Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen

Olavi Kallio, Reijo Tolppi Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen

Olavi Kallio, Reijo Tolppi Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Muutoksia ja kokemuksia aluepelastuksesta 2004 2010 Seurantatutkimuksen 3. vaiheen loppuraportti Suomen Kuntaliitto Helsinki 2012

KIRJOITTAJAT Olavi Kallio Reijo Tolppi KANNEN KUVA Keski-Uudenmaan pelastuslaitos 1. painos ISBN 978-952-213-941-2 (nid.) ISBN 978-952-213-942-9 (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2012 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 00530 Helsinki PL 200, 00101 Helsinki Puh. 09 7711 Faksi 09 771 2291 www.kunnat.net

Alkusanat Pelastustoimen alueellistaminen on ollut merkittävä julkisen palvelutoiminnan uudelleenorganisointihanke. Uudistuksella pyritään vastaamaan niihin haasteisiin, jotka kohdistuvat julkiseen talouteen ja palveluihin voimavarojen niukentumisen seurauksena. Toimintojen uudelleenorganisoimisella on pyritty voimavarojen uudelleenkohdentamiseen ja tätä kautta entistä parempiin ja tehokkaammin toteutettuihin palveluihin. Organisatorisesti muutos on ollut merkittävä: pelastustoimi siirtyi kunnan tehtävästä alueelliseksi, mutta säilyi edelleen kunnallisen itsehallinnon vastuualueella. Seurantatutkimuksen ensimmäisen vaiheen raportti, jossa tarkasteltiin lähtökohtatilannetta ennen alueelliseen pelastuslaitokseen siirtymistä, valmistui vuonna 2003. Lähtökohtatilanteen kartoitus oli välttämätöntä, jotta uudistuksen vaikutuksien arvioinnille saatiin riittävä perusta. Seurantatutkimuksen toisen vaiheen raportti keskittyi vuonna 2004 toteutuneen uudistuksen jälkeen saatuihin ensimmäisten vuosien kokemuksiin alueiden, asukkaiden, pelastustoimen yhteistyötahojen ja ennen kaikkea kuntien näkökulmasta. Nyt valmistunut tutkimushankkeen uusin, kolmannen vaiheen raportti tarkastelee pelastustoimen alueellistamisesta saatuja kokemuksia 2000-luvun viimeisinä vuosina, kun alueellistamisen lähtölaukauksesta on kulunut kahdeksan vuotta. Kolmannen vaiheen tutkimuksen toteutuksesta ovat vastanneet Olavi Kallio Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta ja rehtori Reijo Tolppi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta. Seurantatutkimuksen kolmannen vaiheen raportin nyt valmistuessa esitämme kiitokset Sisäasiainministeriön pelastusosaston ja Suomen Kuntaliiton edustajille hyvästä yhteistyöstä. Kiitämme myös Palosuojelurahastoa taloudellisesta tuesta, joka on mahdollistanut tutkimuksen toteuttamisen. Tampereella 28. kesäkuuta 2012 Olavi Kallio HT, yliopistotutkija Reijo Tolppi HT, rehtori 3

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen 4

Sisältö Alkusanat... 3 1 Johdanto... 7 2 Tutkimustehtävä, -asetelma ja otosalueet...10 3 Pelastustoimen muutokset vuoden 2006 jälkeen (vuoteen 2010 asti)...12 3.1 Uusi pelastuslaki... 12 3.2 Pelastustoimen nykyrakenne... 13 3.3 Pelastustoimen organisointi otosalueilla vuonna 2010... 18 3.3.1 Länsi-Uusimaa... 18 3.3.2 Keski-Suomi... 20 3.3.3 Pirkanmaa... 22 3.3.4 Kainuu... 23 3.3.5 Päijät-Häme... 25 3.4 Tiivistelmä otosalueiden pelastustoimia ja niiden toimintaympäristöä kuvaavista perustunnusluvuista... 27 4 Pelastustoimen palvelutason kehitys...29 4.1 Lääninhallitusten ja aluehallintoviranomaisten suorittamat pelastustoimen arvioinnit 2002 2010... 29 4.1.1 Erityiskohteiden palotarkastukset... 29 4.1.2 Pelastussuunnitelmat... 30 4.1.3 Toimintavalmiusaika... 32 4.1.4 Johtopäätökset lääninhallitusten ja aluehallintoviranomaisten tekemistä arvioinneista... 33 4.2 Pelastustoiminnan palvelutaso otosalueilla... 34 4.2.1 Onnettomuuksien ehkäisy... 35 4.2.2 Pelastustoiminnan toimintavalmius... 39 4.2.3 Väestönsuojelun palvelutaso... 45 4.2.4 Tiivistelmä palvelutason mittareista 2001 2010... 47 5 Pelastustoimen talous ja kustannusten jakautuminen jäsenkuntien kesken...50 5.1 Pelastustoimen osuus kuntien nettokustannuksista... 50 5.2 Palo- ja pelastustoimen nettokustannukset 2000 2010 otosalueilla.. 53 5.3 Pelastustoimen menojen (nettokustannusten) muutokset otosalueisiin kuuluvissa kunnissa... 55 5.3.1 Länsi-Uudenmaan kuntien maksuosuudet 2004 2010... 58 5.3.2 Päijät-Hämeen pelastusalueen kuntien maksuosuudet 2004 2010... 60 5

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen 5.3.3 Keski-Suomen kuntien maksuosuudet 2004 2010... 63 5.3.4 Pirkanmaan kuntien maksuosuudet 2003 2010... 67 5.3.5 Kainuun kuntien maksuosuudet 2004 2010... 70 5.4 Yhteenveto pelastustoimen taloudesta ja kunnille aiheutuneista menoista ja maksuosuuksista otosalueilla... 72 6 Otosalueiden kuntien arviot pelastustoimen palvelutasosta... 75 6.1 Havaintoaineisto 2011... 75 6.2 Arviot pelastustoimen palvelutasosta... 77 6.3 Aluepelastuksesta kunnille aiheutuneet kustannukset (nettomenot).85 6.4 Kuntien vaikutusmahdollisuudet pelastustoimessa... 90 6.5 Sopimuspalokunnat ja niiden merkitys pelastustoimessa... 91 6.6 Tulevaisuuden haasteita; miten pelastustointa tulisi haasteiden valossa kehittää?... 93 6.7 Yhteenveto otosalueiden kuntaedustajien pelastustoimen palvelutasoa koskevista arvioista... 95 7 Pelastustoimi kansalaisten silmin ennen pelastustoimen alueellistamista ja sen jälkeen...98 7.1 Suomalaisten käsitykset pelastustoimesta ennen alueellistamista ja sen jälkeen... 98 7.1.1 Pelastusjärjestelmän toimivuus... 98 7.1.2 Pelastustoimen toimintakyky eri onnettomuustilanteissa... 100 7.2 Kansalaisten luottamus eri viranomaisten ja muiden turvallisuuspalvelujen tarjoajien toimintaan... 101 8 Yhteistyöviranomaisten näkemykset alueellisesta pelastustoimesta...103 8.1 Yhteistyö aluepelastuksen kanssa 2007 2010... 104 8.2 Pelastustoimen tehtäväaluetta koskevat tulevaisuudennäkymät... 107 9 Kuntien toimintaympäristön muutokset ja pelastustoimi...109 9.1 Väestön määrä ja rakenne otosalueilla... 111 9.2 Kuntien talous otosalueilla... 117 9.3 Valtion kuntapolitiikka ja kuntarakenteen uudistamispaineet... 119 10 Johtopäätöksiä pelastustoimen alueellistamisesta...123 Lähdeluettelo...129 Liitteet Liite 1. Kysely otosalueiden kuntien edustajille... 133 Liite 2. Kysely yhteistyöviranomaisille... 137 6

1 Johdanto Kunnille aikaisemmin kuuluneet pelastustoimen tehtävät siirtyivät vuoden 2004 alussa alueellisten pelastuslaitosten (22 aluetta) hoidettavaksi. Kunnille jäi edelleen eräitä pelastustoimeen liittyviä tehtäviä kuten velvollisuus järjestää sammutusvesihuolto, yleisten väestönsuojien rakentaminen sekä kunnan omien poikkeusolojen johtokeskusten rakentaminen ja ylläpito. Tuolloin voimassa olleen pelastuslain mukaan kuntien yhteistoimintaan perustuvan alueen pelastustoimen tulee: 1. ylläpitää pelastustoimen tehtäviä varten pelastustoimen järjestelmää; 2. huolehtia pelastustoimen alaan kuuluvasta valistuksesta ja neuvonnasta sekä toimia asiantuntijana pelastustointa koskevissa asioissa; 3. huolehtia pelastusviranomaisille kuuluvasta onnettomuuksien ehkäisystä ja vahinkojen rajoittamisesta sekä palotarkastuksista; 4. huolehtia pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä; 5. huolehtia osaltaan väestönsuojeluun kuuluvista tehtävistä ja ylläpitää niiden edellyttämää valmiutta; 6. yhteensovittaa eri viranomaisten ja pelastustoimeen osallistuvien muiden tahojen toimintaa pelastustoimessa; sekä 7. huolehtia osaltaan pelastustoimen henkilöstön kouluttamisesta. (Pelastuslaki 2003/468, 3 ) Uudistuksen valmisteluvaiheessa Tampereen yliopistossa tehtiin tutkimus, jossa kartoitettiin kunnallisen pelastustoimen tilaa ennen alueuudistusta. Tässä ensimmäisen vaiheen tutkimuksessa keskeisiä kysymyksiä olivat kuntien näkökulmasta: Miten uudistus tulee vaikuttamaan pelastustoimen palvelutasoon, kustannuksiin ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksiin? Tutkimus toteutettiin ajallisesti kahdessa vaiheessa siten, että ennen uudistusta ollutta tilannetta verrattiin uudistuksen toteutumisen jälkeiseen tilanteeseen. Ennen jälkeen -analyysien perusteella arvioitiin uudistuksen vaikutuksia kuntien ja niiden asukkaiden kannalta. Tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen raportti valmistui maaliskuussa 2003 (Kallio 2003) ja toisen vaiheen raportti huhtikuussa 2008 (Kallio & Tolppi 2008). Vuonna 2008 julkaistun 2. vaiheen tutkimuksen lopussa todetaan, että aluepelastus on vielä muutosvaiheessa. Muutokset verrattuna kunnalliseen pelastustoimeen ovat olleet eri alueilla suuria ja ne jatkuvat vielä tulevina vuosina. Lisäksi yhteiskunnassa on tapahtumassa suuria muutoksia, jotka väistämättä vaikuttavat pelastustoimeen. Näistä syistä johtuen on tarkoituksenmukaista seurata edelleen alueellisen pelastustoimen kehittymistä 7

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen ja toteuttaa vaikutustutkimuksen 3. vaihe alkavan uuden valtuustokauden loppupuolella. (Kallio & Tolppi 2008, 137 138) Tuolloin vuonna 2008 oli näkyvissä merkkejä yhteiskunnallisista muutoksista, jotka tulevat vaikuttamaan kuntien ja samalla myös alueellisen pelastustoimen toimintaedellytyksiin. Näitä olivat mm.: Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikentyminen: kuntien vastuulla olevien hyvinvointipalvelujen kysyntä kasvaa ja työikäisten vähentyessä palvelujen järjestämisen edellytykset muuttuvat entistä haasteellisemmiksi. Ikääntyminen vaikuttaa heikentävästi asukkaiden toimintakykyyn ja lisää erilaisten onnettomuuksien riskejä. Vuoden 2008 lopulla alkanut kansainvälinen talouden taantuma, jonka seurauksena myös kuntien menojen kasvua on pakko rajoittaa ikäsidonnaisten tarpeiden kasvusta huolimatta. Tämä on tuonut uusia paineita julkisen palvelutuotannon tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiselle. Nämä paineet kohdistuvat myös pelastustoimeen. Vuonna 2007 käynnistyi lakisääteinen kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa mm. perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen tehtävät tulee toteuttaa vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueiden tai kuntien toimesta (2007/169, 5 ). Kunta- ja palvelurakenneuudistus on saamassa jatkoa syksyllä 2012 mahdollisesti säädettävällä rakenneuudistuslailla, joka toteutuessaan vähentää vuosina 2015 2017 voimakkaasti kuntien lukumäärää ja siten muuttaa kuntien välistä yhteistoimintaa eri tehtäväalueilla. Seurantatutkimuksen 2. vaiheen jälkeen on toteutettu pelastustointa koskevia lainsäädäntöuudistuksia, joista merkittävimpiä ovat 1. Pelastuslaki 29.4.2011/379. Lain tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Uusi pelastuslaki tuli voimaan 1.7.2011. Kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla (alueen pelastustoimi) siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Erityisesti tehtävissä korostuu tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ennaltaehkäisy ja varautuminen. 2. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Lain 39 40 koskevat ensihoitopalvelujen järjestämistä, joissa vastuu siirtymäkauden jälkeen tulee sairaanhoitopiirille: Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä päivystävien terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että nämä yhdessä muodostavat alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka 8

hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta. Ensihoitopalvelu on järjestettävä 39 :n mukaisesti viimeistään 1. päivästä tammikuuta 2013. Seurantatutkimuksen 3. vaiheen toteutusta ohjaavat pitkälti aikaisemmissa hankkeen 1. ja 2. vaiheessa tehdyt valinnat. Edelleen tarkoituksena on saada mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoista tietoa, joiden perusteella voidaan arvioida pelastustoimen alueellistamisen vaikutuksia 2000-luvulla. 9

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen 2 Tutkimustehtävä, -asetelma ja otosalueet Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa keskitytään samoihin asiakokonaisuuksiin kuin aikaisemmissa vaiheissa. Sen yhteydessä suoritetaan kuviossa 1 esitetyt analyysit ennen jälkeen -vertailujen avulla. Tämän lisäksi tarkastellaan kuntien toimintaympäristön muutoksia ja arvioidaan niiden merkitystä tapahtuneissa ja havaituissa muutoksissa. Kuvio 1. Pelastustoimen alueellistamisen tutkimusasetelma. Kuvio 1. Pelastustoimen alueellistamisen tutkimusasetelma. 10 Tutkimuksessa huomion kohteena ovat siis seuraavat asiakokonaisuudet: Tutkimuksessa huomion kohteena ovat siis seuraavat asiakokonaisuudet: 1) Henkilöstön ja muiden voimavarojen käyttö 2) Pelastustoimen palvelutaso (ml. onnettomuuksien ennaltaehkäisy) 3) Pelastustoimen talous erityisesti pelastustoimen alueeseen kuuluvien kuntien näkökulmasta 4) Kuntien luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon käsitykset pelastustoimen palvelujen palvelutasosta. Pelastustoimen järjestämis- ja rahoitusvastuu on edelleen kunnilla. Ovatko kuntien menot ja toisaalta pelastustoimen palvelutaso muuttuneet siten, että kunnat kokevat saavansa riittävän vastikkeen pelastustoimeen käyttämilleen varoille? 5) Pelastustoimen alueellistaminen merkitsi kuntien näkökulmasta muutosta palvelujen tuottajasta niiden järjestäjäksi. Välitön, suora ohjaus muuttui sopimusperusteiseksi omistajaohjaukseksi, johon toisen vaiheen tutkimustulosten mukaan kuntien edustajat olivat varsin tyytymättömiä. Pelastustoimen organisoinnissa on mahdollisesti tapahtunut ohjaukseen ja päätöksentekoon vaikuttavia muutoksia. Missä määrin kunnat (muut kuin isäntäkunnat) voivat vaikuttaa pelastustoimeen, onko vaikutusmahdollisuuksissa tapahtunut muutoksia? 6) Kunnallishallinnossa ja kuntien toimintaympäristössä on tapahtunut (ja todennäköisesti edelleen tapahtumassa) suuria muutoksia. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa arvioidaan toteutunutta pelastustoimen alueuudistusta ja sen vaikutuksia edellä mainittujen toimintaympäristön muutosten näkökulmasta. 1. Henkilöstön ja muiden voimavarojen käyttö 2. Pelastustoimen palvelutaso (ml. onnettomuuksien ennaltaehkäisy) 3. Pelastustoimen talous erityisesti pelastustoimen alueeseen kuuluvien kuntien näkökulmasta 4. Kuntien luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon käsitykset pelastustoimen palvelujen palvelutasosta. Pelastustoimen järjestämis- ja rahoitusvastuu on edelleen kunnilla. Ovatko kuntien menot ja toisaalta pelastustoimen palvelutaso muuttuneet siten, että kunnat kokevat saavansa riittävän vastikkeen pelastustoimeen käyttämilleen varoille? 5. Pelastustoimen alueellistaminen merkitsi kuntien näkökulmasta muutosta palvelujen tuottajasta niiden järjestäjäksi. Välitön, suora ohjaus Seurantatutkimuksen 3. vaihe perustuu 1. ja 2. vaiheen tavoin alueelliseen otantaan, jossa ovat mukana viiden pelastusalueen kunnat. Empiirinen havaintoaineisto (tilastot, kyselyt ja haastattelut) kerätään seuraavista pelastusalueista ja kunnista.

muuttui sopimusperusteiseksi omistajaohjaukseksi, johon toisen vaiheen tutkimustulosten mukaan kuntien edustajat olivat varsin tyytymättömiä. Pelastustoimen organisoinnissa on mahdollisesti tapahtunut ohjaukseen ja päätöksentekoon vaikuttavia muutoksia. Missä määrin kunnat (muut kuin isäntäkunnat) voivat vaikuttaa pelastustoimeen, onko vaikutusmahdollisuuksissa tapahtunut muutoksia? 6. Kunnallishallinnossa ja kuntien toimintaympäristössä on tapahtunut (ja todennäköisesti edelleen tapahtumassa) suuria muutoksia. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa arvioidaan toteutunutta pelastustoimen alueuudistusta ja sen vaikutuksia edellä mainittujen toimintaympäristön muutosten näkökulmasta. Seurantatutkimuksen 3. vaihe perustuu 1. ja 2. vaiheen tavoin alueelliseen otantaan, jossa ovat mukana viiden pelastusalueen kunnat. Empiirinen havaintoaineisto (tilastot, kyselyt ja haastattelut) kerätään seuraavista pelastusalueista ja kunnista. Vuoden 2006 kuntajakoon, jota käytettiin 2. vaiheen analyyseissä, on tullut toteutuneiden kuntaliitosten seurauksena isoja muutoksia. Otoskuntien määrä on vähentynyt suhteellisen voimakkaasti eniten Pirkanmaan alueella. Vuonna 2006 otokseen kuului 100 kuntaa ja neljä vuotta myöhemmin eli vuonna 2010 kuntia oli 80. Taulukko 1. Seurantatutkimuksen otosalueet ja niillä olevien kuntien lukumäärät2002, 2006 ja 2010. Pelastustoimen alue Kuntia 2002 Kuntia 2006 Kuntia 2010 Länsi Uusimaa 15 15 12 Päijät-Häme 12 12 12 Keski-Suomi 30 30 23 Pirkanmaa 33 33 24 Kainuu 10 10 9 Otoskuntia yhteensä 100 100 80 Tutkimuksessa otosalueiden kuntia tarkastellaan tilastollisissa analyyseissä vuoden 2010 kuntajaon mukaan. Kuntiin suunnatut kyselyt lähetettiin syyslokakuussa 2011, joten niiden osalta noudatetaan vuoden 2011 kuntajakoa (Artjärven, Kylmäkosken ja Kuhmalahden kuntia ei ole enää vuonna 2011). Vuonna 2011 viidellä otosalueella oli yhteensä 77 kuntaa. 11

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen 3 Pelastustoimen muutokset vuoden 2006 jälkeen (vuoteen 2010 asti) 3.1 Uusi pelastuslaki Seurantatutkimuksen toisessa osassa käsiteltiin pelastustoimen alueellistamisen taustoja sekä kuvattiin pelastustoimen perusrakennetta vuonna 2006 (Kallio & Tolppi 2008, luvut 3.1 ja 3.2). Tämän jälkeen selvästi merkittävin pelastustoimen rakenteeseen vaikuttanut tekijä on ollut pelastustoimen lainsäädännön uudistaminen, mikä käynnistyi Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman myötä. Hallitusohjelmassa toimeksianto muotoiltiin seuraavasti: Tarkistetaan pelastuslaki tavoitteena erityisesti onnettomuuksien ehkäisyn ja asumisturvallisuuden parantaminen. Arvioidaan nykyisten väestönsuojelumääräysten tarkoituksenmukaisuus. Palotarkastukset ja muut turvallisuutta edistävät toimet kohdistetaan nykyistä paremmin riskikohteisiin. Turvallisuutta parantavan tekniikan käyttöä lisätään. (Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007, luku 4.) Keväällä 2008 julkaistussa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa uudelle lainsäädännölle asetettiin useita tavoitteita. Erityisesti ohjelmassa nostettiin esille suuronnettomuusriskien ja ympäristötuhojen riskienhallinta paikallisen turvallisuussuunnittelun kehittäminen sopimuspalokuntien toimintaedellytysten parantaminen hoito- ja hoivalaitosten turvallisuus yleisen turvallisuuskulttuurin edistäminen ja turvallisuuden huomioiminen arkea koskevassa päätöksenteossa. (Turvallinen elämä jokaiselle sisäisen turvallisuuden ohjelma 8.5.2008, luvut 5.5, 6.1 ja 6.5.) Nykyinen pelastuslaki (L 379 / 2011) eroaa rakenteellisesti edeltäjästään (L 468 / 2003) varsin paljon. Tavoitteena on ollut määritellä mahdollisimman selkeästi eri tahojen velvollisuudet ja vastuut turvallisuuden ylläpitämisessä. Sisällöllisesti merkittävä uudistus oli palotarkastuskohteiden määrittelystä luopuminen lain tasolla ja tarkastustoiminnan muuttaminen yleisemmäksi paikalliseen riskiarvioon perustuvaksi valvontatehtäväksi. Kun toiminta lähenee turvallisuuskonsultointia, laissa annetaan uutena mahdollisuutena periä siitä myös maksu. Toiseksi nykyinen laki sisältää entistä täsmällisemmät ohjeet hoitolaitos- 12

ten sekä palvelu- ja tukiasumisen turvallisuusvaatimuksiin. Erityistä painoa laissa on asetettu poistumisturvallisuudelle. Lisäksi viranomaiset velvoitetaan riskikohteiden osalta aikaisempaa tiiviimpään yhteistyöhön. Pelastuslaissa on ensimmäistä kertaa oma lukunsa vapaaehtoistoimintaa varten. Laissa pelastustoimen viranomaisia velvoitetaan ottamaan toiminnassaan huomioon vapaaehtoistoiminnan edistäminen, ja näin muodollisesti tunnustetaan vapaaehtoistoiminnan keskeinen merkitys pelastustoimen järjestelmän osana. Sopimuspalokuntalaiset itse katsoivat lain kuitenkin jääneen vakavasti puutteelliseksi, ja he ilmaisivat tyytymättömyytensä lain valmisteluun poikkeuksellisen vahvasti (Ks. esim. Suomen Sopimuspalokuntien liiton lausunto pelastuslakiluonnoksesta 2009 (Kättö 2010) ja (Hiltunen 2009)). Ehkä eniten huomiota lainsäädäntöprosessin aikana sai osakseen väestönsuojia koskevat säädökset (Kättö 2010). Entisessä laissa väestönsuoja säädettiin pakolliseksi kaikkiin yli 600 neliömetrin kokoisiin rakennuksiin. Nykyisessä laissa alaraja on nostettu 1200 neliömetriin, ja teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta 1500 neliömetriin. Karkeasti arvioiden väestönsuojien rakentaminen puolittuu lainsäädäntömuutoksen myötä. Pelastustoimen organisaatioon uudella lainsäädännöllä ei ollut suuria vaikutuksia. Kuitenkin pelastuslain säätämisen yhteydessä kumottiin laki pelastustoimen alueiden muodostamisesta (L 1214 / 2001) ja vastaavat säädökset sisällytettiin uuteen lakiin. Lisäyksenä aikaisempaan täsmennettiin pelastustoimen aluejaon muuttamista koskevaa sääntelyä. Aloitteen aluejaon muuttamisesta voivat tehdä joko valtioneuvosto tai kunnat. Päätöksen aluejaosta tekee edelleen valtioneuvosto, jonka aluejakoa muuttaessaan on annettava alueen kunnille mahdollisuus tehdä sopimus hallinnosta, kustannusten jaosta, virkajärjestelyistä ja muista yhteistoiminnan vaatimista asioista. Sopimuksen sisältöä laissa ei tarkemmin määritellä, mutta mikäli kunnat eivät pääse sopimuksesta yksimielisyyteen, valtioneuvostolla on oikeus lopullisesti ratkaista yhteistoiminnan periaatteet. 3.2 Pelastustoimen nykyrakenne Voimassa olevalla valtioneuvoston päätöksellä (7.3.2002) Manner-Suomi on jaettu 22 alueeseen, ja pelastustoimen tehtävät hoidetaan kuntien lakisääteisenä yhteistyönä. Pelastustoimen alueista 20 perustuu niin sanottuun isäntäkuntamalliin. Kahdella alueella (Päijät-Häme ja Lappi) pelastustoimi hoidetaan osana maakuntaliiton toimintaa. Ahvenanmaalla pelastustoimi on poikkeusolojen väestönsuojelua lukuun ottamatta järjestetty maakunnan omalla lainsäädännöllä. 13

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Kuvio 2. Pelastustoimen alueet 2010. Kuvio 2. Pelastustoimen alueet 2010 Yhteistyössä toimivia kuntia on eniten Varsinais-Suomen pelastustoimen alueella (yhteensä 28 vuoden 2010 kuntajaon mukaan). Toista ääripäätä edustaa Helsinki, joka muodostaa yksinään pelastustoimen alueen. Asukasmäärät vaihtelevat Kainuun noin 80 000 asukkaasta Helsingin noin 560 000 asukkaaseen. Pinta-alaltaan suurin on Lapin alue (99 000 km2) ja pienin Helsinki (686 km2). 700. Pelastusyksiköt (Suomen pelastustoimi on hajautettu 2008, 7; PRONTO alueiden -tietokanta kuntien paloasemille, 4.1.2011) joita on yhteensä yli 700. (Suomen pelastustoimi 2008, 7; PRONTO-tietokanta 4.1.2011) Lain (379/2011) mukaan kunnat vastaavat pelastustoimesta. Jokaisella alueella toimii oma pelastuslaitos, jonka hallintomallista ja kustannustenjaosta alueen tehdaspalokunnat, yhdessä joiden päättävät. kanssa Laitoksen aluelaitokset henkilöstö ovat tehneet on yhteistyösopimukset. joko päätoimista tai sivutoimista. Lisäksi alueen pelastustoimen järjestelmään kuuluvat kiinteänä osana vapaaehtoiset palokunnat, laitospalokunnat ja tehdaspalokunnat, joiden kanssa aluelaitokset onnettomuuksien ovat ennaltaehkäisy tehneet yhteistyösopimukset. ja niiden seurausten rajoittaminen Pelastuslaitoksen - pelastustoimen lakisääteisenä valvontatehtävistä tehtävänä on varsinaisen pelastustoiminnan ohella huolehtia Yhteistyössä toimivia kuntia on eniten Varsinais-Suomen pelastustoimen alueella (yhteensä 28 vuoden 2010 kuntajaon mukaan). Toista ääripäätä edustaa Helsinki, joka muodostaa yksinään pelastustoimen alueen. Asukasmäärät vaihtelevat Kainuun noin 80 000 asukkaasta Helsingin noin 560 000 asukkaaseen. Pinta-alaltaan suurin on Lapin alue (99 000 km2) ja pienin Helsinki (686 km2). Pelastusyksiköt on hajautettu alueiden kuntien paloasemille, joita on yhteensä yli Lain (379/2011) mukaan kunnat vastaavat pelastustoimesta. Jokaisella alueella toimii oma pelastuslaitos, jonka hallintomallista ja kustannustenjaosta alueen kunnat yhdessä päättävät. Laitoksen henkilöstö on joko päätoimista tai sivutoimista. Lisäksi alueen pelastustoimen järjestelmään kuuluvat kiinteänä osana vapaaehtoiset palokunnat, laitospalokunnat ja Pelastuslaitoksen lakisääteisenä tehtävänä on varsinaisen pelastustoiminnan ohella huolehtia - ohjauksesta, valistuksesta ja neuvonnasta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden - väestön varoittamisesta vaara- ja onnettomuustilanteissa sekä tarvittavasta hälytysjärjestelmästä. ohjauksesta, valistuksesta ja neuvonnasta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ennaltaehkäisy ja niiden seurausten Edellä lueteltujen tehtävien lisäksi pelastuslaitos voi tuottaa sopimukseen perustuen ensihoitopalveluita sekä samoin tukea kuntien valmiussuunnittelua. Edelleen pelastustoimi 14

rajoittaminen pelastustoimen valvontatehtävistä väestön varoittamisesta vaara- ja onnettomuustilanteissa sekä tarvittavasta hälytysjärjestelmästä. Edellä lueteltujen tehtävien lisäksi pelastuslaitos voi tuottaa sopimukseen perustuen ensihoitopalveluita sekä samoin tukea kuntien valmiussuunnittelua. Edelleen pelastustoimi velvoitetaan huolehtimaan öljyntorjunnasta ja muistakin muussa laissa alueen pelastustoimelle säädetyistä tehtävistä. (379/2011, 27 ) velvoitetaan Kuvio 3. Pelastuslaitosten huolehtimaan öljyntorjunnasta operatiivinen ja henkilöstö muistakin muussa tehtäväryhmittäin laissa alueen 2004 2010. pelastustoimelle säädetyistä (Kokki & tehtävistä. Heinonen (379/2011, 2008, 10) ja 27 PRONTO ) tietokanta vuosilta 2008 2010.) 1 4000 3500 3000 2500 529 366 555 381 556 557 537 411 410 436 545 549 444 447 2000 1500 1000 2705 2831 2932 2937 2948 2841 2882 500 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Miehistö Alipäällystö Päällystö Kuvio 3. Pelastuslaitosten operatiivinen henkilöstö tehtäväryhmittäin 2004-2010. (Kokki & Välittömästi Heinonen 2008, alueellistamisen 10) ja PRONTO tietokanta jälkeisinä vuosilta vuosina 2008 pelastustoimen 2010.) 1 miehistön määrä nousi voimakkaasti, minkä jälkeen se on vakiintunut vajaaseen 3 Välittömästi 000:een. Alipäällystön alueellistamisen määrä jälkeisinä on vuosina viime vuosina pelastustoimen asteittain miehistön kasvanut määrä ja nousi päällystön viime vuosina määrä asteittain vaihdellut kasvanut 550 molemmin ja päällystön puolin. määrä vaihdellut Ennustettua 550 molemmin selkeää siirty- puolin. voimakkaasti, minkä jälkeen se on vakiintunut vajaaseen 3000:een. Alipäällystön määrä on mää Ennustettua päällystöviroista selkeää siirtymää alipäällystövirkoihin päällystöviroista alipäällystövirkoihin ei kuitenkaan ole ei tapahtunut, kuitenkaan ole eikä ainakaan tapahtunut, lähivuosina eikä ainakaan alipäällystön lähivuosina alipäällystön määrä tule määrä ylittämään tule ylittämään päällystön päällystön määrää määrää operatiivisissa tehtävissä. tehtävissä. Kuviossa 4 aluelaitosten pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö on suhteutettu alueen 1 väestöön. Lapin Koko vuosien maan 2005 keskiarvo ja 2009, oli Varsinais-Suomen 7,33 henkilöä 10 vuoden 000 asukasta 2007, Keski-Suomen kohti, kuitenkin vuoden alueelliset erot ovat varsin suuria. Korkein arvo (8,99) löytyi Keski-Pohjanmaalta ja matalin (4,69) heti 2009 sekä Keski-Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan vuoden 2010 puuttuvat tiedot on naapurista Etelä-Pohjanmaalta. Erityisesti Etelä-Pohjanmaan henkilöstön ja asukasluvun suhde korvattu edellisen vuoden tiedoilla. on poikkeuksellinen muuhun Suomeen verrattuna. Mitään helposti havaittavaa selittävää tekijää alueellisille eroille ei ole löydettävissä. Sekä isoja että pieniä laitoksia on löydettävissä jatkumon molemmista päistä, samoin maantieteellisesti lähellä toisiaan olevat alueet eivät välttämättä asetu lähelle toisiaan, alueen väestökehitys tai 15 väestötiheys eivät selitä eroja.

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Kuviossa 4 aluelaitosten pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö on suhteutettu alueen väestöön. Koko maan keskiarvo oli 7,33 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kuitenkin alueelliset erot ovat varsin suuria. Korkein arvo (8,99) löytyi Keski-Pohjanmaalta ja matalin (4,69) heti naapurista Etelä-Pohjanmaalta. Erityisesti Etelä-Pohjanmaan henkilöstön ja asukasluvun suhde on poikkeuksellinen muuhun Suomeen verrattuna. Mitään helposti havaittavaa selittävää tekijää alueellisille eroille ei ole löydettävissä. Sekä isoja että pieniä laitoksia on löydettävissä jatkumon molemmista päistä, samoin maantieteellisesti lähellä toisiaan olevat alueet eivät välttämättä asetu lähelle toisiaan, alueen väestökehitys tai väestötiheys eivät selitä eroja. Kuvio 4. Pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö väkilukuun suhteutettuna 10 000 asukasta kohti vuonna 2010. 2 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Kuvio 4. Pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö väkilukuun suhteutettuna 10 000 asukasta kohti vuonna 2010. 1 Pelastuslaitosten hälytysmäärät ovat vuosituhannen vaihteen ripeän nousun jälkeen vakiintuneet runsaaseen 100 000 tehtävään vuodessa (kuvio 5). Pelastuslaitosten hälytysmäärät ovat vuosituhannen vaihteen ripeän nousun jälkeen vakiintuneet runsaaseen 100 000 tehtävään vuodessa (kuvio 5). 16 120 000 2 Pronto-tietokanta 19.7.2011. Keski-Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan puuttuvat henkilöstötiedot on korvattu edellisen vuoden tiedoilla. Prontoa täydentävinä väestötietoläh- 100 000 teinä on käytetty Etelä-Karjalan ja Lapin osalta Kunnat.net sivustoa, Keski-Uudenmaan 80 000 osalta laitoksen omaa nettisivua (www.ku-pelastus.fi) ja Jokilaaksojen osalta Jokilaakson poliisilaitoksen toimintakertomusta vuodelta 2010. 60 000 40 000 20 000 0 49 117 52 558 66 429 81 042 82 699 104 063 101 485 109 719 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010

Kuvio 4. Pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö väkilukuun suhteutettuna 10 000 asuka kohti vuonna 2010. 1 Pelastuslaitosten hälytysmäärät ovat vuosituhannen vaihteen ripeän nousun jälkeen vakiin runsaaseen 100 000 tehtävään vuodessa (kuvio 5). Kuvio 5. Pelastuslaitosten tehtävämäärät 1996 2010. 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 49 117 52 558 66 429 81 042 82 699 104 063 101 485 109 719 0 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Vuonna Kuvio 5. 2010 Pelastuslaitosten pelastuslaitoksilla tehtävämäärät oli yhteensä 1996 109 719 2010. tehtävää. Kaikista tehtävistä rakennuspaloja oli noin 2800, liikenneonnettomuuksia noin 13 400, tarkastus- 1 Pronto tietokanta sekä varmistustehtäviä 19.7.2011. Keski-Uudenmaan noin 23 000 ja Etelä-Pohjanmaan ensivastetehtäviä puuttuvat noin henkilöstötiedot on korva 27 edellisen 000. Tehtävien vuoden tiedoilla. määrää Prontoa lisää oleellisesti täydentävinä se, väestötietolähteinä että useimmat pelastuslaitokset on käytetty Etelä-Karjalan ja Lapin osal vastaavat Kunnat.net lakisääteisten sivustoa, Keski-Uudenmaan tehtäviensä ohella osalta myös laitoksen alueensa omaa nettisivua sairaankuljetustehtävistä, (www.ku-pelastus.fi) ja Jokilaaksoj osalta Jokilaakson joiden kokonaismäärä poliisilaitoksen (noin toimintakertomusta 250 000) on vuodelta yli kaksinkertainen 2010. muihin hälytystehtäviin verrattuna. (Pronto-tietokanta 4.1.2011, sairaankuljetuksen osalta Suomen pelastustoimi 2008, 21.) Perinteisesti pelastustoimen tehtävissä satunnaiset vuosittaiset vaihtelut ovat olleet varsin suuria. On kuitenkin kiistatta nähtävissä, että pelastustoimen tehtävämäärä on trendinomaisessa kasvussa. Nykyinen tehtävämäärä on yli kaksi kertaa suurempi vuoden 1996 tasoon verrattuna. Erityisen nopeaa tehtävien kasvu on ollut ensivastetehtävien osalta, jotka ovat lähes viisinkertaistuneet vuoden 1996 tasosta. Viime vuosina tehtävämäärien kasvuvauhti on kuitenkin taittunut, ja varsinkin automaattisten paloilmoittimien aiheettomista hälytyksistä (vuonna 2010 noin 20 % kaikista tehtävistä) jatkossa perittävät maksut tulevat todennäköisesti kääntämään hälytysmäärät laskuun. Vaalikauden lähetessä loppuaan valtioneuvoston kanslia on perinteisesti pyytänyt ministeriöiltä tulevaisuuskatsausta, joka sisältää virkamiesnäkemyksen tulevan hallituksen ohjelman valmistelussa huomioitavista asioista. Sisäasianministeriön viimeisessä tulevaisuuskatsauksessa tarkastelu on ulotettu vuoteen 2020. Sisäisen turvallisuuden osalta katsaus sisältää yhteensä 23 ehdotusta, joista yksi kohdistuu pelastustoimen organisointiin jatkossa; sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan pelastuslaitoksista tulee kehittää turvallisuuden tavarataloja, joka painottavat onnettomuuksien ennaltaehkäisyä 17

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen nykyistä enemmän, ja suuntaisivat toimintaansa nykyistä voimakkaammin pelastuslaitoksesta ulospäin. Tämän lisäksi tulevaisuuskatsauksessa tuodaan esille pelastusalan koulutusta ja tutkimusta sekä pelastajien työuria koskevia toimenpide-ehdotuksia. Tavoitteiden asettelu on varsin suppea verrattuna poliisiin, jonka toimialaan suoranaisesti kuuluvia toimenpide-esityksiä katsauksessa oli sisäisen turvallisuuden osalta 13. (Turvallinen ja moniarvoinen Suomi sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto 2020) Ehkä mielenkiintoisempaa onkin se, mitä sisäasianministeriön tulevaisuuskatsauksessa ei käsitellä. Siinä ei oteta kantaa pelastusalueiden määrään tulevaisuudessa, pelastustoimen omistajuuteen (kunta-valtio-yksityinen) eikä pelastustoimen ja sairaankuljetuksen väliseen suhteeseen. Tavalla tai toisella näiden teemojen voi silti olettaa nousevan esille ennen tämän vuosikymmenen päättymistä. 3.3 Pelastustoimen organisointi otosalueilla vuonna 2010 Tässä alaluvussa kuvataan yleisellä tasolla otosalueiden pelastustoimen järjestämisen ratkaisuja; toiminta-ajatusta, organisointia ja kustannusten jakamisen perusteita. Mainittakoon vielä, että vuoden 2010 jälkeen on tapahtunut eräitä organisoinnin muutoksia. Niitä ei ole tässä yhteydessä huomioitu. 3.3.1 Länsi-Uusimaa Toiminta-ajatus Pelastuslaitoksen toiminta-ajatus on määritelty mm. toimintakertomuksessa ja www-sivulla olevassa esityksessä, jossa määritellään Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (LUP) arvot, visiot ja toiminta-ajatus (22.1.2010). Jälkimmäisen mukaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen toiminta-ajatuksena on kaikissa olosuhteissa kehittää ja ylläpitää alueen turvallisuutta minimoimalla onnettomuusvahinkoja ja niiden seurauksia. Tähän tehtävään kuuluvat: onnettomuuksien ehkäiseminen, kuntien ja kuntalaisten onnettomuuksissa tarvittavien valmiuksien parantaminen, pelastustoimenpiteet ja ensihoitopalvelut sopimusten mukaan. Aikaan sidottu tulevaisuuden visio kiinnittyy vuoteen 2013. Sen mukaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan sekä ensihoitopalvelujen huippuosaaja. Se on arvostettu, avoimesti viestivä, yhteistyöhakuinen ja työpaikkana haluttu. (http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;44697;9458;87960, Arvot, visiot ja toiminta-ajatus) 18

Toimintakertomuksessa 2010 pelastuslaitoksen toiminta-ajatus on esitetty seuraavasti: Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tehtävänä on huolehtia kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen turvallisuudesta pelastustoimen alueella (Espoo, Hanko, Inkoo, Karjalohja, Karkkila, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Nummi-Pusula, Raasepori, Siuntio ja Vihti). Tähän tehtävään kuuluvat onnettomuuksien ehkäiseminen, kuntien ja kuntalaisten onnettomuustilanteissa tarvittavien valmiuksien parantaminen sekä pelastustoimenpiteet. (Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 3.) Organisaatio Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustamisvaiheessa laitos rakennettiin osaksi Espoon kaupungin organisaatiota, ja alueen kuntien pelastustoimen henkilöstö siirtyi Espoon kaupungin palvelukseen. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on vuoden 2006 alusta lähtien toiminut Espoon kaupungin organisaatioon kuuluvana voittoa tavoittelemattomana kunnallisena liikelaitoksena. Pelastuslaitoksella on 12 vakinaista paloasemaa, joissa vuorossa oleva henkilöstö on välittömässä lähtövalmiudessa. Vuoden 2010 aikana laitos valmisteli uuden palokuntasopimusmallin, jonka allekirjoitti yhteensä 43 sopimuspalokuntaa. (Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 7 8.) Organisatorisesti Länsi-Uudenmaan alue on jaettu Raaseporin, Lohjan ja Espoon toimialueisiin, joille on nimetty aluepalopäälliköt. Tämän lisäksi laitos on nimennyt kaikilla alueilla pelastustoimen ja riskienhallinnan kehittämisestä vastaavat pelastus- ja riskienhallintapäälliköt (kuvio 6). Päätoimista henkilökuntaa laitoksessa oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 409. (Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 54; Länsi- Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintatilastot 2010, 39. Organisaatiosta yksityiskohtaisemmin ks. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen palvelutasopäätös 2009 2013.) Länsi-Uudenmaan pelastustoimen yhteistoimintasopimus on vuodelta 2002. Näin ollen pelastuslaitoksen hallinto, toimitilat ja kalusto sekä taloudenhoito toimivat edelleen samoilla periaatteilla kuin vuoden 2008 raportissa esiteltiin (ks. Kallio & Tolppi 2008, 25 26) 19

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Kuvio 6. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen organisaatio 2010. Pelastuslaitoksen johtokunta Pelastusjohtaja Pelastuslaitoksen johtoryhmä Hallintoyksikkö Aluepalopäällikkö Aluepalopäällikkö Aluepalopäällikkö Johtoryhmä Johtoryhmä Johtoryhmä Tammisaaren toimialue -palveluyksiköt (3 kpl) Pelastustoiminta, pelastuspäällikkö Lohjan toimialue -palveluyksiköt ( 3 kpl) Espoon toimialue -palveluyksiköt (3 + 4 kpl) Riskienhallinta, riskienhallintapäällikkö Hallinto, hallintopäällikkö Kehittämistyöryhmät 3.3.2 Keski-Suomi Toiminta-ajatus Keski-Suomen pelastuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tuottaa alueen ihmisille ja yrityksille korkeatasoiset pelastustoimen palvelut ehkäisemällä onnettomuuksia ja järjestämällä nopeata ja tuloksellista apua onnettomuustilanteissa kaikissa olosuhteissa. (Keski-Suomen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009 2012, 5). Organisaatio Keski-Suomen kuntien tekemän yhteistoimintasopimuksen mukaisesti Keski-Suomen pelastuslaitos toimii hallinnollisesti Jyväskylän kaupungin alaisena liikelaitoksena. Päätoimista henkilöstöä laitoksessa oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 209. Sivutoimisia pelastuslaitoksen palveluksessa oli vuonna 2010 yhteensä 598 ja sopimuspalokuntien henkilöstöä 511. (Keski-Suomen pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 7; Keski-Suomen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 1.) Keski-Suomen pelastuslaitoksen organisaatiota uudistettiin vuonna 2010. Toiminta on jaettu kolmeen prosessiin: kehitys-, hallinto- ja palvelupro- 20

sesseihin. Alueellisesti Keski-Suomi jaettiin seitsemään toiminta-alueeseen, joihin nimettiin vastuuvirkamiehet. Lisäksi johtokunnan apuna aloitti uutena epävirallisena elimenä pelastuslaitoksen kunnanjohtajaryhmä, joka koostuu toiminta-alueiden kuntien johtajista. Ryhmän avulla etsitään kiinteämpää yhteistyötä omistajakuntien kanssa. (Keski-Suomen pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 2 3.) Kuvio 7. Keski-Suomen pelastuslaitoksen organisaatio 2010. Keski-Suomen Pelastuslaitos liikelaitos Jyväskylän kaupunginvaltuusto JOHTOKUNTA KEHITYSPROSESSI Riskienhallintapäällikkö Jarkko Jäntti Onnettomuuksien ehkäisy Nuohous Palotarkastus Varautuminen ja valmius Valistus ja neuvonta Kemikaaliasiat Pelastuspäällikkö Risto Helminen Pelastustoiminta Koulutus Kalusto Viestitoiminta Öljytorjunta Ensihoitopäällikkö Risto Ylönen Ensihoitopalvelut Ensivaste HALLINTOPROSESSI Hallinto- ja talouspäällikkö Ari Karsikas Toimistopalvelut PALVELUPROSESSI Jyväskylän toiminta-alue Mika Kuivalainen Jyväskylä, Muurame, Jyvässeudun toiminta-alue Pertti Loivamaa Hankasalmi, Joutsa, Laukaa, Luhanka, Toivakka Keuruun toiminta-alue Mika Huuskola Keuruu, Multia ja Petäjävesi Pelastusjohtaja Simo Tarvainen Aluepalopäällikkö Hannu Kouhia Henkilöstöpäällikkö Maarit Nurmijoki - Matilainen Jämsän toiminta-alue Pertti Rossi Jämsä, Kuhmoinen Saarijärven toiminta-alue Pertti Hänninen Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi, Kyyjärvi ja Saarijärvi Äänekosken toimintaalue Mikael Monthan Konnevesi, Uurainen ja Äänekoski Johtoryhmä Yhteistyöryhmä Kunnanjohtajaryhmä Osastopäällikkökokous Työturvallisuusryhmä Viitasaaren toiminta-alue Henri Vänni Kinnula, Pihtipudas ja Viitasaari Aluepelastuslaitoksen hallinto Pelastuslaitoksen hallintoa varten Jyväskylän kaupunginvaltuusto valitsee Keski-Suomen maakuntahallituksen esityksen mukaisesti Keski-Suomen pelastuslaitoksen johtokunnan. Johtokunnassa on kolmetoista jäsentä, ja kullakin henkilökohtainen varajäsen. Jäsenet valitaan siten, että Joutsan, Keuruun, Jämsän ja Äänekosken seutukunnilta valitaan kultakin yksi jäsen, Saarijärven- Viitasaaren seutukunnalta kaksi jäsentä ja Jyväskylän seutukunnalta seitsemän jäsentä. (Keski-Suomen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 2.) Toimitilat ja kalusto Keski-Suomen pelastuslaitos ei omista kiinteistöjä, vaan vuokraa tarvitsemansa tilat alueen kunnilta. Ensimmäisen yhteistoimintasopimuksen astuessa voimaan 1.1.2004 paloasemat ja muut kiinteistöt jäivät kuntien omistukseen, 21

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen ja pelastuslaitoksen käyttöön myöhemmin tulevien tilojen rakennuttamisesta vastaa kukin sijaintikunta. Uusia paloasemia Keski-Suomeen on rakenteilla kaksi ja vuonna 2011 aloitettaneen kolmannen rakennustyöt. Sopijakuntien pelastustoimen kaluston aluelaitos osti käyttönsä 31.12.2003 tasearvoilla, ja uuden kaluston investoinnit tekee käyttöomaisuuteen Keski-Suomen pelastuslaitos. (Keski-Suomen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2002, 6 7 ; Keski-Suomen pelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 3.) Taloudenhoito ja kustannustenjaon periaate Taloudenhoidossa noudatetaan kuntalain liikelaitoksia koskevia säädöksiä. Kustannukset jaetaan sopijakuntien asukaslukujen mukaisessa suhteessa kuitenkin siten, että sairaankuljetus muodostaa oman kirjanpidollisen yksikkönsä. (Keski-Suomen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 8-9.) 3.3.3 Pirkanmaa Toiminta-ajatus Tampereen aluepelastuslaitoksen toiminta-ajatuksena eli vastauksena kysymykseen mitä pelastuslaitos tekee, on esitetty seuraavaa (luettelo on memuodossa): estämme tulipaloja ja muita onnettomuuksia tapahtumasta valistuksen, koulutuksen, suunnittelun ja valvonnan keinoin. opetamme ihmisiä toimimaan oikein tulipaloissa ja muissa onnettomuustilanteissa. annamme nopeaa, tehokasta ja järjestäytynyttä apua tulipaloissa ja muissa onnettomuustilanteissa. autamme tulipalojen ja muiden onnettomuuksien jälkeisen jälleenrakennustyön nopeaa alkamista. opimme tapahtuneista tulipaloista ja muissa onnettomuustilanteista. varaudumme ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen normaaliajan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. (Pirkanmaan pelastustoimen palvelutaso 2010 2013, 9). Organisaatio Pelastustoimen organisaatio on pysynyt kutakuinkin muuttumattomana vuodesta 2006 vuoteen 2010. Päätoimista henkilöstöä laitoksessa oli vuoden 2010 lopussa 546. Vakinaisen henkilöstön lisäksi Pirkanmaalla toimii 51 sopimuspalokuntaa, joiden hälytysosastojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli 723. Vuoden 2010 aikana laitoksella valmisteltiin organisaatiouudistusta, jonka seurauksen sisäisten osa-alueiden määrä väheni vuoden 2011 alusta lähtien kuudesta kolmeen (Tampereen aluepelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 4 ja 30 31.) 22

Kuvio 8. Tampereen aluepelastuslaitoksen organisaatio 2010. Tampereen aluepelastuslaitoksella on Tampereen, Pirkkalan, Nokian, Valkeakosken ja Ruoveden kuntien kanssa sopimus perustason sairaankuljetuksen ja ensihoitotoiminnan järjestämisestä, ja Nokian kanssa myös hoitotasoisesta ensihoidosta. Lisäksi laitos tuottaa pääsääntöisesti maakunnan ensivastepalvelut, joista päävastuun kantavat sopimuspalokunnat koko Pirkanmaan alueella. (Tampereen aluepelastuslaitoksen toimintakertomus 2010, 19; Pirkanmaan pelastustoimen palvelutasopäätös 2010 2013, 83.) Pirkanmaan pelastustoimen yhteistoimintasopimus on vuodelta 2004, eli pelastuslaitoksen hallintoon, toimitilojen ja kaluston käytön perusteisiin sekä taloudenhoitoon ei ole tullut muutoksia edellisen seurantaraportin julkistamisen jälkeen (ks. Kallio & Tolppi 2008, 30 31). 3.3.4 Kainuu Toiminta-ajatus Kainuun pelastuslaitoksen toiminta-ajatuksena on lyhyesti onnettomuusriskien hallinta ja onnettomuuksien vähentäminen Kainuussa. Tätä täydentää vuoteen 2015 ulottuva visio, jonka mukaan pelastuslaitos on Vaarojen hallitsija, kainuulaisten arjen turvaaja. (Kainuun pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009 2013) 23

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen Organisaatio Alueen ainoa vakinainen palokunta toimii Kajaanin kaupungissa, muissa kunnissa pelastustoimi on rakennettu sopimuspalokuntien varaan. Toiminnallisesti laitos on jaettu pelastustoiminnan ja riskienhallinnan tulosalueisiin, joista pelastustoiminnan tulosalue on edelleen jaettu kolmeen alueelliseen tulosalueeseen ja riskienhallintayksikkö puolestaan onnettomuuksien ehkäisyn ja varautumisen tulosalueisiin. Yhteensä Kainuun aluepelastuslaitoksella työskenteli vuoden 2010 lopussa 71 työntekijää, minkä lisäksi alueella toimii 7 sopimuspalokuntaa, 2 VPK:a, yksi tehdaspalokunta ja yksi sotilaspalokunta. Paloasemia alueella oli yhteensä 13, ja sivutoimisen henkilöstön yhteismäärä 210. (Kainuun pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009 2013; Kainuun pelastuslaitoksen lopussa 71 työntekijää, toimintakertomus minkä lisäksi 2010, alueella liite toimii 1) 7 sopimuspalokuntaa, 2 VPK:a, yksi tehdaspalokunta ja yksi sotilaspalokunta. Paloasemia alueella oli yhteensä 13, ja sivutoimisen henkilöstön yhteismäärä 210. (Kainuun pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009 2013; Kainuun Kuvio 9. pelastuslaitoksen Kainuun aluepelastuslaitoksen toimintakertomus organisaatio 2010, 2010. liite 1) 24 Kuvio 9. Kajaanin aluepelastuslaitoksen organisaatio 2010. Aluepelastuslaitoksen hallinto Vuoden Aluepelastuslaitoksen 2009 alusta lähtien hallinto Kainuun pelastuslaitos on ollut osa Kajaanin kaupungin Vuoden 2009 organisaatiota, alusta lähtien jossa Kainuun aluepelastuslaitos on muodostanut ollut osa Kajaanin yhden kaupungin Kajaanin organisaatiota, kaupungin jossa aluepelastuslaitos tulosalueista. Hallinnosta on muodostanut vastaa Kajaanin yhden Kajaanin kaupunki, kaupungin tulosalueista. jonka Hallinnosta kaupunginvaltuusto vastaa Kajaanin asettaa kaupunki, pelastuslautakunnan. jonka kaupunginvaltuusto Lautakuntaan asettaa kuuluu pelastuslautakunnan. Lautakuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, joista Kajaanin kaupunki nimeää puheenjohtajan ja kaksi jäsentä, ja muut Kainuun kunnat yhden jäsenen. Myös pelastusjohtajan valitsee Kajaanin kaupunki, ja pelastusjohtaja on virkasuhteessa Kajaaniin. (Kainuun alueen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 1 3.) Hallintomallin uudistaminen Kainuussa oli poikkeuksellisen monivaiheinen. Asiaa valmisteli

puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, joista Kajaanin kaupunki nimeää puheenjohtajan ja kaksi jäsentä, ja muut Kainuun kunnat yhden jäsenen. Myös pelastusjohtajan valitsee Kajaanin kaupunki, ja pelastusjohtaja on virkasuhteessa Kajaaniin. (Kainuun alueen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 1 3.) Hallintomallin uudistaminen Kainuussa oli poikkeuksellisen monivaiheinen. Asiaa valmisteli selvitysmiehen roolissa Markku Haiko Kuntaliitosta, ja ennen nykyiseen malliin siirtymistä ehdittiin jo varsin pitkälle valmistella mallia, jossa pelastuslaitoksen toiminnan ohjaus olisi siirretty Kainuun maakunta -kuntayhtymään (Kainuun pelastuslaitoksen toimintakertomus 2006). Siirrosta luovuttiin, koska Kainuun maakunta -kuntayhtymän toiminnan jatkuvuudesta ei ollut täyttä varmuutta. Toimitilat ja kalusto Kainuun pelastuslaitoksen alueella olevat paloasemat ja muut tilat ovat edelleen pääosin kuntien omistuksessa, ja pelastuslaitos vuokraa tarvitsemansa tilat ensisijaisesti kunnilta. Käytettävä kalusto on Kajaanin kaupungin omaisuutta. (Kainuun alueen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 6 7.) Taloudenhoito ja kustannustenjaon periaate Aluepelastuslaitoksen taloutta hoitaa ja siitä vastaa Kajaanin kaupunki. Käytännössä pelastuslaitos on itsenäinen toimiala Kajaanin kaupungin kirjanpidossa, ja Kajaanin kaupunginvaltuusto hyväksyy sille nettomääräisesti sitovan talousarvion. Vuosittaisen käyttösuunnitelman hyväksyy pelastuslautakunta. Toimialan kirjanpito eriytetään kaupungin kirjanpidossa siten, että siitä voidaan laatia oma tuloslaskelma. Kajaanin kaupunki on sitoutunut raportoimaan muille kunnille aluepelastuslaitoksen taloudesta ja toiminnasta kolme kertaa vuodessa. (Kainuun alueen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2009, 8.) 3.3.5 Päijät-Häme Toiminta-ajatus Päijät-Hämeen pelastuslaitos tuottaa alueellaan korkeatasoiset palvelutasopäätöksen huomioivat pelastustoimen ja ensihoidon palvelut tehokkaasti, innovatiivisesti ja taloudellisesti (Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen arvot, visio ja strategiset tavoitteet 2006 2015). Organisaatio Poiketen useimmista muista aluepelastuslaitoksista Päijät-Hämeen pelastuslaitos on liikelaitos, joka toimii Päijät-Hämeen liiton alaisuudessa. Toimin- 25

Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen nallisesti Päijät-Häme on jaettu Lahden ja Heinolan toiminta-alueisiin, ja pelastuslaitoksella on toimipaikka jokaisessa toiminta-alueen 12 kunnassa. Kaiken kaikkiaan laitoksella työskenteli vuoden 2010 lopussa 226 vakinaista työntekijää. Tämän lisäksi alueella toimii 22 sopimuspalokuntaa, joiden hälytysosastojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä vuonna 2010 oli 541. (Päijät- Hämeen pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009 2012, 12 31; Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen vuosikertomus 2010, 3, 5 ja 37.) Kuvio 10. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen organisaatio 2010. Kuvio 10. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen organisaatio 2010. Aluepelastuslaitoksen hallinto Pelastuslaitos Aluepelastuslaitoksen toimii hallinnollisesti hallinto Päijät-Hämeen liiton alaisuudessa, ja Pelastuslaitos toimii hallinnollisesti Päijät-Hämeen liiton alaisuudessa, ja ylimpänä päättävänä ylimpänä päättävänä elimenä toimii maakuntavaltuusto. Laitoksen toimintaa johtokunta johtaa pelastusjohtaja. ohjaa ja valvoo laitoksen Laitoksen toimintaa, johtokunta talouden ohjaa suunnittelua ja valvoo laitoksen ja toteutusta, laitoksen elimenä toimii maakuntavaltuusto. Laitoksen toimintaa johtaa pelastusjohtaja. Laitoksen toimintaa, kehittämistä talouden sekä seuraa suunnittelua toiminnan ja tuloksia. toteutusta, Maakuntavaltuusto laitoksen kehittämistä asettaa vuosittain sekä seuraa pelastuslaitokselle toiminnan tuloksia. toiminnalliset Maakuntavaltuusto ja taloudelliset tavoitteet, asettaa vuosittain ja johtokunta pelastuslai- valvoo laitoksen toimintaa ja tavoitteiden saavuttamista. (Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen vuosikertomus 2010, 2008, 3; Päijät-Hämeen pelastustoimen yhteistoimintasopimus 2006, 1.) 26 Toimitilat ja kalusto Jäsenkuntien pelastustoimen tarpeisiin osoittamat tilat on säilytetty kuntien omistuksessa, ja pelastuslaitos vuokraa kunnilta toimintansa järjestämisen kannalta tarpeelliset tilat. Kuntien välisen yhteistoimintasopimuksen 4 :n mukaan kukin kunta tai useampi kunta yhteistyössä