Laurea-ammattikorkeakoulu pilottiraportti

Laurea-ammattikorkeakoulu pilottiraportti

1 1. Pilotin tausta ja tarkoitus Aistien - Avoimia oppimisympäristöjä kehittämässä -hankkeessa kehitetään moniaistisia oppimisympäristöjä Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimassa valtakunnallisessa verkostossa. Laurean lisäksi hankkeessa toimivat osatoteuttajina Heinolan kansalaisopisto/jyränkölän Setlementti ry, Hämeen Kylät ry, Lapin maakuntamuseo, Päivälehden museo, Vantaan kaupungin Vantaan Valo ja Monitoimikeskus Lumo sekä Metropolia-ammattikorkeakoulu. Oppimisympäristöjä kehitetään erilaisissa piloteissa. Vuoden 2012 aikana kukin toimija toteuttaa pilotteja omien yhteistyökumppaniensa kanssa erilaisiin teemoihin liittyen. Pilottien kokemusten avulla moniaistisuuden menetelmä mallinnetaan eri toimijoille sopiviksi vuoden 2013 aikana, jolloin menetelmästä järjestetään myös valtakunnallisia koulutuksia. Laurea toteuttaa Aistien-hankkeen tiimoilta yhteensä kuusi pilottia. Pilottien tarkoituksena on kehittää moniaistista tilaa kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ja monikulttuurisuuden edistämisen välineenä. Pilotit toteutetaan joko yksilön tai parin tekemänä opinnäytetyönä tai johonkin opintojaksoon liittyvänä projektityönä. Pilotit ovat jatkoa vuosina 2009-2010 Laureassa toteutetulle Kohtaamisia moniaistisessa tilassa -hankkeelle, jolloin Laurea Tikkurilan ja Hyvinkään yksikköön rakennettiin Moniaistinen luokkatila. Näitä tiloja hyödynnetään Laurean piloteissa. Piloteissa opiskelijat toimivat yhteistyössä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kanssa ja rakentavat yhdessä heidän kanssaan heidän kertomuksiinsa ja kokemuksiinsa pohjautuvan moniaistisen ympäristön. Moniaistisuudella tarkoitetaan visuaalisten elementtien (värit, valokuvat, projektorilta heijastettavat kuvat), kosketeltavien esineiden, äänten, hajujen ja makujen lisäämistä osaksi oppimisympäristöjä herättämään muistoja ja aktivoimaan keskustelua ja kohtaamista. Valmiiseen ympäristöön kutsutaan lisäksi muita vieraita ja se toimii osallistujille voimaannuttavana kohtaamisen ja keskustelun tilana. Pilottien avulla tutkitaan myös, miten moniaistinen menetelmä juurrutetaan osaksi Laurean opintojaksoja. Aistien-hanke käynnistyi syyskuussa 2011 ja Laurean ensimmäinen pilotti toteutettiin jo marrasjoulukuussa 2011. Pilotin toteuttivat Tikkurilan Laurean ensimmäisen vuoden sosiaalialan koulutusohjelman opiskelijat osana Moninainen ja monikulttuurinen asiakkuus -opintojaksoa (V0044). He rakensivat yhteensä 10 erilaisiin kulttuureihin pohjautuvaa moniaistista tilaa Tikkurilan Laurean Moniaistiseen luokkatilaan (B202). Opiskelijat kirjasivat kokemuksiaan tilan rakennusprosessista raportteihin, jotka on koostettu tähän yhteen. 2. Toimijat Laurean ensimmäisen pilotin toteuttivat ensimmäisen vuoden sosiaalialan opiskelijat osana Moninainen ja monikulttuurinen asiakkuus -opintojaksoa. Kyseisellä opintojaksolla oli yhteensä 58 opiskelijaa, jotka rakensivat 28.11.2011-15.12.2011 aikana yhteensä 10 moniaistista tilaa pienryhmissä. Jakson opetuksesta, sisällöllisestä ohjauksesta ja arvioinnista vastasi kolme Laurean opettajaa. Yksi opintojakson tehtävistä kytkeytyi hankkeeseen Maahanmuuttajien elämäntarinat ja muistot näkyviksi tehtävän kautta. Opiskelijoiden tehtävänä oli tutustua yhteen maahanmuuttajaryhmään, haastatella vähintään yhtä ko. kulttuurin edustajaa ja toteuttaa teorian

2 ja haastattelun pohjalta yhdeksi päiväksi ko. kulttuuritilan Laurean moniaistiseen tilaan. Tilaa emännöi tuon yhden päivän aikana pienryhmä, mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä informantin kanssa. Tilassa vieraili opintojakson muut opiskelijat. Aistien-hankkeen näkökulmasta juuri opiskelijat olivat ensisijaista kohderyhmää. Välillistä kohderyhmää olivat mukana olleet opettajat sekä yhteistyökumppaneina toimineet maahanmuuttajat. Kuvat ovat espanjalaisesta moniaistisesta tilasta. Opiskelijat toimivat pääsääntöisesti melko oma-aloitteisesti. He löysivät omien kontaktiensa kautta maahanmuuttajat yhteistyökumppaneiksi sekä suunnittelivat ja rakensivat tilat heidän kanssaan. Oppimistehtävän he toteuttivat opintojaksolla saamiensa ohjeiden mukaan. Opintojakson alussa opiskelijoita ohjeistettiin moniaistisen menetelmän käyttöön. Tämän jälkeen hankehenkilöstö toimi taustatukena. Hankkeessa harjoittelijana ollut opiskelija Tytti Hämäläinen vastasi opiskelijoiden käytännön ohjeistuksesta. Hän esitteli opiskelijoille Moniaistisen tilan, sen rekvisiittavarastot ja tekniikan toimintaa. Kun opiskelijat alkoivat rakentaa tiloja, oli heillä käytännön apuna tilassa projektikoordinaattori Sari Sivonen. Lisäksi opiskelijat saivat Moniaistisen tilan ja Aistien-hankkeen osalta tarvittavaa materiaalia myös opintojakson omasta virtuaalisesta Optima-työtilasta, jonne oli viety käytännön ohjeistuksia ja hankehallinnollisesti tarvittavia lomakkeita. 3. Tavoitteet Laurean pilottien yleisenä tavoitteena on siis opiskelijoiden - ja yhteistyökumppanien - kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääminen sekä Suomessa asuvien maahanmuuttajien näkyväksi tekeminen. Hankkeen pilotit ovat prosesseja, joissa yhdessä maahanmuuttajien kanssa työstetään heidän muistojaan ja kertomuksiaan moniaistisiksi elämysympäristöiksi. Piloteista saatujen kokemusten avulla moniaistisen tilan menetelmästä koostetaan malli, jota voidaan

3 soveltaa paitsi Laurean opintojaksoissa, myös laajemmin monien muiden organisaatioiden toiminnassa. Maahanmuuttajien elämäntarinat ja muistot näkyviksi -oppimistehtävän tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat johonkin / joihinkin Suomessa asuvien etnisten vähemmistöjen elämään ja auttaa heitä pohtimaan identiteetin, elämäntavan ja kulttuurin käsitteitä. Lisäksi haluttiin tutustua siihen, miten nämä teemat näkyvät Suomessa asuvien maahanmuuttajien arjessa. Opiskelijoiden oli määrä saada kokemusta ryhmätyöskentelystä ja tapahtuman järjestämisestä hankeympäristössä sekä moniaististen elämysten merkityksestä. Opintojakson laajempana tavoitteena oli, että opiskelija osaisi ottaa huomioon eri kulttuurien ja kansainvälisyyden merkityksen sosiaali-alan asiakastyössä. Tehtävän toteutukseen käytettiin Moniaistista tilaa (B202). Näin kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat tutustuivat tilaan ja sen käyttömahdollisuuksiin. Opiskelijoita ohjeistettiin toimimaan tehtävässä seuraavasti: Opiskelijat valitsevat kohdekulttuurinsa itse. Ensin ryhmä tutustuu etnisen vähemmistön taustaan, kulttuuriin, historiaan ja elämäntilanteeseen vähemmistönä Suomessa. Sen jälkeen ryhmä haastattelee vähemmistökulttuurin edustajia. Yhdessä maahanmuuttajan kanssa ideoidaan ja tuotetaan moniaistinen elämysympäristö maahanmuuttajien muistojen pohjalta. Tila rakennetaan yhdeksi päiväksi ja sinne kutsutaan silloin haastatellut ihmiset, heidän valitsemiaan vieraita sekä osa muusta opiskelijaryhmästä. (Tehtäväkuvaus liitteenä.) Hankkeen näkökulmasta toteuttamalla opintojakson tehtävä saatiin kokemusta moniaistisen tilan käytöstä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen opetuksen välineenä. Samalla saatiin kokemusta suhteellisen alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden ohjeistuksesta ja suurelle opiskelijaryhmälle järjestetystä toiminnasta. 4. Toiminnan suunnittelu Tehtävä sidottiin monikulttuurisuusjaksoon, josta syksyllä 2011 vastasi kolme opettajaa. Projektipäällikkö piti alkusyksystä palaverin opettajien kanssa, jolloin tehtävä muotoiltiin yhdessä ja opettajat sopivat keskenään aikataulutuksesta ja ryhmien ohjauksesta. Kaksi opintojakson opettajista oli aiemmin ainakin jonkin verran käyttäneet tilaa ja tunsivat sen toimintaperiaatteen. Opiskelijat ohjeistettiin tehtävään opintojakson alkaessa. Opintojakson opettajat ja hankkeen harjoittelija olivat mukana opintotehtävän aloituksessa. 5. Toiminnan toteutus Opintojakson 58 opiskelijaa jaettiin tehtävää varten kymmeneen 5-7 henkilön pienryhmään. Ryhmät tekivät suuren osan tehtävästä ja tilan suunnittelusta itsenäisesti opintojaksolla saamansa ohjeistuksen mukaan. He valitsivat itse kohdekulttuurinsa ja myös löysivät omien kontaktiensa kautta yhteydet maahanmuuttajiin. Valitut kulttuuriympäristöt olivat Venäjä, Iran, Viro, Japani, Peru, Somalia, Turkki, Nigeria, Espanja ja Ruanda.

4 Opiskelijat tutustuivat ensin ryhmissään tietyn etnisen vähemmistön taustaan ja kulttuuriin Suomessa. Tästä he kirjoittivat noin 2-4 sivun mittaisen esittelyn. Tämän jälkeen jokainen ryhmä haastatteli vähintään yhtä Suomessa asuvan vähemmistökulttuurin edustajaa. Haastatteluja varten oli annettu ohjeistavia kysymyksiä opintojaksokuvauksessa, muuten ne toteutettiin avoimena teemahaastatteluna tyyliin kerro elämästäsi. Ryhmät kävivät myös tutustumassa etukäteen Laurean Moniaistiseen tilaan (B202). Maahanmuuttajan muistojen ja kertomusten pohjalta ryhmä ideoi ja työsti moniaistisen elämysympäristön, jonka jokainen ryhmä toteutti yhdeksi päiväksi Laurean Moniaistiseen tilaan (B202). Kahden ryhmän vieras oli paikalla jo tilan rakentamisvaiheessa, muuten yhteistyökumppani tuli paikalle valmiiseen tilaan. Valmiiseen tilaan kutsuttiin haastatellun päävieraan lisäksi myös muita opintojakson opiskelijoita paikalle. Ryhmät toteuttivat ajalla 28.11.2011-15.12.2011 yhteensä 10 erilaista ja eri kulttuuriin liittyvää moniaistista ympäristöä. Laurean Moniaistinen tila (B202) koostuu varsinaisesta verhoilla rajatusta aistitilasta ja pienestä tarvikevarastosta. Varastossa on olemassa jo jonkin verran erilaisia tarvikkeita, kuten mattoja, tyynyjä, verhoja ja kankaita sekä lähinnä aasialaisiin ja afrikkalaisiin kulttuureihin liittyvää pienesineistöä. Lisäksi opiskelijat ohjeistettiin heijastamaan kahdella dataprojektorilla seinän kokoiset kuvat tilan kahdelle seinämälle. Toiselle seinälle kehotettiin heijastamaan vaihtuvaa/liikkuvaa kuvaa, toiselle still-kuva. Valokuvia ja videomateriaalia kohdemaasta monet etsivät internetistä. Jotkut ryhmät löysivät tilaansa sopivaa kuvamateriaalia jo aiemmin Moniaistisessa tilassa käytetyistä kuvista (Laurean S-asema). Opiskelijoita ohjeistettiin rakentamaan tilasta kaikkia aisteja stimuloiva ympäristö. Hanke myönsi jokaiselle ryhmälle käyttöön noin 10 euron (max. 20 euron) budjetin pieniä ostoksia, kuten ruoka-aineita varten. Kuva on otettu rakenteilla olevasta turkkilaisesta tilasta. Vasemmalle seinämälle on heijastettu tykillä still-kuvaa, kun taas oikeanpuoleiselle seinämälle heijastettiin rauhallisella tahdilla etenevä kuvashow. Monet ryhmistä loivat tilasta eräänlaisen sekoituksen haastatellun yhteistyökumppanin henkilökohtaisia muistoja ja kertomuksia sekä hänen edustamastaan kulttuurista yleisemmällä

5 tasolla. Esineistönä monet käyttivät myös aiheeseen karttoja, kulttuuriin liittyviä symboleita, tekstinpätkiä, rahoja tai kirjoja. Suurin osa ryhmistä rakensi tilan aamupäivän aikana, jotkut pystyivät rakentamaan tilaa jo edellisenä päivänä. Tilan rakentamiseen meni yleensä aikaa noin pari tuntia. Varsinainen toiminta alkoi noin puolen päivän aikaan, kun tilaan tulivat vieraat. Yleensä tilaa esiteltiin ensin kaikille vierailijoille (opiskelijoita oli kehotettu saapumaan paikalle tiettyyn kellonaikaan) ja kerrottiin kohdemaan kulttuurista ym., jonka jälkeen haastateltu kertoi itsestään ja mahdollisista mukana tuomista esineistään. Vieraille tarjoiltiin teemaan liittyvää syötävää ja juotavaa, joita opiskelijat olivat yleensä tehneet itse. Sen jälkeen tilassa vietettiin aikaa keskustellen noin pari tuntia. Läsnä oli myös yleensä aina yksi opintojakson kolmesta opettajasta, joka vastasi sisällön arvioinnista sekä hankkeen projektikoordinaattori (vieraana). Iltapäivällä kello kahden jälkeen tila purettiin pois. Somalialaisen tilan herkulliset tuoksut ja maut. Lopuksi opiskelijaryhmät laativat kukin toiminnastaan opintojaksolle tarkoitetun raportin. Raportteja kertyi yhteensä 10, jotka olivat pituudeltaan 10-15 sivua. Raporteissaan opiskelijat käsittelivät valitsemaansa vähemmistökulttuuria yleistasolla. He kertoivat kohdekulttuurinsa/maansa kulttuurista, historiasta, uskonnosta, ruoka- ja tapakulttuurista ja kyseisen maan/kulttuurin suhteesta Suomeen. Lisäksi he kertoivat kohdekulttuurinsa maahanmuuttajien sopeutumisesta ja kotoutumisesta Suomeen sekä maahanmuuton syistä, taustoista, historiasta. Lisäksi monet käsittelivät raporteissaan sitä, millainen on kyseisen vähemmistön suhde valtaväestöön ja suomalaiseen kulttuuriin, missä asemassa he ovat ja miten he ovat (ryhmänä) Suomeen sopeutuneet. Yleistiedon jälkeen ryhmä kertoi raporteissaan haastattelustaan. Haastatellusta yhteistyökumppanista kerrottiin raporteissa hiukan taustatietoja ja yleensä haastattelun sisällöstä. Käsiteltyjä aiheita olivat esimerkiksi yhteistyökumppanin muistot liittyen kohdemaahan, muutosta Suomeen, kokemuksista Suomeen sopeutumisessa, suomalaisen ja kohdemaan kulttuurin eroista ja yhtäläisyyksistä, omasta identiteetistä, stereotypioista, ennakkoluuloista sekä mahdollisesta syrjinnästä. Yksi ryhmä totesi, että haastattelu kesti peräti kolme tuntia.

6 Lisäksi raporteissa kerrottiin moniaistisen tilan rakentamisesta ja suunnittelusta. 6. Toiminnan tulokset Ensimmäisen pilotin tuloksia voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta: opiskelijoiden oppimisen, opetusmenetelmän kehittämisen ja kolmanneksi myös asiakasryhmän eli maahanmuuttajien voimaantumisen, näkökulmasta. Monet opiskelijaryhmät toteavat raporteissaan, että moniaistisen tilan rakentamisprosessi oli miellyttävä, toiminnallinen vaihtoehto luokkaopetukselle. Positiivisiksi asioiksi mainittiin mm. oman kulttuurisen näkemyksen avautuminen tutustuttaessa vieraamman kulttuurin edustajaan sekä aidon vuoropuhelun syntyminen eri kulttuureiden välillä (esimerkiksi stereotypioiden olemuksen pohtiminen). Valmis ruandalainen olohuone odottaa vierailijoita kylään. Ensimmäisestä pilotista saatiin monia tärkeitä käytännön kokemuksia, joiden avulla moniaistisen tilan käyttöä monikulttuurisuuden, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen menetelmänä voidaan parantaa. Menetelmää sovelletaan uudelleen jo keväällä 2012 Laurean kahdella opintojaksolla: Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sosiaalietiikka (01280/00029) sekä jälleen Moninainen ja monikulttuurinen asiakkuus (V0044) -jaksoilla, jolloin ensimmäisessä pilotissa kootut kokemukset on otettu huomioon. Moniaistisen menetelmän tavoitteena on myös olla toimijoiden tai asiakkaiden voimaantumisen välineenä. Tässä pilotissa yhteistyökumppanien mielipiteet tulevat esiin ainoastaan opiskelijoiden tekemien raporttien välityksellä. Raporttien perusteella yhteistyökumppaneina toimineet maahanmuuttajat pitivät yleensä yhteistyötä onnistuneena. Tässä pilotissa kontakti oli hyvin lyhyt, mutta monelle opiskelijalle jäi kuitenkin se olo, että menetelmää voisi soveltaa vastaisuudessakin voimaantumisen välineenä.

7 7. Toiminnan arviointi Seuraavassa arvioidaan pilottia opiskelijoiden raporttien perusteella. Ensin pohditaan koko oppimistehtäväprosessin sujuvuutta. Tämän jälkeen opiskelijat pohtivat omaa, oppimistehtävän tavoitteiden mukaista oppimistaan kulttuurista ja kulttuurinvälisestä vuorovaikutuksesta, työskentelystä maahanmuuttajien kanssa sekä maahanmuuttajien elämäntilanteesta. Lyhyesti arvioidaan yhteistyökumppanien näkökulmasta menetelmän toimivuutta. Sitten pohditaan opiskelijoiden näkökulmasta moniaistisen tilan toimivuutta ja sitä miten menetelmää voitaisiin kehittää. 7.1 Oppimistehtäväprosessi Oppimistehtävän teon suunnittelu ja ryhmätyöskentelyn organisoituminen tapahtui ryhmissä eri tavoin. Joissain ryhmissä työt jaettiin ryhmäläisten kesken varhaisessa vaiheessa ja toisissa tehtiin eri tehtävät yhteisvoimin. Opiskelijat kokivat kulttuuriryhmän valitsemisen suhteellisen helpoksi. Tietyn etnisen kulttuurin valitsemisen syyksi mainittiin esimerkiksi kiinnostus kyseiseen kulttuuriin, ryhmän edustajilla oli jo kyseisestä kulttuurista tuttavia tai ystäviä, kyseinen kulttuuri on näkyvä Suomessa (mikä sai haluamaan lisätietoja), yhteystiedot yhteyskumppaniin saatiin tuttavilta tai perheenjäseniltä. Jotkut ryhmät kertoivat, että yhteistyökumppanin löytäminen ei ollut helppoa, mihin olisi toivottu opettajilta (sekä hankehenkilöstöltä) enemmän tukea. Suurin osa opiskelijoista totesi, että työskentely yhteistyökumppaneiden kanssa sujui yleisesti hyvin. Pari ryhmää totesi, että haastatellun löytäminen tehtävää varten oli haasteellista ja aikaa vievää. Kaikilla ei ollut valmiina kontakteja maahanmuuttajiin. Toisaalta myös eräässä raportissa todettiin, ettei työssäkäyvillä ihmisillä ollut aikaa tai mahdollisuutta sitoutua keskellä päivää tapahtuvaan toimintaan muutamaksi tunniksi: Pohdimme myös, oliko tehtävän oletus se, että useimmat maahanmuuttajat ovat työttömiä, kun heidän oletettiin pääsevän helposti kesken arkipäivän vierailemaan koulullemme. Saman syyn takia myös osa opiskelijaryhmistä ei saanut haastattelemaansa yhteistyökumppania vieraaksi moniaistiseen tilaan. Eräs opiskelijaryhmä totesi, että haastateltu yhteistyökumppani sai järjestettyä pitkän lounastauon työpaikaltaan ja opiskelijat hakivat hänet omalla autollaan koululle. Ilman autokyytiä vierailu koululle ei olisi ollut mahdollista ja lyhyenkin vierailun arvoa pidettiin suurena ryhmän parissa. Opiskelijat nostivat ongelmana esille lyhyeksi koetun ajan tehtävän toteutukselle - aikaa prosessille olisi pitänyt olla enemmän. Eräs ryhmä totesi myös tehtävänannon olleen epäselvä ja ohjeet keskenään ristiriitaisia. He kokivat myös, ettei vierailijoita (toisia opiskelijoita) ollut ohjeistettu tarpeeksi, koska nämä saattoivat olla tilassa vain hetken ja lähteä sitten pois. Myös palautetta toteutuksesta kaivattiin enemmän joidenkin ryhmien parissa (sekä muilta opiskelijoilta että opettajilta). Ryhmä koki moniaistisen tilan rakentamisen ja työstämisen mielenkiintoisena ja uudenlaisena oppimistapana. Osa ryhmästä suorittaisi kurssit kuitenkin jatkossa mieluummin perinteisin menetelmin. Toiset taas kokivat, että tällaista menetelmää voisi käyttää opiskeluun jatkossakin, mutta siihen tulisi varata enemmän aikaa, jotta

8 siitä saisi kaiken hyödyn irti. Ryhmästämme tuntui hieman turhauttavalta, että tilaa rakennettiin koko päivä, mutta se oli pystyssä vain muutaman tunnin. Myös vieraamme koki, että tilaprojektin tekemiseen voisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa. Kokonaisuudessaan useimmat opiskelijat pitivät oppimistehtävää kuitenkin onnistuneena. Toiminnallisuus koettiin hyvänänä. Ryhmätehtävän tekeminen oli mukavaa ja erilaista kuin ennen. Projektissa saimme hyödyntää musiikkia, kuvia, hajuja ja makuja sekä käyttää luovuutta tilan rakentamisessa. Opimme työn aikana monipuolisia asioita kohdekulttuuristamme. Elämää pursuava kuva espanjalaisesta tilasta. 7.2 Tehtävä monikulttuurisuudesta ja kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta oppimisen välineenä Opiskelijat kokivat kokonaisuudessaan oppineensa kulttuurista, maahanmuuttajien elämäntilanteesta sekä vähemmistöjen elämästä Suomessa. Teoriatiedon yhdistyminen haastatteluissa saatuihin kokemuksiin opetti opiskelijoita näkemään kulttuurien moninaisuuden. Myös vierailut muissa tiloissa olivat opettavaisia. Tapaaminen vieraan kanssa oli miellyttävä kokemus, haastateltava oli avoin ja kertoi mielellään omasta ja perheensä historiasta. Ryhmä sai haastattelusta paljon irti ja koki mielenkiintoiseksi sen, että kuulivat kulttuurinedustajalta itseltään asioista, eikä vain tutustuneet kirjallisiin lähteisiin. Toisten opiskelijoiden moniaistisissa tiloissa vierailu oli myös mielenkiintoista, sillä vieraisiin kulttuureihin tutustuminen antoi uusia näkökulmia omaan kulttuuriin. Koemme, että tämä oppimistehtävä antoi meille paljon käytännön tietoa ja taitoa, jota voimme hyödyntää tulevaisuudessa kohdatessamme vieraiden kulttuurien edustajia sekä työssämme että vapaa-ajallamme.

9 Projektin myötä osalla ryhmän jäsenistä käsitys kohdemaasta ja sen asukkaista on muuttunut Vieraaseen tutustumisen jälkeen. Myös kuva kyseisen maan valtauskonnosta on muuttunut. Koimme moniaistisen tilan ja siihen liittyvän haastattelun mielenkiintoiseksi, antoisaksi ja ajatuksia herättäväksi. Jokainen meistä koki oppineensa lisää Turkista, sen kulttuurista ja omista eri kulttuureihin liittyvistä käsityksistään. Moniaistinen tila auttoi konkreettisella tavalla tiedostamaan omia ennakkokäsityksiämme ja olettamuksiamme suhteessa vieraisiin kulttuureihin. Tosin opiskelijaraporteissakin nostettiin esiin vaara, että toiminta voi vahvistaa stereotypioita eikä purkaa niitä, mikäli yksilönäkökulma unohdetaan ja kulttuuri nähdään ainoana yksilöidentiteettiä määrittelevänä tekijänä. Kulttuurin vaikutusta työskentelyyn ja viestintään maahanmuuttajan kanssa opiskelijat pohtivat jonkin verran. Yksi asia jossa mahdolliset kulttuurierot nousivat esille, oli aikatauluista ja tapaamisista sopiminen. Kolme ryhmistä kertoi, että vieras oli luvannut tulla paikalle tilaan, mutta hän estyi saapumasta viime hetkellä. Huomasimme, että joidenkin kulttuurin edustajien on vaikea sanoa suoraan ei. Esimerkiksi pyytäessämme heitä vierailijoiksi moniaistiseen tilaamme, he sanoivat sen sopivan, mutta myöhemmin kävi ilmi, etteivät he pääsekään vierailemaan. Erään ryhmän yhteistyökumppani oli paljon myöhässä. Osa muista vierailulle tulleista opiskelijoista ehti jo poistua tilasta eikä näin ollen nähnyt ollenkaan päävierasta, mikä tuntui ryhmästä epäreilulta. Kun vieras vihdoin pääsi paikalle, hänen kertomuksensa oli tiivistettyä eikä kysymyksille jäänyt paljoa aikaa. Tilan toteutus jäi ehkä hieman rikkinäiseksi viime hetkessä tapahtuneiden muutoksien vuoksi, sillä halusimme nimenomaan vieraidemme kuulevan haastateltavamme henkilökohtaisen näkemyksen kotimaansa ja Suomen välillä. Toisaalta ryhmä totesi raportissaan, että tällaiset viime hetken muutokset ovat aina mahdollisia, kun yritetään

10 sovittaa monen eri ihmisen aikatauluja yhteen. Ryhmä koki, että saivat vierasta odotellessaan improvisoitua ohjelmaa ja heräteltyä keskustelua. Jos vieras olisi ehtinyt ajoissa paikalle, tila olisi ryhmän mielestä ollut onnistuneempi. Kielen tai yhteisen kielen puuttumisen merkitystä vuorovaikutukselle opiskelijat pohtivat jonkin verran raportissaan. Opiskelijat totesivat, että tehtävä antoi hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten myös tästä näkökulmasta. Eräs ryhmä kertoo raportissaan, että haastateltava oli yhden ryhmäläisen poikaystävä, joka ei puhunut kuin vähän englantia ja suomea. Raportissaan ryhmä pohti mm. työskentelyä tulkin välityksellä ja tulkin tehtävän merkityksellisyyttä. Se toi omat haasteensa haastattelussa sekä tilan esittelyssä. Tyttöystävän piti kääntää muiden kysymykset yhteistyökumppanillemme ja hänen vastauksensa piti kääntää kyselijöille suomeksi. Käännöksiä tulkki ei osannut tehdä täydellisesti ja ja joitain osia hän saattoi jättää sanomatta, joten ainakin ryhmämme jäsenet, jotka haastattelivat Vierasta jäivät miettimään, että mitäköhän tämä oikeasti sanoi ja mitä jäi ehkä kääntämättä. 7.3 Moniaistisuuden toteuttaminen Tilan suunnittelussa ja rakentamisessa otettiin huomioon haastateltujen yhteistyökumppanien muistot ja kertomukset. Jotkut ryhmistä joutuivat etsimään sopivaa materiaalia tilaa varten itsenäisesti enemmän, kuin toiset taas löysivät suurimman osan tarvitsemastaan aineistosta Moniaistisen tilassa jo olevista tarvikkeista. Osalla ryhmistä oli omasta takaa materiaalia tilaa varten (esim. jos oli ollut vaihdossa tai tunsi kyseisen vähemmistökulttuuriin edustajia; myös yhteistyökumppanit toivat itse tavaroita tilaan lainaksi). Monet ryhmät pohtivat tarkkaan, mitä tilalla halutaan viestiä ja mitkä materiaalit sopivat kyseiseen viestiin. Materiaalipulaa ei loppujen lopuksi tullut kenellekään. Yhdestä ryhmästä tuntuikin, että pienesineistöä tilaa varten oli jo liikaa. Moniaistisessa tilassa ei ollut kovin paljon materiaalia juuri Viroon liittyen. Huomasimme, että monessa muussakin tilassa oli käytetty samoja kankaita. Päätimme siis itse hankkia materiaaleja, jotta saisimme tilasta juuri sen näköisen kuin halusimme. Autenttisen tunnelman luomiseksi halusimme tilaan virolaisia symboleita. Osan kuvista tulostimme internetistä. Käytimme myös tuttavan Virossa ottamia matkakuvia. Makujen ja hajujen hankkimiseksi käytiin Tikkurilassa sijaitsevassa virolaisessa elintarvikeliikkeessä ostamassa tyypillisiä virolaisia herkkuja (koululta oli saatu ostoksia varten 10 euroa). Halusimme tuoda ilmi viron ja suomen kielen samankaltaisuuksia ja suunnittelimmekin laittavamme tilan seinälle virolaisia sanoja ja tervehdyksiä, joiden perässä olisi suomennus. Eräs ryhmä kertoo, kuinka heidän yhteistyökumppaninsa selkeä lapsuuden muisto liittyi maalaismaisemaan ja kanoihin. Niinpä ryhmä keksi tuoda tilaan kuivaa heinää ja kananmunia ja risuja juuttisäkin kera. Lisäksi he tarjoilivat tilassaan vieraille leipää, jota haastateltu yhteistyökumppani muisteli syöneensä lapsena maalla. Myös muita kuin pelkästään ruokaaineiden hajuja koetettiin hyödyntää. Erään ryhmän yhteistyökumppani muisti lapsuudesta maalin hajun myönteisiin asioihin kytkeytyvänä. Kyseinen ryhmä tekikin tilaansa maalin hajua jäljittelevän

11 hajusekoitteen. Myös oikeanlainen valaistus tilassa oli tärkeää, osa tiloista piti olla valoisampi, kun osasta tehtiin hämärämpiä. Aivan kaikki ryhmät eivät rakentaneet tilaa varsinaisesti pohjautuen yhteistyökumppaninsa kertomuksiin ja muistoihin, vaan tekivät tilasta enemmänkin yleistä käsitystä vastaavan. Esimerkiksi Espanja-ryhmä kertoo raportissaan: Jopa vieraamme ihmetteli musiikkivalintoja, koska soitimme esimerkiksi Andalusian mustalaisten kehittämää flamencoa. Mietimme ensin, että tekisimme tilaan rantamaisen tunnelman, koska haastateltavallemme ranta on tärkeä paikka, mutta päädyimme tekemään tilasta perinteisen espanjalaistyylisen punaista ja keltaista väriä käyttäen materiaalien puutteen takia. Japani-ryhmä kertoo, kuinka he olivat haastatelleet kahta japanilaista vaihto-oppilasta. Tilaa rakennettaessa käytettiin sekä haastattelun aineistoa että yleistietoa ja matkamuistoja. Haastateltavat eivät päässeet vierailemaan tilassa, mutta osallistuivat tilan suunnitteluun ja ideoimiseen. Moniaistisen tilan isännöinti sujui hyvin. - - Ensin annoimme vieraille aikaa tutustua tilaan ja tuomiimme herkkuihin. Tämän jälkeen istuuduimme alas ja jaoimme muiden kanssa japanilaisten vaihto-oppilaiden kertomia asioita sekä omia muistoja Japanin matkalta. Yksi ryhmä totesi myös raportissaan, että budjetti olisi voinut olla suurempi, jolloin olisi voitu ostaa parempilaatuisempia ja monipuolisempia elintarvikkeita. Muutamasta raportista kävi ilmi, että jos tilaa pääsi rakentamaan jo edellisenä päivänä, se mahdollisti paremmin tilan johdonmukaisuuden ja tavaroiden sijoittelun tarkemman miettimisen. Raporteissa kerrotaan, miten opiskelijat hyödynsivät moniaistisuutta tilassaan: Erilaisilla kulttuuriin liittyvillä esineillä, tietyn värisillä kankailla, kohdekulttuuriin liittyvillä juomilla ja ruuilla (maut, tuoksut, hajut).

12 Lisäksi tiloissa soitettiin musiikkia, jota saatiin yleisemmin joko kirjastosta lainaamalla tai internetistä. Osa ryhmistä soitti kohdekulttuureihinsa perinteisemmin kytkeytyvää musiikkia, kun osa taas soitti nimenomaan yhteistyökumppaninsa suosikkeja, vaikka ne eivät olisi olleetkaan niin paljon juuri kyseisen kulttuuria edustavia. Videotykeillä pyöri joissain tiloissa erilaisia animaatioita tai lyhytfilmejä äänineen. Yleensä kaikki äänet tulivat joko musiikista tai sitten projektorin heijastamasta lyhytfilmistä. Yksikään ryhmistä ei ollut nauhoittanut äänimaailmaan itse. Still-tykillä oli usein haastatellun elämään liittyviä valokuvia. Eri elementeillä pyrittiin luomaan kodikasta ja vuorovaikutusta tukevaa tunnelmaa. Pyrimme luomaan kodikasta tunnelmaa asettelemalla huonekaluja ja istuimia niin, että tila tulee kokonaisvaltaisesti käyttöön ja tyynyjen päällä voi istua myös keskellä huonetta. Yritimme asetella huonekalut ja istuimet niin, etteivät ne olisi suoraan kopioitu aiemmista esittelytiloista. 7.3 Tila vuorovaikutuksen edistäjänä Opiskelijat pyrkivät luomaan tilan, jossa vuorovaikutus olisi ollut mahdollisimman helppoa ja luontevaa. Joissain tiloissa oli enemmän suunniteltua ohjelmaa, esimerkiksi opiskelijat kertoivat maan historiasta ym. Toisissa kohtaaminen oli enemmän vapaamuotoista. Tilan esittely rakentui pitkälti päävieraan ympärille, kun hän kertoi kokemuksiaan Ruandasta ja Suomesta. Vierailijat ja ryhmän jäsenet kyselivät häneltä paljon, mutta paikoin syntyi myös aitoa keskustelua. Esittely kesti noin kaksi tuntia ja sen aikana keskustelu kävin varsin vilkkaana. Vieraiden tullessa tilaan tarjoilimme heille teetä ja iranilaisia makuja musiikin soidessa taustalla. Päävieras kertoi samalla vieraille erilaisista hajuista ja mauista heidän kierrellessään ympäri tilaa. Tämän jälkeen vieraat vähitellen istuutuivat ja aloimme kerto lyhyesti Iranista. Sitten annoimme puheenvuoron päävieraalle, joka kertoi omista kokemuksistaan ja vastaili vieraiden esittämiin kysymyksiin. Ruoka maistui vieraille, joita oli melko paljon. Heijastimme aluksi seinälle pyörimään Nigerian itsenäisyyspäivän kunniaksi järjestetyn tanssiesityksen, jonka jälkeen kerroimme nigerialaisesta kulttuurista, historiasta, uskonnosta ja politiikasta, sekä haastattelustamme (vieras ei päässyt paikalle). Teoriaosuuden aikana taustalle heijastettiin erilaisia kuvia Nigeriasta ja nigerialaisista. Tämän jälkeen soitimme nigerialaista musiikkia ja laitoimme tuomamme rummut kiertoon, jotta jokainen saisi kokeilla rummuttelua musiikin tahdissa. Ilmapiiri oli avoin ja keskusteleva. Tavoitteena oli luoda rento ja avoin tunnelma tilaan, missä ryhmä onnistui mielestään hyvin. Hämärä valaistus, taustamusiikki ja lämpimät kankaat loivat harmonista tunnelmaa tilaan. Keskustelua syntyi paljon ja vierailijat rohkaistuivat kysymään avoimesti päävieraan kokemuksista. Ryhmä sai positiivista palautetta vierailijoilta. Myös päävieras itse koki tilan onnistuneeksi ja tunnelma oli hänelle kotoinen. Hän koki mielekkääksi kertoa omasta kotimaastaan ja kokemuksistaan

13 Suomessa. Mielestämme tilassa tapahtui hyvä kohtaaminen ja pääsimme hetkeksi osaksi Iranin kulttuuria. Ryhmämme tunne Ruanda-tilan onnistumisesta vastasi muiden ihmisten palautteita. Vierailevien ryhmien jäsenet kokivat parituntisen jutteluhetken päävieraan kanssa antoisaksi ja opettavaiseksi kokemukseksi. Tila koettiin tunnelmalliseksi ja hyvin rakennetuksi, jossa huokui mukava ja viihtyisä ilmapiiri. Yksi ryhmistä oli saanut tietää vieraan estymisestä tapahtuma-aamuna. Vieraan oli ollut tarkoitus tuoda mukanaan valokuvia perheestä sekä oman kulttuurinsa herkkuja; ryhmä ehti kuitenkin käydä vielä aamulla kaupassa hankkimassa korvaavia makuja. Eräs ryhmä totesi, ettei yleisössä herännyt kysymyksiä tai kommentteja, vaikka ohjaava opettaja niitä oli yrittänyt herätellä. Keskustelu pysyi ryhmän ja haastateltavan välisenä, muut vieraat eivät osallistuneet. Kuva on otettu venäläisestä tilasta. Pohdimmekin jälkeenpäin, että johtuiko tämä siitä, ettei haastateltavamme voinut viettää tilassa kuin tunnin verran vai oliko tilanne niin uusi opiskelijoille, kun olimme ensimmäinen ryhmä esittelyvuorossa. Vieras esiintyi tilassa luontevasti ja otti kontaktia yleisöön kyselemällä kokemuksia omasta (vähemmistökulttuuristaan). Esittelystä olisi tullut mielenkiintoisempi, mikäli yleisö olisi osallistunut aktiivisemmin. Toiminnallisuus ja pieni ryhmäkoko edistivät luontevaa vuorovaikutusta. Vieras valmisti halukkaille kahvia, mikä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä kahvin valmistelua seuratessaan osa vieraista uskaltautui rupattelemaan vapaammin Vieraan kanssa. Toisaalta paikalla olevien ihmisten vähäinen määrä ja Vieraan mukava isännöinti saivat aikaan vapautuneen ja rentoutuneen ilmapiirin ihmisten istuutuessa kahvi- ja teekupillistensa kanssa sohville kuuntelemaan hänen kertomisiaan. Monet uskaltautuivat jakamaan myös omia kokemuksiaan Turkista ja kohtaamisistaan turkkilaisten kanssa.

14 7.4 Tila voimaannuttavana kokemuksena Tila parhaimmillaan toimi miellyttävänä kohtaamispaikkana ja toisaalta myös vierailijoiden näkökulmasta voimaannuttavana. Suurin osa yhteistyökumppaneista oli hyvällä mielellä mukana tehtävässä ja siitä myös innoissaan. Yhteistyökumppanimme suhtautui alun alkaen myönteisesti ja innostuneesti, koki hankkeen tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Vieras koki, että projektin tarkoitus oli avartaa ihmisten maailmaa ja vähentää ennakkoluuloja. Päävieras löysi tilasta tuttuja asioita ja esineitä, kuten matot ja punottu kori, joita hänen entisessä kotimaassaan käytetään. Kokemus oli kokonaisuudessaan antoisa niin ryhmäläistemme osalta, kuin palautetta antaneiden kohdalta. Tehtävänanto vaikutti aluksi oudolta ja meistä oli vaikeaa pyytää ketään kertomaan meille itsestään. Meistä tuntui epämukavalta pyytää X:ää tulemaan koulullemme, jolloin hänen roolinsa maahanmuuttajana korostuu. Ennakkokäsityksistämme poiketen X ilahtui kutsusta. Hän oli tilassa avoin ja kertoi mielellään itsestään ja kulttuuristaan. Oli mukavaa oppia uusia asioita maahanmuuttajan näkökulmasta, mutta mielestämme tämä selkeä erottelu maahanmuuttajiin ja valtaväestöön vain suurensi jo entuudestaan kuilua erilaisten kulttuurien väillä. Kolmen ryhmän yhteistyökumppanit eivät päässeet paikalle valmiiseen Moniaistiseen tilaan. Päävieraan puuttuminen koettiin kyseisissä ryhmissä harmittavaksi, vaikka yleisesti ottaen koettiinkin, että prosessista selvittiin muuten hyvin. Ryhmät kokivat myös yllättäväksi sen, etteivät kaikki päävieraat päässeet paikalle aiemmista lupauksista huolimatta. Toisaalta esiintyminen tilassa ei ollut mikään helppo tilanne kaikille vieraille. Opiskelijoita olisi ehkä pitänyt ohjeistaa enemmän vieraan ja muiden opiskelijoiden isäntänä toimimisessa, jotta kohtaamiset olisivat olleet voimaannuttavia. Mielestämme vieras otti yllättävän paljon vastuuta tehtävämme onnistumisesta. Tämän huomasi esimerkiksi siitä, kun osa vierailijoista poistui moniaistisesta tilasta kesken kaiken. Meissä tämä ei herättänyt suuria tunteita, mutta Vieras oli selvästikin huolissaan ja pohti, johtuiko vieraiden poistuminen hänen omasta käytöksestään. Keskustelimme tästä Vieraan kanssa ja yritimme vakuuttaa, ettei hän ollut tehnyt mitään väärin, vaan seuraavan päivän tentti esimerkiksi saattoi vaikuttaa asiaan. Toisaalta myös yhteistyökumppanit saattoivat kokea tehtävän leimaavana ja kulttuurieroja liikaa korostavana. Jos yhteistyökumppani ei kokenut saavansa yhteistyöstä ja toiminnasta mitään, oli yhteistyöhön vaikea motivoitua. Jotkut opiskelijat toivoivatkin selkeämpää yhteistyösuunnitelmaa ja yhteistyöstä sellaisen tahon kanssa, joka samalla hyötyisi jotenkin yhteistyöstä (kuten kotouttamiskoulutus). Saimme myös palautetta siitä, että tehtävä lokeroisi etnistaustaisia ihmisiä liikaa, eikä tehtävässä lähestyttäisi ihmistä ihmisenä vaan taustansa kautta. Tämä mielenkiintoinen näkökulma herätti keskustelua myös ryhmässämme. Toisilla

15 haastatteluun kysytyillä heräsi myös kysymys, mitä he saavat vaivan palkaksi tehtävään osallistumisesta. Pohdimmekin, olisiko järkevää kehittää jonkinlaista yhteistyötä koulun ja maahanmuuttajaopiskelijoiden välillä, jolloin molemmat osapuolet hyötyisivät projekteista esimerkiksi opintopistein tai kokemuksin. Projektissa harjoiteltiin myös haastattelua tutkimusmenetelmänä ja toisaalta myös asiakastyön välineenä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille haastattelu ei ollut aina kovinkaan helppo tehtävä. Esimerkiksi kaikkia haluttuja asioita ei uskallettu ottaa haastattelussa esille, koska pelättiin vieraan loukkaamista. Myös väärinymmärrysten mahdollisuus eri kulttuuritaustaisten ja kielitaustaisten ihmisten kesken huomioitiin. Haastattelutilanne ei ole ideaali aidolle kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle. Haastattelussa haastateltava asetetaan väistämättä eri asemaan haastattelijoiden kanssa. Tästä huolimatta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen ja tunsimme haastattelumme onnistuneen hyvin. 7.5 Palautteen keruu Opiskelijat saivat toiminnastaan suullista palautetta yhteistyökumppaneilta, muilta opiskelijoilta sekä opettajilta. Osa palautteesta annettiin yleensä heti tilassa, toiminnan päättymisen jälkeen. Suurin osa ryhmistä koki saaneensa positiivista palautetta. Myös heidän yhteistyökumppaninsa olivat kokeneet tehtävän mielekkääksi ja tärkeäksi. Toisaalta pari ryhmää koki, ettei saanut tilan toteutuksesta minkäänlaista palautetta muilta läsnäolijoilta, mitä olisi kaivattu. Aistien-hankkeen organisoitumisen kannalta ensimmäisen pilotin toteutus tuli niin nopeasti, ettei hankkeen tiimoilta oltu vielä ehditty laatia yhteistä palautteen keräämisjärjestelmää tai suunnitelmaa. Opiskelijoiden täytettäväksi tarkoitetut palautelomakkeet saatiin opiskelijoiden käyttöön vasta, kun varsinainen opintojakso oli jo ohi, jolloin opiskelijat eivät enää palautetta täyttäneet. Palautetta ei myöskään kerätty opettajilta eikä yhteistyökumppaneilta. Opintojaksolla oli palautekeskustelutilaisuus, johon hankehenkilökunta ei osallistunut. Yksi kurssin kolmesta opettajasta kertoi hankehenkilökunnalle tarkemmin tunnelmiaan opintojakson jälkeen tehtävän onnistumisesta. Jatkossa palautetta kerätään keskitetymmin hankkeen Arviointisuunnitelman mukaisesti, jotta varmasti voidaan hyödyntää kaikkia saatuja kokemuksia. 7.6 Kehittämisehdotuksia Pilotista saaduista kokemuksista sekä opiskelijoiden raporttien perusteella voidaan löytää monia kehittämisehdotuksia. Opintojakson kehittämisestä on keskusteltu seuraavaa: - opiskelijoiden ohjeistusta ja ohjaamista tulee lisätä. Syksyn pilotin jälkeen hankkeessa onkin kirjoitettu uudet moniaistisen tilan käytäntöjä kehittävät ohjeet opiskelijoille. - oppimistehtävä olisi hyvä sijoittaa pitemmälle ajanjaksolle ainakin siten, että opiskelijat voisivat varhaisessa vaiheessa etsiä sopivaa informanttia

16 - teoriaopetusta tulisi olla enemmän, jotta opiskelijat tunnistavat tehtävään liittyviä teoreettisia näkökulmia: kulttuurin käsite ja kulttuurienvälinen viestintä, maahanmuuttajien elämäntilanne.. - opintojaksolla moniaistisen tilan ryhmät olivat välillä liian isoja luontevalle keskustelulle Monikulttuurisen vuorovaikutuksen ja maahanmuuttajavieraiden kanssa työskentelyssä tulisi huomioida: - voitaisiin tehdä pitempijänteistä yhteistyötä jonkun tahon, kuten kotouttamiskoulutusta järjestävien kanssa (tätä on hankkeessa aiemmin kokeiltu, ongelmaksi saattaa muodostua yhteisen aikataulun löytäminen sekä ainakin alkuvaiheen kotouttamiskoulutuksessa olevien kielitaito) - opiskelijoita tulee ohjeistaa tilassa tapahtumaan toimintaan paremmin: isäntien ja vieraiden vuorovaikutusta tulee pohtia etukäteen ja on isännän vastuulla, että vieras viihtyy. Jotkut vieraat ovat oma-aloitteisia ja puheliaita, joitain on haastateltava enemmän. Vieraaksi tulo on aina vapaaehtoista ja vieraalle pitää kertoa tilanteesta mahdollisimman paljon etukäteen, vieraan yksityisyyttä ja halua kertoa henkilökohtaisia asioita on syytä kunnioittaa - Yksityisyyden suojasta tulee myös keskustella opiskelijoiden kanssa: vieras määrittelee, mistä haluaa puhua - opiskelijoita tulee valmentaa myös yllättäviin tilanteisiin: mitä tehdään, jos vieras ei tulekaan, on myöhässä, loukkaantuu jostain kysymyksestä, tms. Moniaistisen tilan toteutumisesta seuraavaa: - nykyisessä Laurean tilassa sopiva henkilömäärä on alle viisitoista henkeä, isommalla joukolla tila tuntuu ahtaalta, toisaalta luontevaan keskusteluun parempi olisi vielä pienempi ryhmä - luontevaa keskustelua esitelmän sijaan voidaan edistää mm. tyynyjen sijoittelulla, tilaa ei ole myöskään tarkoitettu pitkien esitelmien pitämiseen - opiskelijaryhmää tulisi rohkaista tekemään tilasta yksinkertainen ympäristö, jossa pienesineistöä ei tarvita kovin paljon. Heijastettavilla kuvilla ja musiikilla saadaan viitteellinen ympäristö aikaiseksi. - tilaan sopivat kuvat, jotka eivät pomppaa silmille : hienoilta näyttivät esimerkiksi isot maisemakuvat; ihmisten tulisi kuvissa olla luonnollisessa koossa (ei lähikuvia esim. kasvoista) - musiikin/taustaäänten voimakkuudessa on huomioitava, että äänimaailman on tarkoitus olla taustalla siten, ettei se estä keskustelua - video- tai kuvamateriaalissa tekstit ja firmojen logot pilaavat tunnelman, tarkoitushan ei ole (pääsääntöisesti) esittää mitään matkailumainoksia. - tuoksuissa lienee eniten parannettavaa. Aina tehty ruoka/juomat eivät tuoksunut miltään, myös ruokaa pitäisi voida syödä pikkuhiljaa tilaisuuden edetessä. Tuoksupurkit voisivat kiertää kädestä käteen - tarjottavien syötävien ja juotavien suhteen voisi pohtia, miten ne olisivat koko ajan vieraiden saatavilla - Projektoriin ym. kytkettävät tietokoneet: Kannattaa kytkeä näytönsäästäjät ja lukitusturvaasetukset pois, kannattaa myös tarkistaa, miten virransäästöt (power save) on määritelty eli milloin kannettava/kone menee nukkumatilaan. - kun projektoreilla heijastetaan internetistä aineistoa, pitää muistaa varmistaa toimiva nettiyhteys. Myös jos nettiyhteys ei toimi, olisi hyvä olla jokin varasuunnitelma (esim. muistitikulla jokin kuvashow).

17 8. Tiedotus Pilotin toteutus oli Laurean opintojakson sisäinen, joten siitä ei tiedotettu mitenkään yleisesti. Aistien-hankkeesta kerrottiin kuitenkin yleisellä tasolla Laurean nettisivuilla (www.laurea.fi). Aistien-hankkeella ei ollut vielä omia nettisivuja pilotin toteuttamisen aikaan. Pilotista koostettu pilottiraportti julkaistaan kokonaisuudessaan hankkeen omilla nettisivuilla. 9. Miten toiminnan tuloksia aiotaan jatkossa hyödyntää? Aistien-hankkeen ensimmäisessä pilotissa käytettyä menetelmää sovelletaan myös jatkossa Laurean opintojaksoilla. Menetelmä on käytössä jo keväällä 2012 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sosiaalietiikka -opintojaksolla (01280/00029) sekä jälleen Moninainen ja monikulttuurinen asiakkuus (V0044) -opintojaksolla. Nyt kyseessä ei enää ole hankkeen pilotit, vaan kysymys on toimintamenetelmän juurruttamisesta osaksi Laurean opetusta. Lisäksi menetelmää on hyödynnetty myös erilaisissa muissa tapahtumissa, joissa Laureaammattikorkeakoulu on ollut mukana. Myös hankkeen sisällä on tehty yhteistyötä, Laurean opiskelijat ovat olleet mukana toteuttamassa aistitiloja esimerkiksi Vantaan kaupungin Lumon kirjastoon ja yhteistyö jatkuu edelleen. Lisäksi pilotista saadut kokemukset jaetaan hankkeen muiden toimijoiden kanssa sekä huomioidaan tulevassa toiminnassa. Seuraavissa piloteissa pyritään kiinnittämään enemmän huomiota tiedonkulkuun opettajien, oppilaiden ja hankehenkilöstön välillä. Myös hankkeeseen liittyviä käytännön ohjeistuksia on laadittu opiskelijoille. Jatkossa myös kiinnitetään huomiota palautteen keräämiseen monipuolisesti kaikilta pilottiin osallistuvilta toimijoilta. Venäläisen tilan vieraan lapsuuden muistot liittyivät kanoihin ja heiniin, joita opiskelijat havainnollistavat myös tilassaan.