4/2007 Energiatehokkuussopimukset 2008 2016 s. 1 Säädösehdotuksia energiasisämarkkinoista s. 4 Uusiutuvien energialähteiden taakanjako s. 8
Sisältö 1 Energia-alalla tapahtuu Uutisosion aiheita ovat uudet seuraavalle kahdeksanvuotiskaudelle solmitut elinkeinoelämän, kuntien ja öljyalan energiatehokkuussopimukset, tulevaa energiasisämarkkinapakettia koskevat säädösehdotukset sekä energianeuvoston joulukuinen kokous Brysselissä. 8 Balin tiekartalla Poznanin kautta Kööpenhaminaan Ilmastokokousrypäs (COP-13/CMP-3) pidettiin Balilla, Indonesiassa joulukuussa 2007. Balin kokoukselta odotettiin ennen kaikkea päätöstä kattavasta uudesta ilmastoneuvotteluprosessista. Artikkelissa kerrotaan, miten tavoitteissa onnistuttiin, ja miten ilmastoprosessi jatkuu Kioton ilmastosopimuksen jälkeen. 12 Uusiutuvan energian neuvottelut käynnissä Artikkelissa käsitellään Suomen kantoja ja tavoitteenasetantaa uusiutuvien energialähteiden asemaan liittyen. Komissio antaa muun muassa uusiutuvien energialähteiden maakohtaiset tavoitteet sisältävän puitedirektiiviesityksensä tammikuun 2008 lopulla. Tilastoja s. 20 JULKAISIJA Työ- ja elinkeinoministeriö Energiaosasto Aleksanterinkatu 4 (PL 32) 00023 VALTIONEUVOSTO http://www.tem.fi/ etunimi.sukunimi@tem.fi Puh. 010 606 000 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Internetissä ilmestyvät pdf-versio, englanninkielinen tiivistelmä sekä suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset taulukot. TOIMITUS Päätoimittaja ylijohtaja Taisto Turunen Toimituspäällikkö Jorma Aurela Toimittaja Lea Kurki Tilastot Saku Slioor/Tilastokeskus Puh. (09) 1734 2685 TAITTO Mainostoimisto Grafex, Joensuu PAINO Suomen Graafiset Palvelut Oy Kuopio 2008 KANNEN KUVA Tuomas Kinnunen/Grafex
Energia-alalla tapahtuu Ilmasto- ja energiastrategian valmistelu vauhdissa Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian valmistelu on hyvässä vauhdissa. Strategian taustaksi on valmistunut niin sanottu Baseline-skenaario, jossa tarkastellaan päästökehitystä tilanteessa, jossa nykyisenkaltaisia politiikkatoimia jatketaan. Baseline-skenaario muodostaa lähtökohdan tarvittavien politiikkatoimien mitoittamiselle. Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto järjesti 7.11.2007 asiantuntijaseminaarin Baseline-skenaarion lähtöoletuksista ja tuloksista. Käydyn keskustelun perusteella Baseline-skenaarioon tehtiin herkkyystarkasteluja erilaisten muuttujien perusteella. Kussakin ministeriössä on luonnosteltu myös tarvittavia toimenpiteitä ja niiden vaikutusanalyysejä politiikkaskenaariota varten. Politiikkaskenaarion toimenpiteistä on määrä järjestää myös asiantuntijaseminaareja. Näillä toimenpiteillä päästökehitys on määrä taittaa Suomelle tulevien sitoumusten mukaiseksi. Euroopan komissio on luvannut julkistaa tammikuun loppupuolella ehdotuksensa jäsenmaille tulevista uusiutuvan energian käytön lisäämisen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen velvoitteista. Politiikkaskenaarion toimenpiteet tulevat ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmän pohdittavaksi vuodenvaihteen jälkeen. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia on määrä antaa selontekona eduskunnalle kevään 2008 lopussa. Tiedustelut: Petteri Kuuva, puh. 010 606 4819 Nina Broadstreet, puh. 010 606 2103 Energiatehokkuussopimuksilla uutta iskua energiansäästötoimiin Kauppa- ja teollisuusministeriö allekirjoitti 4.12. 2007 elinkeinoelämää edustavien järjestöjen, kuntien ja öljyalan kanssa uudet energiatehokkuussopimukset, jotka laajentavat ja tehostavat sopimusjärjestelmään mukaan lähtevien yritysten ja yhteisöjen energiansäästötoimia. Sopimusten taustalla on toukokuussa 2006 voimaan tulleen energiapalveludirektiivin (ESD) edellyttämä yhdeksän prosentin energiansäästötavoite Suomelle vuosina 2008 2016. Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen allekirjoittivat tässä vaiheessa Elinkeinoelämän Energiakatsaus 4/2007 1
keskusliiton lisäksi sen kahdeksan toimialajärjestöä: Elintarviketeollisuusliitto ry, Energiateollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Metsäteollisuus ry, Muoviteollisuus ry, Suomen Kaupan Liitto sekä Teknologiateollisuus ry. Suomen Kuntaliiton allekirjoittaman puitesopimuksen lisäksi uuden kunta-alan sopimuksen solmivat jo tässä vaiheessa Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Oulu, Kuopio, Pori, Imatra, Nokia, Salo sekä kuntayhtymistä HUS, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Päijät-Hämeen koulutuskonserni. Kuntasektorilla saavutetaan näin kolmanneksen kattavuus jo allekirjoituspäivänä. Öljyalan kanssa solmitun sopimuksen tarkoituksena on parantaa öljylämmityksen energiatehokkuutta ja lisätä biopolttoöljyn käyttöä lämmityksessä. Uutena alueena myös liikennepolttoaineet on nyt otettu sopimuksen piiriin. Sopimukset ovat keskeinen työkalu energiatehokkuuden lisäämisessä ja energiapalveludirektiivin toimeenpanossa. Energiapalveludirektiivin myötä erityisesti julkiselle sektorille kohdistuu velvoite toimia esimerkinnäyttäjänä ja energiayhtiöille opastaa asiakkaitaan energian säästäväiseen käyttöön. Sopimukseen liittyvä yritys sitoutuu analysoimaan oman energiankäyttönsä ja laatimaan toimenpideohjelman kannattavien tehostamistoimien toteuttamisesta. Kunta-alan sopimustoimintaan mukaan lähtevät kunnat sitoutuvat vastaaviin toimiin. Julkisella sektorilla keskeiseen asemaan nousee julkisten hankintojen energiatehokkuus. Kauppa- ja teollisuusministeriö tukee sopimusyritysten ja yhteisöjen energiakatselmuksia ja -analyyseja sekä avustusehdot täyttäviä energiansäästöinvestointeja. Tiedustelut: Pentti Puhakka, puh. 010 606 4813 Heikki Väisänen, puh. 010 606 4834 Ecodesign-direktiivi säätää tuotteiden ekologisesta suunnittelusta Ecodesign- ja EuP-direktiivin nimellä tunnetun direktiivin (2005/32/EY) täytäntöönpano on käynnissä. Direktiivi on luonteeltaan puitedirektiivi, joka antaa komissiolle mahdollisuuden säätää tuotteiden ekologisesta suunnittelusta. Ecodesign-direktiivin nojalla komissio voi antaa sekä yleisiä tuotteen ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia, jotka perustuvat tuotteen ekologiseen profiiliin kokonaisuudessaan, että erityisiä ekologisen suunnittelun vaatimuksia, jotka ovat määrällisiä ja mitattavissa olevia, kuten esimerkiksi energiankulutus. Euroopan unionissa on asetettu haasteellinen 20 prosentin energiansäästötavoite vuoteen 2020 mennessä, ja Ecodesign-direktiivin tehokkaalla toimeenpanolla voidaan vaikuttaa tuon tavoitteen saavuttamiseen. Direktiivin täytäntöön panemiseksi Suomessa tarvitaan uusi laki, jonka luonnos on valmistumassa, ja lähetetty lausuntokierrokselle joulukuussa 2007. Laki on puitelaki, jonka nojalla voidaan tarvittaessa antaa kansalliset, tuoteryhmäkohtaiset säädökset. Uudella lailla on tarkoitus kumota laitteiden energiatehokkuudesta annettu laki (1241/1997), ja sisällyttää energiamerkintää koskevat säännökset uuteen lakiin. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa kevätistuntokaudella 2008. Euroopan komissio on aloittanut tuoteryhmäkohtaisten toimeenpanosäädösten valmistelun teettämällä taustaselvityksiä. Näiden taustaselvitysten ja vaikutusarvioiden perusteella tullaan harkitsemaan, millaiset toimenpiteet olisivat kunkin tuoteryhmän kohdalla tehokkaimpia. Pariakymmentä tuoteryhmää koskevat taustaselvitykset ovat meneillään, osa on jo valmistunutkin. Keinoja ovat esimerkiksi tuotteiden energiatehokkuutta koskevat säädökset: esimerkiksi komission direktiivit, asetukset tai päätökset. Vaihtoehtoina ovat myös itse- 2 Energiakatsaus 4/2007
sääntelykeinot, toisin sanoen valmistajien vapaaehtoiset sitoumukset. Katuvalaistuksesta, Standby-kulutuksesta ja toimistovalaistuksesta komissio on jo järjestänyt kuulemistilaisuudet, joissa sidosryhmät ja jäsenmaat ovat voineet kommentoida komission toimenpidekaavailuja. Prosessi jatkuu vaikutusarvioinneilla, minkä jälkeen komissio tekee ehdotukset toimenpiteistä. Niitä käsitellään sääntelykomiteassa, jossa komission lisäksi ovat edustettuina kaikki jäsenmaat. Komissio on asettanut tiukan tavoiteaikataulun noin kolmen vuoden kuluessa on tarkoitus päättää kahtakymmentä tuoteryhmää koskevista toimenpiteistä. Lisätietoja direktiivistä löytyy EU-komission verkkosivuilta: http://ec.europa.eu/energy/ demand/legislation/eco_design_en.htm Tiedustelut: Sari Rapinoja, puh. 010 606 3202 Heli Vuori-Karvia, puh. 010 606 4816 Työryhmä ehdottaa tarkistuksia tuontipolttoaineiden velvoitevarastointipäätöksiin Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti lokakuussa 2006 työryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädösten tarkistamistarve. Työryhmän työ saatiin käytännössä valmiiksi elokuussa 2007, ja raportti julkaistiin lokakuun lopussa. Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilainsäädännön tarkoituksena on turvata öljyn, kivihiilen ja maakaasun tai maakaasun varapolttoaineiden saatavuus. Velvoitevarastot ovat polttoaineita maahantuovien tai käyttävien yritysten omistamia polttoainevarastoja, joiden käyttö edellyttää toimivaltaisen viranomaisen eli Huoltovarmuuskeskuksen lupaa. Lain mukaan varastojen käyttölupa voidaan antaa, jos varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on polttoaineen saantihäiriön vuoksi vaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä. Suomi on Euroopan unionin säädösten nojalla velvollinen ylläpitämään öljyn varmuusvarastoja, jotka vastaavat 90 päivän kotimaista kulutusta. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n jäsenenä Suomi on sitoutunut ylläpitämään 90 päivän nettotuontia vastaavia öljyn varmuusvarastoja. EU:n ja IEA:n öljyä koskevat varmuusvarastointivelvoitteet täytetään osittain öljyn velvoitevarastojen avulla, ja osittain valtion varmuusvarastojen öljyllä. Suomessa ei varastoida maakaasua. Maakaasun toimitushäiriöiden varalta varastoidaan korvaavia polttoaineita, lähinnä polttoöljyä. Kivihiilen kulutus lauhdevoiman tuotannossa vaihtelee voimakkaasti, ja kivihiilen tarvetta on vaikeaa ennakoida. Kivihiilen kulutukseen vaikuttaa etenkin pohjoismainen vesivoimatilanne. Jotta kivihiilen varmuusvarastot pysyisivät riittävällä tasolla myös pitkään jatkuneen vähäisen kivihiilen käytön jälkeen, työryhmä ehdottaa, että lauhdelaitosten velvoitevarastojen määrän tulisi olla vähintään laitosten yhden kuukauden huppukulutuksen suuruinen. Maakaasun nykymuotoinen varautumisvelvoite voi olla riittämätön erityisesti kovan pakkasjakson aikana, silloin kun maakaasulaitoksen velvoite on täytetty korvaavalla järjestelyllä. Työryhmä ehdottaa, että korvaavalla järjestelyllä tulisi pystyä tuottamaan maakaasulaitoksen sähköteho huipputuotantokuukauden ajan. Työryhmä esittää myös harkittavaksi, että esimerkiksi puolet maakaasua käyttävien laitosten varapolttoaineiden velvoitevarastoista sijaitsisi laitospaikalla tai putkiyhteyden päässä. Nykyisin osalla maakaasulaitoksista on varsin pienet varastot laitospaikalla. Tehtyjen konsulttiselvitysten mukaan varapolttoaineiden kuljetus laitokselle voi maakaasun tuontihäiriön sattuessa olla hankalaa ja Energiakatsaus 4/2007 3
kuljetukseen tarvittavista säiliöautoista voi olla pulaa. Työryhmä ehdottaa muutosta nykyisessä velvoitevarastointilaissa olevaan maakaasun teollisen käytön määritelmään sekä tarkistuksia velvoitevarastointiasetukseen öljyn maahantuojan velvoitteiden osalta. Työryhmän ehdotuksista on pyydetty lausuntoja. Saatavat lausunnot otetaan huomioon päätettäessä jatkotoimista vuoden 2008 alussa. Työryhmän selvityksestä löytyy tiivistelmä Uusia Julkaisuja -osiosta, sivulta 19. Tiedustelut: Mauri Valtonen, puh. 010 606 4814 Komissio antoi energiasisämarkkinoita koskevia säädösehdotuksia syyskuussa Euroopan yhteisöjen komissio antoi syyskuun 2007 lopulla ehdotukset sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevien direktiivien muuttamisesta, ehdotuksen sähkön rajat ylittävää kauppaa koskevan asetuksen muuttamisesta, ehdotuksen maakaasusiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen muuttamisesta sekä ehdotuksen asetukseksi energia-alan kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta. Sähköä ja maakaasua koskevat direktiiviehdotukset ovat sisällöltään samanlaiset. Kysymyksessä on nyt toinen alkuperäisten sisämarkkinadirektiivien muutos. Direktiiviehdotusten mukaan sähkön ja maakaasun siirtoverkot tulisi eriyttää omistuksellisesti muista sähkö- ja maakaasualan liiketoiminnoista. Tämä tarkoittaisi sitä, että siirtoverkkojen omistajina tai osakkaina ei saisi olla toimijoita, jotka harjoittavat sähkön tai maakaasun tuotantoa tai myyntiä. Omistuksellisen eriyttämisen vaihtoehtona olisi riippumattoman verkonhaltijan nimeäminen. Tässä mallissa esimerkiksi integroitunut sähköalan yritys voisi edelleen toimia siirtoverkon omistajana, mutta verkon operoinnista vastaisi riippumaton yritys. Siirtoverkon omistuksen eriyttämistä koskevien säädösehdotusten tavoitteena on varmistaa, että siirtoverkko toimisi tasapuolisesti kaikkia siirtopalveluja tarvitsevia markkinaosapuolia kohtaan. Direktiiviehdotuksissa määritellään entistä tarkemmin kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävät ja toimivalta. Sääntelyviranomaisena rajat ylittävissä kysymyksissä toimisi perustettavaksi ehdotettu sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto. Direktiiviehdotuksilla tähdätään siirtoverkkoyhtiöiden tiiviimpään yhteistyöhön, alueellisten markkinoiden kehittämiseen jäsenvaltioiden rajoilla sekä investointien suunnitteluun. Säädösehdotusten käsittely on aloitettu neuvoston energiatyöryhmässä. Suomen kantoja valmisteltiin energia- ja Euratom-jaoston kokouksessa 20.11.2007. Energianeuvostossa 3.12.2007 annettiin säädösehdotusten käsittelyä koskeva edistymisraportti. Tiedustelut: Arto Rajala, puh. 010 606 4828 Mauri Valtonen, puh. 010 606 4814 Energianeuvosto keskusteli energiateknologiasta ja sisämarkkinoista Euroopan unioni ministerineuvosto kokoontui energiakokoonpanossa 3.12.2007. Suomea edusti kauppa- ja teollisuusministeri, nykyinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Poliittisen keskustelun aiheena oli komission marraskuussa julkaisema strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-Plan), jonka tavoitteena on kohdentaa ja vah- 4 Energiakatsaus 4/2007
vistaa eurooppalaista panostusta niukkahiilisiin teknologioihin. Komission ajatukset T&K-resurssien kohdentamisesta muun muassa hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaan (CCS) sekä toisen sukupolven biopolttoaineisiin saivat kannatusta. Puheenvuoroissa toivottiin kuitenkin satsausta myös energian loppukäytön teknologioihin, jotka jäivät SET-Planissa vähemmälle huomiolle. Slovenian puheenjohtajakauden ensimmäisessä energianeuvostossa 28.2.2008 on määrä hyväksyä energiateknologiaa koskevat päätelmät. Sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden osalta oli tarkoituksena lähinnä kuulla komission esittely ja puheenjohtajan tilannekatsaus syyskuussa annetun niin kutsutun kolmannen sisämarkkinapaketin käsittelystä. Suurin osa ministereistä kuitenkin esitti näkemyksiään komission lainsäädäntöehdotuksista. Ennen kaikkea haluttiin kommentoida ehdotettua siirtoverkkojen omistuksellista eriyttämistä tuotantotoiminnasta. Eriyttäminen sai laajaa kannatusta, mutta etenkin Saksa ja Ranska käyttivät kriittiset puheenvuorot. Paketin käsittely jatkuu Slovenian kaudella ja parhaassa tapauksessa neuvoston alustava kanta voitaisiin hyväksyä kesäkuun neuvostossa. Neuvostoa informoitiin myös energiaulkosuhteista. Portugalin puheenjohtajuuskaudella painottuivat suhteet Brasiliaan, Afrikkaan ja Venäjään. Tiedustelut: Riku Huttunen, puh. 010 606 3636 Taisto Turunen, puh. 010 606 4700 Ydinvoimalaitosyksiköiden ympäristövaikutusten arviointi käynnissä Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi lausuntonsa Olkiluodon neljännen laitosyksikön ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 28.9.2007 ja Loviisan kolmannen laitosyksikön vastaavasta ohjelmasta 16.10.2007. Ministeriö antoi lausuntonsa pyydettyjen ja esitettyjen lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta. Määräaikaan mennessä ministeriöön saapui useiden viranomaisten lausuntoja sekä yhteisöjen, järjestöjen ja kansalaisten kannanottoja siihen, miltä osin arviointiohjelmia olisi täydennettävä. Espoon sopimuksen mukaisen kansainvälisen kuulemisen pohjalta saatiin lausunnot myös useista maista. Kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa molemmissa lausunnoissaan, että hankkeiden arviointiohjelmat kattavat YVA-lainsäädännön sisältövaatimukset, ja ne on käsitelty lainsäädännön vaatimalla tavalla. Myös annetuissa lausunnoissa ohjelmia on pidetty pääosin asianmukaisina ja varsin kattavina. YVA-ohjelmissa esitettyjä hankekuvauksia ja vaihtoehtojen arviointeja on täydennettävä. Ympäristövaikutusten arviointeja on täydennettävä siten, että muun muassa jäähdytysvesien, onnettomuustilanteiden sekä voimansiirto- ja liikenneyhteyksien ympäristövaikutuksia on kuvattava arviointiselostuksessa. YVA-menettelyssä hankkeesta vastaavat laativat ministeriön lausunnon, arviointiohjelman ja erillisten selvitysten perusteella YVA-selostukset, jotka toimitetaan aikanaan kauppa- ja teollisuusministeriöön. Ministeriö pyytää lausunnot arviointiselostuksista useilta eri ministeriöiltä sekä eräiltä muilta viranomaisilta ja yhteisöiltä. Kansalaisilla on mahdollisuus osallistua kuulemiseen. Myös kansainvälinen kuuleminen jatkuu. YVA-menettely päättyy, kun kauppa- ja teollisuusministeriö laatii selostuksen ja lausuntojen perusteella yhteysviranomaisen lausunnon arvioinnin riittävyydestä. Valmiit YVA-selostukset tulee liittää osaksi mahdollista ydinenergialain mukaista periaatepäätöshakemusta uudesta ydinvoimalaitosyksiköstä. Fennovoima Oy on ilmoittanut toteuttavansa YVA:n ydinvoimalaitosyksiköstä eri laitospaikoil- Energiakatsaus 4/2007 5
la ainakin Simossa, Kristiinankaupungissa, Pyhäjoella ja Ruotsinpyhtäällä. Edelleen se on ilmoittanut suunnitelmastaan jättää YVA-ohjelma yhteysviranomaiselle vuoden 2008 alussa. Tiedustelut: Jaana Avolahti, puh. 010 606 4836 Jorma Aurela, puh. 010 606 4832 Biokaasusähkön syöttötariffista mietintö Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti elokuussa 2007 työryhmän valmistelemaan biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffijärjestelmän toteuttamista ja selvittämään järjestelmän perusteita Suomen olosuhteissa. Työryhmä luovutti mietintönsä 19.12.2007. Nopeassa aikataulussa toimineen työryhmän tuli tarkastella muun muassa erityyppisiä syöttötariffeja, asetettavia tariffitasoja, erilaisten ja erikokoisten biokaasulaitosten tariffille asettamia vaatimuksia, tariffin aikajännettä, tariffin tarkistusmekanismia sekä tariffin vaikutusta muuhun biokaasukäyttöön. Tariffijärjestelmän kehittäminen on työryhmän näkemyksen mukaan monitahoinen ja haastava työ, koska biokaasua ja biokaasusähköä voidaan tuottaa hyvin erilaisissa ja erikokoisissa laitoksissa ja erilaisista raaka-ainelähteistä. Biokaasulla on myös vaihtoehtoisia käyttömuotoja, kuten käyttö lämmön tai liikennepolttoaineiden tuotantoon. Voimakkaasti sähkön tuotantoon ohjaava tariffi voi viedä niiltä pohjan pois. Työryhmä pitää tärkeänä uusiutuvan energian edistämisen tarkastelua kokonaisuutena. Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffi on tässä yksi erillinen ohjauskeino. Komissiolta tammikuussa 2008 odotettava uusiutuvan energian puitedirektiiviehdotus sisältänee esityksen uusiutuvan energian kauppajärjestelmästä. Sen rakenteesta, ehdoista ja vaikutuksista kansallisiin tukijärjestelmiin tulisi olla näkemys ennen kuin biokaasusähkön syöttötariffijärjestelmää viedään eteenpäin. Tariffijärjestelmän tulee rakenteeltaan olla biokaasun ja biokaasusähkön tuotantoinvestointeihin kannustava. Etenkin pienten tuottajien kannalta on myös tärkeää, että sähkön myyminen ei ole liian työlästä. Tariffijärjestelmän tulee myös soveltua mahdollisimman hyvin nykyiseen sähkömarkkinaympäristöön. Työryhmä esittää, että varsinaista biokaasun syöttötariffijärjestelmää valmisteltaessa sovellettaisiin hintapreemioon perustuvaa mallia, jossa tuotetun sähkön osto ja myynti sähkömarkkinoille sekä useat muut tehtävät voitaisiin hoitaa keskitetysti erityisen pooliorganisaation kautta. Tällöin preemiomalli olisi yksittäisen tuottajan kannalta pitkälti kiinteän tariffin tyyppinen. Tuottajan liittyminen pooliin olisi vapaaehtoista. Vain yhteen tukitasoon perustuva järjestelmä ei sovellu hyvin biokaasulla tuotetun sähkön tuotannon edistämiseen. Työryhmä esittääkin tariffin jakamista laitostyypeittäin kolmeen ryhmään. Tariffitasoon esitetään porrastuksia myös laitoksen kokoluokan perusteella. Tariffijärjestelmään voisi lisäksi sisältyä erillisiä bonuspreemioita esimerkiksi uuden teknologian käytön, lantojen raaka-ainekäytön tai lämmön hyödyntämisen perusteella. Mikäli biokaasun tuottaja saisi lisätuloja jäteraaka-aineen vastaanottomaksuna, se ei alentaisi tariffia, koska työryhmän näkemyksen mukaan vastaanottomaksuihin liittyy vielä epävarmuuksia. Varta vasten biokaasutusta varten viljeltyjen peltokasvien hyödyntämiseen työryhmä ei tässä vaiheessa esitä erillistä bonuspreemiota. Biokaasusähkön tuottajalle on tärkeää, että tuki on vakaa ja taattu riittävän pitkäksi aikaa. Yksittäisen laitoksen syöttötariffin keston tulisi olla 10 15 vuotta, joiden aikana tariffin taso säilyisi vakiona. Järjestelmään liittyville uusille laitoksille 6 Energiakatsaus 4/2007
tariffipreemio voisi olla laitosten käyttöönottovuoden mukaan aleneva ja/tai uusien laitosten tariffipreemion suuruus tulisi päivittää muutaman vuoden välein. Tariffijärjestelmä olisi voimassa vuoteen 2020 asti. Tariffitasojen määrittämistä varten tulisi vielä kattavasti selvittää investointien ja käytön kustannuksia erikokoisille biokaasulaitoksille ja eri kohteissa. Esitetyn kaltaisen syöttötariffijärjestelmän avulla voitaisiin karkean arvion mukaan tuottaa biokaasusähköä noin 0,5 0,6 terawattituntia vuoden 2020 tilanteessa, mikä vastaa 60 75 megawattia sähkötehoa. Syöttötariffilla maksettavan tuen kokonaismäärä olisi suuruusluokaltaan 90 110 miljoonaa euroa vuodessa. Tällöin biokaasutuottajalle maksettava keskimääräinen tuki olisi noin 180 euroa/mwh (18 snt/kwh). Sähkön käyttäjille tuleva lisämaksu olisi noin 1 euro/mwh (0,1 snt/kwh). Työryhmämietintö on lähetetty laajalle lausuntokierrokselle. Biokaasusähkön syöttötariffiasiaa viedään uudessa työ- ja elinkeinoministeriössä eteenpäin työryhmän työn ja saatavien lausuntojen pohjalta vuonna 2008. Työryhmän raportin nimi on Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffi Suomessa Perusteita järjestelmän toteuttamiselle, Työryhmän mietintö ja se on ladattavissa pdf-muodossa ministeriön verkkopalvelussa: http://www.tem.fi > Energia > Selvityksiä ja raportteja. Tiedustelut: Aimo Aalto, puh. 010 606 4793 Nina Broadstreet, puh. 010 606 2103 Energiakatsaus 4/2007 7
Erja Fagerlund Balin tiekartalla Poznanin kautta Kööpenhaminaan Ilmastonmuutos etenee vauhdilla. Vuonna 2007 on asia ollut näkyvästi esillä monella foorumilla, ennen Balin ilmastokokouksia myös kansainvälisen tieteellisen ilmastopaneelin päästyä yksimielisyyteen neljännen arviointiraportin synteesiraportista Valenciassa, Espanjassa. Nyt Balin monivaiheinen ja työteliäs kokousrypäs keräsi yli 10 000 osallistujaa, joista noin 3 500 oli hallitusten edustajia. Vielä loppuvaiheessa YK:n pääsihteeri ja Ban Kimoon ja Indonesian presidentti Susilo Bambang Yuhoyno joutuivat vetoamaan kompromissin tarpeeseen kokouksen jumiuduttua Balin toimintaohjelman tekstiä koskevissa erimielisyyksissä. YK:n ilmastosopimuksen ja sen alaisen Kioton pöytäkirjan sekä näiden alaelinten kokoukset pidettiin Balilla, Indonesiassa 1. 15.12.2007. Balin kokoukselta odotettiin ennen kaikkea päätöstä kattavasta uudesta neuvotteluprosessista, jotta neuvottelut eivät rajoittuisi vain jo ennestään käynnissä olevaan neuvotteluun Kioton pöytäkirjassa mukana olevien teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista vuoden 2012 jälkeen. Tämä odotus täyttyi lopulta virallisen kokousajan venyttyä vuorokaudella. Ilmastosopimuksen osapuolikokous (COP-13) päätti käynnistää heti kattavan prosessin pitkän aikavälin yhteistoiminnasta ilmastosopimuksen täytäntöönpanossa myös 2012 jälkeen. Tavoitteena on saada yhteisymmärrys, ja päätös tästä COP-15-kokouksessa Kööpenhaminassa eli kahdessa vuodessa. Balilla saavutettu tulos ei kuitenkaan tee Euroopan unionin tavoitetta rajoittaa maailman lämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna kovinkaan helpoksi saavuttaa. Balin tiekartta Balin tiekartta koostuu ilmastosopimuksen alla Balin toimintaohjelmasta, Kioton pöytäkirjan teollisuusmaiden vuoden 2012 jälkeisen ajan tavoitteita 8 Energiakatsaus 4/2007
Suomen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen korkean tason yleisistunnossa 12.12.2007. Kuva: Matti Nummelin (Ulkoasiainministeriö) koskevan AWG:n (Ad Hoc Working Group, AWG) työn jatkosta. Teknologian siirtoa koskevan prosessin jatkosta tehtiin myös oma päätös samoin kuin kehitysmaiden metsäkatoa koskevasta prosessista, jotka sisältyvät myös Balin toimintaohjelmaan. Kahden raiteen prosessiksi kutsutaankin erityisesti näitä kahta rinnakkaista, toisaalta Kioton pöytäkirjan alaista ja toisaalta itse ilmastosopimuksen alaista neuvotteluprosessia, joissa on osin eri osapuolet, sillä Yhdysvallat jää ainakin toistaiseksi AWG:n ulkopuolelle. Euroopan unioni on kaavaillut Balin toimintaohjelman koskevan kehitysmaiden sekä Yhdysvaltain tulevia toimia ja AWG:n Kioton pöytäkirjan jo ratifioineiden maiden absoluuttisten päästövähennystoimien velvoitteita vuoden 2012 jälkeen. Sisäisestihän EU on jo päättänyt vähentää kasvihuonekaasuja päästövähennystavoitteena on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. EU-huippukokouksen kannanoton mukaan riippuu kansainvälisestä tilanteesta, voiko EU nostaa omaa vähennystavoitettaan 30 prosenttiin. Kehitysmaat ovat asettaneet suuria odotuksia tulevien toimiensa rahoitukseen muun muassa CDM-hankkeiden (Clean Development Mechanism, CDM) sääntöjä laajentamalla sekä teknologiayhteistyöhön ja teknologian siirtoon. Kokouksen aikana selvimpiä näkemyseroja syntyikin esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien suojan merkityksestä teknologian siirrossa. Kehitysmaiden ehdotus uudesta teknologiarahastosta ei kuitenkaan ainakaan tässä kokouksessa saanut kannatusta muilta osapuolilta. Yhdysvallat, Japani ja Kanada sekä toisaalta myös Venäjä liittävät eri asteisesti tulevat omat velvoitteensa nykyisessä kehitysmaaryhmässä tapahtuviin kehityksiin. Erityisesti uusien nousevien talouksien Kiinan, Intian ja Brasilian jotka jo kuuluvat suurimpiin päästäjiin, odotetaan tulevan Energiakatsaus 4/2007 9
mukaan vähennystalkoisiin jollain tavalla. Tavasta voidaan neuvotella, eivätkä nämä teollisuusmaat ole sulkeneet pois sitä vaihtoehtoa, että myös heidän omissa velvoitetyypeissään tapahtuisi joitakin muutoksia nykyiseen Kioton pöytäkirjan absoluuttisten päästövähennysten malliin. Euroopan unioni pitää tiukimmin kiinni nykyisen EU:n sisäisen päästökaupan perustana olevasta Kioton vähennystavoite-mallista. Balin toimintaohjelma Oikeita sanamuotoja sille, miten ja mistä Balin toimintaohjelman tulevia neuvotteluja käytäisiin, ei tahtonut löytyä. Päätökseen sisältyy uuden alatyöryhmän perustaminen ilmastosopimuksen alle. Tämä uusi ilmastosopimuksen pitkän aikavälin yhteistoimintaa koskeva työryhmä, AWG (Ad Hoc Working on Long-term Cooperative Action under the Convention), aloittaa toimintansa viivytyksettä, ja pitää ensimmäisen kokouksensa viimeistään huhtikuussa 2008. Ensimmäisessä kokouksessa on tarkoitus laatia työohjelma. Mahdollisuudelle yhdistää ilmastosopimuksen alaiset neuvottelut tässä vaiheessa Kioton pöytäkirjan neuvotteluihin ei löytynyt riittävästi kannatusta. Mitä Balilla hyväksytty päätös sanoo neuvottelujen sisällöstä? Ei kovin konkreettista. Ilmaston kannalta hyvä merkki lienee on kehitysmaaryhmän hyväksyntä tekstille, josta puuttuu maininta ryhmän maita koskevien sitoumusten mahdottomuudesta. Hyväksytyn tekstin perusteella voinee kuitenkin kysyä, onko neuvottelujen painopiste siirtymässä ilmastosta kehitysmaiden tukea koskeviin kysymyksiin, jos siis Kiinaa, Intiaa tai Etelä- Koreaa voi nykyään pitää kehitysmaina. Lopullisen päätöksen alkuun saatiin kuitenkin viittaus kansainvälisen hallitustenvälisen ilmasto- Arki Balilla jatkui ilmastokokouksista huolimatta. Indonesia on Aasian suurin riisin maahantuoja. Tarpeelliset riisiviljelmät aiheuttavat kuitenkin metaanipäästöjä kiihdyttäen ilmastonmuutosta. Kuva: Matti Nummelin (Ulkoasianministeriö) 10 Energiakatsaus 4/2007
paneelin (IPCC) neljänteen arviointiraporttiin, ja raportista ilmenevään huoleen ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kiireellisyydestä ja tarpeesta maailmanlaajuisiin voimakkaisiin päästövähennyksiin. Laajapohjainen IPCC:n tiedemiestyö, jossa myös kehitysmailla on edustajia, onkin varmaan osaltaan aktivoinut Kiinaa ja kehitysmaita. Kyse ei enää ole vain länsimaiden asiasta. Kasvavilla talouksilla on silti runsaasti epäluuloja, erityisesti suhteessa taloudellisen kasvun rajoittamiseen. Länsimaat eivät pysty tarvittaviin päästöjen rajoituksiin yksin on ehkä jo kuitenkin aiempaa laajemmin ymmärretty. Hyväksytyn päätöksen mukaan tulevan Balin toimintaohjelman on määrä käsitellä ilmastosopimuksen alla ainakin viittä keskeistä kokonaisuutta, jotka ovat: yhteinen näkemys pitkän aikavälin toimista, joihin lukeutuvat myös määrälliset päästövähennykset kaikille kehittyneille maille kansalliset/kansainväliset toimet ilmastonmuu toksen hillitsemiseksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, teknologian kehityksen ja teknologiansiirron edistäminen toiminta rahoituksen ja investointien edistämiseksi ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja teknologiayhteistyöhön. Näiden käsiteltävien neuvotteluteemojen osalta päätös sisältää etupäässä erilaisia kehitysmaiden tukemiseen liittyviä alakohtia, mutta myös yleisempiä teknologiayhteistyön tehokkuuteen ja välineistöön liittyviä teemoja. Niin sanottujen kehitysmaiden osalta tulee tarkastella kansallisesti sopivia kestävän kehityksen viitekehyksessä tapahtuvia hillintätoimia, joita tuetaan teknologian, rahoituksen ja voimavarojen parantamisella. Tässä yhteydessä viitataan myös mitattavuuteen, raportoitavuuteen ja todennettavuuteen. Päätöksen sisältö on kompromissi, josta on varmasti useita tulkintoja. Ilmastoprosessi kuitenkin käynnistyi ja jatkuu yhdessä. Pitkään kiisteltyjä teollisuusmaiden päästövähennyslukuja päätöksessä ei mainita, mutta alaviitteeseen liittyy viittaus IPCC:n neljännen arviointiraportin hillintätoimia koskevan raportin sivuihin, joissa vähennystarpeita on kartoitettu. Toisaalta päätöksessä hyväksytty Intian esittämä tekstiosuus kehitysmaiden kansallisesti asianmukaisista hillintätoimista korostaa kestävää kehitystä, teknologiaa, rahoitusta ja valmiuksien kasvattamista. Kokonaisuus ei ole huono, kun otetaan huomioon, miten erilaisista lähtökohdista eri osapuolet kokouksen tulivat. Tämä ei silti merkitse vielä sitoumusta toimivan mallin löytämiseksi. Prosessia toivottavasti tukee Yhdysvaltain käynnistämä keskeisten talouksien prosessi. Kioton pöytäkirjan teollisuusmaiden velvoitteet vuoden 2012 jälkeen (AWG) Aiemmin käynnistyneet neuvottelut teollisuusmaiden päästövähennyksistä Kioton pöytäkirjan alla jatkuivat AWG:n (Ad Hoc Working Group on Further Commitments for Annex 1 Parties under the Kyoto Protocol) neljännessä kokouksessa. Grenadan Leon Charles toimi asiaa valmistelevan kontaktiryhmän puheenjohtajana Suomen Outi Berghällin vaikuttaessa länsimaita edustavana toisena puheenjohtajana. Asiakohdassa hyväksyttiin puheenjohtajan päätelmät työohjelman kehittämisestä ja työmetodeista. Päätelmissä viitataan IPCC:n raporttiin: teollisuusmaiden osalta myös mainitaan IPCC-raportin toteama tarve vähentää päästöjä 25 40 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaille käytettävissä olevin keinoin. Mainittuja lukuja ei voi kuitenkaan tässä vaiheessa kutsua sitoumukseksi. Sen sijaan hyväksytty päätös säätelee ryhmän työkohteita ja aikatauluja vuoteen 2009 asti tarkoituksena saada sovittua Energiakatsaus 4/2007 11
Suomen delegaation ensimmäinen koordinaatikokous pidettiin kokoustiloja odotellessa hotellihuoneessa. Sängyllä Suomen virkamiesryhmän puheenjohtaja Sirpa Haunia. Artikkelin kirjoittaja sekä Hanne Siikavirta sivutuoleilla. Kuva: Matti Nummelin (Ulkoasianministeriö) uusista päästövähennystavoitteista vuoden 2012 jälkeen siten, ettei Kioton pöytäkirjan eri sitoumuskausien välille muodostu aukkoa. Aikataulu on haastava, ja liittyy sisällöllisesti Balin toimintaohjelmassa saavutettavaan kehitykseen muun muassa suurimpien kehitysmaiden ja Yhdysvaltain tulevista toimista. Eikä kysymys ole vain päästövähennystoimista, vaan myös kehitysmaiden tukemisesta eri keinoin ja tämän taakan jakamisesta länsimaiden kesken. Tältä osin asia liittyy käytännössä myös valtioiden ja yksityisen sektorin rooleihin esimerkiksi päästökaupassa, ja valinnoista aiheutuviin kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin. Tämä vaikutusten tasapuoliseksi koettu jakautuminen lienee jatkossa yhä tärkeämpää myös kansalliselle päätöksenteolle. AWG-ryhmä järjestää ensi vuonna esimerkiksi temaattisen työpajan teollisuusmaiden käytettävissä olevista keinoista saavuttaa päästövähennystavoitteet. Keinovalikoimaan lukeutuvat muun muassa Kioton pöytäkirjan päästökauppa ja hankemekanismit, maankäyttöön liittyvät kysymykset sekä mahdolliset sektorikohtaisiin päästöihin liittyvät lähestymistavat. Viides kokous jatkaa näiden teemojen käsittelyä ja pidetään kahdessa osassa: keväällä ja kesäkuussa 2008. Osapuolimailta pyydetään myös lähetteitä erityisesti näkemyksiä, mahdollisia organisaatioita ja asiantuntijoita sekä maiden näkemyksiä ja tietoa metodologisista kysymyksistä ja asiantuntijatahoista, joita tulisi kutsua asiassa järjestettäviin työpajoihin neuvottelujen tietopohjasta. Nämä niin sanotut lähetteet ovat keskeisiä muun muassa Euroopan unionin omien neuvottelukantojen valmistelussa, sillä unioni toimii yhtenä ryhmänä, ja laatii yhteiset lähetteet ilmastosopimuksen sihteeristölle. Tämä valmistelu tulee vaatimaan runsaasti kokouksia ja työtä EU:n sisällä uuden puheenjoh- 12 Energiakatsaus 4/2007
tajan Slovenian aloittaessa EU-puheenjohtajuutensa vuoden 2008 alussa. Kuudennen kokouksensa AWG pitää kaksiosaisena syys- ja joulukuussa 2008. Kokouksissa käsitellään puolestaan mahdollisia ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia, kuten niin sanotuille kehitysmaille käytetyistä politiikkatoimista aiheutuvat sivuvaikutukset. Sihteeristö tekee aihepiiriin liittyen heinäkuuhun 2008 mennessä niin sanotun teknisen paperin. Osapuolet toimittavat sihteeristölle näkemyksiään aihepiiristä. Maakohtaisia päästövähennysten tavoitelukuja on tarkoitus tarkastella vuonna 2009, jolloin Kööpenhaminassa pidettävissä Kioton pöytäkirjan COP/MOP-5:ssä ja COP-15- osapuolikokouksessa odotetaan kahden raiteen paketin olevan valmis hyväksyttäväksi. Venäjän ehdotus Venäjä teki Montrealin osapuolikokouksessa vuonna 2005 ehdotuksen yksinkertaistaa menettelyjä vapaaehtoisista tavoitteista Kioton pöytäkirjan alla. Asiaa on käsitelty työpajassa, ja puheenjohtajan konsultaatioissa. Nyt Kioton pöytäkirjan osapuolikokous kutsui Venäjää esittelemään ehdotustaan pöytäkirjan artikla 9 tarkastelussa sekä ilmastosopimuksen pitkän aikavälin yhteistyössä käynnistyneessä prosessissa. Artikla 9 tarkastelu Kioton pöytäkirjan artikla 9:n mukainen tarkastelu täydentää tulevaisuuteen liittyvää tiekarttaa, erityisesti AWG:n työtä. Asiasta hyväksytty päätöslauselma ottaa esiin erityisesti viisi tarkasteltavaa teemaa. Näitä ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoituskeinona olevan CDM-maksun (2 %) ulottaminen päästökauppaan ja yhteistoteutukseen (JI), b) B-liitteen 1-maiden, pöytäkirjan toimielimissä toimivien luottamushenkilöiden erioikeudet ja erivapaudet, Kioton pöytäkirjan joustomekanismien laajuus, tehokkuus ja toiminta, mukaan lukien maantieteellisen jakauman tasapuolisuuden edistäminen sekä epätoivottavien vaikutusten minimointi. Osapuolet toimittavat sihteeristölle näkemyksiään asiasta. Resurssien salliessa aiheesta saatetaan pitää työpajoja ja sihteeristöä pyydettiin tietoja AWG- työryhmän työstä koskien erityisesti muun muassa päästökauppaa ja hankemekanismeja, nielusääntöjä ja mahdollisia lähestymistapoja sektorikohtaisiin päästöihin liittyen. Informaatiota tullaan tarkastelemaan pöytäkirjan seuraavassa osapuolikokouksessa Puolan Poznanissa 2008. Teknologian siirto Teknologian siirto oli esillä useammassa asiakohdassa. Ilmastosopimuksessa on sovittu kaikkia maita koskevasta velvoitteesta tehdä kansallisia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia. Toisaalta kehittyneiden maiden on sopimuksen mukaan pyrittävä kaikin käytännöllisin keinoin edistämään ja rahoittamaan teknologian siirtoa, jotta autetaan kehitysmaita toteuttamaan sopimuksen määräyksiä. Teknologian siirtoa koskeviin metodisiin kysymyksiin (SBSTA:n alla) on perustettu erityinen asiantuntijaryhmä (EGTT), jonka mandaatti päättyi Balilla. Tässä asiakohdassa kehitysmaat vaativat ehkä yllätyksellisen kiivaasti uuden rahaston perustamista välittömästi. Asiakysymys vaati myös teknologian käsittelyä toimeenpanoon liittyvässä alaelimessä SBI:ssä. Monimutkaisten neuvotteluvaiheiden jälkeen, kun oli jo päädytty myös EGTT:n mandaatin päättymiseen, ministeritasolla kuitenkin sovittiin lopulta jatkosta viideksi vuodeksi, ja toisaalta uuden niin sanotun strategisen ohjelman perustamisesta maailman ympäristörahastoon GEF:iin (GEF, Global Environmental Facility). Päätös ei merkitse uutta rahoitusta, vaan jää GEF:in sisäisesti päätettäväksi. Kehitysmaista erityisesti Kiina ja Intia vaativat lisäksi tekijänoikeuskysymysten uutta tarkastelua, jotta kehitysmaiden teknologiakustannukset alenisivat. Balin Energiakatsaus 4/2007 13
kokouksen yhteydessä pidetyssä kauppaministerien kokouksessa Yhdysvallat ja Euroopan unioni esittivät puolestaan teknologian tuontitariffien alentamista myös kehitysmaissa. Teknologiakysymyksistä pidettiin myös vilkas korkean tason pyöreän pöydän keskustelu, jossa kuultiin perusteellisia alustuksia teknologian kehittämisen ja leviämisen taloudellisista perustekijöistä. Monet neuvotteluosapuolet pitävätkin teknologiaa keskeisenä osana jakoneuvotteluja ja teemasta jatkettaneen tiiviitä keskusteluja sekä Balin toimintaohjelmassa että jatkomandaatin saaneessa EGTT:ssä. Keskusteluista on ennakoitavissa vaikeita, eikä vähiten siksi, että monet asiakysymykset kuuluvat periaatteessa muille neuvottelufoorumeille. Metsäkato Kehitysmaiden metsäkato oli myös yksi keskeisesti esiin noussut teema. Metsäkatohan edustaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Asiasta tehtiin erillinen päätös jatkotarkasteluista, joita jatketaan alaelimessä SBSTA:ssa sekä osana Balin toimintaohjelmaa. Päätöksessä kannustettiin osapuolia käyttämään sen liitteenä olevaa ohjeistusta demonstraatiohankkeiden toteutuksessa ja arvioinnissa. Tavoitteena on saada aikaan välitöntä toimintaa ja kokemuksia, joista jälkimmäinen tuskin ehtii tuottaa kahdessa vuodessa kyseisissä kysymyksissä kovin paljoa uutta tietoa Kööpenhaminan osapuolikokouksen tarpeita ajatellen. Poznan ennen Kööpenhaminaa Seuraavat osapuolikokoukset pidetään Puolan Poznanissa vuoden 2008 joulukuun alussa. Haasteet ovat melkoiset sekä asian monimutkaisuuden että osapuolten edelleen hyvin erilaiset lähtökohdat huomioon ottaen. Balin kokouksen yhteydessä pidettiin isäntämaa Indonesian kutsusta myös erilliset talousministerien ja kauppaministerien epäviralliset tapaamiset. Näissä keskusteltiin sekä rahoituksesta että Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kauppapoliitikkojen ehdotuksesta esimerkiksi kehitysmaiden ilmastoteknologian tulliesteiden poistamisesta. Keskustelu ilmastonmuutoksesta onkin tullut korkean tason huomion kohteeksi yhä uusilla alueilla. Integraatiota tarvitaankin, mutta muuttuakseen toimiksi asioiden on sisäistyttävä toimien suunnitteluun kaikilla alueilla, ylhäältä ei yksityiskohtiin ylletä. Puolan rooli kokouksen seuraavana isäntämaana jää nähtäväksi valmistauduttaessa vuoden 2008 joulukuun alun seuraavaan COP-14- osapuolikokoukseen. Tiedustelut: Erja Fagerlund, puh. 010 606 2101 14 Energiakatsaus 4/2007
Mirja Kosonen Uusiutuvan energian neuvottelut käynnissä Eurooppa-neuvoston maaliskuun 2007 linjaukset energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteista ovat käynnistäneet uudentyyppisen valmisteluprosessin. Nimenomaan uusiutuvien energialähteiden sitovaa tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden tulee olla keskimäärin 20 prosenttia Euroopan unionin energiankulutuksesta vuonna 2020, on valmisteltu yksityiskohtaisesti jo ennen kuin varsinainen puitedirektiiviesitys on annettu. Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan jäsenmaakohtainen tavoite valmistellaan ja asetetaan niin, että jäsenmaat hyväksyvät tavoitetason. Suomi on käynyt näitä neuvotteluja heinäkuusta alkaen sekä virkamiesettä poliittisella tasolla komission kanssa. Suomi on ilmeisesti ollut yksi aktiivisimmista keskustelijoista komission kanssa. Euroopan unionin tavoitteeksi vuodelle 2020 on asetettu 20 prosentin osuus uusiutuvaa energiaa. Komission ehdotus uusiutuvan energian edistämistä koskevaksi puitedirektiiviksi annetaan 23.1.2008. Samanaikaisesti komissio antaa myös ehdotukset päästökauppadirektiivin muutoksiksi sekä ehdotuksen päästöjen vähentämisestä Kioton kauden jälkeen. Esitysten paketoiminen muistuttaa vuoden 2007 alun menettelyä. Myös päätöksenteossa mahdollisesti noudatetaan vuoden 2007 esikuvaa, jolloin Eurooppa-neuvosto teki tärkeimmät linjaukset. Asia ei kuitenkaan vielä ehtine kevään Eurooppa-neuvostoon, joka pidetään Slovenian puheenjohtajuuskaudella. Loppuvuodesta 2008 Eurooppa-neuvosto kokoontuu Ranskan johdolla. Suomen tavoitteet Hallitusohjelman mukaisesti Suomi pyrkii edelleen merkittävästi nostamaan uusiutuvan energian osuutta energiankulutuksesta. Uusiutuvan energian käyttö on ollut viime vuosina kasvu-uralla, ja sen osuus on eri tilastomenetelmillä laskettuna 23 25 prosenttia primäärienergiasta. Suomen kantoja on valmisteltu ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmässä ja EU-ministerivaliokunnassa. Kannanotot perustuvat Eurooppa-neuvoston ilmaisemiin periaatteisiin oikeudenmukaisista ja sopivista tavoitteista jäsenmaille niin, että kansalliset lähtökohdat ja valmiudet otetaan huomioon samoin kuin uusiutuvan energian ja erilaisten energialähteiden käytön nykytaso. Kantoja on voitu täsmentää niiden tietojen perusteella, joita komissio on antanut puitedirektiivien konkreettisesta sisällöstä. Lopulliset Suomen kannat uusiutuvan energian puitedirektiiviin voidaan muodostaa vasta sen jälkeen, kun direktiiviehdotus on annettu. Energia- ja ilmastopoliittiset kannat joudutaan myös kansallisesti sovittamaan yhteen vastaavasti kuin vuoden Energiakatsaus 4/2007 15
Uusiutuvien energialähteiden osuus kokonaiskulutuksesta, % Lähde: Tilastokeskus, Energiatilasto 2006 60 50 1997 2005 40 30 20 10 0 Latvia Itävalta Romania Liettua Espanja Kreikka Slovakia Belgia Kypros Uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta 1970 2006, % Lähde: Tilastokeskus, Energiatilasto 2006 30 25 20 Kierrätys, lämpöpumput yms. Puun pienkäyttö Teollisuuden ja energiantuotannon puupolttoaineet Metsäteollisuuden jäteliemet Vesi- ja tuulivoimat 15 10 5 0 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 16 Energiakatsaus 4/2007
2007 alun energia- ja ilmastopakettia käsiteltäessä. Visaisena kysymyksenä on odotettavissa EU:n päästökaupan ja uusiutuvaa energiaa koskevan kauppamekanismin keskinäisten suhteiden ja vaikutusten arviointi. Puitedirektiivin valmistelu komissiossa Komissio on käynyt aitoa vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa. Suomenkin esittämät näkemykset ovat vaikuttaneet siihen, miten uusiutuvan energian tavoitteenasettelu eli allokaatio jäsenmaiden kesken on muokkautumassa. Komissio määrittelee puitedirektiivissä maakohtaiset tavoitteet uusiutuvalle energialle osuutena energian loppukulutuksesta. Tämä menetelmä, jota Suomikin kannattaa, tasoittaa primäärienergiassa tapahtuvia muutoksia, jotka ovat tyypillisiä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Maakohtaisessa tavoitteenasettelussa Suomi on pitänyt keskusteluun noussutta ehdotusta tasajaosta eli kaikille jäsenmaille 11,5 prosenttiyksikköä lisää uusiutuvan energian osuuteen energian loppukäytöstä liian yksinkertaistavana menettelytapana. Komission lopullisen ehdotuksen oletetaankin sisältävän tasajaon painotuksia muun muassa henkeä kohden lasketun kansantuotteen perusteella. Suomi pitää tärkeänä, että kansallisissa lähtökohdissa huomioidaan myös jo tehdyt toimet uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Samoin uusiutuvan energian potentiaaliarvioissa tulee priorisoida maiden omia arvioita. Suomelle on tärkeää, että bioenergian käytön lisääminen ei saa uhata teollisuuden puuraaka-aineen saatavuutta. Metsäteollisuuden jatkuvuus ja kilpailukyky ovat edellytyksiä teollisuuden sivutuotteena saatavan biomassan tarjonnalle ja korkealle osuudelle energiankäytössä. Keskusteluissa komission kanssa onkin tuotu esille Suomen metsäteollisuuden tilanne ja ongelmat raaka-aineen tuonnissa Venäjältä. Myös keskustelu turpeen käytöstä toisen sukupolven biopolttoaineissa on avattu komission kanssa. Suomen kansalliset lähtökohdat Suomi on yksi niistä väestöltään vähälukuisista EU-maista, joiden uusiutuvien energialähteiden energiankäyttö yltää vähintään viidesosaan kaikesta energiankäytöstä. Suomessa myös uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiasta on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana lisääntynyt keskimääräistä EU-maiden kehitystä nopeammin, ja se oli vuonna 2005 Suomen virallisen tilaston mukaan 25 prosenttia kokonaisenergiasta (Eurostat 23,4 prosenttia). Loppukulutuksesta laskettuna vuonna 2005 uusiutuvan energian osuus Suomessa oli 28,5 prosenttia Eurostat. Teollisuuden energiankäyttö Uusiutuvan energian saatavuus on Suomessa olennaisesti sidoksissa metsäteollisuuteen. Puunjalostusteollisuuden jäteliemillä sekä metsäteollisuuden puupolttoaineilla tuotetaan nykyisin noin 60 prosenttia kaikesta Suomen uusiutuvasta energiasta. Näiden puuperäisten polttoaineiden saatavuus riippuu teollisuuden tuotannon määrästä ja sen kehityksestä. Teollisuus käyttää itse valtaosan tuottamastaan polttoaineesta omassa energiantuotannossaan. Kuluneen vuosikymmenen aikana uusiutuvan energian käytön laajeneminen Suomessa onkin pitkälle selitettävissä puunjalostusteollisuuden kasvulla ja siihen liittyvällä noin 70 prosentin omavaraisuudella energialähteissä. Metsähakkeen kilpailukyky ja käyttö ovat kasvussa päästökaupan ja tukitoimien vaikutuksesta. Haketta käytetään paitsi teollisuuden energialähteenä myös kaukolämmön ja -voiman yhteistuotannossa sekä erillisessä kaukolämmön tuotannossa ja lauhdevoiman tuotannossa. Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoon sekä erillisen kaukoläm- Energiakatsaus 4/2007 17
mön tuotantoon käytetään puupolttoaineita nykyisin 9 prosenttia kaikesta uusiutuvasta energiasta. Teollisuuden puuperäinen jäte ja hake kilpailevat sisämaassa energiaraaka-aineena pääosin turpeen kanssa. Nykyisten energiantuotantolaitosten kattilakanta asettaa teknisiä rajoituksia puupolttoaineiden käytölle. Rakennusten lämmitys Puupolttoainetta käytetään yksittäisten rakennusten lämmitykseen joko ensisijaisena tai toissijaisena lämmönlähteenä, mihin kuluu nykyisin 14 prosenttia kaikesta uusiutuvasta energiasta. Tulevaisuudessa perinteisen klapilämmityksen ohella puuta käytetään lämmitykseen lisääntyvästi pelletteinä. Tähän kannustaa paitsi öljyn ja sähkön hinnan nousu, myös avustukset pellettilämmityksen käyttöönottoon, varsinkin saneerauskohteissa. Lämpöpumput pientalojen energialähteenä lisäävät uusiutuvan energian käyttöä ja syrjäyttävät sähkölämmitystä ja öljylämmitystä. Myös aurinkolämpö yleistyy rakennusten toissijaisena energialähteenä. Uudet bioenergialähteet Maataloustuotantoa pyritään suuntaamaan merkittävästi energiakasvien tuotantoon. Lisäksi maatalouden jätteitä voidaan hyödyntää biokaasun tuotannossa. Samaten yhdyskuntajätteestä saatavaa kierrätyspolttoainetta tai biokaasua käytetään energialähteenä. Kuitenkin näistä lähteistä saatavat lisäykset energian kokonaismäärään ovat tarkastelukaudella varsin vähäiset ilman voimakkaita politiikkatoimia. että liikenteen toisen sukupolven biopolttoaineet tulevat markkinoille. Tätä tuetaan Suomessa laajamittaisella tutkimus-, kehitys- ja demonstraatiotoiminnalla. Vesivoima ja tuulivoima Vesivoima kattaa nykyisin 15 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta. Vesivoiman tuotantoa voidaan jonkin verran lisätä olemassa olevien laitosten tehostamisinvestoinneilla. Tuulivoiman tuotannolle on arvioitu olevan merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Niiden toteutuminen edellyttää esimerkiksi niin sanottuihin syöttötariffeihin perustuvan tukijärjestelmän kehittämistä nykyisen valtion tukeen perustuvan järjestelmän tilalle. Tarvittavat toimenpiteet ja taloudelliset vaikutukset Euroopan unionin päästökauppa on korottanut sähkön markkinahintaa, jolloin uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön kilpailukyky paranee. Toinen merkittävä muutos on, että öljyn maailmanmarkkinahinta on noussut selvästi. Öljyn hintakehitys heijastuu muidenkin kaupallisten polttoaineiden hintoihin, mikä edelleen kohentaa uusiutuvien energialähteiden asemaa. Kilpailevien energiamuotojen hinnannousu ei kuitenkaan poista uusien politiikkatoimien tarvetta. Erityisesti vielä kehitysvaiheessa olevien kotimaisten energialähteiden käyttöönotto ja niihin liittyvä teknologia vaativat pitkäjänteistä rahoittajien, tutkimuksen, teollisuuden ja muiden energiamarkkinoiden osapuolten yhteistyötä. Liikenteen biopolttoaineet Euroopan unioni tavoite liikennepolttoaineissa, vähintään 10 prosentin biopolttoaineiden osuus vuonna 2020, on mahdollista toteuttaa Suomessa lainsäädännöllä. Tavoitteelle on asetettu ehdoksi se, Tiedustelut: Taisto Turunen, puh. 010 606 4700 Mirja Kosonen, puh. 0110 606 2129 Erkki Eskola, puh. 010 606 4812 18 Energiakatsaus 4/2007