Perheen vuorovaikutuksen näkökulma

Transkriptio

1 Kuulemistilaisuus ja seminaari lasten sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen ja sen ongelmien arvioinnista psykologin työssä , klo Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Kruununhaka, Helsinki Perheen vuorovaikutuksen näkökulma Aarno Luennon lähtökohdat Teoreettiset ja käytännölliset ohjaavat kysymykset 1. Missä ihmisen psyykkiset tilat tuotetaan? 2. Mistä interventio alkaa? 3. Yhteistyön eväät perhekeskeisessä työssä? Tavoite: Perhekeskeinen työvaihe moniammatillisesti toteutettuna tulee asettaa lasten psykologisen arvioinnin laatukriteeriksi / 1

2 Arviointi Kaksi traditiota, jotka johtavat erisuuntaiseen toimintaan Psykometrinen traditio (objektiivisuuden ihannetta noudattava psyykkisten ominaisuuksien mittaaminen) Asiakaslähtöinen traditio (asiakkaiden osallisuutta korostava vuorovaikutteinen arviointitapahtuma) Kaksi eri agendaa arviointitehtävälle, jotka johtavat erisuuntaiseen toimintaan Tiedon keruun agenda (tietoa kootaan ammattilaisten päätöksentekoa, päättelyä ja ammatillista viestintää ajatellen) Terapeuttinen agenda (tietoa kootaan, jotta asiakkaat saisivat uutta itseään koskevaa tietoa ja tämän tiedon merkitystä ja asiakkaan muutospotentiaaleja voidaan yhdessä tutkia arviointitapahtuman aikana) ARVIOINTIEHTÄVIEN ERI AGENDAT SUHTEESSA PSYKOLOGISEN ARVIOINNIN PERINTEISIIN Tiedonkeruun agenda Psykometrinen traditio 1. Nämä ehdot täyttävä tutkimus vastaa vain rajattuun kysymykseen ja menetelmävalinta perustuu näyttöön perustuviin käyttäjästä riippumatta yhtäläisiä tuloksia tuottaviin menetelmiin 2. Asiakkaana usein tutkimusta pyytävä taho/kaksoisasiakkuus 3. Tutkittava henkilö on tutkimuksen kohde Asiakaslähtöinen traditio 1. Asiakkaan tuottamat vastaukset suuntaavat tutkimusta ja käytettävien menetelmien valintaa - myös käyttönäyttöön perustuvien menetelmien käyttöä 2. Asiakasta osallistava tapa 3. Asiakas saa vuorovaikutteisen palautteen erikseen koko tutkimustapahtuman jälkeen Terapeuttinen agenda 1.Menetelmävalinta perustuu näyttöön perustuviin käyttäjästä riippumatta yhtäläisiä tuloksia tuottaviin menetelmiin 2. Tutkittavaa asiakasta osallistava jatkuvaan palautteeseen perustuva arviointikäytäntö 1. Asiakkaan tuottamat vastaukset suuntaavat tutkimusta ja käytettävien menetelmien valintaa - myös käyttönäyttöön perustuvien menetelmien käyttöä 2. Jatkuva palaute ja prosessin aikainen muovautuvuus 3. Asiakasta osallistava tutkimuksen tapa 2

3 Perheen vuorovaikutuksen näkökulma Perheen näkökulma ja perheen rooli lasten sosiaalisen ja tunneelämän kehityksen ja sen ongelmien arvioinnissa ja nimenomaan psykologin työssä on suhteessa tätä arviointitehtävää toteuttavien ammattilaisten käsityksiin perheestä - käsitykset voivat olla: Tieteellisesti perusteltuja Arkiajattelulähtöisiä Uskomusperustaisia Ennakkoluuloja Ammatillisen kokemuksen läpäisemiä Henkilökohtaisen kokemuksen läpäisemiä Perhettä voi pitää lapsen keskeisimpänä ja ensisijaisimpana kasvuympäristönä ja keskeisimpänä olemassa olevan sosiaalisen todellisuuden ja kulttuurisen perinnön välittäjänä Perheen vuorovaikutuksen näkökulma Näkökulma on nimenomaan kunkin perheen kokonaisuutta korostava kun muut lähestymistavat lähtevät yksilön sisäisestä maailmasta, olipa kyseessä yksilöarviointi tai jokin dyadinen kokoonpano Haasteena tällöin on pysyvästi se, ettei tutkimuksesta tule 1. aikuiskeskustelua ja pelkistettyä vanhemmuuden arviointia 2. lapsen sisämaailman arviointia tai 3. paremmaksi vanhemmaksi asettumista Ryhmätyön merkitys arvioinnin toteuttamisessa, joka mahdollistaa Yhteisen tavoiteasettelun Jaetun päätöksenteon Sensitiivisyyden toisten näkökulmille Lapseen kohdistuvan yhteisen kunnioittavan kiinnostuksen ja lapsen huomiosta kilpailemattoman työn 3

4 Mitä huomioidaan ja arvioidaan Perheen kokoonpanosta tai rakenteesta riippumatta: Lapsen perushoivaan liittyvät huomiot (ravitsemus, hoito, suoja, huolenpito) Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen sekä perheen ulkopuolelta että sisäpuolelta tulevia uhkia kohtaan Lapsen itseohjautuvuuden ja toimijuuden tukeminen ja lapsen sosiaalistaminen perheen omaan ja laajemman yhteiskunnan kulttuuriin Vuorovaikutussuhteet, niiden määrä ja laatu ja lapsen rooli ja osuus tässä kokonaisuudessa Perheterapia Perheterapia on ammatillinen ja tietoinen pyrkimys ja keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niitten aiheuttamaa kärsimystä. (Aaltonen & Räkköläinen, 1988) Perheterapialla pyritään tietoisesti siihen, että ne ajankohtaisen, inhimillisen vuorovaikutusverkon kuviot, jotka ylläpitävät yksilöllistä psykopatologiaa ja estävät kehityksellisesti adaptatiivisia rakentavia ratkaisuja, muuttuisivat. Tämä tapahtuu erityisesti pyrkimällä löytämään perheen vuorovaikutuksessa olevat myönteiset voimavarat. 4

5 Perhe On perheterapiassa tai -arvioinnissa määritelmän mukaisesti Hoidon ja arvioinnin kohde Nimetyn tehtävän toteuttaja Tämä asettaa erityisvaatimuksen työntekijöille siitä, että perheen tulee pysyä kaikissa tilanteissa osallisena omassa asiassaan ja lasten kohdalla heidän toimijuutensa on erityisesti keskeisenä Keskeinen toimija kun hoidon riittävyyttä arvioidaan On keskeinen osa perheterapia- tai perhearviointitapahtuman horisontaalista osaamista äiti Jolloin kenenkään perheenjäsenen ilmaukset eivät lähtökohtaisesti ole toisia vähemmän merkityksellisiä; näin siitä huolimatta, että perheenjäsenten valmiudet ilmaista itseään sanallisesti vaihtelevat suuresti Psykoterapia On toimintaympäristönä eriävä psykologisen arvioinnin kontekstiin Arvioinnissa tiedonkeruun agenda on yleensä hallitsevampana kuin terapeuttinen agenda Terapiassa taas karttuvaa tietoa käytetään muutoksen mahdollisuuksien arvioimiseksi, edesauttamiseksi ja saavutetun muutoksen vakiinnuttamiseksi ja ylläpitämiseksi Perheterapia tyypillisesti käsittelee karttuvaa tietoa kontekstuaalisena, vuorovaikutusyhteydessään syntyvänä tietona sama painotus vallitsee myös perhearvioinneissa Psykoterapiassa syntyvän tiedon luonne perustuu, etenkin perheterapeuttisessa työssä, neuvotteluun 5

6 Perhekeskeinen arviointi Perheeseen liittyminen koko työskentelyprosessin jatkuvana teemana Työn yhtenä keskeisenä teemana on suhteen luominen, suhteen ylläpitäminen ja suhteessa syntyvän tiedon käsittely Meille ammattilaisille haasteena on se, että tulemme itse osaksi sitä vuorovaikutusta, jota olemme arvioimassa Oman psykologisen liikkumavaran säilyttäminen perheen tuottamien asioiden kohtaamisen tilanteessa Viestimme käsitystämme havaitsemastamme vanhemmuudesta lasten kanssa työskennellessämme, halusimmepa sitä tai emme Vaikeista asioista puhuminen on lähtökohtaisesti vaikeaa, joka tekee jännitteisyyden ennustettavaksi Tieto näistä asioista tulee sekä sanallisena sisällöllisinä katkelmina, havainnoissa vuorovaikutuksesta ja täydentävinä tunnevasteina ja - reaktioina Perhekeskeinen arviointi Arvioinnin keskeinen tehtävä on toimivan ja toimimattoman erottelua ja siksi on tärkeää tutkia Perheen jo käyttämiä ratkaisukeinoja Näiden käytettyjen ratkaisukeinojen tuloksellisuutta Niitä merkityksiä, joita ongelmaksi nimetylle asialle annetaan kuka näkee sen ongelmana ja kuka ei Miten saavuttaa yksimielisyys siitä, mistä ollaan eri mieltä? Voimavarojen tutkiminen ja myönteisten asioiden etsiminen ei tarkoita vaikeuksien torjumista ja huolesta puhumisesta kieltäytymistä Perhettä tarkastellaan osana omaa luonnollista verkostoaan ja perhe yhteisöissään 6

7 Perhekeskeinen arviointi Työtä luonnehtii Epävarmuuden sieto ja hätäisten johtopäätösten välttäminen Informaation runsaus Kaksi traditiota ja agendaa uusintayritys: Vaikka tehtävä olisi määritelty arvioinniksi (rajatulla kysymyksellä) niin siitä huolimatta tämä arvioinnin toteuttaminen ja siihen liittyvä tiedon keruu on myös interventio Kirjallisuus Aaltonen, J. & Räkköläinen, V. (1988) Skitsofrenian perheterapian perusteista. Teoksessa: J. Aaltonen, V. Räkköläinen& A. Kokkola (toim.) Kokemuksia uusien skitsofreniapotilaiden perhekeskeisestä hoidosta Suomessa, Helsinki: Lääkintöhallitus. Dallos, R. & Draper, R. (2000) An Introduction to Family Therapy. Systemic Theory and Practice. Buckingham: Open University Press. Finn, S. E. (2007). In our clients shoes: Theory and Techniques of Therapeutic Assessment. Mahwah, NJ: Erlbaum. Finn, S. E., Fischer, C. T. & Handler, L. (2012). Collaborative/Therapeutic Assessment. A Casebookand Guide. HobokenNJ: John Wiley & Sons. Fischer, C. T. (1985/1994). Individualizing Psychological Assessment. New York: Taylor & Francis. Hilsenroth, M. J., Peters, E. J. & Ackerman, S. J. (2004).The Development of Therapeutic Alliance During Psychological Assessment: Patient and Therapist Perspectives Across Treatment. Journal of Personality Assessment, 83, , A. (2004) Dimensions of Expertise in Family Therapeutic Process. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House., A. (2007 ). Tunne-elämän arviointi ja projektiiviset menetelmät dialogisessa asiakastyössä (teoksessa S. Raninen & T. Takalo, (toim.) Psykologina koulussa, Helsinki: Edita. McHale, J. P. & Lindahl, K. M. (2011). Coparenting. A Conceptual and Clinical Examination of FamilySystems. Washington: APA. 7

8 Kiitos! 8