STRATEGISET KASSAHALLINTO PÄÄTÖKSET

1 STRATEGISET KASSAHALLINTO PÄÄTÖKSET Pitkittäisanalyysi suomalaisten pörssiyritysten parhaista käytänteistä Erkki Kytönen 1998 1994 2000 2006 O Y CASH MAN INFORMATION LTD SEINÄJOKI 2010

2 Erkki Kytönen 2010 ISBN 978-952-92-8315-6

3 Esipuhe Vuoden 2008 finanssikriisin synnyttämä keskustelu yritysten merkittävästi lisääntyneistä maksuongelmista on saanut allekirjoittaneen entistäkin vakuuttuneemmaksi kassahallinnon ja kassavirtajohtamisen strategisesta merkityksestä yritykselle. Aikaisempiin kassahallintokäytänteisiin liittyvät tutkimukseni ja niiden tutkimusmateriaali mahdollisti käytänteiden taustalla vaikuttaneiden strategisten päätösten luonteen tarkastelun. Tässä tutkimusraportissa esitettävät tulokset perustuvat neljän erilaisissa markkinatilanteissa toteutetun kassahallintokäytänteitä kartoittaneen kyselytutkimuksen pitkittäisaineistoon. Raportissa analysoidaan käytänteitä ohjaavan kassahallintostrategian aktiivisuutta/ passiivisuutta erilaisissa markkinatilanteissa. Tutkimustulokset osoittivat niin käytänteiden kuin niitä ohjaavien strategioidenkin olevan herkkiä markkinatilanteen muutoksille. Tämä tutkimusjulkaisu muodostaa taustan myöhemmin aiheesta julkaistavalle oppikirjalle ja sen oheismateriaalille. Kirjaan liittyvät tiedustelut: erkki.kytonen(at)seamk.fi Seinäjoella 15.11.2010 Erkki Kytönen Seinäjoen ammattikorkeakoulu Seinäjoki University of Applied Sciences

4 STRATEGISET KASSAHALLINTOPÄÄTÖKSET: PITKITTÄISANALYYSI SUOMALAISTEN PÖRSSIYRITYSTEN PARHAISTA KÄYTÄNTEISTÄ Erkki Kytönen TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa, miten markkinatilanne heijastuu johdon kassahallintoa koskevaan strategiseen päätöksentekoon. Valitun strategian aktiivisuuden astetta arvioitiin suhteessa rahamarkkinaoperaatioiden suhteelliseen merkitykseen osana modernia kassahallintoa. Tässä oletettiin, että riittävän voimakkaat toimintaympäristön muutokset heijastuvat johdon strategisiin kassahallintopäätöksiin, mikä voidaan todeta merkitsevänä kassahallintokäytänteiden muutoksena. Tätä ilmiötä selittävien tekijöiden oletettiin liittyvän kassahallinnon organisointiin ja teknologisiin ratkaisuihin, samoin kuin rahoitustransaktioihin liittyvään ammatilliseen osaamiseen, ja joiden kehittämiseen liittyvien insentiivien oletettiin johtuvan erityisesti rahamarkkinaoloista mutta myös yleisestä taloustilanteesta. Tutkimus suoritettiin survey-menetelmällä, jolla kartoitettiin suomalaisten teollisuuden ja palvelualojen pörssiyritysten parhaita kassahallintokäytänteitä. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu neljän vuosina 1988, 1994, 2000 ja 2006 suoritetun kyselyn pitkittäisanalyysiin. Profilointiin liittyneet tulokset viittasivat siihen, että tyypillinen kyselyyn vastannut yritys noudattaa keskimääräistä aktiivisempaa kassahallintostrategiaa ja parhaita kassahallintokäytänteitä. Tyypillinen yritys kuuluu keskimääräistä suurempiin yrityksiin, noudattaa avointa tiedotuspolitiikkaa, sijoittajat arvioivat sen johdon keskimääräistä hyvämaineisemmaksi, ja se kuuluu todennäköisimmin Perusteollisuus ja teollisuustuotteet toimialaan. Lisäksi tyypillinen vastannut yritys oli jonkin verran keskimääräistä heikommin kannattava. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että yritysten kassahallintostrategiat näyttävät olevan herkkiä markkinatilanteen muutoksille. Pitkittäisanalyysin tulokset osoittivat, että yritykset ovat muuttaneet kassahallintostrategioitaan tutkimusperiodilla markkinaympäristön muuttuessa. Vakailla rahamarkkinoilla ja hyvän taloustilanteen vallitessa, johdon kiinnostus kassahallintokysymyksiä kohtaan vähenee, mikä johtaa passiivisen strategian valintaan. Vastaavasti rahamarkkinatilanteen kiristyminen ja yleisen taloustilanteen heikkeneminen lisäävät johdon kiinnostusta kassahallintoa ja kassavirtajohtamista kohtaan, mikä heijastu kassahallintostrategioiden aktivoitumisena. Asiasanat: kassahallinto, strategiset päätökset, rahoitustransaktiot, parhaat käytänteet, pitkittäisanalyysi

5 Erkki Kytönen STRATEGIC CASH MANAGEMENT DECISIONS: A LONGITUDINAL ANALYSIS ON BEST PRACTICES OF FINNISH LISTED FIRMS ABSTRACT The main purpose of this study was to investigate the potential change in cash management strategy by analyzing the cash management practices of firms in different markets. The activity of a strategy was assessed with respect to the importance of money market operations as a part of modern cash management. It is hypothesized that the environmental changes have been remarkable enough to change the cash management strategies, which can be seen as a significant change in the cash management practices. The factors assumed to explain this phenomenon may concern organizational and technological arrangements in cash management, likewise professional skills in the area of financial transactions and incentives for their development especially created by money market but also by economic conditions. The examination was conducted by using survey method to map out the best cash management practices followed by Finnish listed manufacturing and service companies. The empirical part of the study is based on a longitudinal analysis of four questionnaires in four separate years, namely 1988, 1994, 2000, and 2006. The results of a profile analysis referred a typical answered firm follows more active cash management strategy as an average firm and best cash management practices. A typical firm answered belongs to a group of large firms, it follows transparent information policy, investors rate the reputation of its management better as an average, and it belongs to the industry of Basic industry and industrial products. In addition, a typical firm is a little bit less profitable as firms on an average. The study concluded that firms cash management strategy seems to be sensitive to economic fluctuations. The longitudinal analysis indicated that during the research period firms have changed their cash management strategies as market environment change. In a stable money market and in a favorable economic situation, the survey results indicated a more passive strategy of firms. Correspondingly, in a tight money market and under unsatisfactory economic conditions, the management of firms is increasingly interested in cash and cash flow management, which can be seen as an activating of cash management strategies. Keywords: cash management, strategic decisions, financial transactions, best practices, longitudinal analysis

6 TIIVISTELMÄ 4 ABSTRACT 5 SISÄLLYS 6 KUVIOT JA TAULUKOT 8 1 JOHDANTO 13 1.1 Tutkimuksen taustaa 13 1.2 Aikaisempia tutkimuksia 15 1.3 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne 21 2 KASSAHALLINTO STRATEGISENA TEKIJÄNÄ 25 2.1 Kassahallinto osana yrityksen rahoitushallintoa 25 2.2 Kassahallinnon osa-alueet 31 2.3 Kassahallintopäätösten strateginen ulottuvuus 50 2.4 Rahamarkkinoiden ja yleisen taloustilanteen kehitys tutkimusperiodilla 55 2.5 Kassahallintostrategian sopeuttaminen erilaisissa markkinaoloissa 60 3 KASSAHALLINNON STRATEGISEN KEHITTÄMISEN KOHTEET 63 3.1 Kassahallinnon toteuttaminen 63 3.1.1 Kassahallintovastuu ja kassahallinnon organisointi 63 3.1.2 Lyhyen aikavälin sijoituspolitiikka 66 3.1.3 Lyhyen aikavälin sijoittaminen osana aktiivista kassahallintostrategiaa 67 3.2 Kassahallintojärjestelmien kehittäminen 72 3.2.1 Kaupallisten kassahallintopalvelujen käyttö 73 3.2.2 Pankkisuhteiden kehittäminen 77 3.2.3 Kassaposition suunnittelumenetelmät 79 3.2.4 Sähköiset laskutusjärjestelmät 81 3.3 Rahamarkkinaoperaatiot osana modernia kassahallintostrategiaa 83 3.3.1 Rahamarkkinoiden kehitys ja kassahallinto 83 3.3.2 Lyhytaikaiset sijoittamisen kriteerien arviointi 86 3.3.3 Rahamarkkinainstrumenttien käyttö kassahallinnossa 87 3.3.4 Yritystodistusten käyttö lyhytaikaisessa rahoituksessa 89 3.3.5 Lyhytaikaisiin sijoituksiin liittyvien riskien arviointi 90 3.3.6 Johdannaisinstrumenttien käyttö korkoriskien suojauksessa 91 3.3.7 Tuottokäyrien käyttö korkokehityksen ennustamisessa 91 3.3.8 Lyhytaikaisen sijoitustoiminnan yleisiä periaatteita 92 3.3.9 Likviditeettihallinnon kehittämismotiivit 93 4 SUOMALAISTEN PÖRSSIYRITYSTEN KASSAHALLINTOSTRATEGIA JA -KÄYTÄNTEET ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ 96 4.1 Pitkittäisanalyysi tutkimusmetodina 96 4.1.1 Kyselytutkimuksen sisältö 96 4.1.2 Pitkittäisaineiston tarkastelua 100 4.1.3 Tyypillisen vastanneen yrityksen profiili 103 4.1.4 Analyysimenetelmät 112

7 4.2 Kassahallinnon toteuttaminen valitun strategian valossa tarkasteltuna 114 4.2.1 Kassahallintovastuun kohdistaminen 114 4.2.2 Kassahallinnon organisointi 118 4.2.3 Lyhyen aikavälin sijoituspolitiikka 120 4.2.4 Kassahallinnon osa-alueiden suhteellinen merkitys 124 4.2.5 Lyhytaikaisen sijoittamisen ongelmien kartoitus 129 4.2.6 Lyhytaikaisen sijoitussuunnittelun ajankäytön jakautuminen 134 4.2.7 Rahamarkkinainformaatiolähteiden käyttö 139 4.2.8 Ristiriitojen esiintyminen kassahallinnon ja muiden toimintojen välillä 145 4.2.9 Likviditeettihallinnon ulkoistaminen 150 4.3 Käytössä olevat kassahallintojärjestelmät ja menetelmät 151 4.3.1 Valmisohjelmisto vs. itse kehitetty sovellus 152 4.3.2 Käytössä olevien järjestelmien ominaisuuksia 156 4.3.3 Kassahallinnon kehittämisprojektit 167 4.3.4 Yritysten pankkisuhteiden määrä 169 4.3.5 Kassavarannon määrittämismenetelmien käyttö 172 4.3.6 Käytössä olevat laskutusstandardit 177 4.4 Rahamarkkinaoperaatioihin liittyvät käytänteet 178 4.4.1 Lyhytaikaisen sijoitustoiminnan suhteellinen asema 179 4.4.2 Likviditeetin merkityksen arviointi 183 4.4.3 Rahamarkkinoiden kehitystekijöihin liittyvät näkemykset 188 4.4.4 Yrityksen rahankysynnän motiivien suhteellinen merkitys 193 4.4.5 Lyhytaikaisen sijoittamisen kriteerien suhteellinen merkitys 197 4.4.6 Rahamarkkinainstrumenttien käyttö 201 4.4.7 Yritystodistusohjelmien käyttö lyhytaikaisessa rahoituksessa 209 4.4.8 Lyhytaikaisiin sijoituksiin liittyvien riskien suhteellinen merkitys 212 4.4.9 Korkoriskien kattamisessa käytettävät instrumentit 216 4.4.10 Tuottokäyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden suhteellinen merkitys 220 4.4.11 Lyhytaikaisen sijoittamisen periaatteita 224 4.4.12 Tuottokäyriä käytöstä pidättäytymisen syyt 229 4.4.13 Likviditeettihallinto strategisena tekijänä 234 4.4.14 Kassahallintovastaavien yksimielisyys erilaisissa markkinatilanteissa 236 4.5 Johtopäätökset 238 5 YHTEENVETO 255 LÄHTEET 258 LIITTEET 262 Liite 1. Kyselylomake 262 Liite 2. Vuoden 2006 kyselyyn vastanneet ja vastaamatta jättäneet pörssin päälistan yritykset 272

8 KUVIOT JA TAULUKOT Kuviot Kuvio 1. Kassahallintotutkimuksen osa-alueet (Kytönen 2004, 14). 16 Kuvio 2. Kassahallintotutkimuksen ongelma-avaruus (Kytönen 1990, 27). 17 Kuvio 3. Likviditeettihallinnon prosessit. 28 Kuvio 4. Likviditeettihallinnon tehokkuuden kehitys, case Nokia. 30 Kuvio 5. Kassahallinnon osa-alueet. 31 Kuvio 6. Rahamarkkinasijoitusten jakaumat luottokelpoisuusluokittain, case Nokia. (Nokian vuosikertomus 2009) 41 Kuvio 7. Kassahallintopäätösten ulottuvuudet. 51 Kuvio 8. Likvidien varojen suhteelliset osuudet, case Nokia. 54 Kuvio 9. Lyhytaikaisten markkinakorkojen kehitys tutkimusperiodilla. 56 Kuvio 10. Inflaatiokehitys 1985-2006 (Tilastokeskus). 58 Kuvio 11. Kassahallintostrategia: rahamarkkina- ja taloustilanteen vaikutus strategian valintaan. 62 Kuvio 12. Taloushallinnon organisointi (Talouselämä 10/2007). 65 Kuvio 13. Vastausprosentit, rahoitusalan ammattilaisten osuudet ja sadan suurimman yritysten joukkoon kuuluneiden osuus (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 102 Kuvio 14. Vastaushalukkuuteen vaikuttavat tekijät (profilointi). 104 Kuvio 15. Vastanneiden yritysten toimialajakauma (kysely 2006). 108 Kuvio 16. Toimialajakaumat (%); (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 109 Kuvio 17. Kassahallinnosta vastaavan henkilön asema yrityksessä (N=39). 115 Kuvio 18. Kassahallinnosta vastaavan henkilön asema (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 116 Kuvio 19. Kassahallintovastaavien sukupuolijakauma. 116 Kuvio 20. Rahoitus- ja kassapäälliköiden, sekä muiden kassahallintovastaavien jakaumat sukupuolen mukaan (%) (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 117 Kuvio 21. Keskitetty vs. hajautettu kassahallintojärjestelmä (N=39). 118 Kuvio 22. Keskitetty vs. hajautettu kassahallintojärjestelmä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 119 Kuvio 23. Keskitetty vs. hajautettu treasury-hallintojärjestelmä (N=39). 119 Kuvio 24. Keskitetty vs. hajautettu treasury-hallintojärjestelmä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 120 Kuvio 25. Kirjallisen sijoituspolitiikan yleisyys (N=39). 121 Kuvio 26. Kirjallisen sijoituspolitiikan yleisyys (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 122 Kuvio 27. Kirjallisessa sijoituspolitiikassa huomioon otetut seikat (n=26). 122 Kuvio 28. Kirjallisessa sijoituspolitiikassa huomioon otetut seikat (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 123 Kuvio 29. Kassahallinnon osa-alueiden suhteellinen merkitys; tärkeimmäksi arvioitujen tekijöiden osuudet. 124 Kuvio 30. Kassahallinnon osa-alueiden suhteellinen merkitys (kysely 2006). 125 Kuvio 31. Yksimielisyys kassahallinnon osa-alueiden prioriteettiasemasta (kysely 2006). 126 Kuvio 32. Yksimielisyyden kehitys kassahallinnon osa-alueiden prioriteettiasemasta (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja2006). 128 Kuvio 33. Lyhytaikaisen sijoittamisen ongelma-alueet; tärkeimmiksi arvioitujen ongelmaalueiden osuudet. 130 Kuvio 34. Lyhytaikaisen sijoittamisen ongelma-alueiden suhteellinen merkitys (kysely 2006).130 Kuvio 35. Yksimielisyys lyhytaikaisen sijoittamisen ongelma-alueiden suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 131

Kuvio 36. Yksimielisyyden kehitys lyhytaikaisen sijoittamisen ongelma-alueiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 133 Kuvio 37. Sijoitussuunnittelun ajankäytön jakautuminen. 135 Kuvio 38. Sijoitussuunnittelun ajankäytön painotusten jakautuminen (kysely 2006). 135 Kuvio 39. Yksimielisyys sijoitussuunnittelun ajankäytöstä (kysely 2006). 136 Kuvio 40. Yksimielisyyden kehitys sijoitussuunnittelun ajankäytöstä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 138 Kuvio 41. Ensisijaiset rahamarkkinainformaation lähteet (sulkeissa kantaa ottaneiden lukumäärä). 140 Kuvio 42. Rahamarkkinainformaation lähteiden suhteellinen merkitys. 140 Kuvio 43. Yksimielisyys rahamarkkinainformaation lähteiden merkityksestä. 141 Kuvio 44. Yksimielisyys rahamarkkinainformaation lähteiden merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 143 Kuvio 45. Informaatiojärjestelmien käyttö (n=29). 144 Kuvio 46. Informaatiojärjestelmien käyttö (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2004). 144 Kuvio 47. Ensisijaiset kassahallinnon ja muiden toimintojen välisten konfliktit. 146 Kuvio 48. Kassahallinnon ja muiden toimintojen välisten konfliktien ilmenemisen suhteellinen merkitys (kysely 2006). 146 Kuvio 49. Yksimielisyys kassahallinnon ja muiden toimintojen välisten konfliktien esiintymien suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 147 Kuvio 50. Yksimielisyys kassahallinnon ja muiden toimintojen välisten konfliktien esiintymisen suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 149 Kuvio 51. Likviditeettihallinnon ulkoistamisen yleisyys (N=39). 150 Kuvio 52. Valmisohjelmisto vs. itse kehitetty järjestelmä (N=39). 152 Kuvio 53. Valmisohjelmisto vs. itse kehitetty järjestelmä (%). 153 Kuvio 54. Käytössä olevat kassahallinnon valmisohjelmistot (n=14). 155 Kuvio 55. Käytössä olevat kassahallinnon valmisohjelmistot (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2004). 156 Kuvio 56. Kassahallintojärjestelmän integrointi muiden toimintojen yhteyteen (N=39). 157 Kuvio 57. Kassahallintojärjestelmän integrointi muiden toimintojen yhteyteen (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 158 Kuvio 58. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus konsernitason seurantaan (N=39). 158 Kuvio 59. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus konsernitason seurantaan (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 159 Kuvio 60. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus kyselyjen tekemiseen eri kriteereillä N=39). 160 Kuvio 61. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus kyselyjen tekemiseen eri kriteereillä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2004). 160 Kuvio 62. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus simulointiin (N=39). 161 Kuvio 63. Kassahallintojärjestelmän soveltuvuus simulointiin (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2004). 162 Kuvio 64. Konsernitilijärjestelmien käytön yleisyys (N=39). 163 Kuvio 65. Konsernitilijärjestelmän käytön yleisyys (kyselyt 1994, 2000 ja 2004). 164 Kuvio 66. Netting-järjestelmän käytön yleisyys (N=39). 164 Kuvio 67. Netting-järjestelmän käytön yleisyys (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2004). 165 Kuvio 68. Cash poolingin käytön yleisyys (N=39). 166 Kuvio 69. Kassahallintotutkimusten yleisyys (N=39). 168 Kuvio 70. Kassahallintotutkimusten yleisyys (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 168 Kuvio 71. Pankkisuhteiden lukumäärä (n=33). 170 Kuvio 72. Pankkisuhteiden lukumäärä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 170 Kuvio 73. Pääpankkien lukumäärä (n=33). 171 9

10 Kuvio 74. Pääpankkien lukumäärä (kyselyt 1994, 2000 ja 2004). 172 Kuvio 75. Ensisijaiset kassavarannon määrittämismenetelmät (kysely 2006). 173 Kuvio 76. Kassavarannon määrittämismenetelmien suhteellinen merkitys (kysely 2006). 174 Kuvio 77. Yksimielisyys kassavarannon määrittämismenetelmien suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 174 Kuvio 78. Yksimielisyys kassavarannon määrittämismenetelmien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 176 Kuvio 79. Käytössä olevat sähköisen laskutuksen standardit (n=30). 177 Kuvio 80. Ensisijaisesti lyhytaikaisen sijoittamisen merkitykseen vaikuttavat tekijät. 179 Kuvio 81. Lyhytaikaisen sijoittamisen merkitykseen vaikuttavien tekijöiden suhteellinen merkitys. 180 Kuvio 82. Yksimielisyys lyhytaikaisen sijoittamisen merkitykseen vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä. 181 Kuvio 83. Yksimielisyyden kehitys lyhytaikaisen sijoittamisen merkitykseen vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 182 Kuvio 84. Ensisijaiset likvidisyyttä selittävät tekijät. 184 Kuvio 85. Likvidisyyttä selittävien tekijöiden suhteellinen merkitys. 185 Kuvio 86. Yksimielisyys likvidisyyttä selittävien tekijöiden merkityksestä (kysely 2006). 185 Kuvio 87. Yksimielisyyden kehitys likviditeettiä selittävien tekijöiden merkityksestä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 187 Kuvio 88. Ensisijaiset rahamarkkinoiden kehitystä selittävät tekijät. 189 Kuvio 89. Rahamarkkinoiden kehitystä selittävien tekijöiden suhteellinen merkitys (kysely 2006). 189 Kuvio 90. Yksimielisyys rahamarkkinoiden kehitystä selittävien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 190 Kuvio 91. Yksimielisyyden kehitys rahamarkkinoiden kehitystä selittävien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 192 Kuvio 92. Ensisijaiset rahankysynnän motiivit. 194 Kuvio 93. Rahankysynnän motiivien suhteellinen merkitys (kysely 2006). 194 Kuvio 94. Yksimielisyys rahankysynnän motiivien suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 195 Kuvio 95. Yksimielisyyden kehitys rahankysynnän motiivien keskinäisestä asemasta (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 196 Kuvio 96. Ensisijaiset lyhytaikaisen sijoittamisen kriteerit. 198 Kuvio 97. Lyhytaikaisten sijoituskriteerien suhteellinen merkitys (kysely 2006). 198 Kuvio 98. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoituskriteerien suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 199 Kuvio 99. Yksimielisyyden kehitys lyhytaikaisten sijoituskriteerien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 200 Kuvio 100. Ensisijaisesti käytetyt lyhytaikaiset sijoitusinstrumentit (jälkimarkkinakelpoiset). 202 Kuvio 101. Lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellinen merkitys (jälkimarkkinakelpoiset) (kysely 2006) 202 Kuvio 102. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (jälkimarkkinakelpoiset) (kysely 2006) 203 Kuvio 103. Yksimielisyyden kehitys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 204 Kuvio 104. Ensisijaisesti käytetyt lyhytaikaiset sijoitusinstrumentit (ei-jälkimarkkinakelpoiset). 205 Kuvio 105. Lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellinen merkitys (ei-jälkimarkkinakelpoiset). 205

11 Kuvio 106. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (ei-jälkimarkkinakelpoiset). 206 Kuvio 107. Yksimielisyyden kehitys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 207 Kuvio 108. Kotimaisten yritystodistusohjelmien yleisyys (N=39). 209 Kuvio 109. Kotimaisten yritystodistusohjelmien yleisyys (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 210 Kuvio 110. Ulkomaisten yritystodistusohjelmien yleisyys (N=39). 210 Kuvio 111. Ulkomaisten yritystodistusohjelmien yleisyys (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006).211 Kuvio 112. Ensisijaiset rahoitustransaktioihin liittyvät riskit. 212 Kuvio 113. Rahoitustransaktioihin liittyvien riskien suhteellinen merkitys (kysely 2006). 213 Kuvio 114. Yksimielisyys rahoitustransaktioihin liittyvien riskien suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006) 213 Kuvio 115. Yksimielisyyden kehitys rahoitustransaktioihin liittyvien riskien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 215 Kuvio 116. Ensisijaiset korkoriskien kattamiseen käytetyt instrumentit. 216 Kuvio 117. Korkoriskien kattamiseen käytettyjen instrumenttien suhteellinen merkitys (kysely 2006). 217 Kuvio 118. Yksimielisyys korkoriskien kattamiseen käytettyjen instrumenttien tärkeydestä (kysely 2006). 217 Kuvio 119. Yksimielisyys korkoriskien kattamiseen käytettyjen instrumenttien tärkeydestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 219 Kuvio 120. Ensisijaiset tuottokäyrien muotoon vaikuttavat tekijät. 220 Kuvio 121. Tuottokäyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden suhteellinen merkitys (kysely 2006). 221 Kuvio 122. Yksimielisyys tuottokäyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 221 Kuvio 123. Yksimielisyys tuottokäyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 223 Kuvio 124. Lyhytaikaiset sijoitusperiaatteet (N=39). 224 Kuvio 125. Lyhytaikaiset sijoitusperiaatteet (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 225 Kuvio 126. Korkokehityksen merkitys lyhytaikaisten sijoitusten yhteydessä (N=39). 226 Kuvio 127. Korkokehityksen merkitys lyhytaikaisten sijoitusten yhteydessä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 227 Kuvio 128. Lyhytaikaisten sijoituspäätösten yhteydessä noudatettavat periaatteet. 228 Kuvio 129. Lyhytaikaisten sijoituspäätösten yhteydessä noudatettavat periaatteet (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 228 Kuvio 130. Ensisijaiset syyt tuottokäyrien käytöstä pidättäytymiseen. 230 Kuvio 131. Tuottokäyrien käytöstä pidättäytymisen syiden suhteellinen merkitys (kysely 2006). 231 Kuvio 132. Yksimielisyys tuottokäyrien käytöstä pidättäytymisen syiden suhteellisesta merkityksestä (kysely 2006). 231 Kuvio 133. Yksimielisyys tuottokäyrien käytöstä pidättäytymisen syiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 233 Kuvio 134. Likviditeettihallinnon merkityksen arviointi strategisena tekijänä (N=39). 235 Kuvio 135. Gini-kertoimen keskiarvot kyselyittäin (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006) 237 Taulukot Taulukko 1. Vastaajien lukumäärät ja vastausprosentit (kyselyt pörssin päälistan teollisuusyrityksille). 100 Taulukko 2. Rahoitusalan ammattilaisten osuus kyselyyn vastanneista. 100

12 Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden yritysten kuuluminen sadan suurimman suomalaisen yrityksen joukkoon. 101 Taulukko 4. Yrityskoon ja avoimuuden välinen yhteys (kysely 2006). 105 Taulukko 5. Avoimuuden ja vastaushalukkuuden välinen yhteys (kysely 2006). 106 Taulukko 6. Yrityskoon ja vastaushalukkuuden välinen yhteys (kysely 2006). 106 Taulukko 7. Johdon maineen ja vastaushalukkuuden välinen yhteys (kysely 2006). 107 Taulukko 8. Johdon maineen ja avoimuuden välinen yhteys (kysely 2006). 107 Taulukko 9. Toimialan ja vastaushalukkuuden välinen yhteys (kysely 2006). 109 Taulukko 10. Toimialan ja avoimuuden välinen yhteys (kysely 2006). 110 Taulukko 11. Taloudellisen menestyksen ja vastaushalukkuuden välinen yhteys (kysely 2006). 111 Taulukko 12. Yksimielisyys kassahallinnon osa-alueiden prioriteettiasemasta (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 127 Taulukko 13. Yksimielisyys lyhytaikaisen sijoittamisen ongelma-alueiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 132 Taulukko 14. Yksimielisyys sijoitussuunnittelun ajankäytöstä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 137 Taulukko 15. Yksimielisyys rahamarkkinainformaation lähteiden merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 142 Taulukko 16. Yksimielisyys kassahallinnon ja muiden toimintojen välisten konfliktien esiintymisen suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 148 Taulukko 17. Käytössä olevien kassahallintojärjestelmien käyttöönottovuodet (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 154 Taulukko 18. Yksimielisyys kassavarannon määrittämismenetelmien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 175 Taulukko 19. Yksimielisyys lyhytaikaisen sijoittamisen merkitykseen vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 182 Taulukko 20. Yksimielisyys likviditeettiä selittävien tekijöiden merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 186 Taulukko 21. Yksimielisyys rahamarkkinoiden kehitystä selittävien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 191 Taulukko 22. Yksimielisyys rahankysynnän motiivien prioriteettiasemasta (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 196 Taulukko 23. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoituskriteerien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 200 Taulukko 24. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 204 Taulukko 25. Yksimielisyys lyhytaikaisten sijoitusinstrumenttien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 207 Taulukko 26. Yksimielisyys rahoitustransaktioihin liittyvien riskien suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1994, 2000 ja 2006). 214 Taulukko 27. Yksimielisyys korkoriskien kattamiseen käytettyjen instrumenttien tärkeydestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 218 Taulukko 28. Yksimielisyys tuottokäyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 222 Taulukko 29. Yksimielisyys tuottokäyrien käytöstä pidättäytymisen syiden suhteellisesta merkityksestä (kyselyt 1988, 1994, 2000 ja 2006). 232 Taulukko 30. Arvostuksen ja rahoitusammattilaisuuden välinen yhteys (kysely 2006). 236

13 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Kassahallinto-operaatioiden tehostamiseen tähtäävien johdon strategisten päätösten tavoitteena on lisäarvon tuottaminen yritykselle omistajien varallisuuden arvon maksimoimiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi yrityksen johto pyrkii maksimoimaan riskikorjatun nettokassavirran nykyarvon odotusarvoa. Kassahallintotoiminto vastaa kassavirran kustannustehokkaasta ohjauksesta. Vuoden 2008 finanssikriisi ja taloustaantuma lisäsivät johdon kiinnostusta kassavirtajohtamiseen ja kassahallinnon elintärkeään rooliin kassaposition, kassavirran ja rahoitusriskien hallinnasta vastaavana toimintona. Yritysten rahoituksen saannin ehtojen kiristyminen ja taloudellisten toimintaedellytysten heikkenemisen voidaan olettaa johtaneen yritysten kassahallintostrategioiden aktivoitumiseen, samalla kun strategisia kassavarantoja arvioidaan aiempaa analyyttisemmin. Aikaisemman tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomessa 1980-luvun jälkipuoliskolla tapahtunut raha- ja valuuttamarkkinoiden vapautuminen sai yritysjohdon kiinnostumaan kassahallintokysymyksistä ja aktivoimaan kassahallintostrategioitaan. Uudet rahamarkkinainnovaatiot loivat uusia mahdollisuuksia rahamarkkinaoperaatioiden toteuttamiseen, samalla kun informaatioteknologian nopea kehitys vahvisti tätä kehitystä. Kassahallinnon tehostamismahdollisuuksia paransivat myös kehittyneen pankkiteknologian, samoin kuin uusien talous- ja kassahallinnon atk-sovellusten käyttöönotto. Rahamarkkinoiden vapautumisen myötä korkoihin ja valuuttakursseihin liittyvän epävarmuuden lisääntyminen korosti myös riskinhallinnan merkitystä. (Kytönen 2004) Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä ja taloustaantumaa yhdentyneillä rahamarkkinoilla vallitsi varsin pitkä vakaa kausi ja talous kehittyi myönteisesti, minkä aikaisempien tutkimustulosten valossa voidaan odottaa näkyvän aiempaa passiivisemman kassahallintostrategian valintana. Viime aikojen markkinatilanteen kiristyminen on jälleen lisännyt johdon kiinnostuksen kassahallintokysymyksiä kohtaan. Vaikka finanssikriisi todennäköisesti lisäsi kiinnostusta erityisesti kassahallinnon rahoitustransaktioihin, myös operatiivisten transaktioiden kehittämistarve on lisääntynyt. Yhtenäiseen euromaksualueeseen, SEPA:n (Single Euro Payments Area), siirtyminen on lisännyt painetta verkkolaskutuksen käyttöönottoon, sekä arvioimaan kassahallinnon ulkoistamisen etuja ja haittoja. Lisäksi erityisesti kansainväliset konsernit ovat joutuneet kiinnittämään huomiota IFRS/IAS - standardien vaatimaan rahoitusriskien raportointiin ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Edelleen voidaan todeta, että uusi osakeyhtiölaki säätää yrityksen maksuvalmiuden arvioinnin pakolliseksi

14 tietyissä varojenjakotilanteissa. Mainittujen tekijöiden voidaan olettaa nostaneen kassahallintokysymykset aiempaa enemmän yritysten ylimmän johdon kiinnostuksen kohteeksi yritykselle lisäarvoa tuottavana toimintona. Noususuhdanteen aikana keskustelua herättivät myös yrityksen arvon maksimoinnin kannalta mahdollisten ylisuurten rahavarojen ylläpito (ns. strategiset rahoitusvarat). Finanssikriisin oloissa nämä joutuivat uudelleen arvioinnin kohteeksi (Kytönen 2009). Huolimatta kassahallintotoiminnon keskeisestä merkityksestä yrityksen kassavirtojen ohjaajana ja toiminnan jatkuvuuden turvaajana, tutkimustietoa yritysten noudattamista kassahallintostrategioista ja niitä toteuttavista kassahallintokäytänteistä on olemassa suhteellisen vähän. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että markkinatilanne heijastuu johdon kassahallintostrategian valintaan. Tavoitteena on osoittaa kassahallintokäytänteiden taustalla vaikuttavien kassahallintostrategioiden mahdolliset muutokset erilaissa markkinaympäristöissä. Korkeiden ja volatiilien korkojen oloissa ja heikossa taloustilanteessa johdon kiinnostuksen kassahallintoa kohtaan oletetaan kasvavan, jolloin se on valmis aktivoimaan kassahallintostrategiaansa. Vastaavasti vakaiden rahamarkkinoiden ja hyvän talouskehityksen oloissa kassahallintokysymyksiä kohtaan tunnetun kiinnostuksen vähenemisen oletetaan johtaneen passiivisemman kassahallintostrategian valintaan. Oletetun käyttäytymisen mukaan ennen finanssikriisiä tapahtunut rahamarkkinoiden vakiintuminen ja hyvä yleinen taloustilanne vähensi johdon kiinnostusta rahoitustransaktioihin, samalla kun likviditeettiaseman yleinen arvostus, ja operatiivisten transaktioiden suhteellinen merkitys rahoitustransaktioihin nähden, kasvoi. Likviditeettiaseman arvostuksen korostumisen voidaan odottaa näkyvän kassahallintovastuun siirtymisenä organisaatiossa aiempaa ylemmälle tasolle, ja operatiivisten transaktioiden merkityksen lisääntymisen puolestaan siinä, että vastuuta olisi annettu entistä enemmän muille kuin rahoitusalan ammattilaisille. Finanssikriisin ja taloustilanteen heikkenemisen vaikutuksia strategiavalintaan voidaan arvioida varsinkin vuoden 1994 kyselytulosten valossa. Noihin tuloksiin heijastuivat niin korkeiden korkojen rahamarkkinatilanne kuin vuosikymmenen alun laman vaikutuksetkin. Tässä tutkimuksessa arvioidaan erilasisissa markkinaoloissa toteutettavia kassahallintostrategioita eri ajankohtina kartoitettujen kassahallintokäytänteiden perusteella. Pitkittäisanalyysin avulla aiemmin volatiilien korkojen rahamarkkinoilla vallinneita kassahallintokäytänteitä verrataan vakaiden rahamarkkinoiden käytänteisiin. Lisäksi arvioidaan yleisen taloustilanteen merkitystä kassahallintostrategiaan vaikuttavana tekijänä. Kassahallintostrategioiden erojen voidaan odottaa näkyvän kyselyjen välisinä eroina niin kassahallinnon yleisessä toteutuksessa, käytetyissä menetelmissä kuin

15 rahoitustransaktio-osaamisessakin, sekä substanssi- että menetelmäosaamisen osalta, ja heijastuvan merkitsevinä näkemyseroina kassahallinnon päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä. Odotusten mukaisten tulosten tulkitaan viittaavan yritysten noudattamien kassahallintostrategioiden passivoitumiseen vuoden 2006 kyselyn aikaan vallinneissa markkinaoloissa ja ennakoida aktivoituneen sen jälkeisen finanssikriisin ja taloustaantuman oloissa. Tutkimuksella saadaan lisätietoa markkinaolosuhteiden vaikutuksesta kassahallintostrategian valintaan, ts. ovatko kassahallintostrategian kannalta eksogeenisten tekijöiden, kuten rahamarkkina- ja talouskehityksen, muutokset riittävän voimakkaita luomaan insentiivin sellaisille yritysjohdon kassahallintoon kohdistamille strategisille päätöksille, joiden seurauksena yritysten kassahallintokäytänteet muuttuvat merkitsevästi. Tätä näkemystä tukevat kassahallintokäyttäytymistä selittävien mallien stabiilisuustestauksissa saadut tulokset, jotka viittaavat kassahallintokäyttäytymisen rakenteelliseen muutokseen rahamarkkinamurroksessa (Kytönen 2004). 1.2 Aikaisempia tutkimuksia Kassahallintotutkimukset voidaan luokitella erilaisten teoreettisten lähestymistapojen perusteella. Oheisessa kuviossa teoreettisen tutkimuksen osa-alueina mainitaan rahateorian (Monetary Theory), rahoitusteorian (Financial Theory) ja operaatiotutkimuksen (Operations Research) lisäksi kassahallinnon käytänteiden tutkimusalue (Research of Cash Management Practices), (kuvio 1).

16 Kuvio 1. Kassahallintotutkimuksen osa-alueet (Kytönen 2004, 14). Positivistiseen tutkimusotteeseen perustuvia kassahallintokäyttäytymistä selittäviä teoreettisia malleja on johdettu niin rahateoriasta (perustuen rahankysyntä- ja korkoteoriaan) ja yrityksen teoriasta (lähtökohtana tuotantoteoria, varastoteoria, varallisuusteoria tai agenttiteoria) kuin rahoitusteoriastakin (lähinnä portfolioteoriasta). Teoreettisten mallien oletusten pitävyyttä on tutkittu lähinnä makro- ja mikrotason tilastoaineistoihin perustuvilla testeillä, mutta myös kyselyin, casetarkasteluin ja eksperimentaalisin testein. (ks. Kytönen 2004 ja siinä viitatut tutkimukset) Kassahallintotutkimuksen dimensioita ongelma-avaruudessa havainnollistetaan kuviolla 2. Dimensioista ensimmäinen kuvaa malliin liittyvän epävarmuuden astetta (deterministinen stokastinen), toinen ajallista riippuvuutta (staattinen dynaaminen) ja kolmas mallin kompleksisuutta (yksi muuttuja useita muuttujia).

17 Kuvio 2. Kassahallintotutkimuksen ongelma-avaruus (Kytönen 1990, 27). Kuviossa kunkin kahdeksasta kulmasta ajatellaan edustavan tietyn tyyppistä rahoitusinformaatiota tai mallia. Ensimmäiseen kulmaan liittyy yhtä muuttujaa koskeva informaatio, joka on sekä determinististä että staattista. Tällaista informaatiota voi edustaa esimerkiksi perinteiset maksuvalmiuden tunnusluvut, kuten current ratio ja quick ratio. Toiseen kulmaan liittyy deterministinen yhden muuttujan ongelma, jossa otetaan huomioon myös ajan suhteen tapahtuvat muutokset. Kyseessä voi olla esimerkiksi lyhytaikaisen sijoituksen tulevan arvon tai nykyarvon laskeminen. Kolmas kulma edustaa todennäköisyyteen perustuvaa, yhtä muuttujaa koskevaa staattista informaatiota, kuten tunnusluvun frekvenssijakaumaa, tai jotakin kassavirtakomponenttia. Neljännessä kulmassa muuttujien lukumäärä lisääntyy deterministisissä ja staattisissa malleissa. Kyseessä voi olla esimerkiksi tase- tai tuloslaskelmainformaation käyttö, kun kehitetään suoria likviditeettimittareita. Viides kulma edustaa yhden muuttujan mallia, jonka yhteydessä otetaan huomioon muuttujaan liittyvä epävarmuus ja dynaamiset ulottuvuudet. Esimerkkinä voisi olla päivittäisen kassavirtainformaation käyttö ARIMA-mallissa, jolla ennustetaan yrityksen kassavirtapositio.

18 Kuudes kulma edustaa todennäköisyyksiin perustuvaa staattista monimuuttujaongelmaa. Esimerkkinä voidaan mainita kassahallinto-ongelman yhdistäminen CAP (Capital Asset Pricing) -mallin tai APT:n (Arbitrage Pricing Theory) yhteyteen. Seitsemännen kulman mallit sisältävät useita muuttujia, jotka muuttuvat ajan suhteen. Tyyppiesimerkkejä voivat olla kuukausittaiset kassabudjettiennusteet, ja lineaarisen ohjelmoinnin kassahallintosovellukset. Kahdeksannen kulman malleissa yhdistyvät kaikki mainituista kolmesta faktorista. Mallit voivat olla esimerkiksi kassahallintoongelmiin kehitettäviä kontrolliteorian, dynaamisen ohjelmoinnin tai simuloinnin sovelluksia. (Kytönen 1990) Varhaisemmissa kassahallintokäyttäytymistä käsittelevissä empiirisissä tutkimuksissa painottui teoreettisten mallien testaus tilastollisilla aineistoilla. Osin ristiriitaiset tulokset, samoin kuin mallien rajoittavat oletukset, motivoivat tutkijoita etsimään tietoa kassahallinnon todellisesta päätöksentekokäyttäytymisestä. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin niin kysely- kuin case-tutkimuksenkin menetelmät. Kassahallintokäytänteitä kartoittaneita kyselytutkimuksia ovat julkaisseet mm. Gitman, Moses ja White (1979), Kamath, Khaksari, Meier ja Winklepleck (1985), Kytönen (1990, 2004), Soenen ja Sun (1995), Tse, Buckley ja Westerman (1998a, 1998b) ja Toby (2005). Näistä kaksi ensimmäistä kartoittaa kassahallintokäytänteitä Yhdysvalloissa. Kytösen tutkimukset tarkastelevat suomalaisten pörssiyritysten kassahallintokäytänteitä, Soenen ja Sunin vastaavia kysymyksiä Kiinassa, Tse, Buckley ja Westermanin Hollannissa ja Tobyn Nigeriassa. Gitman, ym. (1979) tutkivat, miten yritykset olivat 1970-luvun lopulla ottaneet käyttöön uusia kassahallintotekniikoita. Tutkittuja osa-alueita olivat pankkisuhteet, kassahallinto, lyhytaikainen sijoitustoiminta, sekä kassaan- ja kassastamaksut. Tutkimuskohteena oli sekä suuria että pieniä yrityksiä. Kamath, Khaksari, Meier ja Winklepleck (1985) kartoittivat amerikkalaisten yritysten lyhytaikaisiin rahamarkkinasijoituksiin liittyviä kassahallintokäytänteitä. Tutkimuksessa verrattiin käytänteitä kolmena eri ajankohtana (vuosina 1974, 1982 ja 1984) suoritetun kyselyn tulosten perusteella. Kytösen vuonna 1990 julkaisema suomalaisten pörssiyritysten kassahallintokäytänteitä kartoittanut tutkimus ajoittui rahamarkkinoiden korkosäännöstelyn purkamisen ajankohtaan. Tse, ym. (1998a) tutkivat hollantilaisen yrityssektorin kassahallintoaktiviteetteja ja pankkisuhteita kyselyllä, joka ajoittui vuoteen 1994. Tse, ym. (1998b) kartoittivat likviditeettihallintoa, nettingin hintoja, pankkisuhteiden hallintaa ja kassahallintojärjestelmiä Hollannissa.

19 Vuoden 2004 tutkimuksessaan Kytönen analysoi kolmen vuosina 1988, 1994 ja 2000 suoritetun kyselyn tuloksia. Tavoitteena oli osoittaa, muuttuivatko kassahallintokäytänteet merkitsevästi 1990- luvulla (vuodesta 1988 vuoteen 1994 ja edelleen vuoteen 2000). Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, yhdenmukaistuivatko kassahallintokäytänteet ja päätöksentekoperusteet likviditeettisuunnittelun kannalta eksogeenisiin tekijöihin nähden. Keskeisimpiä näistä tekijöistä olivat rahamarkkinoiden syntyminen ja kehittyminen, samoin kuin Euroopan rahamarkkinoiden yhdentymiskehitys. Tobyn (2004) kysely kohdistui nigerialaisiin pörssiyrityksiin ja ajoittui vuoteen 2003. Tavoitteena oli saada nigerialaisten yritysten kassahallintokäytänteistä sellaista tietoa, jota rahoitusjohdon uskotaan voivan hyödyntää likviditeetin optimaalisessa ohjauksessa riski-tuotto -viitekehyksessä. Monissa kassahallinnon käytänteitä selvittäneissä tutkimuksissa on keskitytty erityisesti kassahallinnon kansainväliseen dimensioon. Srinivasan ja Kim (1986) tutkivat monikansallisten yritysten netting-käytänteitä. Soenen (1986) tutki Ison-Britannian yritysten kansainvälisen kassahallinnon vastuita ja käytänteitä. Rizzi ja Morrison (1996) puolestaan tutkivat suurten amerikkalaisten yritysten kansainvälisen liikepääomahallinnon käytänteitä. Rizzi ja Vito (2000) käyttivät samaa kyselyä kuin Rizzi ja Morrison (1996) suurimmille Iso-Britannian yrityksille. Menyah (2005) tarkasteli kansainvälisen kassahallinnon teoreettisia malleja ja niiden implikaatioita yrityskäytänteisiin aikaisempien survey- ja case-tutkimusten tulosten valossa. Tulosten vertailulla haluttiin saada kuva erityisesti kansainvälisen kassahallinnon käytänteiden kehityksestä. Eri maissa suoritettujen kassahallintokäytänteitä kartoittaneiden tutkimusten lisäksi on myös joitakin tutkimuksia, jotka selvittävät eri maiden yritysten kassahallintokäytänteiden eroja. Soenen and Aggarwal (1989) tutkivat kassa- ja valuuttahallintokäytänteitä suurissa yrityksissä Isossa- Britanniassa, Hollannissa ja Belgiassa. Vuoden 1993 tutkimuksessaan Kytönen vertaili yritysten kassahallintokäytänteitä tärkeimmissä EU-maissa. Tavoitteena oli osoittaa eri maiden yritysten kassahallintokäytänteissä mahdollisesti esiintyvät erot ja suomalaisten yritysten kassahallinnon kehittyneisyyden ja tehokkuuden taso verrattuna EU-maiden yrityksiin, sekä arvioida suomalaisten yritysten edellytyksiä vastata yhdentyvän Euroopan kassahallinnolle asettamiin haasteisiin. Deutsche Bankin julkaisemassa kansainvälisessä yritysrahoituspolitiikan tutkimussarjassa yksi osaalue käsitteli yrityksen likviditeettipolitiikkaa (Servaes ja Tufano 2006). Siinä tutkittiin erityisesti strategisten kassavarojen ja luottolimiittien ylläpidon syitä. Tutkimuksessa rajattiin ulkopuolelle ns. transaktiokassavarannot ja muiden varojen likvidisyyden tarkastelu. Kytönen (2009) tutki vastaavia asioita suomalaisten pörssiyritysten osalta finanssikriisin oloissa.

20 Erityisesti kassaposition hallinnan kannalta on tärkeää varmistaa toimivien pankkisuhteiden olemassaolo. Soenen ja Aggarwal (1989) tutkivat kassahallintoon liittyviä pankkikäytänteitä Isossa- Britanniassa, Hollannissa ja Belgiassa. Mols, Bukh ja Blenker (1997) puolestaan selvittivät pankkien valintakritteerejä. JP Fleming survey (2003) kartoitti treasury-käytänteitä ja treasurytoimintojen ulkoistuksen laajuutta Iso-Britanniassa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Berger, Dai, Ongena ja Smith (2003) puolestaan tutkivat kansainvälisten eurooppalaisten yritysten pankinvalintaan liittyviä kysymyksiä. Edellä viitattujen kyselytutkimusten lisäksi kassahallintokäytänteitä on tutkittu myös casetutkimuksen menetelmin. Nämä tutkimukset tarkastelevat yleensä jonkin suuren kansainvälisen yrityksen kassahallintokäytänteiden kehittämisprosesseja, kuten Srinivasan, Moeller ja Kim (1990), Sandford (1994), Holland, Lockett, Richard ja Blackman (1994), Tsamerney ja Skliarova (2005) ja Westerman ja Von Eije (2005). Kolme ensin mainittua tutkimusta tarkastelevat kohdeyrityksenä suuren yhdysvaltalaisen monikansallisen yhtiön maksujärjestelmien kehitysprojektia, neljäs vastaavaa projektia venäläisessä, ja viides hollantilaisessa suuryrityksessä. Srinivasan, Moeller ja Kim (1990) selvittivät, kuinka yhdysvaltalainen monikansallinen yritys käyttää alueellisia kassakeskuksia Euroopassa, Lainalaisessa Amerikassa, Aasiassa, ja muualla (ml. Itä-Eurooppa, Lähi-Itä ja Afrikka), sijoittaessaan paikallisesti lyhytaikaisiin rahamarkkinainstrumentteihin, emoyhtiön yritystodistuksiin ja yrityksen sisäisten lainojen maksuun. Stanford (1994) kuvasi tutkimuksessaan, miten yhdysvaltalainen Pimark-yhtiö loi monivaluttaisen pooling järjestelmän Datastream-yhtiön oston rahoituksen järjestämiseksi. Holland, Lockett, Richard ja Blackman (1994) kuvasivat kuinka Motorola otti käyttöön sisäisen informaatiojärjestelmän vuonna 1976. Kehitysprojektin tavoitteena oli kerätä tietoa tytäryhtiöistä monenkeskisen nettingjärjestelmän tarpeisiin. Tsamenyi ja Skliarova (2005) tutkivat venäläistä monikansallista yritystä, ja totesivat sen käyttävän kansainvälisessä kassahallinnossaan länsieurooppalaiseen tapaan sellaisia menetelmiä, kuten jälleenlaskutuskeskus, netting, leading ja lagging, sekä kassavirtaennusteet. Westerman ja Von Eije (2005) tarkastelivat kuinka euron käyttöönotto, säännöstelyn purku ja markkinaolojen liberalisointi, antoivat Philipsille tilaisuuden ottaa käyttöön Euro cash pooling sisäisen pankin kehittämisen yhteydessä. Osa aikaisemmista yritysten kassahallintokäytänteitä kartoittaneista tutkimuksista tarkastelee kassahallintokokonaisuutta, osa painottaa kassahallinnon kansainvälistä dimensiota ja osa taas pankkisuhteita. Tulokset osoittavat, että eri maiden kassahallintokäytänteissä on eroja ja erityisesti

21 viimeisten kahden vuosikymmenen kuluessa niissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan yritysten kassahallintokäytänteitä suomalaisissa pörssiyrityksissä. Tarkasteluun sisällytetään niin kassahallinnon käytännön toteutuksessa käytettävät menetelmät ja tekniikat, kuin kassahallinnon päätöksenteossa käytetyt periaatteetkin. Näihin liittyviä tuloksia tulkitaan yritysten erilaisissa markkinatilanteissa noudattamien kassahallintostrategioiden valossa. Monet edellä mainituista kysely- ja case -tutkimuksista tarkastelevat kassahallintokäytänteitä tiettynä ajankohtana. Tässä tutkimuksessa yhdistetään kolmen aikaisemmin toteutetun vastaavan kyselytutkimuksen aineistot nyt kerättyyn aineistoon, jolloin käytettävissä oleva pitkittäisaineisto kattaa peräti liki kahden vuosikymmenen ajanjakson. Saatavista tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä kassahallinnon kehitykseen ja päätöksentekoon vaikuttavista yleisistä tekijöistä; tässä erityisesti erilaisten rahamarkkinaolosuhteiden, mutta myös toisistaan poikkeavien taloudellisten suhdanteiden vaikutuksesta. Näiden oletetaan heijastuvan johdon suhtautumisessa kassahallintokysymyksiin ja sen myötä johdon strategiavalintaan, ts. joko kokonaan uuden kassahallintostrategian luomiseen, tai jo olemassa olevan strategian sopeuttamiseen uusia olosuhteita vastaavaksi. 1.3 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne Tutkimuksen tavoitteena on arvioida johdon kassahallintostrategian valintaa erilaisissa markkinaympäristöissä. Tutkimus toteutetaan neljän eri ajankohtana toteutetun kyselytutkimuksen pitkittäisanalyysinä. Sen avulla tutkitaan, miten tehokkaan kassahallinnon toteuttamiseen ja lyhytaikaisiin sijoituspäätöksiin liittyvät strategiat eroavat erilaisissa markkinaoloissa. Tutkimuksella kartoitetaan suomalaisten pörssiyritysten kassahallintokäytänteitä ja arvioidaan millaista kassahallintostrategiaa todettu käyttäytyminen toteuttaa. Erityisesti arvioidaan käytössä olevien kassahallintojärjestelmien ja menetelmien kehittyneisyyttä sekä kassahallinto-osaamisen tasoa. Näiden oletetaan heijastavan yritysjohdon suhtautumista kassahallinnon merkitykseen osana rahoitushallintoa. Aktiivisen kassahallintostrategian valinnan voidaan olettaa heijastuvan kehittyneinä järjestelminä ja korkeatasoisena kassahallinto-osaamisena. Passiivisen strategian voidaan puolestaan olettaa näkyvän vähäisempänä panostuksena kassahallintoon. Niin kassahallintostrategian valintaan liittyvästä päätöksenteosta, kuin kassahallintokäytänteistäkin, on toistaiseksi olemassa vain vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa kassahallintopäätösten

22 perusteista kysytään suoraan yritysten kassahallintovastaavilta. Käytänteisiin liittyviä tuloksia arvioidaan niiden taustalle oletetun strategian valossa, ts. viittaavatko käytänteet aktiiviseen vai passiiviseen kassahallintostrategiaan. Kartoitetut käytänteet liittyvät kassahallinnon vastuisiin ja organisointiin, käytettäviin menetelmiin ja teknologioihin, samoin kuin päätöksentekokäyttäytymiseen tiettyjen kassahallintokysymysten yhteydessä. Päätöksentekoon liittyvien tulosten tulkinta perustuu kassahallintovastaavien arvioihin tutkittujen tekijöiden suhteellista merkitystä päätöksenteossa. Tulkinnan syventämiseksi vuoden 2006 kyselyyn osallistuneiden yritysten osalta laaditaan tyypillisen kyselyyn vastanneen yrityksen profiili yrityskoon, toimialan, taloudellisen tiedottamisen avoimuuden, johdon maineen ja yleisen taloudellisen menestyksellisyyden perusteella. Profilointi suoritetaan vertaamalla vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden yritysten mainittuja ominaisuuksia keskenään. Samalla saadaan tietoa siitä, miten mainitut tekijät selittävät yritysten vastaushalukkuutta. Kassahallintostrategioiden ajallisten erojen tutkimisen mahdollistaa käytettävissä oleva neljän kyselyn pitkittäisaineisto, jonka tiedot ajoittuivat varsin erilaisiin rahamarkkinoiden kehitysvaiheisiin ja taloustilanteisiin. Kassahallintokäytänteissä esiintyvien merkitsevien erojen oletetaan olevan seurausta yritysten noudattamien kassahallintostrategioiden eroista. Kyselyt toteutettiin vuosina 1988, 1994, 2000 ja 2006. Lähes kahdenkymmenen vuoden ajanjakso sisältää niin rahamarkkinoiden säännöstelystä vapautumisen, kuin Euroopan rahamarkkinoiden yhdentymisvaiheenkin, samoin kuin 1990-luvun alkuun ajoittuneen syvän laman. Viimeisen kyselyn ajankohtana ja sitä välittömästi edeltävinä vuosina rahamarkkinoilla vallitsivat varsin matalan ja vakaan koron kausi sekä hyvä yleinen taloustilanne. Kaikki mainitut kyselyt kohdistettiin pörssin päälistan yhtiöiden kassahallintovastaaville. Käytetty kyselylomake oli pääosin sama kaikissa kyselyissä (liite1). Tutkimalla kassahallintokäytänteitä ja niiden eroja erilaisissa rahamarkkinaympäristöissä saadaan lisävalaistusta niistä tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet yritysten strategisiin kassahallinpäätöksiin siinä määrin, että monet rahankysynnän selitysmallit ovat tilastollisissa testauksissa osoittautuneet epästabiileiksi, tai ns. skaalaetuja kassahallintokäyttäytymisen yhteydessä ei yleensä ole voitu todeta. Todennäköisen selityksen pitkän aikavälin käyttäytymiseroille voidaan olettaa löytyvän erilaissa markkinaoloissa noudatettavien kassahallintostrategioiden ja niitä toteuttavien käytänteiden eroista.

23 Yritykset voivat hyödyntää tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia vertaamalla omia käytänteitään tässä kartoitettuihin parhaisiin käytänteisiin. Ylin johto voi tulosten valossa arvioida vallitsevissa markkinaoloissa noudattamaansa kassahallintostrategiaa, eri toimintojen vastaavat omia päätöksiään suhteessa kassahallintoon ja kassahallintotoiminnosta vastaavat omia kassahallintokäytänteitään. Eri osapuolet voivat arvioida tarvetta sopeuttaa kassahallintokäytänteisiin liittyvää päätöksentekoaan vallitsevaa ja ennakoitua markkinatilannetta vastaavaksi. Koska tulokset antavat lisätietoa yritysten kassahallintokäyttäytymisestä erilaisissa markkinatilanteissa, niitä voidaan hyödyntää myös raha- ja finanssipoliittisessa päätöksenteossa. Tutkimuksen rakenne Seuraavassa luvussa määritellään yrityksen kassahallintotoimintoon liittyvät keskeiset käsitteet ja kuvataan tutkimuksella kartoitettaviin käytänteisiin liittyviä kassahallintoprosesseja osana likviditeettihallinnon kokonaisuutta. Lisäksi kuvataan kassahallinnon osa-alueita aktiivisen kassahallintostrategian mahdollistamien tehokkaan kassahallinnon edellytysten, teknisen toteutuksen ja rahoitustransaktioiden näkökulmasta, ja arvioidaan kassahallinnon käytännön päätöksenteon ulottuvuuksia. Luvun lopussa esitetään katsaus markkinoiden kehityksestä tutkimusperiodilla ja kassahallintostrategian valinnasta erilaisissa markkinatilanteissa. Erilaisissa ympäristöissä saatujen tulosten tulkintaa helpottamaan on laadittu nelikenttä, jossa eri ajankohtina suoritetut kyselyt sijoitetaan toisaalta rahamarkkinatilanteen ja toisaalta yleisen taloustilanteen mukaisiin kenttiin. Luvussa kolme tarkastellaan kartoitettavia kassahallintokäytänteitä kassahallinnon organisoinnin, vastuiden ja teknisen toteutuksen näkökulmasta. Pääpaino kassahallintostrategian analyysissä on rahamarkkinatilanteen vaikutuksen arvioinnilla, jota yleisen taloustilanteen uskotaan vahvistavan tai heikentävän. Tutkimuksessa kartoitettavat käytänteet painottuvat erityisesti kassahallinnon rahoitustransaktioihin, joiden voidaan olettaa olevan herkimpiä rahamarkkinaolosuhteiden muutoksille. Tarkasteltavien käytänteiden yhteydessä esitetään teoreettiseen tietämykseen perustuvat odotukset niiden käytännön toteutuksesta erilaisissa markkinaympäristöissä toteutettujen kassahallintostrategioiden valossa. Luvussa neljä esitetään neljänä eri ajankohtana suoritetun kyselytutkimuksen aineistoon perustuvan pitkittäisanalyysin tulokset. Luvun alussa kuvataan pitkittäisanalyysin toteutusta kassahallintostrategioiden eroista erilaisissa markkinatilanteissa. Aluksi luodaan katsaus kyselytutkimuksen sisältöön, sitten tarkastellaan analyysissä käytettyä pitkittäisaineistoa ja arvioidaan käytettyjä analyysimenetelmiä. Pitkittäisanalyysin kuvauksen yhteyteen sisällytetään tyypillisen kyselyyn vastanneen yrityksen profiilin laatiminen. Tulosten analyysi etenee teoriaosan käsittelyjärjestyksen mukaisesti. Kassahallintostrategioiden valinnasta seuraavia kassahallintokäytänteiden eroja tutkitaan kassahallinnon toteutuksen, kassahallintomenetelmien ja rahamarkkina-