Valtiotieteellinen tiedekunta Yleisen valtio-opin valintakoe Politiikan tutkimuksen linja Kesä 2010 Yleistä Jokaisen kysymyksen kohdalla on ensin eritelty hyväksyttävän vastauksen yleiset vaatimukset, jonka jälkeen esitetään kysymyksen pisteytysperusteet. Pääsykoekirjan (Berndtson, Erkki: Politiikka tieteenä. Johdatus valtio-opilliseen ajatteluun) sivunumerot on ilmoitettu suluissa niin, että ensin on esitetty suomenkielisen, sitten ruotsinkielisen painoksen sivunumerot. Ilmoitetut sivunumerot ovat suomenkielisen teoksen 11. painoksesta (2008) ja ruotsinkielisen teoksen vuonna 1994 ilmestyneestä painoksesta. Kirjallisuuskokeen pisteytys on esitetty vastaukseen liittyvien keskeisten osioiden avulla. Huomattakoon, että pisteytys esitetään pääsääntöisesti kustakin osioista saatavilla olleiden maksimipisteiden avulla joiden saaminen edellytti täydelliseksi arvioitua vastaamista. Näin ollen puutteet vastauksissa vähensivät osiosta saatavia pisteitä. Aineistokokeessa, jossa mahdollisia vastaustapoja saattoi olla useampia, tätä esitystapaa ei ole käytetty. Tehtävänannon perusteella vastaukset on arvosteltu kokonaisuuksina, kiinnittäen huomiota myös esitystavan selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Kirjallisuuskoe Berndtson E: Politiikka tieteenä. Johdatus valtio-opilliseen ajatteluun. 5. tai uudempi painos. ISBN 951-37-0596-X eller på svenska Berndtson E: Politik som vetenskap. En introduktion till det statsvetenskapliga tänkandet ISBN 951-37-1300-8 1) a) Millainen on a) yhteiskuntakriittisen marxilaisen tutkimuksen, b) policy-analyysin c) politiikan tutkimuksen tieteenfilosofisia perusteita tarkastelevan tutkimuksen yhteiskunnallinen rooli? Perustele vastauksesi. (3 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Kirjallisuuskokeen ensimmäinen kysymys oli jaettu kahteen erilliseen osioon, joista molemmista oli saatavana enintään 3 pistettä. Menestyksekäs vastaus kysymykseen 1a edellytti karkeasti arvioiden kahta erillistä asiaa. Yhtäältä vastaajan oli tuotava esiin mainittujen politiikan tutkimuksen tutkimussuuntauksien (yhteiskuntakriittinen marxilainen tutkimus: 78/71; policy-analyysi: 80-81/73-74; politiikan tutkimuksen tieteenfilosofisia perusteita tarkasteleva tutkimus: 88-89, 91/82, 85) kysymyksen kannalta oleelliset seikat, toisaalta kyseessä olevat tutkimussuuntaukset oli kyettävä yhdistämään pääsykoekirjan perusteella politiikan tutkimuksen mahdollisiin 1
yhteiskunnallisiin rooleihin (101-103/96-97). Saatavilla olevat maksimipisteet huomioiden vastauksissa ei ollut tarpeen esittää perusteellisesti kyseessä olevien tutkimussuuntausten taustaa ja mahdollisia sovelluskohteita. Vastauksen pisteytys perustui kolmeen osioon, jotka ovat loogisesti johdettavissa kysymyksenasettelusta. Pisteytys. Osio 1: Yhteiskuntakriittisen marxilaisen tutkimuksen yhteiskunnallisen roolin tarkastelusta oli saatavilla yhteensä enintään 1 piste. Tutkimussuuntauksen kysymyksen kannalta olennaisten piirteiden esittelyyn riitti pääsääntöisesti pääsykoekirjan luvusta Yhteiskuntakriittinen tutkimus nostetut tiedot. Yhteiskuntakriittisen marxilaisen tutkimuksen taustoittamisesta sai enintään 0,5 pistettä. Tärkeää oli tuoda esiin yhteiskuntakriittisen tutkimuksen rooli osana jälibehavioralistista vallankumousta (76/70). Vastauksessa oli myös tuotava esiin yhteiskuntakriittisen marxilaisen tutkimuksen kehittyminen 1970-luvulla länsimaissa (78/71) sekä tutkimusalueen vaikutuksen ulottuminen kaikkiin yhteiskuntatieteisiin (78/71). Kysymyksen kannalta oli oleellista tässä yhteydessä nostaa myös esiin tutkimussuuntauksen luonne yhteiskunnallisesti sitoutuneena tutkimuksena, jolla oli erityinen suhde työväenluokan intresseihin (78/71). Tämän pitemmälle menevästä esittelystä ei saanut lisäpisteitä. Kyseessä olevan tutkimussuuntauksen yhteiskunnallisen roolin arviointi toi enintään 0,5 pistettä. Politiikan tutkimuksen yhteiskunnallista roolia tuli tulkita pääsykoekirjan luvussa Politiikan tutkimuksen yhteiskunnallinen rooli (100-105/95-99)esitettyjen tietojen avulla. Kysymyksen kannalta oleelliset tiedot tiivistyvät pääsykoekirjan kuviossa Politiikan tutkimuksen yhteiskunnalliset roolit (102/97). Näiden tietojen avulla yhteiskuntakriittisen marxilaisen tutkimuksen yhteiskunnallinen rooli oli liitettävissä parhaiten emansipatorisen tiedonintressin määrittelemään yhteiskuntakriittiseen tieteeseen (102-103/96-97). Pääsykoekirjassa todetaan: Yhteiskuntakriittisen tieteen avulla halutaan tarjota tietoa, jonka avulla ihmiset ymmärtävät paremmin ongelmiensa syyt ja jonka avulla he myös pystyvät ne itse ratkaisemaan (103/97). Tällä voidaan havaita olevan selvä yhteys yhteiskunnallisesti sitoutuneeseen tutkimussuuntaukseen. Osio2: Policy-analyysin yhteiskunnallisen roolin tarkastelusta oli saatavilla yhteensä enintään 1 piste. Policy-analyysin taustoittamisesta riittävällä tarkkuudella oli saatavissa 0,5 pistettä. Tärkeää oli nostaa esiin policy-analyysin rooli osana jälkibehavioralistista vallankumousta (76/70). Tämän lisäksi oli tuotava esiin, että policy-analyysissä on keskeisessä roolissa poliittisten päätösten ja niiden vaikutusten tutkiminen (80/73). Policy-analyysiä kuvaa julkisen vallan ja valtion toimenpiteiden tutkiminen (81/74). Vastauksessa oli tärkeää huomata, että policy-analyysiä edustavien tutkijoiden tavoite oli usein nimenomaan julkisen päätöksenteon järkiperäistäminen (80/74). Policy-analyysin yhteiskunnallisen roolin käsittely toi enimmillään 0,5 pistettä. Tärkeää oli kyetä yhdistää policy-analyysi tekniseen tiedonintressiin ja päätöksentekoa tukevaan tutkimukseen (101-102/96). Tämän tiedonintressin määrittämää tutkimusta kuvataan rationaalisen yhteiskuntapolitiikan harjoittamisen edellytykseksi toimenpidesuositusten kohdistuessa pääsääntöisesti päätöksentekijöille (101-102/96). Julkisen päätöksenteon järkiperäistämiseen liittyvä teknokraattinen tutkimus voidaan näillä perusteilla sovittaa parhaiten kyseessä olevaan tutkimuksen yhteiskunnalliseen rooliin pääsykoekirjassa esitettyjen vaihtoehtojen joukosta. Osio3: Politiikan tutkimuksen tieteenfilosofisia perusteita tarkastelevan tutkimuksen käsittely toi enimmillään yhteensä 1 pisteen. Tutkimusalueen taustoittaminen toi enimmillään 0,5 2
pistettä. Tätä tutkimusaluetta ei käsitelty pääsykoekirjassa samalla tavalla kuin kahta edellä esitettyä. Vastaajan oli kyettävä muodostamaan kuva tutkimussuuntauksesta ja sen tavoitteista kirjassa esitetyistä erillisistä viitteistä. Vastauksessa oli tuotava esiin, että kyseessä on tutkimussuuntaus jonka pääasiallinen tavoite on politiikan tutkimuksen alan sisäinen kehittäminen ja tutkimusalan itseymmärryksen lisääminen. Tällaisen kuvan kykeni muodostamaan luvussa Suomalaisen politiikan tutkimuksen erityispiirteet esitettyjen viittausten (88-89/82) ja luvussa Teoreettis-metodologinen keskustelu politiikan tutkimuksen yhteiskunnallisen roolin selkeyttäjänä yhteydessä (91/85) olleilla viitteillä. Tieteenfilosofisten perusteiden pohtiminen liitetään kirjassa tutkijoiden oman aseman pohtimiseen muiden joukossa (89/82). Lisäksi tieteen filosofisia perusteita koskeva tutkimus nähdään edellytyksenä tieteenalan tieteellisen luonteen ja yhteiskunnallisen roolin järkiperäistämiseen (91/85). On huomattava, että kyseessä ei ole jälkibehavioraalisen vallankumouksen yhteydessä käsitellystä poliittisen filosofian tutkimussuuntauksesta. Kyseisen tutkimussuuntauksen yhteiskunnallisen roolin käsittely toi enintään 0,5 pistettä. Tällöin oli tutkimussuuntaus liitettävä käytännölliseen tiedonintressiin ja yleissivistävään tietoon (102/96). Tiedolla sinänsä arvioidaan olevan tärkeä merkitys, eikä tutkimusten soveltamista nähdä oleellisena (102/96). Tietoa tuotetaan muun muassa koulutusinstituutioiden tarpeisiin (102/96). Tällainen yleissivistävän tiedon tuottaminen onkin parhaiten liitettävissä tarjolla olleista vaihtoehdoista politiikan tutkimuksen tieteenfilosofisia perusteita tarkastelevaan tutkimukseen. 1) b) Millaisia selityksiä on esitetty valtion tehtävien kasvulle ja hyvinvointivaltion kehitykselle? (3 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Vastauksessa tuli käsitellä pääsykoekirjassa esitettyjä selitysmalleja valtion tehtävien yleiselle kasvulle ja hyvinvointivaltioiden kehitykselle. Kysymykseen vastaaminen oli varsin suoraviivaista. Valtion tehtävien yleistä kasvua tuli tarkastella esittelemällä vastauksessa ns. Wagnerin laki (osio1)(235/229-230), hyvinvointivaltion kehitystä tuli esitellä pääsykoekirjan luvussa Hyvinvointivaltion syntyyn vaikuttaneet tekijät (osio2)(240-243/234-237). Pisteytys. Osio 1: Wagnerin lain käsittely toi enimmillään 1,5 pistettä. Vastauksessa oli tärkeää tuoda esiin teollistumisen vaikutus valtion tehtävien kasvun yleisenä edellytyksenä (235/229). Tämän käsittelystä sai enintään 0,5 pistettä. Vastauksessa oli myös tuotava esiin Wagnerin esittämä tulkinta valtion tehtävien kasvun dynamiikalle sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, materiaalisen tuotannon ja hyvinvointi- ja kulttuurisektorin kautta (235-236/230). Kunkin kohdan käsittely toi 0,25 pistettä. On huomattava, että pelkät maininnat ko. sektoreista ei automaattisesti riittänyt pisteiden saamiseen, vastaukselta edellytettiin yksityiskohtaisempaa käsittelyä. Poikkeuksellisen hyvistä perusteluista mainittujen kolmen sektorin kohdalla oli mahdollista saada vielä 0,25 pistettä. Osio2: Hyvinvointivaltion kehityksen käsittelystä oli mahdollista saada enintään 1,5 pistettä. Vastaus tähän osioon tuli muodostaa luvun Hyvinvointivaltion syntyyn vaikuttaneet tekijät (240-243/234-237) sisältämien tietojen avulla. Kirjassa todetaan, että hyvinvointivaltion syntyä ja kehitystä onkin edelleen luontevinta selittää rahavirtojen suuntautumisen avulla (241/235). Tämän havainnon tuominen vastauksessa esiin ja yhdistäminen hyvinvointivaltion kehityksen poliittisiin, rakenteellisiin ja rakenteellis-funktionaalisiin selityksiin toi enintään 0,75 pistettä. Alestalon, Floran ja Uusitalon tulkintaan liittyvien rakenteellis-poliittisten 3
selitysten (241-242/235-236) käsittely toi enintään 0,5 pistettä. Tällöin oli tärkeää tuoda esiin hyvinvointivaltion kehityksen selittäminen vahvojen sosialidemokraattisten puolueiden toiminnalla, oikeistopuolueiden hajaannuksella, nopeasti kasvaneella palkkatyöstä elantonsa saavan keskiluokalla ja kaikkien poliittisten voimien yhteistyöllä (241-242/235-236). Havainto, että hyvinvointivaltion kehitykselle ei ole yhtä yleispätevää selitystä toi vielä 0,25 pistettä. Tällöin oli eriteltävä muutamia mahdollisia syitä, kuten esimerkiksi sattumien ja muiden maiden esimerkin vaikutusta (242/236). 4
2) Vertaile systeemiteoriasta vaikutteita saaneita poliittisen järjestelmän eri malleja. (6 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Vastaaminen kysymykseen edellytti pääsykoekirjassa esitettyjen eri poliittista järjestelmää kuvaavien mallien esittelyä ja niiden keskinäistä vertailua. Vastaus kysymykseen muodostui kirjan luvussa Poliittista järjestelmää kuvaavat teoreettiset mallit (213-222/207-216) tietosisällöstä. Mallit, jotka vastauksessa tuli esitellä olivat Talcott Parsonsin AGIL-malli (214-215/209), David Eastonin poliittisen järjestelmän malli (215-218/209-212) sekä Claus Offen ja Jürgen Habermasin esittämät mallit (218-221/212-215). Mallien esittely oli vastauksissa tärkeää, suuri paino annettiin myös tehtävänannon perusteella mallien vertailulle, mikä käytännössä tarkoitti mallien välisten erojen ja samankaltaisuuksien esiin nostamista. Puolet vastauksesta saatavilla olleista 6 pisteestä oli mahdollista saada mallien esittelystä, puolet mallien välisestä vertailusta. Pisteytyksen yhteydessä vastauskriteerit esitetään edellä mainittujen mallien muodostamien osioiden kautta, joiden yhteydessä nostetaan esiin ne seikat joihin vertailun pisteytys perustui. On tärkeää huomata, että pisteytyskriteereissä mallien väliseen vertailuun liittyvät havainnot esitetään mekaanisesti mainittujen osioiden yhteydessä, vastauksissa vertailua arvioitiin suhteessa vastausten kokonaisuuteen ja sisäiseen logiikkaan. Mallien kuvaus ja vertailu olivat hyvässä vastauksessa edellytyksiä toisilleen. Mikäli jotain mainituista malleista ei ollut käsitelty tekstissä, ei sen vertaamisesta muihin malleihin pääsääntöisesti saanut pisteitä. Pisteytys. Osio1: Talcott Parsonsin AGIL-malli. AGIL-mallin (214-215/209) esittelystä oli saatavilla enintään 0,5 pistettä. Näiden pisteiden edellytyksenä oli tuoda vastauksessa esiin, että kyseinen malli on esitys yhteiskunnan osajärjestelmien välisistä funktioista (214/209). Tämän lisäksi oli esitettävä Parsonsin esittämät yhteiskuntien olemassaololle välttämättömät funktiot, eli resurssien tuottaminen, päätösten tekeminen ja päämäärien saavuttaminen, kiinteydestä huolehtiminen sekä jatkuvuuden ylläpitäminen (215/209). Vastauksessa oli niin ikään tuotava esiin mainituista tehtävistä huolehtivat eri instituutiot (215/209). Parsonsin mallin kohdalla vertailu muihin malleihin toi enintään 0,5 pistettä. Tällöin oli vastauksessa tuotava esiin, että Parsons ei yhtäältä käsittele mallissaan yhteiskunnan osajärjestelmien välisiä suhteita (218/212-213), toisaalta poliittisen järjestelmän toimintaa (215/209). Koska kyse oli nimenomaan mallien välisestä vertailusta, edellytettiin mainittujen havaintojen suhteuttamista muihin poliittisen järjestelmän malleihin, ensimmäisessä tapauksessa Offeen ja Habermasiin, jälkimmäisessä Eastoniin. Osio2: David Eastonin poliittisen järjestelmän mallin esittelystä oli saatavilla enintään 1 piste. Vastauksessa oli tuotava esiin Eastonin lähtökohta, että politiikka on arvojen auktoritatiivista allokaatiota yhteiskunnalle (217/210). Lisäksi vastauksessa oli esitettävä Eastonin mallin keskeinen toiminta-ajatus. Politiikka on kuvattavissa järjestelmänä, joka koostuu kaikista arvojen auktoritatiivisen allokaation kanssa tekemisissä olevista yhteiskunnallisista suhteista (217/210) ja poliittinen järjestelmä toimii siten muiden yhteiskunnallisten järjestelmien muodostamassa ympäristössä (217/210). Eastonin mallin kuvauksessa oli keskeistä myös kansalaisten ja poliittisen järjestelmän suhteen kuvaus. Käytännössä tämä tarkoitti mallin vaatimus-kannatus-dynamiikan yksityiskohtaista esittelyä, eli sitä miten kansalaisten vaatimukset ja kannatus säätelevät järjestelmän toimintaa, vaikuttavat päätöksiin ja miten päätökset vaikuttavat takaisin ympäristöön (217/210). Lopuksi oli myös tuotava yksiselitteisesti esiin, että Eastonin malli korostaa politiikkaa jatkuvana prosessina (218/212). 5
Eastonin mallin kohdalla vertailusta sai yhteensä enintään 0,5 pistettä. Tärkeitä huomioita olivat, että Eastonin mallissa valtiolla ei ole juurikaan merkitystä (218/212), josta seuraa että Easton ei mallissaan käsittele kansalaisyhteiskunnan poliittisen järjestelmän ja valtion välistä suhdetta (218/213). Vertailukohdan näille Eastonin mallin ominaisuuksille tarjoavat Offen ja Habermasin mallit. Osio 3: Claus Offen esittämän mallin kuvauksesta oli saatavilla enintään 0,75 pistettä. Tärkeää oli huomata, että kyseessä on yhteiskunnan osajärjestelmiä ja niiden välisiä suhteita kuvaava malli (218/212-213). Vastauksessa oli myös tuotava esille Parsonsin tekemä valtion organisatorinen erottelu ja sen merkitys (219/213). Tärkeää oli myös tarkastella kansalaisten lojaliteetin muodostumista kannatuksen ja vaatimusten välisen vuorovaikutuksen kautta (219/213) sekä valtion pyrkimystä välttää sekä taloudellisia kriisejä kuin poliittisia konflikteja (219/213) ja tämän liittämistä em. organisatoriseen erotteluun. Offen mallin kohdalla vertailusta muihin malleihin oli saatavilla enintään 1 piste. Vastauksessa tuli tuoda esiin Offen mallin samankaltaisuudet ja eroavaisuudet suhteessa Eastonin malliin. Offe seuraa Eastonin mallin logiikkaa kannatus-vaatimus-dynamiikan näkökulmasta (219/213), mutta eroaa siinä että Offe korostaa valtion, eli poliittishallinnollisen järjestelmän merkitystä Eastonista poiketen (219/213). Pisteytyksessä painotettiin erityisesti havaintoa, että Offen malli on pääsykoekirjassa esitetyistä malleista staattisin, sillä se ei käsittele järjestelmien tunkeutumista toisiinsa (221/215). Tästä havainnosta pisteiden saaminen edellytti vastaajalta sekä Eastonin että Habermasin mallien käsittelyä, pelkästä toteamuksesta Offen mallin staattisuudesta ilman yhteyttä Habermasiin ei siis saanut pisteitä. Osio 4: Jürgen Habermasin esittelemän mallin käsittely vastauksessa toi enimmillään 0,75 pistettä. Vastauksessa tuli tuoda esiin mallissa esitetty inhimillisen toiminnan eri aspekteihin perustuva jako elämismaailmaan ja systeemiin sekä vaihtosuhteet elämismaailman ja systeemin välillä (220/214). Talouden ja hallinnon muodostaman systeemin ja elämismaailman erilainen toimintalogiikka oli niin ikään tuotava esiin (220/214-215). Lopuksi oli esitettävä myös systeemin pyrkimys tunkeutua elämismaailmaan nykyyhteiskunnassa (220/215). Habermasin mallin kohdalla vertailusta oli saatavilla 1 piste. Vastauksessa oli tältä osin tuotava yhtäältä esiin, että Habermasin mallin lähtökohta on Parsonsin AGIL-malli, toisaalta se että Parsonsista Habermas eroaa siinä, että jatkuvuuden ylläpitämisestä ja yhteisön kiinteydestä huolehtivia yhteiskunnan osa-alueita ei voi pitää järjestelminä talouden ja hallinnon mielessä (220/214). Vastauksessa oli tuotava myös esiin Habermasin mallin ominaisuus, että se ei juuri tarkastele poliittisen järjestelmän mekanismeja (221/215). Tässä yhteydessä vertailukohtana toimi Eastonin malli. 6
3) Millainen on pluralistisen demokratiateorian käsitys poliittisista puolueista? Miten tämä käsitys eroaa kilpailuun perustuvan elitistisen demokratian ja edustuksellisen demokratian syntyvaiheessa vaikuttaneista näkemyksistä? (6 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Vastauksessa kysymykseen oli käsiteltävä kahta erillistä, mutta tehtäväannon perusteella toisiinsa liittyvää kokonaisuutta. Yhtäältä oli käsiteltävä pluralistisen demokratiateorian käsitystä poliittisista puolueista ja niiden roolista sekä merkityksestä, toisaalta vertailtava pluralistisen demokratiateorian käsitystä tehtävänannossa mainittuihin aikaisempiin käsityksiin poliittisista puolueista. Pluralistisen demokratiateorian käsitykset oli pääosin nostettavissa pääsykoekirjan alaluvusta Pluralistinen demokratiateoria (206-208/200-202). Kilpailuun perustuvan elitistisen demokratiateorian käsitykset oli löydettävissä ko. teoriaa käsitelleestä alaluvusta (205-206) ja edustuksellisen demokratian syntyvaiheessa vallinneet käsitykset alaluvusta Poliittisten puolueiden synty (166-168/160-162). On huomattava, että pluralistista demokratiateoriaa käsittelevässä luvussa (206-208/200-202) ei yksiselitteisesti viitata nimenomaan poliittisiin puolueisiin, vaan puhutaan pääasiassa erilaisten ryhmien roolista. Vastaajan tulikin ottaa huomioon pääsykoekirjassa esitetty huomio kansalaisyhteiskunnan poliittisen järjestelmän ryhmistä politiikan tutkimuksen kannalta keskeisinä ryhminä ja se, että poliittiset puolueet ovat aina olleet tieteenalan keskiössä (163/157). Näin ollen pluralistisen demokratiateorian yhteydessä ryhmien asemasta esitetyt havainnot oli yleistettävissä koskemaan nimenomaan puolueita. Pisteytys. Osio 1: Pluralistisen demokratiateorian käsitykseen poliittisista puolueista paneutuvasta vastauksen osuudesta oli saatavilla enintään 3 pistettä. Pluralistisen demokratiateorian käsitys oli syytä pohjustaa pluralistisen valtateorian esittelyllä. Tämän teeman käsittelystä oli saatavissa enintään 1 piste. Tärkeää oli tuoda esiin Robert A. Dahlin käsitys vallan jakautumisesta eliiteille (207/201). Dahlin mukaan valta ei ollut tasaisesti jakaantunut kansalaisten kesken, mutta aiemmista käsityksistä poiketen valta ei keskittynyt yhdelle vaan monille eliiteille. Lisäksi oli tuotava esiin näkemys, että valtaa käyttivät keskenään kamppailevat eliitit, mutta kansalaisilla oli mahdollisuus käyttää valtaa jonkin ryhmän (tämän kysymyksen kontekstissa puolueen) kautta (207/201). Huomiota oli kiinnitettävä myös Dahlin käsitykseen, että eri eliitit saattoivat käyttää valtaa samanaikaisesti eri kysymyksissä (207/209). Vastauksen kannalta tärkeä havainto oli Dahlin markkinoima käsitys vallasta vaikutusvaltana, toisin sanottuna valtaa käyttivät yksilöt, ryhmät (puolueet kysymyksen kontekstissa) tai organisaatiot suhteessa muihin vastaaviin toimijoihin (207/201). Dahl näki vallan instituutioiden välisten resurssien yhteentörmäyksen tuloksena, eikä valta ollut koskaan absoluuttista. Pluralistisen demokratiateorian käsityksistä sai enimmillään 1 pisteen. Vastauksessa oli tuotava esiin tältä osin oleelliset seikat. Pluralistit ymmärsivät demokratian menetelmänä kuitenkin huomioiden, että vallan keskittyminen ei ole välttämätöntä eroten täten aikaisemmista käsityksistä (207-208/202). Vastauksen kannalta tärkeä huomio oli pluralistiseen demokratiateoriaan liittynyt käsitys valtion tehtävästä taata poliittisten ryhmien (siis myös puolueiden) moninaisuus (208/202). Vastauksessa oli myös tuotava esiin, että pluralistit korostivat ryhmien merkitystä yksilöä ja valtiota välittävinä instituutioina (208/202). Lopuksi tässä osiossa oli tuotava esiin pluralismin painottamaa kompromissien ja yhteiskunnallisen konsensuksen merkitystä politiikassa (208/202). Pluralismin poliittisiin puolueisiin yleisen tason suhtautumisesta sai enimmillään 1 pisteen. Tämän edellytys oli tuoda esiin pluralismin verrattain positiivinen käsitys poliittisista 7
puolueista. Vallan pluralismin todettiin pääsykoekirjassa olevan valtion vakaan kehityksen takaaja (208/202). Kirjassa todetaan pluralistisen demokratiateorian suhtautumisesta puolueisiin myös, että ne saivat pluralismin myötä oman tunnustetun roolinsa länsimaisessa politiikassa (74-75/68). Osio2: Pluralistisen demokratiateorian käsitysten ja kilpailuun perustuvan elitistisen demokratian käsitysten välisten erojen käsittelystä vastauksessa sai enintään 1 pisteen. Lyhyt pohjustus kilpailuun perustuvan elitistisen demokratian taustasta toi enintään 0,5 pistettä. Vastauksessa oli tuotava esiin ensinnäkin pluralistisen valtateorian synty vastustuksena uusille eliittiteoreetikoille Millsille ja Hunterille, jotka olivat saaneet vaikutteita aiemmista eliittiteorioista (206-207/200-201). Esiin oli nostettava myös kilpailuun perustuvan elitistisen demokratian näkyvimmän edustajan Schumpeterin näkemykset. Schumpeterille demokratia oli vain institutionaalinen menetelmä, joka mahdollisti poliittiset päätökset, demokratia oli kilpailua ihmisten äänistä, jolla eliitit saivat vallan päättä asioista (205/200). Demokratia ei tarkoittanut, että kansa hallitsee, vaan että kansalla on mahdollisuus hyväksyä tai hylätä hallitsijansa. Kilpailuun perustuvan elitistisen demokratian puoluekäsityksen käsittely toi enintään 0,5 pistettä. Siinä missä pluralistit korostivat ryhmien merkitystä yksilöä ja valtiota välittävänä instituutioina Schumpeterille politiikassa oli kyse vain yksilön ja poliittisen järjestelmän välisestä suhteesta (208/202). Toisin sanoen pluralisteista poiketen Schumpeter ei antanut puolueille merkitystä yksilöiden poliittisen osallistumisen kanavana. Pluralistit siis näkivät, että yksilöt voivat vaikuttaa ryhmien kautta päätöksiin myös vaalien välillä ja eliittiteoreetikoista poiketen he katsoivat, että yhteiskunnassa vallan keskittyminen yhdelle eliitille ei ole välttämätöntä (207-208/202). Osio 3: Pluralistisen demokratiateorian puoluekäsityksen erosta edustuksellisen demokratian alkuvaiheen käsityksiin sai enimmillään 1 pisteen. Käytännössä tämä edellytti mainittujen varhaisten käsitysten esittelyn ja soveltuvilta osin vertaamisen pluralismin käsityksiin. Pääsykoekirjassa mainitaan yksiselitteisesti, että edustuksellisen demokratian syntyessä useiden tutkijoiden näkemys puolueista oli kielteinen (166/160). Tämän toteamuksen lisäksi vastauksessa oli esiteltävä kolmen varhaisen tutkijan puoluekäsityksiä ja vaihtoehtoja poliittisille puolueille osana poliittista järjestelmää. Nämä olivat Ostrogorski (166/160), Michels (167/161) ja Durkheim (168/162). Osio 4: Tehtävänantoon liittyi oleellisena osana vertailu. Kysymykseen sisältyvät politiikan tutkimuksen vaiheet sijoittuvat pääsykoekirjan perusteella selvälle aikajanalle, tuoreimpana kehitysvaiheena pluralistinen demokratiateoria. Näin ollen tehtävänannossa mainitusta vertailullisesta elementistä oli saatavissa enimmillään 1 piste. On huomattava, että tämä piste ei ole saatavissa aiemmin pisteytysperusteissa mainituista vertailua sisältävistä kohdista. Tästä osiosta pisteiden saaminen edellytti vastaajalta kykyä havainnoida ja tuoda selvästi ilmi mainitun kehityskaaren aikana tapahtunut poliittisiin puolueisiin kohdistuneiden käsitysten muutos. Tärkeää oli huomata, että käsitys puolueista osana poliittisen järjestelmän toimintaa on muuttunut myönteisemmäksi kun käsitys vallan keskittymisestä on muuttunut. Kun varhaiset käsitykset suhtautuivat puolueisiin pikemminkin ongelmina demokratialle, käsitys on pluralismin myötä siirtynyt painottamaan puolueita demokratian edellytyksenä. 8
Aineistokoe 4) Tarkastele aineistossa esiteltyjä demokratian edistämisen toimintamalleja ja niiden taustaa suhteessa Berndtsonin kirjassa esiteltyihin egalitaristisiin ja fatalistisiin kansalaisiin. (6 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Kysymyksellä mitattiin vastaajan kykyä soveltaa pääsykoekirjan antia aineiston käsittelyyn. Yleisenä edellytyksenä hyvälle vastaukselle oli aineistossa esitettyjen lukuisten demokratian edistämiseen ja kansalaisten osallistumiseen tähtäävien toimenpiteiden ja toimintamallien mahdollisuuksien arviointi suhteessa erilaisiin kansalaisiin, jotka tämän kysymyksen kohdalla määriteltiin kahden erilaisen poliittisen persoonallisuustyypin kautta. Pisteytyksessä painotettiin erityisesti vastaajan kykyä ymmärtää ja tuoda esiin keskenään hyvin erilaisten kansalaisten aktivointimahdollisuudet aineistona toimineen Valtioneuvoston periaatepäätöksessä esitettyjen toimintamallien avulla. Aineiston käsittely oli mahdollista usean eri kohdan perusteella, oleellista ei ollut niinkään aineistosta nostettujen esimerkkien määrä kuin pääsykoekirjan avulla saatujen tietojen soveltaminen suhteessa esiin nostettuihin esimerkkeihin. Pisteytyksessä huomioitiin aineiston käsittelyn ohella myös tehtävänannossa mainittujen poliittisen persoonallisuuden tyyppien esittely, sillä näiden tyyppien ymmärtäminen ja persoonallisuuspiirteiden osien erittely oli oleellista menestyksekkään vastauksen kannalta. Kokonaisuudessa vastausten pisteytyksessä oli tärkeässä osassa myös vastausten selkeys ja perustelujen loogisuus. Pisteytys Egalitarististen ja fatalististen kansalaisten tehtävänannon kannalta oleellisten persoonallisuuspiirteiden esittelystä oli mahdollista saada enimmillään 1,5 pistettä. Tällöin oli tuotava esiin persoonallisuuspiirteiden määrittely ryhmäkiinnittyneisyyden ja auktoriteettikunnioituksen avulla. Tämän lisäksi oli tuotava esiin mainittuja persoonallisuustyyppejä määrittäviä piirteitä. Egalitaristien kohdalla oli huomattava heitä kuvaava vaihtoehtojen etsiminen, halu henkisen ja fyysisen liikkumavapauden rajoittamattomuuteen sekä samanaikaiseen yhteisöhakuisuuteen, politiikan kokeminen tärkeäksi ja samanaikainen kriittinen suhtautuminen politiikkaan sekä tietty mahdollisuus sisäänlämpiävän kulttuurin syntymiselle (153-154/148). Fatalistien kohdalla oli tuotava esiin passiivinen vetäytyminen tietyistä yhteiskunnan normeista, kapea näkemys yhteiskunnasta ja maailmasta, tietty riippuvuus muiden ihmisten ohjauksesta sekä poliittisen identiteetin syntyminen kyseenalaistamatta (153/148). Menestyksekkään vastauksen kannalta oli edullista, mikäli vastauksessa oli tuotu esiin, että kyseessä ovat tietyllä tavalla poliittisten persoonallisuustyyppien vastakohdat, mikä käy selvästi ilmi esimerkiksi pääsykoekirjassa esitetystä kuviosta Poliittisen persoonallisuuden tyypit (152/147). Mikäli tämä näkökulma oli tuotu vastauksessa selvästi esiin ja sitä oli sovellettu perustellusti aineiston käsittelyyn, oli mahdollista saada 0,5 pistettä. Myös yksinkertainen havainto siitä, että erilaisia poliittisia persoonallisuustyyppejä ei välttämättä ole helppoa aktivoida samanlaisin keinoin katsottiin arvioinnissa vastaajan eduksi. Tämä näkökohta oli kuitenkin tuotava selkeästi ja yksiselitteisesti esiin. Kyseessä olevien persoonallisuustyyppien soveltaminen aineiston käsittelyyn toi enimmillään yhteensä 4 pistettä. Kokonaisuutena arvioiden suuressa osassa vastauksia aineiston käsittely olisi tullut olla perusteellisempaa, mikä näkyi useiden vastausten pisteytyksessä. Aineistossa esitettyjen toimintamallien menestyksen arviointi egalitarististen kansalaisten kohdalla toi enintään 2 pistettä. Tärkeää oli soveltaa pääsykoekirjassa mainittuja egalitaristisen persoonan ominaisuuksia, eli vaihtoehtohakuisuutta, yhteisöhakuisuutta, kriittistä suhtautumista politiikkaan ja politiikan tärkeäksi kokemista käyttäminen arvioinnin apuvälineinä. Samoin 9
aineiston käsittely suhteessa fatalistiseen persoonallisuustyyppiin toi enimmillään 2 pistettä. Oleellisia aineiston arvioitiin käytettyjä ominaisuuksia oli tässä tapauksessa: taipumus vetäytymiseen yhteiskunnan normeista, kapea näkemys ympäröivästä yhteiskunnasta, riippuvuus muiden ohjauksesta sekä heikko poliittinen identiteetti. Edellytys täysien pisteiden saamiseen edellä esitetyistä kohdista oli yllä listattujen kaikkien ominaisuuksien käyttö aineiston arvioinnissa. Mikäli vastauksessa ei tuotu kaikkia kohtia esiin pisteet vähenivät, huomiota kiinnitettiin myös vastauksen perusteellisuuteen ja esitystavan loogisuuteen. Mikäli vastauksessa oli lähdetty liikkeelle persoonallisuustyyppien ryhmäkiinnittyneisyydestä ja auktoriteettikunnioituksesta oli tällä mahdollista korvat pieniä puutteita persoonallisuustyypin yksityiskohtaisempien ominaisuuksien käsittelyssä. Aineisto tarjosi lukuisia mahdollisuuksia arvioiden tekemiseen, koska kyseessä oli vastakkaiset persoonallisuustyypit oli myös mahdollista esittää arvioita suhteessa samaan aineistosta nostettuun esimerkkiin. Mahdollisuuksia tarjosivat esimerkiksi aineistossa esiin nostetut uudet osallistumismallit, kansalaisyhteiskunnan ryhmien tukeminen ynnä muut tekijät. Kuten mainittua aineistosta nostettujen esimerkkien määrä ei ollut oleellinen seikka, vaan persoonallisuustyyppien ominaisuuksien käyttö toimintamallien arvioinnin välineenä. 10
5) a) Arvioi aineistoa resurssimobilisaatioteorian näkökulmasta. (2 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Kysymyksestä saatavissa olevat maksimipisteet heijastuivat vastauksen edellytettyyn laajuuteen. Pisteet oli mahdollista saada lyhyellä ja ytimekkäällä vastauksella. Kokonaisuutena arvioiden vastaus tähän kysymykseen oli pääsääntöisesti jokseenkin hyvin hallussa. Pisteytyksessä kiinnitettiin huomiota resurssimobilisaatioteorian (180/174) sisällölliseen hallitsemiseen ja aineiston käsittelyyn ko. teorian perusteella. Pisteytys. Resurssimobilisaatioteorian lyhyt esittely pääsykoekirjan perusteella toi enintään 0,5 pistettä. Huomiota oli tällöin kiinnitettävä teorian käsitykseen jo olemassa olevien organisaatioiden vaikutukseen liikkeiden syntyyn ja resurssien tarpeeseen organisaatioiden edellytyksenä. Kirjassa mainitaan myös, että on olemassa organisaatioita, jotka tietoisesti perustavat omia tavoitteitaan ajavia liikkeitä (180/174). Teorian käyttäminen aineiston tarkasteluun toi enintään 1,5 pistettä. Tällöin oli oleellista nostaa esiin perustellen esimerkkejä siitä, miten resurssimobilisaatioteorian käsitykset näkyvät aineistossa. Esimerkkinä hyväksyttävästä tavasta oli viitata resurssien (niin rahallisessa kuin esim. oikeussääntelyn muodossa) tarjoamiseen erilaisille kansalaisyhteiskunnan ryhmille. Vastaajalle oli eduksi, mikäli hän kykeni aineistosta osoittamaan myös organisaatioiden pyrkimyksiä perustaa omia tavoitteitaan ajavia liikkeitä. Tämä onnistui esimerkiksi käsittelemällä Valtioneuvoston tavoitetta edistää demokratiaa edistävien kansalaisyhteiskunnan ryhmien syntyä. 11
5) b) Arvioi aineistoa ideologisen ja rakenteellisen sosialisaation näkökulmasta. (4 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Vastauksessa tuli soveltaa pääsykoekirjassa käsiteltyjä ideologisen ja rakenteellisen sosialisaation (120-121;124-125/114-115;118-119) käsitteitä aineiston käsittelyyn. Vastaajan tuli arvioida millä tapaa mainitut sosialisaation mekanismit ovat havaittavissa aineistossa. Pisteytyksessä huomioitiin jälleen pääsykoekirjassa esitetyn informaation tehtävänannon kannalta riittävä esittely, pääpaino pisteytyksessä oli aineiston käsittelyssä. Pisteytys. Ideologisen ja rakenteellisen sosialisaation esittelystä pääsykoekirjan perusteella (120-121/114-115) sai enintään 1 pisteen. Näiden pisteiden edellytys oli ideologisen sosialisaation kohdalla tuoda esille, että kyse on arvojen, asenteiden ja mielipiteiden suorasta opettamisesta ja levittämisestä (120/114). Rakenteellisen sosialisaation kohdalla oli huomattava, että kyse on ne erilaiset tavat ja käytännöt, joihin jokainen yksilö ikään kuin kasvaa sisään omaksuessaan erilaisia yhteiskunnallisia käytäntöjä (120/114). Aineiston käsittely ideologisen sosialisaation näkökulmasta toi enimmillään 1,25 pistettä. Näiden pisteiden saamiseksi oli aineistosta nostettava esiin esimerkkejä tilanteista, joissa kansalaisiin pyritään tietoisesti vaikuttamaan ideologisen sosialisaation näkökulmasta. Aineistosta nostettujen esimerkkien kohdalla niiden määrä ei tämänkään kysymyksen kohdalla ollut avainasemassa, täysien pisteiden saaminen edellytti kuitenkin enemmän kuin yhden esimerkin käsittelyä. Pisteytyksessä arvioitiin myös vastauksessa esitettyjä perusteluja sille, miksi ja miten jokin esimerkki aineistosta oli liitetty ideologisen sosialisaation mekanismeihin. Rakenteellisen sosialisaation mekanismien soveltaminen aineistoon toi enintään 1,25 pistettä. Pisteytyksen kannalta oli tärkeää löytää aineistosta esimerkkejä tilanteista, joissa kansalaisiin pyritään sosialisaation näkökulmasta vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteiden kautta, tavallaan epäsuorasti. Rakenteellisen sosialisaation mekanismien havaitseminen aineistosta oli kenties jossain määrin vaikeampaa kuin ideologisen sosialisaation kohdalla, näin ollen vastausten perusteluihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Muilta osin rakenteellisen sosialisaation käsittelyn pisteytys noudatti edellä ideologisen sosialisaation kohdalla esitettyjä kriteereitä. Viimeiset 0,5 pistettä vastauksesta oli mahdollista saada käsittelemällä aineistoa kansalaisia sosiaalistavan tahon näkökulmasta. Tällöin vastauksessa tuli nostaa yksiselitteisesti esiin, että aineistossa esiintyvä sosiaalistava taho on Valtioneuvosto, tässä kohtaa hyväksyttiin myös viittaus valtioon tai hallitukseen. Pääsykoekirjassa on viitattu juuri valtiollisten instituutioiden rooliin kansalaisten sosialisaatiossa (124-125/118-119). 12
6) Berndtson käsittelee kirjassaan valtion, yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita ja dynamiikkaa. Tarkastele aineistoa a) kansalaisyhteiskunnan käsitteen ja b) kansalaisyhteiskunnan ja valtion välisen suhteen näkökulmasta? Arvioi aineistoa myös suhteessa valtion legitimiteettikriisistä käytyyn keskusteluun. (6 p) Yleistä kysymyksen arvosteluperusteista. Vastaus tähän kysymykseen edellytti vastaajalta usean toisiinsa liittyvän näkökulman soveltamista aineiston käsittelyyn. Kansalaisyhteiskunnan käsitteen tarkoituksen avulla oli pohtia aineistoa kokonaisuutena nostaen esiin aineistossa omaksutun käsityksen kansalaisyhteiskunnasta suhteessa pääsykoekirjassa annettuun informaatioon (49-51/42-44). Kansalaisyhteiskunnan ja valtion välisen suhteen (55-56/48-49) tarkastelulla tuli aineistoa käsitellä näkökulmasta, jossa otetaan huomioon valtion ja kansalaisyhteiskunnan vaikutus toisiinsa sekä mahdolliset viitteet valtiollistumisesta ja kansalaisyhteiskunnan autonomian säilyttämisestä. Aineistoa tuli käsitellä myös valtion legitimiteettikriisistä käydyn keskustelun näkökulmasta (263-264/257-259). Pisteytys. Kansalaisyhteiskunnan käsitteen soveltamisesta aineiston käsittelyyn sai enintään 2 pistettä. Tavoite oli tuoda pääsykoekirjan informaatiota soveltamalla esiin aineistossa omaksuttu käsitys kansalaisyhteiskunnasta. Kansalaisyhteiskunnan käsitteen tarkastelusta pääsykoekirjan perusteella sai enintään 0,5 pistettä. Oleellista oli tässä huomioida pääsykoekirjan maininta kansalaisyhteiskunnasta aktiiveina yhdessä toimivina kansalaisina yhteisten jokapäiväisten asioiden parissa, joka näkyy toimintana, välittömänä demokratiana ja yhteisöllisyytenä (51/44). Vastauksessa oli mahdollista käsitellä kansalaisyhteiskuntaa myös julkisen ja yksityisen eron näkökulmasta (51/44). Aineiston käsittely kansalaisyhteiskunnan käsitteen näkökulmasta toi enintään 1,5 pistettä. Tällöin oli tärkeää tuoda esiin, että aineisto heijastaa nimenomaan Valtioneuvoston omaksumaa kansalaisyhteiskunnan määritelmää. Aineistoa tuli käsitellä yhteisöllisyyden näkökulmasta, jota aineistossa voidaan havaita painotettavan useassa kohdassa. Aineistosta oli myös nostettava perusteltuja esimerkkejä esiin vastauksen tueksi. Aineiston tarkastelu kansalaisyhteiskunnan ja valtion välisen suhteen näkökulmasta toi enintään 2 pistettä. Pääsykoekirjan luvusta Kansalaisyhteiskunnan ja valtion suhde (55-56/48-49) opittuja tietoja tuli käyttää vastauksen tukena. Aineistoa tuli käsitellä tässä yhteydessä ottaen huomioon valtion ja kansalaisyhteiskunnan entistä näkymättömäksi käyneet rajat nyky-yhteiskunnissa. Aineistoa tuli tarkastella siis yhtäältä poliittisen järjestelmän lisääntymisen näkökulmasta, toisaalta edelliseen oleellisesti liittyvän valtiollistumisen käsitteen (tässä yhteydessä oli myös mahdollista viitata kapitalisoitumisen käsitteeseen) avulla ja kolmanneksi kansalaisyhteiskunnan autonomian lisäämisen vaatimusten näkökulmasta. Tässä osassa kysymystä pelkästä pääsykoekirjan tietojen esittelystä ei saanut pisteitä. Pisteiden saaminen edellytti kaikkien mainittujen kolmen näkökulman käsittelyä suhteessa aineistoon. Käytännössä tämä tarkoitti perusteltujen esimerkkien nostamista esiin aineistosta. Aineiston käsittely pääsykoekirjassa esitetyn valtion legitimiteettikriisistä (263-264/257-259) käydyn keskustelun perusteella toi enintään 2 pistettä. Valtion legitimiteettikriisin merkkeinä on nähty mm. äänestysprosentin lasku, väen väheneminen puolueiden järjestämistä tilaisuuksista, poliitikkojen arvostuksen heikkeneminen ym. tekijät (263/257). Vastauksessa tuli löytää esimerkkejä mainituista tekijöistä aineistosta. Tämä oli suhteellisen helppoa, sillä eräs koko periaatepäätöksen keskeisistä ajatuksista on huoli kansalaisten osallistumisen 13
vähenemisestä. Toisaalta hyvässä vastauksessa käsiteltiin aineistoa myös vastakkaisesta näkökulmasta, eli siitä että mitään legitimiteettikriisiä ei ole olemassa tai että kyseessä on hiljainen vallankumous, jonka viitteinä voidaan nähdä esim. osallistuvan demokratian kehittäminen. Vastauksessa tuli lopulta myös pohtia sitä, voidaanko aineisto nähdä reaktiona valtion legitimiteettikriisiin. Pääsykoekirjan annin soveltaminen aineistoon antaa tällaiseen tarkasteluun hyvän mahdollisuuden, tältä osin arvostelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti perusteluihin ja loogiseen argumentointiin. 14