Pelastustoimen tila ja strategian toteutuminen Seuraavassa arvioidaan pelastustoimen tilaa toimialan strategian 2015 ja sen kriittisten menestystekijöiden suhteen. Tiedot perustuvat tilastoaineistoon sekä erilaisiin selvitystöihin (mm. pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhanke). Pelastustoimen visio on: Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi Vision toteuttamiseksi on viime aikoina tehty tai käynnissä mittavia toimia kuten pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhanke, pelastuslain uudistustyö, hätäkeskusjärjestelmän kehittäminen ja sisäisen turvallisuuden ohjelman uusiminen. Nämä antavat hyvän perustan vision toteutumiselle. Turvallisuuskulttuuriin pelastustoimi voi yksin vaikuttaa vain rajoitetusti. Sen edistämiseksi sisäisen turvallisuuden ohjelma laajoine yhteistyörakenteineen on keskeinen työkalu. Nykyisellään turvallisuuskulttuuri ei ole kokonaisuutena riittävän hyvä. Erityisesti tapaturmaisten kuolemien (ml. palokuolemat) määrä on selvästi korkeampi kuin useimmissa länsimaissa. Käytettävissä ei ole tietoja, joiden perusteella Suomen pelastustointa voisi luotettavasti vertailla muiden Euroopan maiden järjestelmiin. Järjestelmät, tehtävät ja olosuhteet eroavat eri maissa toisistaan. Suomen pelastustoimella on vahvuuksia, joiden perusteella sen voidaan katsoa kuuluvan Euroopan kärkitiloille kuten tehtäväkentän monipuolisuus (normaaliolot - poikkeusolot, palokuntatehtävät - ensihoito, ennaltaehkäisy, pelastustoiminta) synergiaetuineen eri toimialojen osallistumisvastuu, voimavarat ja käytännönläheinen yhteistoiminta monitaitopelastajien laaja-alainen osaaminen ammattihenkilöstö ja sopimushenkilöstö täydentävät onnistuneesti toisiaan kokonaisuutena hyvä toimintavalmius suhteutettuna kustannuksiin. Kansainvälistä arviointitoimintaa voisi käyttää välineenä Suomen pelastustoimen asemoinnissa. Seuraavassa on arvioitu kriittisten menestystekijöiden tilannetta. Havaitut ongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että strategisten uudistusten sisällöllinen toimeenpano on vielä kesken.
Vaikuttavuus ja palvelukyky 1. Onnettomuuksien ja vahinkojen määrä laskee Onnettomuuksien ja niistä aiheutuvien aineellisten vahinkojen määrissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina. Suurin muutos tilastoissa johtuu sääoloista aiheutuvasta luonnononnettomuuksien määrän (myrskyt, tulvat, metsäpalot) vaihtelusta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on kaikilla sisäisen turvallisuuden osa-alueilla viiden parhaan maan joukossa Euroopassa. Pelastustoimen erityisellä vastuulla oleva osa-alue on tulipalot. Pelastusalan kansainvälisen järjestön (CTIF) tilastojen perusteella tulipalojen, ja varsinkin parhaiten vertailukelpoisten rakennuspalojen, määrä suhteutettuna asukaslukuun on jo nyt niin alhainen, että tavoite viiden parhaan maan joukossa olemisesta näyttäisi saavutetun. Myös tulipalojen suoranaisten taloudellisten vahinkojen määrä näyttäisi olevan samalla tasolla kuin parhaissa Länsi-Euroopan maissa. Selvä heikkous on palokuolemien määrä. Sijoittuminen viiden parhaan maan joukkoon edellyttäisi niiden vähenemistä n. 60 %:lla. Vaikka ohjelmassa tarkoitetuksi osa-alueeksi katsottaisiin koko paloturvallisuus, olisi palokuolemien määrää vähennettävä olennaisesti, jotta sijoittuminen viiden parhaan maan joukkoon olisi perusteltua. Väestön ikääntyminen vaikuttaa palokuolemien riskiä lisäävästi. Näin on myös monissa muissa maissa. Automaattisten paloilmoitus- ja sammutuslaitteistojen lisääntyminen, paloturvallisten savukkeiden pakollisuus ja lisääntynyt panostus omatoimiseen varautumiseen parantanee mahdollisuuksia palovahinkojen ja -kuolemien vähentämiseen. Suurten kaupunkien turvallisuusohjelma ja harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalvelujen turvaamiseen tähtäävä hanke antavat uusia työkaluja pelastustoimen palvelukyvyn kehittämiselle. 2. Toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa (ml. poikkeusolot) on nopeaa ja tehokasta Pelastustoimen toimintakykyä voidaan pitää suhteellisen hyvänä ainakin tavanomaisissa onnettomuustilanteissa. Pelastustoimen alueuudistuksen myötä se on jossain määrin parantunutkin. Kuntarajat eivät ole esteenä voimavarojen tarkoituksenmukaiselle käytölle. Tilastoituna heikkoutena on ollut I-riskialueen saavuttaminen, jossa on vaatimuksiin nähden puutteita. Toimintakykyhankkeen tulosten perusteella päätoimisen henkilöstön ikääntyminen ei näyttäisi aiheuttavan niin suurta uhkaa toimintavalmiudelle kuin usein on esitetty. Uhkana on sopimushenkilöstön rekrytoinnin ja käytettävyyden vaikeutuminen erityisesti harvaan asutuilla muuttotappioalueilla.
Pelastustoimen alueiden myötä edellytykset toimia suuronnettomuustilanteissa ovat parantuneet. Suunnitelmissa ja muussa varautumisessa suuronnettomuuksiin on edelleen parantamisen tarvetta. Toimintatilanteissa ei ole viime vuosina ilmennyt pahoja puutteita. Pelastustoimi on osoittanut toimintakykynsä myös häiriötilanteissa, jotka kuuluvat ensisijaisesti muiden viranomaisten vastuulle (Helsingin vesijohtovauriot, Nokian vesikriisi, myrskyt kesällä 2010, sähkönjakelun häiriöt talvella 2011). Millään muulla organisaatiolla ei ole vastaavan tasoista koko maan kattavaa ympärivuorokautista valmiutta. Valmiuksista toimintaan vaativissa poikkeusolojen tilanteissa ei ole selkeää kuvaa, koska niitä ei ole jouduttu tositilanteessa testaamaan. Väestön suojaamisen strategia ja varautumisen uudet vastuusuhteet mahdollistavat ajanmukaisen valmiuden kehittämisen poikkeusolojen varalta. Pelastustoimen kansainvälisessä avunantovalmiudessa ongelmana ovat erityisesti kuljetusjärjestelyt. Muutoin toiminnallinen valmius on varsin hyvä ja materiaalista valmiutta kehitetään EU:n tuella. 3. Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri Turvallisuuskulttuuri on hyvä silloin, kun sekä viranomaiset, erilaiset yhteisöt sekä yksityiset ihmiset ymmärtävät turvallisuuden merkityksen ja ottavat sen huomioon toiminnassaan. Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelutyössä todettiin kaksi osa-aluetta, joilla Suomen sijoitus on kansainvälisessä vertailussa heikko. Ne ovat kuolleisuus koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa sekä väkivaltarikollisuus. Nämä osoittavat vakavia puutteita turvallisuuskulttuurissa. Eräs osoitus turvallisuuskulttuurin heikkouksista pelastustoimen vastuualueella on, että Pronton mukaan asuinrakennuspaloissa vain noin puolessa kohteista oli toimiva palovaroitin. Alkoholi ja uhkarohkea käyttäytyminen ovat Suomelle tyypillisiä onnettomuuksiin liittyviä tekijöitä. 4. Pelastustoimeen luotetaan Väestöön kohdistuneiden laajojen kyselyjen mukaan luottamus pelastustoimeen on suuri. Yli 95 % pitää pelastustointa nopeana ja tehokkaana sekä ammattitaitoisena ja luotettavana. Luvut eivät ole olennaisesti muuttuneet vuosien mittaan. Pelastustoimen järjestelmän muutoksella ei ollut merkittävää vaikutusta. Poliisibarometri (2010) antoi vastaavan tuloksen. Barometrissa pelastustoimeen luotetaan turvallisuusorganisaatioista eniten. Pelastustoimi erottuu muista turvallisuusorganisaatioista korkeimman arvosanan (luottaa erittäin paljon) antaneiden määrässä (68 %, muut organisaatiot n. 40 50 %).
Prosessit ja rakenteet 1. Tehokkaat ja sujuvat ydinprosessit Onnettomuuksien ehkäisy Onnettomuuksien ehkäisyä ei ole nimenomaisesti kuvattu prosessina. Toiminta on nykyisellään hajanaista ja osittain kovin kaavamaista, eikä riittävää yhteistä näkemystä esimerkiksi eri keinojen vaikuttavuudesta ole. Olennaista on, että pelastuslain mukaiset riskeihin perustuvat järjestelyt saadaan tehokkaasti toteutettua. Pelastustoiminta Pelastustoimintaa on kuvattu erilaisissa oppaissa ja suunnitelmissa siten, että jonkintasoisen prosessikuvauksen vaatimukset täyttynevät. Prosessi toimii verraten hyvin ainakin tavanomaisissa tilanteissa. Hälytysohjeissa ja operatiivisessa suunnittelussa on parannettavaa. Väestön suojaaminen Väestön suojaamisen prosessi on kuvattu väestön suojaamisen strategiassa. Siviiliväestön suojaamisen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen järjestelyissä Suomea voitaneen pitää eturivin maana. Vain harvoilla mailla on vastaavaa väestönsuojakapasiteettia. Suojaamisjärjestelyjen toimivuus olisi riittämätön varsinkin vaativissa poikkeusolojen tilanteissa johtuen johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien puutteista sekä tapahtuneista organisaatiomuutoksista (mm. aluehallinnon roolin uudelleenmäärittelyn tarve). 2. Tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset tekniset tukijärjestelmät Tietoliikenne Uusia järjestelmiä on otettu käyttöön (VIRVE, Häke-tietojärjestelmät). Järjestelyt riittävät melko hyvin tavanomaisissa onnettomuustilanteissa. Suuronnettomuuksien ja varsinkaan poikkeusolojen vaatimuksia ne eivät täytä hyvin. Kehitteillä olevat tilannekuva- ja johtamisjärjestelmät parantavat tilannetta tulevaisuudessa. Valvonta- ja hälytysjärjestelmät Säteilynvalvontajärjestelmä vastaa vaatimuksia. Biologisten ja kemiallisten aineiden valvonnan kehittäminen ei ole edennyt riittävästi. Ilmahälytysjärjestelmä on vanhentunut. Paikallisten hälytysjärjestelmien toimivuudesta ei ole täsmällisiä tietoja. Vastuu on ensisijaisesti pelastuslaitoksilla. Hätä- ja viranomaistiedotteiden välittämistä varten on toimiva järjestelmä, jossa on ilmennyt myös ongelmia. Järjestelmän kehittäminen on käynnissä. Mobiililaittein tapahtuva tiedottaminen odottaa ratkaisuaan.
3. Toimialan strategia ja sen toteuttaminen Toimialan strategiaperusta on tehty vuonna 2007. Strategiaa toteutetaan ensisijaisesti toiminta- ja taloussuunnittelun sekä tulossuunnittelun ja tulossopimusten kautta. Pelastuslaitokset ja muut yksiköt sekä alan järjestöt ovat tehneet strategiatyötä, jossa toimialan valtakunnallinen strategia on otettu yleensä huomioon. Kokonaisuutena prosessissa on vielä parannettavaa. 4. Tutkimus ja kehittäminen Tutkimus- ja kehittämistoiminta ei ole riittävää eikä tarpeeksi hyvin kohdennettua suhteessa toimialan tarpeisiin. Viime vuosina turvallisuustutkimuksen alalla on tapahtunut paljon kehitystä ja pelastustoimi on ollut siinä suhteellisen hyvin mukana. Pelastusopiston tutkimusyksikkö on vahvistunut, mutta on edelleen liian heikosti resursoitu tehtäväänsä nähden. Resurssien hallinta 1. Aineelliset voimavarat ovat riittävät ja tehokkaassa käytössä (ml. kalusto) Pelastustoimen voimavarat ovat kokonaisuutena tyydyttävät, eikä niiden olennaiseen lisäämiseen liene mahdollisuuksia. Riskien arviointiin perustuviin voimavarojen uudelleen kohdennuksiin voi olla tarvetta. Pelastustoimen alueet antavat mahdollisuuksia tehostaa voimien käyttöä. Pelastuslaitosten yhteishankintoja ja yhteisiä projekteja varten on syntynyt rakenteita. Kunnallistalouden kielteinen kehitys voi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Ongelmia on myös tärkeitä hankkeita koskevien määrärahojen saamisessa valtion budjettiin. Pelastuslaitosten resurssien kohdentumisesta eri tehtäviin ei ole järjestelmällistä tietoa. Käynnissä olevat pelastuslaitosten konsernitilinpäätös- ja kustannuslaskentahankkeet antavat tulevaisuudessa välineitä tarkemman informaation saamiseen asiasta. 2. Tarkoituksenmukainen henkilöstön määrä ja organisaation rakenne Pelastuslaitokset eivät ole johdonmukaisesti määritelleet tarkoituksenmukaista organisaatiorakennetta eivätkä sen perusteella tarvittavaa henkilöstörakennetta ja henkilömäärää nimikkeittäin ja tehtäväryhmittäin. Nykyiset organisaatiot perustuvat vielä pitkälti entisiin kuntakohtaisiin järjestelyihin. Toimintakykyhankkeen ja selvitysmies Myllyniemen esityksiä olisi konkretisoitava ja toteutettava. Ammattikoulutus (erityisesti pelastajakurssien osalta) ei kykene tuottamaan pelastuslaitosten arvioimaa tarvetta vastaavaa määrää uutta henkilöstöä.
3. Kattava yhteistyöverkosto Yhteistyöverkosto on tarpeen monilla tasoilla Pelastuslaitosten kumppanuushankkeen myötä kehittynyt verkosto on selkeä parannus ja se on luonut mahdollisuuksia pelastuslaitosten yhteisiin hankkeisiin ja keskinäiseen vertailuun. Keskus- ja aluehallinnossa organisaatiomuutokset ja varautumisen uudet tehtävät edellyttävät yhteistyöverkon kehittämistä. EU- ja kansainvälisissä asioissa verkosto on voimavaroihin nähden verraten laaja. Se on muodostunut ilman selkeää strategista tavoitteellisuutta, joten se voi sisältää sekä aukkoja että tahoja, jotka eivät ole kovin tärkeitä. Pohjoismaiseen ja pohjoisten alueiden yhteistyöhön on viime aikoina panostettu lisääntyvästi. Uudistuminen ja henkilöstön työkyky 1. Henkilöstö on osaava, hyvin koulutettu ja valmis uudistumaan Henkilöstö on pääosin suhteellisen osaavaa varsinkin pelastustehtävissä. Valmius uudistua vaihtelee henkilöittäin eikä siitä ole käytettävissä tilasto- tai vastaavia tietoja. Jatko- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen on selvä tarve. Ammattikorkeakoulututkintoa korkeamman tutkinnon puuttuminen on heikkous alan koulutustarjonnassa. 2. Henkilöstö on motivoitunutta, työkykyistä ja tyytyväistä työhönsä Työtyytyväisyydestä ei ole pelastusosastoa ja Pelastusopistoa lukuun ottamatta yhtenäistä kyselyihin perustuvaa tietoa. Henkilöstön työkykyyn kohdistuu varsinkin ikääntymisestä johtuvia uhkia. 3. Henkilöstöjohtaminen on osaavaa ja kannustavaa Henkilöstöjohtamiseen ei ole pelastustoimessa erityisesti panostettu eikä näkökulmaa ole juurikaan otettu huomioon esimerkiksi virkanimityksissä. Asiassa on runsaasti parannettavaa.