänen ym. 2010, Räisänen & Mäkinen 2007) Junttiselän happamoitumisongelma liittyy alusveden hapettomuudesta seuraavaan raudan ja rikin kertymiseen alusveteen ja niiden hapettumisreaktioissa syntyvään happoon, joka voi laskea nopeasti koko Junttiselän ph:n alhaisiin lukemiin. Junttiselän alusvesi oli maaliskuussa hapetonta ja ph-arvo 4,83 (näytteenottosyvyys 3,7 m, kokonaissyvyys 4,7 m). Heinäkuussa alusveden ph oli 6,22 ja lokakuussa 6,84.

43 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Heinä- ja elokuun näytteissä ph-arvot laskivat happipitoisuuden kanssa pintaveden lähes neutraalista pohjanläheisen veden hieman happamaan. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä veden ph-arvot olivat keväällä humusvesille tyypillisellä tasolla kohoten kesän perustuotantokaudella levätuotannon myötä neutraalin tuntumaan ja sen ylikin. Pyhäselän syvänteessä alusveden ph oli elokuussa alimmillaan (taulukko 2-5, liite 6). 40 Kuva Happitilanne Pyhäjärven Junttiselällä, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä vuonna Junttiselän näytepisteissä havaittiin korkeampia sähkönjohtavuuden arvoja (8 70 ms/m) kuin muissa näytepisteissä. Arvot olivat suurempia kuin vuonna 2015 (7,5-19 ms/m). Kohonneet sähkönjohtavuuden arvot ovat yhteydessä jätevesien johtamisesta seuranneisiin korkeisiin sulfaattipitoisuuksiin ja kytkeytyvät myös heikkoon happitilanteeseen. Vuonna 2016 Junttiselän happitilanne oli heinäkuussa huonontunut vuoden takaisesta, mutta muiden vuoden aikoina erot eivät olleet suuria. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sähkönjohtavuudet ja sulfaattipitoisuudet olivat läpi tarkkailukauden luonnonvesille tyypillisen pieniä (taulukko 2-5, liite 6). Kevättalvella Junttiselän alusvedessä oli havaittavissa kohonneen sähkönjohtavuuden ja heikentyneen happitilanteen ohella kohonneita raudan, mangaanin ja sinkin pitoisuuksia, joskin etenkin mangaanipitoisuudet olivat totutusti koholla myös muilla pisteillä. Myös Pyhäselällä alusveden rautapitoisuudet olivat koholla pintaveteen verrattuna, mutta ne olivat pienempiä kuin Junttisyvällä havaitut pitoisuudet. Lisäksi maaliskuussa havaittu mangaanipitoisuus oli erittäin korkea ja poikkesi muista havainnoista. Alusveden pitoisuustasojen kohoaminen on tyypillistä paitsi veden kerrostuneisuuden, niin myös heikentyneiden happitilanteiden seurauksena (taulukko 2-5, liite 6). Maaliskuussa Pyhäjärven Kirkkoselän ja Pyhäselän näytepisteiden pintavesi oli keskimäärin lievästi rehevän veden tasolla ja Junttisyvän vesi rehevän veden tasolla. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä fosfaattifosfori pitoisuudet olivat alle määritysrajan tai sen tuntumassa. Junttisyvällä fosfaattifosforipitoisuus oli keskimäärin 5 µg/l.

44 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Typpipitoisuudet keskimäärin lievästi rehevällä tasolla kaikilla näytepisteillä. Maaliskuussa ammoniumtypen pitoisuudet olivat aavistuksen ja nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet korkeampia kuin kesällä (taulukko 2-5). Heinäkuun näytteenottokerralla osa kokoomanäytteistä jäi ottamatta, minkä vuoksi ravinteita ei analysoitu ja näin ollen taulukossa 5 esitetyt ravinteiden keskiarvot ovat maalis- elo- ja lokakuun tulosten keskiarvoja. Kesäaikaisen (vuonna 2016 elokuu) epäorgaanisen ravinnesuhteen (Forsberg ym. 1978) perusteella typpi oli tuotantoa rajoittava minimiravinne Junttiselällä ja fosfori Kirkkoselällä. Pyhäselällä tuotantoa rajoitti joko typpi tai fosfori. Levätuotannon määrää kuvaavat a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät Junttiselällä rehevää vedenlaatua ja Kirkkoselällä ja Pyhäselällä lievästi rehevää laatua (liite 6). 41 Taulukko 2-5. Pyhäjärven Junttiselän (Pyhj1), Kirkkoselän (Pyhj3) ja Pyhäselän (Pyhj4) keskimääräinen vedenlaatu eri syvyyksillä vuonna Määritysrajan alittavat tulokset on keskiarvoihin laskettu 0,5*määritysraja. Keskimääräinen ph laskettu logaritmisena. Piste Syvyys O2 O2 ph Sähk.joht Väri CODMn Cu Fe Mn Zn SO4 m mg/l kyll.% ms/m mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pyhj1 1 10,0 91 6,8 14, , ,4 5,4 44,0 n= ,3 69 5,4 14, , ,7 44,3 6,5-7 5,1 45 5,2 31, Pyhj3 1 10,3 94 7,1 3,9 56 9,6 2, ,7 2,0 3,6 n=4 5 9,3 86 6,9 4, ,4 2, ,1 4,4 3, ,6 68 6,8 4, ,4 2, ,5 5,7 3,6 Pyhj4 1 10,2 93 7,1 3,8 50 9,4 1, ,3 0,6 3,3 n=4 5 9,8 90 7,1 3,8 43 9,5 1, ,2 0,8 3, ,9 54 6,8 4,5 58 9,4 1, ,8 1,4 3,4 Piste Syvyys Kok- N NH 4 - N NO 2 +NO 3 - N Kok-P PO 4 - P Chl-a m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Pyhj1 0, ,0 45,2 27,7 5,0 13,5 Pyhj3 0, ,6 21,3 19,3 1,4 5,2 Pyhj4 0, ,9 17,7 11,0 1,0 4,2 Tikkalansalmen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat samalla tasolla kuin Kirkko- ja Pyhäselällä. Poikkeva, kohonnut sähkönjohtavuuden arvo (17,9 ms/m) havaittiin huhtikuussa, kuten myös vuonna Luusuan sähkönjohtavuudenarvot olivat puolestaan pääosin samaa suurusluokkaa kuin Junttiselän arvot. Tikkalansalmen veden ph vaihteli välillä 6,7 7,5 kohoten pysyvästi neutraalin yläpuolelle perustuotantokauden käynnistyttyä. Luusuassa arvot vaihtelivat välillä 6,7 6,9 kuvastaen siten normaaleja humusvesien happamuustasoja (liite 7). Pyhäjärven Emolahti kuuluu ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Vuoden 2016 seurannassa Emolahdella havaittiin hieman levää syyskuussa viikolla 38, mutta muutoin levää ei havaittu (Järvi- ja meriwiki). Pyhäjärvestä otettiin maaliskuussa 2016 sedimenttinäytteet. Sedimenttitutkimuksen tulokset on käsitelty kappaleessa Haapajärvi Vuonna 2016 Haapajärven näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti helmikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Haapajärven tulokset on toteutuneiden näytekierrosten osalta esitetty liitteessä 8.

45 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Haapajärvi oli heinä- ja elokuussa selvästi lämpötilakerrostunut. Lisäksi helmi- ja lokakuussa pohjanläheisen veden lämpötila poikkesi hieman pintaveden lämpötilasta. Helmikuussa alusveden happitilanne oli hyvä ja ylempänä vesipatsaassa välttävä. Kesäkerrostuneisuuden aikana heinä- ja elokuussa alusveden happitilanne oli heikko. Elokuussa alusvesi oli lähes hapetonta. Alhaisen happipitoisuudet seurauksena syvänteen alusvesi oli kesäkaudella, erityisesti elokuussa hyvin sameaa ja ravinteikasta. Ammoniumtyppipitoisuus oli koholla sitä enemmän, mitä huonompi happitilanne oli, sillä nitraatti-nitriittityppi pelkistyy ammoniumtypeksi hapettomissa oloissa (kuva 2-22, liite 8). 42 Kuva Haapajärven veden happitilanne vuonna Haapajärven veden ph-arvot olivat humusvesille (väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot) tyypillisesti jokseenkin happamia, joskin pintaveden ph-arvot kohosivat kesäkaudella perustuotannon myötä lähemmäs neutraalia. Alusvedessä ph-arvot olivat pintaveden vastaavia pienempiä, lukuun ottamatta lokakuun näytekertaa, jolloin ph-arvot olivat kaikissa syvyyksissä neutraalin tuntumassa. Sähkönjohtavuuden arvot (8-10 ms/m) ja sulfaattipitoisuudet (14-21 mg/l) olivat tasaisia kaikissa syvyyksissä kaikilla näytteenottokerroilla. Alin sähkönjohtavuuden arvo ja sulfaattipitoisuus havaittiin alusvedessä helmikuussa. Sameusarvot olivat kohonneella tasolla heinäkuussa ja jonkin verran koholla lokakuussa kaikissa syvyyksissä. Alusveden sameusarvot olivat koko vuoden koholla heikentyneet happitilanteen seurauksena ja sameinta alusvesi oli kesäkaudella. Myös kiintoainepitoisuus oli koholla heinäkuussa sameusarvojen tapaan. Alusveden kiintoainepitoisuus oli koholla myös elo- ja lokakuussa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Haapajärven vesi oli 2016 rehevällä tasolla. Pohjanläheinen vesikerros oli rehevämpiä ja syksyllä täyskierron jälkeen koko vesipatsaassa ravinnepitoisuudet olivat oletetusti samaa suuruusluokkaa. Heinä- ja elokuussa pintavedestä määritetyt a- klorofyllipitoisuudet viittasivat heinäkuussa lievästi rehevään tasoon ja elokuussa rehevään tasoon. Molempia pääravinteita oli Haapajärvellä koko vuonna runsaasti saatavilla ja minimiravinnetarkastelun perusteella molemmat pääravinteet olivat potentiaalisia tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Järven perustuotantoa ovat aiemman tarkkailun tulosten valossa rajoittaneet todennäköisesti muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus.

46 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Haapajärven lämpötalouteen ja happitilanteeseen vaikuttaa erityisesti talvella oleellisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen vesistöön. Yleensä jäähdytysveden johtaminen ylläpitää jatkuvasti täyskiertoa ja tuo koko ajan happitäydennystä järveen Selkäinjärvi Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan ( ) Kivijoen, Kivijärven ja Kivipuron kautta Pyhäjärveen laskevalta Selkäinjärveltä ei otettu näytteitä vuonna Komujärvi Pyhäjärven Komujärvestä otettiin Hertta-tietokannan mukaan vuoden 2016 aikana viiteen kertaan vesinäytteitä osana Pyhäjärven pohjoisosan kunnostushanketta. Komujärvellä kunnostustoimenpiteenä käytetään ali- ja keskivedenkorkeuden nostamista, jolla pyritään mm. helpottamaan järven happitilannetta. Hankekokonaisuuteen kuuluu myös Komujoen kunnostustoimenpiteet. Vedenpinnan noston lisäksi tarkoituksena on myös rakentaa laskeutusaltaita, sekä toteuttaa ruoppauksia, hoitokalastuksia ja vesikasvien niittoa. Komujärven Lintulahdelta ei otettu näytteitä vuonna Kevättalvella Komujärven veden happitilanne oli välttävä, mutta kesäaikaan ja syyskuussa happitilanne oli hyvä tai erinomainen. Veden ph-arvo oli kevättalvella kuuden pinnassa kohoten perustuotantokaudella lähelle neutraalia. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävällä tasolla ja elo-syyskuussa lähes hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisellä alhaisella tasolla. Veden kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan elosyyskuussa, jolloin myös sameusarvot olivat koholla. Vesi oli silminnähden sameaa ja kiintoainepitoisuudet hieman koholla myös kesä-heinäkuussa (liite 9). Komujärven vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli kesäaikaan vedessä kuitenkin vain vähän. Klorofyllipitoisuudet kesä-syyskuussa olivat melko korkeita ja viittasivat rehevään vedenlaatuun (liite 9) Iso ja Pieni (Vähä)Vatjusjärvi Iso Vatjusjärveltä on Hertta-tietokannasta saatavilla vedenlaatutuloksia viideltä eri näytekierrokselta vuoden maalis-syyskuun 2016 väliseltä ajalta. Pieneltä (Vähä-) Vatjusjärveltä ei ollut tuloksia saatavilla vuodelta Iso Vatjusjärvi on edellä käsiteltyjä Selkäinjärveä ja Komujärveä syvempi ja syvännealueella olevan näytepisteen tulosten perusteella voidaan tehdä havaintoja myös järven lämpötilakerrostuneisuudesta. Iso Vatjusjärvi oli maaliskuussa lämpötilakerrostunut ja kesäkuussa vesipatsas oli vielä kevätkierron jäljiltä tasalämpöistä. Heinä- ja elokuussa vesi oli lämpötilakerrostunut ja syyskuussa vesi oli jälleen syyskierron jäljiltä yhtä lämmintä pinta- ja alusvedessä (liite 9). Maaliskuussa Iso Vatjusjärven syvännepisteen alusveden happitilanne oli heikentynyt hapen kyllästysprosentin ollessa vain 16 %. Maaliskuussa pintaveden happitilanne oli välttävä. Kesäkuussa lämpötilakerrostuneisuutta ei esiintynyt ja happitilanne olikin hyvä sekä pinnalla että lähellä pohjaa. Heinäkuussa syvännepisteen alusveden happitilanne oli heikentynyt ja alusvesi oli lähellä hapettomuutta (0,7 mgo 2 /l, 7 happi %). Elokuussa syvänteen happitilanne oli kohentunut ja elosyyskuussa syvänteen happitilanne oli välttävä ja pintaveden hyvä. Heikentynyt pohjanläheinen happitilanne maaliskuussa ja heinäkuussa näkyi pintavettä korkeampina rautapitoisuuksina, sameusja väriarvoina. Ravinnepitoisuudet olivat heikoista happiolosuhteista huolimatta samaa suurusluokkaa kuin pintavedessä eikä ravinteiden osalta syvänteessä tapahtunut sisäistä kuormitusta. 43

47 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Iso Vatjusjärven vesi on väri- ja sameusarvojen perusteella hyvin humuspitoista. Pintaveden pharvot kohosivat kesän perustuotantokauden myötä alkuvuoden lievästi happamalta tasolta lähelle neutraalia. Syvänteessä veden ph-arvot olivat lievästi happaman puolella koko vuoden. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli kaikilla näytekierroksilla hyvällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat tavanomaisen pieniä. Iso Vatjusjärven vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella rehevällä tasolla. Myös klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevää rehevyystasoa. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vedessä vapaana enemmälti vain perustuotantokauden ulkopuolella maaliskuussa. Kasvukaudella pitoisuudet olivat pääosin pieniä (liite 9). Sekä Iso Vatjusjärvi että Pieni Vatjusjärvi kuuluivat vuonna 2016 ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Pienellä Vatjusjärvellä ei tehty levähavaintoja, mutta Isolla Vatjusjärvellä havaittiin hieman levää elo- ja syyskuiden lopulla (viikot 35 ja 38) (Järvi- ja meriwiki 2017) Iso ja Pieni Rytkynjärvi Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan ( ) Isolta tai Pieneltä Rytkynjärveltä ei otettu näytteitä vuonna Rantasenjärvi ja Saarelanjärvi Rantasenjärveltä otettiin vesinäytteet Hertta-tietokannan mukaan vuonna 2016 helmi-, heinä-, eloja lokakuussa. Saarelanjärveltä vedenlaatuaineistoa oli samoilta päiviltä maaliskuun näytekertoja lukuun ottamatta. Rantasenjärvi sijaitsee virtaussuunnassa Saarelanjärven yläpuolella. Rantasenjärven happitilanne oli talvella ja kesällä välttävä ja syksyllä hyvä. Veden ph-arvot olivat kesäaikaankin selvästi happaman puolella ja veden puskurikyky oli tyydyttävä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisellä tasolla. Rantasenjärven vesi oli erittäin tummaa sekä humus- ja rautapitoista. Kesäaikaan vesi oli lievästi sameaa, mutta helmi- ja lokakuussa sameusarvot olivat koholla. Ravinne ja a-klorofyllipitoisuuksien pitoisuuksien perusteella Rantasenjärven vesi oli rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli perustuotannon käytettävissä myös kesäaikaan. Saarelanjärven happitilanne oli välttävä ja ph arvot olivat Rantasenjärven tavoin selvästi happaman puolella. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli sen sijaan tyydyttävä. Väri- ja COD Mn -arvot sekä rautapitoisuudet olivat korkeita. Sähkönjohtavuuden arvot ja kiintoainepitoisuus olivat alhaisia. Ravinne ja a-klorofyllipitoisuuksien pitoisuuksien perusteella Saarelanjärven vesi oli rehevällä tasolla. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä kesäaikaan (liite 9) Pyhäjoen vesistöalueen joet Hiito-oja Hiito-oja laskee Pyhäjokeen Merijärven kunnan alueella. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan ( ) Hiito-ojasta (Hiito-oja Hiitoperä) ei otettu näytteitä vuonna Komujoki Komujoki sijaitsee Komujärven ja Pyhäjärven välissä Pyhäjoen vesistön latva-alueella. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan ( ) Komujoesta ei otettu näytteitä vuonna 2016.

48 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Parkkimanjoki Parkkimanjoki laskee Pyhäjärven Junttiselälle. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan ( ) Parkkimanjoesta ei otettu näytteitä vuonna Rehevyys ja minimiravinne Pyhäjoen vesistötarkkailussa määritettiin vuonna 2016 levien määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus vain tarkkailuun kuuluvista järvistä kesällä. Pyhäjärven klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat kesällä 2016 Pyhäjärven Pyhäselällä välillä 0,5-6,1 µg/l, Kirkkoselällä välillä 1,3-6,9 µg/l ja Junttiselällä välillä 1,1-27 µg/l. Järvivesille laaditun rehevyysluokituksen (Forsberg & Ryding 1980) mukaan Pyhäjärven Pyhäselän ja Kirkkoselän a- klorofyllipitoisuudet olivat lievästi rehevien vesien tasoa, mutta Junttiselällä rehevien vesien tasoa. Haapajärven pitoisuus (6,6-9,5 µg/l) kuvasti rehevää vedenlaatua, kuten myös klorofylli-a:n pitoisuus Lohvanjärvessä (20-25 µg/l). Klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli Piipsjärvessä kesällä välillä 8,9-13 µg/l ja Vihannin Kirkkojärvessä välillä µg/l sekä Iso Vatjusjärvessä välillä µg/l, joten vedenlaatu oli ominaista rehevälle vedenlaadulle. Pirnesjärven klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli välillä µg/l, joten kesän keskimääräinen pitoisuus viittasi erittäin rehevään vedenlaatuun. 35 Klorofylli-a (µg/l) Pyhäjärvi Pyhäselkä Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Haapajärvi p8 syvänne Rehevä 5 Lievästi rehevä 0 Karu Kuva Pyhäjärven ja Haapajärven kesien a-klorofyllipitoisuudet vuosina Järviwiki- palvelun perusteella levähavaintoja tehtiin vuoden 2016 kesällä Pyhäjoen vesistöalueelta seuraavasti. Hieman levää havaittiin Iso Vatjusjärvessä viikoilla 35 ja 38 sekä Pyhäjärven Emolahdessa viikolla 38. Muilla järvillä ei havaittu levää ollenkaan. ( Pyhäjärven Pyhäselällä (Pyhj4) ja Kirkkoselällä (Pyhj3) a-klorofyllipitoisuudet ovat vaihdelleet karun ja lievästi rehevän vesistön raja-arvon välillä eikä pitoisuuksissa ole havaittavissa tarkastelujaksolla nousevaa tai laskevaa suuntausta (kuva 2-23). Pyhäjärven Junttiselällä (Pyhj1) a- klorofyllipitoisuudet ovat olleet lähes poikkeuksetta rehevien vesien tasoa. Junttiselällä a-klorofyllin kehityssuunta on ollut nouseva vuoteen 2007 saakka, minkä jälkeen pitoisuudet ovat hieman laskeneet. Vuodesta 2012 klorofylli-a:n pitoisuus nousi Junttiselällä jälleen vuoden 2007 kesän tasolle, mutta pieneni jälleen vuonna 2014.

49 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Vuosina klorofyllipitoisuudet olivat taas hieman koholla, mutta vuosia kokonaisuutena tarkastellen ei havaittu selvää nousevaa suuntausta. Myös Haapajärvellä a- klorofyllipitoisuudet ovat olleet pääosin rehevien vesien tasoa (kuva 2-23). Haapajärvessä on mitattu jaksolla ajoittain korkeita pitoisuuksia, mutta sen jälkeen pitoisuudet ovat olleet keskimäärin hieman pienempiä ja pitoisuuskohoumat ajoittaisia. Vuonna 2016 Haapajärvessä ei havaittu korkeita klorofyllipitoisuuksia. Kasviplankton tuotantoa rajoittavaa ravinnetta voidaan arvioida epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella (Forsberg ym. 1978). Kaikki epäorgaaniset ravinteet eivät välttämättä ole leville käyttökelpoisessa muodossa, mutta epäorgaanisten ravinteiden suhde antaa yleensä kuitenkin melko hyvän kuvan tuotantoa rajoittavasta ravinteesta. Pyhäjärven luusuassa molempien epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat vuoden 2016 kesällä pääosin pieniä, jolloin todennäköisesti molemmat pääravinteet rajoittivat perustuotantoa. Pyhäjoen keski- ja alaosalla sekä Piipsanjoessa molempia ravinteita oli kuitenkin ajoittain runsaasti kesäkaudella, joten tuotantoa todennäköisesti rajoittivat muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus. Vuoden 2016 kesäaikaisen epäorgaanisen ravinnesuhteen perusteella molemmat ravinteet olivat potentiaalisia minimiravinteita Junttiselällä, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä. Haapajärvessä, Pirnesjärvessä ja Lohvanjärvessä kesäaikaista tuotantoa rajoitti joko typpi tai fosfori. Iso-Vatjusjärvi, ja Piipsjärvi olivat lähinnä typpirajoitteisia ja Vihannin Kirkkojärvi oli fosforirajoitteinen. Vesistön typpirajoitteisuus lisää riskiä sinileväkukintojen esiintymiselle. 2.8 Veden hygieeninen laatu Pyhäjoen vesistötarkkailussa veden hygieenistä laatua tarkkaillaan määrittämällä fekaalisten koliformisten bakteerien määrät alueellisen ja intensiivisen tarkkailun yhteydessä. Tulokset on esitetty liitteissä 3-8. Sosiaali- ja terveysministeriön pieniä yleisiä uimarantoja koskeva asetuksen 354/2008 mukaan sisävesien uimaveden toimenpiderajana on fekaalisten koliformisten bakteereiden osalta 1000 pmy/100 ml ja fekaalisten streptokokkien osalta 400 pmy/100 ml. Pienillä uimarannoilla uimaveden laadun arviointi perustuu uimakauden aikaisiin yksittäisiin valvontatutkimuksiin, ei uimaveden laadun pitkäaikaiseen seurantaan kuten ns. EU-uimarannoilla. Toimenpiderajat ovat kuitenkin samat suuria yleisiä uimarantoja koskevassa asetuksessa 177/2008. Edellä mainittujen indikaattorimikrobien lisäksi uimavedestä seurataan säännöllisesti syanobakteerien (sinilevät) esiintymistä. Pyhäjoen vesistöalueella fekaalisten koliformisten bakteereiden tiheys vaihteli sekä alueellisesti että ajallisesti (kuva 23). STM:n asetuksen mukainen toimenpide raja koliformisten bakteerien osalta ylittyi ainoastaan Luonanjoessa (Luo4) elokuussa. Koliformisten bakteerien määrä oli toimenpiderajalla tai sen tuntumassa heinäkuussa pääuoman havaintopaikalla Py85 ja elokuussa havaintopaikalla Py125 sekä sivujoista Luonanjoen kahdella muulla havaintopaikalla (Luo0, Luo5) ja Vuohtojoessa (Vu16). Muutamilla havaintopaikoilla oli samalta kuulta kaksi havaintoa. Tällöin tuloksista laskettiin kuukauden keskiarvo (kuva 2-24). 46

50 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 47 Kuva Fekaalisten koliformisten bakteerien määrät Pyhäjoessa sekä sen sivujoissa ja -järvissä kesällä Sivujokien lyhenteet, ks. taulukko 2. Määritysrajan alittavat tulokset on kuvaajaan muutettu muotoon 0,5*määritysraja. Vesistötarkkailun havaintopaikat eivät kuvaa uimaveden laatua yleisillä uimarannoilla. Uimarantojen veden uimakelpoisuutta seurataan kuntien terveysvalvontaviranomaisten toimesta. Kuntien uimavesitarkkailun tulokset Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsevilta uimarannoilta on koottu liitteeseen 10. Uimaveden toimenpiderajat eivät ylittyneet Haapaveden, Oululaisten, Siikalatvan ja Pyhännän yleisillä uimarannoilla kesällä 2016 eikä sinilevähavaintoja tehty (liite 10). Sen sijaan Haapajärven Kievarin ja Ronkaalan uimarannoilla havaittiin E. coli ja enterokokkibakteereja toimenpiderajat ylittäviä määriä. Neljän päivän päästä otetut uusintanäytteet olivat kunnossa ja bakteerimäärät selvästi pienempiä. Myös Reisjärven keskustan uimarannalla havaittiin kesäkuussa runsaasti enterokokkeja (2000 pmy/100 ml), mutta uusintanäytteessä bakteereita oli vain vähän eikä toimenpideraja enää ylittynyt (liite 10).

51 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 2.9 Lämpötila- ja jäätarkkailu Voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkaillaan kuukausittain marraskuulta huhtikuulle. Tarkkailu toteutetaan viidellä havaintopaikalla. Lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset ja kartat on esitetty liitteessä 11. Voimalaitos ei ollut toiminnassa tarkkailun ajankohtina. Tammikuussa 2016 havaittiin sulapaikkoja vain voimalaitoksen alapuolella sekä Mielukoskessa. Edellisvuodesta poiketen Pyhäjoessa Kylpyläsaaren läheisyydessä ei havaittu sulapaikkoja. Myöskään Haapajärvellä ei havaittu tarkkailukäynnin yhteydessä sulapaikkoja. Helmikuussa Haapaveden voimalaitoksen alapuolella ja Mielukoskella havaittiin edelleen sulakohtia. Mielukosken sulana havaittu alue oli hieman laajentunut tammikuusta. Haapajärvessä ja Kylpyläsaaren alueella ei havaittu sulan veden alueita. Mäyränperällä oli pienialainen sulakohta kovavirtaisella paikalla. Maaliskuulta ei ole käytössä sulahavaintoja. Huhtikuussa haapaveden voimalaitoksen läheisen sillan kummallakin puolella oli laajat sulat alueet. Myös Kylpyläsaaren sillan kohdalla oli kumpaankin suuntaan laaja sula-alue kahdessa eri kohtaa. Haapajärvi oli edelleen jäässä. Mäyränperällä oli laaja sulan alue sillan molemmin puolin. Haapakoskella havaittiin myös laajoja sulia alueita sillan molemmin puolin. Marraskuulla sulaa aluetta oli voimalaitoksen läheisyydessä laajahko alue. Haapajärven alue oli jäässä, mutta pienialainen sula-alue havaittiin Kylpyläsaaren sillan kohdalla. Mielukosken sillan kummallakin puolella havaittiin sulan veden alue. Haapakosken tien kohdalla oli pieni sula alue, mutta muuten alue oli jäässä Yhteenveto Pyhäjoen vedenlaadusta Pyhäjoen veden laatu oli vuonna 2016 aiempaan tapaan pääosin parhaimmillaan vesistön yläjuoksulla sijaitsevassa Pyhäjärvessä. Kokonaisuutena tarkastellen veden laatu oli jo Pyhäjärven Junttiselällä jonkin verran heikompi kuin Kirkkoselällä tai Pyhäselällä. Pyhäselällä ja Kirkkoselällä vesi oli Junttiselkää kirkkaampaa, vähähumuksisempaa ja ravinnetasoltaan lähinnä karua tai lievästi rehevää. Pyhäjärven veden laatua heikentää hajakuormituksen lisäksi Junttiselälle laskettavat Pyhäsalmen kaivoksen ja Pyhäjärven kaupungin jätevedet. Eri syvyyksien väliset erot veden laadussa Junttiselällä voivat olla huomattavan suuria. Järvivettä raskaammat puhdistetut jätevedet painuvat syvänteen pohjaan aiheuttaen kerrostuneisuuskausina happitilanteen heikkenemistä ja ravinne- ja metallipitoisuuksien kasvua. Keväisin Junttiselällä ilmenee ajoittain voimakkaita happamoitumispiikkejä alusveteen kertyneiden lähinnä rauta- ja rikkiyhdisteiden hapettuessa. Junttiselän ilmastuskokeilun aikana havaittiin pidempiaikaisen ilmastuksen lieventävän syvänteiden lämpötilakerrostuneisuutta. Vaikka ilmastus ei estänyt hapettomuutta, havaittiin sen kuitenkin vähentävän vähähappisen alusvesimassan määrää myös eteläisellä syvänteellä. Happitilannetta selvemmin ilmastuksen havaittiin vaikuttavan järven vesimassan hapetuspelkistysolosuhteisiin. Alempana Pyhäjoen pääuomassa veden laatu heikkeni pääasiassa sivujokien tuoman heikompilaatuisen veden seurauksena. Pyhäjoen vedenlaatu ei laajana vuotena 2016 merkittävästi poikennut edellisen laajan vuoden 2013 vedenlaadusta. Jokivesille tyypilliseen tapaan veden väriarvot, humuspitoisuudet ja kiintoainepitoisuudet vaihtelivat paljon johtuen sateisuuden ja valumien vaihteluista. Vuoden 2016 ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin vuoden 2013 luokkaa. Vuosi 2016 oli keskimäärin hieman tavanomaista lämpimämpi ja sateisempi, muttei merkittävästi eronnut vuodesta

52 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 2.11 Vedenlaadun kehitys Pyhäjoen veden laadun kehityksen tarkastelu perustuu velvoitetarkkailutulosten lisäksi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksiin. Kuvassa 2-26 on esitetty kesän vuosittaiset keskimääräiset pitoisuudet, koska näytemäärä on niin iso. Kuva 2-25 on piirretty yksittäisten maaliskuun näytekertojen perusteella, koska talven näytemäärät ovat vähäisemmät. Pyhäjoen kevättalvisessa veden laadussa ei ole havaittavissa selkeää kehityssuuntaa tarkastelujaksolla kuten ei myöskään vuoden 2013 laajassa tarkastelussa. Aikaisemmin vuosien tarkasteltaessa oli nähtävissä kevättalvisissa keskimääräisissä väri- ja COD Mn arvoissa jonkin verran parannusta. Tarkasteltaessa vuosia väriarvoissa ei voitu havaita suuntausta, mutta keskiosan ja alaosan pisteillä veden humuspitoisuudet (COD Mn ) olivat hieman kasvaneet. (Kuva 2-25) Joen yläosalla muutokset ovat vähäisiä talvisin ja keskimääräinen väriluku on pysynyt alle 50 mg Pt/l. Joen keskiosalla väriluku on ollut talvisin viime vuosina mg Pt/l ja alaosalla noin mg Pt/l. Humuksen määrää kuvaava COD Mn arvo on ollut talvisin koko joessa arvon 10 mg/l tuntumassa, mutta viime vuosina yläosalla hieman yli 10 mg/l ajoittain joen keski- ja alaosalla lähempänä 15 mg/l. (Kuva 2-25) Vuosina 1989 ja 1990 mitattiin Pyhäjoessa kevättalvella varsin suuria ravinnepitoisuuksia. Vuodesta 1991 lähtien fosforipitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia ja pitoisuustaso on joen yläosalla ollut talvisin hieman alle 20 µg/l, keskiosalla noin µg/l ja alaosalla pääasiassa noin µg/l. Keskiosan pisteellä voitiin havaita lievää fosforipitoisuudet laskevaa suuntausta tarkkailujaksolla Pyhäjoen kevättalven kokonaistyppipitoisuus oli Pyhäjoen keski- ja alaosalla vuosina noin µg/l. Viime vuosina selkeää kehityssuuntaa ei ole nähtävissä vaan typpipitoisuus on vaihdellut pääosin joen yläosalla välillä µg/l, keskiosalla µg/l ja alaosalla µg/l. Korkein kokonaistyppipitoisuus tarkkailujaksolla havaittiin näytekerralla, jolloin pitoisuus oli 1400 µg/l. Pitoisuusnousu oli kertaluonteinen eikä selvää selitystä nousulle löytynyt. (Kuva 2-25) Kesällä, heinä-elokuun keskiarvona, Pyhäjoen veden laadussa ei ole myöskään havaittavissa selvää kehityssuuntaa vuodesta 1988 vuoteen Kesäisin pääuoman vesi on ollut yläosaa lukuun ottamatta talvea hieman tummempaa ja humuspitoisempaa. (Kuva 2-26) Kesän ravinnepitoisuuksien vaihtelut eivät merkittävästi eronneet talven vastaavista. Vuodesta 1988 vuoteen 2016 tarkasteltaessa, kesäiset ravinnepitoisuudet ylimmällä pisteellä olivat hieman nousseet ajan kuluessa. Selkeää nousevaa suuntausta ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Vuosittaiset vaihtelut veden laadussa erityisesti joen keski- ja alaosalla ovat olleet suuria. (Kuva 2-26) Haapajärven klorofylli-a:n pitoisuudet vuosina on esitetty kuvassa Klorofyllipitoisuuksissa ei voitu nähdä nousevaa tai laskevaa suuntausta kyseisellä tarkkailujaksolla. Vaihtelu vuosien välillä on ollut suurta. 49

53 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 50 Kuva Veden laatu maaliskuussa keskiarvona Pyhäjärven luusuassa (Py161), Haapajärven kohdalla (Py82) sekä jokisuulla (Py2) vuosina

54 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 51 Kuva Veden laatu heinä-elokuun keskiarvona Pyhäjärven luusuassa (Py161), Haapajärven kohdalla (Py82) sekä jokisuulla (Py2) vuosina

55 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a; Kuva Haapajärven klorofylli-a:n pitoisuudet vuosina AINEVIRTAAMAT Pyhäjärvestä lähtevän sekä Haapakosken ja Tolpankosken ainevirtaamat laskettiin näytteenottohetken veden laadun ja kuukauden keskivirtaaman perusteella. Mikäli vedenlaatutietoja oli useampia samalta kuukaudelta, laskettiin kyseisen kuukauden keskimääräinen veden laatu. Jos joltakin kuukaudelta ei ollut vedenlaatutietoja, käytettiin veden laatuna edellisen ja seuraavan kuukauden keskimääräistä veden laatua. Koko vuoden keskimääräiset ainemäärät laskettiin kuukausittaisten ainemäärien keskiarvona. Kuukausittaiset ainevirtaamat on esitetty liitteessä 12. Veden laadun tarkkailupisteet ja virtaaman mittauspisteet ovat keskiosalla (Py82 Haapakoski) ja alaosalla (Py2 Tolpankoski) hieman eri paikoista. Pyhäjoen ainevirtaamat laskivat kiintoaineen ja kokonaisravinteiden osalta edellisvuodesta. Tämä selittyy viime vuotta pienemmillä virtaamilla ja edelleen pienemmällä kokonaisvesimäärällä. Kokonaisravinnemäärät olivat samalla tasolla kuin vuonna Ainevirtaamat vaihtelevat pääosin virtaamasta riippuen eikä selvää trendiä ole virtaamatiedoissa havaittavissa viimeiseltä viideltä vuodelta (taulukko 6, kuva 3-1). Taulukko 3-1. Vuoden keskivirtaamat ja Pyhäjoen keskimääräiset ainevirtaamat vuosina Virtaama Kiintoaine m3/s kg/d Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Kok.N Kok.P kg/d kg/d Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski

56 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 53 Kuva 3-1. Pyhäjoen keskimääräiset vesi-, kiintoaine- ja ravinnevirtaamat vuosina Vuonna 2016 kokonaistypen ja kokonaisfosforin virtaamissa näkyy kevättulvan varsin normaali ajoittuminen huhtikuulle. Alkuvuoden virtaamat tammi-maaliskuussa olivat suhteellisen tasaisia. Virtaamissa oli selvä piikki heinäkuun alussa ja elokuussa, mikä näkyi typen ja fosforin ainevirtaamissa. Edellisvuoteen verrattuna marras-joulukuun ravinnevirtaamat olivat selvästi pienempiä. Ravinnevirtaamat ovat tavanomaisesti pienimmillään talven alivirtaamakaudella, kuten myös vuonna 2016 (kuva 3-2).

57 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 54 Kuva 3-2. Pyhäjoen kuukausittaiset ravinnevirtaamat vuonna Valtaosa Pyhäjoen ainevirtaamasta on peräisin Pyhäjoen alaosalta (Tolpankoski). Pyhäjärvestä lähtevän veden osuus oli noin 12 % Pyhäjoen virtaamasta mutta ainevirtaaman osuus kokonaisainevirtaamasta oli vain noin 6 % kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta ja noin 7 % COD Mn ja kokonaistypen osalta (kuva 3-3).

58 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 55 Kuva 3-3. Keskimääräisten ainevirtaamien jakautuminen Pyhäjoessa vuonna ERILLISTARKKAILUT 4.1 Turvetuotantoalueet Venenevalla ja Ilkannevalla on yhteiset vesistötarkkailupisteet Veneojassa ja sen alapuolisessa Pyhäjoessa (Pyhäjoki MTS 85). Ilkannevan ja Venenevan kesäaikaiset vesistötarkkailun tulokset on käsitelty kohdassa 2.3 kuormittajien lähialuetarkkailu. T:mi Hämäläisen Palanevalla suoritettiin päästötarkkailua vuonna Kanteleen Voima Oy:n ja AP-Peat Oy:n (konkurssi-ilmoitus 05/2016) Kärsämäennevalla otettiin näytteet pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta yhteensä kymmenen kertaa touko-syyskuun välisenä aikana. Kärsämäennevan kesäaikaiset vesistötarkkailun tulokset on käsitelty kohdassa 2.3 kuormittajien lähialuetarkkailu. Kärsämäennevan tuotantovaiheen päästötarkkailutulokset vuodelta 2016 on esitetty liitteessä 13.

59 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Yhteenveto lakkautettujen kaatopaikkojen tarkkailuista Kaatopaikkojen kuormitus- ja vesistötarkkailut on toteutettu erillisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailuista on laadittu erilliset vuosiraportit, joista esitetään tässä lyhyt yhteenveto. Tarkkailuvelvollisia kaatopaikkoja Pyhäjoen vesistöalueella ovat Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kaatopaikat. Toiminnassa olevia kaatopaikkoja Pyhäjoen vesistöalueella ei enää ole. Kaatopaikoilla toteutettava tarkkailu on jälkivaiheen tarkkailua. Haapaveden ja Oululaisten kaatopaikkojen tarkkailusta on vastannut Ahma Ympäristö Oy ja Pyhäjärven sekä Kärsämäen kaatopaikkojen tarkkailusta Pöyry Finland Oy. Kaatopaikoilta valuvien vesien määrä on lähes kokonaisuudessaan riippuvainen alueen sadannasta ja jätteiden mukana tulevan veden määrä on merkityksettömän pieni. Kaatopaikoilta tulee siten kuormitusta alueelle sataneen veden huuhdellessa erilaisia aineksia jätetäytöstä mukaansa. Näin ollen erityisen sateiset kaudet ja lumen sulamisajat ovat kaatopaikoille ongelmallisia, sillä runsaan valunnan mukana huuhtoutuu yleensä myös paljon kuormitusta. Toisaalta keskikesän alimman valuman aikana pieni määrää väkevää jätevettä voi vaikuttaa suuresti virtaamaltaan lähes tyrehtyneeseen vesistöön. Kärsämäen kaatopaikan vertailupisteenä toimivalla näytepisteellä Käryp vesi oli lokakuussa 2016 hapanta ja ruskeaa. Happitilanne oli välttävä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli suurta, mutta kiintoainesta esiintyi vain vähän. Ylimääräistä sameutta ei havaittu. Sähkönjohtavuusarvo ja kloridipitoisuus olivat pieniä. Ravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa, ja veden hygieeninen laatu oli hieman alentunut. Kaatopaikan alapuolisessa ojan (Kärap) vesi oli hapanta ja ruskeaa, ja happipitoisuus oli tyydyttävä. Sähkönjohtavuusarvo ja kloridipitoisuus olivat pieniä. Kokonaisfosforin määrä viittasi rehevyyteen, mutta typpipitoisuus oli keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Vedessä oli hyvin vähän kiintoainetta ja ylimääräistä sameutta ei havaittu. Kaatopaikan alapuolisessa ojassa ei ollut havaittavissa selviä kaatopaikkavesien vaikutuksia (Pöyry Finland Oy 2017a). Oulaisten kaatopaikan kaatopaikka- ja pintaveden tarkkailupisteellä P2 vesi oli vuonna 2016 yläpuolista pistettä P1 selvästi ravinnepitoisempaa. Myös sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat korkeampia, mikä viittaa kuormitusvaikutukseen. Kesäkuun tarkkailukierroksella ei saatu näytettä pisteestä P3, sillä ojassa ei ollut vettä. Typpipitoisuus oli korkein pisteellä P3 metsäoja. Samoin fosforin pitoisuus oli korkein pisteellä P3 kuvastaen erittäin rehevää vesistöä. Veden hygieeninen laatu oli parantunut edellisvuodesta, ollen vuonna 2016 erinomainen/hyvä. Haapaveden kaatopaikan alapuolisella vesistöpisteellä vesi oli vuonna 2016 ravinne- ja kiintoainepitoisempaa ja väriltään tummempaa kuin kaatopaikan yläpuolella. Tämä viittasi kaatopaikan lievään kuormitusvaikutukseen. Sähkönjohtavuudet ja kloridipitoisuudet olivat molemmilla vesistöpisteillä alhaista tasoa. Veden hygieeninen laatu oli molemmilla pisteillä erinomainen. Pyhäjärven kaatopaikan vaikutukset olivat korkeintaan lieviä kaatopaikan ylä- (Pyhyp) ja alapuolisissa (Pyhap) ympärysojissa. Havaintopaikkojen veden laatu oli hyvin samankaltainen molemmilla havaintopaikoilla. Sähkönjohtavuusarvot olivat sekä kesä- että lokakuussa kaatopaikan alapuolisessa metsäojassa hieman suurempia kuin yläpuolella. Kloridipitoisuudet olivat alhaisia. Kokonaisravinnepitoisuudet olivat koholla tai korkeita, ja pitoisuudet olivat kesäkuussa korkeampia kuin lokakuun havaintokerralla. Veden ph oli lievästi hapanta tai neutraalin tuntumassa. Vesi oli molemmilla havaintopaikoille kesäkuussa väriltään erittäin tummaa, sameaa ja kiintoainepitoista sekä COD Cr -arvo oli korkea. Lokakuussa arvot/pitoisuudet olivat alhaisempia kuin kesäkuussa. (Pöyry Finland Oy 2017b)

60 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu RAVINNEKUORMITUKSEN VAIKUTUSLASKELMAT Seuraavassa on tarkasteltu Pyhäjoen valuma-alueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon vaikutuksia vesistön ravinnepitoisuuksiin Pyhäjoen sivujoissa ja pääuomassa. Ravinnekuormituksen vaikutukset on laskettu laimenemissuhteen avulla. Kuormituksen vaikutusosuudet on laskettu kesä-elokuulle. Virtaamina laskennassa on käytetty SYKE:n vesistömallijärjestelmästä saatuja virtaamia sekä ympäristöhallinnon Avoin tietotietokannasta saatuja kesä-elokuun keskimääräisiä virtaama-arvoja vuodelta Ravinnepitoisuuksina laskennassa on käytetty kesä-elokuussa 2016 mitattuja keskimääräisiä ravinnepitoisuuksia. Useimmilta sivujokien tarkkailupaikoilta oli kesä-elokuulta vain kahdet näytteet. Pääuoman intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilta sekä suurimpien sivujokien suilta oli kuitenkin kesäelokuulta noin neljä näytettä. Taajamien ja teollisuuden kuormitus oletettiin tasaiseksi ympäri vuoden. Turvetuotantosoiden osalta kuormituksena on käytetty tuotantokauden eli touko-syyskuun keskimääräistä kuormitusta. Alueen hajakuormituksen määrää arvioitiin jo Johdanto-osassa. 5.1 Sivujoet Ravinnekuormituksen vaikutus sivujokien ravinnepitoisuuksiin laskettiin laimenemissuhteen avulla jokisuilla. Kaikkiaan ainevirtaamalaskelmat yliarvioivat kuormituksen vaikutusta, koska laskennassa kuormitus on siirretty sellaisenaan jokisuulle, mutta käytännössä ravinteet osittain sitoutuvat ja sedimentoituvat jokiuomassa. Taulukossa 5-1 on esitetty sivujokeen kohdistuva Merijärven kuormitus, kuormituksen osuus ainevirtaamasta sekä kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisä sivujoen suulla kesä-elokuussa Koska Vihannin Vesi Oy:n kirkonkylän puhdistamon toiminta on loppunut, ei sitä ole näin ollen huomioitu tarkastelussa. Merijärven jätevedenpuhdistamon kuormitus nosti arvioin perusteella Tähjänjoen fosforipitoisuutta 12 µg/l ja typpipitoisuutta 122 µg/l. Vastaavat osuudet ainevirtaamasta olivat 0,6 % ja 1,7 %. Osuudet ainevirtaamasta olivat vuotta 2013 pienempiä ja pitoisuuslisäykset suurempia johtuen osin Tähjänjoen suuremmasta kesäaikaisesta virtaamasta. Merijärven kuormitus ja pitoisuudet joessa olivat hyvin vuoden 2013 kaltaisia. Taulukko 5-1. Merijärven kuormitus, kuormituksen osuus ainevirtaamasta sekä kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisä sivujokien suulla kesä-elokuussa vuonna Tähjänjoki (Merijärvi) Joen pitoisuus Osuus ainevirtaamasta Valumaalue Virtaama Ainevirtaama Kuormitus Pitoisuuslisäys km2 l/s µg/l kg/d kg/d % µg/l P ,1 0,6 12 N ,4 1,7 122

61 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukossa 5-2 on arvioitu turvetuotannon kuormituksen vaikutuksia. Soiden ala on saatu vuonna 2012 päivitetystä Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmasta, joka on tehty vuosille Vuoden 2013 tarkastelun lailla turvetuotannon aiheuttama virtaamanlisäys sivujoissa on arvioitu vuonna 2016 erittäin vähäiseksi ja virtaama-arvoissa sen osuutta ei ole otettu huomioon. Turvetuotannon kuormituksen vaikutukset laskettiin sekä brutto- että nettokuormituksilla (taulukko 5-2). Humalojan virtaaman arvioimiseen käytettiin vuoden 2013 virtaama-arvioita, koska vuodelta 2016 tietoja ei löytynyt. Turvetuotannon kuormituksen osuus sivujokien ainevirtaamista oli yleensä ottaen vähäinen (taulukko 5-2). Kuormituksen laskennallinen osuus ainevirtaamista oli suurin pienissä sivu-uomissa, joissa turvetuotantoalan osuus kokonaispinta-alasta on suuri (Piipsanoja ja Humaloja). Kuormituksen osuus fosforin ainevirtaamasta oli suurin Humalojassa, missä fosforipitoisuus oli selvästi sivujokien keskimääräistä tasoa pienempi. Muissa sivujoista turvetuotannon bruttokuormituksen osuus fosforin ainevirtaamasta oli 4 % tai sen alle. Turvetuotannon kuormituksen vaikutus sivujokien fosforipitoisuuksiin oli selvästi typpeä vähäisempi. Turvetuotannon kuormituksen osuus typen ainevirtaamasta vaihteli 0-5 %, mutta Humalojassa typpikuormituksen osuus ainevirtaamasta oli selvästi tätä suurempi ollen 24 % bruttokuormituksen osalta. Turvetuotannon kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät olivat vuonna 2016 pääosin vuoden 2013 luokkaa tai pienempiä. 58

62 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 5-2.Turvetuotannon laskennallinen kuormitus ja kuormituksen osuus ainevirtaamasta sekä kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäys sivujokien suilla kesä-elokuussa Valumaalue Suoala Virtaama Pitoisuus Kuor.osuus ainevirtaamasta Ainevirtaama Bruttokuormitus Pitoisuuslisäys P N P N P N P N P N km2 km2 l/s µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d % % µg/l µg/l Iso-Peurapuro 42 1, ,1 44,4 0,00 0, Lohvanjoki 40 0, ,41 36,3 0,05 0, Kärsämäenjoki 424 8, ,35 6, Luonuanoja 83 1, , ,07 1, Piipsanoja 61 12, ,9 78,7 0,17 3, Humaloja 23 3, ,47 8,86 0,08 2, Mäyränoja 119 3, , ,16 3, Piipsanjoki 563 6, , ,21 8, Viirelänoja 140 0, , ,01 0, Tähjänjoki 177 0, , ,02 0, Valumaalue Suoala Virtaama Pitoisuus Nettokuorm i-tus Kuor.osuus ainevirtaamasta Ainevirtaama Pitoisuuslisäys P N P N P N P N P N km2 km2 l/s µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d % % µg/l µg/l Iso-Peurapuro 42 1, ,1 44,4 0,00 0, Lohvanjoki 40 0, ,41 36,3 0,03 0, Kärsämäenjoki 424 8, ,27 2, Luonuanoja 83 1, , ,05 0, Piipsanoja 61 12, ,9 78,7 0,12 2, Humaloja 23 3, ,47 8,86 0,03 0, Mäyränoja 119 3, , ,10 2, Piipsanjoki 563 6, , ,14 5, Viirelänoja 140 0, , ,00 0, Tähjänjoki 177 0, , ,02 0, Humalojasta ei löytynyt vuoden 2016 virtaamaa, joten käytetty vuoden Lohvanjoesta ja Viirelänojasta ei löytynyt vuodelta 2016 vedenlaatutuloksia, käytetty 2013 tuloksia. 5.2 Pääuoma Taajamien ja teollisuuden vaikutuksia Pyhäjoen pääuoman ravinnepitoisuuksiin on tarkasteltu alla laimenemissuhteen perusteella. Myös kahden turvetuotantoalueenvedet johdetaan lyhyttä purkureittiä pitkin Pyhäjoen pääuomaan, joten myös niiden vaikutuksia on tarkasteltu. Taulukossa 5-3 on esitetty taajamakuormittajien sekä Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen ja Vapo Oy:n Iso-Lamminnevan ja Kuljunnevan laskennallinen kuormitus, kuormituksen osuus ainevirtaamista sekä kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisä Pyhäjoen eri osilla kesä-elokuussa Virtaama-arvoina laskennassa on käytetty Pyhäjärven luusuan, Haapaveden (Haapakoski) ja Pyhäjoen (Tolpankoski) osalta Avoin tieto- tietojärjestelmästä saatuja kesän virtaama-arvoja, joiden avulla on arvioitu virtaama kyseisen toiminnon kohdalla. Ainevirtaamat ja kuormituksen osuus ainevirtaamasta laskettiin ainoastaan Pyhäjärven, Haapaveden ja Pyhäjoen osalta, koska niistä oli saatavissa riittävästi vedenlaatutietoja.

63 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Taulukko 5-3.Taajamakuormittajien sekä Kanteleen Voima Oy:n ja Vapo Oy:n Iso-Lamminnevan ja Kuljunnevan kuormitus, kuormituksen osuus ainevirtaamasta sekä kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisä Pyhäjoen eri osilla kesä-elokuussa vuonna Virtaama Pitoi-suus Ainevirtaama Kuormitus Kuor.osuus ainevirtaamasta Pitoisuuslisäys l/s µg/l kg/d kg/d % µg/l FOSFORI Pyhäjärvi-luusua Pyhäjärvi ,3 8 2,1 Haapajärvi, tuleva Kanteleen Voima Oy ,03 0,02 Kuljunneva brutto 0,05 0,08 netto 0,04 0,06 Kärsämäenjoen yläpuoli Iso-Lamminneva brutto 0,01 <0,1 netto 0 <0,1 Kärsämäki Kärsämäki ,1 0,1 Haapavesi Haapavesi ,8 1 0,5 Oulainen Oulainen ,9 0,4 Pyhäjoki Pyhäjoki ,3 0,4 0,1 TYPPI Pyhäjärvi-luusua Pyhäjärvi Haapajärvi, tuleva Kanteleen Voima Oy ,4 0,3 Kuljunneva brutto 1,3 2,1 netto 1 1,6 Kärsämäenjoen yläpuoli brutto 0,4 0,3 Iso-Lamminneva netto 0,3 <0,1 Kärsämäki Kärsämäki ,9 Haapavesi Haapavesi Oulainen Oulainen Pyhäjoki Pyhäjoki ,9 60 Fosforikuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät olivat myös vuonna 2016, vuoden 2013 tavoin, pääosin laskennallisesti pieniä (<0,1 2,1 µg/l). Isoin arvioitu fosforin pitoisuuslisäys oli Pyhäjärven jätevedenpuhdistamolla, mutta todellisuudessa osa Pyhäjärven jätevedenpuhdistamon kuormituksesta pidättyy purkualueena toimivalle Junttiselälle. Arvioidut typpikuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät vaihtelivat välillä 0 55 µg/l. Turvetuotannon ja Kanteleen Voiman Haapaveden voimalaitoksen kuormituksen aiheuttamat typen pitoisuuslisäykset sen sijaan jäivät alle 3 µg/l. Jätevedenpuhdistamoista suurimmat vaikutukset aiheutuivat Pyhäjärven ja Oulaisten jätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta kuten vuonna Vuoden 2016 tilanne oli hyvin vuoden 2013 kaltainen pitoisuuslisäysarviossa.

64 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu PYHÄJÄRVEN SEDIMENTTITUTKIMUKSET Sedimenttitutkimus tehtiin maaliskuussa 2016 kolmesta syvänteestä, jotka ovat samat kuin vesistötarkkailun havaintopaikat eli Junttisyvä, Kirkkoselkä ja Pyhäselkä. Näytteet otettiin sedimenttinoutimella 5 cm:iin saakka yhtenäisenä patsaana ja sen jälkeen näytepatsaasta otettiin joka toinen cm aina 15cm:iin saakka. Sedimenttiprofiilista tehtiin seuraavat analyysit: - kiintoaine - S - Cu - haihdutusjäännös - Fe - Zn - hehkutusjäännös - Mn - Cd - ph - As - Hg - kok.p - Cr - Pb - kok.n - Ni Sedimenttitutkimuksen analyysitulokset on esitetty liitteessä 18. Analyysitulosten perusteella laskettiin orgaanisen aineen muotoa kuvaava C/N-suhde sekä sedimentin hapetus-pelkistysoloja kuvaava Cu/Zn-suhde. Sedimentin raskasmetallipitoisuuksia tarkkaillaan Pyhäsalmen kupari- ja sinkkikaivoksen vaikutuksen selvittämiseksi. Kaivoksen päätuotteen ovat kupari ja sinkki. Pyhäsalmen kaivos ja Pyhäjärven kaupunki laskevat jätevetensä Junttiselälle. Junttiselältä vettä virtaa tulva-aikana Tikkalansalmen kautta Kirkkoselälle, jolloin jätevesien sisältämiä raskasmetalleja joutuu Kirkkoselälle. Tutkimus on tehty samoilta näytteenottopaikoilta ja näytteenottosyvyyksiltä myös vuosina 1998, 2004 ja Vuosien 2004 ja 2010 välisenä aikana osa määritysmenetelmistä ja niitä säätelevistä standardeista on uudistunut, mikä on otettava huomioon eri vuosien tuloksia vertailtaessa. Aikaisempiin tuloksiin verrattuna vuonna 2016 pintasedimentistä otettiin yksi näyte (0-5 cm), kun aiemmin ensimmäiset 5 senttimetriä on tutkittu erikseen. Lisäksi sedimenttinäytteistä tehtiin piilevämääritykset. Piilevämääritykset tehtiin vuonna 2016 ja jatkossa ne toistetaan joka kuudes vuosi. Näytteet otettiin Junttisyvän ja Kirkkoselän näytteenottopaikoilta sedimenttinäytteenoton yhteydessä. Tolkkinen ja Kauppila (2007) ovat määrittäneet Junttiselän sedimenttien kerrostumisnopeudeksi noin 0,5 cm vuodessa. Tämä arvio vastaa hyvin Räisäsen ja Mäkisen (2007) tuloksia, joiden mukaan kerrostumisnopeus olisi noin 0,45 cm vuodessa Junttiselän sedimenttipatsaassa syvyys 0 1 cm vastaa näin ollen noin vuosien kerrostumia ja syvyys cm noin vuosien kerrostumia. Räisäsen ja Mäkisen (2007) mukaan Junttiselän sedimentaatioon liittyy voimakasta aineksen kulkeutumista ja uudelleenkerrostumista. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sedimentin kerrostumisnopeus on hitaampi kuin Junttiselällä ja myös kerrostumisolosuhteet ovat stabiilimmat kuin Junttiselällä. Räisäsen ja Mäkisen (2007) tutkimustulosten perusteella Kirkkoselällä (näytteenottopaikka Pyhj3 alue) kerrostumisnopeus olisi noin 0,2 cm/v, jos nopeuden oletetaan olevan suhteellisen vakio. Tällöin näytteenottopaikan Pyhj3 sedimentin kerros cm vastaisi noin vuosien kerrostumia. Pyhäselän näytteenottopaikan (Pyhj4) alueen sedimentin kerrostumisnopeus ei ole tiedossa, mutta voidaan olettaa sen olevan Kirkkoselän kerrostumisnopeuden luokkaa tai matalampi, koska alueelle ei ole kohdistunut merkittävää pistekuormitusta.

65 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Junttiselän sedimenttiprofiili edustaa kokonaisuudessaan Pyhäsalmen kaivoksen avaamisen jälkeen kerrostunutta sedimenttiainesta, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sedimenttiprofiilissa on mukana myös ainesta, joka on kerrostunut ennen kaivoksen avaamista. Myös tällöin järveen on kuitenkin kohdistunut maatalouden ja yhdyskuntajätevesien aiheuttamaa kuormitusta luonnonhuuhtouman aiheuttaman ravinnekuormituksen lisäksi (Heikkinen & Väisänen 2007). 6.1 Orgaaninen aines ja ravinteet Hehkutushäviö kuvaa orgaanisen aineen pitoisuutta sedimentissä, joten se kuvastaa Pyhäjärven rehevyystasossa tapahtuneita muutoksia. Hehkutushäviöissä tapahtuneet muutokset ovat olleet vähäisiä. Junttisyvän sedimentin orgaanisen aineksen pitoisuudessa oli kuitenkin havaittavissa aavistuksen kasvua. Erot näytteenottopaikkojen välillä olivat vähäisiä. Junttisyvän syvimpien kerroksien hehkutushäviöt olivat jonkin verran alhaisempia kuin muiden pisteiden syvimpien kerroksien hehkutushäviöt. Orgaanisen aineen määrä ei poikennut merkittävästi aiemmissa tutkimuksissa havaituista määristä lukuun ottamatta Junttiselän ja cm kerroksia, joiden hehkutushäviöt olivat hieman alhaisempia kuin 2010 havaitut hehkutushäviöt >10 cm syvyydessä (kuva 6-1). 62 Kuva 6-1. Hehkutushäviö Pyhäjärven sedimenttinäytteissä maaliskuussa Suurimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin Pyhäselän pintakerroksessa (3250 ) ja pitoisuudet pienenivät selvästi syvemmälle mentäessä. Kirkkoselällä pitoisuudet olivat samansuuruisia ( ) ja ainoastaan cm näytteessä fosforipitoisuus oli hieman ylempiä kerroksia korkeampi (1830 ). Junttiselällä fosforipitoisuus oli alimmissa kerroksissa hieman muita alhaisempi ( ja ) (kuva 6-2). Mäkisen ja Pajusen (2005) mukaan Suomen keskikokoisten järvien sedimentin fosforipitoisuus on keskimäärin 1,66 mg/g eli 1660 mg/kg. Keskimäärin kaikkien kolmen näytepisteen kokonaisfosforipitoisuudet olivat keskimääräistä matalampia. Pyhäselän 0-5 cm sedimenttikerroksen fosforipitoisuus oli kuitenkin kolminkertainen keskikokoisten järvien keskimääräiseen pitoisuuteen verrattuna. Junttiselän fosforipitoisuudet olivat kauttaaltaan hieman matalampia kuin vuonna 2010 havaitut pitoisuudet. Kirkkoselän näytteissä ei ollut suuria eroja vuosien 2010 ja 2016 välillä (Pöyry Finland Oy 2011b). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat Junttiselällä välillä (keskiarvo 6192 ), Kirkkoselällä (keskiarvo 6570 ) ja Pyhäselällä välillä (keskiarvo 6512 ).

66 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Junttiselällä ja Pyhäselällä esiintyi vertikaalista vaihtelua ja Kirkkoselällä vaihtelu oli pientä. Mäkisen ja Pajusen (2005) mukaan Suomen keskikokoisten järvien sedimentin keskimääräinen typpipitoisuus on 0,9 % kuiva-ainepitoisuudesta eli 9 mg/g (9000 mg/kg). Tähän verrattuna typpipitoisuudet olivat keskimääräistä pienempiä. Typpipitoisuudet olivat Junttiselällä pienempiä ja Pyhäselällä sekä Kirkkoselällä hieman suurempia kuin vuonna Kuva 6-2. Kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet Pyhäjärven sedimenttinäytteissä maaliskuussa Hiili-typpi-suhteen (C/N-suhde) perusteella voidaan tehdä päätelmiä orgaanisen aineen alkuperästä. C/N-suhteen ollessa korkea, orgaaninen aines sisältää runsaasti humusta, kun taas suhteen ollessa matala orgaaninen aines on syntynyt pääosin järvessä perustuotannon seurauksena. Tässä tutkimuksessa hiilen määrän arviona on käytetty hehkutushäviön määrää, josta hiilen osuudeksi on oletettu 50 %. C/N-suhde on arvioitu samalla menetelmällä aiemminkin (Pöyry Finland Oy 2011 b). Junttiselän sedimenttinäytteissä C/N-suhde oli noin 10-13, Kirkkoselän näytteissä noin ja Pyhäselän näytteissä syvyydellä 0-5 cm noin 23, syvyydellä 7-15 cm noin Junttiselän ja Kirkkoselän osalta suhdeluvut olivat samaa suurusluokkaa kuin vuonna Sen sijaan Pyhäselän tulokset olivat alhaisempia kuin aiemmassa tutkimuksessa v Suhdeluvut olivat pääosin matalia, joten orgaaninen aines on todennäköisesti syntynyt järvessä perustuotannon seurauksena.

67 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäselän pintasedimentin korkeahko C/N-suhdeluku viittaa siihen, että osa orgaanisesta aineksesta on valuma-alueelta huuhtoutunutta humusainesta. Hiilipitoisuutta ei ole kuitenkaan määritetty, vaan laskelmissa on käytetty arviota, tulee tuloksiin suhtautua varauksella (kuva 6-3). 64 Kuva 6-3. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden C/N-suhde maaliskuussa Rauta, mangaani ja rikki Rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat suurimmillaan Pyhäselän pintasedimentissä 0-5 cm syvyydellä. 6-7 cm syvyydellä rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat edelleen korkeampia kuin syvemmällä (> 8 cm). Syvemmällä Pyhäselällä rautapitoisuudet vaihtelivat ja mangaanipitoisuudet välillä. Pyhäselän syvimpien kerroksien rautapitoisuudet olivat pienempiä kuin muilla näytepisteillä. Kirkkoselällä rautapitoisuudet olivat korkeampia pinnassa 0-5 cm ja 6-7 cm syvyydellä kuin syvemmällä (> 8 cm). Myös mangaanipitoisuudet olivat aavistuksen korkeampia pinnassa kuin syvemmällä. Sen sijaan Junttiselällä sekä rauta- että mangaanipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa pinnasta pohjaan. Mangaanipitoisuudet olivat myös selvästi pienempiä kuin Kirkkoselällä ja Pyhäselällä (kuva 6-4). Suomen keskikokoisten järvien sedimentin keskimääräinen rautapitoisuus on 6,2 % kuivaainepitoisuudesta (62 mg/g eli mg/kg) ja mangaanipitoisuus 2,1 mg/g (eli 2100 ) (Mäkinen & Pajunen 2005). Junttiselällä rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat keskimääräisiä pitoisuuksia pienempiä. Vuoteen 2010 verrattuna Junttiselän rauta- ja mangaanipitoisuuskissa ei ollut merkittäviä muutoksia. Kirkkoselällä rautapitoisuudet olivat pintakerroksissa hieman keskimääräistä pitoisuutta korkeampia ja syvemmissä kerroksissa lähellä keskimääräistä tasoa. Mangaanipitoisuus oli Kirkkoselän pintakerroksessa lähellä keskimääräistä tasoa ja syvemmissä kerroksissa selvästi pienempiä. Kirkkoselän pintakerroksien rautapitoisuus oli selvästi korkeampi kuin vuonna Pyhäselällä 0-5 cm kerroksessa havaitut rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat huomattavan korkeita, joskin pitoisuudet olivat samansuuntaisia kuin vuonna Rautapitoisuus oli noin 6-kertainen ja mangaanipitoisuus noin 9-kertainen keskisuurten järvien keskimääräiseen tasoon verrattuna. Syvemmällä Pyhäselällä pitoisuudet olivat jonkin verran keskimääräistä tasoa pienempiä (kuva 6-4).

68 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 65 Kuva 6-4. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden rauta- ja mangaanipitoisuudet maaliskuussa Pyhäsalmen kaivokselta lähtevät vedet sisältävät runsaasti sulfaattia (vuosien keskiarvo n t/v). Sulfaatin pääainesosa on rikki. Pyhäsalmen kaivoksen sulfaattipitoisten vesien vaikutus näkyi Junttiselän sedimentin rikkipitoisuuksissa, jotka olivat Kirkkoselkää ja Pyhäselkää selvästi korkeampia. Rikkipitoisuudet vaihtelivat Pyhäselällä välillä ja olivat näytepisteistä pienimpiä. Kaikkien näytteenottopisteiden korkeimman rikkipitoisuudet havaittiin 6-7 cm syvyydessä. Suomen keskikokoisten järvien sedimentin keskimääräinen rikkipitoisuus on 2062 mg/kg. Junttiselän sedimentin rikkipitoisuudet vaihtelivat välillä ja olivat näin ollen 2-3 kertaa korkeampia kuin keskimääräinen taso. Kirkkoselän syvimpien näytteiden rikkipitoisuudet olivat lähellä keskikokoisten järvien keskipitoisuutta, mutta ylemmissä kerroksissa rikkipitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia. Vuoteen 2010 verrattuna Junttiselän ja Kirkkoselän sedimenttien rikkipitoisuudet olivat jonkin verran pienentyneet (Kuva 6-5).

69 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 66 Kuva 6-5. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden rikkipitoisuudet maaliskuussa Raskasmetallit Kupari ja sinkki ovat Pyhäsalmen kaivoksen tärkeimmät lopputuotteet. Junttiselän kuparipitoisuudet vaihtelivat välillä ja sinkkipitoisuudet välillä. Kirkkoselän kuparipitoisuudet vaihtelivat välillä ja sinkkipitoisuudet välillä. Pyhäselän kuparipitoisuudet vaihtelivat välillä ja sinkkipitoisuudet mg/kg ka välillä. Suomen keskikokoisten järvien sedimentin keskimääräinen kuparipitoisuus on 25 mg/kg ja sinkkipitoisuus 115 mg/kg. Ainoastaan Pyhäselän kuparipitoisuudet olivat lähellä keskimääräistä järvisedimentin kuparipitoisuutta. Junttiselällä ja Kirkkoselällä kuparipitoisuudet olivat pääosin selvästi suurempia. Sinkkipitoisuudet olivat keskikokoisten järvien keskimääräistä sinkkipitoisuutta korkeampia kaikilla näytepisteillä. Kirkkoselällä sinkkipitoisuudet olivat korkeita 9 cm:iin asti Pyhäselän sinkkipitoisuudet olivat samaa suurusluokkaa kaikissa syvyyksissä ja vain hieman keskimääräistä tasoa korkeampia (kuva 6-6). Kupari- ja sinkkipitoisuuksien on myös muissa tutkimuksissa (Tolkkinen ja Kauppila 2007, Räisänen ja Mäkinen 2007) todettu olevan jonkin verran suurempia Kirkkoselällä kuin Junttiselällä. Kaivostoiminnan alkuaikoina Kirkkoselkään johdettiin saostamattomia jätevesiä, mistä Kirkkoselän sedimentin suuret metallipitoisuudet saattavat johtua (Tolkkinen ja Kauppila 2007). Metallien kertymiseen vaikuttavat myös orgaanisen aineksen kyky sitoa metalleja sedimenttiin ja metallien esiintyminen ja kulkeutuminen liukoisessa muodossa, joten raskasmetallien esiintyminen sedimentissä ei ole aina suurinta kuormituslähteen läheisyydessä (Räisänen ja Mäkinen 2007). Vuoteen 2010 verrattuna Junttiselän kupari- ja sinkkipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa. Kirkkoselän kuparipitoisuuksissa ei näytä tapahtuneen merkittäviä muutoksia vuoteen 2010 verrattuna, mutta sinkkipitoisuudet näyttäisivät laskeneen hieman. Pyhäselän kupari- ja sinkkipitoisuudet ovat olleet aikaisempienkin tutkimusten aikana melko pieniä.

70 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 67 Kuva 6-6. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden kupari- ja sinkkipitoisuudet maaliskuussa Kuva 6-7. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden Cu/Zn-suhde maaliskuussa 2016.

71 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Junttiselällä kadmiumpitoisuudet vaihtelivat vain vähän eri syvyyksien välillä (1,4 2,5 ), mutta elohopeapitoisuus oli muista selvästi suurempi 8-9 cm syvyydessä. Kirkkoselällä sekä kadmium- että elohopeapitoisuudet olivat korkeimmillaan 0-5 cm ja 6-7 cm syvyydessä (5,8 8,3 ) ja pitoisuudet pienenivät selvästi syvemmälle mentäessä (0,6-3 ). Pyhäselän kadmiumpitoisuudet vaihtelivat 0,5-1,2 ja elohopeapitoisuudet olivat kaikki alle määritysrajan. Suomen järvien sedimentin keskimääräinen kadmium- tai elohopeapitoisuus ei ole tiedossa. Räisäsen ja Mäkisen (2007) mukaan vuonna 2007 Junttiselän sedimentin kadmiumpitoisuus oli 0,2 0,35 mg/kg ja Kirkkoselän sedimentin pitoisuus oli 0,2 0,98 mg/kg. Vuonna 2016 havaitut kadmiumpitoisuudet olivat Junttiselällä korkeampia kuin Räisäsen ja Mäkisen havaitsemat pitoisuudet. Kirkkoselän alimpien sedimenttikerrosten ja Pyhäselän kaikkien syvyyksien kadmiumpitoisuus oli samaa suurusluokkaa kuin Räisäsen ja Mäkisen arvot. Vuoteen 2010 verrattuna kadmiumpitoisuudet olivat Junttiselällä 8-9 cm ja cm syvyyksillä hieman korkeampia, Kirkkoselällä kutakuinkin pysyneet samoina ja Pyhäselän pintasedimentissä kasvaneet hieman. Elohopeapitoisuuksissa oli kasvua vuoteen 2010 verrattuna Junttiselän 8-9 cm syvyydessä, Kirkkoselän pintasedimentissä (0-5 cm ja 6-7 cm) sekä laskua Pyhäselän pintasedimentissä (kuva 6-8). 68

72 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 69 Kuva 6-8. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden kadmium- ja elohopeapitoisuudet maaliskuussa Alle määritysrajan olevat elohopeapitoisuudet on kuvaajaan muutettu muotoon 0,5*määritysraja. Junttiselän sedimenttinäytteiden lyijypitoisuudet olivat ja nikkelipitoisuudet Kirkkoselällä lyijypitoisuudet olivat ja nikkelipitoisuudet Pyhäselän lyijypitoisuudet olivat 5-8 ja nikkelipitoisuudet Lyijypitoisuudet olivat suurimmillaan Kirkkoselän pintasedimenttinäytteissä 0-5 cm ja 6-7 cm syvyyksillä. Junttiselän ja Pyhäselän sedimenttinäytteissä ei ollut suuria eroja eri syvyyksien välillä. Pyhäselän lyijypitoisuudet olivat matalampia kuin Junttiselän ja Kirkkoselän pitoisuudet. Nikkelipitoisuudet olivat Junttiselällä kutakuinkin yhtä suuria kaikilla syvyyksillä ja Kirkkoselällä nikkelipitoisuuksissa oli havaittavissa hienoinen lasku pinnasta pohjaan. Pyhäselällä nikkelipitoisuus oli matalimmillaan pintasedimentissä (0-5 cm) ja korkeimmillaan 6-7 cm syvyydessä ja sitä syvemmällä pitoisuuksissa ei tapahtunut juurikaan muutoksia. Suomen keskikokoisten järvien keskimääräinen sedimentin lyijypitoisuus on 7 mg/kg ja nikkelipitoisuus 20 mg/kg (Mäkinen 2003, Mäkinen ja Pajunen 2005). Junttiselän ja Kirkkoselän lyijypitoisuudet olivat hieman alhaisempia ja nikkelipitoisuudet olivat kutakuinkin samalla tasolla kuin vuonna Pyhäselältä ei ollut lyijy- ja nikkelituloksia vuodelta 2010.

73 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 70 Kuva 6-9. Pyhäjärven sedimenttinäytteiden lyijy- ja nikkelipitoisuudet maaliskuussa Suomen keskikokoisten järvien sedimentin keskimääräinen arseenipitoisuus on 8 mg/kg ja kromipitoisuus 46 mg/kg (Mäkinen 2004, Mäkinen ja Pajunen 2005). Kaikkien näytepisteiden sedimenttinäytteiden arseenipitoisuudet ovat keskimääräistä tasoa suurempia: Junttiselällä pitoisuudet olivat 14-16, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä Junttiselällä arseenipitoisuudet olivat kutakuinkin yhtä suuria kaikissa syvyyksissä, mutta Kirkkoselällä ja Pyhäselällä pitoisuudet olivat pienempiä syvemmissä sedimenttikerroksissa. Pyhäselällä havaittiin poikkeuksellisen korkea arseenipitoisuus 0-5 cm pintasedimenttinäytteessä, mikä viittaa viime vuosina tapahtuneeseen arseenipäästöön. Kromipitoisuudet olivat kaikissa näytteissä Suomen järvien keskimääräistä kromipitoisuutta korkeampia lukuun ottamatta Pyhäselän pintasedimenttiä, jossa pitoisuus oli alle puolet keskimääräisestä tasosta. Junttiselällä kromipitoisuudet vaihtelivat välillä, Kirkkoselällä välillä ja Pyhäselällä välillä. Junttiselän ja Kirkkoselän arseenipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin vuonna Junttiselän kromipitoisuudet olivat aavistuksen suurempia ja Kirkkoselän pintasedimentin kromipitoisuus oli alempi kuin vuonna 2010, mutta muutoin kromipitoisuuksissa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia..

74 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu 71 Kuva Pyhäjärven sedimenttinäytteiden arseeni- ja kromipitoisuudet maaliskuussa Piilevätutkimus Tarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 2011a) mukaisesti Junttiselältä ja Kirkkoselältä maaliskuussa 2016 otetuista sedimenttinäytteistä tehtiin myös piilevämääritykset. Näytteet otettiin kummaltakin havaintopaikalta 0 5 cm kerroksesta yhden senttimetrin paksuisina viipaleina. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja laskennassa noudatettiin standardien SFS-EN ja SFS-EN ja ympäristöhallinnon ohjeistusta (Eloranta ym. 2007) soveltuvin osin. Piileväraportti on liitteessä 18. Pyhäjärven sedimentin kerrostumisnopeudeksi on arvioitu 0,5 cm vuodessa (Tolkkinen ja Kauppila 2007), joten näytteenottosyvyys kattaa kuuden vuoden aikana syntyneet sedimenttikerrokset (noin 3 cm) sekä arviolta noin 2 cm aiemmin kerrostunutta sedimenttiä. Tästä syystä piilevänäytteet valmistettiin ja määritettiin kerroksista 0 1, 1 2, 2 3, 3 4 ja 4 5 cm, jolloin alimmasta kerroksesta otettu näyte toimii vertailunäytteenä tarkasteltaessa kuuden vuoden aikana vedenlaadussa tapahtunutta kehitystä. Kustakin näytteestä tehtiin 4 preparaattia. Näytteestä laskettiin satunnaisesti vähintään 400 piileväkuorta, jotka määritettiin lajilleen.

75 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Määrityksen jälkeen tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaan, joka laskee erilaisia veden laatuindeksejä sekä tulostaa piilevälajien ekologisiin vaatimuksiin liittyviä jakaumia (ph, trofiaja saprobiatasot, hapenkyllästeisyys, typpimetabolia, suolapitoisuus). Lisäksi määritettiin laskennalliset ph-arvot käyttäen Renbergin & Hellbergin 9-portaisen luokituksen yhtälöä. Tulosten perusteella arvioitiin järven rehevöitymiskehitystä sekä kuormitusvaikutuksia Aiemmat tutkimukset Vuoden 2016 piilevätutkimusta vastaava tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna Vuotta 2010 aiemmin tehtyjä tutkimuksia on käsitelty vuoden 2010 Pyhäjoen vesistön yhteenvetoraportissa (Pöyry Finland Oy 2011b). Vuoden 2010 tulosten perusteella jokaisen havaintopaikan näytteissä piilevästö jakautui eri trofiaeli ravinteisuusluokkiin siten, että mikään luokka ei ollut selkeästi hallitseva. Ravinteisuudessa ei ollut myöskään havaittavissa selkeää muutosta syvyyden kasvaessa. Ravinteisuusluokissa oli pieniä eroja, mutta kaiken kaikkiaan Pyhäjärven vesi on trofiatasoluokittelun perusteella keskiravinteista eikä ravinnetasoissa ole tapahtunut rajuja muutoksia ajan kuluessa. Jokaisella havaintopaikalla suurin osa piilevistä sijoittuu oligosaprobiseen tai ß-mesosaprobiseen luokkaan eli levät suosivat puhtaita tai vain vähän orgaanisesti likaantuneita vesiä. Junttisyvän (P1) piilevästössä esiintyi runsaana sekä lievästi emäksisessä että lievästi happamassa ympäristössä viihtyviä leviä, eikä esiintymisessä ollut havaittavissa selkeää kehityssuuntaa. Valtalajien perusteella vesistö on ollut suhteellisen ravinnerikas koko näytesarjan kattaman ajanjakson. Kirkkoselän vesistöhavaintopaikan (P3) näytteissä esiintyivät runsaimpina meso- ja eutrofisia olosuhteita suosivat lajit kuten Tabellaria flocculosa ja Cyclotella radiosa. Lisäksi karuja olosuhteita suosivat Aulacoseira alpigena ja Cyclotella rossii esiintyvät runsaina syvyydellä cm, mutta lajien suhteelliset osuudet pienenevät huomattavasti muissa näytesyvyyksissä. Runsaina esiintyvien lajien ph-optimit vaihtelevat lievästi happamasta (T. flocculosa, A. alpigena) lievästi emäksiseen (Cyclotella radiosa), eikä lajien suhteellisten osuuksien muutoksista voitu tehdä varmoja tulkintoja ph-tason mahdollisista muutoksista. Pyhäselän vesistöhavaintopaikan (P4) näytteissä runsaimpina esiintyvät lajit ovat alimmissa näytteissä hieman emäksisiä, runsasravinteisiä vesiä suosiva Aulacoseira granulata, lähimpänä pintaa hieman happamia, keskiravinteisia vesiä suosiva Tabellaria flocculosa ja kaikissa syvyyksissä runsaana esiintyvä neutraaleja, karuja vesiä suosiva Cyclotella rossii. Piilevälajiston koostumuksen ja ph:n välillä vallitsee voimakas riippuvuus ja monissa tutkimuksissa happamuustason on havaittu olevan lajistoa voimakkaimmin muokkaava tekijä Tästä syystä voidaan olettaa näytteiden piileväkoostumuksen muotoutuneen ensisijaisesti ph:n ja vasta toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vaikutuksesta. Lisäksi on havaittu, että metallikuormitus vaikuttaa merkittävästi piilevälajiston koostumukseen ja erityisen herkkiä kuormitukselle ovat planktiset lajit ja niistä erityisesti Cyclotella-suvun lajit Myös tämä seikka saattaa selittää lajistokoostumuksen muutosta Pyhäjärven sedimenttinäytteissä (Pöyry Finland 2011b viitteineen). Aiemman tutkimuksen perusteella (Tolkkinen 2007, Heikkinen ja Väisänen 2007) perusteella tiedetään, että Pyhäjärvi on rehevöitynyt ja sen vedenlaatu huonontunut luvun aikana. Lisäksi Pyhäsalmen kaivoksen perustamisen jälkeen järveä ovat kuormittaneet myös rikki-, kupari- ja sinkkipäästöt, jotka ovat keskittyneet erityisesti Kirkkoselän ja Junttiselän alueelle. Lisäksi järvessä on havaittu hyvin alhaisia ph-lukemia 2000-luvulla. Vuoden 2010 tulosten luokittelussa eri trofiatasoluokkiin ei pystytty varmasti määrittämään vesistön rehevyystasossa tapahtumia muutoksia. Tolkkisen tutkimuksessa (2007) tai v tehdyssä tutkimuksessa kuvattu piileväaineisto ei ilmennä selviä muutoksia ph-tasossa (Pöyry Finland Oy 2011b). 72

76 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Vuoden 2016 tulokset ja tulosten tarkastelu Kirkkoselän näytteiden taksonimäärät olivat melko korkeat, mutta jokseenkin samantasoiset. Sedimenttien taksonimäärää nostaa se, että pohjalle kertyy sekä planktonin lajistoa että rantavyöhykkeen lajistoa erilaisilta alustoilta (kivien, kasvien ja sedimentin pinnat). Junttisyvän lajiluvut olivat hieman alempia, mutta ero ei ollut kovin merkittävä. Ero voi johtua esimerkiksi altaiden kokoerosta ja rantavyöhykkeiden habitaattieroista, ei niinkään veden laatueroista. Molemmilla alueilla ja kaikissa kerroksissa vallitsevina oli tyypillisiä planktonin piilevälajeja (Aulacoseira spp., Cyclotella spp., Discostella spp., Fragilaria spp. ja Staurosira spp.). Tarkasteltaessa alueiden ekologista laatua kaikki lajit huomioivan IPS-indeksin perusteella voidaan todeta Kirkkoselän kuuluvan laatuluokkaan hyvä, mutta Junttisyvän kuuluvan laatuluokkaan tyydyttävä. TDI/100-indeksi kuvastaa rehevyyttä ja indeksiarvojen mukaan molemmat alueet olisivat luokkaa mesotrofinen. Laskennallisen ph-luvun perusteella molemmat alueet ovat lievästi happamia, vaikka alkalifiilit lajit ovat selvästi vallitsevana ryhmänä. Vain Kirkkoselän alueella voi nähdä lievää ph-luvun nousua, kun taas Junttisyvällä ei mitään muutostrendiä ole nähtävissä ph:n ollessa hieman Kirkkoselän arvoja korkeampia. Trofia-luokat Kaikissa näytteissä vallitsevana ryhmänä olivat meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavat lajit. Junttisyvän alueen voimakkaampaa rehevyyttä kuvastaa kyseisen ryhmän Kirkkoselkääkin suuremmat osuudet ja vastaavasti oligotrofiaa edustavien lajien Kirkkoselän arvojakin pienempi osuus. Veden ph-luvun nousu liittyy rehevyyteen ja molemmilla alueilla alkalifiilien eli emäksisyyttä suosivien lajien osuus oli suurin, Junttiselällä vielä Kirkkoselänkin arvoja suurempi. Tämä heijasti samoja olosuhteita kuin rehevyysluokkien jakautumat. Mielenkiintoista oli, että rehevyydestä ja alkalifiilien lajien runsaudesta huolimatta veden ph-arvot olivat happaman puolella. Tämä selittyy kaivosjätevesien ionikoostumuksesta, mikä rajoittaa eutrofiaan tyypillisesti liittyvän ph-luvun nousua. Kummallekaan alueelle ei tule runsaammin orgaanista kuormitusta, mikä näkyy paitsi jo aiemmin käsitellyn %PT-indeksin arvoissa, myös saprobialuokkien jakautumasta. β-meso-saprobit lajit ovat tyypillisiä luonnonvesissä, oligosaprobien esiintyessä lähinnä karuissa, kirkkaissa vesissä. Voimakkaampaa saprobiaa edustaviin luokkiin kuuluvia lajeja oli näytteissä hyvin vähän. Yhteenveto Tuloksissa näkyy selvästi tutkittujen alueiden rehevyysero, vaikka myös Kirkkoselkä on melko rehevä. Kerrosten välillä oli hyvin vähän eroja ja ainoa heikko trendi oli Kirkkoselän laskennallisen ph-luvun lievä nousu. Tavoitteena ollut viimevuosien tilan kehityksen kuvaaminen ei toteutunut, ellei myös todellisuudessa molempien alueiden tila ole ollut viime vuosikymmenen aikana melko vakaa. Tämän voisi todeta veden fysikaalisten ja kemiallisten analyysien seurantatuloksista. Näin ohuen pintasedimenttikerroksen perusteella on varsin hankala tehdä järven tilan kehityksen arvioita, sillä erilaiset sedimentin tapahtumat (eliöiden aiheuttama bioturbaatio, kaasukuplien ja täyskiertojen aikaansaamat sekoittumiset) siirtävät aineksia jatkuvasti. Mm. niukoissakin happioloissa elävät, pitkät harvasukamadot (Tubifex) voivat sedimenttiä syödessään sekoittaa sedimenttejä varsin tehokkaasti. Näin ohuiden kerrosten tarkastelu voisi onnistua oloissa, missä kehittyy selvää laminaarisedimenttiä, mistä Pyhäjärvellä tuskin on kysymys.

77 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu KASVIPLANKTONTARKKAILU Kasviplanktonraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 15. Tutkimuksessa määritettiin Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä yhteensä neljä kasviplanktonnäytettä heinäkuulta 2016 ( ). Kaikilta näytepaikoilta näytteet otettiin kokoomanäytteinä 0-2 m syvyydeltä ja säilöttiin happamalla lugol- liuoksella. Haapajärven näytepisteellä kokonaisbiomassa oli alhainen, mutta kasviplanktonyhteisön TPI-arvo sijoittui luokkaan tyydyttävä. Kasviplanktonin biomassa on rajusti alentunut vuoden 2013 tuloksista, mutta kasviplanktonyhteisössä esiintyy yhä rehevyyden ilmentäjiä. Pyhäjärven näytepisteistä Junttisyvä erottui selkeästi rehevimpänä paikkana. Junttisyvän korkea biomassa-arvo sijoittui välttävään ekologiseen luokkaan ja kasviplanktonyhteisön TPI-arvo tyydyttävään luokkaan. Junttisyvän kasviplanktonlajisto tuki paikan huonohkoa kuvaa, sillä yhteisössä esiintyi runsaasti reheviä oloja ilmentäviä lajeja. Junttisyvän tulokset olivat samanlaiset kuin vuonna Pyhäjärven Kirkkoselän kokonaisbiomassa sijoittui vain välttävään ekologiseen luokkaan, mutta lajirikas kasviplanktonyhteisö karuuden indikaattoreineen ilmentää kuitenkin parempaa luokitusta. Biomassa-arvo ja kasviplanktonyhteisön rakenne olivat samankaltaisia kuin vuonna Pyhäjärven Pyhäselän tilanne näyttäisi kohentuneen: kokonaisbiomassa on selvästi alentunut ja kasviplanktonyhteisön rakenne monipuolistunut vuodesta Kasviplanktonlajistossa esiintyi karuja oloja indikoivia taksoneita ja TPI-arvo sijoittui erinomaiseen luokkaan. 8. POHJAELÄINTARKKAILU 8.1 Haapajärven pohjaeläimet Järvinäytteitä otettiin kolmelta näytealueelta Pyhäjoen keskivaiheilla sijaitsevalta Haapajärveltä, joka on Pyhäjoen läpivirtausjärvi. Haapajärven pohjaeläinlajisto vaihteli paikasta riippuen siten, että keskisyvänteellä vallitsevana ryhmä oli selkeästi sulkasääsket, eteläosan matalikolla harvasukasmadot ja pohjoisosassa järveä puolestaan surviaissääsket. Yksilömäärä järven keskisyvänteessä oli muihin matalampiin näytealueisiin verrattuna korkeampi ja poikkesi tilastollisestikin merkitsevästi verrattuna pohjoisimpaan näytteenottoalueeseen. Näytteenottoalueiden voimakas syvyysvaihtelu on todennäköinen syy pohjaeläinyhteisön vaihteluun näytealueiden kesken. Haapajärven ekologinen tila on kokonaisuudessaan luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta luokkaan tyydyttävä. Luokitukseen sisältyvä biologinen luokittelu, jossa pohjaeläimet on osana, on luokiteltu myös tyydyttävään luokkaa. Vuonna 2014 tehdyn arvion perustana olevat vuosien 2007 ja 2010 pohjatarkkailut ovat ilmentäneet hyvää tilaa. Nyt saatu tulos on sopusoinnussa tämän luokituksen kanssa, vaikka näytealuekohtaisia eroja arvioon on puolin ja toisin. Verrattaessa tulosta edellisvuosien PICM-indeksin arvoihin havaitaan keskisyvänteellä lievää tilan heikentymistä, mutta muilla näytealueilla ekologinen tilaluokka on säilynyt ennallaan. Paasivirran indeksien perusteella Haapajärvi voidaan luokitella kokonaisuutena reheväksi järveksi tietyin varauksin.

78 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Keskisyvänteellä runsaana esiintyvä sulkasääskilaji (Chaoborus flavicans) hyötyy heikoista happiolosuhteista, vesien tummumisesta sekä alusveden liettymisestä ja sen runsastumista voidaan pitää järven pilaantumiskehityksen tai rehevöitymisen ilmentäjänä. Samalla keskisyvänteellä tavattavien useiden muiden pohjaeläinryhmien runsaudet ovat matalampia kuin muilla näytealueilla. Vedenlaatutietojen perusteella Haapajärven veden laatu on syvännepisteellä ollut kesällä heinäkuussa heikko ja elokuussa lähes hapeton. Vesistötarkkailun perusteella veden sameus- ja kiintoainearvot olivat puolestaan kohonneet erityisesti kesäkaudella. Pohjaeläinyhteisön rakenteen perusteella keskisyvänteen pohjaeläimistö heijastelee pohjanläheisten vesikerrosten veden heikentynyttä tilaa, vaikka sitä ei ole havaittavissa esim. PICM-indeksistä. 8.2 Pyhäjoen pohjaeläimet Pyhäjoen yhteistarkkailun virtavesien näytteenotto tapahtui kolmella näytealueella: joen yläosalla Virtalankoskella, joen keskivaiheilla Haapakoskella ja alimmaisella Oulaisissa sijaitsevalla Hirsiperällä. Virtavesien pohjaeläinryhmien suhteellisissa osuuksissa tapahtui jälleen varsin selviä muutoksia verrattuna edelliseen tarkkailuvuoteen (v. 2013): ylimmän näytteenottoalueen kaksisiipisten määrä laski voimakkaasti (74 % 18 %) ja vastaavasti EPT-ryhmän suhteellinen osuus kasvoi lähes täsmälleen samassa suhteessa (21 % 74 %). Muutos tapahtui varsin tasaisesti kaikissa EPT-ryhmän pohjaeläinryhmissä. Haapakoskella muutokset olivat vähäisiä, mutta alimmalla Hirsiperän alueella merkittävin muutos oli harvasukasmatojen määrän voimakas lasku (35 % 1,3 %) EPT-ryhmän pohjaeläinten osuuden kasvaessa (24 % 39 %). Vuoden 2016 virtavesienaineiston perusteella ekologisessa tilaluokituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia edellisvuosiin, joskin kahden näytteenottopaikan ekologisen tilan voidaan katsoa hieman kohentuneen ja yhden hieman heikentyneen. Ylimmällä näytealueella indeksiarvot ilmensivät kahden pohjaeläinmittarin osalta tilan heikentymistä (erinomainen hyvä) ja yhden muuttujan osalta parantumista (hyvä erinomainen). Keskimmäisellä näytealueella kahden mittarin tilaluokitus nousi luokkaan erinomainen ja kaikki lasketut indeksit ilmensivät erinomaista ekologista tilaa. Alimmalla näytteenottoalueella kahden mittarin indikaatioarvot nousivat erinomaiseen luokkaan ja yksi pysyi edelleen tyydyttävässä luokassa. Kokonaisuutena vuoden 2016 tuloksissa voidaan havaita lievä positiivinen korjaava kehitys verrattuna vuoteen 2013, jolloin havaittiin lievä tilan heikentyminen mm. poikkeavien suurten virtaamienkin seurauksena KALOJEN METALLIPITOISUUDET Pyhäjoen kalataloustarkkailusta tehtiin oma raportti (Ahma ympäristö Oy 2017). Kalojen metallipitoisuutta tutkittiin Pyhäjärven Junttiselältä ja Kirkkoselältä pyydetyistä ahvenista ja hauista Tulosten mukaan molemmilta Pyhäjärven kohdealueilta pyydettyjen haukien ja ahventen metallipitoisuudet jäivät elohopean, kadmiumin ja lyijyn osalta kalojen käyttökelpoisuusluokitukselle asetettuja raja-arvoja pienemmiksi. Myös sinkki ja kuparipitoisuudet olivat varsin pieniä.

79 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu PERIFYTONIN PIILEVÄTARKKAILU Piileväraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 17. Piilevätutkimus tehtiin 16 havaintopaikalla. Ylin sijaitsi Pyhäjoen Virtalankoskessa Kärsämäen keskustan vaikutusalueen ulkopuolella. Muut paikat sijaitsivat Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten, Merijärven ja Pyhäjoen jätevedenpuhdistamojen purkupaikkojen yläpuolella sekä purkupaikkojen alapuolella ohjeiden mukaan. Piilevänäytteet otettiin , mikä oli kesällä 2016 minimivirtaaman aikaa. Piileväanalyysien tulosten antaman kuvan perusteella Pyhäjoen ekologinen tila oli keskimäärin hyvä, huolimatta alivirtaaman ajankohdasta ja myös siitä, että suuri osa näytteistä jouduttiin ottamaan kiinteiden alustojen puutteessa sedimentin pinnalta pipetoimalla. Jätevedenpuhdistamojen vaikutuspiireissä ei tuloksissa voitu havaita kuormituksesta johtuvia eroja. 11. SELVITYS VESISTÖN TILATAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESTA Oulujoen-Iijoen alueen vesienhoitosuunnitelmaan on koottu tiedot niin vesien tilasta kuin vesienhoitokaudella tarvittavista toimenpiteistä vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi vesienhoitoalueella. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän eteläisten vesistöjen toimenpideohjelman mukaan Vesistöalueen luokitelluista vesimuodostumista suurin osa on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesimuodostumia sekä liiallisen happamuuden aiheuttamat haitat vesistön alaosan vesimuodostumissa. Lisäksi talviaikainen happitilanne on sisäisestä ja/tai ulkoisesta kuormituksesta johtuen heikko useissa järvissä. Tavoitteista tärkein on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista on tarpeen parantaa myös vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. Pyhäjoen yläosalla ei ole laskennallisten arvioiden mukaan kuitenkaan ravinteiden vähennystarvetta. Lisätoimenpiteitä tarvitaan lähes kaikissa Pyhäjoen vesistön vesimuodostumissa. Toimenpidesuunnitelmassa on esitetty lisätoimenpiteiksi mm. hajakuormituksen monipuolista vähentämistä, kalateiden rakentamista, järvien ja jokiuomien kunnostuksia, säännöstelykäytäntöjen selvittämistä sekä yhdyskuntajätevesien puhdistuksen keskittämismahdollisuuksien selvittämistä. Laajassa yhteenvedossa 2016 tarkasteltiin pidemmältä ajalta vedenlaadun kehitystä. Alla on näiden tuloksien perusteella tarkasteltu miten tilatavoitteita on saavutettu kiintoainepitoisuuksien, ravinnepitoisuuksien, ph-arvojen ja happitilanteen osalta. Intensiivitarkkailun Pyhäjoen pisteillä kiintoainepitoisuuden osalta ei ollut havaittavissa vuosina nousevaa tai laskevaa suuntausta. Ravinnepitoisuuksien osalta vuodesta 1988 vuoteen 2016 ei myöskään ollut nähtävissä selviä kehityssuuntia Pyhäjoen intensiivitarkkailun pisteillä. Talvella voitiin havaita keskiosan pisteellä lievää fosforipitoisuudet laskevaa suuntausta tarkkailujaksolla Vuodesta 1988 vuoteen 2016 tarkasteltaessa, kesäiset ravinnepitoisuudet ylimmällä pisteellä olivat hieman nousseet ajan kuluessa.

80 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjoen pääuoman, Piipsanjoen, Kärsämäenjoen ja Pyhäjärven Junttiselän osalta tarkasteltiin happamuuden aiheuttamia haittoja. Pyhäjoen intensiivitarkkailun pisteiden ja Piipsanjoen intensiivitarkkailun pisteen ph-arvot olivat vuonna 2016 keskimäärin välillä 6,1-7,2. Vesi oli pisteillä pääosin vain lievästi hapanta (ka. 6,7). Kärsämäenjoen keskimääräinen ph-arvo vuonna 2016 oli 6,4, joten vesi oli joessa hieman hapanta. Junttisyvän alusvesi oli heinä- ja lokakuussa Junttisyvän pharvot olivat eri syvyyksillä hieman happamen puolella tai lähellä neutraalia (ph 6,2-7,2). Vuoden 2016 tulosten perusteella happamuus oli edelleen ajoittain ongelmana lähinnä Junttiselällä. Alusveden hapettomuutta havaittiin järvissä vuonna 2016 seuraavasti. Haapajärvessä kesäkerrostuneisuuden aikana heinä- ja elokuussa alusveden happitilanne oli heikko. Elokuussa alusvesi oli lähes hapetonta. Alhaisen happipitoisuudet seurauksena syvänteen alusvesi oli kesäkaudella, erityisesti elokuussa hyvin sameaa ja ravinteikasta. Pyhäjärvi oli maaliskuussa lämpötilakerrostunut ja alusveden happitilanne oli kevättalvella heikentynyt kaikilla tarkkailupaikoilla. Edellisvuoden tavoin Junttiselän alusvesi oli pohjan läheisyydessä täysin hapetonta. Lohvanjärven pintavesi oli maaliskuussa käytännössä katsoen hapetonta ja mm. veden väriarvo, COD Mn -, ja rautapitoisuus olivat korkeita TARKKAILUOHJELMAN KEHITTÄMINEN Ohjelman mukaisesti laajan tarkkailuvuoden 2016 raportissa esitetään suuntaviivat uudelle tarkkailuohjelmalle. Nykyinen tarkkailuohjelma (Pöyry Finland Oy 2011) on laadittu vuosille Vuonna 2011 päivitetyssä ohjelmassa tehtiin seuraavanlaisia muutoksia: Pyhäjoen pääuomasta tarkkaillaan perifytonin piileviä Pohjaeläintarkkailusta poistettiin yksi kohde eli Vaikonoja Vesistötarkkailuun liittyviä erillisiä kohdekuvauksia ei enää toteuteta jatkossa. Vastaava koskialueiden kuntoa koskeva visuaalinen tieto saadaan sähkökoekalastusten yhteydessä tehtävistä kohdekuvauksista. Biologiset tarkkailut keskittyvät laajan tarkkailun vuosiin Joitain näytepiste- ja analyysimuutoksia on tehty liittyen tarkkailuaineiston tarpeen ja kuormitustilanteen muutoksiin Kuormittajien vaikutuksia vesistön ravinnepitoisuuksiin tarkastellaan laajan tarkkailun raportoinnin yhteydessä laimenemissuhteen avulla. Tarkkailussa tulee hyödyntää ympäristöhallinnon suorittamia tarkkailujen tuloksia siltä osin kuin niitä on vuosittain käytettävissä. Voimassa oleva ohjelma on vedenlaadun kemiallisen tarkkailun osalta tarkoituksenmukainen eikä siihen esitetä tehtäväksi muutoksia. EU:n vesipuitedirektiivin mukaan pintavesien suojelun päätavoite, hyvä ekologinen tila, määritellään vesieliöstön ja sen elinympäristön tarkastelun perusteella. EU:n vesipuitedirektiivin mukaisen ekologisen luokittelun perusteella biologista tarkkailua sisältyy Pyhäjoen yhteistarkkailuun pääosin riittävässä määrin.

81 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu Edellisessä tarkkailuohjelman päivityksessä biologista tarkkailua pyrittiin edelleen lisäämään ja mm. uutena tarkkailukokonaisuutena tuli Pyhäjoen pääuomaan perifytonin piilevätarkkailua. Nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti biologista tarkkailua (kasviplankton, piilevä, pohjaeläimet ja kalat) suoritetaan joka kolmas vuosi. Kasviplanktontarkkailun osalta ekologista luokitusta varten pitäisi ohjeistuksen mukaan ottaa vähintään kolme näytettä, että saisi luotettavammat tulokset. Nyt näytekertoja on vain yksi, joten näytekertoja voisi tarkkailuun lisätä kaksi. Biologinen tarkkailu on muuten suhteellisen kattavaa ja sitä esitetään jatkettavaksi voimassa olevan tarkkailuohjelmassa esitetyn ja nykyisen käytännön mukaisesti huomioiden ympäristöhallinnon antamat ohjeistukset. Sedimenttitutkimus tehtiin maaliskuussa 2016 kolmesta syvänteestä, jotka ovat samat kuin vesistötarkkailun havaintopaikat eli Junttisyvä, Kirkkoselkä ja Pyhäselkä. Pyhäsalmen kaivoksen ympäristöluvassa on esitetty sedimenttitarkkailu tehtäväksi viiden vuoden välein, mutta yhteistarkkailun rytmin perusteella tarkkailuväliä pidennettiin edellisen tarkkailuohjelman päivityksessä kuuteen vuoteen. Lisäksi vuoden 2016 maaliskuussa Junttisyvän ja Kirkkoselän näytteenottopaikoilta sedimenttinäytteistä tehtiin piilevämääritykset. Kyseisiä tarkkailuja suositellaan jatkettavan kuuden vuoden välien. Piilevien osalta suositellaan ottamaan paksummat sedimenttinäytteet, koska vuonna 2016 ohuen pintasedimenttikerroksen perusteella oli varsin hankala tehdä järven tilan kehityksen arvioita, sillä erilaiset sedimentin tapahtumat siirtävät aineksia jatkuvasti. Haitallisten aineiden tarkkailua ei katsota tarpeelliseksi lisätä jokialueelle edelleenkään, koska selkeitä päästölähteitä ei jokialueella ole tiedossa. Ympäristöhallinto päivittää alueellisia vesienhoitosuunnitelmia noin kuuden vuoden välein. Edellisen kerran vesienhoitosuunnitelmaa päivitettiin vuonna Kyseinen vesienhoitosuunnitelma kattaa vuodet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman perusteella alueen vesien tilaa heikentää laajalti hajakuormitus, joka on valtaosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta. Pistekuormituksen osuus ravinnekuormituksesta on huomattavasti vähäisempi, mutta paikallisesti sen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Maataloudessa vesienhoitotoimenpiteet perustuvat suureksi osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteisiin. Metsätaloudelle on laaja valikoima keinoja, joita tulisi suunnata niiden vesistöjen valuma-alueille, joissa kiintoaine- ja orgaaninen kuormitus ovat merkittäviä tilaa heikentäviä tekijöitä. Hajaasutuksen kuormitusta pyritään vähentämään kiinteistökohtaisella jätevesien käsittelyllä sekä keskitetyn viemäröinnin toteutuksella haja-asutusalueilla. Vesienhoitosuunnitelmissa tarkastellaan myös alueella tapahtuvaa hajakuormitusta. Tarkkailuohjelmaan tulee lisätä kohta, jossa esitetään, että hajakuormitustiedot päivitetään aina yhteistarkkailuraporttiin, kun ne ovat saatavilla vesienhoitosuunnitelmista. Tarkkailuohjelmaa tehdessä tulee päivittää kaikki mahdollinen tieto, joka on muuttunut. Erityisen tärkeätä on poistaa kuormittajat, jotka ovat lopettaneet toimintansa. Esimerkiksi Vihannin Vesi Oy:n kirkonkylän puhdistamo poistetaan ohjelmasta, koska sen toiminta on loppunut. Tarkkailuohjelmaan tulee muistaa päivittää myös tiedot ja kartta pintavesien ekologisesta tilasta Pyhäjoen vesistöalueella. 78

82 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 OSA II: Vesistötarkkailu VIITTEET Ahma ympäristö Oy, Pyhäjoen yhteistarkkailun osa III, kalataloustarkkailu vuonna Eloranta, P Pyhäjärven sedimenttien piileväselvitys Moniste. 6s. Forsberg, C. & Ryding, S-O Eutrophication parameters and trophic state indices in 30 swedish waste-receiving lakes. Arch.Hydrobiol. 89: Heikkinen K. & Alasaarela E Happamoituneiden vesistöjen neutralointi, kirjallisuuskatsaus. 93 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 18. Heikkinen, M.-L. & Väisänen, T. (toim.) Pyhäjärven Junttiselän tila ja kunnostusmahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 7. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 77s. Mäkinen, J. & Pajunen, H Correlation of carbon with acid-soluble elements in Finnish lake sediments: two opposite composition trends. Geochemistry: exploration, environment, analysis 5(2): Teoksessa Pöyry Finland Oy 2011b. Moniste. Pietiläinen, O-P (toim.) Yhdyskuntien typpikuormitus ja pintavesien tila. Suomen ympäristökeskus, julkaisusarja 46. Helsinki. Pöyry Finland Oy. 2011a. Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille Moniste. Pöyry Finland Oy. 2011b. Pyhäjoen yhteistarkkailu v Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Moniste. Pöyry Finland Oy 2017a. Kärsämäen kunta. Kaatopaikan jälkitarkkailu vuonna Moniste. Pöyry Finland Oy 2017b. Pyhäjärven Kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna Moniste. Pöyry Finland Oy 2017c. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna Luonnos. Moniste. Räisänen, M. L. & Mäkinen, J Pyhäjärven Junttiselän veden ja pintasedimenttien vuodenaikainen koostumusvaihtelu, Raportti S49/0000/2007/44. Geologian tutkimuskeskus, Itä-Suomen yksikkö. Kuopio. 50 s. Räisänen, M. L Junttiselän ilmastuksen vaikutus veden laatuun keväällä Geologian tutkimuskeskus, Kuopio. Suomen Ympäristökeskus Järviwiki - Pohjois-Pohjanmaan viikottainen levätilanne kesällä Katsottu ja Suomen Ympäristökeskus Hertta-vedenlaatu rekisteri. Tiedot otettu ja Vapo Oy Puntarisuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma. Moniste. 79

83

84 Pyhäjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu 2016 LIITE 2 Vedenlaadun havaintopaikat Koordinaatit Havaintopaikka Tunnus ETRS-TM35 FIN Vesistöalue Kunta Intensiivinen tarkkailu Pyhäjoki Py Pyhäjärvi Pyhäjoki Py Haapavesi Piipsanjoki alapää Pi Oulainen Pyhäjoki Hourunk Py Pyhäjoki Laaja alueellinen tarkkailu Pyhäjoki Pyhäjokisuu viem ap Py Pyhäjoki Pyhäjoki Pyhänkoski Py Merijärvi Pyhäjoki Sarvanniska Py Oulainen Pyhäjoki 86-tien silta Py Oulainen Pyhäjoki Matkaniva Py Oulainen Pyhäjoki Annonen Py Oulainen Pyhäjoki Mieluskoski Py Haapavesi Pyhäjoki Haapakoski Py Haapavesi Pyhäjoki turvev tie Py Haapavesi Pyhäjoki 85-tien silta Py Kärsämäki Pyhäjoki Kärs viem yp Py Kärsämäki Pyhäjoki Venetpalo Py Kärsämäki Vaikonoja Vaikonoja 786-tien silta Vai Oulainen Tähjänjoki Tähjänjoki alapää Tä Pyhäjoki Oulaistenoja Oulaistenoja jääh ap Oul Oulainen Piipsanjoki Piipsjärven yläp silta Pi Oulainen Piipsanjoki Verkanevan ap Pi Vihanti Piipsanj V-j yp Törminperä pi Vihanti Piipsanjoki Pi Haapavesi Kilpuanoja Kilpuanoja 86-mts Ki Vihanti Ahmaoja Ahmaoja 790-tien silta Ah Vihanti Vihanninjoki Vihanninjoki 8042-tien s Vi Vihanti Vihanninjoki 86-tien s Vi Vihanti Vihanninjoki takalon tie Vi Vihanti Mäyränoja Mäyränoja alapää silta Mä Oulainen Humaloja Humaloja p6 alapää Hu Haapavesi Piipsanoja Piipsanoja Pio Haapavesi

85 Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit ETRS-TM35 FIN Vesistöalue Kunta Luonuanoja Luonuanoja alapää s Luo Kärsämäki Luonuanoja Kivinevan ap Luo Kärsämäki Luonuanoja kivinevan yp Luo Kärsämäki Iso-Peurapuro Iso-Peurapuro 7691-mts Peu Kärsämäki Veneoja Veneoja 85-tien silta Ve Kärsämäki Kärsämäenjoki Kärsämäenjoki 4-tien s Kä Kärsämäki Kärsämäenj Koposenperä Kä Kärsämäki Vuohtojoki Vuohtojoki alapää Vu Kärsämäki Vuohtoj L-nevan Vu Kärsämäki Venetoja Venetoja Vet Kärsämäki Haapapuro Haapapuro Ha Pyhäjärvi Sammaljoki Sammaljoki Sa Pyhäjärvi Vihannin Kirkkojärvi Kirkkojärvi Kij Vihanti Piipsjärvi Piipsjärvi alapää Piij Oulainen Pirnesjärvi Pirnesjärvi tu Pij Haapavesi Lohvanjärvi Loh Pyhäjärvi

86 Liite 3 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Pyhäjoen yhteistarkkailu, Intensiivinen tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7020 Pyhäjoki Py Pyhäjoki Py Piipsanjoki Pi Piipsanjoki alapää 7023 Pyhäjoki Py Pyhäjoki Hourunkoski Analyysit *ph *Sulfaatti *Väri *Typpi *Lämpökestois et koliformiset bakteerit *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Kemiallinen hapenkulutu s, CODMn *Kiintoaine GF/C *Kiintoaine GF/C *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Fosfori *Fosfaattifo *Kupari, Cu *Rauta, Fe *Mangaani, sfori Mn *Sinkki, Zn Kokonaissyv yys *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Lämpötila (näytteenottaj an mittaama) Menetelmä SFS 4088:2001 / ROI SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI SFS-EN 25813:1993 / ROI SFS-EN 25813:1993 / ROI SFS-EN ISO :2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C ) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <2: ± 15% <3: ± 20% <25: ± 35% <10: ± 25% <10: ± 25% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% <20: ± 35% <10: ± 30% <0,5: ± <10: ± <1: ± 20% <2: ± 30% >2: ± 4% >2: ± 10% >2: ± 10% >3: ± 10% >25: ± 20% >10: ± 15% >10: ± 15% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% 10-30: ± 30% 25% 1-5: ± 15% 2-20: ± 15% >50: ± 12% >50: ± 10% >50: ± 10% 15% 0,5-5: ± 10-25: ± >5: ± 10% >20: ± 10% >30: ± 10% 15% 15% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,20 0,50 5 0, ,0 5,0 3,0 2,0 0,15 2,5 0,2 0,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml ms/m % mg O2/l mg/l mg/l mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R Py161 0,10 0 6,85 7, <0, ,2 0,20 0,2 R Py161 0,75 1 6,70 9,5 67 9, , ,5 2, ,7 3,8 1,50 0,75 0,5 R Py161 0, , , ,5 2,0 R Py161 0, , , , ,3 3,0 R Py161 0,50 4 6, , , ,6 2, ,0 1,50 11,5 R Py161 0,50 1 6, , ,2 2, ,2 1,00 16,0 R Py161 0, , , , ,4 1,50 17,0 R Py161 0,80 1,60 5 6, , ,8 550 <5,0 8,9 43 8,2 2, ,9 6,2 22,7 R Py161 0,60 1, , , ,6 520 <5,0 <5, , ,5 20,0 R Py161 0,60 1,20 2 6, , ,4 490 <5,0 7,6 33 4,9 2, ,5 4,3 16,5 R Py161 0,40 3 6, , <5,0 7, ,80 11,0 R Py161 0,50 <2 6, ,0 51 2, ,9 1,00 2,0 R Py161 0,50 2 6,52 3, <2, ,8 1,00 1,0 R Py82 1,00 1 6,55 7, , ,60 0,0 R Py82 1,00 2 6,66 9,5 63 9, , ,00 1,00 0,0 R Py82 1, ,66 7, , ,6 R Py82 1,00 0 6,32 3, ,0 R Py82 1,00 4 6,60 8,9 87 9, , ,70 11,4 R Py82 1,00 2 6,59 9,0 88 9, , ,00 13,0 R Py82 1, ,67 8,9 72 7, ,00 15,2 R Py82 1,00 2,50 7 6,60 7,4 80 7, , , ,0 R Py82 1,00 2,00 <10 6,77 9,5 74 6, , ,0 R Py82 1,00 3, ,63 8,7 73 7, , ,3 R Py82 1,00 0 6,99 8,9 83 9, , ,00 10,8 R Py82 1, , <2, ,00 2,5 R Py82 0, , , ,50 0,1 R Pi1 0,20 2 6,50 6,4 58 8, , ,40 0,1 R Pi1 1,00 0 6,90 7, , ,00 1,00 0,3 R Pi1 1,00 8 6,60 5,6 67 9, , ,2 R Pi1 1,00 1 6,34 4, , ,5 R Pi1 1,00 1 6,74 4,9 86 9, , ,50 11,6 R Pi1 1,00 0 6,74 5,1 86 9, , ,00 13,0 R Pi1 1, ,95 6,2 80 7, , ,50 19,0 R Pi1 0,80 1, ,67 5,6 71 6, , ,3 R Pi1 0, ,65 4,3 70 7, ,40 12,7 R Pi1 1,00 2, ,64 5,3 82 8, ,8 R Pi1 0,80 0 6,93 6,1 83 9, <2, ,60 10,4 R Pi1 0,80 <2 7,19 6, , ,60 1,7 R Pi1 0,80 2 6,76 8, , ,60 0,7 R Py2 1,00 6 6,80 7,4 89 9, , ,00 14,0 R Py2 0, ,08 9,0 86 8, , ,00 19,2 R Py2 0,50 1,00 5 6,77 6,7 81 7, , ,0 R Py2 0, ,98 8,2 82 7, , , ,00 20,0 R Py2 0,60 1, ,74 6,9 86 8, ,0 SFS-EN 872:2005 / ROI SFS-EN ISO :1998 / ROI SFS-EN ISO 13395:1997 / ROI SFS-EN ISO 11732:2005 / ROI SFS-EN ISO :2005 / ROI SFS-EN ISO :2005 / ROI SFS-EN ISO :2016 / OUL SFS-EN ISO :2016 / OUL SFS-EN ISO :2016 / OUL SFS-EN ISO :2016 / OUL Yleiset huomiot Yhteyshenkilöt Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, , piia.hiltunen@ahmagroup.com Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, Oulu, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

87 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Liite 4 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO sivu 1/3 Pyhäjoen yhteistarkkailu, alueellinen tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7022 Piipsanjoki Pi Piipsanjoki alapää 7023 Pyhäjoki Py Pyhäjoki Hourunkoski Kärsämäenjoki Kä tien silta 7025 Piipsanoja Pio Mäyränoja Mä alapää, silta 7027 Vihanninjoki Vi tien silta 7028 Pyhäjoki Py Haapakoski 7029 Pyhäjokisuu Py Viem. alap Pyhäjokisuu viem ap. Py Tähjänjoki alapää Tä Pyhäjoki Pyhänkoski Py Pyhäjoki Sarvanniska Py Pyhäjoki 86-tien silta Py Pyhäjoki Matkaniva Py Pyhäjoki Annonen Py Vaikonoja 786-tien silta Vai Oulaistenoja jääh ap Oul Piipsjärven yläp silta Pi Mäyränoja alapää silta Mä Piipsjärvi alapää Piij Pyhäjoki Mieluskoski Py Pyhäjoki Haapakoski Py Pyhäjoki Turvev tie Py Piipsanjoki Törminperä Pi Humaloja p6 alapää Hu Piipsanoja Pio Pirnesjärvi tu Pij Pyhäjoki 85-tien silta Py Pyhäjoki Kärs viem yp Py Pyhäjoki Venetpalo Py Luonuanoja alapää Luo Luonuanoja Kivinevan ap Luo Luonuanoja Kivineva yp Luo Iso-Peurapuro 7691-mts Peu Piipsanjoki Verkanevan ap Pi Piipsanjoki V-j yp Pi Kilpuanoja 86-mts Ki Ahmaoja 790-tien silta Ah Vihanninjoki 8042-tien silta Vi Vihanninjoki 86-tien silta Vi Vihanninjoki takalon tie Vi Kirkkojärvi Kij Veneoja 85-tien silta Ve Kärsämäenjoki 4-tien silta Kä Kärsämäenjoki Koposenperä Kä Vuohtojoki alapää Vu Vuohtojoki L-nevan yp Vu Venetoja Vet Haapapuro Ha Sammaljoki Sa Lohvanjärvi Loh Analyysit *ph Menetelmä *Lämpökestoi set koliformiset bakteerit SFS 4088:2001 / ROI SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI *Happi, kyllästysaste SFS-EN 25813:1993 / ROI *Happi, liuennut SFS-EN 25813:1993 / ROI *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn SFS 3036:1981 / ROI *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C SFS-EN ISO :2016:en / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI *Kiintoaine GF/C SFS-EN 872:2005 / ROI *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa SFS 5772:1993 / ROI SFS-EN ISO :1998 / ROI SFS-EN ISO 13395:1997 / ROI SFS-EN ISO 11732:2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <3: ± 20% <1: ± 30% <25: ± 35% <10: ± 25% <10: ± 25% <2: ± 30% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% <20: ± 35% >2: ± 4% >2: ± 10% >3: ± 10% >1: ± 20% >25: ± 20% >10: ± 15% >10: ± 15% >2: ± 18% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% >50: ± 12% >50: ± 10% >50: ± 10% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO 6878:2004 / ROI <26: ± 19% >26: ± 5% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO :2005 / ROI *Rauta, Fe SFS-EN ISO :2016 / OUL <10: ± 30% <10: ± 25% 10-30: ± 15% 10-25: ± 15% >30: ± 10% >25: ± 10% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,50 0,15 5 0,50 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,0 2,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) pmy/100ml ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R Pi1 0, ,65 4,3 70 7, ,40 12,7 R Py2 0, ,98 8,2 82 7, , , ,00 20,0 R Kä0 0, ,58 6,5 52 7, ,30 0,2 R Kä0 0, ,47 3,4 81 9, ,15 9,9 R Kä0 0, ,70 4,5 70 6, <5, ,3 R Pio2 0, , , ,30 0,0 R Mä0 0,10 4 6,82 8,1 65 9, ,45 0,1 R Vi2 0,10 1 6, , , ,45 0,1 R Py79 1,00 3 6, , , ,1 *Fosfori SFS-EN ISO :2005 / ROI Kokonaissyvy ys *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Lämpötila (näytteenottaj an mittaama)

88 Analyysit Menetelmä *Lämpökestoi set koliformiset bakteerit SFS 4088:2001 / ROI *ph SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI *Happi, kyllästysaste SFS-EN 25813:1993 / ROI *Happi, liuennut SFS-EN 25813:1993 / ROI *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn SFS 3036:1981 / ROI *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C SFS-EN ISO :2016:en / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI *Kiintoaine GF/C SFS-EN 872:2005 / ROI *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa SFS 5772:1993 / ROI SFS-EN ISO :1998 / ROI SFS-EN ISO 13395:1997 / ROI SFS-EN ISO 11732:2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <3: ± 20% <1: ± 30% <25: ± 35% <10: ± 25% <10: ± 25% <2: ± 30% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% <20: ± 35% >2: ± 4% >2: ± 10% >3: ± 10% >1: ± 20% >25: ± 20% >10: ± 15% >10: ± 15% >2: ± 18% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% >50: ± 12% >50: ± 10% >50: ± 10% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO 6878:2004 / ROI <26: ± 19% >26: ± 5% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO :2005 / ROI *Rauta, Fe SFS-EN ISO :2016 / OUL <10: ± 30% <10: ± 25% 10-30: ± 15% 10-25: ± 15% >30: ± 10% >25: ± 10% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,50 0,15 5 0,50 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,0 2,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) pmy/100ml ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R Py1 0, , , ,00 0,1 R Py1 0, , , , ,1 R Py1 0, ,05 9,3 81 7,5 23 6, , ,6 R Py1 0, ,99 8,4 81 7,7 24 6, , ,1 R Tä0 0, , , ,1 R Tä0 0, , , ,6 R Tä0 0, , , ,7 R Py21 0, , , , ,1 R Py21 0, ,14 8,9 91 8,4 20 5, , ,1 R Py21 0, ,94 7,1 87 8,2 28 9, , ,0 R Py45 1, , , , ,1 R Py45 1, ,96 8,0 79 7,4 23 5, , ,0 R Py45 0, ,89 7,8 77 7,2 26 5, , ,0 R Py49 0, ,64 9, , ,0 R Py49 1, ,97 7,8 82 7,6 23 6, , ,0 R Py49 0, ,93 7,9 86 7,8 25 4, , ,0 R Py58 0,50 5 6, , ,1 R Py58 1, ,98 9,0 84 7,9 20 5, , ,5 R Py58 1, ,97 8,8 82 7,6 22 5, , , ,5 R Py63 0,10 2 6,62 9, , , ,1 R Py63 0, ,87 9,8 81 7,4 19 3, , ,5 R Py63 0, ,81 9,6 75 6,8 21 3, , ,0 R Vai1 0,10 3 6, ,1 R Vai1 1, , , ,5 R Vai1 0, ,82 6,4 67 6, , ,0 R Oul2 0,10 9 6,71 7, , ,1 R Oul2 0, ,88 8,1 80 7, ,5 R Oul2 0, ,94 5,0 78 7,7 27 6, , ,0 R Pi9 0,50 1 6,55 8,8 56 8, , ,0 R Pi9 0, ,77 6,5 79 7, , ,0 R Pi9 1, ,92 7,0 80 7, ,0 R Mä0 0,10 4 6,82 8,1 65 9, ,1 R Mä0 0, ,09 6,1 79 7, ,0 R Mä0 0, ,79 4,3 80 8, ,5 R Piij 0,50 0 6,54 8,0 57 8,2 25 9, , ,5 R Piij 1,00 3 6,99 6,2 82 7,6 25 6, , , ,0 R Piij 0, ,87 5,9 80 7,3 31 7, , ,6 R Py70 0,50 1 6, ,1 14 4, , ,1 R Py70 1, ,74 9,5 75 7, ,2 R Py70 1, ,84 8,7 76 7,0 26 6, , ,0 R Py79 1,00 3 6, ,5 14 4, , ,1 R Py79 0, ,75 9,3 75 7, , ,7 R Py79 1, ,80 9,2 73 6,8 24 7, , ,8 R Py85 1,00 1 6,65 7,9 66 9,6 14 4, , ,1 R Py85 1, ,39 6,5 69 7, ,4 R Py85 1, ,77 7,9 73 7, , ,7 R Pi33 0,20 2 6,55 3,6 61 8,9 29 8, , ,1 R Pi33 0, ,01 2,9 74 7,9 37 5, , ,6 R Pi33 0, ,63 2,8 82 7,9 26 4, , , ,0 R Hu0 0, ,05 6, ,3 R Hu0 0, ,09 3,2 80 8,5 46 8, ,5 R Hu0 0, ,09 4,3 86 8,6 31 6, , ,9 R Pio2 0, , , ,0 R Pio2 0, ,41 6,2 64 6, ,2 R Pio2 0, ,04 8,3 72 7, ,2 R Pij 0,50 0 5,87 2,8 46 6,7 25 4, , , ,3 R Pij 0,90 4 6,70 2,1 76 7, ,6 5,9 75 5, ,2 R Pij 1,00 4 6,99 2,3 90 8, ,0 <5,0 57 3, ,5 R Py105 0,50 8 6,75 7, ,3 83 3, ,90 0,50 0,1 R Py105 1, ,19 6,0 72 7, ,5 R Py105 1, ,15 5,6 72 7,1 34 8, ,0 R Py105 1, , ,5 18 5, , ,2 R Py113 0,50 5 6,75 9, , , , ,50 0,0 R Py113 1, ,11 6,0 74 7,3 34 6, , ,2 R Py113 1, ,85 9,8 83 7,4 22 8, ,6 R Py125 0,50 8 6,74 8, ,5 76 8, , ,50 0,1 *Fosfori SFS-EN ISO :2005 / ROI Kokonaissyvy ys *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Lämpötila (näytteenottaj an mittaama) VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO sivu 2/3

89 Analyysit Menetelmä *Lämpökestoi set koliformiset bakteerit SFS 4088:2001 / ROI *ph SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI *Happi, kyllästysaste SFS-EN 25813:1993 / ROI *Happi, liuennut SFS-EN 25813:1993 / ROI *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn SFS 3036:1981 / ROI *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C SFS-EN ISO :2016:en / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI *Kiintoaine GF/C SFS-EN 872:2005 / ROI *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa SFS 5772:1993 / ROI SFS-EN ISO :1998 / ROI SFS-EN ISO 13395:1997 / ROI SFS-EN ISO 11732:2005 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <3: ± 20% <1: ± 30% <25: ± 35% <10: ± 25% <10: ± 25% <2: ± 30% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% <20: ± 35% >2: ± 4% >2: ± 10% >3: ± 10% >1: ± 20% >25: ± 20% >10: ± 15% >10: ± 15% >2: ± 18% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% >50: ± 12% >50: ± 10% >50: ± 10% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO 6878:2004 / ROI <26: ± 19% >26: ± 5% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO :2005 / ROI *Rauta, Fe SFS-EN ISO :2016 / OUL <10: ± 30% <10: ± 25% 10-30: ± 15% 10-25: ± 15% >30: ± 10% >25: ± 10% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,50 0,15 5 0,50 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,0 2,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) pmy/100ml ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R Py125 0, ,38 9,6 82 8,4 26 9, ,5 R Py125 0, , ,8 73 4, , , ,0 R Luo0 0, , ,80 0,50 0,2 R Luo0 1, ,28 4,3 59 6, ,2 R Luo0 0, ,24 8,9 78 7, ,7 R Luo4 0, , ,30 0,5 R Luo4 0, ,14 3,6 74 7, ,9 R Luo4 0, ,11 7,9 76 7, ,3 R Luo5 0,10 8 7,07 8, ,20 0,10 0,3 R Luo5 0, ,97 3,2 71 7, ,6 R Luo5 0, ,96 5,8 79 7, ,0 R Peu 0,50 1 6,76 8, ,6 74 2, , ,50 0,1 R Peu 1, , ,6 24 9, ,7 R Peu 0, ,75 3,2 85 8,7 41 7, , <5, ,0 R Pi16 0,20 6 6,54 6,4 62 9, , ,0 R Pi16 0, ,70 4,7 81 8, ,2 R Pi16 0, ,69 3,6 80 8, ,9 R Pi20 0, ,56 6,2 61 8, ,1 R Pi20 0, ,71 4,7 82 8, ,1 R Pi20 0, ,73 3,5 82 8,3 33 9, ,9 R Ki2 0,20 <2 6,62 8, ,2 R Ki2 0, ,62 4,9 88 8, ,8 R Ki2 0, ,03 7,0 86 8, ,7 R Ah1 0,30 <2 6,58 6, , ,3 R Ah1 0, ,22 3,4 73 7,5 45 5, , ,9 R Ah1 0, ,47 3,8 73 7,6 70 6, ,6 R Vi2 0,20 2 6, , ,5 R Vi2 0, , , ,2 R Vi2 0, , , ,0 R Vi10 0,40 <2 6, , ,2 R Vi10 0, ,53 5,9 71 7, ,0 R Vi10 0, ,73 7,7 67 6, ,7 R Vi <2 6,46 21 <1,0 <0, , ,1 R Vi17 0, ,50 4,4 59 5, , <5, ,5 R Vi17 0,70 <10 6,29 4,5 34 3, ,0 840 <5,0 8, ,6 R Kij 0,50 0 6,33 8,4 68 9,8 10 1,8 98 <2, , ,4 R Kij 0, ,06 7,4 79 7,6 11 2,3 59 4, <5,0 <5,0 29 4, ,2 R Kij 0,90 <10 7,07 7,7 80 7,3 10 1,5 92 <2, <5,0 8,5 26 3, ,8 R Ve1 0, , , ,20 0,10 0,2 R Ve1 0, ,13 4,0 64 6, ,5 R Ve1 0, , , ,9 R Kä0 0, ,79 6,7 67 9, ,10 0,1 R Kä0 0, ,05 3,5 68 7,1 46 9, ,1 R Kä0 0, ,70 4,5 70 6, <5, ,3 R Kä8 0, ,69 5, , ,10 0,2 R Kä8 1, ,55 2,3 68 6,9 43 5, , ,4 R Kä8 0, ,67 2,8 83 8,3 37 7, ,4 R Vu0 0, , , ,10 0,2 R Vu0 1, ,11 3,8 62 6,2 50 7, , ,1 R Vu0 0, ,06 8,2 73 7, ,2 R Vu16 0, ,50 9,7 24 3, , ,30 0,10 0,1 R Vu16 0, ,72 3,1 33 3,4 50 4, , <5, ,8 R Vu16 0, ,25 4,2 47 4, ,3 R Vet2 0,10 2 6,30 5,2 30 4,4 28 8, , ,10 0,1 R Vet2 0, ,67 3,2 46 4,9 44 3, , ,9 34 5, ,4 R Vet2 0, ,14 3,3 56 5,8 38 4, , ,4 <5, ,0 R Ha0 0, ,75 5, , ,2 R Ha0 0, ,06 2,6 63 6,4 32 4, , ,6 R Ha0 0, ,59 3,9 81 8, , ,7 R Sa0 1,00 <2 6, , ,3 R Sa0 0, ,28 6,4 57 6, ,0 R Sa0 1, ,48 5,7 36 3,5 45 6, , ,5 R Loh 0,50 <2 5,96 4,8 <1,0 <0, , , , ,0 R Loh 1, ,57 2,6 78 7,8 28 4, , ,2 <5,0 40 4, ,5 R Loh 0, ,68 2,8 91 9,0 30 5, , <5,0 8,1 43 5, ,1 *Fosfori SFS-EN ISO :2005 / ROI Kokonaissyvy ys *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi Näytteenottosyvyys Lämpötila (näytteenottaj an mittaama) VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO sivu 3/3 Yleiset huomiot Yhteyshenkilöt Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, , piia.hiltunen@ahmagroup.com Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, Oulu, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

90 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU Liite 5.1 LAAJAN ALUEELLISEN TARKKAILUN JA INTENSIIVIEN TARKKAILUN TULOKSET MAALISKUUSSA, HEINÄKUUSSA JA ELOKUUSSA 2016 PYHÄJOEN PÄÄUOMAN NÄYTEPISTEILLÄ Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe tila johtavuus aine C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l μg/l Pyhäjokisuu Py ,1 6, , , Pyhäjokisuu Py ,6 7,05 9,3 81 7,5 23 6, , Pyhäjokisuu Py ,1 6,99 8,4 81 7,7 24 6, , Hourunkoski Py ,1 6,6 9,3 11,9 16 7, , Hourunkoski Py ,2 7, ,4 Hourunkoski Py ,98 8,2 82 7, ,8 Pyhänkoski Py ,1 6, , , Pyhänkoski Py ,1 7,14 8,9 91 8,4 20 5, , Pyhänkoski Py ,94 7,1 87 8, , Sarvanniska Py ,1 6, , , Sarvanniska Py , ,4 23 5, Sarvanniska Py ,89 7,8 77 7,2 26 5, tien silta Py ,64 9, , tien silta Py ,97 7,8 82 7, , tien silta Py ,93 7,9 86 7,8 25 4, , Matkaniva Py ,1 6, , Matkaniva Py ,5 6, ,9 20 5, , Matkaniva Py ,5 6,97 8,8 82 7,6 22 5,

91 Liite 5.2 Joki Piste Pvm Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. NO3-N kolif. bakt μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/100ml Pyhäjokisuu Py Pyhäjokisuu Py Pyhäjokisuu Py Hourunkoski Py Hourunkoski Py Hourunkoski Py Pyhänkoski Py Pyhänkoski Py Pyhänkoski Py Sarvanniska Py Sarvanniska Py Sarvanniska Py tien silta Py tien silta Py tien silta Py Matkaniva Py Matkaniva Py Matkaniva Py ,

92 Liite 5.3 Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe tila johtavuus aine C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l μg/l Annonen Py ,1 6,62 9, , ,6 998 Annonen Py ,5 6,87 9,8 81 7,4 19 3, , Annonen Py ,81 9,6 75 6,8 21 3, , Mieluskoski Py ,1 6, ,1 14 4, ,2 962 Mieluskoski Py ,2 6,74 9,5 75 7, Mieluskoski Py ,84 8, , , Haapakoski Py ,1 6, ,5 14 4, ,4 887 Haapakoski Py ,7 6,75 9,3 75 7, , Haapakoski Py ,8 6,8 9,2 73 6,8 24 7, , Pyhäjoki Py ,66 9,5 63 9, ,3 Pyhäjoki Py ,2 6,67 8,9 72 7, Pyhäjoki Py ,77 9,5 74 6, ,8 Turvev tie Py ,1 6,65 7,9 66 9,6 14 4, ,2 804 Turvev tie Py ,4 6,39 6,5 69 7, Turvev tie Py ,7 6,77 7, , tien silta Py ,1 6,75 7, ,3 83 3, tien silta Py ,5 6, , tien silta Py ,15 5,6 72 7,1 34 8, tien silta Py ,2 6, ,5 18 5, , Kärs viem yp Py ,75 9, , ,6 863

93 Liite 5.4 Joki Piste Pvm Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. NO3-N kolif. bakt μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/100ml Annonen Py Annonen Py Annonen Py Mieluskoski Py Mieluskoski Py Mieluskoski Py Haapakoski Py Haapakoski Py Haapakoski Py Pyhäjoki Py Pyhäjoki Py Pyhäjoki Py Turvev tie Py Turvev tie Py Turvev tie Py tien silta Py tien silta Py tien silta Py tien silta Py Kärs viem yp Py ,8 5

94 Liite 5.5 Joki Piste Pvm Lämpö ph Sähkön Happi Happi COD Mn Sameus Väri Kiinto Fe tila johtavuus aine C ms/m % mg O2/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l μg/l Kärs viem yp Py ,2 6, ,3 34 6, Kärs viem yp Py ,6 6,85 9,8 83 7,4 22 8, Venetpalo Py ,1 6,74 8, ,5 76 8,2 477 Venetpalo Py ,5 6,38 9,6 82 8,4 26 9, Venetpalo Py , ,8 73 4, , Pyhäjoki Py , ,7 9,5 67 9, ,6 Pyhäjoki Py , , ,8 Pyhäjoki Py , , ,6

95 Liite 5.6 Joki Piste Pvm Kok-N NO 2 -N+ NH 4 -N Kok-P PO 4 -P Lämpök. NO3-N kolif. bakt μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/100ml Kärs viem yp Py , Kärs viem yp Py Venetpalo Py ,4 8 Venetpalo Py Venetpalo Py , Pyhäjoki Py ,5 1 Pyhäjoki Py ,4 46 Pyhäjoki Py ,5 2,

96 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Liite 6 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Pyhäjoen yhteistarkkailu, Pyhäjärven tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7131 Junttisyvä Pyhj1, Pyhj1a, Pyhj1b, Pyhj1kok Junttisyvä Pyhj1, Pyhj1b, Pyhj1kok Kirkkoselkä Pyhj3, Pyhj3a, Pyhj3b, Pyhj3kok Pyhäselkä Pyhj4, Pyhj4a, Pyhj4b, Pyhj4kok Analyysit *ph *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Sulfaatti *Kemiallinen hapenkulutu s, CODMn *Väri *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Sähkönjohtavuus *Ammoniumtyppi *Fosfori *Fosfaattifo sfori *Kupari, Cu *Rauta, Fe *Mangaani, Mn *Sinkki, Zn Näkösyvyys Lämpötila (näytteenottajan mittaama) Menetelmä SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI SFS-EN 25813:1993 / ROI SFS-EN SFS-EN ISO 25813:1993 / ROI 1:2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C ) / ROI SFS 5772:1993 / ROI SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO :1997 / 11732:2005 / :1998 / ROI ROI ROI 2:2005 / ROI SFS-EN ISO :2005 / ROI SFS-EN ISO :2016 / OUL Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <2: ± 15% <3: ± 20% <25: ± 35% <2: ± 30% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% <20: ± 35% <10: ± 30% <0,5: ± 30% <10: ± 25% >2: ± 4% >2: ± 10% >2: ± 10% >3: ± 10% >25: ± 20% >2: ± 18% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 20% 10-30: ± 0,5-5: ± 15% 10-25: ± 15% >50: ± 12% >50: ± 10% >50: ± 10% 15% >30: ± 10% >5: ± 10% >25: ± 10% SFS-EN ISO SFS-EN ISO :2016 / OUL 2:2016 / OUL Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,20 0,50 5 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 0,15 2,5 0,2 0,5 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. ms/m % mg O2/l mg/l mg/l mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m C R Pyhj1 1,00 ( ) 6, , ,7 3,0 1,0 R Pyhj1 1,00 7, , , ,3 6,0 1,7 19,0 R Pyhj1 1,00 6, , , ,8 1,2 21,8 R Pyhj1 1,00 6, , ,7 6,8 1,3 7,7 R Pyhj1a 5,00 6,38 9,9 49 4, , ,7 15,9 R Pyhj1a 5,00 6, , ,9 6,7 7,7 R Pyhj1b 3,70 4,83 70 <1,0 <0, , ,3 2,9 R Pyhj1b 7,30 6,22 8,0 43 4, , ,4 15,0 R Pyhj1b 4,00 6, , , ,7 20,2 R Pyhj1b 7,00 6, , ,8 7,4 7,8 R Pyhj1kok 0.0 2,00 6,32 1, ,1 R Pyhj1kok 0.0 2,00 14 R Pyhj1kok 0.0 2,00 6, <5,0 5,9 37 8,3 R Pyhj1kok 0.0 2,00 6, ,5 R Pyhj3 1,00 7,04 4, ,9 9,1 52 1, ,3 1,0 0,6 R Pyhj3 1,00 7,27 4, ,4 3,5 9,9 58 2, ,1 3,2 2,0 19,1 R Pyhj3 1,00 7,18 3,8 89 7,8 3,4 9,5 45 2, ,2 1,6 21,8 R Pyhj3 1,00 7,12 3, ,4 9,7 68 2, ,3 1,5 2,2 9,3 R Pyhj3a 5,00 6,51 5,1 71 9,9 4, , ,5 1,8 R Pyhj3a 5,00 7,00 4,1 86 8,2 3,6 9,7 65 2, ,5 4,3 17,5 R Pyhj3a 5,00 7,19 3,8 90 8,0 3, , ,3 2,1 21,6 R Pyhj3a 5,00 7,13 3, , , ,5 1,7 9,2 R Pyhj3b 6,00 6,56 4,8 62 8,5 4, , ,5 6,5 2,4 R Pyhj3b 6,30 7,01 4,1 84 8,2 3,6 9,8 52 3, ,9 16,3 R Pyhj3b 7,00 6,80 4,5 48 4,5 3, , ,6 18,4 R Pyhj3b 6,00 7,12 3,8 78 9,0 3,3 9,6 83 2, ,4 1,7 9,2 R Pyhj3kok 0.0 2,00 6,95 1, ,9 12 2,1 R Pyhj3kok 0.0 2,00 6,4 R Pyhj3kok 0.0 2,00 7,16 6,9 410 <5,0 <5,0 31 <2,0 R Pyhj3kok 0.0 2,00 7,11 6,2 360 <5,0 <5,0 15 <2,0 R Pyhj4 1,00 6,97 3, ,2 9,3 52 1,5 88,6 3,6 0,73 3,7 0,8 R Pyhj4 1,00 7,27 3, ,5 3,3 9,4 54 1, ,9 0,72 3,0 18,5 R Pyhj4 1,00 7,18 3,7 91 8,3 3,3 9,4 30 1, ,59 20,1 R Pyhj4 1,00 7,13 3, ,3 9,6 63 1,5 99,6 23,6 0,50 2,7 10,4 R Pyhj4a 5,00 6,91 3, ,4 9,5 53 1, ,0 0,59 1,2 R Pyhj4a 5,00 7,16 3,9 93 9,0 3,3 9,4 46 1, ,6 0,91 16,6 R Pyhj4a 5,00 7,17 3,7 89 8,1 3,2 9,3 32 1, ,8 0,58 19,9 R Pyhj4a 5,00 7,12 3, ,3 9,6 42 1, ,3 1,2 10,4 R Pyhj4b 25,50 6,74 6,2 14 1,9 3,4 9,4 65 1, ,0 3,6 R Pyhj4b 26,00 6,71 4,1 62 6,6 3,4 9,3 67 1, ,3 1,6 12,5 R Pyhj4b 26,00 6,59 3,9 48 4,9 3,3 9,1 23 1, ,3 14,7 R Pyhj4b 25,00 7,13 3, ,3 9,9 76 1, ,0 0,84 10,4 R Pyhj4kok 0.0 2,00 6,97 <1, ,4 10 <2,0 R Pyhj4kok 0.0 2,00 4,8 R Pyhj4kok 0.0 2,00 7,18 5,3 360 <5,0 6,7 12 <2,0 R Pyhj4kok 0.0 2,00 7,14 6,1 350 <5,0 <5,0 11 <2,0 SFS-EN ISO :2016 / OUL <1: ± 20% 1-5: ± 15% >5: ± 10% <2: ± 30% 2-20: ± 15% >20: ± 10% Yleiset huomiot Yhteyshenkilöt Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, , piia.hiltunen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, Oulu, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

97 PYHÄSALMI MINE OY Laboratorio Liite 7 VESINÄYTTEET TIKKALANSALMESTA JA LUUSUASTA Tikkalansalmi Luusua ph ms/m ph ms/m

98 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: Pyhäjoen yhteistarkkailu Liite 8 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Pyhäjoen yhteistarkkailu, Haapajärven tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7030 Haapajärvi Haj1, Haj1a, Haj1b Analyysit Menetelmä *Lämpökesto iset koliformiset bakteerit SFS 4088:2001 / ROI *ph SFS 3021:1979 / ROI *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 / ROI *Happi, kyllästysaste SFS-EN 25813:1993 / ROI *Happi, liuennut SFS-EN 25813:1993 / ROI *Sulfaatti SFS-EN ISO :2009 / ROI *Kemiallinen hapenkulutu s, CODMn SFS 3036:1981 / ROI *Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C SFS-EN ISO :2016:en / ROI SFS-EN ISO 7887:2012(C ) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI *Kiintoaine GF/C SFS-EN 872:2005 / ROI *Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen summa SFS 5772:1993 / ROI SFS-EN ISO :1998 / ROI SFS-EN ISO 13395:1997 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <2: ± 15% <3: ± 20% <1: ± 30% <25: ± 35% <10: ± 25% <10: ± 25% <2: ± 30% <100: ± 20% <20: ± 25% <20: ± 45% >2: ± 4% >2: ± 10% >2: ± 10% >3: ± 10% >1: ± 20% >25: ± 20% >10: ± 15% >10: ± 15% >2: ± 18% >100: ± 15% 20-50: ± 15% 20-50: ± 15% >50: ± 12% >50: ± 10% p8 syvänne *Ammoniumtyppi SFS-EN ISO 11732:2005 / ROI *Fosfori SFS-EN ISO :2005 / ROI <20: ± 35% 20-50: ± 20% >50: ± 10% *Fosfaattifosf ori SFS-EN ISO :2005 / ROI <10: ± 30% 10-30: ± 15% >30: ± 10% Kokonaiss yvyys Näkösyvyys Lämpötila (näytteenottajan mittaama) Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,20 0,50 0,15 5 0,50 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml ms/m % mg O2/l mg/l mg/l FTU mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R Haj1 1, ,71 9,0 67 9, , , ,50 1,7 0,1 R Haj1 1, ,68 9,3 69 6, , ,5 R Haj1 1, ,77 8,1 74 7, , ,4 9, ,7 17,2 R Haj1 1, ,95 9,0 79 9, , , ,7 9,2 R Haj1a 4, ,70 8,9 67 9, ,8 110 <1, ,2 R Haj1a 5, ,53 8,6 67 6, ,2 R Haj1a 5,50 2 6,66 8,0 65 6, , , ,7 R Haj1a 5, ,04 9,0 79 9, , , ,7 9,0 R Haj1b 8,50 1 6,47 7,8 44 6, , , ,6 R Haj1b 11, ,47 9,7 16 1, , ,6 9,8 R Haj1b 10,50 2 6,48 9,8 6,6 0, ,7 R Haj1b 10, ,02 9,7 74 8, ,7 8,8 Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Yhteyshenkilöt Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, , piia.hiltunen@ahmagroup.com Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, , tarja.mettanen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, Oulu, p ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

99 POHJOIS POHJANMAAN ELY KESKUKSEN SEURANTANÄYTTEIDEN TULOKSET 2016 Liite 9.1 PYHÄJOEN ALAOSA, HOURUNKOSKI (Pyhäjoki Hourunk 11400) Aika Temp Alkal O 2 O 2 ph sähk. Kiintoaine Sameus COD Mn Väri Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -NKolif.baktKloridi TIC TOC C mmol/l kyll.% mg/l ms/m mg/l FNU mg/l mg/l Pt μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l kpl/100m mg/l mg/l mg/l , , , , ,1 0,23 11,9 6,6 9,3 0,5 7, , ,2 0, ,6 6, , ,2 0,13 12,6 6,3 3, ,3 1, ,9 0, ,8 6,5 4, ,8 1, ,8 0,17 12,6 6,6 4, , ,1 1, ,1 0, ,9 6,5 5, , , ,4 0,17 9,4 6,7 7, ,7 1, ,3 0, ,2 6,7 7, ,8 1, ,2 6,8 7,4 9,6* , ,08 9 6,4* ,77 6,7 5,6* ,21 7,4 6,9 7,8 8, ,9 1, ,5 6,98 8,2 2,8* ,7 6,74 6,9 10* , ,4 7,3 9,1 9 7, , ,1 0,36 13, , ,1 3, ,1 0, ,7 6,8 8, ,8 2,6 21 Aika Al As Cd Hg K Ca Cr Cu Pb Mg Mn Na Ni Fe Se Zn U V SO 4 SiO 2 μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l mg/l μg/l μg/l μg/l mg/l μg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l mg/l ,71 0,02 0,003 1,5 0,78 2,1 0, ,9 1, ,05 8,9 0,1 1,2 14 8, ,64 0,02 0,001 1,8 9,2 0,68 2 0,2 2,1 38 3,4 0, ,1 6,2 22 6, ,67 0,02 0,003 2,2 5,7 1,1 2,1 0,29 1, ,4 1, ,1 7,3 12 7, ,68 0,03 0,005 1,5 3,2 1,5 2,3 0,41 1, ,6 8, ,1 8,1 3,8 1, ,67 0,02 0,004 1,3 3,6 1,4 2 0,32 1, ,1 1, ,1 6,3 4,7 8, ,64 0,03 0,004 1,4 4,5 1,6 2,3 0,35 1,9 92 2,6 5, ,2 7,3 7,7 1, ,65 0,03 0,005 1,4 5,2 1,7 2,5 0, ,4 3, ,1 8 9,5 1, ,71 0,02 0,002 1,5 7,3 1,7 2,5 0,38 2,3 90 3,4 3, , ,73 0,03 0,002 1,3 7,4 1,3 2,8 0, , , ,97 0,01 0,002 1,2 7,4 0,86 1,9 0, ,3 1, ,1 3,6 16 6, ,01 0,001 1,7 7,8 1,3 1,9 0,23 2,7 30 4, , , ,01 0,001 2,1 13 0,85 1,7 0,22 3,1 29 5,9 1, ,1 3,5 0,094 1, ,71 0,02 0,003 1,5 6,6 1,3 1,9 0,23 2,6 39 4, ,05 6,1 0,13 1, *Suodatus polykarb. 0,4 µm

100 PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JÄRVIEN VEDENLAATU VUONNA 2016 Liite 9.2 TULOKSET YMPÄRISTÖHALLINNON TIETOKANNASTA Temp ph Alkal sähk. O 2 O 2 KA Sameus COD Mn Väri Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Fe Chl-a Paikka Aika Syvyys C mmol/l ms/m kyll.% mg/l mg/l FNU mg/l mg/l Pt μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l Iso Vatjusjärvi ,1 6,6 0,5 6,3 67 9,3 2, Iso Vatjusjärvi ,4 6,3 0, ,2 5, Iso Vatjusjärvi ,2 7 0,22 3,5 79 7,9 4, , ,8 Iso Vatjusjärvi ,2 6,9 0,22 3, , , Iso Vatjusjärvi ,8 7 0,22 3,8 99 8,5 3, Iso Vatjusjärvi ,4 6,3 0,25 4,1 7 0,7 4, Iso Vatjusjärvi ,2 7 0,23 3,9 84 8,3 4, , Iso Vatjusjärvi ,6 6,6 0,2 3,7 63 6,4 9, , Iso Vatjusjärvi ,8 7 0,23 3, , , Iso Vatjusjärvi ,6 6,8 0,24 4,1 70 7,6 4, , Komujärvi ,8 6,1 0,17 3,9 61 8,7 3, Komujärvi ,5 6,9 0,15 2,9 96 9, ,2 Komujärvi ,9 6,9 0,17 3, , Komujärvi ,8 6,7 0,19 3,1 82 8, , Komujärvi ,6 6,8 0,18 3,4 89 9, , Rantasenjärvi ,5 0,2 6,2 0,19 5,3 68 9,9 8, Rantasenjärvi ,5 22,6 6,1 0,13 3,8 67 5,8 3, , Rantasenjärvi ,5 14,6 6,1 0,12 3,7 69 7,1 4, , Rantasenjärvi ,5 1,9 6,7 0,2 4, , Saarelanjärvi ,5 22,4 6,1 0,15 3,9 63 5,5 1,1 4, , Saarelanjärvi ,5 15 6,1 0,12 3,6 56 5,6 4, , Saarelanjärvi ,5 2,5 6,5 0,18 4,5 67 9,2 7,

101 Liite 10.1 Uimavesinäytetulokset 2016 Haapavesi, Oulainen, Siikalatva, Pyhäntä BAKTEERIT Sinilevät: 0=ei levää, 1=vähän levää, 2=runsaasti levää, 3=erittäin runsaasti levää KUNTA UIMARANTA VESISTÖ PARAMETRIT PVM KLO ILMA o C VESI o C SÄÄTILA ENTEROKOKIT E.COLI ph SINILEVÄT MAKROLEVÄT/ KASVIPLANKTON PARTIKKELIT MUUTA * Sijainti kartalla yksikkö mpn/100 ml mpn/100 ml 0, 1, 2 tai 3 - tai + toimenpideraja tai 3 Ha EU Kylpyläsaari * Haapajärvi :20 10,0 13,9 aurinkoinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :15 13,0 18,6 pilvinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :55 21,0 17,9 aurinkoinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :00 23,0 22,6 aurinkoinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi :50 19,0 19,7 puolipilvinen Ha EU Kylpyläsaari Haapajärvi Ha Huikarinniemi * Haapajärvi :05 18,0 15,6 pilvinen <1 5 Ha Huikarinniemi Haapajärvi :40 19,0 19,9 puolipilvinen 2 19 Ha Huikarinniemi Haapajärvi :00 19,0 20,2 puolipilvinen Ha Kokkoranta * Haapajärvi :50 18,0 15,6 pilvinen 2 1 viherlevää rannassa Ha Kokkoranta Haapajärvi :30 23,0 19,2 puolipilvinen Ha Kokkoranta Haapajärvi :40 19,0 18,8 puolipilvinen Ha Hammasniemi * Iso Vatjusjärvi :25 18,0 15,4 pilvinen 42 <1 Ha Hammasniemi Iso Vatjusjärvi :15 23,0 20,6 puolipilvinen 4 6 Ha Hammasniemi Iso Vatjusjärvi :10 18,0 19,9 puolipilvinen 1 <1 Ha Pieni Vatjusjärvi * :40 18,0 16,2 pilvinen 8 4 Ha Pieni Vatjusjärvi :00 21,0 21,3 puolipilvinen 5 1 Ha Pieni Vatjusjärvi :30 18,0 20,4 puolipilvinen Ha Katosniemi * Pirnesjärvi :45 18,0 15,9 pilvinen 6 <1 Ou Kurjenranta * Piipsjärvi :25 17,0 15,9 sade 2 1 Ou Kurjenranta Piipsjärvi :20 21,0 17,7 puolipilvinen 9 41 Ou Kurjenranta Piipsjärvi :15 18,0 17,9 puolipilvinen Ou Ahonperän leirikeskus * Lampi :35 18,0 18,6 puolipilvinen <1 4 0 Ou Ravustajan puisto * Pyhäjoki :45 18,0 18,7 puolipilvinen Ou Koskikeidas * Pyhäjoki :10 18,0 18,6 puolipilvinen Si (Pu) Haapavuoren uimapaikka * Maauimala :00 15,0 16,6 puolipilvinen 2 23 Si (Pu) Haapavuoren uimapaikka Maauimala :45 20,0 19,8 aurinkoinen 1 12 Si (Pu) Haapavuoren uimapaikka Maauimala :00 20,0 20,6 puolipilvinen 1 2 Si (Ra) Keinonkangas * Maauimala :00 12,0 16,1 pilvinen 1 4 Si (Ra) Keinonkangas Maauimala :15 17,0 19,2 aurinkoinen 1 3 Si (Ra) Keinonkangas Maauimala :05 18,0 19,5 puolipilvinen <1 <1 Si (Ra) Pikkulan uimar. * Pikkula :25 11,0 15,8 pilvinen 6 51 Si (Ra) Pikkulan uimar. Pikkula :50 15,0 19,3 aurinkoinen Si (Ra) Pikkulan uimar. Pikkula :30 18,0 19,3 puolipilvinen 4 15 Si (Ra) Ristironkkeli * Järvitalonjärvi :30 13,0 19,5 pilvinen 1 2 Si (Ke) Kangasjärven uimar. * Kangasjärvi :00 10,0 15,5 tihkusade <1 10 Si (Ke) Kangasjärven uimar. Kangasjärvi :55 17,0 19,1 aurinkoinen 6 31 Si (Ke) Kangasjärven uimar. Kangasjärvi :50 20,0 19,4 aurinkoinen 59 6 Si (Pi) Paskokangas * Maauimala :30 15,0 16,8 puolipilvinen 2 16 Si (Pi) Paskokangas Maauimala :50 20,0 19,7 puolipilvinen 1 13 Si (Pi) Paskokangas Maauimala :30 20,0 20,6 puolipilvinen <1 <1 Py Autioranta * Pyhännänjärvi :40 16,0 14,7 aurinkoinen 2 <1 Py Autioranta Pyhännänjärvi :50 13,0 16,2 pilvinen Py Autioranta Pyhännänjärvi :40 15,0 20,9 puolipilvinen 4 <1 0 Py Sainijärven uimar. * Sainijärvi :05 16,0 14,8 aurinkoinen <1 5 Py Sainijärven uimar. Sainijärvi :20 13,0 17,2 pilvinen 2 53 Py Sainijärven uimar. Sainijärvi :05 17,0 21,8 puolipilvinen pölyä pinnalla Py Ison Ahvenjärven uimar. * Iso Ahvenjärvi :40 17,0 14,6 aurinkoinen 1 1 Py Ison Ahvenjärven uimar. Iso Ahvenjärvi :05 13,0 17,2 pilvinen <1 5 Py Ison Ahvenjärven uimar. Iso Ahvenjärvi :45 16,0 20,9 puolipilvinen 6 <1 0 Py Kamula * Iso Lamujärvi :25 18,0 14,4 aurinkoinen 2 1 Py Kamula Iso Lamujärvi :00 13,0 15,1 pilvinen 7 30 Py Kamula Iso Lamujärvi :10 20,0 20,6 puolipilvinen Py Pitkähieta * Iso Lamujärvi :45 17,0 14,5 aurinkoinen 3 <1 Py Pitkähieta Iso Lamujärvi :30 13,0 16,4 vesisade 25 1 Py Pitkähieta Iso Lamujärvi :30 20,0 21,1 puolipilvinen

102 Peruspalvelukuntayhtymä Selänne UIMAVESITULOKSET 2016 Päivitetty Kunta Uimaranta PVM Vesi, C E.coli, mpn/100ml Enterokokit, pmy/100ml ph sinilevät 0, 1, 2 tai 3* muuta Pyhäjärvi Emolahden uimaranta ,8 <1 0 7,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,9 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,2 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,1 0 Pyhäjärvi Lossinranta ,4 <1 4 0 Pyhäjärvi Lossinranta , Pyhäjärvi Lossinranta , Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus ,5 <1 <1 0 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus , Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus ,6 <1 <1 0 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,9 <1 <1 0 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä , Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,9 <1 3 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Haapajärvi Hautaperän allas , Uimaveden toimenpiderajat ja laatusuositukset sisämaan uimavesille (STMa 354/2008 ja STMa 177/2008) Suolistoperäiset enterokokit (mpn/100 ml): 400 E.coli (mpn/100 ml): 1000 Liite 10.2 Sinilevät: havaittu uimavedessä tai uimarannalla Jätteet: ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää * Selitykset: 0 = ei levää 1 = vähän levää 2 = runsaasti levää 3 = erittäin runsaasti levää Haapajärvi Hautaperän allas , Levävahti/Miten tunnistan sinilevän? Järviwiki Haapajärvi Hautaperän allas , Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Kievarin ranta , uusintanäyte Haapajärvi Kievarin ranta , uusintanäyte OK! Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , uusintanäyte Haapajärvi Ronkaalan ranta , uusintanäyte OK! Haapajärvi Ronkaalan ranta , Reisjärvi Keskustan uimaranta , uusintanäyte Reisjärvi Keskustan uimaranta ,3 3 9 uusintanäyte OK! Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta ,9 <1 2 0 Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta ,6 3 <1 0

103 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Asiakas: VESISTÖTUTKIMUS Kanteleen Voima Oy PL Haapavesi Liite 11 Testausseloste Raporttinumero (2) Haapaveden voimalaitos, Lämpötila- ja jäätarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 7036 Pyhäjoen silta PyS Kylpyläsaaren silta KyS Haapakoski Ha Mieluskoski Mi Mäyränperä Mä Analyysit Lumen syvyys Jään paksuus Lämpötila (näytteenottaja n mittaama) Menetelmä Mittausepävarmuus Määritysraja Näytetunnus R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) PyS 0,50 0,11 0,5-0, PyS 0,15 0,3 0, PyS 0,15 0,5 0, PyS 0 0,5 0, PyS 0 0,1 0, PyS 0,05 0,3 0, KyS 0,50 0,11 0,4 0, KyS 0,2 0,4 0, KyS 0,15 0,4 0, KyS 0 0,0 0, KyS 0 0,1 0, KyS 0,03 0,4 0, Ha 0,50 0 0,0 0, Ha 0,2 0,0 0, Ha 0 0,0 0, Ha 0 0,0 0, Ha 0 0,0 0, Ha 0, Mi 0,50 0,13 0,5 0, Mi 0,1 0,1 0, Mi 0,15 0,5 0, Mi 0 0,0 0, Mi 0 0,0 0, Mi 0,05 0,1 0, Mä 0,50 0,1 0,4 0, Mä 0,2 0,4 0, Mä 0 0,0 0, Mä 0 0,0 0, Mä 0 0,1 0, Mä 0,1 m m C

104 VESISTÖTUTKIMUS Testausseloste Raporttinumero (2) Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Kommentti R : Ilman lämpötila -29 astetta. R : Rannalla lunta 14 cm, mittauskohdassa ei jäätä eikä lunta. R : Haapakoski oli sula sillan kohdalta. R : Mäyränperä oli sula sillan kohdalta. R : Rannoilla, jään päällä vettä. R : Jääpato sillan yläpuolella n. 150 m matkalla. R : Jäässä. R : Pieni sula molemmin puolin siltaa. R : Lähes sula R : Rannoilla vähän jäätä, muuten sula Helena Puro, Limnologi Jakelu Pohjois-Pohjanmaa, Kirjaamo Heiska, Eeva Nikunen, Maarit Ollila, Juha Halmetoja, Sauli Petänen, Antti Heikkilä, Harri Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, Rovaniemi, p

105 Tammikuu Sulana oleva vesialue

106 Helmikuu Sulana oleva vesialue

107 Huhtikuu Sulana oleva vesialue

108

109 Liite 12. Pyhäjoen ainevirtaamat 2016 Pyhäjärvestä lähtevä Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 9, helmi 11, maalis 10, huhti 7, touko 10, kesä 5, heinä 9, elo 7, syys 4, loka 3, marras 3, joulu 3, Keskiarvo 7, Ka. tn/a Haapakoski Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 10, helmi 14, maalis 13, huhti 51, touko 24, kesä 9, heinä 26, elo 23, syys 8, loka 6, marras 10, joulu 8, Keskiarvo 17, Ka. tn/a Tolpankoski Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 28, helmi 29, maalis 29, huhti 99, touko 47, kesä 14, heinä 50, elo 50, syys 17, loka 13, marras 23, joulu 28, Keskiarvo 36, Ka. tn/a

110 PYHÄJOEN YT TESTAUSSELOSTE AHMA YMPÄRISTÖ OY Ap-Peat Oy KÄRSÄMÄENNEVAN TURVETUOTANTOALUE PL 96, ROVANIEMI Eteläpuolentie 74 PÄÄSTÖTARKKAILU 2016 puh , fax KÄRSÄMÄKI TAUSTATIEDOT PÄÄSTÖTARKKAILUPISTEIDEN KOORDINAATIT ETRS-TM35FIN Suo/havaintopiste Kärsämäenneva Vesistöalue Kärsämäenjoki pvk yp: Kunta Kärsämäki Kuivatusvesien laskureitti pvk ap: Vesienkäsittelyrakenne pvk Mittapadon valuma-alue 144,7 ha ANALYYSITULOKSET PVK YP VESIENSUOJELURAKENTEIDEN TOIMIVUUS Määritykset ph Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe Kiintoaineen Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe (GF/C) hehkutus- Akkreditoitu * * * * * * * * * * jäännös Mittausepävarmuus 4 % 26% (<25mg/l) 13 % 18 % 12-35% 12-20% 10-30% 10-25% 25% (<10µg/l) 15%(10-25µg/l) 13% (>25mg/l) 10%(>25µg/l) Määritysraja 1) 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,5 1,0 näyte pvm mg/l mgo 2 /l µgn/l µg/l µgn/l µgp/l µgp/l µg/l mg/l pvm % % % % % % % % Pvk yp , , Pvk yp , , Pvk yp , Pvk yp , , Pvk yp , , Pvk yp , Pvk yp , Pvk yp ,02 6, Pvk yp ,80 7, Pvk yp ,98 5, Keskiarvo kesä 6, , ,0 Keskiarvo kesä Keskihajonta 0, , , Puhdistustehon tavoitearvot ANALYYSITULOKSET PVK AP OMINAISPÄÄSTÖ Määritykset ph Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok.P PO 4 -P Fe Kiintoaineen jakso Tarkkailu- Tarkkailu- Tarkkailu- Kiintoaine COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe (GF/C) hehkutus- kerran Q jakson Q jakson q Akkreditoitu * * * * * * * * * * jäännös Mittausepävarmuus 4 % 26% (<25mg/l) 13 % 18 % 12-35% 12-20% 10-30% 10-25% 25% (<10µg/l) 15%(10-25µg/l) 13% (>25mg/l) 10%(>25µg/l) Määritysraja 1) 1,0 50 5,0 5,0 3,0 2,0 2,5 1,0 näyte pvm mg/l mgo 2 /l µgn/l µg/l µgn/l µgp/l µgp/l µg/l mg/l pvm m 3 /d m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Pvk ap ,17 2, ,20 Pvk ap ,09 4, , , ,9 0,22 0,10 0,15 0,01 11 Pvk ap ,22 4, , ,5 0,04 Pvk ap ,39 5, ,0 19 2, , ,6 0,11 0,03 0,11 0,01 16 Pvk ap ,21 3, ,23 Pvk ap , ,39 Pvk ap ,44 6, ,0 20 5, , ,4 0,10 0,02 0,07 0,02 15 Pvk ap ,29 3, ,23 Pvk ap ,04 2, , ,3 0,07 Pvk ap ,17 2, ,5 9, ,3 0,04 Keskiarvo kesä 6,23 4, ,0 18 3, Kesä bruttopäästö g/ha d ,05 0,02 0,15 0,01 4,8 Keskihajonta 0,12 3, ,9 5,2 2, nettopäästö g/ha d 35 5,1 0,00 Vuosikeskiarvo 6,23 4, ,0 18 3, Kesäkeskiarvo q 10 1) Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Ominaispäästö on laskettu näytteenottohetken vedenlaatutiedoilla. = tulos määritysrajan alittava, päästölaskennassa käytetty määritysrajaa Virtaamana on käytetty edellisen näytekerran jälkeistä keskiarvovirtaamaa. pvm. FM Kemisti, Piia Hiltunen LISÄTIEDOT Valuman laskemisessa käytetyt virtaamatiedot Venenevan virtaamamittarin tiedoista. pvm klo mitattu wh Anturi Huomautukset pvm klo mitattu wh Anturi Huomautukset cm cm cm cm Kärsämäenneva_2016/vedenlaatu ja huuhtouma 1/2

111 µg/l g/ha d mg/l g/ha d µg/l g/ha d PYHÄJOEN YT TESTAUSSELOSTE Kiintoaine Kok. N kesä 5,1 mg/l kesä 1045 µg/l mg/l g/ha d µgn/l g/ha d Kok. P kesä 55 µg/l µgp/l g/ha d Kuvaajissa punaisella katkoviivalla esitetyt pitoisuuskeskiarvot ovat Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten tuotantosoiden keskiarvoja. Lähde: Pöyry Finland Oy Vapo Oy. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi. Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien tarkkailuaineistojen perusteella. pvm proj. vastuuhenkilö Agrologi (AMK) Olavi Pusa Kärsämäenneva_2016/vedenlaatu ja huuhtouma 2/2

112 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, ROVANIEMI Liite 14 Taulukko päivitetty Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Alkaliniteetti Sisäinen menetelmä, titraus ph 4.5 ja 4.2 Ammoniumtyppi SFS-3032:1976 Rovaniemi Kyllä Ammoniumtyppi Ammoniumtyppi Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Rovaniemi Kyllä mmol/l 0,010 > 0, , > , > , > BOD 7, BOD 7ATU SFS-EN :1998 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 3,0 > 3,0 29 Chla, klorofylli SFS-5772:1993 Rovaniemi Kyllä µg/l 1,0 > 1,0 18 COD Mn SFS-3036:1981 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 0,50 > 0,50 12 CODcr ISO 15705:2002 Rovaniemi Kyllä mgo2/l 30 > Fluoridi SFS-EN ISO 1030 Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 17 Fosfaattifosfori, P-PO4 Fosfaattifosfori, P-PO4 Happi Kiintoaine SFS-EN ISO 11732:2005, CFA SFS-EN ISO 11732:2005, FIA SFS-3025:1986 kumottu standardi) SFS-EN ISO :2005, CFA SFS-3040:1990 (kumottu SFS-EN 872:2005 Rovaniemi 2, > , > Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 14 Rovaniemi < > Kloridi, Cl SFS-EN ISO 0,10-0,80 13 Rovaniemi Kyllä mg/l 0, :2007 > 0,80 9 Kokonaisfosfori, P SFS-3026:1986 (kumottu Rovaniemi Kyllä µg/l 2,0 2, standardi) > 24 8 SFS-EN ISO 3, Kokonaisfosfori, P :2005, Rovaniemi Kyllä µg/l 3, CFA > Kokonaiskovuus SFS-3003:1987 Rovaniemi Kyllä mmol/l 0,050 > 0, Kokonaistyppi, N SFS-EN ISO :1998 Rovaniemi Kyllä µg/l 50 > SFS-EN ISO > Nitraattityppi, N-NO3 Rovaniemi Kyllä µg/l :2007 > SFS-EN ISO 5, Nitraattityppi, N-NO :1997, Rovaniemi Kyllä µg/l 5, CFA > Kyllä µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l µg/l Rovaniemi Kyllä µg/l Kyllä mg/l 3,0 5,0 5,0 2,0 2,0 Riippuu suodatetusta näytemäärästä Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

113 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, ROVANIEMI Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Nitriittityppi, N-NO2 Nitriittityppi, N-NO2 Nitraatti - nitriittitypen summa Nitraatti - nitriittitypen summa ph SFS-3021:1979, muunneltu automaattinen menetelmä Rovaniemi Rovaniemi Kyllä µg/l Rovaniemi Rovaniemi Kyllä µg/l Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % > 5, > ,0-5,0 30 5, > > , > Rovaniemi Kyllä ph SFS-3021:1974 Rovaniemi Kyllä Rauta, Fe SFS-3028:1976 Rovaniemi Kyllä µg/l > Sameus SFS-EN ISO 7027:2000 Rovaniemi Kyllä FTU 0,15 > 0,15 13 Sulfaatti, SO4 SFS-EN ISO 10304:2007 Rovaniemi Kyllä mg/l 0,20 > 0,20 11 Sähkönjohtavuus Sähkönjohtavuus SFS-EN 1,0-2, :1994, Rovaniemi Kyllä ms/m 1,0 muunneltu > 2,0 4 automaattinen SFS-EN 1,0-2,0 19 Rovaniemi Kyllä ms/m 1, :1994 > 2,0 5 Urea Koroleffmenetelmä Rovaniemi Kyllä mg/l 0,10 0,10 15 Väri SFS-EN ISO 10304:2007 SFS-EN ISO :1997, CFA SFS-EN ISO 10304:2007 SFS-EN ISO :1997, CFA SFS-EN ISO 7887:1995 Rovaniemi Kyllä µg/l 5,0 Kyllä mgpt/l 2,0 Kyllä µg/l 20 5, > Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

114 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, SEINÄJOKI Taulukko päivitetty Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Alkaliniteetti Sisäinen menetelmä, titraus ph4.5 ja Seinäjoki Kyllä mmol/l 0,010 > 0, Alumiini Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun Seinäjoki Kyllä µg/l 50 > standardiin SFS 3043:1978 Ammoniumtyppi SFS-3032:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 5,0 17 Sisäinen 5, menetelmä, FIAtekniikka SFS- Seinäjoki Kyllä µg/l 5, Ammoniumtyppi EN ISO 11732:2005 > COD Mn SFS-3036:1981 Seinäjoki Kyllä mgo2/l 0,5 > 0,5 20 CODcr ISO 15705:2002 Seinäjoki Kyllä mgo2/l 20 > Fluoridi SFS-EN ISO 10304:2007 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,1 > 0,1 17 Fosfaattifosfori, P-PO4 Fosfaattifosfori, P-PO4 Kiintoaine (jätevesi) Kiintoaine (vesistövesi) Kloridi, Cl Kloridi, Cl Sisäinen menetelmä, perustuu Sisäinen menetelmä, FIAtekniikka, SFS- EN ISO :2005 SFS-EN 872:2005 SFS-EN 872:2005 SFS-EN ISO 10304:2007 Sisäinen menetelmä, merkurometrine n titraus Seinäjoki Kyllä µg/l 3,0 > 3,0 16 Seinäjoki Kyllä µg/l 3,0 3, > Ilmajoki Kyllä mg/l 2,0 > 2,0 23 Ilmajoki Kyllä mg/l 2,0 > 2,0 30 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 16 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 10 Kokonaisfosfori, P Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 19 standardiin SFS- 3026:1986 Sisäinen menetelmä, FIAtekniikka, 3, Kokonaisfosfori, P SFS- Seinäjoki Kyllä µg/l 3, EN ISO :2005 > Kokonaiskovuus SFS-3003:1987 Seinäjoki Kyllä mmol/l 0,05 > 0,05 13 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

115 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit, SEINÄJOKI Määritys Menetelmä Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Kokonaistyppi, N Sisäinen menetelmä perustuu SFS- EN ISO :1998 Pitoisuusalue Mittausepävarmuus % Seinäjoki Kyllä µg/l 50 > Mangaani, Mn SFS 3033:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 20 > Nitraattityppi, N-NO3 SFS-EN ISO :1997 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 20 Nitriittityppi, N-NO2 SFS 3029:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 10 > Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO :1997 Seinäjoki Kyllä µg/l 5,0 > 5,0 20 ph SFS-3021:1974 Seinäjoki Kyllä - - 0,25 ph yks. Rauta, Fe SFS-3028:1976 Seinäjoki Kyllä µg/l 10 > Sameus SFS-EN ISO < 2 30 Seinäjoki Kyllä FTU 0, :2000 > 2 20 Sulfaatti, SO4 SFS-EN ISO 10304:2007 Seinäjoki Kyllä mg/l 0,5 > 0,5 10 Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 Seinäjoki Kyllä ms/m 1,0 > 1,0 3 Väri SFS-EN ISO 7887:1995 Seinäjoki Kyllä mgpt/l 5 > 5 5 yks. Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

116 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit Vesinäytteet / Alkuaineanalyysit Taulukko päivitetty Taulukoissa esitetyt määritysrajat ovat voimassa talousvesi-, luonnonvesi- ja pohjavesinäytteille (suorat mittaukset). Käytettäessä esikäsittelynä märkäpolttoa ICP-OES mittauksen määritysrajat ovat 2,5 kertaa korkeammat ja ICP-MS mittauksen määritysrajat ovat 2,5 kertaa korkeammat ja ICP-MS mittauksen määritysrajat 10 kertaa (ns. puhtailla vesillä 5) korkeammat kuin taulukossa esitetyt arvot. Vaikeilla näytematriiseilla (esim erittäin korkea kokonaissuolapitoisuus) voidaan joutua häiriöiden eliminoimiseksi käyttämään korkeampia määritysrajoja. U = Laajennettu kokonaismittausepävarmuus. ICP-MS Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Beryllium, Be Boori, B Alumiini, Al Vanadiini, V Kromi, Cr Mangaani, Mn Rauta, Fe Koboltti, Co Nikkeli, Ni Kupari, Cu SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Kyllä µg/l Kyllä µg/l 0.25 Kyllä µg/l Kyllä µg/l 0.15 Kyllä Kyllä Kyllä µg/l µg/l µg/l µg/l 2.5 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä Kyllä µg/l <0,5 20 >0,5 10 <5 20 >5 12 <50 20 >50 10 <0,5 25 0, >5 10 <0,5 30 0, >2 10 < >5 10 < >25 10 <0, , >1 10 <0,5 25 0, >2 10 <0,5 30 0, >5 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

117 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Sinkki, Zn Arseeni, As Seleeni, Se Strontium, Sr Molybdeeni, Mo Kadmium, Cd Tina, Sn Antimoni, Sb Barium, Ba Elohopea, Hg Tallium, Tl Lyijy, Pb Uraani, U SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS SFS EN ISO ICP-MS Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Kyllä µg/l 0.5 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä Kyllä µg/l µg/l Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.02 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l 0.3 Kyllä µg/l 0.1 Kyllä µg/l 0.01 Kyllä µg/l 0.05 Kyllä µg/l < >20 10 <0,2 25 0, >1 10 <0,5 35 >0,5 12 <1 30 >1 10 <0,2 30 0, >1 10 <0,2 30 0, >2 10 <0,5 30 >0,5 10 <0,5 20 >0,5 10 <5 20 >5 10 <0,5 25 >0,5 10 <0,1 30 0,1-0,5 15 >0,5 10 <0,5 25 >0,5 10 <0,1 30 0, >1 10 Hg Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysra ja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Elohopea, Hg Elohopea, Hg SFS-EN CVAAS SFS-EN Märkäpoltto + CVAAS Oulu Oulu Ei Ei µg/l µg/l <1 14 >1 10 <2,5 17 >2,5 14 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

118 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit ICP-OES Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Hopea, Ag Alumiini, Al Arseeni, As Boori, B Barium, Ba Beryllium, Be Kalsium, Ca Kadmium, Cd Koboltti, Co Kromi, Cr Kupari, Cu Rauta, Fe Kalium, K Magnesium, Mg SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Ei mg/l 0.01 Kyllä mg/l 0.03 Kyllä mg/l Kyllä mg/l 0.02 Kyllä mg/l Ei mg/l Kyllä Kyllä mg/l Kyllä mg/l Kyllä mg/l Kyllä mg/l 0.01 Kyllä mg/l mg/l Kyllä mg/l 0.5 Kyllä mg/l <0, ,03-0,1 15 >0,1 10 <0,1 25 0, >1 10 <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 <0, ,025-0,2 17 >0,2 12 <0, ,01-0,1 13 >0,1 9 0, >5 10 <0, ,01-0,1 15 >0,1 11 <0, ,02-0,1 15 >0,1 10 <0, ,05-0,2 15 >0,2 10 <0, ,025-0,1 13 >0,1 9 <0,1 25 0, >2 10 <2,5 20 2, >10 10 <0,5 25 0, >2 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

119 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Mangaani, Mn SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0, ,05-0,2 13 >0,2 8 Molybdeeni, Mo SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Ei mg/l <0, ,025-0,1 16 >0,1 10 Natrium, Na SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l 0.25 <5 20 >5 12 Nikkeli, Ni SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0, ,025-0,2 15 >0,2 10 Fosfori, P SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l 0.05 <0,5 20 >0,5 10 Fosfori, P (600B) SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0,05 25 >0,05 10 Lyijy, Pb SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0,1 25 0,1-0,5 15 >0,5 10 Rikki, S SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l 0.25 < >10 10 Antimoni, Sb SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0, ,05-0,2 15 >0,2 12 Seleeni, Se SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0,1 25 0,1-0,5 15 >0,5 12 Pii, Si SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l 0.15 <1,5 17 >1,5 12 Tina, Sn SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Ei mg/l <0,1 20 >0,1 13 Strontium, Sr SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l 0.01 <0, ,02-0,05 15 >0,05 12 Titaani, Ti SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Ei mg/l <0,1 30 >0,1 15 Vanadiini, V SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Kyllä mg/l <0, ,025-0,1 15 >0,1 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

120 Ahma ympäristö Oy Menetelmien mittausepävarmuus, määritysrajat ja standardit Määritys Menetelmä ja laitetekniikka Toimipiste Akkr. Yksikkö Määritysraja Pitoisuusalue Mittausepävarmuus U ±% Sinkki, Zn Litium, Li SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES SFS-EN ISO 11885:2009 ICP-OES Oulu Oulu Kyllä mg/l 0.01 Ei mg/l 0.01 <0,1 22 0, >1 11 <0,1 20 >0,1 10 Laboratoriot Teollisuustie 6, 96320, Rovaniemi, tel (0) Sammonkatu 8, Oulu, tel (0) Oivaltajantie 10, Seinäjoki, tel (0)

121 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 kasviplankton Ahma ympäristö Oy Zwerver Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 Kasviplankton lajisto ja biomassa Raportti Vuoden 2016 määrityksistä Ahma ympäristö Oy:n toimeksiannosta Ajankohta: Toukokuu 2017 Raportti nro: Kirjoittajat: Päivi Hakanen Satu Zwerver Tmi Zwerver Planktonmääritykset Arkadiantie 2, Kemiö

122 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Näytteet Mikroskooppi Menetelmä Näytteen esikäsittely Määritys ja laskenta Kasviplanktonmuuttujat Tulokset Numeeriset tulokset Leväryhmät ja lajisto Valokuvat Ekologinen luokittelu Tulosten tarkastelu Haapajärvi p8 syvänne (Lv) Pyhäjärvi Junttisyvä (Vh) Kirkkoselkä (SVh) Pyhäselkä (SVh) Yhteenveto Lähdeluettelo Liite 1. Perusmäärityskirjallisuus... 15

123 1. Johdanto Kasviplankton on tärkeä biologinen muuttuja, jota käytetään vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnissa. Kasviplanktonin käyttö indikaattorina perustuu sen kykyyn reagoida nopeasti veden laadun muutoksiin (Järvinen ym. 2011). Kasviplanktonbiomassan avulla kuvataan järven rehevyyttä, mutta tarkempaa tietoa antavat kasviplanktonyhteisön koostumus ja monimuotoisuus, joiden perusteella voidaan arvioida vesistön mahdollista tilan muutosta (Stevenson & Smol 2015 viitteineen). Tässä tutkimuksessa määritettiin neljä Pyhäjoen yhteistarkkailuun kuuluvaa kasviplanktonnäytettä Ahma ympäristö Oy:n toimeksiannosta. Koska näytepaikoilta oli vain yksittäiset heinäkuun näytteet, kasviplanktontuloksiin perustuvaa luotettavaa ekologista luokittelua ei ole mahdollista tehdä. Näytepaikkoja pyritään kuitenkin kuvailemaan kasviplanktonmuuttujien pohjalta. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Näytteet Tutkimuksessa määritettiin kahdesta eri järvestä yhteensä neljä kasviplanktonnäytettä heinäkuulta 2016 (kuva 1, taulukko 1). Kaikilta näytepaikoilta näytteet otettiin kokoomanäytteinä 0-2 m syvyydeltä ja säilöttiin happamalla lugolliuoksella. Näytteet toimitettiin 250 ml läpinäkyvissä lasipulloissa. Näytepullot säilytettiin jääkaapissa projektin määritystyön alkuun saakka, jonka jälkeen näytteet säilytettiin huoneenlämmössä valolta suojattuna Mikroskooppi Kasviplanktonnäytteiden määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert), joka täyttää eurooppalaisen standardin (SFS-EN 15204) mikroskoopille asettamat vaatimukset kasviplanktonnäytteiden määrittämisessä (taulukko 2). Määritykset tehtiin kirkaskentässä Menetelmä Kasviplanktonyhteisön koostumuksen laskentamenetelmä perustui Utermöhlin (1958), eurooppalaisen standardin (EN 15204), pohjoismaisten suositusten (Blomqvist & Herlitz 1998, Olrik ym. 1998) sekä Suomen ympäristökeskuksen (Järvinen ym. 2011) kuvaamille menetelmille. Näytteet laskettiin käyttäen Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) 1

124 laajaa kvantitatiivista menetelmään (Järvinen ym. 2011). Tarkempi kuvaus menetelmästä on esitelty kappaleessa Määritys ja laskenta Näytteen esikäsittely Näytteet sekoitettiin tasaiseksi rauhallisesti kääntelemällä pulloja muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen tutkittava näytemäärä kaadettiin Hydro-Bios-laskeutuskammioon (taulukko 1). Näytteen annettiin laskeutua häiriöttömässä paikassa aina näytemäärälle ohjeistetun ajan (Järvinen ym. 2011). Ennen tarkempaa määritystä varmistettiin näytteen tasainen jakauma laskeutuskammion pohjalla. Jos näyte oli epätasaisesti laskeutunut, laskeutettiin uusi näyte Määritys ja laskenta Laskenta Näytteet laskettiin kolmella eri suurennuksella (taulukko 3). Laskenta aloitettiin suurimmalla suurennuksella (630x), jolla laskettiin ja määritettiin pienimmät lajit. Kaikkein pienimmät pikoplanktonlevät (<2 µm) määritettiin seitsemästä näkökentästä. Osa näistä soluista voi olla bakteereita, sillä niitä ei voi erottaa leväsoluista valomikroskoopilla. Tämä askel on ylimääräinen SYKE:n ohjeistukseen verrattuna. Seuraavaksi 630x-suurennuksella laskettiin vähintään µm kokoluokan laskentayksikköä vähintään 50 näkökentältä. Tämän jälkeen laskettiin suuremmat (>20 µm) tai aiemmin havaitsemattomat taksonit 250xsuurennuksella vähintään 50 näkökentältä. Sekä 630x- että 250x-suurennuksella eniten esiintyvästä taksonista pyrittiin keräämään vähintään 50 havaintoa vähintään 20 näkökentästä. Viimeiseksi laskettiin suurimmat ja harvinaisimmat taksonit puolen tai koko laskeutuskyvetin pohjan alalta pienimmällä (100x) suurennuksella. Annetut laskentayksiköiden kokoluokat ovat suuntaaantavia. Tarvittaessa määritys vielä varmistettiin suuremmalla suurennuksella. Näytteiden laskeminen suoritettiin EnvPhytolaskentaohjelmalla, joka myös tallentaa tulokset SYKE:n kasviplanktonrekisteriin. Laskentaohjelmassa ei ole mahdollisuutta ottaa mukaan laskennan ulkopuolella havaittuja taksoneita, joten osaa harvakseltaan esiintyvistä taksoneista ei ole mainittu tuloslistoissa Laskennan tarkkuus Kvantitatiivisen kasviplanktonlaskennan tulosten teoreettiset virhearvot määräytyvät lasketun laskentayksikköjen lukumäärän funktiona (taulukko 4) (Järvinen ym. 2011). Mitä enemmän laskentayksikköjä lasketaan sitä luotettavampia tuloksista tulee Lajinmääritys Lajimääritys pyrittiin tekemään lajitasolle. Määritykset suoritti Pyhäjärven osalta Päivi Hakanen, mutta Satu Zwerver auttoi tarvittaessa lajimäärityksissä sekä tarkisti tulokset. Haapajärven näytteen määritti Satu Zwerver. Määrityksessä käytetty kirjallisuus löytyy liitteestä 1. 2

125 Biomassa Kasviplanktonsolujen biomassat saadaan kertomalla laskentayksiköiden lukumäärä niiden tilavuudella (Järvinen ym. 2011). EnvPhytolaskentaohjelma käyttää SYKE:n ylläpitämän makean veden kasviplanktonrekisterin lajilistaa ja laskee valmiiksi laskentayksiköiden tiheydet sekä biomassat Tietojen käsittely Kasviplanktonnäytteiden laskentaan käytettiin EnvPhyto-laskentaohjelmaa, joka laskee valmiiksi laskentayksiköiden tiheydet ja kokonaisbiovolyymit. Ohjelma myös vie tulokset suoraan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Kasviplanktonrekisteri laskee näytteille automaattisesti vesimuodostumien tilan arvioinnissa käytetyt kasviplanktonlaatutekijän muuttujat: kasviplanktonyhteisön rehevyysindeksin (TPIindeksi) arvon sekä haitallisten sinilevien prosenttiosuuden kasviplanktonbiomassasta. 3. Kasviplanktonmuuttujat Kasviplanktonyhteisössä voidaan erottaa muun muassa seuraavia muuttujia: 1) kokonaisbiomassa 2) klorofylli-a 3) kasviplanktonin rehevyysindeksi (TPI) 4) haitallisten sinilevien prosenttiosuus kokonaisbiomassasta 5) leväryhmien jakautuminen 6) niiden syklisyys näytteenottojakson aikana 7) erilaisten indikaattorilajien esiintyminen 8) lajien määrä 9) lajien määrä 60 %:ssa biomassaa 10) pikoplanktonin määrä 11) laskentayksikköjen tiheys 12) laskentayksiköiden keskikoko Tässä raportissa valaistaan näytepaikkojen leväyhteisöjä näiden muuttujien osalta. Neljää ensimmäistä muuttujaa käytetään EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämässä pintavesien ekologisen tilan luokittelussa (Aroviita ym. 2012). Kasviplanktonin kokonaisbiomassa sekä klorofylli-a kuvaavat kokonaislevämäärää. Biomassasta käytetään ekologisessa luokittelussa kesäelokuun näytteiden keskiarvoa ja klorofyllistä kesä-syyskuun keskiarvoa. Järvien ekologisen tilan luokittelun kasviplanktonmuuttujiin kuuluu kasviplanktonin rehevyysindeksi (TPI), jossa tietyt indikaattorilajit on pisteytetty sen mukaan, minkälaisia rehevyysoloja ne ilmentävät (-3, -2, -1, 1, 2, 3) (Aroviita ym. 2012). Pienimmän arvon saavat lajit, jotka suosivat hyvin karuja vesiä, ja vastaavasti suurimman pistearvon saavat taksonit, jotka esiintyvät tavallisesti hyvin rehevissä oloissa. Näin ollen mitä pienempi TPI-arvo sitä enemmän lajistossa esiintyy niukkaravinteisia oloja suosivia lajeja. Ekologista luokittelua varten TPI-arvo määritetään laskemalla keskiarvo kesä-elokuun näytteistä. Ekologisessa luokittelussa haitallisten sinilevien osuus kokonaisbiomassasta huomioidaan vain heinä- ja elokuun näytteistä (Aroviita ym. 2012). Sinilevien osuus kasviplanktonyhteisöistä lisääntyy järven rehevyystason kasvaessa (Lepistö 1999). Lievästi rehevissä järvissä sinilevien osuus yleensä kasvaa loppukesää ja syksyä kohti, mutta rehevissä ja erittäin rehevissä järvissä sinilevien osuus voi pysyä korkeana kesäkuulta aina elo-syyskuulle asti (Lepistö 1999). Monet haitalliset sinilevät ovat myös rehevyyden ilmentäjiä ja nostavat myös TPI-arvoa. Kaikkien näiden ekologisen tilan luokittelumuuttujien tuloksia verrataan eri järvityypeille annettuihin raja-arvoihin (Aroviita ym. 2012). Ekologisen luokittelun lisäksi kasviplanktonin kokonaisbiomassan keskikesän arvoja käyttää kuvamaan järvien rehevyyttä. Heinosen (1980) mukaan käytetyt luokat on listattu taulukossa 5. Jos järviluontoa muuttava tekijä on jotain muuta kuin ravinteiden määrän vaihtelua, ei sen vaikutus välttämättä näy suoraan ekologisen luokituksen muuttujissa. Tämän takia ekologisen luokituksen tukena on hyvä käyttää erilaisia indikaattorilajeja, leväryhmien jakautumista, leväryhmien syklisyyttä, lajien määrää, 3

126 pikoplanktonin määrää ja laskentayksiköiden keskikokoa. Esimerkiksi sähkönjohtavuuden kasvu kaivostoiminnan seurauksena ei usein näy ekologisen luokituksen arvoissa. Se kuvastuu paremmin lajistomuutoksena ja indikaattorilajeissa. Jotkut levälajit indikoivat juuri veden sähkönjohtavuutta tai määrättyä ph:ta. Toisaalta esimerkiksi Gonyostomum semen -limalevä valtaisissa järvissä kokonaisbiomassa ja klorofylli-a soveltuvat huonosti ekologisen tilan luokitteluun (Vuori ym. 2009). Tällaisissa tilanteissa lajistotiedon merkitys korostuu. Myös leväryhmien suhteellista jakautumista voidaan käyttää luokituksen tukena. Joissain leväryhmissä on tyypillisesti lajeja, jotka voivat käyttää myös orgaanista ainesta ravintonaan, osa taas pystyy liikkumaan aktiivisesti vedessä ja keräämään ravintoa myös alemmista vesikerroksista ja pakenemaan saalistajia. Kasviplanktonyhteisön monimuotoisuutta voidaan arvioida näytteen kokonaistaksonimäärän perusteella. Mitä runsaampi lajisto, sitä paremmin yhteisö pystyy sopeutumaan muutoksiin. Lisäksi voidaan laskea taksonimäärä, joka muodostaa 60 % kokonaisbiomassasta. Willén (2003) tutki ruotsalaisten metsäjärvien loppukesän kasviplanktonyhteisöjä ja tulosten mukaan 1-3 valtalajia eivät yleensä muodosta yli 60 % kokonaisbiomassasta. 1-3 valtalajia muodostivat yli 80 % biomassasta vain, jos järvi oli stressitilanteessa jonkin tekijän suhteen (Willén 2003). Tällaisia stressitekijöitä olivat muun muassa hyvin tumma vesi, happamoituminen ja limalevän runsas esiintyminen. Kasviplanktontuloksissa on myös ilmoitettu näytekohtaisesti kaikkien taksoneiden yhteenlaskettu tiheys sekä keskimääräinen yksikkökoko. Näiden muuttujien avulla voi esimerkiksi tarkastella, koostuuko kasviplanktonyhteisö pienistä vai suhteellisen suurista lajeista, ja arvioida yhteisön sopivuutta laiduntajille. Pikoplanktonin eli hyvin pienikokoisen (< 2 μm) planktonin määrä kertoo ravinnetilanteesta ja toisaalta mikrobisilmukan merkityksestä perustuotannossa (Särkkä 1996, Lambert & Sommer 2007). Pikoplankton on tärkeä osa veden ekosysteemiä. Mitä pienempi solu, sitä tehokkaammin se pystyy käyttämään hyväkseen ravinteita (Reynolds 2007, Riesebell & Wolf- Gladrow 2002) ja sen paremmin pystyy eläinplankton käyttämään sitä ravintonaan. Erityisesti niukkaravinteisissa ja toisaalta hypereutrofisissa vesissä pikoplanktonit voivat olla vallitsevia (Salonen & Kairessalo 1990). Tässä tutkimuksessa käytettävällä kasviplanktonlaskentamenetelmällä ei kuitenkaan voida erottaa toisistaan auto- tai heterotrofisia pikoplanktonsoluja. Kasvukauden sääolot vaikuttavat kasviplanktonyhteisöön (Lepistö ym. 2003) ja voivat merkittävästi vaikuttaa lajien runsauteen. Esimerkiksi sinilevät ja limalevä hyötyvät lämpimästä vedestä, vesipatsaan kerrostuneisuudesta ja tyynestä säästä. 4

127 4. Tulokset Kaikkien kasviplanktonnäytteiden tulokset on tallennettu SYKE:n kasviplanktonrekisteriin. Tämän raportin liitteenä on Excel-tiedosto Pyhäjoki 2016 Kasviplanktontulokset - Zwerver.xlsx-tiedosto), johon on kerätty alkuperäiset yhteenveto-, luokka- ja lajilistat kasviplanktonrekisteristä. Lisäksi tiedostoon on tehty yhteenvetotaulukoita kasviplanktonlajien ja -ryhmien biomassoista sekä prosenttiosuuksista. Liitetiedosto sisältää sivut: 1) näytetiedot, 2) yhteenveto tuloksista, 3) lajilistat (biomassa, biomassa-%), 4) luokkalistat (biomassa, biomassa- %, tiheys, tiheys-%) sekä alkuperäiset 5) yhteenveto-, 6) laji- ja 7) luokkalistat. Tässä tutkimuksessa määritetyt kasviplanktonnäytteet kuuluvat eri pintavesityyppeihin, joille annettuihin rajaarvoihin kasviplanktontuloksia verrataan. Haapajärvi kuuluu tyypiltään hyvin lyhytviipymäisiin järviin (Lv), Pyhäjärven Junttisyvä vähähumuksisiin järviin (Vh) ja Kirkkoselkä sekä Pyhäselkä suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh) Numeeriset tulokset Taulukossa 6 ja kuvassa 2 on esitetty näytteiden kasviplanktonmuuttujien tuloksia. Taulukkoon 6 on myös haettu SYKE:n rekisteristä löytyneet a- klorofyllin tulokset. Pyhäjärven Junttisyvän näytteessä melkein kaikkien kasviplanktonmuuttujien tulokset ovat selvästi korkeammat kuin muiden näytepaikkojen. 5

128 4.2. Leväryhmät ja lajisto Kasviplanktonyhteisöjen koostuminen eri leväryhmistä on esitetty kuvassa 3 sekä taulukoissa 7 ja 8. Piilevät oli biomassaltaan runsain leväryhmä kaikissa tutkituissa näytteissä. Piilevien jälkeen eri leväryhmien osuudet vaihtelivat eri näytteissä Valokuvat Kaikista näytteistä otettiin valokuvat 10 ml:n laskeutetusta näytteestä 10xkertaisella objektiivilla (kuva 4). Kuvat antavat käsityksen näytteiden yleisilmeestä. Kuten kuvasta 4 näkyy, Haapajärven näyte oli erittäin roskainen ja se jopa haittasi pienten taksonien laskemista. Pyhäjärven näytteet eivät olleet kovin roskaisia. 6

129 7

130 4.4. Ekologinen luokittelu Ekologinen luokittelu tehdään kesän keskiarvojen perusteella ja saatuja arvoja verrataan eri järvityypeille annettuihin raja-arvoihin (Aroviita ym. 2012). Lopullisessa luokittelussa ekologisen tilan luokittelumuuttujien alkuperäiset arvot muutetaan ensin yhteismitallisiksi ekologisten laatusuhteiden (ELS) arvoiksi vertaamalla muuttujan arvoa luokkarajoihin ja vertailuarvoihin (Aroviita ym. 2012). Tämän jälkeen ekologisen tilan luokan määrää muuttuja, joka antaa alhaisimman tuloksen (Aroviita ym. 2012). Kasviplanktonin lisäksi järven lopullisessa luokittelussa täytyy huomioida myös muun muassa vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat. Pyhäjoen yhteistarkkailun näytepaikoille ei ole mahdollista tehdä kattavaa ekologista tilan luokittelua, koska kaikilta näytepaikoilta oli vain yksi näyte. Taulukossa 9 näkyy, mihin ekologisen tilan luokkaan järvien elokuun näytteet sijoittuvat. 5. Tulosten tarkastelu Seuraavaksi kuvataan näytepaikkoja edellä esitettyjen tulosten perusteella. Lähtökohtana on Aroviidan ym. (2012) ekologinen luokitus, jota peilataan muuhun kasviplanktonyhteisön antamaan tietoon. Tuloksia verrataan myös vuoden 2013 tuloksiin (Eloranta 2014). Taksonilukumääriä ei kuitenkaan vertailtu, koska niiden laskentatavassa voi olla eroja. 8

131 5.1. Haapajärvi p8 syvänne (Lv) Haapajärven kokonaisbiomassa oli alhainen ja kuvaa Heinosen (1980) mukaan karua eli oligotrofisia oloja (taulukko 5). Ekologisessa luokittelussa tämä arvo sijoittuu erinomaiseen luokkaan hyvin lyhytviipymäisissä järvissä (< 0,8 mg/l) (Aroviita ym. 2012). Vuonna 2013 Haapajärven kokonaisbiomassa on ollut moninkertaisesti korkeampi heinäkuun lopulla (2,6 mg/l) (Eloranta 2014). Haapajärven a- klorofyllin arvo sijoittuu ekologisessa luokittelussa hyvään luokkaan. Haapajärven näytteessä haitallisia sinileviä esiintyi hyvin vähän ja niiden osuus ekologisessa luokittelussa sijoittui erinomaiseen luokkaan. Vuonna 2013 haitallisten sinilevien osuus yhteisöstä oli sama kuin vuonna 2016 (0,3 %), mutta niiden absoluuttinen määrä oli moninkertaisesti suurempi (Eloranta 2014). Vuonna 2013 kaikki sinilevät olivat haitallisia, kun taas 2016 vain kymmenesosa kaikista sinilevistä oli haitallisia taksoneita. Kasviplanktonyhteisön TPI-arvo sijoittui luokkaan tyydyttävä ja osoitti kasviplanktonmuuttujista alhaisinta luokitusta Haapajärvelle. Haapajärven kasviplanktonyhteisö koostui valtaosaltaan piilevistä (31 %) ja nielulevistä (28 %). Biomassaltaan runsaimmat yksittäiset taksonit olivat piilevä Aulacoseira ambigua (19 %), Cryptomonas-nielulevät (15 %) sekä Cryptomonadales-lahkon nielulevät (10 %). A. ambigua esiintyy usein hieman rehevöityneissä ympäristöissä (Willén 2007, Poister ym. 2012) ja on TPI-lajistossa rehevyyden indikaattori (TPIpistearvo 1). Sekä sinileviä (3 %) että Gonyostomum semen -limalevää (0,5 %) esiintyi vain vähän. Heinäkuussa 2013 kasviplanktonyhteisö on ollut selvästi piileväpainotteinen (64 %). Nielulevät olivat myös toiseksi suurin ryhmä, mutta pienemmällä suhteellisella osuudella (15 %) (Eloranta 2014). Haapajärven näytteessä esiintyi kohtalaisesti silmälevä Trachelomonas rugulosaa (4 %). Lisäksi silmälevistä esiintyi Eulena spirogyra -lajia. Sekä Trachelomonas- että Euglena-suvun lajit indikoivat TPI-lajistossa hyvin reheviä oloja (pistearvo 3). Silmälevien lisäksi lajistossa havaittiin rehevyyttä ilmentäviä viherleviä kuten Pediastrum boryanum, Desmodesmus opoliensis ja D. subspicatus. Haapajärven kokonaistaksonimäärä oli kohtalainen (61 kpl) ja näytesarjan alhaisin. Tarvittiin 6 runsainta taksonia muodostamaan 60 % kokonaisbiomassasta. Näytteen keskimääräinen yksikkökoko oli pieni (22 µm 3 ). Haapajärven näyte oli jopa poikkeuksellisen suttuinen ja epäorgaanisen aineksen määrä vaikeutti näytteen laskemista todella paljon (kuva 4). Näin runsas roskaisuus herättää kysymyksiä. Onko esimerkiksi järven näkösyvyydessä tapahtunut myös muutoksia joka voi heijastua kasviplanktonin alhaisempana biomassana. Vuoden 2013 näytteen kohdalla ei ole mainintaa roskaisuudesta (Eloranta 2014). Haapajärven biomassa oli laskenut huomattavasti vuodesta 2013 ja oli nyt luokassa erinomainen. Positiivista oli myös haitallisten sinilevien määrän väheneminen ja laskentayksikköjen keskikoon pienuus. Lajistossa esiintyi kuitenkin useita rehevyyden indikaattoreita, aiheuttaen korkean TPI-arvon, samalla kun lajien määrä ja diversiteetti olivat vain keskinkertaista luokkaa. Kaiken kaikkiaan Haapajärvi on tämän näytteen perusteella enintään hyvässä luokassa. 9

132 5.2. Pyhäjärvi Junttisyvä (Vh) sinileviä rehevissä järvissä (Lepistö 1999). Sinilevien osuus yhteisöstä oli 2016 (14 %) selvästi suurempi kuin 2013 (3 %) (Eloranta Pyhäjärven Junttisyvän kokonaisbiomassa oli hyvin korkea ja kuvaa Heinosen (1980) mukaan reheviä eli eutrofisia oloja (taulukko 5). Junttisyvä kuuluu pintavesityypiltään keskikokoisiin ja pieniin vähähumuksisiin järviin ja ekologisessa luokittelussa biomassa-arvo sijoittuu välttävään luokkaan, mutta on aivan tämän luokan ylärajalla (2,2-4,4 mg/l) (Aroviita ym. 2012). Junttisyvän biomassa oli selvästi näytesarjan korkein. Biomassa oli samaa tasoa kuin vuonna 2013 heinä- ja elokuussa (Eloranta 2014). A-klorofyllin arvo on juuri tyydyttävän luokan ylärajalla (7-14 µg/l) (Aroviita ym. 2012). Junttisyvän näytepisteellä haitallisia sinileviä esiintyi kohtalaisesti ja niiden osuus sijoittui ekologisessa luokittelussa hyvään luokkaan. Haitallisista sinilevistä eniten esiintyi Anabaena-suvun rihmamaisia lajeja. Kasviplanktonyhteisön TPI-arvo on juuri tyydyttävän luokan ylärajalla (0,1-1,1) (Aroviita ym. 2012). Junttisyvän heinäkuun näytteessä piilevät muodostivat 52 % kokonaisbiomassasta. Piilevien jälkeen sinilevät olivat seuraavaksi runsain ryhmä (14 %). Biomassaltaan runsaimmat taksonit olivat piilevä Aulacoseira ambigua (35 %), Anabaena spp. (suorat rihmat) (8 %) ja panssarisiimalevä Gymnodinium spp. (6 %). Gonyostomum semen - limalevää esiintyi vain hyvin vähän (0,7 %). Piilevät olivat valtaryhmä myös vuonna 2013, mutta niiden osuus oli suurempi (65-70 %) (Eloranta 2014). Kasviplanktonyhteisön koostumus on reheville järville tyypillinen (Lepistö 1999): piilevät ovat runsain ja sinilevät toiseksi runsain leväryhmä. A. ambigua on tyypillinen runsaana esiintyvä piilevä rehevien järvien leväyhteisössä (Lepistö 1999). Samoin typpeä sitomaan kykenevät Anabaena-suvun lajit ovat yleisimpiä 2014). Lievästi rehevissä ja rehevissä järvissä sinilevien osuus voi vaihdella paljon olosuhteiden mukaan, sillä lämmin ja tyyni sää suosii sinilevien esiintymistä ja kukinnat ovat mahdollisia (Lepistö 1999). Junttisyvän kasviplanktonyhteisössä esiintyi runsaasti reheviä oloja ilmentäviä lajeja eri leväryhmistä. Silmälevien biomassa oli suurin Junttisyvän näytteessä ja hyvin reheviä oloja ilmentäviä lajeja havaittiin useista eri suvuista, kuten Trachelomonas, Euglena, Phacus ja Strombomonas. Silmälevät viihtyvät usein paikoissa, joissa orgaanisen aineksen kuormitus on korkea. Viherlevistä korkeimman TPI-arvon saavat muun muassa Pediastrum boryanum, P. duplex ja P. duplex var. gracillimum, jotka ovat tyypillisiä lajeja rehevissä järvissä (Lepistö 1999). Junttisyvän kasviplanktonyhteisö oli kokonaistaksonimäärän mukaan hyvin monimuotoinen (108 kpl) ja kuusi taksonia muodostivat 60 % kokonaisbiomassasta. Kohtalaisen suuri keskimääräinen yksikkökoko (112 µm 3 ) johtuu piilevien suuresta määrästä. Pyhäjärven Junttisyvän kasviplanktonyhteisön kokonaisbiomassa oli suuri ja arvo sijoittui välttävään ekologiseen luokkaan. Sekä klorofylli että TPI olivat ekologisessa luokittelussa tyydyttävän ja välttävän luokan rajalla. Kasviplanktonyhteisö monien rehevyyden indikaattoreiden kanssa tukee Junttisyvän huonohkoa kuvaa. Lajiston runsaus oli kuitenkin hyvä asia, vaikka diversiteetti ei ollut kovin suuri. 10

133 Kirkkoselkä (SVh) Pyhäjärven Kirkkoselän kokonaisbiomassa oli kohtalainen (1,8 mg/l). Arvo kuvaa Heinosen (1980) mukaan lievästi reheviä eli mesotrofisia oloja (taulukko 5). Kirkkoselkä kuuluu pintavesityypiltään suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh). Ekologisessa luokittelussa biomassaarvo ylittää juuri tyydyttävän luokan ylärajan ja sijoittuu välttävään luokkaan (1,7-3,4 mg/l) (Aroviita ym. 2012). Biomassa-arvo on samansuuruinen kuin heinäkuussa 2013 (1,8 mg/l) (Eloranta 2014). Kirkkoselän a-klorofyllin arvo sijoittuu ekologisessa luokittelussa hyvään luokkaan. Kirkkoselän kasviplanktonyhteisössä haitallisia sinileviä esiintyi vähän. Niiden osuus ekologisessa luokittelussa sijoittui hyvään luokkaan. Vuonna 2013 haitallisia sinilevä esiintyi hieman enemmän ja niiden osuus yhteisöstä oli 7 % (Eloranta 2014). Kasviplanktonyhteisön TPIarvo sijoittui luokkaan hyvä. Kirkkoselän kasviplanktonyhteisö koostui suurimmaksi osaksi piilevistä (61 %). Seuraavaksi runsain ryhmä oli kultalevät (11 %). Myös heinäkuussa 2013 piilevät muodostivat yli puolet biomassasta (55 %). Sinilevät muodostivat 11 % ja kultalevät 10 % kokonaisbiomassasta 2013 (Eloranta 2014). Mesotrofisissa järvissä piilevät ovat tavallisesti valtaryhmä lukuun ottamatta loppukesää ja alkusyksyä, jolloin sinilevät voivat runsastua (Lepistö 1999). Biomassaltaan runsaimmat yksittäiset taksonit olivat piilevät Asterionella formosa (25 %), Tabellaria fenestrata (15 %) ja A. ambigua (9 %). Asterionella ja Tabellaria ovat hyvin yleisiä monen tyyppisissä järvissä (Lepistö ym. 2003). Ne esiintyvät runsaina myös lievästi rehevissä järvissä. Kasviplanktonyhteisön TPI-arvo oli hyvä. Kultaleviä esiintyi yhteisössä kohtalaisesti ja ne ilmentävät usein karumpia oloja ja laskevat TPIarvoa. Runsain kultalevä oli Dinobryon divergens (4 %) (TPI pistearvo -1). Kirkkoselän kokonaistaksonimäärä oli hyvä (89 kpl) ja tarvittiin 6 runsainta taksonia muodostamaan 60 % kokonaisbiomassasta. Näytteen keskimääräinen yksikkökoko oli kohtalaisen suuri (70 µm 3 ). Pyhäjärven Kirkkoselän kohdalla ekologisen luokituksen kasviplanktonmuuttujat sijoittuivat luokkiin hyvä ja välttävä. Kasviplanktonin biomassa-arvo sijoittui alhaisimpaan luokkaan. Kasviplanktonyhteisö tukee enemmän hyvää kuin välttävää ekologista tilaa: kasviplanktonyhteisö oli lajirikas, haitallisia sinileviä esiintyi vähän ja karuuden indikaattoreita esiintyi kohtalaisesti. Muutokset vuoteen 2013 verrattuna olivat hyvin vähäisiä. 11

134 Pyhäselkä (SVh) Pyhäjärven Pyhäselän kokonaisbiomassa oli alhainen (0,52 mg/l). Heinosen (1980) luokittelussa arvo kuitenkin ylittää juuri karun ylärajan ja kuvaa alkavaa rehevöitymistä (taulukko 5). Myös Pyhäselkä kuuluu pintavesityypiltään suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh) ja ekologisessa luokittelussa biomassa-arvo on juuri erinomaisen luokan ylärajalla (<0,5 mg/l) (Aroviita ym. 2012). Biomassa-arvo on huomattavasti alhaisempi kuin heinä- ja elokuussa 2013 (1,5 ja 0,8 mg/l) (Eloranta 2014). Pyhäselän a-klorofyllin arvo (4 µg/l) sijoittui luokkaan hyvä. Kuten Kirkkoselän näytteessä myös Pyhäselän näytepaikalla haitallisia sinileviä esiintyi vähän ja niiden osuus kokonaisbiomassasta sijoittui hyvään luokkaan. Vuonna 2013 haitallisia sinilevä esiintyi hieman vähemmän (2,6 %) (Eloranta 2014). Biomassan tapaan Pyhäselän kasviplanktonyhteisön TPI-arvo sijoittui erinomaiseen luokkaan. Pyhäselän kasviplanktonyhteisön biomassa oli jakautunut tasaisesti eri leväryhmien kesken. Biomassaltaan suurin ryhmä oli piilevät (28 %), jonka jälkeen tulivat panssarisiimalevät (16 %), kultalevät (16 %) ja nielulevät (14 %). Heinäkuussa 2013 piilevät ovat muodostaneet yli puolet kasviplanktonyhteisön biomassasta (51 %) ja nielulevät neljänneksen (25 %) (Eloranta 2014). Pyhäselän kasviplanktonyhteisön koostumus vastaa karujen järvien yhteisörakennetta (Lepistö 1999). Panssarisiimalevien osuus on hieman suurempi. Biomassaltaan runsaimmat yksittäiset taksonit olivat piilevä Asterionella formosa (12 %) Cryptomonadales-lahkon nielulevät (10 %) Asterionella on hyvin yleisesti esiintyvä piilevä. Se näyttää keskittyvän kirkasvetisiin, mutta myös kuormitettuihin järviin (Lepistö ym. 2003). Kasviplanktonyhteisön TPI-arvo oli erinomainen ja tutkituista näytteistä alhaisin. Pyhäselän näytteessä kultalevien osuus oli suurin. Kultalevät ilmentävät usein karumpia oloja ja laskevat TPI-arvoa. Lajistossa esiintyi kohtalaisen paljon pieniä siimallisia lajeja, jotka ilmentävät karuja oloja kuten Pseudokephyrion spp., Pseudopedinella spp. ja Chrysochromulina parva. Vastaavasti muun muassa hyvin reheviä oloja indikoivia silmäleviä ei havaittu Pyhäselän näytteessä. Pyhäselän kokonaistaksonimäärä oli hyvä (76 kpl). Kasviplanktonyhteisön biomassa oli tasaisesti jakautunut eri taksoneiden kesken ja tarvittiin jopa 12 runsainta taksonia muodostamaan 60 % kokonaisbiomassasta. Näytteen keskimääräinen yksikkökoko oli pieni (35 µm 3 ). Vaikka yksittäisen kasviplanktonnäytteen pohjalta on vaikea antaa luotettavaa arviota, Pyhäjärven Pyhäselän tilanne näyttää parantuneen: kasviplanktonyhteisön kokonaisbiomassa on vuoteen 2013 verrattuna selvästi alentunut ja kasviplanktonyhteisön rakenne on monipuolistunut. 12

135 6. Yhteenveto Haapajärven ja Pyhäjärven näytepisteille ei voinut tehdä kattavaa ekologista luokitusta pelkästään heinäkuun näytteiden pohjalta. Tulosten mukaan näytepisteet sijoittuvat useaan eri rehevyysluokkaan. Myös näytepaikkojen ekologisen luokituksen kasviplanktonmuuttujien tulokset sijoittuivat useisiin eri luokkiin. Haapajärven näytepisteellä kokonaisbiomassa oli alhainen, mutta kasviplanktonyhteisön TPI-arvo sijoittui luokkaan tyydyttävä. Kasviplanktonin biomassa on rajusti alentunut vuoden 2013 tuloksista, mutta kasviplanktonyhteisössä esiintyy yhä rehevyyden ilmentäjiä. Pyhäjärven näytepisteistä Junttisyvä erottui selkeästi rehevimpänä paikkana. Junttisyvän korkea biomassa-arvo sijoittui välttävään ekologiseen luokkaan ja kasviplanktonyhteisön TPI-arvo tyydyttävään luokkaan. Junttisyvän kasviplanktonlajisto tuki paikan huonohkoa kuvaa, sillä yhteisössä esiintyi runsaasti reheviä oloja ilmentäviä lajeja. Junttisyvän tulokset olivat samanlaiset kuin vuonna Pyhäjärven Kirkkoselän kokonaisbiomassa sijoittui vain välttävään ekologiseen luokkaan, mutta lajirikas kasviplanktonyhteisö karuuden indikaattoreineen ilmentää kuitenkin parempaa luokitusta. Biomassa-arvo ja kasviplanktonyhteisön rakenne olivat samankaltaisia kuin vuonna Pyhäjärven Pyhäselän tilanne näyttäisi kohentuneen: kokonaisbiomassa on selvästi alentunut ja kasviplanktonyhteisön rakenne monipuolistunut vuodesta Kasviplanktonlajistossa esiintyi karuja oloja indikoivia taksoneita ja TPI-arvo sijoittui erinomaiseen luokkaan. 13

136 7. Lähdeluettelo Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, J., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T., Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus. 144 s. Blomqvist, P., Herlitz, E Methods for quantitative assessment of phytoplankton in freshwaters. Part 2. Naturvårdsverket, rapport 4861, Stockholm. Eloranta, P Pyhäjoen yhteistarkkailu. Pyhäjärven ja Haapajärven tarkkailun kasviplanktontutkimus s. Heinonen, P Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37, Vesihallitus, 91 s. Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M., Palomäki, A. (toim.) Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. FI/Vesi/Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_s euranta/biologisten_seurantamenetelmien_ ohjeet/kasviplanktonin_tutkimusmenetelma t Lampert, W., Sommer, U Limnoecology. The Ecology of Lakes and Streams. Second edition. Oxford University Press. s Lepistö, L Phytoplankton assemblages reflecting the ecological status of lakes in Finland. Monographs of the Boreal Environmental Research No. 18, s. 43. Olrik, K., Blomqvist, P., Brettum, P., Cronberg, K., Eloranta, P Methods for quantitative assessment of phytoplankton in freshwaters. Part 1. Naturvårdsverket, Stockholm, 86 s. Poister, D., Kurth, A., Farrel, A., Gray, S Seasonality of Aulacoseira ambigua abundance and filament length: biogeochemical implications. Plankton Benthos Research 7: Reynolds, C.S Ecology of phytoplankton. Cambridge University Press. s Riebesell, U., Wolf-Gladrow, D Supply and uptake of inorganic nutrients. Teoksessa: Peter J. le B. Williams, David N. Thomas and Colin S. Reynolds (toim.). Phytoplankton Productivity - Carbon Assimilation in Marine and Freshwater Ecosystems, Blackwell Science, s Salonen, K., Kairessalo, T Ravintoketjut ja - verkot. Teoksessa: Ilmavirta, V. (toim.). Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Helsinki, yliopistopaino, s Stevenson, R.J., Smol, J.P Use of algae in ecological assessments. Teoksessa: Wehr, J.D., Sheath, R.G., Kociolek, J.P. (toim.). Freshwater Algae of North America. Academic Press, Elsevier, London, UK, s Särkkä, J Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet. Gaudeamus, s Utermöhl, H Zur Vervollkommnung der quantitativen Phytoplankton Methodik. Mitteilungen Internationale Vereinigung für Theoretische und Angewandte Limnologie 9: Vuori, K-M., Mitikka, S., Vuoristo, H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 120 s. Willén, E Dominance patterns of planktonic algae in Swedish forest lakes. Hydrobiologia 503: Willén, E Växtplankton i sjöar, bedömningsgrunder. SLU-Institutionen för Miljöanalys, Rapport 2007:5. 37 s. 14

137 Liite 1. Perusmäärityskirjallisuus Biecheler, B Recherches sur les Péridiniens. Supplement XXXVI, Paris, Laboratoire D Evolution Des Etres Organises, 149 s. Ciugulea, Ionel & Triemer, Richard, E., A color atlas of photosynthetic Euglenoids. Michican State University Press, 204 s. Coesel, P.F.M., Meesters, K.J., Desmids of the Lowlands. KNNV Publishing, Zeist, the Netherlands, 351 s. Coesel, P.F.M., Meesters, K.J., European flora of the desmid genera Staurastrum and Staurodesmus. KNNV Publishing, Zeist, the Netherlands, 357 s. Cox, E.J., Identification of freshwater diatoms from live material. Chapman & Hall, 158 s. Cronberg, Gertrud, Heléne Annadotter Manual on aquatic cyanobacteria. A photo guide and synopsis of their toxicology. ISSHA, Copenhagen, 106 s. Eloranta, P., Sinileväkurssi: syvennetty lajintuntemus. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, limnologia, 41 s. Fott, B Chlorophyceae (Gründalgen), Ordnung: Tetrasporales. Teoksessa: Huber- Pestalozzi G. (toim.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 6. osa, Schweizerbart Verlag, Stuttgart, 117 s. Hallegraeff, G.M., Anderson, D.M., Cembella, A.D. (Eds), Manual on harmful marine microalgae. UNESCO Publishing, Monographs on oceanographic methodology 11, 793 s. Hallegraeff, G.M., Bolch, C.J.S., (et al.), Algae of Australia: Phytoplankton of temperate coastal waters. ABRS, Canberra; CSIRO Publishing, Melbourne, 421 s. Hindák, F., Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). III. Biologické Práce, XXX/1, 308 s. Hindák, F., Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). V. Biologické Práce XXXVI/4, 227 s. Hoppenrath, M., Elbrächter, M., Drebes, G., Marine phytoplankton. Kleine Senckenberg-Reihe, Band 49, 264 s. Houk, Vaclav Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 1. Melosiraceae, Orthoseiraceae, Paraliaceae and Aulacoseiraceae. Czech Phycology Supplement 1, 112 s. Håkansson, Hannelore A compilation and evaluation of species in the general Stephanodiscus, Cyclostephanos and Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaseaé. Diatom Research Hällfors, G., Checklist of the Baltic Sea phytoplankton species. Baltic Sea Environmental Proceedings No. 95, 208 s. John, D.M., Whitton, B.A., Brook, A.J. (Eds), The freshwater algal flora of the British Isles. Cambridge University Press, 878 s. Joosten, A.M.T Flora of the blue-green algae of the Netherlands I The non filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht, 239 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 3.Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena, 576 s. Kristiansen, J., Flagellates from Finnish Lappland. Særtryk af Botanisk Tidsskrift 59: Komárek, J., Cyanoprokaryota, Teil 3: Heterocytous Genera. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band 19. Springer Spectrum, s. (Aphanizomenon). Komárek, J., Anagnostidis, K., Cyanoprokaryota, 1.Teil: Chroococcales. Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 19. Gustav Fischer Verlag, Jena, 548 s.. Komárek, J., Fott, B Chlorophyceae (Gründalgen), Ordnung: Chlorococcales. Teoksessa: Huber-Pestalozzi G. (toim.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 7/1: , , , Schweizerbart Verlag, Stuttgart. Komárek, J., Hindák, F., Taxonomic review of natural populations of the cyanophytes from the Gomphospaeria-complex. Arch. Hydrobiol. Suppl. 80: Komárek, J., Jankovská, V., Review of the green algal genus Pediastrum; implication for pollen analytical research. Bibliotheca Phycologica, Band 108. J.Cramer, Berlin, Stuttgart, 127 s. 15

138 Komárek, J., Komárková, J., Review of the European Microcystis-morphospecies (Cyanoprokaryotes) from nature. Czech Phycology, Olomouc 2: Komárek, J., Komárková, J., Diversity of Aphanizomenon-like cyanobacteria. Czech Phycology, Olomouc 6: Komárek, J., Komárková-Legnerová, J., Variability of some planktic gomphosphaerioid cyanoprokaryotes in northern lakes. Nordic Journal of Botany 12: Komárek, J., Zapomelová, E., Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 1. part: coiled types. Fottea 7(1): Komárek, J., Zapomelová, E., Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 2. part: straight types. Fottea 8(1): Kraberg, A., Baumann, M., Dürselen, C., Coastal phytoplankton: Photo guide for northern european seas. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, Munchen, 204 s. Lind, E.M., Brook, A.J., Desmids of the English lake district. Freshwater Biological Association, Scientific publication No. 42, 123 s. Moestrup, Ø., Jensen, K.G., The Genus Chaetoceros (Bacillariophyceae) in inner Danish coastal waters. Opera Botanica 133: Rintala, J-M., Hällfors, H., Hällfors, S., Hällfors, G., Majaneva, M., Blomster, J., Heterocapsa arctica subsp. frigida subsp. nov. (Peridiniales, Dinophyceae)- Description of a new dinoflagellate and its occurrence in the Baltic Sea. Journal of Phycology 46: Round, F.E., Crawford, R.M., Mann, D.G., The diatoms: biology and morphology of the genera. Cambridge University Press, 760 s. Starmach, Karol Chrysophyceae und Haptophyceae. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 515 s. Thomsen, H.A. (Ed.), Plankton i de indre danske farvande. Havforskning fra Miljøstyrelsen, Nr. 11, København, 331 s.. Tikkanen, T., Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojeluliiton tuki Oy, s. 278 s.. Tomas, C.R. (Ed.), Identifying marine phytoplankton. Academic Press, Inc., San Diego, New York, Boston, London, Sydney, Tokio, Toronto, 858 s. Vors, N., Heterotrophic amoebae, flagellates and heliozoan from the Tvärminne area, Gulf of Finland, in Ophelia 36 (1): Wehr, J.D., Sheath, R.G., Kociolek, J.P. (toim.), Freshwater Algae of North America. Academic Press, Elsevier, London, UK, 2. painos, 1050 s. 16

139 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 Kasviplanktonlajisto ja -biomassa Liite raporttiin Tmi Zwerver Planktonmääritykset Arkadiantie 2, Kemiö Tulokset vuoden 2016 näytteiden määrityksistä Ahma ympäristö Oy Ajankohta: toukokuu 2017 Laskennan ja määritysten suorittaja: Päivi Hakanen, Satu Zwerver Raporttiin kuuluvat liitteet löytyvät seuraavilta sivuilta: 1) Näytetiedot 2) Yhteenvedot 3) Lajilistat 4) Luokkalistat 5) Alkuperäiset yhteenvetolistat 6) Alkuperäiset lajilistat 7) Alkuperäiset luokkalistat

140 Nimi Päivämäärä SYKE näytenumero Kunta Kokonaisbiomassa (mg/l) Haitallisten sinilevien % osuus Haapajärvi p8 syvänne Haapavesi 0,4 0,3 Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi 4,3 12,7 Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi 1,8 3,5 Pyhäjärvi Pyhäselkä Pyhäjärvi 0,5 6,6 TPI Pintavesityyppi Sinilevien kokonaisbiomassa (mg/l) Sinilevien % osuus Taksoni lkm Taksonit 60%:ssa 0,9 Lv 0,01 3, ,1 Vh 0,59 13, ,6 SVh 0,10 5, ,3 SVh 0,04 7, Yksikkökoko, keskiarvo (µm 3 ) Tiheys (kpl/ml) Gonyostomum semen mg/l % solua/ml Klorofylli a* (µg/l) 0,002 0,5 0,2 6,6 0,031 0,7 3,2 14 6,4 4,8 *tiedot haettu SYKE:n rekisteristä, ei määritetty tässä tutkimuksessa

141 Taulukossa käytetty yksikkö on µg/l (1 mg/l = 1000 µg/l) Biomassa (µg/l) Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Lajit Acanthoceras zachariasii 6,96 109,22 25,21 Anabaena spp. "straight" 0,19 321,51 12,48 1,93 Anabaena spp. "twisted" 3,08 12,78 9,52 Ankyra lanceolata 0,20 1,97 0,53 0,12 Aphanizomenon gracile 0,47 Aphanizomenon spp. 0,50 0,50 2,65 Aphanizomenon yezoense 7,03 5,53 Aphanocapsa spp. 3,07 0,71 Aphanothece spp. 4,76 2,49 Asterionella formosa 3,81 85,27 447,69 63,97 Aulacoseira ambigua 76, ,15 153,67 6,43 Aulacoseira distans cf. 30,66 5,99 Aulacoseira distans v. tenella 0,53 Aulacoseira spp. 3,31 Aulacoseira subarctica 14,46 135,84 Bicosoeca mitra cf. 1,97 Botryococcus braunii 1,14 3,15 0,86 Centritractus belonophorus 12,79 Ceratium hirundinella 5,73 Chlamydomonas spp. 19,21 Chlorococcales 5,79 14,54 14,16 3,82 Chroococcales 1,96 14,30 6,76 2,26 Chroococcus limneticus 16,79 Chrysidiastrum catenatum 4,43 6,13 1,90 Chrysochromulina parva 13,39 18,42 9,19 Chrysococcus spp. 4,32 57,56 21,69 Chrysolykos planctonicus 0,84 0,20 Chrysophyceae 1,99 0,68 1,26 Closterium acutum v. acutum 1,87 Closterium acutum v. variabile 2,93 24,59 Closterium gracile 1,07 Closterium gracile v. elongatum 6,60 0,44 Coenochloris spp. 2,10 3,42 Cosmarium tenue cf. 7,84 3,62 Craspedophyceae spp. 4,38 5,22 Crucigenia tetrapedia 0,55 4,35 Cryptomonadales 43,85 152,03 59,09 54,14 Cryptomonas spp. 60,87 58,98 Cyanodictyon reticulatum cf. 10,62 Cyanodictyon spp. 0,16 Cyclotella spp. 6,96 184,22 128,51 33,38 Cyclotella stelligera 23,86 Desmodesmus armatus v. armatus 0,15 0,60 2,94 0,78 Desmodesmus opoliensis v. opoliensis 0,45 Desmodesmus opoliensis v. opoliensis cf. 1,75 Desmodesmus serratus 8,75

142 Desmodesmus spp. 0,32 Desmodesmus subspicatus 0,17 Dictyosphaerium pulchellum 6,05 Dictyosphaerium tetrachotomum cf. 1,09 Didymocystis spp. 0,16 Dinobryon acuminatum 2,99 Dinobryon bavaricum 2,95 9,07 4,21 Dinobryon borgei 0,48 0,33 0,61 Dinobryon divergens 0,34 5,99 73,70 1,43 Dinobryon spp. 5,14 Dinobryon suecicum 0,71 1,72 3,55 1,46 Dinophyceae 28,42 3,20 Elakatothrix genevensis cf. 0,21 0,20 0,05 Eudorina elegans 18,64 0,86 Euglena spirogyra 0,22 Euglena spp. 17,53 0,95 Euglenophyceae 23,60 Eunotia zasuminensis 0,32 Eupodiscales 1,04 Flagellates (oval) 0,27 54,75 34,26 23,71 Flagellates (sphere) 13,02 8,69 19,37 9,05 Fragilaria crotonensis 1,94 5,02 1,53 Fragilaria spp. 0,58 4,17 1,93 1,79 Gonyostomum semen 1,91 30,52 Gymnodinium helveticum 2,95 4,43 Gymnodinium spp. 250,28 45,04 22,00 Gyromitus cordiformis 4,37 1,87 Katablepharis ovalis 3,16 34,48 10,54 3,24 Kirchneriella lunaris cf. 0,98 Koliella spiculiformis 0,12 Koliella spp. 0,13 0,87 0,69 Mallomonas akrokomos 4,48 4,70 4,34 1,01 Mallomonas caudata 3,57 41,94 12,91 5,99 Mallomonas spp. 2,02 38,52 9,45 9,25 Merismopedia spp. 0,15 0,12 0,05 Merotricha spp. 66,44 7,12 Micractinium pusillum 0,49 0,45 Microcystis aeruginosa 2,62 Microcystis spp. 5,23 Microcystis wesenbergii 0,87 5,22 Monad 8,53 10,44 4,44 2,20 Monad (PROPOSED sisävesi) 4,63 Monomastix spp. 1,87 3,21 Monoraphidium contortum 0,10 0,20 Monoraphidium dybowskii 0,20 0,66 Nitzschia acicularis v. acicularis 4,09 Nitzschia spp. 2,52 Oocystis spp. 1,70 0,33 Pediastrum angulosum v. angulosum 4,54 Pediastrum biradiatum 2,36 Pediastrum boryanum 2,01 4,02 4,02

143 Pediastrum boryanum v. longicorne 4,02 Pediastrum duplex 2,01 Pediastrum duplex v. gracillimum 2,01 Pediastrum privum 4,17 0,37 Pediastrum spp. 0,57 Pediastrum tetras 4,82 Pedinomonas spp. 0,75 0,93 0,89 Peridinium spp. 32,69 44,24 22,15 Peridinium umbonatum 15,62 Peridinium umbonatum v. goslaviense 11,61 Phacus curvicauda 0,98 Phacus pyrum 1,10 Phacus tortus 2,23 Planktothrix spp. 9,06 208,61 7,85 2,55 Pseudogoniochloris tripus 0,68 Pseudokephyrion spp. 8,29 13,30 14,03 Pseudopedinella spp. 0,70 6,82 27,34 18,81 Pseudopedinella tricostata 4,07 17,76 13,56 10,85 Pseudosphaerocystis lacustris 23,31 25,82 2,00 Quadricoccus ellipticus 0,94 Rhizosolenia longiseta 1,95 5,74 15,88 17,21 Rhizosolenia spp. 1,42 2,81 Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica 7,30 58,28 42,93 19,37 Scenedesmus aculeolatus 0,34 Scenedesmus spp. 0,16 0,75 3,11 1,28 Siderocelis spp. 0,63 Snowella fennica 3,92 Snowella septentrionalis 4,27 1,28 1,22 Spiniferomonas spp. 3,92 1,35 0,34 Spondylosium planum 6,56 0,68 0,41 Staurastrum anatinum 1,81 Staurastrum cingulum v. obesum 3,68 4,60 Staurastrum longipes 1,41 Staurastrum pingue 0,64 0,64 Staurastrum spp. 1,02 Staurodesmus cuspidatus 0,68 1,70 Staurodesmus incus v. indentatus 0,34 Stichogloea doederleinii 18,22 Strombomonas verrucosa 1,32 Synedra acus v. acus 1,51 1,92 0,32 Synedra acus v. angustissima 0,14 Synura spp. 12,67 30,71 2,85 Tabellaria fenestrata 5,09 111,76 259,38 7,92 Tabellaria flocculosa 2,27 33,05 16,20 Tetraëdriella jovetii 1,08 1,00 Tetraëdron caudatum 1,12 Tetrastrum komarekii 1,11 6,03 Trachelomonas rugulosa 16,00 Trachelomonas spp. 91,06 6,39 Trachelomonas volvocina cf. 15,36 Unicell spp. 28,74 40,29 25,12 15,17

144 Uroglena spp. 15,84 4,36 6,70 Urosolenia eriensis 18,63 3,42 Volvocales 0,83 15,66 1,39 Woronichinia naegeliana 14,10 15,23 12,09 Woronichinia spp. 3,61 Kaikki yhteensä 400, , ,98 522,88 Biomassa % osuus Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Lajit Acanthoceras zachariasii 1,74 2,55 1,41 Anabaena spp. "straight" 0,05 7,50 0,70 0,37 Anabaena spp. "twisted" 0,07 0,71 1,82 Ankyra lanceolata 0,05 0,05 0,03 0,02 Aphanizomenon gracile 0,03 Aphanizomenon spp. 0,01 0,03 0,51 Aphanizomenon yezoense 0,39 1,06 Aphanocapsa spp. 0,07 0,04 Aphanothece spp. 0,11 0,14 Asterionella formosa 0,95 1,99 25,04 12,23 Aulacoseira ambigua 19,01 35,25 8,59 1,23 Aulacoseira distans cf. 1,71 1,15 Aulacoseira distans v. tenella 0,10 Aulacoseira spp. 0,83 Aulacoseira subarctica 3,61 3,17 Bicosoeca mitra cf. 0,49 Botryococcus braunii 0,03 0,18 0,16 Centritractus belonophorus 0,30 Ceratium hirundinella 1,10 Chlamydomonas spp. 4,80 Chlorococcales 1,45 0,34 0,79 0,73 Chroococcales 0,49 0,33 0,38 0,43 Chroococcus limneticus 0,94 Chrysidiastrum catenatum 0,10 0,34 0,36 Chrysochromulina parva 0,31 1,03 1,76 Chrysococcus spp. 1,08 1,34 1,21 Chrysolykos planctonicus 0,05 0,04 Chrysophyceae 0,05 0,04 0,24 Closterium acutum v. acutum 0,47 Closterium acutum v. variabile 0,73 0,57 Closterium gracile 0,03 Closterium gracile v. elongatum 0,15 0,02 Coenochloris spp. 0,12 0,65 Cosmarium tenue cf. 0,18 0,20 Craspedophyceae spp. 0,24 1,00 Crucigenia tetrapedia 0,14 0,10 Cryptomonadales 10,96 3,55 3,30 10,35 Cryptomonas spp. 15,21 1,38 Cyanodictyon reticulatum cf. 0,25 Cyanodictyon spp. 0,01

145 Cyclotella spp. 1,74 4,30 7,19 6,38 Cyclotella stelligera 0,56 Desmodesmus armatus v. armatus 0,04 0,01 0,16 0,15 Desmodesmus opoliensis v. opoliensis 0,11 Desmodesmus opoliensis v. opoliensis cf. 0,04 Desmodesmus serratus 0,20 Desmodesmus spp. 0,08 Desmodesmus subspicatus 0,04 Dictyosphaerium pulchellum 0,14 Dictyosphaerium tetrachotomum cf. 0,27 Didymocystis spp. 0,04 Dinobryon acuminatum 0,57 Dinobryon bavaricum 0,07 0,51 0,81 Dinobryon borgei 0,01 0,02 0,12 Dinobryon divergens 0,08 0,14 4,12 0,27 Dinobryon spp. 0,12 Dinobryon suecicum 0,18 0,04 0,20 0,28 Dinophyceae 0,66 0,61 Elakatothrix genevensis cf. 0,01 0,01 0,01 Eudorina elegans 0,43 0,16 Euglena spirogyra 0,05 Euglena spp. 0,41 0,05 Euglenophyceae 0,55 Eunotia zasuminensis 0,02 Eupodiscales 0,06 Flagellates (oval) 0,07 1,28 1,92 4,54 Flagellates (sphere) 3,25 0,20 1,08 1,73 Fragilaria crotonensis 0,49 0,12 0,09 Fragilaria spp. 0,15 0,10 0,11 0,34 Gonyostomum semen 0,48 0,71 Gymnodinium helveticum 0,17 0,85 Gymnodinium spp. 5,84 2,52 4,21 Gyromitus cordiformis 0,10 0,36 Katablepharis ovalis 0,79 0,80 0,59 0,62 Kirchneriella lunaris cf. 0,19 Koliella spiculiformis 0,02 Koliella spp. 0,00 0,05 0,13 Mallomonas akrokomos 1,12 0,11 0,24 0,19 Mallomonas caudata 0,89 0,98 0,72 1,15 Mallomonas spp. 0,51 0,90 0,53 1,77 Merismopedia spp. 0,00 0,01 0,01 Merotricha spp. 1,55 1,36 Micractinium pusillum 0,01 0,03 Microcystis aeruginosa 0,06 Microcystis spp. 0,29 Microcystis wesenbergii 0,22 0,29 Monad 2,13 0,24 0,25 0,42 Monad (PROPOSED sisävesi) 1,16 Monomastix spp. 0,04 0,18 Monoraphidium contortum 0,02 0,00 Monoraphidium dybowskii 0,05 0,04

146 Nitzschia acicularis v. acicularis 0,10 Nitzschia spp. 0,06 Oocystis spp. 0,04 0,06 Pediastrum angulosum v. angulosum 0,11 Pediastrum biradiatum 0,05 Pediastrum boryanum 0,50 0,09 0,22 Pediastrum boryanum v. longicorne 0,09 Pediastrum duplex 0,05 Pediastrum duplex v. gracillimum 0,05 Pediastrum privum 0,23 0,07 Pediastrum spp. 0,14 Pediastrum tetras 0,27 Pedinomonas spp. 0,02 0,05 0,17 Peridinium spp. 0,76 2,47 4,24 Peridinium umbonatum 2,99 Peridinium umbonatum v. goslaviense 2,22 Phacus curvicauda 0,02 Phacus pyrum 0,03 Phacus tortus 0,05 Planktothrix spp. 2,26 4,87 0,44 0,49 Pseudogoniochloris tripus 0,02 Pseudokephyrion spp. 0,19 0,74 2,68 Pseudopedinella spp. 0,18 0,16 1,53 3,60 Pseudopedinella tricostata 1,02 0,41 0,76 2,08 Pseudosphaerocystis lacustris 0,54 1,44 0,38 Quadricoccus ellipticus 0,05 Rhizosolenia longiseta 0,49 0,13 0,89 3,29 Rhizosolenia spp. 0,03 0,54 Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica 1,82 1,36 2,40 3,71 Scenedesmus aculeolatus 0,09 Scenedesmus spp. 0,04 0,02 0,17 0,24 Siderocelis spp. 0,16 Snowella fennica 0,22 Snowella septentrionalis 0,10 0,07 0,23 Spiniferomonas spp. 0,09 0,08 0,06 Spondylosium planum 0,15 0,04 0,08 Staurastrum anatinum 0,10 Staurastrum cingulum v. obesum 0,09 0,88 Staurastrum longipes 0,08 Staurastrum pingue 0,04 0,12 Staurastrum spp. 0,26 Staurodesmus cuspidatus 0,02 0,09 Staurodesmus incus v. indentatus 0,06 Stichogloea doederleinii 0,43 Strombomonas verrucosa 0,03 Synedra acus v. acus 0,38 0,04 0,02 Synedra acus v. angustissima 0,03 Synura spp. 3,17 0,72 0,54 Tabellaria fenestrata 1,27 2,61 14,51 1,51 Tabellaria flocculosa 0,57 0,77 0,91 Tetraëdriella jovetii 0,03 0,06

147 Tetraëdron caudatum 0,06 Tetrastrum komarekii 0,28 0,14 Trachelomonas rugulosa 4,00 Trachelomonas spp. 2,12 0,36 Trachelomonas volvocina cf. 0,36 Unicell spp. 7,18 0,94 1,41 2,90 Uroglena spp. 0,37 0,24 1,28 Urosolenia eriensis 0,43 0,65 Volvocales 0,21 0,37 0,08 Woronichinia naegeliana 0,33 0,85 2,31 Woronichinia spp. 0,08 Kaikki yhteensä 100,00 100,00 100,00 100,00

148 Taulukossa käytetty yksikkö on µg/l (1 mg/l = 1000 µg/l) Biomassa (µg/l) Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Luokat Sinilevät Nostocophyceae 12,1 591,2 99,0 37,8 Nielulevät Cryptophyceae 112,0 269,3 102,0 73,5 Panssarisiimalevät Dinophyceae 311,4 92,2 84,8 Tarttumalevät Prymnesiophyceae 13,4 18,4 9,2 Kultalevät Chryso /Synurophyceae 32,9 267,0 202,6 83,9 Piilevät Diatomophyceae 124,9 2237,9 1082,3 143,6 Keltaviherlevät Tribophyceae 14,6 1,0 Raphidophyceae 1,9 97,0 7,1 Silmälevät Euglenophyceae 16,2 153,2 7,3 Viherlevät Chlorophyceae 34,0 127,5 73,5 15,7 Viherlevät Charophyceae 5,8 51,4 11,4 6,9 Flagellaatit ja monadit 26,4 73,9 58,1 35,0 Muut 28,7 40,3 25,1 15,2 Choanoflagellidea 4,4 5,2 Bicosoecidea 2,0 Incertae sedis 3,2 38,9 10,5 5,1 Yhteensä 400,2 4286,7 1788,0 522,9 Biomassa % osuus Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Luokat Sinilevät Nostocophyceae 3,0 13,8 5,5 7,2 Nielulevät Cryptophyceae 28,0 6,3 5,7 14,1 Panssarisiimalevät Dinophyceae 0,0 7,3 5,2 16,2 Tarttumalevät Prymnesiophyceae 0,0 0,3 1,0 1,8 Kultalevät Chryso /Synurophyceae 8,2 6,2 11,3 16,0 Piilevät Diatomophyceae 31,2 52,2 60,5 27,5 Keltaviherlevät Tribophyceae 0,0 0,3 0,1 0,0 Raphidophyceae 0,5 2,3 0,0 1,4 Silmälevät Euglenophyceae 4,1 3,6 0,4 0,0 Viherlevät Chlorophyceae 8,5 3,0 4,1 3,0 Viherlevät Charophyceae 1,5 1,2 0,6 1,3 Flagellaatit ja monadit 6,6 1,7 3,2 6,7 Muut 7,2 0,9 1,4 2,9 Choanoflagellidea 0,0 0,0 0,2 1,0 Bicosoecidea 0,5 0,0 0,0 0,0 Incertae sedis 0,8 0,9 0,6 1,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Tiheys (kpl/l) Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Luokat Sinilevät Nostocophyceae Nielulevät Cryptophyceae Panssarisiimalevät Dinophyceae

149 Tarttumalevät Prymnesiophyceae Kultalevät Chryso /Synurophyceae Piilevät Diatomophyceae Keltaviherlevät Tribophyceae 35 4 Raphidophyceae Silmälevät Euglenophyceae Viherlevät Chlorophyceae Viherlevät Charophyceae Flagellaatit ja monadit Muut Choanoflagellidea Bicosoecidea 25 Incertae sedis Yhteensä Tiheys % osuus Haapajärvi p8 syvänne Pyhäjärvi Junttisyvä Pyhäjärvi Kirkkoselkä Pyhäjärvi Pyhäselkä Luokat Sinilevät Nostocophyceae 1,6 8,1 3,5 2,7 Nielulevät Cryptophyceae 1,3 3,1 3,2 2,4 Panssarisiimalevät Dinophyceae 0,0 0,3 0,0 0,3 Tarttumalevät Prymnesiophyceae 0,0 2,9 6,0 5,1 Kultalevät Chryso /Synurophyceae 1,3 3,4 5,4 4,7 Piilevät Diatomophyceae 0,9 8,0 5,1 1,1 Keltaviherlevät Tribophyceae 0,0 0,1 0,0 0,0 Raphidophyceae 0,0 0,1 0,0 0,0 Silmälevät Euglenophyceae 0,0 0,3 0,0 0,0 Viherlevät Chlorophyceae 2,1 3,8 3,9 3,1 Viherlevät Charophyceae 0,1 0,3 0,3 0,3 Flagellaatit ja monadit 12,4 16,0 22,2 29,1 Muut 80,0 52,9 49,4 50,2 Choanoflagellidea 0,0 0,0 0,7 0,7 Bicosoecidea 0,1 0,0 0,0 0,0 Incertae sedis 0,1 0,7 0,3 0,2 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0

150 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro:

151 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2016 POHJAELÄINTARKKAILU Sami Hamari, biologi FM Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT NÄYTTEENOTTOALUEET JA VEDEN LAATU NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT Virtavedet Järvinäytteet NÄYTTEIDEN KÄSITTELY JA MÄÄRITYS NÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Tyyppiominaiset taksonit (TT) Tyyppiominaisten EPT heimojen lukumäärä (EPTh) Syvännepohjaeläinindeksi (PICM) Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Muut pohjaeläimistöä kuvaavat mittarit TULOKSET VIRTAVEDET Vertailu aiempiin tuloksiin JÄRVET Vertailu aiempiin tuloksiin JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS MÄÄRITYSKIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Pyhäjoen näytteenottoalueiden habitaattitiedot ja pohjaeläinlajisto. Liite 2. Haapajärven näytealueiden habitaattitiedot ja pohjaeläinlajisto. Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p

152 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 1. JOHDANTO Pohjaeläintarkkailua toteutetaan nykyisen Pyhäjoen yhteistarkkailuohjelman puitteissa vuosina 2013 ja 2016 kolmella Pyhäjoen pääuoman näytealueella sekä Haapajärvellä (Lehtinen ym. 2011). Käytettävät tarkkailumenetelmät vastaavat vuosien 2010 ja 2013 selvitysten menetelmiä. Pyhäjokeen laskevan Vaikonojan näytealue on jätetty uudistetun ohjelman myötä tarkkailusta pois, koska näytealue erosi merkittävästi pääuoman kohteista ja tulosten luotettava vertailu oli siten käytännössä mahdotonta. Näytteenotto toteutettiin vuonna 2016 ohjelman mukaan, joka on laadittu ympäristöhallinnon jokien ja järvien biologisen seurantaohjeen (Meissner ym. 2010) perusteella. Näytealueet on esitetty taulukossa AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Näytteenottoalueet ja veden laatu 3 Virtavesien pohjaeläinten tarkkailualueet sijoittuvat Pyhäjoelle ja järvien näytteenottoalueet Haapajärvelle (pinta ala 303 ha). Kaikki näytteenottoalueet sijoittuvat ainakin jossain määrin tarkkailuvelvollisten vaikutusalueelle (). Näytealueet edustavat virtavesien osalta suuria turvemaiden jokia (St), joita ei ole muutettu voimakkaasti. Haapajärvi edustaa hyvin lyhytviipymäisiä järviä (Lv) ja toissijaisesti matalia humusjärviä (Mh). Vesistöjen ekologinen tilaluokka on laajan aineiston perusteella Pyhäjoessa tyydyttävä ja Haapajärvessä suppean aineiston perusteella tyydyttävä. Järvinäytteenoton alueet sijoittuvat Haapajärvelle järven itäiseen osaan. Näytealue 1 sijoittuu varsinaiselle syvännealueelle hieman yli 11 m syvyyteen, näytealue 2 järven eteläosaan noin 2 m:n ja näytealue 3 järven itäisimpään lahteen noin 6 m:n syvyyteen. Taulukko 2 1. Pohjaeläinnäytekohteet Pyhäjoen vesistöalueella. (Lv= hyvin lyhytviipymäiset järvet, St= suuret turvemaiden joet). Nro Kunta Kohde Pintavesityyppi Virtavesinäytteet Pvm. Koordinaatit (ETRS TM35FIN) 1 Kärsämäki Virtalankoski, H St Virtalankoski, pki St Virtalankoski, iki St Haapavesi Haapakoski, H St Haapakoski, pki St Haapakoski, iki St Oulainen Hirsiperä, H St Järvinäytteet Hirsiperä, pki St Hirsiperä, iki St Haapavesi Haapajärvi 1 Lv Haapavesi Haapajärvi 2 Lv Haapavesi Haapajärvi 3 Lv

153 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 4 Vuoden 2016 vesistötarkkailun perusteella Pyhäjoen yläosalla veden kokonaisfosforipitoisuudet ovat melko pieniä (15 24 μg/l), mutta pitoisuus kasvaa joen keskiosalla ja edelleen alaosalla sivujokien ravinteikkaiden vesien ja kuormituksen vaikutuksesta. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelevat Pyhäjoen pääuomassa välillä µg/l ilmentäen rehevää rehevyystasoa. Kokonaistyppipitoisuudet nousevat melko tasaisesti alavirran suuntaan sivujokien ravinteikkaiden vesien vaikutuksesta joen alaosalla, jossa kokonaistyppipitoisuudet ovat noin 1,7 kertaisia yläosaan verrattuna. Veden kemiallinen hapenkulutus on alueelle tyypillisesti suhteellisen korkea, joskin pääuomassa vaihtelu on suhteellisen vähäistä (12 17 mg/l). Pyhäjoen pääuoman veden väriarvo vaihtelee pääosin tasolla mgpt/l, mutta osassa sivujokia veden väriarvo on moninkertainen pääuomaan verrattuna, välillä mgpt/l. Pyhäjoen pääuoman happitilanne on ollut vuoden 2016 kevättalven tarkkailuajankohtana pääosin tyydyttävä tai hyvä hapen kyllästysasteen vaihdellessa välillä %. Pyhäjoen pääuomassa rautapitoisuudet vaihtelivat suuresti ( μg/l): Pyhäjärvestä lähtevässä vedessä rautapitoisuus oli 302 μg/l ja joen alaosalla μg/l. Myös rautapitoisuuden kasvu selittyy sivujokien heikommalla veden laadulla. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Pyhäjoen pääuomassa välillä 0,5 8,2 mg/l ollen pääosin melko pieniä (keskiarvo 3,9 mg/l). Intensiivisen tarkkailun näytepisteillä veden ph vaihteli intensiivisen tarkkailun näytepisteillä vuonna 2016 välillä 6,12 7,3. Veden puskurikyky oli vuoden 2016 näytteissä tyydyttävällä tasolla keväällä huhtitoukokuussa ja erinomaisella tasolla talvella tammi helmikuussa ja marras joulukuussa. Pienimmillään alkaliniteettiarvo (0,13 mmol/l) oli kevättulvan runsaan virtaaman aikaan. Haapajärvi on Pyhäjoen läpivirtausjärvi, jonka vedenlaatu on samankaltainen kuin Pyhäjoessa. Sen pohjoisosan järvimäisen luonteen ja ihmistoiminnan vuoksi veden laadussa on myös eroavaisuuksia suhteessa Pyhäjokeen. Haapajärven veden ph arvot ovat humusvesille tyypillisesti jokseenkin happamia, joskin pintaveden ph arvot kohoavat kesäkaudella perustuotannon myötä lähemmäs neutraalia. Sähkönjohtavuuden arvot (8 10 ms/m) ja sulfaattipitoisuudet (14 21 mg/l) ovat olleet tasaisia kaikissa syvyyksissä kaikilla näytteenottokerroilla. Alusveden sameusarvot ovat olleet koko vuoden koholla heikentyneen happitilanteen seurauksena ja sameinta alusvesi on ollut kesäkaudella. Myös kiintoainepitoisuus on ollut koholla heinäkuussa sameusarvojen tapaan. Alusveden kiintoainepitoisuus on ollut koholla myös elo ja lokakuussa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Haapajärven vesi oli vuonna 2016 rehevällä tasolla. Pohjanläheinen vesikerros on rehevämpi ja syksyllä täyskierron jälkeen koko vesipatsaassa ravinnepitoisuudet ovat oletetusti samaa suuruusluokkaa. Heinä ja elokuussa pintavedestä määritetyt a klorofyllipitoisuudet viittasivat heinäkuussa lievästi rehevään tasoon ja elokuussa rehevään tasoon. Molempia pääravinteita on koko vuoden runsaasti saatavilla ja minimiravinnetarkastelun perusteella molemmat pääravinteet ovat potentiaalisia tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Järven perustuotantoa ovat aiemman tarkkailun tulosten valossa rajoittaneet todennäköisesti muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus. Haapajärven lämpötalouteen ja happitilanteeseen vaikuttaa erityisesti talvella oleellisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen vesistöön. Yleensä jäähdytys veden johtaminen ylläpitää jatkuvasti täyskiertoa ja tuo koko ajan happitäydennystä järveen. 2.2 Näytteenottomenetelmät Virtavedet Virtavesinäytteet otettiin potkuhaavilla hidasvirtaisista hiekkapohjaisista, pientä kivikkoa ja kohtalaista virtaa että isoja kiviä ja kovaa virtaa käsittävistä joen kohdista. Näytteenotto onnistui ylemmällä Myllykosken näytteenottoalueella molemmista ympäristötyypeistä, mutta joen alaosaan sijoittuvalla Matokosken näytealueella ei pienen kivikon ympäristöjä tavattu. Matokosken alueella kaikki näytteet otettiin ohjeistuksen (Meissner ym. 2016) mukaisesti olemassa olevilta pelkästään isoja kiviä käsittäviltä pohjilta. Näytteet otettiin standardin SFS 5077 mukaisesti.

154 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Näytteenotossa käytettiin käsihaavia, jonka havaksen silmäkoko oli 0,5 x 0,5 mm ja suuaukko 250 x 300 mm. Haavin suuta pidettiin virtausta vasten ja haavikehikon alareuna tuettiin pohjaan. Samalla haavin yläpuolelta potkittiin pohjaa noin metrin matkalta puolen minuutin ajan, jolloin irronnutta pohjamateriaalia ja eläimiä ajautui haaviin. Haavin sisältö tyhjennettiin huolellisesti vatiin ja näyte seulottiin potkuhaavin havaksen silmäkokoa vastaavalla seulalla, josta näyte siirrettiin säilytysastioihin. Jokainen osanäyte säilöttiin erillisenä 70 % etanoliin. Näytteenoton yhteydessä koealat valokuvattiin, paikannettiin GPSlaitteella ja koealoilta kirjattiin muistiin keskeisimmät habitaattitiedot jokaisen osanäytteen kohdalta (so. pohjan mineraaliaineksen karkeus, pohjan kasvillisuuden peittävyys, keskimääräinen syvyys ja virtausnopeus) Järvinäytteet Järvien syvänteiden pohjaeläinnäytteenotto toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Meissnerin ym. (2010) ohjeistuksia noudattaen. Näytteenotto tapahtui 3 näytealueella, jotka käsittivät varsinaisen syvännenäytteen lisäksi samalla näytteenottomenetelmällä otetut näytteet n. 2 ja 6 m syvyydestä. Näytteet otettiin Ekmannäytteenottimella, jonka pinta ala oli 231 cm 2. Näytteenottoalueet olivat samat kuin vuosien 2010 ja 2013 näytteenotossa. Järvinäytteiden näytteenotto tapahtui standardia SFS 5076 soveltaen. Näytteet otettiin Ekmannäytteenottimella, jonka pinta ala oli 231 cm 2. Näytepaikoilta otettiin viisi rinnakkaisnäytettä, jotka seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja seulos siirrettiin säilöntäastiaan 70 % etanoliin. Jokainen osanäyte säilöttiin erillisenä. Näytteet kuljetettiin kylmälaukuissa laboratorioon odottamaan poimintaa ja edelleen määrittämistä. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJE rekisteristä tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. 2.3 Näytteiden käsittely ja määritys Pohjaeläinnäytteiden ottoon osallistuivat näytteenottajat Ari Oinonen ja Joni Koivula. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJE rekisteristä tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. Laboratoriossa näytteet poimi laborantti Mira Rytkönen hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Lajit määritettiin Meissnerin ym. (2016) vaatimusten mukaisesti. Pohjaeläimet määritti FL Lauri Paasivirta. Määrityksessä käytetty pääasiallinen kirjallisuus on mainittu kirjallisuusluettelossa. 2.4 Näytteiden analysointi Näytteiden analysointi tehtiin laskemalla pohjaeläinaineistosta ekologisen tilan luokittelussa käytettäviä pohjaeläinmittareiden arvoja. Virtavesien osalta laskettiin jokiveden ekologista tilaa kuvaavat mittareiden arvot: tyyppiominaiset taksonit (TT), tyyppi EPT heimojen määrä (EPTh) sekä prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) (Aroviita 2012). Lisäksi aineistosta laskettiin ASPT arvot ja pohjaeläinyhteisön rakennetta selvitettiin ravinnonkäyttöryhmien osuuksia tutkimalla. Järvinäytteiden osalta käytetyt pohjaeläinmittarit olivat pohjanlaatuindeksi (Profundal Invertebrate Community Metric, PICM) ja suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity, PMA) (ks. Aroviita ym. 2012). Täydentävänä menetelmänä käytettiin Paasivirran (1997) esittämiä pohjan rehevyysluokituksia. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Ekologisessa tilaarvioinnissa tai tarkkailussa havaittua (observed=o) pohjaeläinmittarin arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected=e). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E suhdeluku (ELS) on yksi tai lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. 2000). 5

155 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Kunkin ekologisen tilaluokittelun muuttujan vertailuarvo on vertailupaikkojen tyyppikohtainen keskiarvo. Erinomaisen ja hyvän luokan raja arvo on kiinnitetty vertailupaikkojen tyyppikohtaisen jakauman alakvartiiliin (25. prosenttipiste). Huonon luokan alaraja on kiinnitetty nollaan. Muut luokkarajat on asetettu tasavälisesti (Aroviita ym. 2012). Virtavesien vertailuaineistot perustuvat pääsääntöisesti pienten (pki) ja isojen (iki) kivien 30 sekunnin rinnakkaisnäytteistä yhdistettyihin 2 minuutin kokoomanäytteisiin. Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi ekologisen tilan arviointi tulee perustua vastaavaan näyteponnistukseen (2 min kokoomanäyte kustakin koskesta). Tässä tarkastelussa hiekkapohjilta otetut näytteet otettiin pois ekologisen tilan arvioinnissa käytettävien mittareiden laskennasta, koska uusimman pohjaeläinten näytteenotto ohjeen mukaisesti näytteitä ei enää oteta hiekkapohjilta. Lisäksi laskentaan otettiin mukaan ainoastaan kaksi ensimmäistä näytteenottoa pienten ja isojen kivien näytteenottopohjilta, jolloin näytteet saatiin vertailukelpoiseksi vertailuaineiston kanssa (ks. Aroviita ym. 2012) Tyyppiominaiset taksonit (TT) Selvitysalueen pohjaeläinlajistoa verrattiin valtakunnalliseen vertailuaineistoon, jossa jokaiselle jokityypille on määritelty ns. tyyppilajisto ja tyyppiominainen EPT heimojen määrä. Tyyppilajeiksi on katsottu ne lajit tai ylemmät taksonit, jotka esiintyvät vähintään 40 %:ssa tyypin vertailuaineistosta. Tyyppiominaiset taksonit tarkoittavat siis kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittua lukumäärää. Muuttujalla kuvataan taksonomista monimuotoisuutta (Hämäläinen ym. 2007) Tyyppiominaisten EPT heimojen lukumäärä (EPTh) Tyyppiominaisilla EPT heimoilla tarkoitetaan kullekin jokityypille ominaisten päivänkorentojen (Ephemeroptera), koskikorentojen (Plecoptera) ja vesiperhosten (Trichoptera) heimojen havaittua lukumäärää. Tällä muuttujalla kuvataan mm. tärkeiden taksonomisten ryhmien mahdollista puuttumista (Aroviita ym. 2012) Syvännepohjaeläinindeksi (PICM) Syvännepohjaeläinindeksi PICM on otettu käyttöön järvien pohjaeläinten toisella luokittelukierroksella korvaten BQI 1 indeksin (Benthic quality index). Syvännepohjaeläinindeksi perustuu BQ indeksin tavoin lajien runsauksilla painotettuun indikaattoripistearvojen keskiarvoon. PICM huomioi surviaissääskien ohella myös muut taksonomiset ryhmät ja siten mittaa koko syvännepohjaeläimistön rakennetta paremmin kuin BQI. Indeksin laskentaa ja sen perusteita on kuvannut tarkemmin mm. Aroviita ym. (2012). Matalien järvien (keskisyvyys alle 3 m) osalta ekologisen tilan tarkastelua ei tehdä säännönmukaisesti syvännepohjaeläinperusteisesti, koska niiden pohjaeläinyhteisön luonnollinen vaihtelu on suurta ja heikentyneitä oloja ilmentäviä lajeja esiintyy luonnostaan. Tämä puolestaan aiheuttaa ihmistoiminnan heikon havaittavuuden (Aroviita ym. 2012). Matalien järvien kohdalla järvien pohjaeläimistön tilan arviointi perustuu normaalisti ainoastaan rantavyöhykkeen pohjaeläimistöön, joka on siihen menetelmänä soveltuvampi. Matalien järvien syvännepohjaeläinaineistoa voidaan kuitenkin käyttää apuna luokittelupäätöstä tehtäessä etenkin niissä alle 3 m syvyisissä järvissä, joissa on selkeä syvännealue Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Suhteellinen mallinkaltaisuus kuvaa lajiston koostumusta ja runsaussuhteita. Indeksi vertaa arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (kaava 2 1). Indeksi huomioi myös lajit, joita vertailuaineistosta ei ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilanmuutoksen seurauksena. Mallinkaltaisuuden mittana on prosenttinen mallinkaltaisuus. Suhteellinen mallinkaltaisuus lasketaan kaavalla: 6

156 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu,, jossa (Kaava 2 1) a i =taksonin i suhteellinen osuus vertailuyhteisössä b i =taksonin i osuus arvioitavan kohteen näytteessä (Vuori ym. 2009) Muut pohjaeläimistöä kuvaavat mittarit Virtavedet Aineistosta laskettiin näytealuekohtainen ns. biologinen vedenlaatupisteindeksi eli likaantumisindeksi (BMWP, Biological Monitoring Working Party), joka perustuu kullekin pohjaeläinheimolle ominaiseen kykyyn sietää vesistön kuormitusta. BMWP indeksiä voidaan käyttää yhtenä veden laatuluokittelun kriteerinä (Armitage ym. 1983). Pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan (taulukko 2 2). Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvon summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä. Kun BMWP indeksi suhteutetaan sen muodostaneiden heimojen lukumäärään, saadaan keskimääräinen vedenlaatupisteindeksi taksonia kohti (ASPT, average score per taxon). Korkeat ASPT:n arvot ovat tyypillisiä puhtaille latvavesille ja matalat arvot ympäristöille, joissa ei esiinny likaantumisen suhteen herkkiä lajeja. ASPT indeksin arvon luokittelussa käytetään Ruotsin EPA:n luokitusta (taulukko 2 3). Lisäksi aineistosta lasketaan taustatietoina pohjaeläinlajien kokonaismäärä ja EPT ryhmien lajimäärät. 7 Taulukko 2 2. BMWP pistearvot eri pohjaeläinheimoille ja eräille pohjaeläinluokille ja alaluokille. Pisteytyksessä on käytetty ensisijaisesti Armitage ym. (1983) esittämiä pistearvoja. Taulukkoa on täydennetty Alba Tercedor & Sánchez Ortegan (1988) esittämillä heimoilla (alleviivatut). HEIMOT Siphlonuridae, Heptageniidae, Leptophlebiidae, Ephemerellidae, Potamanthidae, Ephemeridae, Taeniopterygidae, Leuctridae, Capniidae, Perlodidae, Perlidae, Chloroperlidae, Aphelocheiridae, Phryganeidae, Molannidae, Beraeidae, Odontoceridae, Leptoceridae, Goeridae, Lepidostomatidae, Brachycentridae, Sericostomatidae, Athericidae, Blephariceridae Astacidae, Lestidae, Agriidae, Gomphidae, Cordulegastridae, Aeshnidae, Corduliidae, Libellulidae, Psychomyiidae, Philopotamidae, Glossosomatidae PISTEET 10 8 Caenidae, Nemouridae, Rhyacophilidae, Polycentropodidae, Limnephilidae, Prosopistomatidae 7 Neritidae, Viviparidae, Ancylidae, Hydroptilidae, Unionidae, Corophiidae, Gammaridae, Platycnemididae, Coenagriidae, Thiaridae, Atyidae, Arctopsychidae Mesoveliidae, Hydrometridae, Gerridae, Nepidae, Naucoridae, Notonectidae, Pleidae, Corixidae, Haliplidae, Hygribiidae, Dytiscidae, Gyrinidae, Hydrophilidae, Clambidae, Helodidae, Dryopidae, Elmidae, Chrysomelidae, Curculionidae, Hydropsychidae, Tipulidae, Simuliidae, Planariidae, Dendrocoelidae, Oligoneuriidae, Polymitarcidae, Dugesiidae Baetidae, Sialidae, Piscicolidae, Tabanidae, Stratiomyidae, Empididae, Dixidae, Dolichopodidae, Ceratopogonidae, Anthomyidae, Limoniidae, Psychodidae, Sciomyzidae, Rhagionidae, Hydracarina Valvatidae, Hydrobiidae, Lymnaeidae, Physidae, Planorbidae, Sphaeriidae, Glossiphoniidae, Hirudidae, Erpobdellidae, Asellidae, Ostracoda Chironomidae, Culicidae, Ephyridae, Thaumaleidae 2 Oligochaeta (koko luokka), Syrphidae 1

157 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 8 Taulukko 2 2. Ruotsin EPA:n ympäristön laatukriteerit pohjaeläinindekseille. Luokka Indeksiarvo ASPT 1 erittäin korkea > 6,9 2 korkea 6,1 6,9 3 melko korkea 5,3 6,1 4 matala 4,5 5,3 5 erittäin matala < 4,5 Pohjaeläinlajisto jaettiin lisäksi ravinnonkäyttötapansa perusteella toiminnallisiin ryhmiin seuraavasti (Cummins & Klug 1979, Laxin et al ja Nilssonin (1996 ja 1997) mukaan): 1. Pilkkojat. Keräävät ja pilkkovat karkeaa kuollutta orgaanista ainesta (hiukkaskoko >1 mm). 2. Kerääjät. Syövät hienorakeista kuollutta orgaanista ainesta (hiukkaskoko <1 mm), jonka pinnalla elää bakteereja. 3. Suodattajat. Pyydystävät esim. pyyntiverkoin virran mukana ajelehtivaa hienojakoista elävää ja kuollutta ainesta. 4. Pedot. Pyydystävät muita pohjaeläimiä joko aktiivisesti tai pyydysten avulla. 5. Kaapijat. Laiduntavat leviä, erityisesti pohjaleviä erilaisilta kiinteiltä alustoilta. Tämän luokittelun perusteella pyrittiin arvioimaan pohjaeläinyhteisössä näytealueiden välillä mahdollisesti olevia eroja ja havaitsemaan siten mahdollisia kuormituksen aiheuttamia muutoksia. Joen koon ja pohjaeläinten ravinnonkäyttötapojen on oletettu muuttuvan säännönmukaisesti siirryttäessä pienistä latvapuroista suuriin jokiin (ks. Vannote et al. 1980). Lajimäärän on usein havaittu olevan suurimmillaan keskikokoisissa joissa (Allan 1995). Erot eri ravinnonkäyttöryhmien runsauksissa kertovat vesistön pohjan ja ravintovarojen tilasta sekä niissä tapahtuvista muutoksista. Luokittelun arvot lasketaan eri lajeille ja luokka ilmaistaan f arvona, joka saa luokkien mukaisia arvoja. Järvet Ekologisten tilaluokittelumittarien lisäksi järvet luokiteltiin myös surviaissääskilajiston perusteella Paasivirran (1997) esittämien CI indeksien mukaisiin pohjien rehevyyttä kuvaaviin luokkiin. Näytteistä laskettiin surviaissääski indeksin (CI) lisäksi ja biomassaan yhdistetty indeksi (CBI). Surviaissääski indeksi lasketaan seuraavalla kaavalla: CI = ( ni ki) /N, jossa ni=lajin i yksilömäärä ki=lajin i ekologinen kerroin N=kaikkien indikaattorilajien yksilömäärä Kokonaisbiomassan yhdistäminen surviaissääski indeksiin tapahtuu seuraavasti: CBI = CI/ln(B+1), jossa B = tuorebiomassa (g/m 2 ), kaikki pohjaeläimet paitsi, sulkahyttyset (Chaoborus) ln = luonnollinen logaritmi

158 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 3. TULOKSET 3.1 Virtavedet Pohjaeläinten näytealueet sijoittuvat Pyhäjoen ylimmäiseen kolmannekseen, joen puoliväliin ja alimmaiseen kolmannekseen. Alueet edustavat keskisuuria turvemaiden jokia. Joen leveys on ylimmällä näytteenottopaikalla noin 30 m, keskijuoksulla noin 60 m (kahden uoman yhteisleveys, käsittää saaren) ja alimmalla näytteenottopaikalla noin 65 m. Kaikkien näytteenottoalueiden pohja käsittää pohjan raekokoja lohkareista hiekkaan, ylimmällä näytealueella tavataan lisäksi liejua/mutaa ja alimmalla alueella pienessä määrin myös kalliota. Keskijuoksulla ja alimmalla näytealueella esiintyy lisäksi myös sekä hienoa että karkeaa detritusta. Vesisammalten peittävyys on selvästi suurin ylimmällä näytealueella, muilla sitä on hyvin vähän. Ilmaversoisten osuus alimmalla näytteenottoalueella on verraten korkea (peittävyys %). Havaitut pohjaeläinten kokonaismäärät kasvoivat näytealueelta toiselle virranmyötäisesti. Ylimmällä näytealueella yksilömäärä oli 2226 yks., keskimmäisellä 2754 yks. ja alimmaisella näytteenottoalueella 4629 yks (taulukko 3 1). Ylimpänä sijaitsevan Virtalankosken pohjaeläimistössä esiintyi yksilömäärällä mitattuna varsin samansuuruisia osuuksia päivänkorentoja, koskikorentoja, vesiperhosia ja kaksisiipisiä. Keskijuoksun Haapakoskella vesiperhosten osuus oli jo 40 % ja kaksisiipistenkin noin 27 % kaikista pohjaeläimistä. Alimmalla Hirsiperän näytealueella kaksisiipisten osuus kaikista pohjaeläimistä on suurin, ollen noin 52 %. Samalla alueella myös päivänkorentojen osuus on verraten korkea, noin 26 %. EPT ryhmien (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) osuus oli suurin ylimmällä näytteenottoalueella, 74 %. Joen keskijuoksulla EPT ryhmän osuus laski 59 %:iin ja alimmalla näytteenottoalueella se oli kaikista matalin 39 %. Laskua tapahtui erityisesti koskikorentojen kohdalla, mutta vesiperhosten osuus laski voimakkaasti myös alimmalla Hirsiperän näytealueella. Muita virtavesille tyypillisiä pohjaeläinryhmiä tavattiin kaikilla näytealueilla suhteellisen runsaasti, mutta niiden osuudet olivat verraten pieniä (kuva 3 1). 9 Suhteellinen osuus (%) 60,00 50,00 40,00 30,00 20,00 10,00 0,00 Virtalankoski Haapakoski Hirsiperä Näytealue Harvasukamadot Kotilot Simpukat Vesisiirat Päivänkorennot Koskikorennot Vesiperhoset Kaksisiipiset Kovakuoriaiset Kuva 3 1. Pohjaeläinten suhteelliset osuudet ryhmittäin Tipasjoen Mylly ja Matokoskella. Vaikka pohjaeläinten yksilömäärissä oli näytealueiden välillä huomattavia eroja, veden laadun vaikutuksia ilmentävät pohjaeläinten ASPT pisteet olivat hyvin samanlaisia kaikilla näytteenottoalueilla. Myös muut

159 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu tunnusluvut olivat hyvin samankaltaisia keskenään; esimerkiksi taksonien määrät ja taksonien kokonaismäärät olivat lähes samat ja varsin korkeat kaikilla näytteenottoalueilla. Suuri eri yksilömäärissä selittyy kaksisiipisiin kuuluvien mäkärien runsaana esiintymisenä joen alajuoksulla. Nämä tulokset viittaavat joen eri osien pohjien ravintovarojen ja veden laadun olevan varsin samankaltaisia eri näytealueilla. Lasketut ekologisen tilaluokituksen indeksit antoivat em. indeksien tavoin selkeästi viitteitä vesistön olevan kokonaisuutena varsin hyvässä tilassa. Virtalankosken alueella tavattiin varsin kattavasti tyypille ominaisia pohjaeläintaksoneja ja niiden suhteen alue luokittui ekologisen tilaluokituksen luokkaan hyvä. Tyyppi EPTheimojen suhteen alue luokittui myös luokkaan hyvä ja PMA indeksi ilmensi näytealueen erinomaista ekologista tilaa. Haapakosken ja Hirsiperän näytteenottoalueet ilmensivät em. tilaluokituksilla mitattuna erinomaista tilaa, lukuun ottamatta alimman (Hirsiperä) näytealueen PMA indeksiä, joka ilmensi tyydyttävää tilaa. Tähän kokonaisuudesta hieman poikkeavaan tulokseen voi vaikuttaa lähialueen sivujoen pääuomaa heikompi veden laatu. Kokonaisuutena ekologista tilaa ilmentävien indeksien perusteella näytealueiden voidaan sanoa kuitenkin ilmentävän keskimäärin hyvää tai erinomaista ekologista tilaa. Vaikka näytteenottoalueet sijoittuvat suhteellisen etäälle toisistaan, näytealueilla esiintyneiden pohjaeläintaksoneiden sijoittuminen eri ravinnonkäyttöryhmiin oli keskenään varsin samantyyppistä (kuva 3 2). Osittain tulosta selittää se, että kaikkia lajeja tai ylempiä taksonomisia ryhmiä ei voitu luokitella yksiselitteisesti tiettyyn ravinnonkäyttöryhmään ja lajisto oli ylipäätään samankaltaista kaikilla näytealueilla. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä pohjien tilasta. Pyhäjoki kuuluu suuriin turvemaiden jokiin, jossa jokiuoma on jo ylimmällä näytteenottoalueella verraten leveä suhteessa alimpaankin näytteenottoalueeseen. Siten näytealueet eivät edusta selkeää muuttumaa latvavesistä jokisuuhun, vaan alueet ovat pikemminkin keskenään varsin samankaltaisia sekä pohjien morfologian että joen koon suhteen. Kaikilla alueilla tavattiin runsaimmin kaapimalla ravintonsa hankkivia pohjaeläintaksoneja mm. kotiloita ja kovakuoriaisia. Kahdella ylimmällä näytteenottoalueella tavattiin varsin runsaana lisäksi kerääjiä, jotka syövät pienirakeista orgaanista ainesta. Petojen osuus kasvoi hieman joen virtauksen suuntaisesti. 10 Taulukko 3 1. Virtavesien näytealueiden pohjaeläinten BMWP pistearvot hajonnat ja minimi ja maksimiarvot, keskimääräiset pistearvot (ASPT) sekä laskennassa mukana olleiden taksonien ja yksilöiden määrä sekä näytealueelta tavattujen taksonien kokonaismäärä. (ASTP arvot on laskettu ohjelmallisesti POHJE järjestelmän avulla.) Näytealueen tunnus Kokonaispisteet (BMWP) Keskiarvo (ASPT) 6,65 6,63 6,66 Mediaani Keskihajonta 2,733 2,895 2,990 Minimi Maksimi Pisteytettyjen taksonien lkm Taksonien kokonaismäärä Lajimäärä Yksilömäärä/näyte Yksilömäärä yht

160 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 11 Taulukko 3 2. Selvitysalueiden havaitut (O) arvot ja vertailuarvot (VA) tyyppiominaisille taksoneille, EPTheimojen määrille, PMA indekseille sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset tilaluokat (Aroviita ym. 2012). Paikka Tyyppiominaiset taksonit Tyyppi EPT PMA O VA Luokka O VA Luokka O VA Luokka 1 Virtalankoski 23 26,4 Hy 12 14,1 Hy 0,457 0,448 E 2 Haapakoski 29 26,4 E 16 14,1 E 0,453 0,448 E 3 Hirsiperä 30 26,4 E 14 14,1 E 0,304 0,448 T Virtalankoski Haapakoski Hirsiperä Näytealue Pilkkojat Kerääjät Suodattajat Pedot Kaapijat Kuva 3 2. Pohjaeläimistön ravinnonkäyttöryhmät Pyhäjoen näytealueilla. Kokonaisuutena Pyhäjoen pohjaeläinaineisto ilmentää eri näytteenottoalueilla varsin samankaltaisia, pohjaeläimistölle suotuisia olosuhteita, tähän viittaavat tavattu korkea taksonimäärä ja ASPT indeksien korkeahkot arvot sekä lajiston monipuolinen koostumus. Ekologisen tilaluokituksen indeksien perusteella joen yläosalla pohjaeläimistö ilmentää hyvää, keskiosilla erinomaista ja alaosilla hyvää ekologista tilaa. Vaihtelut alimman näytealueen ekologisen tilaluokituksen luokka arvoissa voi johtua sivujokien heikomman vedenlaadun vaikutuksista pohjaeläimistöön Vertailu aiempiin tuloksiin Pohjaeläinryhmien suhteellisissa osuuksissa tapahtui jälleen selviä muutoksia verrattuna edelliseen tarkkailuvuoteen. Ylimmän näytteenottoalueen voimakkain muutos tapahtui kaksisiipisten määrän voimakkaana laskuna ns. tavanomaiselle tasolleen (74 % 18 %). Vastaavasti EPT ryhmän suhteellinen osuus kasvoi lähes täsmälleen samassa suhteessa (21 % 74 %). Muutos tapahtui varsin tasaisesti kaikissa EPT ryhmän pohjaeläinryhmissä. Keskijuoksulle sijoittuvalla Haapakoskella muutoksia tapahtui lähinnä EPT ryhmän sisällä: päivän ja koskikorentojen osuus kasvoi ja vastaavasti vesiperhosten osuus laski (41 % 10 %), jolloin koko EPTryhmän osuus kaikista pohjaeläimistä laski 69 %:sta 59 %:iin. Hirsiperän alueella merkittävin muutos oli harvasukamatojen määrän romahdusmainen lasku (35 % 1,3 %). Samalla EPT ryhmän pohjaeläinten osuus kasvoi (24 % 39 %). Pohjaeläinryhmien kohdalla tapahtunut muutos voi olla seurausta pelkästään

161 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu vuosien välillä olleista eroista sääolosuhteissa, mutta muutos itsessään on pohjaeläinyhteisön rakenteen kannalta positiivinen. Havaitut taksonimäärät ovat vaihdelleet neljänä viimeisenä tarkkailuvuotena seuraavasti (näytealueet ylävirrasta alaspäin): 2007 (59, 57, 60), 2010 (71, 65, 85), 2013 (49, 51, 37) ja 2016 (50, 49, 49). Tuloksissa korostuu vuoden 2010 korkea taksonimäärä, jota selittää tuolloin 4 tehty näytealueen näytteenotto. Edellisen näytteenottovuoden taksonimäärät ovat olleet samalla tasolla, lukuun ottamatta Hirsiperän aluetta, jossa taksonimäärä on noussut tavanomaiselle tasolleen vuoden 2013 laskun jälkeen. Pohjaeläinyhteisössä näyttää tapahtuneen muutosta lähinnä vuoden 2013 osalta ja selittävänä tekijänä voi olla paitsi näytteenottajan vaihtuminen myös pohjaeläinten määrittäjän vaihtuminen tai v näytteenottoajankohdan tulvaiset olosuhteet. ASPT indeksi on pysynyt tarkasteltavina tarkkailuvuosina varsin vakaana, eikä merkittäviä poikkeamia ole havaittavissa kuin ehkä Hirsiperän näytealueella vuonna Sielläkin vuoden 2016 tulosten perusteella tilanne on korjaantunut ASPT indeksin ohella niin yksilö, laji kuin EPT lajimäärän suhteen 12 Taulukko 3 4. Virtavesikohteiden pohjaeläinyhteisöjä kuvaavia tunnuslukuja vuosina 2007, 2010, 2013 ja (St=suuret turvemaiden joet tyyppi) Paikka Virtala Haapakoski Hirsiperä Vuosi Yksilömäärä Lajimäärä EPTlajimäärä ASPTindeksi 6,80 6,78 6,93 6,65 6,21 6,72 6,88 6,63 6,66 6,58 6,32 6,66 * Hirsiperän vuoden 2007 aineistossa seitsemän näytettä, vuosina 2010, 2013 ja 2016 yhdeksän Vuoden 2016 näytteistä määritetyt pohjaeläinlajistot eivät sisältäneet uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja (Rassi ym. 2010). Kaikkien pohjaeläinmittarien ELS arvojen perusteella Pyhäjoen alaosan tutkimuskohteiden ekologinen tila oli vuosina 2007 ja 2010 erinomainen. Vuoden 2013 näytteiden ja toiselle luokittelukierrokselle päivitettyjen vertailuarvojen ja luokkarajojen mukaiset tilaluokitukset olivat mittarista riippuen Virtalankosken ja Haapakosken alueilla luokissa hyvä/erinomainen. Hirsiperän alueella luokitukset vaihtelivat välillä tyydyttävä hyvä. Muutokset korreloivat osaltaan aiemmin esitettyjen lajistossa ja taksonimäärissä tapahtuneiden muutosten kanssa. Vuoden 2016 tulokset eivät poikkea merkittävästi aiempien vuosien tuloksista. Luokitukset sijoittuvat ylimmän, Virtalan näytealueen osalta eri indeksien osalta luokkiin hyvä erinomainen ja Haapakosken osalta luokkaan erinomainen. Pohjaeläinmittarit indikoivat alimman näytealueen (Hirsiperä) olevan kahden pohjaeläinmittarin osalta olevan erinomaisessa ja yhden mittarin perusteella tyydyttävässä tilassa.

162 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Taulukko 14.Virtavesitutkimuskohteiden havaitut (O) ja odotetut (E) tyyppilajimäärät, tyyppikohtaiset EPTheimomäärät, ASPT indeksit ja PMA sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset laatusuhteet (ELS) ja luokat vuosina 2007, 2010 ja (T=tyydyttävä, Hy=hyvä, E=erinomainen). 13 Näytealue Virtala Haapakoski Hirsiperä Vuosi Havaittu (O) tyyppilajien lkm. Odotettu (E) tyyppilajien , , ,4 lkm. ELS(O/E) tyyppilajit (TT) 1,074 1,074 0,947 0,871 1,074 1,074 0,871 1,098 1,111 1,111 0,530 1,136 Ekologinen laatuluokka E E E Hy E E Hy E E E T E Havaittu (O) EPTheimojen lkm. Odotettu EPT heimojen ,1 14, ,1 14, ,1 14,1 lkm. ELS (O/E) TT EPT 1,333 1,133 0,993 0,851 1,067 1,200 0,993 1,135 1,200 1,200 0,709 0,993 Ekologinen laatuluokka E E E Hy E E E E E E Hy E (TT EPT) Havaittu (O) PMA 0,563 0,500 0,321 0,457 0,575 0,442 0,307 0,453 0,584 0,554 0,262 0,304 Odotettu (O) PMA 0,482 0,482 0,448 0,448 0,482 0,482 0,448 0,448 0,482 0,482 0,448 0,448 ELS (O/E) PMA 1,167 1,037 0,717 1,020 1,192 0,917 0,685 1,011 1,211 1,148 0,585 0,678 Ekologinen laatuluokka E E Hy E E E Hy E E E T T (PMA) Havaittu (O) ASPT2 arvo 4,800 4,781 4,930 4,212 4,719 4,880 4,658 4,583 4,320 Odotettu (E) ASPT2 arvo 4,560 4,560 4,560 4,560 4,560 4,560 4,560 4,560 4, Järvet Järvien pohjaeläinindeksien laskennassa on käytetty pintaveden väriarvona Hertta tietokannasta kerättyä tietoa, joka on Haapajärvessä aikajaksolla ollut keskimäärin 118 mg/pt (vaihteluväli mg/pt, n=52). Järven keskisyvyys ei ole tiedossa. Koska järvi kuuluu Pyhäjoen läpivirtausjärvenä hyvin lyhytviipymäisiin järviin, siitä ei lasketa PMA indeksiä (Aroviita ym. 2012). Haapajärven pohjaeläimistö oli vuoden 2016 näytteenoton perusteella suhteellisen niukkalajinen, mutta yksilömäärät olivat kuitenkin tämän kokoiselle järvelle tavanomaisia. Matalinta noin 2 m pohjaa edustavalla näytealueella (5) lajimäärä oli suurin, 10 lajia, mutta sielläkään ei tavattu litoraalivyöhykkeelle tyypillisiä satunnaislajeja. Syvemmillä näytealueilla lajimäärä jäi 7 lajiin. Lajistossa esiintyi näytealueesta riippuen sukkulamatoja, harvasukasmatoja, hernesimpukkalajia, sulkasääskiä ja muutamia (3 5 lajia/näytepaikka) surviaissääskilajeja. Lajikoostumus vaihteli paikasta riippuen siten, että keskisyvänteellä (näytealue 4) vallitsevana ryhmä oli selkeästi sulkasääsket, eteläosan matalikolla (näytealue 5) harvasukasmadot ja pohjoisosassa järveä puolestaan surviaissääsket. Yksilömäärä järven keskisyvänteessä (näytealue 4) oli muihin matalampiin näytealueisiin verrattuna korkeampi ja poikkesi tilastollisestikin merkitsevästi verrattuna pohjoisimpaan näytteenottoalueeseen (näytealue 6, kuva 3 3). Näytealueiden pohjaeläinten biomassat vaihtelivat jossain määrin riippumattomasti suhteessa näytealueen yksilömäärään, mikä selittyy eri pohjaeläinryhmien koko ja painoeroilla sekä eri ryhmien suhteellisen osuuksien isoilla näytealuekohtaisilla eroilla. Keskisyvänteellä (näytealue 4) pohjaeläinten biomassa oli 2,7 g/m 2, eteläosan matalikolla 12,7 g/m 2 ja pohjoisosan syvänteellä (näytealue 6) 5,4 g/m 2. Näytteenottoalueiden voimakas syvyysvaihtelu on todennäköinen syy pohjaeläinyhteisön vaihteluun näytealueiden kesken (ks. esim. Paasivirran (1997).

163 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Yksilömäärä (yks./m 2 ) Haapajärvi 4 Haapajärvi 5 Haapajärvi 6 Näytealue Kuva 3 3. Pohjaeläinnäytteiden keskimääräiset biomassat 95 % luottamusväleineen Haapajärven näytealueilla. Järven ekologista tilaa kuvaavan PICM indeksin arvot ilmensivät keskisyvänteellä tyydyttävää ja muilla näytealueilla erinomaista ekologista tilaa (taulukko 3 3). Taulukko 3 3. Selvitysalueen taksonimäärät, yksilömäärät ja PICM indeksien arvot ja sekä indeksien luokitukset. Haapajärvi 4 Haapajärvi 5 Haapajärvi 6 Järvityyppi Lv Lv Näyte 11,6 1,9 5,7 syvyys (m) Taksonimäärä Yksilömäärä (yks./m 2 ) PICM O 0,723 1,114 1,017 PICM E 1,116 0,185 0,649 PICM ELS 0,648 6,007 1,568 PICM-luokka T E E Paasivirran indeksien perusteella Haapajärvi voidaan luokitella kokonaisuutena reheväksi järveksi tietyin varauksin (surviaissääski indeksillä (CI) painotettu tarkastelu). Kun huomioidaan näytealueiden biomassa (ilman sulkahyttysiä) ja yhdistetään se myös CI indeksiin, sekä järven keskisyvänteen (näytealue 4) että pohjoisosan syvänteen pohjaeläimistössä on myös karujen tai lievästi karujen pohjien piirteitä. Järvessä tavataan kaikilla näytteenottoalueilla Saetherin (1979) luokituksen perusteella rehevyyden ja humuksisuuden suhteen laajasietoista Chironomus anthracinus lajia sekä keski ja runsasravinteissa vesissä esiintyvää Chironomus plumosus lajia. Keskisyvänteellä runsaana esiintyvä sulkasääskilaji (Chaoborus

164 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu flavicans) hyötyy heikoista happiolosuhteista, vesien tummumisesta sekä alusveden liettymisestä (Aroviita ym. 2012) ja sen runsastumista voidaan pitää järven pilaantumiskehityksen (Paasivirta 1989) tai rehevöitymisen ilmentäjänä (Valonen 2009). Samalla keskisyvänteellä tavattavien useiden muiden pohjaeläinryhmien runsaudet ovat matalampia kuin muilla näytealueilla. Vedenlaatutietojen perusteella Haapajärven veden laatu on syvännepisteellä ollut kesällä heinäkuussa heikko ja elokuussa lähes hapeton. Vesistötarkkailun perusteella veden sameus ja kiintoainearvot olivat puolestaan kohonneet erityisesti kesäkaudella. Pohjaeläinyhteisön rakenteen perusteella keskisyvänteen pohjaeläimistö heijastelee pohjanläheisten vesikerrosten veden heikentynyttä tilaa, vaikka sitä ei ole havaittavissa esim. PICMindeksistä. 15 Taulukko 3 4. Eri indeksit ja niiden indikaatioarvot tutkittujen järvien pohjan ravinteisuuden ja pohjaeläinlajiston perusteella (Paasivirta 1997). Näytepaikka Vertailu aiempiin tuloksiin Indeksit ja indikaatioarvot CI CBI Biomassa Haapajärvi 1 1,80 rehevä 4,23 karu 0,53 karu Haapajärvi 2 1,29 rehevä 0,49 rehevä 12,6 rehevä Haapajärvi 3 1,85 rehevä 1,03 rehevä 5,07 lievästi rehevä Haapajärven ekologinen tila on kokonaisuudessaan luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta luokkaan tyydyttävä. Luokitukseen sisältyvä biologinen luokittelu, jossa pohjaeläimet on osana, on luokiteltu myös tyydyttävään luokkaa. Vuonna 2014 tehdyn arvion perustana olevat vuosien 2007 ja 2010 pohjatarkkailut ovat ilmentäneet hyvää tilaa (Ympäristöhallinto 2014). Nyt saatu tulos on sopusoinnussa tämän luokituksen kanssa, vaikka näytealuekohtaisia eroja arvioon on puolin ja toisin. Verrattaessa tulosta edellisvuosien PICM indeksin arvoihin havaitaan keskisyvänteellä (näytealue 4) lievää tilan heikentymistä, mutta muilla näytealueilla ekologinen tilaluokka on säilynyt ennallaan. Näytealueella 5 näytteenottosyvyys on ollut selkeästi matalampi kuin edellisvuosina (1,9 m), mikä heijastuu voimakkaasti PICM indeksin ekologisen laatusuhteen arvoon (PICM ELS), jolloin myös tähän tilaluokitukseen täytyy suhtautua pienin varauksin. Taulukko 3 5. Haapajärven näyteenottoalueiden ja koko Haapajärven pohjaeläinyhteisöjä kuvaavia tunnuslukuja, havaitut (O) ja odotetut (E) PICM arvot sekä ekologiset laatuluokat (Hu= huono, V=välttävä, H=hyvä, E=erinomainen). Ympäristöhallinnon ohjeen perusteella PMA indeksiä ei lasketa enää Lv tyypiltä (Aroviita ym. 2012). Paikka (syvyys) Haapajärvi 4 (11 m) Haapajärvi 5 (4 m/1,9 m) Haapajärvi 6 (5 m) Vuosi Taksonimäärä Yksilöä/m PICM (O) 0,750 0,723 1,111 1,148 0,778 1,017 PICM (E)* 0,971 1,116 0,367 0,185 0,475 0,649 PICM ELS 0,772 0,648 3,025 6,007 1,636 1,568 Ekologinen Hy T E E E E luokka PMA (O) 0,645 0,7 0,448 0,226 0,449 0,496 PMA (E) 0,676 0,676 0,676 0,676 0,676 0,676 PMA ELS 0,95 1,04 0,66 0,33 0,66 0,73 Ekologinen luokka E E Hy V Hy Hy

165 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Pyhäjoen yhteistarkkailun virtavesien näytteenotto tapahtui kolmella näytealueella: joen yläosalla Virtalankoskella, joen keskivaiheilla Haapakoskella ja alimmaisella Oulaisissa sijaitsevalla Hirsiperällä. Järvinäytteitä otettiin kolmelta näytealueelta Pyhäjoen keskivaiheilla sijaitsevalta Haapajärveltä, joka on Pyhäjoen läpivirtausjärvi. Virtavesien pohjaeläinryhmien suhteellisissa osuuksissa tapahtui jälleen varsin selviä muutoksia verrattuna edelliseen tarkkailuvuoteen (v. 2013): ylimmän näytteenottoalueen kaksisiipisten määrä laski voimakkaasti (74 % 18 %) ja vastaavasti EPT ryhmän suhteellinen osuus kasvoi lähes täsmälleen samassa suhteessa (21 % 74 %). Muutos tapahtui varsin tasaisesti kaikissa EPT ryhmän pohjaeläinryhmissä. Haapakoskella muutokset olivat vähäisiä, mutta alimmalla Hirsiperän alueella merkittävin muutos oli harvasukasmatojen määrän voimakas lasku (35 % 1,3 %) EPT ryhmän pohjaeläinten osuuden kasvaessa (24 % 39 %). Vuoden 2016 virtavesienaineiston perusteella ekologisessa tilaluokituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia edellisvuosiin, joskin kahden näytteenottopaikan ekologisen tilan voidaan katsoa hieman kohentuneen ja yhden hieman heikentyneen. Ylimmällä näytealueella indeksiarvot ilmensivät kahden pohjaeläinmittarin osalta tilan heikentymistä (erinomainen hyvä) ja yhden muuttujan osalta parantumista (hyvä erinomainen). Keskimmäisellä näytealueella kahden mittarin tilaluokitus nousi luokkaan erinomainen ja kaikki lasketut indeksit ilmensivät erinomaista ekologista tilaa. Alimmalla näytteenottoalueella kahden mittarin indikaatioarvot nousivat erinomaiseen luokkaan ja yksi pysyi edelleen tyydyttävässä luokassa. Kokonaisuutena vuoden 2016 tuloksissa voidaan havaita lievä positiivinen korjaava kehitys verrattuna vuoteen 2013, jolloin havaittiin lievä tilan heikentyminen mm. poikkeavien suurten virtaamienkin seurauksena. Haapajärven pohjaeläinlajisto vaihteli paikasta riippuen siten, että keskisyvänteellä vallitsevana ryhmä oli selkeästi sulkasääsket, eteläosan matalikolla harvasukasmadot ja pohjoisosassa järveä puolestaan surviaissääsket. Yksilömäärä järven keskisyvänteessä oli muihin matalampiin näytealueisiin verrattuna korkeampi ja poikkesi tilastollisestikin merkitsevästi verrattuna pohjoisimpaan näytteenottoalueeseen. Näytteenottoalueiden voimakas syvyysvaihtelu on todennäköinen syy pohjaeläinyhteisön vaihteluun näytealueiden kesken. Haapajärven ekologinen tila on kokonaisuudessaan luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta luokkaan tyydyttävä. Luokitukseen sisältyvä biologinen luokittelu, jossa pohjaeläimet on osana, on luokiteltu myös tyydyttävään luokkaa. Vuonna 2014 tehdyn arvion perustana olevat vuosien 2007 ja 2010 pohjatarkkailut ovat ilmentäneet hyvää tilaa. Nyt saatu tulos on sopusoinnussa tämän luokituksen kanssa, vaikka näytealuekohtaisia eroja arvioon on puolin ja toisin. Verrattaessa tulosta edellisvuosien PICM indeksin arvoihin havaitaan keskisyvänteellä lievää tilan heikentymistä, mutta muilla näytealueilla ekologinen tilaluokka on säilynyt ennallaan. Paasivirran indeksien perusteella Haapajärvi voidaan luokitella kokonaisuutena reheväksi järveksi tietyin varauksin. Keskisyvänteellä runsaana esiintyvä sulkasääskilaji (Chaoborus flavicans) hyötyy heikoista happiolosuhteista, vesien tummumisesta sekä alusveden liettymisestä ja sen runsastumista voidaan pitää järven pilaantumiskehityksen tai rehevöitymisen ilmentäjänä. Samalla keskisyvänteellä tavattavien useiden muiden pohjaeläinryhmien runsaudet ovat matalampia kuin muilla näytealueilla. Vedenlaatutietojen perusteella Haapajärven veden laatu on syvännepisteellä ollut kesällä heinäkuussa heikko ja elokuussa lähes hapeton. Vesistötarkkailun perusteella veden sameus ja kiintoainearvot olivat puolestaan kohonneet erityisesti kesäkaudella. Pohjaeläinyhteisön rakenteen perusteella keskisyvänteen pohjaeläimistö heijastelee pohjanläheisten vesikerrosten veden heikentynyttä tilaa, vaikka sitä ei ole havaittavissa esim. PICM indeksistä. 16

166 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu KIRJALLISUUS 17 Alba Tercedor, J. & Sánchez Ortega, A. 1988: Un método rápido y simple para evaluar la calidad biológica de las aguas basado en el de Hellawell (1978). Limnética 4: Allan, J. D. 1995: Stream ecology. Structure and function of running waters. Kluwer Academic Publicers, Dordrecht. 388 s. Armitage, D. P., Moss. D., Wright, J. F. & Furse, M. T. 1983: The performance of a new biological water quality score system based on macroinvertebrates over a wide range of unpolluted running water sites. Water res. 17: Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. ja Vuori, K. M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiohjeet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 144 s. Cummins, K. W. & Klug, M. J. 1979: Feeding ecology of stream invertebrates. Ann. Rev. of Ecol. and Syst. 10: Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskennniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu. Länsi Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/ s. Lax, H G., Koskenniemi, E., Sevola, P & Bagge, P. 1993: Tenojoen pohjaeläimistö ympäristön laadun kuvaajana. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A, nro Vesi ja ympäristöhallitus. Helsinki. 63 s. Lehtinen, L., Anttila, E. L., Taskila, E. & Majuri, P. 2011: Pyhäjoen kuormitus, vesistö ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille Moniste. Pöyry Finland Oy, Oulu. 26 s. + liitteet 10. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, Karjalainen, S M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori K M. 2010: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Moniste. Versio Ympäristöhallinto. 41 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K. M. 2016: Jokien ja järvien biologinen seuranta Moniste. 42 s. Paasivirta, L. 1997: Uusia pohjaeläinindeksejä järvien, jokien ja Itämeren biomonitorointiin. Moniste. Vesistöjen velvoitetarkkailu koulutustilaisuus , Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 8 s. Paasivirta, L. 2001: Rantavyöhykkeen surviassääsket järvien tyypittelyssä. Littoral chironomids (Diptera: Chironomidae) in lake typology. Publ. Karelian Inst. 133: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus 2010 Punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Saether, O. A. 1979: Chironomid communities as water quality indicators. Holarct. Ecol. 2: Tolonen, K., Hämäläinen, H. & Vuoristo, H Syvänteiden pohjaeläimet järvien ekologisen tilan luokituksessa. Alueelliset ympäristöjulkaisut s

167 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Valonen, T Eläinplanktonin ja sulkasääsken toukkien (Chaborus flavicans) sukkessio pienissä metsäjärvissä. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. 56 s. Vannote, R. L., Minshall, G. W., Cummins, K., Sedell, R & Cushing, C. E. 2011: The river continuum concept. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 37: Wright, J.F., Sutcliffe, D.W. & Furse, M.T. 2000: Assessing the biological quality of fresh waters: RIVPACS and other techniques. 1 st edition. Freshwater biological association. Ambleside, UK. 373 s. Ympäristö 2014: Vesimuodostuman tilan luokittelu. Haapajärvi. [WWW] Viitattu: Saatavissa: 18 MÄÄRITYSKIRJALLISUUS Harvasukasmadot, Oligochaeta Brinkhurst, R. O. 1963: Taxonomical studies on the Tubificidae (Annelida, Oligochaeta). Int. Revue ges. Hydrobiol., Syst. Beihefte 2: Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 22: Timm, T. 1999: Eesti röngusside (Annelida) määraja. A guide to the Estonian Annelida. Loodu seuurija Käsiraamatud 1. Naturalist s Handbooks 1, Tartu Tallinn. Juotikkaat, Hirudinea Elliott, J. M. & Mann. K. H. 1979: A key to the British Freshwater Leeches. Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 40: Kirkegaard, J. B. 1985: Ferskvandsigler. Danmarks Fauna 82: Nilviäiset, Mollusca Ellis, A. E. 1962: British freshwater bivalve Molluscs. The Linnean Soc., Synopsis of the British Fauna 13: Danmarks Fauna 10 & 54, 1949: Bloddyr I & III. Glöer, P., Meier Brook, C. & Ostermann, O. 1978: Susswassermollusken. Deutscher Jugendbund fur Naturbeobachtung, Hamburg. Holopainen I. J. 1984: Pisidium. Määrityskaava kuoren perusteella. Moniste, 7s. Hubendick, B. 1949: Våra snäckor. Snäckor i sött och bräckt vatten. Illustrerad handbok, Stockholm. Hutri, K. & Mattila, T. 1991: Kotilo ja simpukkaharrastajan opas. Luonto Liitto & Tammi. Zeissler, H. 1971: Die Muschel Pisidium. Bestimmungstabelle fur die mitteleuropäischer Sphaeriaceae. Limnologica 8:

168 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu 19 Äyriäiset, Crustacea Forsman, B. 1972: Evertebrater vid svenska östersjökusten. Zool. Revy 34: Karaman, G. S. 1993: Crustacea, Amphipoda di acqua dolce. Fauna d Italia, Bologna. Segerstråle, S. G. 1950: The amphipods on the coasts of Finland some facts and problems. Comment. Biol. 10 (14): Hyönteiset, Insecta Päivänkorennot, Ephmeroptera Engblom, E. 1996: Ephemeroptera, Mayflies. Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1: Kuusela, K. 1993: Suomen surviaistoukkien (Ephemeroptera) lajinmääritys. Artbestämning av finska dagsländalarver (Ephemeroptera). Oulun yliopisto, Eläintieteen laitoksen monisteita 3/1993: Saaristo, M. I., Nilsson, A. N. & Savolainen, E. 1993: Heptagenia orbiticola Kluge, a mayfly species new to Europe (Ephemeroptera, Heptageniidae). Ent. Tidskr. 114: Svensson, B. S. 1986: Sveriges dagsländor (Ephemeroptera), bestämning av larver. Ent. Tidskr. 107: Sudenkorennot, Odonata Nielsen, O. F. 1998: De danske guldsmede. Danmarks dyreliv 8: Apollo Books. Norling, U. & Sahlen, G. 1997: Odonata, Dragonflies and Damselflies. Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 2: Sahlen, G. 1985: Sveriges trollsländor (Odonata). Fältbiologerna, Sollentuna. Koskikorennot, Plecoptera Brinck, P. 1952: Bäcksländor, Plecoptera. Svensk Insektfauna 15: Lillehammer, A. 1988: Stoneflies (Plecoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Ent. Scand. 21: Vesiluteet, Heteroptera Jansson, A. 1986: The Corixidae (Heteroptera) of Europe and some adjacent regions. Acta Entomol. Fennica 47: Jansson, A. 1996: Heteroptera Nepomorpha, Aquatic Bugs. Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1:

169 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Kovakuoriaiset, Coleoptera 20 Engblom, E., Lingdell, P. E. & Nilsson, A. N. 1990: Sveriges bäckbaggar (Coleoptera, Elmididae) artbestämning, utbredning, habitatval och värde som miljöindikatorer. Ent. Tidskr. 111: Nilsson, A. N. 1982: A key to the larvae of the Fennoscandian Dytiscidae ( Coleoptera ). Fauna Norrlandica 5 (2): Nilsson, A. N. & Holmen, M. 1995: The aquatic Adephaga (Coleoptera) of Fennoscandia and Denmark. II. Dytiscidae. Fauna Ent. Scand. 32: Nilsson, A. N. 1996: Coleoptera, Introduction, Gyrinidae, Haliplidae, Noteridae, Dytiscidae, Hydrophiloidea, Hydraenidae, Dryopoidea, Scirtidae, Donaciinae and Curculionidae. Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1: Kaislakorennot, Sialidae Kaiser, E. W. 1977: Aeg og larver af 6 Sialis arter fra Skandinavien og Finland ( Megaloptera, Sialidae. Flora og Fauna 83: Vesiperhoset, Trichoptera Bongaard, T. 1990: Key to the Fennoscandian larvae of Arctopsychidae and Hydropsychidae ( Trichoptera ). Fauna norv. Ser. B 37: Edington, J. M. & Hildrew, A. G. 1995: Caseless caddis larvae of the British Isles. A key with ecological notes. Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 53: Lepneva, S. G. 1971: Fauna of the USSR. Trichoptera 2, Larvae and Pupae of Integripalpia. Transl. from Russian edition. Jerusalem, 700 s. Solem, J. O. 1971: Larvae of the Norwegian species of Phryganea and Agrypnia (Trichoptera: Phryganeidae). Norsk ent. Tidskr. 18: Wallace, I. D., Wallace, B. & Philipson, G. N. 1990: A key to the case bearing caddis larvae of Brittain and Ireland. Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 51: Wiberg Larsen, P. 1980: Bestemmelsesnögle til larver af de danske arter af familien Hydropsychidae (Trichoptera) med noter om arternes udbredelse og ökologie. Ent. Meddr. 47: Sääsket ja kärpäset, Diptera Nilsson, A. (toim.) 1997: Aquatic Insects of North Europe. Volume 2, Odonata & Diptera. Apollo Books. Stenstrup, 440 s. Papp, L. & Darvas, B. (toim.) 1997: Contributions to a manual of Palaearctic Diptera. Volume 2. Nematocera and Lower Brachycera. Science Herald, Budapest, 572 s.

170 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 pohjaeläintarkkailu Svensson, B. 1980: Akvatiska dipter larver I Sverige. I. Bestämningsnyckel för familjer Tipulidae, Cylindrotomidae & Limoniidae. Moniste, 24 s. Utrio, P. 1976: Identification key to Finnish mosquito larvae ( Diptera, Culicidae ). Ann. Agric. Fenniae 15: Saether, O. A. 1970: Nearctic and Palaearctic Chaoborus ( Diptera, Chaoboridae ). Bull. Fish. Res. Board Canada 174: Brundin, L. 1948: Uber die Metamorphosen der Sectio Tanytarsariae connectentes ( Diptera, Chiromidae ). Ark. Zool. 41A: Chernovski, A. A. 1949/1961: Identification of larvae of the midge family Tendipedidae ( in Russian, transl. in English by E. Lees 1961, National Lending Library for Science and Technology, Boston, Spa., Yorkshire ). Publ. Zool. Inst. Acad. Sci. USSR 31: Cranston, P. S. 1982: A key to the larvae of the British Orthocladiinae ( Chironomidae). Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 45: Hofmann, W. 1971: Zur Taxonomie und Palökologie subfossiler Chironomidae ( Dipt. ) in See sedimenten. Arch. Hydrobiol., Erg. Limnol. 6: Moller Pillot H. K. M. 1984a: Die Larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera) (Inleitung, Tanypodinae & Chironomini). Nederl. faun. Mededelingen 1A: Moller Pillot H. K. M. 1984b: Die Larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera) (Orthocladiinae sensu lato). Nederl. faun. Mededelingen 1B: Paasivirta, L. 2002: Järvien pohjan rehevyystason osoittavan surviaissääski indeksin (CI) indikaattorilajit. Tunnistusmoniste, 22 s. Saether, O. A. 1975: Nearctic and Palaearctic Heterotrissocladius (Diptera: Chironomidae). Bull. Fish. Res. Board Canada 193: Saether, O. A., Ashe, P. & Murray, D. A. 2000: A.6. Family Chironomidae. Teoksessa: Papp, L & Darvas, B. (toim.): Contributions to a manual of Palaearctic Diptera. Appendix. Science Herald, Budapest: Schmid, P. E. 1993: A key to the larval Chironomidae and their instars from Austrian Danube region streams and rivers. Part I: Diamesinae, Prodiamesinae and Orthocladiinae. Wasser und Abwasser, Suppl. 3/39: Vallenduuk, H. J. 1999: Key to the larvae of Glyptotendipes Kieffer (Diptera, Chironomidae) in western Europe. Omakustanne, 46 s. (corrected version). Vallenduuk, H. J. & Moller Pillot, H. K. M. 1999: Key to the larvae of Chironomus in western Europe. RIZA rapport : (second, revised version). Webb, C. J. & Scholl, A. 1985: Identification of larvae of European species of Chironomus Meigen (Dipt.: Chir.) by morphological characters. Syst. Ent. 10: Wiederholm, T. (toim.) 1983: Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnosis. Part 1. Larvae. Ent. scand. Suppl.19:

171 LIITE 1 Pyhäjoen potkuhaavinäytteet ( yks./n ) 2016, Ahma ympäristö Oy/ L. Paasivirt Poiminnassa tehdyt ositukset huomioitu yksilömäärissä. Näytepaikka, pvm Virtalankoski (Kärsämäki), Haapakoski (Haapavesi), Hirsiperä (Oulainen), Näyte Vallitseva pohjatyyppi h h h iki iki iki pki pki pki h h h pki pki pki iki iki iki iki iki iki h h h pki pki pki Syvyys (m) 0,2 0,2 0,2 0,3 0,3 0,4 0,2 0,2 0,2 0,1 0,5 0,3 0,1 0,2 0,4 0,1 0,2 0,3 Pohjan rakenne (%-osuus) Kallio > 4 m 0-5 % 0-5 % 0-5 % Lohkareet 256 mm - 4 m 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % Kivet mm % % % % % % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % % % % % % % % % % % % % Pienet kivet mm % % % % % % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % Sora 2-16 mm 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Hiekka 0,06-2 mm 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % %25-75 % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Lieju/Muta 0-5 % 0-5 % 0-5 % Savi 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Hieno detritus 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Karkea detritus 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Isot vesisammalet 5-25 % 5-25 % 5-25 % Muut vesisammalet % % % % % % % % % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Puun oksat ja rungot 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Ilmaversoiset 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % Uposlehtiset 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % Ositus 1/3 1/3 1/2 1/2 1/2 1/2 VÄRYSMADOT, Turbellaria 2 HARVASUKASMADOT, Oligochaeta JUOTIKKAAT, Hirudinea Glossiphonia complanata Erpobdella octoculata KOTILOT, Gastropoda Radix peregra Gyraulus sp. 2 Ancylus fluviatilis SIMPUKAT, Bivalvia Sphaerium corneum Pisidium sp VESIPUNKIT, Hydracarina VESISIIRAT, Asellidae Asellus aquaticus PÄIVÄNKORENNOT, Ephemeroptera Leptophlebia sp Ephemerella mucronata Serratella ignita Caenis rivulorum 2 Heptagenia dalecarlica Heptagenia sulphurea Heptagenia (Kageronia) fuscogrisea Baetis digitatus Baetis fuscatus 3 Baetis niger Baetis rhodani Baetis vernus gr. 1 1 Centroptilum luteolum 1 1 SUDENKORENNOT, Odonata Agrion sp. 2 Gomphus vulgatissimus 2 KOSKIKORENNOT, Plecoptera Taeniopteryx nebulosa Leuctra digitata gr Capnia sp Capnopsis schilleri Amphinemura borealis Protonemura meyeri Nemoura sp Diura sp Isoperla sp Siphonoperla burmeisteri LUTEET, Heteroptera Sigara sp. 3 Callicorixa sp. 1 1 VESIPERHOSET, Trichoptera Rhyacophila nubila Agapetus ochripes Ithytrichia lamellaris Psychomyia pusilla Neureclipsis bimaculatus Polycentropus flavomaculatus Hydropsyche pellucidula Hydropsyche siltalai Hydropsyche angustipennis Hydropsyche contubernalis 1 1 Ceratopsyche nevae Ceratopsyche silfvenii 1 Cheumatopsyche lepida Arctopsyche ladogensis Micrasema setiferum Lepidostoma hirtum Limnephilus sp Potamophylax sp Notidobia ciliaris 1 Ceraclea annulicornis Athripsodes sp DIPTERA ISOVAAKSIAISET, Tipulidae 3 PETOVAAKSIAISET, Pediciidae Dicranota sp PIKKUVAAKSIAISET, Limoniidae Eloeophila sp. 1 1 Pilaria sp. 2 PERHOSSÄSSKET, Psychodidae 2 SURVIAISSÄÄSKET, Chironomidae POLTTIAISET. Ceratopogonidae MÄKÄRÄT, Simuliidae PAARMAT, Tabanidae 1 TANHUKÄRPÄSET, Empididae Hemerodromia sp KOVAKUORIAISET, Coleoptera Elmis aenea Oulimnius tuberculatus Limnius volckmari Yht

172 Haapaveden Haapajärven profundaalin pohjaeläimistö Ahma ympäristö Oy, det. L. Paasivirta. Summasarakkeet ( yks ja g ) ovat neliömetriarvoja. Näytepaikka, syvyys H 1, 11,6 m H 2, 1,9-2 m H 3, 5,5-5,8 m Näyte yks g yks g yks g Sukkulamadot, Nematoda Mermithidae 1 9 0, ,02 Harvasukasmadot, Oligochaeta 0,14 4,46 0,05 Tubifex tubifex Limnodrilus sp Potamothrix hammoniensis Simpukat, Bivalvia Pisidium sp ,81 Sulkasääsket, Chaoboridae Chaoborus flavicans , , ,29 Surviaissääsket, Chironomidae 0,38 2,32 5,02 Ablabesmyia monilis 1 9 Procladius sp Chironomus anthracinus Chironomus plumosus Cryptochironomus sp Sergentia prima 1 9 Yht , , ,36 LIITE 2

173 LIITE 1 Pyhäjoen potkuhaavinäytteet ( yks./n ) 2016, Ahma ympäristö Oy/ L. Paasivirt Poiminnassa tehdyt ositukset huomioitu yksilömäärissä. Näytepaikka, pvm Virtalankoski (Kärsämäki), Haapakoski (Haapavesi), Hirsiperä (Oulainen), Näyte Vallitseva pohjatyyppi h h h iki iki iki pki pki pki h h h pki pki pki iki iki iki iki iki iki h h h pki pki pki Syvyys (m) 0,2 0,2 0,2 0,3 0,3 0,4 0,2 0,2 0,2 0,1 0,5 0,3 0,1 0,2 0,4 0,1 0,2 0,3 Pohjan rakenne (%-osuus) Kallio > 4 m 0-5 % 0-5 % 0-5 % Lohkareet 256 mm - 4 m 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % Kivet mm % % % % % % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % % % % % % % % % % % % % Pienet kivet mm % % % % % % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % Sora 2-16 mm 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Hiekka 0,06-2 mm 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % %25-75 % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Lieju/Muta 0-5 % 0-5 % 0-5 % Savi 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Hieno detritus 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Karkea detritus 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Isot vesisammalet 5-25 % 5-25 % 5-25 % Muut vesisammalet % % % % % % % % % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Puun oksat ja rungot 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % 0-5 % Ilmaversoiset 5-25 % 5-25 % 5-25 % % % % 5-25 % 5-25 % 5-25 % Uposlehtiset 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % 5-25 % % Ositus 1/3 1/3 1/2 1/2 1/2 1/2 VÄRYSMADOT, Turbellaria 2 HARVASUKASMADOT, Oligochaeta JUOTIKKAAT, Hirudinea Glossiphonia complanata Erpobdella octoculata KOTILOT, Gastropoda Radix peregra Gyraulus sp. 2 Ancylus fluviatilis SIMPUKAT, Bivalvia Sphaerium corneum Pisidium sp VESIPUNKIT, Hydracarina VESISIIRAT, Asellidae Asellus aquaticus PÄIVÄNKORENNOT, Ephemeroptera Leptophlebia sp Ephemerella mucronata Serratella ignita Caenis rivulorum 2 Heptagenia dalecarlica Heptagenia sulphurea Heptagenia (Kageronia) fuscogrisea Baetis digitatus Baetis fuscatus 3 Baetis niger Baetis rhodani Baetis vernus gr. 1 1 Centroptilum luteolum 1 1 SUDENKORENNOT, Odonata Agrion sp. 2 Gomphus vulgatissimus 2 KOSKIKORENNOT, Plecoptera Taeniopteryx nebulosa Leuctra digitata gr Capnia sp Capnopsis schilleri Amphinemura borealis Protonemura meyeri Nemoura sp Diura sp Isoperla sp Siphonoperla burmeisteri LUTEET, Heteroptera Sigara sp. 3 Callicorixa sp. 1 1 VESIPERHOSET, Trichoptera Rhyacophila nubila Agapetus ochripes Ithytrichia lamellaris Psychomyia pusilla Neureclipsis bimaculatus Polycentropus flavomaculatus Hydropsyche pellucidula Hydropsyche siltalai Hydropsyche angustipennis Hydropsyche contubernalis 1 1 Ceratopsyche nevae Ceratopsyche silfvenii 1 Cheumatopsyche lepida Arctopsyche ladogensis Micrasema setiferum Lepidostoma hirtum Limnephilus sp Potamophylax sp Notidobia ciliaris 1 Ceraclea annulicornis Athripsodes sp DIPTERA ISOVAAKSIAISET, Tipulidae 3 PETOVAAKSIAISET, Pediciidae Dicranota sp PIKKUVAAKSIAISET, Limoniidae Eloeophila sp. 1 1 Pilaria sp. 2 PERHOSSÄSSKET, Psychodidae 2 SURVIAISSÄÄSKET, Chironomidae POLTTIAISET. Ceratopogonidae MÄKÄRÄT, Simuliidae PAARMAT, Tabanidae 1 TANHUKÄRPÄSET, Empididae Hemerodromia sp KOVAKUORIAISET, Coleoptera Elmis aenea Oulimnius tuberculatus Limnius volckmari Yht

174 Haapaveden Haapajärven profundaalin pohjaeläimistö Ahma ympäristö Oy, det. L. Paasivirta. Summasarakkeet ( yks ja g ) ovat neliömetriarvoja. Näytepaikka, syvyys H 1, 11,6 m H 2, 1,9-2 m H 3, 5,5-5,8 m Näyte yks g yks g yks g Sukkulamadot, Nematoda Mermithidae 1 9 0, ,02 Harvasukasmadot, Oligochaeta 0,14 4,46 0,05 Tubifex tubifex Limnodrilus sp Potamothrix hammoniensis Simpukat, Bivalvia Pisidium sp ,81 Sulkasääsket, Chaoboridae Chaoborus flavicans , , ,29 Surviaissääsket, Chironomidae 0,38 2,32 5,02 Ablabesmyia monilis 1 9 Procladius sp Chironomus anthracinus Chironomus plumosus Cryptochironomus sp Sergentia prima 1 9 Yht , , ,36 LIITE 2

175 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 Biologinen tarkkailu piilevätutkimusten tulokset Pertti Eloranta, prof.emer.

176 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2016 Biologinen tarkkailu piilevätutkimusten tulokset Havaintopaikat ja näytteiden otto Piilevätutkimus tehtiin 16 havaintopaikalla vuoden 2013 tarkkailun tavoin (taulukko 1). Ylin sijaitsi Pyhäjoen Virtalankoskessa Kärsämäen keskustan vaikutusalueen ulkopuolella. Muut paikat sijaitsivat Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten, Merijärven ja Pyhäjoen jätevedenpuhdistamojen purkupaikkojen yläpuolella sekä purkupaikkojen alapuolella ohjeiden mukaan. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN (2005) sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Piilevänäytteet otettiin , mikä oli kesällä 2016 minimivirtaaman aikaa. Kärsämäen Virtalankosken sekä Merijärven ja Pyhäjoen taajamien näytteet otettiin kivien pinnoilta, muilla paikoilla pohja oli mutaa, eikä kiviä ollut, joten näytteet otettiin sedimentin ja kasvien pinnalta pipetoimalla Taulukko 1. Havaintopaikkojen sijainti, uoman leveys, näytteenottosyvyys, virtausnopeusluokka sekä pohjan laatu. Uoman P-koord. I-koordin. Näyte- Virtaus- Pohjan laatu lev. m YKJ syv. cm nop.lk Kärsämäki, II hiekka, kivikko Virtalankoski Kärsämäen jvp yläp III muta Kärsämäen jvp alap III Kärsämäen jvp alap III muta, savi/hiesu Haapaveden jvp yläp III muta, savi/hiesu Haapaveden jvp alap III muta, savi/hiesu Haapaveden jvp alap III muta, savi/hiesu Oulaisten jvp yläp II muta, savi/hiesu Oulaisten jvp alap II muta, savi/hiesu Oulaisten jvp alap II muta, savi/hiesu Merijärven jvp yläp II muta, kiviä Merijärven jvp alap II muta, savi/hiesu, kiviä Merijärven jvp alap II hiekka, kiviä, kallio Pyhäjoen jvp yläp II muta, kiviä Pyhäjoen jvp alap II kiviä, kallio Pyhäjoen jvp alap II muta, hiekka, kiviä Näytteiden käsittely ja analysointi Piilevänäytteet puhdistettiin hapettamalla se väkevässä typpihapon ja rikkihapon seoksessa kuumassa vesihauteessa keittäen. Keiton jälkeen näytteestä pestiin hapot pois kolmeen kertaan tislatulla vedellä, välillä sentrifugoiden ja lopuksi vesi korvattiin 70 % etanolilla. Pisara leväsuspensiota siirrettiin peitinlasille ja kuivumisen jälkeen näyte petattiin objektilasille petaushartsilla (Naphrax). Valmiit preparaatit mikroskopoitiin 1500x suurennusta ja vaihevas-

177 takohtaoptiikkaa käyttäen (Olympus BX50) ja näytteistä laskettiin vähintään 400 kuorta lajilleen määrittäen. Tulokset käsiteltiin päivitetyn Omnidia 5.3-tietokannan avulla, mikä laskee useita veden laatuindeksejä sekä tulostaa lajien indikaattoriarvojen mukaan myös eri ekologisiin ryhmiin kuuluvien lajien suhteelliset osuudet. Tulosten arvioinnissa käytettiin veden Suomen oloihin soveltuvia laatuluokkarajoja (taulukko 2). Taulukko 2. Veden laatu piileväyhteisöihin perustuvalla suku- ja lajitason pilaantumisindekseillä (GDI ja IPS) Suomesta kerätyn piileväaineiston perusteella. Veden laatu GDI ja IPS Suomessa Erinomainen >17 Hyvä Tyydyttävä Välttävä 9 12 Huono <9 Tulokset Piileväanalyysien tulosten perusteella havaintopaikkojen väliset erot olivat varsin pienet. Osa eroista johtui näytteenottopaikkojen ja -alustojen erilaisuudesta. Suurimmat taksoniluvut (lajimäärät) ja yhteisöjen tasaisuusindeksit todettiin sedimentin ja kasvien pinnalta otetuista näytteistä (taulukko 3). Useammasta habitaatista otetut näytteet ovat luonnollisesti monipuolisempia kuin vain yhdeltä alustatyypiltä otetut näytteet. Taulukko 3. Piilevänäytteistä laskettu solumäärä, taksoniluku ( lajiluku ), diversitetti, yhteisön tasaisuusindeksi sekä piileviin perustuva laskennallinen veden ph-luku. Hav.paikka Laskettu Taksoni- Diversiteetti Tasaisuus Laskennallinen solumäärä luku ph Kärsämäki, Virtalankoski ,40 0,43 6,51 Kärsämäen jvp yläp ,97 0,76 6,92 Kärsämäen jvp alap ,92 0,76 6,77 Kärsämäen jvp alap ,54 0,70 6,89 Haapaveden jvp yläp ,03 0,79 6,71 Haapaveden jvp alap ,88 0,75 6,69 Haapaveden jvp alap ,36 0,71 6,99 Oulaisten jvp yläp ,01 0,77 6,76 Oulaisten jvp alap ,95 0,76 6,85 Oulaisten jvp alap ,34 0,81 6,89 Merijärven jvp yläp ,49 0,78 6,80 Merijärven jvp alap ,02 0,67 6,91 Merijärven jvp alap ,98 0,72 6,73 Pyhäjoen jvp yläp ,88 0,64 7,04 Pyhäjoen jvp alap ,45 0,72 6,58 Pyhäjoen jvp alap ,12 0,77 7,16 Veden ekologista laatua kuvastava kaikkiin piilevälajeihin perustuvan IPS-indeksin keskiarvo Pyhäjoessa oli 15,7, mikä edustaa hyvää veden laatua. Vuonna 2013 keskiarvo oli 15,9. Vain yhdessä paikassa indeksin arvo oli alle 10 (välttävä; Kärsämäki, Virtalankoski) ja joillakin paikoilla jopa >17, mutta nämä voivat selittyä hyvin yksittäisten näytteenottopaikkojen eroilla. Mitään selvää trendiä joen ylä- ja alajuoksun välillä ei ollut nähtävissä, eikä liioin selviä eroja jätevedenpuhdistamojen ylä- ja alapuolisissa näytteissä (taulukko 4, kuva 1). IPS-indeksin antama kuva joen veden ekologisesta tilasta oli varsin samanlainen kuin vuonna 2013 (kuva 1).

178 Taulukko 4. Veden laatua (orgaanista kuormitusta ja rehevyyttä) kuvastavien piileväindeksien arvot. Hav.paikka IPS-indeksi GDI-indeksi TDI/100 %PT Kärsämäki, Virtalankoski 9,9 13,9 85,0 0,8 Kärsämäen jvp yläp. 15,4 14,9 40,4 6,1 Kärsämäen jvp alap. 1 15,6 15,0 35,8 6,9 Kärsämäen jvp alap. 2 15,0 14,7 43,6 4,9 Haapaveden jvp yläp. 16,6 15,5 29,9 5,8 Haapaveden jvp alap.1 17,2 15,4 28,3 3,3 Haapaveden jvp alap.2 17,0 15,7 30,1 4,1 Oulaisten jvp yläp. 15,3 15,3 34,6 3,6 Oulaisten jvp alap.1 15,0 14,8 36,2 4,8 Oulaisten jvp alap.2 15,4 15,2 31,8 4,8 Merijärven jvp yläp. 15,9 15,2 47,9 15,9 Merijärven jvp alap.1 16,0 14,8 21,7 5,0 Merijärven jvp alap.2 16,5 15,8 30,9 7,7 Pyhäjoen jvp yläp. 16,8 15,4 29,5 5,5 Pyhäjoen jvp alap.1 17,6 16,0 34,6 2,5 Pyhäjoen jvp alap.2 15,5 14,4 37,3 10,7 Kuva 1. Pyhäjoen havaintopaikkojen veden laatu piileväindeksien (IPS, GDI) tulosten perusteella vuosina 2013 ja 2016 (E = erinomainen > 17, H = hyvä (15 17), T = tyydyttävä (12 15) ja V = välttävä (9 12). TDI/100-indeksin arvojen perusteella Pyhäjoki olisi rehevyydeltään oligo-mesotrofinen (arvot 32 47), mutta ekologisen trofiarakenteen perusteella kuitenkin paremminkin mesotrofinen, ellei meso-eutrofinen. %PT-arvot olivat kaikilla paikoilla <20 %, mikä kuvastaa tilannetta, ettei joessa ole merkittävää orgaanista likaantumista. Piilevien ekologiset ryhmät Ekologiset jakaumat kuvastavat lajiston suhdetta veden happamuuteen (ph), typpimetaboliaan eli käyttävätkö lajit epäorgaanisia typpiyhdisteitä vai orgaanisia typpiyhdisteitä, lajien suhdetta veden

179 saprobiaan eli orgaanisen aineksen hajotusintensiteettiin (esim. orgaaniseen jätevesikuormitukseen) sekä lajien suhdetta veden rehevyysasteeseen (trofia). Piilevien ph-luokat Happamuutta suosivien lajien (acf) osuus oli suurin Haapaveden näytteissä (taulukko 5, kuva 2), mikä saattaa liittyä jokeen suoalueilta tulevista happamista humusvesistä. Samaan aikaan kyseisillä alueilla oli alkalifiilien lajien osuus jopa hieman suurempi, mikä liittyy joen rehevyyteen ja runsasravinteisuuteen. Joen alajuoksulle tultaessa happamuutta indikoivien lajien osuus laskee ja neutrofiilit sekä alkalifiilit lajit ovat vallitsevina. Joen veden keskimääräinen laskennallinen phluku on 6,8 ja vesi on lähes neutraalia koko matkalla Kärsämäeltä asti (taulukkko 3). Taulukko 5. Piileväyhteisöjen jakautuminen happamuusluokkiin (acb = asidobiontit, acf = asidofiilit, neu = neutrofiilit, alkf = alkalifiilit ja alb = alkalibiontit). ph acb acf neu alkf alkb Kärsämäki, Virtalankoski 0,4 4,7 78,0 14,0 0,2 Kärsämäki, jvp yläpuoli 0,0 16,6 26,6 52,0 0,2 Kärsämäki, jvp alapuoli 1 0,5 18,1 27,7 49,0 0 Kärsämäki, jvp alapuoli 2 0,0 13,5 19,3 61,8 0,4 Haapavesi, jvp yläpuoli 1,7 27,6 28,6 35,6 0 Haapavesi, jvp alapuoli 1 0,2 21,7 37,9 25,0 0 Haapavesi, jvp alapuoli 2 1,7 14,8 55,2 24,6 0,2 Oulainen, jvp yläpuoli 0,2 18,6 24,2 51,3 1,2 Oulainen, jvp alapuoli 1 1,2 15,8 24,9 52,6 0,5 Oulainen, jvp alapuoli 2 0,2 17,6 33,3 42,0 0,7 Merijärvi, jpv yläpuoli 4,6 8,2 57,2 24,8 0 Merijärvi, jvp alapuoli 1 1,9 9,4 55,2 27,6 0,5 Merijärvi, jpv alapuoli 2 2,0 15,6 61,2 20,3 0 Pyhäjoki, jpv yläpuoli 2,1 4,6 70,6 19,1 0,4 Pyhäjoki, jvp alapuoli 1 1,5 16,2 60,3 15,4 0 Pyhäjoki, jpv alapuoli 2 2,1 7,5 50,1 30,1 0,7 Kuva 2. Pyhäjoen piileväyhteisöjen jakautuminen ph-luokkiin syyskuussa Typpimetaboliaryhmät Runsashappisissa luonnonolosuhteissa useimmat piilevälajit käyttävät epäorgaanisia typpiyh disteitä metaboliassaan. Happiolosuhteiden heiketessä ja orgaanisen kuormituksen voimistuessa yhteisöissä esiintyy runsaammin myös lajeja (fakultatiivisesti typpiheterotrofit ja typpiheterotrofit), jotka pystyvät hyödyntämään myös orgaanisia typpiyhdisteitä, mm. erilaisia aminohappoja. Typpiautotrofit, mutta orgaanisia N-yhdisteitä sietävät tolerantit lajit ovat autotrofien lajien kanssa tyypillisiä luonnontilaistenkin vesien lajeja.

180 Taulukko 6. Pyhäjoen typpimetabolialtaan erilasten piilevälajien suhteelliset osuudet näytteissä syyskuussa N-otto N-autotrofit N-auttolerantit Fak- N- heter N-heterofit Kärsämäki, Virtalankoski 6,4 22,2 0 0,4 Kärsämäki, jvp yläpuoli 38,5 44,6 2,0 1,0 Kärsämäki, jvp alapuoli 1 36,4 49,5 1,0 2,0 Kärsämäki, jvp alapuoli 2 32,8 52,4 0,9 1,8 Haapavesi, jvp yläpuoli 41,3 38,9 1,0 1,0 Haapavesi, jvp alapuoli 1 27,4 46,2 1,2 1,0 Haapavesi, jvp alapuoli 2 24,3 62,3 1,7 1,2 Oulainen, jvp yläpuoli 26,2 54,0 2,4 0,2 Oulainen, jvp alapuoli 1 31,1 51,2 1,2 2,2 Oulainen, jvp alapuoli 2 23,8 55,3 1,9 1,4 Merijärvi, jpv yläpuoli 33,4 38,5 15,9 0,7 Merijärvi, jvp alapuoli 1 51,2 34,0 2,6 1,4 Merijärvi, jpv alapuoli 2 51,3 33,9 8,1 0,7 Pyhäjoki, jpv yläpuoli 33,1 52,4 3,6 2,1 Pyhäjoki, jvp alapuoli 1 47,1 35,3 1,2 0,2 Pyhäjoki, jpv alapuoli 2 20,3 54,5 1,4 3,3 Kuva 3. Pyhäjoen typpimetabolialtaan erilaisten piilevälajien suhteelliset osuudet näytteissä syyskuussa Typpiheterotrofien lajien osuus näytteissä oli hyvin pieni, mikä kuvastaa orgaanisen kuormituksen vähyyttä. Merkittäviä eroja tässäkään suhteessa ei näkynyt puhdistamojen ylä- ja alapuolisissa näytteissä. Saprobialuokat Vesien saprobia kuvastaa orgaanisen aineen hajotustoiminnan intensiteettiä ollen siten perustuotannon suhteen vastakkainen prosessi. Luonnonvesien saprobian aste on tavallisesti oligosaprobinen, etenkin humusvesissä myös β-mesosaprobinen. Pyhäjoen perustyyppi oli piileväyhteisöjen perusteella β-mesosaprobinen, vaikka oligosaprobienkin lajien osuus oli merkittävä (taulukko 7, kuva 4). Korkeampaa saprobian astetta kuvaavien lajien suhteellinen osuus yhteisöissä oli varsin pieni ja kyseisten lajien esiintyminen liittyy joen yleiseen rehevyyteen sekä toisaalta seikkaan, että suuri osa näytteistä otettiin sedimentin pinnalta, missä saprobisuus on luonnostaan suurempi. Kaksi näytettä poikkesi muista selvästi. Kärsämäen yläpuolisen Virtalankosken näyte oli otettu uoman keskikohdalta. Aluetta kuormittaa satelliittikartan perusteella yläpuolella intensiivinen maatalous. Saprobian poikkeuksellinen voimakkuus voisi liittyä esimerkiksi näytteenottoa edeltäneet lietelannan levitykset pelloille. Vuoden 2013 näyte vastaavalta paikalta ei poikennut joen alemmista näytepaikoista merkittävästi. Toinen, hieman yllättävä korkeampi saprobian aste

181 on Merijärven jätevesipuhdistamon yläpuolisessa näytteessä. Yläpuolinen näyte on otettu Karhukosken pohjoisrannalta minkä ohi virtaa joen päävirtaama ja yläpuolella on runsaasti maataloutta. Jätevedenpuhdistamon sijainti ei ilmene kartasta, mutta alapuolisten näytteenottopaikkojen perusteella käsitellyt jätevedet tulevat Pyhäjokeen ilmeisen kaukaa Toholanojaa ja Tähjänjokea pitkin Matinsaaren länsipuoliseen uomaan. Siten purkupaikan yläpuolisen ja alapuolisten näytteiden tulokset eivät ole kunnolla vertailukelpoiset, eivätkä melko pienen puhdistamon vaikutukset näin etäällä enää tunnu. Taulukko 7. Pyhäjoen saprobialtaan erilasten piilevälajien suhteelliset osuudet näytteissä syyskuussa oligo-sapr. β-mesos. α- mesos. α-mepolys. polys. Kärsämäki, Virtalankoski 3,3 16,3 3,7 7,6 65,4 Kärsämäki, jvp yläpuoli 17,8 64,1 2,7 2,4 1,0 Kärsämäki, jvp alapuoli 1 18,1 66,3 3,7 3,5 0,0 Kärsämäki, jvp alapuoli 2 13,0 71,5 2,9 3,6 0,2 Haapavesi, jvp yläpuoli 22,4 58,4 3,4 1,4 0,0 Haapavesi, jvp alapuoli 1 19,0 55,2 2,9 1,2 0,7 Haapavesi, jvp alapuoli 2 19,5 63,0 6,6 3,2 1,2 Oulainen, jvp yläpuoli 17,7 61,0 8,7 2,4 0,2 Oulainen, jvp alapuoli 1 20,3 62,4 3,3 4,1 0,7 Oulainen, jvp alapuoli 2 20,2 58,9 6,4 2,4 1,2 Merijärvi, jpv yläpuoli 31,5 28,8 7,0 28,8 0,5 Merijärvi, jvp alapuoli 1 43,6 40,8 2,6 2,8 1,2 Merijärvi, jpv alapuoli 2 42,1 32,6 8,1 14,3 0,7 Pyhäjoki, jpv yläpuoli 32,1 54,9 5,5 2,1 2,1 Pyhäjoki, jvp alapuoli 1 47,1 33,6 3,9 1,5 0,0 Pyhäjoki, jpv alapuoli 2 13,8 60,1 7,5 2,3 2,3 Piileväyhteisöjen rehevyys- (trofia-) luokat Kuva 4. Pyhäjoen saprobialtaan erilaisten piilevälajien suhteelliset osuudet näytteissä syyskuussa Piilevien lajikoostumus indikoi myös veden rehevyyttä sillä eri lajeilla on kasvun ja esiintymisen optimit erilaisissa ravinnepitoisuuksissa. Näiden optimien perusteella lajit on jaettu eri trofialuokkiin (oligo-, meso-, eu- ja hypertrofia). Joidenkin lajien kohdalla muut tekijät kuin veden ravinteisuus määrää niiden esiintymisen ja ne voivat esiintyä rehevyydeltään hyvin monenlaisissa vesissä (ol-eu -tyyppi). Pyhäjoessa runsasravinteisuutta ilmentävien meso-eutrofisten ja eutrofisten lajien osuus yhteisöissä oli suuri kuvastaen joen melko korkeaa ravinnepitoisuutta (taulukko 8, kuva 5).

182 Taulukko 8. Piilevien jakautuminen ravinteisuutta ilmentäviin trofialuokkiin Pyhäjoessa syyskuussa Trofia oligo ol-me me me-eu eu hyper ol-eu Kärsämäki, Virtalankoski 0,8 1,2 3,9 1,6 10,3 65,4 12,1 Kärsämäki, jvp yläpuoli 8,5 7,1 8,0 21,7 27,3 1,2 13,9 Kärsämäki, jvp alapuoli 1 7,7 8,4 11,9 16,6 29,7 1,7 14,9 Kärsämäki, jvp alapuoli 2 6,7 4,0 8,1 21,2 39,6 0,7 10,8 Haapavesi, jvp yläpuoli 10,8 10,1 10,3 17,1 18,8 1,0 16,8 Haapavesi, jvp alapuoli 1 7,1 10,7 8,6 7,4 16,2 0,7 28,3 Haapavesi, jvp alapuoli 2 11,9 6,1 6,6 7,5 17,8 1,2 41,8 Oulainen, jvp yläpuoli 8,5 3,6 6,8 12,6 39,2 0,2 14,5 Oulaineni, jvp alapuoli 1 7,4 9,3 9,1 13,9 36,1 0,7 12,2 Oulainen, jvp alapuoli 2 9,0 5,5 9,0 13,1 32,5 1,2 14,7 Merijärvi, jpv yläpuoli 20,0 9,1 3,8 2,2 27,2 0,5 28,4 Merijärvi, jvp alapuoli 1 37,5 4,0 2,5 10,6 20,5 1,2 13,7 Merijärvi, jpv alapuoli 2 24,9 14,8 12,1 2,9 17,4 0,7 22,7 Pyhäjoki, jpv yläpuoli 28,1 1,5 3,8 5,0 15,7 2,1 38,8 Pyhäjoki, jvp alapuoli 1 34,1 11,0 2,7 2,9 9,3 0,2 25,0 Pyhäjoki, jpv alapuoli 2 10,5 2,1 6,1 12,6 17,5 2,8 34,3 Kuva 5. Pyhäjoen trofialtaan erilaisten piilevälajien suhteelliset osuudet näytteissä syyskuussa 2016.

183 Yhteenveto Piileväanalyysien tulosten antaman kuvan perusteella Pyhäjoen ekologinen tila oli keskimäärin hyvä, huolimatta alivirtaaman ajankohdasta (kuva 6) ja myös siitä, että suuri osa näytteistä jouduttiin ottamaan kiinteiden alustojen puutteessa sedimentin pinnalta pipetoimalla. Jätevedenpuhdistamojen vaikutuspiireissä ei tuloksissa voitu havaita kuormituksesta johtuvia eroja. Kuva 6. Pyhäjoen virtaama loppuvuonna Piilevien näytteenottoajankohta oli (wwwi3.ymparisto.fi/i3/kktiedote/fin/2013/virtaama/image/bigimage/q htm) Näytteiden.prn-tiedosto on lähetetty SYKEen Ouluun Satu Maaria Karjalaiselle, jonne on toimitettu myös luettelo määritystyössä käytetystä kirjallisuudesta. Myös näytteiden preparaatit toimitetaan arkistoitaviksi Ouluun. Liitteet: Piileväanalyysien OMNIDIA-tulosteet

184

185

186

187

188

189

190

191

192

193

194

195

196

197

198

199

200

201

202

203

204

205

206

207

208

209

210

211

212

213

214

215

216 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste Liite 18 1 (9) Raporttinumero: Saaja: Pyhäjoen yhteistarkkailu Tilauksen tiedot: Asiakastunnus: 3598 Tilaustunnus: O Tilauksen kuvaus: Pyhäjoen yhteistarkkailu, 18 kpl sedimenttinäytteitä Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 1 (0-5 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 3280 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,7 ISO 10390:2005 / OUL 14,9 SFS-EN 12879:2000 / OUL 20,6 ISO 11465:1993 / OUL 160 ± 17% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,1 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 17 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 17 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 16 ± 20% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 3250 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 6,2 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 560 ± 20% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 200 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 2 (7 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6490 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,5 ISO 10390:2005 / OUL 15,7 SFS-EN 12879:2000 / OUL 15,9 ISO 11465:1993 / OUL 18 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,2 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 55 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 29 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 3320 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 30 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2060 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 7,5 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1560 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 210 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL

217 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 2 (9) Raporttinumero: Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 3 (9 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 7620 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,4 ISO 10390:2005 / OUL 15,4 SFS-EN 12879:2000 / OUL 15,2 ISO 11465:1993 / OUL 13 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,51 ± 26% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 47 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 30 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2070 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 23 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 960 ± 16% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 5,3 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1290 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 150 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 4 (11 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 7360 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,3 ISO 10390:2005 / OUL 15,3 SFS-EN 12879:2000 / OUL 16,0 ISO 11465:1993 / OUL 10 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,51 ± 26% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 49 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 30 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1880 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 23 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 820 ± 16% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 6,2 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1100 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 130 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 5 (13 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) mg/kg % ka 7410 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,1 ISO 10390:2005 / OUL 13,5 SFS-EN 12879:2000 / OUL

218 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 3 (9) Raporttinumero: Analyysit Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * % 16,6 ISO 11465:1993 / OUL 12 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,57 ± 26% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 48 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 30 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1790 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 23 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 740 ± 16% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 5,6 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1230 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 130 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Pyhäselkä 6 (15 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6910 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 6,0 ISO 10390:2005 / OUL 13,4 SFS-EN 12879:2000 / OUL 18,0 ISO 11465:1993 / OUL 11 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,53 ± 26% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 52 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 30 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1690 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 24 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 710 ± 16% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 6,2 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1140 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 120 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 1 (0-5 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * mg/kg % ka % 6560 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,5 ISO 10390:2005 / OUL 14,1 SFS-EN 12879:2000 / OUL 15,0 ISO 11465:1993 / OUL 24 ± 17% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 5,8 ± 14% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 57 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 470 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1980 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL

219 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 4 (9) Raporttinumero: Analyysit Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * 27 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1420 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 64 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2890 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,18 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 1310 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 2 (7 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6440 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,9 ISO 10390:2005 / OUL 14,0 SFS-EN 12879:2000 / OUL 16,0 ISO 11465:1993 / OUL 26 ± 17% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 8,3 ± 14% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 58 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 670 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1700 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 28 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1420 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 80 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 3710 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,18 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 1440 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 3 (9 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6410 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,8 ISO 10390:2005 / OUL 16,5 SFS-EN 12879:2000 / OUL 16,6 ISO 11465:1993 / OUL 20 ± 17% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 3,0 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 52 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 200 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1480 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 23 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1480 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 40 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 3410 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,054 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 1000 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL

220 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 5 (9) Raporttinumero: Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 4 (11 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6700 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,0 ISO 10390:2005 / OUL 15,5 SFS-EN 12879:2000 / OUL 14,6 ISO 11465:1993 / OUL 16 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,4 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 50 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 74 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1410 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 22 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1500 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 23 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2880 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 370 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 5 (13 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6300 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,1 ISO 10390:2005 / OUL 15,9 SFS-EN 12879:2000 / OUL 16,3 ISO 11465:1993 / OUL 14 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,1 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 49 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 52 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1280 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 19 ± 20% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1510 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 19 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2030 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 240 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Kirkkoselkä 6 (15 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) mg/kg % ka 7010 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,3 ISO 10390:2005 / OUL 16,8 SFS-EN 12879:2000 / OUL

221 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 6 (9) Raporttinumero: Analyysit Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * % 15,2 ISO 11465:1993 / OUL 15 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,60 ± 26% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 51 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 28 ± 20% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1320 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 21 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1830 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 18 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2090 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL <0,04 ± 22% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 160 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 1 ( 0-5 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 7610 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,6 ISO 10390:2005 / OUL 15,3 SFS-EN 12879:2000 / OUL 14,7 ISO 11465:1993 / OUL 14 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,9 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 58 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 140 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 500 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 25 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1810 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 25 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 4610 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,095 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 380 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 2 ( 7 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * mg/kg % ka % 6830 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,7 ISO 10390:2005 / OUL 14,1 SFS-EN 12879:2000 / OUL 18,4 ISO 11465:1993 / OUL 16 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2,3 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 60 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 150 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 470 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL

222 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 7 (9) Raporttinumero: Analyysit Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * 26 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1660 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 27 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 6680 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,089 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 420 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 3 ( 9 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 6900 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,7 ISO 10390:2005 / OUL 14,3 SFS-EN 12879:2000 / OUL 18,5 ISO 11465:1993 / OUL 15 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2,5 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 59 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 160 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 450 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 26 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1740 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 27 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 6010 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,17 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 420 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 4 ( 11 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 5580 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,8 ISO 10390:2005 / OUL 14,4 SFS-EN 12879:2000 / OUL 19,2 ISO 11465:1993 / OUL 15 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 2,5 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 60 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 170 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 480 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 27 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1440 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 27 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 5640 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,070 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 510 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL

223 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 8 (9) Raporttinumero: Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 5 ( 13 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * mg/kg % ka % 5100 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 4,9 ISO 10390:2005 / OUL 11,3 SFS-EN 12879:2000 / OUL 22,6 ISO 11465:1993 / OUL 14 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,5 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 60 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 120 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 520 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 27 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1250 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 22 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 4900 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,072 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 310 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL Näytetunnus: Näytetyyppi: O Sedimentti Kuvaus: Junttisyvä 6 ( 15 cm) Näyte otettu: Vastaanottopvm: Tutkimus aloitettu: :45:00 Analyysit Typpi (N) kuiva-aineessa Fysikaalis-kemialliset tutkimukset ph (1:5) Hehkutushäviö (550 C) Kuiva-ainepitoisuus (105 C) Alkuaineanalyysit Arseeni, As * Kadmium, Cd * Kromi, Cr * Kupari, Cu * Rauta, Fe * Mangaani, Mn * Nikkeli, Ni * Fosfori, P Lyijy, Pb * Rikki, S Elohopea, Hg * Sinkki, Zn * Näytteenottaja: Yksikkö Tulos U LOQ Menetelmä / Laboratorio mg/kg % ka % 5130 ± 15% 300 SFS-EN ISO 16948:2015 / OUL 5,1 ISO 10390:2005 / OUL 11,3 SFS-EN 12879:2000 / OUL 23,7 ISO 11465:1993 / OUL 14 ± 25% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1,4 ± 18% 0,3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 58 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 78 ± 15% 2 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL ± 15% 30 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 520 ± 15% 5 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 26 ± 15% 1 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 1240 ± 12% 20 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 20 ± 18% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 4050 ± 15% 50 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL 0,061 ± 17% 0,04 EPA3051(HNO3\HCl),ISO 16772:2004 / OUL 260 ± 15% 3 EPA3051(HNO3\HCl),SFS-EN ISO11885:09/OUL * Menetelmä on akkreditoitu U = Laajennettu mittausepävarmuus (k=2) LOQ = Määritysraja

224 Ahma ympäristö Oy Teollisuustie Rovaniemi Testausseloste 9 (9) Raporttinumero: Tomi Nevanperä, Kemisti , tomi.nevanpera@ahmagroup.com Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka, Polttoaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, , ilkka.valimaki@ahmagroup.com Tulokset pätevät ainoastaan tässä selosteessa mainituille näytteille. Tämän selosteen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa on pyydettävä lupa Ahma ympäristö Oy:ltä. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, Oulu, p Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa tai laboratoriosta.lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin.

225 Pyhäjärven sedimenttien piileväselvitys 2016 Näytteenotto ja näytteiden käsittely Sedimenttinäytteistä tehtiin tarkkailuohjelman mukaan piilevämääritykset kevättalvella Näytteet otettiin Junttisyvän ja Kirkkoselän näytteenottopaikoilta sedimenttinäytteenoton yhteydessä. Näytteet otettiin kummaltakin havaintopaikalta 0 5 cm kerroksesta yhden senttimetrin paksuisina viipaleina. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja laskennassa noudatettiin standardien SFS-EN ja SFS-EN ja ympäristöhallinnon ohjeistusta (Eloranta ym. 2007) soveltuvin osin. Pyhäjärven sedimentin kerrostumisnopeudeksi on arvioitu 0,5 cm vuodessa (Tolkkinen ja Kauppila 2007), joten näytteenottosyvyys kattaa kuuden vuoden aikana syntyneet sedimenttikerrokset (noin 3 cm) sekä arviolta noin 2 cm aiemmin kerrostunutta sedimenttiä. Tästä syystä piilevänäytteet valmistettiin ja määritettiin kerroksista 0 1, 1 2, 2 3, 3 4 ja 4 5 cm, jolloin alimmasta kerroksesta otettu näyte toimii vertailunäytteenä tarkasteltaessa kuuden vuoden aikana vedenlaadussa tapahtunutta kehitystä. Näytteet märkäpoltettiin typpihapon ja rikkihapon seoksella, minkä jälkeen hapot pestiin tislatulla vedellä kolmeen kertaan, välillä sentrifugoiden. Lopuksi puhdistettu näyte säilöttiin etanoliin. Etanoliin säilötystä näytteestä otettiin osanäyte peitinlasille ja petattiin Naphraxhartsilla objektilasille. Kustakin näytteestä tehtiin 4 preparaattia. Näytteet mikroskopoitiin 1500-kertaisella suurennuksella öljyimmersio-objektiivia ja vaihevastakohtaoptiikkaa käyttäen. Näytteestä laskettiin satunnaisesti vähintään 400 piileväkuorta, jotka määritettiin lajilleen. Määrityksen jälkeen tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaan, joka laskee erilaisia veden laatuindeksejä sekä tulostaa piilevälajien ekologisiin vaatimuksiin liittyviä jakaumia (ph, trofia- ja saprobiatasot, hapenkyllästeisyys, typpimetabolia, suolapitoisuus). Lisäksi määritettiin laskennalliset ph-arvot käyttäen Renbergin & Hellbergin 9-portaisen luokituksen yhtälöä. Tulosten perusteella arvioitiin järven rehevöitymiskehitystä sekä kuormitusvaikutuksia. Tulokset Kirkkoselän näytteiden taksonimäärät olivat melko korkeat, mutta jokseenkin samantasoiset (taulukko 1). Sedimenttien taksonimäärää nostaa se, että pohjalle kertyy sekä planktonin lajistoa että rantavyöhykkeen lajistoa erilaisilta alustoilta (kivien, kasvien ja sedimentin pinnat). Taulukko 1. Näytteistä lasketut solumäärät, taksoniluvut, diversiteetit ja yhteisöjen tasaisuusindeksit. OMNIDIA # Lask.N Taksoniluk u Diversiteetti Tasaisuus Kirkkoselkä ,60 0,70 Kirkkoselkä ,84 0,72 Kirkkoselkä ,75 0,72 Kirkkoselkä ,59 0,71 Kirkkoselkä ,61 0,71 Junttisyvä ,33 0,70

226 Junttisyvä ,67 0,60 Junttisyvä ,16 0,65 Junttisyvä ,42 0,68 Junttisyvä ,21 0,67 Junttisyvän lajiluvut olivat hieman alempia, mutta ero ei ollut kovin merkittävä. Ero voi johtua esimerkiksi altaiden kokoerosta ja rantavyöhykkeiden habitaattieroista, ei niinkään veden laatueroista. Molemmilla alueilla ja kaikissa kerroksissa vallitsevina oli tyypillisiä planktonin piilevälajeja (Aulacoseira spp., Cyclotella spp., Discostella spp., Fragilaria spp. ja Staurosira spp.). Tarkasteltaessa alueiden ekologista laatua kaikki lajit huomioivan IPS-indeksin perusteella voidaan todeta Kirkkoselän kuuluvan laatuluokkaan hyvä (rajat 15 17), mutta Junttisyvän laatulokassa tyydyttävä (rajat 12 15) (taulukko 2). TDI/100-indeksi kuvastaa rehevyyttä ja indeksiarvojen mukaan molemmat alueet olisivat luokkaa mesotrofinen (rajat 32 47). Orgaanista likaantumista ei %PT-arvojen perusteella olisi nähtävissä kummallakaan alueella (arvot < 20 %). Laskennallisen ph-luvun perusteella molemmat alueet ovat lievästi happamia, vaikka alkalifiilit lajit ovat selvästi vallitsevana ryhmänä. Vain Kirkkoselän alueella voi nähdä lievää ph-luvun nousua, kun taas Junttisyvällä ei mitään muutostrendiä ole nähtävissä ph:n ollessa hieman Kirkkoselän arvoja korkeampia. Taulukko 2. Piileväyhteisöjen perusteella lasketut ekologiset laatuindeksit ja laskennalliset phluvut (IPS = kaikkien lajien perusteella laskettu indeksi, GDI = sukuihin perustuva indeksi, TDI/100 = rehevyysindeksi ja %PT = orgaanista kuormitusta kuvaava indeksi). Laskenn. ph IPS GDI TDI/100 %PT Renb.&Hellb. 9-lk Kirkkoselkä ,6 15,4 33,7 3,6 6,72 Kirkkoselkä ,1 15,6 39,7 2,1 6,65 Kirkkoselkä ,1 15,4 35,7 4,5 6,61 Kirkkoselkä ,8 15,7 34,7 3,7 6,54 Kirkkoselkä ,8 15,6 34,8 3,7 6,54 Junttisyvä ,9 15,0 42,1 2,6 6,81 Junttisyvä ,9 15,8 36,3 0,9 6,68 Junttisyvä ,8 15,2 42,8 2,3 6,88 Junttisyvä ,6 15,1 38,1 2,9 6,75 Junttisyvä ,7 15,2 43,1 2,2 6,87 Ekologisten luokkien jakautumat Trofia-luokat Kaikissa näytteissä vallitsevana ryhmänä olivat meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavat lajit. Junttisyvän alueen voimakkaampaa rehevyyttä kuvastaa kyseisen ryhmän Kirkkoselkääkin suuremmat osuudet ja vastaavasti oligotrofiaa edustavien lajien Kirkkoselän arvojakin pienempi osuus.

227 Trofia oligotr. olme+mesotr. mesoeu+eu hypertr. oligoeutr Kirkkoselkä 0 1 9,6 20,3 46,5 0,4 6,4 Kirkkoselkä ,6 18,6 43,6 0,5 8,3 Kirkkoselkä 2 3 9,9 22,0 41,5 1,1 5,2 Kirkkoselkä ,9 20,8 44,5 0,9 4,9 Kirkkoselkä ,9 20,8 44,2 0,9 4,9 Junttisyvä 0 1 6,0 17,5 58,9 1,0 6,5 Junttisyvä 1 2 6,9 20,1 57,7 0,2 6,4 Junttisyvä 2 3 6,7 16,2 63,3 0,5 3,7 Junttisyvä 3 4 5,0 19,3 56,9 0,4 6,7 Junttisyvä 4 5 6,6 16,9 59,0 0,5 4,9 Veden ph-luvun nousu liittyy rehevyyteen ja molemmilla alueilla alkalifiilien eli emäksisyyttä suosivien lajien osuus oli suurin, Junttiselällä vielä Kirkkoselänkin arvoja suurempi. Tämä heijasti samoja olosuhteita kuin rehevyysluokkien jakautumat. Mielenkiintoista oli, että rehevyydestä ja alkalifiilien lajien runsaudesta huolimatta veden ph-arvot olivat happaman puolella. Tämä selittyy kaivosjätevesien ionikoostumuksesta, mikä rajoittaa eutrofiaan tyypillisesti liittyvän ph-luvun nousua. ph-luokat acb acf neu alkf alkb Kirkkoselkä 0 1 0,2 17,9 26,1 48,4 0,4 Kirkkoselkä 1 2 0,2 20,8 27,4 44,3 1,2 Kirkkoselkä 2 3 0,2 23,0 26,6 43,5 1,1 Kirkkoselkä 3 4 0,5 23,9 25,3 44,5 0,7 Kirkkoselkä 4 5 0,5 23,8 25,5 44,4 0,7