KOHTI SEUDULLISIA HYVINVOINTIPALVELUJA Taustaa Ylä-Savon seudulliselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategialle

KOHTI SEUDULLISIA HYVINVOINTIPALVELUJA Taustaa Ylä-Savon seudulliselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategialle Annikki Jauhiainen, Sirpa Kärnä & Tuula Niskanen Huhtikuu 2007

Savonia-ammattikorkeakoulu Julkaisutoiminta PL 6 (Microkatu 1 D) 70201 KUOPIO puh: (017) 255 5023 fax: (017) 255 5043 e-mail: julkaisut@savonia-amk.fi www.savonia-amk.fi/julkaisut 1. painos Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61) ja tekijänoikeusasetuksen (574/95) mukaisesti kielletty lukuun ottamatta Suomen valtion ja Kopiosto ry:n tekemässä sopimuksessa tarkemmin määriteltyä osittaista kopiointia opetustarkoituksiin. ISBN 978-952-203-061-0 ISSN: 1795-0848 Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja D 3/2007 Kustantaja: Kansi: Savonia-ammattikorkeakoulu Iisalmen yksikkö Tapio Aalto

2 Annikki Jauhiainen, Sirpa Kärnä & Tuula Niskanen KOHTI SEUDULLISIA HYVINVOINTIPALVELUJA Taustaa Ylä-Savon seudulliselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategialle Aluekeskusohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen yksikkö 76 sivua, 4 liitettä, 2 liitetiedostoa Huhtikuu 2007 TIIVISTELMÄ Tämä selvitystyön tavoitteena oli saada taustatietoa seudulliselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategialle. Selvitys tehtiin osana Ylä-Savon aluekeskusohjelmaa. Selvityksen tarkoituksena oli koota olemassa olevat sosiaalija terveystoimen strategiat yhdeksi kokonaisuudeksi (kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointiyrittäjyys, kolmas sektori), koota käynnissä ja suunnitteilla olevat kehittämishankkeet yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi, arvioida erillisten strategioiden ja hankkeiden käyttöarvo tulevien kehittämistarpeiden taustaksi (uudet palvelukonseptit ja tarvelähtöiset hanke-ehdotukset), huomioida parhaillaan toteutettavat tutkimusohjelmat, kuten ikääntyvien palvelutarpeita kartoittava tutkimushanke, selvittää julkisten palvelujen tuotteistamisen nykytilaa ja koulutustarpeita sekä etsitään uusia liiketoiminta-avauksia hyvinvointiyrittäjyydelle, valottaa kolmannen sektorin seudullista roolia hyvinvointipalvelujen tuottajana sekä kartoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaista koulutustarvetta. Selvitystyössä analysoitiin Ylä-Savon kuntien ja kuntayhtymien 27 strategiaa, 10 taloussuunnitelmaa ja neljä erillistä raporttia. Kolmannen sektorin toimijoiden tilannetta kartoitettiin erilaisista rekistereistä, hankkeita koottiin hankerekistereistä ja palvelujen tuotteistamisen tilannetta Ylä-Savossa selvitettiin sähköpostikyselyllä. Ikääntyvien yläsavolaisten hyvinvointipalvelujen tarvetta nyt ja lähitulevaisuudessa selvitettiin erillisellä tutkimuksella, jonka aineisto koottiin teemahaastatteluilla 64 henkilöltä. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutustarpeita koottiin Savonia-ammattikorkeakoulun toimesta ja hyvinvointiyrittäjien koulutustarpeita yhteistyössä Ylä-Savon Kehitys Oy:n Kasvu-hankkeen kanssa. Lisäksi haastateltiin viisi avainhenkilöä. Keskeiseksi kehittämiskohteeksi nousi vanhustenhuolto. Tavoitteeksi asetettiin vanhustenhuollon palvelurakenteen kehittäminen avohoitopainotteiseksi. Keskeisiä kehittämistoimia olivat hoidon porrastus, henkilöstörakenteen muuttaminen sekä terveydenhuollon ja vanhustenhuollon yhteistyön lisääminen. Tavoitteena oli myös kotisairaanhoidon kehittäminen ja tehostaminen sekä kotisairaalatoiminnan tarpeen selvittäminen akuuttihoidon ja osin vanhustenhuollon tarpeisiin. Terveyspalvelujen tuotantotapoja ja hoitokäytäntöjä halutaan kehittää, joiksi oli nimetty muun muassa puhelinneuvonta, aluetyö ja työparityöskentely sekä sairaanhoitajan vastaanottotoiminta. Mielenterveys- ja päihdetyön palveluita kuvattiin kuntien taloussuunnitelmissa niukasti. Mielenterveys- ja päihdetyön sekä perhetyön alueella tärkeä palvelujen tuottaja on kolmas sektori omine hankkeineen. Hankkeet ovat osin paikkamassa palvelutuotantoa. Hyvinvointiyrittäjyys on kasvava yrittäjyyden alue. Strategioissa hyvinvointiyrittäjyys tuli esille vähän. Ikääntyvien tulevia palvelutarpeita tutkittaessa tuli esille palvelujen kysynnän monipuolistuminen ja painopisteen siirtyminen terveyspalveluista kotona asumista tukeviin palveluihin. Ikääntyvät uskovat käyttävänsä tulevaisuudessa nykyistä enemmän kotihoidon ja kotisairaanhoidon palveluja sekä eri tavoin toteutettuja kuntoutuspalveluja, kuten yksityisiä fysioterapian palveluja ja erilaisia kuntoutusjaksoja toimintakyvyn laskiessa. Esille nousivat myös tarpeet ja toiveet kotiin annettavista tukipalveluista, erityisesti siivous- ja ateriapalveluista, mutta myös kuljetus- ja asiointipalveluista sekä erilaisista ryhmä- ja vertaisohjauspalveluista vanhusten yksinäisyyden helpottamiseksi. Selvitystyön tuloksena esitetään yhdeksän ehdotusta kuntien seudulliselle yhteistyölle. Ensimmäinen ehdotus on seudullisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategian tekeminen yhteistyössä kuntien, kuntayhtymien, yksityisen ja kolmannen sektorin, koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden kanssa. Seudullinen palvelustrategia tehostaa palvelujen kehittämistä ja suunnittelua, mahdollistaa palvelujen koordinointia eri palvelujentuottajien kesken. Myös muissa ehdotuksissa painottuvat monet vanhustenhuoltoa koskevat asiat, kuten dementiahoidon osaamiskeskuksen tarpeen selvittäminen ja henkilöstön rekrytointi. Hankeyhteistyö on tärkeää suunnitelmallisen suunnittelun ja toteuttamisen kannalta.

3 TIIVISTELMÄ SISÄLTÖ 1 TAUSTAA SELVITYSTYÖLLE... 5 1.1 Seudullinen palvelustrategia ja seutuyhteistyö... 5 1.2 Palvelujen tuottaminen... 7 2 SELVITYSTYÖN TOTEUTTAMINEN... 10 2.1 Selvitystyön sisältö ja toteuttaminen... 10 2.2 Asiantuntijaryhmä ja selvitystyöstä tiedottaminen... 11 3 YLÄ-SAVON KUNTIEN STRATEGIAT... 13 3.1 Selvitetyt strategia-asiakirjat... 13 3.2 Ylä-Savon kuntien yleisstrategiat... 14 3.2.1 Seutustrategiat ja hyvinvointi... 14 3.2.2 Kuntien yleisstrategiat ja hyvinvointi... 17 3.3 Strategiat palvelualueittain... 20 3.3.1 Lapsi- ja perhetyö... 20 3.3.2 Mielenterveys- ja päihdetyö... 22 3.3.3 Sosiaalityö... 23 3.3.4 Terveydenhuolto... 25 3.3.5 Vanhus- ja vammaistyö... 26 3.4 Strategioiden todentuminen kuntien taloussuunnitelmissa palvelualueittain... 28 3.4.1 Lapsi- ja perhetyö... 28 3.4.2 Mielenterveys- ja päihdetyö... 30 3.4.3 Sosiaalityö... 30 3.4.4 Terveydenhuolto... 31 3.4.5 Vanhus- ja vammaistyö... 33 4 KOLMAS SEKTORI HYVINVOINTIPALVELUJEN TUOTTAJANA... 36 4.1 Kolmannen sektorin käsite ja palvelutoiminnan merkitys... 36 4.2 Kolmas sektori palvelujen tuottajana... 36 4.2.1 Asumispalvelut... 37 4.2.2 Kuntoutuspalvelut... 37 4.2.3 Kotona asumisen ja omaisten tukeminen... 38 4.2.4 Päivä- ja työtoiminta... 39 4.2.5 Kriisipalvelut... 39 4.2.6 Lomatoiminta... 39 4.3 Johtopäätökset kolmannen sektorin toiminnasta... 39

4 5 HYVINVOINTIPALVELUJEN TARVE JA TUOTTAMINEN TUTKIMUSTEN VALOSSA41 5.1 Ikääntyvien hyvinvointipalvelujen käyttö nyt ja tulevaisuudessa... 41 5.1.1 Ikääntyvien taustatiedot... 41 5.1.2 Ikääntyvien hyvinvointipalvelujen käyttö... 42 5.1.3 Ikääntyvien näkemykset palvelujen käytöstä tulevaisuudessa... 46 5.1.4 Ikääntyvien näkemykset tulevaisuuden palveluista... 48 5.1.5 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö nyt ja tulevaisuudessa... 52 5.1.6 Koulutuksen ja opastuksen tarve tieto- ja viestintätekniikan käytössä... 54 5.1.7 Ikääntyvien näkemykset hyvinvointipalvelujen tuottamisesta ja ostamisesta... 56 5.2 Hyvinvointipalveluja koskevia tutkimuksia... 58 6 HYVINVOINTIPALVELUJEN KEHITTÄMINEN HANKETOIMINNALLA... 61 6.1 Ylä-Savossa käynnissä olevat kehittämishankkeet... 61 6.2 Hankkeissa kuvatut yhteistyötarpeet... 63 7 PALVELUJEN TUOTTEISTAMINEN... 65 7.1 Palvelujen tuotteistamisprosessi... 65 7.2 Palvelujen tuotteistamisen tilanne Ylä-Savossa... 66 8 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON HENKILÖSTÖN KOULUTUSTARPEET... 68 9 YHTEENVETO JA EHDOTUKSET SEUDULLISELLE YHTEISTYÖLLE... 69 9.1 Yhteenvetoa selvitystyöstä... 69 9.2 Ehdotukset seudulliselle yhteistyölle... 71 LÄHTEET... 73 LIITTEET Liite 1. Haastatteluteemat Liite 2. Kohti seudullisia hyvinvointipalveluja -seminaarin ohjelma Liite 3. Ikääntyvien hyvinvointipalvelujen käyttö -teemat Liite 4. Palvelujen tuotteistaminen -kysely Liitetiedosto 1. Kolmannen sektorin toimijat Ylä-Savossa Liitetiedosto 2. Ylä-Savon alueen kehittämishankkeita

5 1 Taustaa selvitystyölle Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Tavoitteena on turvata asukkaille kuntien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Kuntarakenteen on oltava elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä. Hallitus antoi esityksen eduskunnalle laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja kuntajakolain muuttamisesta 29.9.2006. Puitelaki on voimassa 31.12.2012 saakka. Puitelakiin sisältyy useita kuntia koskevia velvoitteita. Kuntien tulee laatia 31.7.2007 mennessä selvitykset yhteistyöstä ja toimeenpanosuunnitelmat palveluiden järjestämisestä. Yhteistyö tapahtuu joko kuntaliitoksin tai yhteistoiminta-alueita muodostamalla. Ylä-Savon aluekeskusohjelman vuoden 2006 toimintasuunnitelmaan on kirjattu keskeisenä toimenpiteenä seudullisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategian laatiminen. Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjausryhmä päätti kokouksessaan 25.8.2006, että aluekeskusohjelman perusrahoituksesta osoitetaan määräraha sosiaali- ja terveydenhuollon seudullisen palvelustrategian selvitystyöhön. Selvitystyön tekeminen annettiin Savonia-ammattikorkeakoulun Iisalmen yksikölle. Selvitystyön teki opettajatiimi, yliopettaja, TtT Annikki Jauhiainen, vs. yliopettaja, YTM Sirpa Kärnä ja lehtori, YTM Tuula Niskanen. 1.1 Seudullinen palvelustrategia ja seutuyhteistyö Palvelustrategiassa esitetään, miten kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut tullaan lähivuosina tuottamaan kuntalaisille (Rinne 2006). Palvelustrategian keskeisenä tavoitteena on kunnan palvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen. Kuntakohtaiset palvelustrategiat ovat jo varsin vakiintuneita. Muuttoliike, väestön ikääntyminen sekä työvoiman eläköityminen ja väheneminen ovat muuttaneet ja muuttamassa kuntien toimintaympäristöä. Tällöin on syntynyt tarvetta seudullisille palvelustrategioille. Lisäksi kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttää kuntien yhteistyötä palvelujen tuottamisessa. Palvelustrategian avulla kunnat viestivät tulevaisuuden palvelutarpeista myös palvelumarkkinoille. (Henkilöstö ja seutuyhteistyö ABC 2005; Laamanen 2005.) Kuntien strategiset linjaukset auttavat uuden yritystoiminnan käynnistämistä ja olemassa olevien yritysten kasvua (Partanen 2004). Seudullinen palvelustrategia merkitsee sitä, että kunnat pyrkivät löytämään yhteisen näkemyksen ja tahdon seudullisista palvelujen tuottamistavoista. Kunnat tekevät yhteistyötä myös muiden viranomaisten, erilaisten kehittäjäorganisaatioiden, kolmannen sektorin ja oppilaitosten kanssa. Osana palvelustrategiaa on pohdittava, miten yhdessä organisoitavia palveluita kehitetään, mitä palveluja tulevaisuudessa tuotetaan seudullisesti, mitkä palvelut kunnat haluavat tuottaa itse ja mitkä halutaan ostaa yrityksiltä ja yhteisöiltä. Tarkoituksena on, että palvelustrategia käsittää myös sen systemaattisen seurannan ja ajantasaistamisen. Palvelustrategiasta rakentuu samalla johdonmukainen seudun palvelutoiminnan ohjaus- ja seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan jatkuvasti kiinnittää huomiota palvelurakenteeseen, tuoda esiin palveluihin liittyviä muutostarpeita ja varmistaa tarvittavien uudistusten toteuttaminen. Palvelujen seudullinen organisoiminen ei tarkoita palvelu- ja toimipisteiden keskittämistä. Seudullisessa palvelustrategiassa voidaan ottaa

6 kantaa myös siihen, mitkä palvelut tuotetaan lähipalveluina käyttäjien lähellä (esimerkiksi vanhuspalvelut, perusopetuksen ala-aste, kirjastot, vapaa-aikapalvelut, terveydenhoito- ja lääkäripalvelut.) Erikoistuneita palveluita, kuten esimerkiksi sosiaalitoimen erityispalvelut, pyritään jatkossa entistä useammin tuottamaan seudullisesti. (Henkilöstö ja seutuyhteistyö ABC 2005; Laamanen 2005.) Ylä-Savon seutukunnan toimintaympäristö on haasteellinen. Väestön terveyttä ja hyvinvointia voidaan arvioida esimerkiksi sairastavuusindeksin ja PYLL (Potential Years of Life Lost) - indeksin avulla. Seutukunnan sairastavuusindeksit ovat maan keskiarvoa (indeksi 100) korkeampia (taulukko 1). PYLL-indeksin mukaan Ylä-Savon seutukunnan väestön henkisen pääoman menetys sijoittui koko maan keskiarvoon nähden 20 % huonommalle tasolle. Miesten hyvinvoinnin menetys oli 20 % ja naisten 10 % maan keskiarvoa suurempaa. (Ylä-Savon seutukunta 2006.) Alueen väestö myös ikääntyy ja vähenee. Edellä olevien tekijöiden ohella paineita palvelujen järjestämiselle aiheuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön eläköityminen ja uuden henkilöstön osaamisen kehittäminen ja rekrytointi. (ks. myös Juntunen 2006.) TAULUKKO 1. Ylä-Savon kuntien sairastavuusindeksit vuosina 2000 ja 2005 (Stakes 2007) Kunnat Sairastavuusindeksi v. 2000 Sairastavuusindeksi v. 2005 Iisalmi 112,3 115,3 Keitele 119,9 123,8 Kiuruvesi 129,0 128,0 Lapinlahti 122,5 128,3 Pielavesi 126,5 127,4 Sonkajärvi 127,4 125,0 Varpaisjärvi 128,2 128,8 Vieremä 122,4 120,8 Seutuyhteistyöllä on Ylä-Savossa jo pitkät perinteet. Yhteistyön tuloksena aluekeskusohjelman puitteissa on syntynyt Ylä-Savon seutustrategia 2004 2010, Ylä-Savon menestysohjelma 2007 2013 ja muita painopistealuekohtaisia strategioita, kuten osaamis- ja koulutus-, työllisyys-, viestintä- ja kulttuuristrategiat sekä seutuverkon kehittämisohjelma. (Aluekeskus Iisalmi ympärillä Ylä-Savo 2001; Luomi & Topelius 2006.) Seutuyhteistyön motiiveiksi ja odotuksiksi seutustrategiassa 2004 2010 on nostettu seudun kilpailukyvyn kehittäminen, asukkaiden hyvinvoinnin lisääminen, seudullisten palvelurakenteiden luomisen mahdollisuudet ja erikoistuminen seudullisessa palvelutuotannossa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on antanut uutta pontta seutuyhteistyölle. Seudullista palvelustrategiaa työstettäessä selvitetään esimerkiksi kuntien palvelurakennetta, palvelujen kustannuksia, arvioidaan väestö- ja eläköitymisennusteiden perusteella palvelutarpeiden kehitystä ja työvoimatarvetta sekä osaamisen kehittämistarpeita (Henkilöstö ja seutuyhteistyö ABC 2005; Laamanen 2005). Tämä selvitystyö on pohjatyötä Ylä-Savon seudulliselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategialle. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota kunnat voivat hyödyntää

7 laatiessaan seudullista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiaa sekä sopiessaan palvelujen tuottamistavoista ja muusta yhteistyöstä. Tässä selvitystyössä kootaan ja analysoidaan kuntien olemassa olevia strategioita ja palvelujen tuottamista, hankkeita, koulutustarpeita ja etsitään uusia palvelujentuottamistapoja. Selvitystyössä hyödynnetään aikaisempia tutkimuksia ja selvityksiä. Tuoreessa ennakointiraportissa (Juntunen 2006) tarkastellaan Ylä-Savon kehitystä eri taustatekijöiden ja muuttujien (esim. työvoima ja elinkeinorakenne, talous, terveys ja turvallisuus) suhteen ja vertaillaan Ylä-Savoa lähialueiden seutukuntiin, tarkastellaan aluekeskusohjelmien arviointeja ja pohditaan Ylä-Savon hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa. Tuulikki Lämsä ja Sirpa Marjoniemi (2003) ovat pro gradu - tutkimuksessaan selvittäneet perusterveydenhuollon johtavien viranhaltijoiden käsityksiä seudullisesta yhteistyöstä perusterveydenhuollossa Ylä-Savossa. Viljo Rissanen (2005) selvitti hoitoketjujen kehittämistarpeita Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymässä. Kuntayhtymän tuottamien palvelujen lisäksi selvitystyössä tarkasteltiin Iisalmen, Kiuruveden, Sonkajärven ja Vieremän kansanterveystyön toteutusta, kuntien vanhustenhuollon palveluita ja muita sosiaalipalveluja, jotka liittyvät potilaan saumattoman palveluketjun toteuttamiseen. 1.2 Palvelujen tuottaminen Vaihtoehtoisia toimintatapoja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen ovat esimerkiksi: kunnassa tai kuntakonsernissa tuotettava palvelu toisten kuntien kanssa yhteistyönä tuotettu palvelu ostopalvelu, jossa kunta sopii palveluntuottajan kanssa asiakkaalle tarjottavista palveluista kunnan tarjoama tietyn toimialan palveluseteli, jolla asiakas voi ostaa tarvitsemiaan palveluita haluamaltaan palvelun tarjoajalta ulkopuoliselle yritykselle annettava toimilupa palvelutuotannossa tarvittavan käyttöomaisuuden vuokraus ulkopuoliselle yritykselle julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö yksityistäminen eli kunnan toiminnan myyminen yksityiselle liiketoiminnan harjoittajalle, johon liittyy kunnan henkilöstön mahdollinen siirtyminen liikkeenluovutuksen yhteydessä uuden yrittäjän palvelukseen kunnan tukema vapaaehtois- tai omaistyö harrastus- ja vapaaehtoispohjaisten toimijoiden tukeminen avustuksin. (Rinne 2006.) Kunnan omien ja kuntien yhteistoimintaorganisaatioiden lisäksi palveluntarjoajina voivat olla yksityiset yritykset ja liiketoiminnan harjoittajat, kolmannen sektorin toimijat, osuuskunnat, valtion alue- ja paikallisyksiköt, seurakunnat sekä vapaaehtoisyhteisöt ja esimerkiksi omaishoitajat (Rinne 2006). Tällöin on kyse hyvinvoinnin monituottaja-mallista eli niin sanotusta welfare mix -käsitteestä (Simonen 1996). Palveluseteli on yksi palvelujen järjestämistapa muiden vaihtoehtojen rinnalla. Palvelusetelillä kunta myöntää asukkaalleen sitoumuksen maksaa tietyn kunnan päättämän osan yksityisen palveluntuottajan antamasta palvelusta. Palvelusseteli antaa asiakkaal-

8 le vapauden valita itse palveluntuottaja kunnan hyväksymistä palveluntuottajista. (Palveluseteli Käyttöopas kotipalveluun 2005.) Vaihtoehtoisia toimintatapoja selvitettäessä tulee kiinnittää huomiota myös tieto- ja viestintätekniikan antamiin mahdollisuuksiin ja erityisesti ratkaisuihin, joilla edistetään kuntalaisten asiakaslähtöistä ja itsehoitoa tukevaa toimintaa tietoverkkojen avulla (Jauhiainen 2004; Kauppinen 2005; Rinne 2006). Tulevaisuudessa asiakkailla on entistä parempi tieto- ja viestintätekninen osaaminen, mahdollisuudet ja halu myös käyttää tietoverkkoja itsehoidossaan (Jauhiainen 2004). Tilaaja-tuottaja-mallilla tarkoitetaan julkisten palvelujen tuotannon organisoimista niin, että palvelun tilaajan ja tuottajan roolit erotetaan toisistaan. Kuviossa 1 on esitetty tilaajatuottajamallin peruselementit. Kiinnostus tilaaja-tuottajajärjestelmää kohtaan terveydenhuollossa virisi jo 1980 1990-lukujen taitteessa, jolloin käynnistyi kaikkialla läntisessä maailmassa laaja terveydenhuollon uudistusten ja uudistusehdotusten sarja. (Pekurinen, Junnila, Idänpään-Heikkilä & Wahlbeck 2006.) Tilaaja-tuottajamallin käyttöönotto edellyttää kuitenkin vuosien pitkäjänteistä ja systemaattista kehittämistoimintaa, jota esimerkiksi Tampereen kaupungissa on tehty. Tampereella on toteutettu pilottikokeilu muun muassa päivähoidon alueella vuosina 2005 2006 ja tilaaja-tuottajamalli on otettu yleiseen käyttöön vuoden 2007 alusta. (ks. Tampereen kaupungin toimintamallin 2003; Kallio, Martikainen, Meklin, Rajala & Tammi 2006.) Tilaaja-tuottaja-malli voi olla joko sisäinen tai ulkoinen toimintamalli. Sisäisessä tilaajatuottajamallissa tilaajat ja tuottajat ovat kaupungin sisällä. Tilaajina voivat olla tilaajayksiköt (kuntalaiset käyttäjinä) tai kunnan toimintayksiköt, jolloin on kyse sisäisistä markkinoista. Ulkoisessa tilaaja-tuottajamallissa tuottajina toimivat kunnan ulkoiseen konserniin kuuluvat toimintayksiköt, kuten kunnalliset osakeyhtiöt, osakkuusyhtiöt ja kuntayhtymät, sekä yhdistykset ja säätiöt, toiset kunnat, yritykset ja kolmas sektori. (Kallio ym. 2006.) Kuvio 1. Tilaaja-tuottaja-mallin peruselementit (Kallio ym. 2006)

9 Kunta- ja palvelurakennehankkeen sihteeristön (Tilaaja-tuottaja-malli terveydenhuollossa 2006) mukaan tilaaminen tarjoaa mahdollisuuksia parantaa palvelujärjestelmän suorituskykyä. Palvelujen oletetaan parantuvan, jos hyvinvointipoliittiset tavoitteet, prioriteetit ja voimavarat ovat suunnittelun lähtökohtana. Suunnittelussa on mahdollista huomioida väestön hyvinvoinnin tarpeita ja palvelujen käyttäjien odotuksia. Tilaamisen ja tuottamisen funktioiden erottaminen toisistaan tilaaja-tuottaja-mallissa vähentää julkisten organisaatioiden hallinnollista jäykkyyttä, jota muodostavat hierarkkiset käskysuhteet synnyttää kilpailua sekä julkisten että yksityisten palveluntuottajien kesken, jolloin markkinamekanismien avulla voidaan lisätä tehokkuutta tekee palveluhankinnasta ja niiden kustannuksista läpinäkyviä, mikä helpottaa vertailua omien palvelutuotantoyksikköjen välillä sekä julkisten ja yksityisten palvelutuottajien välillä. Tilaajan ja tuottajan erottaminen ja siitä hyötyjen saaminen edellyttävät palvelujen tuotteistamista, palvelujen laadun arvioinnin kehittämistä, palvelumarkkinoiden kehittämistä ja henkilöstön koulutusta palveluiden hankintaan. Tilaaja-tuottajamallin käyttö edellyttää myös lautakuntien tilaajaosaamisen vahvistamista sekä organisaatiorakenteen johtamisen ja ohjauksen uudistamista. (Kivistö 2003; Tampereen kaupungin toimintamallin 2003; Tilaaja-tuottaja-malli terveydenhuollossa 2006; ks. myös Pekurinen ym. 2006; Willberg 2006.)

10 2 Selvitystyön toteuttaminen 2.1 Selvitystyön sisältö ja toteuttaminen Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjausryhmä määritteli, mitä seudullisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategian laatimista varten selvitystyössä tuli tehdä: 1. koota olemassa olevat sosiaali- ja terveystoimen strategiat yhdeksi kokonaisuudeksi (kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointiyrittäjyys, kolmas sektori) 2. koota käynnissä ja suunnitteilla olevat kehittämishankkeet yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi 3. arvioida erillisten strategioiden ja hankkeiden käyttöarvo tulevien kehittämistarpeiden taustaksi (uudet palvelukonseptit ja tarvelähtöiset hanke-ehdotukset) 4. huomioida parhaillaan toteutettavat tutkimusohjelmat, kuten ikääntyvien palvelutarpeita kartoittava tutkimushanke 5. selvittää julkisten palvelujen tuotteistamisen nykytilaa ja koulutustarpeita sekä etsitään uusia liiketoiminta-avauksia hyvinvointiyrittäjyydelle 6. valottaa kolmannen sektorin seudullista roolia hyvinvointipalvelujen tuottajana 7. kartoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaista koulutustarvetta. Selvitystyön keskeiset sisällöt ja tavoitteet on kuvattu kuviossa 2. Selvitystyössä analysoitiin olemassa olevat strategiat, kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien taloussuunnitelmat 2007 2009 sekä kehittämis- ja tutkimushankkeiden dokumentteja. Selvityksessä analysoitiin 27 strategiaa ja 10 taloussuunnitelmaa. Lisäksi oli käytettävissä Iisalmen ja Sonkajärven vanhustenhuollon kehittämistä koskevat raportit sekä Viljo Rissasen tekemä selvitys hoitoketjujen kehittämisestä Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymässä. Kolmannen sektorin toimintaa selvitettiin erilaisten tietopalvelujen ja rekisterien avulla. Selvitystä varten haastateltiin johtaja Kaarina Kursukangas-Hourulaa Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymästä, johtava ylihoitaja Anne Mikkosta Iisalmen seudun terveyskeskuksesta, toimitusjohtaja Mika Rytköstä Iisalmen Veljeskoti Oy:stä sekä vanhustenhuollon johtaja Tarja Huttusta Iisalmesta ja vanhustyönohjaaja Mirva Huttunen- Savolaista Sonkajärveltä. Haastatteluissa keskityttiin selvittämään vanhustenhuollon kehittämistoimia ja seudullista yhteistyötä, sillä ikäihmisten palveluiden järjestämistä pidetään keskeisenä palvelurakennetta uudistettaessa (Pekurinen ym. 2006). Yhteisten haastatteluteemojen lisäksi kullekin haastateltavalle oli omia haastatteluteemoja (liite 1). Haastattelun tuloksia ei raportoida erikseen, vaan asiat on huomioitu osin eri Palvelujen tuotteistamisen tilanne kunnissa ja terveyskeskuksissa selvitettiin sähköpostikyselyllä, joka lähetettiin sosiaali-/perusturvajohtajille sekä terveyskeskusten johtaville lääkäreille/ylilääkäreille ja johtaville hoitajille/ylihoitajille. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaamisen kehittämistarpeita tarkasteltiin kuntien taloussuunnitelmiin kirjattujen tietojen, Savonia-ammattikorkeakoulussa aikaisemmin tehtyjen selvitysten sekä Ylä-Savon Kehitys Oy:n Kasvu-hankkeeseen liittyvien yrityskäyntiraporttien avulla.

11 Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja hoivayrittäjyyttä koskevat strategiat Kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointiyrittäjyys Koonti ja analysointi - kirjallinen materiaali - haastatteluaineistot - kyselyaineistot Käynnissä ja suunnitteilla olevat kehittämishankkeet Nykytilan kuvaus, tulevaisuuden visiot ja uudet palvelutarpeet taustaksi kehittämistyölle Nykyinen tutkimustoiminta Palvelujen tuotteistamisen tilanne Kolmas sektori palvelujen tuottajana Henkilöstön osaaminen ja koulutustarpeet Kuvio 2. Selvitystyön sisältö ja tavoitteet 2.2 Asiantuntijaryhmä ja selvitystyöstä tiedottaminen Selvitystyön tekijöiden avuksi perustettiin asiantuntijaryhmä, johon pyydettiin edustajat Ylä- Savon kunnista sosiaali- ja terveydenhuollosta julkiselta sektorilta, kolmannelta sektorilta ja Ylä- Savon Kehitys Oy:stä. Asiantuntijaryhmän toivottiin antavan asiantuntemustaan selvitystyön toteuttamiseen, tiedottavan asiasta kunnissaan ja toimivan samalla muutostyön puolestapuhujina. Asiantuntijaryhmän kuuluivat seuraavat henkilöt: Pauli Alenius, sosiaalijohtaja, Keiteleen kunta Marko Hyvönen, johtava lääkäri, Sonkajärven terveyskeskus Tuula Ilvonen, kotihoidon johtaja, Kiuruveden kaupunki Sakari Kallinen, ylilääkäri, Pielaveden ja Keiteleen ktt:n ky Anne Knaapi-Lamminen, perusturvajohtaja, (Susanne Hämäläinen, vanhustyön johtaja) Kiuruveden kaupunki Sinikka Kärtevä, vanhustyön johtaja, Vieremän kunta Tuomo Matilainen, kehittämispäällikkö, Ylä-Savon Kehitys Oy Marja-Leena Meriläinen, perusturvajohtaja, Iisalmen kaupunki Anne Mikkonen, johtava ylihoitaja, Iisalmen ja Vieremän ktt:n ky Sinikka Niskanen, hankevastaava, Perheentalo-hanke Esa Pekkarinen, johtava hoitaja, Lapinlahden terveyskeskus Leena Pietikäinen, suunnittelupäällikkö, Kiuruveden kaupunki (kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kuntavetäjä) Tiina Piirilä-Laiho, perusturvajohtaja, Varpaisjärven kunta

12 Erkki Strömmer, kaupunginjohtaja, Kiuruveden kaupunki (maakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon arviointityöryhmän puheenjohtajana) Riitta Topelius, ohjelmajohtaja, Iisalmen kaupunki Asiantuntijaryhmä kokoontui kaksi kertaa. Ensimmäisessä tapaamisessa 27.11.2006 esiteltiin selvitystyön tekemistä ja keskusteltiin tiedonhankinnan tavoista ja sisällöistä. Asiantuntijaryhmän jäsenet avustivat erilaisten strategia-asiakirjojen hankinnassa. Toisessa tapaamisessa 24.1.2007 esiteltiin selvitystyön senhetkisiä tuloksia. Asiantuntijaryhmän jäsenet esittivät toiveinaan raportissa käsiteltävän kuntien yhteistyötarpeita sekä strategioiden ja elinkeino-ohjelmien yhteyttä kuntien palvelutuotantoon. Osa asiantuntijaryhmän jäsenistä on tiedottanut kunnissaan selvitystyöstä muun muassa perusturvalautakunnissa tai esimiesten palavereissa. Selvitystyön vastuuhenkilö Annikki Jauhiainen on tiedottanut selvitystyöstä Ylä-Savon sosiaalijohtajien kokouksessa 13.9.2006 ja aluekeskusohjelman ohjausryhmän kokouksessa 26.10.2006 sekä lähettänyt tiedotteet sähköpostitse kuntajohtajille, sosiaalijohtajille ja terveyskeskusten ylilääkäreille ja johtaville hoitajille/ylihoitajille. Selvitystyön tuloksia esiteltiin Kohti seudullisia hyvinvointipalveluja -seminaarissa, joka järjestettiin 28.2.2007 yhteistyössä aluekeskusohjelman ja Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Seminaariin osallistui 51 henkilöä. Seminaarin ohjelma on raportin liitteenä 2. Annikki Jauhiainen esitteli tuloksia Ylä-Savon alueen hoito-, palvelu- ja perhekotiyrittäjille Ylä-Savon Kehitys Oy:n järjestämässä tilaisuudessa 28.3.2007.

13 3 Ylä-Savon kuntien strategiat 3.1 Selvitetyt strategia-asiakirjat Ylä-Savon kunnista saatiin strategia-asiakirjat taulukon 2 mukaisesti. Lisäksi kunnista ja kuntayhtymistä pyydettiin vuotta 2007 koskevat talousarvioasiakirjat. Osa strategioista oli nähtävissä kuntien www-sivuilla. Ylä-Savon kuntien yhteisiä strategioita oli valmisteltu myös Ylä-Savon aluekeskusohjelman puitteissa, joten ne löytyivät Ylä-Savon Seutuportaalista. TAULUKKO 2. Ylä-Savon kunnista kootut strategiat Kaupunki/kunta/ kuntayhtymä Ylä-Savon kuntien yhteiset Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä Strategiat Hyvä olla, hyvä tulla - Ylä-Savon seutustrategia 2004 2010 Ylä-Savon menestyskirja - 9+ Ylä-Savon menestysohjelma 2007 2013 Ylä-Savon innovaatio- ja osaamisstrategia 2007 2013 (luonnos 11.10.2006) Ylä-Savon varhaiskasvatussuunnitelma Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän strategia Seudullinen terveydenhuollon tietohallintostrategia Seudullinen päihdestrategia (Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Vieremä) 2006 2010 Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaissuunnitelma -hankeraportti Hoitoketjujen kehittäminen Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymässä Iisalmi Iisalmen kaupungin strategia vuoteen 2010 Iisalmen kaupungin Päihdestrategia Iisalmen kaupungin sosiaalipalvelukeskus strategia Iisalmen kaupungin elinkeino-ohjelma 2004 2008 Iisalmen kaupungin Lapsi- ja perheohjelma Iisalmen kaupungin vanhuspoliittinen strategia vuosille 2004 2010 Iisalmen kaupungin palvelustrategia ja henkilöstösuunnitelma vuosiksi 2006 2010 Vanhustenhuollon linjaustyöryhmän raportti (26.6.2006) Iisalmen seudun kansanterveystyön kuntayhtymä Henkilöstöstrategia 2007 2009 Kiuruvesi Kiuruvesi - Luomu-Suomen pääkaupunki v. 2005 Kiuruveden kaupungin lapsipoliittinen ohjelma Kiuruveden kaupungin 65+ -ohjelma Kiuruveden kaupungin päihdeohjelma Keitele -- Lapinlahti Lapinlahden kunnan visio, toiminta-ajatus ja strategia Lapinlahden kunta - Terveysosaston strategia (luonnos) Pielavesi Pielaveden strategia 2010 Sonkajärvi Sonkajärven kunnan elinkeino-ohjelma Tehostettu palveluasuminen ja laitoshoidon purkaminen -työryhmän loppuraportti (11.4.2006) Varpaisjärvi Varpaisjärven elinkeinostrategia 2006 2010, + päämäärät Varpaisjärven elinkeinostrategia - sosiaali- ja terveystoimi Varpaisjärven kunta - Palvelustrategiaehdotus Vieremä Vieremän kunnan elinkeino-ohjelma 2005 2010 Vanhustenhuollon strategia 2003 2010

14 Strategioiden lisäksi analysoitiin kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien taloussuunnitelmat vuosille 2007 2009 (Pielaveden kunta 2007 2010). Analyysissä teemoitettiin strategioiden sisältöä osin induktiivisesti ja osin deduktiivisesti esimerkiksi Terveys 2015 -kansanterveysohjelman (Valtioneuvoston periaatepäätös 2001) tavoitteiden näkökulmasta. Analyysin tuloksia esitellään seuraavissa luvuissa. 3.2 Ylä-Savon kuntien yleisstrategiat Osa strategioista nimettiin yleisstrategioiksi. Näitä ovat Ylä-Savon kuntien yhteiset Ylä-Savon seutustrategia 2004 2010 ja Ylä-Savon menestysohjelma 2007 2013 sekä kuntien omat yleisstrategiat. Yleisstrategioihin laskettiin myös kuntien elinkeino-ohjelmat. Yleisstrategiat olivat rakenteeltaan, sisällöltään ja laajuudeltaan hyvin erilaisia. Ylä-Savon seutustrategian 2004 2010 viitekehyksenä on käytetty Balanced Scorecard (BSC) -ajatteluun pohjautuvaa Tasapainoisen Onnistumisen (TAON TM ) strategia-ajattelua ja -prosessia. Myös Pielaveden strategia 2010 noudatteli BSC-viitekehystä. Taulukossa 3 on kuvattu yleisstrategioiden keskeisiä sisältöjä. Useimmissa strategioissa oli kuvattu toiminta-ajatus ja visio, muutamassa myös strategiaan sisältyvät arvot. Yleisstrategioiksi voitaisiin lukea myös erilliset palvelustrategiat, kuten Iisalmen kaupungin palvelustrategia ja henkilöstösuunnitelma vuosiksi 2006 2010 ja Varpaisjärven kunnan palvelustrategiaehdotus. Nämä strategiat analysoidaan palvelualoittaisten strategioiden yhteydessä. 3.2.1 Seutustrategiat ja hyvinvointi Ylä-Savon seutustrategiassa 2004 2010 kuvattiin kriittiset menestystekijät, arviointikriteerit ja tavoitteet vuosille 2004 ja 2005. Seutuyhteistyön vaikuttavuuden yhtenä kriittisenä menestystekijänä oli ihmisten hyvinvointi/pahoinvointi. Arviointikriteereinä oli koulutustasoa kuvaavia kriteereitä, sairastavuusindeksi, työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaavia kriteereitä. Seudulliseen yhteistyöhön ja palvelutuotantoon liittyvän menestystekijän, seudullisen palvelutuotannon syvyyden arviointikriteeriksi oli asetettu uusien, kuntien yhteisten palvelujen käynnistyminen ja kuntien työnjakoon pohjautuva palvelutuotanto. Osaamista, uudistumista ja sosiaalista pääomaa arvioitiin muun muassa yritysten ja osaamisverkostojen yhteistyön toimivuudella, kärkitoimialojen osaamisen kehittymisellä sekä kansalaisten omaehtoisen toiminnan aktiivisuudella, jossa tuli esille kolmannen sektorin osuus palvelutuotannossa. Ylä-Savon seutustrategia 2004 2010 on päivitetty vuoden 2006 aikana Ylä-Savon menestysohjelmaksi, jossa seutustrategian sisältämä ajattelu menestyksen kulmakivistä on kehitetty arvoketjuajatteluksi. Hyvinvointi sisältyy palvelujen arvoketjuun, jossa tulevaisuusklustereiksi on nimetty peruspalvelut, hyvinvointiyrittäjyys ja hyvinvointimatkailu. Ylä-Savon innovaatio- ja osaamisstrategialuonnoksessa 2007 2013 hyvinvoinnin alueella kehittämisen painopisteiksi on nimetty uusien palveluyritysten syntyminen, hyvinvointiteknologian hyödyntäminen ja käyttöönotto, hyvinvointiliiketoiminnan kehittäminen sekä yritysten ja julkisen

15 sektorin yhteistyö. Strategian tavoitteita ovat alueen yritysten ja työelämän innovaatiotoiminnan tehostaminen sekä innovaatiokyvykkyyden parantaminen. Strategian mukaisen toiminnan lopullisena tavoitteena tulisi olla tuottavampia yrityksiä, uusia ja parempia palveluita asiakkaille, jolloin alueen asukkaiden hyvinvointi ja terveys kohenee. TAULUKKO 3. Ylä-Savon kuntien yleisstrategioiden sisältö Strategian sisältöalueet Strategiat Hyvä olla, hyvä olla Ylä-Savon seutustrategia 2004 2010 Ylä-Savon menestyskirja 9+ Ylä-Savon menestysohjelma 2007 2013 Ylä-Savon innovaatio- ja osaamisstrategia 2007 2013 (luonnos 11.10.2006) Iisalmen kaupungin strategia vuoteen 2010 Iisalmen kaupungin elinkeinoohjelma 2004 2008 Strategian taustan ja - prosessin kuvaus Strategiaprosessin eteneminen, seutuyhteistyön motiivit Viitekehyksenä BSC:hen pohjautuva TAON Ylä-Savon seutustrategian 2004-2010 päivittäminen Rakentuu Ylä- Savon menestysohjelman pohjalta miniklustereiden kautta Arvot Visio ja toimintaajatus -- Visio 2010: Ylä-Savo - hyvä olla, hyvä tulla Asiakaslähtöisyys Visio 2010: Ylä-Savo - hyvä olla, hyvä tulla Strategian keskeinen sisältö Kuvattu kriittiset menestystekijät: seutuyhteistyön vaikuttavuus, prosessit ja rakenteet, aineelliset resurssit sekä osaaminen, uudistuminen ja sosiaalinen pääoma Ylä-Savon menestyksen kulmakivet ja seutustrategian kriittiset menestystekijät arvoketjut ja tulevaisuusklusterit -- -- Luonnosvaiheessa sisältönä: Innovaatio- ja osaamisstrategian kohde Alakohtaiset kehittämisen painopisteet Tavoitteet, toivotut vaikutukset, painopisteet, toimenpiteet -- Perusturvallisuus Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus Asiakaslähtöisyys Omatoimisuus ja lähimmäisenvastuu Avoimuus Ympäristön kunnioitus Taloudellisuus ja tuloksellisuus Sisältää myös yhteenvedon elinkeinoohjelmasta annetuista lausunnoista Toimintaajatus ja visio kuvattu Iisalmen kaupungin visio sekä vision haasteet elinkeinopolitiikalle Kuvattu strategian ydinalueet, päämäärät ja toimintalinjat Strategian ydinalueet: Vireä elinkeinoelämän ja osaamisen keskus Hyvät peruspalvelut taloudellisesti järjestävä kaupunki Inhimillinen Iisalmi Elinkeino-ohjelman lähtökohdat Elinkeinopoliittiset tavoitteet ja toimintalinjat Iisalmen elinkeinopoliittinen kasvuohjelma 2004 2008 Miten viestitään kuntalaisille? Ylä-Savon seutuportaali, Iisalmen kaupungin www-sivut?? Iisalmen kaupungin www-sivuilla PDFtiedostona sekä tiivistetyssä muodossa Iisalmen kaupungin www-sivuilla PDFtiedostona

16 TAULUKKO 3. jatkoa Strategian sisältöalueet Strategiat Kiuruvesi - Luomu-Suomen pääkaupunki v. 2005 Kiuruveden elinkeino- ja maaseutuohjelma 2006 2010 Lapinlahden kunnan strategia Pielaveden strategia 2010 Varpaisjärven kunnan elinkeinostrategia 2006 2010 Vieremän kunnan elinkeino-ohjelma 2005 2010 Strategian taustan ja - prosessin kuvaus Arvot Visio ja toimintaajatus -- -- Tekstiä, joka kuvaa toiminta-ajatusta ja visiota Kuvattu lyhyesti työryhmätyöskentelyä Strategian keskeinen sisältö Kuvattu kaksi ydinaluetta ja toimintastrategiat niille: Tasapainoinen kehitys Monipuolistuva elinkeinoelämä -- -- Kuvattu tavoitteet, toimenpiteet ja vastuut elinkeinoalueittain Hankintastrategia -- -- Toimintaajatus ja visio kuvattu Kuvattu strategian työstäminen ja taustaa strategialle. Viitekehyksenä BSC Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo Yritteliäisyys Tehokkuus ja taloudellisuus Muutosmyönteisyys Avoimuus Toimintaajatus ja visio kuvattu Sonkajärven kunnan elinkeinoohjelma Toimintaajatus ja visio kuvattu -- -- Toimintaajatus ja visio kuvattu Kuvattu elinkeino-ohjelman työstäminen sekä perusteluja sisällölle Visio kuvattu Strategiat kuvattu tavoitteineen ja toimintalinjoineen: Elinkeinostrategia Kulttuuristrategia Palvelu- ja talousstrategia Asumiskuntastrategia Kuvattu painopistealueiden mukaiset toiminnalliset tavoitteet sekä kehittämiskohteet: Yhteiset kehittämiskohteet Elinkeinotoimen, hallinto- ja taloustoimen, sivistystoimen, ympäristötoimen ja perusturvan kehittämiskohteet Kunnan tehtävät ja nykytilan kuvaus Elinkeinotoiminnan toimintaperiaatteet Elinkeino-ohjelman päämäärät Elinkeino-ohjelman toimenpiteet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Nykytilan kuvaus Elinkeinopolitiikan toimintaperiaatteet Elinkeinopolitiikan päämäärät Yritysvaikutusten arviointi Nykytilan kuvaus Elinkeino-ohjelman strategiset valinnat Toimintalinjat toimenpiteineen Ohjelman toteuttaminen, hallinto, päätöksenteko ja seuranta Miten viestitään kuntalaisille? Kiuruveden kaupungin www-sivuilla Kiuruveden kaupungin www-sivuilla Lapinlahden kunnan wwwsivuilla tiivistetyssä muodossa Pielaveden kunnan www-sivuilla PDFtiedostona Sonkajärven kunnan www-sivuilla PDFtiedostona??

17 3.2.2 Kuntien yleisstrategiat ja hyvinvointi Kuntien yleisstrategioiden painopistealueista/tavoitteista ja toimintatavoista löytyi useita hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia teema-alueita. Sen sijaan elinkeinostrategioissa/ohjelmissa yrittäjyyttä käsiteltiin yleisellä tasolla ja hyvinvointipalvelut tulivat esillä melko vähän (taulukko 4). Yleisstrategioiden sisältämät teemat olivat: palvelujen tuottaminen eri-ikäisten ja erityisryhmien palveluiden kehittäminen ennaltaehkäisevä työ yrittäjyyden edistäminen koulutus, osaaminen ja henkilöstön jaksaminen toimintatapojen ja johtamisen kehittäminen. Palvelujen tuottamista kuvattiin kahdesta eri näkökulmasta eli peruspalvelujen tuottamisen ja kehittämisen sekä vaihtoehtoisten tuotantotapojen näkökulmista. Peruspalvelujen tuottamista kuvattiin käsitteillä hyvät peruspalvelut, kattavat peruspalvelut, tasokkaat palvelut tai palvelujen kehittäminen. Palvelujen asiakaslähtöisyyttä painotettiin myös. Eri-ikäisten palvelut ja niiden kehittäminen tulivat esille esimerkiksi ikääntyvien toimintakykyä edistävien palvelujen tuottamisena, vanhusten ja vammaisten palvelujen kehittäminen avohoitopainotteisiksi sekä lapsiperheiden hyvinvoinnin ja palveluiden kehittämisenä. Ennaltaehkäisevä työ tuotiin esille yleensä ennalta ehkäisevän työn kehittämisenä, eri ikäryhmien palveluissa ikääntyvien toimintakyvyn edistämisenä, perheiden jaksamisen tukemisena, lapsiperheiden elämäntilanteiden ja elinolosuhteiden parantamisena, sosiaalisen eheyden ja osallisuuden edistämisenä, omatoimisten liikunta-, vapaaaika- ja kulttuuripalvelujen edellytysten luomisena. Terveyden edistäminen käsitteenä ei tullut esille yleisstrategioista (vrt. Valtioneuvoston periaatepäätös 2001). Iisalmen ja Pielaveden strategioissa huomioitiin myös tietoverkkojen ja nykyteknologian hyödyntäminen palvelujen tuottamisessa. Palvelujen tuottamista kuvattiin myös palvelustrategian laatimisena, palvelujen kustannustehokkaana tai taloudellisena tuottamisena, palvelujen järjestämistapojen monipuolistamisena ja vaihtoehtoisten tuotantotapojen kartoittamisena ja käyttöönottamisena. Palvelutuotannon kehittämisessä tuotiin esille kaikissa yleisstrategioissa kuntayhteistyö ja seudullisesti järjestettävät palvelut. Verkostoituminen myös kolmannen sektorin kanssa oli kirjattu Iisalmen ja Pielaveden strategioihin. Palvelustrategian laatiminen tuli esille Lapinlahden ja Pielaveden strategioissa. Lapinlahdella on tavoitteena laatia palvelustrategia, jossa analysoidaan palveluprosessit palvelujen saatavuuden varmistamiseksi, laadun parantamiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi. Lisäksi painotettiin yhteistyötä Varpaisjärven kanssa. Pielaveden strategiassa ilmaistiin henkilöstrategian ja - suunnitelman päivittäminen ja samanaikaisesti palvelujen erilaisten tuotantotapojen tarkastelu. Myös palvelujen tuotteistaminen ja kilpailutettavat tuotteet olivat kehittämisen kohteena Pielaveden strategiassa. Koulutus, osaaminen ja henkilöstön jaksaminen tuotiin esille strategioissa koulutuspalvelujen turvaamisena, koulutuksen ja osaamisen kohdentamisena valittuihin elinkeinokärkiin, osaavana ja motivoituneena henkilöstönä, henkilökunnan jaksamisen tukemisena, ammattitaitoisen henkilös-

18 tön saatavuutena sekä koulutussuunnitteluun osallistumisena. Teknologinen osaaminen esitettiin osaamisen painopistealueen toiminnallisena tavoitteena Pielaveden strategiassa. Kehittämiskohteeksi asetettiin organisaation toimintatapojen, konserniajattelun ja -johtamisen kehittäminen Iisalmen strategiassa ja johtajuuden kehittäminen Pielaveden strategiassa. Yrittäjyyden edistäminen tuli esille kaikissa yleisstrategioissa. Hyvinvointiyrittäjyys sen sijaan ei tullut erillisenä esille muissa strategioissa kuin Pielaveden strategissa, jossa kehittämiskohteissa mainittiin kunnan omana työnä, kuntayhteistyönä, seudullisesti sekä yritysten ja kolmannen sektorin kanssa yhteistyössä tuotettavat palvelut. Kuntien elinkeinostrategioissa/-ohjelmissa yrittäjyyttä käsiteltiin yleisellä tasolla. Hyvinvointiyrittäjyyttä kuvaavia käsitteitä tuli esille Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven ja Varpaisjärven elinkeinostrategioissa/-ohjelmissa. Iisalmen elinkeino-ohjelmassa puhuttiin palveluista ja palvelualoista. Vieremän elinkeinoohjelmassa mainittiin yhteiskunnalliset palvelut. Mitä yhteiskunnallisilla palveluilla tarkoitetaan, jäi kuitenkin epäselväksi. Palvelujen kehittäminen Vieremän elinkeino-ohjelmassa tarkoitti kaupallisten palvelujen kehittämistä. (Taulukko 4.) Elinkeinostrategioista/-ohjelmista nostettiin esille keskeisiä, myös hyvinvointiyrittäjyyttä koskettavia asioita (taulukko 4). Kaikissa elinkeinostrategioissa/-ohjelmissa tuotiin esille yrittäjyyden edistäminen erilaisin toimin, kuten neuvontapalvelujen kehittäminen, yrittäjien aktivointi, alueen kilpailuetujen esilletuominen, yritysten verkostoitumisessa auttaminen. Palvelujen tuottamista kuvattiin tuottamistapojen vaihtoehtojen lisäämisenä ja palvelujen sisältöjen kehittämisenä, yksityisten ja seudullisten palvelujen lisäämisenä, markkinoiden luomisena yksityiselle palveluyrittäjyydelle. Yrittäjyyskasvatus ja -koulutus tuotiin esille Iisalmen, Sonkajärven ja Varpaisjärven elinkeino-ohjelmissa. Iisalmen elinkeino-ohjelmassa erityisenä painoalueena oli yritysten henkilöstön osaamistason nosto. Yhteistyö ja verkostoituminen tulivat esille useasta eri näkökulmasta, kuten kunnan ja yrittäjien tapaamisina, toimialakohtaisena kehittämistyönä, kuntien välisen elinkeinopoliittisen yhteistyön kehittämisenä, hankeyhteistyönä ja kuntayhteistyönä. Uuden teknologian hyödyntämistä yritystoiminnassa kuvattiin Iisalmen elinkeino-ohjelmassa erikoistumisena etäpalveluun, Pielaveden strategiassa uudentyyppisten tuotantomahdollisuuksien tarjoamisena sekä yleensä laajakaistayhteyksien merkitystä yrittäjien toimintaympäristössä Vieremän elinkeino-ohjelmassa. Sonkajärven elinkeino-ohjelmassa asetettiin palvelujen tuottajaorganisaatiolle edellytykseksi palvelujen tuotteistaminen, lisäksi palvelujen käyttöä mitataan vuosittain ja asiakastyytyväisyyttä kahden vuoden välein. Kiuruveden elinkeino- ja maaseutuohjelmassa puolestaan asetettiin tavoitteeksi asiakkaiden valmennus käyttämään monimuotoisia tukipalveluja. Lisäksi kuvattiin palvelujen hankkimisen ja kilpailuttamisen periaatteita. Kiuruveden kaupungin hankintastrategia oli kirjattu Kiuruveden elinkeino- ja maaseutuohjelmaan ja Iisalmen kaupungin palvelujen järjestämisen periaatteet puolestaan Iisalmen kaupungin palvelustrategiaan ja henkilöstösuunnitelmaan.