LIIKENNEPOLITTINEN SELONTEKO LAUSUNTOYHTEENVETO Johtopäätöksiä Lausuntoyhteenvedon mukaan selonteossa tulisi painottaa seuraavia asioita: 1. Toimintaperiaatteet toiminnan ja rahoituksen pitkäjänteisyys liikennesektorilla, liikenneverkkojen laajuudesta ja palvelutasoista päättäminen, myös runkoverkot sekä joukkoliikenteen palvelutasoista (erilaiset alueet) päättäminen monipuolisten keinojen käyttö koko liikennejärjestelmän palvelutason parantamiseksi ja kehittämiseksi 2. Joukkoliikenteen edistäminen suurimmilla kaupunkiseuduilla raideliikenteen kehittäminen henkilöliikenteessä, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen kaupunkiseuduilla monin eri tavoin (ml. maankäyttö) kutsuohjatun joukkoliikenteen kehittäminen ja runkoliikenteen säilyttäminen maaseudulla 3. Liikenneturvallisuuden parantaminen kevyen liikenteen olosuhteiden ja turvallisuuden parantaminen kaupunkiseuduilla ja koulumatkoilla pääteiden liikenneturvallisuuden parantaminen (keskikaideohjelma), ajonopeuksien hallinta tieverkolla (mm. kameravalvonnan tehostaminen, nopeusrajoitusjärjestelmän tarkistaminen) 4. Liikenneverkkojen kehittäminen perusväylänpidon rahoitustason nostaminen riittävälle tasolle, alueellisiin pikku investointeihin riittävä rahoitus, kehittämisen painottaminen raideliikenteeseen sekä henkilö- että tavarakuljetuksissa, 5. Yhteistyö liikenteen verotuksen uudistaminen (joukkoliikenteen mahdollisuuksien parantaminen, autokannan uudistaminen, puhtaammat polttoaineet), liikenteen hinnoittelu yhdyskuntarakenteen ja liikenteen vuorovaikutus Kehittämishankkeita esitettiin lausunnoissa erittäin runsaasti. Useimmin lausunnoissa mainitut väylähankkeet ovat kuitenkin pitkälti samoja hankkeita, jotka ovat mukana myös väylävirastojen laatimilla kehittämishankelistoilla ja edellisen ministeriryhmän toisessa hankekorissa. Lausuntoyhteenvetoa täydentävät viisi alueellista kuulemistilaisuutta, joissa oli yhteensä yli 300 osallistujaa.
Yleistä Lausuntoja pyydettiin lähes 200. Lausuntoyhteenvedossa on mukana määräaikaan mennessä saapuneet lausunnot (120 kpl). Lausunnot on käyty läpi ryhmittelemällä näkemykset/vastaukset lausuntopyynnössä esitettyjen kysymysten mukaan. Yhteenvedossa keskitytään ehdotettuihin toimenpiteisiin, jotka lausunnonantajat ovat perustelleet useimmiten erittäin hyvin. Osa lausunnonantajista oli vastannut systemaattisesti kysymyksiin, kun taas osa oli lausunut vapaamuotoisemmin, jolloin lausuntoyhteenvetoa tehtäessä vastaajien mainitsemia asioita on ryhmitelty lähinnä käsittelijän näkemyksen mukaan eri aihealueisiin kuuluviksi. Yksittäisten lausunnonantajien mainintoja tai lausunnon antanutta tahoa ei ole vastaajien suuren määrän vuoksi tuotu esille lausuntoyhteenvedossa. Muut poliittisen tason merkittävät liikenteeseen liittyvät kysymykset, joita selonteossa tulisi käsitellä Lausuntopyynnössä pyydettiin lausunnonantajia esittämään mahdolliset poliittisen tason asiat, joita selonteossa heidän mielestään tulisi käsitellä lähetekirjeessä esitettyjen asiakokonaisuuksien lisäksi. Lausunnonantajista monet kommentoivat tässä kohdassa myös niitä asioita, joita selontekoon aiotaan sisällyttää. Suuri osa lausunnonantajista piti liikennepolitiikan pitkäjänteisyyteen pyrkimistä erittäin hyvänä ja tärkeänä asiana. Pitkäjänteisyys palvelee mm. elinkeinoelämän ennakointia esim. logistisissa ratkaisuissa, vaikuttaa sekä kuntien maankäyttöön että rakentamiseen kustannustasoon, maanrakennusalan työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan vastaajien mielestä perusväylänpitoon sekä joukkoliikenteen ja suurten väyläinvestointien kehittämiseen ja rahoituksen varmistamiseen. Selontekoon esitetyistä aihepiireistä puuttuvaksi mainittiin lausunnoissa useimmin yhdyskuntarakenteen ja liikenteen vuorovaikutus. Asia korostuu vielä lausunnonantajien vastauksissa kysymyksiin ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista ja osin ihmisten jokapäiväisen liikkumisen parantamisesta, koska tiivis yhdyskuntarakenne on edellytys joukkoliikenteen ja varsinkin raideliikenteen toimivuudelle. Eri liikennemuotojen kokonaiskäsittelyä pidettiin hyvänä ja muutamat lausunnonantajat toivat esille myös eri liikennemuotojen keskinäisen
työnjaon tärkeyden. Jotkut lausunnonantajat haluaisivat joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen aseman määrittämistä selonteossa. Muutamat lausunnonantajat mainitsivat matkailun näkökulman puuttumisen ja toiset tutkimus- ja kehittämistoiminnan puuttumisen selonteon aihepiireistä. Toimenpiteiden valintaan liittyvässä arvioinnissa on jonkin verran ristiriitaisia näkemyksiä. Jotkut lausunnonantajat painottavat yksinomaan yhteiskuntataloudellista kannattavuutta eli perinteistä H/K suhdetta, kun taas toiset haluaisivat kestävän kehityksen mukaista arviointia ja ilmastonmuutoksen arviointia. Melko moni muistutti myös muista ympäristövaikutuksista, kuten esim. melusta ja pari lausunnonantajaa haluaisi, että myös vaikutukset eri kansalaisryhmiin arvioitaisiin. Ilmastovaikutuksia esitetään läpimeneväksi teemaksi, kun toisaalla todetaan, että liikennepoliittinen selonteko ei saa muuttua ilmastopoliittiseksi selonteoksi. Jotkut lausunnonantajat näkisivät mielellään selonteon linjauksissa myös yhteydet EU:n liikennepolitiikkaan. Kansainvälisien yhteyksien ja erityisesti Venäjän yhteyksiä toivovat muutamat vastaajat. Muutaman lausunnonantajan mielestä myös lentoyhteydet ovat jääneet vähälle selonteon aihepiireissä. Alueellisen näkökulman voimakkaampaa huomioon ottamista tuodaan esille useissa lausunnoissa. Niissä viitataan mm. hallitusohjelmassa esitettyihin aluepolitiikan tavoitteisiin, maakuntakeskusten välisten yhteyksien tarpeellisuuteen ja yleensäkin maamme poikittaisyhteyksien tarpeisiin. Tähän liittyvät myös täydennysehdotukset runkoverkkoon, jotka on esitetty elinkeinoelämän kuljetusten toimivuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä. Muutamat lausunnonantajat ovat nostaneet esille myös liikennehallinnon uudistamiskysymykset. Liikennevirastoa kannattaa suoraan jokunen vastaaja. Aluehallinnon kehittämistä esittää muutama lausunnonantaja samalla kun alueviranomaisen roolia haluttaisiin vahvistaa. Tätä vahvistaa se, että melko moni vastaaja on tuonut esille tarpeen kasvattaa alueella päätettäviä pikku investointeja ja niiden rahoitusta. Lausunnoissa on otettu varsin voimakkaasti kantaa erilaisiin väyläverkon laajuutta koskevien päätösten tekoon. Päätöksiä halutaan runkoverkosta, yleisen tieverkon laajuudesta ja sen suhteesta yksityistieverkkoon sekä vähäliikenteisistä radoista. Nämä päätökset nähdään osana pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa. Tieverkon erilaisille väylille haluttaisiin palvelutasotavoitteet samoin kuin joukkoliikenteelle erilaisilla seuduilla.
Kehyspäätöstä pidetään ristiriitaisena hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Väylänpidon rahoitustasojen korotustarpeesta on tarkemmin kuvauksia elinkeinoelämän kuljetusten toimivuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä. Lausunnonantajista muutamat pitävät tärkeänä, että valtio vastaa valtion hankkeiden rahoituksesta myös pääkaupunkiseudulla. Jonkun vastaajan mielestä erityisesti pääkaupunkiseudulla kuntien tulisi olla mukana rahoituksessa. Joidenkin vastaajien mielestä parantamalla liikenneturvallisuutta vaikutetaan myös ilmastonmuutokseen. Muutama vastaaja oli huolestunut siitä, ettei hallitusohjelmassa ollut erityisemmin huomioitu liikenneturvallisuusasioita ja katsookin tarpeelliseksi, että selonteossa asia nousee esille. Pohjana tulisi pitää hiljakkoin valmistunutta liikenneturvallisuusohjelmaa. Muutamissa ausunnoissa valitettiin Liikenne 2030 raportin taustaaineistona olleiden trendiennusteiden maltillisuutta. Vastaajien mukaan uusimmat ennusteet antavat seudun tulevaisuudesta myönteisempää kuvaa. Keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista parantavat toimet Lausunnonantajien mielestä keskeisin ihmisten jokapäiväistä liikkumista parantava toimi on joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen. Sama toimi esiintyy vielä useammin mainittuna ilmaston muutokseen liittyvän kysymyksen vastauksissa. Joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattamiseksi lausunnon antajat esittävät lähes kaikki mahdolliset joukkoliikennettä edistävät toimet: valtion tuki, lippujärjestelmien kehittäminen, liityntäliikenne ja pysäköinti, infrastruktuuritoimet, hallinnolliset toimet, kokonaismatka-aika, hinta, matkaketjut yms. Joukkoliikenteen ja kevytliikenteen kulkumuoto-osuuden lisäämiseen kytkettiin useissa lausunnoissa läheisesti myös yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäiseminen. Liikennejärjestelmän (matkaketjujen) esteettömyys painottui monissa vastauksissa. Jotkut lausunnonantajat esittivät nimenomaan raideliikenteen osuuden kasvattamista erityisesti pääkaupunkiseudulla ja jotkut suurilla kaupunkiseuduilla yleisemmin. Rautatieliikenteeseen ja osin lentoliikenteeseenkin liittyen painotettiin myös kaukoliikenteen täsmällisyyttä ja matkaketjuja. Muutamissa lausunnoissa esitettiin, että työssäkäyntialueen tulisi olla joukkoliikenteen ja sen kehittämisen pohjana. Vastauksissa painottui myös työvoiman kohtaanto-ongelmiin vastaaminen mm. julkisen liikenteen ympärivuorokautisella palvelulla suurilla kaupunkiseuduilla.
Haja-asutusalueen joukkoliikenteen palvelutason turvaaminen tuli esille varsin monessa lausunnossa. Keinoina nähtiin runkoliikenteen turvaaminen ja kutsuohjattu joukkoliikenne sekä kuntien henkilökuljetusten yhdistäminen. Muutamat lausunnonantajat esittivät seudullisen tai alueellisen joukkoliikenneorganisaation perustamista. Joidenkin mielestä tällaisen organisaation tulisi vastata joukkoliikenteen järjestämisestä alueellaan. Kevyen liikenteen väylien lisärakentamista ja turvallisia olosuhteita painottivat useat vastaajat. Melko useat painottivat erityisesti koulureittejä. Monet parantaisivat päätiestön liikenneturvallisuutta keskikaideohjelmalla ja mahdollisesti muilla toimilla. Tieverkon turvallisuutta haluttiin parantaa myös poistamalla tasoristeyksiä ja lisäämällä asennekasvatusta ja valvontaa. Väyläverkon ylläpitoon ja kehittämiseen haluttaisiin riittävät resurssit (Tästä enemmän seuraavan kysymyksen vastauksissa). Lausunnoissa mainittiin mm. alempi tieverkko, kelirikkotiet, vähäliikenteiset väylät sekä yksityistiet ja valtion tuki. Koko rataverkoston ylläpito, korvausinvestoinnit ja kehittäminen tuli muutamissa lausunnoissa esille. Liikenteen hallinta erityisesti kaupunkiseuduilla sekä yleensä liikenteen tietopalvelujen toteuttaminen kaikkien käyttöön nähtiin muutamissa lausunnoissa keinona ihmisten arjen liikkumisen parantamiseksi. Keskeiset elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuutta parantavat toimet Useiden vastaajien mielestä elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuuteen voidaan vaikuttaa korottamalla perustienpidon rahoituksen tasoa tuntuvasti. Myös yksityisteihin esitetään lisää valtiontukea. Rataverkon perusparannukseen esitetään vastaavasti lisää panostusta useissa lausunnoissa. Myös pääratojen kantavuuden nostoa (vähintään 25 tn akselipainoja) ja ratapihojen parantamista esitetään. Raakapuu- ja elintarvikekuljetustarpeiden perusteella esitetään vähäliikenteisten ratojen säilyttämistä ja kunnostamista samoin kuin alemman tieverkon kunnon parantamista. Liikenneväylien kehittäminen ja kehittämisen tason nostaminen tulee esille melko monessa lausunnossa. Jotkut ehdottavat päätieverkon pullonkauloja poistettavaksi ja toivoisivat rataverkon olevan nykyistä enemmän kaksiraiteista. Runkoverkkoon esitetään lisäyksiä ja sen toivotaan ulottuvan aluekeskuksiin ja sisältävän myös poikittaisyhteyksiä.
Eräät lausunnonantajat näkevät raideliikenteellä kasvumahdollisuuksia mm. kauttakulkuliikenteessä. Jotkut toivovat myös valtion toimenpiteitä markkinoille tulon helpottamiseksi rautatieliikenteessä. Joidenkin lausunnonantajien mielestä talvimerenkulku tulisi turvata ilman rasitetta pohjoisen satamille. Muutamat vastaajat pitävät tärkeänä lentoliikenteen ja asemien kehittämistä. Jotkut vastaajat puolestaan haluaisivat selvitettävän lentokenttäverkoston roolia ja laajuutta. Kaivosteollisuuden tarpeisiin vastaamista pitävät tärkeänä useat tahot. Myös matkailu nähdään merkittävänä elinkeinona, jonka tarpeita pitäisi muutaman vastaajan mielestä myös tarkastella. Muutamat näkevät myös yhteydet satamiin ja erityisesti vientisatamiin tärkeinä. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tämänkin kysymyksen vastauksissa nostetaan esille yksiajorataisen päätieverkon turvallisuus- ja sujuvuuspuutteet. Tavaraliikenteen kuljetuksilta odotetaan lausunnonantajien mukaan laatua, turvallisuutta, luotettavuutta, toimintavarmuutta ja täsmällisyyttä. Kuljetusketjun nopeus on useimmiten riippuvainen muusta kuin liikenneväylästä ja sen olosuhteista. Logistiikka-alueiden ja keskusten (mm. intermodaaliterminaalit, raakapuuterminaalit) tulisi olla osa liikenneverkkoa ja sen kehittämistä joidenkin vastaajien mielestä. Samoin logistiikkakeskusten verkko pitäisi suunnitella kokonaisuutena ja valtion tulisi olla siinä mukana. Logistisia ketjuja ja osaamista korostetaan myös muutamassa lausunnossa. Liikenteeseen liittyvät toimet, joilla voidaan eniten hillitä ilmastonmuutosta Keskeisin toimi, jolla lausunnonantajien mielestä voidaan vaikuttaa ilmaston muutokseen, on joukkoliikenteen ja kevytliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen. Tämä nähtiin myös keskeisimpänä keinona vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen liikkumiseen. Tässä yhteydessä mainittiin sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen (erit. pyöräilyn) edistämiseksi lähes kaikki mahdolliset toimet. Joukkoliikennejärjestelmän kehittämistä ja valtion tukea suurille kaupungeille korostettiin runsaasti. Raideliikenne mainittiin myös erikseen useissa lausunnoissa ja sitä haluttaisiin kehittää erityisesti pääkaupunkiseudulla ja mahdollisesti muilla suurilla kaupunkiseuduilla. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi varsin monet vastaajat tuovat esille yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemisen ja yleensä maankäytön ja liikenteen vuorovaikutteisen suunnittelun. Jotkut
lausunnonantajat toivovat yhdyskuntarakenteen tukeutumista nimenomaan raideliikenteeseen. Raideliikenteen infrastruktuuri edellyttää vastaajien mielestä parantamista. Muutamat lausunnonantajat näkevät myös matkaketju- ja kuljetusketjuajattelun tärkeäksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Jotkut vastaajat esittävät työmatkaliikenteen tarpeisiin vastaamista joukkoliikenteellä ympärivuorokautisesti suurilla kaupunkiseuduilla. Nopeaa junaliikennettä haluaisivat jotkut vastaajat ja joidenkin mielestä sillä voitaisiin jopa korvata osa kotimaan lentoliikenteestä. Tavaraliikenteen massakuljetuksessa rautatieliikenteen ja vesiliikenteen mahdollisuuksia ja kilpailukykyä pitäisi useiden vastaajien mielestä parantaa. Raideliikenteen markkinaosuuden kasvattamista pitävät niin ikään varsin monet vastaajat tarpeellisena. Se edellyttää vastaajien mielestä liityntäliikenteen tarpeisiin vastaamista, rautatieliikenteen kasvavan kapasiteettiongelman ratkaisemista sekä ratapihojen parantamista ja terminaaliverkostoa. Ilmaston muutoksen hillintään vaikuttaa muutaman vastaajan mielestä myös tieverkon kunto ja geometria. Useiden vastaajien mielestä merkitystä on nimenomaan alemman tieverkon kunnolla, jota käytetään mm. puukuljetuksiin (bioenergian saanti). Vaihtoehtoiset polttoaineet nähtiin monessa lausunnossa merkittäväksi tavaksi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Esillä oli mm. diesel, vety, sähkö ja maakaasu. Yhtä tärkeänä pidettiin ympäristöystävällisen kaluston ja kulkumuotojen suosimista liikennepolitiikassa ja veropolitiikassa. Verotukselliset keinot ja jopa verotuksen kokonaisuudistus olivat esillä myös monissa vastauksissa. Joukkoliikenteen arvonlisäveroa haluttiin alentaa tai luopua siitä. Myös raideliikenteen sähköistysohjelmaa sekä teiden käyttö- tai ruuhkamaksuja pidettiin tärkeänä ilmastonmuutoksen kannalta. Myös liikenteen hallinnan keinoilla ja ajotapakoulutuksella muutama vastaaja näki olevan vaikutusta.
Liikennejärjestelmän kehittämishankkeet tärkeysjärjestyksessä perusteluineen Lausunnonantajat esittivät runsaasti eri väylien kehittämishankkeita ja perustelivat hankkeet pääsääntöisesti varsin hyvin. Hanke-ehdotukset kohdistuivat pääasiassa lausunnonantajien omille toiminta-alueille. Tiehankkeita esitettiin yli 70, ratahankkeita yli 50, vesiväylähankkeita ja lentoliikenteen hankkeita molempia vajaa 10. Hanke-ehdotuksista on laadittu erilliset listat. Monet vastaajat ovat tässä yhteydessä tarkastelleet liikennejärjestelmän kehittämistarvetta yleisemmin ja korostaneet mm. liikenneväylien, etenkin pääväylien kehittämishankkeita, kaupunkiseutujen liikennejärjestelmien ja joukkoliikenteen kehittämistä sekä liikenneturvallisuuden parantamista. Ehdotuksista osa on myös vahvistavat muihin kysymyksiin annettuja vastauksia. Budjettirahoituksen lisäksi käytettävät rahoitustavat väylähankkeiden rahoittamiseksi Useat lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että perinteinen budjettirahoitus on hyvä ja keskeisin liikennehankkeiden rahoitusmuoto. Monet olivat kuitenkin sitä mieltä, että lisäksi voidaan käyttää PPP-mallia, jälkirahoitusmallia ja elinkaarimallia. Edullista lainoitusta pidettiin järkevänä ja esimerkiksi sitä, että valtio lainaa kunnilta. Uudempana asiana melko useat vastaajat esittivät tierahastoja, joihin koottaisiin varoja eri tavoin (verot, obligaatiot, tiemaksut). Tiemaksuja, ruuhkamaksuja, kauttakulkuliikenteen maksuja esittävät myös useat vastaajat. Sekä ruuhkamaksulle että tiekohtaisille maksuille on vastaajissa myös muutama vastustaja. Useimmin mainitaan perusteeksi, etteivät kotimaiset kuljetusyritykset kestä enää lisärasitteita tai se pitäisi kompensoida jollain tavalla. Muutaman lausunnonantajan vastauksessa on esitetty, että elinkaarimallilla ja jälkirahoitusmallilla toteutettaville hankkeille tulisi asetta yläraja. Valtion omaisuustulojen ohjaus ja maankäyttösopimukset on mainittu rahoituskeinoina muutamassa lausunnossa. Vuorian työryhmän ehdotukset ovat saaneet myös muutaman lausunnonantajan tuen. Myös erilaisia selvityksiä mm. tienkäyttömaksuista ja niiden vaikutuksista halutaan edelleen.