Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen ydinvoimalaitoksen toiminnan pitkäaikaisvaikutusten osalta

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen ydinvoimalaitoksen toiminnan pitkäaikaisvaikutusten osalta Kuva: Fennovoima 2014 Juha Parviainen ja Lauri Erävuori

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...2 2 LÄHTÖAINEISTO JA MENETELMÄT...2 2.1 Oikeudellinen tausta...2 2.2 Selvityksen lähtökohdat...3 3 HANKKEEN KUVAUS...3 3.1 Voimalaitosyksikkö...4 3.2 Jäähdytysvesi...6 3.3 Erot vuosien 2009 ja 2014 arvioinnin kohteena olleissa hankkeissa...7 4 PARHALAHTI-SYÖLÄTINLAHTI-HEINIKARINLAMMEN NATURA 2000 -ALUE...8 4.1 Yleiskuvaus...8 4.2 Suojelun toteutus...9 4.3 Suojeluperusteet...9 5 HANKKEEN VAIKUTUKSET... 10 5.1 Jäähdytysvesien vaikutukset... 11 5.1.1 YVA:ssa arvioidut vesistövaikutukset... 11 5.1.2 Jäähdytysvesien vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille... 18 5.2 Hydrologiset vaikutukset... 22 5.2.2 Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille... 24 5.3 Yhteenveto Natura-alueen suojeluperusteina oleviin luontoarvoihin kohdistuvista vaikutuksista... 25 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 27 7 LÄHDELUETTELO... 28

2 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 1 JOHDANTO Tässä selvityksessä on tarkasteltu Fennovoima Oy:n Pyhäjoen Hanhikiven noin 1200 MW ydinvoimalaitoksen toiminnan aikaisia mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia Parhalahti-Syölätinlahti ja Heinikarinlampi -Natura 2000 alueeseen. Tarkastelun kohteena ovat laitoksen käytöstä mahdollisesti aiheutuvat pitkäaikaiset vaikutukset kohdistuen Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajistoon. Selvitys voimalaitoksen toiminnan mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista on päädytty laatimaan, koska aiemmasta vuonna 2009 laaditusta Natura-arvioinnista (Pöyry Environment 2009) antamissaan lausunnoissa (PPO-2009-L-683-255, PO- PELY/15/07.04/2010) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (vuoteen 2010 saakka Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) katsoi, että hankkeeseen mahdollisesti liittyvät pitemmän aikavälin riskit ovat sellaisia, ettei näihin liittyviä potentiaalisia vaikutuksia jo laaditun Natura-arvioinnin perusteella voida kokonaan pois sulkea. Tässä selvityksessä arvioidaan kyseisiä voimalaitoksen toimintaan mahdollisesti liittyviä ja tarkasteltavaan Natura-alueeseen kohdistuvia pitkäaikaisvaikutuksia niistä lähtökohdista, jotka aiempien lausuntojen perusteella vallitsevat. 2 LÄHTÖAINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Oikeudellinen tausta Natura arvioinnin lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointivelvollisuus, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luonnonarvoja. Jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luonnonarvoja, on vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti Natura-alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Natura-arviointi tulee laatia Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen (C-127/02) mukaisesti, ellei objektiivisten seikkojen perusteella ole poissuljettua, että heikentäviä vaikutuksia alueeseen ei aiheudu joko erikseen tai yhdessä. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Mikäli arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, voidaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on heikennys kompensoitava. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteen lajit ja luontotyypit) luonnon-

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 3 maantieteellisesti samalta seudulta. Kompensaatioalue on käytännössä poistuvaa aluetta suurempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettu ennen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Selvityksen lähtökohdat Tässä selvityksessä arvioidaan Hanhikiven niemelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen toimintaan liittyviä mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia aiempien Naturavaikutuksista annettujen viranomaislausuntojen lähtökohtien perusteella. Selvityksen arvioidaan, voiko ydinvoimalaitoksen toiminta mahdollisesti aiheuttaa Naturaalueen suojeluarvojen heikennyksiä. Aiemmassa vuonna 2009 laaditussa Natura-arvioinnissa (Pöyry Environment 2009) arvioinnin kohteena olivat varsinaisen voimalaitoksen lisäksi myös sähkönsiirtoreittien ja muun infrastruktuurin rakentamisen ja näiden aiheuttamien maankäytönmuutosten mahdolliset Natura-vaikutukset Hanhikiven niemen alueella. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (entinen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus) katsoi Natura-arvioinnista antamassaan lausunnossa ja lausunnon täydennyksessä, ettei hankkeesta arvioinnissa huomioitujen tekijöiden osalta katsota aiheutuvan suoria merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai lajeille. Lausunnoissa kuitenkin linjataan, että hankkeeseen mahdollisesti liittyvät pitemmän aikavälin riskit ovat sellaisia, ettei näihin liittyviä potentiaalisia vaikutuksia jo laaditun Natura-arvioinnin perusteella voida kokonaan pois sulkea. ELY-keskus nosti lausunnossaan esille voimalaitoksen jäähdytysvesien mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset Natura-alueen ulkopuolella sijaitsevan Takarannan alueella sekä edelleen näiden vaikutusten mahdollisen heijastumisen myös Naturaalueen suojeluperusteena oleviin luontoarvoihin (ruijanesikko, linnusto). Myös Hanhikivenniemen alueen mahdollisilla hydrologisilla muutoksilla voi viranomaisen näkemyksen mukaan olla vaikutuksia Heinikarinlammen kluuvijärven kehitykseen pitemmällä aikavälillä. Näistä lähtökohdista tässä selvityksessä tarkasteltavia asioita ovat siis ydinvoimalaitoksen toiminnan aikaiset jäähdytysvesistä ja hydrologisista muutoksista aiheutuvat mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset kohdistuen Natura-alueen luontotyyppeihin ja lajistoon. Luontotyyppien ja kasvilajien osalta arvioinnin kohteena ovat voimalan jäähdytysvesien aiheuttamat mahdolliset välilliset vaikutukset Naturaalueella sekä mahdollisten Hanhikiven niemen alueen hydrologisten muutosten heijastuminen Heinikarinlammen tilaan. Linnuston osalta arvio liittyy lähinnä mahdolliseen jäähdytysvesien aiheuttamaan ympäristömuutokseen Natura-alueen ympäristössä ja tämän mahdolliseen heijastumiseen Natura-alueen linnustoon. Tämä selvitys ei käsittele rakennettavien voimajohtolinjojen mahdollisia vaikutuksia Natura-alueen linnustoon. Tämän osalta Natura-arviointia päivitetään voimajohtolinjojen ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä. 3 HANKKEEN KUVAUS Fennovoima rakentaa sähköteholtaan noin 1 200 megawatin suuruisen ydinvoimalaitoksen Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle. Fennovoima on toteuttanut vuonna 2008 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely), jossa arvioitiin sähköteholtaan noin 1 500 2 500 megawatin

4 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen suuruisen, yksi- tai kaksireaktorisen ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia neljällä vaihtoehtoisella sijoituspaikalla. YVA-menettelyn yhteydessä toteutettiin tuolloin myös Espoon sopimuksen mukainen kansainvälinen kuuleminen. Fennovoima sai valtioneuvostolta ydinenergialain (990/1987) 11 mukaisen periaatepäätöksen 6.5.2010. Eduskunta vahvisti periaatepäätöksen 1.7.2010. Pyhäjoen Hanhikiven niemen alue on valittu laitoksen sijoituspaikaksi syksyllä 2011 (Kuva 1). Kuva 1. Pyhäjoen Hanhikiven voimalaitoksen havainnekuva. (Fennovoima 2014) Koska hankkeen nykyistä laitosvaihtoehtoa ja toimittajaa ei oltu mainittu alkuperäisessä periaatepäätöksessä, työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) edellytti 2013 Fennovoimaa päivittämään hankkeen ympäristövaikutusarvioinnit uudella YVAmenettelyllä. Toteutusvaihtoehtona kyseisessä ympäristövaikutusten arvioinnissa oli sähköteholtaan noin 1 200 megawatin ydinvoimalaitos. Laitos sijoittuu aiemmassa YVA:ssa tarkastellun toteutusvaihtoehdon tavoin Pyhäjoen Hanhikiven niemelle. Ydinvoimalaitos koostuu yhdestä ydinvoimalaitosyksiköstä, joka on tyypiltään painevesireaktori. Seuraavassa esitetty hankkeen kuvaus perustuu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitettyihin tietoihin (Fennovoima 2014). 3.1 Voimalaitosyksikkö Suunniteltu 1 200 megawatin ydinvoimalaitos sijoittuu Pyhäjoen Hanhikiven niemelle lähimmillään runsaan 1,5 km:n etäisyydelle tarkasteltavasta Natura-alueesta (Kuva 2). Hankkeeseen kuuluvat itse ydinvoimalaitoksen lisäksi laitosalueella tapahtuva, toiminnassa syntyvän käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointi sekä matala- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen käsittely, varastointi ja loppusijoitus.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 5 Kuva 2. Pyhäjoen Hanhikiven ydinvoimalaitoksen sekä Parhalahden- Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000-alueen sijainnit. Hankkeeseen kuuluvat edellä mainitun ohella: jäähdytysveden otto- ja purkujärjestelyt käyttöveden hankinta- ja käsittelyjärjestelmät jätevesien ja ilmapäästöjen käsittelyjärjestelmät teiden, siltojen ja penkereiden rakentaminen satama-alueen sekä meriväylän rakentaminen laivakuljetuksia varten voimajohtolinjat. Ydinvoimalaitoksella tuotetaan sähköä vastaavasti kuin fossiilisia polttoaineita käyttävillä lauhdevoimalaitoksilla kuumentamalla vettä höyryksi ja johtamalla höyry pyörittämään turbogeneraattoria. Keskeisin ero ydinvoimalaitoksen ja perinteisen lauhdevoimalaitoksen välillä on veden kuumentamiseen tarvittavan lämmön tuotantotavassa. Ydinvoimalaitoksessa lämpö tuotetaan reaktorissa atomiytimien halkeamisesta vapautuvalla energialla, kun taas perinteisellä lauhdevoimalaitoksella vesi kuumennetaan polttamalla kattilassa polttoainetta kuten esimerkiksi hiiltä. Yleisimmin käytetty reaktorityyppi on niin sanottu kevytvesireaktori. Suomen nykyisten ydinvoimalaitosten reaktorit ovat kevytvesireaktoreita. Kevytvesireaktorei-

6 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 3.2 Jäähdytysvesi den tyyppivaihtoehdot ovat kiehutusvesireaktori ja painevesireaktori. Pyhäjoen Hanhikiven hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on käsitelty vain painevesireaktorityyppiä. Painevesireaktorissa polttoaine lämmittää vettä, mutta korkea paine estää veden kiehumisen. Reaktorilta korkea- paineinen kuuma vesi johdetaan höyrystimiin, joissa vesi jakautuu pieniin lämmönsiirtoputkiin. Putkissa lämpö siirtyy edelleen putkien seinämän läpi erilliseen kiertopiirin, niin sanotun sekundääripiirin veteen. Sekundääripiirin vesi höyrystyy ja höyry johdetaan turbiinille, joka pyörittää generaattoria. Reaktorijärjestelmän ja sekundääripiirin vedet eivät sekoitu keskenään, joten sekundääripiirin vesi ei ole radioaktiivista. Ydinvoimalaitoksessa muunnetaan sähköenergiaksi runsas kolmannes reaktorissa syntyvästä lämpöenergiasta. Lämpöä poistetaan voimalaitokselta lauhduttimilla, joissa höyryturbiineilta tuleva matalapaineinen höyry luovuttaa energiaa ja muuttuu takaisin vedeksi. Lauhdutinta jäähdytetään suoraan vesistöstä otettavalla jäähdytysvedellä, joka palautuu 10 12 C lämmenneenä takaisin vesistöön. Ydinvoimalaitos soveltuu parhaiten ns. peruskuormalaitokseksi, mikä tarkoittaa, että sitä käytetään jatkuvasti tasaisella teholla lukuun ottamatta muutaman viikon mittaisia 12 24 kuukauden välein suoritettavia huoltoseisokkeja. Laitoksen suunniteltu toiminta-aika on noin 60 vuotta. Hankkeen maa- ja vesirakennustöiden on arvioitu alkavan vuonna 2015 ja kestävän noin kaksi vuotta. Varsinainen voimalaitosrakentaminen ja laitoksen asennustyöt kestävät 5-6 vuotta. Tavoitteena on, että ydinvoimalaitoksen sähköntuotanto alkaisi viimeistään vuonna 2024. Jäähdytysveden tarve riippuu tuotettavasta energiamäärästä. Noin 1 200 megawatin laitos käyttää lauhduttimien jäähdytykseen merivettä noin 40 45 m 3 /s. Suunnitelman mukaan tarvittava jäähdytysvesi otetaan rantaottona Hanhikiven niemen länsirannalla sijaitsevan satama-altaan kautta ja puretaan niemen pohjoisosasta (Kuva 3). Ennen jäähdytysveden johtamista lauhduttimiin vedestä poistetaan suurimmat epäpuhtaudet. Lauhduttimen läpi kulkenut jäähdytysvesi johdetaan noin 10 12 C astetta lämmenneenä takaisin mereen jäähdytysveden poistokanavaa pitkin.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 7 Kuva 3. Jäähdytysveden otto- ja purkupaikat Hanhikivenniemellä. (Fennovoima 2014) 3.3 Erot vuosien 2009 ja 2014 arvioinnin kohteena olleissa hankkeissa Ydinvoimalaitoshanke on osin muuttunut verrattuna vuoden 2009 Naturaarvioinnissa arvioituun hankkeeseen. Mm. laitoksen sähköteho, tarvittavan jäähdytysveden tarve sekä vesistöön johdettava lämpöteho ovat nykyisessä hankkeessa pienempiä. Laitostyyppi ei ole muuttunut. Vertailu vuoden 2008 YVA-arvioinnissa käsitellyn 1800 MW:n sekä toteutettavan 1200 MW:n voimalaitosten keskeisimpien ominaisuuksien eroista on esitetty Taulukossa 1. Taulukko 1. Hankkeen Natura-arvioinnissa vuonna 2009 sekä tässä selvityksessä huomioidut ominaisuudet vuosien 2008 ja 2014 YVA-prosesseissa esitettyihin hanketietoihin perustuen. (tiedot: Fennovoima 2014) Arvioitava hanke 1200 MW 1800 MW Sähköteho 1200 MW 1800 MW Lämpöteho 3200 MW 4900 MW Hyötysuhde 37 % 37 % Vesistöön johdettava lämpöteho 2000 MW 3100 MW Vuosittainen energiantuotanto 9 TWh 14 TWh Jäähdytysveden tarve 40-45 m 3 /s 65 m 3 /s Polttoaineen käyttö 20-30 t/v 30-50 t/v Kuten edellä esitetyistä hanketiedoista ilmenee, nyt arvioinnin kohteena oleva hanke on keskeisiltä ominaisuuksiltaan aiempaa vuoden 2009 Natura-arvioinnin kohteena ollutta hanketta pienempi.

8 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 4 PARHALAHTI-SYÖLÄTINLAHTI-HEINIKARINLAMMEN NATURA 2000 - ALUE 4.1 Yleiskuvaus Vajaan kahden kilometrin etäisyydellä suunnitellun ydinvoimalan eteläpuolella sijaitseva Parhalahden Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alue (FI1104201) on 275 hehtaarin laajuinen, kahdessa eri osassa sijaitseva maankohoamisrannikon luontoa sisältävä kokonaisuus. Se on hyväksytty EU:n Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI) ja ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA) (Kuva 4). Kuva 4. Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000-alueen sekä keskeisten lähialueiden sijainnit suhteessa Hanhikiven ydinvoimalaan. Parhalahti-Syölätinlahti on kivikkoista, alavaa maankohoamisrannikon merenrantaa. Lahtien välissä on Maunuksen rantaniitty, joka on Natura-alueen viimeinen avoimena säilynyt merenrantaniitty. Niityn kasvillisuus on pääosin heinä- ja vihvi-

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 9 läniittyä. Kuivemmilla paikoilla punanata värjää niityn punertavaksi. Alueella on myös merisaran, rantaluikan ja vesikuusen muodostamia kasvustoja sekä järvikaislikkoa ja ruovikkoja. Heinikarinlampi on noin kilometrin etäisyydellä merenrannasta sisämaahan sijaitseva kluuvijärvi. Natura-alue on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja Maunuksen rantaniityt on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema. 4.2 Suojelun toteutus Parhalahden Syölätinlahden ja Heinikarinlammen suojelu on jo miltei kokonaan toteutettu. Valtaosalle aluetta on ympäristökeskuksen päätöksellä perustettu luonnonsuojelulain mukaisia yksityismaiden suojelualueita (LsL 24 1 mom.), joita alueella on 7 kpl (257 ha). Valtiolle luonnonsuojelulain mukaisen suojelualueen (LsL 17 ) perustamista varten on hankittu vapaaehtoisin kaupoin yksi alue (10 ha). Alueen valtion omistamat maat ovat Metsähallituksen hallinnassa. Toteuttamatta on vielä kolmeen tilaan kuuluvia alueita yhteensä noin 10 hehtaaria. 4.3 Suojeluperusteet Natura-tietokannassa alueen suojeluperusteiksi on ilmoitettu seuraavat luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit: vedenalaiset hiekkasärkät (1110), rannikon laguunit (1150), kivikkorannat (1220), merenrantaniityt (1630), maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät (9030), vaihettumissuot ja rantasuot (7140) sekä hakamaat ja kaskilaitumet (9070). Näistä rannikon laguunit, merenrantaniityt ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät ovat luontodirektiivin mukaisia priorisoituja luontotyyppejä (Taulukko 2). Luontodirektiivin liitteen II lajeista suojeluperusteisiin kuuluu ruijanesikko. Taulukko 2. Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueen suojeluperusteena olevat luontotyypit. Luontotyyppi Osuus kokonaispinta-alasta, Naturatietolomake Itämeren boreaaliset merenrantaniityt* 30 Rannikon laguunit* 25 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät* Vedenalaiset hiekkasärkät 10 Vaihettumissuot ja rantasuot 5 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet 5 Itämeren boreaaliset hiekkarannat <1 Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus <1 *priorisoitu luontotyyppi % 15

10 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen Lintudirektiivin liitteen I lajeista Natura-alueella esiintyvät kalatiira, kurki, laulujoutsen, liro, mustakurkku-uikku, pikkujoutsen, pyy, ruskosuohaukka, suokukko, uivelo, vesipääsky, pikkulokki, luhtahuitti, lapintiira, pikkutiira ja suopöllö. Säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista alueen suojeluperusteiksi on ilmoitettu punajalkaviklo, jouhisorsa, heinätavi, härkälintu, mustaviklo, lapinsirri, lapasotka, harmaasorsa, karikukko, ristisorsa, jänkäkurppa, lapasorsa ja naurulokki (Taulukko 3). Taulukko 3. Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintulajit Natura-tietolomakkeessa esitettyine parimäärineen. Lintudirektiivin mukaiset lajit Säännöllisesti tavattavat muuttolinnut Laji Määrä, pesivää paria Määrä, muuttavaa yksilöä Laji Määrä, muuttavaa yksilöä Pikkulokki 6 11-50 Ristisorsa 6-11 Luhtahuitti 1-5 - Jänkäkurppa 6-11 Lapintiira 19 51-100 Lapasorsa 11-50 Pikkutiira 1 1-5 Naurulokki 101-250 Suopöllö 0-2 1-5 Jouhisorsa 11-50 Mustakurkku-uikku 3-16 10-30 Heinätavi 6-8 Ruskosuohaukka 2 6-11 Punajalkaviklo 80-120 Kurki 2-3 11-50 Harmaasorsa 0-2 Suokukko 15 140-350 Lapasotka 2-5 Liro 2-5 101-250 Lapinsirri 6-11 Vesipääsky 1-2 6-11 Karikukko 1-5 Kalatiira 2-3 11-50 Mustaviklo 50-100 Laulujoutsen 1 300-350 Pikkujoutsen - 0-2 Uivelo - 15-25 Pyy 1-5 HANKKEEN VAIKUTUKSET Hankkeesta tarkasteltavalle Natura-alueelle kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu laajemmin vuonna 2009 laaditun Natura-arvioinnin (Pöyry Environment Oy 2009) yhteydessä. Tuolloin arvioinnin kohteena olleen noin 1800 MW:n ydinvoimalaitoksen ei arvioitu aiheuttavan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Parhalahden- Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueelle. Myös Natura- arvioinnista lausuntonsa antanut viranomainen totesi, ettei hankkeesta arvioinnissa huomioitujen tekijöiden osalta katsota aiheutuvan suoria merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai lajeille. Viranomaisen Natura-arvioinnista antamaan lausuntoon perustuen seuraavassa on esitetty arvio koskien: 1) voimalaitoksen jäähdytysvesien mahdollisesti aiheuttamista pitkäaikaisvaikutuksista Natura-alueen ulkopuolella sijaitsevan Takarannan alueella sekä edelleen näiden vaikutusten mahdollisesta heijastumisesta Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontoarvoihin 2) Heinikarinlampeen kohdistuvien hydrologisten vaikutusten merkittävyydestä. Näistä lähtökohdista tässä selvityksessä tarkasteltavia asioita ovat voimalaitoksen toimintaan liittyvät mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset luontotyyppeihin ja linnus-

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 11 toon. Linnuston osalta arvio liittyy lähinnä ympäristömuutokseen Natura-alueen ympäristössä (Takaranta, Kultalanlahti), kun taas luontotyyppien osalta kyse on Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista. Hanhikiven niemen voimalaitoshankkeen mahdollisia välillisiä pitkän aikavälin vaikutuksia Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen -Natura-alueella tavattavan luontotyypin maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät (9030) kannalta on tarkasteltu ympäristöministeriön toimeksiannosta vuonna 2010 laaditussa asiantuntijalausunnossa (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2010). Arviossa luontotyyppiin sekä edelleen muuhun suojeluperusteena olevaan lajistoon kohdistuvia mahdollisia välillisiä vaikutuksia on arvioitu myös maantieteellisesti laajemmasta näkökulmasta. Yrjölän lausunnossa hankkeen aiheuttamia pitemmän aikavälin välillisiä vaikutuksia on arvioitu elinympäristölaikkujen pirstoutumisen sekä metapopulaatiodynamiikan näkökulmista. Suorien ja täysin ehdottomien johtopäätöksien tekemistä vaikeuttaa lausunnon mukaan lajien (esimerkiksi linnusto) ja luontotyyppien esiintymiseen ja runsaussuhteisiin vaikuttavien ekologisten tekijöiden suuri määrä. Tällöin mahdollisesti havaittavan pitkäaikaisvaikutuksen aiheutuminen juuri jostain tietystä tekijästä on haasteellista näyttää toteen. Erityisesti tämä korostuu tilanteessa, jossa mahdolliset vaikutukset jäävät vähäisiksi. Yrjölän lausunnon johtopäätöksenä on, että voimalaitoshankkeen välillisten heikentävien vaikutusten ilmenemisen todennäköisyys on pieni, mutta ei olematon. Lausunnon mukaan todennäköisyys sille, että hankkeen välilliset vaikutukset olisivat pitemmällä aikavälillä merkittäviä on hyvin pieni. Hankkeen vesistörakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvan samentumisen vaikutuksia Parhalahden Syölätinlahden ja Heinikarinlammen -Naturaalueelle on tarkasteltu 9.9.2014 päivätyssä arviossa (Erävuori 2014). Arvio on tämän selvityksen liitteenä 1. Kyseisen arvion johtopäätöksenä todetaan, ettei samentumisesta aiheudu heikentäviä vaikutuksia Natura-alueelle myöskään yhteisvaikutusten osalta. Samassa yhteydessä on arvioitu satamarakenteiden vaikutuksia alueen virtauksiin. Hankkeeseen liittyvien satamarakenteiden aiheuttamat virtausmuutokset ovat paikallisia eivätkä myöskään ne aiheuta Natura-alueeseen kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. 5.1 Jäähdytysvesien vaikutukset Noin 1200 MW ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien leviämistä Hanhikivenniemen edustan merialueella sekä jäähdytysvesien aiheuttamia ympäristövaikutuksia on arvioitu vuosina 2013-2014 toteutetun YVA-prosessin yhteydessä. Seuraavassa esitetty Hanhikiven niemen alueen vesistökuvaukseen ja hankkeesta vesistöihin kohdistuviin vaikutuksiin liittyvä yhteenveto perustuu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Fennovoima 2014) esitettyihin tietoihin. 5.1.1 YVA:ssa arvioidut vesistövaikutukset 5.1.1.1 Vesistön nykytilan yleiskuvaus Hanhikiven niemen kohdalla rannikko on hyvin avointa ja veden vaihtuvuus tehokasta. Niemen rantavyöhyke on karikkoista ja hyvin matalaa. Varsinkin niemen itäpuolella sijaitseva Kultalanlahti on matalaa: noin kilometrin etäisyydelle rannasta

12 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen vesisyvyys on vain noin 1 metri. Jäähdytysveden purku-rakenteiden edustalla vesisyvyys on noin 0,3 metriä. Virtaukset ovat Perämeressä valtaosin tuulten aiheuttamia, joten virtausten suunta ja voimakkuus vaihtelevat selvästi (Kronholm ym. 2005). Perämeren perusvirtaus kulkee Suomen rannikkoa pitkin pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa etelään. Virtauksen nopeus on vain muutamia senttimetrejä sekunnissa. Tuulten aiheuttamat virtaukset ovat tyypillisesti tätä voimakkaampia ja ne voivat olla perusvirtauksen suuntaisia tai sen vastaisia. Hanhikiven niemen edustalla vallitsevia ovat etelänpuoleiset tuulet, ja myös päävirtaus on etelästä pohjoiseen. Jääpeitteen aikana tuuli ei vaikuta virtauksiin. Hanhikiven niemen edustalla on tehty virtausmittauksia talvella 2011 2012 sekä marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välisenä aikana. Purkupuolella todetut virtaukset olivat selvästi heikompia päävirtaussuunnan ollessa etelästä pohjoiseen (Luode Consulting Oy 2013). Hanhikiven niemen edustan merialueen vedenlaatu on tavanomainen Perämeren rannikoille. Alue kuuluu ympäristöhallinnon ekologisessa luokituksessa (2013) rannikon läheisyydessä luokkaan tyydyttävä ja ulompana (yli 300 metriä rannasta) luokkaan hyvä. Meriveden lämpötila on Hanhikiven niemen edustan näytepisteiltä otettujen vesinäytteiden perusteella ollut vuosina 2009 2013 enimmillään 18,7 C astetta. Talvella meriveden lämpötila laskee suolapitoisuuden (3 promillea) määräämään jäätymispisteeseen -0,2 C astetta. Veden lämpötilakerrostuneisuus on todennäköisempää ja selkeämpää syvemmässä vedessä (>10 m). 5.1.1.2 Hankkeen vaikutukset virtauksiin Voimalaitoksen jäähdytysveden otto ja purku vaikuttavat paikallisesti merialueen virtauksiin. Osana YVA-prosessia laaditun virtausmallinnuksen (Lauri 2013) mukaan jäähdytysveden purkamisen vaikutukset virtauksiin ovat havaittavissa selvästi pintakerroksessa (0 1 m) ja jäähdytysveden oton vaikutukset puolestaan syvemmissä kerroksissa (Kuva 5). Syvimmässä kerroksessa (9 11 m) vaikutuksia ei enää todeta.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 13 Kuva 5. Jäähdytysvesien aiheuttamat virtausten muutokset eri vesikerroksissa kesäkuun 2012 keskimääräiseen virtaustilanteeseen. (Lauri 2013)

14 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 5.1.1.3 Hankkeen vaikutukset meriveden lämpötilaan Voimalaitoksen jäähdytysvesistä aiheutuu merialueelle lämpökuormitusta. Jäähdytysvesi lämpenee voimalaitoksen läpi virratessaan 10 12 C astetta. Lämpötilakuormituksen vaikutuksia arvioitiin osana YVA-prosessia mallitarkastelulla, jossa lähtöoletuksena oli jäähdytysveden lämpötilan nousu 12 C asteella (Lauri 2013). Mallinnuksen perusteella lämpövaikutukset ovat suurimmillaan pintavedessä (0 1 m) ja vaimenevat syvemmälle mentäessä. Huomattavimmat lämpötilanousut (yli 9 C) voidaan todeta vain pintavedessä suppealla alueella (0,12 neliökilometriä) (Kuva 6). Syvemmissä kerroksissa lämpötilan nousu on mallinnuksen perusteella vähäistä. Kuva 6. Jäähdytysvesien aiheuttama mallinnettu lämpötilan nousu eri vesikerroksissa (0 1 m ja 2 3 m) kesäkuun keskimääräisessä lämpötilakentässä. (Fennovoima 2014)

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 15 Jäähdytysvesien vaikutusten vuosien välistä vaihtelua tarkasteltiin mallinnuksessa pintaveden (0 1 m) osalta jaksojen 15.7. 15.8. keskilämpötilakentän perusteella vuosina 2009 2013. Tuolloin merivesi on lämpimimmillään, ja kesäaikaiset jäähdytysvesien vaikutukset suurimmillaan. Suurimmat lämpötilanousut (yli 9 C) voidaan mallinnuksen mukaan todeta suppealla alueella (0,09 0,19 m 2 ) jäähdytysveden purku-pisteen läheisyydessä (Kuva 7). Veden lämpötilan keskimääräinen yli kahden asteen nousu rajoittuu kaikissa tilanteissa noin 2 3 kilometrin etäisyydelle jäädytysveden purkupaikasta. Kuva 7. Veden lämpötilat voimalaitoksen käydessä (vasemmalla) ja jäähdytysvesien aiheuttama lämpötilan nousu (oikealla) pintavesikerroksessa (0 1 metriä) jaksolla 15.7. 15.8. vv. 2009 2013 (keskiarvotilanne). (Fennovoima 2014)

16 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen Alueellisesti tarkasteltuna jäähdytysvesien vaikutuksesta meriveden lämpötilan nousu jää keskimääräisesti alle yhteen asteeseen lukuun ottamatta Takarannan edustan matalaa merialuetta, jossa lämpötilan keskimääräinen nousu on 1,75 astetta. Lounaistuulella lämpöpäästö pyrkii kertymään Hanhikiven niemen pohjoisen puoleiseen Kultalanlahteen. Tällöin yhden asteen lämmennyt alue on suuri pohjoistuulitilanteeseen verrattuna. Lämmin vesi sekoittuu kuitenkin varsin hyvin rannikon suuntaiseen virtaukseen. Pohjoistuulilla voimalaitoksen lämpöpäästö laimenee tehokkaasti kumpuavaan kylmään veteen jolloin lämmönnousualueet jäävät lounaistuulitilanteita pienemmiksi. Natura-alueelle lämpötilan nousu ei ulottunut millään tuuliolosuhteilla. 5.1.1.4 Hankkeen vaikutukset jääpeitteeseen Lämpötilakuormituksen vaikutuksia Hanhikiven niemen läheisen merialueen jäätilanteeseen arvioitiin osana YVA-prosessia mallitarkastelulla (Lauri 2013). Mallinnuksen perusteella jäähdytysveden purkaminen pitää veden avoimena aiheuttaen myös jään ohenemista pääasiassa Hanhikiven niemen pohjois- ja itäpuolilla. Avoimen alueen sijainti voi vaihdella virtaussuunnista riippuen. Avoimen alueen laajuus ja heikkojen jäiden alueet riippuvat suuresti myös talven yleisistä lämpötilaolosuhteista (Kuva 8). Mallinnuksen mukaan vuoden 2011 tammikuun jäätilanteessa avoimen alueen koko on 2,2 neliökilometriä, kun taas vuoden 2013 tammikuun jäätilanteessa se on vastaavasti 26 neliökilometriä. Talven edetessä ja jääpeitteen paksuuntuessa erot erilaisten jäätalvien välillä vähenevät mallinnuksen mukaan siten, että helmimaaliskuussa avoimen vesialueen laajuus on 2,4 4,5 neliökilometriä. Samaan aikaan avoin vesialue ulottuu noin 2 5 kilometrin etäisyydelle purkupisteestä ja ohenneen jään (paksuus alle 15 cm) alue noin 0,5 2 kilometriä etäämmälle.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 17 Kuva 8. Jäähdytysvesien mallinnetut vaikutukset jääpeitteeseen vuosien 2011 ja 2013 jäätilanteissa. (Fennovoima 2014) 5.1.1.5 Hankkeen vaikutukset vedenlaatuun Jäähdytysveden laatu ei lämpötilan nousua lukuun ottamatta muutu voimalaitoksen läpi virratessa. Lämmin jäähdytysvesi voi tietynlaisissa olosuhteissa voimistaa

18 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen luontaista lämpötilakerrostuneisuutta kesällä ja tätä kautta alttius pohjanläheisiin happikatoihin voi kasvaa. Hanhikiven niemen edustalla ei kuitenkaan ole tällaisia happikadoille alttiita syvänteitä tai veden vaihtuvuudeltaan huonoja alueita. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia merialueen happitilanteeseen. 5.1.1.6 Hankkeen vaikutukset planktoniin Jäähdytysvesialueilla tehdyissä tutkimuksissa lämpökuorman on havaittu kasvattavan purkualueen perustuotantoa. Perämerellä kasviplanktontuotantoa rajoittaa ennen muuta avovesikauden lyhyys. Lämpimät jäähdytysvedet pidentävät avovesiaikaa ja näin edelleen kasvukautta, jolloin kasviplanktonin vuosituotanto purkualueella kasvaa. Tuotannon kasvun on kuitenkin tutkituilla lämpimän veden purkualueilla havaittu rajautuvan lämmenneelle vesialueelle. Hanhikiven niemen merialueella kesäajan klorofyllipitoisuudet ja kasviplanktonnäytteiden biomassat indikoivat karuutta. Jäähdytysvesien lämpökuorman arvioidaan jossain määrin kasvattavan kasviplanktonin vuosituotantoa ja muuttavan lajiston runsaussuhteita purkualueella. Hankkeen kokonaisvaikutusten Perämeren alueen kasviplanktonyhteisöön arvioidaan kuitenkin jäävän merkityksettömäksi ja rajoittuvan lämmenneelle alueelle. Hankkeella ei myöskään arvioida olevan haitallisia vaikutuksia eläinplanktonyhteisöön. 5.1.1.7 Hankkeen vaikutukset vesikasvillisuuteen Jäähdytysvesien aiheuttamalla eroosiolla saattaisi olla vaikutuksia vesikasvillisuuteen pohjan muuttumisen vuoksi. Hanhikiven niemen merialueella hankkeen aiheuttamia eroosiovaikutuksia ei juuri synny niemen edustan merenpohjan koostuessa lähinnä kalliosta tai karkearakeisesta maa-aineksesta. Hanhikiven niemen ympäristössä vesikasvillisuus on osoittautunut YVA:n yhteydessä toteutettujen selvityksien perusteella vähäiseksi johtuen pohjan laadusta ja muodosta sekä aallokon ja jään aiheuttamasta eroosiosta. Kasvillisuudeltaan monimuotoisimmat alueet sijaitsevat matalissa lahdissa Takarannan ja Kultalanlahden alueilla. Jäähdytysveden vaikutus voi aiheuttaa rehevöitymisen kaltaisia kasvillisuusmuutoksia. Tyypillisesti purkualueella runsastuvat rihmalevät ja muutamat lämpökuormaa hyvin sietävät putkilokasvilajit, kuten hapsivita sekä tähkä-ärviä. Jäiden kasvillisuutta irrottavan vaikutuksen väheneminen tai puuttuminen voi aiheuttaa lajistomuutoksia rantavyöhykkeen kasvillisuuteen talvisin sulana pysyvällä alueella. Sulana pysyvällä alueella monivuotiset lajit kuten järviruoko voivat vallata kasvutilaa muilta lajeilta. Hankkeen arvioidaan kasvattavan vesikasvillisuuden kokonaistuotantoa. Hankkeen seurauksena lajiston koostumus voi myös muuttua muun muassa rihmalevien lisääntyneen kasvun seurauksena lämpenevällä alueella. Näiden vaikutusten arvioidaan ulottuvan alueelle, jolla lämpötilan nousu on keskimääräisesti vähintään yhden asteen. Tuuliolosuhteiden ollessa epäsuotuisimmillaan tällainen alue kattaa koko Kultalanlahden. 5.1.2 Jäähdytysvesien vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille Luontotyyppien osalta tarve-arvioinnin kohteena ovat voimalan jäähdytysvesien aiheuttamat mahdolliset välilliset vaikutukset Natura-alueella. Linnuston osalta arvio liittyy lähinnä mahdolliseen ympäristömuutokseen Natura-alueen ympäristössä ja tämän heijastumiseen Natura-alueen linnustoon.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 19 5.1.2.1 Luontotyypit Voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutus ei tehtyjen mallinnusten perusteella ulotu tarkasteltavalle Natura 2000 alueelle. Näin ollen lämpövaikutuksella ei arvioida olevan suoria vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin. Rannikkoalueen paikallisesti kasvavan lämpökuorman mahdolliset vaikutukset liittyvät välillisesti lähinnä kasvilajistossa ilmeneviin pitkäaikaisvaikutuksiin, jotka voivat heijastua pitemmällä aikavälillä myös Natura-alueen suojeluperusteena olevaan kasvilajistoon. Seuraavassa asiaa on tarkasteltu sekä luontotyyppien että lajiston näkökulmasta. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista sekä suojeluperustekohtainen tarvearvio on esitetty Taulukoissa 4 ja 5. Arvioinnin kohteena olevien toiminnanaikaisten pitkäaikaisvaikutusten ei arvioida kohdistuvan suoraan tai edes välillisesti Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueen luontotyyppeihin. Jäähdytysvesien aiheuttaman paikallisen merialueen lämpenemisen seurauksena ei ole ennakoitavissa sellaisia vaikutuksia, jotka vaikuttaisivat heikentävästi Natura-alueen luontotyyppien esiintymismahdollisuuksiin, -laajuuteen tai rakenteeseen. Jäähdytysvesistä aiheutuva kasvava lämpökuorma voi heijastua Takarannan ja Kultalahden alueella kasvilajistoon ja tätä kautta vaikuttaa tiettyjen vallitsevien luontotyyppien edustavuuteen mainituilla alueilla Natura-alueen ulkopuolella. Nämä mahdolliset vaikutukset eivät kuitenkaan heijastu luontotyyppitasolla itse Natura-alueelle. Näin ollen Natura-alueelle ei arvioida kohdistuvan sen luontotyyppejä heikentäviä vaikutuksia. 5.1.2.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-alueen suojeluperusteissa on mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeista ruijanesikko. Ruijanesikkoa esiintyy ainoastaan Perämeren rannikon matalakasvuisilla merenrantaniityillä. Perämeren ruijanesikkopopulaatioiden geneettinen vaihtelu on vähäistä, mikä viittaa siihen, että populaatioiden välillä on säännöllistä geenivaihtoa (ts. siemeniä siirtyy populaatiosta toiseen) (Kreivi ym. 2011). Siementen leviäminen populaatioiden välillä voi olla tärkeä populaatioita ylläpitävä tekijä. Naturaalueella olevan ruijanesikkopopulaation säilymisen edellytyksenä pitkällä aikavälillä ei ole niinkään geneettinen täydentyminen alueen ulkopuolelta, koska ruijanesikon populaatiot ovat geneettisesti lähellä toisiaan. Sen sijaan oleellinen tekijä voi olla populaation täydennys yksilöinä ulkopuolelta tulevien siementen avulla. Merenrantaniittyjen luontainen sukkessiokehitys johtaa ruijanesikon nykyisten esiintymispaikkojen kasvillisuuden muuttumiseen; ne ruovikoituvat ja/tai pensoittuvat. Toisaalta merestä paljastuu uutta maata, joka voi soveltua lajille. Ruijanesikon populaatio heikkenee rantaniityn sulkeutuessa. Sulkeutuneisuus heikentää ruijanesikon kukintaa ja siementuotantoa, mikä johtaa populaation taantumiseen. Lajin säilyminen edellyttää, että rantaniityt eivät täysin umpeudu. Koejärjestelyin on saatu selville, että ruijanesikon yksilömäärä kasvaa selvästi laidunnetuilla niityillä sekä niityillä, josta lajin elinympäristöstä poistetaan pensaikkoa. (Björnström ym. 2011) Jäähdytysvesien lämpövaikutus voi paikallisesti lisätä kasvituotantoa ja toisaalta paikallisesti vähentää jäämassojen rantoja puhdistavaa vaikutusta Hanhikiven

20 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen niemen ja Takarannan merenrantaniittyjen alueella. Tämän seurauksena avointen rantaniittyjen ja lieterantojen lisääntyvä umpeenkasvu on mahdollista. Tämä ilmenisi merta lähimpänä olevilla niityn osilla, jotka ovat rantavoimien alaisia. Umpeenkasvu ilmenisi ruovikoitumisena alueilla, jotka ovat ruovikoitumisherkkiä, ja rantaniityn sisemmillä osilla mahdollisesti voimistuvana pensoittumisena. On huomattava, että rantaniityt pensoittuvat luontaisestikin ja rantaniittyjen sukkessiolle on ominaista niittyjen yläosien muuttuminen pensaikoiksi ja edelleen lehtipuuvaltaisiksi metsiksi samalla, kun merenpuolella maankohoamisen seurauksena syntyy uutta rantaniitty-ympäristöä. Takarannan alueella jäähdytysvesien vaikutuksesta saattaa pitkällä aikavälillä seurata avointen rantaniittyjen ja lieterantojen vähittäistä umpeenkasvua ja ruovikoitumista, mikä voi vaikuttaa edelleen ruijanesikon nykyisten esiintymien elinvoimaisuuteen. Tästä ei ole olemassa suoraa näyttöä ja hankkeen aiheuttaman muutoksen erottamiseksi luontaisesta (ts. nykyisestä rantaniittyjen kehityksestä) kehityksestä, jäähdytysveden vaikutusta rantabiotooppeihin on tarpeen seurata. Ruijanesikon esiintymät voivat heiketä ilman hoitotoimia Takarannan ja Hanhikiven alueilla nykyistä nopeammin olettaen, että jäähdytysvedet välillisesti kiihdyttävät merenrantaniittyjen umpeenkasvua. Merenrantaniittyjä uhkaa nykyisinkin umpeenkasvu. Laidunnuksen on todettu tehokkaasti estävän umpeenkasvua ja rantaniittyjen säilyminen edellyttää monin paikoin aktiivisia hoitotoimia. Seuraavassa on tarkasteltu tilannetta, jossa lähtökohtana on oletus, että Hanhikiven niemen ja Takarannan ruijanesikkopopulaatiot häviäisivät hankkeen toiminnan seurauksena. Tämä ei suoraan vaikuta Natura-alueen ruijanesikkopopulaatioon, koska kyseisen populaation elinympäristössä ei tapahdu muutoksia. Edellä mainittujen populaatioiden häviämisellä voisi olla vaikutuksia Natura-alueen populaatioon siten, että se ei enää saisi täydennystä (=siemeniä) Takarannan ja Hanhikiven niemen alueen populaatioista tulevaisuudessa. Tällä ei ole merkitystä Naturaalueen populaation kannalta, mikäli se itsessään pystyy ylläpitämään elinvoimaisuutensa pitkällä aikavälillä. Todennäköisyys Natura-alueen populaation oleelliselle pienenemiselle jonkin luonnontapahtuman kautta on suhteellisen vähäinen; ruijanesikko lisääntyy sekä kasvullisesti että suvullisesti. Kasvullinen lisääntyminen kompensoi tehokkaasti epäonnistunutta kukintaa ja lajin elintapa lienee hyvin soveltunut vuosittain vaihteleviin olosuhteisiin, kuten vedenkorkeuteen. Björnström ym. tutkimustuloksissa pienikokoiset tai pensoittuneen ympäristön populaatiot ovat mallinnusten perusteella herkimpiä häviämään. Häviämisriskiin vaikuttaa oleellisesti populaation rakenne eli eri elinvaiheissa olevien yksilöiden suhde (ja määrä). Natura-alueen populaatiosta ei ole vastaavaa seurantatietoa kuin tutkimuksessa käytetyistä populaatioista, joten populaation nykyistä tilannetta ei sitä kautta voida tarkemmin määritellä eli onko populaatio taantuva, vakaa vai kasvava. Mikäli populaatio olisi taantuva ja riippuvainen ulkopuolisesta lisääntymisestä eli siementen leviämisestä Natura-alueelle, voi Takarannan ja Hanhikiven niemen alueen populaatioiden häviäminen vähentää uusien yksilöiden levittäytymistä Natura-alueelle ja sitä kautta heikentää Natura-alueen populaation elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä. Raahen, Pyhäjoen ja Kalajoen alueilla on useita ruijanesikon esiintymiä, vaikka Takarannan alue on populaatiokooltaan suurin. Takarannan populaation häviämisestä huolimatta yksilöitä voi levittäytyä Natura-alueelle. Takarannan alueen kasvavasta lämpökuormasta johtuvat mahdolliset ruijanesikkoon kohdistuvat muutokset voisivat heijastua lajin esiintymiseen Natura-alueella arvion mukaan vain välillisesti sitä kautta, että Natura-alueen populaatioihin ei a) tulisi uutta geneettistä täydennystä Takarannan alueelta, b) geneettinen täydennys vähenisi nykyiseen nähden tai c) Natura-alueen ruijanesikkopopulaatio vähenisi,

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 21 5.1.2.3 Linnusto koska se ei saa yksilötäydennystä Takarannan alueelta (jolloin siis Natura-alueen populaatio olisi riippuvainen ulkopuolisista populaatioista). Tällöinkin mahdolliset vaikutukset arvioidaan merkittävyydeltään korkeintaan vain vähäisiksi. Edellä esitetyn perusteella ei ole poissuljettua, varovaisuusperiaate huomioiden, että Takarannan ja Hanhikiven niemen alueen ruijanesikkopopulaatiot voivat taantua hankkeen vaikutuksesta pitkällä aikavälillä ilman hoitotoimia. Tästä voi teoriassa seurata, todennäköisyyden ollessa toki pieni, mutta ei poissuljettu, että Naturaalueen populaatioon tuleva ulkopuolinen täydennys vähenee. Tällä taas voi tietyissä olosuhteissa olla pitkällä aikavälillä haitallisia vaikutuksia Natura-alueen ruijanesikkopopulaatioon, mikäli kyseinen populaatio on taantuva. Lajin säilymisen kannalta oleellista on kuitenkin sopivan elinympäristön säilyttäminen Natura-alueella. Lajin elinympäristön muuttuessa peitteisemmäksi, laji taantuu luontaisesti. Lajin pitkän aikavälin säilymisen kannalta oleellisinta on huolehtia elinympäristöistä Natura-alueella. Takarannan alueelta mahdollisesti Naturaalueelle levittäytyvien uusien siementen merkitys on jokseenkin vähäinen, kun Natura-alueen populaation elinkyky säilytetään huolehtimalla sopivista kasvuympäristöistä. Hankkeen vaikutukset Natura-alueen ruijanesikkopopulaatioon pitkällä aikavälillä ovat korkeintaan vain vähän haitallisia siinäkin tapauksessa, että populaatiot häviäisivät Takarannan alueelta. Vuonna 2014 toteutetussa Hanhikiven niemen merenrantaniittyjen peruskartoituksessa inventoitiin rantaniittyjen tila sekä ruijanesikon esiintymien tila. Ruijanesikolla on esiintymiä Takarannan alueella, Hanhikiven itäniityllä ja Juholanrannan merenrantaniityllä. Takarannan alueella on useita erillisiä esiintymiä, joista suurin on Takarannan niityn itäosassa. Kyseisellä esiintymällä ruijanesikkoa on arviolta noin 10 000 yksilöä. Muut esiintymät ovat pienialaisempia ja kokoisia vaihdellen muutamista kymmenistä satoihin yksilöihin. Takarannan merenrantaniittyjen seurannalla ja tarvittaessa aktiivisilla hoitotoimilla ruijanesikon säilyminen Takarannan ja Hanhikiven niemen alueella voidaan turvata, jolloin haitallisia vaikutuksia Natura-alueen ruijanesikkopopulaatioon ei synny edes edellä esitetyissä poikkeavissa tilanteissa eli populaation ollessa vähenevä muista kuin elinympäristötekijöistä johtuen. Suomi on sitoutunut hoitamaan Natura-alueita siten, että niiden suojeluperusteena olevat luontotyypit ja lajisto säilyvät. Natura-alueen ruijanesikkopopulaation säilyminen pitkällä aikavälillä on sidoksissa alueen hoitoon. Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueen suojeluperusteena oleva lintulajisto koostuu pääasiassa vesi- ja rantalinnuista. Itse Natura-alueelle ei kohdistu laitoksen käytönaikaisesta jäähdytysvesien aiheuttamasta lämpökuormasta fyysisiä vaikutuksia. Näin ollen linnuston luontaiset elinympäristöt Naturaalueella eivät muutu nykyisestään hankkeen toiminnan seurauksena. Voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutus voi Natura-alueen ulkopuolella paikallisesti vaikuttaa vesilintujen elinoloihin. Mahdolliset vaikutukset liittyvät lähinnä talviaikaisen jääpeitteen vähenemiseen sekä perustuotannon mahdollisen kasvun vaikutuksiin lintujen ravinnonsaannissa. Lauhdevesien vaikutusalueelle muodostuu sula-alue, jota vesilinnut voivat käyttää levähdys- ja ruokailualueenaan. Mallinnuksen mukaan helmi-maaliskuussa avoimen vesialueen laajuus on 2,4 4,5

22 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen neliökilometriä. Tällöin avoin vesialue ulottuu noin 2 5 kilometrin etäisyydelle purkupisteestä. Sula-alueen laajuuteen vaikuttavat myös kulloinkin vallitsevat luontaiset talven lämpötilaolot sekä virtaukset. Vallitsevista virtauksista johtuen lämpövaikutus kohdistuu pääasiallisesti purkupisteen pohjois- ja koillispuoleisille alueille. Sula-alue sijoittuu tehtyjen mallinnusten mukaan siis Hanhikiven niemen kärjen läheisyyteen jatkuen mahdollisesti edelleen myös Takarannan alueelle. Purkupisteen eteläpuoleisille Natura-alueeseen kuuluville tai niiden läheisille alueille (Maunus, Parhalahti) lämpövaikutus ei sen sijaan mallinnusten perusteella ulotu. Jäähdytysvesien lämpövaikutus voi paikallisesti lisätä kasvituotantoa ja toisaalta paikallisesti vähentää jäämassojen rantoja puhdistavaa vaikutusta. Tällöin avointen rantaniittyjen ja lieterantojen umpeenkasvu on pitkällä aikavälillä mahdollista. Linnuston kannalta kyseiset muutokset eivät kuitenkaan arvion mukaan heijastu edes välillisesti Natura-alueen suojeluperusteena olevaan lajistoon sitä heikentävästi. Rantojen vesikasvillisuuden lisääntyminen voi osaltaan jopa parantaa esim. vesilintujen elinoloja (mm. mustakurkku-uikku). Sula-aluetta voivat käyttää hyväkseen mm. muuttavat vesilinnut ja on mahdollista, että osa muuttavista lajeista pysyttelee sula-alueella tavanomaista pidempään. Lämpövaikutuksen seurauksena on mahdollista, että esim. kaloja ravintonaan käyttävien lajien kuten kalatiiran ja lapintiiran ravinnonsaantimahdollisuudet paranevat ja vesi- ja rantalintujen pesintäajankohta lauhdevesien vaikutusalueella aikaistuu. Pesinnän ajoittuminen riippuu kuitenkin myös muista alueella vallitsevista ympäristötekijöistä. Kyseiset mahdolliset jäähdytysvesistä aiheutuvat pitkäaikaismuutokset Hanhikiven niemen merialueella kohdistuvat linnuston kannalta keskeisistä alueista Takarannan ja Kultalanlahden alueille. Vaikutukset Takarannan ja Kultalanlahden alueilla ovat vähäisiä. Hankkeen yhteydessä laadittujen mallinnusten perusteella lämpövaikutukset kohdistuvat pääasiassa purkupisteen välittömään läheisyyteen, kauempana vaikutukset pienenevät. Kuvatunlaiset alueiden linnustoon kohdistuvat pitkäaikaisvaikutukset pikemminkin parantavat kuin heikentävät alueiden ranta- ja vesilinnuston elinolosuhteita. Näin ollen myöskään mahdollisten Takarannan ja Kultalanlahden linnuston elinympäristöjen vähittäisen ja osittaisen muuttumisen vaikutusten välillinen heijastuminen tarkasteltavan Natura-alueen suojeluperusteena olevaan lintulajistoon ei arvion mukaan aiheuta siihen kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. 5.2 Hydrologiset vaikutukset 5.2.1.1 Pintavedet Yhtenä tämän tarvearvion lähtökohtana oli arvioida Hanhikiven niemen alueen mahdollisten hydrologisten muutosten heijastumista kluuvijärvi Heinikarinlammen kehitykseen pitemmällä aikavälillä. Seuraavassa on erikseen tarkasteltu hankkeen vaikutuksia pintavesien hydrologiaan sekä toisaalta pohjavesien virtauksiin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia sekä näiden heijastumista Heinikarinlampeen. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista sekä suojeluperustekohtainen tarvearvio on esitetty Taulukoissa 4 ja 5. Voimalalaitoshankkeen mahdollisia pintavesien hydrologiaan heijastuvia vaikutuksia arvioitiin valuma-aluetarkastelun perusteella.

Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen 23 Hanhikivenniemen valuma-alueet on esitetty Kuvassa 9. Keskeisimpänä johtopäätöksenä voidaan todeta, että Heinikarinlammen ja Hanhikiven niemen välissä kulkee päävedenjakaja, joka rajaa voimalaitosalueen sekä tarkasteltavan Naturaalueen pintavesien hydrologiset ilmiöt ja niihin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset eri vedenjakaja-alueille. Voimalaitosrakenteet sijoittuvat päävedenjakajan pohjoispuolisille alueille, jolloin vaikutukset eivät heijastu Heinikarinlammen hydrologiaan. Myöskään pitempiaikaiset käytönaikaiset mahdolliset hydrologiset vaikutukset eivät kohdistu Heinikarinlampeen. Näin ollen arvioidaan, että hankkeesta ei aiheudu pintavesien hydrologiaan kohdistuvien muutosten kautta vaikutuksia tarkasteltavan Natura-alueen suojeluperusteina olevaan lajistoon tai luontotyyppeihin Heinikarinlammen alueella eikä myöskään koko Natura-alueella. 5.2.1.2 Pohjavedet Kuva 9. Hanhikivenniemen valuma-alueet. (Taustakartta Sito Oy 8/2014) Voimalaitoshankkeen vaikutuksia pohjavesiin on selvitetty erillisellä pohjavesiselvityksellä (Pitkäranta 2012). Selvitysalue kattoi suunnitellun laitosalueen, vedenottoja purkurakenteiden alueet sekä mahdollisen VLJ-luolan kohdan. Selvityksen tulosten perusteella todettiin, ettei voimalarakentamisen kohdistaminen Hanhikiven niemelle ole pohjaveden suojelun kannalta esteitä. Alue ei sovellu laajamittaiseen pohjaveden ottoon hydrogeologisista ominaisuuksista ja pohjaveden vallitsevista laatuhaitoista johtuen. Pohjaveden nykyinen käyttö niemellä on erittäin vähäistä. Hanhikiven niemi ei ole luokiteltua pohjavesialuetta eikä alueella

24 Selvitys Natura-arvioinnin tarpeesta Pyhäjoen ole tai sinne ei ole suunnitteilla pohjaveden ottoa. Hanhikiven niemen maankamaran ominaisuuksista ja topografiasta johtuen sekä kallio- että maapohjaveden muodostuminen ja liikkuvuus on alueella vähäistä ja pohjaveden antoisuus heikko (Kuva 10). Pohjavedenpinnan gradientit ovat hyvin loivia ja virtaus voi siten olla käytännössä lähes olematonta. Alue on pohjavesiesiintymänä epäyhtenäinen. Kuva 10. Maapohjaveden (siniset nuolet) ja kalliopohjaveden (punaiset nuolet) paikalliset virtaussuunnat Hanhikiven niemen tarkastelualueella. (Pitkäranta 2012) Heinikarinlampeen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisimpänä johtopäätöksenä pohjavesiselvityksen yhteydessä tehtyjen asiantuntijatarkastelujen perusteella todetaan, että pohjaveden virtausta niemeltä mantereen suuntaan ei käytännössä pääse tapahtumaan, joten rakentamisen ja käytön aikaiset mahdolliset vaikutukset eivät ulotu niemen mantereen puoleisille alueille. Näin ollen on arvioitu edelleen, että hankkeella ei ole pohjaveden suojelun ja käytön kannalta haitallisia vaikutuksia. Tällä perusteella arvioidaan, ettei myöskään ydinvoimalaitoksen toiminnasta kohdistuisi pohjavesien virtaamiin tai määriin sellaisia vaikutuksia, jotka ulottuisivat Natura-alueelle. Heinikarinlammen kehitykseen ei tällöin arvioida kohdistuvan heikentäviä hydrologisia vaikutuksia. 5.2.2 Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille Voimalaitoksen toiminnasta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä hydrologisia vaikutuksia. Näin ollen myöskään ei arvioida aiheutuvan sellaisia vaikutuksia, jotka aiheuttaisivat Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontoarvoille merkittäviä heikennyksiä.