Kohtaamisen kolme E:tä Anita Malinen 1. marraskuuta 2013
Kohtaamisen kolme E:tä viittaa sivistysopettajan - episteemiseen vastuuseen, - eksistentiaaliseen vastuuseen ja - eettiseen vastuuseen
I EPISTEEMINEN VASTUU on asiantuntijavastuuta ohjattavan tiedollinen neuvottomuus yhdistää hänet ohjaajaan vuorovaikutuksen näkyvää pintastruktuuria
1) todistajanlausuntojen antaminen ( How do you know that, Kalle? ) 2) ohjattavan tietämyksen tunnistaminen 3) särön synnyttäminen eettisesti soveliaissa rajoissa 4) dialogin ohjaaminen 5) pedagoginen aika- ja rakennetietoisuus
Todistajanlausunnot - How do you know that, Kalle? - opettaja on aikuiselle oppijalle primäärinen tiedonlähde ja arvovaltainen todistaja - ihmisillä (sekä aikuisilla että lapsilla) on perustavaa laatua oleva taipumus uskoa todistajanlausuntoja - luottamus todistajanlausuntoihin on niin vahva, että niiden perusteella epäilemme havaintojamme
Perspektiivien kohtaaminen Minä Sinä/ Toinen
Paolo Freire ja dialogi Dialogin perustana on rakkaus. Koska rakkaus on rohkeuden teko, rakkaus on omistautumista toiselle. Jos en rakasta maailmaa, jos en rakasta elämää, jos en rakasta ihmisiä, en voi päästä dialogiin. (Freire 2005)
Dialogia ei ole ilman nöyryyttä Kohtaamisessa ei kukaan ole täysin tietämätön eikä kukaan täysin viisas. On vain ihmisiä, jotka pyrkivät yhdessä oppimaan enemmän kuin sillä hetkellä tietävät. (Freire 2005)
Miten puhutaan dialogisessa suhteessa? - puhujat ovat tietoisia näkökulmiensa subjektiivisuudesta ja suhteellisuudesta - puhutaan omalla äänellä - kuuntelevaa, toisen puheesta kiinnostunutta, toisen puhetta kunnioittavaa - kysyvää, avointa, ei sulkevaa, ei lopullista vastausta - oma puhe dialogisoidaan eli suhteutetaan edeltäviin puheenvuoroihin ja puhujiin: - ketjuuntuminen - toisten perspektiivin ennakoiminen - Timo Laine -
Millaisia ovat hyvät kysymykset?
II EKSISTENTIAALINEN VASTUU On mukana kaikissa ihmisen kohtaamistilanteissa ei-pedagogista vastuuta, jota opitaan elämänkoulussa välittyy ei-sanallisesti, vihjeitä poimien Vuorovaikutuksen PIILEVÄÄ INFRASTRUKTUURIA
Eksistentaalinen vastuu 1) toista ihmistä kunnioittava ja tasavertainen kohtelu 2) oman sosiaalisen kyvykkyyden tiedostaminen ja kehittäminen (itsekasvatus) 3) Inhimillisen Ilmapiirin luominen (vuorovaikutuksen perussävy määrittyy ensisijaisesti tämän ulottuvuuden kautta)
Mistä syntyy luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri?
III EETTINEN VASTUU = episteeminen + eksistentiaalinen vastuu * rajojen tunnistamista, rajapinnoilla taiteilua, jatkuvaa pedagogisen herkkyyden opettelua
Sivistysopettajan haasteita Millaisia haasteita edellä sanottu asettaa sivistysopettajalle? Kouluttajan ja opettajan vastuu on sekä asiantuntijavastuuta että ihmisen oikein kohtelemisen vastuuta. Mitä ovat episteeminen vastuu, eksistentiaalinen vastuu ja eettinen vastuu oppijan kasvun tukemisessa?
Svistysopettajan toiminnan ulottuvuudet... vahvistaa oppijan oikeanlaista käyttäytymistä olla mallina oppijalle olla peilinä oppijan ajatuksille ja olla dialogisessa yhteydessä oppijaan ohjata HOPSin tekemistä ja toteutumista olla oppimisen arvioijana.
MITEN OPETTAJAN TOIMINTA MUUTTUU, KUN KESKUSTELUN LUONNE JA TARKOITUS MUUTTUU?
Opettajan haasteena on yrittää päästä selville ohjattavan ajattelusta ja osaamisesta yrittää ansaita ohjattavan luottamus saada ohjattava tuntemaan olonsa turvalliseksi
Jatkuu tutkia omia käsityksiään ohjattavista ja kyseenalaistaa niitä herkistyä yllättäville havainnoille (ristiriitaisuudet, epäjatkuvuudet jne.) tunnistaa itsessään aikuinen oppija, jota säröt vaivaavat
Kolme E:tä kuvana II EPISTEMOLOGINEN ULOTTUVUUS ASIANTUNTIJUUS EPÄSYMMETRIA sairaanhoitaja oppijaa edellä kätilö oppijaa laajemmin sosionomi oppijaa kokonaisvaltaisemmin I EKSISTENTIAALINEN ULOTTUVUUS AITOUS SYMMETRIA ihminen tasavertaisuus kunnioitus OMA TILA avoimuus hyväksyntä HENKISESTI AVOIN OPPIMISYMPÄRISTÖ Perusluottamus, perusturvallisuus Luottamus asiantuntijuuteen ( Did you like that book? No, because he is an asshole! ) HENKINEN ILMAPIIRI ei-ammatillinen puoli opettajuutta