Annina Aalto, Kati Heiskanen, Jonna Kaskela, Mari Laatikainen, Hamdi Mohamed, Tuuli Salmiheimo, Laura Taavitsainen Synnytyspelkopiiri Innovaatioprojekti Metropolia Ammattikorkeakoulu Kätilö Hoitotyön koulutusohjelma Innovaatioprojekti 14.4.2014
Tiivistelmä Tekijä(t) Otsikko Sivumäärä Aika Annina Aalto, Kati Heiskanen, Jonna Kaskela, Mari Laatikainen, Hamdi Mohamed, Tuuli Salmiheimo, Laura Taavitsainen Synnytyspelkopiiri 32 sivua + 4 liitettä 14.4.2014 Tutkinto Kätilö Koulutusohjelma Hoitotyön koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Kätilötyön suuntautumisvaihtoehto Ohjaaja Lehtori Pirjo Koski Innovaatioprojektimme on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun hybridikampus -hanketta. Innovaatioprojektin tuloksena syntyi toimintamalli, jonka on tarkoitus toteutua uudella kampuksella. Työn lähtökohtana on ollut tarve ehkäistä ja lievittää synnytyspelkoa. Olemme kuvanneet työssämme tutkimustietoa synnytyspelosta ja työstäessämme innovaatioprojektia kartoitimme synnytyspelon hoidon palvelutarjontaa. Havaitsimme tarpeen matalan kynnyksen palvelulle, jonne voi hakeutua ennen raskautta sekä raskauden kaikissa vaiheissa. Tämän havainnon pohjalta kehitimme mallin Synnytyspelkopiiristä. Olemme innovaatioprojektissa kuvanneet Synnytyspelkopiirin toimintamallin ja -menetelmät. Innovaatioprojektimme tarkoituksena on kehittää Synnytyspelkopiiri raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville ensisynnyttäjille, joita synnytys jännittää. Tavoitteena on kehittää Metropolia Ammattikorkeakoulun hybridikampuksen kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoille uudenlainen ja käytännönläheinen opiskelutapa. Projektin tarkoituksena on luoda yhteistoimintaa opiskelijoiden, opettajien ja asiakkaiden välille. Synnytyspelkopiirin tarkoituksena on toimia matalankynnyksen palveluna. Synnytyspelkopiiri tarjoaa vertaistukea ja mahdollisuuden päästä keskustelemaan kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Synnytyspelkopiirin tavoitteena on synnytyspelon ennaltaehkäisy ja lievitys jo raskautta suunniteltaessa sekä raskauden aikana. Tavoitteena on myös välittää synnytyspelon taustalla olevaa tietoutta kohderyhmälle. Synnytyspelkopiirin toimintamallista on kerätty palautetta (Metropolia Ammattikorkeakoulun) kätilö- ja terveydenhoitotyön opettajilta ja opiskelijoilta. Teimme innovaatioprojektista posterin, jonka avulla esittelimme työtämme Metropolia Ammattikorkeakoulun aulatapahtumassa. Tapahtumassa keräsimme myös palautetta luomallamme kyselylomakkeella. Kuvaamme saamaamme palautetta ja kehittämisehdotuksia työssämme. Avainsanat Synnytyspelko, Innovaatio, Hybridikampus, Ryhmätoiminta
Sisällys 1 Johdanto 1 2 Innovaatioprojektin tarkoitus ja tavoite 2 3 Innovaatioprojektin lähtökohdat 2 3.1 Innovaatio käsitteenä 3 3.2 Myllypuro 4 3.3 Metropolia Ammattikorkeakoulun kampushanke 5 3.4 Synnytyspelko 5 3.4.1 Synnytyspelkoon vaikuttavat tekijät 6 3.4.2 Synnytyspelon kohteet 7 3.4.3 Synnytyspelko ja keisarileikkaus 7 3.4.4 Synnytyspelon hoito 8 3.4.5 Synnytyspelon ehkäisy ja seuraukset 9 3.4.6 Palvelut synnytyspelon hoitoon pääkaupunkiseudulla 10 3.5 Synnytyspelkoon vaikuttaminen 12 3.5.1 Ryhmäohjauksen periaatteet 13 3.5.2 Ohjaus menetelmänä 14 3.5.3 Vuorovaikutus ohjaustilanteessa 15 4 Synnytyspelkopiirin kehittämisprosessi 16 5 Innovaatioprojektin tulos 18 5.1 Synnytyspelkopiirin tarve 18 5.2 Synnytyspelkopiirin tarkoitus ja tavoite 18 5.3 Synnytyspelkopiirin kohderyhmä 19 5.4 Synnytyspelkopiirin toteuttaminen 20 5.5 Synnytyspelkopiirin sisältöteemat 20 5.6 Synnytyspelkopiirin suunnitelman arviointi 22 6 Innovaatioprosessin ja tuloksen pohdinta 25 6.1 Eettisyys ja luotettavuus 26 6.2 Lähdekritiikki 27 6.3 Kehittämisehdotukset 28
Lähteet 30 Liitteet Liite 1. Innovaatioprojektin aikataulusuunnitelma Liite 2. Innovaatioprojektin budjettisuunnitelma Liite 3. Innovaatioprojektin posteri Liite 4. Kyselylomake
1 1 Johdanto Lähes jokainen nainen jännittää synnytystä, mikä on täysin luonnollista (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 247). Tarkkaa tilastoa synnytyspelosta kärsivien määrästä ei ole, mutta on arvioitu, että siitä kärsisi noin 20 % kaikista synnyttäjistä (Weaver Browne Aras-Payne Magill-Cuerden 2013: 2). On tärkeää erottaa foobinen, suhteeton synnytyspelko normaalista jännittämisestä. Pelko voi ilmentyä muun muassa painajaisina, ahdistuneisuutena ja paniikkikohtauksina sekä monenlaisina raskaudenaikaisina fyysisinä vaivoina. Synnytyspelosta kärsivä käy yleensä useammin neuvolassa ja päivystyksessä. Synnytyspelosta kärsineellä on usein vaikeuksia vanhemmuudessa ja varhaisen vuorovaikutussuhteen luomisessa vauvan kanssa, sekä suurempi riski lapsivuodemasennukseen. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 247; Tiitinen 2013.) Synnytyspelko on yhtä yleistä synnyttämättömillä kuin synnyttäneillä naisilla (Saisto 2001: 10). Synnytyspelkoa hoidetaan perusterveydenhuollossa neuvolassa ja loppuraskauden aikana erikoissairaanhoidossa synnytyspelkopoliklinikalla. Tarjolla on myös yksityisen sektorin palveluita, joihin voi tarpeen mukaan itse hakeutua. Julkinen palvelutarjonta synnytyspelon hoidossa painottuu raskauden loppuvaiheeseen. Neuvolan lisäksi raskauden alkuvaiheessa ei ole tarjolla maksuttomia matalan kynnyksen palveluita, joissa synnytyspelkoa voisi käsitellä asiantuntijan kanssa. Raskautta suunnitteleville ei ole tarjolla kohdennetusti julkista ja maksutonta palvelua synnytyspelon käsittelyyn. Kehitimme innovaatioprojektissamme uudenlaisen palvelun, Synnytyspelkopiirin, joka vastaa havaitsemaamme palvelutarpeeseen. Synnytyspelkopiirin malli on kehitetty toteutettavaksi Metropolia Ammattikorkeakoulun uudella kampuksella Helsingin Myllypurossa. Synnytyspelkopiiri toimii ryhmämenetelmällä tarjoten asiakkaille vertaistukea ja näyttöön perustuvaa tietoa. Toimintaa ohjaavat opintojen loppuvaiheessa olevat kätilöja terveydenhoitajaopiskelijat. Tarkoituksena on avoin ja tasavertainen vuorovaikutus opiskelijoiden ja asiakkaiden kesken.
2 2 Innovaatioprojektin tarkoitus ja tavoite Innovaatioprojektin tarkoituksena on kehittää jotakin uudenlaista, sellaista jota ei vielä ole olemassa. Tarkoituksena on kehittyä projektityöskentely- ja viestintätaidoissa. Projektimme tarkoituksena on kehittää asiakaslähtöinen toimintamalli synnytyspelon ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sekä yhdistää kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden ja opettajien moniammatillinen osaaminen. Tätä tarkoitusta varten kehitimme Synnytyspelkopiirin raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville ensisynnyttäjille, joita synnytys jännittää tai pelottaa. Synnytyspelkopiirin tarkoituksena on toimia matalan kynnyksen periaatteen mukaisesti ja se toteutetaan ryhmämuotoisena uudella Myllypuron kampusalueella opiskelijajohtoisesti. Innovaatioprojektin tavoitteena on kehittää Metropolia Ammattikorkeakoulun hybridikampuksen kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoille uudenlainen ja käytännönläheinen opiskelutapa. Tavoitteena on, että kehittämäämme mallia Synnytyspelkopiiristä alettaisiin toteuttaa tulevaisuudessa uudella Myllypuron kampuksella kurssimuotoisena ja toiminnasta tulisi jatkuvaa. Tavoitteena on, että Synnytyspelkopiirin toteuttaminen tarjoaisi opiskelijoille luovan ja käytännönläheisen tavan oppia. Tavoitteena on vastata asiakkaiden palvelutarpeeseen ja tarjota uudenlainen tapa käsitellä synnytyspelkoa. 3 Innovaatioprojektin lähtökohdat Innovaatioprojektimme lähtökohdiksi olemme keränneet innovaatiomme kannalta oleellista tutkimustietoa ja kartoittaneet jo olemassa olevaa palvelutarjontaa, jonka pohjalta Synnytyspelkopiirin käytännön toteutus voidaan suunnitella ja toteuttaa. Myllypuroon ollaan rakentamassa uutta Metropolia Ammattikorkeakoulun kampusta, jonne olemme suunnitelleet toimintamme toteutettavaksi. Tämän vuoksi esittelemme Myllypuron aluetta ja sen palvelutarjontaa sekä Metropolian kampushanketta. Synnytyspelkopiirin kehittämisessä ja toteuttamisessa on oleellista tuntea synnytyspelkoon liittyvä teoriatieto. Teoriatieto toimii Synnytyspelkopiirin toteuttamisen tukena ja apuvälineenä opiskelijoille.
3 3.1 Innovaatio käsitteenä Innovaatio käsitteenä tarkoittaa markkinoille tuotua uutta tai merkittävästi parannettua tavaraa tai palvelua. Se voi olla myös uusi tai merkittävästi paranneltu prosessi tai markkinointimenetelmä. (Innovaatio.) Innovaation määritelmästä ei kuitenkaan ole laajaa yksimielisyyttä, vaan tutkimuksesta ja määrittelijästä riippuen innovaation käsite voi saada erilaisia vivahteita. Yhteistä on kuitenkin, että innovaation odotetaan olevan jotain uutta ja hyödyllistä. Innovaatiosta saatu hyöty voi olla taloudellista tai sosiaalista. (Hennala 2011: 35 36.) Rajanveto siinä, kuinka iso idean ja muutoksen täytyy olla, jotta sitä voidaan pitää innovaationa, on häilyvää. Haasteena on, että suuret ja yhtäkkiset innovaatiot ovat harvinaisia, ja useimmiten innovaatiot tapahtuvat vähitellen pienin askelin. Vähittäin tapahtuvien innovaatioiden merkitys ei kuitenkaan ole sen vähäisempi kuin radikaalien innovaatioiden, vaan niiden vaikuttavuus ja pysyvyys pitkällä aikavälillä voi olla jopa parempi. (Hennala 2011: 35 36.) Innovaatiot on aikaisemmin jaoteltu tutkimus- ja kehitystoiminnan innovaatioihin sekä teknologisiin innovaatioihin, nyttemmin myös sosiaalisiin innovaatioihin. (Kari 2007: 9.) Sosiaalisten innovaatioiden myötä on alettu puhua myös muun muassa palveluinnovaatioista. Palveluinnovaatiot ovat nimensä mukaisesti kokonaan uusia, vanhoista ja uusista elementeistä tai vain vanhoista elementeistä uudella tavalla yhdisteltyjä palveluita. (Hennala 2011: 38.) Moniin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitoon, odotetaan ratkaisua innovaatioista. (Innovaatio.) Palveluinnovaatioiden yksi alaluokka on hyvinvointipalveluinnovaatiot. Hyvinvointi käsitteenä tarkoittaa muun muassa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus tyydyttää keskeiset tarpeensa. Hyvinvointipalveluissa korostuu intensiivinen palvelutyö, asiakaslähtöisyys ja vuorovaikutus. (Hennala 2011: 38 39.) Innovaatiot voidaan jaotella myös lähtökohtansa perusteella kolmeen luokkaan: Hintakilpailuvetoinen innovointi, tutkimus- ja teknologialähtöinen innovointi ja käyttäjälähtöinen innovointi. Oma innovaatioprojektimme on käyttäjälähtöinen innovaatio, koska pyrimme vastaamaan kohderyhmämme tarpeisiin. Käyttäjälähtöisessä innovoinnissa luodaan sellaista sisältöä, mille on kysyntää ja etsitään sellaisia ratkaisuja joilla käyttäjien tarpeeseen voidaan entistä tarkemmin vastata. (Hennala 2011: 58 59.)
4 3.2 Myllypuro Myllypuro sijaitsee Itä-Helsingissä Kehä I:n varrella hyvien kulkuyhteyksien päässä keskustasta. Myllypuro on myös yksi metroradan pysäkeistä. Myllypurossa oli 9477 asukasta vuonna 2012 ja asukasluku nousi 10 597 asukkaaseen vuoden 2013 kevääseen mennessä (Jakonen 2013; Tikkanen Selander 2013: 178). Asukasluvun nousu johtuu Myllypurossa käynnissä olevasta tiiviistä rakentamisesta. Myllypuron alue on viimeisten vuosien aikana kokenut runsaasti muutoksia. Myllypuron keskukseen, metroasemaan ja Kehä I:n Myllypuron liittymän ympäristöön on suunniteltu toimitiloja ja asuntoja, joista merkittävä osa on jo valmiina. Myllypurossa aloitti vuonna 2012 toimintansa Itäkeskuksen ja Myllypuron yhteinen terveysasema. Vuonna 2013 Myllypuron vanhustenkeskus muutti nimensä Myllypuron palvelukeskukseksi ja samalla sen toiminta monipuolistui. Myllypuroon on rakenteilla lähivuosina uusia kerrostalokortteleita, opiskelija-asuntoja ja kaupunkimainen pientaloalue. (Tikkanen Selander 2013: 178.) Myllypuron peruskoulut, nuorisotalo, leikkipuisto sekä päiväkodit on remontoitu ja lisäksi rakenteilla on uusia päiväkoteja (Leikkipuisto Myllynsiipi kiinni remontin ajaksi 2013; Solaranta 2013). Myllypurossa pyritään parantamaan lapsiperheiden viihtyvyyttä ja tavoitteena onkin houkutella lisää lapsiperheitä asumaan alueella (Jakonen 2013.) Vuonna 2011 lapsiperheiden lukumäärä oli 1298 ja alle 18-vuotiaita oli 1935 (Tikkanen Selander 2013: 178.) Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalojen kampus siirtyy Myllypuroon vuoteen 2017 mennessä. Kampuksessa aloittaa opinnot yli 6000 eri alojen opiskelijaa. (Mellunkylän naapuriin Myllypuroon tulossa yli 6000 opiskelijan kampus 2013.) Opiskelijat käyttävät tulevaisuudessa alueen palveluja, kuten liikuntamahdollisuuksia, kauppoja, kahviloita ja kirjastoa. Opiskelijoiden käyttämien palveluiden tarpeisiin vastaaminen luo uusia työpaikkoja. Myllypurossa oli vuonna 2013 noin 46 erilaista palveluita tarjoavaa kunnallista ja yksityistä tahoa (Mellunkylän naapuriin Myllypuroon tulossa yli 6000 opiskelijan kampus 2013). Kun alue on kaikilta osin rakennettu, arviot Myllypuron asukasmäärästä liikkuvat noin 13 000-14 000 välillä (Jakonen 2013). Vuonna 2012 Myllypurossa suomenkielisiä oli 77,4 %, ruotsinkielisiä 4,3 % ja muunkielisiä 18,3 %. Alueella asuvista ulkomaalaisia oli 11,3 % ja ulkomaalaistaustaisia 17,2 %. Ikärakenne jakautui vuonna 2012 seuraavasti: 0 6 v. 7,3 %, 7 15 v. 8,9 %, 16 18
5 v. 3,7 %, 19 24v. 6,4 %, 25 39 v. 16,7 %, 40 64 v. 36,0 % ja yli 65 v. 21,1 %. (Tikkanen Selander 2013: 178.) 3.3 Metropolia Ammattikorkeakoulun kampushanke Metropolia Ammattikorkeakoulun toimipisteet tiivistävät toimintansa ja nykyiset 20 toimipistettä yhdistetään neljään kampukseen vuoteen 2017 mennessä. Tulevaisuudessa Metropolia toimii Espoon Leppävaarassa, Vantaan Myyrmäessä sekä Helsingin Arabianrannassa ja Myllypurossa. Osa uusista kampuksista uudelleenrakennettaan tai laajennetaan ja Myllypuroon rakennetaan täysin uusi kampustila. Siirtyminen näihin neljään kampukseen tapahtuu vähitellen vuosina 2017 2019. Metropolian tarkoituksena on kehittää omaa tuloksellista toimintaansa kampusrakenteella. Toimipisteiden yhdistämisellä neljäksi kampusalueeksi tehostetaan tilaratkaisuja ja taloudellisuutta. (Metropolia siirtyy neljään kampukseen korkeakoulu elävöittää Myllypuroa 2013.) Jokaiselle kampukselle tulee oma profiili. Arabianrantaan sijoittuu kulttuurialan koulutus, elämystuotanto, muotoilu ja media. Leppävaaraan keskittyy informaatioteknologian keskus. Myyrmäkeen tulee vihreään teknologiaan ja liiketoimintaan keskittynyt opiskelu. Myllypuron kampukseen keskitetään sosiaali- ja terveysalan sekä rakennusalan koulutukset. Myllypuron kampusalue on suurin, yli 6000 opiskelijan koulu ja sen tilat keskittyvät hyvinvointiin sekä kestävään elinympäristöön. Uusi kampusalue rakennetaan lähelle Myllypuron metroasemaa, ostoskeskusta sekä terveysasemaa. Uusien tilojen suunnittelussa korostuu avoimuus, ekologisuus, esteettömyys, muunneltavuus sekä yhteisöllisyys. (Metropolia siirtyy neljään kampukseen korkeakoulu elävöittää Myllypuroa 2013.) 3.4 Synnytyspelko Tarkkaa tilastoa synnytyspelosta kärsivien määrästä ei ole, mutta on arvioitu, että siitä kärsisi noin 20 % kaikista synnyttäjistä mukaan lukien ensi- ja uudelleensynnyttäjät. Vakavaa synnytyspelkoa ilmenee 6 10 %:lla synnyttäjistä. Synnytyspelosta kärsivät myös raskautta suunnittelevat ja raskaudesta sekä perhe-elämästä synnytyspelon takia luopuneet naiset. (Weaver ym. 2013: 2.)
6 Synnytyspelko aiheuttaa useita fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, sydämen tykytystä, vatsakipua ja selkäsärkyä, sekä useita psyykkisiä oireita muun muassa ahdistuneisuutta, paniikkioireita, väsymystä, painajaisia ja unettomuutta. Mainitut oireet ovat yksittäisinä melko yleisiä, mutta synnytyspelkoisella ne ilmenevät monena samanaikaisena oireena läpi raskausajan. (Rouhe Saisto 2013: 521.) 3.4.1 Synnytyspelkoon vaikuttavat tekijät Synnytyspelon taustalla voi olla monia tekijöitä. Synnytyskivun tausta voidaan nähdä biologisena pelkona kivusta, psykologisena liittyen persoonallisuuteen tai esimerkiksi aiempiin traumaattisiin tapahtumiin, sosiaalisena pelkona tuen puutteen tai taloudellisen tilanteen vuoksi tai sekundaarisena, joka johtuu edellisen synnytyksen kokemuksista. (Saisto 2001: 17.) Synnytyspelon riskiä lisäävät psyykkiset ongelmat ennen raskautta tai sen aikana. Erityisesti raskaudenaikainen masennus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut tekijät, jotka kuormittavat jaksamista, voivat laukaista synnytyspelon. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi taloudelliset ongelmat, työttömyys ja tuleva yksinhuoltajuus sekä tulevan äidin huono sosiaalinen tukiverkosto. Synnytyspelkona voi heijastua myös odottajan aiempi seksuaalinen hyväksikäyttö, kivuliaat gynekologiset toimenpiteet esimerkiksi raskaudenkeskeytys sekä synnytyskivun pelko tai pelko siitä, että ei osaa synnyttää oikein. Taustalla voi olla myös naisen huono itsetunto, tyytymättömyys parisuhteeseen tai tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten ahdistuneisuus tai haavoittuvuus. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 195; Saisto 2001: 42 43; Tiitinen 2013.) Äitiysneuvolasuosituksen (Klemetti Hakulinen-Viitanen 2013: 247) mukaan laajassa suomalaisessa aineistossa käy ilmi, että synnytyspelkoisilla on kaksi kertaa enemmän psyykkistä sairastavuutta sekä ennen että jälkeen raskauden kuin muilla samanikäisillä synnyttäjillä. Yhteensä 54 %:lla synnytyspelkoisista on taustalla psyykkisen sairauden hoitoa joko lääkkeillä tai psykiatrisella osastolla tai poliklinikalla. Useimmiten synnytyspelkoisten taustalla on masennus (11,1 %). Taustalla voi olla lisäksi jokin ahdistuneisuushäiriö (10,1 %), persoonallisuushäiriö (3,4 %) tai monen diagnoosin yhdistelmä (6,9 %).
7 3.4.2 Synnytyspelon kohteet Eniten synnytyksessä pelätään kipuja, avuttomuutta, omien voimien ja hallinnan menetystä, huonoa synnytystekniikkaa, huonoa kohtelua, yhteistyökyvyttömyyttä henkilökunnalta ja toimenpiteitä. Kipuihin liittyen pelätään, että kivunlievitystä ei anneta, sitä ei saada oikeaan aikaan tai se ei vaikuta. (Saisto 2000: 1484.) Terhi Saiston väitöskirjan (2001: 21, 42) mukaan synnytyspelkoa aiheuttaa myös pelko siitä, ettei kykene synnyttämään ja pelko hätäkeisarileikkaukseen joutumisesta. Uudelleensynnyttäjistä 44 % ei osannut kertoa pelolle tarkkaa syytä, vaan he pelkäsivät koko synnytystä. 19 % mainitsi pelkäävänsä repeämistä, 15 % pelkäsi sietämätöntä kipua, 12 % pelkäsi jotakin tapahtuvan sikiölle, 4 % pelkäsi epäystävällistä osaston henkilökuntaa, 4 % pelkäsi suuria verenvuotoja ja 3 % pelkäsi uudestaan hätäkeisarileikkaukseen joutumista. Yleisimmät synnytyspelon aiheet olisi tärkeää ottaa aktiivisesti puheeksi neuvolassa. Usein ne ovat asioita, jotka askarruttavat lähes jokaista synnyttäjää: lapsen selviäminen, synnytyksestä suoriutuminen, kipu, itsensä ja tilanteen hallinta sekä vuorovaikutus henkilökunnan kanssa. Neuvolassa voidaan kartoittaa synnytyspelkoa esimerkiksi erilaisten kyselykaavakkeiden avulla, kuten Ajatuksia synnytyspelon työstämiseen - lomakkeella. (Tiitinen 2013.) 3.4.3 Synnytyspelko ja keisarileikkaus Länsimaissa keisarileikkausluvut ovat jatkuvassa kasvussa (Weaver ym. 2013: 2). Suomessa vuonna 2000 keisarileikattujen osuus oli 15,5 % kaikista synnytyksistä ja 19,3 % ensisynnyttäjistä. Vuonna 2011 luvut olivat hieman nousseet 15,9 % ja 20,5 %. Vuosina 2010 2011 6,2 % kaikista synnytyksistä oli suunniteltuja keisarileikkauksia ja 39 % kaikista keisarileikkauksista oli suunniteltuja. (Gissler Vuori 2012: 7.) Vuosina 2011 2012 keisarileikattujen osuus oli 16,8 % (Vastasyntyneet 2012 2013). WHO:n suositus keisarileikkausten osuudeksi on 15 % ja sektioiden tulee perustua lääketieteellisiin syihin (Gibbons Belizán Lauer Betrán Merialdi Althabe 2010: 3 4). Yksi yleisimmistä syistä keisarileikkauksiin on synnytyspelko. Noin 1 3 % keisarileikkauksista tehdään synnytyspelon takia ja joka neljäs tai viides suunnitelluista keisarileikkauksista tehdään synnytyspelon vuoksi. (Rouhe Saisto 2013: 522.) Englannin ja Walesin terveydenhuollon ylläpitämän laitoksen julkaiseman keisarileikkausta koskevan ohjeistuksen (Caesarean section 2004: 38) mukaan synnyttäjän toivoessa keisari-
8 leikkausta synnytyspelon vuoksi, tulee hänelle tarjota konsultaatiota, kuten kognitiivista terapiaa, jotta hän pääsisi ilmaisemaan tarpeitaan tukevassa ympäristössä. Tutkitusti tuen saaminen helpottaa synnytyspelkoa ja lyhentää itse synnytyksen kestoa. 3.4.4 Synnytyspelon hoito Synnytyspelkoa hoidettaessa on tärkeää lisätä naisen hallinnantunnetta omaa raskautta ja synnytystä kohtaan (Tiitinen 2013). Tavoitteena on, että synnyttäjä miettii synnytykseen liittyviä asioita yhdessä hoitajan kanssa. Tiedonanto esimerkiksi kivunlievityksestä, sikiön voinnin seurannasta ja keisarileikkauksen ja alatiesynnytyksen riskeistä on tärkeää. Myös synnyttäjän luottamuksen lisääminen omiin kykyihinsä ja hoitoon on keskeisessä asemassa synnytyspelon hoidossa. Luottamuksellinen hoitosuhteen luominen auttaa synnyttäjää tuomaan esille omia ajatuksiaan sekä toiveitaan ja auttaa siten jäsentämään synnytykseen liittyviä mielikuvia ja lieventämään synnytyspelkoa. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 248.) Lisäksi synnytyspelkoon voi liittyä häpeän ja erilaisuuden tunteita, joita hoitohenkilökunta voi lieventää kertomalla pelon syyn yleisyydestä (Rouhe Saisto 2013: 523). Moniammatillinen yhteistyö synnytyspelkoisen hoidossa on tärkeää. Yhteistyön tulisi olla saumatonta äitiysneuvolan ja synnytyssairaalan välillä sekä tarvittaessa kasvatusja perheneuvolan ja psykiatrin kanssa. Naisen luottamusta tulevaan synnytykseen ja uskallusta synnyttää alateitse lisää hyvin laadittu synnytyssuunnitelma. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 249.) Kun synnytyspelko hoidetaan järjestelmällisesti hoidon jatkuvuutta tukien, synnytyspelon tulokset paranevat. 50 90 % naisista, jotka ovat saaneet hoitoa synnytyspelkoonsa, kykenevät valmistautumaan normaaliin alatiesynnytykseen keisarileikkauksen sijasta. Ryhmässä annettu valmennus, jossa synnytystä ja vanhemmuutta käydään läpi psykoedukatiivisin keinoin sekä mielikuvien ja rentoutuksen avulla, koetaan tehokkaimpana. Myös kätilön antama kriisi-orientoitunut lähestymistapa on koettu tehokkaana ja tarkoituksenmukaisena. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 249; Rouhe Saisto 2013: 522.) Pyrkimys hoitaa synnytyspelkoa lisää kontrollin tunnetta raskauden aikana ja synnytyksessä. Synnytyspelkoa voidaan hoitaa terapialla, jolla on saatu hyviä hoitotuloksia. Huonoiten hoito vaikutti niillä naisilla, joilla oli alhainen motivaatio hoitoon. (Saisto: 2001: 47.)
9 Odottajalle on suotava mahdollisuus kertoa keisarileikkaustoiveestaan ja hänelle tulee kertoa, että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse. Tieto siitä, että synnytystavasta ei tarvitse kiistellä auttaa usein keskittymään pelon käsittelyyn ja valmistautumaan synnytykseen. Useimmiten toive keisarileikkauksesta muuttuu hoidon edetessä. (Rouhe Saisto 2013: 523.) Alatiesynnytyksen eduista tulee kertoa selkeästi, muun muassa vauvan paremmasta adaptaatiosta sekä synnyttäjän pienemmästä tulehdus-, vuoto- ja laskimotukosriskistä. Keisarileikkauksella on aina vaikutuksia seuraaviin raskauksiin, esimerkiksi keskenmenon, kohdunulkoisen raskauden, lapsettomuuden, istukan kiinnittymisen häiriön ja kohdun repeämän riski kasvaa. (Rouhe Saisto 2013: 524.) Nykyään synnytyspelkoa hoidetaan raskausviikosta 30 lähtien. Tutkimuksen mukaan olisi hyvä alkaa kartoittaa odottajan synnytyspelkoa jo toisella neuvolakäynnillä. Vastaus tulisi pyytää numeraalisessa muodossa (0-10). 0 pistettä tarkoittaa sitä, että odottaja odottaa synnytystä rauhallisin mielin ja 10 pistettä sitä, että hän kärsii synnytyspelosta. Yli 5 pistettä saaneilta tulee kysyä lisää pelkoajatuksista ja laittaa lähete synnytyspelkopoliklinikalle mikäli neuvolan apu ei riitä. Aiemmin aloitetulla seulonnalla päästään aloittamaan hoito riittävän ajoissa, jolloin saavutetaan parempia hoitotuloksia. (Rouhe Saisto 2013: 523.) Hoitamaton synnytyspelko johtaa useammin päivystyskeisarileikkaukseen ja imukuppiulosautoon kuin käsitelty synnytyspelko (Rouhe Saisto 2013: 525). Synnytyspelosta kärsivää ei tule jättää yksin. Hyvin hoidetulla synnytyspelolla vaikutetaan naisen ja perheen myöhempään hyvinvointiin. Synnytystavasta riippumatta hyvää hoitoa saaneet synnytyspelkoiset synnyttäjät voivat paremmin sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Hyvällä synnytyksen hoidolla ja jälkihoidolla saadaan ehkäistyä parhaiten synnytyspelkoa. (Rouhe Saisto 2013: 526.) 3.4.5 Synnytyspelon ehkäisy ja seuraukset Synnytyspelon ehkäisy on yhtä tärkeää kuin sen hoito. Emotionaalinen trauma, joka saattaa muodostua vaikean synnytyksen kokeneelle, tulisi tunnistaa jo synnytyssairaalassa ennen kotiutumista. Lisäksi neuvola on suuressa roolissa synnytyspelon havaitsemisessa ja käsittelyssä. Pelkäävälle odottajalle tulee antaa tietoa alueen synnytyssairaalan kivunlievityskäytännöistä, mahdollisuus tutustua tulevaan synnytyssairaalaan, tarjota psykologista näkökulmaa perhevalmennuksessa ja antaa aikaa keskustelulle. Myös neuvolan ja sairaalan yhteistyö on keskeisessä osassa synnytyspelon lievittämi-
10 sessä. Synnytyspelon ennaltaehkäisyn keskiössä on luottamuksen vahvistaminen sekä synnyttäjän omiin voimavaroihin että terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuuteen. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 250.) Hyvin hoidetulla synnytyspelolla voidaan ehkäistä mahdollisia tulevaisuudessa ilmeneviä ongelmia (Rouhe Saisto 2013: 521). Hoitamattoman synnytyspelon seuraukset voivat olla monimuotoisia. Pelko, ahdistus ja kielteiset odotukset lisäävät synnyttäjien kivun kokemusta, kivunlievityksen käyttöä, sekä synnytyksen pitkittymistä. Myös synnytyksen hoito vaikeutuu ja riski synnytyksen traumaattiselle kokemiselle kasvaa. Tästä voi olla seurauksena masennus, traumaperäinen stressihäiriö, tahallinen lapsettomuus tai varhaisen vuorovaikutussuhteen ongelmat. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 248.) Synnytyspelko on yhteydessä synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastumiselle. Suurimpana riskitekijänä synnytyksen jälkeiseen masennukseen nähdään äidin masennustausta yhdistettynä diagnosoituun synnytyspelkoon. Muita riskitekijöitä ovat ennenaikainen synnytys, aiempi keisarileikkaus ja vastasyntyneellä todetut merkittävät epämuodostumat. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen saattaa sairastua myös ne äidit, jotka eivät ole kärsineet aikaisemmasta masennuksesta. Tällaiset äitejä ovat he, jotka kärsivät synnytyspelosta ja joille lisäksi tapahtuu synnytyksen aikana jotain odottamatonta. (Gissler Heinonen Kramer Lehto Svarre Nielsen Räisänen:1, 6.) Synnytyspelkoisella odottajalla pelko vie niin paljon voimavaroja, että normaali synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautuminen häiriintyy. Synnytyspelkoisen odottajan on vaikea luoda mielikuvia tulevasta vauvasta ja siksi normaalisti raskauden aikana alkava vuorovaikutussuhteen syntyminen lapseen saattaa häiriintyä tai jäädä kokonaan pois. Pelko voi aiheuttaa sen, että synnyttäjä saa trauman synnytyksessä mikä altistaa masennukselle ja äiti-lapsisuhteen ongelmille. (Rouhe Saisto 2013: 521.) 3.4.6 Palvelut synnytyspelon hoitoon pääkaupunkiseudulla Äitiysneuvolasuosituksessa kerrotaan, että synnytykseen liittyvät ajatukset tulisi ottaa neuvolassa puheeksi viimeistään keskiraskauden käynnillä. Samassa suosituksessa sanotaan, että synnytyspelko hoidetaan ensisijaisesti neuvolassa tai kolmannen sektorin toimesta. Mikäli neuvolan tarjoamat neuvot, tuki ja perhevalmennus eivät riitä, synnytyspelosta kärsivä voidaan lähettää synnytyspelkopoliklinikalle. Odottava äiti tulee lähettää tarpeeksi aikaisin synnytyspelkopoliklinikalle, mikäli taustalla on odottajan
11 psyykkinen sairaus, aiempi traumaattinen synnytys, keisarileikkaustoive tai ei-toivottu raskaus. (Klemetti Hakulinen-Viitanen: 249.) Erikoistuvan lääkärin Hanna Rouheen pitämän Synnyttäjän pelon äärellä -koulutuksen materiaalin (2013) mukaan synnytyspelosta kärsivän äidin voi lähettää synnytyspelkopoliklinikalle missä raskauden vaiheessa tahansa. Tapaamiset ovat usein joko lääkärin tai kätilön kanssa. Tarvittaessa konsultoidaan myös anestesialääkäriä tai psykiatria. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tekemän Raskaana olevien potilaiden lähettäminen lähettämisohjeet äitiysneuvoloille -oppaan (Halmesmäki Saisto Ulander 2010: 7) mukaan synnytyspelkoiset äidit, joilla on sektiotoive, tulisi lähettää pelkopoliklinikalle viimeistään raskausviikolla 30. Myös Terveyskirjaston Synnytyspelko - artikkelin (Tiitinen 2013) mukaan voimakkaasta synnytyspelosta kärsivä tulisi ohjata synnytyssairaalan poliklinikalle viimeistään 30 raskausviikon tuntumassa. Synnytyspelon hoito tulee suunnitella yksilöllisesti huomioiden odottavan äidin psyykkinen tila, perhetilanne ja elämäntilanne kokonaisuudessaan sekä odottavan äidin tukiverkko. Palveluiden tarjoaman hyvän hoidon avulla suurin osa synnytyspelosta kärsivistä äideistä luopuu keisarileikkaustoiveesta. Synnytyspelkoa ehkäistään parhaiten hyvällä ja asianmukaisella raskauden ja synnytyksen hoidolla sekä jälkihoidolla. Synnytyspelon hoidon tarkoituksena on vaikuttaa perheiden hyvinvointiin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, eikä pelkästään vähentää keisarileikkausten määrää. Neuvolan ja synnytyspelkopoliklinikan tarjoamien palveluiden lisäksi synnytyspelosta kärsiville on tarjolla Nyytti -ryhmiksi kutsuttuja tukiryhmiä. Nyytti -ryhmät ovat tarkoitettu Jorvin, Naistenklinikan ja Kätilöopiston sairaalan ensisynnyttäjille. Näissä ryhmissä odottaja saa tietoa tulevasta synnytyksestä. Lisäksi hän tapaa muita samassa tilanteessa olevia odottajia ja saa näin vertaistukea sekä pääsee keskustelemaan vanhemmuuteen liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Lisäksi ryhmässä harjoitellaan rentoutumisen taitoa, jota voi hyödyntää niin synnytyksessä kuin vauva-aikana. Rentoutuksessa käytetään muun muassa mielikuvaharjoittelua ja rentoutusäänitteitä. Nyyttiryhmän ohjaa psykologi, mutta yksi tapaaminen on synnytyssalissa synnytyspelkoon erikoistuneen kätilön kanssa. (Nyyttiryhmä synnytyspelosta kärsiville ensisynnyttäjille 2013.) Nyyttiryhmässä on kerrallaan mukana kuusi ensisynnyttäjää ja heidän puolisonsa osallistuvat yhteen tapaamiseen. Synnytyksen jälkeen ryhmä tapaa vielä kertaalleen. Ryhmä on määrittänyt sopivaksi aloitusajankohdaksi aikaisintaan raskausviikon 25, mutta
12 mukaan voi ilmoittautua jo raskauden alkuvaiheessa. Yhteishintaa tapaamisille tulee 72 euroa. (Nyyttiryhmä synnytyspelosta kärsiville ensisynnyttäjille 2013.) Neuvolan tulisi ohjata synnytyspelkoinen äiti Nyyttiryhmään mielellään ennen 24 26. raskausviikkoja. (Äitiysneuvolan ohje sype-lähetteen kirjoittamiseksi 2013). Synnytyspelkoon apua tarjoaa myös useat yksityisen sektorin toimijat. Erilaisia terapiamuotoja synnytyspelosta kärsivälle odottajalle tarjoaa muun muassa Terveystalo. Terveystalon Internet -sivuilla on esitelty synnytyspelkopalveluita tarjoavia henkilöitä kuvineen, joista suurin osa ovat naistentautien ja synnytysten erikoislääkäreitä. (Synnytyspelon hoito 2013.) Helsingin Kampissa sijaitsee Toivonpesä, jossa sairaanhoitaja-kätilö tarjoaa palveluita muun muassa synnytyspelosta kärsivälle naiselle. Palvelun tarjoaja on kouluttautumassa myös ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi. Palvelua suositellaan synnytyspelkoiselle, synnytystraumasta tai synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle tai ihmiselle, jolla on muuta huolta liittyen raskauteen, synnytykseen tai vanhemmuuteen liittyen. Terapiassa hyödynnetään yksilöllisesti ratkaisukeskeisiä ja integratiivisia menetelmiä. Hoidon keskipisteenä on voimakeskeinen lyhytterapia ja käyntikertoja suunnitellaan 1-10. Tapaamiset ovat hinnaltaan 40 60 euroa. (Toivonpesä Psyykkistä tukea luottamuksellisesti 2013.) Lisäksi on olemassa erilaisia kolmannen sektorin tarjoamia synnytysvalmennuksia, joista voi olla hyötyä synnytyspelosta kärsivälle naiselle ja hänen puolisolleen. Valmennuksia voidaan käydä sekä Internetin välityksellä että konkreettisilla tapaamisilla. Esimerkki synnytysvalmennusta tarjoavasta palveluntuottajasta on Vauvantai -synnytysvalmennus. Ryhmätoimintaa on tarjolla useammilla paikkakunnilla ja valmentajana on koulutettu kätilö. Hintaa valmennukselle tulee 150 euroa pariskunnalle tai yksin osallistuvalle 80 euroa. (Vauvantai 2013.) 3.5 Synnytyspelkoon vaikuttaminen Synnytyspelkoon voidaan vaikuttaa ryhmäohjauksen ja yksilöohjauksen keinoin. Olemme keränneet teoriatietoa erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyödyntäneet hankimaamme tietoa innovaatioprojektimme tavoitteisiin soveltuvaksi. Seuraavissa alaluvuissa kuvaamme ryhmäohjausta, ohjausta ja vuorovaikutustaitoja, joita ohjaustilanteissa opiskelijoilta vaaditaan. Lähteisiin pohjautuvissa teoria- ja tutkimusteksteissä
13 puhutaan potilaista ja hoitohenkilökunnasta, joilla työssämme tarkoitetaan Synnytyspelkopiirin asiakkaita ja opiskelijoita. Suunnittelemamme Synnytyspelkopiiri toteutetaan avoimessa ryhmässä, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Synnytyspelkopiirin ryhmään osallistuminen ei vaadi ilmoittautumista, sitoutumista eikä osallistumismaksua. Tällä pyrimme helpottamaan ja madaltamaan kynnystä tulla mukaan ryhmän toimintaan. Synnytyspelkoa on helppo lähestyä ja käsitellä ryhmässä, jossa vertaistuki mahdollistuu. Ryhmämuotoinen toiminta on myös Synnytyspelkopiiriä pitävien opiskelijoiden kannalta edullinen, sillä se mahdollistaa useamman opiskelijan yhtäaikaisen toimintaan osallistumisen. 3.5.1 Ryhmäohjauksen periaatteet Puhuttaessa ryhmästä, tarkoitetaan potilasryhmää, joka toimii yhteisen tavoitteen mukaisesti. Ryhmän tunnusmerkkejä ovat yhteinen tavoite, ryhmäsuhteet ja ryhmädynamiikka. Ryhmän koolla on vaikutusta sen luonteeseen. Pienten ja suurten ryhmien toiminta ja dynamiikka eroavat toisistaan. Pienelle ryhmälle tavanomaista on aktiivinen osallistuminen ja yksimielisyys, kun taas suurelle ryhmälle jäsenyyden anonyymiys sekä vähäisempi osallistuminen ja yksimielisyys. Mikäli ryhmäkoko kasvaa liian suureksi, on mahdollista, että jäsenten tyytyväisyys vähenee, kilpailu ja ristiriidat lisääntyvät sekä aktiivisuus ja motivaatio vähentyvät. Ryhmäohjauksen hyviä puolia ovat pienemmät kustannukset kuin yksilöohjauksessa, vertaistuki sekä ryhmäläisten omatoimisuuden syventyminen. (Eloranta Virkki 2011: 77; Lipponen Kyngäs Kääriäinen 2006: 86.) Ryhmätoiminta on tehokasta, sillä ryhmässä potilaat voivat keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ryhmässä potilailla on mahdollisuus auttaa muita ja tämän avulla vahvistaa omaa itsetuntoaan. Ryhmäohjaus tarjoaa sosiaalista tukea, mikä vaikuttaa positiivisesti potilaan stressitilaan; vähentäen stressiä ja näin ollen vaikuttaen myönteisesti terveyteen. (Lipponen ym. 2006: 86.) Ohjaustilan valmisteleminen on tärkeää ryhmäohjauksessa, sillä tilat, välineet ja ympäristö antavat mahdollisuuden katsekontaktille ja vuorovaikutukselle. Ohjauksessa käytettävän tilan tulisi olla tarpeeksi iso, rauhallinen, miellyttävän lämmin sekä valoisa. Tilaan asetellaan kaikille tuolit ympyrän- tai U-muotoon niin, että kaikilla on katsekontakti toisiinsa. Tuolien väliin ei jätetä turhaa tilaa ja turhat tuolit otetaan pois. Näin osal-
14 listujat ovat aktiivisemmin mukana ja keskittyvät toisiinsa. Ohjaajan olisi hyvä istua ryhmäläisten kanssa, jotta hän ei aseta itsenään ryhmän yläpuolelle. Ohjaaja huolehtii myös, että tarvittavat materiaalit ovat mukana. (Eloranta Virkki 2011: 82.) Ryhmäohjaukseen valmistautumisessa ohjaaja perehtyy aiheeseen ja rajaa asiasisällön. Ohjaaja valmistelee oheis- ja ohjausmateriaalin, laatii tavoitteet ryhmänohjaukselle sekä valitsee käyttämänsä ohjausmenetelmät. (Lipponen ym. 2006: 87.) Ryhmän kokoontumisten tiheys ja tapaamisten kesto riippuvat ryhmän tarkoituksesta. Saavuttaakseen ryhmästä saadut edut, esimerkiksi vertaistuen, täytyy ryhmän tavata riittävän pitkän tapaamiskerran ja ajanjakson ajan. (Eloranta Virkki 2011: 82.) 3.5.2 Ohjaus menetelmänä Ohjauksella tarkoitetaan aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jossa ohjaaja ja ohjattava ovat vuorovaikutuksellisessa ohjaussuhteessa. Ohjaus on sidoksissa ohjaustilanteessa olevien taustaan ja se luo lähtökohdat sekä periaatteet joiden pohjalta toimitaan. Tavoitteellisen ohjauksen tulee olla suunniteltua päämäärän saavuttamiseksi. Ohjausprosessi koostuu ohjaustarpeen määrittelystä, ohjauksen kulun suunnittelusta ja toteutuksesta sekä ohjauksen onnistumisen arvioinnista. (Lipponen ym. 2006: 6, 10.) Ohjaustilanteessa on tärkeää, että ohjattava kokee asiansa olevan merkityksellinen. Ohjaajan on hyvä kiinnittää huomiota omaan viestintätyyliinsä ja siihen, että sanallinen ja sanaton viestintä ovat yhdenmukaisia. Jos ne ovat ristiriidassa, on kehonkieli vaikuttavampaa. (Eloranta Virkki 2011: 66.) Erilaisia ohjaustyylejä ovat hyväksyvä tyyli, konfrontoiva tyyli, ohjeita antava tyyli ja katalysoiva tyyli. Hyväksyvä tyyli on silloin sopiva, kun ohjattavalla on ahdistavia kokemuksia, joita hän haluaa käsitellä. Ohjaaja kuuntelee ja rohkaisee silloin ohjattavaa puhumaan tunteistaan ja näkemyksistään. Konfrontoivan tyylin käyttämisen tarkoituksena on osoittaa ristiriitoja ohjattavan puheissa tai toimissa. Tätä tyyliä käytettäessä ohjaussuhteen on oltava jo luottamuksellinen. Ohjeita antavaa tyyliä on tarpeen käyttää, kun ongelmaan tarvitaan nopeaa ratkaisua. Siinä tilanteessa ohjaajan tehtävä on selvittää ohjattavan ongelma ja antaa sen selvittämiseen selvät ohjeet. Katalysoivassa tyylissä selvitetään ohjattavan tilannetta ja ongelmia monipuolisesti. Ohjaaja haastattelee avoimin kysymyksin ja auttaa ohjattavaa selventämään ajatuksiaan sekä näkemään uusia ratkaisuja ongelmaan. (Eloranta Virkki 2011: 66 68.)
15 Potilaan ohjauksen perustana on asiakaslähtöisyys ja potilaan tarpeiden mukainen ohjaus. Hyvä potilasohjaus edellyttää sitä, että hoitohenkilökunnalla on riittävää ammattitaitoa hallita potilaan ohjausprosessin eri osa-alueet. Potilaan ohjaus on jatkuvaa vuorovaikutusta potilaan kanssa ja hoidon kaikissa vaiheissa tapahtuu ohjauksen tarpeen määrittelyä, suunnittelua, toteutusta ja arviointia. (Lipponen ym. 2006: 11.) Potilasohjausta suunniteltaessa ja toteutettaessa täytyy ottaa potilaan omat tarpeet ja elämäntilanne huomioon. Annettavaa ohjausta täytyy pystyä muuttamaan tarpeen vaatiessa ja lähtökohtana tulee olla aina potilaan edunajaminen. Potilaat tuntevat pelkoa ja ahdistusta sairautta sekä tuntematonta kohtaan. Näitä pelkoja voidaan lievittää antamalla ajankohtaista tietoa sairaudesta, tutkimuksista ja hoidoista. Hoitohenkilökunnan valmius antaa ajankohtaista tietoa ja ohjausta vaatii, että heillä on kiinnostusta omaehtoiseen opiskeluun ja mahdollisuutta päivittää osaamista työpaikoilla. Edellä mainitut asiat vaikuttavat annettavan ohjauksen laatuun. Asianmukainen ja oikein kohdennettu tieto auttaa potilasta ennakoimaan tulevia tilanteita ja orientoitumaan niihin. (Lipponen ym. 2006: 16.) Synnytyspelkoiset kuvaavat hoitohenkilökunnan antamaa ohjausta sekä pelon lievittäjänä että pelon aiheuttajana. He pitävät tärkeänä, että hoitohenkilökunta on jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, tunnistaa heidän tarpeensa ja antaa juuri oikeanlaista tietoa synnytyspelosta. (Weaver ym. 2013: 4.) Huonosti annettu ohjaus saattaa pahentaa tai lisätä pelkoa entisestään. Yksi laadukkaan potilasohjauksen toteuttamisen tulevaisuuden haasteista on saada aikaa ja tilaa henkilökohtaiseen ohjaukseen (Lipponen ym. 2006: 16). Uusien äitiysneuvolasuositusten mukaisesti raskaana olevien äitiysneuvolakäyntejä aiotaan vähentää. Aiempien suositusten mukaan normaalisti etenevässä raskaudessa oli raskaus - ja lapsivuodeaikana 10 13 tapaamiskertaa. Tavoitteena on vähentää käynnit 8 9 kertaan. (Klemetti Hakulinen-Viitanen 2013: 12.) 3.5.3 Vuorovaikutus ohjaustilanteessa Vuorovaikutustaidot ovat tärkeä osa hoitotyötä tekevien ammattitaitoa. Ilman vuorovaikutustaitoja ihmisten on vaikeaa vaikuttaa toisiinsa myönteisellä ja tuloksellisella tavalla. Mikäli pyrkimyksenä on ohjata potilasta jonkin tavoitteen saavuttamisessa, tulee tietoa antavan hoitohenkilökunnan olla vuorovaikutustaitoista. Hoitajan täytyy osata
16 arvioida potilaan kykyä omaksua asioita ja sen perusteella valita tapa, jolla hän viestii potilaan kanssa. (Lipponen ym. 2006: 24.) Hoitotyössä hoitajan ja potilaan vuorovaikutuksen tavoitteena on ohjaussuhteen muodostuminen. Ohjaussuhteessa vuorovaikutuksella pyritään edistämään ohjattavan hoitoon sitoutumista. Vuorovaikutuksellisessa ohjauksessa tulee ohjaajan ja ohjattavan olla tasa-arvoisessa asemassa. Vuorovaikutuksen kulmakivinä ovat kunnioitus, vilpitön kiinnostus toista ihmistä ja hänen asiaansa kohtaan, asiallisuus, taito ilmaista ajatuksensa selkeästi sekä kyky tehdä kysymyksiä. Myös havainnointikyky ja kuuntelutaito edistävät vuorovaikutuksen onnistumista. (Lipponen ym. 2006: 24, 25.) Potilaat arvostavat vuorovaikutuksen vapautuneisuutta ja hoitajan aikaa keskittyä potilaaseen. Potilaiden mukaan hyvä ja tasa-arvoinen kohtaaminen perustuu siihen, että potilas saa itse kertoa voinnistaan ja häntä kuullaan. Mahdollisuus tunteiden, kuten huolestuneisuuden ilmaisemiseen, luo potilaalle turvallisuuden tunteen. (Mattila 2001: 107.) 4 Synnytyspelkopiirin kehittämisprosessi Synnytyspelkopiirin 1) idea syntyi käytännön työssä havaitsemastamme tarpeesta ehkäistä ja lievittää synnytyspelkoa. Synnytyspelkopiirin idean syntyyn ja synnytyspelon hoidon tarpeen havaitsemiseen on vaikuttanut opintojen aikana saamamme teoria- ja tutkimustieto, työharjoittelut esimerkiksi neuvolassa ja synnytyssalissa sekä tietomme uusituista neuvolasuosituksista, joiden myötä neuvolakäyntejä vähennetään. Olemme huomanneet, että jännitys ja pelko ovat joka päivä läsnä raskauden ja synnytyksen hoidossa. 2) Lähtiessämme tutkimaan tutkimuksia, neuvolasuosituksia ja pääkaupunkiseudun synnytyspelon hoidon palvelutarjontaa käsityksemme matalan kynnyksen maksuttoman palvelun tarpeesta vahvistui. Uudessa neuvolasuosituksessa neuvolakäyntien määrää vähennetään, mikä meidän mielestämme lisää synnytyspelkoa tuen vähenemisen vuoksi ja uhkaa synnytyspelon havaitsemista ja hoitoa. 3) Aloimme ideoida ja suunnitella uudenlaista palvelua täydentämään nykyistä palvelutarjontaa synnytyspelon näkökulmasta tulevaisuuden haasteita silmällä pitäen. Nimesimme kehittelemämme mallin Synnytyspelkopiiriksi, koska se kuvaa mallin ideaa hyvin. Piiri-termi kuvaa osallistujien tasavertaisuutta ja vertaistukea, ja nimestä tulee myös selkeästi ilmi, mitä aihetta toiminta käsittelee. 4) Idean muotouduttua ja selkeydyttyä aloimme kehitellä ja