KYSELYLLÄ KOHTI TERVEEMPÄÄ URHEILIJAA

KYSELYLLÄ KOHTI TERVEEMPÄÄ URHEILIJAA Terve Urheilija- ohjelman alkukartoituskyselyn toteutus Svolin voimistelulajeissa ja tuloksien kuivailu LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma Opinnäytetyö Syksy 29 Aija Suokas

Lahden ammattikorkeakoulu Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma AIJA SUOKAS: Terve Urheilija-ohjelman alkukartoituskyselyn toteutus Svolin voimistelulajeissa ja tuloksien kuvailu Opinnäytetyö, 6 sivua, 17 liitesivua. Syksy 29 TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää ja kuvailla Terve Urheilija-kyselyn avulla miten seuraaviin osa-alueisiin: harjoittelun suunnittelu ja testaamien, ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painoon, urheiluvammat ja loukkaantuminen sekä tyttöjen ja naisien erityiskysymyksiin liittyvät asiat ovat juuri tällä hetkellä Suomen Voimisteluliiton voimistelulajeissa. Tämä tutkimus tehdään toimeksiantona Suomen Voimisteluliitolle ja UKK-instituutille. Terve Urheilija ohjelman tarkoitus on kehittää harjoittelun tukitoimia ja tätä kautta lisätä urheilijoiden terveiden päivien määrää. Ohjelma koostuu alkukartoituskyselystä, analysoinnista ja aktiivisesta toiminnasta, eli tukitoimien kehittämisestä ohjaajia ja valmentajia kouluttamalla. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä Internet-kyselynä. Kyselylomakkeen ovat suunnitelleet Juha Antikainen ja Mikko Poutiainen opinnäytetyönään 27 ja kyselylomaketta on muokannut UKK-instituutin Hannele Hiilloskorpi 28. Tutkimus joukkoon otettiin mukaan Suomen Voimisteluliiton lajeista Team Gym, Kilpa-aerobic, Miesten telinevoimistelu ja Rytminen voimistelu. Kyselyyn vastasi yhteensä 56 voimistelijaa. Vastauksista selvisi, että kaikissa neljässä voimistelulajissa oli yleisesti ottaen samanlaiset puutteet. Suurimmalla osalla voimistelijoista ei ollut henkilökohtaista harjoitussuunnitelmaa, eikä heitä ole testattu riittävästi. Kaikissa lajeissa eniten apua kaivattiin kehonhuoltoon ja palautumiseen liittyvissä asioissa. Suurin osa loukkaantumisista oli tapahtunut lajiharjoituksen aikana. Yleisimmät rasitusvammat olivat Team Gymissä, Kilpa-aerobicissa ja Rytmisessä voimistelussa kohdistuneet alaselkään, kun taas miesten telinevoimistelussa olkapäihin ja ranteisiin. Äkillisesti tapahtuneista loukkaantumisista nilkan vammat olivat kaikissa lajeissa yleisimpiä. Huolestuttavaa oli, että lähes puolet vastaajista oli harjoitellut tai kilpaillut loukkaantuneena. Suurin osa vastaajista ei kokenut tarvitsevansa apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa, vaikka naispuoleisista vastaajista lähes 4 prosenttia oli huolissaan syömisestään. Myöskään tyttöjen ja naisten erityiskysymyksiin liittyvät asiat eivät herättäneet vastaajissa kiinnostusta. Avainsanat: Harjoittelun suunnittelu, Ravitsemus, Urheiluvammat, Voimistelulajit, Terve Urheilija ohjelma, kvantitatiivinen tutkimus

Lahti University of Applied Sciences Degree Program in Sports and Leisure AIJA SUOKAS: Healthy athlete programs startup surveys completion in Svoli`s sports and representation of the results. Bachelor s Thesis, 6 pages, 17 appendixes Autumn 29 ABSTRACT The purpose of this thesis was to find out and to describe with the help of Healthy Athlete questionnaire, how these following segments and things related to them are in the Finish Gymnastics Federation and its sports at the moment. Practice planning and testing, Nutritional behavior and attitude towards athletes own weight, Injuries and special questions for women and young females. This research is made as an assignment for Finish Gymnastics federation and UKK institute. Healthy athlete programs purpose is to develop the skills that support practicing and this way adds more healthy days for athletes practicing. Program is formed so that it has startup survey, analysis and active work which include developing the skills of the trainers and coaches. Research has been made with the use of quantitative research method internet questionnaire. Question sheet has been planned by Juha Antikainen and Mikko Poutiainen as their thesis in 27. Question sheet has been adapted by Hannele Hiilloskorpi from UKK-institute in 28. From the Finish Gymnastics Federation sports Team Gym, Sport Aerobics, Men s Artistic Gymnastics and Rhythmic Gymnastics were added to the questionnaire. From the answers it was found out that all four sports were lacking generally same kind of things. Looking at the results it can be said that most of the gymnasts had no personal practice plan and they have not been tested enough. In all sports help was needed the most for things related to recovery and taking care of one s own body. Most of the injuries were occurred during the practice. Most common stress injuries in Team Gym, Sport Aerobics and Rhythmical Gymnastics were being directed to the lower back area and in Men s Artistic Gymnastics shoulders and wrists. In the rapidly happened injuries the most common ones in all sports were in the ankle area. Disrupting thing was that most of the answerers were either practiced or competed while having some sort of injury. Big part of the answerers didn t feel like they needed any assistance in things concerning about their nutrition behaviors, even thou almost 4% of the female answerers were worried about their eating habits. Either women s or young female s special questions didn t seem to interest too much the answerers. Key words: Practice planning, Nutrition, Sport injuries, Gymnastics, Healthy Athlete program and quantitative research.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TERVE URHEILIJA- OHJELMA 3 3 URHEILU JA TERVEYS 5 3.1 Harjoittelun suunnittelu ja harjoituskaudet 5 3.1.1 Peruskuntokausi 6 3.1.2 Kilpailuun valmistava kausi 7 3.1.3 Kilpailukausi 7 3.1.4 Testaus 8 3.1.5 Levin merkitys harjoittelussa 8 3.2 Urheiluvammat 9 3.3 Ravitsemus 1 3.3.1 Suomalaiset ravitsemussuositukset 1 3.3.2 Ravitsemus esteettisissä lajeissa 11 3.3.3 Esteettiset lajit ja syömishäiriöt 13 3.4 Tytöt ja naiset 13 3.4.1 Eroavaisuuksia naisien ja miehien välillä 13 3.4.2 Tyttö- ja naisurheilun erityiskysymyksiä 14 4 Tutkimuksen kohde lajit 17 4.1 Kilpa-aerobic 17 4.2 Rytminen voimistelu 17 4.3 Miesten telinevoimistelu 18 4.4 Team Gym (Näytösvoimistelu) 2 5 TUTKIMUSONGELMA JA RAJAUKSET 21 6 TUTKIMUSMENETELMÄ 22 7 TULOKSET 23 7.1 Team Gym 23 7.1.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus 23 7.1.2 Urheiluvammat ja loukkaantuminen 25 7.1.3 Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaaan painoon 26 7.1.4 Tytöt ja naiset 28

7.2 Kilpa-aerobic 29 7.2.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus 29 7.2.2 Urheiluvammat ja loukkaantuminen 31 7.2.3 Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painoon 32 7.2.4 Tytöt ja naiset 35 7.3 Miesten telinevoimistelu 35 7.3.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus 35 7.3.2 Urheiluvammat ja loukkaantuminen 38 7.3.3 Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painoon 39 7.4 Rytminen voimistelu 41 7.4.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus 41 7.4.2 Urheiluvammat ja loukkaantumien 44 7.4.3 Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painoon 45 7.4.4 Tytöt ja naiset 47 8 POHDINTA 48 8.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus 48 8.2 Urheiluvammat ja loukkaantuminen 5 8.3 Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painon 51 8.4 Tytöt ja naiset 53 8.5 Työn luotettavuus ja toistettavuus 54 8.6 Omatyöskentely 55 LÄHTEET 57 LIITTEET 6

1 JOHDANTO Monet vammoista voidaan ehkäistä, kun liikunnassa ja urheilussa osataan kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. (Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma 29.) Voimistelulajit ovat taitolajeja, joissa loukkaantumisriski kasvaa vaativien liikesuorituksien, erilaisien alustojen ja välineiden vuoksi. Voimistelulajien temput ja liikesarjat vaativat äärimmilleen vietyä kehonhallintaa, liiketajua, kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta. Epätasapaino ominaisuuksien välillä, huono suoritus tekniikka ja virheelliset asennot, huonosti jaksotettu harjoittelu ja puutteellinen ravitsemus voivat altistaa loukkaantumiselle. Juha Antikainen ja Mikko Poutiainen tuottivat opinnäytetyönään keväällä 27 Terve Urheilija- kyselyn pilotti version. Kyselyä testattiin naisten telinevoimistelun ja Joukkuevoimistelun maajoukkuerinkien voimistelijoilla. Vastauksista nousi esiin huomattavan suuri määrä loukkaantumisia kuluneen 12 kuukauden sisällä. Tämän lisäksi suurin osa voimistelijoista oli kilpaillut loukkaantuneena. Voimistelijoilla oli ollut ongelmia myös harjoittelun jaksotuksessa, testauksessa ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Pilottikyselyn tuottamat vastaukset olivat hälyttäviä ja Suomen Voimisteluliitto ja UKK-instituutti päättivät toteuttaa kyselyt kaikkiin Suomen voimisteluliiton lajeihin. Opinnäytetyöni aiheena on kuvailla Terve Urheilija -kyselyn avulla miten harjoittelunsuunnittelu ja testaaminen on hoidettu Miesten telinevoimistelussa, Team Gymissä, Kilpa-aerobicissa ja Rytmisessä voimistelussa. Tämän lisäksi tutkin ravitsemuskäyttäytymistä, kartoitan lajeissa esiintyviä vammoja ja selvitän onko tytöt ja naiset saaneet opastusta tyttöjen ja naisien erityiskysymyksiin. Tutkimuksen teoria osuus käsittelee neljää harjoittelun tukipilaria: harjoittelun suunnittelu ja jaksotus, urheiluvammat, testaaminen ja tyttöjen ja naisien erityiskysymykset. Pyrin kertomaan edellä mainituista asioista myös voimistelulajien

2 näkökulmasta. Voimistelulajien näkökulmasta kirjoitan omin sanoin ja tieto perustuu osittain omiin kokemuksiin ja oppimiini asioihin voimistelijana (Kilpaaerobic, maajoukkuerinki, 28), sekä tietolähteisiin. Voimistelulajeista ei ole ajan tasalla olevia lajianalyysejä vielä saatavissa (Huippu-urheilujärjestelmien kehitysprosessit, 29). Teoria osuudessa käsitellään myös Terve Urheilija- ohjelmaa ja kuvaillaan tutkimuksen kohdelajit. Työn tulososuudessa olen avannut jokaisen lajin tulokset erikseen ja yhteenveto osuudessa kokoan lajien tulokset yhteen ja kuvailen millainen tilanne voimistelulajeissa on juuri tällä hetkellä. Nostan esiin mahdollisia ongelmakohtia ja eroavaisuuksia lajien välillä. Opinnäytetyöni aihe on tärkeä, sillä parantamalla urheilijoiden tukitoimia voidaan lisätä urheilijoiden terveiden päivien määrää ja parantaa liikunnan turvallisuutta. Opinnäytetyöni tarkoitus ei ole esittää kehittämisehdotuksia vaan antaa toimeksiantajille lisätietoutta.

3 2 TERVE URHEILIJA- OHJELMA Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrä on kasvanut huimasti viime vuosien aikana. Vuonna 198 koti- ja vapaa-ajan tapaturmia raportoitiin yli 4, kun taas vuonna 23 näiden tapaturmien määrä nousi jo lähemmäs 8. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat voidaan eritellä kolmeen luokkaan: koti- liikunta- ja muihin tapaturmiin, joista liikunnan parissa tapahtuneet tapaturmat ovat lisääntyneet eniten. Liikunnan parissa tapahtuneita tapaturmia raportoitiin vuonna 198 noin 3 ja vuonna 23 liikuntatapaturmien määrä oli 33. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 26:24) Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kansanterveyslaitos (KTL) ovat kiinnittäneen huomionsa koti- ja vapaa-ajan tapaturmien kasvavaan määrään ja kehittäneen strategian, jonka tavoitteena on saada Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 215 mennessä. UKK- instituutti on maassamme liikuntatapaturmien ehkäisyn johtava asiantuntija, joka on ottanut vastuulleen liikuntavammojen ehkäisyohjelman koordinoinnin. Terve Urheilija- ohjelma on osa vuonna 26 UKKinstituutissa aloitettua Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (Li- VE), jonka tavoitteena on tutkittuun tietoon perustuen suunnitella ja toteuttaa liikuntavammojen ehkäisyn käytännöntoimia Suomessa. Hankkeessa on mukana myös UKK-instituutissa toimiva Tampereen Urheilulääkäriasema, jonka tutkimus- ja asiantuntijatoiminta keskittyvät liikuntaturvallisuuden edistämiseen. Terve Urheilija- ohjelmaa kehitetään ja toteutetaan yhteistyössä Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämis- hankkeen (VOK) (Nuori Suomi, SLU, Olympiakomitea, Kuntoliikuntaliitto, Suomen Valmentajat), SUFT ry:n, Jyväskylän yliopiston ja lajiliittojen kanssa. Hanketta rahoittaa STM, OPM sekä Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto. (UKK-instituutti, Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma, 29.)

4 Terve Urheilija- ohjelma jakaantuu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen on alkukartoituskyselyn toteuttaminen kohde lajien maajoukkueille tai maajoukkueringeille. Alkukartoituskyselyn tarkoitus on selvittää kuinka Terve Urheilijakyselyn sisältämät osa-alueet on otettu huomioon valmennuksen suunnittelussa ja kuinka ne toimivat käytännön tasolla. Seuraava vaihe ohjelmassa on osioiden analysointi. Mikäli alkukartoituskyselyn tulokset tuovat esiin valmennuksessa olevia epäkohtia tai mahdollisia kehitystarpeita on lajiliitolla mahdollisuus kouluttaa omia valmentajiaan kyseisellä alueella ja näin kehittää omia valmennusmetodejaan. Näitä koulutuksia tarjotaan Terve Urheilija-ohjelman puitteissa. Kolmas ja viimeinen vaihe on toiminnan ja kehityksen arvioiminen. Terve Urheilija- ohjelman tavoitteena on lisätä urheilijan terveiden päivien määrää. (Kirjavainen Anna, 28.) Juha Antikainen ja Mikko Poutiainen tuottivat opinnäytetyönään keväällä 27 Terve Urheilija -kyselyn pilotti version. Terve Urheilija- kysely pohjautuu UKKinstituutin laatimaan kymppiympyrään. Kymppiympyrässä urheilijan tukitoimet on jaettu kymmeneen osa-alueeseen, jotka ovat: Tasapaino-, liikehallinta ja liikkuvuusharjoittelu, Nuori urheilija kasvun ja kehityksen huomioiminen harjoittelussa, Nais- ja tyttöurheilijoiden erityiskysymykset, Lihashuolto ja palautuminen, Säännöt, Etiikka ja antidoping, Lajin riskitekijät tyyppivammat, vammamekanismit, yksilölliset riskit, Terveyden ja hyvinvoinnin seuranta, Sairauksien ja vammojen hoito, Ympäristö ja olosuhdeasiat, Välineet, varusteet ja suojaimet, Ravintoasiat sekä Testaaminen. Kysely testattiin joukkuevoimistelun sekä naisten telinevoimistelun maajoukkueringillä. Kyselyn tulokset olivat suorastaan hälyttäviä. UKK-instituutin Hannele Hiilloskorpi muokkasi kyselypohjaa kevään 27 jälkeen ja kysely on tarkoitus teettää Svolin kaikissa voimistelulajeissa syksyn 28 ja kevään 29 aikana. (Kirjavainen Anna, 28.)

5 3 URHEILU JA TERVEYS 3.1 Harjoittelun suunnittelu ja jaksotus Harjoittelun tavoite on totuttaa voimistelijan elimistö harjoittelun aiheuttamaan rasitukseen, jotta lopullinen kilpailusuoritus olisi mahdollisimman hyvä. Harjoittelun tulee olla suunnitelmallista, pitkäjänteistä, intensiivistä ja nousujohteista, jotta harjoittelulla on mahdollista savuttaa hyvä lopputulos. Harjoittelua suunniteltaessa on keskeistä kartoittaa millaisia ominaisuuksia lajissa vaaditaan. (Suomen Olympiakomitea 198, 133 135.) Jokaiselle urheilijalle tulisi laatia henkilökohtainen harjoitussuunnitelma, jossa huomioidaan yksilön vahvuudet ja kehittämisalueet. Yksilöllinen harjoitussuunnitelma on tärkeä, vaikka kyseessä olisi ryhmä tai joukkue. Joukkueessa tai ryhmässä yksilöllinen harjoitussuunnitelma sovitetaan ryhmän tai joukkueen harjoituksiin sopivaksi. Yksilöllisen harjoitussuunnitelman laatiminen vaatii valmentajalta keskustelua urheilijoiden kanssa ja paneutumista jokaiseen urheilijaan, niin yksilönä kuin joukkueen tai ryhmän jäsenenä. Kehittymiseen tähtäävän harjoittelun lähtökohtana on korkea harjoitusmotivaatio, johon voidaan vaikuttaa positiivisesti sillä, että jokainen yksilö kokee harjoitusohjelmansa sisällön itselleen sopivaksi. (Hakkarainen, Jaakkola, Kalaja, Lämsä, Nikander & Riski 29, 15.) Voimistelulajeissa harjoittelun suunnitteluun vaikuttaa myös liikevalinnat, sillä erilaiset liikkeet ja temput vaativat erilaisia ominaisuuksia. Ominaisuuksien eroavaisuus yksilöiden välillä on suuri ja tämän vuoksi yksilöllinen harjoitussuunnitelma on tärkeä. Yksilöllisessä harjoitussuunnitelmassa on huomioitava voimistelijan sukupuoli, ikä, herkkyyskaudet, tämän hetkinen kunto ja taitotaso, sekä motivaatiotekijät. Lajin kannalta yksilöllisessä harjoitussuunnitelmassa pyritään kehittämään voimistelijan heikkoja alueita, sekä korostamaan vahvuuksia, jotta lopullinen suoritus olisi mahdollisimman hyvä. (Suomen Olympiakomitea 1989, 29 291.)

6 Pitkäjänteisen ja korkealle tähtäävän harjoittelun vuosisuunnitelman pohjana on pitkän tähtäimen suunnitelma (PTS), keskipitkän tähtäimen suunnitelma (KTS) sekä lyhyen tähtäimen suunnitelma (LTS). Pitkän tähtäimen suunnitelma on mahdollisesti voimistelijan koko uran kattava tavoite- ja kehityssuunnitelma, jossa määritellään harjoittelun painopisteet ja eri ikäkausien urheilulliset tavoitteet. Keksipitkän tähtäimen suunnitelmassa pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä menestyminen seuraavan 2-4 vuoden aikana nousujohteisella ja järjestelmällisellä harjoittelulla. Lyhyen tähtäimen suunnitelma, eli vuosisuunnitelma sisältää harjoitusvuoden tavoitteet sekä harjoittelun painopisteet. LTS on tarkka harjoitussuunnitelma, jossa harjoituskaudet ja niiden tavoitteet ja painopisteet on määritelty tarkasti. Harjoituskaudet jaksotetaan peruskuntokauteen (PK), kilpailuun valmistavaan kauteen (KVK) ja kilpailukauteen (KK). (Suomen Olympiakomitea 1989, 136 137.) 3.11 Peruskuntokausi Peruskuntokaudella keskitytään rakentamaan pohjaa tulevalle kaudelle. Harjoittelussa pääpaino on perusominaisuuksien kehittämisessä. Peruskuntokauden tavoitteena on valmistaa urheilijaa vähitellen kovenevaan harjoitteluun ja luoda pohja tulevalle kilpailukaudelle. Harjoittelussa korostuvat määrä ja kesto. Harjoituksen sisällä toistomäärät ovat suuria ja kuntoa haetaan pitkäkestoisilla harjoituksilla. Peruskuntokausi jaetaan yleensä kahteen osaa, joista jälkimmäisessä tehot ovat kovempia ja mukaan tulevat kilpailusuorituksen omaiset harjoitukset. (Suomen Olympiakomitea 1989, 138 139). Voimistelulajit ovat taitolajeja, joissa lajitaitoharjoittelun osuus kokonaisharjoittelusta on suurempi kuin esimerkiksi kestävyysjuoksussa tai muissa vastaavissa lajeissa, joissa harjoitettavia ominaisuuksia on vähemmän. Voimistelulajeissa lajiharjoituksia tehdään runsaasti peruskuntokaudella, mutta tehot ovat matalampia, harjoituksien kesto pidempi ja toisto- ja harjoitusmäärä suurempi. Harjoitteluun kuuluu uusien liikkeiden opettelu sekä liikkeiden vaikeuttaminen, sillä liikkeet ovat vaativia ja niiden oppiminen vie aikaa ja satoja toistoja. Liikevalinnat vaikut-

7 tavat myös harjoittelun sisältöön, sillä eriliikkeet vaativat erilaisia ominaisuuksia. Kilpakoreografiat suunnitellaan peruskuntokauden aikana, sekä opetellaan pienissä osissa. 3.12 Kilpailuun valmistava kausi (KVK) Kilpailuun valmistavan kauden tavoitteena on nostaa urheilijan suorituskykyä asteittain kilpailukautta kohden. Kilpailuun valmistavalla kaudella lajiharjoituksia tehdään paljon ja harjoituksien kuormitus on suuri. Harjoittelun intensiteetti ja tehot nousevat. Valmistavalla kaudella harjoittelu kuormittaa elimistöä raskaasti, jotta tarvittava kilpailukunto olisi valmis kilpailukaudella. (Suomen Olympiakomitea 1989, 139.) Voimistelulajeissa kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelu painottuu yleisesti ottaen lajiharjoitteluun sekä huoltaviin kehoa palauttaviin harjoituksiin. Koreografiat tai liikesarjat ovat yhteisiä tekijöitä kaikkien voimistelulajien kesken, minkä/jonka? vuoksi kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelun pääpaino on lajiharjoituksissa ja varsinaisen kilpailusuorituksen harjoittelussa. Kilpailusuoritusta harjoitellaan ensin osissa ja myöhemmin kokonaisuudessa. Voimistelijan suorituskyvyn tulisi kasvaa kauden aikana asteittain ja samalla varsinaisen kilpailusuorituksen muuttua kevyemmäksi ja sulavammaksi. 3.13 Kilpailukausi (KK) Kilpailukauden tavoite on valmistella lopullinen kilpailukunto. Kilpailukunnon ajoittaminen on tärkeää ja tämän vuoksi suunnitelmallisuus on tärkeää. Kilpailuun valmistavalla kaudella harjoitus määrät laskevat peruskuntokauden ja valmistavan kauden suurista määristä noin 4 6 prosenttia. Kilpailukaudella kovan harjoittelun, palauttavien harjoitusten ja levon vuorottelu on tärkeässä osassa huippu kunnon ajoittamiseksi oikein. (Suomen Olympiakomitea 1989, 14.)

8 Voimistelulajeissa kilpailukauden alkaessa tulisi suoritukseen tarvittava kunto olla valmis. Kilpailukaudella koreografiaa tai liikesarjaa harjoitellaan kokonaisuudessaan ja harjoittelun tulisi painottua suorituksen/suorituksien osa-alueiden viimeistelyyn, sekä esiintymisen hiomiseen. 3.14 Testaus Testaamisen tarkoitus on selvittää urheilijan vahvat alueet ja heikot alueet. Uskon, että testaamisen tulisi olla lajin omaista, jotta testitulokset auttaisivat yksilön harjoittelun suunnittelussa parhaalla mahdollisella tavalla. Säännöllisellä testaamisella vältetään tilannetta, jossa kilpailukaudella huomataan että harjoittelu on painottunut väärin. Harjoittelua on mahdollista muuttaa testitulosten perusteella ja näin pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen ja nousujohteisen harjoitteluun. Fyysisen suorituskyvyn mittaamisen lisäksi huippu urheilussa olisi hyvä testata myös ravitsemus- terveys ja palautumistilaa säännöllisesti. Ruokapäiväkirjat, lääkärin tarkastukset ovat hyviä keinoja seurata urheilijan ravitsemusta, terveyden tilaa ja palautumista. (Mero, Nummela, Keskinen, & Häkkinen 24, 43-431) 3.15 Levon merkitys harjoittelussa Suunnitelmallisessa harjoittelussa levon ja kuormituksen suhde on oikea ja harjoittelu on nousujohteista. Harjoittelun tarkoitus on sopeuttaa elimistöä harjoittelun aiheuttamaan kuormitukseen. Riittävän voimakas kuormitus pakottaa urheilijan elimistön sopeutumaan rasituksen aiheuttamaan kuormitukseen. Adaptaation eli sopeutumisen rasitukseen tapahtuu levossa. Elimistö tarvitsee riittävästi aikaa korjatakseen rasituksen aiheuttamat vauriot ja tätä kautta syntyy haluttu harjoitusvaikutus eli kehittyminen. Kovan harjoittelun, palauttavien harjoitusten ja levon vuorotellessa oikeassa suhteessa saavutetaan paras mahdollinen kehitys. ( Suomen

9 Olympiakomitea 1989, 63 65; UKK-instituutti, Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma. 29) Harjoittelun suunnittelussa on huomioitava harjoitusten keskinäinen järjestys niin, että kovat harjoitukset, palauttavat harjoitukset ja lepo vuorottelevat. Esimerkiksi kovia, elimistöä voimakkaasti kuormittavia harjoituksia voi olla vain 1-3 harjoitusta viikkoa kohti riippuen urheilijan harjoitustaustasta ja sen hetkisestä kunnosta. Kovat harjoitukset tulee sijoittaa mahdollisimman kauaksi toisistaan ja kovien harjoitusten ympärillä tulee olla palauttavia kevyitä harjoituksia sekä lepoa. Kovilla harjoituksilla pyritään ylirasittamaan elimistöä niin, että levon aikana elimistö adaptoituu eli sopeutuu rasitukseen. ( Suomen Olympiakomitea 1989, 127 129.) Harjoitus viikon tulee sisältää lepopäiviä ja kevyitä harjoituksia, sillä liian pitkään jatkunut kovaharjoittelu saattaa rasittaa elimistöä ja heikentää keskittymiskykyä, mikä taas saattaa kasvattaa loukkaantumisriskiä. 3.2 Urheiluvammat Kilpaurheiluun kuuluu kova fyysinen rasitus ja lajinomainen harjoittelu, joka tekee harjoittelusta yksipuolisempaa ja kuormittaa voimakkaasti elimistöä. Luut, lihakset, nivelsiteet ja jänteet kestävät voimakasta rasitusta ja sopeutuvat vahvistumalla harjoittelun aiheuttamaan rasitukseen, mikäli harjoittelu on hyvin suunniteltua ja liikesuoritukset ja tekniikat puhtaita/virheettömiä. (Mero ym. 24, 454.) Urheilussa esiintyvät vammat voidaan jakaa äkillisesti syntyneisiin vammoihin ja rasitusperäisiin vammoihin. Äkillisesti syntyneestä vammasta on kyse silloin kun ulkopuolinen voima vaikuttaa tapaturmaan ja syntyy ohimenevä tai pysyvä vamma. Nilkan nivelsiteiden repeämin hypyn alastulossa on hyvä esimerkki äkillisesti syntyneestä liikuntavammasta. Rasitusperäisestä vammasta on kyse silloin kun vamma on hiljalleen syntynyt toistuvan rasituksen johdosta. (Mero ym. 24, 454-455.)

1 Voimistelulajit ovat taitolajeja, joissa loukkaantumisriski kasvaa vaativien liikesuorituksien, erilaisien alustojen ja välineiden vuoksi. Voimistelulajien temput ja liikesarjat vaativat äärimmilleen vietyä kehonhallintaa, liiketajua, kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta. Epätasapaino ominaisuuksien välillä, huono suoritus tekniikka ja virheelliset asennot, huonosti jaksotettu harjoittelu ja liian nopeasti koveneva harjoittelu voivat altistaa loukkaantumiselle. 3.3 Ravitsemus Jokainen elävä olento tarvitsee ravintoa energianlähteeksi ja solujen rakennusaineeksi. Ravinto koostuu pääasiassa hiilihydraateista, proteiineista ja rasvasta. Hiilihydraatit ovat sokereita, joiden pääasiallinen tehtävä on toimia solujen energianlähteenä. Proteiinit, eli aminohapot ovat pääasiassa solujen rakennusainetta. Tämän lisäksi proteiinit toimivat mm. kuljetustehtävissä, vasta-aineina ja erilaisina entsyymeinä kehossamme. Rasvojen tehtävä on toimia energianlähteenä ja energiavarastona. Rasva sisältääkin yli kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin vastaava määrä hiilihydraatteja tai proteiinia. Ravinnon rasvat toimivat myös rasvaliukoisten A-, D-, E-, ja K-vitamiinien lähteenä. Hiilihydraattien, proteiinien ja rasvan lisäksi on ravinnosta saatava vitamiineja, eli suojaravintoaineita sekä kivennäisaineita, eli mineraaleja. (Peltosaari, Raukola & Partanen 22, 51, 71-71, 86-87.) 3.31 Suomalaiset ravitsemussuositukset Suomessa ravitsemussuositukset perustuvat Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset laatii asiantuntija ryhmä. Suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. Ravitsemussuosituksien tarkoitus on edistää ihmisen terveyttä. Uudet Pohjoismaiset ravitsemussuositukset laadittiin 24 ja näihin suosituksiin perustuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 25. Suomalaiset ravitsemussuositukset eivät eroa suuresti vuonna 1998 laadituista suosituksista. Uutta ravitsemussuosituksissa

11 on liikunnan sisällyttäminen suosituksiin. Aikuisille suositeltava fyysinen aktiivisuus on vähintään 3 minuuttia kohtuullisesti tai raskaasti kuormittavaa liikuntaa päivää kohti. Lapsille suositeltava fyysinen aktiivisuus on vähintään 6 minuuttia monipuolista liikuntaa päivässä. (Ilander, Borg, Laaksonen, Marniemi, Mursu, Pethman & Ray 26, 12 13.) Suomessa ravitsemussuositukset on laadittu terveelle, kohtalaisesti liikkuvalle ihmiselle/henkilölle. Suositukset ovat puolueettomat ja perustuvat tämän hetkiseen tutkimustietoon. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamissa ravitsemussuosituksissa on otettu huomioon Suomea koskevat erityispiirteet. Suosituksissa on kiinnitetty erityisesti huomiota liika lihavuuden ja 2 tyypin diabeteksen ehkäisemiseen. Ravintoainesuosituksiin tulee suhtautua varauksellisesti arvioitaessa yksilöiden ravitsemustilaa tai ravintoaineiden tarpeita, sillä suositukset edustavat keskimääräistä suositeltavaa saantia pitkällä aika välillä. (Ilander ym. 26, 13; Valtion ravitsemusneuvottelukunta.25, 6-7.) 3.32 Ravitsemus esteettisissä lajeissa Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat hyvä pohja myös esteettisien lajien urheilijoiden ravitsemukselle. Esteettisien lajien urheilijoiden kohdalla avainasemassa on ruokavalion koostaminen niin, että energiansaanti on sopivaa ja urheilija saa riittävästi ravintoaineita ja vitamiineja. Ateriarytmin tulisi olla tasainen ja harjoittelu tulisi huomioida suunniteltaessa sopivaa ruokailujen ajankohtaa ja sisältöä. Huomiota tulisi erityisesti kiinnittää harjoittelua edeltävään ateriaan ja harjoittelun jälkeiseen ateriaan. Harjoittelua edeltävän aterian tarkoitus on auttaa urheilijaa jaksamaan harjoituksissa, eli pitää urheilijan verensokerit mahdollisimman tasaisina harjoituksen ajan. Tämä edistää keskittymiskykyä ja auttaa säilyttämään motivaation harjoituksessa. Taitolajeissa keskittymiskyvyn aleneminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa huolimattomuuteen ja sitä kautta loukkaantumisriskin kasvamiseen. (Ojala & Borg, 28.)

12 Suunniteltaessa yksilöllistä ravitsemusta on huomioitava sukupuolen ja iän lisäksi kehonkoostumusta ja liikunnan määrää sekä liikunnan tehoa. Urheilijoiden energiankulutus on keskimääräistä energian kulutusta suurempaa, sillä harjoitusmäärä on suuri ja täten myös energian tarve kasvaa vuorokautta kohden. Urheilulaji määrittää ravintoaineiden ihanteellisia suosituksia urheilijoille. Pitkäkestoisien kestävyyslajien urheilijoilla energiantarve on huomattavasti suurempi kuin nopeus-voimalajien urheilijoilla tai taitolajien urheilijoilla, sillä liikunnan aiheuttama energiankulutus riippuu pääasiassa liikunnan kestosta ja rasittavuudesta. (Ilander ym. 26, 41.) Lajeissa, joissa urheilija kannattelee oman kehonsa painoa kuten esimerkiksi voimistelulajit ja hyppylajit on vartalon kevyestä rakenteesta, sekä suhteellisen rasvattomasta kehonkoostumuksesta hyötyä. Tällöin suorituksen helpottamisen ja tuloksen parantamisen kannalta on perusteltua suunnitella syöminen niin, että ylimääräiseltä rasvamassalta vältytään. Ruokavaliota suunniteltaessa on keskeistä muistaa, että tavoitepaino ei missään tapauksessa ole alipaino. Energian saantiin ei ole järkevää syytä puuttua urheilijan ollessa normaalipainoinen. Pidemmällä aikavälillä alipaino saattaa heikentää merkittävästi suoritusta ja altistaa infektioille. Vaikka 12 kcal ruokavaliosta pystytään oikein koostetusti saamaan tarvittavat suojaravintoaineet, ei urheilijan energian saanti saisi laskea alle 15 kcal /päivä. Lähes päivittäin harjoittelevan naisen energian saannin tulisi pääsääntöisesti olla yli 2 kcal vuorokaudessa. Huomion arvoista on myös se, että niin kauan kuin kokonaisenergian määrä jää alle 2 kcal /vuorokausi, tulee ruokavalio laatuun kiinnittää erityisesti huomiota. Mitä pienempää energian saanti on, sitä tärkeämpää on se mitä urheilijan ruokavalio sisältää. Erityistä huomiota tulee kiinnittää herkkujen syömiseen, sillä nämä tuotteet sisältävät hyvin vähän tarpeellisia ravintoaineita tai suojaravintoaineita, mutta sitäkin enemmän energiaa. Kokonaisenergian jäädessä huomattavasti alle 2 kcal /vuorokausi tulisi huomiota kiinnittää myös proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen osuuksiin kokonaisenergiasta. (Ilander ym. 26, 247 & 278 279.) Proteiinien saanti tulisi olla 1,2 2, g/kg, mikä on noin 15 % kokonaisenergiasta. Matala kalorisissa ruokavalioissa on perusteltua lisätä proteiinien saantia, sillä proteiini tasaa verensokeria ja luo kylläisyyden tunteen, jolloin painon hallinta helpottuu. Proteiinit ovat myös solujemme rakennusaineita ja välttämättömiä urheilusuorituksesta tai harjoituksesta palautumiselle. (Ilander ym. 26, 86 89.)

13 Hiilihydraattien kohdalla tärkeintä on huomioida lähde, eli rajoittaa vaaleiden viljatuotteiden, sokereiden, makeisien ja muiden herkkujen määrää. Suosimalla täysviljatuotteita, hedelmiä ja kasviksia varmistetaan riittävä suojaravintoaineiden ja vitamiinien saanti. Suositeltava hiilihydraattien saanti on 5-6 % päivän energiansaannista. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 25, 18.) Rasva ei ole elimistömme vihollinen vaan rasvoja tulee saada riittävästi, jotta saisimme riittävän määrän rasvaliukoisia vitamiineja ja erilaisia rasvahappoja turvaamaan elimistön normaalin toiminnan. Yleisien suosituksien mukaan ravintorasvoja tulisi saada 25 3 % kokonaisenergiasta, mikä on ihanteellinen myös urheilijoille. (Ilander ym. 26, 96-97.) 3.33 Esteettiset lajit ja syömishäiriöt Esteettisissä lajeissa ulkonäkö voi asettaa urheilijalle paineita, sillä hoikkuuden ihannointi on yleistä näissä lajeissa. Hoikasta ja suhteellisen rasvattomasta vartalosta on myös hyötyä esteettisissä lajeissa, joissa vartalon omaa painoa tulee kannatella. Ylimääräinen paino tekee suorituksen raskaammaksi ja vartalon kannattelu liikkeissä vaatii suhteessa enemmän voimaa kuin rasvattomamman kehon kannattelu. Esteettisissä lajeissa on kyse arvostelulajeista, joissa voimistelijan vartalo joutuu väistämättä arvostelun kohteeksi. Edellä mainitut asiat ovat niitä syitä, miksi esteettisien lajien parissa hoikkuuden ihannointi on yleisempää kuin muissa lajeissa. Hoikkuuden ihannoiminen ja lihomisen pelko johtavat helposti syömiskäyttäytymisen häiriintymiseen. (Fogelholm & Rehunen 1993, 185-187.) 3.4 Tytöt ja naiset 3.41 Eroavaisuuksia miesten ja naisten välillä Naisien ja miehien väliset erot ruumiinrakenteessa ja kehonkoostumuksessa vaikuttavat harjoittelun suunnitteluun. Naiset ovat keskimäärin 13-15 cm lyhyempiä

14 kuin miehet ja naisien raajat ovat keskimäärin 1 % lyhyemmät kuin miehien. Naisien luut ovat myös lyhyempiä, kevyempiä ja pienempiä sekä lantio huomattavasti leveämpi kuin miehillä. Naisurheilijat painavat 2 25 % vähemmän kuin miesurheilijat ja naisilla on suhteessa ruumiinpainoon 8-12 % enemmän rasvaa kehossaan. Lihaksiston osuus kehonkoostumuksesta on 1 15 % pienempi ja naisilla lihasvoimaa on noin 2 % vähemmän kuin miehillä. Naisilla kehonpainopiste on myös alempana kuin miehillä. Naisen perusaineenvaihdunta on 1 % pienempi ja sydämen sekä keuhkojen tilavuus pienempi kuin miehillä. (Mero ym. 24, 469 471.) Naisien ja miehien ruumiinrakenteen ja koostumuksen väliset erot näkyvät urheilussa ja voimistelussa suorituksien tuloksissa. Naisien ja miehien välisiä suorituksia ei näin voi suoraan rinnastaan toisiinsa. Esimerkiksi naisien alempi painopiste ja 1 15 % pienempi lihaksiston osuus kehonkoostumuksesta sekä heikompi lihasvoima kuin miehillä vaikuttaa huomattavasti ponnistuskorkeuteen ja nopeuteen. Toisaalta naisien leveämpi lantio mahdollistaa suuremman kiertoliikkeen ja joidenkin nivelien liikelaajuus on luonnostaan suurempi. Miehet ja naiset eivät voi harjoitella täysin samalla tavalla vaan anatomiset ja fysiologiset eroavaisuudet vaikuttavat harjoitettavuuteen. Harjoittelulla voidaan kuitenkin pienentää naisien välistä eroavaisuutta miehiin, sillä naisurheilijan fysiologiset eroavaisuudet verrattuna miesurheilijaan ovat huomattavasti pienempiä kuin ei-urheilevan ja naisen ja miehen välillä. (Mero ym. 24, 469 471.) Voimistelulajeista Team Gymissä ja kilpa-aerobicissa on mahdollista kilpailla sekajoukkueella/ ryhmällä, eli joukkueessa tai ryhmässä on sekä miehiä, että naisia jäseninä. Voimistelulajeissa joukkueen tai ryhmän tulee liikkua niin, että jokainen yksilö tekee tarkalleen samalla tavalla liikkeet ja liikkuminen on yhdenaikaista. Miesten ja naisten väliset fysiologiset erot vaikuttavat harjoittelun suunnitteluun, mikäli kyseessä on sekajoukkue. 3.42 Tyttö- ja naisurheilun erityiskysymyksiä Voimistelulajeissa tyttö- ja naisvoimistelijoita on huomattavasti enemmän kuin miespuolisia voimistelulajien edustajia. Voimistelulajeihin kuuluva kova harjoittelu ja fyysinen kuormitus sekä suhteellisen pieni kehon paino ja matala rasvapro-

15 sentti voivat aiheuttaa kasvavan tytön tai naisen elimistön toimintaan häiriöitä ja näin heikentää suorituskykyä, sekä vaarantaa voimistelijan terveyden. Naisien ruumiinrakenne sekä kehonkoostumus ovat hyvin erilaisia kuin miehen ja tämän vuoksi naisien ruumiinrakenne, sekä hormonitoiminta tulisi huomioida valmennuksessa. (Mero ym. 24, 469 471.) Voimistelulajien urheilijat ovat yleisesti ottaen nuoria ja varsinkin naisvoimistelijat ovat lajista riippuen huipulla noin 15 22-vuotiaina. Kova harjoittelu ja hoikkuuden ihannointi voimistelulajeissa voi aiheuttaa puberteetin eli murrosiän viivästymistä. Estrogeenin erityksen lisääntyminen muuttaa tytön kehoa naisen kehoksi. Estrogeeni aiheuttaa rasvan kertymistä kehoon ja näin naisien rasvaprosentti on luonnostaan korkeampi kuin miehillä. Tytöille kehittyy rinnat ja häpykarvoitus sekä kuukautiset alkavat. Suomessa kuukautisien alkamisiäksi on arvioitu noin 13 vuotta, mutta nuorena kovan harjoittelun aloittaneilla tytöillä kuukautisien alkamisajankohta on saattanut viivästyä 1-2 vuotta. (Mero ym. 24, 471 472.) Myös syömishäiriöiden riski kasvaa kovanharjoittelun ja hoikkuutta ihannoivien lajien parissa. Naisurheilijat ovat yleensä miesurheilijoita nuorempia, sillä naisille puberteetti tulee hieman aikaisemmin. Naisille lihaksiston, luuston ja verenkiertoelimistön varhaisempi kypsyminen mahdollistaa huippusuoritukset nuoremmalla iällä. (Fogelholm & Rehunen 1993, 187.) Toisaalta nuoren itsetunto voi olla heikko murrosiässä ja välittömästi sen jälkeen, sillä kehonkuva muuttuu murrosiän myötä. Voimistelulajit ovat esteettisiä arvostelulajeja, joissa kannatellaan vartalon omaa painoa. Esteettisissä lajeissa voimistelijan vartalo joutuu väistämättä arvostelun kohteeksi ja näissä lajeissa kehon pieni paino ja rasvattomuus helpottavat suoritusta. Ulkonäköön kohdistuvat paineet saattavat vääristää voimistelijan/urheilijan käsitystä omasta kehostaan ja johtaa syömishäiriöihin kuten anoreksiaan (laihuushäiriö) tai bulimiaan (ahmimishäiriö). Kohtuuton laihduttaminen ja alipaino kuitenkin heikentävät pitkällä aikavälillä suoritusta ja vaarantavat urheilijan terveyden. (Fogelholm & Rehunen 1993, 191-193.) Nuorella iällä aloitettu kova harjoittelu saattaa aiheuttaa kuukautisten viivästymistä, mikä johtuu estrogeenin erittymisen puuttumisesta ja näin ollen murrosiänviivästymisestä. Myös aikuisiän kova harjoittelu, laihuuden ihannointi ja äärimmil-

16 lään anoreksia saattavat johtaa kuukautiskieron häiriintymiseen tai poisjäämisen. Estrogeenin vähäinen tai niukka eritys vaikuttavat luuston kehittymiseen, sillä estrogeeni vaikuttaa luumassan mineraalipitoisuuden lisääntymiseen. Häiriöt estrogeenien erityksessä johtavat pidemmällä aikavälillä osteoporoosin riskin kasvamiseen. Osteoporoosissa, eli luukadossa on kyse luiden haurastumisessa. Lannenikamissa, selkänikamissa, lantiossa ja pitkien luiden kärkiosissa aineenvaihdunta on eritäin vilkasta ja nämä alueet ovat erityisen herkkiä osteoporoosille. Luiden hauras rakenne tai osteoporoosin aiheuttama luukato edesauttavat murtumien ja rasitusmurtumien syntymistä ja näin ollen vaarantavat urheilijan terveyden. Vaikka urheilija ei kärsisi aktiivi uransa aikana rasitusmurtumista tai muista vastaavista, kasvaa murtumien riskialttius vanhemmalla iällä kun luukudos luonnostaan vähenee. Tämän vuoksi osteoporoosin riski ja siihen vaikuttavat elintavat ja harjoittelu on otettava vakavasti. (Mero ym. 24, 473-474.) Osteoporoosin riski ei ole ainoa niukan ravinnon tai äärimmillään syömishäiriöiden haitta voimistelijalle/urheilijalle. Liian vähäinen energian saanti vaikuttaa pidemmällä aikavälillä voimistelijan harjoitteluun. Voimistelijan palautuminen harjoituksista heikkenee jos ravintoa ei ole riittävästi harjoittelun aiheuttaminen soluvaurioiden korjaamiseen. (Fogelholm & Rehunen 1993, 191-193.)

17 4. TUTKIMUKSEN KOHDELAJIEN LAJIKUVAUKSET 4.1 Kilpa-aerobic Kilpa-aerobic on vauhdikas laji, jossa voimistelijan tulee yhdistää musiikkiin kuntoaerobicin askelsarjat ja voimistelun vaikeusosat. Kilpailu ohjelman pituus vaihtelee minuutin ja 3 sekunnin ja minuutin ja 45 sekunnin välillä riippuen kilpaluokasta, jossa voimistelija kilpailee. Kilpa-aerobic kuuluu taito-teholajeihin, joten kilpailijalta vaaditaan hyvää anaerobista kestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta, nopeutta ja taitoa. Kilpaohjelmassa tuleekin esittää monipuolisia ja vaihtelevia aerobisia askel- ja käsisarjoja, joiden lomaan on sijoitettu vaikeusliikkeitä sulavaksi kokonaisuudeksi ilmentämään kilpailijan valitsemaan musiikkia. Lajitekniikan lisäksi kilpailijalta vaaditaan urheilullista ja energistä esiintymistä. (Suomen voimisteluliitto 29.) Kilpa-aerobicissa voi kilpailla nais- tai miesyksilönä, parina (mies ja nainen), 3-5 hengen joukkueena tai 6-8 hengen ryhmänä. Kilpailu alueena toimii yksilöillä ja pareilla 7metriä kertaa 7 metriä alue ja ryhmillä ja joukkueilla 1 metriä kertaa 1 metriä alue. (Suomen voimisteluliitto 29.) Kilpailujärjestelmä jakaantuu 6 luokkaan, joista 1-3 luokat ovat tarkoitettu aloittelijoille ja harrastajille ja 4-6 luokat ovat varsinaisia kilpaluokkia. 6-luokassa kilpailevat urheilijat edustavat lajin Suomen mestaruus tasoa ja heidän keskuudestaan valitaan joka vuosi maajoukkue. Maajoukkueen lisäksi joka vuosi valitaan maajoukkuerinkiin urheilijoita. (Suomen voimisteluliitto 29.) 4.2 Rytminen voimistelu Rytminen voimistelu, jota sanotaan myös maailman kauneimmaksi lajiksi, on vaativa ja monipuolinen laji, jossa taito ja välinetaituruus yhdistyvät. Voimistelijalta vaaditaan kykyä liikeilmaisuun ja monipuoliseen vartalon käyttöön. Liikesuoritukset koostuvat pirueteista, hypyistä, erilaisista tasapainoista ja taivutuksista yh-

18 distettynä taitavaan välineen käsittelyyn. Kilpailuohjelmassa musiikin, voimistelijan liikkeen ja välineen tulee muodostaa harmoninen kokonaisuus. (Suomen voimisteluliitto 29.) Rytmisessä voimistelussa voimistelija tai voimistelijat suorittavat musiikin tahdissa 1-4 ohjelmaa välineen kanssa. Välineitä ovat: pallo, keilat, nauha ja vanne. Rytmisen voimistelun kilpailujärjestelmään kuuluu luokkajärjestelmä. Voimistelija voi kilpailla luokissa 1 8 taitotasosta riippuen. Luokasta toiseen noustaan nousupisteillä, jotka tulee saavuttaa siirtyäkseen luokkaa ylemmäs. 8-luokassa kilpailevat edustavat lajin SM-tasoa. Jokaisessa luokassa on valmis vapaaohjelma, jonka kilpailija suorittaa. Vastaavasti kilpailija voi esittää oman koreografian, jossa vaikeusosat on samat kuin valmiissa vapaaohjelmassa. Juniorimestaruus- ja mestaruusluokissa ohjelma on aina vapaaohjelma. (Suomen voimisteluliitto 29.) 4.3 Miesten telinevoimistelu Miesten telinevoimistelu on vaativa arvostelulaji, joka kuuluu Olympia lajeihin. Miesten telinevoimisteluun kuuluvat kuusi eri telinettä, jotka ovat kansainvälisessä järjestyksessä lueteltuna permanto, hevonen, renkaat, hyppy, nojapuut ja rekki. Jokaisen telineen voitosta/mestaruudesta kilpaillaan erikseen. Tämän lisäksi kilpaillaan 6 ottelun ja joukkuekisan voitosta. (Suomen voimisteluliitto 29.) Permantovoimistelu on telinevoimistelijoille perusakrobatiaa, joka edesauttaa oppimista ja kehittymistä muilla telineillä. Voimistelijan tulee permantosarjan aikana käyttää mahdollisimman tasapuolisesti permanto aluetta, jonka koko on 12 metriä kertaa 12 metriä. Permantosarja koostuu pääasiassa erilaisista volttisarjoista, jotka on yhdistetty akrobatioilla ja voimistelullisilla sidososilla harmoniseksi kokonaisuudeksi. Permantosarja suoritetaan kilpailijan valitseman musiikin tahtiin ja sarja saa olla kestoltaan maksimissaan 7 sekuntia. Ajanotto aloitetaan voimistelijan ensimmäisestä liikkeestä ja ajanotto päättyy kun voimistelija tekee perusasennon sarjan lopussa. Permannolla voimistelijalta vaaditaan erityisesti jalkojen

19 ja vartalon kimmoisuutta, nopeusvoimaa sekä avaruudellista hahmotuskykyä. (Suomen voimisteluliitto 29.) Hevosteline on 15 senttimetriä korkea, 16 senttimetriä pitkä ja 35 senttimetriä leveä. Telineeseen kuluu kaksi 12 senttimetriä korkeaa kaarta, joiden etäisyys on 4-45 senttimetriä. Voimistelija näyttää taitojaan käyttäen näitä kahta kaarta tukenaan. Tyypillisiä liikkeitä hevosella ovat erilaiset heiluri- ja myllyliikkeet. (Suomen voimisteluliitto 29.) Renkailla voimistelu vaatii voimistelijalta erityisesti hartioiden ja käsien maksimivoimaa. Tyypillisen rengasvoimistelijan ylävartalo onkin lihaksikas ja alavartalo kevyempi. Renkaat roikkuvat 255 senttimetrin etäisyydellä maasta ja 5 senttimetrin etäisyydellä toisistaan. Rengassarjan tulee koostua tasapuolisesti erilaisista heilahdus-, voima- ja staattisista osista. Voima- ja staattisten osien tulee kestää vähintään 2 sekuntia ja renkaiden heiluminen pysyvissä osissa on virhe, josta vähennetään pisteitä. (Suomen voimisteluliitto 29.) Hyppyteline on 135 senttimetrin korkeudella maasta ja ponnahduslaudan pituus on 12 senttimetriä. Hyppy tulee suorittaa juoksuvauhdista ja ponnistuksen tulee olla tasajalkaponnistus, sekä voimistelijan tullee koskettaa hyppytelinettä kahdella kädellä. Voimistelija saa maksimissaan ottaa hyppyä varten vauhtia 25 metriä. Juoksuvauhtia ei arvostella suorituksessa. Voimistelija suorittaa yleensä kaksi hyppyä peräkkäin. Hypyissä voi olla voltteja ja/tai kierteitä. Jokaisella hypyllä on lähtöpistearvo hypyn vaikeuden mukaan. (Suomen voimisteluliitto 29.) Nojapuut ovat 3,5 metriä pitkät puuaisat, joiden etäisyys toisiinsa on 42-52 senttimetriä. Nojapuut ovat 175 senttimetrin korkeudella maasta. Rekkisarja koostuu erilaisista heilahdusliikkeistä. Tyypillisiä rekkiliikkeitä ovat heilahdus- ja lentoosista, jotka suoritetaan erilaisista riipunta- ja noja-asennoista. Sarja saa sisältää korkeintaan kolme pysähdystä tai pysähdysosaa. Nojapuilla voimistelijalta vaaditaan hyvää vartalon hallintaa ja heilahdusliikkeissä tarvittavaa rytmikykyä. (Suomen voimisteluliitto 29.)

2 Rekki on 2,4 metriä pitkä vaakasuora metallitanko, jolla voimistelijalta vaaditaan erityisesti heilahdusliikkeissä tarvittavaa rytmikykyä, rohkeutta sekä liiketajua. Rekkisarja koostuu erilaisista heilahdusliikkeistä, jotka on suoritettava ilman pysähdystä. Sarja sisältää erilaisia lento-osia, heilahduksia, pyörähdyksiä lähellä tankoa sekä käännöksiä pituusakselin ympäri. (Suomen voimisteluliitto 29.) 4.4 Team Gym Team Gym (ent. näytösvoimistelu) on näyttävä joukkuelaji, jossa upeat volttisarjat ja permannolla suoritettava tanssillinen vapaaohjelma viihdyttävät yleisöä. Laji vaatii voimistelijalta hyvää tekniikkaa, liike- ja rytmitajua, nopeutta, voimaa ja hyvää ilmaisua. Tässä lajissa kilpaillaan joukkueena kaikilla kolmella erilaisella telineellä ja keskeistä on liikkeiden samanlaisuus ja yhden aikaisuus. Lajista löytyy sarjat nais-, mies-, ja sekajoukkueille. Joukkueen tulee sisältää 6 12 voimistelijaa. Kilpailu luokat on jaettu 1 5 luokkaan, joista 5-luokkassa kilpailevat voimistelijat edustavat lajin SM-tasoa. Joukkue valitsee itse milloin siirtyy luokasta toiseen, joten nousupisteitä ei vaadita. (Suomen voimisteluliitto 29.) Lajissa kilpaillaan kolmella erilaisella telineellä, joita ovat permanto, volttirata ja trampetti. Permannolla joukkue esittää vapaaohjelman, jossa arvosteltavia osia ovat mm. joukkuetyöskentely, yhden aikaisuus, liiketekniikka, liikkeiden hallinta ja liikelaajuus. Volttiradalla ja trampetilla 6 voimistelijaa suorittaa peräkkäin liikesarjat niin kutsutussa virrassa. Volttiradalla arvioidaan mm. vartalon asentoja, liiketekniikkaa, alastuloja ja liikkeiden vaikeutta. Trampetilla arvioidaan samoja asioita kuin volttiradallakin mutta suoritukset tehdään erilaisella alustalla. (Suomen voimisteluliitto 29.) Team Gym ja telinevoimistelu omaavat paljon yhteisiä piirteitä ja molemmissa lajeissa vaaditaan samanlaisia taitoja. Team Gymin voimistelijoiden ikäjakauma on laajempi, joten lajin hyviä puolia on mahdollisuus jatkaa kilpa-urheilua myös vanhemmalla iällä. Huippujoukkueiden keski-ikä onkin yli kaksikymmentä vuotta. (Suomen voimisteluliitto 29.)

21 5 TUTKIMUSONGELMA JA RAJAUKSET Opinnäytetyöni tutkimusongelma on selvittää ja kuvailla Terve Urheilija-kyselyn avulla miten seuraaviin osa-alueisiin: Harjoittelun suunnittelu ja testaamien, Ravitsemuskäyttäytyminen ja suhtautuminen omaan painoon, Urheiluvammat ja loukkaantuminen sekä Tyttöjen ja naisien erityiskysymyksiin liittyvät asiat ovat juuri tällä hetkellä Svolin voimistelulajeissa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: Onko urheilijoiden harjoittelu suunnitelmallista ja yksilöllistä? Missä harjoitteluun liittyvissä asioissa urheilijat tarvitsisivat lisää opastusta? Onko urheilijoita testattu kuluneen vuoden aikana? Mitkä ovat lajissa yleisimmin esiintyneet vammat edellisen 12 kuukauden sisällä? Millaisessa tilanteessa vammat ovat yleisimmin syntyneet? Huomioidaanko loukkaantuminen harjoittelussa? Ravitsemuskäyttäytyminen lajissa? Millaista on urheilijoiden suhtautuminen omaan kehonpainoon? Ovatko tytöt ja naiset saaneet opastusta tyttöjen- ja naisten harjoitteluun? Tarkoitukseni on kuvailla tuloksien perusteella miten edellä mainitut asiat ovat ja nostaa mahdollisia ongelma kohtia esiin. Pyrin löytämään vastauksia Juha Antikaisen ja Mikko Poutiaisen opinnäytetyönään suunnittelemalla ja Hannele Hiilloskorven (UKK-instituutti) muokkaamalla Terve Urheilija -kyselyllä. Tutkimus antaa tietoa toimeksiantajalle, Suomen Voimisteluliitolle (Svoli) ja UKKinstituutille, tämän hetkisestä tilanteesta voimistelulajeissa sekä tietoa mahdollisista eroavaisuuksista lajien välillä. Tämän opinnäytetyön tutkimus rajautuu Svoli:n voimistelulajien maajoukkueisiin tai maajoukkuerinkeihin. Kyselyyn vastaavan henkilön tulee olla täyttänyt 14 - vuotta. Kyselyyn vastasivat Svoli:n lajeista seuraavat: Miesten telinevoimistelun ja Rytmisen voimistelun maajoukkueet, Kilpa-aerobicin ja Team Gymin (ent. näytösvoimistelu) maajoukkuerinkiin kuuluvat urheilijat. Tämä kysely on toteutettu jo aikaisemmin naisten telinevoimistelun ja joukkuevoimistelun maajoukkueille.

22 6. TUTKIMUSMENETELMÄ Olen käyttänyt opinnäytetyössäni kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Määrällisen tutkimusmenetelmän peruskysymyksiä ovat: mikä, missä, paljonko ja kuinka usein. Määrällinen tutkimus selvittää tuloksia aina lukumäärien ja prosenttien avulla ja tuloksia voidaan havainnollistaa käyttämällä taulukoita ja kuvioita. Kvantitatiivista aineistoa kerätään pääasiassa tilastoista, rekistereistä sekä keräämällä tiedot itse kyselyiden tai haastatteluiden avulla. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa havaintoaineiston on sovelluttava määrälliseen, numeeriseen mittaamiseen. Aineistoa pyritään keräämään mahdollisimman paljon ja laajasti. Arvioinnissa otetaan huomioon reliabiliteetti eli luotettavuus ja validiteetti eli pätevyys. Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä soveltuu hyvin työhöni, sillä tämä kyselymalli antaa mahdollisuuden selvittää tarkkoja määriä, kun kyselyn tuloksena halutaan tietää mitkä asiat ovat voimistelulajeissa hoidettu hyvin ja mitkä asiat vaativat lisää huomiota. (Heikkilä 28, 16-19; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 27, 135-136.) Tutkimusaineisto kerättiin www-kyselyn avulla. Osa koehenkilöistä vastasi kyselyyn kontrolloidusti, eli kyselylomakkeet jaettiin harjoitusleireillä ja kyselyyn vastattiin välittömästi kun taas osalle vastaajista lähetettiin sähköpostitse saatekirje (LIITE 1), josta kysely avautui ja siihen vastattiin omalla ajalla. Molemmissa tapauksissa kävin harjoituspaikoilla tai harjoitusleireillä kertomassa vastaajille tutkimuksen tarkoituksesta.

23 7. TULOKSET (lajeittain) 7.1 Team Gym Kyselyyn vastasi 23 voimistelijaa. Kyselyyn vastanneista oli naisia 91,3 prosenttia ja miehiä 8,7 prosenttia. Vastaajista 87 prosenttia kertoi opiskelevansa pääsääntöisesti. Kaikkien voimistelijoiden valmennuksen tukena oli seuravalmentaja. Tämän lisäksi valmennuksen apuna oli fysioterapeutti tai hieroja 8,7 prosentilla ja kouluvalmentaja tai psyykkinen valmentaja 4,3 prosentilla. Edellä mainituista valmennuksen tukihenkilöistä seurassa toimivia henkilöitä oli 95,5 prosenttia. 7.1.1 Harjoittelun suunnittelu, palautuminen ja testaus Voimistelijoita tiedusteltiin harjoittelevatko he henkilökohtaisella harjoitussuunnitelmalla ja harjoittelevatko vastaajat valmentajan ohjeiden mukaisesti. Vastaajista vain 22 prosenttia harjoitteli henkilökohtaisella harjoitussuunnitelmalla ja loput 78 prosenttia kertoi harjoittelevansa samalla ohjelmalla kuin muut ryhmän jäsenet. Lähes kaikki vastaajat (83 %) kertoivat harjoittelevansa valmentajan ohjeiden mukaan. Sen sijaan kolme vastaajaa 23:sta kertoi harjoittelevansa enemmän kuin harjoitusohjeissa on. Neljällä voimistelijalla ei ollut valmentajaa ollenkaan. Kyselyllä selvitettiin mihin urheilemiseen liittyvistä asioista voimistelijat tarvitsisivat erityisesti opastusta. Vastauksista selvisi, että voimistelijat tarvitsisivat eniten opastusta seuraavissa asioissa: Kehon huolto ja palautuminen (65 %), (Psyykkinen valmennus (61 %) ja harjoittelun jaksotus (48 %). Vastaajilta tiedusteltiin myös miten harjoittelua on jaksotettu ja rytmitetty. Vain noin puolelle (52 %) vastaajista harjoittelu oli jaksotettu vuosi- ja kuukausitasolle ja 44 prosentille vastaajista harjoittelu oli rytmitetty viikko- ja päivätasolle. Lähes kaikkien (91 %) vastaajien harjoitussuunnitelma sisälsi lepopäiviä, mutta vain hieman alle puolella (48 %) vastaajista harjoitussuunnitelma sisälsi kevyitä ja ras-