Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelma, palauteyhteenveto 1. Kuulemisen taustaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on yhteistyössä Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvaryhmän kanssa valmistellut ehdotuksen Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi. Tulvariskien hallinnasta säädetyn lain (620/2010) 17 mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua ehdotukseen merkittävien tulvariskialueiden nimeämiseksi ja ehdotukseen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi sekä niiden tausta-asiakirjoihin ja varattava tilaisuus esittää mielipiteensä ehdotuksista kirjallisesti tai sähköisesti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pyytää lisäksi tarvittavat lausunnot. 2. Kuuleminen Valtakunnallinen kuuleminen ehdotuksista tulvariskien hallintasuunnitelmiksi sekä niihin liittyvistä ympäristöselostuksista pidettiin 1.10.2014-31.3.2015. Helsingin ja Espoon rannikkoaluetta koskeva ehdotus oli nähtävillä Helsingin ja Espoon kaupunkien sekä Uudenmaan ELY-keskuksen virallisilla ilmoitustauluilla. Lisäksi suunnitelmaehdotus liitteineen oli saatavilla sähköisesti ympäristöhallinnon verkkopalvelussa. Kuulemisprosessissa annettiin mahdollisuus esittää mielipide tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyistä tavoitteista sekä toimenpiteistä. Mielipiteitä toivottiin erityisesti siitä, saavutetaanko esitetyillä toimenpiteillä valitut tulvariskien hallinnan tavoitteet ja onko toimenpiteiden etusijajärjestys, toteutettavuus sekä vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin arvioitu riittävästi. Tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotusten kuulemisesta tiedotettiin valtakunnallisesti sekä alueellisesti kuulemisjakson alkaessa. Palautetta oli mahdollista antaa sähköisellä, automaattisesti ELY-keskuksen kirjaamoon ohjautuvalla lomakkeella, kirjaamoon osoitetulla kirjeellä tai sähköpostilla sekä otakantaa.fi verkkopalvelun avulla. Yleisen kuulemisen lisäksi Uudenmaan ELY-keskus pyysi 23.1.2015 lausuntoa Helsingin ja Espoon kaupungeilta, Uudenmaan liitolta, Uudenmaan ELY-keskukselta (SOVA), Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, Liikennevirastolta, Museovirastolta, Helsingin ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksilta, Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymältä (HSY), Helsingin kaupungin liikennelaitokselta (HKL), Helsingin seudun liikenteeltä (HSL), Helsingin satamalta, Helen sähköverkko Oy:ltä, Caruna Espoo Oy:ltä sekä Suomen luonnonsuojeluliitolta. Yhteensä lausuntopyyntöjä lähetettiin 17 kappaletta. Lausunnot pyydettiin toimittamaan Uudenmaan ELY-keskukselle 31.3.2015 mennessä.
3. Kuulemispalaute Uudenmaan ELY-keskus sai palautetta ja lausuntoja seuraavasti: - USPA-lomake 1 kpl - Kirjaamo (sähköposti) 14 kpl - Kirjaamo (paperi) 2 kpl - Otakantaa.fi 1 kpl Valtaosa palautteista oli pyydettyjä lausuntoja. Yksityishenkilöiltä saatiin kaksi kannanottoa. ELY-keskus on käsitellyt kaikki lausunnot ja kannanotot sekä tehnyt niistä alla olevan koosteen. Saatu palaute otetaan huomioon hallintasuunnitelman viimeistelytyössä mahdollisuuksien mukaan. 3.1 yksityishenkilö, Espoo Espoon Gräsanojan osalta ainoa järkevä toimenpide olisi Haukilahden kävelysillan kohdalla nostaa kevyen liikenteen väylää ja järjestää Kävelysillan kohdalle suljettava tulvapato ja pumppaamo. Gräsanoja toimii myös merkittävänä hulevesikanavana minkä takia on varauduttavaa pumppaamoon padon ollessa suljettu merivesitulvan varalta. Esitetyllä suunnitelmalla ei poisteta (suljetaan muutama tierumpu) laajemman tulvan ehkäisyä. Esim Iirislahdessa on alavia alueita joita ei nyt ole merkitty tulva-alueiksi, mutta jotka käytännössä täyttyvät vedellä hulevesijärjestelmien kautta, esim 2005. 3.2 Helsingin Satama Oy Helsingissä merenpinnan korkeutta on mitattu säännöllisesti vuodesta 1904. Merenpinta nousi mittaushistoriansa aikana korkeimmalle tasolle 9. tammikuuta 2005. Tällöin merenpinta nousi Vanhankaupunginlahdella +1,51 cm normaalitasosta ja vesi tulvi Helsingin Sataman Sompasaaren autokentälle. Muille satama-alueille vesi ei noussut, eikä kyseinen autokenttäalue ole enää Helsingin Sataman hallinnassa. Helsingin Satama Oy:n hallinnassa on matkustaja- ja tavaraliikennettä palvelevat satama-alueet Eteläsatamassa, Länsisatamassa ja Vuosaaren satamassa sekä Helsingin kaupungin energiatuotantoa palvelevat polttoainelaiturit Hanasaaressa ja Sompasaaressa. Helsingin Satama katsoo, että tulvariski ei varsinaisesti kohdistu satamatoimintaan mm. siitä syystä, että satamarakenteiden osalta on varauduttu vedenkorkeuden vaihteluihin ja satamaan saapuvien alusten aikataulutuksen suhteen on poikkeustilanteessa joustoa. Sen sijaan satamaan saapuvien ja sieltä poistuvien henkilöiden ja kuljetusten reittien ja kulkuyhteyksien osalta tiedotus ja opastus ovat tärkeitä. Hallittu saapuminen ja poistuminen satama-alueelta katuverkkoon ja mahdollisille kiertoreiteille tulee varmistaa, jolloin tiedotus ja viestintä on ensiarvoisen tärkeää. Tulvahallintasuunnitelman kohta 7.4.1 esittää sataman mahdollista ympäristön pilaantumista aiheuttavana kohteena. Mainittakoon, että Helsingin Satama Oy:n satama-alueilla ei varastoida esim. irtolastia, vaarallisia aineita eikä polttoaineita, joita sateet tai tulvavesi voisivat viedä mukanaan. Helsingin satama on vuonna 2012 tehnyt erillisen säännöllisesti ylläpidettävän ympäristöriskikartoituksen kaikille satamanosille. Kunkin satama-alueen toimintaa ohjaa ympäristölupa eikä satama-alueita rakenneta tai kunnossapidetä ilman asianmukaisia lupia. Siten Helsingin Satama Oy:n toiminnasta ei aiheudu ympäristöä pilaavaa haittaa.
Kohdassa 7.4.3. mainitaan, että meritulvien ei arvioida aiheuttavan häiriöitä sähkönjakeluun tai sähkönjakeluverkkoon. On kuitenkin huomioitava, että energiantuotannon palveluketjuun sillä voi olla vaikutuksia mm. merikuljetusten osalta esimerkiksi tulvatilanteesta aiheutuvan kuljetusviivästymisen vuoksi. Kohtaan 8.2. (tavoite 4) olisi hyvä täsmentää, että vesiliikenteen osalta kyse on Suomenlinnan lauttaliikenteestä erotuksena Helsingin Satama Oy:n matkustaja- autolauttaliikenteestä. Mainittakoon lisäksi, että raporttiluonnoksen karttakuvat ovat tarkkuudeltaan heikot ja liiteaineistokarttojen tulvatilanteiden vesisyvyyttä osoittavat siniset värisävyt ovat turhan lähellä toisiaan, jolloin on vaikeaa erottaa se, mihin asti minkä syvyinen tulva ulottuu. Helsingin Satama Oy:llä on valmiussuunnitelma tulvan varalle, ja sitä päivitetään parhaillaan. 3.3 yksityishenkilö, Helsinki Tulvariskialueiden tulee olla ehdottomassa rakennuskiellossa. Tämä pitää ottaa huomioon muun muassa Östersundomin yhteisessä yleiskaavassa ja aluetta koskevassa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa. Näin toimien saadaan myös Natura-lintuvesille niiden tarvitsema puskurivyöhyke. 3.4 Caruna Oy Caruna Oy toimitti listauksen tulvariskialueella sijaitsevista hallinnoimistaan sähköasemista. 3.5 Helsingin kaupungin liikennelaitos liikelaitos HKL Tulvariskien hallintatoimenpiteiden painopiste on ollut ennaltaehkäisevissä tulvariskien vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä, joista merkittävimmässä asemassa on Helsingissä kaupunkisuunnitteluviraston maankäytön suunnittelu ja kaavoitus. Helsingin kaupungin laatiman Tulvastrategian tavoitteena on ollut esittää keinot rakennettujen ja suunniteltavien alueiden tulvista aiheutuvien vahinkojen estämiseksi ja pienentämiseksi. Tulvastrategia sisältää kuvaukset kaupungin virastojen ja laitosten tehtäväjaosta tulvariskien pienentämiseksi. HKL pitää tärkeänä, että Liikennelaitoksen toiminnan edellytykset huomioidaan ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnittelussa. Tulvariskien hallintasuunnitelman tavoitteissa on esitetty mm., että merkittävät tie-, katu-, raide- ja vesiliikenneyhteydet eivät katkea erittäin harvinaisella tulvalla. Mahdollisiksi hallintatoimenpiteiksi HKL:n kannalta on esitetty metrotunnelien suuaukkojen kohdalla yksittäisten kohteiden suojaamista kiinteillä ja tilapäisillä rakenteilla sekä lauttaliikenteen korvaavan liikennejärjestelyn suunnittelua. Kiinteistöjen omatoiminen varautuminen perustuu riittävään tiedonsaantiin, jossa on apuna suojausta koskevat ohjeistukset esim. kaupunkien tai ELY-keskuksen tahoilta. HKL:n hallinnoimalle Suomenlinnan lauttaliikenteelle koituu hallintasuunnitelma-asiakirjan mukaan tulvista ongelmia, joita ovat mm. lautan laituriin kiinnittymiseen sekä matkustajien liikkumiseen veden peittämällä laiturialueella. Tulvariskien hallintasuunnitelman mukaan Suomenlinnan lauttayhteyden meritulvien aikaisen liikennöinnin varmistamiseksi tulisi laatia valmiussuunnitelma harvinaisten tulvien varalta. Korvaava lauttayhteys ja huoltoliikenne ovat mahdollisesti järjestettävissä Katajanokan itäpäädyn laiturin ja Suomenlinnan Iso-Mustasaaren itäosassa sijaitsevan huoltolaiturin välille. On myös mahdollista, että liikenneyhteys katkeaa hetkellisesti kokonaan tulvahuipun ajaksi. Valmiussuunnitelmassa tulisi ottaa kantaa esim. laiturin tausta-
alueen mahdolliseen tilapäiseen korottamismahdollisuuteen sekä harvennettuun aikatauluun ja siihen liittyvään lauttayhteyden välityskykyyn. HKL kannattaa sen toimintaan vaikuttavien tulvien torjumiseen liittyvien valmiussuunnitelmien laatimista. Tulvariskien hallintasuunnitelmassa mainitaan, että raitiovaunuliikenteelle saattaa koitua tulvista ongelmia Kaisaniemenkadun ja Mikonkadun risteyskohdassa, jonne meritulva leviää hulevesiviemäriverkostoa pitkin. Kyseisen risteyksen kautta kulkevat raitiovaunulinjat voidaan tarvittaessa ohjata kulkemaan Liisankadun ja Snellmaninkadun kautta. HKL:n hallinnoimat raitiotiet, metroinfra ja tulevaisuudessa pikaraitiotiet kehittyvät ja muuttuvat Helsingin ja Espoon alueella. HKL:n kantana on, että myös uusien raideliikenteen reittien tulvariskit on tulevaisuudessa hallintasuunnitelmaa päivitettäessä hyvä huomioida. Keinoina tähän ovat raportin mukaan esimerkiksi kaavoitus, rakentamismääräykset sekä suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista. HKL pitää raportissa esitettyjä keinojen huomioimista tärkeänä tulvavesiltä suojautumiseksi. 3.6 Helen Oy Uudenmaan ELY:n laatima hallintasuunnitelma on energianhuollon kannalta kattava. Siinä viitataan mm. keskeisillä energiantuottajilla olevaan velvollisuuteen omata valmiussuunnitelmat meritulvien varalta. Keskeiseksi tavoitteeksi asetetaan ennaltaehkäisy sille, ettei erittäin harvinaisissa olosuhteissakaan sähkön tai lämmön jakelu esty tulvien takia. Helsingin Energia ja nykyään Helen Oy on vaaranarvioinneissaan varautunut ja varautuu jatkossa tulvariskeihin kaikilla lähinnä kysymykseen tulevilla energiahuollon osa-alueilla, joita ovat tunnelitoiminta, sähköverkot, lämpöverkot ja voimalaitokset. 3.7 Uudenmaan liitto Uudenmaan liitto pitää tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimista tarpeellisena. Hallintasuunnitelmaehdotuksessa esitetyt toimenpiteet ennaltaehkäisevät tulvariskejä ja parantavat tulviin varautumista. Uudenmaan liitolla ei ole huomautettavaa hallintasuunnitelmaehdotuksesta. 3.8 Hämeen ELY-keskus, patoturvallisuusviranomainen Kaikki tulvariskien hallintasuunnitelmat sisältävät kappaleen Tulvariskien ja niiden hallinnan huomioonottaminen säädösten mukaisissa menettelyissä. Kappaleessa kerrotaan myös patoturvallisuuslaista ja tähän yhteyteen tulisi tehdä seuraavat lisäykset: Patoturvallisuuslaissa (494/2009) säädetään patojen rakentamisen, kunnossapidon ja käytön turvallisuudesta. Patoturvallisuuslakia täydentää patoturvallisuusasetus (319/2010). Patoturvallisuuslain piiriin eri luokkiin kuuluvia vesistö- ja jätepatoja on Suomessa noin 455 (patoturvallisuuden tietojärjestelmä). Näihin sisältyvät myös maanpäälliset kaivospadot ja tulvapenkereet. Patoturvallisuusviranomaisina toimivat ELY-keskukset (Häme, Kainuu, Lappi), mutta padon omistaja on velvollinen pitämään padon sellaisessa kunnossa, että pato toimii suunnitellulla tavalla ja on turvallinen. Padot on luokiteltu niiden aiheuttaman vahingonvaaran mukaan kolmeen luokkaan. 1-luokan pato aiheuttaa onnettomuuden sattuessa ilmeisen vaaran ihmishengelle tai terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle. 2-luokan pato saattaa aiheuttaa onnettomuuden sattuessa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle. 3-luokan pato aiheuttaa onnettomuuden sattuessa vain vähäistä vaaraa. Mikäli padon sortumasta ei aiheudu vaaraa, voidaan pato jättää luokittelematta. Patoturvallisuuslain 11 :n mukaan padon omistajan on kuitenkin huolehdittava myös luokittelemattomien patojen kunnosta, käytöstä
ja onnettomuuksien ehkäisemisestä. Meren rannoille tehtävien tulvapenkereiden rakennetta ja toimintaa koskevat samat periaatteet kuin vesistöjen tulvapenkereitä. Tulvapenkereet rakennetaan tapauskohtaisesti tehtyjen suunnitelmien mukaan. Tulvasuojelua varten tehty pysyvä penger suunnitellaan kuten vastaava pato ottaen huomioon mm. patoturvallisuuslain 6 :n mukaiset pätevyysvaatimukset. Tulvapenkereiden suunnittelussa huomioitava erityispiirre on padotuksen lyhytaikaisuus. Uusia tulvapenkereitä rakennettaessa on niistä toimitettava tiedot hyvissä ajoin alueelliselle patoturvallisuusviranomaiselle. Tietoihin tulee sisällyttää alustava arvio penkereen vahingonvaarasta, jolloin patoturvallisuusviranomainen tekee päätöksen penkereen luokituksesta/luokitustarpeesta. Patoturvallisuuslaissa säädetään pato-onnettomuuksiin varautumisesta ja toiminnasta onnettomuustilanteessa. Korkeimman vahingonvaaraluokan (1-luokan) padoille tulee laatia lain 12 :n mukaan vahingonvaaraselvitys ja turvallisuussuunnitelma, joissa esitetään padon omistajan toimenpiteet onnettomuustilanteessa. Pelastusviranomaisten vastuulla on pelastustoiminta sekä pelastuslain mukaisen pelastussuunnitelman laatiminen niille padoille, joille se katsotaan tarpeelliseksi. Pysyviä tulvapenkereitä rakennettaessa on niistä toimitettava tiedot hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista patoturvallisuusviranomaiselle lausuntoa varten. Tietoihin tulee sisällyttää alustava arvio penkereen vahingonvaarasta, jolloin patoturvallisuusviranomainen tekee päätöksen penkereen luokitustarpeesta. Loviisan rannikkoalueen, Vantaanjoen vesistöalueen, Helsingin ja Espoon rannikkoalueen, Haminan ja Kotkan rannikkoalueen ja Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmissa on mainittu jo rakennettuja ja suunnitteilla olevia tulvapenkereitä. Suunnitelmista tulee pyytää lausunto patoturvallisuusviranomaiselta Hämeen ELY-keskuksesta. 3.9 Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymä HSY Ehdotus Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi on laaja raportti, jonka pohjaksi on tehty paljon selvityksiä ja johon on koottu keskeisiä lähivuosien tulvantorjunnan toimenpiteitä Helsingin ja Espoon rannikkoalueella. HSY ehdottaa, että seuraavien kausien raporttien muotoa muutetaan siten, että raportin alkuun tulevat toimenpiteet sekä niiden perustelut ja taustatiedot siirretään raportin loppuun tai sen liitteeksi. Näin raportti olisi helpommin luettavassa muodossa. HSY esittää, että ilmastonmuutoksen riskit tuodaan suunnitelmassa selvemmin esiin. Vaikka suunnitelma kattaa vain seuraavat viisi vuotta, rakennetaan tänä aikana suunniteltu ja toteutettu yhdyskuntarakenne, rakennukset ja infrastruktuuri kestämään vähintään seuraavat 50 100 vuotta. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viimeisimmän raportin mukaan tänä ajanjaksona ilmaston arvioidaan muuttuvan jo selvästi ja nykyisessä rakentamisessa tulee jo varautua tulevaisuuden muuttuviin olosuhteisiin. HSY ehdottaa, että luvussa 9.4. käsitellään laajemmin ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta tulvariskeihin uusimman tutkimustiedon perusteella. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen merkitys päivitettyihin alimpiin suositeltaviin rakentamiskorkeuksiin olisi hyvä mainita tässä. Lisäksi luvussa olisi hyvä selvittää tarkemmin, miten ilmastonmuutoskestävyys on otettu huomioon yhtenä arviointitekijänä sekä miten ilmastonmuutosskenaariot on sisällytetty tarkasteluun.
3.10 Espoon kaupunki Espoon kaupunki on osaltaan ollut mukana valmistelemassa ehdotusta Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi vuosiksi 2016-2021 ja toteaa sen olevan perusteellisesti ja hyvin laadittu. Suunnitelma luo hyvän pohjan kaupungin alueella tapahtuvien toimenpiteiden toteuttamisen valmistelulle. Tulvariskialueille on vireillä useampia osayleiskaavaja asemakaavahankkeita ja niissä on tulvariski huomioitu. Espoon kaupungin puolesta ehdotus on hyväksyttävissä. 3.11 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen ympäristöterveydenhuoltoyksikkö esittää lausuntonaan seuraavaa: Tulvariskialueen merkittävyyden arviointi Tulvariskialueen merkittävyyden arviointia on havainnollistettu tulvariskien hallintasuunnitelman ehdotuksessa, kuvan 6.1 kaaviossa. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö kiinnitti huomiota siihen, että kaavion mukaan tulvariskiä ei pidetä merkittävänä, jos sille ei ole kustannustehokasta riskienhallintasuunnitelmaa. Ympäristöterveydenhuoltoyksikön mielestä alue voi olla merkittävä tulvariskialue, vaikka sille ei ole kustannustehokasta riskienhallintasuunnitelmaa. Tällöin alueen tulvariskeistä tiedottaminen ja niiden huomioon ottaminen esimerkiksi kaavoituksessa on tärkeää. Talousvesi Tulvariskien hallintasuunnitelman mukaan vedenjakeluun liittyvänä puhdistus- ja ennallistamistoimenpiteenä on juomaveden laadun ja mahdollisten jätevesipäästöjen ja muiden veteen joutuneiden haitallisten aineiden vaikutusten tarkistaminen. Toimenpiteen vastuutahoina ovat vesi- ja viemärilaitokset sekä jätelaitokset. Aluehallintovirasto muistuttaa, että edellä mainittujen vastuutahojen lisäksi alueen talousveden laadun valvonnasta vastaavat viranomaiset hoitavat talousveden valvonta-asioita myös tulvan aikana. Ympäristöterveydenhuollon yksikkö toteaa, että tulvariskien hallinnan kannalta olisi hyvä kartoittaa myös tulvariskialueella sijaitsevat talousvesikaivot. Tulva saattaa aiheuttaa hygieniaongelmia talousvesikaivoille. Talousvesikaivojen hallinnasta vastaavia tahoja olisi hyvä ohjeistaa tulvaan varautumiseen. Kaivojen osalta ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä voi olla vedenottoon käytettävien kaivojen siirtäminen, syventäminen, tiivistäminen ja kansiosien korottaminen. Tulvan sattuessa on tärkeää, että mahdollisista vedenlaatuun liittyvistä ongelmista tiedotetaan tarvittaessa myös niitä kohteita, joilla on oma talousvesikaivo. Tiedottaminen ja viranomaisyhteistyö Ehdotuksessa tulvariskien hallintasuunnitelmaksi (luku 10) on kuvattu toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi ja toimenpiteiden vaikutukset. Toimenpiteille on nimetty vastuutahot. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö pitää tärkeänä, että valmiista tulvariskien hallintasuunnitelmasta tiedotetaan selkeästi kaikille vastuutahoina oleville viranomaisille, jotta viranomaiset pystyvät ottamaan hallintasuunnitelman toiminnassaan huomioon. Hallintasuunnitelmassa mainitaan, että viranomaisyhteistyö on tärkeää ennakoivissa tulvatoimenpiteissä ja tulvatilanteessa. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että kuntien tulvariskien hallinnan suunnittelussa ovat mukana myös kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Tulvan aikana
terveydensuojeluviranomaisten toimintaa tarvitaan, mikäli esimerkiksi talousvesi tai yleiset uimarannat voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Tulvaopas Aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että kiinteistöjen omistajat saavat tietoa tulvariskeistä ja niihin varautumisesta. Tulvariskien hallintasuunnitelmassa mainittu Helsingin kaupungin asukkaille jaettava tulvaopas on hyvä tiedotustapa tulvista. 3.12 Helsingin seudun liikenne HSL Tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotus on kokonaisuudessa kattava ja hyvin laadittu. Hallintasuunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat tärkeitä ja kannatettavia. Hallintasuunnitelmaehdotuksessa on esitetty valmiustoimia, joilla tarkoitetaan menetelmiä, toimenpiteitä ja varallaolojärjestelmiä, joilla pyritään edistämään tulviin varautumista ja siten vähentämään mahdollisen tulvan aiheuttamia vahinkoja. Hallintasuunnitelmaehdotuksen toteuttamisen ympäristövaikutuksia on arvioitu eri näkökulmista ja arvioinnissa on tuotu tiiviisti esiin myös kehitys, mikäli suunnitelma ei toteudu (VEO). Helsingin seudulla on valmisteltu HSL:n johdolla liikennejärjestelmäsuunnitelma (HLJ 2015) tiiviissä yhteistyössä seudun 14 kunnan maankäyttösuunnitelman ja asuntostrategian kanssa. Suunnitelmat ovat keväällä 2015 päätöksentekovaiheessa. Suunnitelmien kokonaisuudessa on esitetty yleispiirteinen näkemys Helsingin metropolialueen tulevasta yhdyskuntarakenteesta ja liikennejärjestelmästä. HLJ 2015 on strateginen, liikennejärjestelmää kokonaisuutena tarkasteleva suunnitelma, jonka avulla varmistetaan liikenteen toimivuus myös tulevaisuudessa seudulla. Seudun väestö kasvaa merkittävästi, mikä luo haasteita liikenteelle ja yhdyskuntarakenteelle. Tavoitteena on kasvun mahdollistaminen kestävällä tavalla. HLJ 2015 suunnitelmasta on tehty SOVA-lain (200/2005) mukainen vaikutusten arviointi, joka sisältää myös maankäyttösuunnitelman ja asuntostrategian vaikutusten arvioinnin. Sopeutumistoimien suuntaamiseksi arvioinnissa on tuotu esiin myös sellaiset tulvavaara-alueet, joilla on tulva todennäköisesti kaksi kertaa 100 vuoden aikana. Arvioinnissa korostetaan, että erityisesti jatkosuunnittelussa meritulvat on otettava huomioon kaikkialla ranta-alueille rakennettaessa. Hallintasuunnitelma antaa hyviä lähtökohtia myös HSL:n valmiussuunnittelulle ja sen vastuulla olevalle viranomaisyhteistyölle. 3.13 Liikennevirasto Suunnitelman toimenpiteet eivät koske rautateitä eivätkä vesiliikenneväyliä, joten näiden osalta Liikennevirastolla ei ole lausuttavaa. Liikennevirasto tulee pitää tietoisena jatkosuunnitelmista ja toimenpiteistä, joilla voi olla vaikutuksia väyliin. Maanteihin liittyvistä tulviin varautumisista, toimenpiteistä ja varareittisuunnitelmasta alueella vastaa Uudenmaan ELY-keskuksen L-vastuualue. ELY-keskus on listannut tulvaherkät tiet ja laatinut varareittisuunnitelman Uudenmaan ELY-keskuksen alueelle. Yleishuomiona Suomen alueelle laadituista tulvariskien hallintaohjelmista mainittakoon, että ne ovat rakenteeltaan raskaita, osittain hieman ristiriitaisia. Suunnitelmien laatimisen prosessi on kuvattu hyvin tarkasti, käyty läpi alustavat mahdolliset toimenpiteet, niiden vaikutukset, mahdolliset karsimiset ja vasta lopussa lopulliset toimenpiteet. Tämä saa aikaan sen, että lukija ei helposti hahmota lopullisia toimenpiteitä. Suunnitelmien pitäisi olla tiiviitä ja kertoa oleellisim-
mat asiat. Käydyn prosessin kuvaukset kuuluisivat taustaraporttiin tai muuhun taustamateriaaliin. Muutamasta tulvariskien hallinta-suunnitelmasta on tiivistelmä, mikä on hyvä asia. Tiivistelmässä tulee ilmetä selkeästi lopulliset valitut tulvariskien hallintatoimet ja vastuulliset toteuttajat. 3.14 Museovirasto Tulvariskien hallinnasta annettuun lakiin (620/2010) ja asetukseen (659/2010) perustuvat tulvariskien hallintasuunnitelmat sisältävät tulvariskien hallinnan tavoitteet sekä näiden toteuttamiseksi ehdotetut toimenpiteet. On myönteistä, että Helsingin ja Espoon rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotuksessa ja myös muissa ehdotuksissa ja niihin liittyvissä ympäristöselostuksissa on tuotu esiin kulttuuriperintö. Helsingin ja Espoon rannikkoalueen ehdotuksessa listataan alueen kulttuuriperintökohteita ja todetaan, että tulvat ja tulvariskien hallintatoimenpiteet eivät vaikuta kohteisiin. Se, mihin näkemys perustuu, ei kuitenkaan käy ilmi asiakirjoista. Tulvariskien hallintasuunnitelma -asiakirjojen mukaan yksi keskeisistä tulvariskien hallinnan toimenpiteistä on maankäytön suunnittelu siten, että asuinrakennukset ja yhteiskunnan kannalta oleelliset toiminnot kaavoitetaan tulva-alueiden ulkopuolelle. Kaavahankkeissa museoviranomaiset (Museovirasto ja maakuntamuseot) tavanomaisena työnään vaikuttavat kulttuuriperinnön suojelun huomioonottamiseen. Tarvittaessa esitetään kulttuuriperintöön liittyvien selvitysten tekemistä, mikäli kohteista tarvitaan lisää tietoa kaavasuunnittelun käyttöön. Näin tehdään esimerkiksi silloin, kun kyseisen hankealueen arkeologista kulttuuriperintöä ei ole inventoitu tai inventointi on tehty niin kauan aikaa sitten, että tietoa ei voi pitää luotettavana. Museoviraston ylläpitämä muinaisjäännösrekisteri, joka on verkossa kaikkien käytettävänä (osoite: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/), sisältää tällä hetkellä tunnetut arkeologiset kohteet. Tiedot eivät kuitenkaan ole täydelliset ja kattavat. Tulvariskien hallinnan toteuttamisen toimenpiteet sisältävät myös rakentamista, kuten yksittäisten kohteiden tai laajempien kokonaisuuksien suojaamista tulvapenkerein. Ehdotuksessa mainitaan myös mahdollisuus kulttuuriperintökohteiden tulvanaikaiseen suojaukseen. Edellä mainittuja toimia suunniteltaessa on syytä jo suunnittelun alkuvaiheessa kuulla museoviranomaisia. Museoviranomaiset arvioivat, onko suunnittelun yhteydessä tarvetta tehdä selvitys kyseisen alueen kulttuuriperinnöstä vai onko tieto jo riittävä. Ne myös arvioivat, voiko tulvasuojelutoimilla olla vaikutusta kulttuuriperintöön. Jos vaikutusta arvioidaan olevan, museoviranomaisten kanssa neuvotellaan ja sovitaan sopivista menettelyistä siten, että tulvasuojelutoimet voidaan asiallisesti toteuttaa. Helsingin ja Espoon alueilla maassa olevan arkeologisen kulttuuriperinnön, rakennetun kulttuuriympäristön ja kulttuurimaiseman suojelusta vastaavat Helsingin kaupunginmuseo ja Espoon kaupunginmuseo. Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaa Museovirasto. 3.15 Suomen luonnonsuojeluliitto, Uudenmaan piiri Ehdotus on koottu hyvin selkeästi ja seikkaperäisesti käytännön esimerkkejäkin huomioiden. Kappale 6.3 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Kappaleessa mainitaan, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva merenpinnan nousu on otettu huomioon pitkän tähtäimen tulvariskien hallinnan toimenpiteissä, kuten maankäytön suunnit-
telussa. Myöhemmin kappaleessa 9.4 todetaan, että JOS tulvien ennakoidaan ilmastonmuutoksen myötä kasvavan, tulisi kasvu huomioida uusia suunnitelmia tehtäessä. Näiden välille tulisi saada yhtenäinen linja tai tarkentaa kuvausta niin, ettei ristiriitaa syntyisi. Tässä kappaleessa voisi lyhyiden esimerkkien avulla avata TURINA-raportissa huomioitua ilmastomuutoksen vaikutusta. Kappaleessa 9.4 viitataan, että kappaleessa 6.3 on käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvariskiin, mutta tämä kappale ei avaa niitä riittävästi. Kappale 7.4.2 Jätevedenhuoltoon liittyvät riskikohteet Kappaleessa kerrotaan, että varautumistoimenpiteistä huolimatta sekaviemäreiden ylivuotoja tapahtuu myös nykyisin. Tähän tulisi puuttua. Onko pumppaamojen ylivuotokaivoihin mahdollista rakentaa tulvaluukkuja samaan tapaan kuin sekavesiviemäriverkoston ylivuotokaivoihin? Lause Pumppaamoiden ylivuotokaivot purkavat mereen useasta kohtaa Helsingin ja Espoon rannikon edustalla on hämmentävä. Siitä saa kuvan, että jätevesiä purkautuu jatkuvasti meriveteen. Voisiko lausetta täsmentää? Joka tapauksessa pumppaamot ja niiden varajärjestelmät sekä viemäriverkosto on aika saada kuntoon. Vesimaksuja voi tätä varten aivan hyvin korottaa. Kappale 8.2 Tavoitteet Tavoitteessa 6 on hyvin huomioitu, että merkittävällä tulvariskialueella sijaitsevien Suomenojan jätevesipuhdistamon, useiden huoltoasemien ja polttoaineenjakelupisteiden ympäristölupien luvanmukaisuudet tulee tarkistaa. Kaikki kappaleessa mainitut tavoitteet ja hallintatoimenpiteet tulisi hoitaa ajoissa kuntoon, jottei vesien tila heikkenisi tulvien myötä pysyvästi. Kappale 9.4 Ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen Ilmastonmuutokseen liittyvistä epävarmuuksista johtuen tulee sellainen kuva, että tällä hetkellä rakennusmääräyksiä toteutetaan pääasiassa nykytilanteen suuruisten tulvien tietojen perusteella. Kuitenkin kappaleessa 6.3 todetaan, että ilmastonmuutoksen on arvioitu nostavan merenpinnan tasoa ja siten lisäävän meritulvia tulevaisuudessa. Kappale 9.5 Toimenpiteiden yhteensopivuus vesienhoidon tavoitteiden kanssa Kappaleessa on hyvin mainittu, että Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Meritulvilla ei arvioida olevan pysyvää vaikutusta vedenlaatuun tai vesiluonnon tilaan, mutta kuten kappaleen 8.2 tavoitteessa 6 todetaan, merkittävällä tulvariskialueella sijaitsee kohteita, joiden vaikutusta vesien tilaan ei ole voitu arvioida. Tämä tulisi mainita tämän kappaleen kohdallakin. Yleisesti ottaen pitää panostaa luonnonmukaisiin toimiin. Soiden ja metsien suojelu sekä ennallistaminen on win-win -toimenpide, kuten hulevesiohjelmat. Toisaalta esimerkiksi Broändassa on puroa pilattu tekemällä liian alas sallittua rakentamista turvaavia tulvansuojelutoimia. Kappale 10.1 Tulvariskiä vähentävät toimenpiteet Voisiko tulvariskiä vähentäviin toimenpiteisiin mahdollisesti lisätä sekaviemäröinnistä luopumisen eritoten tulvariskialueilla? Näin viemäröintikapasiteetin arvioiminen olisi helpompaa ja jätevesivuotoja yhdyskuntien jätevesien osalta olisi mahdollisesti vähemmän. Kappale 10.1.1 Maankäytön suunnittelu
Kappaleessa huomioidaan hyvin se, että maankäyttö- ja rakennuslaissa määrätään, että jätevedet tulee hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle (MRL 135 ). Hyviä kohtia kappaleessa ovat myös: Alueidenkäytön suunnittelussa on tarvittaessa osoitettava korvaavat alueidenkäyttöratkaisut yhdyskuntien toimivuuden kannalta erityisen tärkeille toiminnoille, joihin liittyy huomattavia ympäristö- tai henkilövahinkoriskejä. Yleis- ja asemakaavoituksessa on varauduttava lisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin ja taajamatulviin. Alueiden käytön suunnittelussa olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat ja poikkeukselliset luonnonolot tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään. Alueiden käytön suunnittelussa luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Yleisesti ottaen tulva-alueille ei pidä rakentaa. Tämä pitää ottaa huomioon myös Östersundomin kaavoituksessa. Luonnon kannalta tulva-alueilla on luonnonarvoja, joita pitää myös suojella. Kappale 10.1.2 Yhdyskuntatekniikan suojaustoimenpiteet Hulevesikaivojen tulvimisen estäminen tilapäisillä toimenpiteillä tulvan aikana olisi hyvä esittää mahdollisena toimenpiteenä, vaikka resurssit tulvan aikana ovatkin niukat. Toki ennakkoon tehdyt toimenpiteet ovat etusijalla. Kappale 10.3.1 Valmiussuunnitelmat Kappaleessa mainitaan, että raitiovaunuliikenteelle saattaa koitua ongelmia Kaisaniemenkadun ja Mikonkadun risteyskohdassa, jonne meritulva leviää hulevesiviemäriverkostoa pitkin. Olisiko tässä tapauksessa syytä harkita takaiskuventtiilien asentamista, jos se on mahdollista? On hyvä, että valmiussuunnitelmien osalta ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnasta saattaa aiheutua vaaraa ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle tai ympäristölle. Kappale 10.5 Jälkitoimenpiteet Tekstissä mainitaan, että tarvittaessa myös ympäristön pilaantumisen estäminen kuuluu jälkitoimenpiteisiin. Tämä olisi hyvä huomioida taulukossa 10.5-1., koska taulukosta saa yleiskäsityksen jälkitoimenpiteistä. Ympäristön toipuminen on huomioitu myös kappaleessa 10.5.4, jossa ei tulisi vähätellä mahdollisten jätevesien aiheuttamaa haittaa meriveden laadulle. Kappale 10.5.4 Ympäristön toipuminen Koska Itämeren tila ei ole hyvä erityisesti Suomenlahdella, kaikki ravinnekuormitus on haitallista Suomenlahteen. Siksi meritulvien aiheuttamat ympäristölliset haitat tulee estää tai ainakin minimoida, vaikka niiden on katsottu olevan suhteellisen pieniä. Pitää myös huomioida tavoitteessa 6 mainittujen (kappale 8.2) merkittävällä tulvariskialueella sijaitsevien laitosten mahdolliset vaikutukset vedenlaatuun tulvan aikana. 3.16 Helsingin kaupunki, kaupunginhallitus Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingissä toteutettuja tulvariskien hallintaan liittyviä toimenpiteitä ovat muun muassa maankäytön suunnittelun ohjeistus, tulvariskeihin liittyvien selvitysten laadinta sekä tulvasuojelutoimenpiteet. Helsingin kaupunki on lisäksi laatinut tulva-alueiden asukkaille suunnatun omaisuuden suojausta käsittelevän Helsingin kaupungin tulvaohjeen.
Helsingin uusien asuinalueiden suunnittelussa ja kaavoituksessa pyritään minimoimaan tulvariskit muun muassa määräämällä asuinrakennusten alimmat rakentamiskorkeudet kaavoitushetkellä voimassa olevien suositusten mukaisiksi ja kaavoittamalla yhteiskunnan kannalta oleelliset toiminnot tulva-alueiden ulkopuolelle. Kaavoituksessa käytettävissä alimmissa rakentamiskorkeuksissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu sekä paikallinen aaltoiluvara. Helsinki on teettänyt meritulviin ja niiden hallintaan liittyen useita selvityksiä. Rakennusviraston toimeksiannosta laaditussa Tulvakohteiden määrittely -esiselvityksessä on käyty systemaattisesti läpi tulvavaara-alueilla sijaitseva rakennuskanta. Esiselvityksessä on tarkasteltu Helsingin kaupungin rakennettujen ranta-alueiden tulvavaara-alueita meriveden noustessa tasoille +1.10 m ja +2.00 m. Esiselvitys sisältää ehdotuksen kiintein tulvasuojelutoimenpitein suojattavista kohteista (11 kohdetta), jotka on priorisoitu kolmeen eri luokkaan (A, B ja C) toteutuksen kiireellisyyden mukaan sisältäen alustavan suojaustavan ja kustannusarvion. Helsingin kaupungin vuonna 2009 valmistuneessa tulvastrategiassa on kokonaisvaltaisesti kartoitettu tulvasuojelua koskevia lähtökohtia, nykytilannetta ja alttiutta tulville. Tulvastrategiassa on esitetty kaikille kaupungin hallintokunnille yhteinen strateginen toimenpideohjelma. Tulvastrategian tavoitteena on esittää keinot rakennettujen ja suunniteltavien alueiden tulvista aiheutuvien vahinkojen estämiseksi ja pienentämiseksi. Tulvastrategia sisältää kuvaukset kaupungin virastojen ja laitosten tehtäväjaosta tulvariskien pienentämiseksi. Edellä mainitun esiselvityksen valmistuttua vuonna 2008 aloitettiin tulvasuojauskohteiden suunnittelu ja rakentaminen esiselvityksen mukaisessa tärkeysjärjestyksessä. Helsingin valitsema tulvakohteiden määrittely ja toteutusjärjestys noudattaa lausunnolla olevan tulvariskien hallintasuunnitelman pääperiaatteita. Tulvariskien hallintasuunnitelmat on laadittu sisällöltään yhteneväisesti kaikille Suomen tulvariskialueille, jolloin hallintasuunnitelma sisältää varsin paljon menettelykuvausta, lainsäädäntöä ja yleistä tulvariskien hallinnan tavoitteiden kuvausta, jotka ovat Suomen kaikille tulvariskialueille samat. Prosessikuvaukset sekä lainsäädäntö ja muut valtakunnallisesti yleiset asiat olisi ollut parempi esittää liitteinä, jolloin suunnitelman keskiössä olisi selkeästi ollut alueelliset tulvariskikohteet ja niille räätälöidyt tulvariskien hallintatoimenpiteet ja muut tulvariskien hallinnan kannalta keskeiset toimenpiteet. Tulvariskien hallinnan tavoitteet on suunnitelmassa perusteellisesti kuvattu ja toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään, on selkeästi esitetty. Olemassa olevat alueelliset tulvariskikohteet, joiden tulvariskien hallinta on katsottu riittämättömäksi, on tunnistettu ja niille on esitetty selkeät toimenpide-ehdotukset. Erilaisia toimenpiteitä on esitelty laajasti. Erityisen hyvä asia on toimenpiteiden etusijajärjestyksen laatiminen. Lisäksi on tuotu selkeästi esille tulvariskien hallinnassa tulvariskiä ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tärkeys, kuten maankäytön suunnittelun tärkeä merkitys sekä erilaisten valmiussuunnitelmien laatiminen ja tulvariskialueilla olevien kiinteistöjen ohjeistus tulviin varautumiseksi. Suunnitelmassa on myös kiinnitetty hyvin huomiota tulvatilanteessa tapahtuvaan viestintään ja tiedottamiseen ja tiedonkulkuun yleensä, mikä tulvatilanteessa on erityisen tärkeää. Suunnitelman mukaan ilmastonmuutoksen vaikutusta tuleviin tulviin tarkastellaan lähemmin seuraavalla hallintasuunnitelman tarkistuskierroksella viimeistään joulukuussa 2018. Jos arvioita tulevaisuuden tulvista esitetään jo tässä suunnitelmassa, niin suunnitelma olisi paremmin hyödynnettävissä rakentamattomien rantojen suunnittelussa ja rakentamisessa. Suunnitelmassa
tulevat rantarakentamiskohteet on lueteltu, mutta niitä ei ole tarkasteltu lähemmin. Nyt lausunnolla olevaan suunnitelmaan tulisikin sisällyttää tarkempi arvio tulevaisuuden tulvista ja niiden vaikutuksista tulevien rantarakentamiskohteiden tulvariskien hallintaan. Suunnitelmassa on esitetty kattavasti Helsingissä jo toteutettuja tulvariskien hallinnan toimenpiteitä kuten tulvapenkereiden rakentaminen, kaavoitukseen liittyvät tulvariskiselvitykset, tulvakohteiden määrittely ja ehdotus niiden tulvasuojeluksi, ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien kohteiden selvittäminen, tulvaluukkujen asentaminen viemäreihin ja kiinteistöille tarkoitetun tulvaohjeen laatiminen. Helsingin voidaan katsoa tehneen jo paljon tulvariskien hallintatoimenpiteitä. Tulvastrategian ohjaavaa vaikutusta ja toimenpideohjelmaa suunnitelmassa ei ole kuvattu riittävästi. Tulvastrategia on eri hallintokuntia yhdistävä strateginen ohjelma tulvariskien hallinnassa, jota kaupunki tarvitsee tulvariskien hallinnan organisointiin ja vastuiden selvittämiseen kaupungin sisäisesti. Näin ollen strategiset ohjelmat tulisi ottaa mukaan yhdeksi tärkeäksi tulvariskien hallinnan toimenpiteeksi. Toimenpide-ehdotukset tulvariskien hallinnan suunnittelun kaudelle 2016-2021 ovat käytössä olevien tulvariskien hallinnan keinojen jatkamista ja tehostamista, yksittäisten kansalaisten ja toiminnanharjoittajien tulvatietoisuuden lisäämistä ja varautumisen parantamista, viestinnän ja varoitusjärjestelmien toimivuuden varmistamista, alueellisten tulvasuojelutoimenpiteiden jatkoselvittämistä, suunnittelua ja toteutusta sekä valmiussuunnitelmien nykytilan tarkistamista ja niiden puutteisiin puuttumista. Esitetyillä toimenpiteillä pyritään parantamaan varautumista harvinaisiin tulvatilanteisiin. Toimenpide-ehdotusten valinnassa on huomioitu vesienhoidon tavoitteet ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Toimenpiteistä ei aiheudu pitkäaikaisia tai laaja-alaisia kielteisiä ympäristövaikutuksia. Toimenpiteet edistävät terveellisen ja turvallisen elinympäristön luomista ja parantavat elinkeinojen toimintaedellytyksiä. 3.17 Uudenmaan ELY-keskus, SOVA Lausunto on viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annetun asetuksen 6 :n (SOVA-asetus) tarkoittama ELY-keskuksen lausunto. Lausunnossa käsitellään ainoastaan vaikutusten arviointia. Lausunnossa arvioidaan, täyttääkö suunnitelma ja sen ympäristöselostus SOVA-lain ja asetuksen vaatimukset. Suunnitelman pääasiallinen sisältö, päätavoitteet sekä suhde muihin asiaan liittyviin suunnitelmiin ja ohjelmiin Ympäristöselostuksessa on riittävästi kuvattu suunnitelman pääasiallinen sisältö ja päätavoitteet. Tärkeimmät tulvariskien hallintasuunnitelmaan liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat on tunnistettu ja hallintasuunnitelman vaikutuksia on arvioitu suhteessa keskeisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Tähän suunnitelmaan liittyviä suunnitelmia käsittelevästä tekstistä ilmenevät riittävässä määrin kansainvälisesti, Euroopan unionissa tai kansallisesti vahvistetut suunnitelman kannalta merkitykselliset ympäristönsuojelutavoitteet ja tapa, jolla mainitut tavoitteet ja ympäristönäkökohdat on otettu huomioon. Ympäristön nykytila, ominaispiirteet ja suunnitelman kannalta merkitykselliset ympäristöongelmat
Ympäristön nykytilaa kuvataan ympäristöselostuksessa hyvin yleispiirteisesti. Suunnitelmasta ja sen liitteistä ilmenee merkittäviä tulvariskialueen nykytilaa käsitteleviä asioita ja ympäristöongelmia, jotka pitäisi ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa ja mainita myös ympäristöselostuksessa. Alueen vedenlaatua on kuvattu suunnitelmassa, mutta ympäristöselostuksen ympäristön nykytilan kuvauksessa sitä ei ole käsitelty. Yhteenveto alueen kulttuuriympäristöstä olisi myös suotava. Ympäristöongelmista voisi mainita ainakin liikenteeseen, jätevesihuoltoon ja energiahuoltoon liittyvät ongelmat. Tulva-alueella on PIMA-kohteita ja pilaantuneita sedimenttejä, joista saattaa aiheutua haitallisia ympäristövaikutuksia tulvatilanteessa. Jätevesihuollossa voisi tarkastella pumppaamoiden lisäksi myös Suomenojan puhdistamoa ja siihen liittyvää lampea. Ympäristöselostuksessa on mainittu Natura2000-alueet. Lisäksi voisi tarkistaa, onko Vantaanjoen Natura2000-alue merkityksellinen tämän suunnitelman kannalta ja onko alueella muita luontoarvoja, jotka olisi syytä ottaa arvioinnissa huomioon. Vaikutusten arviointi Toteuttamisen vaikutusten arvioinnissa on arvioitu kaikki SOVA-lain edellyttämät vaikutukset. Ympäristöselostuksessa tulisi SOVA-asetuksen mukaan arvioida todennäköisesti merkittävät toissijaiset ja kertyvät vaikutukset, yhteisvaikutukset sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin pysyvät tai tilapäiset sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset. Tämän suunnitelman vaikutuksia olisi voinut arvioida sen mukaan, millaisessa tulvatilanteessa myönteiset vaikutukset saavutetaan tai kielteiset vaikutukset tulevat esiin. Nyt vaikutusten arvioinnista ei ilmene, kuinka usein toistuvaa tulvatilannetta arviointi koskee vai onko saavutettava hyöty tai aiheutuva haitta jatkuvaa. Arvioinnissa kuvataan suunnitelman toteutumatta jättämisen (VE0) ja hallintasuunnitelman mukaisen toteuttamisen (VE1) vaikutuksia. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteiden vaikutusmatriisi (liite 4.), jossa on toimenpiteittäin arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia tulvariskienhallinnan tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Tämä taulukko sisältää vaikutusten asiantuntija-arviointia, joka olisi käyttökelpoista myös ympäristöselostuksessa. Olisiko ollut mahdollista yhdistää ympäristövaikutusten arviointia tähän arviointiin? Ympäristöselostuksessa on nyt arvioitu vasta toteutettavaksi ehdotetun vaihtoehdon vaikutuksia, eikä arviointi ole ollut vaikuttamassa toimenpiteiden priorisointiin. Arviointi on ympäristöselostuksessa ensin esitetty taulukkomuotoisesti. Mikä on arviointiskaala ja mitä eri tekijät tarkoittavat? Käytetty asteikko -, 0, +, ++ tulisi määritellä ja tekstissä kuvata, missä tilanteessa vaikutukset tulevat esiin. Havainnollisinta olisi tehdä arvioinnista sanallisine kuvauksineen yhtenäinen taulukko. Arvioinnista nousi esiin seuraavia kysymyksiä, joita tulisi vielä selvittää. Onko alimmilla suositelluilla rakentamiskorkeuksilla vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen? Haitallisia vaikutuksia saattaa syntyä, mikäli riittävä korkeus saavutetaan pengerryksin ja täytöin. Toisaalta riittävän etäälle rannasta sijoitettu rakentaminen saattaa olla hyödyksi luonnon monimuotoisuudelle. Natura2000-alueille kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lisäksi tulisi ottaa huomioon rannikolla esiintyvät uhanalaiset lajit, kuten meriuposkuoriainen. Onko tulvilla ja torjuntatoimilla vaikutusta Suomenojan puhdistamon toimintaan ja puhdistamoon liittyvään Suomenojan altaaseen? Kulttuuriperintöön ei tulvilla tai suunnitelman toimenpiteillä arvioida olevan vaikutuksia. Rakennusperinto.fi sivulla kulttuuriperintö on määritelty niin, että sillä tarkoitetaan ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyttä henkistä ja aineellista perintöä. Aineellinen kulttuuriperintö voi olla joko irtainta (esim. kirjat ja esineet) tai kiinteää (ks. esim. rakennusperintö). Mikäli arviointi tehdään em. määritelmän mukaan, niin tulvien torjuntatoimilla lienee positiivisia vaikutuksia
kulttuuriperintöön, kun ajatellaan tulva-alueilla sijaitsevaa arvokasta rakennuskantaa ja arkistomateriaalia. Vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan ja kaupunkikuvaan ei ole analysoitu. Alimmat rakennuskorkeudet saattavat vaikuttaa merkittävästi rantojen rakentamiseen, maisemaan ja kaupunkikuvaan. Vaihtoehtoina on rakentamisen sijoittaminen riittävän etäälle rannasta tai haittaa kärsivien rakennusten nostaminen riittävän korkealle täytöillä ja rakenteilla. Olisiko ollut mahdollista kuvata rakentamiskorkeussuositusten seurauksia tarkemmin? Suunnitelmassa arvioidaan, että pilaantumisen vaaraa aiheuttavilla alueilla ja jätevesihuoltoon liittyvillä riskikohteilla saattaa olla vaikutuksia vedenlaatuun. Yhdyskuntajätevesien pääsystä rantavesiin saattaa aiheutua suunnitelman mukaan uimarantojen tilapäisiä sulkemisia tai häiriöitä vesiluonnon ravinnetasapainolle. Suunnitellut toimenpiteet ympäristölle aiheutuvien merkittävien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi Suunnitelman toteuttamisesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Mikäli edellä esitetyt luontovaikutuksia tai muita vaikutuksia koskevat tarkentavat arvioinnit johtavat muuhun tulokseen, tulee myös toimenpiteitä haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi harkita uudelleen. Miksi käsitellyt vaihtoehdot on valittu ja miten arviointi on suoritettu? Epävarmuustekijät arvioinnissa Ympäristöselostuksessa tai suunnitelmassa ei kuvata vaihtoehtojen valintaa. Tähän liittyvää tarkastelua sisältyy liitteen 4. arviointimatriisiin. Ympäristövaikutusten arviointitapa ja arviointiasteikko tulisi kuvata tarkemmin. Myös epävarmuustekijät on kuvattu varsin yleispiirteisesti. Seuranta Seurannasta viitataan tarkempaan hankesuunnitteluun ja mahdollisiin lupatarpeisiin. Tulvariskien hallintaa käsittelevä suunnittelu on direktiivin ja lainsäädännön mukaan määräajoin toistuvaa ja suunnitelmia tullaan tarkistamaan ja uusimaan. Tähän kokonaisuuteen liittyen tulisi kuvata myös ympäristövaikutusten seuranta. Alueella on jo nyt jatkuvaa hydrologista seurantaa ja vedenlaadun seurantaa. Kaupunki ja kaavaohjauksesta vastaava ELY-keskus seuraavat myös yhdyskuntarakenteen kehittymistä. Onko kaupungilla myös muuta ympäristöntilan ja luonnon monimuotoisuuden seurantaa, joka olisi merkityksellistä tämän suunnitelman seurannassa ja päivittämisessä? Yleistajuinen yhteenveto Ympäristöselostus sisältää tiiviin yhteenvedon. Yhteenvedossa tulisi mainita merkittävimmät vaikutukset ja toimenpiteiden valintaan johtaneet seikat, vaikka suunnitelmalla ei arvioidakaan olevan kielteisiä vaikutuksia. Kuuleminen ympäristöselostuksessa annettavista tiedoista, ympäristöselostuksesta sekä suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksesta Tulvariskien hallintasuunnitelmasta on kuultu eri tahoja SOVA-lain ja asetuksen edellyttämällä tavalla.
Ympäristöselostuksessa on annettu tiedot, joita SOVA-laki ja asetus edellyttävät. SOVA-arviointi olisi pitänyt paremmin integroida suunnitteluun. Vaikutusten arviointi sisältää joitakin puutteita. Edellä on esitetty täydennystarpeita ja kysymyksiä, jotka tulee ottaa huomioon suunnitelman ja ympäristöselostuksen viimeistelyssä. SOVA-lain 11 :n mukaan suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä taikka suunnitelmasta on käytävä ilmi perusteltu kannanotto siitä, miten ympäristöselostus ja siitä esitetyt mielipiteet ja lausunnot on otettu huomioon, sekä selvitys siitä, millä tavoin nämä sekä ympäristönäkökohdat ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. 3.18 Soukka-seura ry Suomenlahden alueen meriveden pinnankorkeuden vaihteluihin ja erityisesti niiden ääriarvoihin vaikuttavat pääasiassa veden määrä Itämeressä, ilmanpaine ja tuuli. Itämeri on kuin suljettu erillinen vesialue, koska sen valtameriin yhdistävä kapeikko, Tanskan salmet, rajoittaa hyvin tehokkaasti virtausta. Ilmanpaineen nopea vaihtelu ja tuuli saa Itämeren veden heilahtelemaan, jolloin vedenpinta voi rannoilla nousta hyvin nopeasti tulvakorkeuksiin. Ennätys tällaisten Seicheaaltojen vaikutuksesta lienee Pietarin tulvakorkeus n. +4 m. Meriveden korkeutta on mitattu ns. mareografeilla Hangossa vuodesta 1887 ja Helsingissä 1904 lähtien. Sitä ennen on tehty paikoin ns. asteikkohavaintoja määrätyin kellonaikain. Mareografit mittaavat rakenteensa ansiosta ajanhetken keskimääräistä vedenkorkeutta, joten nopeat vaihtelut ja aaltoilu jäävät niiden mittausarvoissa huomioimatta. Historiallisten mittausarvojen perusteella voidaan laskea vuotuinen keskimääräinen merenpinnan korkeus, johon hetkellisiä mittausarvoja voidaan verrata ääriarvoja tarkasteltaessa. Tässä on huomattava, että missään Maapallolla maanpinta ei pysy paikallaan. Mannerlaattojen liike on useimmiten hidasta, vuodessa vain joitain millimetrejä vertikaalisuunnalla ja horisontaalisesti enimmillään kymmeniä senttimetrejä. Espoossa maankohoaminen on nyt noin 2 mm vuodessa. Sanomalehdet Uusi Suometar, Päivälehti, Finland, Finlans Allmänna Tidning, Huvudstadsbladet ja Nya Pressen kirjoittivat elokuun 1890 myrskystä vakavien myrskytuhojen lisäksi eri numeroissaan mm. seuraavaa: Hamina: Meri nousi niin mahdottoman korkealle, että laivarannasta pyrki meri asuinhuoneisiin ja makasiineihin, kuljetti veneitä ja venesiltoja kymmeniä syliä kuivalle maalle. Hankoniemi: Kymmenien jalkain korkuiset kalliot jäivät aaltojen alle. Majakkamaalla aallot nousivat useita satoja jalkoja ylös maalle. Itäisessä Helsingissä Killingholmen: Laiturin uimakoppi jäi niin syvälle aaltojen alle, että vain katto näkyi. Fredrikshamn: Saviniemessä ja Sandbyssa voitiin veneillä rantakaduilla. Helsingissä Hietalahden laiturille myrsky oli nostanut useita 15-20 leiviskän kiviä. Torsby, Perneå: Meri nousi 4-5 jalkaa tavallista korkeammalle. Viipurissa satamassa vesi nousi useita jalkoja. Viipurin Salakkalahdessa föreningsbanken oli niin syvällä veden alla, että kulku jalan oli mahdotonta. Pietarissa vesi tulvi kaupunkiin tulvavallien yli. Vedenpinta oli ainakin 7 jalkaa tavallista korkeammalla. Helsingin eteläsatamassa vesi nousi useita jalkoja. Ekenäs, vesi nousi 3 jalkaa 6 tuumaa. Laiturit olivat veden alla.
Porvoossa vesi nousi melkein 6 jalkaa korkeammalle kuin ennen myrskyä Helsingin eteläsatama ja kauppatori olivat veden vallassa. Kirjoitusten perusteella voidaan päätellä, että paikoin nykyisen Etelä-Suomen rannikolla tulva nousi yli 2 m korkeuteen. Asiaa edisti ilmeisesti se, että muutamaa päivää aikaisemmin oli ollut myös lounaasta edennyt vaimeampi myrsky. Leppisaari (Äärimmäisten ilmiöiden mallintamisesta, Mattias Leppisaari, 17.3.2013) analysoi ääriarvoteoriaan perustuvilla tilastollisilla menetelmissä mm. Helsingin mareografisella asemalla havaittuja merenpinnan korkeuksia blokkimaksimi- ja ylitemenetelmän lisäksi epästationaarisella GEV-mallilla ja epästationaarisella pisteprosessimenetelmällä. Menetelmissä on tarkoitus ekstrapoloida arvoja havaintosarjan ulkopuolelle. Havaintosarja käsitti vuodet 1904 2011. Leppisaaren tekemien tilastollisen analyysin perustuvien mallien mukaan kerran seuraavan 200 vuoden aikana merenpinta voi nousta Helsingissä arvoon 221 cm, kun havaintosarjoissa havaittu korkeimpien vedenpintojen trendi on huomioitu lokalisaatioparametrissa, ja arvoon 386 cm, kun trendi on vastaavasti skalaariparametrissa. Leppisaari pitää viimemainittua arvoa sen suuruuden takia epäuskottavana. Tässä on huomattava, että Gudrun-myrkyn aikana Baltian rannikolla merivesi nousi paikoin lähes kolmeen metriin. Viron Pärnussä mitattiin korkeudeksi +275 cm, ja rantaviiva siirtyi tuolloin yli kilometrillä sisämaahan. Lisäksi on äärimmäisen tärkeä muistaa, että tässä historialliseen aineistoon perustuvassa mallinnuksessa ei ole mitenkään huomioitu globaalin ilmastonmuutoksen vaikutusta keskivedenkorkeuteen, siis merenpinnan nousuun, eikä sääilmiöiden muuttumiseen. Lähtöaineistossa ei ole mukana aaltoilun vaikutusta, joten sen vedenpinnan korkeutta nostava vaikutus puuttuu siten myös mallinnetuista arvoista. Mallinnuksessa vuosimaksimien sijaan, kun kyseessä on selkeästi jaksollinen tapahtuma, tulisi käyttää jaksollisuus huomioon ottavia maksimiarvoja klusteroitumisen välttämiseksi. Tässä tapauksessa vedenkorkeuden miniarvot saavutetaan yleensä keväällä, joten se on kalenterivuoden vaihdetta oikeampi kohta jakaa havainnot. Selvityksen lähtöaineistona ei ole todelliset vedenpinnan maksimikorkeudet vaan ajan suhteen määrävälein tehdyt mittaukset. Havainnoista puuttuu myös elokuun 1890 myrskyn yhteydessä saavutetut mitä ilmeisimmin historiallisen korkeat vedenpinnan korkeudet. Analyysin lähtöaineisto koski vain Helsingin mittausaseman havaintoja. Varsin hyvin tiedetään, että myrskyjen yhteydessä tapahtuvat tulvahuiput voivat vaihdella paikallisesti varsin suuresti. Globaali ilmastonmuutos ja merenpinnan taso Ilmastopaneeli IPCC on arvioinut viimeisimmässä raportissaan AR5, että ilmastonmuutoksen seurauksena mm. jäätiköt sulavat ja meret lämpiävät, mikä johtaa merenpinnan nousuun vuoteen 2100 mennessä 0,4 m (skenaario RCP2.6) tai 0,8 m (skenaario RCP8.5). Raportin julkaisemisen jälkeen maailman 90 asiasta eniten julkaisseen tiedemiehen laatima laskelma on lohduttomampi. Heidän mukaansa parhaan mahdollisen skenaarion mukaan, missä ihmiskunta tekee äärimmäisen voimakkaita toimia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, merenpinta tulee nousemaan 0,4 0,6 m vuoteen 2100 ja 0,6 1,0 m vuoteen 2300 mennessä. Uskottavamman paljon päästöjä vähentävän skenaarion toteutuessa merenpinta tulee nousemaan 0,7 1,2 m vuoteen 2100 ja 2,0 3,0 m vuoteen 2300 mennessä. Pahimman skenaarion mukaan nousu tulee olemaan 2 m jo vuoteen 2100 mennessä. Nousu jatkuu vielä vuoden 2300 jälkeenkin.
Toistaiseksi meren pintaosien lämpeneminen on ollut suurin meren pintaa nostava tekijä. Jatkossa sitä tulee olemaan jäätiköiden sulaminen. Grönlannin jäätikön sulaminen on ollut kiivasta, ja pohjoisen napa-alueen yhä lämmetessä se tulee kiihtymään. On olemassa hyvin suuri riski, että koko jäätikkö sulaa noin 1000 vuoden kuluessa. Globaalisti tämä merkitsee yksinään merenpinnan nousua noin 7 metrillä. Nousu ei tapahdu tasaisesti kaikkialla. Syynä on painovoimakentän muuttuminen saaren tai saarien päällä olleen jään sulaessa. On olemassa vakavia todisteita, että myös Antarktisen jäätikön nettotilavuus pienenee jo nyt. Kuivan maan päällä olleen jään sulaminen ja valtamerten pinnan nousu tulee kiihdyttämään mannerlaattojen liikkeitä. Näillä on geologisessa aikaskaalassa merkitystä merenpinnan tasoon ja myös vulkaanisen toiminnan aktiivisuuteen. Espoossa kuten myös Helsingissä monilla tiiviisti rakennetuilla alueilla voimakas sadekuuro voi kerryttää vettä niin paljon, että hulevesijärjestelmä ei toimi riittävästi. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöiden lisäännyttyä tällaisten tilanteiden yleisyys tullee lisääntymään. Mitoitusohjeen sademäärä tulisi kaksinkertaistaa. Tulvasuojelusuunnitelma Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. On täysin kiistatonta, että mereltä tulevat tulvat tulevat niin nopeasti ettei niiltä suojautumiseen jää aikaa hyvistäkään sääennusteista huolimatta muutamaa päivää enempää. Joissain paikoin, kuten esim. Lontoossa ja Rotterdamissa, on valmiiksi rakennettu tulvavalleja ja sulkuportteja jokiin. Espoossa näihin on mahdollisuus vain muutamin paikoin. Suurtulvan uhatessa tilapäisten suojausten rakentamiseen on vain hyvin rajalliset resurssit, joten niiden käyttöä joudutaan priorisoimaan elintärkeiden kohteiden suojeluun. Suunnitelmassa aliarvioidaan tulvien esiintymistä ja niiden mahdollista korkeutta. Mikäli meriveden korkeus nousisi edes lyhytaikaisesti noin kolmen metrin tuntumaan, kuten Gudrun myrskyn yhteydessä Virossa, olisi se katastrofi myös Espoossa. Tällainen vedenpinnan taso on täysin mahdollinen jos matalapaineen reitti on sille suotuisa ja Itämeressä on ennestään paljon vettä. Suunnitelmassa ei paneuduta riittävästi ilmastonmuutoksen tuomiin uhkiin nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Suunnitelma ei näin ollen mielestämme täytä Tulvasuojelulain 7 määräystä ja esitetty merkittävän tulvariskialueen rajaus ei ole mainitun lain 8 kriteerien mukainen. Mielestämme ELY-keskus ei ole täyttänyt Tulvasuojelulain 17 toisen momentin määräystä tiedotustilaisuuksista. Kolme tilaisuutta noin 2 miljoonalle asukkaalle ei ole asian merkittävyyden ja laajuuden takia riittävä määrä.