Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2013 Heli Ratia Eeva-Kaarina Aaltonen Joni Virtanen Pietarsaari 2014 Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB 87 68601 PIETARSAARI JAKOBSTAD 06 724 4848; 0400 92 4848: www.vesiensuojelu.fi/pohjanmaa
Sisällysluettelo 1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste 1 1.2 Aineisto ja menetelmät 2 1.3 Pintavesien ekologisen luokituksen parametrit 3 2 Sääolot ja hydrologia 3 3 Kuormitus 5 3.1 Jätevesikuormitus 6 3.2 Lämpökuormitus 8 3.3 Luodon-Öjanjärvi 9 4 Merialueen vedenlaatu 10 4.1 Vedenlaatu talvella 2013 10 4.2 Vedenlaatu avovesiajalla 2013 11 4.3 Perifytonkasvatuksen tulokset 2013 17 4.4 Vedenlaadun muutokset 1983 2013 17 4.5 Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit 22 5 Kalataloustarkkailu 24 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna 2013 26 6.1 Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseurannan tulokset 26 6.2 Pohjaeläintarkkailut vuonna 2013 26 6.2.1 Menetelmät 27 6.2.2 Lajisto, yksilötiheydet ja biomassat 27 6.2.3 Ekologinen luokitus pohjaeläinindeksien perusteella 28 6.3 Lämpötilakartoitukset 30 6.4 Mässkärin luontoasema 30 6.5 Pörkenäsin leirikeskus 31 7 Pietarsaaren sataman ja laivaväylän ruoppaus- ja läjitystöiden tarkkailun yhteenveto 2013 31 7.1 Tarkkailun peruste / päätös 31 7.2 Satama-alueen ja väylän ruoppaus- ja läjitystyöt vuonna 2013 31 7.3 Tarkkailun toteutus vuonna 2013 33 7.4 Kalataloustarkkailun toteutus vuonna 2013 33 7.5 Tarkkailun tulokset vuonna 2013 33 7.5.1 Ruoppausalueen tarkkailu 33 7.5.2 Kiinteiden pisteiden tarkkailu 39 7.5.3 Meriläjitysalueen tarkkailu 45 7.5.4 Kalataloudellinen tarkkailu 50 8 Tiivistelmä 50 Lähdeluettelo 52 Liitteet 1-13 53 Kansikuva: Eeva-Kaarina Aaltonen (2012)
1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste Pietarsaaren edustan merialueelle johdetaan Pietarsaaren seudun asutuksen (Pietarsaaren Vesi) sekä UPM Kymmene Oyj:n massa- ja paperitehtaiden sekä muiden yksiköiden jätevedet. OSTP Finland Oy Ab:n jätevedet johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samaan kohtaan kuin UPM Kymmenen jätevedet. Alholmens Kraft Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvedet johdetaan samalle alueelle. Myös Pietarsaaren Satama osallistuu yhteistarkkailuun. Vuonna 2013 satama-altaan ja laivaväylän ruoppausvaikutusten tarkkailua. Purkupaikat ilmenevät kuvasta 1. Yhteistarkkailussa mukana olevien toimijoiden tarkkailuvelvoitteet perustuvat seuraaviin Länsi- Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY) ja Vaasan hallintooikeuden (VHO) päätöksiin: Pietarsaaren kaupunki/ Pietarsaaren vesi LSY 45/2005/1 (30.11.2005) lupamääräyksest 8) ja 9), VHO2007/0568/2 (8.11.2007) UPM Kymmene Oyj LSY 85/2003/1 (29.12.2003) lupamääräys 40) VHO 00282/04/5101 (13.5.2005) OSTP Finland Oy Ab LSU-2002-Y-462 (111) 14.2.2003 lupamääräykset 14) - 20) Alholmens Kraft Oy Ab LSY 71/2003/3 lupamääräykset C1 ja C3, VHO 01/0142/4 Pietarsaaren Satama LSY 43/2006/2 (15.12.2006) lupamääräykset 20), 22) ja 23) Liikenneviraston Länsi- Suomen väyläyksikkö ja Pietarsaaren Satama ESAVI/187/04.09/2010 lupamääräys 10), LSSAVI/117/04.09/2011, EPOELY/35/07.04/2010, 11.9.2012 Dnro POHELY/1822/5723/2011, VHO 27.6.2011 nro 11/0420/2, VHO 4.11.2011 nro 11/0757/2 Pietarsaaren edustalla noudatettiin vuonna 2013 vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaa jaksolle 2008 2017 (Aaltonen 2008), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään LSU-2005- Y-524(121) (16.4.2009) ja Pohjanmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään 2583/ 5723/ 2002 (18.12.2008). Tarkkailuohjelman päivityksessä vuonna 2008 tarkistettiin havaintopaikkojen ja näytteenottokertojen lukumääriä sekä analyysivalikoimia. Myös pohjaeläinseurantaan tehtiin muutoksia. Vuosittaista tarkkailua täydennetään määrävuosin tehtävin erillisselvityksin. Pietarsaaren Sataman ruoppaustarkkailuohjelma (Kujala 2011) on hyväksytty Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksessa 28.6.2011 (EPOELY/35/07.04/2010) ja kalataloustarkkailuohjelma Pohjanmaan Ely-keskuksessa 15.9.2011 (POHELY/1822/5723/2011). Tässä yhteenvedossa käsitellään tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2013 vedenlaatu- ja vuosittaisen kalataloustarkkailun tiedot ja referoidaan vuoden aikana alueella tehtyjen muiden selvitysten tuloksia: uimaranta- ja leväseurantatulokset (kpl 6.1), pohjaeläintarkkailu (kpl 6.2), Alholmens Kraft Oy:n jäähdytysvesien vaikutusalueen lämpötilakartoitukset (kpl 6.3) ja Mässkärin luontoaseman jätevedenpuhdistamon tarkkailu (kpl 6.4). Pörkenäsin leirikeskuksen jätevesien tarkkailu (kpl 6.5). Yhteenvedon on laatinut Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Näytteenoton ja analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy.
2 Kuva 1. Pietarsaaren edustan meri-alue, purkupaikat ja havaintopaikat. Vedenlaadun kartoituspisteitä ( ja ) on yhteensä 16 kpl, joista 8 on intensiiviseurannassa ( ). Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa 1.2 Aineistot ja menetelmät Vuoden 2013 tarkkailuaineisto koostuu seuraavista osakokonaisuuksista: 1 talvinäytteenotto 16 meri- ja 2 järvipisteeltä (kuva 1) 3 avovesiajan laajaa näytteenottokierrosta 16 meri- ja 2 järvipisteeltä 6 avovesiajan näytteenottoa 6 meripisteeltä ja 2 Luodonjärven pisteeltä (intensiiviseuranta) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset pisteeltä P64 (liite 5) Pietarsaaren Sataman ruoppaustarkkailu vuonna 2013 1 perifytonkasvatusjakso (2 viikkoa) 9 havaintoalueella vuosittain kerättävät tiedot merialueen kalastajista, pyydyksistä ja saaliista vuosittain kerättävät tiedot uimavesien laadusta ja leväseurannasta Vedenlaatutarkkailun analyysitulokset ovat tämän yhteenvedon liitteinä 2 (laajat näytteenotot) ja 3 (intensiivitarkkailu). Myös ruoppaustarkkailun tulokset sisältyvät liitteeseen 3. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen näytteenoton tulokset havaintopaikalta P64 löytyvät liitteestä 5. ELY-keskus ei ole vuoden 2009 jälkeen ottanut näytteitä havaintopaikalta P62. Vuosina 2006 2011 NabLabs Oy:n laboratoriossa Aquakem-menetelmällä määritettyihin fosfaattifosforituloksiin pitoisuusalueella 2 9 µg /l sisältyy normaalia suurempi mittausepävarmuus ja tulokset on tästä syystä merkitty vedenlaaturekisteriin lipputiedolla W (lipputieto epävarma tulos).
3 Perifytontulokset ovat liitteenä 4 ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) vedenlaatutulokset liitteenä 5. Kalataloustarkkailun tiedot on koonnut Norra svenska fiskeområdet (Wistbacka 2014) ja ne on esitetty liitteessä 6. Yhteenvetotaulukko uimarantojen valvontatuloksista on liitteenä 7 ja valtakunnallisen leväseurannan tulokset Ådön kalasatamasta ovat liitteenä 8. Pohjaeläintulokset ovat liitteenä 9, OSTP:n kuormitus liitteenä 10 ja luettelo tarkkailussa käytetyistä menetelmistä on liitteenä 111. Pietarsaaren edustalle on vuonna 2004 laadittu Perämeri Life hankkeen yhteydessä rehevöitymismalli (Korpinen ym 2004), jonka avulla voidaan arvioida erilaisten kuormitustilanteiden vaikutuksia. Pietarsaaren edustan merialueen tarkkailuaineistoista on tehty yhteenvetoraportti jaksolta 2006 2010 (Aaltonen ja Kalliolinna 2011). 1.3 Pintavesien ekologisen luokituksen parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym 2009). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Pietarsaaren edustan merialueella vesimuodostumat Pietarsaaren edusta ja Luodon saaristo sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) ja vesimuodostumat Kallan ja Uudenkaarlepyyn ulkoinen merialue tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym 2009). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Talvinäytteistä käytetään pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksia ja kasvukauden näytteistä kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksia ja näkösyvyyttä. Biologisena luokittelutekijänä on Perämeren alueella lisäksi pohjaeläimistö, jota kuvataan ns BBI-ELS-indeksin perusteella. Pietarsaaren edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus, joka esitetään kappaleessa 4.5. Pohjaeläinindeksin perusteella laadittu havaintopaikkakohtainen luokitus on vastaavasti kappaleessa 6.2 (Nyman 2014). Vesimuodostumittain tehtävä kokonaisarvio ja ekologisen tilan määrittely tehdään seuraavan kerran vuonna 2015 vesienhoitoprosessin yhteydessä. 2 Sääolot ja hydrologia Vuoden 2013 sademäärät (Kokkola/Korplax) ja keskilämpötilat (Kruunupyy) lähimmiltä säähavaintoasemilta sekä vertailujakson tiedot on esitetty kuvissa 2 ja 3 (Ilmatieteen laitos 2013). Jääpäivien lukumäärä näkyy taulukossa 1 (Matero/ Ilmatieteen laitos 2013). Luodonjärven juoksutukset Hästgrundetista ja Gertrudsista ilmenevät kuvasta 4. Luodon-Öjanjärven ja meriveden korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa on esitetty liitteessä 1. Vuoden 2013 kokonaissadanta (675 mm) Kokkolan Korplaxissa oli normaalia (544 mm) isompi. Vuoden sadanta poikkesi selvästi pitkän ajan vertailusta siten, että keväällä satoi keskimääräistä vähemmän ja kesällä ja syksyllä, etenkin loka-joulukuussa selvästi tavallista enemmän (kuva 2). Vuoden keskilämpötila (4,9 C) oli Kruunupyyssä noin 2 C lämpimämpi kuin vertailujaksolla. Ilman lämpötila oli, kuten yleensäkin huhtikuusta heinäkuuhun Kallanissa viileämpi kuin Kruunupyyssä (kuva 3).
4 Pysyvän jääpeitteen kesto oli talvella 2012 2013 Pietarsaaren edustalla lähes neljä kuukautta, alkaen joulukuun alussa ja päättyen huhtikuun lopulla, eli suunnilleen yhtä pitkä kuin vertailujaksolla 1961 1990. Kuvat 2 ja 3. Kuukausisadanta Korplaxissa 2013 sekä jakson 1981 2010 keskiarvot Korplaxissa ja kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä ja Pietarsaaren Kallanissa 2013 sekä jakson 1961 1990 keskiarvot Kruunupyyssä (Ilmatieteen laitos 2013). Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Pietarsaaren edustalla talvella 2012 2013 (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) ja vertailujaksolla 1961 1990 (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla 1961 1990) (Seinä & Peltola 1991 ja Matero 2014). Paikka Talvi 2012/ 2013 1961 1990 A B C D E M Min Max Pietarsaari, satama 3.12. 7. 12. 28.04. 29.04. 148 143 102 187 Ådöskatan 3.12. 19.12. 28.04. 29.04. 140 143 91 178 Mässkär 9. 12. 19.12. 24.04. 24.04. 128 137 77 166 Luodon-Öjanjärvestä juoksutettavat makeat ja humuspitoiset vedet purkautuvat Luodon ja Pietarsaaren saaristoon Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukuista (kuva 1). Lisäksi Gertrudsissa, Strorströmmenissä ja Öjan Bågastissa (Krekilä) on kalatiet, jotka ovat pääsääntöisesti auki. Gertrudsin kalatien virtaama on 5 m 3 /s, Storströmmenin 1 m 3 /s ja Bågastin virtaama 2 m 3 /s. Kalatiet sulkeutuvat automaattisesti, kun meren ja järven vedenpintojen ero on noin 5 10 cm. Luodonjärven säännöstely irrotettiin meriveden pinnankorkeuden vaihteluista vuonna 1998 ja nykyisen säännöstelyn tavoitteena on pitää järven vedenpinta välillä +10 +20 cm (N 60 ). Luodon-Öjanjärven vedenpinnan korkeus ja juoksutukset vuonna 2013 ilmenevät liitteestä 1. Luodon-Öjanjärven virtaamat on laskettu automaattisesti mitattujen vedenkorkeustietojen ja tulvaluukkujen ja kalateiden aukioloaikojen perusteella (UPM Kymmene Oyj 2013a, kuva 4). Luodonjärvestä mereen juoksutettu keskivirtaama oli vuonna 2013 32,7 m 3 /s, mikä on suurempi kuin keskimäärin säännöstelymuutoksen jälkeen (vertailujakso 1999 2005, 25,4 m 3 /s), mutta kuitenkin huomattavasti runsassateista vuotta 2012 pienempi (41,6). Juoksutus mereen jakautui siten, että Hästgrundetista juoksutettiin keskimäärin 12,2 m 3 /s (n. 37 %), Gertrudsin tulvaluukuista 12,9 m 3 /s (n. 39 %) ja kalateistä yhteensä 7,6 m 3 /s (n. 23 %). Luodonjärven juoksutukset noudattelivat vuonna 2013 pitkälti normaalia jaksotusta, joskin tammitoukokuussa juoksutukset olivat hieman vähäisempiä kuin vertailujaksolla (1999 2005). Kevättulva ajoittui huhti-toukokuulle, nousi sangen korkealle ja laski nopeasti. Kesä-lokakuussa järvivettä juoksu-
5 tettiin mereen vähemmän vertailujaksoon verrattuna lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin vettä juoksutettiin yli kaksinkertaiseti vuosien 1995 2005 keskiarvoon verrattuna samoin kuin joulukuussa. Myös marraskuussa juoksutukset olivat vertailujaksoa suurempia. KeväälläHästgrundetin ja Gertrudsin kalatiet olivat noin kolmasosan tai puolet kuukaudesta kiinni. Kesä- lokakuussa Gertrudsin kalatiet olivat muutamaa yksittäistä päivää lukuun ottamatta kiinni, samoin Hästgrundet lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin se oli noin puolet kuusta auki. Storströmmenin kalatie oli kahta päivää lukuun ottamatta auki koko vuoden. Kuva 4. Luodonjärven juoksutukset kuukausikeskivirtaamina vuonna 2013 (UPM Kymmene 2013a) ja vertailujaksolla 1999 2005 (Aaltonen ja Kalliolinna 2006). 3 Kuormitus Pietarsaaren edustalle tulee jäte-, jäähdytys- ja järvivesien lisäksi hajakuormitusta suoraan lähivalumaalueelta puroja ja ojia myöten. Jätevesiä tulee UPM Kymmene Oyj:n tehtailta ja Pietarsaaren Veden Alhedan jätevedenpuhdistamolta sekä pienemmässä määrin Pörkenäs lägergårdin ja Mässkärin luontoaseman puhdistamoilta, joilla on oma kuormitus- ja vesistötarkkailunsa. OSTP Finland Oy Ab:n jätevedet johdetaan mereen samassa kanavassa kuin UPM:n jätevedet. Järvivesiä virtaa alueelle Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukuista sekä Gertrudsin ja Storströmmenin kalateistä. Bågastin kalatien vaikutusalue jää tämän tarkkailualueen pohjoispuolelle. Jäähdytysvesiä johdetaan mereen Alholmens Kraftin voimalaitokselta ja UPM Kymmeneltä.
3.1 Jätevesikuormitus 6 UPM Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtaiden kokonaistuotanto oli vuonna 2013 745 024 AD tonnia sellua. Tuotetusta sellusta 92 % eli 687 142 t valkaistiin. Sellun tuotanto oli noin 9 % edellisvuotista suurempi. Lisäksi BillerudKorsnäs Finland Oy valmisti paperia ja kartonkia yhteensä 182 669 tonnia, eli noin 7 % vähemmän kuin vuonna 2012. Walki Oy:n pakkausmateriaalin tuotanto oli 73 067 tonnia, eli jonkin verran edellisvuotista suurempi. UPM:n puhdistetut jätevedet johdetaan mereen aktiivilietelaitoksen ja Lapakonlahdessa tapahtuvan jälki-ilmastuksen ja selkeytyksen jälkeen Alholman koillispuolelle (kuva 1). UPM:n (2013b) puhdistettujen jätevesien mukana mereen johdettu kokonaisfosforin kuormitus oli suurempi kuin edellisvuonna (kuva 5). Myös typpi-, kiintoaine-, BOD- ja COD-kuormitus olivat edellisvuotta suuremmat. AOXkuorma oli hieman edellisvuotta pienempi. Fosforikuormitus vaihteli talvikaudella välillä 16 38 kgp/d ja kesäkaudella välillä 22 60 kgp/ d. Koko vuoden keskiarvo (35 kg P/d) oli isompi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo (27 kg P/d). Fosforikuormituksen kuukausitason (60 kgp/d) ja vuositason (55 kg/d) luparajat alittuivat vuonna 2013. BOD:n kuukausitason luparaja (4,4 t O 2 /d) ylittyi helmikuussa (6,1 t O 2 /d), mutta vuosikeskiarvo pysyi lupaehtojen alapuolella samoin kuin muutkin ympäristöluvan mukaiset kuormitusrajat. Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kaupunkien sekä Pedersören ja Luodon kuntien viemäröinnin piirissä olevien asukkaiden (noin 30 000 as) puhdistetut jätevedet johdetaan mereen Alholman sataman eteläpuolella (kuva 1). Jätevedet käsitellään Pietarsaaressa Alhedan jälkisaostuslaitoksessa, minne johdetaan myös tarkkailussa mukana olevien teollisuuslaitosten saniteettivedet. Vesistöön johdettu kuormitus oli hieman suurempi kuin vuonna 2012 (kuva 5). Lupaehdot saavutettiin COD Cr :n osalta kaikilla vuosineljänneksillä. BOD 7 -pitoisuus ylitti luparajan toisella vuosineljänneksillä ja reduktio jäi luparajaa (95 %) pienemmäksi ensimmäisellä, kolmannella ja neljännellä vuosineljänneksellä. Kokonaisfosforille asetettu pitoisuusraja (0,3 mg/l) alittui kaikilla vuosineljänneksillä. Puhdistustehot olivat koko vuoden keskiarvoina seuraavat: kiintoaine 95,4 %, BOD 7 96,3 %, COD Cr 91,8 % ja kok-p 97,8 %. Typpireduktio oli vuoden keskiarvona 21 % (Ahlström 2014). Jätevesien aiheuttamasta orgaanisesta kuormituksesta (COD, BOD) noin 96 99 % ja fosforikuormituksesta 95 % tuli UPM:ltä ja loput kaupungin puhdistamolta. Typpikuormitus jakautui UPM:n (54 %), kaupungin (41 %) ja OSTP:n (5 %) kesken. Jätevesien aiheuttama fosforikuormitus on pienentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta, kunnes vuodesta 2012 lähtien on kääntynyt lievään nousuun. Orgaanisen aineen (BOD, COD) kuormituksessa on havaittavissa aleneva trendi, tosin vuonna 2013 kuormitus oli hieman edellisvuotta suurempi. Typpikuormituksessa ei ole havaittavissa vastaavaa muutossuuntaa. OSTP Finland Oy Ab:n Pietarsaaren tehtailla valmistetaan teräslevyistä ja nauhoista ruostumattomia sekä haponkestäviä putkia ja putkenosia yhteensä noin 25 000 tonnia vuodessa (kapasiteetti noin 35 000 t/vuosi). Putket peitataan happoaltaassa, jossa on typpihappoa, fluorivetyhappoa ja rikkihappoa sekä vettä. Peittausprosessissa muodostuvat jätevedet käsitellään kaksivaiheisella NaOH-saostuksella sekä vuonna 2007 käyttöön otetussa prosessissa, jossa pääosa typpihaposta on korvattu rikkihapolla. Jätevesiä muodostuu noin 900 1 600 m 3 /kk ja ne johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samassa purkuputkessa kuin UPM Kymmenen jätevedet (Pekka Pynttäri s.posti 2010). OSTP:n typpikuormitus oli vuonna 2013 14 710 kg/v alittaen luvassa asetetun tavoitearvon (30 000 kg/v). Ympäristöluvassa OSTP:n metallikuormitukselle asetetut kuormitus- ja pitoisuusrajat toteutuivat hyvin vuonna 2013 (taulukko 2). OSTP:n kuormituksen kehitys vuosina 2001 2013 ja nykyisen luvan mukaiset kuormitusraja-/ tavoitearvot on esitetty liitteessä 11.
7 Kuva 5. Jätevesikuormitus vuosina 1990 2013. UPM Kymmenen ja OSTP:n typpikuormitukset on eritelty vuodesta 1995 lähtien. (Pietarsaaren Veden lupaehdot 1.1.2010 lähtien neljännesvuosikeskiarvoina: BOD 7ATU 10 mg/l, 95 %, COD Cr 75 mg/l, 85 % ja kok-p 0,3 mg/l, 95 %. UPM Kymmenen lupaehdot kuukausikeskiarvoina BOD 7 4,4 t O 2 /d (vuosikeskiarvona 3,6 t/d), COD Cr 70 t O 2 /d (60 t/d), fosfori 60 kg/d (55 kg/d) ja AOX 600 kg/ d (500 kg/d). Taulukko 2. OSTP Finland Oy Ab:n pitoisuus- ja kuormitusraja-arvot sekä vuoden 2013 toteutuneet pitoisuudet ja kuormitukset. Metalli Pitoisuusraja (mg/l Toteutunut pitoisuus 1. vuosineljännes 2013 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 2. vuosineljännes 2013 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 3. vuosineljännes 2013 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 4. vuosineljännes 2013 (mg/l) Kuormitus raja-arvo (kg/a) Toteutunut kuormitus 2013 (kg/a) Kromi 0,5 0,52 0,54 0,52 0,50 25 5,53 Nikkeli 0,5 0 0,03 0 0,01 16 0 Lyijy 0,5 0 0 0 0 25 0 Kadmium 0,1 0,0004 0,0002 0,0004 0,0007 2 0,0036 Kupari 0,2 0,01 0 0,01 0 ei raja-arvoa 0,04 Fluoridi ei raja-arvoa 28,78 77,80 12,58 83,93 1 800 609 ph ei raja-arvoa 10,4 10,7 11,1 10,25 ei raja-arvoa kok-n ei raja-arvoa 1 275 1 483 934 1 600 ei raja-arvoa 15 874
8 Pietarsaaren sataman laitureiden ja satamakentän hulevesijärjestelmä koostuu yli 100 keräily- /sakokaivosta, joista hulevedet johdetaan mereen neljän purku/venttiilikaivon kautta mereen. Kaivot on varustettu hiekan- ja lietteenerottimilla sekä Laukko I:n linja lisäksi öljynerotuskaivolla ja ne tyhjennettään tarpeen mukaan, mutta vähintään 2 kertaa vuodessa (Kujala 2014). Hulevesikaivojen puhtaanapitoon on kiinnitetty vuodesta 2009 lähtien erityistä huomiota ja kiintoaine- ja ravinnekuorman pääsyä kaivoihin on pyritty rajoittamaan peittämällä kaivot suojamatoilla lastaus- ja purkutoiminnan ajaksi. Mereen johdettuja vesiä tarkkailtiin vuonna 2013 silmämääräisesti päivittäisten tarkastuskertojen yhteydessä eikä kirjattavia poikkeamia havaittu. Vuonna 2007 tehtyjen hulevesianalyysien perusteella on arvioitu, että satama-alueen hulevesistä aiheutuva kokonaiskuormitus on 500 mm vuosisadannalla noin 120 kg N/v, 9 kg P/ v ja 1 400 kg kiintoainetta/vuosi (Kujala 2012). Sataman saniteettivedet kerätään umpikaivoon ja kuljetetaan jätevedenpuhdistamolle, kunnes satama-alueelta rakennetaan viemäri jätevedenpuhdistamolle. Kappaleessa 7 on yhteenveto satama-alueen ja väylän ruoppauksen tarkkailusta. 3.2 Lämpökuormitus Alholmens Kraft Oy:n voimalaitos on kiinteää polttoainetta käyttävä väliottolauhdelaitos, joka tuotti vuonna 2013 sähköä (1 059 GWh/v), kaukolämpöä (279 GWh/v) ja prosessihöyryä (114 GWh/v) yhteensä 1 453 GWh/v eli 5 230 TJ/v. Polttoaineiden energiasisältö oli noin 11 040 TJ. Polttoaineina käytettiin turvetta (16 %), hiiltä (33 %), puuta (43 %), yhdyskuntajätettä (REF 7 %), peltomassaa (0,1 %), 9 bar höyryä (0,5 %) sekä öljyä (0,3 %) voimalaitoksen käynnistykseen. Hiilen osuus polttoaineesta lähes kaksinkertaistui ja myös puun osuus kasvoi edellisestä vuodesta. Turpeen osuus sen sijaan pienentyi hieman. Voimalaitoksella (AK 1 ja AK 2) oli vuonna 2013 9 231 käyntituntia mikä oli noin 7 % enemmän kuin vuonna 2012. Vuonna 2013 Alholmens Kraftin jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuorma mereen oli 4 768 TJ eli 43 % polttoaineiden kokonaisenergiasisällöstä (kuva 6). Kuva 6. Eri lähteistä mereen johdettu lämpökuorma Pietarsaaren edustalla 2002 2013. Vuonna 2013 jäähdytysvettä käytettiin 13,3 milj m 3 eli keskimäärin 5,1 m 3 /s (lupa 7,2 m 3 /s). Mereen johdetun jäähdytysveden lämpötila oli viikkokeskiarvoksi laskettuna lämpimintä maaliskuussa, noin +9 C (lupa + 33 C). Jäähdytysveden lämpötilanousu oli suurimmillaan niinikään maaliskuussa, noin
9 +11 C vuorokausikeskiarvoksi laskettuna (lupa + 13 C). Touko-elokuussa lämpökuormitusta mereen ei tullut lainkaan huoltotöiden vuoksi (Keränen 2014a). Alholmens Kraftin lisäksi mereen tulee lämpökuormaa myös UPM Kymmeneltä, Alhedan jätevedenpuhdistamolta ja Luodonjärvestä (kuva 6). UPM Kymmenen lämpökuorma oli vuonna 2013 4 229 TJ. Pietarsaaren jätevedenpuhdistamon lämpökuorma oli 23 TJ ja Luodonjärvestä tuleva luonnonmukainen lämpökuorma vuonna 2013 774 TJ (Keränen 2014a). 3.3 Luodon-Öjanjärvi Luodon-Öjanjärvestä mereen kohdistuva ravinnekuormitus vaihtelee järven juoksutuksista riippuen (vrt. kuva 4). Järvestä tuleva kuormitus on saatu laskemalla yhteen Hästgrundetin ja Gertrudin tulvaluukuista sekä kalateistä tulevat ravinnevirtaamat. Vuoden 2013 fosfori- ja typpikuormitus oli edellisvuotista pienempi Luodonjärven kuormituksen osalta. Jätevesikuormitus oli suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2012 (kuva 7). Järvestä mereen juoksutettu fosforikuormitus oli vuonna 2013 koko vuoden keskiarvoksi laskettuna (117 kg/d) jonkin verran edellisvuosien keskiarvoja suurempi (2000 2004: 81 kg/d, 2005 2009: 87 kg/d). Myös typpikuormitus (2584 kg/d) oli hieman aikaisempien vuosien keskiarvoja suurempi (2000 2004: 2 213 kg/d, 2005 2009: 2 358 kg/d), lukuun ottamatta vuosia 2011 2012, jolloin Luodonjärven typpikuormitus oli selvästi normaalia suurempi. Luodonjärven fosfori- ja typpikuormitus oli vuonna 2013 noin kolminkertainen jätevesikuormaan verrattuna (kuva 7, taulukko 3). Kuva 7. Pietarsaaren edustan merialueen ravinnekuormitus vuosina 1994 2013. Taulukko 3. Pietarsaaren edustan merialueelle tuleva keskimääräinen kuormitus (kg/d) vuonna 2013. Muuttuja UPM Pietarsaari yht/tills. Järvestä Lähialue**) kg/d (2013) Kymmene Jakobstad 2013 Från sjön Närområdet BOD 7 1 800 74 1 874 COD Cr 34 000 437 34 437 tot-p 35 1,6 36,8 117,3 9** tot-n 515* 364 879 2 584 160 vesimäärä m 3 /d 164 074 8 900 172 900 2,83 10 6 70 *) UPM + OSTP **) Lähivaluma-alue + isoimmat purot ja Pörkenäs lägergård (Aaltonen ym 1998). Jätevesikuormituksen osuus merialueen kokonaisravinnekuormituksesta vaihtelee vuodenajoittain ja riippuu Luodonjärvestä tulevan kuormituksen vaihteluista. Jätevesikuormituksen osuus oli vuonna 2013 noin 24 % fosforin osalta sekä noin 25 % typen osalta. Jätevesien aiheuttaman fosforikuormituksen osuus oli pienimmillään marraskuussa (noin 6 %) ja jätevesien osuus typpikuormituksesta joulu-
10 kuussa (noin 10 %). Jätevesien osuus oli suurimmillaan fosforin osalta kesäkuussa (44 %) ja typen osalta syyskuussa (39 %) (kuva 8). Kuva 8. Pietarsaaren edustan merialueelle tulevan ravinnekuormituksen (fosfori ja typpi) vaihtelu kuukausikeskiarvoina vuonna 2013. 4 Merialueen vedenlaatu 4.1 Vedenlaatu talvella 2013 Jään alle muodostuu jäte- ja järvivesien virtausten seurauksena selvä kerrostuneisuus, jossa pintaveden laatu poikkeaa muun vesipatsaan vedenlaadusta. Pintaveden (1 m) ph-arvo, samoin kuin suolaisuus on alentunut, vesi on ruskeampaa ja sameampaa ja kokonaisravinteiden sekä orgaanisen aineen (TOC) pitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Myös rautapitoisuudet ovat pintavedessä huomattavasti korkeammat kuin alusvedessä. Jäte- ja järvivesien vaikutusalueet menevät osittain päällekkäin eikä niitä aina voida erottaa toisistaan. Talvinäytteet otettiin 25 26.3.2013. Lähirannikolla ja saaristovyöhykkeellä jäätilanne oli varsin hyvä. Ahtojäät sekä avovesi/heikko jää estivät pääsyn pisteelle P75 ja pisteen P53 näyte otettiin 300 metriä länteen varsnaiselta näytteenottopaikalta, koska jäät olivat jo sulaneet alkuperäiseltä pisteeltä. Jäte- ja jokivesien leviäminen jään alla on esitetty kuvassa 9 pintaveden (1 m) värin, happamuuden ja johtokyvyn sekä ravinteiden ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuuksien perusteella. Ekologiseen luokitukseen sisältyvien parametrien (kok-p ja kok-n) tarkastelu talviajalta on luvussa 4.5. Hästgrundetin ja Gertrudsin keskimääräiset juoksutukset olivat tammi-maaliskuussa 2013 hieman normaalia suuremmat. Hästgrundetin kalatien virtaama vaihteli välillä 4,8 8,2 m 3 /s ja Gertrudsin välillä 7,2 9,1 m 3 /s. Kalateiden virtaamat olivat talvella suurimmillaan tammikuussa ja pienenivät maaliskuuta kohti. Storströmmenin kalateistä virtaama oli tammi-maaliskuussa tasainen (0,9 1,7 m 3 /s). Järvi- ja jätevedet levisivät ohuena kerroksen jään alla ja niiden vaikutukset näkyivät pintavedessä etenkin Ådön- Hälsingön sisäpuolisessa saaristossa, mutta vielä ulommilla pisteilläkin (P64, P65 ja P73). Jään alla virtasi ruskeampi ja rehevämpi makeavesi väli- ja alusvedessä puhtaampi ja suolaisempi merivesi. Kerrostuneisuus oli saaristopisteillä kaikkien muuttujien suhteen selvä, ja vesi oli johtokykyarvojen perusteella 2 5 m syvyydessä merivettä. Luodonjärven vesi ei ollut talvella 2013 erityisen hapanta (ph 6,2 6,7), joten happamuusvaikutukset merialueella jäivät hyvin vähäisiksi. Purkualueen hygieeninen tila oli kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla (P52 ja P53) sekä Vanhansataman perukassa hulevesien vaikutusalueella (P51) hyvä, sillä hygieniaindikaattori-bakteereja oli erittäin vähän (P51: 9 pmy/100 ml, P52: 0 pmy/100 ml, P 53: 1 pmy/100 ml). Pintaveden väriarvot sekä fosfori- ja typpipitoisuudet olivat järvivesien vaikutuksesta kauttaaltaan kohonneet järvivesien ja jätevesien vaikutusalueilla. Havaintopaikat P64 ja P65 edustivat referenssialuetta, joilla kuitenkin havaittiin talviaikaan jäte- ja järvivesien vaikutus, kuten pisteellä P73 Lapuanjoen vaikutus.
11 Jäänalainen happitilanne oli koko tarkkailualueella pääosin tyydyttävä tai hyvä (kyllästysprosentti 49 91 %) sekä pintavedessä että pohjanläheisessä kerroksessa. Happitilanne oli välttävä (41 %) vain Luodonjärven pisteen L5 alusvedessä. 4.2 Veden laatu avovesiajalla 2013 Laajat näytteenottokierrokset Kuva 9. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut jäte- ja järvivesien leviämisalueet maaliskuussa 2013. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa Toukokuun näytteenotto ajankohtana (27.5.) Gertrudin ja Hästgrundetin patoluukut Luodonjärvestä mereen olivat kiinni, mutta Storströmmenin kalatie oli auki. Näytteenotto ajoittui keskimääräistä hieman voimakkaamman kevättulvahuipun lopulle ja vaikutukset näkyivät merialueella, mutta eivät yhtä laajalti ja voimakkaasti kuin edellisvuonna, eikä kaupungin läpi tulevan kanaalin vaikutusta ollut havaittavissa (P51 ja P52). Sen sijaan Luodonjärven vaikutukset olivat havaittavissa. Pintavesi oli Hästgrundetin edustalta Alholmenin pohjoispuolelle (P54) saakka ruskeaa (100 mgpt/l) ja muuta merialuetta sameampaa (2,2 2,5 FTU). Gertrudsin edustalla vaikutukset ulottuivat pisteille P79 ja P78, missä väriarvot vaihtelivat välillä 90 150 mgpt/l ja sameusarvot välillä 1,6 3,1 FTU. Myös sähkönjohtavuus oli näillä pisteillä muuta merialuetta pienempi. Hälsingönlahdella (P66) vesi vaihtuu huonosti, mikä näkyi heikentyneenä vedenlaatuna. Vanhansatamalahdessa (P51, P52 ja P61) sekä Ådö Hälsingön ulommilla alueilla (havaintopaikat 62, 64, 65, 71, 73, ja 75) vesipatsas oli tasalaatuinen ja kauttaaltaan merivettä eikä makeiden vesien vaikutuksia ollut havaittavissa. Luodonjärvestä juoksutettujen vesien ph-arvo oli 6,6 6,7.
12 Lämpötilakerrostuneisuutta havaittiin toukokuussa kaikilla muilla pisteillä, paitsi pisteillä 51, 66, 67 ja 79. Vesi oli lämpimintä Kackurinlahdella (P79), noin 17 ºC sekä pinta- että alusvedessä. Muilla rannikon lähialueiden pisteillä pintaveden lämpötila vaihteli noin 6 16 asteen välillä. Uloimmilla pisteillä (P73 ja P75) pintaveden lämpötila oli 3 5 C ja alusveden 2 3 C. Näkösyvyys oli jäte- ja järvivesien vaikutusalueella 1,0 2,4 m, saariston ulko-osissa Ådö Hälsingön akselilta merelle päin havaintopaikoilla 62, 64, 65, 71 ja 73 1,9 4,0 m ja suurimmillaan (5,5 m) ulkomeren havaintopaikalla P75. Ammonium- ja nitraattityppeä oli kaikilla havaintopaikoilla mitattavia pitoisuuksia, eniten järvi- ja jätevesien vaikutusalueilla. Kevään levätuotanto oli nostanut klorofyllipitoisuudet muutamilla saaristopisteillä (P51, P54 ja P55) sekä pisteillä P66 ja P78 noin 5 9 µg/l:aan, Kackurinlahdella (P79) pitoisuus oli jopa 11,3 µg/l. Muilla alueilla klorofyllipitoisuudet olivat tasolla 1,5 4 µg/l. Lämpötilakartoituksen ajankohtana pintavesi oli elokuun laajalla näytteenottokierroksella (6. 8.8.) ulkoimmilla pisteillä (P73 ja P75) kylmempää (16,7 16,8 C) verrattuna muihin pisteisiin (17,2 22,4 C). Vesi oli selvästi lämpimintä Luodonjärven lähipisteillä P54 ja P55 (22,4 C) ollen noin kaksi astetta lämpimämpää kuin muilla rannikon lähialueilla. Syvillä havaintopaikoilla (64, 65, 74 ja 78) oli havaittavissa vielä selvä loppukesän lämpötilakerrostuneisuus. Klorofyllipitoisuudet olivat elokuussa korkeat sisäsaaristossa (10,6 23,0 µg/l), mutta ulommalla saaristoalueella ja ulkomerellä pitoisuudet jäivät alle 2 µg/l. Merialueen yleisilme oli elokuussa mereinen: suolainen ja lähes väritön merivesi ulottui saaristovyöhykkeelle saakka. Veden väri vaihteli 10 25 mg Pt/l välillä saaristovyöhykkeen ulko-osilla ja ulkomerialueella. Sisäsaaristossa ja lähirannikolla vedet olivat hieman ruskeampia (30 65 mg Pt/l). Johtokykyarvot vaihtelivat noin 300 600 ms/m välillä ollen pienimmillään Kackurinlahdella ja suurimmillaan uloimmalla pisteellä P75. Päällysveden johtokykyarvot olivat makeavesivaikutuksen vuoksi kauttaaltaan hieman alusvettä alhaisempia. Saaristo- ja lähirannikon klorofylli-, typpi- ja fosforipitoisuudet olivat muuttuneille tai reheville vesialueille tyypillisiä. Lähirannikon purkualueilla (P52, P53 ja P54) ja Mässäkärin alueilla esiintyi vähän hygieniabakteereja (0 12 pmy/100 ml). Jätevesien vaikutusalueella näkösyvyys vaihteli välillä 0,8 2 m ja ravinteiden sekä orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuudet olivat kohonneet koko vesipatsaassa ja myös väriarvot olivat lievästi koholla. Järvivesien vaikutus oli havaittavissa etenkin Luodonjärven lähipisteissä P54, 55 sekä P67, missä rautapitoisuudet olivat voimakkaasti koholla etenkin pintavedessä. Näillä pisteillä myös TOC-, sameus- ja väriarvot olivat koholla ja saliniteettiarvot olivat pisteillä P54 ja P55 muita alueita alhaisempia. Uloimmilla havaintopaikoilla Ådö Hälsingön -akselin länsipuolella (P64, P65, P71, P73 ja P75) vesi oli koko vesipatsaassa tasalaatuista ja ravinne- ja rautapitoisuudet pieniä (kok-n: 210 370 µg/l, kok- P: 6 9 µg/l, Fe: <10 93 µg/l). Ammonium- ja nitraattityppeä oli selvästi mitattavia pitoisuuksia ja klorofyllipitoisuudet vain 1,3 1,8 µg/l. Vesi oli selvästi kirkkaampaa ja vaaleampaa kuin jäte- ja järvivesien vaikutusalueella. Näkösyvyys oli 3,8 6,0 m. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen elokuun alussa (1.8.) ottamassa näytteessä (P64, 1 m) tulokset olivat melko samanlaiset kuin yhteistarkkailun elokuun näytteenotossa. Happipitoisuus, fosfori- ja sameusarvot sekä klorofyllipitoisuus olivat hieman korkeampia ja nitraatti- ja ammoniumtyppipitoisuudet hieman pienempiä ELY-keskuksen näytteissä. Lokakuussa (7 19.10.) vesipatsas oli varsin tasalaatuista ja tasalämpöistä pinnalta pohjaan (noin 8,5 11 C). Näytteenottoajankohtana Luodonjärvestä juoksutettiin vettä Gertrudin kalateiden kautta, mikä näkyi saaristoalueen pohjoisosan (P79) vedenlaadussa alhaisena kohonneina rauta- ja ravinnepitoisuuksina sekä etenkin pintavedessä kohonneina väri- ja sameusarvoina ja alhaisena saliniteettina ja sähkönjohtavuutena.
13 Uloimmilla tarkkailualueilla vallitsi hyvin merelliset olosuhteet mikä näkyi parhaiten veden yleisilmeessä vesi oli väritöntä, kirkasta ja varsin suolaista. Rehevyydestä kertovat klorofylli ja ravinnepitoisuudet olivat uloimmilla pistellä karuille tai lievästi reheville vesialueille tyypillisiä (1,3 2,6 µg/l) ja ravinnepitoisuudet olivat alhaisia. Sen sijaan jäte- ja järvivesien vaikutusalueella mitattiin lokakuulle epätyypillisen korkeita klorofyllipitoisuuksia (3,3 10,6 µg/l). Lisäksi jäte- ja järvivesien lähivaikutusalueella vesi oli selvästi ruskeampaa ja sameampaa, etenkin Kackurinlahdella (P79), missä myös saliniteetti ja sähkönjohtavuusarvot sekä ph-arvo olivat matalimmat. Teollisuuden ja kaupungin purkualueiden havaintopaikoilla mitattiin vain vähän bakteereja (1 4 pmy/100ml). Näkösyvyys vaihteli noin 1 6 m välillä ollen pienin Luodonjärven ja jätevesien vaikutusalueella pisteillä P54 ja P55 ja suurin uloimmilla pisteillä P73 ja P75. Intensiivinäytteenotto (havaintopaikat 52, 54, 62, 64 ja 67) Kuvissa 10 13 on esitetty veden värin, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien sekä a- klorofyllipitoisuuksien vaihtelut toukokuusta lokakuuhun intensiiviseurannan havaintopaikoilla 52, 54, 62, 64 ja 67. Pitoisuuksien vaihteluihin vaikuttavat avovesiajalla järvi- ja jätevesien leviäminen, meriveden pinnanvaihtelut ja tuuliolosuhteet. Luodonjärvestä juoksutettiin vuonna 2013 kaiken kaikkiaan noin kolmasosa vähemmän järvivettä kuin vuonna 2012, avovesiaikana yli puolet vähemmän. Järvi- ja jätevesien vaikutukset näkyivät kohonneina väriarvoina ja ravinnepitoisuuksina lähimpänä purkualuetta (P54) ja siitä pohjoiseen (P67), samoin jätevesien vaikutukset pisteellä P52. Kesän aikaiset pitoisuusvaihtelut olivat melko tavanomaiset, mutta alueelliset erot olivat selvät ulko- ja sisäpisteiden välillä, vaikka juoksutukset erityisesti Hästgrundetista olivat huomattavasti edelliskesää vähäisempiä. Klorofyllin maksimipitoisuus (n. 35 µg/l) mitattiin kesäkussa pisteellä P54. Kaikilla muillakin pisteillä klorofyllipitoisuudet olivat huipussaan kesäkuussa (5 24 µg/l). Fosforipitoisuudet vaihtelivat sisäpisteen (P54) 67 µg/l:sta (kesäkuu) ulkopisteen (P64) 4 µg/l:aan (elokuu) ja typppipitoisuudet vastaavasti 1 100 µg/l:sta (elokuu) noin 210 µg/l:aan (elokuu). Veden väri ja kokonaisfosforipitoisuudet näyttivät korreloivan melko hyvin keskenään (kuvat 10 ja 11). Korkeimmat väri- ja kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin pisteeltä P54 (väri: 55 150 mg Pt/l, kokp: 19 67 µg/l) ja alhaisimmat pisteeltä P64 (väri: 15 40 mg Pt/l, kokp: 4 18 µg/l). Kesän 2013 tuloksiin vaikuttaa heinä-syyskuussa suoritetut ruoppaustyöt (kpl 7). Ruoppauksen vaikutukset näkyvät heinäkuussa pisteiden P62 ja P64 kohonneina väri- ja fosforipitoisuuksina. Myös elokuun isot klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuudet ovat todennäköisesti ruoppauksen seurausta ja vaikutukset näkiyvät myös muissa avovesiajan keskiarvoissa.
14 Kuva 10. Pintaveden (1 m) väriarvot (mg Pt/l) pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 2013. Kuva 11. Pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 2013.
15 Kuva 12. Pintaveden (1 m) kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) pisteellä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 2013. Kuva 13. Pintaveden (0 2 m) a-klorofyllin pitoisuudet (µg/l) pisteellä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 2013.
16 Rehevöitymisluokitus Avovesikauden 2013 rehevöitymisluokitus on esitetty kuvassa 14, johon on edellisvuosien tapaan merkitty kaikilta pisteiltä kolmen havaintokerran klorofyllipitoisuuksien keskiarvot ja maksimiarvot ja keskiarvopitoisuuksien perusteella arvioidut rehevyysluokat (luokitus Aaltonen & Kyröläinen): Luokka Erittäin rehevä Hyvin rehevä Rehevä Lievästi rehevä Rehevöitymässä Karu a-klo µg/l > 100 µg/l 30 100 µg/l 10 30 µg/l 5 10 µg/l 2 5 µg/l < 2 µg/l Tarkkailualue jakaantui klorofyllikeskiarvojen perusteella neljään rehevyysluokkaan: karu, rehevöitymässä, lievästi rehevä ja rehevä. Larsmon rannikko (P54 ja P67) sijoittui vuonna 2013 tasolle rehevä. Muu sisempi rannikko alue oli lievästi rehevöitynyttä Ådön koillispuolelle saakka, josta alkoi rehevöitymässä oleva vyöhyke. Myös Orrskärin pohjoispuolinen havaintopaikka (P78) kuului luokkaan rehevöitymässä. Karuiksi luokiteltiin havaintopaikat P73 ja P75. Ekologisen luokituksen parametrejä (a-klo ja näkösyvyys) käsitellään erikseen luvussa 4.5. Kuva 14. a-klorofyllin maksimi- ja keskiarvopitoisuudet (µg/l) sekä keskiarvojen (n=3) perusteella arvioidut rehevöitymisvyöhykkeet kesällä 2013. Ylimpänä maksimipitoisuus, alla keskipitoisuus ja suluissa intensiiviseurannan havainnoista laskettu keskiarvo pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67 (n = 9). Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa.
4.3 Perifytonkasvatuksen tulokset 2013 17 Perifytonin kasvatuskoe tehtiin 10 havaintopaikalla 2 viikon inkubointiajalla 25.7. 8.8.2013. Kasvatus tehtiin rinnakkaisilla pleksilasilevyillä, joista irrotettiin inkuboinnin jälkeen päällyskasvusto laboratoriossa. Päällyskasvustosta määritettiin klorofylli-a (µg/m 2 ) ja kiintoaine (mg/m 2 ). Tuloksia on havainnollistettu kuvassa 15. Havaintopaikat, niiden koordinaatit ja tulokset ilmenevät liitteestä 4. Perifytonselvityksen perusteella leväkasvu oli UPM:n purkukanavan edustalla (UPM) ja Alholmens Kraftin jäähdytysvesien purkualueella (AK) yli kymmenkertaista suhteessa vertailualueisiin. Seuraavina erottuivat UPM:n ja kaupungin kohonneet kiintoaine- ja klorofyllimäärät sekä satama-alueen kohonnut kiintoainepitoisuus. Muilla alueilla klorofylli- ja kiintoainepitoisuudet olivat pääsääntöisesti edellisvuoden tasolla tai alhaisempia. Lisäksi kiintoainepitoisuus kasvoi Kackurinlahden pisteellä A, mutta muilla alueilla pitoisuudet olivat jonkin verran pienempiä. Eri vuosien välinen vertailu on kuitenkn vain suuntaa antavaa ja perifytontulosten vertailu toisiinsa saman kasvatusjakson ajalta kertoo enemmän tilanteesta. Perifytonin kasvatuskoe antaa tarpeellista lisätietoa purkualueiden tilasta ja kuvastaa veden klorofyllipitoisuuksia paremmin lämpökuorman vaikutuksia. Kuva 15. Perifytonkasvatuskokeen tulokset kymmeneltä havaintopaikalta Pietarsaaren merialueella kesällä 2013. 4.4 Veden laadun muutokset 1990 2013 Pintaveden laadun (happi, väri, kok-p, kok-n, klorofylli) muutokset jaksolla 1990 2013 intensiiviseurannan pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 on esitetty kuvissa 14 18 erikseen talven ja avovesiajan osalta. Rannikon jäätilanne vaikeuttaa usein uloimmille havaintopaikoille pääsyä, minkä vuoksi havaintopaikan P75 tulokset on korvattu talvella 1991, 2000, 2001, 2005 ja 2007 P77 tuloksilla, talvella 1993 P76 ja talvina 1995, 1996, 1997 ja 1998 P74 tuloksilla, talvella 2009 P78 ja talvella 2010 P73 tuloksilla. Vuoden 2011 havaintopaikka P75 sijaitsi ahtojäiden keskellä, joten näyte otettiin noin kolme kilometriä havaintopaikalta etelään. Vuonna 2012 havaintopaikan P75 tulos on korvattu P71 tuloksilla.
18 P71 havaintopaikka ei kuitenkaan vastaa hyvin pistettä P75, koska alueella on talvella selvästi järvi- /jätevesien vaikutusta, mikä näkyy väri- ja ravinnepitoisuuksissa. Talvella 2013 P75 on korvattu P71:n tuloksilla. HAPPI (kuva 16) Jäänalaisessa happitilanteessa tapahtui selvä ja pysyvä muutos parempaan talvella 1986, jolloin UPM:n aktiivilietelaitos otettiin käyttöön. Tätä ennen happitilanne oli vaihdellut etenkin havaintopaikoilla P62 ja P64 huomattavasti ja kyllästysaste oli Mässkäriin asti alle 50 %. Nykytilanne on vakiintunut koko alueella siten, että pintaveden happitilanne on vähintään tyydyttävä, mutta enimmäkseen hyvä. Talvella 2013 hapen kyllästysasteen vaihteluväli pintavedessä oli koko tarkkailualueella 63 79 % eli happitilanne oli hyvän ja tyydyttävän rajalla. Kuva 16. Hapen kyllästysasteen vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvina 1990 2013. VÄRI (kuva 17) Talven väriarvot vaihtelevat voimakkaasti, mikä johtuu jäte- ja järvivesien erilaisesta kulkeutumisesta eri talvien juoksutustilanteissa. Väriarvot olivat 1990-luvulla melko vakaat uloimmalla havaintopaikalla (P75), mutta 2000-luvulla P75 on jouduttu korvaamaan monena talvena lähempien havaintopaikkojen tuloksilla ja vaihtelu on siten kasvanut. Luodonjärvestä juoksutetun järviveden vaikutus näkyi talvella 2009 tavallista selvemmin kaikilla intensiivitarkkailun paikoilla, kun taas talven 2010 vähäisemmät juoksutukset näkyvät pintaveden vaaleampana värinä eli pienempinä väriarvoina. Vuonna 2013 osassa pisteissä järviveden vaikutus näkyy, osassa taas vaaleampia väriarvoja. Avovesiaikaan havaitaan veden värin suhteen selvä gradientti purkualueilta ulospäin mentäessä. Vaihtelut ovat suurimmat järvi- ja jätevesien purkupaikkojen läheisyydessä (P52, P54 ja P67), missä etenkin pintavesi on myös selvästi ruskeampaa kuin muualla. Uloimmilla pisteillä (P64 ja P75) väriarvot ovat alhaiset (10 40 mg Pt/l) ja vaihtelut vähäisiä. Vuoden 2013 järvivesien juoksutukset näkyvät uloimpia pisteitä lukuun ottamatta selvästi avovesiajan väriarvoissa, mutta edellisvuotista vähemmän.
19 Kuva 17. Veden värin vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvella ja avovesiaikaan 1990 2013. FOSFORI (kuva 18) Talvella kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelevat väriarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Pitoisuuksissa on laskeva suuntaus ja vaihteluväli on pienentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Pitoisuudet ovat olleet tasaisen pieniä vain uloimmalla havaintopaikalla (P75). Juoksutukset Luodonjärvestä painottuivat talvella 2008 ja 2009 Hästgrundetiin ja fosforipitoisuudet olivat purkualuetta laajemmalla alueella (P62, P64 ja P71) tavallista korkeammat. Talven 2010 vähäisempien juoksutusten johdosta pintaveden fosforipitoisuudet laskivat normaalitasolle. Vuonna 2011 fosforipitoisuudet olivat hieman isommat erityisesti P52:lla, mutta tasaantuivat vuonna 2012. Vuonna 2013 pitoisuudet olivat talvella kauttaaltaan edellisvuotta korkeammat.
20 Avovesikauden fosforipitoisuuksissa on laskeva tai tasainen suuntaus kaikilla havaintopaikoilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P 52, 54 ja 67) fosforitaso erottuu muita korkeampana (kokonaispitoisuudet välillä 12 67 µg/l vuonna 2013). Fosforipitoisuus laskee rannikolta ulospäin mentäessä alle 10 µg/l:aan pisteillä 64 ja 75. Havaintopaikkojen P52, P54 ja P62 fosforipitoisuuksissa on 2000- luvulla havaittavissa laskeva suuntaus, mutta tulokset ovat nousseet hieman vuonna 2012 ja kääntyivät jälleen vuonna 2013 laskuun. Kuva 18. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvella ja avovesiaikaan 1990 2013.
21 TYPPI (kuva 19) Talvella kokonaistyppipitoisuudet vaihtelevat väri- ja fosforiarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Isoimmat pitoisuudet ovat purkualueiden tuntumassa ja pienimmät ulkomerellä. Havaintopaikan P52 pitoisuusvaihtelu on vähentynyt huomattavasti 2000-luvun talvina. Talvella 2013 typpipitoisuus oli edellisvuotta korkeampi kaikilla pisteillä, mutta pitoisuudet olivat kuitenkin 2000-luvun tasolla. Avovesikauden typpipitoisuudet ovat tasaiset ja laskeneet kaikilla havaintopaikoilla 1990-luvun alkuun verrattuna. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P52, P54 ja P67) typpitaso on noin 500 800 µg N/l ja laskee ulospäin mentäessä alle 400 µg N/l:aan. Vuonna 2013 typpipitoisuudet laskivat vuoden 2012 hieman korkeammista pitoisuuksista takaisin 2000-luvun yleiselle tasolle. Kuva 19. Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvella ja avovesiaikaan 1991 2013.
22 KLOROFYLLI (kuva 20) Rehevöitymistä kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevöityminen lisääntyi 1980-luvun puolivälistä lähtien kaikilla intensiiviseurannassa olevilla pisteillä ja samalla alueiden väliset erot pääsääntöisesti kasvoivat. Vuoden 1998 jälkeen erot lähi- ja ulkoalueiden välillä ovat edelleen lisääntyneet ja klorofyllipitoisuudet vaihtelevat erityisesti purkualueen lähimmillä havaintopaikoilla (P52, P54, P67). Luodon-Öjanjärven juoksutusten suuret vaihteluilla on näillä pistellä suuri merkitys. Havaintopaikkojen P62 ja P64 klorofyllipitoisuuksissa on 2000-luvulla havaittavissa laskeva suuntaus lukuun ottamatta rannikon lähipisteitä P52, P54 ja P67, missä on havaittavissa selvä nouseva trendin vuodesta 2011 alkaen. Havaintopaikan P75 klorofyllipitoisuudet ovat lähellä taustapitoisuuksia. Järvivesiä juoksutettiin ainoastaan kalateistä läpi koko kesän 2013, Gertrudsin ja Hästgrundetin tulvaluukut olivat pääsääntöisesti kiinni. Vuonna 2013 a-klorofylli-pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat etenkin pisteillä P52 ja P54. Ulommilla pisteillä pitoisuudet jatkoivat laskevaa trendiä. Kuva 20. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 avovesiaikaan 1990 2013 (intensiiviseurannan tulokset, n = 11-16/ vuosi). 4.5 Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit Vuoden 2013 vedenlaatuaineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain (kuva 21). Ekologisessa luokituksessa arvioidaan loppukesän (3.7. 27.8.) klorofyllipitoisuuksia kasviplanktontuotannon mittarina. Tukiparametreina tarkastellaan maaliskuun kokonaisravinnepitoisuuksia (1 5 m vesikerros) ja heinäelokuun näkösyvyyttä. Havaintopaikat luokitellaan näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym 2009) noudattaen luokkiin erinomainen huono. Pietarsaaren merialueen em parametrit vuodelta 2013 on esitetty taulukossa 4. Jakson 2006 2010 aineistot on käsitelty vastaavasti ja esitetty taulukossa 5 sekä karttapohjalla kuvassa 22. Myös pohjaeläintarkkailun tulokset on käsitelty ekologisen luokitusohjeistuksen (Vuori ym 2009) mukaisesti ja pohjaeläintuloksista lasketut BBI-indeksit on sijoitettu havaintopaikoittain luokkiin erinomainen huono (Nyman 2014, kuva 25).
23 Vedenlaatu ekologisen luokituksen parametrien perusteella vuonna 2013 ja vertailu jaksoon 2009 2013 Vuosi 2013 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Pietarsaaren edustan havaintopaikoilla vuoden 2013 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 4. Sisemmän rannikkoalueen (Ps) havaintopaikat sijoittuvat vuoden 2013 vedenlaatuparametrien perusteella luokkiin tyydyttävä, välttävä tai huono. Vanha satamalahti oli vedenlaadultaan huono ja Luodonjärven edustan pisteet P54 ja P55 välttäviä, kuten myös Kackurinlahti (P79) ja Larsmon rannikkoalue (P67). Muut sisäsaariston alueet kuuluivat luokkaan tyydyttävä. Kaikki ulomman rannikkoalueen (Pu) havaintopaikat lukuun ottamatta pistettä P73 kuuluivat luokkaan tyydyttävä. Havaintopaikka P73 kuului luokkaan välttävä. Taulukko 4. Vuoden 2013 vedenlaatutulosten perusteella laadittu havaintopaikkakohtainen luokitus Pietarsaaren edustalla. Tyyppi/ Piste kok-p kok-n NS a-klo Vedenlaatu Vedenlaatu vesimuodostuma 2013 2013 2013 2013 2013 2010-2013 Ps Prs edusta 51 47 1150 1,1 16,5 huono tyydyttävä Ps Prs edusta 52 18 805 1,1 9,2 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 53 18 735 1,35 7,0 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 54 26 1055 1 15,4 välttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 55 30 860 0,8 19,4 välttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 61 19 810 1,45 4,6 tyydyttävä tyydyttävä Pu Kallan 62 14 600 2,1 2,1 tyydyttävä tyydyttävä Pu Kallan 64 13 640 4,4 1,6 hyvä hyvä Pu Kallan 65 18 505 3,8 1,3 hyvä hyvä Ps Prs edusta 66 31 965 1,3 6,3 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 67 37 1100 1,1 15,2 välttävä tyydyttävä Pu Kallan 71 13 815 3,8 1,6 tyydyttävä tyydyttävä Pu Ukpyy ulko 73 24 1015 6 1,7 tyydyttävä hyvä Pu Kallan 75 5,5 1,8 erinomainen erinomainen/hyvä Ps L-saaristo 78 23 770 2 2,6 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 79 38 1150 1,6 11,0 välttävä tyydyttävä Vertailujakso 2010 2013 Taulukossa 4 ja kuvassa 22 on esitetty Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun havaintopaikkojen sijoittuminen jakson 2010 2013 vedenlaatuaineiston perusteella ekologisen luokituksen luokkiin erinomainen tyydyttävä. Ulomman rannikkoalueen (Pu) havaintopaikat P64, P65 ja P73 sijoittuvat hyvään luokkaan ja uloin piste P75 oli erinomaisen ja hyvän rajalla. Muut ulomman rannikkoalueen havaintopaikat (P62 ja P71) kuuluivat tyydyttävään luokkaan, samoin kaikki sisemmän rannikkoalueen (Ps) havaintopaikat. Luodonjärven ja Lapuanjoen ravinnekuormitukset talvella 2013 heikensivät vedenlaatua verrattuna 2010 2013 vedenlaatuluokitteluun. Lisäksi vuonna 2013 ruoppauksen vaikutus näkyi isoina klorofylllipitoisuuksina.
24 Kuva 21. Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit vuoden 2013 aineiston perusteella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa. Kuva 22. Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit jakson 2010 2013 aineiston perusteella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa. 5 Kalataloustarkkailu Vuosittainen tiedonkeruu Tiedot kalastajien ja pyydysten määristä sekä kalansaaliista saatiin tarkkailuohjelman mukaisesti kalastusalueelta (Norra svenska fiskeområdet), joka on koonnut ne Pietarsaaren ja Luodon kalastuskunnilta. Seuraavassa esitetään yhteenveto Vestersundsbyn, Kyrkobyn, Pörkenäsin, Larsmon ja Eugmon kalastuskunnilta kerätyistä tiedoista merialueen kalastuksesta vuonna 2013 (Wistbacka 2014, liite 6). Vuonna 2013 alueella kalastaneiden lukumäärä oli 541 henkeä, joista Pohjanmaan TE-keskuksen tilastojen mukaan 30 oli ammatti- tai sivuammattikalastajia. Ammattikalastajia oli Larsmossa yhteensä 18, Eugmossa 7 ja Vestersundsbyssä 5. Alueella oli vähemmän pyydyksiä kuin edellisenä vuotena, mutta saalista saatiin edellisvuotista enemmän. Pyydyksinä käytettiin eniten 35 45 mm verkkoja. Lisäksi kalastettiin rysillä, siikaloukuilla, haukisaksilla sekä vapakalastusvälineillä ja katiskoilla. Vuonna 2013 oli käytössä enemmän rysiä, siikaloukkuja ja katiskoja ja vähemmän verkkoja, koukkuja & saksia, ajoverkkoja ja heittovapoja kuin edellisvuonna. Ajoverkkoja, onkia, pitkäsiimoja, atraimia ja nuottia ei tilastoitu vuonna 2013 lainkaan (taulukko 5).
25 Taulukko 5. Pietarsaaren ja Luodon merialueella käytetyt pyydykset 2004 2013 (Wistbacka 2005 2014). Pyydykset/ Redskap 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 verkko/nät 2 159 2 131 2 583 2 753 2 262 1 968 1 831 1 239 1 884 1382 rysä/ryssjor 161 118 81 105 125 71 73 72 68 77 siikaloukku/sikfällor 22 31 39 35 27 24 25 25 34 38 siikakou kku/sikkrokar ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm 2 koukut & sakset 288 322 197 313 75 43 54 105 152 110 ajoverkko/flytnät 0 0 3 3 0 0 50 10 0 ei ilm nuotta/not 0 0 0 0 0 0 0 ei ilm ei ilm ei ilm pitkäsiima/långrävar 1 0 0 0 0 1 1 1 0 0 heittovapa/kastspön 44 45 109 135 > 72 67 73 38 255 130 onki/mätspö ei ilm ei ilm >100 >100 > 15 ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm katiska/katsar 45 90 79 89 52 63 45 26 20 85 atrain/ljuster ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm 5 0 0 0 ei ilm strömm.skötar ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm ei ilm 25 Taulukko 6. Pietarsaaren ja Luodon merialueen kalasaaliit (kg/ vuosi) 2004 2013 (Wistbacka 2005 2014). Särki ja säynävä sisältyvät vuoteen 2005 asti ryhmään muut. Saalis/ Fångst 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 siika/sik 20 823 17 002 18 033 15 198 10 281 9 533 14 543 15 268 18 407 20 119 lohi/lax 7 867 9 926 7 949 5 841 4 128 5 458 4 981 7 451 10 736 5 256 taimen/öring 795 1 113 1 973 2 011 1 037 1 338 1 084 1 573 3 140 1 562 silakka/strömm. 10 702 26 621 10 776 22 529 704 869 1 582 1 826 2 656 2 350 made/lake 3 725 4 499 4 712 5 780 3 430 4 724 5 134 4 686 7 431 6 622 ahven/abborre 5 631 4 690 3 988 3 588 2 991 4 497 4 278 4 610 4 955 5 013 hauki/gädda 7 786 6 972 6 078 7 110 4 187 6 703 8 168 9 264 10 010 8 306 lahna/braxen 10 728 7 310 12 243 13 620 8 104 13 298 15 899 36 989 78 253 101 822 kuha/gös 414 800 1 334 4 480 913 1 339 2 060 1 953 1 121 1 136 särki/mört 2 023 2 520 1 507 4 174 3 609 4 789 8 091 8 809 säynävä/id 1 967 1 852 1 291 1 878 2 968 2 782 3 654 3 273 muut/övrigt 4 722 3 994 1 687 5 490 4 192 4 446 1 297 1 686 13 486 1 422 Totalt/ yhteensä 73 193 82 927 72 763 90 019 42 765 58 257 65 603 92 877 150 195 165 690 Pietarsaaren merialueella 9 ammattikalastajaa osallistui vuonna 2013 hoitokalastushankkeeseen. Hoitokalastusta toteutettiin rysillä, joita sai poikkeuksellisesti pitää pyynnissä myös kesällä. Yleisin saalislaji vuonna 2013 oli edellisvuosien tapaan lahna, jonka kokonaissaalis kasvoi 30 % edellisvuodesta. Hoitokalastuksen myötä lahnan saalismäärä kasvoi 24 000 kg edellisvuoteen verrattuna ja myös särkisaalis kasvoi hieman (n. 700 kg). Lahnan jälkeen seuraavaksi yleisimpinä saalislajeina tulivat siika, särki, hauki, made, lohi ja ahven, joista siika-, särki- ja ahvensaaliit olivat isommat kuin vuonna 2012. Hoitokalastuksen osuus saaliin kokonaismäärästä oli merkittävä. Kokonaissaalis vuonna 2013 oli noin 165 000 kg eli noin 10 % edellisvuotta enemmän, jolloin hoitokalastuksen osuus oli jo erittäin merkittävä. Vuonna 2013 hoitokalastettavien lajien (lahna, särki, säynävä) osuus kokonaissaaliista kasvoi, mutta lohisaalis pieneni hieman ja taimensaalis oli vain puolet edellisvuoden saaliista. Kuhasaalis oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2012 (taulukko 6 ja kuva 23).
26 Kuva 23. Eri kalalajien osuudet kokonaissaaliista Pietarsaaren ja Luodon merialueella 2005 2013 (Wistbacka 2006 2014). Ryhmä muut sisältää mm särki- ja säynäväsaaliin. 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna 2013 6.1 Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseurannan tulokset Pietarsaaren ja Luodon alueilla on seitsemän meren rannalla sijaitsevaa uimarantaa, joilla veden laatua seurataan säännöllisesti. Kittholmenin uimaranta Vanhassa satamassa sekä Fäbodan Pikkuhiekka ja Café-ranta ovat EU-rantoja, joita valvotaan enemmän kuin muita rantoja. Uimavedet täyttivät pääsääntöosesti voimassa olleet laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 354/2008). Isohiekan rannassa havaittiin E-coli:n raja-arvon (500 MPN/100 ml) ylitys heinäkuun alussa (550 MPN/100 ml), mutta viikkoa myöhemmin otetussa uusintanäytteessä pitoisuudet olivat laskeneet normaalitasolle (39 MPN/100 ml). Näytteenottojen yhteydessä EU-rannoilla ei havaittu sinilevää, öljyä, kelluvia partikkeleita, fenoleita eikä silmin havaittavia muutoksia veden värissä tai näkösyvyydessä. Yhteenveto Pietarsaaren sosiaali- ja terveysviraston terveystarkastajien suorittaman uimavesivalvonnan tuloksista on liitteenä 7. Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa levähavainto-ohjelmassa on havaintopaikka Ådön kalasatamassa. Pietarsaaren ympäristötoimiston henkilökunta tekee havainnot kerran viikossa. Kesällä 2013 Ådön kalasatamassa ei havaittu levää. 6.2 Pohjaeläintarkkailut vuonna 2013 (Nyman 2014) Kuudelta havaintoasemalta tehty jokavuotinen pohjaeläinselvitys on raportoitu erikseen ja alla esitetään tiivistelmä Nymanin (2014) raportoimista tuloksista.
6.2.1 Menetelmät 27 Vuoden 2013 pohjaeläinnäytteet otettiin syyskuun lopulla havaintopaikkojen 53, 54, 62, 65, 71 ja 78 ympäristöstä. Vuonna 2012 pohjaeläintarkkailuun on lisätty kaksi näytteenottopaikkaa, P53 ja P71. Näytteenotossa sovellettiin SFS standardia 5076. Näytteet otettiin Ekman tyyppisellä noutimella (pinta-ala 246 m 2 ). Rinnakkaisnostojen määrää vähennettiin kymmenestä viiteen vuonna 2012. Kukin nosto seulottiin tarkkailuohjelman mukaisesti kentällä 0,5 ja 1,0 mm kaksoisseulalla. Eläimet 1 mm seuloksesta poimittiin luupin avulla laboratoriossa elävinä vuorokauden sisällä näytteenotosta. 0,5 mm seulos säilöttiin etanolilla ja poimittiin myöhemmin stereomikroskoopin avulla. Punnitus tehtiin lyhyen imupaperikuivatuksen jälkeen. Simpukat punnittiin kuorineen (Nyman 2014). 6.2.2 Lajisto, yksilötiheydet ja biomassat Pohjaeläinlajisto oli pääpiirteissään samankaltainen kuin edellisinä vuosina (kuva 24). Näytteenottopaikoilta tavattiin kaikkiaan 23 pohjaeläinlajia tai ryhmää. Asemakohtainen vaihtelu oli 7 11 lajia tai ryhmää. Kaikilta näytealueilta tavattiin harvasukasmatoja (Oligochaeta), joista Potamothrix hammoniensis oli valtalaji. Vuonna 2013 kyseinen laji oli Limnodrilus hoffmeisterin seurassa osittain palautunut asemalle 54, missä todennäköisesti väyläruoppauksen samentuminen väliaikaisesti aiheutti harvasukasmatojen vähenemisen. Uutena lajina oli asemilla 62 ja 53 vuonna 2012 alueelle ilmestynyt Itämeressä todennäköisesti harmiton tulokaslaji Paranais frici (Ljungberg ym 2011) oli harvasukasmatojen valtalaji asemalla 62. Surviaissääsken toukista (Tanypodinae), Procladius-suvun toukat ovat Pietarsaaren edustalla yleisin surviaissääskien ryhmä. Niitä oli aikaisempiin vuosiin verrattuna melko vähän ja rehevöitymistä indikoivia suurikokoisia Chironomus toukkia ei tavattu lainkaan vuonna 2013. Myös raakkuäyriäisiä (Ostracoda) ja amerikansukasmatoja (Marenzelleria sp.) oli lähes kaikilla pisteillä. Terveen pohjan indikaattoreina pidettyjä raakkuäyriäisiä oli vuonna 2013 havaintopaikoilla P54, P71 ja P78 runsaasti, sen sijaan havaintopaikoilla P53, P62 ja P65 niitä oli huomattavan vähän tai ei lainkaan. Merisukasmatoa (Manayunkia aestuarina) elää Perämeressä sietokykynsä rajoilla alhaisen suolapitoisuuden takia ja se havaittiin ensimmäisen kerran Pietarsaaren edustalla vuonna 2009. Vuonna 2013 merisukasmatoa tavattiin näytteenottopaikoilla P62 ja P65. Kilkki (Saduria entomon) ja valkokatka (Monoporeia affinis) ovat vähentyneet Pietarsaaren edustalla. Vuonna 2013 tavattiin yksi kilkki näytteenottopaikalla P62, mutta valkokatkoja ei tavattu lainkaan (Nyman 2014). Pohjaeläinten yksilötiheydet vaihtelivat välillä 200 4 300 yks/ m 2 ja biomassat välillä 0,1 5,6 g/m 2 (kuva 24). Kokonaisyksilömäärä oli suurin havaintopaikoilla P54, P71 ja P78, joilla oli runsaasti raakkuäyriäisiä. Raakkuäyriäiset ovat pienikokoisia ja niiden vaikutus biomassaan on vähäinen, mutta BBIindeksin laskentamallissa niille on annettu suuri painoarvo ja silloin kun yksilömäärä on suuri, niiden vaikutus laskentatuloksiin on huomattavan suuri (ks. kpl 6.2.3.). Havaintopaikan P53 yksilömäärä oli selvästi pienin johtuen laivaväylän ruoppaustöistä. Suurimmat biomassat olivat näytteenottopakoilla 62 ja 65, joilla amerikansukasjalkaiset sekä yksittäiset kilkit ja itämerensimpukat kasvattivat biomassaa. Näytteenottopaikalla P71 biomassa koostui suurilta osin harvasukasmadoista (Nyman 2014). Vuonna 2011 havaitut pohjaeläimistön muutokset näytteenottopaikoilla P54 ja P62 olivat vuonna 2012 edelleen osittain havaittavissa. Muutokset saattoivat johtua sataman ja väylän ruoppaustöistä. Myös kesällä 2013 näytteenottopaikan 53 välittömässä läheisyydessä tehdyt sataman ja laivaväylän ruoppaustyöt oli kerryttänyt pohjaan paksun savi- ja hiesukerroksen, mikä oli selvästi vähentänyt sekä yksilömäärää että biomassaa näytteenottopaikalla (Nyman 2014).
28 Kuva 24. Pohjaeläinten yksilötiheydet (kpl/m 2 ) ja biomassat (g/m 2 ) asemilla P 53, 54, 62, 65, 71 ja 78 vuonna 2013 (Nyman 2014). 6.2.3 Ekologinen luokitus pohjaeläinindeksien perusteella Vesienhoitosuunnittelussa käytetyn vuonna 2012 päivitetyn laskentamallin (Perus & Österberg 2012) mukaan BBI- ja ELS-indeksien laskenta osoitti, että vuoden 2013 laatuindeksit olivat samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Laskentamallin mukaan indeksit lasketaan erikseen 10 metriä syvemmällä ja matalammalla olevien näytteenottoasemien osalta. Vesimuodostuman yhdistetty luokitus voidaan laskea, jos vesimuodostuman syvyysjakauma olisi tiedossa. Tulosten tulkinassa on huomoitava, että laatuindeksi ja sen perusteella tehty luokitus sisältää karkeita yleistyksiä, esimerkiksi kaikille harvasukasmato- ja surviaissääskilajeille on annettu huono painoarvo, vaikka ryhmät sisältävät hyvin erilaisia lajeja. Lisäksi indeksiarvojen vuosien välinen vaihtelu on osittain sattumanvaraista ja sen tark-
29 kuus riippuu lajien yksilötiheysarvion tilastollisesta tarkkuudesta. Vuoden 2012 pohjaeläintarkkailun raportissa esitetyssä laskelmassa oli vesimuodostuminen Pietarsaaren edustan ja Luodon saariston osalta aineiston syöttövirheitä, joka on korjattu vuoden 2013 pohjaeläinselvitykseen (Nyman 2014) sekä tähän yhteenvetoon. Laskennassa on käytetty myös vuoden 2010 laajan pohjaeläintarkkailun tuloksia. Vuoden 2013 pohjaeläintulosten perusteella näytteenottopaikat 53, 65 ja 78 luokittuvat hyviksi ja 54, 62 ja 71 luokittuvat erinomaisiksi. Vaikka laivaväylän ruoppaus on voimakkaasti vähentänyt näytteenottopaikan 53 yksilömäärää ja biomassaa, sen indeksiarvo ei ole pienentynyt kovin paljon, koska lajisto oli pysynyt melko monipuolisena (taulukko 7). Vuosien 2008 2013 pohjaeläinaineiston perusteella vesimuodostuma Pietarsaaren edusta luokittui tyydyttäväksi ja vesimuodostuma Luodon saaristo (perustuu ainoastaan näytteenottopaikan 78:n tuloksiin) hyväksi. Vesimuodostuma Kallan luokittui alle 10 m syvyydessä olevien näytteenottopaikkojen perusteella hyväksi ja yli 10 m syvyydessä olevien asemien perusteella erinomaiseksi (taulukko 8) (Nyman 2014). Taulukko 7. Vuosien 2008 2013 Pietarsaaren edustan pohjaeläinaineistosta laskettujen pistekohtaiset BBI-ELS indeksien arvot sekä niiden tulkinta, E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä. Vuosi 2008 2009 2010a 2010b 2011 2012 2013 Asema 53 54 62 65 71 78 0,71 0,76 0,76 H H H 0,60 0,52 0,32 0,48 0,95 0,58 1,03 H T V T H H E 0,77 0,72 0,98 0,67 1,51 0,98 1,04 H H E H E E E 1,37 1,44 1,09 1,68 0,81 0,70 E E E E H H 0,73 1,09 1,09 H E E 1,00 0,92 0,76 0,95 0,92 0,90 E H H H H H Taulukko 8. Vuosien 2008 2013 pohjaeläinaineistosta laskettujen vesimuodostumakohtaiset BBI- ELS indeksien arvot sekä niiden tulkinta, E=erinomainen, H=hyvä, T=tyydyttävä. Vuoden 2010 arvot perustuvat laajaan pohjaeläintarkkailun tuloksiin. Vesimuodostuma 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Koko jakso Pietarsaaren edusta H T T H H H T Luodon saaristo E H H H H H H Kallan 10+m H H H E H H E Kallan10-m H E E H
6.3 Lämpötilakartoitukset 30 Alholmens Kraft Oy:n jäähdytysvesien vaikutusalueella tehtiin vuonna 2013 maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa lämpötilakartoitukset, jotka on raportoitu erikseen (Keränen 2014a). Vuoden 2013 kartoitustuloksia on verrattu vastaavien havaintopaikkojen lämpötiloihin (Pietarsaaren edustan yhteistarkkailu 1990 2001) ennen Alholmens Kraftin voimalaitoksen käynnistymistä. Maaliskuussa 2013 tarkkailualueen vesien maksimilämpötilat olivat noin 0,1 4 asteen välillä. Lämpimintä vesi oli purkupaikan edustalta Risohällenin suuntaan. Jäähdytysvesien vaikutusvyöhyke ulottui veden lämpötilojen perusteella jäähdytyskanavan suulta noin 4,5 km 2 alalle. Vesi oli lämmennyt jäähdytysvesien vaikutusalueella pohjaan saakka eli noin 3 m syvyyteen. Toukokuussa 2013 tarkkailualueen vesien maksimilämpötilat olivat noin 9 17 asteen välillä. Korkein lämpötila mitattiin Kackurinlahdella ja kylmin Ådön edustalta. Toukokuussa havaittiin lämpötilakerrostuneisuutta eikä jäähdytysvesien vaikutusta ollut havaittavissa. Lämpövoimala oli toukokuussa kiinni, joten lämpökuormitusta tuli vain UPM:n tehtaalta. Elokuussa 2013 vedet olivat koko tarkkailualueella noin asteen vuosien 1990 2001 keskiarvoja lämpimämpiä. Havaintopisteiden vesien maksimilämpötilat olivat noin 18 21 C. Myöskään elokuussa lämpökuormitusta ei ollut lämpövoimalan huoltotöiden vuoksi. Havaintopaikkojen lämpötilakerrostuneisuus oli vähäistä ja lämpötilat alenivat vain hieman syvempiin vesikerroksiin mentäessä. Lokakuussa 2013 vedet olivat koko tarkkailualueella noin 1 3 astetta vuosien 1990 2001 keskiarvoja kylmempiä. Havaintopisteiden vesien maksimilämpötilat olivat noin 8 11 C. Korkeimmat lämpötilat mitattiin aivan purkukanavan edustalta, joskin erot muihin havaintopaikkoihin olivat pienet. Lämpötilaerojen perusteella jäähdytysvesien vaikutusalue rajoittui purkukanavan edustalle. Lämpötilakerrostuneisuus oli varsin vähäistä ja vedet olivat tasalämpöisiä. Johtokykyarvojen perusteella Luodonjärven vähäsuolaisen veden vaikutus näkyi Kackurinlahden pintavedessä. 6.4 Mässkärin luontoasema Jätevedenpuhdistamo Mässkärin luontoaseman koko vuoden vedenkulutus on noin 250 m 3 /v. Jätevedet käsitellään Green Rock pienpuhdistamossa, josta kuormitus mereen on ympäristöluvan (30.10.2012 LSSAVI/508/04.08/2010) perusteella vaihdellut välillä 0,14 1 kgp/ vuosi. Uudet lupaehdot astuivat voimaan vuonna 2013. Kiintoaineen luparajat ovat vuodesta 2013 alkaen 90 % ja 35 mg/l, BOD 7 ATU 90 % ja 30 mg/l ja COD Cr 75 % ja 125 mg/l ja fosforin luparaja 3 mg/l. Uuden ympäristöluvan mukaan jätevesinäytteitä otetaan jatkossa kaksi kertaa vuodessa (kesä- ja elokuussa) ja vesistötarkkailu voidaan lopettaa. Vuonna 2013 Mässkärin havaintopaikka oli edelleen mukana maalis- ja elokuun merialueen tarkkailussa. Jätevesinäytteitä ei otettu vuonna 2013. Mässkärin luontoaseman pienpuhdistamon vesistötarkkailunäytteet (Mä1) otettiin yhteistarkkailun yhteydessä ja tulokset sisältyvät maaliskuun (25.-26.3.) ja elokuun (6-8.8.) tulostaulukoihin (liite 2.2 ja 2.6). Puhdistettujen jätevesien vaikutuksia ei ollut havaittavissa. Kuten muidenkin havaintopaikkojen, myös Mä1:n pintavedessä näkyi maaliskuun näytteenotossa Luodonjärvestä juoksutettujen humuspitoisten vesien vaikutus humusaineiden (väri) ja typpipitoisuuden nousuna. Happitilanne oli talvinäytteenoton aikana hyvä (76 80 %). Elokuussa vesi oli kauttaaltaan kirkasta (< 0,6 FTU) ja väritöntä (15 mg Pt/l) ja ravinnepitoisuudet alueelle ominaisella tasolla (Kok-N: 280 310 µg/l, Kok-P: 7 9 µg/l). Purkualueella myös hygieeninen tila oli hyvä (enterokokit 2 7 pmy/100 ml).
6.5 Pörkenäsin leirikeskus 31 Pörkenäs Lägergårdin jätevedenpuhdistamolla puhdistetaan Pörkenäsin ja Merilän leirikeskusten jätevedet, joilla on oma velvoitetarkkailu. Puhdistamona toimii vuonna 2012 asennettu Oy KWH-Pipe Ab:n Vehoputs 70-pienpuhdistamo, joka toimii panosperiaattella. Sitä ennen (2006 2011) jätevedet puhdistettiin UPO-Metoxy pienpuhdistamolla. Ympäristölupa (LSSAVI/229/04.08/2010) velvoittaa suoritettavan jätevesien käyttö- ja päästötarkkailua siten, että toiden näytteenottokerta ajoittuu kesään korkeimman käyttöasteen aikaan. Tarkkailua suorittaa Ahma Ympäristö Oy ja vuoden 2013 tulokset on raportoitu erikseen (Nurttila 2014). Vuonna 2013 laitoksella käsiteltiin 1600 m 3 jätevettä. Näytteet otettiin 8.7 ja 14.8. Puhdistamo ei toiminut vielä vuonna 2013 kunnolla. Puhdistustehot jäivät alhaisiksi, eivätkä ne toteuttaneet lupaehtoja. Vesistötarkkailussa jätevedenpuhdistamon vaikutuksia ei kuitenkaan voitu havaita. Veden laatu oli hyvä, happopitoisuus oli koko vesipatsaassa korkea (10,0 mg/l) ja kokonaisfosfori- sekä klorofyllipitoisuudet olivat karulla tasolla (kok-p < 10 µg/l, a-klo 1,8 µg/l). Myös kokonaistyppi-pitoisuus oli alhainen (260 280 µg/l) (Nurttila 2014). 7 Pietarsaaren Sataman ja laivaväylän ruoppaus- ja läjitystöiden tarkkailun yhteenveto 2013 7.1 Tarkkailun peruste / päätös Etelä-Suomen Aluehallintovirasto on 23.2.2011 (ESAVI/187/04.09/2010) myöntänyt Liikenneviraston Länsi-Suomen väyläyksikölle ja Pietarsaaren satamalle vesilain mukaisen päätöksen, joka koskee Pietarsaaren väylän ja satama-altaan ruoppausta ja ruoppausmassojen läjittämistä. Päätöksestä valitettiin, mutta Alholmenin satamakentän läjitysaltaaseen läjitettävät satama-altaan ruoppaustyöt voitiin aloittaa syksyllä 2011. Aluehallintoviraston päätös (LSSAVI/117/04.09/2011) ruoppausmassojen meriläjityksestä on päivätty 1.6.2012. Kummankin edellä mainitun lupamääräyksen (9/2010 ja 6/2012) mukaisesti luvan saajan on tarkkailtava ruoppaus- ja läjitystöiden vaikutuksia merialueeseen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän hyväksymällä tavalla. Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman omalta osaltaan 28.6.2011 (EPOELY/35/07.04/2010) ja Pohjanmaan Ely-keskus 15.9.2011 (POHELY/1822/5723/2011). Lisäohjelmana on satama- ja väyläruoppauksien kalataloustarkkailu, jota on referoitu tässä yhteenvetoraportissa (kpl 7.4.4). 7.2 Satama-alueen ja väylän ruoppaus- ja läjitystyöt vuonna 2013 Pietarsaaren väylän ja sataman ruoppauskohteet sekä uuden luvan mukainen meriläjitysalue syksyllä 2013 ilmenevät kuvasta 26. Ruoppaus toteutettiin kesällä ja alkusyksyllä 2013 imuruoppauksena Hopper-tekniikalla (Shoalway) ja kauharuoppauksena (Hector). Imuruoppauksella massaa poistettiin alueelta RK6 182 046 m3 ja alueelta RK4 13 236 m3. Kauharuoppaukella poistettiin alueilta RK1 3 130 m3, RK2 13 508 m3 ja RK6 84 606 m3 (kuva 1) eli ruopattuja massoja oli yhteensä 296 526 m3. Ruopatut massat sijoitettiin meriläjitysalueelle (kuva 26). Kuvassa 25 on esitetty viikoittaiset ruoppausmassojen määrät/ työkohde ja näytteenoton ajoittuminen. Ennakkonäytteet otettiin Pietarsaaren merialueen yhteistarkkailun intensiivinäytteenoton yhteydessä viikolla 24 (10.6.) kiinteiltä pisteiltä P52, P54, P62 ja P64 (kuva 3). Vuonna 2013 Imuruoppaus (Schoalway) aloitettiin viikolla 27 alueilla RK6 (3.7.) ja RK4 (5.7.) (kuva 27). Ruoppausta jatkettiin viikolla 28, mutta keskiviikkona 10.7. ruoppaaja oli telakalla huollettavana. Ruoppausta päästiin jat-
32 kamaan seuraavana päivänä, mutta näytteenotto suoritettiin tuolloin (11.7.) ainoastaan kiinteillä tarkkailupisteillä P52, P53, P54, P62 ja P64. Imuruoppaus lopetettiin viikolla 29 (21.7.), jonka jälkeen töitä jatkettiin kauharuoppaajalla (Hector) alueilla RK1, RK2 ja RK6 (kuva 27). Kauharuoppaus lopetettiin viikolla 38 (20.9.) ja jälkinäytteet otettiin viikolla 41 (8.10.). Kuva 26. Pietarsaaren väylän ja sataman ruoppauskohteet sekä läjitysalueet. Kuva 27. Ruoppausmassa työkohteittain/työviikko ja näytteenottojen ajoittuminen näille viikoille.
7.3 Tarkkailun toteutus vuonna 2013 33 Veden laatua tarkkailtiin ruoppauksen aikana ohjelman mukaisesti joka toinen viikko. Ennakkonäytteet otettiin 10.6.2013 kiinteiltä havaintopaikoilta, jotka ovat väylän ja sataman ympäristössä sijaitsevat yhteistarkkailun havaintopaikat 52, 53, 54, 61, 62 ja 64. Ruoppauksen aikaisia näytteitä otettiin ruoppausalueelta RK6 3.7., 24.7., 14.8. ja 27.8. Kiinteistä havaintopaikoista otettiin ruoppauksen aikaisia vesinäytteitä heinäkuun lopulla ja elokuun puolivälissä neljästä lähimpänä ruoppauskohdetta sijaitsevasta havaintopaikasta (53, 61, 62 ja 64). Heinäkuun alussa ja elokuun lopussa ruoppausnäyteet otettiin samaan aikaan kuin oli kiinteiden pisteiden seuranta. Jälkinäytteet otettiin kiinteistä pisteistä (52, 53, 54, 61, 62 ja 64) sekä ruoppausalueelta RK6 syyskuussa (10.9.2013). Pintanäytteitä (1 m) otettiin ruoppausalueelta sameuden leviämissuuntaan kolmelta eri etäisyydeltä ruoppauskohteesta; 250 m päästä ruoppauskalustosta pinnanmyötäisen samentumisen suuntaan, ja sen jälkeen aina 250 m välein, mikäli samentumista esiintyi (750 metriin asti). Pohjanläheiset näytteet (-1,0 m) otettiin ruoppaajasta samentumisen suuntaan 50, 100 ja 250 m ja siitä eteenpäin aina 250 m välein siihen suuntaan tai niihin suuntiin, mihin sameus levisi (750 metriin asti). Meriläjitysalueelta otettiin näytteet läjitysalueen etelä- ja pohjoispuolelta mahdollisuuksien mukaan. Ruoppausajan näytteistä määritettiin näkösyvyys, lämpötila, väri, sameus, kiintoaine, sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori- ja typpi sekä a-klorofylli. Kaikki tulokset sisältyvät tutkimustodistuksiin (liite 8). 7.4 Kalastustarkkailun toteutus vuonna 2013 Kalataloudellista tarkkailua tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti ruoppaustöiden aikaisina vuosina ja jatketaan vielä kolme vuotta ruoppauksien päättymisen jälkeen. Pietarsaaren ruoppauksien kalataloustarkkailu alkoi vuonna 2012. Merialue jakaantuu kolmeen erityyppiseen alueeseen: lähirannikkoon, saaristovyöhykkeeseen sekä varsinaiseen merialueeseen. Vuoden 2013 kalataloustarkkailuun kuului siian poikasnuottausta, koeverkkokalastusta ja silakan poikaspyyntiä. Koeverkkokalastukset tehtiin elokuussa 2013, jolloin ruoppaukset olivat käynnissä noin 1 km päässä satamasta (Keränen 2014b). 7.5 Tarkkailun tulokset vuonna 2013 7.5.1 Ruoppausalueiden tarkkailu Vuonna 2013 ruopattujen alueiden RK1, RK2 ja RK6 sekä vuosina 2011 ja 2012 ruoppausalueiden (RK6 ja RK7) ympäristöstä otettujen näytteiden tulokset pinnan- (1 m) ja pohjanläheisestä (-1 m) vesikerroksesta on esitetty kuvissa 28 32. Ruoppausalueelta RK4 ei otettu kesällä 2013 näytteitä. Klorofyllipitoisuudet on mitattu 0 2 m syvyydeltä. Vedenlaatuparametrit mitattiin ruoppausalueiden pohjanäytteistä etäisyyksiltä 50 1 500 m ja pintanäytteet etäisyyksiltä 250 1 500 m. Ensimmäinen ruoppausalueen vesinäyte otettiin viikolla 27 (3.7.) pian imuruoppauksen aloituksen (1.7.) jälkeen ja toinen näyte otettiin viikolla 30 (24.7.) kolme päivää imuruoppauksen lopetuksen (21.7.) jälkeen. Lisäksi väliviikoilla 28 ja 29 otettiin yhteistarkkailun intensiivinäytteet kiinteiltä pisteiltä (52, 53, 54, 62, 64). Kauharuoppaus aloitettiin viikolla 30 alueilla RK6 (20.7. 20.9.), RK1 (24.7. 26.7.) ja RK2 (25.7. 2.8.). Vuonna 2013 ruoppaus lopetettiin viikolla 38 (20.9.) ja jälkinäytteet otettiin 8.10. Näkösyvyys oli huonoin (0,4 m) RK6:n ympäristössä imuruoppauksen aloituksen jälkeen 3.7. Kolme päivää imuruoppauksen lopetuksen jälkeen otetussa näytteessä (24.7.) näkösyvyys oli jo ennallaan (4,6 m). Kauharuoppauksen aikana elo-syyskuussa näkösyvyys pysyi parempana (1,3 2,5 m) kuin imuruoppauksen aikana (kuva 28).
34 Kuva 28. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) näkösyvyys vuosina 2011 2013. Klorofyllipitoisuudet olivat heinäkuun alussa korkeat (noin 9 11,5 µg/l) 1 250 ja 1 500 m etäisyydellä ruoppausalueesta. Muilla etäisyyksillä pitoisuudet olivat noin 2 5 µg/l ja heinäkuun lopulla pitoisuudet olivat maksimissaan enää noin 3 µg/l. Elokuun alussa klorofyllipitoisuudet olivat huipussaan (10,8 18,1 µg/l), jolloin pitoisuudet kasvoivat siirryttäessä 250 m etäisyydeltä 750 metriin ruoppausalueesta. 750 m etäisyydellä pitoisuus oli korkea (10,8 µg/l) vielä elokuun puolivälissä. Elokuun lopussa ja syyskuussa pitoisuudet vaihtelivat välillä 3,4 5,2 µg/l (kuva 29). Kuva 29. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) klorofylli (0 2 m:ssä) vuosina 2011 2013.
35 Kenttähavaintojen mukaan ruoppausalue oli koko imuruoppauksen ajan ruskean sameaa. Päivittäisten silmämääräisten sameusarviointien mukaan vesi oli ruoppauksen aikana samentunut ruoppausalueen RK6 lähistöllä. Sen sijaan meriläjitysalueella ei havaittu pintaveden samentumista (sameuskartat saatavilla pyydettäessä). Vesi oli imuruoppauksen aikana selvästi sameampaa pohjan lähellä (13 55 FTU) kuin pintavedessä (4,6 13 FTU). Korkein arvo mitattiin 100 metrin etäisyydellä ruoppausalueelta pohjan läheisyydestä. 1 250 m päässä ruoppausalueelta vesi oli jo selvästi kirkkaampaa niin pinta- kuin alusvedessäkin. Imuruoppauksen loputtua (21.7.) sameusarvot laskivat myös ruoppausalueen pinta- ja alusvedessä nopeasti alle 1 FTU. Kauharuoppauksen aikana havaittiin hyvin lievää samentumista aivan ruoppaajan lähietäisyydellä (kuva 30). Kuva 30. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) sameus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
36 Kiintoainepitoisuus vaihteli imuruoppauksen aikana pintavedessä välillä 4,8 42 mg/l ja pohjan lähellä välillä 28 170 mg/l. Korkein arvo mitattiin samasta pisteestä kuin korkein sameusarvo eli 100 metrin etäisyydellä ruoppausalueen pohjan läheisyydestä. Imuruoppauksen loputtua (21.7.) kiintoainepitoisuus laski koko ruoppausalueella alle 2 mg/l. Kauharuoppauksen aikana elosyyskuussa pintaveden kiintoainepitoisuudet pysyivät pieninä (<1 6,6 mg/l). Pohjan lähellä pitoisuudet vaihtelivat tuolloin välillä 1,3 49 mg/l. Korkein pitoisuus (49 mg/l) mitattiin elokuun alussa (6.8.) 50 m etäisyydellä ruoppausalueesta, mutta muutoin pitoisuudet pohjan lähellä olivat korkeintaan noin puolet tästä (kuva 31). Kuva 31. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) kiintoainepitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
37 Kokonaisfosforin pitoisuus oli imuruoppauksen aikana pintavedessä 28 41 µg/l ja alusvedessä 41 170 µg/l. Imuruoppauksen loputtua heinäkuun lopussa sekä pinta- että alusveden pitoisuus oli kauttaaltaan alle 12 µg/l. Kauharuoppauksen aikana elo-syyskuussa kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat pintavedessä välillä 10 34 µg/l ja alusvedessä 16 69 µg/l (kuva 32). Kuva 32. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) kokonaisfosforipitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
38 Kokonaistyppipitoisuus vaihteli imuruoppauksen aikana pintavedessä välillä 330 510 µg/l ja pohjanläheisessä vesinäytteessä välillä 300 620 µg/l. Imuruoppauksen lopettamisen jälkeen (24.7) kokonaistyppipitoisuus oli pintavedessä 310 450 µg/l ja pohjan lähellä 290 410 µg/l. Kauharuoppauksen aikana pintaveden kokonaistyppipitoisuudet olivat välillä 280 740 µg/l ja pohjanläheisessä vesinäytteessä välillä 230 810 µg/l (kuva 33). Kuva 33. Ruoppausalueiden (RK7, RK6 ja RK4) kokonaistyppipitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
7.5.2 Kiinteiden pisteiden tarkkailu 39 Kiinteiden pisteiden tarkkailu toteutettiin ennen ruoppausta viikolla 24 (10.6.), imuruoppauksen aikana viikoilla 27 29 (3.7., 11.7., 17.7.). Viikolla 30 (näytteenotto 24.7.) imuruoppaus oli lopetettu 3 päivää näytteenottoa aikaisemmin alueella RK6 ja kauharuoppaus aloitettu näytteenottopäivänä alueella RK1. Kauharuoppaus lopetettiin viikolla 38 (20.9.). Kiinteiden pisteiden vedenlaadussa on otettava huomioon myös alueelle johdettavien jäte- ja jäähdytysvesien vaikutus. Kesällä 2013 Luodonjärven juoksutukset olivat vähäisiä. Kesäkuussa sekä Hästgrundetin että Gertrudsin tulvaluukut olivat kiinni. Gertrudsin tulvaluukut olivat myös heinäkuussa kiinni ja Hästgrundetin kautta juoksutettiin vettä 17 päivänä, keskivirtaaman ollessa 9,3 m 3 /s. Kiinteiden pisteiden tulokset on esitetty kuvissa 34 39. Näkösyvyys vaihteli heinäkuussa 2013 kiinteissä pisteissä välillä 0,2 4,8 m. Näkösyvyys oli imuruoppauksen aikana huonoin pisteellä P62 ja paras pisteellä P64. Syksyä kohden näkösyvyys parani kaikilla näytteenottoalueilla ollen elo-syyskuussa 0,8 6,5 m, jolloin näkösyvyys oli heikoin pisteellä P54 ja paras jälleen pisteellä P64 (kuva 34). Kuva 34. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 näkösyvyys (0 2 m:ssä) vuosina 2011 2013.
40 Sameusarvot vaihtelivat pintavedessä välillä 0,34 15 FTU ja pohjan lähellä välillä 0,34 55 FTU. Korkein arvo mitattiin imuruoppauksen aikana ruoppausalueen läheisyydestä pisteestä P53 ja vähäisintä sameus oli pisteellä P64 (kuva 35). Kuva 35. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 sameus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
41 Klorofyllipitoisuudet olivat erittäin korkeat pisteellä P54 jo ennakkonäytteissä (14,1 35,3 µg/l). Muilla pisteillä pitoisuudet vaihtelivat < 1 13,6 µg/l välillä. Pienimmät pitoisuudet mitattiin pisteeltä P64 (kuva 36). Kuva 36. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 näkösyvyys ja a-klorofylli (0 2 m:ssä) vuosina 2011 2013. Kiintoainepitoisuus oli pintavedessä <1 41 mg/l ja pohjan lähellä <1 180 mg/l. Korkein pintaveden pitoisuus mitattiin pisteestä P62 ja pohjan läheinen pitoisuus pisteeltä P53. Pienimmät pitoisuudet olivat pisteellä P64 (kuva 37). Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli pintavedessä välillä 4 66 µg/l ja pohjan lähellä välillä 4 200 µg/l. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin pisteellä P53 ja pienimmät pisteiltä P62 ja P64 (kuva 38). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat pintavedessä välillä 220 1 100 µg/l ja pohjanläheisissä vesinäytteissä välillä 190 730 µg/l. Korkein pitoisuus mitattiin pisteen P54 pintavedestä. Sekä pinta- että alusveden typpipitoisuudet olivat pienimmät pisteellä P64 (kuva 39).
42 Kuva 37. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 kiintoainepitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
43 Kuva 38. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 kokonaisfosforipitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
44 Kuva 39. Kiinteiden pisteiden P52, P53, P54, P62 ja P64 kokonaistyppipitoisuus pinta- (1 m) ja pohjanäytteissä (-1 m) vuosina 2011 2013.
45 Ennen imuruoppauksen aloittamista 10.6. kiinteiltä pisteiltä P52, P54, P62 ja P64 otettiin ainoastaan pintavesinäytteet. Näkösyvyys vaihteli 0,9 2,0 m välillä. Sameusarvot (1,1 4,0 FTU) ja kiintoainepitoisuudet (2,8 8,8 mg/l) olivat alhaisia. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 6 67 µg/l ja kokonaistyppi välillä 670 990 µg/l ja klorofyllipitoisuudet 5 35,3 µg/l. Korkeimmat ravinne- ja klorofyllipitoisuudet olivat pisteellä P54. Jäte- ja järvivesien vaikutukset ovat vähäisimpiä pisteillä P62 ja P64. Imuruoppauksen aikana viikoilla 27 30 (3 21.7) näkösyvyys vaihteli 0,2 4,8 m välillä. Pintaveden sameusarvot vaihtelivat välillä 0,42 55 FTU ja kiintoaine < 1 27 mg/l. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat 6 66 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet 220 640 µg/l. Pohjanläheisissä vesinäytteissä kiintoaine- ja sameusarvot olivat odotetusti suurempia kuin pintavedessä. Korkeimmat sameus-, kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin ruoppaajaa lähimpänä olleelta kiinteältä pisteeltä P53 pian ruoppauksen aloittamisen jälkeen (3.7.). Pohjan lähellä kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 23 180 mg/l ja sameusarvot olivat 0,54 55 FTU. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat 5 640 µg/l välillä ja typpipitoisuudet välillä 230 540 µg/l. Ruoppauksen ja jäte- ja järvivesien vaikutukset olivat vähäisempiä pisteellä P64. Imuruoppauksen jälkeen (24.7) vesinäytteet otettiin kiinteiltä pisteiltä P53, P61, P62 ja P64. Sameus- ja kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat laskeneet normaalille tasolle. Typpipitoisuudet olivat suurimmat pisteessä P61 (pinta: 670 µg/l, pohja: 730 µg/l). Muissa pisteissä typpipitoisuus vaihteli välillä 310 500 µg/l. Kauharuoppaus aloitettiin 20.7. ja sitä jatkettiin syyskuun loppupuolelle saakka (20.9). Näkösyvyys oli kiinteillä pisteillä suurempi kauharuoppauksen aikana (0,8 6,5 m) verrattuna imuruoppaukseen (0,2 4,8 m). Kauharuoppauksen aikana pintaveden sameus noudatteli samaa trendiä kuin imuruoppauksen aikana eli sameus oli suurinta pisteissä P52 ja P53 (2,1 6,2 FTU) ja vähäisintä pisteessä P64 (0,34 0,77 FTU). Myös alusvedessä sameusarvot olivat elo-syyskuussa korkeimmat pisteessä P53 (4,9 17 FTU) ja muilla pisteillä arvot vaihtelivat välillä 0,34 5,4 FTU (kuva 10). Sameusarvot olivat kuitenkin pienempiä kauharuoppauksen aikana verrattuna imuruoppauksen aikaisiin arvoihin. Myös kiintoainepitoisuudet olivat kauharuoppauksen aikana pienempiä vaihdellen pintavedessä välillä <1 12 mg/l ja alusvedessä välillä <1 47 mg/l. Ravinnepitoisuuksissa ei ollut imu- ja kauharuoppauksen aikana niin suurta vaihtelua kuin sameus- ja kiintoainepitoisuuksissa ja näkösyvyyksissä. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat kauharuoppauksen aikana 4 58 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet 240 1 110 µg/l. Pohjanläheisissä vesinäytteissä kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat 4 53 µg/l välillä ja typpipitoisuudet välillä 190 710 µg/l. Ruoppauksen ja jäte- ja järvivesien vaikutukset olivat vähäisimpiä pisteellä P64. Kauharuoppauksen jälkeen (8.10.) vesinäytteet otettiin kiinteiltä pisteiltä P52, P53, P54, P61, P62 ja P64. Sameus- ja kiintoainearvot olivat laskeneet normaalille tasolle ja olivat pinta- ja alusvedessä samaa suuruusluokkaa. Myös ravinnepitoisuudet olivat pääsääntöisesti laskeneet normaalille tasolle (kok-n 250 670 µg/l, kok-p 7 17 µg/l), ainoastaan pisteessä P54 kokonaisfosforipitoisuus oli hieman koholla ollen pintavedessä 38 µg/l ja alusvedessä 29 µg/l. 7.5.3 Meriläjitysalueen tarkkailu Kesän 2013 tulokset voitaneen yleistää vastaamaan melko hyvin meriläjityksen syksyn 2012 vedenlaatutilannetta, jolloin näytteenotto jäi huonojen sääolosuhteiden vuoksi vähäiseksi. Sekä syksyllä 2012 että kesällä 2013 meriläjitysalueen pohjoispuolella ei havaittu veden samentumista tai se oli satunnaista ja erittäin lievää lukuun ottamatta 24.7., joka oli kolme päivää imuruoppauksen lopettamisen jälkeen. Eteläpuolella sameusarvot olivat suurempia, mutta eteläpuolellakin sameutta havaittiin vain alusvedessä.
46 Sameusarvot olivat pintavedessä pieniä (< 1 FTU). Sen sijaan pohjan lähellä arvot olivat korkeita etenkin meriläjitysalueen eteläpuolella (kuva 40). Näkösyvyys oli 24.7.2013 kaikilla etäisyyksillä sekä pohjois- että eteläpuolella 4,8 m, mikä oli suunnilleen sama kuin syksyllä 2012 (4,5 m). Elokuussa näkösyvyys oli parempi: pohjoispuolella 5,6 6,7 m ja eteläpuolella 5,5 6,0 m. Kuva 40. Meriläjitysalueen pohjois- (Meriläjitys-P) ja eteläpuolen (Meriläjitys-E) sameusarvot pinnalla (1 m) ja pohjalla (-1 m) vuosina 2012 2013.
47 Kiintoainepitoisuuksissa oli havaittavissa sama trendi kuin sameusarvoissa. Pintaveden pitoisuudet olivat pohjoispuolella <1 3,2 mg/l ja eteläpuolella <1 4 mg/l, mutta pohjan lähellä pitoisuudet kohosivat läjitysalueen eteläpuolella jopa 170 mg/l:aan vielä 750 m läjitysalueelta (kuva 41). Kuva 41. Meriläjitysalueen pohjois- (Meriläjitys-P) ja eteläpuolen (Meriläjitys-E) kiintoainepitoisuudet pinnalla (1 m) ja pohjalla (-1 m) vuosina 2012 2013.
48 Kokonaisfosforipitoisuudet pysyivät sekä pohjois- että eteläpuolen pintavedessä suurimmaksi normaalilla tasolla (<3 14 µg/l). Kuitenkin 24.7. pohjan läheltä mitattiin kohonneita pitoisuuksia pohjoispuolelta (max 35 µg/l) 50 500 m etäisyydeltä ja eteläpuolelta aina 750 m etäisyydelle saakka, missä maksimipitoisuus oli 86 µg/l (kuva 41). Elokuussa 2013 kokonaisfosforipitoisuudet olivat läjitysalueen alusvedessä jo selvästi alhaisemmat ja kohonneita pitoisuuksia mitattiin vain eteläpuolelta läjitysalueen läheisyydestä (max. 50 µg/l, 100 m etäisyydellä). Kuva 42. Meriläjitysalueen pohjois- (Meriläjitys-P) ja eteläpuolen (Meriläjitys-E) kokonaisfosforipitoisuudet pinnalla (1 m) ja pohjalla (-1 m) vuosina 2012 2013.
49 Kokonaistyppipitoisuuksissa ei havaittu vastaavaa runsasta vaihtelua kuin fosfori- ja kiintoainepitoisuuksissa sekä sameusarvoissa ja pitoisuudet pinta- ja alusvedessä olivat samaa suuruusluokkaa. Typpipitoisuudet olivat yleisesti hieman korkeampia meriläjitysalueen eteläpuolella (230 580 µg/l), mutta erot pohjoispuolen pitoisuuksiin (170 530 µg/l) eivät olleet suuria (kuva 42). Kuva 43.Meriläjitysalueen pohjois- (Meriläjitys-P) ja eteläpuolen (Meriläjitys-E) kokonaistyppipitoisuudet pinnalla (1 m) ja pohjalla (-1 m) vuosina 2012 2013.