PASI VIRTAMO. Pieni punainen kirja PISPALAN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA PISPALAN ASUKASYHDISTYS RY.

PASI VIRTAMO Pieni punainen kirja PISPALAN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA PISPALAN ASUKASYHDISTYS RY.

Johdanto 2 1. Suojelun sietämätön keveys 5 1.1 Ohjelmatyön tavoitteet 5 1.2 Kulttuuriympäristön määrittelystä 6 1.3 Kulttuuriympäristöjen suojelu - Pispala ja muu Maailma 8 1.4 Kulttuuriympäristöjä suojaava kansallinen lainsäädäntö 11 2 Historia 2.1 Maalaiskylästä teollisuusyhdyskunnaksi 13 2.2 Vanhaa paikannimistöä 16 2.3 Punainen Pispala 16 2.4 Kaupunkiliitos 17 3. Pispalan asemakaavat 3.1 Asemakaava 1945 22 3.2 Pakkolunastukset 25 3.3 Pohja uudelle asemakaavalle 26 3.4 Runkokaava 1969 28 3.5 Asemakaavakilpailu 1968 28 3.6 Pispalasta Pohjolan Rivieraksi 29 3.7 Asumisviihtyvyys 30 4 Pispalan suuri muutos 4.1 Väkiluvun ja sosiaalisen rakenteen muutos 39 4.2 Rakentamisen ja rakennuskannan muutokset 40 5 Pispalan kulttuuriympäristön arvot 5.1 TTKK:n inventointi 45 5.2 Perusparannuskokeilu 49 5.3 Arvokohteita Pispalassa 51 5.4 Pispalan rakennusinventointi 54 5.5 Asukkaiden kokemia arvoja 57 5.6 Eri ikäluokkien mukaantulo ohjelman tekoon 58 5.7 Asukaskyselyn tuloksia 59 5.8 Toinen asukasilta 64 5.9 Euroopan rakennusperintöpäivät 2004 69 5.10 Kolmas asukasilta 70 5.11 Neljäs asukasilta 75 6. Johtopäätökset 83 7. Lähdeluettelo 86 Ohjelman julkaisija Pispalan asukasyhdistys ry. Toteuttamista ovat tukeneet, Ellei toisin mainita, julkaisun kartat Tampereen kaupungin mittausosasto, rakennuspiirustukset ja asemapiirrokset Tampereen kaupungin rakennusvalvonta-arkisto, valokuvat Pispalan asukasyhdistys ry.

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 3 Tahmelan hoppa. 2005 PV Pispalassa on paljon arvoja, joita on syytä vaalia. Yhdyn kirkkoherra Tuomisen aikanaan lausumaan ajatukseen, että jo silloin kun täällä Harjussa oli kulttuuri ja sivistys kukoisti, Tampereen kaduilla kulkivat vielä lehmät. Eino Paloheimo 1 Johdanto Kädessäsi on ensimmäinen Tampereen kaupungin alueelle laadittu kulttuuriympäristöohjelma. Tältä sivulta aukeaa asukaslähtöinen näkökulma Pispalan kulttuuriympäristön arvoihin ja toiveisiin näiden arvojen suojelusta. Kirjan nimestä voi löytää yhteyksiä niin Tampereen ja Pispalan historiaan kuin myös kulttuuriympäristöjä määrittelevään valtakunnalliseen julkaisuun. 2 Suomessa noin kymmenen vuoden ajan laaditut kulttuuriympäristöohjelmat koetaan useissa kaupungeissa ja kunnissa keskeiseksi osaksi välittää tietoa ja suojata kulttuuriarvoja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Tampereen kaupungin alueelle ei vielä ole laadittu koko kaupunkia kattavaa ohjelmaa. Kaupunki ei myöskään virallisesti ole osallistunut tämän ohjelman laatimiseen. Kaupunginosakirjasta Unelma Pispalasta alkoi vuonna 1992 Tampereen eri kaupunginosia kuvaavan kirjasarjan tuottaminen. Tuolloin, kuten tämänkin ohjelman tekijöinä ovat asukasyhdistyksensä tukemana olleet tavalliset pispalalaiset. Tarve kulttuuriympäristöohjelman laatimiseen on syntynyt poistavasta saneerauksesta, joka Pispalan maankäytön lähtökohtana ei osoita laantumisen merkkejä. Miljöön asteittainen ja vääjäämätön tuhoutuminen on aktivoinut ruohonjuuritason toimimaan asuinympäristön suojelun puolesta. Tampereen kaupunkikehitystä linjaavista strategioista on viime vuosina poistettu käsite kulttuuriympäristö. Valtaosan vanhasta rakennuskannastaan tuhonneessa, nuoressa kaupungissa on akuutti tarve myös laajempaan kulttuuriarvojen selvittämiseen. Toivon mukaan tämä ohjelma toimii rohkaisuna kulttuuriympäristöohjelmien laatimiseen myös muissa kaupunginosissa ja siten nostaa päättäjien ja viranhaltijoiden tietoisuutta kaupunkiympäristön arvojen säilyttämisen tarpeesta. Pispala on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Se on viimeisiä järjestäytymättömästi rakentuneita esikaupunkialueita, jonka alkuperäinen hahmo vielä jollain tavalla on miljöössä hahmotettavissa. Pispala on historiallisen ajan esimerkki Suomen nuoresta kaupungistumisesta, minkä lisäksi sille leimaa antavaa on rakentuminen erityisen tiiviisti jyrkälle moreeniharjulle. Pispalan historia elää lukuisten työväen taiteilijoiden töissä ja liittyy kiinteästi sisällissodan tapahtumiin sekä Tampereen teollistumiseen. Tehdastyöläisten ja maanviljelijöiden itse suunnittelema ja rakentama Pispala kertoo tekijöidensä kekseliäisyydestä ja yritteliäisyydestä. Kaksi vuotta ennen Pispalan liittämistä osaksi Tampereen kaupunkia alueella tuli voimaan sen saneerausta ja uudelleen järjestelyä en-

4 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 teillyt rakennuskielto. Yli neljäkymmentä vuotta jatkuneen kiellon ajan Pispala uinui teknokraattisessa mielessä pysähtynyttä aikaa. Rakennuskielto säilytti Pispalan pienipiirteisen, valtavaa moninaisuutta sisältäneen, yhtenäisen miljöön, mutta vei toisaalta mielenkiinnon vanhojen kiinteistöjen ylläpitoon. 1960-luvun lopulla järjestetyn asemakaavakilpailun ratkaisu Pispalalle oli täydellinen saneeraus. Kymmenen vuotta kestäneen kaavoitusprosessin jälkeen vuonna 1978 vahvistettu kaava jätti päätöksenteon rakennusten suojelusta niiden omistajille. Vailla suojelumääräyksiä, näennäistä suojelua tarjoava kaava edistää ennen kaikkea asemakaavakilpailun tavoitteen mukaisen sosiaalisesti korkeatasoisen Kuva Raija Halonen Näkymiä Näsijärvelle puretusta Rantakylästä ja... Pispalanharjulta asuinalueen muodostumista. Työläisen (nykyisin yleensä eläkeläisen tai perikunnan viimeisen haaran) myydessä pienen puutalonsa Pispalassa, päätyy se lähes poikkeuksetta uuden omistajan toimesta rakennusjätteeksi ja sen paikan valtaa monin kerroin suurempi betonirakennus. Kaavan turvin tapahtunutta, kulttuurihistoriallisen miljöön hävittämistä kuvaa retrospektiivisesti yllä mainitun kaavakilpailun, Lauri Viidalta lainattu alkulause, Isänmaata myytiin 3. Pispalan kulttuurihistoriallisen arvon määrittely sitoutuu kiinteästi alueen työväenluokkaisen historian muuttumiseen yläluokkaiseksi nykypäiväksi. Sosiaalisen- ja yhdyskuntarakenteen muutokset ruokkivat toisiaan. Työväen asuttaman Pispalan niukkuuden ja yhteisöllisyyden historiasta eivät kaikki halua olla tietoisia. Toisille kaupunginosan historia ja sitä ilmentävä rakennettu ympäristö ovat ylpeyden aiheita. Taloudelliset arvot ovat yksi osa inhimillisen toiminnan vaikuttimia ja ne koetaan voimakkaasti yksityisinä arvoina. Historiallisen rakennuskannan ja kaupunkimiljöön tuhoaminen saattaa edistää yksityistä taloudellista etua, mutta se on poikkeuksetta yleisen edun vastaista. On arvioitava kriittisesti sitä, mitä tekee itselleen ja perinnölleen sellainen kansa, joka haluaa pyyhkiä pois oman menneisyytensä ilmentymät? Mitä jää jäljelle sellaisesta Pispalasta, jonka maankäyttöä ohjaavat kulttuurihistorialle kuurot arvot? Rakennus- ja miljöösuojelua puoltava ja toisaalta omistuksenoikeutta (Pispalassa pääsääntöisesti mahdollisuutta vanhan rakennuksen purkamiseen, tontin myyntiin raakamaana ja tehokkaaseen uu- 2005 PV disrakentamiseen) korostava kanta ovat molemmat tulleet esille tämän ohjelman valmistelun aikana. Asukasillat ovat myös osoittaneet jotain oleellista näistä näkemyseroista. Miljöön suojelua kannattavat asukkaat ovat järjestäytyneet ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan maankäyttöön. Omistuksen oikeuden puolestapuhujalla on puolellaan asemakaava, joka ainakin tähän saakka on tehnyt tarpeettomaksi järjestäytymisen. Asukkailla, jotka ovat pystyneet kaavan suomaa purkamis- ja uudisrakennus tilaisuutta käyttämään hyödykseen, ei puolestaan vaikuta olevan suurta tarvetta järjestäytyä tukemaan muiden oikeutta vastaavaan toimintaa. Ohjelmatyön aikana on pyritty löytämään ratkaisua vaikeasti lähestyttävään kysymykseen siitä kuinka maankäytöllisesti kestävämpiin ratkaisuihin päästäisiin Pispalassa astumatta silti kohtuuttomasti maanomistusoikeuden päälle.

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 5 Syrjäsen mukaan pelkästään perustuslain näkökulmasta omaisuuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttöä on tarkasteltava uusien, kaikkien vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä korostavien perustuslain säännösten valossa. 4 Toisin sanoen omistuksensuoja on [uuden perustuslain myötä] saanut vastapainokseen vahvan hyvää ympäristöä ja yleistä etua painottavan sisältövaatimuksen. 5 Maankäytön rajoitusten kohtuullisuutta voidaan siis arvioida useiden erillislakien vaatimusten lisäksi myös perustuslaillisena kysymyksenä. Vanhojen rakennusten myyminen rakennusmaana on Pispalassa muodostunut tavaksi, josta irrottautuminen on vaikeaa. Vanhan rakennuskannan suojelu ja samanaikaisesti harkitun lisärakentamisen tai laajentamisen mahdollisuus ei yhtälönä kuitenkaan asettane maanomistajalle kohtuuttomia rajoituksia. Päinvastoin, suojelluista kaupunkimiljöistä muualla saadun kokemuksen perusteella voidaan todeta suojelun vaikuttavan positiivisesti myös kiinteistöjen rahalliseen arvoon. Pispalan alkuperäistä miljöötä ei laajasti ole osattu pitää resurssina, eikä siten ole huomattu vaihtoehtoisen maankäyttökulttuurin tuomia yleisiä ja yksityisiä etuja. Pohjimmiltaan kyse on asennemuutoksen vaikeudesta, johon tämäkin ohjelma toivottavasti toimii lääkkeenä. Pispalassa 28. toukokuuta 2005 Pasi Virtamo Ansionkallion tonttikartta 1899. Omistaja Airi Karima 2005 PV 1 Tammerkoski1969/8, 256 2 Museoviraston vuonna 1993 julkaisema teos Rakennettu kulttuuriympäristö: valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt tunnetaan tuttavallisemmin Punaisena kirjana. 3 Tampereen kaupunki 1968, 3 4 Syrjänen 1999, 112 5 Syrjänen 1999, 109

6 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 1. Suojelun sietämätön keveys 1.1 Ohjelmatyön tavoitteet Pispalan asukasyhdistyksen toimikunta aloitti vuonna 2000 PRO- Pispala - Pispalan rakennuskulttuuriohjelma nimisen hankkeen suunnittelun. PRO-Pispalan puitteissa oli tarkoitus muun muassa havainnollistaa kaupunginosan uhanalaisen kulttuuriympäristön arvoja ja etsiä ratkaisuja asuinympäristön paremmalle hoidolle. Hankkeen osio, jonka pohjalta tämä kulttuuriympäristöohjelma on laadittu, sai kolmen hakuvuoden jälkeen alkurahoituksen ympäristöministeriön alueidenkäytön osastolta. PRO-Pispala luokiteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi ympäristöhankkeeksi. Myöhemmin myös Pir- kanmaan taidetoimikunta ja Pirkanmaan ympäristökeskus ovat rahoittaneet hanketta. Ennen kaikkea hankkeen rahoittaminen on osoittanut asukkaiden olevan oikealla tiellä heidän viedessään eteenpäin hanketta, joka ei kaupungin viranhaltijoiden tai poliitikkojen taholla ole herättänyt suurta innostusta. Varsinkin ympäristöministeriön kanssa käytyjen keskustelujen perusteella päädyttiin siihen, että Pispalan kulttuuriympäristöohjelman arvo tulee muodostumaan asukkaiden vahvasta osallistumisesta ohjelman laatimiseen. Tämä on ollut varsin luonteva lähestymistapa. Asukasyhdistys hankkeen hallinnoijana on lähellä asukkaiden arkipäivää, eikä sen toteuttamiseen ole tarvinnut alkaa kehittämään uusia osallistumismenetelmiä. Pispalalaiselle asukastoiminnalle keskeisiin keskustelutilaisuuksiin ja asukasiltoihin osallistui ohjelmatyön aikana (17.1.2004 20.4.2005) yli 200 asukasta. Ohjelman aloituskokouksessa 17.1.2005 asukkaat määrittelivät työn tavoitteet seuraavasti; 1. Kartoittaa asukkaiden mielipiteitä Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvoista. 2. Määritellä sellaisia asukaslähtöisiä alueenkäyttötavoitteita, joiden avulla Pispalan kulttuuriarvot tulisivat paremmin hoidetuiksi. 3. Tehdä tätä selvitystyötä vuorovaikutuksessa kaupungin päättäjien ja virkamiesten kanssa, sillä tavoitteella, että kaupunginvaltuusto toukokuussa 2005 voisi hyväksyä kulttuuriympäristöohjelman yhdeksi kaupunginosan maankäyttöä ohjaavaksi asiakirjaksi. Päämääräksi otettiin kirjallisen ohjelmajulkaisun ohella luoda sen nettiversion yhteyteen avoin keskustelufoorumi, jonka kautta ohjelma jäisi elämään ja olisi helposti päivitettävissä. Muutamaa kuukautta ohjelmatyön alkamisen jälkeen Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö toi nähtäville osallistumis- ja arviointisuunnitelman Ylä- ja Ala-Pispalan kaupunginosien uuden rakennusjärjes- Kulttuuriympäristöohjelma on väline, jolla ohjataan ja tuetaan kulttuuriympäristön hoitamista ja kehittämistä. Kulttuuriympäristöohjelman tulee olla elävä ja jatkuvasti päivittyvä prosessi. Se voi myös olla koko ajan avoin keskustelufoorumi, jonka kautta vaikutetaan kaavoitukseen, maisemanhoitoon, ympäristörakentamiseen ja elinkeinoihin. 1

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 7 tyksen laatimiseksi. Tähän kesäkuussa 2004 antamassaan kommentissa Pispalan asukasyhdistys esitti muiden huomioiden ohella kulttuuriympäristöohjelman hyväksymistä yhdeksi rakennusjärjestyksen laatimista tukevaksi suunnitteluasiakirjaksi. Tähän tai asukasyhdistyksen syksyllä 2004 tekemään, samansisältöiseen kunnallisaloitteeseen ei tähän mennessä ole saatu vastauksia. Yllä esitetyistä tavoitteista kaksi ensimmäistä realisoituvat tämän työn muodossa. Kolmanteen tavoitteeseen pääsemiseksi ohjelman julkaisu toivottavasti edesauttaa edellä kuvatun poliittisen tahtotilan muodostumista. Arkisto- ja tilastotiedon valossa Pieni punainen kirja kertoo lyhyesti Pispalan rakentumisesta järjestäytymättömäksi esikaupunkialueeksi ja toisaalta pyrkii kuvaamaan varsinkin kaupunkiliitoksen jälkeistä 2005 PV kaavahistoriaa ja kaupunginosan suurta muutosta. Tämän muutoksen hahmottuminen on ainakin ohjelman tekijöille tehnyt selväksi tarpeen kiireellisesti muuttaa maankäytön periaatteita Pispalassa. Kulttuuriympäristöohjelman laatiminen Pispalaan on ollut asukkaiden keino tuoda viranhaltijoiden ja päättäjien tietoon ruohonjuuritason ymmärrys kaupunginosan kulttuuriympäristön arvoista ja niiden hoitoon liittyvistä toiveista. Ohjelman ei ole tarkoitus antaa valmiita vastauksia, vaan olla keskustelun avaaja erilaisten vaihtoehtojen punnitsemiselle. Nykyisten päättäjien tehtäväksi jää arvioida onko tämän ohjelman (ja muun muassa kaupunginosakohtaisen rakennusjärjestyksen laatimiseksi tehtyjen selvitysten) pohjalta tarvetta muuttaa Pispalan maankäyttöön liittyviä käytäntöjä. 1 globe-maa.utu.fi/kyo/ohjelmat/ miksi_kulttuuriymparistoohjelma.htm 1.2 Kulttuuriympäristön Jotta tietäisimme ja muistaisimme keitä olemme ja mistä olemme tulleet, on meidän tärkeää hoitaa kulttuuriympäristöämme. Samoin on tärkeää, että jätämme lapsillemme arvokkaan ja hoidetun kulttuuriympäristön, jota he aikanaan saavat vaalia. 1 Kulttuuriympäristö on ihmisen historiasta kertovaa ympäristöä. Se voi kertoa vuosituhansien tarinan yhdellä silmäyksellä tai jättää katsojansa täysin irralliseksi aiemmin eletystä elämästä. Ihmishistorian ilmentymänä ajallista syvyyttä omaava kulttuuriympäristö on yksilön ainoita konkreettisia keinoja kokea esi-isiensä menneisyyttä. Nils Erik Wickbergin sanoin Kansa ei ole vain tilaan, vaan myös aikaan kuuluva suure. Se ei koskaan elä yksinomaan nykyisyydessä ja nykyisyydestä. Jos niin olisi, se ei enää olisi kansakunta, vaan lauma juurettomia ihmisiä. Kulttuurikansan henkisessä elämässä menneeseen kuuluva vaikuttaa joka hetki elävänä, innoittavana voimana. 2 Yksiselitteistä määritelmää kulttuuriympäristölle ei ole, kuten ei kulttuurillekaan. Keskeistä arvokkaalle kulttuuriympäristölle on kuitenkin sen kertoma menneisyyden viesti. Yleisesti ympäristöstä arvostetaan sitä osaa, jonka edustamaan aikaan katsojalla ei ole omakohtaista kosketusta. Vanhan rakennuksen tai rakennetun ympäristön omakohtainen kokeminen mahdollistaa osittain tämän kontaktin syntymisen. Se joka liian kovakouraisesti kajoaa tai tuhoaa kulttuuriympäristöä, vie toimillaan kaikilta tulevilta polvilta mahdollisuuden tämän historiallisen yhteyden syntymiseen. Purkaja on henkisen pääoman, kollektiivisen minuuden ryöstäjä. Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ihmisen käyttämää, hoitamaa, rakentamaa tai muuten muuttamaa ympäristöä, jonka maisemakuvassa ihmisen toiminnan jäljet näkyvät. Kulttuuriympäristöön kuuluvat rakennetun kulttuuriympäristön lisäksi kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. 3 "Hyvän kulttuuriympäristön suojelu ja kehittäminen on erityisen tärkeää, jotta viihtyisimme ja voisimme hyvin. Parantaaksemme kulttuuriympäristöämme voimme aloittaa tekemällä välittömästä lähiympäristöstämme viihtyisän. Voimme pitää kotimme ja koulumme siistinä ja huolehtia piha-alueista ja puistoista. Lisäksi voimme pyrkiä vaikuttamaan kuntamme kaavoituspäätöksiin, joilla määritellään asuinalueiden, teiden, kauppahallien, teolli-

8 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 suusalueiden ja julkisten rakennuksien rakentaminen ja purkaminen. Aktiivisesti voimme pyrkiä myös suojelemaan mielestämme arvokkaita ja historiallisia rakennuksia, maisemia ja ympäristöjä. 4 Se millaisena kulttuuriympäristö koetaan ja mitä siinä nähdään riippuu pitkälti katsojasta. Esimerkiksi ulkopuolinen näkee maiseman eri silmin kuin ihminen, joka on asunut alueella koko ikänsä. Arvokkaiden kulttuuriympäristöjen säilyttämistä pidetään nykyään yleisesti tärkeänä. Maisemakuvaa on kuitenkin harvoin mahdollista pitää täysin muuttumattomana ja saada näin ikään kuin aika pysähtymään. Sen sijaan on mahdollista säilyttää arvokkaaksi määritellyn kulttuuriympäristön olennaisimmat piirteet ja toimia niin, etteivät ympäristön uudet elementit ole voimakkaassa ristiriidassa vanhojen kanssa. 5 Kulttuuriympäristössä ovat näkyvillä paikan ajallinen syvyys, kehityksen erilaiset vaiheet ja se tuo esiisiemme työn tuloksen näkyväksi osaksi omaa elämäämme. Meidän toimemme puolestaan heijastuvat tulevien polvien elämään. Tavoitteenamme kulttuuriympäristön hoidossa tulisikin olla sukupolvien työn kunnioittaminen, arvojen vaaliminen ja oman kädenjälkemme jättäminen muut kerrostumat huomioiden. 6 Pohjoinen sijaintimme, luonnonolot ja usein niukat voimavarat ovat maamme omaleimaisen rakennusperinnön perusta. Muualta tulleet vaikutteet on muokattu olosuhteisiimme sopiviksi. Yhteisten piirteiden ohella paikalliset olosuhteet ja rakentamistapa ovat maamme eri osissa aikaansaaneet toisistaan erottuvia ympäristöjä. Rakennusperinnön kautta havainnollistuva historia auttaa ymmärtämään yhteiskunnan muutosilmiöitä ja kulttuurista perustaa. Suomen rakennuskanta on moniin Euroopan maihin verrattuna nuorta. Yli 80 % Suomen rakennuskannasta on valmistunut toisen maailmansodan jälkeen. Tämä tosiasia lisää vastuutamme vanhemman rakennusperinnön säilyttämisessä. 7 Maailman muuttuessa kiihtyvällä vauhdilla tarvitaan välineitä, joiden avulla muutosta pystytään hallitsemaan. Jotta ympäristössämme säilyisivät tutut ja turvalliset piirteet, vanhat rakennukset ja pihapiirit, viljelyaukeat ja kulkureitit, on tärkeää, että edellytykset sen elävänä ja toimivana pitämiselle ovat olemassa. 8 Vanhalla on oma arvonsa, oikeutensa olla olemassa, viehätyksensä, myös käyttöarvonsa. Vanhan korjaaminen oikein on varmastikin useimmissa tapauksissa kestävän kehityksen mukaista, kun taas purkaminen on useimmiten sen vastaista. Avoimilla viljelysmailla ja vanhoilla laidunmailla on oma kasvi- ja eläinkuntansa, joiden elinympäristön säilyttämisestä on myös kyse kulttuuriympäristöä hoidettaessa ja maisemia avoimina pidettäessä. 9 1,8,9 www.leppavirta.fi/kulttuuriymparisto/1_johdanto.htm 2 Ympäristöministeriö, 2003 3 www.museoliitto.fi/suomenmuseot/museot/kulttuuriymp.html 4 matwww.ee.tut.fi/ymparistoverkko/mediakeskus/kulttuuri/kulttuuriymparisto.html 5 www.pohjois-savonmuisti.fi/ymparisto/pohjois_savon_kulttuuriympariston_hoito_ohjelma/kulttuuriymparisto/ 6 www.mikkeli.fi/fi/liitteet/02_palvelut/06_kaavoitus/pdf/emola/2-5.pdf 7 www.nba.fi/fi/rakennukset 2005 PV

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 9 1.3 Kulttuuriympäristöjen suojelu - Pispala ja muu Pispala, koko Maailma! totesi Lauri Viita koulukirjoituksessaan vuonna 1931 ja vertasi Pispalaa ja sen ihmeitä muualta Maailmasta löytyviin. Sitten Viidan nuoruuden ja eritoten viimeisten 30 vuoden aikana Pispalan ihmeitä on monen betonimyllärin toimesta muutettu erilaisiksi, useimmiten tavanomaisiksi. Pispala oli jotain varsin ainutlaatuista kun sen voimassaolevaa asemakaavaa alettiin 1960-luvulla laatia. Nykyään Pispala ilmentyy paikoitellen sellaisina muotoina, joita ei voi juuri erottaa muualle rakennetuista. Turkulainen ja pispalalainen yhden perheen talo voi olla samalta talotehtaalta, pietarilaisen ja pispalalaisen rivitalon materiaalit ja muoto samoja, espanjalainen kerrostalo Santalahteen nousseen kopio, tai toisin päin. Kulttuuriympäristön omintakeisten arvojen vaalimisen näkökulmasta Pispalan muuttuminen koko Maailmaksi ei ole sen tavoiteltavampaa kuin koko Maailman muuttuminen Pispalaksi. Paikallinen erilaisuus ja omintakeisuus on rikkautta varsinkin historiallisissa kulttuuriympäristöissä. Useat kansainväliset sopimukset, julistukset ja suositukset velvoittavat kulttuuriympäristöissä tapahtuvaa maankäyttöä. Kansainvälisten sopimusten kautta on pyritty luomaan kulttuuriympäristöjen hyvään hoitoon ja suojeluun tähtääviä toimintamalleja ja lainsäädäntöä. Kulttuurisesti kehittyneempien ja pidempijaksoisen kaupunkikulttuurin omaavien valtioiden kokemusten perusteella on odotettu sitoumukset hyväksyneiden maiden aktiivisesti ryhtyvän sellaisiin toimiin, joiden kautta universaaleja, ja siten kaikille maailman kansalaisille kuuluvia, rakennetun ympäristön kulttuuriarvoja voitaisiin säästää tuleville polville. Sopimusten merkitys kansainvälistä ympäristöoikeutta edistävinä tekijöinä on suuri, vaikka ne normeina ovat peräisin sellaisista asiakirjoista, joita ei ainakaan ensisijaisesti ole luettu perinteisiin oikeuslähteisiin. Ne ovat ensisijaisesti moraalisesti ja poliittisesti sitovia ja ovat sellaisina johtamassa sitovampien määräysten antamiseen. 1 Alle on koottu osa niistä asiakirjoista, joiden suositusten mukaisesti Pispalankin maankäytön tulisi toteutua. Unescon yleiskokouksen 1976 Suosituksessa historiallisesti huomattavien alueiden suojelusta ja merkityksestä todetaan, Kuva Riitta Väre 2005 PV

10 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 Tämän suosituksen hengen ja periaatteiden mukaisesti jäsenvaltion ei tulisi ryhtyä mihinkään, mikä hävittäisi tai muuttaisi kyseisen valtion alueella sijaitsevien historiallisesti huomattavien kaupunginosien, kaupunkien ja alueiden luonnetta. 2 Lisäksi jäsenmaita kehotetaan laatimaan toimintaohjelmia, suojelusuunnitelmia sekä ottamaan lainsäädännössään huomioon historiallisesti huomattavien alueiden suojelu, restaurointi ja elävöittäminen. Suosituksessa korostuu kaupunkisuunnittelun, tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön merkitys. Vuonna 1987 Brundtlandin komission Yhteinen tulevaisuutemme -raportissa lanseeraaman kestävän kehityksen käsitteen yhtenä osana on kulttuurinen kestävyys. Tämä liittyy läheisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden varjoon jääneeseen sosiaaliseen kestävyyteen. kestävän kehityksen periaatteen mukaiset päätökset tehdään aina tulevien sukupolvien hyvinvointi mielessä: neuvottelupöydässä istuvat edustavat siis lapsenlapsiemme etua. 3 Hyvin säilynyt ja historiallista syvyyttä omaava kulttuuriympäristö antaa tuleville sukupolville mahdollisuuden ymmärtää heidän esi-isiensä, eli meidän, elämää. Pitkälti Brundtlandin komission työstä alkunsa saanut tahto pyrkiä ratkaisemaan vakavia ympäristöongelmia on johtanut muun muassa Kioton ilmastosopimuksen ratifiointiin. Kulttuuriympäristöjen hoitoon tällä on yhteys ainakin sitä kautta, että vanhan rakennuskannan korjaaminen on tehokkaampi tapa rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä kuin purkaminen ja uudelleenrakentaminen. Pispalaa ajatellen vanhat (ja myös uudet) puurakennukset jo sinällään toimivat hiilinieluina (puurakenteisiin varastoituu hiilidioksidia) kun taas uudisrakentamisessa runsaasti käytettyjen materiaalien (kuten betoni, teräs, alumiini) valmistus lisää päästöjä. Vuonna 1985 Euroopan neuvostossa solmittiin Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus, joka käsittää kulttuurimuistomerkit, rakennuskokonaisuudet sekä ulkoilmakohteet. Sopimuksen päämääränä on rakennustaiteellisen perinnön tunnistamisen helpottamisen, suojelun ja säilyttämisen sekä sopimuksen sisältöön liittyvän Eurooppalaisen yhteistyön edistäminen. Sopimusosapuolet sitoutuvat mm. ryhtymään lakisääteisiin toimenpiteisiin rakennustaiteellisen perinnön suojelemiseksi sekä huomioimaan suojeluun ja hoitoon liittyvät ongelmat politiikoissaan, lisäksi sopimuksessa edellytetään kohdeluettelon ylläpitoa. 4 ICOMOSIN (Rakennusmuistomerkkien ja historiallisten alueiden kansainvälisen neuvoston) yleisko- 2005 PV

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 11 kouksessa 1987 hyväksytty Julistus historiallisten kaupunkien ja kaupunkimaisten alueiden suojelusta käsittää kaikki historialliset kaupunkimaiset alueet rakennettuine ja luonnonympäristöineen. Julistuksessa kehotetaan suojelun huomioimiseen kaupunki- ja aluesuunnittelussa, suojelusuunnitelmien tekoon sekä historiallisten kaupunkialueiden suojelemiseen ajoneuvoliikenteeltä, saasteilta ja muilta mahdollisilta haittavaikutuksilta. Lisäksi korostetaan asukkaiden osallistumisen sekä kulttuuriperinnön suojelua ajavien yhdistysten toiminnan tärkeyttä. 5 Euroopan neuvoston Maisemaa koskeva Eurooppalainen yleissopimus vuodelta 2000 käsittää sekä luonnonmaisemat että rakennetun ympäristön. Päämääränä on maisemansuojelun ja -hoidon ja maisemasuunnittelun sekä eurooppalaisen yhteistyön edistäminen. Sopimusosapuolet sitoutuvat mm. huomioimaan lainsäädännössään maiseman olennaisena osana elinympäristöä, laatimaan maisemansuojeluun ja hoitoon tähtääviä politiikkoja sekä sisällyttämään maisemanäkökohdat mm. alue- ja kaupunkisuunnitteluja muihin politiikkoihin, joilla on maisemaan vaikutusta. 6 Portorozin julistuksessa (Declaration on the role of voluntary organizations in the field of cultural heritage) vuodelta 2001 esitetään järjestöt mm. yhteiskunnan rakentajana ja yhdistäjänä. Julistuksessa korostetaan päätöksentekoon osallistumisen ja vuorovaikutuksen tärkeyttä. Järjestöille katsotaan kuuluvan olennaisena osana tarpeellinen tiedonsaanti sekä osallistuminen alan koulutukseen, jotta rooli julkisen sektorin työn täydentäjänä ja rakentavana kriitikkona voidaan toteuttaa. 7 Yllä mainittujen sopimusten mieltäminen paikallisella tasolla velvoittaviksi on mitä ilmeisimmin koettu Suomessa vieraaksi. Vanhimpien sopimusten oltua voimassa lähes 30 vuotta, voidaan todeta niiden suosituksia rikotun ja jatkuvasti rikottavan niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Vaikka yksittäiset rakennusten haltijat paikallisesti toimisivatkin näiden mukaisesti, on Pispalan maankäyttö kaavallisella tasolla räikeässä ristiriidassa Suomen valtion hyväksymien sopimusten kanssa. 1 Syrjänen 1999, 106 2 www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/sopalue.htm 3 formin.finland.fi/doc/fin/keke/historia.html 4 www.finlex.fi/sopimukset/index.html Nokalan talo 1800-luvun lopulla. Kuvan omistaa Airi Karima. 2005 PV 5 www.icomos.org/docs/towns_charter.html 6 www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/maisema.htm 7 www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/organ.htm

12 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 Suomen lainsäädännössä ja valtioneuvoston hyväksymissä strategioissa on lähdetty viemään edellä mainittuja kansainvälisesti hyväksyttyjä kulttuuriympäristöihin liittyviä tavoitteita kansalliselle tasolle, lähemmäs kulttuuriympäristöjen käyttäjiä. Parhaiten tämän summaa kaikessa yksinkertaisuudessaan perustuslain 20 Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. 1 Vuonna 1999 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki poisti kuntakaavojen alistamisvelvollisuuden ja lisäsi siten oleellisesti kuntien maankäyttöön liittyvää päätösvaltaa. Samalla lain tarkoitus oli lisätä kansalaisten osallistumisen ja vuorovaikutteisen suunnittelun mahdollisuuksia. Jälkivalvonnan poistumisen tilalle, lakihierarkian huipulle, valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2000 valtakunnalliset alueidenkäyttötavoit- 1.4 Kulttuuriympäristöjä suojaava kansallinen lainsäädäntö teet. Tämä ennakko-ohjaussäädöstö ohjaa kaikkea kaavoitustoimintaa ja luo sisällöllisen perustan valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä. Tavoitteiden tehtävänä on osaltaan tukea ja edistää maankäyttö- ja rakennuslain yleisten tavoitteiden ja laissa määriteltyjen alueidenkäytön suunnittelun tavoitteiden saavuttamista. Keskeisimpiä näistä tavoitteista ovat kestävä kehitys ja hyvä elinympäristö. Tarkoituksena on myös edistää kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten täytäntöönpanoa Suomessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet noudattavat maankäyttö- ja rakennuslain kantavaa ajatusta päätösvallan siirrosta lähelle kansalaisia. 2 Alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteiden mukaan Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytössä on otettava huomioon kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevat kansainvälisten sopimusten velvoitteet sekä valtioneuvoston päätökset. Lisäksi Kuva Otava 1948 viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava valtakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuuriperintöalueet ja -kohteet. Valtakunnallisesti arvokkailla kohteilla ja alueilla on alueidenkäytön sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. 3 Vuonna 1999 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain yleinen tavoite on edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä (MRL 1 ). Lain ensimmäisessä pykälässä korostetaan edelleen suunnittelun vuorovaikutteisuutta, kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja avointa tiedottamista. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteiksi määritellään lain viidennessä pykälässä riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; 2) yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; 3) rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäris-

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 13 Kuva Olli Jokinen päristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. 117 pykälä on merkittävä erityisesti olemassa olevaan, usein herkästi häiriintyvään kulttuuriympäristöön rakennettaessa. Sen mukaan rakennuksen tulee täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimuksen ja soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan. Näiden vaatimusten jäädessä täyttymättä ei rakennushanke lain 135 pykälän mukaan voi saada rakennuslupaa. 118 kieltää rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten tai kaupunkikuvan turmelemisen. Erityisesti tämä toistetaan vielä purkamista koskevan 139 pykälän yhteydessä, Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. 5 Edellä mainittujen määräysten lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 60 mukaan Kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi. Sellaisen asemakaavan alueella, joka on ollut voimassa yli 13 vuot- Kuva Arto Jalonen töhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; 7) yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista; 8) yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta; 9) elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä; 10) palvelujen saatavuutta; sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. 4 Kulttuuriympäristöihin liittyviä määräyksiä maankäyttö- ja rakennuslaissa on runsaasti. 54 määrää asemakaavan sisältövaatimusten suhteen, että rakennettua ymta ja joka merkittävältä osalta on edelleen toteuttamatta, rakennuslupaa ei saa myöntää sellaisen uuden rakennuksen rakentamiseen, jolla on alueiden käytön tai ympäristökuvan kannalta olennaista merkitystä, ennen kuin kunta on arvioinut asemakaavan ajanmukaisuuden. 6 Pispalan asukasyhdistys on 18.5.2001 7 tehnyt Tampereen kaupungille aloitteen ryhtymisestä Pispalan asemakaavan ajanmukaisuuden arviointiin. Osittain samansisältöinen aloite, johon on lisätty toiveita rakennusjärjestyksen laatimisesta, on osoitettu kaupungille 1.10.2004. Aloitteisiin ei ole saatu vastauksia. 1 www.finlex.fi/lains/index.html 2,3 www.vyh.fi/aluekayt/valtalo/vatindex.htm 4,5,6 www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 7 www.pispala.fi/yhdistykset/asukasyhdistys

14 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 2. Historiaa 2.1 Maalaiskylästä teollisuusyhdyskunnaksi Varhaisimmat merkit Pispalan asuttamisesta ovat kivi- ja myöhemmän rautakauden esinelöytöjä. Pispalan neuvolan takaisessa rinteessä on sijainnut kivikautinen asuinpaikka. Esinelöytöjä on tehty tarkemmin määrittelemättömältä Pyhäjärven ranta-alueelta. Pronssi- ja varhaisemmalle rautakaudelle sijoittuvia löytöjä puolestaan ei ole, minkä perusteella on päätelty Pispalan asutuksen alkaneen 1000 1100 luvuilla. Keskiajalla Pispalan kylän alueet olivat Turun piispan läänityksiä ja osa Suur-Pirkkalaa, joka ulottui aina Soinin pitäjään Keski-Pohjanmaalle. Vuonna 1540 alueelle kirjoitettiin ensimmäiset neljänneskuntajaon mukaiset maakirjat. Pispalan alueen talot kuuluivat Keijärven neljänneskuntaan, jonka rajat oli vahvistettu kirjallisella sopimuksella jo 1433. Kullakin talolla oli vain tonttipaikka ja ryytimaat, laitumet ja metsät olivat yhteisomistuksessa. Pispalan nimi juontaa Pispan talosta, johon Turun piispa tarkastusmatkoillaan majoittui. Maanomistajina 1600-luvulla oli suurimmalta osin aatelisto Kaarle XI:n reduktioon saakka (1683), jolloin myös talonpojat saivat jälleen tiloja omistukseensa. Olof Mörthin 1696 laatimasta Tammerkosken kartanon kartasta ilmenee nykyisten Pyynikin, Amurin ja Mustanlahden kallioiden alueiden kuuluneen Pispalan, Hyhkyn, Kyttälän ja Tahlon kylien yhteismaaksi. Näistä kahdella ensin mainitulla oli myllyjä Tammerkosken niskalla, nykyisen Finlaysonin alueella. Käytännöllisesti katsoen nykyinen kaupungin keskusta-alue oli siis osittain pispalalaisten omistuksessa isojakoon saakka. Isonjaon aikaan vahvistettiin sovintoraja, joka erotti Harjun alueen Messukylän pitäjästä ja myöhemmin Tampereen kaupungista. Jälkimmäinen raja Pispalan itäpuolella pysyi voimassa vuoteen 1937 saakka, jolloin Pohjois-Pirkkala liitettiin osaksi kaupunkia. Vuonna 1831 rajalle laitettiin tulliportti, josta myöhemmin muodostui Rajaportti ja jonka tullimiehinä toimivat Pispalan pikkuklopit. Kaupungin rakentaman pulterimuurin yli kiipeäminen oli muistitiedon mukaan sakon uhalla kielletty. Ensimmäinen maininta Harjun markkinapaikasta on vuodelta 1602. Vaakkolammin länsipuolella järjestetyt Harjun markkinat olivat suuret ja meluisat. Kun v. 1749 markkinapuodit syttyivät palamaan ja uhkasivat tuhota Harjun kirkonkin, siirrettiin markkinapaikka asukkaitten pyynnöstä v:sta 1750 alkaen Pispalaan. 1 Markkinat ja markkinapaikan sijainti vesiteiden risteyksessä olivat siinä määrin merkittävät, että jo 1741 kamarikollegio ja kaikki säädyt olivat valtiopäivillä hyväksyneet professori Niilo Hasselblomin suunnitelman siirtää Rauman, Uudenkaupungin ja Naantalin porvarit tarpeettomista kaupungeistaan Pirkanmaalle perustettavaan, uuteen Harjun kaupunkiin. Sotatila ja valtion heikko rahatilanne sotkivat kaupunkisuunnitelmat ja kuluikin 38 vuotta kunnes Kustaa III myönsi luvan sisämaakaupungin perustamiseen Tammerkosken rantaan. Harjun jakokunnan osakkaat kuitenkin uskoivat markkinapaikan vetovoimaan. 1783 jakokunnan yhteisistä maista lohkaistiin alue toria varten ja todennäköisesti markkinoiden pito jatkui Pispalassa kaupungin perustamisesta huolimatta. Yhteyksien lisääntyminen kaupungin suuntaan oli kuitenkin väistämätöntä ja tamperelaiset anoivatkin jo 1808 ilmeisesti Hyhkyn ja Pispalan talojen liittämis- tä Tampereen seurakuntaan ja 1819 koko Harjun kappelin liittämistä kaupunkiin. Anomukset kuitenkin hylättiin. 1780 1808 1855

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 15 Nykyaikainen Pispala sai alkunsa teollisuudesta. Talvina 1862 ja - 63 pispalalaiset nauttivat runsaasta sivuelinkeinosta; hevosmiehet ajoivat tukkeja yli harjun, Pyhäjärven jäätä myöten rannikolle ja paluukuormissa siirtomaatavaraa Pispalaan. Ajojen tuoma taloudellinen hyöty loppui lyhyeen. Vuonna 1863 Porin höyrysaha rakensi harjun ylitse konevoimaisen tukkitien. Tämä siirtyi myöhemmin W. Rosenlewin omistukseen, joka ei sallinut kilpailijoiden sitä käyttää, jolloin Reposaaren höyrysahayhtiö rakensi harjun ylitse oman rullatiensä (vuonna 1876). Pispalan liikennettä on kuvannut pastori Wilh. Carlsson 1869 ilmestyneessä Historiallinen ja maantieteellinen kertomus Pirkkalan pitäjäästä seuraavasti, Tampereelta lähdettyä on rajaveräjälle 2 virstaa. Maantie käy pitkin Maanselän (Pyynikin ja Pispalan harjun) pohjoista syrjää, josta saat katsella pitkin Näsijärven sinertävää pintaa. Sitte lasket Pispalan ahteelta Maanselän poikki, josta näet koko Pyhäjärven ja Pirkkalan emäseurakunnan enimmän osan. Alapuolella sanottua ahdetta kuljet suuren portin lävitse, jonka päällitse poikki maantien käy Tukkitie. Tästä Epilään asti on tie melkein aina pahaa Tampereen tehtaitten pumpuli ym. kuormain rikki ajamaa. Tällä välillä onkin sangen vilkas liikunto; melkein alati näet tässä Tampereen laivoja (=tavarakuormia). 2 Nokian paperitehtaan tuotteiden rahtaaminen nykyistä Pispalan valtateitä mukailleen valtaväylän kautta Pietariin loppui Pietarin radan valmistumiseen 1870. Porin rataa Pispalassa rakennettiin 1892 ja se avattiin Nokialle saakka 1893, mikä entisestään vähensi hevoskuljetusten tarvetta. Paikallista hevosajoa mitä ilmeisimmin kuitenkin riitti, koska Pispalan teollisuustuotanto lisääntyi voimakkaasti. Santalahden saha ja sen yhteydessä ollut mylly rakennettiin 1875, luujauhotehdas 1883, pahvitehdas 1884 ja todennäköisesti 1886 kattohuopa- ja asfalttitehdas. Luujauhotehtaan tiloissa aloitti Suomen sahanterätehdas 1890 ja Tampereen pumpuli- ja villatavaratehdas (myöhemmin kaupunkiin siirtynyt F. Klingendahlin tehdas) 1891. Oletettavasti myös vuonna 1891 perustettiin Santalahden paperitehdas. 1890-luvun alussa perustettiin Rantasen mallastehdas Näsijärven rantaan sekä Koivusen ja Lindemanin tilketehdas Tahmelan lähteelle, mikä ei ollut ainoa lähteen vesivoimaa hyödyntämään pyrkinyt yritys. Pispalassa lienee sijainnut myös Tampereen lääketieteellis-kemiallinen tehdas ja A. Jakobsonin virvoitusjuomatehdas. 1900-luvun alussa Pispalaan nousi pari pientä hevosmakkarateh- Pieni punainen tupa Rantakylässä 1937. Kuva Kaarlo Suursara/Vapriikin kuva-arkisto 1970-luvun loppu Kuva Riitta Väre 2005 PV

16 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 dasta ja haulitehdas, jonka aikaisempi toimipaikka oli ollut Pyynikinharjun etelärinteessä. Harjun lakialueiden rakentamisen mahdollistaneen vesijohtoverkoston rakensi Pispalan Vesijohto-osuuskunta joka perustettiin 1907. 1910-luvulla perustettiin Paasikosken myöhemmin Oy Uran puuteollisuusliike, ja 1919 Santalahden kenkä- ja teknokemialliset tehtaat. Osuustukkukaupan OTK:n Tulitikkutehdas (myös Santalahteen) rakennettiin 1926. Vuonna 1841 Pohjois-Pirkkalan asukasluku oli 301 ja 1890 631 henkeä. Verotusluetteloiden mukaan lähes kaikki asukkaat olivat tuohon aikaan töissä alueen omissa tehdaslaitoksissa tai viljelivät maata. Tampereen teollisen kasvun vaikutus ei siis tuolloin vielä näkynyt suoraan Pispalan asukasluvun kasvuna. Pispala ei ollut esikaupunki vaan itsenäinen, vauhdilla teollistuva maalaiskylä. Hyhkyn ja sen länsipuolisten, maanviljelysvoittoisten kylien asukasluku oli moninkertainen Pispalaan verrattuna. Valtaosa pirteistä oli rakennettu Hennerin tilan maille, alueelle jota rajasivat Pispalan kirkko idässä, Lielahden asema lännessä, [Pispalan] valtamaantie etelässä ja Porin rautatie pohjoisessa (eli nykyisten Ala- Pispalan kaupunginosan luoteisin ja Hyhkyn koillisin alue). Hennerin päätilaa lukuun ottamatta valtamaantien alapuolella ei 1800-luvulla ollut asutusta. Tahmelan torppa Pispalan harjun etelärinteellä oli siveettömän elämäntavan vuoksi hävitetty 1890 ja kului neljä vuotta kunnes Frans Selin aloitti Tahmelan uudisasutuksen. Harjun laella ei asutusta ollut ja vähäistä se vielä 1800-luvun lopulla oli nykyisen Pispalan valtatienkin varrella. Vuoden 1900 henkikirjoituksen mukaan Pohjois-Pirkkalan asukasluku oli kasvanut 1330 henkeen. Pispalalaisten osuus tästä oli noin 332 henkeä (puolet Hyhkyn ja jotakuinkin sama kuin Hyhkyn länsipuolisten kylien asukasmäärä). Väestön kasvuun vaikutti erityisesti Kyttälästä Vapunpäivänä 1892 häädettyjen asukkaiden siirtyminen osittain Pispalaan ja Tahmelan Ansionkalliolle. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaupungin läheisyys ja sen kasvavan teollisuuden työvoimantarve alkoi vaikuttaa Pispalan väestön kasvuun. 1930 Pohjois-Pirkkalan 11188 asukkaasta jo noin puolet asui Pispalassa. Viidenkymmenen vuoden aikana (1890 1941) merkittävimmin Pohjois-Pirkkalan kylistä kasvoi Pispala, jonka väkiluku nousi 91-kertaisesti. Yleislähteet: Tampereen läntisen liitosalueen historiaa I, Kaarlo Suursara, Tammerkoski 1942/ 3 s. 57 61 Tampereen läntisen liitosalueen historiaa II, Kaarlo Suursara, Tammerkoski 1942/4 s. 80 83 1 Tammerkoski 1938/4, 105 2 Tammerkoski 1942/3, 61-62 2005 PV Tahmelan torpan paikalla sijaitsevat rakennukset suurella kaupungin vuokratontilla. Oikean puoleinen rakennus ei sisälly Pispalan rakennusinventointiin. Alla Tahmelan lähteen pumppuasema.

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 17 2.2 Vanhaa paikannimistöä Paikallishistoria, kadonneetkin paikat ja edesmenneet henkilöt, elävät paikan nimistössä. Nimistö on monesti myös yksistään suullista perintöä. Nimistö elää ja muuttuu paikkojen j asukkaiden muuttuessa. Pispalan kaltaisella alueella, jonka rakentaminen sen vilkkaimpana aikana oli puutteellisesti dokumentoitu, paikannimiin liittyvä historia on erityisen katoavaista. Toisaalta myös lähihistoriaan liittyvä nimistö uhkaa unohtua ilman sen tallentamista. 1930-luvun lopulla Tampere-seura asetti kadunnimitoimikunnan, joka oli saanut kaupunginhallitukselta tehtävän suunnitella kadunnimistöä muun muassa Pispalan ja Tahmelan alueelle uutta asemakaavaa varten. 1 Toimikunnan työn aikana kävi ilmi, että alueella on harvinaisen rikas, vanha paikannimistö. Vanhan asutuksen ja Pispalan keskeisestä sijainnista kertovan nimistön toivottiin pysyvän käytössä ja siten säilyttävän alueen perimätietoa. 42 silloisesta kadunnimestä toimikunta ehdotti pidettävän ennallaan kahdeksan. Seuraavalle aukeamalle on koottu kadunnimitoimikunnan työn tuloksena Pispalan alueelta kerättyä vanhaa nimistöä. 2.3 Punainen Pispala Pispalan esikaupungissa oli sisällissodan aikana toiminut Pirkkalan suurin punakaarti. Alue oli sisällissodan ratkaisseessa Tampereen taistelussa yksi polttopisteistä. Punaiset keskittivät puolustuksensa Tampereen länsipuolelle Pispalan harjulle ja Epilään. Pispalan piirityksestä muodostui lopulta niin sotilaille kuin asukkaillekin raskas koettelemus. Esikaupunkia moukaroitiin tykistöllä. Sodan jälkeen ongelmana olivat punaorvot ja lesket sekä perheen elättäjän vankilassa olon aikana köyhtyneet vaimot ja lapset. 1 Sisällissodan muistot ja varsinkin sen jälkeen hävinneen osapuolen kohtalo tuskin on voinut olla vaikuttamatta Pispalan kunnallispoliittiseen elämään ja siten myös alueen tulevaan maankäyttöön. Sodan jälkeen työväestö sai pian kunnallisvallan haltuunsa. Tähän vaikutti merkittävästi uusi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. 2 Vasemmiston kannatus oli vahva. Vuonna 1923 kommunistien järjestö lakkautettiin valtiopetoksellisena järjestönä. Vasemmiston kannatus säilyi kuitenkin samansuuruisena, mikä on nähtävissä sosiaalidemokraattien saamasta äänimäärästä. 3 Myös äänestysvilkkaus seurasi maan keskiarvoa vaihdellen muutaman prosenttiyksikön verran 40 prosentin molemmin puolin. 4 Vapriikin kuva-arkisto Vuoden 1933 kunnallisvaalit muuttivat myös esikaupungissa oikeiston ja vasemmiston voimasuhteet. Pohjois-Pirkkalan keskuslautakunta hylkäsi marraskuussa 1933 pidetyssä kokouksessaan kolme vaalilistaa, koska niissä oli ehdokkaina sellaisia henkilöitä, jotka kuuluivat tai olivat olleet jäseninä kielletyissä järjestöissä. Niin sanottujen kommunistilakien nojalla voitiin evätä vaalikelpoisuus sellaisilta henkilöiltä, jotka viimeisen kolmen vuoden aikana olivat kuuluneet valtiopetoksellisina pidettyihin järjestöihin tai muulla tavoin suosineet sellaisia pyrkimyksiä. 5 Listojen hylkäämiset koskettivat esikaupunkilaisia erityisen paljon siksi, että kyseisillä listoilla oli monia esikaupungin omia ehdokkaita. Lopputulos voidaan lukea suoraan äänestämässä käyneiden lukumäärästä. Vuonna 1933 äänioikeutettuja oli esikaupungin neljällä äänestysalueella yhteensä 6402, mutta äänestämässä kävi ainoastaan 1051 henkilöä eli 16 % äänioikeutetuista. 6 Kolmea vuotta aikaisemmin pidetyissä vaaleissa (joissa myöskään ei hyväksytty kiellettyjen järjestöjen ehdokkaita) hyväksyttyjä ääniä oli annettu sentään 2616. Kaksi vuotta ennen Pispalan kaupunkiliitoksesta tehtävää valtioneuvoston päätöstä porvarit saavuttivat murskaavan 65 % vaalivoiton. SDP:lle jäi 35 % äänistä. 7 Pispalan punaisuutta ilmentäneet, vasemmistolaiset paikallisjärjestöt ovat sittemmin melko pitkälle lopettaneet toimintansa. Alueen väestön keskitulot ovat nykyään huomattavasti yli kaupungin keskiarvon. Alueella asuu päättävässä asemassa olevien henkilöiden lisäksi vielä kuitenkin paljon tavallisia työläisiä, työttömiä ja opiskelijoita. Samanarvoisesta punaisesta on Pispalassa siirrytty sosiaalisen eriarvoisuuden sinisen, vihreän ja läpikuultavien välinpitämättömien väripalettiin. 1,2 Tammisalo 2003, 9 3,7 Tammisalo 2003, 11 4 Tammisalo 2003, 13 5,6 Tammisalo 2003, 12

18 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 2.4 Kaupunkiliitos Suomen kasvavien kaupunkien rakennusmaa oli kallista ja maankäyttö säänneltyä 1800-luvun lopulla. Kasvukeskusten rajojen läheisyyteen alkoikin muodostua taajaväkisiä, järjestäytymättömiä yhdyskuntia. Nämä olivat ahtaasti rakennettuja. Maanomistajien taloudellisen intressin mukaista oli lohkoa tiluksistaan mahdollisimman useita, vaikkakin pieniä vuokratontteja. Kunnallistekniikka oli olematonta ja kulkuyhteydet heikkoja. Puutteiden vastapainoksi asukkaita houkuttelivat rakentamisen vapaus ja lisäansioita tuovat maanviljelymahdollisuudet. Pispalakin syntyi tällä tavalla kasvavan Tampereen kainaloon. Vaikkakin näille uusille asuinalueille tuleva väestö oli tarpeen kaupungin teollisuuden työvoimana, ei niiden olemassaoloa nähty yksistään positiivisena seikkana. Kaupunkien edustajat olivat 1800-lopulla tehneet lakiesityksen senaatille kaupunkien ulkopuolisten taajaväkisten yhdyskuntien järjestämisestä. Tampereelta näiksi alueiksi nimettiin Järvensivu ja Pispala. Senaatin asettaman komitean mietinnössä vuodelta 1898 ehdotettiin taajama-alueiden asukkaille annettavan päättämisoikeus esimerkiksi järjestyssäännön vaatimissa toimenpiteissä, rahojen ja muun omaisuuden hoidossa sekä tilien tarkistamisessa. Yhdyskunnan jäsenellä oli myös oikeus ehdottaa muutosta vallitsevaan rakennussuunnitelmaan tai järjestyssääntöön. 1 Näin haluttiin tehdä yhdyskuntien asukkaista omasta alueestaan ja sen asioista kiinnostuneita vaikuttajia. Komitean mietintö sai vastaansa ankaraa kritiikkiä. Sen koettiin rajoittavan maanomistajan oikeutta käyttää maatansa haluamallaan tavalla ja loukkaavan kunnallista itsehallintoa. Lakiesitystä muokattiin ja sen uudistetussa versiossa keskityttiin antamaan säännöksiä lähinnä poliisi-, rakennus-, palo-, terveydenhoito- ja satamajärjestyksestä. Pispalan perustaminen vuoden 1898 asetuksen mukaiseksi, taajaväkiseksi yhdyskunnaksi lähti liikkeelle vuonna 1907. Tampereen kaupunginvaltuusto pyysi rahatoimikamaria selvittämään Pispalan rakennus- ja järjestysolot ja niiden pohjalta tarpeen uuden asetuksen mukaisiin toimiin. Rahatoimikamarin mukaan Pispalassa esiintyi terveydellisiä sekä rakennus- ja palotoimellisia haittoja, minkä pohjalta jatkuu sivulla 20 Aarne Salo esitti vuonna 1942 perusteluja vuoden 1937 liitosalueen uudelleen nimeämiseksi. Salon mukaan Tampereen läntinen esikaupunkialue oli nimenä liian pitkä. Liitosalue nimenä sekoittuisi aikaisemmin kaupunkiin liitettyihin alueisiin. Pispalaa ei taas voitaisi yleistää koko liitosalueen nimeksi. Harjun jakokunta nimellä puolestaan oli pitkät perinteet ja Harjun seurakunnan, Harjun kappeliseurakunnan ja Harjun suojeluskunnan nimet olivat vakiintuneet, mikä puolsi Salon mukaan nimeä Harjun alue. 2 Sittemmin liitosalueen uudet kaupunginosat on nimetty pitkälti sillä sijainneiden vanhojen kylien mukaan. Pispala suunnittelualueena käsittää tilastoalueet Ala- ja Ylä-Pispala, Tahmela, Santalahti ja Hyhky. Näistä viimeksi mainittuun kuuluu myös osia nykyisestä Haapalinnankylästä, Nokian moottoritien länsipuolelta. Alue on maastollisesti ja viime vuosina toteutuneen kerrostalorakentamisen jälkeen kaupunkirakenteellisesti itäisemmästä Pispalasta eroava ja myös toiminnallisesti erillinen. Nähtäväksi jää, säilyykö Pispalan tilastollinen aluerajaus entisellään vai pyritäänkö sitä kaventamaan samalla tavalla kuin valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön rajausta? 1 Tammerkoski 1942/4, 34 39 2 Tammerkoski 1942/2, 40

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 19 1) Ansionkallio. Tämän paikallisnimen prof. Voionmaa Tampereen Historiassaan otaksuu syntyneen siitä, että paikalla on muinaisina aikoina pidetty metsästykseen kuuluvia ansoja. Tätä selitystä on kuitenkin oikaistava, sillä nimi on päinvastoin hyvin myöhäsyntyinen. Kunnallisneuvon Otto Thuneberg vainaja antoi nimen oman kertomansa mukaan kalliolle, ryhtyessään myymään sieltä tontteja, Tampereen Armonkallion nimen eräänlaisena vastapainona. 2) Härkikallio. Jääkauden hioma kallio Tahmelantien vieressä. Vanha Tampereen rajakivi, jossa raja tekee mutkan. 1 3) Suuruspää. Pyhäjärveen pistävä niemi, jossa vesilahtelaiset ym. sen puolen asukkaat poikkesivat matkallaan Messukylän kirkkoon suurukselle; siitä nimi. Niemellä sijaitsi myöhemmin Durchmanin huvila (nykyinen Siunaukselan lastenkoti) ja siinä oli myös laivalaituri. Suuruspään nimi oli käytännössä vielä vuosisadan vaihteen aikoihin, minkä jälkeen se on hävinnyt. 2 4) Tahmelanniemi. 5) Leppäniemi. Kasvaa harvinaisen komeata tervaleppää, josta nimi. 6) Tahmelan torppa, josta Tahmela on saanut nimensä. Sen viimeiset asukkaat olivat Heikki ja Loviisa Tahmila. Heidän poikansa putosi Tammerkoskeen Finlaysonin padon rakennustöissä 1889. Sen jälkeen Tahmelan torppa hävisi ja Tahmela jäi asumattomaksi v. 1890. 7) Selinin torppa. Selin aloitti Tahmelan asutuksen uudelleen v. 1894. Myöhemmin hän siirtyi Metsäkylään, raivaten siellä itselleen pellon; S. elää vielä 84-vuotiaana. 8) Paikka, jossa kasvaa viimeinen yksilö Tahmelan aikoinaan rehevästä jalavapuustosta. Vielä viime vuosisadan lopulla jalavia kasvoi täällä parikymmentä, mutta vuoden 1899 tulva hävitti muut, jättäen vain yhden jäljelle. Huomautettakoon muuten, että Pirkkalassa jalavaa nimitetään jalajaksi. 9) Rajaportti. Tampereen ja Pirkkalan rajalla maantiellä sijainnut portti, jossa aikanaan kannettiin tullia. Myöhemmin portti ja siihen liittyvä aita olivat laiduntamisrajana, jonka toisella puolella kaupungin ja toisella Pispalan asukkaat käyttivät karjaansa. Portti, jonka vanhemmat ihmiset muistavat vielä vihreäksi maalattuna, hävisi v. 1892, minkä jälkeen portinpylväät vielä seisoivat paikoillaan pitkähkön aikaa. 10) Kolu. Vierinkivikolu, jossa on aina 4 metriä syvältä pyöreitä vierinkiviä. 11) Kyröläisten tie kulki tältä seudulta. Se sai nimensä siitä, että tälle paikalle oli asettunut asumaan useita kyröläisiä asukkaita. 12) Pispalanahde. Viime aikoina tätä mäkeä on nimitetty Tukkitienmäeksi, koska se on ollut hävinneitten tukkiteitten kohdalla. Mäen alkuperäinen nimitys on kuitenkin Pispalanahde, joka olisi syytä sillä myös säilyttää. 13) Isonvartianmaa ja Vähänvartianmaa. 14) Susikuoppa on ollut aikanaan tällä kohdalla, ja tiedetään siitä asukkaitten saaneen susia pyydetyksi. 15) Tahmelanlähde. Esiintynyt asiakirjoissa alkuaan Pispalanlähteen nimellä, jotapaitsi sillä on ollut rinnakkaisnimenä myös Isolähde. 3 16) Hakala. Pispan talon mäkitupa, seudun vanhimpia asumuksia. Myöhemmin samalla paikalla on ollut Vesterbergin savenvalimo. 17) Rimmi. Vanha asumus. 18) Riihitie. Asukkaitten antama nimitys tällä kohdalla kulkeneelle tielle. 19) Pölkkylä. Näsijärveen pistävä niemi, joka on saanut nimensä siitä, että tukkienkuljetuksen Näsijärven vesistössä alettua Rosenlev-yhtiö Tammerkoski 1942/4 kokosi tukit kesällä tällä kohdalla rannalle, josta ne sitten talvikelillä vedätettiin kannaksen yli hevosilla Pyhäjärven rantaan. Myöhemmin syntyivät tukkitiet. 4 20) Vanhan tykkipatterin paikka Pispalan torin laidassa, peräisin Suomen sodan tai isonvihan ajoilta. Nykyisin on vallituksesta jäljellä vielä viimeisiä merkkejä. Toisen tykkipatterin paikka, joka oli rautatiealueen

20 Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma 2005 kohdalla, hävisi Porin rautatietä rakennettaessa. 21) Vieremä ja Hautalaakso. Samaan paikkaan liittyviä nimiä. Tällä paikalla tapahtui v. 1598 maanvieremä, jolloin suuri kappale peltoa vieri Pyhäjärveen. Kuoppaa, joka vieremästä jäi jäljelle, sanottiin Hautalaaksoksi. Myöhemmin tukkitie laski Pyhäjärveen samalla kohdalla. 22) Pättärä. Vieremähauta, jonka sisälle pistävää niemekettä sanotaan pättäräksi. 23) Taipale. Hävinnyt talo. 24) Vartijanranta. Nimi on hyvin vanha, eikä ole säilynyt tietoa, mistä se on syntynyt. Todennäköisesti kuitenkin tällä rannalla on pidetty Näsijärvelle kohdistuvaa vartiointia, koska lähellä oli mm. Hiedan satama. 25) Reposaaren tukkitie. 26) Rosenlevin tukkitie. Tukkitiet hävitettiin nyk. uittotunnelin valmistuessa. 5 27) Koukkari. Vanha asumus, sijaitsi nyk. Pispalan rukoushuoneen yläpuolella. 28) Nikkilä. Seudun vanhimpia asumuksia. Sijaitsi nyk. Lielahden tienhaaran yläpuolella. Nikkilän torpassa mm. Maija-Kaisa piti kouluansa. 29) Selkeenmoisio. 30) Hiedan satama. Pirkkalaisten suuri ja tärkeä satama, johon tavarat tuotiin Näsijärveltä ja josta ne kuljetettiin Pispalan kannaksen poikki edelleen Pyhäjärven rantaan. 31) Mikkola. Vanha mäkitupa. 32) Vanha pajapaikka. Tässä asui ja hoiti tehtäväänsä Hennerin seppä, joka oli kuuluisa taidostaan, erityisesti kärrynpyörien raudoituksesta. Hennerin sepän tekemäin rattaiden ääni erotettiin muitten rattaitten äänestä. Sepän ammatti jatkui samassa suvussa monessa polvessa ja hävisi lopullisesti vuosisadan vaihteessa. 33) Hennerin talo. 34) Kaanaa. Lienee lasten antama pilkkanimi. 35) Riihikallio. Saanut nimensä Hennerin talon riihestä, joka sijaitsi tällä kalliolla. Kallio on nyt Hyhkyn koulun pihamaalla. 36) Ikuri, Hakkari, Huovari, Junttila, Selkee. Hyhkyn kylän taloja, jotka sijaitsivat tällä seudulla lähellä toisiaan. Kaikki nämä talot ovat jo kauan olleet hävinneinä. 37) Törmä. Hennerin törmäksi sanottiin tällä kohdalla sijainnutta peltomaata, joka nousi joka puolelta ympäristöään korkeammaksi. 38) Pättiniemi. Pyhäjärveen pistävä niemi, jonka nimi mahdollisesti on lappalaista alkuperää. 39) Saunasaari eli Pulkkasaari. Pyhäjärven saari, jonka länsipäässä on ollut vanha hautaraunio. Isojaon kartassa v:lta 1758 esiintyvän kartan mukaan tämä raunio on ollut hyvin komea. Myöhemmin se on hajoitettu, kun kivet on kuljetettu rakennuskiviksi. 6 40) Lapiosaari. Pyhäjärven pikkusaari, jonka syntymiseen liittyy seuraava tarina: Pispalanmäellä nyk. Voiman makasiinin kohdalla oli suuri kivi. Hiisi yritti heittää Pirkkalan kirkkoa tällä kivellä, mutta samalla kirkonkellot rupesivat soimaan, lapion varsi meni poikki ja kivi putosi Pyhäjärveen. Siitä nimi Lapiosaari. Kiven tilalle jäi suuri kuoppa, joka sai nimen Lapiokuoppa. Se on myöhemmin täytetty. 41) Leppätörmä. Leppää kasvava niemeke Pyhäjärven rannassa. 42) Karvolan talo. 43) Simolan talo. 44) Uotilan talo. nykyisin Reinolan kauppapuutarha. 46) Vaakko-oja. Vaakkojärven laskuoja Pyhäjärveen. Ojan rannat ovat aikaisemmin olleet laudoitetut. 50) Kivikari. Peltomaan nimi. 55) Isoniitty. Kaarilan niittypalsta. 56) Plakkarinperä. Niittymaa, joka on saanut nimensä erikoisesta, taskunpohjaa muistuttavasta muodostaan. 58) Sikosuo ja Siko-oja. Nyk. rautatienalueen vierellä aikanaan olleet suo ja oja. 57) Leppälän torppa. 59) Lähteenmäki. Vanha asumus. 1 Tammerkosken ja Pispalan kylien välinen raja kulki ennen muinoin Pyhäjärvessä olleesta Koiranlähteenkarista Härkikallion ja Liuskakiven kautta Näsijärven kariin harjun toiselle puolelle. Koiranlähteenkari lienee sijainnut Jalkasaarien mantereenpuoleisessa päässä. Härkikallio lienee ollut sama kuin Nimikallio (näköalapaikka johon 1800-luvun lopulla kaiverrettiin puumerkkejä). Liuskakiven oletetaan sijainneen silloisen Pirkkalan valtatien, nykyisen Pispalan valtatien, varressa. Tammerkoski 1938/4 s. 108. Näsijärven puolella sijainnut kari on Rantaväylää rakennettaessa liitetty mantereeseen. 2 Toisen tulkinnan mukaan nimi johtuu jo siltä ajalta, jolloin Suur-Pirkkalan asukkaat tekivät kirkkomatkojaan Pirkkalan kirkolle, joka sijaitsi nykyisessä Pirkkalassa, entisessä Etelä-Pirkkalassa. Suurilla kirkkoveneillään soutivat silloiset pirkkalalaiset aivan Ruoveden perukoilta asti, halki monet Näsijärven selkävedet ja saapuivat Santalahden tienoille. Siinä noustiin veneestä ja käveltiin korkean kannaksen yli puheenaolevaan niemeen, jossa ennen kirkkoon menoa nautittiin aamiainen. Aamiaista on Tampereen seuduilla ylimuistoisista ajoista lähtien nimitetty suurukseksi, jonka mukaan tuo ruokailupaikka nimitettiin Suuruspääksi. Suuruksen syötyään lähtivät kirkkomatkalaiset Pyhäjärvelle varatuilla veneillä soutamaan Pyhäjärven yli, tällä kertaa naiset airoissa, josta vastaisen rannan venevalkaman nimeksi tuli Naistenmatka. Tammerkoski 1939/4 s. 113 114. 3 Tahmelan lähde on muinaismuistolain nojalla suojeltu vanha uhrilähde. Pispalan vesijohto-osuuskunnan hoitaman vedenoton loputtua ja sen ympäristön rajun rakentamisen myötä lähteen vesi on likaantunut. Pyhäjärven ranta-alueella on Tahmelan lähteen lisäksi useita pienempiä lähteitä. Näistä suullisesti nimetty on Tahmelan uimarannan ja suojellun kynäjalavan itäpuolella sijaitseva Pikkulähde, josta asukkaat hakevat vieläkin kahvi- ja juomavettä. Ryytimaiden alueella lähteitä on useita, samoin välittömästi Tahmelan lähteen länsipuolisella puistoalueella. Lähteisiin kajoaminen niiden luonnetta muuttavalla tavalla on kielletty vesilaissa. 4 Pölkkylänniemi on ainoa Pispalassa sijaitseva, luonnontilaisena säilynyt Näsijärven ranta-alue. Täällä Rosenlewin huvilaalueella on vielä tunnistettavissa joidenkin purettujen rakennusten paikkoja. Rantaväylä on peittänyt alleen Rantakylän asutuksen ja Santalahden tehtaiden lisäksi myös kilometrien pituiset hiekkarannat. 5 Tukkiteiden alueet ovat osittain säilyneet avoimena tilana myös yksityisten kiinteistöjen alueella. Pyhäjärven puolen alavilla mailla alueet liitettiin naapurikiinteistöihin tukkiteiden purun jälkeen. Näillä paikoin tilan avoimen luonteen voi odottaa häviävän uudisrakentamisen myötä. 6 Saunasaari nimi juontunee siitä, että tukinuiton ollessa aktiivista Pispalassa, pitivät uittajat saaressa tukikohtaansa ja saunojaan.