Miia Immonen & Anne Kalmukoski LAPSEN KENGISTÄ KORKOKENKIIN - TYTTÖJEN KASVU KOHTI AIKUISUUTTA

Miia Immonen & Anne Kalmukoski LAPSEN KENGISTÄ KORKOKENKIIN - TYTTÖJEN KASVU KOHTI AIKUISUUTTA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Toukokuu 2007

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Työntekijät: Työn nimi: Miia Immonen ja Anne Kalmukoski Lapsen kengistä korkokenkiin - Tyttöjen kasvu kohti aikuisuutta Päivämäärä: 25.05.2007 Sivumäärä: 63 + 2 liitettä Työn ohjaaja: Työn tarkastaja: FM Eila Passoja KT Pirjo Forss- Pennanen Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Keski-Pohjanmaan alueen 13-14-vuotiaiden tyttöjen elämää. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, miten tytöt määrittelevät lapsia ja nuoria sekä lapsuutta ja nuoruutta. Opinnäytetyössä pyrittiin lisäksi selvittämään ilmiöitä, jotka vaikuttavat lapsuuteen ja nuoruuteen tänä päivänä. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin julkaisemalla kirjoituspyyntö Keskipohjanmaa -lehdessä. Lisäksi kirjoituspyynnöt vietiin kolmelle koululle ja neljälle nuorisotalolle sekä kirjastolle Kokkolassa. Avasimme myös sähköpostiosoitteen kirjeitä varten. Tyttöjä pyydettiin kertomaan omasta elämästään ja määrittelemään lapsuutta ja nuoruutta. Pyynnön avulla saatiin 82 kirjettä, joista 75 valittiin lopulliseen aineiston analyysiin. Loput vastaukset olivat kohderyhmän ulkopuolelta tai ikää ei ollut mainittu. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelua käyttäen. Tutkimukseen osallistuneet tytöt kertoivat, että he viettävät enemmän aikaa ystäviensä kanssa kuin kotona ja tarvitsevansa vähemmän vanhempiensa huolenpitoa. Lisäksi tytöt kertoivat alkavansa itsenäistyä. Tytöt määrittelivät lasta ja lapsuutta sekä nuorta ja nuoruutta hyvin moninaisesti. Näistä määrittelyistä nousivat esille myös tekijät, jotka tyttöjen mielestä erottavat lapsen nuoresta ja lapsuuden nuoruudesta. Lasta ja lapsuutta tytöt määrittelivät muun muassa sanoilla leikki, huolettomuus, rajat ja säännöt. Nuorta ja nuoruutta tytöt määrittelivät muun muassa harrastuksilla, vastuunottamisella, ystävien merkityksen ja ulkonäön korostumisella, kiinnostuksella poikiin ja yläasteelle siirtymisellä. Lapsi määriteltiin nollasta 16 ikävuoden väliltä, nuori 10 ja 19 ikävuoden väliltä. Tämän päivän lapsuuteen liittyviä ilmiöitä tyttöjen kirjoituksista esiin nousi lasten aikuismainen pukeutuminen ja käyttäytyminen. Tutkimustulosten mukaan toteamme, että lapsen ja lapsuuden sekä nuoren ja nuoruuden määrittelyt ovat moninaisia. Määrittelyihin vaikuttavat omakohtaiset kokemukset ja ajatukset siitä mitä on olla lapsi ja nuori sekä mitä lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu. Tytöt määrittelivät yläasteelle siirtymisen hyvin merkittäväksi tapahtumaksi. Useimmat tutkimuksemme tytöistä olivat määritelleet nuoruuden alkavan tästä siirtymävaiheesta. Median ja ystävien vaikutus ulkonäköön korostui tyttöjen kirjeissä. Tytöt kirjoittivat, että he viettävät aikaa ystäviensä kanssa harrastuksissa ja kaupungilla. Avainsanat: lapsi, lapsuus, nuori, nuoruus, aikuinen, aikuisuus

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme in Social Work ABSTRACT Authors: Miia Immonen and Anne Kalmukoski Name of the Final Thesis: From the Child s Shoes to High Heels Girls Growth Towards Adulthood Date: 25 th of May 2007 Pages: 63 + 2 appendices Instructor: Inspector: M.A. Eila Passoja D.Ed. Pirjo Forss- Pennanen The purpose of the final thesis was to examine life of the 13-14- year old girls in Central Ostrobothnia. The survey also aimed to clarify, how the girls define children and young people; childhood and adolescence. Furthermore, the survey attempted to explore the occurrences, which affect the childhood and the adolescence today. This final thesis was a qualitative study. The survey material was gathered by publishing a (written) request in the Keskipohjanmaa -newspaper. The written requests were also taken to three schools and to four youth houses and to the library in Kokkola. We opened an emailaddress for the letters. A total of 82 replies were received and 75 replies were chosen for the final analysis. The rest of the replies did not belong to the target group or the age was not clarified clearly. The survey data was analyzed by finding common themes from the replies. The respondents of the study told that they spent more time with their friends than at home with their parents and they needed less care from them. The girls told that they had started to become more independent. The girls who participated in our study defined children and childhood; young people and adolescence with various ways. From these definitions we raised up the things that distinguished children from young people and childhood from adolescence. The girls used definitions such as play, insouciance, limits and rules to define children and childhood. The girls described young people and adolescence with definitions such as hobbies, the significance of friends, going to upper level of comprehensive school, taking responsibility and interest towards boys and appearance. The child s age was defined to be between zero to sixteen years old and young person s age was defined between 10 to 19 years. From the girls letters raised up occurrences which appear in today s childhood. These occurrences were the children s grown-up dressing and behavior. As a conclusion in our research we noticed that the definitions for a child and childhood; young person and adolescence were various. Personal experiences and thoughts about childhood and adolescence influenced how the girls defined these vicissitudes. The girls defined that moving over to upper level of comprehensive school was significant. Most of the girls thought that adolescence begins in this transitional phase. The influence of the media and friends was emphasized in the girls letters. The girls wrote that they spent most of their time with their friends, in their hobbies and hanging around in the town centre. Key words: child, childhood, young person, adolescence, adult, adulthoo

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 YHTEISKUNTA... 2 2.1 Näkökulmia tämän päivän lapsuudesta ja nuoruudesta... 2 2.1.1 Tyttönä nyky-yhteiskunnassa... 6 2.1.2 Lait suojaavat lapsia ja nuoria... 6 2.1.3 YK:n lapsen oikeus julistus.8 2.2 Yhteenvetoa.9 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET... 10 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 13 4.2 Tutkimuksen aihe ja kulku... 13 4.3 Aineiston analysointi... 15 4.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus... 15 5 TUTKIMUSTULOKSET TEEMOITTAIN... 18 5.1 Teema: Lapsi ja lapsuus... 18 5.1.1 Leikit ja huolettomuus... 20 5.1.2 Pohdintaa... 22 5.2 Teema: Nuori ja nuoruus - siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen... 25 5.2.1 Ajankäyttö... 27 5.2.2 Ulkonäkö... 28 5.2.3 Meikit ja pojat... 31 5.2.4 Pohdintaa... 38 6 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET...48 7 POHDINTA..55 LÄHTEET... 58 LIITTEET

1 1 JOHDANTO Lapsuus tunnetaan yksilöllisenä kehitysvaiheena ja asteittaisena siirtymisenä aikuisuuteen, mutta myös historiallisena ilmiönä. Lapsuuden pituus vaihtelee kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti. Lapsuuden lyhenemisestä on alettu puhua ja keskustella jo 1980-luvun puolivälissä. Yhteiskunta arvostaa nopeaa kehitystä niin teknologiassa kuin ihmisissäkin. Valttia on lasten ja nuorten varhainen itsenäistyminen, yksilökeskeisyys ja nuoruuden ihannointi. Lapsilta ja nuorilta vaaditaan yhä enemmän ja yhä varhaisemmassa vaiheessa: pitää olla valmis itsenäistymään ja kohtamaan aikuisten maailma aikaisemmin. On tärkeää pohtia ja olla selvillä yhteiskunnallisista muutoksista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat lapsuuteen ja nuoruuteen tänä päivänä. Saamme mahdollisesti työskennellä valmistuttuamme lasten ja nuorten ja heidän perheidensä kanssa, jolloin toivomme, että tutkimuksemme kautta saatu tieto auttaisi meitä työssämme tukemaan asiakkaitamme. Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on tutkijoiden kiinnostus tyttöjen elämään. Sen tarkoituksena on selvittää 13-14 -vuotiaiden tyttöjen omia kokemuksia kasvustaan ja kehityksestään lapsesta nuoreksi. Tarkoituksena on myös selvittää tyttöjen käsityksiä lapsuudesta ja nuoruudesta tänä päivänä. Tutkimuksen tärkeys perustuu sen selvittämiseen, miten yhteiskunnalliset muutokset, kuten globalisaatio ja tietotekniikan kehitys vaikuttavat tyttöjen kasvuun ja kehitykseen lapsesta nuoreksi. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat lapsi, lapsuus, nuori, nuoruus, aikuinen, aikuisuus, kasvu ja kehitys. Tutkimuksen tavoitteisiin pyrittiin julkaisemalla kirjoituspyyntö Keskipohjanmaa -lehdessä. Lisäksi veimme kirjoituspyynnön kolmelle koululle ja neljälle nuorisotalolle sekä kirjastolle Kokkolassa. Kirjoituspyynnöllä haettiin tyttöjä kertomaan omasta elämästään sekä määrittelemään lapsuutta ja nuoruutta. Tutkimus rakentuu laadullisen tutkimusotteen mukaan, teoreettinen viitekehys ja empiirinen osuus nivoutuvat yhteen. Pohdintaluvuissa on lisäksi yhtyeenvedetty teorian kytköksiä analysoituun aineistoon.

2 2 YHTEISKUNTA Suomalainen yhteiskunta on elänyt muutosten aikaa. Muutos koskee niin yhteiskunnan rakenteita kuin kulttuuriakin, eikä voi olla välittymättä ihmisten elinolosuhteisiin ja elämänkäytäntöihin. (Aromaa & Sulku 2001, 40.) Globalisaatio ja virtuaalitodellisuuksien nopea kasvu sekä teknologian mukanaan tuomat eri viestintämenetelmät ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliseen kulttuuriin. Edellä mainituilla asioilla voi olla samanaikaisesti kehitystä tyrehdyttäviä ja toisaalta kehitystä eteenpäin vieviä puolia. (Bardy, Heino ja Salmi s.140-141.) Myös Kangasala ja Suoranta (2001, 41) ovat käsitelleet aihetta artikkelissaan. Suomalainen kasvatusilmasto on vähitellen vaihtunut autoritaarisesta sallivammaksi. Kasvatuskulttuuriin heijastuu postmodernissa yhteiskunnassa yksilöihin kohdistuva vaatimus oman elämän vastuun ottamisesta ja siihen liittyvien valintojen tekemisestä. (Aapola 2002, 129.) Helminen (2005, 117) viittaa teoksessaan Baumanin ja Giddensin teokseen, jossa he kirjoittavat postmoderniin yhteiskuntaan liittyvän yksilöllistymiskehityksen, perinteistä irtaantuneen elämän, suoritus- ja menestyskeskeisen elämäntavan ihannoinnin. Lisäksi Helminen viittaa samassa teoksessaan Hoikkalan ja Roosin ajatukseen siitä, että elämää ohjasivat ennen tavat, perinteet ja luonto, mutta nykyajan ihmisillä on periaatteessa rajattomasti elämisen ja valinnan mahdollisuuksia. Järventie mainitsee artikkelissaan Castellsin, jonka mukaan ihmisten tarpeet joutuvat yhä enemmän ristiriitaan kaiken sen kanssa, mitä yhteiskunta ihmisiltä odottaa. Yhteiskunnan vaikutus ihmisten elämään on varsin voimakas ja painostava: vaativa.(aromaa & Sulku 2001, 41.) Nyky-yhteiskuntien ongelmia ja yleislänsimaisia suuntauksia ovat perinteisen perheinstituution rapautuminen ja syntyvyyden lasku. Näiden suuntauksien ajatellaan usein olevan lisääntyneen yksilö- ja itsekeskeisyyden ilmentymiä. (Oinonen 2001, 110.) 2.1 Näkökulmia tämän päivän lapsuuteen ja nuoruuteen Niin sanottu psykohistorioitsijoiden lapsuustulkinta esittää, että lapsuuden viimeaikaisimmat yhteiskunnalliset järjestelyt - lapsikeskeinen perhe ja vanhemmuus - ovat kehittyneet vastaa-

3 maan lasten todellisia tarpeita. Moderni, länsimainen lapsuus on tämän näkemyksen mukaan maailmanhistorian toistaiseksi parhainta lapsuutta, joka ymmärretään yhteiskunnallisesti määräytyväksi ilmiöksi. Sen alkupiste ja kehityskulku voidaan kuvata. Yhteiskunnallisen määräytyvyytensä vuoksi lapsuus voidaan nähdä myös ohimenevänä kulttuuri-ilmiönä. Toisen näkemyksen mukaan lapsuuden aika olisikin jo päättymässä. Näkemys pohjautuu havaintoihin, joiden mukaan aikuisuuden ja lapsuuden välinen raja olisi hämärtymässä aikuiselämän ilmiöiden tunkeutuessa lastenmaailmaan muun muassa joukkotiedotuksen ja massakulttuurin välityksellä. Lapsuuteen kuuluvien asioiden ja kokemusten on sanottu häviävän myös perheestä, koulusta ja päiväkodista eli niistä toimintaympäristöistä, jotka on rakennettu erityisesti lapsia varten. (Alanen & Bardy 1990, 9-10.) Rimpelä (2002, 201, 205-206) kirjoittaa Silvennoisen toimittamassa teoksessa lapsuuden olevan ajanjaksona lyhyempi kuin aikaisemmin, sillä lapset kohtaavat nuoruuteen ja aikuisuuteen liittyviä asioita varhaisemmalla iällä. Hän kirjoittaa myös lasten aikuistuvan ruumiillisesti varhaisemmin kuin heidän vanhempansa ovat aikuisteuneet. Murrosikäisten kasvupyrähdys, kuukautiset ja siemensyöksyt alkavat noin vuotta nuorempina kuin heidän vanhempiensa sukupolvella. Myöskään lasten ja aikuisten pukeutumisessa ei ole enää selviä eroja. Tämän päivän 13-14-vuotiaat näyttävät aikuisemmilta kuin aikaisempien sukupolvien samanikäiset. Lasten varhaisempi biologinen aikuistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että lasten psyykkinen ja sosiaalinen aikuistuminen olisi varhaistunut. Lasten varhaisemmasta psyykkisestä ja sosiaalisesta kehityksestä luovat harhaa varhainen biologinen aikuistuminen sekä muoti ja media. Varhaisen aikuistumisen harhalla on suoria vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Aikuisten maailmaan liian varhain joutuminen voi altistaa aikaisempaan ja hallitsemattomaan seksuaalielämään ja päihteidenkäyttöön. Lapsen hyvinvointi vaarantuu biologisen kypsymisen johtaessa aikuisten maailmaan aikaisemmin kuin lapsen mieli on siihen valmis. Tästä on osoituksena, että varhain seksuaalielämän aloittaneilla nuorilla on keskimääräistä enemmän erilaisia mielenterveyden ongelmia. Sulun ja Aromaan (2001, 9) toimittamassa teoksessa Lönnqvist kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten hyvinvoinnin vaativan yhä enemmän erilaista narsistista ravintoa sisäisen tyhjyyden vastapainoksi. Lapsen jäädessä vaille henkisen hyvinvointinsa vaatimia tarpeita voi hänes-

4 tä kehittyä itsekeskeinen, kaikkeen tyytymätön nuori. Tällaisten lasten ja nuorten tullessa vanhemmiksi, heillä on taipumus liittoutua lastensa kanssa niin, että lapset alkavatkin palvella vanhempiensa tarpeita. Tästä voi seurata, että lapsuus aletaan nähdä yhä enemmän aikuisten näkökulmasta ja aikuisten tarpeista käsin. Lapsuus voidaan nähdä turhana välivaiheena, josta olisi päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Yhä nuorempina kaikilla on kiire jonnekin ja puute jostakin. Tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti kulutusmarkkinoiden täysivaltaisiksi jäseniksi. Liian usein ja liian varhain lapsen kehitystä ohjaavat oma raha ja oma lupa. On kuitenkin muistettava, että lapsuudella on ainutlaatuinen kehitystehtävänsä, jota ei voi ohittaa eikä nopeuttaa. Lapselle ja lapsuudelle on varattava kehityksen edellyttämät aika ja olosuhteet. Keränen, Rönkä ja Stiller ovat kirjoittaneet artikkelin Oikeus lapsuuteen ja vanhemmuuteen. Lapsi tarvitsee riittävän pitkän lapsuuden tullakseen sisäisesti vahvaksi aikuiseksi. Lapsi tarvitsee luvan olla lapsi ja riippuvainen vanhemmistaan, kuitenkin niin ettei lapsen itsenäistymisen pyrkimyksiä tukahduteta. Vastuun kasvattaminen kehitystason mukaan, kohottaa lapsen itsetuntoa ja pärjäämisen tunnetta. Lapsen liian varhainen itsenäistäminen altistaa ongelmakäyttäytymiseen ja luo myöhemmin aikuisena turvattomuutta. Liian varhain lapsen maailmaan tuodut aikuisten asiat pelottavat ja ahdistavat lapsia. Ominainen tapa lapselle aikuisten maailmaan tutustumiseen tapahtuu mielikuvituksen ja leikin kautta. Vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsia ja nuoria suhtautumaan kriittisesti ympäriltä tulevaan viriketulvaan sekä kannustaa lapsia ja nuoria ajattelemaan itse. (Sulku & Aromaa 2001, 60-61.) Lasta ei tulisi myöskään kuormittaa liian varhain aikuisuuteen kuuluvalla vastuulla (Hietala, Inkkinen, Kangassalo, Kivimäki, Lahikainen & Mäyrä 2005, 207). Amerikkalainen opettaja ja mediatutkija Postman hätkähdytti 1980-luvulla teoksellaan, joka suomennettuna sai nimen Lyhenevä lapsuus. Postman (1982) ennusti kirjassaan, että lapsuus nykyisessä mielessä tulee ensin lyhenemään ja lopulta katoamaan kokonaan. Aikuisuuden ja lapsuuden väliltä häviää raja: lasten kieli, käyttäytyminen, pukeutuminen ja asenteet alkavat muistuttaa yhä enemmän aikuisten mallia. Leikit ja lastenkirjallisuus ovat jäämässä pois lasten maailmasta. Postman kirjoittaa myös tiedotusvälineiden valtaavan lasten maailman Yhdysvalloissa. Lisäksi hän kirjoittaa 12-13-vuotiaista tytöistä kysytyimpinä valokuvamalleina, jotka

5 puetaan ja meikataan seksiobjekteiksi. Hoikkalan artikkelissa Nuorekkuus mainonnan valttia on haastateltu mainostoimiston suunnittelupäällikkö Pättiniemeä. Haastattelusta käy ilmi, että nykyisin mainonnan markkinoinnissa mietitään yhä enemmän kohderyhmää. Nuoruuden ihannointi ja nuorekkuus on ehkä tullut valtiksi sen vuoksi, että siihen liitetään paljon positiivisia asioita, kuten elämänilo, terveys ja vapaus. Nuorena saa tulla ja mennä eivätkä huolet paina samoin kuin aikuisena. Samaistumiskohteina kohderyhmille mainoksissa on käytetty nuoria ja nuorekkaita ihmisiä. Trendinä tällä hetkellä on olla cool, eli näyttää itsevarmalta ja osoittaa, että elämä on hallinnassa ja kaikki on hyvin. (Hoikkala 1991, 130-131.) Sulun ja Aromaan (2001, 59) toimittamassa teoksessa Keränen, Rönkä ja Stiller kirjoittavat artikkelissaan, että nykyisin ihannoidaan nuoruutta ja menestymistä. Hoivan ja toisista välittämisen arvostus on pohjalukemissa, kun taas työssä menestyminen ja työ ovat yliarvostettuja. Työ ja sen tarjoamat elämykset ja ihmissuhteet ovat verottaneet perheen yhteistä aikaa. Nämä asiat eivät voi olla vaikuttamatta vanhempiin ja lapsiin. Harrastukset ja erilaiset itsensä kehittämisharjoitukset kilpailevat perheen ajasta, sillä media ja työelämä kannustavat ja jopa pakottavat ikuiseen nuoruuteen, joten ei ole ihme, että on vaikea luopua nuoruusvaiheesta elämäntapana. Schmitt (2006) korosti luennollaan erityisesti hukassa olevaa vanhemmuutta, mikä vaikuttaa lapsuuden lyhenemiseen. Hän on kiinnittänyt huomiota lapsuudessa tapahtuneisiin ja tapahtuviin muutoksiin: lapsilta puuttuu auktoriteetit, aikuiset eivät halua tai pysty ottamaan vastuuta, lasten ja nuorten seurustelusuhteet ovat aikaistuneet, lasten, nuorten ja aikuisten elämyshakuisuus. Lallukka (2003) kirjoittaa väitöskirjassaan Lapsuusikä ja ikä lapsuudessa viimeaikaisesta huolestuneesta keskustelusta lapsista, jotka kiirehtivät liian varhain nuoruuteen ja aikuisuuteen. Viime vuosikymmenien kuluessa lapsen ja nuoren kyvyt ja oikeudet ovat saaneet oman erityisasemansa. Tämä kehitys on ehkä siirtynyt jälleen uuteen vaiheeseen: monet lapset alkavat pitää itseään nuorina jo liian varhain, lapset eivät enää osaa olla lapsia. Ihmisen elämän vaiheet ovat yksilöllisiä ja muuttuvia eikä niitä voi tarkkaan määritellä. Viime vuosikymmenten aikana nuoruus ikävaiheena on pidentynyt muun muassa koulutuksen ja perinteisten elämänvaiheiden uudelleenjärjestäytymisen, esimerkiksi työelämään siirtymisen

6 vuoksi. Tämän päivän maailma tarjoaa nuorelle uusia mahdollisuuksia, mutta myös riskejä ja uhkakuvia. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen & Vilén 1999, 42.) 2.1.1 Tyttönä nyky-yhteiskunnassa Mukkosen ja Tulensalon (1997) pro gradu -tutkielmassa on viitattu Siuralan tekstiin, jonka mukaan postmodernin muutokset vaikuttavat erityisesti tyttöihin. Tyttöjen käyttäytyminen on perinteisten normistojen ja käytäntöjen ohjaamaa. Yhteiskunnan muutoksessa perinteiset arvot ja normit muuttuvat. Tämän seurauksena tyttöjen on etsittävä itselleen uutta sosiaalista identiteettiä. Lähteenmaa ja Näre (1992, 332) viittaavat artikkelissaan Cwejmaniin ja Fürstiin, jotka erittelevät tyttöjen elämää hallitsevat neljä perusvastakohtaparia. Ensimmäinen vastakohtapari on ristiriita sukupuolisen tasa-arvon korostumisen ja käytännössä tapahtuvan sukupuolierottelun välillä. Toinen vastakohtapari syntyy ammattiuran ja äitiyden välisestä jännitteestä. Kolmantena vastakohtaparina on vaatimus sopeutua miehisiin toimintamalleihin ja olla samanaikaisesti naisellinen. Viimeisenä vastakohtaparina on vaatimus kehittyä itsenäiseksi yksilöksi ja samalla suuntautua läheisiin ihmissuhteisiin. Näiden ristiriitaisten odotusten ja paineiden keskellä eläessä tytöt kehittävät niin sanottua kaksoisidentiteettiä. 2.1.2 Lait suojaavat lapsia ja nuoria Suomessa lasta ja nuorta suojaavat kansalliset ja kansainväliset lait. Lait asettavat lapsille ja nuorille oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia ja rajoituksia. Lakien tarkoituksena on suojata ja määritellä lapsen ja nuoren asemaa yhteiskunnassa. Tärkeimpiä lakeja ovat perusopetuslaki, lastensuojelulaki, laki lapsenhuollosta ja tapaamisoikeudesta, laki lapsen elatuksesta ja elatusturvasta, isyyslaki, laki nuorista rikoksentekijöistä sekä laki nuorista työntekijöistä. Myös muissa laeissa esimerkiksi alkoholilaissa on säädöksiä, jotka koskevat nuoria. Lisäksi maailmanlaajuisesti on asetettu YK:n lapsen oikeuksien julistus suojaamaan lapsen kasvua ja kehi-

7 tystä. (Aaltonen ym. 1999, 44.) Perusopetuslain 1. luvussa 1 :ssä säädetään jokaisen Suomessa vakinaisesti asuvan lapsen perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Luvun 2 :n mukaan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee myös edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Luvun 3 :n mukaan opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Lisäksi lain 2. luvussa säädetään opetuksen järjestämisestä. Lain 7. luvun 25 :n mukaan oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän (7) vuotta ja jatkuu enintään kymmenen vuotta siitä eteenpäin. Luvun 31 :n mukaan oppivelvollisuuslaki takaa jokaiselle lapselle maksuttoman peruskoulun. (Finlex Valtion säädöstietopankki 1998.) Vuoden 1983 Lastensuojelulain 1. luvun 1 :n mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Luvun 2 :n mukaan edellä mainitut oikeudet pyritään turvaamaan vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Luvun 3 määrittelee lapsen alle 18-vuotiaaksi ja nuoren alle 21-vuotiaaksi. (Finlex Valtion säädöstietopankki 1983.) Nuorisolain 1. luvun 1 :ssä määritellään, että lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Lain 2 :n mukaan nuori määritellään alle 29-vuotiaaksi. Aktiivisella kansalaisuudella laissa tarkoitetaan nuorten tavoitteellista toimintaa kansalaisyhteiskunnassa ja sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan nuorille suunnattuja toimenpiteitä elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. (Finlex Valtion säädöstietopankki 2006.)

8 2.1.3 YK:n lapsen oikeuksien julistus Yhdistyneet kansakunnat on antanut lapsen oikeuksien julistuksen siinä tarkoituksessa, että lapsella olisi onnellinen lapsuus ja että hän voisi omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi nauttia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia. Julistus vetoaa lasten vanhempiin, miehiin ja naisiin yksilöinä, vapaaehtoisiin järjestöihin, paikallisiin viranomaisiin ja maiden hallituksiin, jotta ne tunnustaisivat nämä oikeudet ja pyrkisivät turvaamaan niiden kunnioittamisen lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden YK:n asettamien periaatteiden mukaisesti. (Suomen YK-liitto.) Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistus turvaa jokaisen lapsen kasvua ja kehitystä yhtäläisesti ja erottamatta. Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Julistuksessa kirjataan myös, että lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta. (Suomen YK-liitto.) YK:n lapsen oikeuksien julistukseen on kirjattu, että lapsella on oikeus saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lasta on myös suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Lasta ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään. Lasta on kasvatettava suvaitsevaisuuteen. Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa. (Suomen YK-liitto.)

9 2.2 Yhteenvetoa Toisessa luvussa olemme käsitelleet asioita, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten elämään sekä lapsuuteen ja nuoruuteen tänä päivänä. Yhteiskuntamme kehittyy jatkuvasti isoin harppauksin. Globalisaatiolla ja teknologisoitumisella on suuri merkitys ihmisten elämän muutoksessa. Nykyään teknologia on erottamaton osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Suomea pidetäänkin yhtenä informaatioteknologian kärkimaana. Yhteiskunnan ja ihmisten tarpeet saattavat olla hyvinkin ristiriitaisia. Yhteiskunta odottaa työntekijältään joustavuutta ja suoriutumista työssä. Tällöin perhe jää toiselle sijalle. Vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittamisen vaikeudesta on puhuttu, sillä lasten ja nuorten arkeen heijastuvat aikuisen työelämän kiireet. Kiire ja stressi kuvaavat tämän päivän elämäntyyliä, ja nämä kuluttavat ihmistä ja aiheuttavat epävarmuutta. Myös lapsilta ja nuorilta vaaditaan yhä enemmän, ainakin itsenäistymistä ja rohkeutta astua aikuisten maailman. Sillä minkälaisen kuvan tämän päivän aikuiset elämästään antavat? Perhemuodot ovat muuttuneet. Perhe koko on pienentynyt ja Suomessa on yhä enemmän muun muassa uusio- ja yksinhuoltajaperheitä sekä valittua lapsettomuutta. Perheessä korostetaan perheenjäsenten erillisyyttä ja yksilöllisiä oikeuksia. Perhe-elämän lähtökohtana on perheenjäsenten tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. Lapsen elämänlaatu muodostuu pitkälle ihmissuhteista, elintavoista, läheisyydestä ja elämänrytmeistä. Tämä olisi syytä muistaa tässä yksilökeskeisessä ja suorittamista arvostavassa yhteiskunnassa. Nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa on jotakin pysyvää: lait, jotka suojaavat lapsia ja nuoria, heidän hyvinvointiaan. Ne myös määrittelevät lasten ja nuorten oikeuksia ja velvollisuuksia. Lapsuus ja nuoruus ovat muuttuvia ilmiöitä, joten onko mahdollista, että tulevaisuudessa myös lakeja tulisi muokata?

10 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Tampereen Hervannan sosiaali-, koulu- ja nuorisotoimen sekä vanhempien huolenaiheeksi nousivat tytöt, lisääntyneen väkivaltaisuuden ja koulupinnauksen sekä päihteiden käytön vuoksi. Mukkonen ja Tulensalo (1997) tekivät pro gradu-tutkielman, tyttö ja tyttötyö; tyttöprojektin tytöt ja työn menetelmät. Projekti kesti vuodesta 1995 vuoteen 1997 ja sen tarkoituksena oli tukea ja auttaa intensiivisellä työllä niitä tyttöjä, joiden elämäntilanne kaipasi kasvuunsa tukea ja ohjausta. Tytöt ovat yleisesti kiinnostuksen kohteena, sillä heidän käytöksensä nähdään muuttuneen huomiota herättävään suuntaan. Mukkosen ja Tulensalon mukaan postmodernista yhteiskunnasta löytyy selityksiä tutkimuksen ilmiöille. Postmodernin viitekehys antaa näkökulman tyttöyteen sekä sosiaali- ja nuorisotyöhön ja lisäksi mahdollisiin muutoksiin tytöissä ja työssä. Alanen ja Bardy (1990, 3, 88) ovat paikantaneet lapsuutta ja tutkineet yhteiskuntaa Suomessa. Vuoden 1986 syksyllä koottiin yhteistyöryhmä Lapsuus ja yhteiskunta akatemian yhteyteen. Saman vuoden aikana teemasta lapsuus yhteiskunnallisena ilmiönä oli suunnitteilla projekti. Tutkimus Childhood as a Social Phenomenon Implications for Future Social Policy käynnistyi vuonna 1987. Barndom som ett socialt fenomen -projekti pohjautuu kansainväliseen hankkeeseen, muodostaen siitä kuitenkin itsenäisen pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman osan. Alanen ja Bardy ovat koonneet projektista Suomen maaraportin. Raportissa lapsuutta on lähestytty yhteiskunnallisena ilmiönä ja siten muuttuvana ilmiönä. Raportissa on käsitelty lapsuuden politiikkaa sukupolvisopimuksen näkökulmasta. Lapsuuden institutionalisoitumisen myötä alaikäisten ja täysi-ikäisten välinen sukupolvijärjestelmä on vakiintunut. Sukupolvisopimukseen liittyy myös sukupuolisopimus ja kummatkin niistä ilmenevät eri tavoin muun muassa sosiaaliluokasta, asuinalueesta, perherakenteesta ja elämäntavasta riippuen. Yhteiskunnallinen perusta määrittelee lapsuuden yleiset ja yhtäläiset piirteet. Lapsuuden politiikalla avataan, rajoitetaan tai suljetaan ala-ikäisten toimintakenttiä. Järventie ja Sauli (2001) ovat toimittaneet teoksen Eriarvoinen lapsuus, joka on kolmivuotisen tutkimushankkeen Social Exclusion and Social Integration in Childhood loppuraportti. Tutki-

11 mus tehtiin vuosina 1998 2000, Eriarvoinen lapsuus: vertaileva tutkimus, pohjoismaissa - projekti. Teoksen kirjoittajat tarkastelevat suomalaisten lasten hyvinvointia ja eriarvoisuutta. Teoksessa tulee esille lasten kertomuksia elämästä ja siinä tarkastellaan lasten ja aikuisten maailmojen kohtaamista perheissä, viranomaistoiminnassa ja koulussa. Lisäksi tutkitaan lapsiperheiden aseman muutoksia tietoyhteiskunnan rakenteissa ja syrjäytymisen kansantaloudellisia vaikutuksia. Hyvinvointivaltion perusrakenteet ovat säilyneet, mutta lasten hyvinvoinnin ja hyvän lapsuuden kannalta välttämättömiä sosiaalisia rakenteita on murtunut. Aikuisten voimavarat vähenevät sekä työn että työttömyyden olosuhteissa, mikä johtaa lasten ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen heikkenemiseen. Tolonen (2001, 11, 300) on tehnyt väitöskirjan Ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Hän on keskittynyt tukimaan oppilaiden yhteisöjä tarkastelemalla nuorten kulttuureita ikään kuin sisältäpäin ja tällä tavoin yrittänyt ymmärtää nuorten tuottamia ääniä sekä myös hiljaisuutta. Tutkimus on tehty kahdella helsinkiläisellä yläasteella 1990-luvun puolivälissä. Tutkimus pyrkii valaisemaan sukupuolten arkisia järjestyksiä peruskoulussa. Tolonen analysoi tyttöjen välisiä ja poikien välisiä tyylieroja. Hän tarkastelee sukupuolityylien muotoutumista koulussa. Tutkimus on osa Professori Gordonin johtamaa Suomen Akatemian Kansalaisuus, marginaalisuus ja erot - lähtökohtana sukupuoli -tutkimusprojektia. Tukijat olivat mukana koulun arjessa ja juhlassa vuoden ajan. Tutkimukseen he keräsivät aineistoa haastattelemalla, havainnoimalla, kuuntelemalla, katsomalla sekä osallistumalla koulun elämään. Nuorten ja vanhempien yhdessä viettämää aikaa sekä sen määrää ja laatua tarkasteltiin nuorten ihmissuhteet ja hyvinvointi, NISU-tutkimuksessa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat seitsemäsluokkalaiset nuoret. Tutkimuksessa keskeisinä teema-alueina olivat hyvinvointi ja vanhemmuus nuorten arvioimina. Lisäksi tutkimuksen tekijät olivat kiinnostuneita siitä, missä määrin nuori koki ristiriitoja, kumppanuutta, ja halusi uskoutua tärkeissä asioissa suhteessaan isäänsä tai isäpuoleensa, äitiinsä tai äitipuoleen, ja parhaaseen ystävään. Tutkimuksessa kartoitettiin nuorten hyvinvoinnin suhteen seuraavia osa-alueita: suhteet ikätovereihin, suhde kouluun ja menestymiseen siellä, mieliala ja omaan kehoon suhtautuminen. Tutkimuksessa käytetty kysely toteutettiin uudestaan keväällä 2001, kun oppilaat olivat 8. luokalla. (Rönkä, Poikkeus & Viheräkoski 2002, 95.)

12 Lallukka (2003) on tehnyt yhteiskuntapolitiikan väitöskirjan Lapsuusikä ja ikä lapsuudessa. Tutkimuksessa lähestyttiin lasten ikä- ja elämänvaihekäsityksiä yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen näkökulmasta. Lallukka haastatteli kuuttakymmentä 6-12-vuotiasta, ja yli kaksisataa 3- ja 6 -luokkalaista kirjoitti ikäaiheisia tekstejä. Tutkimusaineistosta tarkasteltiin lasten ikäkäsityksiä sosiokulttuurisena ikätietona. Lapsuusikää eli elämänvaiheiden tasolla liikkuvan tarkastelun lisäksi tutkimuksessa on käsitelty ikää lapsuudessa eli lasten käsityksiä omasta iästään ja iän merkityksiä lasten keskinäisissä suhteissa. Savolaisen (2005) Maailman ihanin tyttö- yhteisöllinen valokuvaprojekti perustuu voimautumisen ideaan ja ajatukseen siitä, että jokaisella on oikeus olla oman elämänsä maailman ihanin. Valokuvaprojekti alkoi vuodesta 1998 ja loppui vuonna 2005. Savolainen toteutti tämän projektin yhdessä kymmenen Hyvösen lastenkodissa kasvaneen nuoren naisen kanssa. Valokuvat on otettu eri vuosina ja ne dokumentoivat nuorten kasvua. Valokuvien puhdas, eheä maailma rinnastuu tyttöjen elämäntarinan raskaisiin kokemuksiin, suruun omien vanhempien rakkauden ja hoivan menettämisestä sekä nuorten päivittäin kohtaamaan visuaaliseen kulttuuriin, jossa nuoret naiset esitetään yksipuolisesti muiden ihmisten halujen kohteina. Maailman ihanin tyttö -valokuvissa nuoret ovat opetelleet katsomaan itseään lempeämmin, korjaamaan itse häpäisevien katseiden jälkiä ja kantamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Maailman ihanin valokuva-projekti on Savolaisen taiteen maisterin lopputyö. Edellä mainittuja tutkimuksia olemme käyttäneet tarkastellessamme lapsuutta ja nuoruutta tämän päivän yhteiskunnassa. Olemme tarkastelleet erilaisia ilmiöitä, jotka liittyvät lasten ja nuorten, erityisesti tyttöjen elämään. Tutkimustulosten tarkasteluosiossa olemme käyttäneet tutkimuksia tukena omasta tutkimusaineistostamme esiin nousseille asioille ja ilmiöille.

13 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 13-14-vuotiaiden tyttöjen elämää. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, miten tytöt määrittelevät lapsia ja nuoria sekä lapsuutta ja nuoruutta. Tarkoituksen oli myös selvittää tyttöjen käsityksiä lapsuudesta ja nuoruudesta tänä päivänä. Tällä tutkimuksella ei tavoitella yleistettävyyttä, mutta sen voidaan ajatella antavan suuntaa tämän hetken lapsuuteen ja nuoruuteen sekä näihin elämänvaiheisiin kuuluviin ilmiöihin. On tärkeää pohtia ja olla selvillä yhteiskunnallisista muutoksista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat lapsuuteen ja nuoruuteen tänä päivänä. Tutkimuksessa on pyritty löytämään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten tytöt määrittelevät lapsen ja lapsuuden sekä nuoren ja nuoruuden? 2. Mitkä ovat ne tekijät, joilla tytöt erottavat lapsen nuoresta ja lapsuuden nuoruudesta? 3. Millaisena tytöt näkevät lapsuuden ja nuoruuden tänä päivänä? 4.2 Tutkimuksen aihe ja kulku Tammikuussa 2007 Keskipohjanmaa -lehdessä julkaistiin kirjoituspyyntö (Liite 1), jossa kerrottiin tulevasta opinnäytetyöstämme ja pyydettiin 13-14-vuotiaita tyttöjä kirjoittamaan ajatuksia ja tuntemuksia omasta elämästään sekä määrittelemään lapsuutta ja nuoruutta. Kirjeitä varten avattiin myös sähköpostiosoite. Lisäksi kirjoituspyynnöt vietiin kolmelle Kokkolassa sijaitsevalle koululle ja neljälle nuorisotalolle sekä kirjaston ilmoitustaululle. Tutkimuslupa haettiin Kokkolan kaupungin sivistystoimelta ja myöntävä vastaus saatiin samana vuona marraskuun 28. päivänä (Liite 2). Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Tällaiselle tutkimukselle on ominaista, että tutkittava ilmiö elää koko prosessin läpi. Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on aidon elämän kuvaaminen. Tavoitteena on tutkittavan ilmiön tulkinta, ymmärtäminen ja merkityksenantami-

14 nen. Tutkijan on kuvattava tutkimuksen kulku, tutkimusmenetelmät ja tulkinnan perusteet siten, että lukija pystyy seuraamaan tutkimusprosessia johdonmukaisesti. (Varto 1992, 23, 66, 112.) Huomioitavaa tutkimuksessa on, että todellisuutta ei voida jakaa satunnaisesti osiin. Samanaikaisesti tapahtumat muokkaavat toinen toisiaan, minkä vuoksi on mahdollista löytää monensuuntaisia suhteita. Kohdetta ja ilmiötä kvalitatiivinen tutkimus pyrkii tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Arvot muovaavat sitä, mitä ja miten tutkija pyrkii ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä. Perinteisessä mielessä objektiivisuutta ei ole mahdollista saavuttaa, koska tutkija ja tiedossa oleva tieto ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Pyrkimyksenä kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pikemminkin paljastaa ja löytää tosiasioita kuin todentaa väittämiä, jotka jo ovat olemassa. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2005, 152.) Aineistoa tutkimukseen kerättiin avoimilla kirjeillä ja tutkimusaineisto kerättiin satunnaisnäytteillä. Kirjeissä tytöt saivat kertoa omasta elämästään ja määritellä lapsia ja nuoria sekä lapsuutta ja nuoruutta. Jokainen tutkimukseen osallistuneista tytöistä kirjoitti oman, yksilöllisen tarinansa. Sen vuoksi on hyvä muistaa, että nämä asiat joista tytöt kirjoittivat, ovat heidän jokaisen omakohtainen näkemys asioista. Aineistonhankintamenetelmän valintaan vaikutti se, että vapaamuotoisella kirjoittamisella pyrittiin varmistamaan tyttöjen omakohtaisten kokemusten ja näkemysten esilletulo, siinä he voivat kertoa ja painottaa itselleen tärkeitä asioita ja näkemyksiään asioista. Tytöt kuvasivat kirjeissään perhettään, vapaa-ajanviettoaan, ulkonäköönsä vaikuttavia seikkoja sekä määrittelivät lapsuutta ja nuoruutta. Kirjeiden pituudet vaihtelivat puolesta sivusta kahteen sivuun, joko käsin tai koneella kirjoitettuna. Myös kirjeiden sisällöt vaihtelivat suppean pinnallisesta tekstistä syvälliseen pohdintaan. Kouluille vietyihin kirjoituspyyntöihin tytöt vastasivat opettajien ohjauksella oppituntien aikana. Kirjoituspyyntöön vastasi yhteensä 82 tyttöä. Kirjoittajista viisi (5) oli 15-vuotiaita ja yksi (1) 12-vuotias. Yhdessä kirjeessä ei ollut mainintaa iästä. Näitä kirjeitä emme huomioineet tutkimusta tehdessä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 75 (N=75) tyttöä. Kirjallinen vastaus saatiin 75 tytöltä (70 kirjettä ja 5 sähköpostiviestiä). Ikäjakauma oli seuraava: 33 tytöistä oli 13- vuotiaita ja 42 tytöistä oli 14-vuotiaita.

15 4.3 Aineiston analysointi Vastauksia odotettiin tammikuun 2007 loppuun asti. Tämän jälkeen aloitettiin tutkimusaineiston analysointi. Kaikki kirjeet luettiin huolellisesti läpi, jotta saataisiin selkeä kokonaiskuva. Kaikki kirjeet kirjoitettiin tietokoneella uudelleen, jotta aineiston käsittely olisi selkeämpää. Tutkimusaineisto päätettiin analysoida teemoittelun avulla. Teemoittelussa tutkimusaineistosta nostetaan tutkimusongelmien kannalta keskeisiä teemoja. Tutkimusaineistosta eli tyttöjen kirjeistä nousivat esille teemat. Jokaiselle tytölle annettiin tapausnumero, esimerkiksi T 1, tarkoittaen Tyttö 1. Keskeisiä aiheita eli teemoja muodostetaan useimmiten aineistolähtöisesti eli pääpaino on tutkimuksen aineistossa ja teoria rakentuu sen pohjalle. Tekstistä etsitään eri vastauksia, haastatteluja tai kirjoitelmia yhdistäviä tai erottavia seikkoja. Teemoja muodostaessa apuna voi käyttää koodausta tai kvantifikointia. Taulukointien avulla voi havainnoida aineiston keskeiset asiat ja näille voi miettiä yhdistäviä nimittäjiä, teemoja. Jokaisen teeman alle kootaan ne kohdat, joista puhutaan kyseisessä teemassa. (Saaranen & Puusniekka 2006.) Tutkimustulosten yhteydessä esitetään lainauksia. Lainattujen kohtien tarkoituksena on antaa havainnollistavia esimerkkejä aineistosta, johon tutkija on vedonnut ja joiden pohjalta teemoittelua on tehty. (Saaranen & Puusniekka 2006.) Tutkimustulokset empiria -osiossa on esitetty samassa muodossa kuin tytöt ovat ne kirjoittaneet. Lainaukset tyttöjen kirjeistä on kirjoitettu kursivoidulla fontilla sitaatteihin. Lainausten perässä on tytön tapausnumero ja ikä, esimerkiksi Tyttö 1, 14-v. Lainausten käyttämisessä tulisi olla kriittinen, miettiä mikä kunkin lainauksen tehtävä on ja onko se varmasti tarpeellinen juuri suunnitellussa kohdassa (Saaranen & Puusniekka 2006). Tutkimustulosten käsittelyluvussa lainauksia valittiin neljä (4), jotka sisältävät yleisimmät tutkimusaineistosta esiin nousseet määrittelyt. 4.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tärkein eettinen asia tutkimuksessa oli tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen henkilöllisyyden salassapito. Kirjoituspyynnössä mainittiin, että tytöt saavat kirjoittaa halutessaan nimettömänä tai nimimerkillä. Kirjeet numeroitiin tapausnumeroin. Tutkimuksessa osallistuneiden näke-

16 mykset ja kokemukset tuodaan esiin siten, kuin ne on alun perin kerrottu. Se tarkoittaa, että tutkimusaineistoa ja tuloksia ei ole vääristelty. Tutkimustulokset tulee raportoida niin, että yksittäisiä tutkittavia ei voida tunnistaa, anonymiteetti periaatteen mukaan (Uusitalo 2001, 31-32). Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuskysymys kulkee mukana koko tutkimuksen ajan. Tehdessään aineiston analyysiä tutkijan on suhteutettava teoreettisesta viitekehyksestä luomiaan hypoteeseja sekä teoreettisia käsitteitä ja tutkimusaineistosta nousevia käsitteitä toisiinsa. Tutkimusaineistosta nousevien käsitteiden ja teoreettisten käsitteiden välisen suhteen on oltava looginen samoin kuin empiirisen aineiston ja teoreettisten johtopäätösten välinen suhde. Tutkijan tulee pystyä arvioimaan tutkimuksen tulkintojen pätevyyttä yhteiskunnallisessa todellisuudessa. (Pyörälä 1995, 15; Anttila 2000, 408.) Anttilan (2000, 136) teoksessa on käytetty Starrin ym. kolmiota, joka kuvaa tutkimusaineiston, teorian ja todellisuuden välistä yhteyttä. Erityisen tärkeää on tutkimuksenaineiston ja teorian välinen yhteys. Tämä tutkimus rakentui kirjeistä nousseiden teemojen pohjalta ja pyrkii kuvailemaan tyttöjen elämää sekä kuvaamaan tämän päivän lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä asioita. Tutkimusaineistosta noussutta empiriaa on nivottu yhteen teorian kanssa. DATA todellisuuden kuvaus TODELLISUUS TEORIA käsitteiden väliset yhteydet KUVIO 1. Starrin ym. kolmio tutkimusaineiston, teorian ja todellisuuden välisestä yhteydestä (Anttila 2000, 136). Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan käsitteillä reliabiliteetti ja validiteetti. Laadullisessa tutkimuksessa reliabiliteetilla tarkoitetaan aineiston käsittelyn ja analyysin luotettavuutta ja se viittaa tutkimuksen toistettavuuden kriteeriin. Validiteetilla tarkoitetaan tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä, mitä oli tarkoituskin mitata. (Anttila 2000, 408-409, 402.)