Keskustelusta Tapio Ikonen, Psykologipalvelu Dialogi 29.10.2010
Tavoite Antaa ideoita hyvän vuorovaikutuksen rakentamiseksi haastaviin monenkeskisiin ammatillisiin keskusteluihin Painopiste keskusteluissa joissa yritetään ratkaista ongelmia asiakkaiden kanssa
Omasta ammatillisesta taustastani Psykologi Perheterapeutti Työnohjaaja ja prosessikonsultti Vuorovaikutustutkija
Toimijuuden tunne Tunne omista vaikutusmahdollisuuksista Eräs ihmisten keskeisistä tarpeista Monella tavalla keskeistä keskustelun kannalta Osallistumisen mahdollisuus
Erilaisia keskusteluja Kuulustelu Haastattelu Puheen pito Taivuttelu Neuvottelu Dialogi
Mikä ohjaa toimintaamme keskustelijoina? Ammatillisen vuorovaikutustietomme varannot (Peräkylä 2006) Tehtävät Traditiot (hiljainen tieto) Henkilökohtaiset repertuaarit
Rajasysteemi Systeemi 1 Systeemi 3 Systeemi 2
Vastavuoroiset asetelmat Kohtaamisissa rakennetaan vastavuoroisia asemia esimerkiksi: opettaja-oppilas, syyttäjä- syytetty, pyhimys- syntinen, riitelevät sisarukset, kanssamuistelijat jne. Erilaiset asetelmat mahdollistavat erilaisia asioita keskustelussa
Asemoiminen On tavallaan kaupankäyntiä tehdään kilpailevia tarjouksia joita hyväksytään, hylätään tai sivuutetaan
Sanastot, kieli Yksi asemoimisen työkalu Keskusteluun tarjotaan erilaisia sanastoja Eri sanastot tarjoavat erilaisia rooleja, identiteettejä, osallistumisen mahdollisuuksia jne.. Esimerkki ammattikielen vaikutus
Agendat Jokaisen osallistujan tarjoukset siitä mistä puhutaan, miten puhutaan Jokaisessa kohtaamisessa koetetaan rakentaa yhteistä agendaa
Vuorovaikutuksen lukeminen Luontainen kykymme (kanssaihmiskokemus) Voi häiriintyä kun yritämme toteuttaa jotain tehtävää, seurata työskentelymanuaalia, opetella uutta työtapaa, keskitymme itsellemme tärkeisiin lähetystehtäviin jne
Dialogista Määritelmä: Puheenvuoro täydentyy vasta vastauksessa Kaikki osallistujat muuttuvat Vastakohta monologi: esim. poliittinen ohjelman julistus. On itsessään valmis Miksi dialogi?
Mikä lisää dialogia? Liittyminen jo sanottuun Aktiivinen kuuntelu Uteliaisuus Avoimet langan päät Lopullisten vastausten hidastaminen Dialogiset kysymykset: tarkentavat, värittävät
Todellisuus on aina ideaaleja monimutkaisempi Lääkärin vastaanoton kaksi perinnettä (Peräkylä 2006) Ei- tietämisen monimutkaisuus (Rober 2002,2005, Ikonen 2008) Erilaisten ohjaustraditioden yhteiset piirteet (Lajunen ja Ikonen 2008, Ikonen ja Lajunen 2009)
Strategisuus Dialogisuus
Keskustelun aloittamisesta Kaikkien mahdollisuus osallistua Äänen avaus Riittävä hitaus Kaikkien agendoille tilaa Yhteisen agendan neuvottelu voi viedä aikaa Osallistujien toimijuus tavoitteena
Jatkuva arviointi Syytä palata keskustelun kuluessa useasti arviointiin: toimiiko työskentely, puhutaanko oikeista asioista, jääkö jotain tärkeää sivuun?
Neuvonanto Normatiivinen puheenvuoro, jossa työntekijä suosittelee asiakkaalle nykyisestä tavalla tai toisella poikkeavaa tulevaisuuden toiminnan suuntaa (Juhila, 2000). Voi olla suoraa tai esimerkiksi kannustuksen/rohkaisun muotoon kätkettyä
Neuvonannon arkaluonteisuus Neuvonanto on arkikeskustelussakin sensitiivisyyttä vaativa vaiheittainen prosessi Neuvon vastaanottamiseen liittyy kasvojen menettämisen uhka (Goffmann 1967) Neuvoja asettuu ylempään asemaan neuvottavaan nähden (Juhila, 2000) Neuvominen voi uhata neuvottavan autonomisuutta (Kurri & Wahlström, 2000).
Neuvonanto ammatillisissa auttamiskeskusteluissa Aloite voi tulla asiakkaalta tai ammattilaiselta Neuvonantoon vaikuttavat Työntekijän ja asiakkaan rooleihin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin liittyvät odotukset Työntekijän taustateoriat/käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta Haasteena tasapainoilu asiakkaan autonomian kunnioittamisen ja tiedon/näkökulman välittämisen välillä
Neuvon vastaanottoa edistää (Juhila, 2000; Vehviläinen, 2001) Asiakkaan aloitteeseen tarttuminen Vaiheittainen eteneminen neuvonantoon Neuvojan ja neuvottavan näkemysten kietoutuminen vuorovaikutuksessa Asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyö pulmien ja ratkaisuvaihtoehtojen muotoilemisessa
Tutkimustietoa (Lajunen ja Ikonen 2008, Ikonen ja Lajunen 2009 Selontekovelvollisuus, moraalinen vastuu Vastuun säätelyn tarve, Vastuun sietokykyikkuna
Tiivistetty suositus neuvontatyöhön Tutustu, tutki ja keskustele ensin Muotoile pulmat yhdessä asiakkaan kanssa Mitä on jo yritetty tehdä, millaisin seurauksin Neuvonnan paikka tulee sitten ajallaan (jos sitä enää tarvitaan) Kuuntele muitten rytmiä
Lähteitä Ikonen, T. (2008) Agendat yhteistyösuuntautuneessa konsultaatiossa, tutkimus psykiatrisiin hoitokokouksiin liittyvästä konsultaatioprosessista. Perheterapia 2/2008 Ikonen, T. & Lajunen, K. (2009) Neuvonanto ja sen mutkikkuus auttamiskeskustelussa - osa 2: Identiteetin suojelu. Perheterapia 2/2009. Juhila, K. (2000). Neuvot ja pulmat lastensuojelukeskusteluissa. Teoksessa Jokinen, A. & Suoninen, E., Auttamistyö keskusteluna (s. 105 129). Tampere: Vastapaino Lajunen, K(2007) Toimijuuden rakentaminen ja rakentuminen ylivilkkaiden ja tarkkaamattomien äitien ryhmäohjauksessa. Psykologian lisensiaatintutkimus(tulossa). Jyväskylän yliopisto Lajunen, K & Ikonen, T. (2008) Neuvonanto ja sen mutkikkuus auttamiskeskustelussa - osa 1: Neuvonantamisen arkaluonteisuus. Perheterapia 4/2008 Peräkylä, A (2006) Communicating and responding to diagnosis. Teoksessa. Communication in medical care, interaction between primary care physicians and patients, Heritage, J. & Maynard, D.W. (toim.) Cambridge: Cambridge University Press
Seikkula, J.(1993) Sosiaaliset verkostot, ammattiauttajien voimavara kriiseissä. Helsinki. Kirjayhtymä Seikkula, J. ja Haarakangas, K. (1999) Avoin dialogi akuutin psykoosin hoidon foorumina. Teoksessa Haarakangas, K ja Seikkula, J. Psykoosi uuteen hoitokäytäntöön. Helsinki: Kirjayhtymä Seikkula, J. & Arnkil, T-E. (2005) Dialoginen verkostotyö, Tammi Suoninen, E.(1996). Tietysti sitäkin, mutta toisaalta perheterapeuttinen identiteettineuvottelu. Janus vol. 4(2)131-156 Rober, P. (2002) Constructive hypothesizing, Dialogic understanding and the therapist s inner conversation: some ideas about knowing and not- knowing in the family therapy session. Journal of Marital and Family Therapy, 28, 467-478 Rober, P. (2005) The therapists self in dialogical family therapy: Some Ideas of not- knowing and the therapists inner conversation, Family Process, 44, 477-495