Tiehallinto ja sisäasiainministeriön poliisiosasto Automaattinen nopeusvalvonta - Valvontakohteiden suunnittelu ja toteutus

Tiehallinto ja sisäasiainministeriön poliisiosasto Automaattinen nopeusvalvonta Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 11/2005

Tiehallinto ja sisäasiainministeriön poliisiosasto Automaattinen nopeusvalvonta Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 11/2005 Tiehallinto <Helsinki'2005>

ISSN 1458-1561 TIEH 4000450-v Helsinki 2005 Julkaisua myy/saatavana: Faksi 020 450 2470 Puhelin 020 450 011 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 2211

MUU OHJAUS 16.8.2005 93/2003/20/2 VASTAANOTTAJA Tiepiirit SÄÄDÖSPERUSTA KORVAA/MUUTTAA KOHDISTUVUUS Tiehallinto VOIMASSA 1.8.2005 - toistaiseksi ASIASANAT Liikennevalvonta, liikenneturvallisuus, kustannukset Automaattinen nopeusvalvonta Valvontakohteiden suunnittelu ja toteutus Tämä ohje käsittää automaattisen nopeusvalvonnan valvontakohteiden suunnittelun ja toteutuksen. Lisäksi ohjeessa on määritelty toteutuksiin liittyvät vastuut ja kustannusten jakautuminen. Ohje on laadittu Tiehallinnon ja sisäasiainministeriön poliisiosaston yhteistyönä, ja molemmat osapuolet ovat hyväksyneet ohjeen linjaukset. Kustannusten jaon periaatteet on hyväksytty Tiehallinnon ja sisäasiainministeriön välisissä neuvotteluissa 17.6.2002 ja niitä noudatetaan toistaiseksi. Johtaja Tiehallinto Aulis Nironen Tienvarsiteknologiapäällikkö Asiantuntijapalvelut Magnus Nygård LISÄTIETOJA JAKELU/MYYNTI Magnus Nygård Tiehallinto, julkaisumyynti Tiehallinto, Asiantuntijapalvelut Puh. 0204 22 2423 Telefaksi 0204 22 2418

TIEDOKSI Liikenne- ja viestintäministeriö Sisäasiainministeriön poliisiosasto Tiehallinto, Palvelujen suunnittelu Tiehallinto, Hankinta Tiehallinto, Liikenteen palvelut Tiehallinto, Tekniset palvelut

ESIPUHE Liikenteen automaattista valvontaa tehdään poliisin ja Tiehallinnon yhteistyönä. Poliisi suorittaa valvonnan, ja Tiehallinto avustaa tienpitäjänä valvontamahdollisuuksien luomisessa. Tässä ohjeessa kuvataan kuinka automaattinen nopeusvalvonta yleisillä teillä suunnitellaan ja toteutetaan. Ohjeeseen sisältyy myös 17.6.2002 tehty kustannusten jakosopimus. Työryhmään kuuluivat: Magnus Nygård, Tiehallinto, keskushallinto, puheenjohtaja Esko Hyytiäinen, Tiehallinto, keskushallinto Mauri Pyykönen, Tiehallinto, Uudenmaan tiepiiri Timo Ajaste, sisäasiainministeriön poliisiosasto Olli Jäskeläinen, Poliisin tekniikkakeskus Helsinki, kesäkuu 2005 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut

Automaattinen nopeusvalvonta 7 Sisältö 1 JOHDANTO 8 2 KOHTEIDEN VALINTA 11 2.1 Yleisperiaatteet tiejaksojen valinnasta 11 2.2 Periaatteet valvontapisteiden sijoittamisesta 12 2.3 Huomioonotettavat asiat paikkojen valinnassa 13 2.4 Laadittavat suunnitelmat 14 2.5 Sopimuksen laatiminen 14 2.6 Tiedottaminen 15 2.6.1 Tiedottaminen tiedotusvälineissä 15 2.6.2 Valvonta-alueista ilmoittaminen tiestöllä 15 3 JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS 16 3.1 Yleistä 16 3.2 Kameralaitteisto 16 3.3 Laitekotelo 16 3.4 Laitepylväät 17 3.5 Ilmaisimet 17 3.6 Toimitilat 19 3.7 Käyttöönotto 19 4 JÄRJESTELMÄN KÄYTTÖ 20 4.1 Yleistä 20 4.2 Tienpidon toimenpiteet 20 4.3 Liikennevauriot ja ilkivalta 20 4.4 Määräaikaistarkastukset 21 5 JÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSET 22 6 VIITTEET 23 7 LIITTEET 24

8 Automaattinen nopeusvalvonta JOHDANTO 1 JOHDANTO Valtioneuvoston vuoden 2001 periaatepäätöksen mukaan liikennekuolemien vuotuinen määrä tulee olla vuoden 2010 lopussa alle 250. Periaatepäätöksen mukaisesti yksi keskeisistä keinoista vähentää liikennekuolemia on automaattinen nopeusvalvonta. Kansainvälisten tutkimusten perusteella automaattinen nopeusvalvonta vähentää henkilövahinko-onnettomuuksia 20 % (Elvik, 1997). Kuolemiin johtaviin onnettomuuksiin vaikutukseksi on kansainvälisesti arvioitu 31 %:n vähenemä (Räsänen ja Peltola, 2001). Räsäsen ja Peltolan (2001) mukaan Suomessa toteutettujen automaattisten nopeusvalvontajärjestelmien uskottavin vaikutus henkilövahinko-onnettomuuksiin on 21 % vähennys ja kuolemien määrään 52 %. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 18.1.2001 asetettiinkin tavoitteeksi automaattisen nopeusvalvonnan laajentaminen pääteillä siten, että se kattaa ainakin 800 km päätieverkosta. Tiehallinnon johtoryhmä päätti 17.12.2001 Tiehallinnon osallistuvan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiseen automaattisen nopeusvalvonnan laajentamiseen. Sisäasiainministeriön vahvistamassa poliisin liikenneturvallisuusstrategiassa todetaan, että poliisi lisää liikennevalvonnan määrää taajamien ulkopuolella laajentamalla automaattista liikennevalvontaa (Sisäasiainministeriö, 2002). Tiehallinnon johtoryhmä korosti päätöksessään, että automaattisen nopeusvalvonnan lisäämisestä pitää tiedottaa tehokkaasti ja, että poliisin kanssa tehtävää poikkihallinnollista yhteistyötä voitaisiin lisätä ja kehittää. Sisäasiainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö päättivät vuonna 2004 lisätä automaattista nopeusvalvontaa jo toteutuneesta 800 kilometristä kattamaan 2,500 kilometriä vuoteen 2009 mennessä. Vuoden 2005 aikana on tarkoitus rakentaa yhteistyössä lisää noin 400 kilometriä automaattista valvontaa ja lisäksi kehittää valvontatekniikkaa. Vuosina 2006 2009 toteutetaan automaattivalvontaa lisää noin 300 km vuosittain. Yhteisen toimintalinjan muodostamiseksi on Tiehallinnossa teetetty selvitys "Automaattisen valvonnan kohdentaminen Ehdotus valvonnan piiriin tulevista uusista tiejaksoista"(räsänen ja Peltola, 2001). Työssä selvitettiin mahdollisia kohteita, joihin automaattista nopeusvalvontaa kannattaisi sijoittaa. Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja Tiehallinto ovat selvittäneet myös aluehallinnon näkemykset valvontakohteiksi. Tiepiirien esittämät kohteet ovat pääasiallisesti yksiajorataisia suuriliikenteisiä pääteitä, joilla tiepituutta kohden tapahtuu keskimääräistä enemmän liikennekuolemia. Sisäasianministeriön poliisiosaston ja Tiehallinnon kokouksessa 12.12.2001 päätettiin perustaa työryhmä automaattiseen nopeusvalvontaan liittyvien kysymysten käsittelylle yhtenäisten toimintamallien aikaansaamiseksi. Valvonnan laajentuessa noin 250 km:stä 800 kilometriin ja edelleen noin 2,500 kilometrille, tehokas järjestelmien toteuttaminen ja hyödyntäminen edellyttävät yhtenäisiä toimintamalleja. Tässä ohjeistuksessa käsitellään automaattisten

Automaattinen nopeusvalvonta JOHDANTO 9 nopeusvalvontajärjestelmien toteuttamista sekä siihen liittyviä vastuita. Ohjeistus on tehty poliisin ja Tiehallinnon yhteistoiminnan tueksi. Automaattiset nopeusvalvontajärjestelmät toteutetaan yhteistyössä poliisin ja Tiehallinnon kesken. Valvottavien tiejaksojen valinnassa käytetään pohjatietona VTT:llä teetettyä selvitystä automaattisen nopeusvalvonnan kohdentamisesta (Räsänen ja Peltola, 2001). Selvityksessä esitetään kriteereitä kohteiden valintaan. Alustavat keskustelut uusien valvontakohteiden valinnasta sisäasiainministeriön poliisiosaston ja Tiehallinnon keskushallinnon kesken käydään vuosittain. Keskusteluissa varmistetaan suunnitelmien ja rahoituksen yhteensopivuus tulevia toteutuksia varten. Keskusteluja varten kartoitetaan tiepiirien ja läänien poliisiosastojen ehdotukset valvontakohteiksi. Lopullinen tienjakson valinta tehdään Tiehallinnon tiepiireissä ja läänien poliisiosastoissa. Tiejaksojen valinnassa huomioidaan myös tämän ohjeen periaatteet valvontakohteista. Valvontakohteiden valinta tulee tehdä syksyyn mennessä, jolloin kohde on toteutettavissa seuraavana kesänä. Toteutushankkeen vastuullinen henkilö tulisi myös nimetä jo toteutusta edeltävän vuoden syksyllä. Tiehallinnossa automaattisen nopeusvalvonnan järjestelmät toteutetaan normaalin rahoituskehyksen puitteissa. Tiepiirit toimivat itsenäisesti Tiehallinnossa hyväksyttyjen toimintalinjojen mukaisesti. Automaattisen nopeusvalvonnan kohteen toteutuksen osatehtävät ja niihin varattava aika on esitetty kuvassa 1. Syksy Talvi Kevät Kesä Syksy Kuukausi 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Ajantarve Tehtävä kuukautta 1. Valvontaan soveltuvien al u- 2...3 kk eiden valinta SM ja Tieh 2. Tiejakson valinta läänin 2...3 kk poliisijohto ja iepiirit t 3. Kohteen suunnittelu va l- 2 kk vontapisteiden valinta 4. Sopimuksen tekeminen ½...1 kk 5. Laitteistojen tarjouspyynnöt, tarjoukset, hankintapäätös 6. Toimitusaika a j toimitus 3 kk 3...4 kk 7. 8. Tiedotuksen valmisteleminen Kohteen toteutus 2 kk 4 kk 9. Laitteiston testaus ja koul u- tus 1...2 kk 10. 11. Käyttöönotto ja tiejakson valvonnasta tiedottaminen Käyttö 12. Ylläpito Kuva 1. Automaattisen nopeusvalvontakohteen toteutuksen aikataulu. Kuvan osatehtävien ajankulutus on esitetty kalenteripäivinä, joka arvioidaan kuluvaksi, eikä "tehollisina työpäivinä". Arviot ovat ohjeellisia, mutta joitakin

10 Automaattinen nopeusvalvonta JOHDANTO tehtäviä voidaan tehdä samanaikaisesti aikataulun nopeuttamiseksi. Ajankulutuksen arviot perustuvat kuitenkin käytännön kokemukseen, ja toteutuksen kunnolliseen läpiviemiseen tulee varata riittävästi aikaa. Käytännössä valvottavat tiejaksot tulee olla valittuina toteuttamisajankohtaa edeltävän kalenterivuoden alkusyksyllä, että kohde saadaan toteutettua seuraavana vuonna ennen talvea. Ajankulutuksen kannalta tulee huomioida etenkin EU kilpailutuksen vaatima tarjousaika sekä kameralaitteiston jopa neljän kuukauden toimitusaika.

Automaattinen nopeusvalvonta KOHTEIDEN VALINTA 11 2 KOHTEIDEN VALINTA 2.1 Yleisperiaatteet tiejaksojen valinnasta Automaattisen nopeusvalvonnan päätavoitteena on liikenneturvallisuuden parantaminen, joten valvontakohteiksi valitaan pääteiden tiejaksoja, joilla tapahtuu runsaasti vakavia onnettomuuksia. Valvonnan piiriin ei oteta tiejaksoja, joille on tulossa lähivuosina merkittäviä tienpitotoimenpiteitä. Kohteiden valinnassa käytetään Tiehallinnon teettämää selvitystä "Automaattisen nopeusvalvonnan kohdentaminen Ehdotus valvonnan piiriin tulevista uusista tiejaksoista" (Tiehallinto, 2001). Tiejaksot voidaan kuitenkin valita myös selvityksen ulkopuolelta hyvin perustelluista syistä. Tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi tulisi valittavien tiejaksojen olla riittävän pitkiä, vähintään 40 km. Riittävän pitkät valvontajaksot ovat edullisia ylinopeuksien ennaltaehkäisyssä. Suomalaisen selvityksen mukaan (Mäkinen, 2001) yksittäisten valvontakohteiden "ripottelu" pitkin eri tieosuuksia ei vähennä onnettomuuksia merkittävästi. Valvottavan tiejakson valinnassa on myös otettava huomioon valvontaa suorittavan paikallispoliisin resurssit. Valvontaosuus voi ulottua usean kihlakunnan alueelle, jolloin sovitaan kihlakuntien kanssa työnjaosta ja valvonnan käytännön järjestämisestä. Työpanos on noin kaksi henkilötyövuotta järjestelmää kohti nykykäytäntöjen mukaan toimittaessa. Yleensä liikenneturvallisuus moottori- ja moottoriliikenneteillä on sellainen, että näille ei käytännössä ole kustannustehokasta sijoittaa automaattista valvontaa. Kustannustehokkuuden saavuttamiseksi valvottavat tiejaksot kannattaa kohdistaa keskimääräistä vilkkaammille pääteille. Selvityksessä automaattivalvonnan kohdentamisesta (Räsänen & Peltola, 2001) ehdotetuilla valvottaviksi sopivilla tiejaksoilla KVL (keskimääräinen vuorokausiliikenne) oli yleensä suurempi kuin koko runkotieverkon keskimääräinen KVL 5,300. Kameravalvonnan hyväksyttävyyttä lisää kamerapylväiden sijoittaminen sellaisiin paikkoihin, että kuljettajat näkevät perusteen paikan valintaan olevan selvästi liikenneturvallisuuden edistämiseen liittyvä. Valvottavat tiejaksot valitaan poliisin ja Tiehallinnon tiepiirin yhteistyönä näiden periaatteiden ja selvitysten perusteella. Kamerapisteen kustannuksia arvioitaessa voidaan käyttää kustannusta 10,000, joka sisältää laitepylvään koteloineen, ilmaisimet sekä tarvittavat asennustyöt. Yhden kameralaitteiston hinnaksi voidaan arvioida 30,000, jonka lisäksi poliisille kuuluvat laitteiston toiminnalle välttämättömät toimistotietokoneet ja -laitteet.

12 Automaattinen nopeusvalvonta KOHTEIDEN VALINTA 2.2 Periaatteet valvontapisteiden sijoittamisesta Yksityiskohtaisen paikan valintaa varten kartoitetaan valvottavan tiejakson mahdolliset onnettomuuksien kasaumapaikat, koska valvontapisteen sijoittamisella tällaiseen kohteeseen saadaan yleensä hyviä turvallisuusvaikutuksia. Onnettomuuksien selvittämisessä tulisi mahdollisuuksien mukaan myös huomioida onnettomuudet, joissa ylinopeus on ollut osatekijänä. Myös valvonnan yleisen hyväksyttävyyden kannalta tällainen sijoittelu on tarkoituksenmukainen. Valvontakameroita varataan tiejaksolle aina yksi 8-12 laitepylvästä kohti. Mikäli laitepylväitä on enemmän, varustetaan valvontajakso vastaavasti useammalla kameralla. Jo käytössä olevista kameravalvotuista tiejaksoista saadun kokemuksen perusteella kamerapylväät voidaan sijoittaa varsin vapaasti huomioiden tien ja liikenneympäristön erityispiirteet. Tietty epäsäännöllisyys ja vaihtelevuus kamerapylväiden sijoittelussa tuo yllätyksellisyyttä ja lisää valvonnan vaikuttavuutta. Hyviä kokemuksia on saatu kamerapylväiden sijoittamisesta ennen sellaisia paikkoja, joissa on erityistä syytä alentaa ajonopeutta kuten ennen risteystä. Valvontapisteiden paikat suunnitellaan kumpaakin suuntaa varten erikseen, mutta mikäli tolpat voidaan sijoittaa samalle kohdalle, saadaan tiettyä etua käyttökustannusten suhteen. Paikkojen suunnittelussa kuitenkin valvottavan kohdan liikenteelliset ominaisuudet ovat ensisijaisia. Peräkkäiset valvontapisteet voidaan sijoittaa myös valvomaan liikennettä samasta suunnasta. Valvontapisteet voidaan sijoittaa joko linjaosuudelle tai liittymäalueelle. Ennen liittymää sijoitettavalla valvontapisteellä saadaan nopeuksia liittymässä rauhoitettua. Valvontapisteiden sijoittelussa linjaosuuksille ja liittymiin on toivottavaa myös noudattaa tiettyä epäsäännöllisyyttä, joka usein perustuu jo liikenteellisiin asioihin. Kamerapylväiden välinen etäisyys vaihtelee tilanteen mukaan. Tietty epäsäännöllisyys pisteiden välisissä etäisyyksissä on edullista, jotta vältytään tilanteelta, jossa autoilija voi päätellä seuraavan valvontapisteen sijainnin etäisyydellä edelliseen pisteeseen. Valvontajaksolla kamerapylväiden välinen suositeltava keskimääräinen etäisyys on noin neljä kilometriä. Käytännössä tästä suosituksesta voidaan poiketa hyvin perustelluista syistä. Kamerapylväiden välinen keskimääräinen etäisyys lasketaan valvontajakson pituuden ja kamerapylväiden suhteena. Sijoitettaessa valvontapiste linjaosuudelle vilkasliikenteiselle (KVL yli 7,000) tieosuudelle, saadaan liikennevirran keskinopeutta alennettua tehokkaasti. Erityisesti vilkasliikenteisellä tiellä on suunnittelussa otettava huomioon, että valvottavalle tiejaksolle jätetään riittävästi turvallisia ohituskohtia. Tiejaksoja valittaessa on myös arvioitava tiejakson ulkopuolisen tiestön ominaisuuksia. Valvontajakson sijoittaminen niin, että tiejakson jatkeena on geometrialtaan tai kunnoltaan heikompitasoinen tieosuus ei ole useinkaan perusteltua.

Automaattinen nopeusvalvonta KOHTEIDEN VALINTA 13 Jos kuitenkin valvottavan tiejakson jatkeena on heikompitasoinen tieosuus, tulee suorille sijoitettavia valvontapisteitä välttää, koska valvonta voi aiheuttaa ohittamispaineiden patoutumista. Tällöin järjestelmä voi pahimmillaan aiheuttaa negatiivisia turvallisuusvaikutuksia lisääntyneinä "riskiohituksina". Valvontapisteen sijaitessa lähellä nopeusrajoituksen muutoskohtaa, erityisesti alemman nopeusrajoituksen alueella tulee pyrkiä asettamaan valvontapiste vasta noin 300 metriä alentuneen nopeusrajoituksen jälkeen. Riittävä etäisyys parantaa valvonnan hyväksyttävyyttä, ja tällä vältetään myös äkilliset nopeuden muutokset liikenteessä. Samoin tulee välttää valvontapisteen sijoittamista näkemäesteiden taakse. Valvontapisteiden sijoittamista alamäkiin on vältettävä, koska alamäessä oleva kamerapylväs aiheuttaa ärtymystä kuljettajien keskuudessa ja vie uskottavuutta valvonnan tavoitteilta. Erityisen perusteltavissa kohdissa, kuten onnettomuusalttiissa liittymissä, on kuitenkin mahdollista sijoittaa valvontapiste alamäkeen. Valvontapiste voidaan sijoittaa sulkuviiva-alueelle, jossa ohittaminen on kiellettyä. Sulkuviivoja ei kuitenkaan maalata valvontapisteiden vuoksi. Valvontakohteiden valinnassa tulee ottaa myös huomioon asutuksen läheisyys, sillä pääteillä asutuksen lähellä henkilövahinkojen ja kuolemien riskit ovat suuret. Valvontapiste voidaan sijoittaa turvallisuuden parantamiseksi esimerkiksi vilkasliikenteisen risteyksen läheisyyteen. Ilmaisimien kestävyyden ja luotettavan toiminnan kannalta tulee ilmaisimien sijoituskohdaksi valita kantava tieosa, koska ilmaisimia ei voi sijoittaa heikon pohjamaan kohdalle. Erityisesti piezoantureita käytettäessä pohjan kantavuus on tärkeä, koska pehmeän pohjamaan kohdalla tierakenne voi täristä aiheuttaen epäluotettavia mittaustuloksia. Ilmaisimien kestävyyden vuoksi päällysteen pinnan on myös oltava vaurioitumaton, eikä päällysteessä tule olla ajokaistan levennyksiä. 2.3 Huomioonotettavat asiat paikkojen valinnassa Valvontapisteen laitteet tarvitsevat 230 voltin jännitteen. Sen tähden tulee selvittää jo aikaisessa suunnitteluvaiheessa tieosan läheisyydessä oleva sähköverkko. Tienpitäjän olemassa olevia sähköliittymiä voidaan käyttää edullisesti pienin teknisin muutoksin. Sähkönsaanti ei kuitenkaan saa olla tärkein valvontapisteen valintaperuste. Mikäli olemassa olevaa liittymää ei ole lähellä, joudutaan jakeluyhtiöltä tilaamaan ns. kioskiliittymä. Pitkän uuden syöttölinjan rakentaminen lisää sähköliittymän hintaa. Kioskiliittymä sijoitetaan valvontapisteen lähelle tiealueen reunaan, josta syöttö tuodaan maakaapelilla kamerapylvään sisälle. Valvontapisteen kohdalle tarvitaan tasanne kamerapylvään ympärille. Tasanteen pituus on tien suunnassa 3 metriä ja leveys riippuu kamerapylvään etäisyydestä tien reunasta. Kamerapylväs sijoitetaan vähintään 1,5 metrin etäisyydelle pientareen reunasta. Leveäpientareisella tiellä saatetaan joutua pienentämään etäisyyttä kameran kuvalaadun varmistamiseksi. Tämän vuoksi valvontapistettä ei kannata sijoittaa korkean penkereen kohdalle.

14 Automaattinen nopeusvalvonta KOHTEIDEN VALINTA Samoin sijoitus ei ole suotava kaiteen kohdalle huoltotoimenpiteiden ja talvikunnossapidon vaikeutumisen vuoksi. Valvontapisteen kameranvaihtoa ja huoltoa varten tarvitaan tila ajoneuvon turvallista pysäköintiä varten. Pysäköintimahdollisuus tulee olla alle 30 metrin etäisyydellä valvontapisteestä painavien laitteiden siirtoa varten. Olemassa oleva linja-autopysäkki ja talvisinkin aurattava yksityistieliittymä ovat sopivia tarkoitukseen. Muutoin joudutaan rakentamaan pysäköintitila huoltoautolle valvontapisteen lähelle. Se tulee aurata talviaikaan. 2.4 Laadittavat suunnitelmat Automaattisen nopeusvalvonnan kohteiden valinnassa syntyy erilaisia selvityksiä ja muistioita. Tiejaksojen valinnan jälkeen selvitykset kohdentuvat valvontapisteiden valintaan. Työssä laaditaan erilaisia karttaesityksiä ja muistioita valvontapisteiden sijoittumisesta tiejaksolle. Valvontapisteiden valinnan jälkeen suunnitellaan tarpeelliset valvontalaitteiden yksityiskohdat. Kustakin pisteestä laaditaan rakennussuunnitelmatasoinen 1:200 suunnitelmakartta, jossa esitetään laitepylväiden, ilmaisimien ja kaapeloinnin sijoitus mittatietoineen. Samassa suunnitelmakartassa esitetään myös lähellä olevien muiden tien laitteiden kuten tievalaistuksen, pysäkkikatosten ja liikenteenohjauslaitteiden sijoitus. Toteutusvaiheessa suunnitelmat täydennetään tarkepiirustuksiksi tai laaditaan erilliset tarkepiirustukset. Lopuksi kertynyt aineisto kansioidaan käytön ja kunnossapidon tarpeisiin sekä arkistoitavaksi. Kansioihin liitetään myös jäljennös sopimuksesta poliisin ja tiehallinnon välillä. 2.5 Sopimuksen laatiminen Automaattisen nopeudenvalvontajärjestelmän toteuttamisesta ja käytöstä tehdään lääninhallituksen poliisiosaston ja Tiehallinnon tiepiirin välinen yhteistyösopimus. Sopimus laaditaan toteutushankkeessa, kun valvottava tiejakso on valittu. Sopimusta voidaan toteutusaikana vielä tarkistaa esimerkiksi tilanteessa, jossa kustannukset poikkeavat arvioidusta merkittävästi. Sopimuksessa määritellään yhteistyön puitteet sekä vastuiden ja kustannusten jako. Sopimuksen tavoitteena on mahdollistaa tarkoituksenmukainen toiminta automaattisen nopeusvalvonnan toteutuksissa. Sopimukseen tulee kirjata yhdyshenkilöt, joilla on vastuu toteutukseen liittyen. Sopimuksessa nimetään tiepiirin puolesta sekä liikenneturvallisuuden vastuuhenkilö että tekninen yhdyshenkilö. Sopimus tehdään toistaiseksi, ja sen kustannuksia ja vastuiden jakautumista voidaan tarkistaa tilanteen näin vaatiessa. Sopimusmalli ja saatekirje ovat liitteenä 1. Sopimusmalli on tehty ns. märkäfilmitekniikalla toimivaa laitteistoa varten, mutta mallia käytetään digitaalisiin järjestelmiin, joissa laitteistojen kokoonpano on vastaava kuin märkäfilmitekniikkalaitteistoilla.

Automaattinen nopeusvalvonta KOHTEIDEN VALINTA 15 2.6 Tiedottaminen 2.6.1 Tiedottaminen tiedotusvälineissä Automaattisen nopeusvalvonnan toteutuksiin liittyvä tiedottaminen tehdään Tiehallinnon ja poliisin yhteistyönä. Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja Tiehallinnon keskushallinto vastaavat koko valtakuntaa koskevasta strategisesta tiedottamisesta. Muu tiedottaminen poliisin osalta toteutetaan poliisin liikenneturvallisuusstrategian linjausten mukaisesti. Tiepiirit tiedottavat omaan toimialaansa kuuluvista asioista, ja poliisi laitteiston käyttäjänä vastaa käytön aikaisesta tiedottamisesta. Tiehallinto ja sisäasiainministeriön poliisiosasto ovat valmistelleet mallin tiedotuslehtiseksi. Tiedotuslehtisessä kerrotaan yleisesti automaattisen nopeusvalvonnan vaikutuksista, sekä perustelut miksi kyseinen tiejakso tulee automaattisen valvonnan piiriin. Tiedotuslehtinen kohdennetaan erityisesti ihmisille, jotka asuvat valvottavan tiejakson läheisyydessä. Tiedotuksessa tulee painottaa valvonnan merkittäviä turvallisuusvaikutuksia. Esimerkki valvontajakson tiedotuslehtisestä on esitetty liitteessä 2. 2.6.2 Valvonta-alueista ilmoittaminen tiestöllä Tienkäyttäjää on tarpeen informoida automaattisen nopeusvalvonnan tiekohteista. Tavoitteena on parantaa valvonnan vaikutuksia. Tiedottamiseen käytetään hyväksyttyjä tiedotustauluja. Kameravalvonnan tiedotustaulu (8A-981-1a) sijoitetaan valvonta-alueen alkuun ajosuunnassa noin 500-1000 m ennen ensimmäistä valvontakameraa. Vastaava tiedotustaulu sijoitetaan valtatai kantatien liittymän jälkeen, kun suuri kaukoliikenteen liikennevirta liittyy automaattisen nopeusvalvonnan piirissä olevaan tiehen. Toistomerkki (8A- 981-7) sijoitetaan yleisen tien liittymän jälkeen noin 150-250 m nopeusrajoitusmerkin jälkeen. Vähäliikenteisten teiden liittymän jälkeen voidaan tiedotustaulu jättää toistamatta. Lähekkäisten liittymien kohdalla toistomerkki sijoitetaan vain viimeisen liittymän jälkeen. Merkkiä ei kuitenkaan sijoiteta juuri ennen valvontapistettä. Tien poikkileikkauksessa tiedotustaulu sijoitetaan kuten opastusmerkit. Esimerkit tiedotustauluista on esitetty liitteessä 3. Kiinteästä automaattisesta nopeusvalvonnasta tulee ilmoittaa tiestöllä, ja tällöin menetellään poliisilain mukaisesti.

16 Automaattinen nopeusvalvonta JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS 3 JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS 3.1 Yleistä Tiehallinto vastaa pääosin järjestelmän suunnitelmien laadinnasta ja toteutuksesta. Poliisin tekniikkakeskus vastaa kameralaitteiden ja niiden koteloiden hankinnasta. Poliisin lääninjohto vastaa toimistolaitteiden mukaan lukien työaseman, tulostimen ja ohjelmistojen hankinnasta ja asennuksesta. Tarjouspyyntöjen valmisteluvaiheessa ja ennen tilausten päättämistä varataan toiselle osapuolelle mahdollisuus lausua mielipiteensä asioista, joilla on kustannusvaikutusta toiseen osapuoleen. Toteutusvaiheessa on sovitettava yhteen eri töiden vaatimat toimitus- ja asennusajat. 3.2 Kameralaitteisto Kameralaitteisto koostuu integroidusta moduulista, joka sisältää kameran, ohjelmoitavan mittauslaitteiston ja salamalaitteiston. Automaattisissa valvontalaitteissa käytetään joko kinofilmikameraa (ns. märkäfilmi) tai digitaalitekniikkaan perustuvaa kameraa. Kiinteäpolttovälisen objektiivin pituus riippuu valvontapisteen mitoituksesta. Valokuvaamisessa pyritään saamaan ajoneuvon ja sen rekisteritunnuksen lisäksi mahdollisimman tunnistettava kuva ajoneuvon kuljettajasta, jonka vuoksi salamalaitteen käyttö on tarpeellista kaikissa valaistusolosuhteissa. Kameralaitteisto käsittää myös laskenta- ja ohjelmointiyksikön, joka laskee ilmaisimien tuottamasta informaatiosta kohteen nopeuden tai ns. liittymävalvontalaitteistoissa myös kohteen etäisyyden liikennevaloristeyksen pääopastimeen erilaisissa tilanteissa. Lisäksi laitteistossa on tallennusyksikkö kuvien ja/tai tapahtumatietojen tallentamiseksi. Suomessa automaattisessa liikenteen kameravalvonnassa vaaditaan edestä päin tapahtuvaa kuvaamista. Kuvasta tulee voida selvittää yleistilanne, ajoneuvon rekisteritunnus sekä kuljettaja. Tämän vuoksi käytännössä kamerakotelo useimmiten sijoitetaan 2,5 metrin korkeuteen tien pinnasta, kulkusuuntaan nähden ajokaistan oikealle puolelle. Kameralaitteiston tulee olla poliisikäyttöön tyyppihyväksyttyä mallia. Tyyppikoestuksessa laitteiston ominaisuudet testataan sekä selvitetään oikeussuojan kannalta laitteiston mittatarkkuus, virheenkorjaukset, laskennalliset ja todetut toleranssit yms. 3.3 Laitekotelo Laitekotelo toimii kameralaitteiston suojana. Se antaa tilaa myös muille lisäkomponenteille, kuten esimerkiksi ilmaisimien esivahvistimelle, lisälämmityslaitteelle, hälyttimelle yms. Käytön helpottamiseksi laitekotelossa on pikaliittimet kytkennöille ja ohjainkiskotus kameralaitteiston kiinnittämiseksi tarkasti paikalleen. Valokuvaamisen vuoksi jokainen laitekotelo suunnataan niin, että

Automaattinen nopeusvalvonta JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS 17 vakioasetuksilla oleva kameralaitteisto ei vaadi uudelleen suoritettavaa suuntausta. Laitekotelon suojausluokan tulee olla IP 66 lukuun ottamatta tuuletuslaippaa, joka saa olla IP 54. Laitekotelo on varustettava tarvittaessa tuuletuksella ja lämmityksellä. Noin + 10-15 C lämpötila laitekotelon sisällä on riittävä ympärivuotisessa käytössä. Lisäsuojana käytetään yleisesti linssien edessä luotisuojattuja laseja (suojausluokka BR3 (EN 1063)). Laitekotelon aukot varustetaan niin, ettei kuljettaja näe onko kamera laitekotelossa. Laitekotelot varustetaan lukittavilla luukuilla ja mahdollisuuksien mukaan kaukohälytyslaitteilla murron tai ilkivallan estämiseksi tai havaitsemiseksi. 3.4 Laitepylväät Laitekotelo sijoitetaan laitepylvääseen 2,5 metrin korkeuteen tien pinnasta. Laitepylväät varustetaan sellaisella mekanismilla, jolla laitekotelo saadaan kevyellä voimalla käännetyksi tai lasketuksi alas lähelle maan pintaa. Tällöin kameralaitteen vaihtaminen, ohjelmoiminen, filmin tai tiedostolevyn vaihtaminen ja muu huolto tai valvontapisteellä operointi voidaan tehdä helposti ilman tikkaita tai huoltotasoja. Laitepylvään kiinnitys jalustaan tulee olla säädettävä. Laitepylväs on varustettava liukulaipalla tai muulla törmäysturvallisuutta parantavalla turvarakenteella. Poikkeustapauksessa laitepylväs suojataan kaiteella. Laitepylvään tulee olla korroosion sekä aurauskuorman kestävä. Laitepylväs sijoitetaan tien poikkileikkaukseen kuvan 2 mukaisesti. Jos tiellä on kaide laitepylvään kohdalla, voi pylväs olla lähempänä tienreunaa. Laitepylväs asennetaan tukevaan betonijalustaan. Perustus tehdään Tielaitoksen asennusohjeiden ja tyyppipiirustusten mukaisesti (TIEL 2210012 ja Ty 12/232). Jalustan ympärystäyttö tehdään luokan A1 mukaan. 3.5 Ilmaisimet Ilmaisimen tarkoitus on havaita lähestyvän ajoneuvon nopeus. Ilmaisimia on olemassa monia erilaisia. Yleisemmin meillä on käytetty sauvamaisia piezosähköisiä ilmaisimia ja silmukkailmaisimia. Tulevissa toteutuksissa käytetään silmukkailmaisimia. Tässä ohjeessa selostetaan silmukkailmaisimien käyttöön liittyvät asiat. Ilmaisinsilmukoiden etäisyys kamerakotelosta määräytyy käytettävän kameran sijoituksen ja optisten ominaisuuksien perusteella. Oheisessa kuvassa 2 on esimerkki ilmaisinsilmukoiden sijoituksesta.

18 Automaattinen nopeusvalvonta JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS reunaviiva 0,5 1,2 m 1,2 m keskiviiva reunaviiva 0,3 2,5 m 26 3,50-4,00m 15 m Kuva 2. Esimerkki valvontakameran ja ilmaisinsilmukoiden sijoituksesta. (Traffipax, 75 mm objektiivi). Kameran paikkaa valittaessa tulee myös ilmaisinsilmukoiden sijoituspaikka tarkastaa. Paikalla olevan asfaltin tulee olla ehjä. Jos päällysteessä on halkeamia, etsitään kamerakotelolle uusi paikka. Tien kantavuus tulee olla riittävä ja routimaton, etteivät tienpinnan liikkeet vaikuta kameralaitteiden tarkkuuteen. Ilmaisinsilmukoita ei tule sijoittaa alikulkukäytävien läheisyyteen eikä teräsverkolla vahvistetulle tieosalle. Ajoneuvon nopeuden havainnointia varten tarvitaan kaksi peräkkäistä suorakaidesilmukkaa, jotka sijoitetaan ajokaistalle kuvan 2 (silmukoiden koko ja keskinäinen etäisyys) mukaisesti. Silmukoiden mitat ja etäisyys kamerakotelosta määräytyvät kameralaitteistosta ja sen etäisyydestä ajokaistan reunaviivasta. Jotta ajoneuvojen nopeus voidaan havaita riittävällä tarkkuudella, tulee silmukoiden asennuksessa noudattaa seuraavaa: - Ilmaisinsilmukoiden etäisyys kamerakotelon keskeltä lähimmän silmukan reunaan mitataan 100 mm tarkkuudella - johtimet sijoitetaan kohtisuoraan tien keskilinjaa vastaan - päällysteeseen leikattavan uran leveys on 7 mm ± 1 mm ja syvyys 80 mm ± 5 mm. - Ilmaisinsilmukoiden johtimien välisen etäisyyden tarkkuus on alle 10 mm. Uranleikkauksen jälkeen laaditaan mittauspöytäkirja sahausurien keskinäisestä etäisyydestä ja urien mitoista. Mikäli toleranssi ylittyy, tehdään uudet sahaukset 100 mm kauemmas kamerakotelosta. Ennen uusien sahausten tekoa täytetään vanhat sahausurat laatuvaatimusten mukaisella massalla (Tiehallinto, 2004). - Tien suuntaisen osan etäisyys keskiviivasta on 500 mm ± 50 mm ja ajoradan reunaviivasta 300 mm ± 50 mm - Tietä vastaan kohtisuorassa olevat sahausurat merkitään 10 cm etäisyydelle päällysteen reunasta tien molempiin reunoihin lyötävillä 100 mm:n happoteräspulteilla silmukan paikannusta varten - kaapelin kierrosmäärä silmukassa on neljä

Automaattinen nopeusvalvonta JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS 19 - Ilmaisinsilmukoiden asennuksen osalta noudatetaan muuten laatuvaatimuksia (Tiehallinto, 2004) ja tyyppipiirustuksia Ty 12/234 ja 235. - Ilmaisinsilmukan kaapeli on tyyppiä UIC 1x2,5. - Ilmaisinkaapelit asennetaan suojaputkeen tieluiskassa. Myös yhdyskaapeli (VMOHBU 3x2x1,0 tai vastaava) kytkentäkaivosta laitepylväälle sekä kaapeli laitepylväältä kioskiliittymään asennetaan suojaputkeen uudelleen asennuksen helpottamiseksi. 3.6 Toimitilat Automaattisen liikenteenvalvonnan käytöstä vastaa poliisi, joka varustaa kihlakunnan poliisilaitoksen yhteyteen toimitilat valvontaa varten. Toimitiloissa käsitellään valvontalaitteiden tallentamia liikennerikkomuksia seuraamusmenettelyä varten. Poliisi varustaa toimitilat automaattisen liikenteenvalvonnan kameralaitejärjestelmän tarvittaessa filmin kehitysvälineillä, kuvanvalmistus- ja tiedonkäsittelylaitteilla. Sisäasiainministeriön poliisiosasto ohjeistaa automaattisen liikennevalvonnan operatiivisen toiminnan erillisellä ohjeella. 3.7 Käyttöönotto Automaattisen nopeusvalvontajärjestelmän käyttöönottoon sisältyy: - Maastossa tapahtuva tekninen ja toiminnallinen tarkastus - käyttöönotto ja vastaanottotarkastukset Maastossa tapahtuvassa teknisessä ja toiminnallisessa tarkastuksessa selvitetään vastaako toteutus laadittuja suunnitelmia eli ainakin seuraavat asiat: - Laitepylväiden sijoitus - Kamerakoteloiden asennus ja suuntaus - Ilmaisimien sijoitus, merkintä ja toimivuus - kaapeleiden sijoitus ja kytkentöjen oikeellisuus - Tiedotustaulujen ja muiden liikenteenohjauslaitteiden sijoitus Käyttöönottoon osallistuvat tiehallinnon ja poliisin edustajien lisäksi muut toteutukseen osallistuneet osapuolet. Ennen laitteen käyttöönottoa sille suoritetaan käyttöönottotarkastus, jossa todetaan laitteen toimivan sallituissa toleransseissa. Käyttöönottotarkastus suoritetaan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Valvontapisteessä mitataan laitteiston osien sijoittelu ja erityisesti ilmaisimien asennus sekä tarkastetaan laitteen toiminta. Pöytäkirjaan liitetään ilmaisimien mittauspaperit. Käyttöönottotarkastuksesta tehdään pöytäkirja. Vastaanottotarkastuksessa todetaan työn valmistuminen ja eri osapuolten saamiset ja velvoitteet ja laitteiden luovutus käyttöön. Automaattisen kameravalvonnan laitteiston käyttöönottotarkastuksesta vastaa Poliisin tekniikkakeskus.