AFRIKKA EU:n ja Afrikan suhteita sääntelevät toistensa kanssa osittain päällekkäiset toimintakehykset. Tärkeimmät niistä ovat Cotonoun sopimus (2000) ja yhteinen EU Afrikka-strategia. Niissä molemmissa on poliittinen, taloudellinen ja kehityspoliittinen ulottuvuus. EU toimii aktiivisesti rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Afrikassa ja käy Afrikan unionin (AU) kanssa vuoropuhelua eri politiikanaloilla ja myös demokratian ja ihmisoikeuksien alan kysymyksistä. EU:n kehitysyhteistyötä Afrikan kanssa kanavoidaan eri rahoitusvälineiden kautta, joista Euroopan kehitysrahasto (EKR) on merkittävin. EU on myös äskettäin saanut päätökseen neuvottelut talouskumppanuussopimuksista useiden Afrikan alueiden kanssa. OIKEUSPERUSTA Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 217 artikla kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) ryhmän ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (Cotonoun sopimus) Etelä-Afrikan tasavallan ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimus COTONOUN SOPIMUS EU:n Afrikan-politiikan tärkein viitekehys on Cotonoun sopimus, jossa määritellään perusta EU:n ja 79 AKT-maan suhteille. Etelä-Sudanin ja Somalian allekirjoittamis- ja ratifiointiprosessi on käynnissä. EU:n ja AKT-maiden suhteet perustuivat alun perin Lomén sopimuksiin I IV (1975 2000), joissa määrättiin kehitysyhteistyöstä ja annettiin kauppamääräyksiä, joiden mukaan 99,5 prosenttia AKT-maiden tuotteista saatiin tuoda Euroopan markkinoille tullivapaasti. Lomén sopimuksia seurasi Cotonoun sopimus, joka allekirjoitettiin 23. kesäkuuta 2000 ja on voimassa 20 vuotta. Sitä on tarkistettu kaksi kertaa, vuosina 2005 ja 2010, mutta vuonna 2015 sitä ei tarkisteta. Vuoden 2005 tarkistuksessa tunnustettiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta, mikä sai Sudanin ja Päiväntasaajan Guinean kieltäytymään tarkistuksen allekirjoittamisesta tai ratifioimisesta. Vuoden 2010 tarkistuksen ratifiointiprosessi on yhä meneillään. Euroopan parlamentti antoi hyväksyntänsä ratifioinnille kesäkuussa 2013, mutta ilmoitti suhtautuvansa suurella varauksella niihin sopimuksen osiin, jotka eivät vastaa parlamentin kantaa ja unionin arvoja. Parlamentti vastusti erityisesti sitä, että sopimuksessa ei ollut nimenomaista lauseketta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumisesta. Cotonoun sopimuksen tavoitteena on torjua köyhyyttä integroimalla AKTmaat paremmin maailmantalouteen. Cotonoun sopimuksessa käytetään termiä "kumppanuus", joka korostaa molemminpuolista sitoutumista ja vastuuta sekä poliittista vuoropuhelua, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa. Sopimuksen täytäntöönpanosta vastaavat Faktatietoja Euroopan unionista - 2016 1
AKT-maiden ja EU:n yhteistyöelimet, joihin kuuluvat ministerineuvosto, suurlähettiläskomitea ja yhteinen parlamentaarinen edustajakokous. YHTEINEN EU AFRIKKA-STRATEGIA Yhteinen EU Afrikka-strategia ohjaa kokonaisvaltaisesti EU:n politiikkaa suhteessa 54:ään Afrikan valtioon. Euroopan ja Afrikan johtajat hyväksyivät strategian toisessa EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa Lissabonissa joulukuussa 2007. Tämän strategian tarkoituksena on viedä EU:n ja Afrikan suhteet uudelle strategiselle tasolle siten, että poliittinen kumppanuus vahvistuu ja yhteistyö lisääntyy kaikilla tasoilla. Sen tavoitteena on edetä kehitysyhteistyötä pidemmälle ottamalla Afrikan ja EU:n suhteisiin mukaan kummankin osapuolen kannalta poliittisesti merkittäviä aiheita edetä pelkästään afrikkalaisista kysymyksistä laajempiin, todella maailmanlaajuisiin haasteisiin kuten muuttoliike, ilmastonmuutos, rauha ja turvallisuus tukea Afrikan pyrkimyksiä edistää alueiden välisiä ja maanosan laajuisia ratkaisuja näihin merkittäviin haasteisiin toimia ihmiskeskeisen kumppanuuden puolesta ja varmistaa Afrikan ja Euroopan kansalaisten parempi osallistuminen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi strategiassa oli alun perin vahvistettu yhteistyön kahdeksan alakohtaista kumppanuutta: 1. Rauha ja turvallisuus tarkoituksena oli tehostaa rauhaa ja turvallisuutta koskevaa poliittista vuoropuhelua, vahvistaa Afrikan mantereen rauhan ja turvallisuuden rakenteita sekä varmistaa ennakoitavissa oleva rahoitus Afrikan johtamille rauhanturvaoperaatioille. EU on myöntänyt yli 1,1 miljardia euroa Afrikan rauhanrahastolle vuodesta 2004, ja Afrikan rauhanrahasto on tukenut erilaisia rauhanturvaamisoperaatioita Afrikassa, kuten Somaliassa toteutettavaa Afrikan unionin operaatiota (AMISOM) sekä Afrikan johtamaa kansainvälistä Malin tukioperaatiota (AFISMA) ja Afrikan johtamaa operaatiota Keski- Afrikan tasavallassa. 2. Demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet tarkoituksena oli kehittää yhteiset hallintotapaa koskevat tavoitteet vuonna 2008 perustetun vuoropuhelufoorumin avulla. Marraskuussa 2013 toteutettiin Afrikan ja EU:n kymmenes ihmisoikeusvuoropuhelu, jossa käsiteltiin rauhaa ja turvallisuutta, naisten ja lasten asemaa konflikteissa, vaalitarkkailua, kuolemanrangaistusta, maahanmuuttajien oikeuksia, yritysten oikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä rankaisemattomuuden torjumista. 3. Kauppa, alueellinen integraatio ja infrastruktuuri EU ja AU voivat käydä vuoropuhelua talouden alueellisesta integraatiosta omien kokemustensa perusteella. 4. Vuosituhannen kehitystavoitteet vuonna 2010 komissio ilmoitti miljardin euron myöntämisestä vuosituhattavoitteisiin erityisesti niille aloille ja niihin maihin, joissa tavoitteita ei todennäköisesti pystytä saavuttamaan ja joista monet ovat Afrikassa. Keskustelu tästä asiasta on yhä enemmän siirtynyt vuoden 2015 jälkeisen kehityspoliittisen toimintakehyksen yhteyteen. 5. Energia tarkoituksena oli parantaa luotettavien, turvallisten, kohtuuhintaisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuutta molemmissa maanosissa. Ensimmäisessä korkean tason tapaamisessa vuonna 2010 esitettiin tavoitteet vuoteen 2020, mukaan lukien modernin ja kestävän energiahuollon turvaaminen 100 miljoonalle afrikkalaiselle. Toinen korkean tason tapaaminen järjestettiin Addis Abebassa helmikuussa 2014. Faktatietoja Euroopan unionista - 2016 2
6. Ilmastonmuutos ja ympäristö on laadittu yhteinen ilmastonmuutosta koskeva toimintaohjelma ja torjuttu aavikoitumista. Kumppanuuden puitteissa myönnettiin 8 miljoonaa euroa Climate to Development in Africa -hankkeelle, jolla tuettiin ympäristöpolitiikkaa Afrikassa. 7. Muuttoliike, liikkuvuus ja työllisyys on tuettu Afrikan rahalähetysinstituuttia, jonka avulla Afrikan hallitukset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat käyttää rahalähetyksiä paremmin kehityksen välineinä. Tällä kumppanuudella on tuettu myös Nyerere-ohjelmaa, jolla tuetaan korkeatasoisen afrikkalaisen henkilöstön koulutusta ja kannustetaan sitä jäämään kotimaahansa tehostamalla akateemista liikkuvuutta. 8. Tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus tiedettä, teknologiaa ja innovaatiota koskeva toinen Afrikan ja EU:n vuoropuhelu käytiin Brysselissä marraskuussa 2013. Yhteistä EU Afrikka-strategiaa ja sen alakohtaisia kumppanuuksia on toteutettu kahdella peräkkäisellä toimintasuunnitelmalla (2008 2010 ja 2011 2013) sekä korkean tason huippukokouksissa ja vuosittaisissa EU:n ja AU:n komissioiden tapaamisissa. Brysselissä huhtikuussa 2014 pidetyssä neljännessä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksyttiin valtioiden ja hallitusten päämiesten poliittinen julistus ja tulosperusteinen etenemissuunnitelma vuosiksi 2014 2017, jossa keskitytään viiteen aiemmat kahdeksan temaattista kumppanuutta korvaavaan painopistealaan: rauha ja turvallisuus; demokratia, hyvä hallinto ja ihmisoikeudet; inhimillinen kehitys; kestävä ja osallistava kehitys ja kasvu ja mantereen laajuinen yhdentyminen; globaalit kysymykset ja esille nousevat uudet kysymykset. Tässä uudenlaisessa yhteistyökehyksessä tiede, teknologia ja innovointi on tunnustettu monialaisiksi teemoiksi, sillä ne auttavat osaltaan kaikkien muiden sosioekonomisten kehitystavoitteiden saavuttamista. Toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön yhteisten vuosittaisten foorumien avulla. Lisäksi hyväksyttiin erillinen julkilausuma siirtolaisuudesta ja liikkuvuudesta, kuten myös toimintasuunnitelma, jolla pyritään torjumaan laitonta siirtolaisuutta ja ihmiskauppaa, tehostamaan kansainvälistä suojelua, parantamaan laillisen siirtolaisuuden järjestelyjä sekä vahvistamaan muuttoliikkeen ja kehityksen välistä yhteyttä. KEHITYSYHTEISTYÖ EU on yhä Afrikan suurin avunantaja. Kehitysyhteistyötä kanavoidaan eri rahoitusvälineiden kautta. Tärkein näistä on Euroopan kehitysrahasto (EKR), joka perustuu Cotonoun sopimukseen eikä ole osa unionin yleistä talousarviota (ks. erillinen kehitystä koskeva luku). Kymmenennen EKR:n (2008 2013) määrärahat olivat 22,7 miljardia euroa. Kesäkuussa 2013 AKT-maiden ja EU:n yhteinen ministerineuvosto hyväksyi 31,5 miljardin euron kokonaismäärärahat kehitysyhteistyöhön vuosiksi 2014 2020. Yhdennentoista EKR:n määrärahat ovat 29,1 miljardia euroa: 24,3 miljardia euroa ohjataan kansallisiin ja alueellisiin yhteistyöohjelmiin, 3,6 miljardia euroa AKT-maiden väliseen yhteistyöhön ja 1,1 miljardia euroa Euroopan investointipankin hallinnoimaan AKT-maiden investointikehykseen. EKR kattaa kaikki Cotonoun sopimuksen osapuolina olevat Afrikan maat, paitsi Etelä-Afrikan, joka saa varoja EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI), joka on osa EU:n yleistä talousarviota. Uudessa kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä (2014 2020) myönnetään myös 845 miljoonaa euroa yleisafrikkalaiselle ohjelmalle (PANAF), joka on tarkoitettu EU Afrikkastrategian ja maanosan laajuisen sekä maanosien välisen yhteistyön rahoittamiseen. Muita Afrikkaa koskevia rahoitusvälineitä ovat Euroopan naapuruuspolitiikan väline Pohjois- Afrikkaa varten ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen alakohtaiset välineet (globaalit Faktatietoja Euroopan unionista - 2016 3
julkishyödykkeet ja haasteet sekä kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset) sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline. KAUPPASUHTEET Keskeisiä välineitä kaupan edistämiseksi EU:n ja Afrikan alueiden välillä ovat WTO:n sääntöjen mukaiset kauppajärjestelyt eli talouskumppanuussopimukset. Talouskumppanuussopimukset otettiin käyttöön Cotonoun sopimuksen perusteella, ja ne oli tarkoitus tehdä vuoteen 2008 mennessä. Neuvotteluprosessi on kuitenkin kestänyt paljon kauemmin. Ratkaisevaa edistystä tosin tapahtui vuonna 2014, kun EU:ssa hyväksyttiin uudet markkinoille pääsyä koskevat asetukset, joissa väliaikaisten talouskumppanuussopimusten allekirjoittamisen ja niiden toteuttamisen alkamisen takarajaksi asetettiin 1. lokakuuta 2014. Maa, joka ei pysty täyttämään tätä määräaikaa, menettää etuuskohteluun perustuvan markkinoille pääsyn ja joutuu muiden kauppajärjestelyjen piiriin. Useimmille Afrikan maille tämä merkitsisi vähiten kehittyneinä maina kaikki paitsi aseet järjestelyä, jonka perusteella ne pääsevät EU:n markkinoille tullitta ja kiintiöittä (ks. erillinen kehitysmaihin sovellettavia kauppajärjestelmiä koskeva luku). Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen: Länsi-Afrikka teknisen tason neuvottelut talouskumppanuussopimuksesta EU:n ja 16 Länsi-Afrikan maan välillä saatiin päätökseen helmikuussa 2014. Sopimusteksti parafoitiin 30. kesäkuuta, ja 10. heinäkuuta 2014 Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöön (ECOWAS) kuuluvien maiden johtajat hyväksyivät sopimuksen allekirjoitettavaksi. Allekirjoitusprosessi on tällä hetkellä meneillään. Keski-Afrikka tammikuussa 2009 Kamerun oli ainoa maa, joka oli allekirjoittanut väliaikaisen Keski-Afrikan talouskumppanuussopimuksen. Euroopan parlamentti antoi hyväksyntänsä sopimukselle kesäkuussa 2013, ja Kamerunin parlamentti hyväksyi sopimuksen ratifioinnin heinäkuussa 2014. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti Kamerunissa elokuusta 2014 lähtien. Keski-Afrikan tasavallan tilanne on toisaalta edelleen viivästyttänyt alueellisia neuvotteluja. Itä- ja Etelä-Afrikka neljä alueen maata eli Mauritius, Seychellit, Zimbabwe ja Madagaskar allekirjoittivat väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen vuonna 2009. Sitä on sovellettu väliaikaisesti toukokuusta 2012 alkaen, ja parlamentti antoi hyväksyntänsä sen ratifioinnille tammikuussa 2013. Itä-Afrikan yhteisö Burundin, Ruandan, Tansanian, Kenian ja Ugandan korkeaarvoiset virkamiehet tekivät täysimääräisen alueellisen talouskumppanuussopimuksen 16. lokakuuta 2014. Sopimusta valmistellaan allekirjoitusta ja sitä seuraavaa ratifiointia varten. Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö Botswanan, Lesothon, Etelä-Afrikan, Swazimaan ja Mosambikin talouskumppanuussopimusta koskevat neuvottelut EU:n kanssa saatiin tuloksellisesti päätökseen 15. heinäkuuta 2014. Vuonna 1999 tehdyn kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen kaupan alan määräykset, joiden perusteella EU poisti 95 prosenttia ja Etelä-Afrikka 85 prosenttia tullimaksuistaan, korvataan alueellisen talouskumppanuussopimuksen vastaavilla määräyksillä. EUROOPAN PARLAMENTIN ROOLI Sen lisäksi että Parlamentti toimii kehitysyhteistyön alalla, sillä on pysyviä parlamenttien välisiä valtuuskuntia Afrikan maiden ja instituutioiden kanssa. Ensisijainen elin parlamentin näissä asioissa tekemässä yhteistyössä on AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, Faktatietoja Euroopan unionista - 2016 4
jolla on keskeinen rooli EU:n ja sen AKT-kumppanien suhteiden vahvistamisessa ja joka kokoontuu kahdesti vuodessa. Cotonoun sopimuksen toisen tarkistamisen yhteydessä pyrittiin vahvistamaan edustajakokouksen neuvoa-antavaa tehtävää talouskumppanuussopimusten, EKR:n toteuttamisen sekä kansallisten parlamenttien valmiuksien kehittämisen aloilla. EU on myös kehittänyt parlamentaarisen yhteistyön muotoja Afrikan unionin kanssa vuonna 2009 perustetun suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin (PAP) vastaavan valtuuskunnan kautta. Euroopan parlamentti ja PAP valvovat demokraattisesti yhteisen EU Afrikka-strategian toteuttamista. EU:lla ja Etelä-Afrikalla on myös tiiviit kahdenväliset parlamenttien väliset suhteet, joita vahvisti entisestään vuoden 2007 EU:n ja Etelä-Afrikan strateginen kumppanuus EU:n ainoa Afrikan valtion kanssa solmittu kahdenvälinen strateginen kumppanuus. Valerie Ramet 06/2016 Faktatietoja Euroopan unionista - 2016 5