SEINÄJOEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

SEINÄJOEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Hoito- ja käyttösuunnitelma Luonnos 22.1.2016 JOHDANTO Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetty maankäytön ohjauksen väline, jonka ympäristöministeriö myöntää kaupungin hakemuksesta. Kansallinen kaupunkipuisto on joustava, kaupungin omia toimia ja osallisuutta korostava status, jolla voidaan korostaa ja säilyttää kaupunkiympäristöön kuuluvia arvokkaita kulttuuri- ja luonnonmaisemia sekä virkistysalueiden laajoja kokonaisuuksia. Kansalliseen kaupunkipuistoon rajattu alue voi sisältää historiallisia ominaispiirteitä tai siihen liittyviä kaupunkikuvallisia, sosiaalisia, virkistyksellisiä tai muita erityisiä arvoja. Statuksen kautta kaupunki sitoutuu säilyttämään ja hoitamaan alueella tunnistettuja arvoja. Kansallisen kaupunkipuistoajatuksen tavoitteena on säilyttää yhä tiivistyvissä ja pirstoutuvissa kaupungeissa niiden vanhaa ja arvokasta kulttuuri- ja luonnonperinnettä yhtenäisinä ja laajoina verkostoina. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan sisällyttää alueita, jotka ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisemaalueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön. Kaupunkipuistoon voidaan liittää ensisijassa kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön omistuksessa olevia alueita, mutta myös yksityisten omistamia alueita. Mikäli puiston perustamispäätöksessä tai hoito- ja käyttösuunnitelmassa annetaan yksityisiä alueita koskevia alueen hoitoa tai käyttöä rajoittavia määräyksiä, tulee liittämiseen olla yksityisiltä maanomistajilta suostumus. Katso hakemuksen kohta maanomistusolosuhteet. Laki kansallisista kaupunkipuistoista Maankäyttö- ja rakennuslain 68 : Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisemaalueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön. Puistoon osoitetaan ensi sijassa kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön omistuksessa olevia alueita. Muita alueita puistoon voidaan osoittaa omistajan suostumuksella. Omistajan suostumus ei ole kuitenkaan tarpeen, jos puiston perustamispäätöksessä tai hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei anneta aluetta koskevia 70 :ssä tarkoitettuja määräyksiä (30.12.2008/1129). Seinäjoen kansallisen kaupunkipuiston alue Seinäjoen kansallisessa kaupunkipuistossa ovat mukana maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävät maisemaalueet, Natura 2000-suojelukohde, luonnonsuojelualueet, puistoja virkistysalueita sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Alueen kokonaispinta-ala on noin 59 km2. 1

Alueen käyttö ja hoito Kansallisen kaupunkipuiston perustamisen yhteydessä alueelle laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos, päätöksen jälkeen hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksen pohjalta aloitetaan varsinaisen hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen, joka hyväksytetään aikanaan Ympäristöministeriössä. Maankäyttöön kohdistuvat määräykset on annettu hakemuksen sivulla 32 asemakaava tarkistettava kohdassa ja muut määräykset annetaan hoito- ja käyttösuunnitelma luonnoksessa. MRL 70 Muut alueen hoidon ja käytön kannalta tarpeelliset määräykset annetaan hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jonka kunta laatii. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään puistoa koskevat määräykset, kehittämistavoitteet ja hoitoperiaatteet. Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvan alueen kaavoituksessa ja muussa alueeseen vaikuttavassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on otettava huomioon kansallista kaupunkipuistoa koskevat perustamisen yhteydessä annetut määräykset, joista suurin osa esitetään nimenomaan hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Kansallisella kaupunkipuistostatuksella ja siihen liittyvällä hoitoja käyttösuunnitelmalla ei ole yhtä vahvaa lakisääteistä asemaa kuin kaavoituksella, mutta alueen kaavoitus ei saa olla ristiriidassa kaupunkipuiston tavoitteiden kanssa. Kansallisessa kaupunkipuistossa kaupungin tulee kaavoituksen keinoin edistää arvokkaan luonnon- ja kulttuuriympäristön säilymistä. Kansallinen kaupunkipuisto on erinomainen pohja virkistyksen ja vapaa-ajan verkoston kehittämiselle. Maanomistus Seinäjoen kansallisen kaupunkipuiston alueella Seinäjoen kaupungin omistuksessa ovat virkistysalueet, puistot, metsät, luonnonsuojelualueet, yleisten rakennusten korttelialueet, keskustan katu-, puisto- ja torialueet sekä rakennetut kiinteistöt, kuten osa Alvar Aalto hallinto- ja kulttuurikeskuksesta. Valtion omistuksessa on suurin osa Paukanevan Natura 2000- suojelukohteesta. Pohjoisosien viljely- ja metsäalueista suurin osa on yksityisten omistuksessa. Puiston sisällä olevilla alueilla kaupunki ja maanomistajat päättävät itsenäisesti omistamiensa alueiden kehittämisestä. Kansallinen kaupunkipuisto ei velvoita maanomistajia mihinkään toimenpiteisiin. Se ei tee alueesta puistoa eikä museota. Voimassa oleva asemakaava ratkaisee maankäyttöön, rakentamiseen ja suojeluun kuuluvat kysymykset. Suunnittelukäytännöt, päätöksenteko ja viranomaisten osallistuminen eivät muutu alueella tai sen lähiympäristössä. Maanomistajille eikä kaupungille aiheudu kustannuksia kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta. Kansallinen kaupunkipuisto lisää mahdollisuuksia saada vanhan rakennuksen korjausavustuksia tai tukea kulttuuriperinnön suojeluun. Valtionhallinnossa on kansallinen arvo tärkeä, kun arvioidaan hankkeita ja rahoitusanomuksia. 2

Aluekokonaisuudet 3

2. Aluekokonaisuudet Seinäjoen kansallisen kaupunkipuiston alue on jaettu toimintojensa perusteella kolmeen aluekokonaisuuteen. Korkeusvaihteluiltaan monimuotoiset metsäalueet toimivat kaupunkilaisten liikunta- ja virkistysalueina. Kaupungin keskustan alueelle keskittyvät puistot, asutus sekä arvokkaat rakennetun ympäristön kohteet. Alueen pohjoisosan arvokkaat maisemaalueet ovat viljely- ja virkistyskäytössä. 2.1 Metsät, vuoret ja suot Maankäytön suunnittelussa on suuri osa Seinäjoen virkistysalueista jätetty luonnontilaan tai käsitelty vain kevyesti hoitaen, kuten talousmetsät. Jokilaaksoon muodostunutta kaupunkikeskustaa ympäröivät korkeammat selänteet, joilla sijaitsevat kaupungin virkistysalueet Hallilanvuori, Jouppilanvuori, Kyrkösvuori ja Rintalanvuori. Vuoret rajautuvat osin lakeusmaisemaan korostaen alueen korkeuseroja. Metsäiset vuoret laajoine ulkoilureitteineen ovat säilyneet aivan ydinkeskustan tuntumassa osana Seinäjoen kaupunkirakennetta. Alueella on myös laajoja kalliomaiden ja suoalueiden värittämiä metsäalueita. Kyrkösjärven länsipuolella olevat Kattilaneva ja Alhonneva ovat osin luonnontilaisia isovarpurämeitä. Pienialaisia korpi- ja rämelaikkuja on myös muualla. Edustavin suoluontokohde on kuitenkin Paukaneva. 2.1.1Talousmetsät Seinäjoen kaupungille on valmistunut talousmetsien metsäsuunnitelma v. 2014. Se on metsäinventaario, jossa tiedot esitetään koko metsäaloilta kuviokohtaisina. Suunnitelma on myös ohje hakkuista ja hoidosta seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Talousmetsät sijaitsevat asemakaava-alueen ulkopuolella. Osaa niistä käytetään ulkoilumetsinä ulkoiluun, retkeilyyn ja virkistykseen. Talousmetsien hoito-, kaato- ja muut toimenpiteet perustuvat laadittuun metsäsuunnitelmaan ja niissä noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Seinäjoen kaupungin metsät kuuluvat hyvän metsänhoidon lisäksi metsäsertifikaatin piiriin. Talousmetsissä sijaitsevat myös metsäluonnon monimuotoisuuskohteet, jotka on kartoitettu METSOhankkeessa, jonka Seinäjoen kaupunki toteutti yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen sekä Lapuan ja Kauhavan kaupunkien kanssa vuosina 2011 2012. METSO on metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma vuosille 2000-2025 ja sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä. Etelä-Pohjanmaalla hankkeen tavoitteena oli inventoida kaupunkien omistamilla alueilla METSO-ohjelman mukaisten luontokohteiden esiintyminen ja suunnitella kohteissa mahdolliset luonnonhoitotyöt. Suunnittelu antaa mahdollisuuden kohdentaa kuntien suojelu- ja luonnonhoitotoimenpiteet ohjelman tavoitteita tukevalla tavalla. 2.2 Kaupunki ja asutus Seinäjoen kaupunki on kehittynyt kaupunkia halkovan Seinäjoen uoman varrelle, joka muodostaa myös Seinäjoen kansallinen kaupunkipuiston ytimen. Kaupungin läpi virtaava joki yhdistää toisiinsa Seinäjoen kehityksen solmukohdat: Törnävän kartanon, rautatien ympärille kehittyneen kaupunkikeskustan sekä maan suurimmat tulvasuojelutyöt Seinäjoella ja Kyrönjoella. Kaupungin ympäristö on vahvaa maatalousaluetta, mitä kuvaa edelleen maataloustuotannon ja kaupunkikeskustan läheisyys. Maatalousalueiden läheisyys kertoo osaltaan myös kaupungin nuoresta historiasta. Seinäjoen asutus ja rakentaminen keskittyi vasta rautatien valmistumisen myötä, vuonna 1883, Törnävältä rautatieaseman 4

läheisyyteen nykyisen keskustan paikalle. Parantuneet liikenneyhteydet, maantiet ja rautateiden risteysasema vahvistivat 1900-luvun taitteessa Seinäjoen asemaa ja kaupungista muodostui vähitellen Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus. Kaupunkioikeudet Seinäjoki sai vasta suhteellisen myöhään, vuonna 1960. Kaupunkipuiston alueelle liittyy myös toiminnallisesti lukuisia yleisötapahtumia, jotka levittäytyvät pitkin kaupungin eri osia ja muuttavat kaupunkipuiston alueita tapahtumakentiksi useasti joka kesä. 2.3 Avoimet maisema-alueet Seinäjoen pohjoispuolella levittäytyvä maa- ja metsätalouden käytössä oleva viljelylakeus on aktiivisessa viljelykäytössä. Viljelylakeus muodostuu valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista, jotka ovat kokonaisuudessaan osa Kyrönjoen kansallismaisemaa. Alueesta kuuluu kansallisen kaupunkipuiston rajauksen sisään noin 32 km 2. Alueet kuuluvat itseoikeutetusti osaksi kaupunkipuiston kokonaisuutta edustaen samalla myös Seinäjoen ja Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksia. Lakeus on Seinäjokea ja sen kansallista kaupunkipuistoa voimakkaasti kuvaava tekijä. Peltolakeus on yksi merkittävimmistä Seinäjoen kaupungin ulkopuolisista virkistys- ja luontokohteista. Lakeuden virkistysarvo perustuu sen luomaan koettavaan maisemakuvaan. 5

Maisemalliset arvot 6

3. Maisemalliset arvot 3.1 Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kyrönjokea reunustava Ilmajoen-Seinäjoen Alajoen viljelylakeus on etelä-pohjalaista kulttuurimaisemaa omimmillaan. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sijaitsee Seinäjoen kaupunkialueen luoteispuolella, ja on kokonaisuudessaan laajuudeltaan yli 8000 ha, josta kaupunkipuiston alueella on noin1600 ha. Alue on maa- ja metsätalouden käytössä ja jatkuu kaupunkipuiston rajan yli länteen Kyrönjoenlaaksoa pitkin Ilmajoen keskustaan saakka. Valtioneuvoston periaatepäätös 5.1.1995, MRL 132/1999 Elinvoimaisen maanviljelyksen jatkuminen takaa alueen jatkuvuuden ja kehittymisen. 3.2 Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue Viljelylakeuden pohjoisosassa alue muuttuu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi, joka seurailee Kyrönjoen uomaa kohti Ylistaroa ja Isoakyröä. Kaupunkipuiston alueella arvokasta maisema-aluetta on 1650 ha. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava vahvistettu Ympäristöministeriössä 23.5.2005 Elinvoimaisen maanviljelyksen jatkuminen takaa alueen jatkuvuuden ja kehittymisen 3.3 Vesistöt Kansallisen kaupunkipuiston vesistöt Kyrönjoki, Seinäjoki, Pajuluoma ja Kyrkösjärven tekoallas kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueeseen. Seinäjoen kaupunkikeskustan vesiluonto koostuu kahdesta kaupunkia halkovasta uomasta, Seinäjoesta ja Pajuluomasta. Uomat luovat kaupungin keskustaan monimuotoiset sekä luontoa että vesistöihin ja virkistykseen liittyviä toimintoja yhdistävät väylät. Alueen vesistön niukkuudesta johtuen nämä vesiuomat ovat luonnonarvoiltaan kaupungin tärkeimpiä kohteita. Seinäjoen ja Pajuluoman rannat ovat Puuttomantien ja Vaasantien välillä asemakaavoituksella osoitettu puisto- ja viheralueiksi. Seinäjoen vanhan uoman, oikaisu-uoman sekä Pajuluoman oikaisu-uoman ympäristö on yleiskaavassa osoitettu maatalousalueiksi. 3.3.1 Seinäjoki Seinäjoki on luontokohteista arvokkain, sillä monipuolisten luontotyyppiensä lisäksi se on arvokas virkistys- ja maisemakohde. Se on yksi Kyrönjoen latvahaaroista, joka saa alkunsa satakunnan pohjoisosien vedenjakajaseuduilta. Jo 1700- luvun lopulla Kyrönjoessa ja sen latvajoissa tehtiin laajoja perkaus ja vesien järjestelytöitä mm. vahingollisten tulvien poistamiseksi. Seinäjoessakin on vesivoiman valjastamiseen ja säännöstelyyn liittyviä rakenteita säännöllisin välimatkoin. Joen eteläosalle tunnusomaista on jokiuoman koskisuus ja metsäiset ranta-alueet, kun taas pohjoisosan savitasangoilla jokiuoma on syvällä ja rantatörmät jyrkkiä. Joen ranta-alueet vaihtelevat puistometsistä rakennettuihin edustuspuistoihin. Seinäjoki laskee Alajoen viljelylakeudella Kyrönjokeen niin sanottua Seinäjoen vanhaa uomaa sekä oikaisu-uomaa pitkin. Seinäjoesta ja sen ympäristöstä tehtiin Seinäjoki jokiprojekti yleissuunnitelma 1997. Jokiprojektitoimikunnan tehtäväksi asetettiin laatia yleissuunnitelmatasolla toimenpidesuositus Seinäjoen virkistys - ja hyötykäytön lisäämiseksi. Sitä varten 7

valittiin asiantuntijatyöryhmä johon kuului kaupungin viranhaltijoita; Länsi-Suomen ympäristökeskuksen ja Seinäjoen Seudun Terveysyhtymän edustajat sekä suunnitelman kokoamista varten palkattu maisema-arkkitehtiopiskelija. Teknilliseen korkeakouluun arkkitehtiosastolle teki maisemaarkkitehtiopiskelija diplomityön aiheesta: Seinäjokivarren keskuspuiston yleissuunnitelma 1997. Näiden suunnitelmien pohjalta tehtiin hankehakemus Seinäjoki - jokiprojekti kehittämishanke Länsi-Suomen ympäristökeskukselle. Hanke toteutettiin 30.4.1998 2000 välisenä aikana. Hankkeen rahoitti Euroopan aluekehitysrahasto, Etelä-Pohjanmaan liitto sekä Seinäjoen kaupunki. Hanketta johtamaan valittiin ohjausryhmä, jossa oli edustajat Länsi- Suomen ympäristökeskuksesta, Etelä-Pohjanmaan liitosta, Seinäjoen kaupungin luottamushenkilöt ja viranhaltijat. Hankkeeseen valittiin maisema-arkkitehti projektisuunnittelijaksi. Suunnitelmaraportti Seinäjoki Jokiprojekti kehittämishanke valmistui 2000. Jokea ja sen ympäristön virkistys- ja hyötykäyttöä on toteutettu näiden suunnitelmien mukaan. Suunnitelmat ovat ohje joen ja ympäristön hoitoon, käyttöön sekä perusta jokiympäristön kehittämiselle. Seinäjoen kunnostusmahdollisuuksista on käyty neuvottelut vuosina 2012 2015 Ely-keskuksen, Seinäjoen Energian ja Seinäjoen kaupungin kanssa Rengonharjun ja Mallaskosken välillä ns. vähävetisen uoman kunnostamiseksi. Kyrönjoen tulvasuojelussa on rakennettu patojärviä ja johdettu vesi rakennettuun Kyrkösjärveen. Kyrkösjärvestä vesi virtaa sähkövoimalan ja tunnelin kautta takaisin Mallaskoskella Seinäjokeen. Tämän johdosta on muodostunut vähävetinen uoma Seinäjokeen välille Rengonharju - Mallaskoski. Seinäjoen kaupunki, Ely-keskus sekä Seinäjoen Energia Oy ovat teettäneet kunnostussuunnitelman. Suunnitelman tavoitteena on vähävetisen uoman tilan parantaminen, luonnonmukaisen vesimaiseman laadun ja määrän lisääminen, luontoarvojen säilyttäminen sekä kalatalouden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen. Suunnitelmaa toteutetaan vuosittain, jaksoittain, määrärahojen puitteissa. Seinäjokea pitkin kulkee kolmiomainen Lakeuden luontopolku niminen melontareitti Seinäjoen ns. vanhan uoman, oikaisuuoman ja ja Kyrönjoen kautta. Reitin varrella on Alajoella kulkevan Lakeuden Luontopolun opastetauluja. Seinäjoen uomaa hyödyntää kesäisin Kaanaa Linesin jokilaiva, joka kuljettaa idyllistä Seinäjokea pitkin tutustuttaen samalla Seinäjoen historiaan ja kulttuuriin sekä Pohjanmaan tulvien vaiheisiin. Joenrannan polkuverkostoa pyritään laajentamaan siten, että kaupungin keskustaajamassa Seinäjoen ranta-alueet muodostaisivat mahdollisimman yhtenäisen virkistys- ja kulkureitin kävelijöille ja pyöräilijöille. 3.3.2 Pajuluoma Pajuluoma saa alkunsa kaupunkialueen eteläpuolisilta suurilta suoalueilta. Keskustan itäreunalla kaupunkipuistoa rajaava Pajuluoma virtaa Seinäjoen keskustan läpi kapeana uomana ja yhtyy Seinäjokeen kaupunkikeskustan pohjoispuolella oikaisuuomaa pitkin. Luoman latvaosia reunustavat metsät ovat talousmetsinä käsiteltyjä kuivia kankaita, mutta alajuoksulla on myös luonnontilaisia vanhoja kuusikoita ja lehtomaisia rantametsiä. Varsinaisella kaupunkialueella Pajuluoman rannat muuttuvat rakennetuiksi puistoiksi ja pihapiireiksi. Pajuluoma on sijaintinsa ja saavutettavuutensa vuoksi erittäin tärkeä virkistysväylä Seinäjoen keskustassa. Pajuluoman metsäisiä osia hoidetaan puistometsille laaditun hoitosuunnitelman mukaan. Luoman taajama-alueella sijaitsevat puistomaiset osat kuuluvat viherhoitoluokituksessa luokkiin: käyttöviheralue, maisemaniitty sekä käyttö- ja suojaviheralue. 8

Käyttöviheralueet sijaitsevat keskeisesti rakennetussa ympäristössä. Niiden hoidon tavoitteena on hyvin toimivan, viihtyisän, turvallisen ja monipuolisen viheralueen ylläpito hyvässä kunnossa. Käyttö- ja suojaviheralueet ovat puistoja ja puistomaisia suojavyöhykkeitä rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön välimaastossa. Hoidon tavoitteena on ulkoiluedellytysten turvaaminen ja alueen puistomaisen yleisilmeen säilyttäminen. Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia viheralueita, joiden kasvillisuus muodostuu ruohovartisesta luonnonkasvillisuudesta ja yksittäisistä puista. Alueita hoidetaan niittämällä kerran kasvukaudessa. Niityt pidetään avoimina ja vesattomina. 3.3.3 Seinäjoen oikaisu-uoma Jokien yhteisiä tulvaongelmia helpottamaan rakennettiin 1980- luvun alussa mittavat tulvan suojelurakenteet, jotka keskittyvät Seinäjoen varrelle. Osa näitä tulvasuojelurakenteita on Seinäjoen oikaisu-uoma. Oikaisu-uoman varsi on kauttaaltaan yksityisten maanomistajien omistuksessa olevaa peltoaluetta, jonka käyttö jatkuu nykyisellään. Oikaisu-uomaa hyödyntäviä aktiviteetteja on mm. Kaanaa- Linesin jokilaivaristeilyt Itämäen perinnetalolle saakka sekä Lakeuden luontopolku niminen melontareitti. 3.3.4 Kyrkösjärven tekojärvi Kyrkösjärven tekojärvi on valmistunut vuonna 1980. Järvi on kokonaisuudessaan pinta-alaltaan 640 hehtaaria, josta kaupunkipuiston alueella on noin 498 ha. Järvi rakennettiin ensi sijassa tulvasuojelun tarpeisiin, mutta valjastettiinkin vesivoiman käyttöön. Järven pinta on noin 40 metriä Seinäjoen kaupunkikeskustaa korkeammalla ja sen korkeusvaihtelu on jopa kaksi metriä. Järveä säännöstellään voimakkaasti sen tulvasuojeluluonteen sekä sähköntuotannon vuoksi. Järvien vähyyden vuoksi Kyrkösjärven tekoaltaasta on myös muodostunut maakunnallisesti arvokas luontokohde, se on mm. tärkeä lintujen muutonaikainen levähdysalue. Kasvillisuuden peittämät turvesaaret muodostavat järven linnustolle tärkeitä pesäpaikkoja. MAALI-hanke, Suomenselän lintutieteellinen yhdistys SSLTY ry 10/2013. Suomenselän maakunnallisesti arvokas lintualue 710129 Kyrkösjärvi. Järveä kiertävä patovalli on lenkkeilijöiden sekä etenkin keväisin lintubongareiden suosiossa. Järven pohjoispuolen ranta-alueella sijaitsee esteetön leikkipaikka, esteetön hiekkaranta ja vastarannalla veneenlaskupaikka. Järven itäpuolella sijaitsee Seinäjoen vuoden 2016 asuntomessualue. Ranta-aluetta ehostetaan tältä kohdalta, alueella rakentuu mm. uimaranta, venelaiturit, näkötorni ja urheilupuisto. Kyrkösjärven pohjoisosaan järjestettiin syksyllä 2014 siltaideakilpailu, jonka voitti ehdotus Ajatar. Sillan toteutus kytkeytyy alueelle tulevaisuudessa laadittavan asemakaavan aikatauluun. Uusi yhteys parantaa alueen kevyenliikenteen yhteyksiä ja tukee Kyrkösjärven alueen ulkoilureitistöjä. 9

3.3.5 Kyrönjoki, Malkakoski Kyrönjoella on suuri maisemallinen merkitys sitä reunustavien Alajoen peltojen kanssa. Kiikun padon kohdalla esiintyy alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Kyrönjoen Malkakoski on maisemallisesti merkittävä tekokoskialue, joka sijaitsee Ylistarossa Malkamäen kylässä, noin 20km Seinäjoelta. Alue on mm. merkittävimpiä koskikarojen talvehtimispaikkoja. Malkakoskelle johtavalla kapealla Kyrönjoen väylällä on tärkeä vesistöllinen arvo. Laki Kyrönjoen erityissuojelusta 1139/1991, hyväksytty eduskunnassa 16.8.1991. Malkakosken ympäristön alueet ovat yksityisten maaomistajien maita. ELY on hoitanut aluetta maaomistajien sopimusten mukaisesti pääosin käyttöniittynä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on, että ainakin osaa aluetta hoidettaisiin maisemaniittynä lampaiden laidunalueena. 10

Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 11

4. Kultuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 4.1 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Valtioneuvoston päätös 22.12.2009, MRL 132/1999 Törnävän ruukinalue ympäristöineen on monipuolinen kulttuurihistoriallinen alue, jossa nivoutuvat maakunnan teollisuushistoria, säätyläiskulttuuri, museoalueen talonpoikaiskulttuuri ja itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenten sosiaalihistoria laajaksi kokonaisuudeksi. Joen vesimaisemaan liittyvä kartanon puisto ja luonnonsuojelualueeksi muodostettu Kruutipuisto sisältävät huomattavia maisemallisia arvoja. 1900- luvun ensi vuosista lähtien Törnävän saarella alettiin järjestää erilaisia kansantapahtumia. Kartanon alue ympäristöineen on nykyään julkista puistoaluetta ja kaupunkilaisten ahkerassa käytössä. Alue on kokonaisuudessaan 55 ha, josta kaupunkipuiston alueeseen kuuluu 47 ha. Alue on luokiteltu kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Seinäjoen kaupungin kehitykselle kiistattomasti tärkein ympäristö on Seinäjoen varteen vuonna 1798 perustettu Östermyran kartano ja ruukki. Ruukki perustettiin Ilmajoen pitäjän kaukaiseen Seinäjoen kylään joen varrelle nykyisestä kaupungin keskustasta noin 2 kilometriä etelään. Yhtenä merkittävänä tekijänä ruukin paikan valinnassa oli Seinäjoki, jonka runsaat kosket tuottivat tarpeeksi vesivoimaa ruukin tarpeisiin. Kartanosta kehittyi maanviljelyn ja karjanhoidon mallitila sekä Etelä-Pohjanmaan maatalouden keskus. Kukoistuskautensa aikana kartanolla tarvittiin paljon työvoimaa ja Seinäjoen asutus keskittyi vielä 1900-luvun alussa lähelle kartanoa ja sen tuotantorakennuksia. Ruukki oli toiminnassa vuoteen 1903 asti. Kartanon nimi vaihtui 1900-luvun alussa nykyään paremmin tunnetuksi Törnävän kartanoksi. Törnävän kartano ja sitä ympäröivä puistoalue kertovat rakennuksineen ja raunioineen kartanon monivaiheisesta historiasta 1800-luvun taitteesta lähtien. Vuodesta 1957 lähtien tilat olivat maalaiskunnan, kauppalan ja kaupungin hallinnon käytössä. Vuonna 1975 Seinäjoen kaupunki aloitti Törnävän kartanon entisöinnin, jonka jälkeen se on toiminut kaupungin juhlahuoneistona. Säilyneet talous ja piharakennukset ovat paitsi historiansa myös edustamansa rakennustaiteen kautta arvokkaita. Seinäjoen museotoiminta käynnistyi Törnävällä 1930-1940 - luvuilla Seinäjoen museoyhdistyksen toimesta. Maakuntamuseoksi museo nimitettiin vuonna 1980. Törnävän museoalueelle on siirretty yhteensä 18 vanhaa, 1600-1800- luvuilta olevaa talonpoikaisrakennusta eri puolilta maakuntaa. Lisäksi museon käytössä on Törnävän kartanon entisiä ulkorakennuksia 1800 -luvulta. Museo on tärkeä alueen historiallisen ilmeen sekä erityisesti sisällön ylläpitäjä. Kulttuurihistoriallisen ympäristönsä, erilaisten tapahtumiensa sekä kulttuuritarjontansa ansiosta Törnävän kartanon alue ja Törnävänsaari tarjoavat nähtävää ja koettavaa sekä kaupungin asukkaille, että matkailijoille. Seinäjoen ensimmäinen rakennettu puisto on ollut Östermyran kartanonpuisto eli Törnävän ruukinpuisto, joka on perustettu 1830-luvun alussa. Kartanon puisto haki muiden kartanoiden tapaan esikuvansa eurooppalaisista puistoista ja kulki alueella puistorakentamisen ja puutarhanhoidon kehityksen kärjessä. Kartano siirtyi kuntaliitoksen myötä vuonna 1959 Seinäjoen kauppalalle, jonka jälkeen vuonna 1962 Seinäjoen kaupunginpuutarhuri Arvo Toivola aloitti kartanopuiston kunnostamisen ja laajentamisen suunnittelun. Toivolan suunnitelman mukaan aluetta lähdettiin muokkaamaan kaupungin virkistys- ja huvikeskukseksi, jonka myötä alueelle valmistui Törnävän Kesäteatteri vuonna 1965. 12

Vuonna 2001 alueella käynnistettiin hanke, jonka tavoitteena oli Törnävän kartanoa ympäröivä noin 10,5 hehtaarin laajuisen puistoalueen kunnostaminen puutarhan vuoden 1864 tilannetta ja historiallista luonnetta mukaillen. Kunnostuksessa päätettiin palauttaa kartanon nelirivinen koivukuja, päärakennuksen edustaistutukset sekä puutarhakäytävät ja täydennysistutukset. Kunnostus valmistui vuonna 2008. Kartanopuiston ja Törnävän saaren kokonaisuutta täydentää joen toisella puolella oleva Kruutipuiston luonnonsuojelualue, joilla kaikilla on huomattavia maisemallisia arvoja. Törnävän alueen itäreunalla etäämmällä kartanon alueesta sijaitsee vuosina 1827-1828 valtion rakennuttama ruutimakasiini, joka muutettiin myöhemmin arkkitehtuuriltaan uusgotiikkaa edustavaksi kirkoksi. Kirkon muutostyöt valmistuivat vuonna 1864 ja sen sisustuksessa käytettiin suurelta osalta ruutimakasiinin vanhoja ruutihyllyjä. Törnävän Kirkko oli vuonna 1863 omaksi kappeliseurakunnaksi itsenäistyneen Seinäjoen seurakunnan ensimmäinen oma kirkko, joka toimi Seinäjoen pääkirkkona vuoteen 1960 saakka, eli Lakeuden Ristin kirkko valmistumiseen saakka. Törnävän kirkkorakennus ja sen ympärillä oleva piha-alue on suojeltu sekä asemakaavassa että kirkkolain (1993/1054) nojalla. Törnävän hautausmaan puisto perustettiin Törnävän kirkon yhteyteen vuonna 1864. Törnävän kartanon ja kesäteatterin ympäristö sekä Törnävän saari kuuluvat pääosin käyttöviheralueisiin. Alueiden jokirannat ovat käyttöniittyjä. Alvar Aalto hallinto- ja kulttuurikeskus Alvar Aallon suunnittelema hallinto- ja kulttuurikeskus valmistui 1950- ja 1960-luvuilla, jossa toimivat sekä kirkko, kaupungin hallinto että kaupungin suurimmat kulttuurin tuottajat, kirjasto ja kaupunginteatteri. Kokonaisuuden ylle nouseva Lakeuden Ristin kellotorni hallitsee koko Seinäjoen kaupunkikuvaa. Se on tärkeä maa-merkki ja matkailukohde, sekä erittäin voimakas imagotekijä paitsi Seinäjoen kaupungille myös koko maakunnalle. Arkkitehtonisesti merkittävä ja kansainvälisestikin tärkeä matkailunähtävyys on Seinäjoen kansallisen kaupunkipuiston tunnetuin ja yksi merkittävimmistä yksittäisistä kohteista. Alvar Aalto -hallinto- ja kulttuurikeskus kuuluu paitsi yksittäisinä rakennuksina, myös kokonaisuutena modernin suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksiin. Monumentaalirakennusryhmää pidetään suunnittelijansa ehyimpänä kaupunkirakenteellisena luomuksena ja yhtenä aikamme merkittävimmistä arkkitehtuurisaavutuksista maailmassa. Kokonaisuus on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö RKY. Se on suojeltu pääosin rakennussuojelulain (498/2010) nojalla Ympäristöministeriö 24.10.2005, YM 6/531/2002 ja osittain kirkkolain (1993/1054) nojalla sekä kokonaisuuden suojelua täsmennetään lisäksi asemakaavalla. Alvar Aalto hallinto- ja kulttuurikeskuksen viheralueet kuuluvat edustusviheralueisiin. Hoidon tavoitteena ylläpitää aluetta edustusviheralueen mukaisessa kunnossa. Kasvillisuutta, rakenteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti päivittäin. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian ja turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. Yksityiskohtana on näyttävä vesiaihe ja kausikukat. Alue on Seinäjoen sydän, jonka kehittäminen on konservatiivista, kokonaisuuden huomioon ottamista. 13

Lakeuden Ristin takana sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Kirkkopuisto. Aalto suunnitteli puiston luonnolliseksi taustaksi monumentaaliselle kirkolle. Puisto on yksi Pajuluoman rannan rakennetuista puistoista, joka rakennettiin 1960-luvun alussa. Puistoon istutetut pensaat sekä keskieurooppalaiseen tyyliin tiheiksi alueiksi istutetut puut on sijoitettu alueelle selkeiksi istutus-ryhmiksi. Kirkkopuiston muodot, joita myös puistoon valittu vihreä/valkoinen kasvillisuus toistaa, ovat Aallolle tyypillisesti vapaan kaarevia. Kirkkopuisto on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö RKY ja se on suojeltu rakennussuojelulain (498/2010) nojalla Ympäristöministeriö 24.10.2005, YM 6/531/2002. Kirkkopuisto on Viheralueiden hoitoluokituksen mukaan luokitettu käyttöviheralueeksi. Hoidon tavoitteena on viihtyisän ja hyvin toimivan viheralueen ylläpitäminen hyvässä kunnossa. Kasvillisuutta, rakenteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti viikoittain. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian ja turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. Törnävän sairaalan alue on yksi Seinäjoen kansallisen kaupunkipuiston alueella olevista merkittävistä rakennuskokonaisuuksista. Törnävän sairaalan alue on entinen Piirimielisairaala. Laajalla ja puistomaisella alueella on yhteensä 29 entisen piirimielisairaalan sairaalarakennusta sekä niihin liittyviä talous-, hallinto- ja yhteisöllisiä rakennuksia. Alueen rakennukset edustavat pääosin 1920-luvun klassismia sekä ajalle tyypillistä niukkailmeistä laitosarkkitehtuuria. Sairaala-alueen kokonaisuuteen kuuluu myös vanhan sairaalan länsipuoleiselle metsäalueelle 1970-luvulla rakennettu Keskussairaalan alue. Alue on kokonaisuudessaan rakennuskannaltaan rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti sekä maisemallisesti arvokas sairaalakokonaisuus, jota voidaan pitää valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä. Kulttuurihistorialliselle alueelle on kaavoitettu viimevuosina täydennysrakentamista, joka täyttää kansallisen kaupunkipuiston kriteerit. Asuintuotannolla pyritään paitsi elävöittämään aluetta myös luomaan rakennustaiteellisesti korkeatasoinen, luonnonarvot huomioon ottava, viihtyisä ja omaperäinen miljöö vetovoima-alueeksi vanhaan kulttuurimaisemaan. Törnävän sairaalan alue on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän omistuksessa. Aluetta hoidetaan pääsääntöisesti käyttöviheralueena. Hoidon tavoitteena on viihtyisän ja hyvin toimivan viheralueen ylläpitäminen hyvässä kunnossa. Kasvillisuutta, rakenteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti viikottain. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian ja turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. 14

4.2 Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Vaasan läänin lääninsairaala Kampusalue Toinen Seinäjoella sijaitseva merkittävä sairaala-alue on vanhan Vaasan läänin lääninsairaala. Täysin ajanmukainen sairaala valmistui nykyiseen Marttilaan vuonna 1931. Sairaalan ympäristöön rakennettiin päärakennuksen lisäksi talous- ja asuinrakennuksia sekä talli ja sikala. Vuonna 1965 sairaala muutettiin Seinäjoen keskussairaalaksi. Keskussairaalan muutettua uusiin tiloihin vuonna 1977 on vanhan keskussairaalan tiloja saneerattu uusien toimijoiden tarpeisiin sopiviksi muun muassa eri korkeakouluille, musiikkiopistolle ja ravintolalle. Alue on muutettu kampusalueeksi. Myös alueen puistomaista ilmettä on kohennettu ja puistoalueita on laajennettu niin, että ne liittyvät selkeämmin osaksi Seinäjokivarren puistoväylää. Erityisesti ulkoasultaan hyvin alkuperäisenä säilynyt rakennuskokonaisuus sijaitsee monipuolisessa puistossa, jonka helmiä ovat luonnonsuojelulailla suojellut punatammet. Alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, jonka rakennukset on suojeltu kaavalla ja järeät lähes satavuotiaat punatammet ja makedonianmännyt vanhinta hengissä olevaa puustoa mitä Seinäjoen istutetussa kasvillisuudessa löytyy. Missään muualla Suomessa punatammi ei menesty näin pohjoisilla leveysasteilla, ja niinpä nämäkin 3 puuta on rauhoitettu. Vaasan läänin lääninsairaala - Kampusalue on Viheralueiden hoitoluokituksen mukaan luokitettu käyttöviheralueeksi. Hoidon tavoitteena on viihtyisän ja hyvin toimivan viheralueen ylläpitäminen hyvässä kunnossa. Kasvillisuutta, rakenteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti viikoittain. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian ja turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. Alueesta on tehty ympäristön peruskorjauksen yleissuunnitelma, jolla taataan arvokkaan ympäristöarvojen säilyminen. Yleissuunnitelmaa pohjana käyttäen on ympäristön peruskorjaustöitä jo tehty. Ylilääkäri Kivirikon talon ympäristö on hieman kärsinyt ajan saatossa, suunnitelmissa on kunnostaa myös sen piha historiallisia kerroksia korostaen. 4.3 Rakennussuojelulailla suojellut kohteet Björkenheimintien silta Yksi Seinäjoen suojelluista rakennuskohteista on vuonna 1922 valmistunut Björkenheimintien silta. Silta johtaa Seinäjoen yli kaupunkikeskustasta Törnävän sairaalan eli entisen piirimielisairaalan alueelle. Nykyinen silta edustaa vanhinta betonisilta-arkkitehtuuria paikkakunnalla ja on samalla ainoa 1920-luvun sillanrakennusarkkitehtuurista kertova muistomerkki. Silta on suojeltu rakennussuojelulain (498/2010) nojalla Ympäristöministeriö 30.6.2006 YM10/531/2002. Sillan käyttöä tutkitaan, mahdollisesti tullaan jossain vaiheessa muuttamaan vain kevyenliikenteen käyttöön. 15

4.5 Arvokkaita rakennuksia Vanha vesitorni on Matti Visannin suunnittelema ja se valmistui vuonna 1931. Vesitornin rakentaminen on kuulunut Vaasan lääninsairaalan rakennusurakkaan. Säiliöstä vesi kulki sairaalaan sekä erillistä puujohtoa pitkin kauppalaan. Vesitorni oli käytössä aina siihen asti, että Jouppilan vesilaitos valmistui. Nykyään torni on tyhjillään. Kaavalliset tavoitteet: Alueen asemakaava tarkistettava. Asemakaavan muutos on tarpeen erityisesti käyttötarkoituksen ja puuttuvien suojelumääräyksien vuoksi. Asemakaavamuutoksen yhteydessä lisätään suojelumerkintä kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle vesitornille. 4.6 Argeologinen kulttuuriperintö Alueella sijaitsee useita muinaismuistolain (295/1963) nojalla suojeltuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kohteiden sijainti on esitetty kartalla luonto-arvot ja lainsäädännön perusteella suojellut kohteet. Aapraiminmäki, kivikautinen asuinpaikka 743010003, Mikroliitti Oy 2008 Paikka sijaitsee Huhtalan kaupunginosassa, Seinäjoesta 130 m länteen, joesta kohoavalla peltorinteellä. Asuinpaikan kohdalla ranta kohoaa jyrkemmin nyppyläksi, jonka itälaidalle on kaivettu hiekkakuoppa. Maaperä on hienoa hiekkamoreenia. Paikalta on löydetty kvartsia hiekkakuopan länsi- ja lounaislaidalta sekä viljelysmaalta. Paikalta on 1800-luvulla löydetty neljä kivitalttaa ja/tai -kirvestä, ja siellä on tehty koekaivaus vuonna 1978 ja jatkokaivaus vuonna 1995. Paikan laajuus on noin 600 neliömetriä, ja sieltä on löydetty nuorakeramiikkaa ja asbestikeramiikkaa. Paikalla on asuttu myös varhaismetallikaudella. Aunes, kivikautinen asuinpaikka 1000012126, Mikroliitti Oy 2008 Paikka sijaitsee Seinäjoen asemalta 6,4 km luoteeseen, Auneksessa, tie numero 17496:n koillispuolella 180 m, peltojen ympäröimän pienen metsäalueen koillispään pohjoispuolella olevalla pellolla. Kyrönjoesta noin 450 m kaakkoon. Paikalla on hiekkainen matala rantatörmä muutoin moreenisen maaperän ympäröimänä. Törmän ääreltä löytyi inventoinnissa 2008 rajatulta alueelta pellosta kvartsiydin ja - iskoksia. Paikan rajaus perustuu pintapoimintana havaittujen löytöjen levintään. Paikan eteläpuolella metsässä on historiallisen ajan kuoppia, ilmeisiä kellarikuoppien jäännöksiä. 16

Ruiskallio, kivikautinen asuinpaikka 1000012128, Mikroliitti Oy 2008 Löytöpaikka sijaitsee Seinäjoen asemalta 3,6 km luoteeseen, Niemistössä, Seinäjoen pohjoispuolella noin 550 m, Pakkalankallion eteläpuolella olevassa pellossa, muinaisessa etelään kurottuvassa laakeassa niemessä. Paikka on mitä tyypillisin kivikautiselle asuinpaikalle - etelään viettävä muinaisranta ja niemi. Maaperä paikalla on hietainen moreeni. Inventoinnissa 2008 alueella havaittiin kaksi hyvin rajautuvaa kvartsikeskittymää, joiden välillä on noin 50 m leveä löydötön vyöhyke. Nyt kyseessä oleva löytöpaikka on itäpuoleinen keskittymä, länsipuoleinen on kohde Ruiskallio 2 (1000012129). Paikan muinaisjäännösstatuksen tekee ongelmalliseksi kvartsilöytöjen laatu. Kvartsit vaikuttavat lähes kaikki "suunnittelemattomasti" särjetyiltä paremminkin kuin tietyn tarkoituksen takia isketyiltä kuten kivikautisen kvartsimateriaalin pitäisi. Muualla alueen pelloissa ei havaittu lohkoontuneita tai särjettyjä kvartseja, joten kyseiset keskittymät ovat selvästi kuitenkin ihmisen tuottamia. Kvartsilöydöt muodostavat normaalimuotoiset ja laajuiset kivikautisille asuinpaikoille tyypilliset keskittymät, mutta kvartsit itse herättävät epäilyn niiden esihistoriallisuudesta. Kyseessä voi olla vielä huonosti tunnettu kivikauden kvartsiteknologiaryhmä, mutta myös historiallisen ajan toimintaan liittyvä kvartsinkäyttö. Inventoijan mukaan paikkaa on syytä toistaiseksi pitää muinaisjäännöksenä - ajoitus epävarma. Ruiskallio 2, kivikautinen asuinpaikka 1000012129, Mikroliitti Oy 2008 Paikka sijaitsee Seinäjoen asemalta 3,6 km luoteeseen, Niemistössä, Seinäjoen pohjoispuolella noin 550 m, Pakkalankallion eteläpuolella olevassa pellossa, muinaisessa etelään kurottuvassa laakeassa niemessä. Läntinen kvartsikeskittymä. Kvartseja rajatulta alueelta pellosta. Kvartsit ovat epämääräisiä. Saarelan pajanpaikka, historiallinen työ- ja valmistuspaikka 1000012143, Mikroliitti Oy 2008 Paikka sijaitsee Seinäjoen asemalta 3,5 km luoteeseen, Niemistössä, Saarelan talon koillispuolella pellossa. Paikalla on pellossa selvästi erottuva noin 10 m halkaisijaltaan oleva musta läikkä. Läikässä on nokea ja pajakuonan kappaleita. Paikallinen asukas, maanomistaja, kertoi, että jo hänen isovanhempansa olivat aikoinaan läikkää ihmetelleet, ja että sitä on ammoisista ajoista pidetty kummajaisena. Kyseessä on siis selkeästi yli 100 vuotta sitten lopetetun pajan jäännökset ja siten muinaisjäännös. Ajoitus epäselvä - ehkä 1600-1700 luvuilta. Isojakokartoilta ei vihjettä tämän seudun vaiheista. Patakallio Takavuoret, ajoittamaton taide, muistomerkit 743010004, Mikroliitti Oy 2008 Takavuoren Patakalliolla, Jouppilanvuoren lounaispuolella on kallioon hakattuja kuvioita. Kvartsiittikalliossa on pieniä, noin 5-10 cm korkuisia ja noin 5 mm syviä merkkejä, yhteensä 25 kpl. Osa on jäkälän peittämiä. Merkkien ikä on tuntematon; eivät luonnon työtä, mutta tuskin esihistoriallisiakaan. 17

Östermyran rautaruukki ja ruutitehdas, historiallinen teollisuuskohde 1000014482, tarkastus 2014 Kohde sijaitsee Törnävän kartanon alueella, Seinäjoen varrella, joen länsipuolella, noin 2 kilometriä Seinäjoen kaupungin keskustasta etelään. Alueella on vuonna 1798 perustetun rautaruukin rakennusten ja rakenteiden kivijalkoja. Varsinainen ruukkitoiminta Östermyran ruukilla loppui 1870-luvulla, mutta manufaktuuripaja oli toiminnassa vielä vuoteen 1903 asti. Nykyisin kartanoalue on kaupungin museo- ja edustuskäytössä. Ruukkiin liittyvistä tuotantolaitoksista parhaiten on säilynyt Kniipinuoman varrella, Navettalammen rannalla sijainnut nk. Alahamari, joka rakennettiin vuonna 1804. Se oli toiminnassa vuoteen 1845. 1850-luvulla paikalle rakennettiin luumylly ja etelärannalle jauhomylly. Alahamarissa on säilynyt paksu, luonnonkivistä ladottu pato aukkoineen ja kivillä tuettuineen vesiuomineen. Padon alapuolella sijainneista nippu- ja kankivasarapajoista on jäljellä vain kivettyjen voimakanavien raunioita ja peruskiviä. Nykyisin ruukin rakennusten paikalla on mylly. Vuonna 1808 rakennetun Ylähamarin paikalla on näkyvissä enää vain joitakin epämääräisiä peruskiviä ja pajakuonaa. Uusi Hamarintien silta on kutakuinkin Ylähamarin ruukinpadon paikalla. Vuonna 1977 puretusta Simunan sillasta on jäljellä vain silta-arkku. Törnävän kartanonpuiston alueella on Myllytien varrella työväen asuinrakennusten, pikkupytingin ja isonpytingin, kivijalkoja sekä ulkorakennusten perustusten jäänteitä. Seinäjoen rantapengertä on kartanoalueella tuettu kivillä useassa eri kohdassa. Östermyran ruutitehdas Östermyran ruutitehdas on sijainnut Törnävän kartanon ja rautaruukin pohjoispuolella. Siihen kuuluneita tuotantolaitoksia on sijainnut kummallakin puolen Seinäjokea, erityisesti Puleerinkosken ympäristössä. Ruutitehdas perustettiin vuonna 1825 Östermyran rautaruukin yhteyteen. Toimintansa se lopetti vuonna 1890. Nykypäiviin ruutitehtaasta on säilynyt ruudin valmistamiseen, kuten ruudin puhdistukseen ja kuivatukseen, liittyviä rakenteita ja rakennusten kivijalkoja. Nykyisin ruutitehtaan alue sijaitsee osittain Kruutipuiston luonnonsuojelualueella. 18

4.6 Puistosaaret Törnävänsaari Seinäjoen rantaraitti johdattaa Seinäjoen varren laajimpaan ja upeimpaan puistosaareen, Törnävänsaareen. Törnävän kehittäminen kaupunkilaisten virkistysalueeksi on aloitettu 1960-luvulta alkaen. Kaupunginpuutarhuri Arvo Toivola laati suunnitelmat virkistys- ja huvikeskukselle. Suunnitelmat toteutettiin 1960-luvulla. Törnävän kartanopuistojen kehittämis- ja toteutussuunnitelman toteutus valmistui 2008. Törnävän saari- ja teatterisaari paikoitusalueineen on viheralueiden hoitoluokassa luokiteltu käyttöviheralueeksi. Osa viheralueista on luokitettu maisemaniityiksi. Törnävän puistot on suunniteltu virkistys- ja huvittelukeskustoimintaan. Siellä sallitaan erilaiset massatapahtumat kuten provinssirock, kesäteatteritoiminta sekä lukuisat muut tapahtumat. Puiston kehittämisessä tuetaan sen säilyminen vetovoimaisena virkistys ja huvikeskuksena. Myllysaari 1980-luvulla rakennettua Myllysaaren puistoa on täydennetty 1990-luvulla. Myllysaareen johtaa kaksi kävelysiltaa, mikä mahdollistaa läpikulun kallioisessa puistossa. Saari on suunniteltu ja rakennettu arboretum tyyliseksi alueeksi, johon on istutettu yli 200 kasvilajia ja lajiketta. Myllysaari on luokiteltu käyttöviheralueeksi. Alueella on paljon virkistyskäyttöä sekä sen kevyenliikenteen verkostoa käytetään paljon mm. työmatka- ja vapaa-ajan liikuntaan. Isosaari Luonnontilainen saari Isosaari sijaitsee kansallisen kaupunkipuiston etelä-päässä noin yhdeksän kilometrin päässä keskustasta. Saaressa sijaitsee loma-asutusta sekä Isosaaren leirikeskus. Isosaaresta valtaosa kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Alueiden hoito on erittäin vähäistä, turvataan alueella liikkuminen jalan ja vesillä. Mäkisaari Mäkisaari on luonnontilainen saari. Saaren niittyalueita ovat kesäisin hoitaneet lampaat. Alueella on kaksi loma-asuntoa. Alueiden hoito on vähäistä, turvataan alueella liikkuminen jalan ja vesillä. 19

4.7 Puistot Seinäjoen kaupungin rakennetta rytmittävät puistot ja viheralueet, jotka palvelevat kaupunkilaisia paitsi kulkuväylinä myös erilaisten toimintojensa kautta. Selkeimmät puistojen nauhat muodostavat Seinäjoen ja Pajuluoman uomat, joiden rantojen rakennettuihin ja luonnontilaisiin puistoalueisiin liittyy laajoja viher- ja virkistysalueita, jotka ulottuvat kaupungin ulkopuolisille tuotantoja virkistysalueille. Rantojen kasvillisuus muuttuu kaupunkialueelle siirryttäessä vähitellen metsäkasvillisuudesta rakennetuiksi puistoiksi ja pihapiireiksi. Seinäjoen keskustassa on useita puistoja, jotka voidaan katsoa olevan niin sanottuja edustuspuistoja niiden rakenteiden ja istutusten perusteella. Joen rannat on asema- ja yleiskaavoissa johdonmukaisesti varattu puisto ja virkistysalueiksi. Luonnonmukaiset puistot Luonnonmukaisia puistoja hoidetaan soveltaen Viherympäristöliiton Viheralueiden hoitoluokituksen mukaista luokitusta. Luonnonmukaiset puistot ovat avoimia alueita; niittyjä, maisemapeltoja sekä erilaisia puistometsiä. Puistoja kehitetään jatkuvasti palvelemaan asukkaita ja matkailijoita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on ohjata puistoja monimuotoisuuden lisääntymiseen, toiminnallisuutta ja viihtyisyyttä unohtamatta. Puistojen palvelu- ja hoitotaso määräytyy vuosittaisen talousarvion mukaisesti. Rakennetut puistot Vanhoja merkittäviä rakennettuja arvopuistoja ovat Törnävän ruukinalueen kartanopuisto ja Törnävän sairaalan laajat viheralueet sekä entisen Vaasan lääninsairaalan viheralueet. Alvar Aalto-keskuksen laajat viheralueet rajoittuvat rakennetusta ympäristöstä aina luonnonmukaiseen ja laajaan Kirkkopuistoon. Upeita joenrantapuistoja ovat Jouppilanranta sekä Kampusranta vesiaiheineen. Vesiaiheena on pulppuava lähde ja siitä alas virtaava puro, joka joen rannassa päättyy pieneen lampeen. Puroa reunustavat betonikiviset luiskaportaat ja runsaat havu- ja perennaryhmät. Joen rannalla sijaitsee myös yksi Seinäjoen kauneimmista ja käytetymmistä puistoista, Myllysaari. Puisto on suunniteltu ja rakennettu arboretumtyyppiseksi kasvilajikokoelmapuistoksi, sinne on istutettu yli 200 kasvilajia tai lajiketta. Rakennettuja puistoja hoidetaan soveltaen Viherympäristöliiton Viheralueiden hoitoluokituksen mukaista luokitusta. Rakennetut puistot jaetaan edustusviheralueisiin, käyttöviheralueisiin ja käyttö- ja suojaviheralueisiin.. 20

Luonnon arvot 21

5. Luonnon arvot 5.1 Kallio- ja maaperä Kansallisen kaupunkipuiston alue sijaitsee Suomenselän vedenjakajaseudun kainalossa. Seudun korkokuva on vaihteleva, vaikka tasainen viljelylakeus onkin leimallinen maisemaelementti. Kyrkösvuorelta Rintalanvuorelle ulottuva metsäinen mäkimaasto on kallioperältään pääosin kiilleliusketta. Se on syntynyt noin 1900 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneissa poimuuntumisissa. Vuorten lakialueiden kalliopaljastumissa voi nähdä kiilleliuskeelle ominaisia lohkeamia ja jyrkänteitä. Alavilla Seinäjoen ja Kyrönjoen varsilla kallioperä on pehmeiden savimaiden peittämää. Alueen kallioperästä on paljastunut mielenkiintoisia tina-, antimoni ja kultamineraaleja. Maaperä on jääkaudella syntynyttä moreenia ja savea. Kyrönjoen ja Seinäjoen varsilla on myös savikoiden peittämiä piiloharjuja. Jäätikön liikesuunnista kertovia merkkejä on runsaasti. Kattilavuoren kookas drumliini eli moreeniselänne, ja Myllysaaren silokallioissa näkyvät uurteet paljastavat jäätikön vyöryneen luoteesta kaakkoon. Muita jääkauden merkkejä ovat mm. komeat siirtolohkarekentät, joita on erityisesti Rintalanvuoren ja Rupulinvuoren eteläpuolella. Paukanevan keidassuo muodostaa alueen laajimman turvemaa-alueen. Tuoreempia geomorfologisia pinnanmuotoja ovat Seinäjoen kulutustyön vaikutuksesta syntyneet jokivarsitörmät ja Isosaaren hiidenkirnut. 22

5.2 Luontotyypit, kasvillisuus ja eläimistö Kyrönjoen sivuhaara Seinäjoki muodostaa kaupunkipuiston selkärangan. Jokiuomalle, ja sen sivuhaaralle Pajuluomalle, on ominaista suuret vedenkorkeuden vaihtelut. Uomien latvaosien suurilta suoalueilta tulevat vedet ovat happamia, ja se näkyy niukkana vesi- ja rantakasvillisuutena. Siellä missä ravinteikkaat savimaat ulottuvat jokiuomaan asti, on rehevämpiä suvantoja ja joenmutkia. Ulpukat, viiltosarat, kurjenmiekat ja kastikat muodostavat näillä paikoilla uhkeita kasvustoja. Maisemallisesti näyttävimpiä jokiluontokohteita ovat Törnävän ja Myllysaaren kosket. Saukot ja koskikarat asustavat niillä talvisin. Kesällä vesisiipat ja pohjanlepakot käyttävät jokiuomaa saalistusalueenaan. Kyrkösjärven tekoallas on maisemoitunut ympäröivään muuhun luontoon varsin mainiosti. Järvestä on tullut vähävetisellä Etelä- Pohjanmaalla tärkeä vesilintujen pesimä- ja muutonlevähdyspaikka. Syyskesällä järvellä levähtää mm. arktisia kahlaajalintuja. Järvellä elää vahva kanta mm. viitasammakoita ja lummelampikorentoja. Alueen metsäiset luontotyypit vaihettuvat jokivarsien ravinteikkaista lehdoista tuoreiden kangasmetsien kautta kuiviksi kankaiksi ja karuiksi kallioalueiksi. Jokivarsimetsät ovat tuomen, harmaalepän ja muun lehtipuuston vallitsemia. Kenttäkerroksen varjoisissa kasvuolosuhteissa viihtyvät nuokkuhelmikät, sudenmarjat ja hiirenportaat. Satakieli, luhtakerttunen, punavarpunen ja pikkutikka kuuluvat näiden metsien pesimälajistoon. Tuoreita kangasmetsiä on mäkimaiden alarinteillä, ja osin myös jokivarsilla. Näiden kuusikoiden kenttäkerroksen erikoisuuksia ovat mm. kevätlinnunherne ja sananjalka. Liito-oravat ja tiltaltit suosivat näitä metsiä. Kuivia kangasmetsiä on erityisesti Jouppilanvuoren, Hallilanvuoren ja Kyrkösjärven lähivirkistysalueilla. Karujen kallioalueiden metsät ovat niukkalajisia, mutta puustoltaan vanhoja ja luonnontilaisia. Niissä elävät kulorastaat ja metsot. Kangasmetsissä näkyy talouskäytön piirteet, mutta luonnontilaista aarnimetsääkin on esimerkiksi Kattilavuoren luonnonsuojelualueella. 23

Paukanevan keidassuo on monien eri suoluontotyyppien muodostama mosaiikki. Räme-, neva ja korpityyppien suoyhdistymä saa kosteutensa miltei yksinomaan sadevedestä, ja se näkyy suoalueen karuutena. Tupasvillan, tupasluikan, mutasaran ja riippasaran vallitsemilla nevoilla pesii kuoveja, kapustarintoja ja töyhtöhyyppiä. Suon keskiosien allikko- ja ruoppakuljulabyrintin keskellä pesii laulujoutsen, kurki ja äänekäs lokkiyhdyskunta. Korpia löytyy Paukanevan lisäksi Rintalanvuoren ja Rupulinvuoren alarinteiltä. Ruohokanukka on Rintalanvuoren alla olevan korven kasvierikoisuus. Peltolakeuden luonto Seinäjoen alajuoksulla ja Kyrönjoen varsilla on muuttunut viime vuosikymmeninä nopeasti maanviljelyn- ja karjatalouden muutosten myötä. Vaikka luonto on yksipuolistunut, löytyy piennaralueilta edelleen mesimarjoja, ahomansikoita, kissankelloja ja päivänkakkaroita. Peltolinnuston helmiä kaupunkipuiston alueella ovat peltosirkut, tuulihaukat, peltopyyt ja ruisrääkät. Keväällä metsähanhet, kurjet, pulmuset ja suokukot levähtävät pelloilla. Kaupunkipuisto on luonnoltaan monimuotoinen ja maisemaltaan kaunis kokonaisuus. Jokiluonto, ja sen ympärillä olevat muut luontotyypit, muodostavat toimivan ekologisen käytävän. Sitä pitkin on alueella elävillä kasveilla ja eläimillä hyvät mahdollisuudet levittäytyä uusille elinpaikoille. Näin luonto säilyy elinvoimaisena. Seinäjoen kaupungin nimikkolajit tuomi, voikukka, kärppä ja peltopyy symboloivat mainiosti kaikkia jokivarsilta löytyviä luontotyyppejä ja lajeja. Paukaneva Valtakunnallisesti arvokkaan viljelylakeuden itäpuolella levittäytyy Paukanevan Natura 2000 -ohjemaan kuuluva suo, joka edustaa Etelä-Pohjanmaalla tyypillisiä keidassoita. Alue on kokonaisuudessaan laajuudeltaan noin 583 hehtaaria, josta noin 62 ha on yksityisten maanomistajien luonnonsuojelualueita ja loput noin 521 ha omistaa Valtio. Linnuston kannalta arvokas ojittamaton suon keskusta on luonnontilassa ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Paukanevan keidassuo on myös mielenkiintoinen perhoskohde. Alueella elää useita Etelä-Pohjanmaalla ja koko Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Alue toimii elämysliikuntareittinä, jossa on lintutorni ja kahdeksan kilometriä pitkä pitkospuupolku. Aluetta ja sen tarjoamia palveluita ollaan edelleen kehittämässä ja alueen reitistöjä laajentamassa. Suo- ja metsäalueet jatkuvat yhtenäisenä alueen itäpuolelle kaupunkipuiston rajan yli Lapuan puolelle. Alueella on myös yksityisten maanomistajien omistamia luonnonsuojelualueita 11 kappaletta. Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisesti yhteisön tärkeänä pitämä SCI-alue FI0800035, Valtioneuvoston päätös 20.8.1998. Alueen hoidosta vastaa Metsähallitus. Paukanevalla vierailee vuosittain noin 10 000 kävijää. Runsas kävijämäärä aiheuttaa tarvetta kehittää alueen käyttöä ja hoitoa. Vuoden 2014 lopussa päättyi Metsähallituksen hallinnoima EU-hanke, jossa uusittiin suon pitkospuita 4 km:n matkalta. Paukanevalla on myös ennallistettavaa suoaluetta. (Natura 2000- alueiden hoidon- ja käytön yleissuunnitelma 2009, 37) 24