Hallinnonkehittämisryhmän loppuraportti 2014 24.8.2014

1 Hallinnonkehittämisryhmän loppuraportti 2014 24.8.2014 Sisällys 1 Tiivistelmä ja toimenpide-ehdotukset 2 2 Kirkon hallinnonkehittämistyö 4 2.1 Työryhmät vuosina 1998 2011.. 4 2.2 Nykyinen hallinnonkehittämisryhmä vuosina 2012 2013. 5 3 Hiippakuntahallinto... 6 3.1 Hiippakuntavierailut.. 6 3.2 Hiippakuntakanslioiden kustannukset. 7 3.3 Johtopäätökset 9 4 Hallinto kirkon strategian toteuttajana... 12 5 Kirkko hallinnon näkökulmasta vuonna 2025 15 Liite 1 Aikaisempi hallinnonkehittämistyö... 18

2 1 Tiivistelmä ja toimenpide-ehdotukset Hallinnonkehittämisryhmä on vuoden 2014 aikana toisaalta seurannut aikaisempien hallinnon kehittämiseen tähtäävien kirkolliskokouspäätösten toteutumista ja toisaalta pohtinut uusien kehittämistoimien tarvetta. Erityisesti on kiinnitetty huomiota yhteiskunnan muutoksiin, joilla saattaa seuraavan vuosikymmenen aikana olla ratkaisevia vaikutuksia kirkkojen ja uskontokuntien toimintaan maassamme. Yhteiskunnalliset muutokset saattavat vaikuttaa tulevina vuosina mm. peruskoulujen ja lukioiden uskonnonopetukseen, kirkkojen saamaan valtionapuun ja mahdollisesti jopa kirkkojen verotusoikeuteen. Lisäksi kuntauudistus vaikuttaa seurakuntajakoon. Koko hallinnonuudistuksen tavoitteena on strategian päätavoitteiden toteutuksen turvaaminen. Kehittämistyö on saanut lisäpontta monien pienten seurakuntien taloudellisesta ahdingosta ja valtion talouden epävakaista näkymistä. Hallinnon selkiyttäminen ja tehostaminen turvaa kirkon voimavaroja pyhäkkökeskeisen aktiivisen jumalanpalveluselämän säilyttämiseen ja lähimmäisvastuun rakentamiseen lähellä ja kaukana. Strategian mukaan kokonaisuuteen kuuluvat myös kestävä ja tasapainoinen talous, hyvä johtajuus sekä toimiva organisaatio. Suomen ortodoksisen kirkon on suhtauduttava vakavasti edessä olevien muutosten mahdollisuuteen ja kehitettävä henkilöstön, jäsenistön ja organisaation muutosvalmiutta. Erityisesti kyse tulee olemaan kirkon keskusrahaston ja seurakuntien varojen käytön oikeasta suuntaamisesta. Kirkolla ei tule olemaan varaa nykyisen kaltaiseen julkishallinnon tyyppiseen, moniportaiseen, useassa pienessä yksikössä ja monella tasolla hoidettavaan hallintoon. Keskusrahaston kuluihin sisältyvät myös kiinteistöjen korjausavustukset sekä eläkemaksut. Käytettävissä olevat varat on jatkossa suunnattava ensisijaisesti kirkon perustyöhön: jumalanpalvelusten hoitoon, uskonnonopetukseen, opetusmateriaalien tuotantoon niin lapsille kuin aikuisille, kotimaiseen ja kansainväliseen diakoniaan jne. Raportissa käsitellään ensin lyhyesti kirkon aikaisempien hallinnonuudistushankkeiden edistymistä. Vuosiin 2010 1013 liittyvät kirkolliskokouksen päätökset on esitetty liitteessä 1. Sen jälkeen käsitellään hiippakuntahallintoa, hallinnon osuutta strategian toteutuksessa sekä tulevaisuuden kirkkoa otsikolla Kirkko vuonna 2025. Hiippakuntahallintoa ja tulevaisuuden kirkkoa koskevien jaksojen päätteeksi on laadittu toimenpide-esityksiä, jotka on myös koottu tiivistetysti seuraavaan.

3 Hiippakuntahallintoa koskevat toimenpide-ehdotukset: Piispojen tehtävänkuvat on määriteltävä. Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä on kuvattu piispojen lakisääteiset hallinnolliset tehtävät. Palvelukeskus asiantuntijoiden avustamana tarkentaa työryhmän arviota kunkin hiippakuntapiispan tehtävien hoidon tarvitsemasta resurssista. Laskelmissa on varauduttava niukkuuden aikaan. Arkkipiispan istuimen siirtoa Helsinkiin on ryhdyttävä valmistelemaan. Samalla on tehtävä periaatepäätökset kirkon keskustalon käytöstä ja verkottumisen mahdollisuuksista. Oulun hiippakunnan tiloista kannattaa luopua. Hiippakuntakanslioiden tehtävien keskittämistä on valmisteltava. Hallinnon kehittämisessä ja suuntaamisessa on jatkossa otettava huomioon vuoden 2016 strategian linjaukset. Seurakunnantarkastuksista on kehitettävä aktiivinen arvioinnin ja seurannan väline. Tarkastuksia on tehtävä tarvittaessa määräaikaa (5 vuotta) useammin ja tarkastuksessa sovitun toimenpideohjelman toteutusta on seurattava. Apulaispiispan tehtävää sen seuraavan kerran vapautuessa ei täytetä. Ensisijaisesti käytetään muiden piispojen resurssia tai siihen nimetään luottamushenkilö. On selvitettävä ekumeenisen patriarkaatin kanssa, onko kanonisia esteitä muussa toimessa olevan henkilön valitsemisessa piispan tehtävään. Oulun hiippakunnan piispan vaalin yhteydessä kirkolliskokouksen tulee päättää tehtävään käytettävissä olevasta henkilöstöresurssista. Kun piispainkokous asettaa ehdokkaat, se hyväksyy ehdokkaiden mahdolliset muut tehtävät. Tulevaisuuden kirkkoa koskevat toimenpide-ehdotukset: Jotta kirkon talous pysyisi vakaana myös pitkällä aikavälillä ja strategian mukaista toimintaa voitaisiin ylläpitää, on hallinnon resursseja ja rakenteita tarkasteltava uudelleen. Kirkon hallintoa on edelleen tehostettava käyttämällä joustavia ratkaisuja ja verkostomaista työskentelyä hiippakuntien ja seurakuntien välillä ja karsimalla päällekkäisiä toimintoja. On selvitettävä myös mahdollisuuksia yhteistyöhön ulkopuolisten tahojen kuten evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Esimerkkeinä on yhteistyö taloushallinnon ja jäsenrekisteripalvelujen alalla. Jos seurakunnan talous ei ole kestävällä pohjalla, seurakunnan tulee etsiä aktiivisesti yhteistyötä toisten seurakuntien kanssa tai yhdistyä hallinnollisesti isommaksi seurakunnaksi.

4 Koulutus- ja kasvatusyksikön käynnistämistä on valmisteltava kaikkien asiaan liittyvien tahojen kanssa. Erityisesti on selvitettävä uskonnonopetuksen kustannusvaikutukset ja hallinnolliset vaikutukset: kuka opettaa, mikä taho organisoi ja toimii työnantajana, paljonko kirkko on valmis käyttämään uskonnonopetukseen jne. 2 Kirkon hallinnonkehittämistyö 2.1 Työryhmät vuosina 1998-2011 Suomen ortodoksinen kirkko on viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana käynnistänyt kolme työryhmää, joiden tehtävänä on ollut kirkon hallinnonuudistuksen suunnittelu. Työryhmien toimeksiannot, niiden merkittävimmät suositukset sekä niiden pohjalta tehdyt kirkolliskokousten päätökset on koottu liitteeseen 1. Tässä luvussa arvioidaan lyhyesti päätösten toteutumista. Ensimmäinen ryhmä suositteli vuonna 1998 mm. kirkkoa koskevien yksityiskohtaisten säädösten siirtämistä valtiovallalta kirkolle itselleen. Toinen ryhmä täsmensi esitystä lainsäädännön jakamiseksi kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Näiden esitysten pohjalta tuli vuoden 2007 alusta voimaan uusi laki ortodoksisesta kirkosta sekä ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys. Uuden lain myötä kirkolliskokous tuli jokavuotiseksi. Työryhmät antoivat myös suosituksia seurakunta- ja hiippakuntahallinnon kehittämisestä ja hallinnon selkiyttämisestä sekä seurakunta- ja hiippakuntajaon uudistamisesta. Nämä esitykset eivät ole toteutuneet ainakaan esitetyssä muodossa. Kolmas hallinnonkehittämisryhmä perustettiin tammikuussa 2010. Työn pohjana tuli olla syksyllä 2009 hyväksytty kirkon strategia (Suomen ortodoksisen kirkon strategia toimintavuosille 2010 2015). Ryhmän ensimmäisen raportin mukaan tavoitteena tulee olla kirkon kokoon ja tarpeisiin nähden oikein mitoitettu hallinto, joka tukee kirkon perustehtävän toteutumista lähellä seurakuntalaisia. Raportissa painotetaan pyhäkkökeskeisyyttä kirkon aktiivinen toiminnallinen perusyksikkö on yhteen pyhäkköön eukaristian viettoon kokoontuva seurakunta. Merkittävin työryhmän toteutuneista suosituksista on ollut kirkon palvelukeskuksen perustaminen. Tarkoituksena oli hallinnon joustavuuden ja tehokkuuden lisääminen, kun keskushallinnon operatiivinen toiminta siirrettäisiin kirkollishallituksen kollegiota alemmalle tasolle. Palvelukeskuksen

5 toiminnan käynnistymisestä on seurannut hallinnon terävöitymistä, kun vastuita ja tehtävänkuvia on täsmennetty, sekä erityisesti taloushallinnon tehostumista, kun kirkolle on laadittu taloussääntö, jossa määritellään mm. kustannuspaikkavastaavat ja sitovuustasot. Myös seurakuntien taloushallinnon järjestelmiä on pystytty yhdenmukaistamaan Myös päätöstä matkapappien ja -kanttorien liittämisestä omien alueidensa seurakuntien työntekijöiksi (tarvittaessa keskusrahaston taloudellisella tuella) on ryhdytty toteuttamaan. Prosessi on ollut pitkä, mutta se saataneen päätökseen kuluvan vuoden aikana. Sen sijaan kirkon kiinteistöjä koskeva työ on vasta käynnistynyt. Työryhmät ovat vuodesta 2010 lähtien pitäneet kiireellisenä selvitystä, jossa toisaalta arvioitaisiin haja-asutusalueiden vähän käytettyjen kirkkojen ja tsasounien kuntoa ja tulevaa käyttöä ja toisaalta luonnosteltaisiin vaihtoehtoja kirkon ja seurakuntien kiinteistöjen hallinnon tehostamiseksi. Palvelukeskus käynnisti työn vuoden 2014 aikana pyytämällä seurakunnilta ja luostareilta tiedot niiden omistamista kiinteistöistä. Kokonaan toteutusta vaille on jäänyt vuoden 2010 kirkolliskokouksen päätös, jonka mukaan jokaisessa hiippakunnassa käynnistetään piispan johdolla yhteistoimintaprojekti, jonka tavoitteena on kehittää seurakuntien välistä hallinnollista ja toiminnallista yhteistyötä, josta voisi seurata suurempien hallinnollisten yksiköiden muodostaminen. Projektien tuloksista oli kunkin piispan määrä raportoida syksyn 2014 kirkolliskokouksessa. Päätöksen mukaiset yhteistyöprojektit eivät ole käynnistyneet. Kaikissa hiippakunnissa on kuitenkin käynnissä erilaisia yhteistyöneuvotteluja. 2.2 Nykyinen hallinnonkehittämisryhmä vuosina 2012 2013 Kirkollishallitus muutti kokouksessaan 27.3.12 työryhmän koostumusta. Puheenjohtajana jatkoi rehtori Sirpa Koriala, jäseniksi valittiin rehtori Pentti Belinskij ja kirkkoherra Andreas Larikka. Ryhmä kutsui sihteeriksi Elsi Takalan. Kun Sirpa Koriala valittiin kirkon palvelukeskuksen johtajaksi, kirkkoherra Larikka siirtyi puheenjohtajaksi ja ryhmän jäseneksi valittiin Jyri Roihuvuo. Vuoden 2014 alussa ryhmää täydennettiin vielä Ritva Blyllä ja Petri Lintusella. Työryhmän tehtävänanto säilyi alkuperäisenä: "Seurata ja arvioida hallinnon kehitystyötä sekä tehdä parannusehdotuksia. Työryhmän tehtäviin kuuluu myös valmistella ehdotuksia hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietinnön luvussa 5. Tulevan vuosikymmenen toimintakalenteri esitetyistä asioista sekä valmistella eteenpäin taloustyöryhmän suosituksia ja taloussääntöä. Työryhmä toimii yhteistyössä hallintovaliokunnan ja talousvaliokunnan kanssa sekä raportoi kirkolliskokoukselle vuosittain."

6 Vuoden 2012 raportissa keskityttiin seuraamaan tehtyjen päätösten toteutumista. Vuoden 2013 raportin toimenpide-ehdotukset sisältyvät liitteeseen 1. Niihin sisältyi useita samansisältöisiä suosituksia kuin vuoden 2010 päätökset, joiden toteutus oli vielä aloittamatta. Vuonna 2014 ryhmän pääteemoja ovat aikaisempien päätösten seurannan ohella olleet hiippakuntahallinto, hallinnon osuus kirkon strategian toteutuksessa sekä kirkko vuonna 2025. 3 Hiippakuntahallinto 3.1 Hiippakuntavierailut Yhtenä ryhmälle annettuna tehtävänä oli hiippakuntien resurssien niin henkilöresurssien kuin tilojenkin käytön ja tarpeen arviointi. Ryhmä vieraili Oulun hiippakunnassa elokuussa 2013. Puheenjohtaja ja sihteeri vierailivat Karjalan hiippakunnassa maaliskuussa 2014, ja puheenjohtaja vieraili Helsingin hiippakunnassa huhtikuussa 2014. Kaikissa tapaamisissa oli mahdollisuus keskustella paitsi piispan, myös hiippakuntakanslian henkilökunnan kanssa. Keskusteluja ei pystytty käymään saman kaavan mukaisesti ja siten niiden anti on vaihteleva. Kaikista hiippakunnista oli saatu etukäteen kanslian henkilökunnan toimenkuvat. Niissä tosin esitettiin tehtävät luettelona analysoimatta niitä tai arvioimatta niiden osuutta kokonaistyömäärästä. Arvio Oulun hiippakunnan tilojen käytöstä ja henkilöstötarpeesta esitettiin jo edellisessä raportissa. Vuoden 2014 aikana Oulun hiippakuntasihteerin toimi lakkautettiin. Karjalan hiippakunnassa sekä piispan että kanslian työntekijöiden työaika jakautuu toisaalta hiippakuntahallinnon, toisaalta koko kirkon hallinnon kesken, samoin jakautuu tilojen käyttö. Seurakuntavierailuja (piispa, hallinnollinen sihteeri, joskus diakoni) lukuun ottamatta suurempi osa ajasta kuluu koko kirkon hallinnossa. Merkittävän osan tästä muodostavat kansainväliset asiat (kirjeenvaihto, vieraat, matkajärjestelyt, suosituskirjeet jne). Karjalan hiippakuntakanslian henkilökunta hoitaa osaltaan myös kirkon tiedotusta. Henkilökunnan edustajien mukaan kirkko tarvitsisi viestinnästä vastaavan henkilön. Rationalisoinnin mahdollisuuksia nähtiin mm. hiippakuntien keskeisessä yhteistyössä henkilöstöhallinnossa, lomajärjeste-

7 lyissä sekä toimien täytöissä. Myös teologisen asiantuntemuksen osalta voitaisiin verkostoitua teologisten tekstien laatiminen voitaisiin jakaa nykyistä useammille tahoille. Helsingin hiippakunnassa toteutettiin vuoden 2014 aikana hiippakunnan seurakuntien yhteinen lehti. Helsingin hiippakunnan tilakustannukset ovat olleet huomattavat suuret. Kansliassa henkilöstön vaihtuvuus on viime vuosina ollut varsin suuri. Helsingin hiippakunnasta esitettiin, että suuremmat seurakunnat voisivat tarjota pienemmille apua palveluntuotannossa, esim. taloushallinnossa ja tiedotuksessa. Kirkollishallitus on päätöksessään 29.5.2012 pitänyt tarpeellisena arkkipiispan istuimen siirtämistä Helsinkiin. Kirkollishallitus piti muutoksen luontevana ajankohtana seuraavaa arkkipiispan vaihdosta. Piispainkokous on 13.5.2014 todennut, että se on valmis arvioimaan hiippakuntajakoa ja arkkipiispan istuimen sijaintipaikkaa sen jälkeen kun seurakuntien hallinnollinen ja taloudellinen arviointi on tehty. 3.2 Hiippakuntakanslioiden kustannukset Seuraavissa taulukoissa esitetään lukuja hiippakuntakanslioiden tilojen ja henkilöstön kustannuksista. Luvut perustuvat vuoden 2013 kustannuksiin (paitsi taulukko 1, jossa esitetään toteutuneet kustannukset vuosilta 2009 2013 ja suunnitteluluvut vuosilta 2014 2015). Hiippakuntien jäsenmäärät ja pappien lukumäärät perustuvat vuoden 2014 kirkkokalenterin tietoihin. Taulukoita tarkasteltaessa on huomattava, että luvut ovat lähinnä suuntaa-antavia. Vuoden 2014 talousarviossa ja vuoden 2015 suunnitteluluvuissa on jo tehty merkittäviä säästöjä vuoden 2013 kustannuksiin verrattuna. Karjalan hiippakunnan tilakustannuksissa näkyy viime vuosina teetetty laaja keskustalon remontti. Oulun hiippakunnan vuosien 2014 2015 lukuihin sisältyy hiippakunnan tilojen remontti. Henkilöstökulujen vähennys vuoden 2013 ja 2014 välillä johtuu ensisijaisesti siitä, että matkapapiston kulut eivät sisälly vuoden 2014 talousarviossa hiippakuntien kustannuksiin.

8 Taulukko 1. Hiippakuntien henkilö- ja tilakustannukset v. 2009 2016 (euroa). hiippakunta 2009 2010 2011 2012 2013 2014 ta 2015 s Hki tilat 2289 71245 75178 74658 75143 78500 78000 Hki henkilöstö 188733 190878 204679 317134 303574 219700 219700 Karjala tilat 8023 2728 86781 5342 5007 9240 9700 Karjala henkilöstö 338582 339599 338105 332879 294451 217900 217900 Oulu tilat 10978 32091 28242 20471 18885 34500 34500 Oulu henkilöstö 145990 148909 154661 324689 385701 159400 143200 yhteensä 694595 785450 887646 1075173 1082761 719240 703000 Taulukko 2. Hiippakuntien henkilö- ja tilakustannukset v. 2013 seurakuntaa ja seurakuntalaista kohden (euroa). hiippakunta tilakust./srk tilakust./srk-lainen henkilökust./srk henkilökust. /srk-lainen Helsinki 9393 2,33 37947 9,43 Karjala 455 0,25 26768 14,65 Oulu 3777 2,98 77140 60,96 keskimäärin 4542 1,85 47285 28,35

9 Taulukko 3. Hiippakuntien henkilö- ja tilakustannukset v. 2013 pappia kohden (euroa). hiippakunta tilakust./pappi henkilökust./pappi srk-laisia/pappi Helsinki 1366 5520 585 Karjala 147 1357 591 Oulu 1349 27550 452 keskimäärin 954 11475 543 Taulukon 3 pohjana on vuoden 2014 kirkkokalenteri, jonka mukaan Helsingin hiippakunnan seurakunnissa oli 55 pappia ja 32 190 jäsentä, Karjalan hiippakunnan seurakunnissa ja luostareissa 34 pappia ja 20098 seurakuntalaista sekä Oulun hiippakunnan seurakunnissa 14 pappia (matkapapisto ja o.t.o.-papisto sisältyvät lukuihin) ja 6327 jäsentä. 3.3 Johtopäätökset Seuraavassa esitellään hiippakuntavierailuista saatuihin kokemuksiin sekä edellä olleiden taulukoiden talouslukuihin perustuvia ehdotuksia hiippakuntahallinnon keventämiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi: Kun arkkipiispan istuin siirretään Helsinkiin, hiippakuntakanslioiden tehtävät keskitetään Helsingin hiippakunnan kansliaan, joka sitten palvelee muita hiippakuntia ja kaikkia seurakuntia. Muiden hiippakuntien tarvitsemat lähipalvelut hoitaa joku hiippakunnan alueen seurakuntien virastoista. Kun arkkipiispan kanslia siirtyy Helsinkiin, on selvitettävä kirkon keskustalon tarve jatkossa. Ainakin osa tiloista voidaan vuokrata pois. Hiippakuntakanslioiden toimintojen keskittäminen yhteen hiippakuntakansliaan ja mahdollisuuksien mukaan seurakuntien virastoihin vähentäisi henkilöstö- ja tilakustannuksia ainakin 200 000 eurolla verrattuna vuoden 2013 lukuihin. Lähtökohtana on silloin se, että kahdella muulla piispalla on henkilökunnassaan yksi henkilö (esim. diakoni tai hiippakuntasihteeri).

10 Hiippakuntien menoista noin neljännes on tilakustannuksia. Hiippakuntien tulisi käyttää tapahtumiinsa ja edustustiloina seurakuntien tiloja tai paikkakunnalta tilapäisesti vuokrattavia muita tiloja. Hiippakuntarajojen muutokset sinänsä eivät vaikuta hiippakuntien kustannuksiin. Rajoja voidaan tarkistaa, mikäli muutoksella parannetaan seurakuntien elinvoimaisuutta ja toimivuutta. Lähtökohtana on se, että Suomen ortodoksisessa kirkossa on kolme hiippakuntaa ja niitä kutakin johtaa piispa. Hiippakuntien lukumäärän vähentäminen edellyttäisi kirkkolain muutosta. Lainsäädäntö ei tunne piispan irtisanomismenettelyä, ja piispan tehtävä voidaan täyttää tilapäisesti vain erityisestä syystä (kuten marraskuussa 2013). Kanonisesti ei kuitenkaan liene estettä sille, että piispan tehtävän vapautuessa paikka täytetään luottamushenkilöllä, ts. henkilöllä, joka saa toimeentulonsa ainakin osin muista tehtävistä. Keskusteluissaan piispojen kanssa ryhmä ei saanut yksiselitteistä vastausta siihen, mitkä seikat eniten vaikuttavat piispojen työkuormaan seurakuntien määrä, pappien määrä, seurakuntalaisten määrä, hiippakunnan alueellinen laajuus vai jotkut muut tekijät. Kanonisesti piispa on kaikkien hiippakunnan pappien hengellinen esimies (hän on myös kaikkien seurakuntalaistensa hengellinen esimies). Hallinnollisesti ja juridisesti piispa on kirkkoherrojen esimies ja kirkkoherra puolestaan seurakuntansa pappien lähiesimies. Ryhmä päätyi kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nykyisin piispojen työkuorma on varsin erisuuruinen. Ryhmä luonnosteli asiasta alla olevan ehdotuksen ja esittää, että palvelukeskus laatisi asiasta tarkemmat laskelmat asiantuntijoiden avulla. Seuraava esitys pohjautuu siihen, että ortodoksisen kirkon piispa on piispa täysiaikaisesti. Ryhmä on kuitenkin halunnut korostaa sitä, että piispan tehtävä sisältää sekä kanonisia että 'juridisia' ja 'julkishallinnollisia' aineksia. Jatkossa esitettävät prosenttiluvut kuvaavat tätä 'juridista' ja 'julkishallinnollista' osuutta. Ehdotus resurssien jaosta Oulun hiippakunnassa on viisi seurakuntaa (jatkossa neljä, kun Kiuruveden seurakunta yhdistetään naapuriseurakuntiin), joiden kirkkoherrojen esimiehenä piispa toimii. Oulun piispan tehtävän hoitamiseen arvioidaan tarvittavan noin 25 % siitä resurssista, joka tarvitaan yhdistetyn arkkipiispan ja hiippakuntapiispan tehtävään. Hiippakunnan hallinto voidaan siirtää hoidettavaksi joko hiippakunnan alueella sijaitsevan seurakunnan viraston tehtäväksi tai Helsingin tai Karjalan hiippakunnan kanslian tehtäväksi.

11 Karjalan hiippakuntaan kuuluu 11 seurakuntaa (10 seurakuntaa, kun Lieksa yhdistyy Joensuun seurakuntaan), joiden kirkkoherrojen esimiehenä hiippakunnan piispa toimii. Lisäksi hän hoitaa koko kirkon tehtäviä noin puolet ajastaan, joten hiippakunnan tehtäviin jää noin 50 % koko resurssista. Helsingin hiippakuntaan kuuluu 8 seurakuntaa ja nykyisellään sillä on selkeästi enemmän resursseja seurakuntaa kohden kuin Karjalan hiippakunnassa. Kun arkkipiispan istuin siirretään Helsinkiin, tuleva arkkipiispakin joutunee käyttämään ajastaan noin puolet koko kirkon tehtävien hoitoon ja toisen puolen hiippakunnan piispan tehtävien hoitoon. Karjalan hiippakunta taas tulisi jatkossa olla mahdollista hoitaa sillä 50 % resurssilla, joka nyt on käytettävissä. Edellä olevasta johtopäätöksenä: arkkipiispan tehtävää lukuun ottamatta piispan tehtävää tulisi voida hoitaa joko oman toimen ohessa tai piispan tehtävän hoitoon voitaisiin liittää muita piispainkokouksen hyväksymiä kirkon tehtäviä. Piispa voisi siten saada toimeentulonsa joko osin tai pääosin muusta kuin piispan tehtävästä. Kanonisen oikeuden asiantuntijoiden lienee selvitettävä, missä palkatuissa tehtävissä piispa voisi toimia. Toimenpide-ehdotuksia: Piispojen tehtävänkuvat on määriteltävä. Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä on kuvattu piispojen lakisääteiset hallinnolliset tehtävät. Palvelukeskus asiantuntijoiden avustamana tarkentaa työryhmän arviota kunkin hiippakuntapiispan tehtävien hoidon tarvitsemasta resurssista. Laskelmissa on varauduttava niukkuuden aikaan. Arkkipiispan istuimen siirtoa Helsinkiin on ryhdyttävä valmistelemaan. Samalla on tehtävä periaatepäätökset kirkon keskustalon käytöstä ja verkottumisen mahdollisuuksista. Oulun hiippakunnan tiloista kannattaa luopua. Hiippakuntakanslioiden tehtävien keskittämistä on valmisteltava. Hallinnon kehittämisessä ja suuntaamisessa on jatkossa otettava huomioon vuoden 2016 strategian linjaukset. Seurakunnantarkastuksista on kehitettävä aktiivinen arvioinnin ja seurannan väline. Tarkastuksia on tehtävä tarvittaessa määräaikaa (5 vuotta) useammin ja tarkastuksessa sovitun toimenpideohjelman toteutusta on seurattava. Apulaispiispan tehtävää sen seuraavan kerran vapautuessa ei täytetä. Ensisijaisesti käytetään muiden piispojen resurssia tai siihen nimetään luottamushenkilö.

12 On selvitettävä ekumeenisen patriarkaatin kanssa, onko kanonisia esteitä muussa toimessa olevan henkilön valitsemisessa piispan tehtävään. Oulun hiippakunnan piispan vaalin yhteydessä kirkolliskokouksen tulee päättää tehtävään käytettävissä olevasta henkilöstöresurssista. Kun piispainkokous asettaa ehdokkaat, se hyväksyy ehdokkaiden mahdolliset muut tehtävät. 4 Hallinto kirkon strategian toteuttajana Kun ryhmän tehtävänä on ollut tehtyjen päätösten seuranta, on ollut luonnollista peilata kehitystä myös kirkon strategiaan (2010 2015). Strategian mukaan kirkon tärkeimpiä toimintoja ovat aktiivinen jumalanpalveluselämä, lähimmäisvastuu ja diakonia sekä tasapainoinen talous ja toimiva organisaatio. Ryhmän tehtävänä ei ole koko strategian arviointi, mutta tavoitteiden toteutumista on arvioitu suhteessa siihen, mitä ne merkitsevät kirkon hallinnolle ja toisaalta siihen, miten hallinto voi vaikuttaa niiden toteutumiseen. Lisäksi ryhmän yhtenä tehtävänä on ollut mahdollisten säästöjen osoittaminen hallinnosta. Viimeisen vuoden aikana ryhmä paneutui myös edessä oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joilla tulee olemaan vaikutusta kirkon toimintaan ja myös kirkon rahankäyttöön. Strategian mukaan vuonna 2015 kirkko on etsivä, palveleva ja ylistävä jumalanpalvelusyhteisö. Kirkossa on aktiivinen jumalanpalveluselämä, lähimmäisvastuuta ja eettistä toimintaa on laajennettu. Lisäksi kirkolla on kestävä ja tasapainoinen talous, hyvä johtajuus sekä toimiva organisaatio. Toiminnassa otetaan huomioon mm. globaali oikeudenmukaisuus, maan sisäinen muuttoliike, maahanmuuttajat sekä ympäristökysymykset. Kirkko on näkyvä, hengellisyydestään tunnettu organisaatio ja se viestii aktiivisesti ja suunnitelmallisesti toiminnastaan. Kirkossa on myös jatkuvasti kehitetty osaamista ja valmiutta vastata yhteiskunnan muutoksiin. Strategian tavoitteista lienee parhaiten toteutunut aktiivinen jumalanpalveluselämä, joka toki on kirkon ydintehtävä. Seurakunnissa käytetään paljon voimavaroja siihen, että seurakunnan eri pyhäköissä pystytään järjestämään palveluksia edes kohtalaisen säännöllisesti. On kuitenkin alueita, joilla ortodoksien määrä on suuresti vähentynyt maan sisäisen muuttoliikkeen takia ja seurakunnan voimavarat eivät riitä kaikkien palvelemiseen. Viime vuosien pohdinnasta huolimatta ei ole löydetty ratkaisua, jolla taattaisiin harvaan asuttujen alueiden ortodokseille säännölliset jumalanpalvelukset.

13 Seurakuntien yhteistoimintaprojektit, jotka kirkolliskokous vuonna 2010 päätti käynnistää piispojen johdolla kussakin hiippakunnassa ja joiden tarkoituksena oli nimenomaan seurakuntien vähien voimavarojen yhdistäminen toiminnan tehostamiseksi, eivät ole toteutuneet. Kaikissa hiippakunnissa on kuitenkin käynnissä erilaisia yhteistyöneuvotteluja. Karjalan hiippakunnassa on esimerkiksi selvitetty seurakuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia ja lisäksi käynnistetty neuvottelut Lieksan seurakunnan liittymisestä Joensuun seurakuntaan. Kiinteistöhallinnossa ei ole löydetty ratkaisua sille, miten huonokuntoisista kirkoista ja tsasounista voitaisiin pitää huolta. Seurakuntien kiinteistömassan kartoitus on kuitenkin tehty ja palvelukeskuksella on suunnitelma työn jatkamisesta. Kansainvälisen diakonian ja lähetystyön alueella on hallinnon kehittämisessä edistytty. Ortodoksinen lähetys ry:stä ja Ortaid ry:stä on muodostettu Filantropia ry. Järjestö on moninkertaistanut toimintansa muutamassa vuodessa ja hallinto on selkiytynyt. Järjestön budjetti vuonna 2013 oli noin 430 000 euroa ja järjestön tuloista ainoastaan 19 % oli kirkon yhteistyösopimukseen perustuvaa keskusrahastoavustusta. Kirkkoa lähellä oleva järjestö pystyy toimimaan joustavasti ja reagoimaan nopeasti ulkopuolelta esitettyihin pyyntöihin. Seurakunnissa toimivien vapaaehtoisten ryhmien merkitys järjestön rahoittamisessa on huomattava; seurakunnat sinänsä ovat olleet hitaampia ottamaan vastuuta kansainvälisestä diakoniasta. Kotimainen diakonia on edelleen pääosin seurakuntien ja niiden vapaaehtoistoimijoiden varassa. Kirkon kestävä talous ja toimiva organisaatio ovat olleet kehittämiskohteina koko strategiakauden, ja joissakin suhteissa tavoitteita on lähestytty. Kirkon palvelukeskuksen perustaminen on alkanut jäntevöittää kirkon keskushallintoa mm. selventämällä päätöksentekoketjuja ja vastuita sekä parantamalla budjettikuria. Laaja kollegiaalinen päätöksentekojärjestelmä kirkollishallituksessa tekee organisaation kuitenkin edelleen hitaaksi ja jäykäksi, vaikka jo edellisen kirkkolain laatimisen yhteydessä valtioneuvosto suositteli kollegiaalisen päätöksenteon rajoittamista ainoastaan tärkeimpiin periaatekysymyksiin. Taloustoimisto on pyrkinyt kehittämään niin kirkon keskusrahaston kuin seurakuntienkin kirjanpitoa ja pystynyt parantamaan osaamisen tasoa ja koordinaatiota. Kirkon viestintää on toteutettu hajautetulla järjestelmällä. Verkottuminen kirkon hallinnossa ja monessa muussa toiminnassa on erittäin suositeltava toimintamalli. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, että organisaatio on selkeä ja resurssit riittäviä verkoston toiminnalle. Viime vuosien viestintämalli ei ehkä ole parhaalla mahdollisella tavalla toteuttanut strategian edellyttämää suunnitelmallista ja aktiivista näkyvyyttä. Ympäristökysymykset eivät ole saaneet juuri minkäänlaista sijaa seurakuntien tai koko kirkon toiminnassa huolimatta vuonna 2010 hyväksytystä ympäristö-ohjelmasta.

14 Osaamisen ja muutosvalmiuden sekä johtajuuden kehittäminen on strategian osa-alueista jäänyt ehkä kaikkein heikoimmille. Osa kirkkoherroista on aloittanut johtamiskoulutuksen, mutta harvat ovat saattaneet opintonsa loppuun. Missään hiippakunnassa ei liene aktiivista kannustusjärjestelmää jatko-opintojen tai johtamiskoulutuksen lisäämiseksi. Myöskään työntekijöiden täydennyskoulutusta ei ole toteutettu järjestelmällisesti. Itä-Suomen yliopistoon hakeutuu kohtuullisen runsaasti nuoria teologiseen ja kirkkomusiikin koulutukseen, mutta valmistuvien määrä on ollut varsin pieni. Olisi tärkeä selvittää, onko kysymys motivaation puutteesta, papin / kanttorin työoloista, palkkauksesta vai jostakin muusta. Lähivuosina eläkkeelle siirtyvien pappien ja kirkkoherrojen korvaaminen tulee luultavasti tuottamaan vaikeuksia, eikä ongelmaa voida ratkaista harrastelijapappien vihkimisellä. Osaamisen kehittämiseksi esitettyjä arvioinnin ja / tai itsearvioinnin mekanismeja ei ole vielä saatu käyntiin. Kirkon on henkisesti ja asenteellisesti varauduttava yhteiskunnallisiin muutoksiin, joita on seuraavan kymmenen vuoden aikana odotettavissa. Suurimmat muutokset lienevät odotettavissa kirkon valtionavussa. Kun evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrä on nopeasti vähenemässä, on todennäköistä, että valtion avustukset molemmille kansankirkoille sekä kirkkojen verotusoikeus joutuvat eduskunnassa kriittiseen tarkasteluun. Todennäköisesti sitäkin aikaisemmin nostetaan esille kysymys uskonnonopetuksesta luopumisesta (tai siirtymisestä uskontotietoon) peruskouluissa ja lukioissa. Uskonnonopetuksen loppuminen ja / tai valtionavustuksen väheneminen tai loppuminen kokonaan merkitsisi pikaista ja laajaa kirkon omien varojen käyttösuunnitelmien muutosta, sillä ainakaan köyhemmillä seurakunnilla ei ole varaa uskonnonopetuksen kustantamiseen. Muutoksiin varautumista kuvaa mm. se, että kirkollishallitus on vuonna 2013 perustanut keskusrahastotyöryhmän, jonka tehtävänä on uudistaa järjestelmä, jolla seurakunnilta kerätään varoja keskusrahastoon. Toisena voidaan mainita kirkollisen kasvatuksen ja koulutuksen kehittämiseen tähtäävä työ. Kirkon strategiatyö sekä hallinnon kehittämistä linjaavien työryhmien työ ovat myös osa muutokseen varautumista.

15 5 Kirkko hallinnon näkökulmasta vuonna 2025 Työryhmä on työssään pyrkinyt hahmottamaan, minkälainen Suomen ortodoksinen kirkko on vuonna 2025. Tätäkin kysymystä on tarkasteltu nimenomaan kirkon hallinnon ja organisaation kannalta sekä lisäksi taloudellisesta näkökulmasta. Hallinnolliselta kannalta katsottuna kirkon tulee mahdollisimman joustavasti ja taloudellisesti sovittaa yhteen ainakin kolme periaatetta. Yhtäältä läheisyysperiaatteen mukaisesti byrokratiaa vähennetään, kun päätöksentekoa siirretään alimmalle mahdolliselle tasolle ja ylemmille tasoille viedään vain sellaiset päätökset, joita alemmilla ei voida tehdä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi operatiivisten asioiden siirtämistä palvelukeskuksen päätettäväksi. Toisaalta on järkevää hoitaa keskitetysti sellaiset asiat, joiden hoidossa keskittämisestä saadaan säästöä tai muuta etua. Lisäksi nykyteknologia tekee mahdolliseksi asioiden hoitamisen verkostojen kautta eikä kaikkien samassa yksikössä työskentelevien ole välttämätöntä olla samalla paikkakunnalla. jumalanpalveluselämä Kirkossa ja seurakunnissa on riittävästi ammattitaitoisia pappeja ja kanttoreita hoitamaan monipuolista jumalanpalveluselämää. Harvaan asuttujen alueiden asukkaiden pääsy palveluksiin on ratkaistu esimerkiksi kirkkobussilla tai kirkkokyydeillä, sama koskee liikuntarajoitteisia kirkon jäseniä. Huonokuntoisten kirkkojen ja tsasounien hoito ja kunnossapito on ratkaistu tavalla, jonka kiinteistötyöryhmä lähiaikoina ideoi. koulutus ja kasvatus Kirkossa tai sitä lähellä on yksikkö, jolla on kokonaisvastuu peruskoululaisten ja lukiolaisten sekä katekumeenien uskonnonopetuksesta, tämän opetuksen tarvitseman materiaalin tuottamisesta, seminaarin antamasta kirkon työntekijöiden koulutuksesta (siltä osin kuin yliopisto ei sitä anna), kirkon työntekijöiden jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten koulutuksesta. Lisäksi yksikkö voisi vastata kirkon julkaisutoiminnasta ja osaltaan tiedotuksesta ja kulttuuritoiminnasta. Peruskoululaisten ja lukiolaisten uskonnonopetus jouduttaneen ainakin harvaan asututuilla alueilla hoitamaan kirkon keskusrahaston tuella. Opetuksessa on käytettävä kaikki mahdolliset keinot: viikoittainen opetus koulupäivinä koulutuntien ulkopuolella, opetus viikonloppuina, opetus viikonloppuleireillä, opetus leireillä lomien aikana, verkko-opetus jne.

16 kirkon talous ja organisaatio Perustehtäviensä hoidon turvaamiseksi kirkko on joutunut supistamaan hallintoaan. Kirkossa on edelleen kolme hiippakuntaa, mutta vain yksi hiippakuntakanslia, joka hoitaa mm. toimien täyttö-, sijais- ja lomitusasiat kaikkien hiippakuntien puolesta ja toimeksiannosta. Muuten piispalla on apunaan yksi henkilö (hiippakuntasihteeri tai diakoni). Mikäli taloustilanne päätyy todella vaikeaksi, kaksi piispoista voi olla luottamushenkilöitä, ts. hoitaa piispan tehtävää oman työnsä ohella. Kirkon yhteisiä tehtäviä (esim. taloushallinto, kiinteistöhallinto, henkilöstöhallinto) hoidetaan verkostoituneesti eri seurakunnissa koko kirkon osalta. Seurakuntien tarjoamat palvelut voidaan hyvittää seurakunnille keskusrahastomaksuissa. Verkostoitumisen laajuus ratkaisee jossakin vaiheessa sen, kannattaako kirkon keskustaloa ylläpitää hallinnon keskuspaikkana. Seurakunnat ovat muodostaneet vapaaehtoisesti suurempia hallinnollisia yksiköitä. Uusissa yksiköissä ymmärretään yhteisvastuun merkitys, ts. varakkaammat alueet hyväksyvät sen, että niiden verotuloja käytetään myös köyhempien alueiden hyväksi. Tämä edellyttää avoimuutta, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta. Suuremmat hallinnolliset yksiköt eivät ole ristiriidassa pyhäkkökeskeisyyden kanssa vaan pikemmin voivat vahvistaa läsnäoloa ja läheisyyttä, kun välttämättömien hallinnollisten asioiden hoito tapahtuu keskitetysti ja hallintoon kuluvien taloudellisten ja henkilövoimavarojen osuus vähenee. Koko kirkossa ymmärretään yhteisvastuun merkitys. Keskusrahastomaksut ovat hyväksyttävässä suhteessa yhteisten tehtävien hoitamisesta koituviin kustannuksiin. Yhteisiä tehtäviä voivat olla esim. taloushallinto ja uskonnonopetusmateriaalin tuottaminen. Kirkolla on varautumissuunnitelma toiminallisten ja taloudellisten riskien hallintaan. kirkkoa lähellä olevat järjestöt Järjestöt toimivat yhteistoimintasopimustensa puitteissa. Seurakuntien ja järjestöjen välille on syntynyt aito kumppanuus. Kaikki käyttävät laajasti hyväkseen ulkopuolista projekti- ym. rahoitusta (ulkoministeriö, opetusministeriö, EU:n eri ohjelmat, yhteistyö muiden järjestöjen kanssa). Tulevaisuuden kirkkoa koskevia toimenpide-ehdotuksia: Jotta kirkon talous pysyisi vakaana myös pitkällä aikavälillä ja strategian mukaista toimintaa voitaisiin ylläpitää, on hallinnon resursseja ja rakenteita tarkasteltava uudelleen. Kirkon hal-

17 lintoa on edelleen tehostettava käyttämällä joustavia ratkaisuja ja verkostomaista työskentelyä hiippakuntien ja seurakuntien välillä ja karsimalla päällekkäisiä toimintoja. On selvitettävä myös mahdollisuuksia yhteistyöhön ulkopuolisten tahojen kuten evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Esimerkkeinä on yhteistyö taloushallinnon ja jäsenrekisteripalvelujen alalla. Jos seurakunnan talous ei ole kestävällä pohjalla, seurakunnan tulee etsiä aktiivisesti yhteistyötä toisten seurakuntien kanssa tai yhdistyä hallinnollisesti isommaksi seurakunnaksi. Koulutus- ja kasvatusyksikön käynnistämistä on valmisteltava kaikkien asiaan liittyvien tahojen kanssa. Erityisesti on selvitettävä uskonnonopetuksen kustannusvaikutukset ja hallinnolliset vaikutukset: kuka opettaa, mikä taho organisoi ja toimii työnantajana, paljonko kirkko on valmis käyttämään uskonnonopetukseen jne.

18 Liite 1 Aikaisempi hallinnonkehittämistyö 1 Vuosien 1995 ja 1998 työryhmät Suomen ortodoksinen kirkko on viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana käynnistänyt kolme työryhmää, joiden tehtävänä on ollut kirkon hallinnonuudistuksen suunnittelu. Ensimmäisen ryhmän työ pohjautui XVI varsinaisen kirkolliskokouksen päätökseen (1995), se alkoi keväällä 1996 ja ryhmä antoi mietintönsä vuonna 1998. Ryhmä päätyi suosittelemaan mm. kirkkoa koskevien yksityiskohtaisten säädösten siirtämistä valtiovallalta kirkolle itselleen, kaksiportaista seurakuntahallintoa ja talous-, henkilöstöja kiinteistöhallinnon siirtämistä joko hiippakuntiin, seurakuntayhtymiin tai kirkollishallitukseen. Seurakunta- ja hiippakuntajaon uudistaminen nähtiin välttämättömänä. Toinen hallinnonkehittämisryhmä perustettiin XVII varsinaisen kirkolliskokouksen (v. 1998) päätöksen pohjalta. Kirkolliskokous käsitteli ensimmäisen ryhmän mietintöä ja totesi, että työtä oli syytä jatkaa. Tehtävänä oli erityisesti seurakuntahallinnon sekä seurakuntien ja hiippakuntien yhteyksien kehittäminen. Ryhmä täsmensi edellisen työryhmän tekemää esitystä lainsäädännön jakamiseksi kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Lisäksi ryhmä antoi kanonisia perusteluja kirkon hallinnon hiippakuntakeskeisyydelle ja esitti joidenkin seurakuntien toimintojen keskittämistä hiippakuntien tasolle (talousarvion valmistelu ja seuranta, hiippakuntien yleisen talouden hoito, seurakuntien vuosikertomukset, virat). Monet merkittävät uudistukset kirkon hallinnossa ovat toteutuneet aikaisempien ryhmien työn pohjalta. Tärkein uudistus oli vuoden 2007 alusta voimaan tullut uusi kirkkolaki. Samalla kirkkoa koskevien yksityiskohtaisten säädösten antaminen siirrettiin valtiovallalta kirkolle itselleen (kirkkojärjestys, voimaan myös vuoden 2007 alusta). Merkittävää oli myös kirkolliskokouksen säätäminen jokavuotiseksi. Uuden kirkkolain myötä kirkon virat muuttuivat työsopimussuhteisiksi ja otettiin käyttöön kirkon työehtosopimus. Tämän mukana kirkon henkilöstöpolitiikka ja henkilöstöhallinto on terävöitynyt. Hallinnon kehittämis- ja tehostamispyrkimyksistä voidaan mainita mm. kirkon keskusrekisterin ja taloushallinnon palvelukeskuksen Auliksen perustaminen Kuopioon. Erityisesti Auliksen myötä on pystytty kehittämään seurakuntien taloushallinnon yhteisiä toimintaohjeita ja käytäntöjä. 2 Hallinnonkehittämistyö 2010 2011 Suomen ortodoksisen kirkon strategia toimintavuosille 2010 2015 hyväksyttiin kirkolliskokouksessa syksyllä 2009. Syksyn 2009 kirkolliskokous päätti myös hallinnonkehittämistyön jatkamisesta. Strategian linjaukset olivat pohjana työn seuraaville vaiheille. Kirkollishallitus perusti kolmannen työryhmän tammikuussa 2010.

19 Uuden ryhmän ensimmäisen vuoden raportti valmistui syksyllä 2010. Raportin mukaan tavoitteena tulee olla kirkon kokoon ja tarpeisiin nähden oikein mitoitettu hallinto, joka tukee kirkon perustehtävän toteutumista lähellä seurakuntalaisia. Raportissa painotetaan pyhäkkökeskeisyyttä kirkon aktiivinen toiminnallinen perusyksikkö on yhteen pyhäkköön eukaristian viettoon kokoontuva seurakunta. Hallinnonkehittämisryhmä esitti vuoden 2010 raportissaan, että - kirkolliskokous päättäisi pidentää kirkolliskokouksen toimikautta nelivuotiseksi; - hiippakuntaneuvostot lakkautettaisiin; - kirkolliskokous antaisi kirkollishallitukselle tehtäväksi käynnistää hiippakuntakanslioiden henkilöstön ja tilantarpeen selvitystyön talousvaliokunnan valvonnassa; - kirkolliskokous päättäisi käynnistää kirkollishallituksen kollegion muutoksen uudeksi kirkollishallitukseksi; - kirkolliskokous antaisi kirkollishallitukselle tehtäväksi käynnistää hanke, jolla muodostetaan kirkon palvelukeskus; - kirkolliskokous antaisi kirkollishallitukselle tehtäväksi käynnistää seurakuntien yhteistoimintaprojekti piispojen johdolla jokaisessa hiippakunnassa erikseen; - kirkolliskokous päättäisi matkapappien ja -kanttoreiden liittämisestä omien alueidensa seurakuntien työntekijöiksi ja vastaavan avustuksen maksamisesta näille seurakunnille kirkon keskusrahastosta; - kirkolliskokous päättäisi jatkaa kiinteistötyöryhmän käynnistämää kokonaisselvitystä kirkon kiinteistöistä ja niiden hallinnoinnista ja huollosta; - kirkolliskokous päättäisi käynnistää kirkon taloudenhoidon kehittämistyöt niiden suositusten mukaisesti, joita taloustyöryhmä on antanut; - kirkolliskokous päättäisi jatkaa säädösmuutostyöryhmän mandaattia, jotta säädösmuutokset tekeillä olevia uudistuksia varten saadaan joustavasti toteutetuksi. Kirkolliskokous hyväksyi syksyllä 2010 hallintovaliokunnan mietinnön, johon sisältyivät kaikki työryhmän esitykset. Vuonna 2011 työryhmä keskittyi taloushallinnon kehittämiseen sekä pohti kirkon väestökehitystä. Myös syksyllä 2011 kirkollishallitus hyväksyi hallintovaliokunnan mietinnön, johon sisältyivät kaikki työryhmän esitykset. 3 Nykyinen hallinnonkehittämisryhmä Ryhmän tehtävänmäärittely ja toiminta 2012 2013 Kirkollishallitus muutti kokouksessaan 27.3.12 työryhmän koostumusta. Puheenjohtajana jatkoi rehtori Sirpa Koriala, jäseniksi valittiin rehtori Pentti Belinskij ja kirkkoherra Andreas Larikka. Ryhmä kutsui sihteeriksi Elsi Takalan. Kun Sirpa Koriala valittiin kirkon palvelukeskuksen johtajaksi, kirkkoherra La-

20 rikka siirtyi puheenjohtajaksi ja ryhmän jäseneksi valittiin Jyri Roihuvuo. Vuoden 2014 alussa ryhmää täydennettiin vielä Ritva Blyllä ja Petri Lintusella. Työryhmän tehtävänanto säilyi alkuperäisenä: "Seurata ja arvioida hallinnon kehitystyötä sekä tehdä parannusehdotuksia. Työryhmän tehtäviin kuuluu myös valmistella ehdotuksia hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietinnön luvussa 5. Tulevan vuosikymmenen toimintakalenteri esitetyistä asioista sekä valmistella eteenpäin taloustyöryhmän suosituksia ja taloussääntöä. Työryhmä toimii yhteistyössä hallintovaliokunnan ja talousvaliokunnan kanssa sekä raportoi kirkolliskokoukselle vuosittain." Vuoden 2012 raportissa keskityttiin seuraamaan tehtyjen päätösten toteutumista. Vuoden 2013 raportti sisälsi seuraavat toimenpide-ehdotukset: 1. Seurakunta- ja hiippakuntajaon kehittämisen tulee tapahtua piispojen johdolla ja seurakuntien tehostuneen yhteistyön kautta. Kirkolliskokouksen tulee hallintovaliokunnan valmistelun jälkeen käydä keskustelu seurakunta- ja hiippakuntajaon arvioinnin kriteereistä ja antaa niistä ohjeet kirkollishallitukselle ja työryhmälle. 2. Oulun hiippakunnan resurssit on suhteutettava hiippakunnan kokoon vuoden 2014 aikana. Ratkaisut tilojen osalta on tehtävä ennen kuin nykyisten tilojen remontista tehdään päätöksiä. 3. Käynnistynyttä taloushallinnon uudistusta on jatkettava mm. sijoitusstrategian valmistelulla ja kiinteistötyöryhmän aktiivisella työskentelyllä. Nämä selvitykset tulee ottaa huomioon kirkon uuden strategian valmistelussa. 4. Seurakuntia tulee rohkaista yhteistyöhön hiippakuntien piispan johdolla. Yhteistyöstä raportoidaan uudentyyppisellä vuosikertomuksella. Kirkollishallituksen tulee tarvittaessa tehostaa ohjeistustaan ja valvoa ohjeiden noudattamista. 5. Matkapappien ja -kanttorien sijoittaminen seurakuntiin tarvittaessa keskusrahaston tuella tulee saattaa loppuun. 6. Kirkolliskokousta valmistelevia työseminaareja suositellaan jatkettavaksi tulevinakin vuosina tarpeen mukaan. Kirkolliskokouksen valiokuntien toimintaa tulee vahvistaa ja tehostaa myös kirkolliskokousten välillä. Seuraavaan kirkkolain muutokseen tulee sisällyttää esitys siitä, miten vältetään katkos valiokuntien toiminnassa kirkolliskokouskauden vaihtuessa. 7. Kirkkolain 113 :n mukaisesti kaikkiin työryhmiin, joita ei valita vaaleilla, tulee valita 40 % naisia ja miehiä. 8. Kirkkolain muutoksen valmistelua on jatkettava aktiivisesti ja muita säännöksiä päivitettävä tarvittaessa. Vuoden 2013 kirkolliskokous hyväksyi hallintovaliokunnan mietinnön, joka sisälsi kaikki työryhmän toimenpide-ehdotukset.